3) Hallituksen esitys laeiksi erikoissairaanhoitolain ja päihdehuoltolain
28 §:n muuttamisesta
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Huumepoliittinen keskustelu jatkuu. Haluan
varoittaa eduskuntaa siitä, että olemme nyt näinä vuosina
ja tänäänkin huumepoliittisten linjavalintojen
edessä. Toivon, että eduskunta havahtuisi siihen,
että nyt ollaan ... (Hälinää)
Puhemies:
(koputtaa)
Anteeksi, ed. Räsänen. Kehotan jyrkästi
edustajia rauhoittumaan. Puheenvuoro on ed. Räsäsellä.
Istuutukaa paikoillenne, olkaa hyvät! Yksityiset keskustelut
käytäköön salin ulkopuolella. — Ed.
Räsänen, olkaa hyvä!
Kiitos, rouva puhemies! Totesin, että toivon, että eduskunta
havahtuisi siihen, että nytkin ollaan ottamassa askeleita
liberaalin keskieurooppalaisen huumepolitiikan suuntaan, jonka tavoitteena
ja keskeisenä sisältönä on huumeista aiheutuvien
haittojen, huumeiden kyljessä kulkevien haittojen, rajoittaminen,
mikä tarkoittaa sitä, että huomio kohdennetaan
lähinnä huumeiden mukana tuleviin ilmiöihin,
esimerkiksi tartuntatauteihin, mutta huumeita sinänsä ei
nähdä kovinkaan suurena ongelmana. On kuitenkin muistettava,
että huumeet itse ovat huumeiden käytön
merkittävin terveyshaitta ja huumeisiin kuolee enemmän
ihmisiä kuin niiden kautta leviäviin tartuntatauteihin.
Sen vuoksi on erittäin vaarallista, jos eri tavoin lainsäädännön
muutoksin tai muutoin annamme viestejä siitä,
että huumeiden käyttö ei sinänsä olisi
vaarallista.
Ministeri Soininvaara on omalta osaltaan ollut kääntämässä huumepoliittista
kurssia. Ministerin taholta on valitettavan paljon annettu sellaista
viestiä, että päähuomio tulisi
kiinnittää huumeiden ympärillä liikkuviin
ongelmiin, joita en toki niitäkään halua
lainkaan vähätellä. Sanattomaksi viestiksi
jää kuitenkin silloin, että huumeet eivät
olekaan merkittävä ongelma, jos niitä vain
voi käyttää turvallisesti ja laillisesti.
Toivon, että eduskunta huomaisi sen, että tämä on
ollut vihreiden huumepoliittinen linja kautta koko Euroopan unionin.
Esimerkiksi Saksan vihreät ovat vaatineet niin sanottujen
mietojen huumeiden, lähinnä kannabistuotteiden,
laillistamista. Tämän suuntaisia kommentteja on
kotoisten vihreittemmekin suunnalta tullut.
Perinteinen pohjoismainen huumepolitiikka on ollut varsin rajoittavaa.
Esimerkiksi Norja ja Ruotsi ovat toteuttaneet lainsäädännön,
joka mahdollistaa alaikäisten tahdosta riippumattoman huumevieroitushoidon.
Pahoittelen, että tämän suuntaisia esityksiä ei
hallituksen taholta ole viime vuosina tehty, vaikka niille olisi
myös erittäin vahva kansalaistuki. Kansalaiset
eivät halua vapauttaa huumeita, ja alaikäisten
tahdosta riippumattoman hoidon tueksi on pari vuotta sitten kerätty
mielipideadresseja, joihin on saatu nimiä yli 130 000
kansalaiselta.
Viime syksynä tehtiin sisällöllinen
ratkaisu sille huumehoitolinjaukselle, jonka lainsäädännöllisiä puitteita
nyt käsitellään. Silloinhan myönnettiin
hallituksen esityksestä korvamerkitty määräraha
opioidiriippuvaisten henkilöiden vieroitus-, korvaus- ja
ylläpitohoidon lisäämiseen. Tätä ratkaisua
on arvosteltu. Muun muassa Alkoholitutkimussäätiön
entinen ja nykyinen tutkimusjohtaja ovat epäilleet, että näin
kohdennettuna määräraha saattaa jopa
pahentaa huumeongelmaa, jos liian löysin perustein aletaan
korvata laitonta huumetta laillisella. Mutta sen näemme jatkossa,
miten tässä käy.
Itse kritisoin syksyllä tätä linjaa
ja esitin vaihtoehtoisessa talousarvioaloitteessani, että resurssit
olisi tullut tämän sijaan kohdentaa varhaisempaan
vaiheeseen, huumevieroitus-, huumekuntoutushoitoon, jossa pyritään
irrottautumaan huumeista kokonaan, ja aivan erityisesti päihteistä riippuvaisten
raskaana olevien naisten hoitoon, jossa on todellakin suuria puutteita,
mitä asiaa hallitus ei ole pontevasti ajanut kuntoon. Päihdeäitien
hoitaminen on erityisen kannattavaa vielä senkin vuoksi,
että siinä voidaan vaikuttaa kahden ihmisen terveyteen.
Ruiskujen vaihto-ohjelma ei kuulunut itse asiassa
hallituksen esitykseen lainkaan. Siitä ei puhuta hallituksen
esityksen perusteluissa, mutta siitä haluttiin valiokunnassa
oma kappale mietintöluonnokseen hiukan yllättäen
valiokunnan puheenjohtajan aloitteesta. Kysymys ruiskujen jakamisesta
on monissa kunnissa hyvin kuuma poliittinen ja kiistanalainen kysymys.
