Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin toki suonut, että useampi kansanedustaja olisi ollut paikalla, kun hieman poliittista Suomen historiaa käsitellään, mutta joukko on sitäkin laadukkaampi. Myös oikeusministeri on paikalla, joten eivätköhän nämä terveiset mene perille. Jo historiankin vuoksi eduskunnan pöytäkirjoihin tallennettavaksi on hyvä käydä tämä lakialoitteeni läpi.

Tämä puoluetukilaki, puoluelain muuttaminen, sai alkunsa silloin, kun Suomen kansalta päätettiin viedä presidentinvaaleissa äänioikeus vuonna 1974. Sitä varten täytyi luoda taloushoukutus, jotta silloinen SMP:n eduskuntaryhmä saataisiin hajalle, ja tällä menettelyllä se sitten onnistuikin. Tämä asia oli silloin kipeä ja on edelleenkin, ja tilanne on siltä osin erikoinen, että tämä laki, joka räätälöitiin silloin poliittisena tilaustyönä, on edelleen osa Suomen lainsäädäntöä.

Kun nyt muutenkin historiaa hieman on muisteltu — muun muassa ed. Zyskowicz on muistellut ja moni muukin mieleisekseen muistellut — olisi hyvä selvittää, mitä oikein tapahtui ja miksi meillä tämmöinen puoluelaki on. Se lähti todellakin siitä, että piti saada yksi eduskuntaryhmä hajalle. Luotiin uudistus nimeltään rakenteellinen korruptio, jolla 1. joulukuuta silloinen hallitus antoi esityksen puoluelain muuttamiseksi siten, että jos enemmistö eduskuntaryhmästä vaihtaa puoluetta, niin rahat seuraavat juudaksia, poliittisia seteliselkärankaisia loikkareita — paitsi että pettävät aatteensa, niin vievät vielä rahansa. Niin kiire oli tällä menettelyllä, että kun tämä 1. joulukuuta annettiin, niin perustuslakivaliokunta antoi siitä mietinnön jo 20. joulukuuta. Suuri valiokunta, johon nämä asiat silloin menivät, käsitteli asian 28. joulukuuta, ja 28. joulukuuta yön hämärissä hetkissä eduskunta sitten tämän rappiolain hyväksyi.

Mutta tämä ei vielä riitä. Tämä esitys on mielenkiintoinen. Kun piti saada todellinen tilaustyö tehtyä, niin hallituksen esityksessä todetaan, että silloin kun petos tapahtuu, pääluku lasketaan vuoden viimeisenä päivänä — täällä sanotaan, että tällaiseksi ajankohdaksi voidaan ottaa kalenterivuoden viimeinen päivä.

Voiko olla röyhkeämpää poliittista lainsäädäntöä? Tässähän jää jo Valko-Venäjän Lukashenkakin toiseksi. Tämä on ollut täysin siivotonta.

Mikä mielenkiintoisinta, kun historiaa tutkii, niin tämä on sitten vahvistettu tasavallan presidentin esittelyssä 5. tammikuuta ja laki tuli voimaan 8. päivänä tammikuuta 73 — siis suoranaista salamalainsäädäntöä. Tarkoituksena oli saada Suomen kansan äänioikeus murrettua presidentinvaaleissa, ja se onnistuikin, koska tässä maassa, tässä salissa, päätettiin poikkeuslaista 18. päivänä tammikuuta 1973, jolloin rauhanajan Suomessa vietiin kansalta äänioikeus eduskunnan päätöksellä; ei järjestetty vaaleja vaan säädettiin poikkeuslaki. Kuinka ollakaan, nämä aatteensa pettäneet luikurit äänestivät tämän poikkeuslain puolesta. Kun olivat palkkionsa saaneet, olivat hopearahansa saaneet, niin 28 ryhdikästä löytyi täältä silloin vastustamaan, puolustamaan kansan äänioikeutta. Nykyisiäkin edustajia on tämän historian rasituksen painamia. (Ed. Kekkonen: Ei ketään!) — On, on, ed. Kekkonen, täällä on pöytäkirjat: ed. Tuomioja, ed. Taipale muun muassa ja ed., tosin meppiedustaja, Paavo Väyrynen. Kyllä näitä löytyy. (Eduskunnasta: Ahde!) — myöskin ed. Ahde — joten kyllä nyt voitaisiin tämmöistä rehabilitaatiota ja itseruoskintaa, herrat, harrastaa aivan vapaasti. Se olisi myöskin historiallinen velvollisuus.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on tämän lainsäädännön historia. Tällaistako lainsäädäntöä me vielä kolmannella vuosituhannella haluamme? Emme me halua tällaista juudaspuoluelainsäädäntöä vaan sitä oikeutta, että ei luoda tällaista rakenteellista korruptio-ongelmaa. Sen takia olen tehnyt esityksen, että luikureita ei rahoilla palkita. Siitä tässä on kysymys. Hyvin moni-ilmeisesti tämä asia on painettu vihreän veran alle, mutta nyt minä sitä hieman tässä senkin takia tuon esiin, että meillä ovat tulossa tasavallan presidentin vaalit ja tämä, jos joku, liittyy tähän aikaan.

