Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen tässä salissa käsiteltiin hallituksen kertomusta vuodelta 2008, silloin ulkoasiainvaliokunnan mietinnön pohjalta. Kertomuksen osalta todellakin kaksi valiokuntaa antaa mietintönsä, sekä ulkoasiainvaliokunta että perustuslakivaliokunta. Perustuslakivaliokunta ottaa kantaa muilta osin kuin ulkoasiainhallinnon osalta, ja muut valiokunnat antavat perustuslakivaliokunnalle lausuntonsa.

Arvoisa puhemies! Tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä erityistä huomiota kiinnitetään oikeudenkäyntien viivästymiseen, ja haluan puheenvuorossani keskittyä pelkästään siihen.

Kuten tiedämme, useammassa yhteydessä perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että perustuslain 21 §:n mukaan kansalaisilla on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asian viivytyksettömään käsittelyyn tuomioistuimessa. Tämä oikeus meillä on merkittävällä tavalla vaarantunut, ja tässä suhteessa on välttämätöntä, että ryhdytään mahdollisimman pikaisiin toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi.

Oikeus viivytyksettömään oikeudenkäyntiin ei ole pelkästään suomalainen oikeus, vaan sillä on pohjansa myöskin Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14 artiklassa. Tämän lisäksi myöskin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla toteaa, että jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa.

Erityisen suuri merkitys on tällä ihmisoikeussopimuksen 6 artiklalla, nimittäin siitä syystä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, joka kontrolloi sitä, että Suomessa noudatetaan ihmisoikeussopimuksen määräyksiä, on tähän mennessä todennut yli 40 tuomiossa, että oikeudenkäynti ei ollut tapahtunut riittävällä nopeudella. Lisäksi tuomioistuin on vahvistanut yli 30 tapauksessa sovinnon, kun Suomi on valittajan kanssa sopinut korvauksesta, ja tässäkin tapauksessa oikeudenkäynnin viivästyminen on ollut varsinainen syy. Eli käytännössä suurin osa niistä ratkaisuista, joissa Suomi saa langettavan tuomion ihmisoikeustuomioistuimelta, koskee juuri oikeudenkäyntien pituutta. Tässä asiassa perustuslakivaliokunta pyysi erityisiä selvityksiä keskeisiltä toimijoilta siitä, mihinkä toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, jotta oikeudenkäyntien kestoa voidaan lyhentää.

Ensin täytyy sanoa, mitä tulee oikeusministeriön käsitykseen, että siltä osin täytyy olla ehkä jonkin verran pettynyt, koska oikeusministeriö katsoi, että tämänhetkiset tilastot eivät anna oikeata kuvaa vallitsevasta tilanteesta, koska kysymys on 1990-luvulla alkaneista oikeudenkäynneistä, ja että tilanne tällä hetkellä olisi suhteellisen tyydyttävä. En välttämättä voi yhtyä täysin tähän käsitykseen. Mielestäni meillä on edelleen ongelmia oikeudenkäyntien kestoissa.

Tärkeätä on myöskin kuitenkin todeta se, että meillä 1990-luvulla, kun Suomesta oli tullut Euroopan neuvoston jäsen, siirryttiin järjestelmään, jossa oikeudenkäyntien varmuutta lisättiin ja myöskin lisättiin oikeudenkäyntien suullisuutta, välittömyyttä ja keskitystä. Tämä johti erittäin raskaaseen oikeudenkäyntimenettelyyn ja on osittain syy siihen, että meillä oikeudenkäynnit kestävät niin kauan. 2000-luvulla ryhdyttiin jo tarkistuksiin tavoitteena joustavampi ja edullisempi ja nopeampi oikeudenkäynti, ei voi sanoa oikeusvarmuuden perusteella, mutta kuitenkin painottaen juuri näitä seikkoja.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan on selkeitä toimenpiteitä, joihinka pitäisi ryhtyä oikeudenkäyntien nopeuttamiseksi. Ensinnäkin täytyy todeta, että tuomioistuimille ja erityisesti syyttäjälaitoksille ei ole osoitettu sellaisia resursseja, joita ne tarvitsevat, jotta asiat voitaisiin riittävän nopeasti käsitellä. Jos verrataan Suomen tilannetta Ruotsin tilanteeseen, jossa järjestelmät ovat suurin piirtein samankaltaiset, niin Ruotsissa resurssit ovat merkittävästi suurempia. Mutta aina ei ole kysymys pelkästään resursseista. Täytyy sanoa, että suuri merkitys on myöskin johtamisjärjestelmillä, työskentelytavoilla ja tieto- ja asianhallintajärjestelmillä. Tässä suhteessa Suomessa on erittäin paljon kehittämisen varaa oikeushallinnossa. Aivan äskettäin saatettiin havaita se, että kun valtiolla on siirrytty siihen, että laskutus tapahtuu sähköisellä laskulla, niin tuomioistuinlaitos ei kykene ottamaan vastaan sähköisiä laskuja tämän päivän yhteiskunnassa, ja se osoittaa, kuinka tuo hallintojärjestelmä on ajastaan jälkeen jäänyt.

Lisäksi, mitä tulee viivästyneisiin oikeudenkäynteihin, voidaan todeta, että nimenomaan esitutkinta ja syyteharkinta ovat usein vieneet kokonaisajasta erittäin suuren osan. Tältä osin, kuten totesin, resurssit ovat yksi tärkeä tekijä, mutta tärkeätä on myöskin korostaa esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisten välistä yhteistyötä ja yhteistyötä myöskin sitten oikeuslaitoksen kanssa.

Erittäin suurta hyötyä olisi siitä, jos syyttäjä voisi kohdentaa ja rajoittaa esitutkintaa rikos- ja prosessioikeudellisesti olennaisiin kysymyksiin. Meillä hyvin kattavasti kaikki asiat tutkitaan, vaikka niillä ei olisi suurta merkitystä itse lopputuloksen kannalta, ja tämä johtaa useissa tapauksissa merkittäviin viivästyksiin. Varapuheenjohtaja Söderman otti valiokunnassa kuvaavan esimerkin siitä, että kun Yhdysvalloissa käsiteltiin niin sanottua Madoff-tapausta, niin ratkaisu kyettiin Yhdysvalloissa antamaan alle vuodessa. Asia käsiteltiin nopeasti ja tehokkaasti, vaikka kyseessä oli yksi maailmanhistorian suurimmista väärinkäytöstapauksista. Tässä suhteessa voi sanoa, että jos Suomessa vastaavaa tapausta olisi käsitelty, niin käsittelyn kesto olisi ollut poikkeuksellisen pitkä ja olisimme varmasti saaneet ihmisoikeustuomioistuimelta tältäkin osin huomautuksen, kun käsittely olisi aikanaan tullut päätökseen.

Myöskin yksi asia, johonka on syytä kiinnittää huomiota ja jota kannattaa selvittää, on se, että tällä hetkellä poliisi on sisäasiainministeriön hallinnonalalla, ja tietysti, jotta saataisiin kattava yhtenäisyys toimintoihin, olisi syytä kyllä selvittää sitä, voitaisiinko poliisi sijoittaa oikeusministeriöön. Tältä osin täytyy sanoa, että jos poliisi sijoitettaisiin oikeusministeriöön, tämä ei olisi kovin poikkeuksellinen ratkaisu esimerkiksi pohjoismaisessa näkökulmassa. Ottamatta ennakkokantaa todellakin selvitys tältä osin olisi perusteltua.

Mitä tulee itse tuomioistuimen käsittelyyn, tältä osin täytyy sanoa, että runsaat poissaolot ovat suuri ongelma. Hyvin usein tapahtuu näin, että syytetty tai joku muu merkittävä toimija ei tule itse oikeudenkäyntiin ja tämä johtaa siihen, että oikeudenkäyntiä ei voida käydä sinä päivänä lainkaan. Lautamiehet ja myöskin tuomarit ovat tähän erittäin turhautuneita. On totta, että näitä poissaoloja voidaan vähentää, ja tässä suhteessa täytyy tehdä erittäin paljon työtä ja vielä myöskin miettiä, voitaisiinko säännöksiä kehittää. Tosin on syytä muistuttaa vuoden 2006 säännösmuutoksista, joissa sallittiin muun muassa todisteiden vastaanottaminen myöskin vastaajan poissaolosta huolimatta, joten tässä suhteessa täytyy katsoa, että kun oikeudenkäynti on alkamassa, jos ei ole selkeätä laillista estettä, asia pitäisi voida käsitellä mahdollisimman pitkälti kuitenkaan kenenkään oikeusturvaa vaarantamatta.

Mitä tulee sitten ongelmiin siinä suhteessa, että hovioikeudessa, sen jälkeen kun liityimme Euroopan neuvostoon ja tulimme osapuoliksi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, asianosaisten kuuleminen ja todistajien kuuleminen on ollut varsin kattavaa, täytyy sanoa, että usein tuo kuuleminen ei ole välttämättä kovin hyödyllistä, koska itse tapahtumasta on kulunut tuossa yhteydessä jo useita vuosia. Tältä osin täytyy sanoa, että olisi syytä varmasti miettiä sitä, voitaisiinko tätä todistelun toistamista eri oikeusasteissa vähentää. Tässä yhteydessä ed. Söderman on tehnyt merkittävän aloitteen, jossa esitetään sitä, että alioikeudessa todistajanlausunnot videoitaisiin ja tallennettaisiin ja voitaisiin hyvinkin harkita sitä, että käytettäisiin muutoksenhakumenettelyssä tätä videotallennetta. Ruotsissa on tällainen järjestelmä ollut toista vuotta voimassa ja siitä on toisaalta hyviä kokemuksia, mutta myöskin on todettu, että se on varsin kallis järjestelmä. Mutta täytyy sanoa, että Ruotsin kokemuksista varmasti meidän on syytä ottaa oppia ja arvioida omalta osaltamme tilannetta.

Myöskin tärkeätä on se, että kun vaativia asioita on tulossa käsittelyyn, niihin ennakoivasti varaudutaan ja pidetään huolta siitä, että tieto eri osapuolien, eri toimijoiden, kesken kulkee riittävän hyvin.

Myöskin asianhallintajärjestelmissä on ongelmia, koska eri tuomioistuinasteilla on erilliset asianhallintajärjestelmät ja ne eivät seurustele riittävästi keskenään.