Esimerkiksi Vaasassa, jonka valtuustoon myös valiokuntamme
puheenjohtaja Marjatta Vehkaoja kuuluu, yksi valtuutettu, Heimo
Hokkanen, on jättänyt Vaasan hallinto-oikeudelle
kirjelmän, jossa hän pyytää selvittämään,
onko Vaasan kaupunginvaltuuston päätös
aloittaa ruiskujen vaihto-ohjelma lainvastainen. Olen vain pohtinut,
miten paljon tämä Vaasan tapaus on vaikuttanut
siihen, että ylipäänsä täällä joudumme
ruiskujenvaihto-ohjelmaa käsittelemään.
Kirjelmässä valtuutettu Hokkanen toteaa näin: "Kysymyksessä on
niin sanottu vaihto-ohjelma, jolloin huumausaineiden käyttäjä tulee
vaihtamaan ruiskuja neulanvaihtopisteeseen ja hänelle luovutetaan
puhdas ruisku ja neula. Luovutettua välineistöä käyttäjä tulee
käyttämään huumausainerikokseen.
Näin ollen yhteiskunta rahoittaa rikoslaissa mainittua
huumausainerikollisuutta hankkimalla ruiskut ja neulat verovaroilla
tietäen, että välineet menevät
suoraan rikolliseen toimintaan." Valtuutettu Hokkanen viittaa rikoslain
50 luvun Huumausainerikoksista 4 §:ään, jossa
todetaan, että myös välineiden ja tarvikkeiden
luovuttaminen huumausaineiden valmistusta, viljelyä, maahantuontia
jne. varten on huumausainerikos, jonka edistämisestä voidaan
tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään 2 vuodeksi.
Tosiasia on se, että huumeruiskujen vaihto-ohjelman lainsäädännöllinen
perusta ei ole tällä hetkellä mitenkään
yksinkertainen.
Jos eduskunta nyt hyväksyy valiokunnan enemmistön
esittämän ponnen, se samalla ilmaisee tukensa
sille näkemykselle, että ruiskut eivät ole
huumausainerikoksen tekovälineitä vaan enemmän
tartuntatautien ehkäisyyn kuuluvaa tarvikkeistoa. Ponnen
logiikan mukaan ruiskujen vaihto-ohjelma tulisi ihan johdonmukaisesti ulottaa
myös vankiloihin, mikä tarkoittaisi sitä, että nollatoleranssia
huumeiden käytön ja salakuljetuksen suhteen ei
enää pystyttäisi uskottavasti vaatimaan,
jos samalla jaetaan ruiskuja. Ministeri Soininvaarahan on myös
julkisesti kannattanut ruiskujen jakamista vankiloissa, mikä käytännössä aiheuttaisi
kyllä hyvin mielenkiintoisia tilanteita.
Itse asiassa ruiskujenvaihto-ohjelmat vievät uskottavuuden
siltä, että huumeiden käyttöä ylipäänsä pidetään
lainvastaisena. Toivon, että eduskunta näkisi
myös sen, että ainoa johdonmukainen seuraus tällä tiellä on
se, että huumeiden käytön kriminalisointia
jouduttaisiin myös pohtimaan uudestaan.
Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyisi
lausumaehdotuksen, joka sisältyy valiokunnan mietintöön
liitettyyn vastalauseeseen. Siinä korostetaan sitä,
että puhtaiden ruiskujen vaihto-ohjelma voi antaa väärän
viestin niin huumeiden käyttäjille kuin laajalle
yleisölle huumeiden käytön hyväksyttävyydestä.
Vastalauseen ponsi tarkoittaa sitä, että sellaiset
ruiskujen vaihto-ohjelmat torjuttaisiin, joissa anonyymisti voi käydä hakemassa
ruiskuja tai neuloja ja joissa ei anonyymiasiakkaiden kohdalla edes
tavoitella huumeista irrottautumista. Tällaisia ohjelmia
on valitettavasti jo olemassa. Näistähän
viimeksi, kun asiaa käsittelimme, kuulimme muun muassa ed.
Paula Kokkoselta selvityksiä.
Arvoisa puhemies! Huumeiden kautta leviävien
tartuntatautien torjunta on tärkeää,
mutta tätä torjuntatyötä ei
pidä irrottaa muusta huumevierotushoidosta ja huumeiden
vastustamisesta, mikä on vielä tärkeämpää.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Toisin kuin ed. Räsänen
tuntui ajattelevan, suomalainen huumepolitiikka on kyllä kansainvälisesti
ottaen erittäin tiukkaa ja tulee sellaisena myös
pysymään. Meillähän on jopa
laajempi luettelo huumeiksi luetelluista aineista, kuin YK:n yleissopimus
tästä asiasta edellyttää. Elikkä meillä on
sellaisiakin aineita lueteltu huumeiksi, joita kansainvälisesti
ei sellaisina pidetä. Tämmöinen on esimerkiksi
somalien käyttämä khat, joka YK:n huumeluettelon
mukaan ei ole huume ja meidän huumeluettelomme mukaan on
huume.
Se, että itse olen ennen kaikkea perehtynyt huumehoitoihin
ja huumehaittojen ehkäisyyn, tietysti johtuu siitä,
että olen peruspalveluministeri. Taas poliisiasioista vastaavat
ministerit tekevät omaa työtään.