Vaikka nyt väitetään, että porvarit ovat tehneet vähän pientä pelin politiikkaa, ja vaikka sitä sinänsä kyllä paheksun, että äänioikeuksia siirretään jo niin kuin ihmisiä, kuin maaorjia, kuolleita sieluja — niin kuin ed. Kekkonen sanoi, että ryhmittäydytään näin, mutta ryhmittäydytään vasemmallakin, kommunistit ovat presidentti Halosen innokkaimpia tukijoita — niin, hyvät ystävät, tämmöinen pelin politiikka, mitä nykyään harjoitetaan, on kevyttä rappiota tähän verrattuna, mitä Suomessa silloin tehtiin. Kansalta vietiin äänioikeus, säädettiin puoluelaki.

Minä haluan, että kun tätä historiaa nyt arvioidaan, niin poistetaan tämä rakenteellinen korruptio-ongelma. Se on tämän lakialoitteen tarkoitus, koska tämä tilaustyö on täysin selvä. Minä ihmettelen, mimmoinen poliittinen dementia tätä maata vaivaa, kun muistellaan paljon vanhempiakin asioita. Moni näistä henkilöistä olisi vielä keskuudessamme. Esimerkiksi presidentti Kekkonen ja entinen pääministeri Sorsa ovat jo tavoittamattomissa, mutta muun muassa Harri Holkeri ja silloinen ministeri Matti Louekoski voisivat hieman valottaa ja muistella, mitä silloin tuli tehtyä ja miksi, koska eihän tämä mitään oikeusvaltion menoa ole.

Kun tätä vielä tarkastellaan, niin jopa taannehtivasti on tämä laki tehty. Taannehtiva lainsäädäntö kuuluu bantustaniin eikä mihinkään lailliseen yhteiskuntaan. Kun tämä säännös tuli voimaan, siis voimaantulosäännös, tammikuussa, 8.1, ja silloin kuun lopussa oli laskettu sielut, loikkarisielut, vuonna 72 joulukuun viimeisenä päivänä, niin kuin täällä totesin, niin sehän on taannehtivaa lainsäädäntöä. Kun ei laki ollut vielä tavallaan voimassa, edellisen perusteella on maksettu näitä rappiorahoja. Tämä on täysin pöyristyttävää. Tämmöistä lakia meillä on voimassa tällä hetkellä. Tämä on se historiallinen tausta, joka meidän pitäisi myöntää.

Arvoisa herra puhemies! Uskon, että tämä Kekkosen ajan kalmistojen avaus on hyödyllistä. Kansanvallan haudankaivuu oli silloin huipussaan, mutta nyt meillä ei ole tällaista tilannetta, nyt me voisimme käydä tämän asian kiihkottomasti läpi. Olen varma, että tämä alitajuinen kehitys presidentin vallan siivoamisesta tai riisumisesta on lähtenyt tästä, (Ed. Kekkonen: Ei se ole alitajuinen mitenkään!) ed. Kekkonen, nimikaimanne presidentti Urho Kekkosen ylipitkästä valtakaudesta ja sen rappioilmiöistä. Mutta niin makaa kuin petaa. Ostoäänellä alkoi ura 56, poikkeuslailla se jatkui ja päättyi sitten ennen aikojaan luopumiseen sairauden takia. Kyllä meidän nyt pitäisi kiihkottomasti käydä tämä asia läpi, ja ihmettelen hieman, mikseivät historian tutkijat, politiikan tutkijat tätä selvitä, miksei joku tohtori pysty tätä asiaa käymään läpi. (Ed. Pulliainen: Tohtori Soini!) — Ed. Pulliainen, minulla on tämä kansanedustajan toimi tässä vielä menossa, mutta minä olen antanut nyt hyvän alkusysäyksen tästä, että tietävät tutkijat, mistä lähteä liikkeelle.