Mitä tulee sitten myöskin tuomioistuinorganisaation resursseihin, niin tältä osin täytyy todeta, että ne eivät kohdennu oikeudenmukaisesti. On alueita, joilla on suhteellisen hyvin resursseja; on alueita, joilla on selkeitä vajeita. Nyt kuitenkin tämän vuoden alusta on tullut voimaan käräjäoikeusuudistus, ja siinä yhteydessä käräjäoikeuksien lukumäärää on olennaisesti vähennetty, ja se antaa mahdollisuuden tehokkaampaan kohdentamiseen juttujen osalta. Tuo resurssivajaus, väärä kohdennus tältä osin, on vähäisempi ongelma.

Mitä tulee tuomareiden ammatilliseen osaamiseen, sitä on syytä ehdottomasti kehittää niin, että tuomioistuimissa, jotka ovat suurempia, voitaisiin paremmin erikoistua asioihin. Tämä edellyttää myöskin sitä, että tuomareiden täydennyskoulutuksesta pidetään erityistä huolta.

Arvoisa puhemies! Valiokunta edellyttääkin, että oikeusministeriö ja sisäasiainministeriö esittävät lainsäädäntöuudistuksista kokonaissuunnitelman, ja valiokunta tulee suurella innokkuudella seuraamaan tämän asian käsittelyä jatkossa, jotta lopputulos olisi sellainen, että suhteellisen lyhyessä ajassa oikeudenkäyntien viivästymistä voitaisiin välttää.

Puhemies! Vielä aivan lopuksi yksi kysymys, joka koskee tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon kehittämistä. Tuomioistuinhallinto kuuluu oikeusministeriön toimialaan, ja sillä on vastuu ylläpidosta ja kehittämisestä. Kuitenkin ainoastaan tuomioistuinten keskushallintoviranomaistehtävät kuuluvat oikeusministeriölle sen jälkeen, kun valtakunnanvoudinvirasto perustettiin hoitamaan ulosottotoimen keskushallintoviranomaisen tehtäviä. Jos katsotaan Pohjoismaita, niissä on erilainen hallintomalli, ja voi sanoa, että se, että ministeriö vastaa tuomioistuinlaitosten keskushallinnosta, ei ole riippumattomuuden kannalta ongelmatonta. Täytyy sanoa, että se asiantuntemus, joka ministeriössä on, ja asioiden tunteminen ei välttämättä ole riittävää, jotta tuomioistuin tai hallinto voisi toimia tehokkaasti.

Arvoisa puhemies! Tästä syystä onkin syytä pyrkiä siihen, että tuomioistuinten hallinnon uudistamisvalmistelua jatketaan ja vakavasti otetaan esille mahdollisuutena se, että voitaisiin erityinen tuomioistuinten keskushallintojärjestelmä rakentaa, jolla turvattaisiin tuomioistuinten riippumattomuus ja se, että tuomioistuinhallinto olisi mahdollisimman tehokasta.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Eilen eduskunnassa pidetyssä julkisoikeutta käsittelevässä seminaarissa oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka totesi, että vuonna 2009 Suomi sai yhteensä 28 tuomiota ihmisoikeusloukkauksista. Ruotsi sai samana vuonna vain yhden, Norja yhden ja Tanska kolme. Hän kysyi, mistä tämä johtuu.

Perustuslakivaliokunta on esillä olevassa mietinnössään pohtinut tätä asiaa. Oikeusministeriö on lausunnossaan seikkaperäisesti selvittänyt toimenpiteensä asian korjaamiseksi. Ministeriö korostaa, että oikeudenkäyntien viivästyminen ei enää ole siinä määrin ongelma kuin aikaisemmin. Keskimääräiset käsittelyajat ovat kansainvälisesti verraten hyvällä tasolla. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

Ulkoasiainministeriön 21.10.2009 antaman selvityksen mukaan yleisin syy Suomen saamaan langettavaan tuomioon on oikeudenkäyntien kesto. Suomea koskevista langettavista tuomioista 34 prosenttia on koskenut oikeudenkäyntien kestoa. Suomelle on tästä syystä kaikkinensa tullut langettavia päätöksiä 41 tapausta ja sovinto on vahvistettu 33 tapauksessa. Lisäksi tuomioistuin on todennut hallituksen julistuksen 11 tapauksessa. Tilanne näyttää pahentuvan vuosi vuodelta. Vuonna 2000 Suomen osaksi tuli kaksi tuomiota oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkittymisen vuoksi. Lisäksi oli kaksi sovintoa. Vuonna 2007 määrä oli vastaavasti yhdeksän kappaletta ja kuusi sovintoa ja vuonna 2009 oli 12 kappaletta ja 11 sovintoa.

Eit laskee oikeudenkäyntiajaksi poliisin esitutkinnan, syyttäjän syyteharkinta-ajan ja itse oikeudenkäynnin ajan. Juttujen pitkittyminen on tapahtunut pääosin esitutkinta- ja syyteharkintavaiheessa. Pahimmat myöhästymiset ilmenevät talousrikosoikeudenkäynneissä. Valtakunnansyyttäjän arvion mukaan näitä juttuja on edelleen paljon valmisteluvaiheessa. Heikkenevän taloustilanteen vuoksi konkurssien lisääntyessä hän arvioi, että ne pikemminkin ovat lisääntymään kuin vähenemään päin. Ongelmat pitkittyvien käsittelyaikojen kanssa eivät suinkaan ole ohi.

Olennaista on, että maamme oikeusturvajärjestelmä pystyy käsittelemään myös vaativat jutut kohtuullisessa ajassa. Tämä edellyttää ennen kaikkea poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen yhteistyötä siten, että ajoissa vahvistetaan suunnitelma prosessin viemiseksi läpi kohtuullisessa ajassa. Asianajajat on myös saatava mukaan tällaiseen suunnitteluun. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä asiaan kiinnitetään erityistä huomiota. Valiokunta edellyttääkin mietintönsä ponsiosassa, että hallitus laatii kokonaissuunnitelman esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeudenkäyntien joutuisuuden parantamiseksi. Valiokunta siis painottaa koko oikeusprosessin nopeuttamista.

Suurin yksittäinen syy Suomen oikeudenkäyntien viivästymiseen on mielestäni se, että syyttäjälaitosta ei varustettu riittävillä resursseilla, kun 1990-luvulla siirryttiin uuteen, vaativampaan oikeudenkäyntimenettelyyn. Syyttäjät ovat sikäli avainasemassa, että he voivat jo aikaisessa vaiheessa yhteistyössä esitutkintaa johtavan poliisin kanssa suunnata tutkintaa niin, että tutkinnassa ei menetetä aikaa epäolennaisten asioiden selvittämiseen. Syyttäjän mukanaolo lyhentää myös huomattavasti syyteharkinta-aikaa, koska juttu on silloin heille jo tuttu. Parhaimmillaan syyttäjä tai syyttäjäpari on prosessin alkuvaiheiden ja miksei koko oikeudenkäynnin moottori, joka asiantuntemuksellaan voi tehdä jutun käsittelemisen helpommaksi kaikille osapuolille.

Toivon, että perustuslakivaliokunnan mietintö ja ponsi hyväksytään ja ne osaltaan auttavat oikeusministeriä ja sisäasianministeriä tulevissa tulo- ja menoarvioneuvotteluissa. Suomi saa yksin osakseen enemmän tuomioita ihmisoikeusloukkauksista vuosittain kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. Se on kansallinen häpeä, joka on saatava nopeasti poistettua.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka saattaa johtaa myös maamme maineen tahraantumiseen rehellisenä ja sivistyneenä valtiona, on korruption nousu. Perinteisesti siihen ei ole maassamme kiinnitetty paljon huomiota. Tällä asenteella me emme enää selviä. Vielä vuonna 2007 Suomi oli jaetulla ensimmäisellä sijalla Transparency Internationalin maailman vähiten korruptoituneiden maiden listalla. Vuonna 2008 olimme pudonneet viidenneksi ja vuonna 2009 kuudenneksi. Tämä kielteinen kehitys ilmeisesti jatkuu.

Suuren yleisön tietouteen on viime vuosina tullut useita kiusallisia korruptiotapauksia, kuten Patrian kaupat Sloveniassa, Afganistanin rauhanturvaajajuttu, Suomen kehitysaputapaus Costa Ricassa, Kehittyvien maakuntien Suomeen liittyvät jutut, Destian ja Merenkulkuhallituksen toimintaan liittyvät epärehellisyydet sekä rakennusalan kuittikauppa. Ilmeisesti on vielä tulossa Raha-automaattiyhdistyksen säätiöille antamiin avustuksiin liittyvät rikosepäilyt.

Eduskuntaan on äskettäin saapunut hallituksen esitys, joka parantaa tilannetta vaali- ja puoluerahoituksen avoimuuden suhteen. Olisin tosin toivonut alhaisempia kattoja ehdokkaan vaalituelle ja laissa vahvistettua kampanjakattoa. Esitys on kuitenkin selvä edistysaskel. Vielä jää epäselväksi, miten esityksellä voidaan vähentää puolueiden lähellä olevien säätiöiden sekä viime eduskuntavaalien jälkeen paljastuneiden useiden epämääräisten rahoittajien epätervettä vaikutusvaltaa. Perustuslakivaliokunta paneutunee tähän ongelmaan esitystä käsiteltäessä.

Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin Greco on vuonna 2007 suositellut Suomelle lahjusrikoslainsäädännön uudistamista. Asiasta on oikeusministeriössä valmistunut työryhmän mietintö, jossa eduskuntaryhmiä on kuultu. Ministeri Braxin pyrkimys on ilmeisesti saada asia nopeasti käsitellyksi, ja tässä suhteessa toivon hänelle menestystä. Korruption vastustaminen vaatii selvästi rikoslain säännösten täsmentämistä ja kiristämistä.

Pidän valitettavana, että Suomessa ei ole nimenomaan korruption torjuntaan keskittyvää viranomaista. Kertomusvuonna kysyin hallituksen aikeista perustaa Grecon edellyttämä, korruptionvastaista toimintaa johtava viranomainen. Silloinen oikeusministeri, ministeri Brax, vastasi, että oikeusministeriössä oli toiminut korruptionvastainen yhteistyöverkosto vuoden 2007 loppuun. Se asetettiin myöhemmin toimimaan vuoden 2009 loppuun ja ihan viime aikoina taas vuoden 2011 loppuun. Verkostossa on muun muassa pohdittu, olisiko maassamme tehtävä niin sanottu korruptioselvitys, josta Ruotsissa on ollut korruptionvastaiselle työlle suurta hyötyä. Asia on edelleen kesken. Verkostossa on myös keskusteltu siitä, että virkamiehelle tulisi antaa ohjeet korruption välttämiseksi. Sekin asia on kesken.