Mutta toisin kuin ed. Räsänen näyttää kuvittelevan,
kyllä hallituksen huumepolitiikka on kokonaisuus. Itse
asiassa, koska koordinoin tätä, olen esitellyt
koko ohjelman, en siis ainoastaan hoitopuolta.
Todettakoon, että ohjelma on myös ollut aika menestyksekäs
sen takia, että sekä huumekuolemien määrä on
kääntynyt laskuun viime vuonna että ennen
kaikkea huumeiden käytöstä aiheutuvat
tartuntataudit ovat kääntyneet laskuun.
Ed. Räsäsen väite siitä,
että varsinaisiin huumemyrkytyksiin kuolisi ihmisiä enemmän
kuin tartuntatauteihin, saattaa hetkellisesti pitää paikkaansa,
mutta kyllä tappavia tauteja tartutetaan enemmän
kuin huumeisiin välittömästi kuolee. Kyllä tavallaan
kuolemantuomioita tällä hetkellä luetaan
tartuntatautien osalta enemmän kuin huumeisiin kuolee.
Ed. Räsänen oli kiinnostunut saamaan alaikäisille
huumeitten käyttäjille pakkohoitoa. Lastensuojelulaki
tekee tämän mahdolliseksi jo nyt. Ei tähän
tarvita pykäliä. Siihen tarvittaisiin hoitopaikkoja.
Pakolla ei voi hoitaa ketään, jos ei voi osoittaa
hoitopaikkaa. (Ed. Kokkonen: Kenen tehtävänä on
hoitaa se asia?) Juuri tämän takia kaudellani
myös eduskunnan aloitteiden ansiosta on huumehoitorahoja
olennaisesti lisätty, ja ne ovat tällä hetkellä juuri
jaossa. Kunnat toivottavasti myös hakevat niitä.
Alun perinhän hoitopaikkojen määrä on
kuntasektorin vastuulla. Nyt poikkeuksellisesti siihen on korvamerkittyä rahaa,
joka terveydenhuoltoalalla on täysin poikkeuksellista,
mutta on katsottu, että kuntasektori ei vieroituspaikkojen
määrästä ole riittävässä määrin
vastuussa. Jos pakkohoitopykäliä jossakin itse
asiassa tarvittaisiin, ne ovat juuri nämä 18 vuotta
täyttäneet, koska voidaan aidosti sanoa, että sen
henkilön aikuistuminen, joka raskaasti käyttää huumeita,
hieman viivästyy ja vaikka kalenterin mukaan on täysi-ikäinen,
ehkä psykologisessa mielessä ei sitä kuitenkaan
ole. STM:ssä on valmisteilla laki, joka ... nythän
huumevieroitukseen samoin kuin alkoholivieroitukseen voidaan pakkohoitoon
ottaa viideksi vuorokaudeksi. Viisi vuorokautta on alkoholin käytöstä peräisin.
Tarkoituksena on pidentää se 20 vuorokauteen,
koska huumehoidossa viisi vuorokautta on liian vähän.
Itse asiassa en aivan tarkkaan tiedä, miksi lakiesitystä ei
vieläkään ole esitelty, mutta todennäköisesti
siinä on taas joitain neuvotteluja muitten ministeriöitten
kesken.
Ed. Räsänen on aivan oikeassa siinä,
että huumeiden käyttöön kannattaa
puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Silloin siihen on vielä jotakin
kunnolla tehtävissä. Tämä on
täysin hallituksen politiikan mukaista. Mutta jonkinlaiseen
lähimmäisenrakkauteen kuitenkin kuuluu myös
se, että henkilö, johon ei ole onnistuttu puuttumaan
riittävän ajoissa, hänenkin elämästään
huolehditaan. Silloin jopa ylläpitohoito on seikka, joka
on välttämätöntä. Haluan
korostaa, että Suomi on jo kerran aikaisemmin tehnyt päätöksen
ylläpitohoidosta sodan jälkeen, kun sota-aika
tuotti meille opiaattiriippuvaisia suuren joukon. Myös
näitä hoidettiin ylläpitohoitona opiaateilla
eikä siitä siihen aikaan kovin suurta moraalista
keskustelua käyty.
Kysymys neulojen vaihdosta ei sisältynyt hallituksen
esitykseen, mutta eduskunta on nähnyt tämän
tärkeäksi. Itsekin näkisin tärkeäksi,
että asiaan tulisi selkeys, koska jossakin päin
Suomea tapahtuu sitä, että poliisiviranomaiset
ottavat pois niitä ruiskuja, joita sosiaaliviranomaiset ovat
jakaneet. Tämä ei voi olla tarkoituksenmukaista.
Jos eduskunta tämän ponnen hyväksyy, niin
STM tulee sitä nopeasti noudattamaan. Sen jälkeen
eduskunnan tahto säädetään asetukseen.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen antaa väärän
viestin valiokunnan mietinnöstä ja valiokunnan
tavoitteista. Ed. Räsänen toi nyt varsin selkeästi
julki, mihin hän pyrkii. Hän pyrkii kieltämään
sellaiset neulanvaihto-ohjelmat, jossa anonyymisti voi asioida neulojenvaihtopaikassa.
Jos tämä kielletään, ed. Räsänen,
silloin neulojenvaihto-ohjelmat eivät toimi sillä tavalla kuin
ed. Räsänenkin toivoisi, että voitaisiin
antaa valistusta ja neuvoja ja auttaa näitä ihmisiä saamaan
elämänsä hallintaan ja sen jälkeen
mahdollisesti pääsemään irti
huumeista. Miksi sinne pitää voida tulla anonyymisti?