Arvoisa herra puhemies! Tämä esittelypuheenvuoro meinaa hieman lopahtaa kesken, mutta tulen vielä palaamaan tähän asiaan sen jälkeen, kun arvoisat kollegat runsaasti ovat kommentoineet tätä hyvää aloitettani. Toivon, että tämä saa arvoisensa kohtelun perustuslakivaliokunnassa, sen puheenjohtaja Kimmo Sasi selvityttää koko perustuslakivaliokunnalle ja sitä kautta eduskunnalle tämän lain erikoisuudet ja lähtee korjaustoimenpiteisiin.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jos pienen pieni ilkikurisuus tässä sallitaan, niin melkein vaikuttaa siltä kuin ed. Soini pelkäisi, että edustajat Vistbacka ja Halme suunnittelevat loikkausta. Mutta näin ei tietenkään, herra puhemies, ole, ei todellakaan.

Mutta yksi mielenkiintoinen kokonaisuus tästä kyllä paljastui. Se on se, että kyllä SMP:n perillinen perussuomalaisten puolue on täydellisesti kääntänyt kelkkansa. Nimittäin SMP vastusti henkeen ja vereen puoluetukea. Nyt ed. Soinin puheenvuoro pyöri koko ajan puoluetuen ympärillä, siis sen asian ympärillä, miten saa rahaa itselleen.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen ei ole ilmiselvästikään lukenut tätä — hän kyllä hartaasti kuunteli tätä äskeistä esittelyä. Nimittäin tämä on vielä mielenkiintoisempi, tämä ed. Soinin ja ed. Vistbackan aloite. Nimittäin tästä puuttuu ed. Halmeen nimi, tämän lakialoitteen alta, mikä tarkoittaa siis sitä, että edustajat Soini ja Vistbacka pelkäävät, että ed. Halme loikkaa pois, ja haluavat pitää itsellään nämä rahat. Elikkä tämä on siis vielä mielenkiintoisempi, historiaa kirjoitetaan uudella tavalla, aivan huikealla tavalla. Ed. Kekkonen, kannattaa myöskin lukea paperit.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Halme oli silloin sillä matkalla puolustusvaliokunnasta, missä tekin olitte, ed. Antero Kekkonen, tuolla Puolan suunnalla eikä voinut allekirjoittaa silloin, kun tämän jätin. Mutta se ei ole olennaista. Tässä ei puututa puoluetukeen sinänsä. Me vastustamme sitä jyrkästi. Olen tehnyt täällä viime joulukuussa esityksen puoluetuen alentamiseksi, ja olemme saaneet ryhmämme lisäksi ed. Rajalan. Mutta tästä koko tilanteesta, mistä tämä lähti: tämä selvittely tässä takaa sen ja lähtee siitä, että rakenteellisella korruptiolla puoluetukilakia hyväksi käyttäen vietiin kansalta presidentinvaaleissa äänioikeus.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Kun kerrankin on mahdollisuus oikaista ed. Pulliaista, niin totean sen, että kysehän on siitä, että ryhmästä pitää loikata yli puolet, ja ed. Halme ei sitä muodosta, (Naurua) ei enää edes painoarvoltaan — ehkä aikaisemmin. Mutta ei taitaisi muuten ed. Soini marista, vaikka mikä tahansa puolue ilmoittautuisi yhteistyössä presidentinvaalin toisella kierroksella kannattamaan häntä, tulevaa presidenttiehdokasta. Varmaan tuki kelpaisi, varsinkin jos se näin avoimesti ilmoitetaan, niin kuin tässä tapauksessa tästä yhteistyöstä on kerrottu.

Se, mitä ed. Soini täällä kuvasi tuon ajan tapahtumia, on kuitenkin vain osatotuus sen muistikuvan mukaan, mikä minulla asiasta on politiikkaa silloin seuranneena ja tämän seteliselkärankaisen sytkypuolueen historiaa muistellessa. (Ed. Soini: Kyseessä oli rappion tie!) Tosiasiassahan tilanne oli se, että SMP:n silloin valittu eduskuntaryhmä oli jo hajoamassa, ei kahtia, vaan kahteen osaan, joista tuo enemmistö oli sitten se, joka lähti. Silloinhan se meni niin — eikös se mennyt, ed. Soini? — että siinä eduskuntaryhmässä äänestettiin äänin 12—6 ja puheenjohtajan ääni ratkaisi. (Ed. Soini: Se on vähän niin kuin 14—1 ja Berlusconin ääni ratkaisi Euroopassa!) — Sama juttu, joo. — Siellä oli vahva puheenjohtaja silloin puolueessa ja ryhmässä. Eli voidaan siis perustellustikin kysyä, kumpi joukko tässä sitten edusti sitä äänestänyttä kansaa: se, jolla oli kahden kolmasosan enemmistö eduskuntaryhmässä, vai puolueen ja ryhmän puheenjohtajan rautaisesti johtama yhden kolmasosan vähemmistö.