Verkosto on toiminut jonkinlaisena keskustelukerhona ja kokoontuu harvakseltaan. On ilmeistä, että jos Suomen korruption vastustaminen tapahtuu vain tämän verkoston johdolla, niin kamppailu tullaan häviämään. Korruption vastaisen taistelun johtaminen maassamme olisi nopeasti annettava esimerkiksi valtakunnansyyttäjänviraston tai keskusrikospoliisin vastuulle ennen kuin se on liian myöhäistä.

Ärade talman! Jag skulle säga ett par ord på svenska för vi behandlade ju samtidigt språkberättelsen i grundlagsutskottet. Jag tycker att det är mycket positivt att konstatera att utskottets medlemmar förhöll sig väldigt positivt till det svenska språket. Här är egentligen två saker som man kan nämna. Den ena är det, att man tog in ett förslag om att undersöka inrättande av en språkombudsman i samband med justitieombudsmannens kansli. Sedan tog man också in en tanke på att man borde stärka resurserna för svenskundervisning på alla skolnivåer.

När ordförande Sasi har nämnt mig så många gånger så vill jag också tacka honom för hans positiva inställning till det svenska språket.

Anna-Maja  Henriksson /r:

Herr talman! Grundlagsutskottet fäster i sitt betänkande om berättelsen om regeringens åtgärder under 2008 särskild uppmärksamhet vid rättsväsendet och de problem vi har i vårt land med rättegångar som i bland drar ut alltför långt på tiden.

Det har visat sig att vårt rättegångsförfarande är tungrott och resurskrävande, säger utskottet, och jämfört med Sverige så ligger vi långt efter. Man noterar också att det här beror på resurser. Jag kan inte annat än sälla mig till den skara som just har talat här tidigare och konstatera att grundlagsutskottet är på rätt väg, och jag kan omfatta allt vad de säger när det gäller vår strävan att få slut på att höra till den skara inom Europa som prickas av människorättsdomstolen, Europadomstolen, för alltför långa rättegångstider. Finland ska inte höra hemma i den skaran.

Sedan några ord om språkberättelsen. Jag tror att jag gör så nu att jag tar den på finska.

Elikkä vuoden 2008 hallituksen toimenpidekertomuksen käsittelyn yhteydessä on myös käsitelty valtioneuvoston kertomusta kielilainsäädännön soveltamisesta vuonna 2009. Kielikertomus on hyvin laadittu, ja se voi olla meille päätöksentekijöille merkittävänä välineenä arvioitaessa, miten hyvin viranomaisemme onnistuvat saavuttamaan kielilainsäädännön edellytykset. Kertomuksen lisäarvo on siinä, että se painottaa vahvasti kansalaisten omia kokemuksia jokapäiväisestä elämästä. Kertomuksesta ilmenee muun muassa, että alle puolet kaikista kotipalvelua Helsingissä tarvitsevista ruotsinkielisistä saa tämän palvelun omalla kielellään, alle puolet.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja tuoda esiin joitakin merkittäviä asioita, joihin perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota. Perustuslakivaliokunnan mietinnöstä ilmenee, että emme voi olla tyytyväisiä tapaan, jolla viranomaiset ovat toteuttaneet toimenpidekokonaisuudet, joita esitettiin jo vuoden 2006 kielikertomuksessa. Valiokunta tulee siihen johtopäätökseen, että kielilain täytäntöönpanoa koskeviin toimiin ei vuosina 2006—2009 ole pääosin ryhdytty, mitä valiokunta pitää huolestuttavana.

On hyvä, että valiokunta toteaa päättäväisesti vuonna 2006 ehdotettujen toimenpiteiden olleen perusteltuja ja että valiokunta kiirehtii niiden toteuttamista. Valtioneuvostolle, ministeriöillemme ja virastoillemme sekä kaksikielisille viranomaisille ja kunnille lähtee siis tästä talosta nyt selvät terveiset. Nyt on ryhdistäydyttävä ja käytävä toimeen. Käytännössä on muun muassa tarkasteltava palveluketjujen toimivuutta ja tehtävä konkreettiset suunnitelmat kielellisten oikeuksien käytännön toteuttamisesta. Kyse on kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta.

Viranomaisten on myös parannettava kielilainsäädännön noudattamisen valvontaa eri toimialoilla. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että perustuslakivaliokunta pitää tarpeellisena pohtia kieliasiamiehen viran perustamista oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen. Nyt onkin aika selvittää toden teolla tämän toiminnon tarve. Valiokunta pitää myös tärkeänä selvittää, onko kansalliskielten opetus riittävää, ja toteaa, että esimerkiksi ruotsin kielen opetuksen resursseja voitaisiin lisätä kaikilla koulutusasteilla.

Herra puhemies! Perustuslakivaliokunnalle on annettava kiitosta tarkasta kielikertomuksen käsittelystä ja sen tekemistä kannanotoista.

Jag vill tacka grundlagsutskottet för de klara ställningstagandena vad gäller inrättandet av en språkombudsman. Man vill nu utreda det här på allvar. Och jag vill också tacka grundlagsutskottet för att man noterar att det vore dags att också öka på resurserna för svenskundervisningen i skolan.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen kertomus koskee vuotta 2008, ja nyt eletään kevättä 2010. Käsittelyaika on ollut turhan pitkä, ja tähän on ollut omat syynsä, mutta muutoinkin kertomusta koskeva menettely on herättänyt keskustelua.

Jo edellisen kertomuksen yhteydessä mietittiin menettelyn kehittämistä. Kysymys oli mietinnön antavan perustuslakivaliokunnan mielestä kuitenkin siinä määrin laaja ja periaatteellinen, että se ei ollut tuossa yhteydessä ratkaistavissa. Valiokunta kiinnitti kuitenkin puhemiesneuvoston huomiota asiaan, ja maaliskuussa 2009 puhemiesneuvosto katsoi, että esille nostettu muutos toimenpidekertomuksen ja valtion tilinpäätöskertomuksen yhdistämisestä on hallitukselle kuuluva asia.

Tämän vuoden alussa on ollut tarkoitus asettaa ministeriöiden ja eduskunnan edustajista koostuva työryhmä. Perustuslakivaliokunnan mielestä työryhmässä on syytä arvioida, voidaanko kertomusten yhdistämisellä tehostaa ja järkeistää hallituksen informointia toiminnastaan samoin kuin eduskunnan mahdollisuuksia valvoa hallituksen toimia.

Asiasta keskusteltuaan perustuslakivaliokunta päätyi näkemykseen, että mikäli yhdistämiseen päädytään, on luontevaa, että tällainen kertomus lähetetään valmistelevasti käsiteltäväksi tarkastusvaliokuntaan perustuslakivaliokunnan sijasta. Perustuslakivaliokunnalla säilyisi tällöinkin mahdollisuus muun muassa ottaa kantaa hallituksen toimenpiteisiin, samoin kuin nostaa esille erityisteemoja kertomuslausunnossaan. Valiokunta katsoo myös, että kertomusten yhdistämisellä ei olisi vaikutusta ulkoasiainvaliokunnan nykyiseen tehtävään valmistelevasti käsitellä kertomus niiltä osin kuin se koskee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Myös menettely, jossa muut erikoisvaliokunnat antavat eduskunnan päätöksen perusteella kertomuksesta lausuntonsa mietintövaliokunnalle, on syytä säilyttää. Näistä lausunnoista voi nousta esille asioita, joihin mietintövaliokunta voi kiinnittää erityistä huomiota, vaikkei niitä yksityiskohtaisesti käsittelisikään.

Perustuslakivaliokunta korostaa parlamentaarisen ohjauksen ja valvonnan sekä eduskunnan ja valtioneuvoston välistä vuoropuhelua. Tämän vuoksi lausuma- ja kannanottomenettelyjen seurantajärjestelmää ja siihen liittyviä menettelytapoja on kehitettävä. Saadun tiedon mukaan valtioneuvoston kanslia on varautunut aloittamaan yhteistyössä eduskunnan kanssa hankkeen yhteisen lausumarekisterin valmistelemiseksi ja toteuttamiseksi viimeistään vuoden 2011 loppuun mennessä. Valiokunta katsoo, että lausumarekisterin luominen on perusteltua, ja kiirehtii sen käyttöönottoa.

Arvoisa puhemies! Kertomusmenettelyyn liittyvien näkemysten lisäksi perustuslakivaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi kannanotot, jotka koskevat oikeudenkäyntien joutuisuuden parantamista, saamen kielen elvyttämistä, asiakirjojen yhteensovittamista ja mietintöihin ja lausuntoihin liittyvien huomautusten asianmukaista huomioimista.

Näistä kannanotoista edustajat Sasi ja Söderman ovat käsitelleet perusteellisesti oikeudenkäyntien kestoa. Kuten todettu, valiokunta pyysi eri tahoilta selvitystä asiassa, ja selvää on, että syyt viivästymisiin ovat moninaiset. Viivästymisen syyt voivat olla muun muassa rakenteellisia, menettelyllisiä, työskentelytapoihin ja johtamiseen, viranomaisten yhteistyöhön, voimavaroihin ja osaamiseen liittyviä syitä. Ongelmat ovat syntyneet osin useiden vuosien aikana, ja tilanteen parantamiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin. Näiden toimenpiteiden ja uudistusten on oltava tasapainossa oikeudenkäynnin joutuisuuden ja oikeusturvan muiden ulottuvuuksien kanssa. Eri toimenpiteistä valiokunta edellyttää kokonaissuunnitelmaa, jotta oikeudenkäynnit todellakin nopeutuisivat. Keinoja on monia nopeuttaa oikeudenkäyntejä, muun muassa ennakoiva varautuminen vaativien asioiden käsittelyyn.

