Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Täytyy heti aluksi myöntää, että jännittää hiukkasen, koska itselleni hetki on siinä mielessä historiallinen, että puhun ensimmäistä kertaa tässä salissa kansanedustajan ominaisuudessa. Toki tässä salissa sai valmistella tätä hetkeä neljä vuotta, niin että siinä mielessä ainakin valmiudet pitäisi olla.

Aivan aluksi, herra puhemies, haluaisin kiittää erityisesti Lasse Männistöä, Susanna Huovista, Silvia Modigia, Oras Tynkkystä ja Astrid Thorsia siitä työstä, jonka he ovat tehneet tämän lakialoitteen valmistelussa ja nimien keräämisessä edustajakollegoilta.

Usein avioliiton avaamista homo- ja lesbopareille kuulee vastustettavan siksi, että se romuttaisi avioliittoinstituution. Ehkä näin voisi ajatella, jos homo- ja lesboparit vaatisivat jotakin aivan uudenlaista järjestelyä. Tässä on kuitenkin minun mielestäni kyse päinvastaisesta tilanteesta: avioliitto koetaan tärkeäksi instituutioksi, joka halutaan säilyttää ja jota halutaan vaalia, se vain avattaisiin myös vähemmistölle, jolta se on aiemmin evätty. Yhteiskunnassa pitäisi tukea nimenomaan niitä ihmisiä, jotka haluavat sitoutua ja kantaa vastuuta puolisostaan ja perheestään.

Yhdenvertaisuus on lain edessä keskeinen oikeusvaltion periaate. Nyt ihmiset ovat lain edessä eriarvoisia seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Mitään pitäviä perusteluita homoseksuaalisen ja heteroseksuaalisen parisuhteen eriarvoisuudelle ei kerta kaikkiaan ole. Seksuaalinen suuntautuminen ei tee toisesta ihmisestä parempaa tai huonompaa puolisoa, saati enemmän tai vähemmän rakastavaa vanhempaa lapselle, mutta seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvalla syrjinnällä voi olla monia — toistan: monia — kielteisiä vaikutuksia yksittäisen ihmisen elämään. Minulle jokainen meistä on yhtä tärkeä, olipa sitten syntynyt heteroksi, homoksi, lesboksi tai transsukupuoliseksi. Niinpä tasa-arvoinen avioliittolaki on minun mielestäni luonnollinen askel siinä kehityskulussa, jossa ensin homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista, sitten tautiluokituksesta ja viime vuosina lainsäätäjä on mahdollistanut rekisteröidyt parisuhteet ja perheen sisäisen adoption.

Tällä lakialoitteella, joka nyt on pöydällä, on tarkoitus purkaa nimenomaan eriarvoistavaa järjestelmää, jossa parisuhteet on jaettu A- ja B-luokkaan. Lakialoitteen tarkoituksena on luoda tasa-arvoinen avioliittolaki, jossa niin hetero- kuin homopareilla on oikeus solmia avioliitto, oikeus ottaa yhteinen sukunimi ja oikeus adoptoida yhdessä lapsi. Tämän lain myötä tavallinen adoptio olisi mahdollista myös samaa sukupuolta oleville pareille. Adoption osalta otetaan usein esiin lasten etu. Minusta on tärkeintä — ja sanon tämän isänä — että lapsilla on rakastavat vanhemmat, joihin he voivat luottaa, ja koti, jossa heistä välitetään. Tutkimusten mukaan lapsen kasvaminen perheessä, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei vaikuta haitallisesti lapsen seksuaaliseen tai sosiaaliseen kehitykseen tai tunne-elämään ja käyttäytymiseen ylipäätään.

Eduskunnassa on tärkeää muistaa, että nyt päätetään avioliitosta juridisena sitoumuksena ja yhteiskunnallisena instituutiona, ei uskonnollisten yhteisöjen avioliittokäsityksestä. (Timo Soinin välihuuto) — Edustaja Soini, voin toistaa: eduskunnassa on tärkeää muistaa, että nyt päätetään avioliitosta juridisena sitoumuksena ja yhteiskunnallisena instituutiona, ei uskonnollisten yhteisöjen avioliittokäsityksestä. — Tässä lakiesityksessä on kyse siviilivihkimisestä, ja kirkot voivat jatkossakin itse päättää, mitkä ovat niiden itsensä asettamat edellytykset kirkolliseen avioliittoon vihkimiselle.

Palasin juuri Yhdysvalloista, ja viime kesänä avioliitto avattiin homo- ja lesbopareille New Yorkin osavaltiossa. Päätös syntyi, kun muutamat lakialoitetta alun perin vastustaneet poliitikot kääntyivät kannattamaan tasa-arvoista avioliittoa. Yksi lakialoitetta alun perin vastustaneista senaattoreista, Mark J. Grisanti, kertoi tuskailleensa kuukausia lakialoitteen kanssa ja lopulta päätyneensä toteamaan, että lain vastustaminen oli väärin. Grisanti sanoi, että hän ei voi kieltää toiselta ihmiseltä, veronmaksajalta, työntekijältä, oman vaalipiirinsä tai osavaltionsa ihmiseltä, niitä samoja oikeuksia, joita hänellä ja hänen vaimollaan on. Minun mielestäni Grisanti osui asian ytimeen.

Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa asenteisiin ja muuttaa yhteiskuntaa avoimemmaksi. Ennen parisuhdelain säätämistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhuttiin harvoin julkisuudessa. Nyt, kymmenen vuotta parisuhdelain säätämisen jälkeen, yhteiskunnassa voidaan keskustella myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuskysymyksistä. Monet homo- ja lesboparit ovat tulleet näkyviksi perheissään, työpaikoissaan ja yhteiskunnassa yleensä, ja tämä on hieno juttu. On tärkeää, että jokainen suomalainen voi tuntea olevansa aidosti hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on.

Avioliitto on avattu samaa sukupuolta oleville pareille jo Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa, Portugalissa, Argentiinassa, Kanadassa, Etelä-Afrikassa sekä joidenkin maiden, kuten Yhdysvaltojen, joissakin osavaltioissa. Lisäksi — ja tämä on minun mielestäni tärkeä pointti — Pohjoismaissa avioliitto on avattu samaa sukupuolta oleville pareille jo Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa, ja Tanskassa avioliittolakia ollaan juuri muuttamassa ja pääministeri Helle Thorning-Schmidt ilmoitti viime viikolla, että samaa sukupuolta olevat parit voivat astella avioon jo tulevana kesänä. Tämä on joukko, johon Suomen pitäisi kuulua. Me emme voi jäädä Pohjoismaiden takapajulaksi tässä kysymyksessä.

Vuonna 1929 Suomen avioliittolainsäädäntöä uudistettiin radikaalisti: aviopuolisoista tuli oikeudellisesti yhdenvertaisia, eikä mies ollut enää vaimonsa edusmies. Meille on tänään itsestään selvää, että avioliitossa nainen on yhdenvertainen miehensä kanssa. Ajatus ei kuitenkaan ollut itsestään selvä vuonna 1929, mutta silti monen vanhentuneeksi ja syrjiväksi kokema laki uskallettiin muuttaa. Nyt yhtä lailla uudistamalla avioliittolakia on mahdollisuus tehdä myönteinen, kansalaisten yhdenvertaisuutta parantava muutos.