No, yhtä kaikki. Ed. Soini on siinä ehdottomasti oikeassa, että kyllä kyseessä oli tällainen ad hoc -laki, joka väistämättä liittyy kyllä myös sitten siihen silloiseen poikkeuslakikysymykseen, ja SMP:n hajoamisen vuoksi se laki nimenomaan tehtiin. Se ei tietysti ole hyvälle lainsäädännölle kuuluvaa eikä tunnusomaista. Muutoksen, siis lain palauttamisen alkuperäiseen muotoonsa, tarve on kyllä minusta aika teoreettinen. En usko, että edes perussuomalaisten ryhmä on tosiaankaan siten hajoamassa, että sinne vain yksi jäisi. Mutta minun puolestani kyllä sitä lakia voi muuttaakin, mutta kai siihen nyt edellytykseksi on pistettävä sitten se, ettei tämä SMP:n seuraaja, perussuomalaiset, saa sitten taannehtivasti sitä silloin menetettyä puoluetukea.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tietysti ed. Ollila oli tässä yksityiskohdassa aivan oikeassa, kunhan nyt huulta heittelen vaan. Siis tässähän kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tässä on kaksi kolmesta vaan mukana, koska voisi kuvitella, että ollaan kollektiivisesti hyvällä asialla. Nyt saatiin selvitys, että ed. Halmekin matkailee, puolustuksen merkeissä.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin tässä on myöskin se yksi toinen puoli tämän huulenheiton ohella: mikä on nyt perussuomalaisten perimmäinen kanta tähän puoluetukeen. (Ed. Soinin välihuuto) — Joo, siis tässä on yksi kanta, ja yksi toinen kanta tästä asiasta kuultiin budjettikäsittelyn yhteydessä, jos muistan oikein, joulun alla. Eikö se ollut ed. Soini, joka otti kantaa ... (Ed. Soinin välihuuto) — Joo, puoluetukeen ylipäätään. — Elikkä nyt pitäisi, kun ed. Soinilla on tässä puheenvuoro kohta tulossa, hänen kertoa se yleinen suhtautuminen, ja sen jälkeen me miettisimme, millä tavalla tämä jakopolitiikka hoidetaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen kuullut tämän ed. Soinin aika mielenkiintoisen luennon jo useamman kerran, ja aina se tuntuu yhtä makoisalta. Mutta on aivan selvää, että ed. Soinille on jäänyt kyllä menneisyydestä, tuolta useamman kymmenen vuoden takaa, aikamoinen trauma näistä tapahtumista, mitä hänen omassa entisessä puolueessaan on tapahtunut.

Ihan niin kuin ed. Ollila, en minäkään usko, että maailmassa kävisi paljon kuinkaan, vaikka tämä lakialoite hyväksyttäisiinkin. Olisiko se oikeudenmukaisempi tapa sen jälkeen? Mutta tietenkin täytyy kysyä ed. Soinilta se, kumpi on tärkeämpää: lopettaa puoluetuki kokonaan, niin kuin te olette vaatineet useamman kerran tässä salissa, vai tehdä siihen sitten tällaisia pieniä muutoksia, mitä tässä lakialoitteessa on. Tämä lakialoitehan on ihan turha, jos se alkuperäinen tavoite, että puoluetuesta luovutaan, saavutetaan; silloin kaikki tällainenkin loppuu saman tien. Eli me nyt kyllä kaikki tiedämme, että jos perussuomalaiset olisi suurempi puolue, niin toki he eivät tämäntyyppisiä lakialoitteita, puoluetuen luopumista, ajaisi tässä maassa, mutta koska se sopii tietenkin pienen puolueen rooliin, tällaisia aloitteita tehdään. Hyvin kunniallista olisi, ed. Soini, se, että jos todella ajettaisiin puoluetukea alas, niin kieltäydyttäisiin yksinkertaisesti sitä myöskin vastaanottamasta, (Ed. Soini: Annettaisiin teille nekin rahat, vai?) ei otettaisi vastaan. Silloin se olisi johdonmukaista toimintaa sen aatteen pohjalta, mitä tehdään. Kokoomus ei tietääkseni ole koskaan puoluetukea ajanutkaan alas, vaan pikemminkin ollut mukana niissä päätöksissä, mitä yhteisiä päätöksiä on tehty.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt kollegat ovat sotkeneet vellit ja puurot. Tässä lakiesityksessä puhutaan nimenomaan taannehtivasta laista eli kerrataan sitä, millä tavoin ostettiin enemmistö poikkeuslain taakse. Lukekaa, hyvät ystävät, tämä lakialoite, millä tavoin se on perusteltu, nimenomaan sen toisessa kappaleessa, eli siinä on lähinnä siitä rappiotilasta, mikä silloin synnytettiin, saatiin vietyä kansalta äänioikeus. Tässä lähdetään nimenomaan kertaamaan sitä ja palauttamaan se alkuperäinen tilanne. Tässä ei puhuta puoluetuesta, se on eri asia kokonaan.