Perustuslakivaliokunnan mietintö viivästyi osaltaan kielikertomuksen käsittelyn vuoksi. Vaalikausittain valtioneuvosto antaa eduskunnalle toimenpidekertomuksen oheisaineistona niin sanotun kielikertomuksen. Vuonna 2009 annettu kielikertomus on järjestyksessään toinen ja tavallaan jatkoa vuonna 2006 annetulle kertomukselle. Valiokunta on mietinnössään ilmaissut huolensa siitä, että kielilain täytäntöönpanoa koskeviin käytännön toimiin ei tarkastelujaksolla 2006—2009 ole juurikaan ryhdytty.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Muutama kommentti perustuslakivaliokunnan mietinnöstä toimenpidekertomuksen johdosta.

Tämä toimenpidekertomus on päivätty, kuten ed. Karvokin tässä edellä totesi, 27.3.2009, ja se kertoo vuoden 2008 tapahtumista. Tänne täysistuntoon tämä tuli maaliskuun lopulla, ja erikoisvaliokuntien tuli antaa lausunnot perustuslakivaliokunnalle 18.6.2009 mennessä. Tarkastusvaliokuntakin oman lausuntonsa tämän aikataulun mukaisesti antoi. Nyt käsittelemme perustuslakivaliokunnan mietintöä.

Ilman muuta voidaan todeta, että kertomusmenettely on hitaanpuoleinen parlamentaarinen valvonnan ja ohjauksen väline. Lausumaprosessi ei toimi erityisen hyvin eduskunnan ja hallituksen vuorovaikutuksen välineenä. Usein voimassa olevat lausumat on annettu jo ennen vaalikautta 1999—2002. Vanhimmat lausumat ovat vuodelta 1992, 1994, 1995, ja toimenpidekertomuksessa lausumien edellyttämiä toimenpiteitä on voitu selostaa pitkään vuodesta toiseen samoin sanoin. Ministeriöissä ei ole näyttänyt olevan aina selvää, miksi tiettyä vanhaa lausumaa pidetään edelleen voimassa poistoesityksistä huolimatta.

Tarkastusvaliokunta esitti 2008, siis kaksi vuotta sitten huhtikuussa, lausuman, jossa todettiin, että lausumamenettely ei nykyisellään toimi tarkoitetulla tavalla parlamentaarisen ohjauksen ja parlamentaarisen valvonnan välineenä. Ministeriöissä ei ole otettu eduskunnan tahtoa asianmukaisesti huomioon, eikä nykymuotoinen prosessi tue riittävästi eduskunnan ja hallituksen välistä vuoropuhelua ja sen poliittista painoarvoa. Menettelyä voidaan parantaa puuttumalla tämän prosessin heikkouksiin, joita ovat muun muassa sen hitaus sekä epätarkoituksenmukaiset menettelytavat. Keskeinen kehittämiskohde on lausumien reaaliaikaisen seurantajärjestelmän aikaansaaminen, kuten täällä ed. Karvo oikein ja perustellusti totesi.

Toinen asia, hallituksen toimenpidekertomuksen ja valtion tilinpäätöskertomuksen yhdistäminen, on osoittautunut tämän selvitysprosessin kuluessa perustelluksi kannanotoksi. Molemmat kertomuksethan annetaan nykyisin eduskunnalle lähes samoihin aikoihin ja niissä käsitellään osin samoja asioita. Kertomusten yhdistämisellä on mahdollista tehostaa parlamentaarista ohjausta ja valvontaa sekä järkiperäistää kertomusaineiston valmistelua hallinnossa ja käsittelyä eduskunnassa. Samalla tulee myös ratkaista, minkä valiokunnan toimialaan kertomuksen käsittely kuuluu. Näin siis kaksi vuotta sitten tarkastusvaliokunta yksimielisessä mietinnössään totesi.

Perustuslakivaliokunta otti tämän kopin haltuun ja katsoi, että mahdollisuuksia kertomusmenettelyn kehittämiseen on järkevää ja aiheellista tarkastella, ja kysymys on perustuslakivaliokunnan mukaan tuolloin kuitenkin siinä määrin laaja ja perusteellinen, että se ei ollut tuossa yhteydessä ratkaistavissa oleva asia. Perustuslakivaliokunta kiinnittikin puhemiesneuvoston huomiota asiaan, ja puhemiesneuvosto 2009 maaliskuussa saattoi sitten tämän esityksen valtioneuvoston tietoon, ja valtioneuvosto arvioi mietintövaliokunnan vaihtamista erillisen selvityksen pohjalta, ja tässä me nyt tällä hetkellä olemme. Valtioneuvosto asetti tämän niin sanotun valtioneuvostolakityöryhmän myös vuonna 2008, ja työryhmä piti mietinnössään tarpeellisena, että hallituksen toimenpidekertomusta kehitetään edelleen yhteistyössä eduskunnan kanssa. Työryhmän ehdotuksista saaduissa lausunnoissa tuotiin esille, että kertomuksen yhdistämisen käytännön toteuttaminen on selvitettävä.

Puhemies! Tarkastusvaliokunnan lausunto tähän toimenpidekertomukseen viime kevätkesällä oli se, että tilinpäätöskertomuksen ja toimenpidekertomuksen yhdistämistarve on laaja kysymys, ja me arvioimme tuolloin, että eduskunnassa ja valtioneuvoston tahollakin on laajaa ymmärtämystä näiden kertomusten yhdistämistä kohtaan, kertomuksissa kun on osaksi, kuten totesin, samankaltaista sisältöä. Tämä yhdistäminen parantaisi hallinnon prosessien tuottavuutta, joka valtionhallinnossa tällä hetkellä on tärkeä kehittämisasia.

Kertomuksia yhdistettäessä on tärkeää sisällön osalta painottaa raporttia valtiontalouden tilasta, kehityksestä ja riskeistä sekä ennen kaikkea yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Tarkastusvaliokunnan mielestä hyvien tulosten lisäksi tulee kertoa oikeat ja riittävät tiedot myös toiminnan puutteista ja epäkohdista. Tarkastusvaliokunta piti tärkeänä, että tavoitteiden saavuttamista ja tulosten kriittistä arviointia syvennetään. Tarkastusvaliokunta piti myös tärkeänä lausuma- ja kannanottomenettelyjen seurantajärjestelmän ja siihen liittyvien menettelytapojen kehittämistä jatkossa siten, että ne nykyistä paremmin mahdollistavat parlamentaarisen ohjauksen ja valvonnan sekä eduskunnan ja hallituksen välisen vuoropuhelun.

Nyt valtioneuvoston kansliassa on asetettu työryhmä, jolle on annettu määräaika 15.8.2010 mennessä ensinnäkin selvittää ne käytännön toimenpiteet, joiden avulla toimenpidekertomus ja tilinpäätöskertomus yhdistetään yhdeksi, eduskunnalle vuosittain annettavaksi kertomukseksi, ja toiseksi selvittää niin kutsutun lausumarekisterin mahdollisuus tukea hallituksen käytännön toimia, joihin se on eduskunnan päätösten johdosta ryhtynyt. Tämän työryhmän työn käynnistymistä nyt eduskunnassa odotetaan. On kerrottu, että tähän kutsuttaisiin mukaan myös joitakin jäseniä eduskunnasta.

Perustuslakivaliokunta on nyt sitten tässä käsittelyssä olevassa mietinnössä arvioinut ja todennut, että tässä työryhmässä on syytä arvioida, voidaanko kertomusten yhdistämisellä tehostaa ja järkeistää hallituksen informaatiota toiminnastaan samoin kuin eduskunnan mahdollisuuksia valvoa hallituksen toimia. Tässä perustuslakivaliokunnan lausumassa asetetaan tiettyjä reunaehtoja tälle yhdistämiselle mielestäni oikein. Jos ja kun yhdistäminen todennäköisesti tapahtuu ja kertomusten käsittely siirrettäisiin tarkastusvaliokunnalle, niin perustuslakivaliokunnalle luonnollisesti tulee jäädä mahdollisuus lausunnon antamiseen jokaisesta kertomuksesta, niin kuin eduskunnan muillekin valiokunnille niiden toimialaan kuuluvissa asioissa. Myös perustuslakivaliokunta piti mietinnössään yhteisen lausumarekisterin luomista perusteltuna ja kiirehti sen käyttöönottoa.

Ja jotta tämän asian käytännön toteuttaminen olisi mahdollista, niin tämä niin sanottu Taxellin komitea, joka käsitteli perustuslain uudistamisasiaa, käsitteli myös sitä, että perustuslain 46 § ei aseta esteitä sille, että näiden perustuslaissa mainittujen toimenpidekertomuksen ja tilinpäätöskertomuksen yhdistäminen voitaisiin toteuttaa. Se on otettu huomioon tässä perustuslakityöryhmän mietinnössä, ja näiltäkään osin ei ole esteitä yhdistämisen toteuttamiselle. Valtiontalouden tarkastusvirasto omissa lausumissaan on myös voimakkaasti asettunut tukemaan näiden kertomusten kehittämistä ja yhdistämistä, ja tällä hetkellä, herra puhemies, näyttää tämän asian edistyminen erittäin hyvältä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minäkin siteeraan eilistä seminaaria ja siellä puhunutta tohtori Päivi Tiilikkaa. Hänen mukaansa Suomen oikeuslaitos ei vieläkään ota riittävällä vakavuudella huomioon päätöksissään ja tuomioissaan Euroopan ihmisoikeussopimusta. Se on yksi syy siihen, minkä vuoksi Suomi jatkuvasti saa ihmisoikeustuomioistuimessa paljon paljon enemmän tuomioita kuin muut Pohjoismaat. Me olemme todella tässä suhteessa häpeällisen kehno oikeusvaltio.

Ei riitä, että tuomioita tulee pitkistä oikeudenkäynneistä, vaan niitä tulee myös sananvapaudesta. Suomalainen oikeuslaitos ei kykene tekemään tuomiota kahden perustavaa laatua olevan perusoikeuden välillä elikkä yksityisyyden suojan ja sananvapauden välillä. Sananvapaus ei koske pelkästään sitä, mitä lehdet tai toimittajat saavat kirjoittaa, vaan se koskee myös sitä, mitä kansalaisten tulee saada tietää. Meillä on tässä sananvapaudessa ja kansalaisten tietämisessä sellaisia puutteita, joihin kukaan ei tietenkään pysty puuttumaan. Meillä on salaisia listoja, Tiitisen lista on kassakaapissa ja näyttää pysyvän siellä hamaan ikuisuuteen, Rosenholz-aineistoa ei julkaista. Me olemme edelleenkin tämmöinen salailuun taipuvainen, salailuun syyllistyvä maa.