Lopuksi: Ei ole mitään syytä olla tekemättä lakimuutosta, jolla ei ole mitään kielteisiä vaikutuksia ja joka ei ole keneltäkään toiselta pois. Tasa-arvoisen avioliittolain toteuttaminen ei edellytä edes suuria taloudellisia satsauksia. Lainmuutoksella on vain myönteisiä vaikutuksia kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja yksittäisten ihmisten elämään. Vetoan edustajatovereihini aloitteen ottamiseksi käsittelyyn. Tähän asiaan on saatava eduskunnan selkeä kanta, eikä tätä tulisi tämän keskustelun jälkeen vain lakaista maton alle. On kysymys ihmisoikeuksista ja monelle suomalaiselle erittäin, erittäin tärkeästä asiasta.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on jakanut mielipiteitä ja saanut huomattavan määrän mediahuomiota. Lehtijuttuja on nähty runsaasti, ja hiljattain asiasta julkaistiin myös mielipidetutkimus, jonka mukaan kansalaisista 48 prosenttia kannattaa aloitetta, 11 prosenttia pitää sitä samantekevänä ja 38 prosenttia vastustaa sitä.

Tämä aloite on nähtävä osana tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden pitkän aikavälin kehityskaarta. Suomi ja suomalaiset arvot ovat aikojen saatossa muuttuneet, mikä on näkynyt myös avioliittoinstituution muutoksina. Vuoteen 1864 asti naimattomat naiset olivat holhouksenalaisia, ja vasta vuonna 1929 voimaan tulleen avioliittolain uudistuksen myötä he saivat oikeuden määrätä omasta omaisuudestaan. Siihen asti aviomies oli myös vaimonsa edusmies. Tämän jälkeenkin avioliittolakia on muutettu 32 kertaa, ja muun muassa avioliitossa tapahtuva raiskaus on kriminalisoitu, tosin vasta vuonna 1994.

Uskon, että kukaan tässä salissa ei haluaisi palata näiltä osin menneeseen. (Timo Soinin välihuuto) Ja koska näin on — nimenomaan, edustaja Soini — voimme varmaan olla yhtä mieltä siitä, ettei avioliitto ole muuttumaton tai ikiaikaisesti samanlainen, vaan kunkin ajan ja yhteiskunnan arvoja kuvaava instituutio. Siitä, miten asiat ovat siis olleet, edustaja Soini, ei voi päätellä, miten niiden pitäisi tulevaisuudessa olla.

Arvojen muutos näkyy myös samaa sukupuolta olevien parien aseman muuttumisena. Homoseksuaaliset teot olivat kriminalisoituja vuoteen 1971 asti, tautiluokituksesta homoseksuaalisuus poistettiin 1981, ja vuoteen 1999 asti kehottaminen homoseksuaaliseen tekoon oli rikos. Homot yritettiin pitkään ikään kuin kieltää lainsäädännön avulla — perustuen viime kuukausina saamaani kansalaispalautteeseen joudun valitettavasti toteamaan, että pieni osa suomalaisista haluaa toimia näin edelleen. Kun tällaisista yrityksistä on kuitenkin lainsäädännössä luovuttu, tuli tarpeelliseksi huomioida homoseksuaalit myös muuten lainsäädännössä. Laki rekisteröidystä parisuhteesta astui voimaan kymmenen vuotta sitten, ja sen jälkeen on tehty joukko pieniä parannuksia, merkittävimpänä perheen sisäisen adoption salliminen. Nämä uudistukset ovat lisänneet yhdenvertaisuutta samaa ja eri sukupuolta olevien parien välillä. Esitys tasa-arvoisesta avioliittolaista on nähtävä jatkumona tälle yhdenvertaisuuskehitykselle. Kehitys ei ole ominaista yksin Suomelle, ja moni maa onkin yhdenvertaisuudessa meitä edellä, kuten edustaja Stubb täällä hyvin edellä totesi.

Arvoisa herra puhemies! Aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista perustuu oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön tekemiin selvityksiin ja on oikeudellisesti täysin kestävä pohja lain säätämiselle. Aloitteessa esitetään, että jatkossa sallittaisiin avioliittojen solmiminen myös samaa sukupuolta oleville pareille ja parisuhteiden rekisteröimisestä luovuttaisiin. Näin kaikilla pariskunnilla olisi yksi yhteinen parisuhdeinstituutio.

Olen saanut paljon postia aloitteeseen liittyen. Vastustavista palautteista maltilliseen laitaan lukeutuvat kannanotot, joiden mukaan samaa sukupuolta olevien parien oikeudet on turvattu riittävän hyvin nykyisellään. Osassa myös pelättiin, että yhdenvertaisuus ollaan ikään kuin viemässä liian pitkälle. Olen tästä vahvasti eri mieltä. Nykyinen laki rekisteröidystä parisuhteesta on avioliiton heikennetty versio, joka juridisesti antaa samat velvollisuudet mutta vähäisemmät oikeudet.

Ensinnäkin yhteisen nimen ottamista koskevia avioliitossa sovellettavia normeja ei sovelleta rekisteröityihin parisuhteisiin. Minä en todellakaan ymmärrä, miksi samaa sukupuolta olevilla pareilla olisi jotenkin vähäisempi tarve viestiä nimellään avioliittonsa lujuutta.

Toisena oikeudellisena erona avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välillä on mahdollisuus hakea perheen ulkoista adoptiota. Tämä ei kuitenkaan ole yhdenvertaisuuskysymys, vaan merkityksellisin asia on lapsen etu. Tästä uskon jälleen kaikkien olevan samaa mieltä: lapsen etu on kaikkien tärkein. Mielipide-eroja syntynee kuitenkin siitä, mikä on lapsen etu tässä kysymyksessä.

Jos ja kun lapsen etua pidetään tärkeänä, on tunnustettava, että meidän on haettava tutkittua tietoa musta tuntuu -olettamien sijaan. Lapsen etu ei ole poliittinen pelinappula, ja pohjaankin oman näkemykseni tutkimukseen ja lastenpsykiatrien näkemyksiin. Aloitteessa on viitattu sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuun 2003/10, joka puoltaa selvästi samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta lapsen edun näkökulmasta. Julkaisusta käy ilmi, että lapsen kehitykselle ei ole haittaa siitä, että vanhemmat ovat samaa sukupuolta.

Tuoreempaakin tietoa tästä löytyy. THL:n tutkija, lastenpsykiatri ja tutkimusprofessori Tytti Solantaus oli syksyllä täällä eduskunnassa kertomassa tuoreimmasta tutkimusaineistosta koskien lasten kehitystä. Tutkimusaineisto ei miltään osin tukenut väitteitä siitä, että samaa sukupuolta olevien vanhempien perhe olisi lasten näkökulmasta huonompi tai että lapset kasvaisivat jotenkin kieroon näissä perheissä. Lisäksi, kun täällä eduskunnassa käsiteltiin adoptiolakiuudistusta, esittivät muun muassa Helsingin kaupunki ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos lausunnoissaan, että lapsen edun näkökulmasta adoptio tulisi sallia myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Sitten vielä muuttama sana uskonnollisiin näkökohtiin liittyen. Ymmärrän, että tämä lakialoite voi uskonnollisesta näkökulmasta tuntua väärältä tai jopa loukkaavalta. On kuitenkin tärkeää huomata, että tällä aloitteella ei muuteta mitenkään kirkon eikä kirkollisen vihkimisen asemaa. Aloite ei koske uskontoa. Sanan "avioliitto" merkitystä aloite muuttaa vain maallisen lain osalta. Itse vierastan ajatusta, että eduskunnan säätämien lakien nimet tai termit määriteltäisiin uskonnollisesta eikä valtiollisesta näkökulmasta, enkä minä näe valtiollisesta näkökulmasta relevanttia eroa eri ja samaa sukupuolta olevien parien välillä, ja siksi molempien pitää olla yhdenvertaisia lain edessä.

Aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista koskettaa pientä vähemmistöä, mutta se on symbolisesti tärkeä arvokannanotto eduskunnalta. Ajoista, jolloin homoja ja lesboja vastustettiin kriminalisoinnein, on tultu pitkälle, mutta yhäkin on enemmistö asettanut enemmistöpäätöksenteolla tämän vähemmistön itseään huonompaan asemaan lain edessä.

Eduskunnan on otettava tasa-arvoiseen avioliittolakiin selkeä kanta. Eduskunta päättää asioista äänestämällä, mutta joskus myös äänestämättä jättämällä. Jos tämä aloite haudataan nimettömänä valiokuntaan, on se selvä kannanotto: se kertoo, että asiaa ei ole uskallettu tuoda äänestykseen ja nimettömänä tehtävä päätös käsittelemättä jättämisestä palvelee paremmin kansanedustajien enemmistön toiveita. Vain äänestys vaatii kansanedustajaa ottamaan kantaa demokraattisesti valittuna kansanedustajana, ja vain äänestyksen kautta saa kansa tietää edustajiensa kannan. Kansa ei aina tiedä, mutta kansalla on oltava oikeus tietää.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia aloitteelle allekirjoituksellaan jo tukensa antaneita edustajia sekä valtioneuvoston jäseniä. Kiitos myös aloitteen valmistelussa mukana olleille kollegoille: Susannalle, Orakselle, Silvialle ja Astridille. Maailman muuttaminen tasa-arvoisemmaksi vaatii rohkeutta.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo kerrottu tuosta aloitetta valmistelleesta työryhmästä ja sen tekemästä työstä, joka nyt on tullut tietyllä tavalla päätökseen, kun aloite on tässä salissa lähetekeskustelussa. Haluan työryhmän puolesta lämpimästi kiittää meidän veturiamme Lasse Männistöä, kollegaa, joka on tehnyt suurimman työn ja vastaanottanut suurimman palauteryöpyn tämän asian herättämästä keskustelusta. Me muutkin olemme saaneet osamme, mutta hän erityisesti on saanut palautetta tästä aiheesta, joka herättää luonnollisestikin paljon tunteita.

Me olemme tuossa työryhmässä tehneet kovasti työtä ja pohdintaa, jotta saisimme tästä aloitteesta mahdollisimman hyvän ja perustellun. Olinkin hyvin otettu, kun aika moni kollega, jolle tätä silloin alkuvaiheessa esittelin, halusi tutustua rauhassa tuohon kyseiseen tekstiin ja aika moni antoi myönteistä palautetta siitä, että teksti oli hyvin laadittu ja siinä oli koetettu ottaa huomioon kaikki ne näkökulmat, joita tähän vaikeaan asiaan liittyy.

Arvoisa puhemies! Minulle tässä asiassa on kyse ihmisoikeuksista: ovatko kaikki ihmiset Suomessa tasa-arvoisia lain edessä. Tämä lakialoite tähtää tasa-arvoiseen mahdollisuuteen avioitua, myös samaa sukupuolta olevien ihmisten oikeuteen. Tämä tavoite on tärkeä, sen pitäisi olla tärkeä meille kaikille, koska jo yhdenvertaisuuslakimme edellyttää kansalaistemme yhdenvertaista kohtelua.

On tärkeää huomata, että nyt esittämämme muutos koskee vain siviilivihkimistä. Kirkollinen vihkiminen säilyisi ennallaan. Kirkolla on luonnollisestikin oikeus tehdä omat ratkaisunsa.

Muutos on tarpeen sen vuoksi, että nykyinen parisuhdelaki ei pidä sisällään samoja oikeusvaikutuksia kuin avioliitto — tästä täällä jo kuulimme hyvin perustellusti. Kyse on siis ihmisten oikeudenmukaisesta kohtelusta, eikä minun mielestäni ihmisen sukupuolinen suuntautuminen voi olla eikä saa olla tasa-arvoisen kohtelun este. Tällä aloitteella ei ole suuria vaikutuksia meidän enemmistöläisten elämään, mutta pienelle vähemmistölle se on tärkeä ihmisoikeusuudistus, eikä tämä ole meistä keneltäkään pois.

Arvoisa puhemies! Erityisen iloinen olen siitä, että oma eduskuntaryhmäni, sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä, osallistuu tämän aloitteen tukemiseen suurimmalla edustajien joukolla. Meitä on omasta ryhmästäni 30 edustajaa, jotka olemme allekirjoittaneet tämän aloitteen, ja puolueemme puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on toisena allekirjoittajana tässä aloitteessa.

Sosialidemokraatit ovat jo aiemmissakin käsittelyissä olleet vahvasti tukemassa tasa-arvoista kehitystä yhteiskunnassamme. Tässä salissa kuulun, arvoisa puhemies, siihen pienenevään joukkoon, joka on saanut olla paikalla jo silloin, kun täällä on aiempia prosesseja käyty läpi, ja jo noissa prosesseissa sosialidemokraatit ovat olleet aktiivisesti mukana. Esimerkiksi rekisteröityä parisuhdetta koskevan lakialoitteen allekirjoitti aikanaan pääministeri, puolueemme puheenjohtaja Paavo Lipponen, koko sosialidemokraattinen ministeriryhmä ja suuri joukko demarikansanedustajia.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan pitää mielestäni suunnata aikaa ja voimavaroja kaikkien suomalaisten arkea helpottaviin päätöksiin. Tässä on meidän poliittisten päätöksentekijöiden suurin vastuu. Meidän ei pitäisi omilla ratkaisuillamme olla vahvistamassa ennakkoluuloja, luomassa niitä, saati lisäämässä ihmisten ahdistusta, jota voi syntyä päätöstemme johdosta. Meidän on muistettava, kun käymme tätä keskustelua tänään tässä salissa, että keskuudessamme elää paljon sateenkaariperheitä. Näiden perheiden lapset voivat syystäkin olla ihmeissään, jos heidän perheensä yhteiskunnan taholta leimataan erilaiseksi — perheeksi, joka ei ole samassa asemassa kuin muut perheet. Tämä ei ole mielestäni oikea signaali toisistaan välittäville ihmisille, jotka haluavat sitoutua parisuhteeseensa ja perheeseensä. Eikö meidän pitäisi päinvastoin tukea kaikkia niitä, jotka haluavat näin omassa elämässään tehdä?

Kaikki se energia, joka käytetään tässä asiassa yhdenvertaisuuden vastustamiseen, pitäisi mielestäni suunnata niiden perheiden auttamiseen, joilla on oikeita ongelmia. Ja valitettavasti niitä ongelmia on ihan niissä tavallisissa suomalaisissa perheissä, jotka tässä salissa ihanneperheiksi sillä tavoin määritellään, että niissä on isä ja äiti. Jotenkin vaan onnistuu niissäkin menemään joskus pieleen. Toivoisin, että voisimme suunnata omaa energiaamme kaikkien suomalaisten perheitten ja ihmisten auttamiseen.

