Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):
            		
         
         
         Herra puhemies! Olen uusinut ja ajanmukaistanut tätä jo
            aikaisemmin tekemääni aloitetta joiltakin osin.
            Työttömyyden kasvaessa nopeasti on otettava mielestäni
            käyttöön uusia keinoja, joilla joukkoirtisanomiset
            työttömyyden torjumiseksi voidaan estää.
         
         
         Suomessa on suljettu yrityksiä ja tuotantoa jatkettu
            muualla. Tämä herättää kysymyksen
            siitä, ovatko Suomessa irtisanomisen kustannukset erilaiset
            kuin monissa muissa maissa ja vaikuttavatko nämä yhtiöiden
            tekemiin päätöksiin. Osassa tapauksia
            on rajoitettu tuotantoa, mutta samanaikaisesti on rakennettu uutta
            kapasiteettia alhaisen palkkatason maihin. Ehkä tässä kaikista selvin
            esimerkki on Nokia. Nokia maksoi Bochumin tehtaan työntekijöille
            jopa 200 000 euron irtisanomiskorvaukset Saksassa. Irtisanotuille
            kertyi erorahakorvauksia yhteensä noin 200 miljoonan euron
            edestä. Saksassa Nokia korvasi työntekijöille
            irtisanomisesta aiheutuneita vahinkoja. Nokian sanoessa työntekijöitä irti
            Suomessa mahdolliset irtisanomiskorvaukset ovat, jos niitä maksetaan,
            lähinnä nimellisiä. Onhan tiedossa, että tämä Saksan
            tehtaan tuotanto siirrettiin Unkariin.
         
         
         Näitä esimerkkejä on lukuisia. Suomessahan itse
            asiassa irtisanominen ei maksa yritykselle mitään,
            sillä työntekijällähän
            on työntekovelvoite aina siihen viimeiseen irtisanomispäivään ja
            -tuntiin asti, josta maksetaan tietenkin palkka ja vuosiloma- ym.
            korvaukset, mutta varsinaisia irtisanomiskorvauksia ei ole.
         
         
         Suomessa oli aikoinaan erorahalainsäädäntö voimassa,
            jolloin työntekijällä oli mahdollisuus saada
            erorahaa työsuhteen pituuden mukaan, ja tämä erorahasysteemi
            mielestäni toimi varsin hyvin. Tästä kumminkin
            luovuttiin ja lakia muutettiin ja nyt itse asiassa koko erorahajärjestelmähän
            on lopetettu. Silloinen korvaus tästä erorahalainsäädännön
            lopettamisesta tehtiin niin, että pidennettiin ansiosidonnaisen
            työttömyysturvan korotettua maksuaikaa. Se oli
            150 päivää. Nyt tässä niin
            sanotussa sosiaalitupossa jälleen lyhennetään
            100 päivään tätä korotettua
            aikaa, mikä merkitsee sitä, että käytännössä aikoinaan sovittu
            erorahajärjestelmä häviää vaikutukseltaan
            lähes kokonaan pois.
         
         
         Mielestäni Suomessa tarvittaisiin erorahajärjestelmä,
            koska suomalaiset suuret yritykset ovat kansainvälisiä ja
            näin ollen meillä myöskin käytetään
            häikäilemättä hyväksi
            sitä, että Suomessa irtisanominen on kaikista
            halvinta verrattuna moniin Euroopan maihin. Muun muassa Italiassa, Saksassa,
            Ranskassa ja Englannissa on erilaisia käytäntöjä siitä,
            että työsuhteen pituuden mukaan korvataan työntekijälle
            irtisanomisesta aiheutuvia menoja. Kuten jo tuossa aikaisemmin totesin,
            Saksassa maksettiin varsin huomattavat korvaukset työntekijälle
            irtisanomisesta.
         
         
         Tässä lainsäädännössä lähdetään
            siitä, että 3—4 vuoden työsuhteesta
            irtisanomisraha olisi kahden kuukauden palkka, 10—14 vuoden
            työsuhteesta neljän kuukauden ja 25 vuotta tai
            enemmän kestäneestä olisi 12 kuukauden
            palkka. Italiassahan tämä systeemi on sellainen,
            että kuukauden palkka tulee aina vuoden työsuhteesta, jos
            irtisanominen tapahtuu.
         