Puheeni tarkoituksena on lähinnä puuttua siihen perustuslakivaliokunnan mietinnössä olevaan kannanottoon, joka koskee tuomion purkamista. Kun Suomi saa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tuomion, se ei pura niitä vääriä päätöksiä, joita Suomen oikeuslaitoksessa on tehty ja jotka siis Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennus vääriksi. Yksi ainut tapaus on, ja se koski talousrikoksiin syyllistynyttä. Mutta sen sijaan sananvapauden takia tuomittujen tuomioita ei ole peruttu. Minä olen yrittänyt ajaa yhtä sananvapaustuomion purkua, mutta siinä tuli vesiperä. Mikäli Tiilikan tietoihin on uskomista, tämä asia on menossa nyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. Kysymys on siitä, että korkein oikeus kieltäytyy purkamasta tätä sananvapaustuomiota, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut vääräksi. Nyt on ilmeisesti tehty valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, että Suomen korkein oikeus ei olisi toiminut ihmisoikeussopimuksen mukaisesti.

Nimittäin Euroopan neuvoston ministerikomitea on vuonna 2000 hyväksynyt suosituksen asioiden uudesta valtion sisäisestä käsittelystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden johdosta. "Suosituksen mukaan asia pitäisi voida ottaa uuteen käsittelyyn, jos ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa on todettu kansallinen ratkaisu ihmisoikeussopimuksen vastaiseksi tai sopimusloukkaus on johtunut niin vakavista menettelyvirheistä, että on vakavia epäilyksiä ratkaisun oikeellisuudesta." Tämä on ollut meidän korkeimmalle oikeudelle tyhjä kirjain tähän asti, ja ellei jotain tapahdu, se sellaisena pysyykin.

Täytyy muistaa, että useissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolena olevissa valtioissa on erityissäännöksiä siitä, että ihmisoikeustuomioistuimen langettava tuomio on peruste asian ottamiseksi uuteen käsittelyyn. Suomessa sovellettaviksi tulevat kantelut tai tuomion purkua koskevat oikeudenkäymiskaaren yleiset säännökset. Erityistä tarvetta on meillä arvioitu ja katsottu, ettei näitä tilanteita varten kantelu- ja purkuperusteita ole tarpeen muuttaa. Tähän on korkein oikeus aina vedonnut.

Nyt perustuslakivaliokunta kuitenkin — vaikka se pitääkin periaatteessa korkeimman oikeuden ja tuomiolaitoksen kantaa perusteltuna tai ei vaadi sitä muutettavaksi — onneksi esittää harkittavaksi, onko ylimääräistä muutoksenhakua koskevia säännöksiä syytä tarkistaa siten, että ihmisoikeustuomioistuimen langettava tuomio lisättäisiin harkinnanvaraiseksi purkuperusteeksi. Tämä on hyvä päätös, hyvä kannanotto, ja toivoisin, että korkein oikeus ja Suomen oikeuslaitos ja oikeusministeriö ottaisivat tämän todesta.

Meidän on tietenkin hyvin hankala kuvitella, miltä ihmisestä tuntuu se, että on Suomen oikeuslaitoksessa tuomittu virheellisesti. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa, että Suomi on toiminut virheellisesti, ja kuitenkin täällä kieltäydytään purkamasta tätä tuomiota. Minusta tämä on kohtuuton asia. Se on kohtuuton tapaus sille toimittajalle, jonka koko elämäntyö on tällä tavalla tuhottu.

Korkein oikeus jostain syystä suhtautuu sananvapauteen ja sananvapausasioihin hyvin kielteisesti, hyvin ristiriitaisesti — ja yleensäkin kaikkiin ihmisoikeusasioihin. Aivan samalla tavalla muissakaan tuomioissa meillä ei kunnioiteta vieläkään Euroopan ihmisoikeussopimusta. Se näkyy esimerkiksi siinä, että korkeimmassa oikeudessa ei ole ainuttakaan ihmisoikeuteen perehtynyttä lakimiestä, juristia. Nyt ihan muutama viikko sitten olisi ollut mahdollisuus valita korkeimpaan oikeuteen Markku Fredman, tunnettu asianajaja, tunnettu ihmisoikeusjuristi. Mutta ei, hän ei kelvannut, vaan tilalle valittiin liikejuristi Ari Kantor siitä huolimatta, että korkeimmassa oikeudessa on lukuisia liikejuristeja hänen lisäkseen. Tämä jos mikä osoittaa, millä tavalla korkein oikeus meillä suhtautuu ihmisoikeuksiin.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä toimenpidekertomus käsittelee vuoden 2008 asioita, hallituksen toimintaa, niin silti perustuslakivaliokunta on erittäin hyvin tässä kannanotossa saanut asiaa irti ennen kaikkea oikeudenkäyntien viivästymisestä aiheutuvista ongelmista. Ne ovat todellisia vielä tänäkin päivänä.

Meillä kaikilla on perustuslain 21 §:n mukaan oikeus saada asiamme käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Me olemme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta saaneet monta huomautusta näistä oikeudenkäynnin käsittelyajoista ja varmasti aivan aiheesta. Mutta sekä perustuslakivaliokunnan että lakivaliokunnan jäsenenä itse olen saanut paljon selvityksiä näistä oikeudenkäynnin ajoista, ja todellisia ongelmia on lähdetty ratkaisemaan oikeudenkäyntimenettelyjä uudistamalla, mutta on myöskin kiinnitetty huomiota viranomaisyhteistyöhön toimenpideorganisaatioissa, johtamisjärjestelyihin, työskentelytapoihin ja sitten näihin tieto- ja asiointi-, hallintojärjestelmiin. Mutta ennen kaikkea kun olen käynyt sitten oikeusistuimissa vieraana, niin siellä nämä ongelmat poissaolojen suhteen ovat todellisia ja niistä aiheutuu aivan liikaa kustannuksia, joista pitäisi päästä irti.

Näiden pitkien oikeudenkäyntien rajojen rukkaamiseksi, epäkohtien poistamiseksi tarvitaan jatkossa lainsäädännöllisiä ja budjettivallan käyttöön tarkoitettuja toimenpiteitä. Nyt parhaillaan lakivaliokunnassa on meneillään omana asianamme lautamiesten käyttöalan supistamisesta syntyneiden säästöjen uudelleenkohdentaminen. Tämä, arvoisa puhemies, on yksi toimenpide, jolla pyritään sitten resursseja turvaamaan oikeudenkäyntien oikeisiin paikkoihin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Tässä hallituksen kertomuksen yhteydessä ajattelin puhua kahdesta asiasta.

Ensiksi muutama sana maahanmuuttoasioista tai itse asiassa niihin liittyvästä keskustelusta, jota myös äskeisellä kyselytunnilla käsiteltiin.

Toiseksi puhuisin asiasta, josta perustuslakivaliokunnan mietinnössä on monia tärkeitä näkökohtia ja josta myös edellinen puhuja puhui, eli oikeusjuttujen kohtuuttomasta viipymisestä ja viivästymisestä Suomessa.

Olemme nähneet lähinnä internetissä, että nykyinen eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors on joutunut sekä nimettömien että jopa omalla nimellä tehtyjen uhkausten ja herjaamisten kohteeksi. Julkisuudessa monessa mediassa on ihmetelty, miksi me muut hänen kollegansa olemme vaienneet tai miksi hänen ministerikollegansa ovat vaienneet tästä uhkailusta eivätkä ole antaneet ministeri Thorsille tässä asiassa tukea. Minun mielestäni silloin, kun ministereiden kantaa tähän asiaan on kysytty, he ovat hyvin selvästi ilmaisseet tukensa Thorsille ja tuominneet tällaisen uhkailun ja herjaamisen. Kuitenkin haluan hyvin selvästi ja täysin yksiselitteisesti sanoa tässä asiassa myös oman kantani. En missään nimessä enkä missään olosuhteissa hyväksy sitä rikollista ja raukkamaista uhkailua ja sitä kunnian loukkaamista, joidenka kohteeksi ministeri Thors on lähinnä netissä ja vähän muuallakin käydyssä maahanmuuttoon liittyvässä keskustelussa joutunut. Tuomitsen tällaisen lapsellisen vastuuttoman ja jopa rikollisen, kuten sanoin, käyttäytymisen yksiselitteisesti ja annan tässä suhteessa kaiken tukeni ja solidaarisuuteni ministeri Thorsille. Olen itsekin vuosien saatossa joutunut rasistisen uhkailun ja herjailun kohteeksi, ja missään olosuhteissa tällainen ei voi olla hyväksyttävää.

Itse asiasta, maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä, joita tässä hallituksen kertomuksessa käsitellään lähinnä sivulta 29 eteenpäin, haluaisin todeta, että tällä hetkellä suuren ongelman meille muodostaa selvästi perusteettomien hakemusten suuri määrä. Nämä selvästi perusteettomat turvapaikkahakemukset ruuhkauttavat vastaanottokeskuksia, ruuhkauttavat viranomaismenettelyjä ja merkitsevät myös sitä, että sellaiset turvapaikkahakemukset, jotka ovat perusteltuja ja aiheellisia tai joiden osalta tämä mahdollinen peruste on vaikeammin selvitettävissä, viivästyvät huomattavalla tavalla. Hallituksen piirissä on valmisteltu esityksiä, on jo yksi annettukin eduskunnalle, mutta on myös valmisteltu esityksiä, joilla voitaisiin ennaltaehkäistä näitä perusteettomia turvapaikkahakemuksia, koska mikään ajateltavissa olevien resurssien lisääminen poliisille tai maahanmuuttoviranomaisille ei riitä, ellemme puutu sellaisiin vetovoimatekijöihin, jotka merkitsevät jatkuvaa perusteettomien hakemusten virtaa Suomeen. Tiedän, että hallituksen piirissä on valmisteltu esimerkiksi sellaista uudistusta, jossa EU-kansalaisten osalta turvapaikkahakemukseen liittyvät vastaanottopalvelut ja siihen liittyvä toimeentulotuki lakkautettaisiin kielteisen päätöksen antamisen jälkeen. Odotan, että ministeri Thors ja hallitus mahdollisimman pian toisivat tämän esityksen eduskuntaan ja toisivat muitakin esityksiä, joilla prosesseja nopeutettaisiin ja aiheettomia hakemuksia ennaltaehkäistäisiin.