Arvoisa puhemies! Nyt katseet kääntyvät valiokuntaan, ja oma toiveeni on, että valiokunta ottaa tämän asian käsittelyyn vakavasti (Timo Soini: Sata nimeä!) ja tuo sen tänne isoon saliin myöskin päätettäväksi. Tämä on suuri asia, joka koskettaa hyvin monia suomalaisia, ja olisi hyvin erikoista, jos eduskunta ei näin laajakantoista asiaa haluaisi syystä tai toisesta käsitellä tai kansanedustajat siihen ottaa kantaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi siteeraan suosikkiyhtyettäni Sir Elwoodin hiljaisia värejä ja osuvaa, asiaan sopivaa kappaletta nimeltä Sairas ja syntinen: "- - minun jumalani / käsi poskella kuuntelee kun / pyhät miehet pyhää sanaa / tulkitsee ja määrittelee / millaista rakkautta täällä sallitaan // Ei näillä lakeuksilla / voi nainen naista rakastaa / ei mies miestä / ei täällä hiiviskellä selän takana / täällä tullaan kasvotusten / syntejänsä katuen - - jos et ole niin kuin he hei, / sä olet heitä vastaan / näitä miehiä kanssa pelkojen / jotka läpi historian ovat jaksaneet / torneistaan syyttäen huutaa - - / jos olet erilainen, / olet sairas ja vaarallinen - -."

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Nykyisessä avioliittolaissa tämä tavoite toteutuu valitettavan huonosti. Olen joissakin yhteyksissä kuvannut nykyistä tilannetta vertaamalla sitä parisuhde-apartheidiin, ja koska tämä vertaus saattaa monista kuulostaa aika rajulta, perustelen sitä lyhyesti: Apartheid-ajan Etelä-Afrikassa oli valkoisen ihmisen kiellettyä mennä naimisiin mustaihoisen ihmisen kanssa. Meillä Suomessa naisen on kiellettyä avioitua toisen naisen ja miehen on kiellettyä avioitua toisen miehen kanssa. Etelä-Afrikassa erottelu perustui puolison ihonväriin. Meillä Suomessa erottelu perustuu puolison sukupuoleen. Vertaus on siinäkin mielessä osuva, että avioitumisen rajoituksia ihonvärin perusteella on kautta vuosien perusteltu hyvin samankaltaisilla argumenteilla kuin mitä nykyään käytetään vastustamaan tasa-arvoista avioliittolakia. Otan muutamia esimerkkejä keskustelusta Yhdysvalloissa.

Vuonna 1878 Virginian korkein oikeus lausui seuraavasti: "Julkinen moraali ja molempien rotujen moraalinen sekä fyysinen kehittyminen edellyttävät, että rodut pidetään erillisinä. Yhteydet, jotka ovat Jumalan ja luonnon silmissä niin epäluonnollisia, että ne ovat ne kieltäneet, tulisi kieltää myös lailla, ja kieltojen tulisi olla ehdottomia." Nykyään Suomessa vastustetaan tasa-arvoista avioliittolakia sillä perusteella, että samaa sukupuolta olevat parit olisivat luonnottomia ja Jumalan tahdon vastaisia.

Vuonna 1883 korkein oikeus Yhdysvalloissa puolestaan katsoi, että erottelulait eivät olleet syrjiviä, koska molempiin rotuihin kuuluvilla ihmisillä oli samat oikeudet ja samat rajoitukset. Nykyään Suomessa väitetään, että meidän nykyinen avioliittolakimme ei ole syrjivä, koska homoilla ja lesboilla on samat oikeudet kuin heteroilla, siis oikeus mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Erirotuisten ihmisten avioliitot haluttiin kieltää liittovaltiotasolla vuonna 1912, siis edelleen Yhdysvalloissa, koska niitä pidettiin moraalia heikentävinä, alentavina, vastenmielisinä ja yhteiskuntarauhaa vahingoittavina. (Timo Soinin välihuuto) — Edustaja Soini, perustuen saamaani sähköpostipalautteeseen, kansalaisyhteydenottoihin, tismalleen samanlaisia argumentteja käytetään vastustamaan tasa-arvoista avioliittolakia vuoden 2012 Suomessa.

Virginian osavaltiossa — ironisesti nimeltään Mildred ja Richard Loving, siis "rakastavat" — musta nainen ja valkoinen mies joutuivat avioliittonsa takia oikeuteen, ja oikeuden tuomari perusteli langettavaa tuomiota näin: "Kaikkivaltias Jumala loi valkoisen, mustan, keltaisen, malaijin ja punaisen rodun ja asetti ne eri mantereille. Tällaisille avioliitoille ei ole muuta syytä kuin tämän järjestyksen rikkominen. Se, että Jumala erotti rodut toisistaan, osoittaa, että hän ei tarkoittanut rotuja sekoitettavan." Suomalaisessa keskustelussa vuonna 2012 nykyistä avioliittolakia perustellaan sillä, että Jumala loi miehen ja naisen ja vain heidän kuuluu avioitua keskenään.

Maailma on muuttunut paljon näistä ajoista, onneksi, mutta valitettavasti meidänkin keskustelussamme tänään ja näinä päivinä käytetään hyvin samankaltaisia argumentteja vastustamaan tasa-arvoista avioliittolakia kuin aikoinaan käytettiin vastustamaan erirotuisten ihmisten oikeutta mennä naimisiin keskenään. Uskon myös, että kun tätä tänään täällä eduskunnassa käytävää keskustelua tarkastellaan viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä, ihmiset silloin pitävät tasa-arvoista avioliittolakia vastaan esitettyjä argumentteja, tai ainakin osaa niistä, hyvin samankaltaisina, ehkä yhtä outoina ja vieraina, kuin mitä me ajattelemme nyt niistä argumenteista, joilla aikoinaan vastustettiin kahden eri rotuun tai eri ihonväriin kuuluvan ihmisen oikeutta mennä naimisiin keskenään.

Monella kollegalla tässä salissa on vahva kristilliseen tai muuhun maailmankatsomukselliseen vakaumukseen perustuva arvopohja, ja haluan tässä yhteydessä tehdä selväksi, että arvostan ja kunnioitan tätä arvopohjaa erittäin paljon. Olen kansanedustajana valmis tekemään kaikkeni, jotta teidän arvojanne kunnioitetaan ja niitä ei tässä maassa poljeta. Keskustelussa on kuitenkin tärkeä tehdä ero oman henkilökohtaisen vakaumuksen ja lainsäätäjän roolin välillä. Kerron yhden esimerkin, joka toivottavasti avaa tätä eroa vähän paremmin: Olen itse ollut koko ikäni absolutisti. En ole käyttänyt mitään laillisia tai laittomia päihteitä. En juo alkoholia, en polta tupakkaa, en juo edes kahvia. Musta tee on kaikkein vahvin aine, jota käytän, ja sitäkin harkiten ja kohtuudella. Olen tietysti päätynyt tähän henkilökohtaiseen ratkaisuun sen takia, että pidän sitä perusteltuna ja järkevänä. Pidän päihteetöntä elämäntapaa hyvänä ratkaisuna. Mutta tästä henkilökohtaisesta vakaumuksestani ei seuraa se, että minulla lainsäätäjänä olisi oikeus tai mahdollisuus velvoittaa muita ihmisiä elämään samalla tavalla kuin mihin itse olen päätynyt. Vapaassa maassa en voi estää toisia ihmisiä valitsemasta toisenlaista elämäntapaa heidän oman vakaumuksensa perusteella, vaikka itse pidänkin omaa elämäntapaani ja omaa vakaumustani hyvinkin järkevänä ja kannatettavana.