Siksi, että huumeidenkäyttäjät
kyllä tietävät, että huumeiden käyttö on
rikollista toimintaa Suomen lainsäädännön
mukaan. He tietävät, että silloin heidät asetettaisiin
välittömästi syytteeseen. Ei olisi mitään
mahdollisuuksia päästä edes keskustelemaan
ja auttamaan näitä ihmisiä, että he
voisivat löytää tien huumeista vapaaksi.
(Puhemies koputtaa) Ed. Räsäsen ponsi ei vastaa
sitä, mitä hän todellisuudessa ajaa takaa
esityksellään.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minulla oli vastauspuheenvuoro ministeri
Soininvaaralle. Minusta on peräti outoa, että kesken
erittäin huumeongelmaisen keskustelun hän lähtee
ministerinaitiosta pois. Hän ei ole nyt paikalla vastaamassa.
Olisin kysynyt hänen omaa suhtautumistaan koko huumeongelmatiikkaan.
Onko se myönteinen vai vastainen näille asioille?
En ole hänen vastauksistaan päässyt selvyyteen.
Aivan eri asia on, miten suhtaudutaan kroonisen narkomanian hoitoon.
Siinä ministeri oli aivan oikeassa, miten siihen pitää suhtautua.
Olisin myöskin halunnut kuulla, minkälaisen puhuttelun,
arvoisa puhemies, hän piti pääjohtaja
Vappu Taipaleelle silloin, kun pääjohtaja tuli julkisuuteen
hyvin huumemyönteisillä kannanotoillaan. Sanasta
sanaan olisin tässä keskustelussa halunnut kuulla,
mitä he silloin keskustelivat keskenään.
Paheksun sitä, että ministeri puuttuu täältä täysistunnosta.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Soininvaara sanoi, että kuntien
vastuulla on järjestää hoitopaikkoja
ja kunnat eivät ole hoitaneet tehtäviään. Näin
ollen täytyy luoda toisenlaisia mahdollisuuksia.
Arvoisa puhemies! Huumausaineongelma on vuoden 95 jälkeen
räjähtänyt käsiin. Kysyessäni vuonna
95 sisäministeri Enestamilta, mihin toimiin hallitus aikoo
ryhtyä huumausaineongelman jatkuvasti kasvaessa, niin hän
totesi vastauksessaan, että meillä ei ole Suomessa
huumausaineongelmaa. Tänä päivänä se
on tosiasia. Kunnille pitää osoittaa resurssit
ja mieluummin sairaanhoitopiireille, jotta kaikki hoitoon halukkaat
ja hoitoon ohjatut saavat asianmukaisen hoidon ja päästään
huumausaineongelmassa selvästi niskan päälle.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Haluan ed. Räsäselle kertoa,
että Kansanterveystieteen laitokselle ilmoitetaan vuosittain
noin 1 800 C-hepatiittiviruksen aiheuttamaa kroonista maksasairautta. Näistä noin
500 on yksin Helsingissä. Helsingissä jouduttiin
huumeruiskujen vaihtomenettelyyn nimenomaan siitä syystä,
että haluttiin nopeasti vaikuttaa siihen, että tartuntasairaudet
voitaisiin estää. Haluan vielä korostaa,
että ministeriön tulee nopeasti selvittää sosiaali-
ja terveysvaliokunnan lausuma siltä osin, tulisiko tartuntatautiasetukseen
todella lisätä säädös
tästä asiasta.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Soininvaara, joka nyt ei ole kuulemassa
näitä vastauksia (Ed. Kautto: Näyttää ihan
Soininvaaralta!) — anteeksi, hän tuli paikalle,
hyvä — luulen, että hän kyllä tietää hyvin
sen, että lastensuojelulain pykälät eivät käytännössä tällä hetkellä toimi.
Viranomaisten ja asiantuntijoiden mielestä ei ole pelkästään
resursseista kysymys. Niistäkin varmasti on, mutta myös
siitä, että pykälät eivät
sovellu sen tyyppiseen hoitoon, jota huumeista riippuvat tarvitsisivat.
Ruotsissahan pakkohoito jatkuu 21 vuoden ikään
saakka, jolloin tämän tyyppinen lainsäädäntö meilläkin
olisi täysin mahdollista. Norjassa on samantapainen lainsäädäntö.
Siellä lisäksi päihdeäiti, raskaana
oleva nainen, voidaan määrätä pakkohoitoon,
ja tämäkin on toiminut erittäin hyvin.
Sata prosenttia näistä naisista on halunnut jatkaa
vapaaehtoisessa hoidossa tämän jälkeen.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! En voi olla puuttumatta kuluneella viikolla
erikoissairaanhoitolain ja päihdehuoltolain osalta käytyyn keskusteluun
ja siinä esitettyihin eräisiin näkemyksiin,
jotka tänäänkin täällä on
toistettu. Tiistaina lain yleiskeskustelussa ed. Kokkonen käytti
puheenvuoron, jossa hän mielestäni tulkitsi lakia
kovin suoraviivaisesti sanoessaan, että kun huumausaineiden
käyttäminen on kriminalisoitu, sen perusteella
olisi ruiskujen jakaminen rikoksentekovälineiden jakamista.
(Ed. Kokkonen: Mitä se sitten on? — Ed. S. Lahtela:
Tosiasioita!) Samaa väitettähän
käytti myöskin ed. Räsänen.