Herra puhemies! Toisesta asiasta eli tästä suomalaisten oikeusjuttujen viivästymisestä on käytetty jo hyviä puheenvuoroja. Muun muassa kansanedustaja, puheenjohtaja Sasi puhui täyttä asiaa esitellessään perustuslakivaliokunnan tätä asiaa koskevan mietinnön. Siltä varalta, että joku epäilee, että meillä ei ole jotain pahasti vialla näissä prosesseissa, ja siltä varalta, että joku epäilee, että meillä eivät nykyisin jutut lykkäänny aivan mielettömästi ja aiheettomasti, saanen lukea suoran sitaatin Aamulehden jutusta, joka julkaistiin 6. päivä joulukuuta viime vuonna ja jonka aukeaman juttu oli otsikoitu "Vain syytetty puuttuu". Osana tätä juttua Aamulehti nimittäin julkaisi erään asianajajan heille antaman kalenterin tältä osin, ja nyt luen, mitä tämä asianajaja tältä osin saattoi kalenteriinsa merkitä. Eli kyseessä on marraskuun ajalta hänen hoidettavanaan olleita juttuja, ja miten niissä sitten kävi.

"Asianajaja Jyri Kilven kalenterista oli marraskuussa varattu kymmenen päivää joko kokonaan tai osittain rikosjuttujen oikeudenkäyntejä varten." Sitten alkavat hänen merkintänsä:

"4.11. Pahoinpitelyjuttu Kotkan käräjäoikeudessa: päämiehenä asianomistaja. Jutussa yksi vastaaja ja todistaja. Toimeksianto tuli 30.9.2008. Ensimmäinen käsittely-yritys 13.8.2009 peruuntui, koska vastaajaa ei ollut saatu haastettua. 30.10.2009 käräjäoikeuden sihteeri ilmoitti, ettei haastaminen ole vieläkään onnistunut. Käsittely 4.11.2009 peruuntui, ja uusi yritys on 10.6.2010.

10.11. Törkeää pahoinpitelyä koskeva valitusasia Turun hovioikeudessa: päämiehenä vastaaja. Jutussa yksi asianomistaja ja todistaja. Edellispäivänä 9.11.2009 ilmeni, että asianomistaja on sairastunut. Istunto peruuntui, ja uusi päivä on 26.1.2010.

13.11. Sotilasrikoksen käsittely Hämeenlinnan käräjäoikeudessa onnistui.

16.11. Pahoinpitelyasia Tampereen käräjäoikeudessa: päämies toinen jutun vastaajista. Muut osalliset: toinen vastaaja, kaksi asianomistajaa ja kaksi todistajaa. Vastaajat olivat paikalla, kaikki muut poissa syytä ilmoittamatta. Käsittely peruuntui. Uusi käsittely on todennäköisesti ensi vuonna.

18.11. Toijalan käräjäoikeudessa väärennysjuttu: päämiehenä toinen asianomistaja, muita toinen asianomistaja ja kaksi vastaajaa. Haastetut vastaajat poissa syytä ilmoittamatta. Uusi yritys ensi vuonna.

19.11. Törkeä pahoinpitely Tampereella: päämiehenä vastaaja, yksi asianomistaja ja kaksi todistajaa. Edellisenä päivänä käräjäsihteeri kyseli toisen todistajan yhteystietoja. Eivät olleet tiedossa. Samana päivänä tuli tieto käsittelyn peruuntumisesta, koska todistajaa ei ollut saatu haastettua.

23.11. Pahoinpitelyjuttu Tampereen käräjäoikeudessa: päämiehenä asianomistaja, muut vastaaja ja yksi todistaja. Päämies ei tullut lupauksestaan huolimatta eikä vastannut puhelimeensa. Käräjätuomari lähetti poliisit perään, mutta henkilöä ei löydetty. Uusi käsittely-yritys ensi vuonna."

Ja vielä: "24.11." — eli seuraavana päivänä — "Tampereen käräjäoikeudessa rattijuopumus ynnä muuta. Päämiehenä toinen vastaaja, kaksi todistajaa. Toinen vastaaja ei tullut eikä vastannut, kun käräjätuomari soitti. Uusi yritys ensi vuonna."

Arvoisa herra puhemies! Kun tällaista lukee, niin ei voi kuin hämmästellä, miksi meillä oikeusministeriö, sisäministeriö, koko hallitus ei jo tee tälle asialle jotain.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen toimenpidekertomus perustuslakivaliokunnan mietinnön pohjalta on mielestäni erinomainen tilaisuus lausua Suomen oikeudellisesta tilanteesta tänä päivänä.

Ensinnäkin perustuslakivaliokunnan mietinnössä aivan oikein mainitaan todellisena suurena ongelmana suomalaisten ihmisten oikeusturvan kannalta oikeudenkäyntien viivästyminen. Suomi on saanut tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa asiaa koskien yli 40 kappaletta. On erittäin kyseenalaista koko suomalaisen oikeusjärjestelmän kannalta, että meillä oikeudenkäynnit viivästyvät ja ihmisoikeustuomioistuimesta tulee langettavia tuomioita mutta asialle ei kuitenkaan tehdä mitään. Ei voi oikeusjärjestelmä vaipua näin alas, että ihmisen perusoikeuksia poljetaan aivan vastoin perustuslain nimenomaisia määräyksiä ja ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita. Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa.

Mietinnössä mainitaan Helsingin hovioikeudesta vuodelta 2009 75 oikeustapausta, joiden käsittely on vienyt peräti yli neljä vuotta, ja näistä yli 20 tapausta, joiden käsittely on kestänyt 6—10 vuotta. Voi sanoa, että jos tälle tasolle oikeudenkäyttö Suomessa menee, se johtaa, sanotaanko, henkisesti hieman vähemmän stressiä kestävien ihmisten romahtamiseen, jos esimerkiksi syytetään vaikka nyt väkivaltarikoksesta ja kymmenen vuotta riippuu niin sanotusti löyhässä hirressä asian tiimoilta ja sitten saakin vapauttavan tuomion ja on syyttömänä joutunut tätä häpeää kantamaan vuosikymmenen. Ei voi olla Suomessa asiat näin.

Sama koskee myös ympäristölupaterroria tässä maassa. On valtavasti tapauksia, tiedän kymmeniä kymmeniä tapauksia omien tuttavieni keskuudessa, joissa ympäristöluvat ovat venyneet vuosia ja vuosia ja viranomainen ei ole korvaansa lotkauttanut pyynnöille, että asiaa käsiteltäisiin. Tiedän tapauksen Keski-Suomesta, jossa turpeennosto-oikeuksia koskevan ympäristöluvan käsittely on kestänyt jo yli kymmenen vuotta, ja kuulemma lähivuosina asia käsitellään. Uskoo, ken tahtoo. Mutta eihän se ole enää paikallisen baarin puheenaihe, vaan Suomen eduskunnan on puututtava tähän kovalla kädellä. Nimenomaan perustuslakivaliokunnalle tämä asia kuuluu, ja siellä tämä asia on otettava vakavasti ja puututtava todella kovasti asiaan. Ehkä se kuvaa kansanedustajien asiaan suhtautumista, kun katsoo tätä salia, miten monta edustajaa on paikalla. En usko, että asialle tapahtuu mitään, mutta uskon kuitenkin oikeuden voittoon.

Esimerkkinä kummallisesta oikeudenkäytöstä voin myös kertoa apulaisoikeuskanslerin muutama päivä sitten antamat ankarat moitteet valtiovarainministeriölle, joka ei ole muuttanut tuontiautojen verotuskäytäntöä sellaiseksi kuin Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkopäätökset edellyttävät. Jokainen tapaus pitää käsitellä ta-paus tapaukselta, vaikka luulisi nyt tässä maassa ministeriön viranomaisten pystyvän muuttamaan verotuskäytäntö Euroopan unionin mittapuiden mukaiseksi, kun kerran unioniin on liitytty. On kummallista hallintoa se, että ministeriö venkoilee ja venkoilee ja suhtautuu täysin piittaamattomasti siihen, mitä tuomioistuin sanoo. Joku ahdasmielinen voisi sanoa, että tämä on laiton tilanne tässä maassa.

Arvoisa puhemies! Nykyisin, kun Euroopan unioni elää uutta aikaa Lissabonin sopimuksen tultua ratifioiduksi viime vuoden lopulla, on tästä direktiiviviidakosta tullut meille todellinen pallo jalkaan. Onhan niin, että kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1994, niin silloin nimenomaan perustuslakivaliokunta lausui, että jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus vedota direktiivin nimenomaisiin kohtiin, vaikka kyseistä direktiiviä ei olisi implementoitu. On myös itsestään selvää, että jokainen direktiivi, joka Suomen lainsäädäntöä koskee, on myös implementoitava eli siirrettävä suomalaiseen lainsäädäntöön sellaisenaan. On aivan selvä asia, että näin tulee toimia, kun kerran olemme jäseniksi liittyneet.

Keskiviikkona tällä viikolla oli julkisoikeuden seminaari eduskunnassa, ja professori Tuomas Ojanen käsitteli tätä implementointiasiaa mielestäni erinomaisesti. On aivan käsittämätöntä, että me emme ole tässä talossa päässeet vielä sille tasolle, että suomalaiset saisivat oikeutta niin, että lainsäädäntö saatettaisiin perustuslain tasolle elikkä siirrettäisiin nämä asiat tarkasti Suomen lakiin. Muutenhan syntyy maahamme tilanne, jossa virkamiehet tulkitsevat lainsäädäntöä niin kuin mieli tekee, kun suomalaisessa lainsäädännössä ei ole mitään tarkkoja määräyksiä vaan vain yleisviittaus ja direktiiviä ei ole implementoitu. Näin ollen, kun korkein hallinto-oi-keus ei anna valituslupaa, ei vie asiaa yhteisöjen tuomioistuimen ennakkopäätöksen piiriin ollenkaan vaan pitää sen asian itsellään, kansalainen joutuu tyytymään siihen, mitä viranomainen sanoo, vaikka perustuslaki nimenomaan kertoo, että julkisen vallankäytön tulee perustua tarkoin lakiin, ja lakia on tarkoin todella noudatettava.

