Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomenhevonen tänä vuonna viettää satavuotista juhlavuottaan. Muutama viikko sitten Suomen eduskunnan edestä lähti suomenhevosen juhlaviesti kautta koko maan. Me tiedämme, mitenkä tärkeä suomenhevonen on ollut työn vuosikymmenten aikana työssä, sodan aikana rintamilla. Tämän aloitteen kautta suomenhevosen satavuotisjuhlavuonna eduskunnan juhliessa sataa vuotta ja monien muitten instituutioitten juhliessa sataa vuotta suomenhevonen ansaitsee nostaa jälleen esille ja antaa sille se arvo, joka sille kuuluu.

Itse tuloverolain 94 §:n muuttamiseen liittyvä lakialoite on osaltaan symbolinen, mutta kyllä sillä myös aivan oma käytännöllinen merkityksensä on. Haluan tällä aloitteella tuoda esille sen, että hevonen metsätöissä ... (Hälinää)

Hevonen metsätöissä ei ole vain menneisyyttä, vaan sillä on aivan varmasti edelleen myös oma paikkansa. Ajattelen niitä kohteita, jotka ovat herkkiä koneitten aiheuttamille vaurioille. Erityisillä maisemallisesti herkillä alueilla, erityisissä luontokohteissa, suojelukohteissa, puistoalueilla hevonen on varsin käyttökelpoinen työväline yhä edelleen metsätöissä. Sen vuoksi lakialoitteellani olen halunnut saattaa hevosen metsätöissä metsurivähennyksen pariin ja tätä kautta elävöittää sitä hienoa perinnettä, mikä hevosella ja suomenhevosella on ollut työkäytössä.

Toivon, että lakialoitteeni synnyttää keskustelua hevosen käyttömahdollisuuksista. Tiedän, että hevonen ei voi palata enää niille suurille savotoille, jotka koneet ovat jo vuosikymmeniä sitten ottaneet haltuunsa, mutta lakialoitteen myötä haluan tehdä kunniaa suomenhevoselle ja palauttaa hevosen sinne, minne se kyllä hyvin erinomaisesti soveltuu: juuri tuollaisiin luontoherkkiin kohteisiin. Tiedän, että muun muassa Keski-Suomessa on eräitä metsuriyrittäjiä, joittenka käytössä on myöskin hevonen. Toivon, että tämä perinteinen, uljas ja upea hevosen käyttökulttuuri voisi metsätöissä jossakin muodossa edelleen elää ja säilyä työkäytössä myöskin uljaana perinteenä tiedoksi tuleville sukupolville. Perinne säilyy parhaiten silloin, kun sille on olemassa käyttöä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Lauri Oinonen on tehnyt hyvän aloitteen. En tiedä, onko ed. Oinonen tehnyt itse hevossavottaa, mutta satun olemaan semmoinen henkilö, joka nuoruudessaan on leipänsä sieltä metsästä hankkinut tällä tavalla hevosella puita ajaen sinne tien varteen, ja silloin muistaakseni oli 60 prosenttia tämä kustannusvähennys, joka oli verotonta. Katsottiin olevan kustannusta niin paljon ruokinnasta.

Nyt en tällä hetkellä kyllä tunne tätä pykälää enkä lakia sinänsä, mutta ed. Oinonen tässä esittää 70 prosenttia tähän. Minusta tämä on erittäin hyvä noin suomenhevosen kunnioittamiseksi erityisesti siinä mielessä, kun miettii tätä jaloa ajatusta tässä, kun jollekin luonnonsuojelualueelle, Natura-alueelle, eihän sinne saa traktoreita viedä ollenkaan eikä tämmöisiä isoja motoja, vaan totta kai puuajo pitää, missä voidaan niin kun ottaa, ottaa hevosilla. Sehän on ihan luonnollinen asia. Se lisää työllisyyttä, se on luonnonmukainen juttu. Se on samanlainen kuin hirvi siellä. Tosin ei ole samanlaiset kaviot, vaan toinen on sorkkaeläin ja toinen on kavioeläin, mutta kuitenkin siellä päinvastoin maa vaan muokkautuu siinä eikä sitten häiritse luonnonrauhaa.

Sen takia minä kannatan ehdottomasti tätä ed. Oinosen aloitetta, ja toivon mukaan valiokunta ottaa tämän käsittelyyn, vaikka tässä nyt ei satu olemaan kuin ed. Oinosen nimi.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kansalaiset, kollegat! Itse järjestin Tampereella vaalien yhteydessä — tai vaalien yhteydessä Aamulehden mukaan, mutta muuten jopa juhlan, tai olin toinen järjestäjistä — satavuotisjuhlan suomenhevoselle, ja sinänsä tämä aloite tulee juuri paikalleen siinä, että suomenhevonen jos mikä on kunnioitettava ja juuri näissä puitteissa. Aikoinaan ollessani presidenttivaaliehdokkaana ehdotin, että Suomesta pitäisi tehdä jonkinlainen uusi eko- tai luomulandia, ja tässä suomenhevosessa, tämmöisessä perussuomenhevosessa, joka sitten siellä metsissä hoitaisi hommansa, minä näen juuri semmoisen todellisen symbolin. Vielä jotenkin, kun tämä tulee tähän naisten 100-vuotisen äänioikeuden yhteyteen, niin suomenhevosen juhlavuosi sopii erinomaisesti.