Haluaisin, arvoisa puhemies, sanoa sen, että silloin 90-luvun alussa, kun täällä oli hyvin paljon tilanteita, että yksittäiset henkilöt perustivat omia ryhmiään, he saivat myös mukanaan niin sanotun kansliarahan. Sen jälkeenhän tilanne muutettiin sillä tavoin, että ainoastaan ne ryhmät, jotka vaalien jälkeen perustavat eduskuntaryhmän, saavat kansliarahan, ja enää nämä loikkarit eivät saa sitä kansliarahaa niin kuin silloin aikoinaan. Tämä lakiesitys tavallaan pohjautuu siihen, samalla tavoin kuin se korjaus, mikä täällä eduskunnassa silloin aikaisemmin tehtiin.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä ed. Vistbackan puheenvuoro oli sillä tavalla paljastava, että hän itse asiassa kertasi oman puolueensa historiaa. Näitä loikkauksia tuolloin 90-luvun alkupuolella ei pidä yleistää kovin paljon; ne kyllä liittyivät enemmän tai vähemmän kaikki tähän perussuomalaisten edeltävään puolueeseen. (Ed. Vistbacka: Olihan ed. Kuisma!) — Oli, mutta hän oli mielestäni 90-luvun toisella puoliskolla. Mutta kaikki muut, siis 90-luvun alussa, liittyivät teidän puolueeseenne.

Mutta yksi asia, jonka nyt ihan vakavasti haluan sanoa. Tätä keskustelua, niin hauskaa ja värikästä kuin se onkin, käydään kyllä väärässä paikassa. Tämä ei ole historian opiskelun sali, eikä tämä ole historian tuomioistuinkaan; tämä sali on lainsäädäntöä varten, ja toivoisin, että tämä keskustelukin kehittyisi sellaiseksi. Historian kaivelu sinänsä on kyllä ihan mukavaa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kekkoselle sanoisin heti, että tämä on sama foorumi, jolla tämä rappiolaki vuonna 72 säädettiin. Se oli tämä eduskunta, tämä sali, jossa silloinen rappio rehotti, ja vain täällä se voidaan korjata ja pitäisi korjata.

Sitten vielä ed. Pulliaiselle: Silloin kun tämä rappio rehotti 70-luvulla, vihreitä ei ollut. Te ja teidän edeltäjänne olette tähän syyttömiä, mutta kun te suojelette susia ja ojanpohjia, niin nyt te voisitte suojella suomalaista demokratiaa, että se olisi lainalaista ja hyvää, että pettämällä omia äänestäjiä ei voisi hyötyä taloudellisesti. Siitä tässä on kysymys. Jokainen voi, ed. Kekkonen tai kuka tahansa, vaihtaa ryhmää, mutta eivät rahat seuraisi. Jos siellä tuntuu ahdistavalta, niin voi vaihtaa ryhmää. Jos ed. Salo ahdistuu kokoomuksessa, niin hän voisi vaihtaa ryhmää, mutta raha ei seuraisi mukana . Siitä ei nyt ed. Vistbacka sanonut, että niissäkin on muutoksia.

Mitä puoluetukeen itsessään tulee, niin perussuomalaiset eivät anna sitä kilpailuetua kokoomukselle eivätkä sosialisteille, että me luopuisimme silloin puoluetuesta, kun te sitä nostatte. Emmehän me nyt toki tämmöisiä idealisteja ole emmekä halua olla, se on aivan selvä asia.