Sama pätee uskonnolliseen vakaumukseen ja avioliittolakiin. Uskonnonvapaus takaa jokaiselle meistä suomalaisista vapauden ajatella niin, että avioliitto kuuluu vain miehelle ja naiselle. Uskonnonvapaus ja vapaan yhteiskunnan kansalaisoikeudet takaavat meille jokaiselle mahdollisuuden päättää siitä, kenen kanssa avioidumme vai avioidummeko ollenkaan. Kukaan lainsäätäjä ei voi pakottaa ketään meistä menemään naimisiin vastoin tahtoaan sellaisen ihmisen kanssa, jota ei itse halua ottaa avioliittoon. Mutta vastaavasti vapaassa maassa kenelläkään meistä ei lainsäätäjänä ole oikeutta sanella toisille, minkälaisia valintoja he omassa parisuhteessaan tekevät. Kenelläkään meistä lainsäätäjänä ei ole oikeutta kieltää toista ihmistä menemästä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa vain sen takia, että itse katsoo, että haluaa olla naimisissa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Vapaassa yhteiskunnassa meillä jokaisella on oikeus meidän omaan vakaumukseemme, mutta meillä kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa muita ihmisiä toimimaan vain meidän oman henkilökohtaisen vakaumuksemme mukaisesti.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Tasa-arvoinen avioliittolaki herättää meissä paljon tunteita. Minä toivon, että me yritämme kuitenkin käsitellä niitä tänään mahdollisimman rationaalisesti ja pragmaattisesti, ja toivon mukaan pääsemme tässä tärkeässä asiassa eteenpäin.

Nyt käsiteltävä aloite ei minun henkilökohtaisesta mielestäni edes ole kovin radikaali. Tässä on käyty aiempien puhujien toimesta hyvin ansiokkaasti läpi avioliittoinstituution kehittymistä, homoseksuaalien oikeuksien kehittymistä. Minun mielestäni tämä on luonnollinen askel tässä jatkumossa. Mielestäni tämä aloite oikeastaan ainoastaan korjaa virheen, joka meillä nykytilanteessa on. Meillä on voimassa yhdenvertaisuuslaki, joka itsessänsä kieltää syrjimisen seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tämä aloite korjaisi yhdeltä osin tätä tilannetta taistelussa kohti tasa-arvoista ja yhdenvertaista yhteiskuntaa, joka, minä uskon, on meistä edustajista jokaisen tähtäimessä.

Monet tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ovat vedonneet siihen, että yhtäläinen oikeus avioliittoon myös homoseksuaaleille murentaisi avioliittoinstituutiota. En ymmärrä, miten se, että yhä useampi haluaa kunnioittaa tätä instituutiota, murentaisi sitä. Minä uskon itse, että se menee täysin päinvastoin. Minä uskon, että tämä laki vahvistaisi avioliiton instituutiota meidän maassamme, kun me tukisimme jokaista, joka haluaa sitoutua, haluaa perheen perustaa, tukisimme heitä siinä mahdollisuudessa niin tehdä. Minä uskon, että se on meidän kaikkien etu ja vahvistaisi avioliittoa instituutiona. Jos ajatellaan, että homoseksuaaleille riittää rekisteröity parisuhde, niin silloin mielestäni myönnetään, että kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia meidän lainsäädännössämme emmekä edes pyri siihen. Miltä kuulostaisi erillinen avioliittolaki suomenruotsalaisille tai romaneille? Minä en usko, että se kenenkään mielestä kuulostaisi tästä maailmasta temmatulta ehdotukselta.

Arvoisa puhemies! Minulle tässä on myös kysymys ihmisoikeuksista. Ja ihmisoikeuksista puhuttaessa pitää aina muistaa, että ihmisoikeudet ovat kokonaisuus: sinä puhut aina myös omista oikeuksistasi. (Timo Soini: Ensimmäisenä oikeus elämään!) Jos olet valmis, edustaja Soini, rajoittamaan yhden tietyn ryhmän ihmisoikeuksia, silloin olet valmis rajoittamaan niitä myös omalta kohdaltasi jossain kohtaa. Itse en ole siihen valmis. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille tässä maassa.

Ihmisoikeuksiin kuuluu myös mahdollisuus kuulua siihen uskontokuntaan, mihinkä haluaa, ja noudattaa sen mukaisia arvoja, mitä itse toivoo. Tässä yhdyn edustaja Tynkkysen sanoihin. Myös minä kunnioitan niitten ihmisten arvovalintaa ja -pohjaa, jotka ehkä uskonnollisin perustein pohjaavat vastustuksensa tätä lakialoitetta vastaan, mutta aion silti tehdä kaikkeni, jotta teidän oikeutenne omaan uskontoonne säilyisi. (Timo Soini: Samaten!) — Ihmisoikeuksia ei pysty puolustamaan selektiivisesti, arvon edustaja Soini. (Timo Soini: Ei todellakaan, siksi puolustan elämää kaikissa tilanteissa!) — Hyvä, me olemme siis hyvissä käsissä.

Toivon nyt, arvoisa puhemies, eduskunnalta vahvaa kantaa demokratian puolesta. Ainoa tapa saada selvyys siitä, nauttiiko tämä lakialoite tämän eduskunnan enemmistön ja sen kautta Suomen kansan enemmistön tukea, on saada se valiokuntakäsittelyn jälkeen tänne isoon saliin äänestettäväksi. Tähän rohkeuteen minä kannustaisin kaikkia edustajatovereitani.

Haluan sanoa kiitokset Lasselle ja koko työryhmälle ja kaikille allekirjoittaneille. Ja ministeri Stubb, teitte rohkean teon. Myös erityiskiitos omille puoluetovereilleni, jotka riippumatta eduskuntaryhmästä kaikki allekirjoittivat tämän aloitteen. Kiitos!

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Sukupuolineutraalia avioliittolakiesitystä on markkinoitu tasa-arvoisena. Kysymys kuuluukin, mitä tasa-arvo on. Tasa-arvo ei ole sama kuin ihmisarvo, joka jokaisella on ihmisyyden perusteella. Kuka tahansa ei voi pelkästään ihmisyyden perusteella saada kaikkia yhteiskunnallisia oikeuksia. Tasa-arvo määritellään ihmisryhmittäin eri kategorioiden mukaan, esimerkiksi: Suomen passin voivat saada tasa-arvoisesti kaikki, jotka kuuluvat ryhmään "Suomen kansalaiset". Naistensaunaan voivat mennä kaikki, jotka kuuluvat ryhmään "naiset". Äänioikeus kuuluu kaikille, jotka kuuluvat ryhmään "18 vuotta täyttäneet kansalaiset". Samoin avioliitto-oikeus kuuluu tasa-arvoisesti kaikille, jotka kuuluvat ryhmään "18 vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole ennestään naimisissa eikä lähisukua vastakkaista sukupuolta olevan kihlattunsa kanssa".

Keskinäinen avioliitto-oikeus ei kuulu keille tahansa kahdelle henkilölle, mutta tässä lakialoitteessa tasa-arvo ymmärretään siten, että avioliitto-oikeus kuuluu sukupuoleen katsomatta kaikille 18 vuotta täyttäneille, joilla on keskinäinen eroottinen suhde ja jotka haluavat jakaa juridiset oikeudet ja velvoitteet.

Arvoisa puhemies! Eihän tässä enää ole kysymys siitä, ketä oikeus koskee, vaan siitä, mikä avioliitto on. Jos se nimittäin koskee myös samaa sukupuolta olevia, sen tarkoitus on muuttunut. On väitetty, että uusi laki ei heikentäisi nykyistä avioliittoa vaan ulottaisi sen koskemaan laajempaa joukkoa. Väite on logiikan vastainen. Avioliiton asema ja olemus perustuu juuri niihin rajoihin, joilla se rajataan tiettyyn joukkoon. Mitä jos jokamiehenoikeuksia laajennettaisiin niin, että telttailla saisi missä vain? Olisiko loogista sanoa, että uusi laki ei heikennä kotirauhaa, nyt vain kuka tahansa saa leiriytyä kenen tahansa pihalle. Uusi laki nimenomaan kumoaisi sen, millä kotirauhan rajat määritellään nyt. Samoin uusi avioliittolaki kumoaisi avioliiton olennaisen rajan, sen, että se on miehen ja naisen liitto.