Hyvänä esimerkkinä tästä voi, arvoisa puhemies, mainita luontodirektiivin, jossa yleisviittauksella luonnonsuojelulain 64 §:ssä on sanottu muutamalla sanalla, että tällä pannaan toimeen Euroopan unionin luontodirektiivi eli Natura-direktiivi, mutta ei siitä sitten sen enempää. Nimenomaan perustuslakivaliokunnan lausunnossa vuodelta 1994 viitattiin aivan selkeästi siihen, että yksityiskohtaiset direktiivin määräykset tulee siirtää sellaisinaan Suomen lakiin. Tätä ei ole tehty. Kansalainen ei voi vedota direktiiviin, kun korkein hallinto-oikeus ei ole pyytänyt ennakkotapausta jostain kumman syystä — sitä pitää presidentti Hallbergiltä kysyä — ja sitten toisaalta ei voi vedota Suomen lakiinkaan, kun ei mitään pykäliä ole. Elikkä elämme tässä asiassa täydellisesti viranomaisen mielivallan alla.

Jos tässä 10—15 vuotta sitten olisi puhuttu, että Suomen Euroopan unionin aikainen oikeudenkäyttö on tätä, niin veikkaan, että kolme prosenttia suomalaisista olisi kannattanut unioniin liittymistä. Emme voi elää keskiaikaa oikeudenkäytössä tässä maassa.

Käsittämätöntä on myös se, että perustuslakivaliokunta ei tähän asiaan ole puuttunut kovalla kädellä. Toivon hartaasti — jos olisi perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Sasi paikalla — että Sasi voisi kuunnella tätä asiaa hieman hartaammin ja panna asiassa toimeksi. (Ed. Ahde: Mutta täällä on varapuheenjohtaja!) — No, varapuheenjohtaja on paikalla, suuresti kunnioittamani ed. Söderman. Hän toivottavasti tässä asiassa panee toimeksi. — Ihmisellä on oikeus vedota Suomen lakiin, ja julkisen vallan käytönhän tulee tarkoin perustua lakiin. Kun ei näitä ole vieläkään saatettu Suomen lakiin, niin mihin sitten voi kansalainen vedota, kun hän oikeuttaan perää, jos ei kerran suomalaiseen lakiin, kun se hänen ensisijainen oikeusturvansa siellä onkin?

Arvoisa herra puhemies! Kun nyt elämme tätä uuden uljaan Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen aikaa, niin näiden direktiivien implementointi todella tulee entistä tärkeämmäksi, ja kansalaisella on nimenomaan oikeus vedota niihin. Tämän asian hoitaminen jatkossa kuuluu nimenomaan perustuslakivaliokunnalle, jonka tulee tässä asiassa aivan yhtä terhakkaasti puuttua tähän oikeusvajeeseen, joka Suomessa tällä hetkellä vallitsee.

Toivon myös sitä, että seuraavassa valtioneuvoston kertomuksessa vuodelta 2010, kun se sitten aikanaan joskus maailmassa tulee, voitaisiin todeta, että tätä asiaa on vakavasti hoidettu ja on pantu myös toimeksi, ei vain pidetty pelkkiä puheita melkein tyhjälle eduskunnan salille.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Hoskonen mainitsi perustuslakivaliokunnan muutamaan kertaan, niin ensiksi tähän juttujen pitkittymiseen: Olisin kiinnittänyt huomiota siihen, että lähes puoli mietintöä koskee nimenomaan sitä ja myös ponsiesitys ja että sekä puheenjohtaja Sasi että minä puhuimme tästä. Minusta tämä on todella häpeällinen asia, niin kuin ed. Hoskonen sanoi. Olemme puhuneet siitä ministeri Braxin kanssa, ja toivottavasti tässä saadaan jotain aikaan.

Sitten tämä autoverotusjuttuhan on ollut täällä talossa monta kertaa, ja minullekin on käsittämätöntä, että siinä on jouduttu niin valtavasti odottamaan ja se on ihmisille tuottanut tuskaa. Itse minä olisin sitä mieltä, että pitäisi päästä sellaisiin säännöksiin, että autovero maksettaisiin missä päin Eurooppaa tahansa kerran ja rekisteröitäisiin kerran ja sitten oltaisiin mukana siinä.

Mitä näihin direktiiveihin tulee, niin minä kiinnittäisin siihen huomiota, että ed. Hoskosella on myös mahdollisuus valittaa asiasta Euroopan komissiolle, joka sitten ravistelee Suomea, jos Suomi ei käyttäydy kunnolla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja käsitteli jo varsin perusteellisesti sitä, minkälaisella aikataululla näitä hallituksen toimenpidekertomuksia tälläkin kertaa käsitellään. Siis vuodesta 2008 on kysymys, ja nyt on jo sitten 2010 hyvässä mallissa. Elikkä samaan aikaan, kun aivan oikein pohdiskellaan sitä, millä tavalla näitä toimenpidekertomuksia, tilinpäätöskertomuksia ja lausumamenettelyjä jnp. aiotaan petrata, koska petraamisen tarvetta todella on, niin samalla tietysti täytyy myöskin miettiä sitä, mikä näitten kertomusten vaikuttavuus on.

Arvoisa puhemies! Otan vain käsittelyyn muutaman esimerkin, jotka ovat juuri omalla tavallaan tästä päivästä.

Täällä perustuslakivaliokunnan mietinnössä on muutamia ponsia, kannanottoja, asioihin, joista yksi on saamelaisasioita ja saamen kieltä koskeva ponsi, ponsi numero 3. Tässä sanotaan näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tehostettuihin toimenpiteisiin saamen kielen elvyttämiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä uhanalaisten inarinsaamen ja koltansaamen säilymisen turvaamiseen."

Arvoisa puhemies! Eikö kuulostakin aika tutulta, ikään kuin olisimme käsitelleet tätä asiaa aivan tuonnottain suorastaan? Taisipa peräti olla viime vai toissa viikolla, kun käsittelimme saamelaiskeskusasiaa, ja siinä yhteydessä täsmälleen samat murheet olivat esillä. Siis toisin sanoen eduskunta näyttää olevan erittäin valppaana, eduskunnan valiokunnat ovat erittäin hyvin tietoisia siitä, miten suomalaisessa yhteiskunnassa saamen kieliasiassa on käymässä, mutta minä pahoin pelkään, että nyt tästä eteenpäin lähiviikkojen aikana ei tapahdu yhtään mitään. Kun kehysneuvotteluja käydään juuri parhaillaan, taidetaan tässä talossakin käydä parhaillaan juuri niitä, niin tuskinpa siellä näihin asioihin korva lopsahtaa hitusenkaan vertaa.

Elikkä siis toisin sanoen, mihinkä minä tällä kommentillani pyrin? Siihen, että pitäisi miettiä, mikä on se vaikuttavuusprosessi, joka automaattisesti seuraa tällaisista kannanotoista, jotka ovat erittäin hyvin perusteltuja, jotka ovat akuutteja, ja jos tarkoitus on viestittää suomalaisessa yhteiskunnassa sellaisesta kehityskulusta, joka on eräällä tavalla peruuttamaton, jos se saavuttaa tietyn asteen, niin me tiedämme sen varsin hyvin, että kyllä se koltansaamen ja inarinsaamen kieli siitä häipyy pois. Se vaatii erityisiä toimenpiteitä, konkreettisia toimenpiteitä, että tämä kehityskulku katkaistaan. Ne ovat kulttuurisia toimenpiteitä, ne ovat opetusasioita, ne ovat kansalaisopistoasioita, ne ovat saamelaiskeskusasioita, ja ne ovat sellaista toimeliaisuutta, jossa pitää synnyttää sinne kulttuurin sisälle mekanismi, joka johtaa siihen, että kieltä vaalitaan. Se tarvitsee pikkuisen myöskin sitten valuuttaa. Tämä on aivan selvä asia.

Arvoisa puhemies! Otan toisen esimerkin, aivan toisenlaisesta asiasta. Siinäkin siteeraus kohdistuu tarkastusvaliokunnan puheenjohtajan käyttämään puheenvuoroon, sen erääseen detaljiin. Ed. Ahde viittasi puheenvuorossaan siihen, että näitä lausumia on hyvin pitkältä ajalta, 15—16 vuoden ajalta, vanhimmat vuosilta 1994 ja 1995, taisi olla sieltä päin, jos nyt oikein otin kiinni.

Arvoisa puhemies! En ole osaton siihen, että eräs tämmöinen lausuma on täällä. Se saattaa kuulostaa vähän persoonalliselta, että kaivan sen täältä esiin, mutta onpas pohjimmaltaan isosta asiasta kysymys sellaisessa maatalouselinkeinon lohkossa, jossa kysymys on sellaisesta alkutuotannosta, kasvituotannosta, jossa Suomi voisi olla todellinen pärjääjä johtuen siitä, mikä on Suomen luonnonmaantieteellinen sijainti maapallolla. Kysymys on perunan tuotannosta ja sen kasvitaudeista.

Vuoden 1995 valtiopäivillä tein kuin heinähenkilö töitä, että valiokunnan mietintöön otettiin lausuma, jossa edellytettiin toimenpiteitä, joissa välittömänä pyrkimyksenä on luoda Suomesta rengasmädästä vapaa alue kolmessa vuodessa. Tämä perustui siihen, että oli tehty erittäin arvokas selvitys, jonka mukaan tähän tavoitteeseen todella pystyttäisiin silloisissa perunantuotannon olosuhteissa pääsemään, jos ne tietyt temput tehdään. Sitten ruvettiin vaalimaan, mennäänkö sinne, mutta niinpä virkamiehet vaihtuivat ministeriössä ja kun uudet virkamiehet tulivat rooteliin, niin eipäs enää sitten tehtykään, vaan ruvettiinkin keksimään, millä tavalla pystyttäisiin, niin kuin termi kuuluu, tappamaan tämä lausuma.

Sitten kun olen ollut maatalousvaliokunnan jäsen kauan ennen sitä hetkeä ja sen jälkeen yhtäjaksoisesti, niin olen sitten aina, kertomuksiin kun on vastattu, vaatinut selvitystä ja selvityksen jälkeen selvitystä jnp. Tässä olisi tietysti ollut luontevaa, jos olisi sellainen perunantuotannon laki ollut käsittelyssä, jonka yhteydessä olisi voitu uusia tämä. Nyt on jouduttu pitämään hengissä tämä vanha sen takia, että edelleen tämä ponsi on kasvintuotannollisesti relevantti ja Suomella edelleen on luonnonmaantieteellisesti se mahdollisuus olemassa, kun vaan tehtäisiin jotakin, vaan ei tehdä. Tässä viimeksi viime valtiopäivillä käytiin siis tätä prosessia läpi.