Mutta itse tämä asia, arvoisa herra puhemies, on vakavasti otettava asia. Minä paheksun jyrkästi tällaista menettelyä, että hylkäämällä omat äänestäjänsä vaihtaa porukkaa ja vie rahat mukanaan. Se on tässä se ydin, se on se ydin. Koska enää ei ole SMP:tä — sen kuolemasta tulee kymmenen vuotta tänä vuonna — niin voin kiihkottomasti ilman mitään paisuttelua käsitellä tätä asiaa ja sen takia olen tämän lakialoitteen tehnyt, ja sanon, että se sopii sikälikin hyvin, että presidentinvaalit ovat tulossa ja meillä käydään keskustelua siitä, niistä ryhmittymisistä. Tämä laki, joka on meidän voimassa olevaa lainsäädäntöämme, syntyi silloin, noin 30 vuotta sitten, sellaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, myös presidentinvaalien alla, ja rahaa käytettiin silloin rappion välineenä. Tätä minä en voi hyväksyä.

Sen takia haluan tässä, arvoisa herra puhemies, ottaa lyhyen lainauksen ed. Veikko Vennamon vastalauseesta perustuslakivaliokunnan mietintöön silloin. Hän sanoi näin: "Kysymyksessä on siis väärämielinen poliittinen ajojahti SMP:n rehellistä linjaa vastaan, eikä voi myöskään välttyä siltä käsitykseltä, että asiaan on kytketty presidentinvaalit. Enemmistö harjoittaa vääryyttä ja mielivaltaa sellaista vähemmistöä kohtaan, joka rohkeasti on taistellut väärinkäytöksiä vastaan ja niitä paljastanut kansan valtaenemmistön tahdon mukaisesti." Tästä oli silloin kysymys. Nyt meillä ei ole tällaista yhteiskuntapoliittista tilannetta, ei sosialistit, ei kokoomus, ei kepu, ei kukaan perussuomalaisia sorra. Ei meitä vainota, meihin suhtaudutaan asiallisesti. Tämä on erinomainen tilanne. Miksi me pidämme tällaista lainsäädäntöä nyt sitten voimassa, joka rakenteellisen korruption mahdollistaa? Sitä minä en ymmärrä enkä hyväksy. Meillä olisi erinomainen tilanne nyt muuttaa tätä jakoperustetta siltä osin. En sotke tähän nyt sen paremmin muita, kyllä näitä loikkareita on ollut ja rahaa on tullut ja mennyt. Mutta toivoisin nyt, kun tämä lähtee perustuslakivaliokuntaan, että selvitettäisiin, mistä nyt on kysymys, miksi meillä lainsäädäntö on tällainen.

Toivottavasti ed. Kimmo Sasi, joka on energinen ihminen, nyt ryhdikkäästi selvittää tämän ja siellä vakavasti käydään tämä aloite läpi ja tämä historia. Nimenomaan, kun puhutaan oikeusvaltiosta, tämä laki on säädetty tarkoitukseltaan taannehtivaksi. Kyllä tässä olisi nyt jollekin graduntekijälle aiheita ja emneitä aika lailla, eli tämä on ... (Ed. Kekkonen: Äsken se oli tohtori vielä!) — Joo, tohtori. Kyllä tämä, ed. Kekkonen, on niin hyvä aihe, että tästä löytyy proseminaarista väitökseen asti kyllä asiaa.

Tästä koko keskustelusta: olen siitä iloinen, että tämänkin verran edustajia on täällä mukana, mutta soisin, että Suomen eduskunta laajasti perehtyisi siihen, mikä on lainsäädännön taso ja henki. Me puhumme kyllä korruptiosta muualla mielellämme, mutta meillä on rakenteellinen ongelma. Se koskee usein pienempiä puolueita. Jos tänne tulee esimerkiksi yksi uusi puolue, niin vaikka siellä olisi yksi edustaja, niin hän voi koko muuta puoluetta kohdella miten haluaa, sanoa, että jos en minä saa tahtoani läpi, niin lähden pois ja siinähän olette puolueenne kanssa. Tämä on rakenteellinen korruptio-ongelma. Sitä minä en soisi olevan.

En minä usko, että tässä salissa on yhtäkään henkilöä, joka tuntee ylpeyttä näistä vuoden 72 tapahtumista, ei varmasti ole. Uskon, että siinä suhteessa on tehty itsetarkastelua ja jopa -ruoskintaa. Minä en ymmärrä, että tämmöisen tilaustyön, siis väärämieliseltä pohjalta lähteneen lainsäädännön, nyt sitten pitäisi olla tässä osana. Kyllä te edelleen saatte vanhoissa valtapuolueissa puoluetukenne aivan niin kuin tähänkin asti. Ei tässä siihen puututa. Se on eri asia. Siihen puututaan sitten aina budjetin yhteydessä.