Arvoisa puhemies! Perustuslaki ja avioliittolaki ovat tärkeitä ja jokaista kansalaista läheisesti koskettavia aiheita, siksi myös herkkiä. Usein on vaikea käydä järkevää argumentteihin perustuvaa keskustelua, varsinkin jos vastakkaista mielipidettä edustavat vetoavat ainoastaan tunneargumentteihin. Lakeja ei tulisi kuitenkaan säätää tunteiden pohjalta. (Silvia Modig: Ihan sama fiilis!) Kansanedustajan tehtävänä on edustaa koko kansan parasta riippumatta siitä, kuka meidät on tänne valinnut. Meidän ei tule tehdä päätöksiä, joilla koko kansa sopeutetaan marginaalisen pienen vähemmistön toiveisiin. (Lasse Männistö: Enemmistö kannattaa tätä!) Emme voi olla täällä muuttamassa yhteiskunnan perusrakenteita sen 1 promillen kokoisen ryhmän vuoksi, joka voisi olla kiinnostunut solmimaan niin kutsutun sukupuolineutraalin avioliiton. Kansanedustajan tehtävänä on edistää sekä yhteiskunnallista kokonaishyvää (Miapetra Kumpula-Natri: Kyllä, nimenomaan!) että moraalista hyvää, sitä, mikä on hyödyllistä ja eettisesti oikeaa. Meidän tulee edistää koko kansan hyvää ja ottaa samalla myös vähemmistöjen asema riittävän hyvin huomioon.

Arvoisa puhemies! Avioliitto on yhteisön rakenteessa väestön lisääntymisen instituutio. Instituutio on yhteiskunnan järjestäytymisen perusrakenne, vakiintunut ja yleisesti noudatettava käyttäytymismalli. Muita instituutioita ovat vallankäytön, talouden ja sivistyksen instituutiot. Avioliitto on instituutiona erilainen, koska se on koko yhteisön olemassaolon perusta. Se perustuu biologisille tosiasioille, miten ihmiskunta on havainnut asioiden toimivan: On kaksi sukupuolta ja kaksi avioliiton osapuolta, jotka sitoutuvat toisiinsa pysyvästi, muut suhteet poissulkevasti. Avioliiton luonnollinen tarkoitus on lasten saaminen, se on vastuullinen liittosuhde, jossa lapsia kasvatetaan aikuisuuteen. Yhteisöt ovat suojelleet tätä liittoa kautta historian. Aina on ollut myös homoeroottisia suhteita, mutta ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että avioliittoinstituutio on aina tarkoittanut miehen ja naisen välistä suhdetta.

Arvoisa puhemies! Kansanedustajana odotan nyt käytävässä lähetekeskustelussa järkeviä perusteluja tasa-arvoisen avioliiton puolesta, (Susanna Huovinen: Niitä on tullut jo!) jos niitä on. Termin "tasa-arvoinen" käyttö lainsäädännöllisessä viitekehyksessä ilman asianmukaista määrittelyä on propagandistista ja epäammattimaista. Väite, että perinteiselle avioliitolle ei ole voitu esittää hyviä perusteluja, on virheellinen ja myös epäasiallinen asiakirjassa, joka on osoitettu valtakunnan lakiasäätävälle elimelle. Väite, ettei perusteluja nykyisen perinteisen avioliittolain puolesta ole, jää itsestään vaille perusteluja.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Lakialoitetta on markkinoitu harkitun harhaanjohtavasti puhumalla tasa-arvoisesta avioliittolaista, mutta eihän kyseessä ole mikään tasa-arvoasia vaan röyhkeä kajoaminen avioliittoinstituutioon, ja siinä samalla lapsetkin halutaan uhrata itsekkyyden alttarille. Tässähän on kyse myös homo- ja lesboparien oikeudesta ulkoiseen adoptioon.

Joulukuussa äänestimme adoptiolaista. Ainoastaan me perussuomalaiset huomasimme adoptiolakiin piilotetun miinan ja halusimme lakiin tarkentavan kirjauksen siitä, että adoptiossa lapsi sijoitettaisiin ensisijaisesti sellaiseen perheeseen, jossa hän saa isän ja äidin. Sellaista kirjausta ei lakiin saatu. Se on valitettavaa, sillä adoptiolaki oli aivan ilmiselvästi valmisteltu tätä sukupuolineutraalia avioliittoa silmällä pitäen, mikä lienee nyt jo tullut selväksi kaikille. Niinpä hyväksytty adoptiolaki käy nyt aivan sellaisenaan myös homoliittojen adoption pohjaksi. Juuri sen takia jätimme lakivaliokunnan mietintöön ankaran vastalauseen. On huomattava sekin, että homoavioliitto kiilaisi adoptiossa myös avoliitossa elävän heteroparin ohitse. Mielestäni tässä voi jo puhua oikeusministeriön huolella suunnittelemasta höynäytyksestä.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti höynäytys onnistui. Eniten hämmästelen sitä, että edes kristillisdemokraatit eivät halunneet adoptiolakiin selkeää mainintaa isästä ja äidistä. Se oli minusta aivan pöyristyttävää sinisilmäisyyttä. Osalle edustajista on toki samantekevää, onko lapsella vanhempina vaikka kaksi miestä, mutta homoavioliitto loukkaa syvästi kansalaisten tuntoja tai ainakin hyvin suurta osaa kansasta häväistessään miehen ja naisen välisen pyhän instituution. (Lasse Männistö: Ei pidä paikkaansa!)

Kun niin kutsutun salamitaktiikan mukaan edetään viipale viipaleelta, seuraava epäpyhä siivu ja harha-askel lienee vihreiden nuorten markkinoima moniavioisuus, sen jälkeen ikärajojen laskeminen jne. jne. Mutta tässä ei nyt ole kysymys siitä, että homoparit saisivat yhteisen sukunimen. He haluavat oikeuden ostaa itselleen kaupasta lapsia vähät välittämättä lasten oikeudesta isään ja äitiin. (Susanna Huovinen: Huh, huh, mihin tämä perustuu?)