Ajattelen näin, että nämä lausunnot
ovat suuressa tunnetilassa lausuttuja poliittisia kannanottoja.
Näiden mukaan nimittäin monien sinänsä laillisten
kapistusten, vaikkapa leipäveitsien, kaupustelu olisi edellä mainittujen
mielestä logiikkaa seuraten rikoksentekovälineiden
jakamista, niin kuin se tietysti onkin, jos leipäveitsellä tehdään
rikos. Mutta siitä huolimatta leipäveisten kauppaaminen
on täysin laillista puuhaa, eli tämä logiikka
kyllä nyt petti ja hieman ihmettelin ylikorostettuja lausuntoja,
jotka ovat julkisuudessakin hyvin vahvasti olleet esillä.
Mutta vakavasti puhuttuna, puhemies, sosiaali- ja terveysvaliokunnan
mietintöön sisältyy puhtaiden neulojen
osalta se keskeinen ajatus, että huumeruiskujen jakaminen
paitsi ehkäisee tartuntatautien leviämistä myös
tehostaa ongelmakäyttäjien kiinnittymistä palvelujärjestelmään
ja anonyyminä, jotta he todella uskaltavat tulla tämän
hoitojärjestelmän piiriin, niin kuin ed. Stenius-Kaukonen
tässä totesi.
Tämä on mielestäni valiokunnan mietinnön keskeinen
viesti. Sen lisäksi valiokunta on liittänyt mietintöönsä lausuman
siitä, että sosiaali- ja terveysministeriön
tulee selvittää tartuntatautiasetuksen muutoksen
tarve, jotta puhtaiden ruiskujen jakamisesta saataisiin yksityiskohtaisemmat
ohjeet. Pidän tätä erittäin
tärkeänä ja ymmärränkin
ed. Räsäsen ja samoin ajattelevien vastalauseen
ja esityksen salissa niin, että he vastustavat juuri tätä asetuksen
muutosta, mutta samalla he vastustavat myös yleisvaarallisten
tautien, kuten B-hepatiitin ja hiv-viruksen, leviämisen
ehkäisemistä. Jos nyt puhuttaisiin näiden
sairauksien ehkäisyn tehostamisesta jonkin muun otsikon
kuin huumausaineiden hoidon kohdalla, en jaksa uskoa, että lääkärinä ed.
Räsänen asettuisi vastustamaan maksatulehduksen
tai hiv-infektion leviämisen estämistä. Äänekkäällä vastustamisella
huumausainemörköön liittyvissä asioissa
saa tietysti nopeasti kannatusta, ja tuntuu monesti siltä,
että kansanterveystyötä ja kansanterveyden
ja tartuntatautien leviämisen ehkäisemistä korostavat
mielipiteet eivät samalla tavalla saa julkisuudessa tilaa.
Minä en pidä tällaista pelottelutyyliä mitenkään
arvostettavana.
Kun ed. Räsänenkin täällä esitti
näkemyksiä siitä, että tässä talossa
esiintyisi huumemyönteisyyttä ja huumemyönteisiä kannanottoja,
minä en ainakaan ole tässä talossa niitä kuullut.
Päinvastoin niinä pitkinä iltoina, jolloin
täällä on keskusteluja kuunnellut, ollut
salissa läsnä tai omassa työhuoneessa,
kaikki puhujat ovat korostaneet huumeiden vaarallisuutta niin inhimillisesti
kuin yhteiskunnallisestikin, ja varmasti löytyy yli puoluerajat
halua hakea keinoa, jolla huumausaineiden käyttöä ja
myyntiä saataisiin vähennettyä. Tarjonta
on tässä keskeisin ongelma, eivät ne onnettomat
ihmiset, jotka ovat jääneet huumausainekoukkuun,
tai ne onnettomat kokeilijat, jotka, ed. Räsänen,
jos tätä ruiskujen vaihtoa ei tapahtuisi, voisivat
sen ainoan, kenties ainoan kokeilun kautta sitten onnettomasti saada
hiv-infektion, mikä tietenkin on muutoinkin mahdollista, mutta
kuitenkin voi olla, että se on juuri se kohtalokas keino,
että ei anneta vaihtaa ruiskuja.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka olisin halunnut myöskin
nostaa esille täällä, liittyy siihen,
että ed. Kokkonen esitti tiistaina myös edellä siteeraamani
puheen loppuosassa, että Suomen lainsäädäntöön
pitäisi saada säännökset huumausaineiden
käyttäjien pakkohoidosta. Minä hieman
kyllä jäin miettimään ja ihmettelemään
tätä suuresti muutoin arvostamaani perustuslakivaliokunnan
puheenjohtajan lausuntoa juuri siitä näkökulmasta,
että hän on kuitenkin siviilivirassa myöskin
aikoinaan toiminut maan korkeimpana terveydenhuollon oikeusvalvojana ja
nyt on perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana. Nimittäin
minusta kyllä jos hyvin vapaasti täällä esitetään
pakkohoidon yleistä käyttöönottoa,
on myöskin sitten syytä pohtia hieman meidän
hyväksymiämme kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
Yleensä länsimaiden lainsäädännössä pakkohoitoa
käytetään vain laissa tarkkaan rajoitetuin
edellytyksin ja yleensä vaaditaan, että henkilön
arvioidaan aiheuttavan välitöntä vaaraa
itselleen tai muille. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artikla sinänsä sallii pakkohoidon
käytön vapaudenriiston perusteena, kunhan oikeusturvatakeita
noudatetaan eikä toimita mielivaltaisesti. Käytännössä,
jos tällaiseen järjestelmään — siis
tähän pakkohoitojärjestelmään — mentäisiin
yleisesti huumeidenkäyttäjien kohdalla, niin kuin
täällä on ed. Räsänenkin
vaatinut, rajan vetäminen ja päätöksenteko
sen suhteen, kenen huumausaineongelma oikeuttaisi valtiota puuttumaan
asiaan ja kenen taas ei, olisi tuskallisen vaikeaa syyllistymättä mielivaltaisuuteen,
jonka ihmisoikeussopimukset kieltävät ihmisten
kohtelussa. Ja kuten täällä jo aikaisemmin
todettiin, lasten kohdalla tämä mahdollisuus on
jo olemassa ja tässä suhteessa tietysti yhteiskunnalla
on erityinen velvollisuus lastensuojeluun, mutta ihmettelen kyllä,
että tällaisia esityksiä kovien keinojen
yleisemmästä käyttöönotosta
täällä tämän asian
käsittelyn yhteydessä esitetään.