Arvoisa herra puhemies! Uskon aika vakaasti, että presidentin valtaoikeuksien silppuaminen ja alas ajaminen on seurausta näistä tämänkaltaisista ja muista räikeistä epäkohdista puoluelain muuttamisen suhteen ja myöskin poikkeuslain suhteen ja ylipitkän valtakauden suhteen. Se on semmoinen alitajuinen prosessi, josta on lähdetty liikkeelle, ja nyt sitten on katsottu, että tämä ei toistuisi. Tämä on se historiallinen jatkumo. Tämän ovat ehkä jotkut oivaltaneet. Näen, että ed. Kekkonen nyökkäilee. Uskon, että se on vakaasti näin. Tämä on se tarkoitus myös yhtäältä, että nämä asiat linkittyvät toisiinsa.

En halua tässä syyllistää keitään, mutta aika rientää ja on paljon henkilöitä, jotka näistä voivat kertoa. Minä tästä asiasta olen tänään keskustellut veteraanikansanedustaja Mikko Vainion kanssa ja eilen veteraanikansanedustaja J. Juhani Kortesalmen kanssa, ja kyllä tämä on alastonta, korutonta kertomaa, ja olen iloinen, että ne ovat mieleen nyt ja papereille tallennetut, nämä mielipiteet. Mutta soisin, että Harri Holkeri, Matti Louekoski ja nämä muut kommentoisivat, jotka vielä pystyvät kommentoimaan. Niitä, jotka eivät pysty kommentoimaan, en luonnollisesti tarkoita, en Kekkosta, en Sorsaa, en Kristian Gestriniä enkä muita. Mutta olisi tärkeää, että totuus selviää, koska armoa on aina heti sen jälkeen, kun on tunnustettu, että on tehty väärin, koska eihän kukaan voi puolustella vakavalla naamalla tätä prosessia.

Kun täältä pöytäkirjoista käy, arvoisa herra puhemies, ilmi, että nämä henkilöt, seteliselkärankaiset, joilla ei ollut selkärankaa edes lakunauhan vertaa, ei minkäännäköistä ryhtiä, täällä ovat äänestäneet itselleen rahat ja sitten ottaneet rahat taannehtivan lainsäädännön mahdollistamana ja sen jälkeen äänestäneet kansalta pois äänioikeuden presidentinvaaleissa, niin muoto voi säilyä, mutta ei mikään moraali voi tätä kestää. Siitä tässä on kysymys.

Olen halunnut tämän nyt tuoda julki. Olen siitä iloinen, että se on nyt pöytäkirjoissa. 30 vuoden takaa se pomppasi, ja olemme käyneet tässä kohtuullisen keskustelun, ja, arvoisat edustajat, olen siihen valmis vaikka puoleenyöhön asti, jos teillä intoa ja argumentteja piisaa. Nimittäin tämä esitykseni on perusteltu. Se lähtee historian epäkohdista. En puutu tämän päivän reaalipolitiikkaan sillä, mutta en halua, että äänestäjät periaatteessa pettämällä voi saada rahaa mukaan ja palkkioksi. Siitä tässä on kysymys. Jokainen voi vaihtaa olomuotoaan puolueesta toiseen, jos niin haluaa, mutta en halua, että siitä on rahaetua näille lähtijöille. Se on se, mitä en voi sietää. Se on se, mikä on kansanvallan haudankaivuuta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että ed. Soini edustajatovereineen on historian asialla. Tämä on ihan upeata juttua ja mukavaa kuunnellakin historiaa. Mutta kun arvoisa ed. Kekkonen äsken tässä sanoi, ettei saisi historiaa käsitellä täällä eikä näitä historian esitelmiä esitellä, niin minä olen kyllä ed. Kekkosen kanssa aivan eri mieltä.

Eduskunnan liikennevaliokunta oli viime viikolla Kyproksella käymässä, tutustumassa kahtia jakautuneeseen saareen, joka kuuluu kuitenkin Euroopan unioniin kokonaisuutena tällä hetkellä. Oli järkyttävää katsoa, kuinka ihan lähihistoria voi vaikuttaa niin valtavasti olemassa olevaan tilanteeseen. Voitaisiinko ajatella silloin, että mikään rationaalinen ratkaisu olisi ylipäätään mahdollista juuri sen historian painolastin puitteissa? Silloin kaikki opetukset, mitkä historiasta ovat saatavissa, edustajaystäväni Kekkonen, minusta ovat arvokkaita. Minusta se, mitä ed. Soini tässä sanoi, on erittäin arvokasta historiaa opiksi otettavaksi ja myös taannehtivien lainsäädäntöjen osalta jnp., joita kaihdetaan nyt yli kaiken. Eli hyvä vain, että näitä asioita käsitellään.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ei minulla ole syytä pyytää anteeksi, mutta olen tullut väärin ymmärretyksi varmasti sen takia, että olen ilmaissut itseäni huonosti. Pois se, että minä vastustaisin historiaa, historiantutkimusta tai edes sitä, että siitä keskustellaan täällä. Tämä tulkoon nyt hyvin selkeästi sanotuksi.