Arvoisa puhemies! Otin vain nämä pari esimerkkiä siitä, että se, mitä kaivataan nyt, on tätä todellista vaikuttavuutta ja sille mekanismi. Siis nyt, kun kaikki nämä kertomusmenettelyt yhdistyvät, se on loistava asia, mutta se kysymys on se vihoviimeinen piste siinä, millä saadaan se todellinen vaikuttavuus aikaiseksi ja eduskunnan päätösvallalle sille kuuluva arvo.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin vähän halunnut vähentää ed. Pulliaisen tuskaa tässä. Tämä lausuma saamen kielestä perustuu tähän kielikertomukseen, joka valtioneuvoston tulee antaa kielilain mukaan vaalikausittain ja jota me siis olemme käsitelleet. Siinä on hallitus itse tuonut esille tämän elvyttämisohjelman teon, jonka me panimme ponteen. Kielikertomus annetaan oikeusministeriöstä. Oikeusministeri Brax on äskettäin perustanut semmoisen uuden demokratia- ja kieliyksikön, jonka johtaja on Johanna Suurpää, entinen vähemmistövaltuutettu, niin että minä sanoisin, että on erinomaiset edellytykset, että tämä asia toteutuu, ja ed. Pulliainen puhuu Johanna Suurpään kanssa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman, tiedän tämän, mutta myöskin kuuntelin sen kertomuksen, että siinä tarvittaisiin jonkin verran varallisuuttakin niitten temppujen tekemiseen.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Poimin muutaman yksityiskohdan tästä toimenpidekertomuksesta. Perustuslakivaliokunnan oikeusprosessien nopeuttamista koskeva kannanotto on todella tarpeen, ja ongelmat käsittelyaikojen pituuden suhteen ovat olleet pitkään esillä eivätkä ole kaikilta osin asianmukaisella tolalla, niin kuin täällä kovin monessa puheenvuorossa on jo todettu, ja muun muassa ed. Zyskowiczin esimerkki oikeusprosessin pituudesta oli kyllä hyvin kuvaava.

Niin kuin ed. Ahde ja myös ed. Pulliainen täällä jo puheenvuoroissaan totesivat, erikoisvaliokuntien on pitänyt antaa lausuntonsa jo viime keväänä, elikkä nämä käsittelyajat tässäkin prosessissa ovat pitkät. Tarkastusvaliokunta on aiemmin esittänyt hallituksen toimenpidekertomuksen ja tilinpäätöskertomuksen yhdistämistä. Kertomukset ovat sisältönsä puolesta osin pääl-lekkäisiä, joten työn järkeistämisen ja ohjauksen vaikuttavuuden kannalta kertomusten yhdistäminen ja käsittelyaikojen nopeuttaminen ovat todella tarpeen.

Tarkastusvaliokunnan esittämää lausumarekisteriä ollaan toteuttamassa, ja perustuslakivaliokunta pitää sen luomista perusteltuna ja kiirehtii sen käyttöönottoa. Tämä asiahan tässä tuli jo edellisissä puheenvuoroissakin esille.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on omassa lausunnossaan kiinnittänyt huomiota muun muassa liikenneinvestointien ja niiden rahoituksen pitkäjänteisyyteen, suunnitteluun ja toteutukseen, esimerkkinä Seinäjoki—Oulu-ratahanke, ja tähän samaan asiaan myös tarkastusvaliokunta on aiemmin kiinnittänyt huomiota.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan osaltani vain korostaa niitä huomioita, joita ed. Klaus Pentti äskeisessä puheenvuorossaan toi esille. Minusta on käsittämätöntä, että oikeusprosessit jatkuvien aiheettomien poissaolojen vuoksi tarpeettomasti pitkittyvät. Tähän tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Samoin ed. Pentti viittasi rataverkkoon. Aikaisemmin on kiinnitetty myös tarkastusvaliokunnan taikka sen edeltäjän toimesta huomiota siihen, että meillä on rataverkkoa, joka on liian vajaassa käytössä, ja näin ollen investoinnit, jotka on tehty rataverkkoon, eivät voi hyödyttää ja palvella siinä tarkoituksessa, mitä varten radat ovat tehdyt.

Arvoisa puhemies! Toivon, että meillä kiinnitettäisiin kaikessa lainsäädännössä huomiota erityisesti siihen, mitenkä tämä lainsäädäntö on perustuslain hengen ja tarkoituksen kanssa soveliasta, ja siltä pohjalta lainsäädäntöä tulee voida tarkastaa.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! On tietysti jollain tavalla kiusallista, että perustuslakivaliokunta, joka kehottaa kaikkia käsittelemään asioita nopeammin, on antamassa mietintönsä 2010, kun kertomus on vuodelta 2008. On hyvin valitettavaa, että tämmöinen hitaus meillä on.

Mutta minä olisin kiinnittänyt siihen huomiota, että valiokunta tässä tapauksessa käsitteli tätä hyvin perusteellisesti eli tästä tuomioistuimen hitaudesta pyydettiin ministeriöiden, valtakunnansyyttäjän, Asianajajaliiton ja korkeimman oikeuden lausuntoja ja niiden perusteella todella perusteellisesti käsiteltiin asiaa ja tehtiin se ponsi, joka tässä on ja jonka ydin on se, että poliisin, syyttäjän ja myös oikeuslaitoksen, kun on suurista talousrikosjutuista kyse, hyvin aikaisessa vaiheessa pitäisi suunnitella, miten ne viedään läpi säädyllisessä ajassa, ja tästä myös informoida asianajajia. Muuten tilanne on täysin mahdoton. Minä toivon todella, että tästä otettaisiin vaari, koska näitä juttuja on paljon. Jos katsoo vaan keskiarvoa, niin näyttää siltä, että Suomen oikeuslaitoksessa ei ole mitään ongelmia, mutta tämmöinen suuri satsi näitä juttuja on, joita pitää käsitellä, ja meillä nyt valitettavasti syyttäjälaitoksella ei ole niitä resursseja siihen.

Sitten minä kiinnittäisin vielä huomiota muutamaan miellyttävään asiaan. Tässä kielikertomuksessa on nyt haluttu nostaa karjalan kielen asemaa. Tämä karjalan kielihän on kieli, jonka tiettävästi kuitenkin tuhannet suomalaiset hallitsevat, ja on hyvin aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat nyt tämän sivistyksellisesti Suomelle merkittävän kielen asemaa nostaa. Minusta on tärkeätä, että me nyt toimme esille, että seuraavassa kielikertomuksessa myös pitäisi arvioida, millä tavalla tämä asia paranee.

Täällä ed. Ukkola puhui sitten näistä purkujutuista. Meillähän on semmoinen onneton tapaus Vaasan seudulta, jossa eräs toimittaja kirjoitti oikeustapauksesta, jossa eräs leskimies epäili, että hänen vaimonsa oli kuollut leikkaukseen, koska kirurgi olisi ollut päihtyneenä. Poliisitutkintapöytäkirjoissa ilmeni kyllä sitten, että kaikki nämä hoitajat olivat huomanneet, että tämä kirurgi oli ilmeisesti päihtyneenä, ja sitä asiaa sitten venkoiltiin ja käsiteltiin syyttäjässä. Mutta se päättyi sitten siihen, että kirurgi ei joutunut syytteeseen, vaan tämä toimittaja, ja hänet tuomittiin myös hovioikeudessa. Hän vei sitten asian ihmisoikeustuomioistuimeen, joka otti poikkeuksellisen selkeästi kantaa Suomen valtiota vastaan ja aivan poikkeuksellisesti antoi tälle naistoimittajalle vielä tämmöisen henkilökohtaisen korvauksen oikein osoittaakseen, että tämä nyt on mennyt Suomessa täysin pieleen. Kun hän anoi purkua korkeimmalta oikeudelta, niin korkein oi-keus äänestyksen jälkeen ei sitä purkua antanut, koska viittasi ... Siellä eräs jäsen katsoi, että olisi velvollisuus antaa.

Valiokunta joka tapauksessa nyt esittää, että olisi syytä harkita, että voitaisiin muutoksenhakua koskevia säännöksiä tarkistaa niin, että ihmisoikeustuomioistuimen langettava tuomio lisättäisiin harkinnanvaraiseksi purkuperusteeksi. Minusta tälle ihmiselle tämä tilanne on ollut kohtuuton, ja kohtuutonta on tietysti se, jos se vielä käsitellään uudelleen ihmisoikeustuomioistuimessa.

Ed. Zyskowicz sitten puhui näistä jutuista, joissa eivät vastaajat ole paikalla tai joissa eivät todistajat ole paikalla, ja niitä tietysti on olemassa aika paljon nykyään ja ne ovat tietysti pirun ikäviä — poistan sanan "piru" — ne ovat todella ikäviä kaikille osapuolille. Mutta minusta pitäisi nyt Suomessa mennä siihen, että muutamia yksinkertaisia rikosjuttuja selvitettäisiin varsin summaarisessa oikeusmenettelyssä. Suurimmat osat näistä tappeluista ovat sellaisia, että nämä tappelupukarit voitaisiin korjata yöksi poliisin talteen ja aamulla sitten käydä tämä prosessi läpi. Useinhan silloin, kun ollaan selvin päin, halutaan jo sopia koko juttu ja päästä siitä pois. Jos taas mennään siihen, että näissä suhteellisen pienissä tappeluissa käydään koko tutkintamenettely läpi ja vielä tämä prosessi läpi ja vielä jos on kysymys ihmisistä, joilla elämä on vähän epäjärjestyksessä, niin joudutaan sitten siihen, että koko koneisto odottaa tuolla tavalla. Siinä minä kyllä yhdyn ed. Zyskowicziin, että Suomen oi-keuslaitokseen voisi kehittää summaarisia menettelyjä ja nimenomaan silloin, kun se koskee yksinkertaisia rikosjuttuja, joissa kaikki ovat valmiit useasti tunnustamaan ja haluavat sen jutun pois päiväjärjestyksestä.