Minä nyt toivon kuitenkin, kuten ministeri Soininvaara
sanoi, että mikäli tämä mietintö menee
täällä sellaisenaan lävitse,
niin ministeriön puolella ollaan valmiit miettimään
nopeastikin asian eteenpäinviemistä. Sitten meidän
täytyy todellakin miettiä, millä muilla
keinoilla me voimme huumeidenkäytön leviämistä ehkäistä.
Niin kuin ed. Räsänen tietää,
ei se auta vaikka ruiskujen vaihto kiellettäisiin. Jos
tänne virtaa jatkuvasti naapurimaista ja muualta maailmasta
lisää huumeita, joita aktiivisesti tarjotaan meidän
nuorillemme, huumeongelma ei ratkea sillä, että ruiskujen
vaihto puhtaisiin kiellettäisiin.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan ed. Ojalalle todeta, että välinpitämättömyys
on minusta tämän yhteiskunnan suurin ongelma.
En minä ole ehdottanut, että mielivaltaisesti
ihmisiä otettaisiin pakkohoitoon.
Sitten haluan myöskin todeta ed. Ojalalle, että jos
puukkoja jaettaisiin toistuvasti väkivaltarikoksista rangaistuille
kännipäille, voisi sen jollakin tavalla rinnastaa
ruiskujen jakoon huumausaineiden käyttäjille.
Mutta ei minun mielestäni näitä mitenkään
voi rinnastaa siihen, että puukkoja saa vapaasti kaupasta
ostaa.
Sitten totean, että ruiskuja vaaditaan jaettavaksi
nimenomaan anonyymisti huumeidenkäyttöön
eikä mihin tahansa muuhun käyttöön,
ei esimerkiksi diabeetikoille jne. Ehkäisyynhän
mekin, jotka olemme vastustaneet ruiskujen holtitonta jakamista
ilman informaatiota, haluaisimme panostaa.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen kyllä todella, että ed.
Ojala epäili tahdosta riippumattoman huumevieroitushoidon
olevan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista.
Otaksuisin, että jo pelkästään
asiantuntemuksenne puitteissa esimerkiksi Pohjoismaiden neuvostossa
tuntisitte pohjoismaista lainsäädäntöä muissa
Pohjoismaissa, joissa tällainen lainsäädäntö on
ollut pitkään käytössä.
En ole kuullut, että missään yhteydessä olisi
epäilty, että se olisi kansainvälisten
ihmisoikeussopimusten vastaista.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä jäin hieman miettimään ed.
Kokkosen vastauspuheenvuoroa siltä osin, kun hän
totesi rinnastuksen puukkoihin. Ed. Kokkosen mielestä ilmeisesti
ei olisi mitään estettä sille, että ne
huumeiden käyttäjät, joilla on rahaa
ostaa apteekista puhtaita ruiskuja, saavat kyllä anonyymisti
mennä ostamaan niitä, mutta ne huumeiden käyttäjät,
jotka, niin kuin me tiedämme, usein ovat rahattomia ja
velkakierteessä, eivät voi saada niitä ilmaiseksi.
Näinhän minun täytyy se väistämättä tulkita,
kun te sanoitte, että puukkoja saa ostaa, niitä ei
jaeta ilmaiseksi.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt ihmettelen ed. Ojalan logiikkaa taas.
Te varmaankin tiedätte, ettei huumeitakaan jaeta ilmaiseksi,
vaan niitä ostetaan ja erittäin kalliilla. Ruiskun
hinta huumeiden käytössä on aivan minimaalinen.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tuohon keskusteluun on
todettava, että eräät apteekit eivät
myöskään myy ruiskuja, jolloin se muodostaa
oman ongelmansa.
Aloitetaan pakkotoimista. Olen ed. Räsäsen kanssa
hieman samaa mieltä, että pakkotoimia voisi joskus
käyttää ihmisen omaksi eduksi. Olen tätä yrittänyt
selvittää: olen teettänyt selvitystyön
yleensäkin pakkotoimista sosiaali- ja terveystoimen alalla,
koska kyllähän meillä on pakkotoimia
siellä ja se lainsäädäntö on
aika sekaisin ja sitä yritetään nyt ajanmukaistaa.
On todettava, että perustuslakiuudistus, joka on tehty, asettaa
tähän yllättävän suuria
rajoituksia. En tiedä, eduskunta ei ehkä tiennytkään,
kuinka suuria rajoituksia se tuli asettaneeksi.