Arvoisa puhemies! Avioliitto on yhteiskunnassamme myös kristillinen traditio. Senkö vuoksi sitä pitää häpäistä? Onko kristillisyys niin kamala asia, että se pitää kivi kiveltä väkisin murskata? Mitä ajattelitte sillä voittaa? Senkö, että saisitte toteutettua vasemmistolaisen tasapäisyyden ihanteen, jossa ei ole sukupuolta, isänmaata, ei äidinkieltä eikä kukaan omista yhtään mitään, ettei joku toinen vain tulisi kateelliseksi? Siitäkö haaveilette, että ahneet kapitalistit voisivat huoletta tuoda maahan halpatyövoimaa ja maksimoida omat voittonsa tuhoamalla suomalaiset ammattiliitot, työaikalait ja itsenäisyyden siinä samalla, kun minareetteja alkaa nousta oman kulttuurimme savuaville raunioille? Tulkitsen niin, että erityisesti vihervasemmalla halutaan yhteiskunnan moraalisia tukipilareita kaataa. (Lasse Männistö: Me ollaan oikealla täällä!) Tasa-arvoinen avioliittolaki — kissanviikset, kaikkea kanssa, kyseessä ei ole mikään tasa-arvo, vaan kristillisyyden ja perinteisten perhearvojen täysin tahallinen maahan polkeminen.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteiskunnassa korostetaan suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Se on hyvä asia, se on tärkeä asia. Mutta yhteiskunnasta poistuisi monta jännitettä, jos homoseksuaalit itse hyväksyisivät oman erilaisuutensa, lakkaisivat meuhkaamasta ja luopuisivat vaatimasta muita muuttumaan yhä enemmän heidän kaltaisekseen. Täytyy löytyä joku toinen tie siihen, että monenkirjavat seksuaalivähemmistöt voisivat kokea itsensä hyväksytyksi osaksi yhteiskuntaa. Sitä ei mitenkään voida saavuttaa aiheuttamalla yhä vain lisää jännitteitä erilaisten arvomaailmojen välille.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on huono ja yhteiskunnan moraalirakenteita hajottava. Sukupuolineutraali avioliittolaki avaa pikatien homo- ja lesboparien adoptio-oikeudelle. Sitä askelta ei pidä ottaa. Nyt on myös aika korjata virhe. Sukunimilakia voitaisiin helposti muuttaa, mutta lapsi ei saa olla se hinta, mikä maksetaan seksuaaliselta identiteetiltään vähemmistöön kuuluvan henkilön itsetunnosta.

Arvoisa puhemies! Kaiken edellä esittämäni pohjalta minun on pakko kysyä: Miksi juuri avioliittoinstituutioon pitää kajota, miksi rekisteröity parisuhde ei riitä? Voisihan sitä nimittää kuvaavasti vaikka homoliitoksi, kuten olen itse nyt tässä esityksessä tehnyt. Miksi pitää muuttaa toisen ihmisen pyhää sen vuoksi, että pieni vähemmistö ei mahdu tradition raameihin? Ja, lopuksi, miksi adoptiolapselta halutaan riistää oikeus äitiin ja isään?

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin edustaja Niikolle minulle ihmisarvo on jakamaton, tasa-arvo on jakamaton. Edustaja Niikko perustelee kantaansa sillä, mitä avioliitto oikein on. Nimenomaan avioliitto on juridisessa mielessä kahden henkilön sitoumus vastuista ja velvoitteista. Se ei ole sitoumus tai edes aikeen ilmaisu hankkia lapsia, se ei liity erotiikkaan millään tavalla, se ei liity millään tavalla seksuaaliseen suuntautumiseen. Avioliitto ei siis rajaisi myöskään samalle sukupuolelle sallittuna muiden oikeuksia. Edustaja Niikon oikeudet avioliittoon eivät kärsisi, vaikka aloite hyväksyttäisiin. Edustaja Niikon viittaama telttailuoikeus sen sijaan rajoittaisi jonkun oikeuksia: maanomistaja kärsisi, jos telttailla saisi missä vain. Tämän aloitteen hyväksymällä emme sorra kenenkään oikeuksia, vaan mahdollistamme yhdenvertaisen kohtelun kaikille pareille.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa äsken joku totesi, että on vaikea käydä tätä keskustelua, kun tämän lakialoitteen kannattajat jotenkin tunteella perustelevat näitä asioita. (Naurua) Kun minä kuuntelin tuossa edustaja Stubbin ja edustaja Männistön ja muutamien muitten tätä aloitetta tukevien puheenvuorot, niin loogisia, järkeviä perusteluita tuli roppakaupalla. Nyt täytyy kysyä, onko kuulossa tai kuulolla olossa sitten joku vika, jos näitä perusteluja leimataan tunteelliseksi höpötykseksi. Kyse on ihmisoikeuksista, ihmisten oikeudesta olla tasavertaisia tässä yhteiskunnassa. Ja kun tässä puhuttiin, miksi pitää loukata toisen pyhää, niin minun pyhääni, minun avioliittoani ei millään tavalla muuta se tosiasia, että se oikeus annettaisiin myös muille pareille. Se ei ole millään tavalla minun avioliittoani heikentävä asia.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on paljon viitattu näihin tutkimuksiin ja moniin muihinkin asioihin.

Otetaan nyt — tässä varmaan käydään monta asiaa läpi — ensinnäkin tämä lakialoitteessa oleva tutkimus sosiaali- ja terveysministeriön julkaisusta 2003. Tämä on hyvin suppea tutkimus, ei tätä voi tieteelliseksi tutkimukseksi kutsua. Tähän te vetoatte, että tutkimuksia on tehty, kun päinvastoin on vaikka kuinka paljon tutkimuksia siitä, että lapsen kehityksen kannalta parasta on kasvaa isän ja äidin kanssa kotona hoivassa — jos suinkin mahdollista, niin lainsäätäjä suokoon sen heille. Nyt te yritätte kiertää tämän lakialoitteen vain sillä tavalla, että tämä ei muka vie keltään mitään pois. Tämä vie lapselta pois isän ja äidin. Jos me sallimme homopareille adoptio-oikeuden lapseen, niin me sorramme silloin niitä viattomia lapsia, jotka joutuvat jonnekin adoptoitaviksi. Tässä tutkimuksessa on selkeästi esitetty myös se, mihin te olette viitanneet, että näitä lapsia, joita tutkittiin, oli vain 27:ssä lesbo- ja 27:ssä heteroperheessä, ja lapset olivat olleet vielä heteroperheessä varhaislapsuuden, 9-vuotiaaksi asti.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen tyrmistynyt erityisesti edustaja Niikon puheenvuorosta. Minä olen ollut avioliitossa, mutta en ole lisääntynyt, joten minä olen varmaan rikkonut kaikkia mahdollisia käsiteltävissä olevia lakeja. Myös minulle tasa-arvo ja ihmisarvo ovat jakamattomia, ja katson, että käsiteltävänä oleva avioliittolain muutosesitys poistaa syrjintää ja eriarvoisuutta. Ne ovat minulle tärkeitä arvoja. Nykyinen laki sisältää vahvan arvolatauksen, niin kuin nämä puheenvuorotkin täällä osoittavat. Se asettaa avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen eriarvoisiksi sillä tavoin, että avioliittoa pidetään jotenkin parempana. Ja aivan niin kuin edustaja Modig sanoi, eihän meillä ole erillisiä parisuhdelakeja muillekaan vähemmistöille. Perustuslaki edellyttää yhdenvertaisuutta kansalaisten kesken, kaiken lainsäädännön oletetaan olevan sukupuolineutraalia. Siksi kannatan tätä tehtyä lakiesitystä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko ankkuroi avioliiton vahvasti lisääntymiseen, joten kysyisin teiltä: Oletteko sitä mieltä, että hedelmättömät ihmiset eivät saa mennä naimisiin? Oletteko valmis esittämään avioliittolain muuttamista näin? Jos olette tätä mieltä, tuleeko valtion vahtia ja jotenkin selvittää, ovatko pariskunnan osapuolet — onko jompikumpi heistä — ehkä hedelmättömiä? Entä jos pariskunta ei halua lapsia, onko heillä silti oikeus mennä naimisiin, ja jos olette sitä mieltä, että heillä on silti oikeus mennä naimisiin, minkä takia kieltäisitte kahdelta samaa sukupuolta olevalta henkilöltä oikeuden avioliittoon?