Kun ed. Pulliainen äsken viittasi matkaan, jolla me ed. Halmeen kanssa olimme Puolassa, niin uskon, että ed. Halme voi todistaa, että jos siellä joku sietämättömyyteen saakka piti historiaan liittyviä tietokilpailuja, niin se olin minä. Ed. Halme todennäköisesti tämän kyllä todistaa. (Ed. Ollila: Ei tarvitse todistaa, uskotaan!)

Mutta Veikko Vennamo, josta tässä on useamminkin puhuttu, käytti ilmaisua "vanhat kuripuolueet". Minä en voinut nyt mitään sille, kun minä kuuntelin ed. Soinia, että siellä saattoi tämmöinen "vanha kuripuolue" -ajatus olla varsin suuresti läsnä. Nimittäin tämähän oli suoraa manifestaatiota ryhmäkurin puolesta, jota ryhmäkuria nimenomaan Veikko Vennamo vastusti enemmän kuin kukaan koskaan tässä salissa, sen lisäksi että hän vastusti myös puoluetukea. Tässä suhteessa minä näen kyllä asenteellisen eron Veikko Vennamon ja hänen perillistensä välillä.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Mitä tulee puoluetuen kannattamiseen, niin sehän näkyy muotoilusta, mikä tähän 9 §:ään ed. Timo Soinin aloitteessa on, ja sehän on puoluetuelle selkeästi myönteinen. (Ed. Pulliainen: Siihen kiinnitin huomiota!) Mutta kun kuuntelin tuota Vennamon vastalausetta, jota ed. Timo Soini luki, niin ihan kannustavasti haluan todeta, että teillä, ed. Soini, on vielä kyllä oppimista, mutta olette kyllä hyvällä tiellä kohti Vennamon retoriikkaa, ja tämä oli kannustavasti sanottu, niin kuin varmaan tiedätte.

Mutta kun sanoin, että en ole ihan varma tämän lainmuutoksen osalta, onko siitä vastaavaa hyötyä tai onko sillä mitään merkitystä, niin joudun hieman ottamaan takaisin sanojani, kun aloin miettiä tuota vasemmistoliiton tämän päivän tilannetta — mistäpäs sen tietää, vaikka tämä vielä realisoituisi sen ryhmän kautta.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Realismia — se kuuluu perusluontooni: Haluan nyt vain todeta sen, että tässä puutun tähän rakenteelliseen korruptio-ongelmaan, josta nyt viimeaikainen esimerkki oli, kun ed. Risto Kuisma tuli tänne valittua Remonttiryhmän edustajana, ainoana, ja kun hän lähti, niin rahat lähtivät mukana. Tämä on tämä historia.

Muuten tämä asia olisi sellainen, joka kaipaisi valotusta. Tämä poistaisi tämän ongelman, ja se tekisi oikeutta myös historialle. Tämä on laillinen aloite, joka on nyt täällä hyvin käsitelty edustajien ryydittämänä, mutta se on tuonut monta asiaa esille, taannehtiva lainsäädäntö. Meillä on monia muitakin tabukohtia, joita ei ole oikein käsitelty: sotasyyllisyys ja monia muita tällaisia asioita. Olen iloinen siitä, ettei täällä ole tarvinnut yksin puhua. Olen iloinen niistä panostuksista, joita täällä edustajat ovat antaneet.

Mutta tämä itse asia kyllä kestää, ja kyllä te hengessä sen tiedätte ja Suomen kansan enemmistö, että tämä on oikea esitys. Aatetta ei saa pettää, ja jos sen pettää, niin ainakaan ei saa ottaa rahoja mukaan. Tämä on se perusta. Olen aivan varma, että jos Suomen kansalta kysyttäisiin, pitäisikö tämä Soinin aloite hyväksyä, se sanoo, että kyllä pitäisi ja suurin kiitoksin. Panenkin tässä toivoni perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaan Kimmo Sasiin ja koko perustuslakivaliokuntaan. Tästä on mahdollisuus lähteä eteenpäin. Nyt on latu avattu.