Olen esimerkiksi pohtinut kysymystä päihdeäitien
pakkohoidosta, joka on esimerkiksi Norjassa, norjalaiseen tapaan
sillä tavalla, että päihdeäiti
voisi vapaaehtoisesti tulla hoitoon ja ilmoittaa, että häntä saa
pitää siellä pakolla. Mutta tämä ei
meidän nykyisen perustuslakimme mukaan tunnu oikein olevan
mahdollista. Olen esimerkiksi kysynyt tätä ed.
Paula Kokkoselta, jonka mielestä äitien oikeudet
menevät sikiön oikeuksien ohitse tässä kysymyksessä.
Olen tästä asiasta täysin eri
mieltä, mutta jos perustuslaki-ihmiset näin sanovat,
minun on valitettavasti se uskottava. Perustuslakia ministerin on
työssään noudatettava. Se, että Norjassa
tämä on ollut mahdollista, ihmetyttää minua
sillä tavalla, että miksi se ei Suomessa olisi
mahdollista. Näin on kuitenkin ajateltu.
Toinen kysymys on se, onko päihdeäitien pakkohoito
tarkoituksenmukaista, johtaisiko pakkohoidon uhka siihen, että me
emme saisi hoidon piiriin lainkaan niitä äitejä,
joita pitäisi saada. Se on toinen pragmaattinen kysymys,
ja se on minusta hyväksyttävä argumentti
pakkohoitoa vastaan. Sitä ajattelutapaa, että sikiö ei
ole ihminen ja sen takia äidin ihmisoikeudet menevät
aina sikiön ihmisoikeuksien ylitse, sitä logiikkaa
en itse ymmärrä.
Meillä on kuitenkin mahdollisuus sekä huume-
että päihdehoidon motivoimaan pakkohoitoon viideksi
vuorokaudeksi. Tätä oikeutta on Suomessa käytetty
noin kymmenen kertaa vuosittain. Se on täysin kuollut kirjain,
ja sen takia sen laajentaminen ei tunnu kovin motivoidulta, kun
sitä ei nytkään käytetä.
Joka tapauksessa STM:ssä nyt on tekeillä lainmuutos,
jossa tämä viisi vuorokautta laajenisi kahteenkymmeneen vuorokauteen.
Virkamieheni ovat ehdottomasti vakuuttaneet, että lastensuojelulaki
riittää alaikäisten vastentahtoiseen
hoitoon. (Ed. Räsänen: Se ei käytännössä toimi!) — No,
ei myöskään se laki, joka aivan yksiselitteisesti
sallii alkoholi- tai huumeriippuvaisten aikuisten viiden vuorokauden
pakkohoidon, ei sekään toimi. Sitä on
käytetty siis kymmenen kertaa. Kysymys ei ole lainsäädännöstä vaan
siitä, miten tätä lainsäädäntöä noudatetaan
tai sovelletaan. Lailla ei siis voi työntää,
sillä ei voi pakottaa käyttämään
niitä oikeuksia, joita lainsäädännössä on.
Sillä voidaan vain sallia.
Ed. Akaan-Penttilä on tehnyt mielestäni erikoisen
kysymyksen ja kysynyt, miten suhtaudun huumeisiin. Voin sanoa, että ehdottomasti
kielteisesti. Uskon, että jokainen sosiaali- ja terveysministeriössä jonkin
aikaa ollut alkaa suhtautua erittäin kielteisesti kaikkiin
päihteisiin. Meillä on aivan riittävän
suuret alkoholiongelmat tässä maassa, me emme
tarvitse alkoholiongelmien rinnalle enää muita
ongelmia. Ja täytyy jälleen kerran sanoa, että minulle
oli suuri onni, kun Vappu Taipale tämän lausunnon
jälkeen tuli seuraavana päivänä ihan
sattumalta luokseni aamukahville. Kyllä jo silloin sanoin,
että tuo oli aika onnettomasti sanottu. En nyt ala sitä keskustelua sen
tarkemmin referoimaan, mutta minusta hänen asemassaan ei
pitäisi antaa sellaisia lausuntoja, vaikka se toiminta,
joka silloin tapahtui, oli täysin laillista. Sehän
on tullut laittomaksi vasta sen jälkeen. Siitä huolimatta
sellaista ei pidä tehdä.
Sitten haluan sanoa, että eduskunnan olisi hyvä tietää,
kuinka vaarallisessa tilanteessa me olemme hiv-epidemian suhteen.
Infektioiden määrä on Virossa satakertaistunut
kahdessa vuodessa, (Ed. Kokkonen: Tiedetään!)
ja se kertoo myös, kuinka nopeasti, silloin kun huumehaittojen
torjuntaan ei suhtauduta lainkaan vakavasti, infektio pystyy leviämään.
Nimittäin huumeneulojen avulla se pystyy leviämään
tuhansia kertoja nopeammin kuin sukupuoliteitse. Yksi ihminen pystyy
tartuttamaan tuhat ihmistä aivan helposti vuoden aikana,
mutta sukupuoliteitse se ei ole mahdollista lainkaan.
Vaikka kuinka ajattelisi, että huumeitten käyttäjät
ovat hiv-infektionsa ansainneet ja ansaitsevat kuolla, täytyy
muistaa, että infektio leviää muuhun
väestöön. Vaikka kuinka olisi sitä mieltä,
että prostituution käyttäjät
ovat myös kuolemansa ansainneet, niin sitä logiikkaa,
että prostituoitujen aviopuolisotkin ovat kuolemansa ansainneet,
en sitten enää ymmärrä.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En ajattele lainkaan noin tuomitsevasti kuin
ministeri Soininvaara antaa nyt ymmärtää,
että täällä ne, jotka ovat hänen kanssaan
eri mieltä, ajattelevat.