         
         Tätä aikaisemmin tekemääni
            lakiesitystä kritisoitiin siitä, että tämä koskee
            myöskin pienyrityksiä. Pienyrityksillä ei
            ole tämmöistä kykyä maksaa erorahoja.
            Tässä esityksessä lähdetään siitä,
            että pienyrityksien eroraha maksettaisiin yhteisestä kassasta.
            Eli jos yrityksen liikevaihto on enintään 20 miljoonaa
            euroa ja henkilöstömäärä on
            enintään 30 työntekijää,
            yrityksellä olisi oikeus irtisanomistilanteessa saada työntekijöille
            maksettava eroraha tarkoitusta varten perustettavasta rahastosta,
            johon kaikki työnantajat osallistuvat.
         
         
         Rahastoon kerättävät varat voitaisiin
            kerätä myös yritysten maksamista osingoista.
            Tästä tulisi säätää erillisellä lailla.
            On muistettava, että myöskin viime vuoden tuloksista
            yritykset maksavat tänä vuonna yli 6 miljardin
            euron osingot, joten näistä osingoista voitaisiin
            myöskin tähän rahastoon kerätä varoja
            ja näin ollen jakaa sitä vastuuta pois pienyrityksiltä niin,
            että vastuu olisi tasaisesti ja erityisesti vastuu olisi
            suurilla yrityksillä.
         
         
       
      
         
         Esa Lahtela /sd:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Aikaisemmin kannatin ed. Kuopan esitystä ja
            olen nytkin kannattamassa, koska tämä puuttuu
            semmoiseen ongelmaan, joka on merkittävä. Tänä päivänä Suomessa
            irtisanominen on halvinta, niin kuin ed. Kuoppa tuossa totesi. Aikanaan
            tein kirjallisen kysymyksen tästä aiheesta, ja
            vastaus oli aika tyly siinä, jotta Suomessa on järjestelmiä,
            jotka turvaavat työttömän aseman, ja
            sitten on verrattu joustoturvajärjestelmiin, joita silloin
            oltiin kehittelemässä. Mutta tämä joustoturvahan
            on sitä, jotta se turvaa joustavasti työttömäksi
            kyllä ihmisen, mutta ei takaa sen ihmeempää korvausta eikä työpaikkaa,
            ja tämä ed. Kuopan aloite on kytketty siihen työsuhteen
            pituuteen. Tämä on vähän saman
            oloinen, mikä erorahajärjestelmä aikanaan
            oli, joka nyt ollaan purkamassa täydellisesti. Sen takia
            näkisin, että tämä pitäisi
            ehdottomasti saada voimaan. Ja se ajatus, joka tähän nyt
            on tullut korjauksena, on hyvä, jotta olisi tämmöinen
            yhteinen kassa, ja pienyritykset eivät voi vedota siihen
            maksukyvyttömyyteen, että eivät pysty
            hoitamaan, koska tämä on oikeastaan kopio monesta
            näistä meidän järjestelmistämme, missä pienyritykset
            katsotaan oleviksi erityisasemassa, mutta isot pannaan maksamaan.
            Tämä on hyvä aloite.
         
         
       
      
         
         Jyrki Yrttiaho /vas:
            		
         
         
         Arvoisa herra puhemies! Tarvitaan ehdottomasti tämän
            esityksen kaltainen tuntuva erorahajärjestelmä,
            joka vaikeuttaa irtisanomismenettelyä. Irtisanominen on liian
            helppoa ja halpaa Suomessa. Tällä hetkellä tuhannet
            menettävät työpaikkojaan. Yritykset irtisanovat
            jo pahan päivän varalle, vaikka tilauskantaakin
            edelleen on. Uhkaa jälleen käydä niin, että heitetään
            hukkaan ammattitaitoa ja osaamista, jota taloudellisen nousun oloissa
            kipeästi tarvittaisiin.
         
         
         Suomalaisen työelämän perusongelma
            on heikko kollektiivinen irtisanomissuoja. Usein kuvitellaan, että meillä ollaan
            pohjoismaisella tasolla tai eurooppalaisella keskitasolla. Oecd:n vertailussa
            28 maan joukossa Suomi on 20., heikoimpaan kolmannekseen kuuluva
            maa. Suomea heikompien joukosta löytyvät muun
            muassa Slovakia, Turkki, Tšekki, Irlanti, Korea ja Uusi-Seelanti.
            Ehdottomasti olisi tärkeää saada tällainen
            erorahajärjestelmä ja keskustella perusteellisesti
            myös kollektiivisesta irtisanomissuojasta.
         
         
       
      
      Keskustelu päättyi.