Voisi tietysti tuonne lisätä pari naista noihin patsaisiinkin tai kääntää tuon naisen toiste päin vaikka, niin tulisi vielä tasa-arvoa siitäkin, mutta tämä jotenkin sopii juuri tähän ideaan tästä perussuomalaisuudesta. Nimittäin ravien yhteydessä, missä me suomenhevosia jatkuvasti tapaamme, nuorisokin ja muut näkevät televisiosta, ravihevosista valitettavasti on alkanut tulla liian vierasmaalaisia. Niihin on aika paljon lorahtanut kaiken näköistä arabialaista ja afrikkalaista, eli ne eivät enää näytäkään oikein kunnon suomenhevosilta, mutta tämmöinen perussuomalainen, maanläheinen verohelpotus saattaa ... Jopa polttoaineeksi voisi käyttää sitten näitä suomenhevosen mukavia jätöksiä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen on varmasti ihan oikealla asialla taas. Kiinnitin vaan huomiota hänen puheensa erääseen yksityiskohtaan, jossa hän oli erittäin pessimistinen sen suhteen, kuinka näissä hevosasioissa erikoisesti metsätöissä tulee käymään. Ed. Lauri Oinonen ei ole ollut nyt tuolla maa- ja metsätalousvaliokunnassa ainakaan tämän viimeisen 20 vuoden aikana, niin että hän ei ole ollut tilaisuudessa kuulemaan asiantuntijoita näissä asioissa. Siellä pari vaalikautta sitten meillä olivat hevosmetsurit asiantuntijana kuultavana. Tämä puhehenkilö kertoi, että jäseniä on yli 50 ja määrä on reippaassa nousussa. Elikkä ed. Lauri Oinoselle tiedoksi, että täällä toivonkipinä elää.

Kun olin British Columbiassa karhuja tutkimassa Kanadassa ja sitten vastaavalla alueella Kalliovuorilla Yhdysvaltain puolella, niin siellähän oli näitä metsätöissä olevia hevosia vaikka kuinka paljon, koska ne olivat kaikkein kätevimpiä vuoristoisessa maastossa, niin että meidän alhaisemmillakin altitudeilla tässä voi olla suuri mahdollisuus, ed. Lauri Oinonen, kun otetaan metsien terveydentila huomioon.

Lauri   Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän edustajakollegoita käydystä keskustelusta ja ed. Pulliaisen esille ottamasta tulevaisuuden näkökulmasta. Täällä esitettyyn kysymykseen ed. Esa Lahtelalle viittaisin, että olen kyllä hevosella tehnyt töitä metsässä, ja minun täytyy sanoa, että monessa paikassa se on ollut paljon käyttökelpoisempi, paremmin tuloksia tuottanut kuin työskentely maataloustraktorillani metsässä. Elikkä hevosella olen päivässä onnistunut saamaan kyllä enemmän tulosta monta kertaa kuin maataloustraktorilla on onnistunut. Maataloustraktori on perin kömpelö metsässä. Monta kertaa se on sinne jäänyt upoksiin, on tarvittu toinen väline sen nostamiseksi ylös ja saattamiseksi pois metsästä, mutta hevonen ei ole koskaan jäänyt metsään. Maataloustraktori on aiheuttanut jäljelle jäävälle puustolle vauriota, mutta sitä vastoin hevosen kanssa on aika paljon jo ohjastajassa vikaa tai ajourien teossa vikaa, jos aiheuttaa jäljelle jäävälle puustolle vaurioita.

Näen, että tällä aloitteellani on myös aktiiviin käytäntöön merkitystä, koska entistä enemmän ekologiset ja luonto- ja ympäristöystävälliset näkökohdat myös korostuvat hoidettaessa metsiä. Ja samalla kun tulee kysymys näitten suojelumetsien hyötykäytöstä, joita mielestäni myös tulee käyttää metsätaloudenkin tarpeisiin sillä tavalla kuin määräykset sallivat, niin ei voida ajatella, että sinne jollakin suurella koneella kaikkiin paikkoihin mennään. Silloin on hevonen aivan varmasti vahva tekijä tänä päivänä, mutta korostuu entistä enemmän tulevaisuudessa. Ilman muuta on selvää, että Suomen teollisuuden tarvitsemat puumäärät, mitä suurissa määrissä tarvitaan, korjataan muilla menetelmillä, jotka ovat myöskin ihmiselle osaltaan helpommat, mutta oma paikkansa tulee olemaan myös perinteisellä suomenhevosella, sen käyttäjillä ja perinteisillä työvälineillä.

Kuten äsken sanoin, perinne säilyy elävänä, kun sitä käytetään.