Toteaisin ensinnäkin, että olemme keskustelleet äidin
ja sikiön intresseistä ja olen todennut, että äidin
ja sikiön intressit menevät vastakkain, mutta
vaikka asettaisimme sikiön edelle ja ottaisimme päihdeäidit
pakkohoitoon, niin siinä vaiheessa, kun ulkopuolinen saattaa
havaita, että nainen on raskaana, on raskaus edennyt jo
niin pitkälle, että sikiövaurio on tapahtunut.
Tämä on minusta se suurin ongelma tässä.
Sitten mitä me teemme niille miehille, jotka siittävät
huumausaineitten vaikutuksen aikaisina jne.? On tässä aika
suuria ongelmia. Mutta olen silti sitä mieltä,
että pakkohoito pitäisi saada järjestykseen.
Ministeri totesi, että meillä on lainsäädäntö,
joka sinänsä mahdollistaisi sen, mutta se on jäänyt
käyttämättä. Näin on,
mutta ministeriölle kuuluu terveydenhuollon ylin johto,
ohjaus ja valvonta. Mitä ministeriö tekee,
että lainsäädäntö toimii?
Jos ei se toimi, sitä pitää muuttaa tai
koneisto pitää rassata siihen kuntoon, että se
toimii.
Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vaarallisten alkoholistien saaminen
sairaalaan on todella mahdotonta tällä hetkellä.
Tämä laki on ollut voimassa varmaan jo 15 vuotta.
Se tehtiin tieten tahtoen tahallaan sillä tavalla, että sitä ei
voida soveltaa. Kun saatiin päätös aikaan,
päätös meni jo vanhaksi, ennen kuin tätä kansalaista
saatiin kiinni. Lakiahan pitää ilman muuta muuttaa.
Sitä ennen voimassa ollut laki oli kyllä tehokas.
Silloin saatiin nämä vaaralliset alkoholistit
kyllä hoitoon, ja sitä he pelkäsivät.
Kun naapurista lähti Kalle pariksi kolmeksi kuukaudeksi
hoitoon, niin kyllä vähän varoivat seuraavat
naapurit.
Piikeistä: Uskooko arvoisa ministeri, että kun viisi
henkeä käyttää heroiinia, niin
jokainen heistä käyttää omaa
uutta piikkiä siinä samassa huoneessa? Ei varmasti
käytä, vaan sitä samaa piikkiä käyttää koko
viiden hengen joukkio.
Ed. Taipaleen sanonta oli erinomaisen pahasta, mutta se, että hän
ajatteli myös niin, oli paljon pahempaa.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Kun neulojenvaihto-ohjelmaa on sovellettu,
tartuntataudit ovat selvästi vähentyneet. En tarkkaan
tiedä, mikä se mekanismi on, mutta näyttää erittäin
hyvin toimivan.
Mitä tulee niin sanotusti rikoksentekovälineisiin,
niin minä tulkitsen asian sillä tavalla, että rikos
on se, että siinä neulassa on huumetta, mutta en
pidä rikoksena sitä, että se neula on
puhdas.
Niilo Keränen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensimmäisen käsittelyn yhteydessä tästä asiasta käytiin
vilkasta keskustelua ja silloin en käyttänyt puheenvuoroa.
Minusta näytti siltä, että kaikki edustajat
eivät tienneet, mistä näissä lakiesityksissä on
kysymys, ja sen vuoksi nyt ajattelin tämän puheenvuoron
käyttää.
Haluan todeta, että nämä lainmuutokset
mahdollistavat huumehoidossa niin kutsutut korvaushoidot. Korvaushoidoista
on olemassa niin vakuuttavat näytöt, että niitä voidaan
mielestäni aivan perustellusti toteuttaa tämän
esityksen mukaisesti.
Olen yhtenä allekirjoittajana valiokunnan mietintöön
liittyvässä vastalauseessa. Vastalause ei vastusta
korvaushoitoja. Vastalauseen lausumaehdotus ei vastusta myöskään
huumeruiskujen vaihtoa.
Valiokunnan mietintöön sisältyvän
lausumaehdotuksen ja vastalauseen lausumaehdotuksen välillä on
vain vähäinen, mutta periaatteellisesti merkittävä ero.
Huumeruiskujen vaihtopisteissähän annetaan huumeitten
käyttäjille puhtaita välineitä siksi,
että sillä suojellaan niin heitä kuin muutakin
yhteisöä tarttuvien tautien leviämiseltä.
Vastalauseen lausumassa haluamme erityisesti — ainakin
omalta osaltani tämä on syy siihen, että nimeni
on siellä — painottaa sitä, että huolimatta
tällaisista yhteiskunnan järjestämistä vaihto-ohjelmista
eduskunta on painokkaasti sitä mieltä, että huumeitten
käyttö todella on lainvastaista. Lainvastaisuus
tulee tuoda esiin myöskin huumeitten käyttäjille
annettavan valistuksen yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Räsäsen tekemää lausumaehdotusta,
vaikka todellakaan en yhdy kaikkiin niihin mielipiteisiin, mitä hän äsken
esitti. Lausumaehdotuksen sanamuodon voi itse kukin edustaja tarkistaa
mietinnöstä.
Puhemies:
Asian käsittely keskeytetään.