Edustaja Niikko väitti myös, että tämä lakialoite veisi lapselta isän ja äidin, mutta avioliittolailla ei päätetä siitä, tuleeko pariskunnalle lapsia vai ei. Suomessa on jo nykyään kahden naisen ja kahden miehen perheissä satoja lapsia, eikä tämä laki sitä mitenkään muuta. Avioliittolailla pyritään vain takaamaan näille pariskunnille yhteiskunnan tunnustus ja samalla lapsille vakaammat kasvuolot.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikesta huolimatta sallittakoon minun lähteä perusteista.

Jumala loi ihmisen Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi. Tässä edustaja Männistöä nyt vähän haastaisin, kuitenkin avioliitto on erittäin haastava instituutio ja myöskin jännittävä, en nyt jättäisi tätä juridiseen hienojakoisuuteen. Kyllä avioliittoon seksi kuuluu, ollaan siitä iloisia. Tällä lailla olisi kuitenkin käytännössä paljon muitakin seurauksia kuin vain se, mitä tässä todetaan. Kyllä me tiedämme, että nämä asiat aina vaikuttavat eteenpäin, toisiinsa. Parisuhdelaillakin, joka täällä aikanaan on säädetty, on ollut paljon seurauksia, muun muassa aika paljon kiistelyä kirkkojen ja seurakuntien piirissä, mistä en ole ollut ollenkaan iloinen. Me emme voi täällä ihan pestä käsiä ja sanoa, että tämä ei vaikuta mihinkään muuhun.

Vielä lopuksi on todettava varmaan — ja varmaan edustaja Männistö myöntää sen — että avioliittolakeihin jää paljon rajauksia tämän jälkeenkin. Onneksi näin on. Ne ovat perusteltuja rajauksia, ja minun mielestäni avioliittolaki nykymuodossaan on hyvä, kun sen rajaa näin, miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Niikko ja Hirvisaari ovat näköjään kansanedustajan ammatin ohella ehtineet kouluttautua myös adoptio- ja avioliittoasiantuntijoiksi. Voisitteko kertoa minulle, mistä saatte valtuudet ja oikeudet siihen, (Timo Soini: Kansalta!) että tuomitsette ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen mukaan? Mistä ja keneltä tulevat nämä oikeudet tuomita toisia ihmisiä, varsinkin kun kyse on juridisesta asiasta? Juridinen tasa-arvo ei ole omantunnon kysymys, se on itsestäänselvyys. Jokaisen ihmisen tulee olla lain edessä tasa-arvoisessa asemassa.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, pitäisikö täällä itkeä vai nauraa, (Timo Soini: Koeta molempia!) kun kuuntelin näitä perussuomalaisten puheenvuoroja, mutta yritän olla asiallinen ja yritän kunnioittaa myös heidän näkemyksiään ja toivon, että sama käytäntö on tässä keskustelussa ja tässä salissa myös jatkossa.

Mitä tähän itse asiaan tulee, niin olen allekirjoittanut tämän lakialoitteen ja olen vahvasti sitä mieltä, että tällä lakialoitteella saataisiin edistettyä tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, ja ne ovat niitä arvoja, joihin mielestäni meidän kaikkien kansanedustajien tulisi pyrkiä tässä talossa töitä tehdessämme.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt on sekin ihme nähty, että enemmistöhallituksen ministerit, jotka eivät saa hallituksen esityksiä tänne, toimivat lakialoitteiden esiintuojina. Tuokaa nyt hallituksen esitys sentään. Ministerit allekirjoittavat aloitteita, vaikka heillä on oikeus antaa näitä eduskunnan käsittelyyn. Tämä on aivan käsittämätöntä peliä.

Sitten toinen asia. Tässä on 76 nimeä. Mitä erityisoikeutta teillä on vaatia, kun 76 on vähemmistö? Täällä on tehty aloitteita esimerkiksi taitetun indeksin parantamiseksi, ja niissä on ollut toistasataa nimeä. Niillekään ei ole tehty mitään. Miksi teitä pitää tässä suosia, niin että tätä käsiteltäisiin jotenkin muuten kuin kaikkia muita lakialoitteita? Tämähän on aivan käsittämätön vaatimus, hyvät ystävät.

Sitten en muuten suostu siihen, että sellainen henkilö — perussuomalainen, kristillinen tai muu — joka ei ole samaa mieltä tästä asiasta, olisi suvaitsematon, erikoinen tai muuten kummallinen tai ei kannata tasa-arvoa. Siitä ei ole kysymys.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikon kommentti haastoi minun ajatteluani kyllä niin suuresti, että minä yritän pysyä mukana. Te sanoitte, että kun se on pienen ihmisryhmän asia, niin miksi sen pitää koko kansaa koskettaa. Tästä näkökulmasta vähemmistöjen oikeuksien ajaminen on lähtökohtaisesti mahdotonta. Vähemmistössä on se piirre, että se on vähemmistö. On pieni joukko ihmisiä, ja syystä tai toisesta heidän oikeutensa ovat jääneet muista jälkeen. Se on vähemmistön puolustamisen lähtökohta. Minä en pysynyt aivan mukana.

Edustaja Hirvisaari, mainitsemassanne adoptiolakivalmistelussa käsittääkseni papereihin tutustumalla suurin osa asiantuntijoista oli samaa mieltä aloitteessamme mainittujen tutkimusten kanssa siitä, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat eivät ole millään tavalla haitallisia lapselle. Omana näkökulmanani sanon, että minä en usko, että homojen lapsille on mikään muu haitallista kuin ennakkoluulot.

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Soinille tässä vain kommenttina, että käsittääkseni aikaisemminkin eduskunnassa on otettu käsittelyyn lakialoitteita, joissa on ollut alle sata nimeä, silloin kun on ollut tarpeeksi hyvät perustelut. Esimerkiksi kun tähän listaan kerättiin nimiä, oli myöskin selkeästi ihmisiä, jotka olivat aikaisemmin ilmoittaneet asiaan puoltavan kannan ja nyt kuitenkaan poliittisista syistä eivät asiaa allekirjoittaneet, jolloin olisi äärimmäisen tärkeätä, että tämä aloite otettaisiin vakavasti, koska se herättää sekä mediassa että eduskunnan ulkopuolella myöskin paljon keskustelua.

Täällä nostettiin myöskin ulkopuolinen adoptio esille, ja siinä kohdassa olisin halunnut sanoa sen, että on hyvä myöskin muistaa, että siellä on asiantuntijat, jotka määrittävät sen, kenelle lapsia annetaan, elikkä ei ole kyse mistään ostamisesta tai kaupanhyllyltä nopeasti hakemisesta. Ne ovat pitkiä, kivuliaita prosesseja, missä täytyy myöskin ottaa huomioon, että siellä on asiantuntijat. Luotetaan heihin, he kyllä tietävät, mikä on parasta lapsen edun näkökulmasta, ketkä ihmiset ovat parhaita antamaan lapselle turvallisen ja hyvän kodin.

Lopulta tässä on kuitenkin kysymys siitä, haluammeko me yhteiskuntana kuulla niitä ihmisiä, jotka kokevat ja sanovat ääneen, että he ovat epätasa-arvoisessa asemassa, he voivat huonosti, ja tämä hyvin pieni, vähän työtä vaativa ele antaisi heille lisää asemaa ja tasa-arvoa tässä yhteiskunnassa. Miksi me emme lähtisi tukemaan sitä suuntausta ja olisi mukana avaamassa sitä tietä?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Avioliittoon vihkimisen on tuhansien vuosien ajan sekä Suomessa että Euroopassa hoitanut kristillinen kirkko. Vaikka lakimuutoksista puhuttaessa usein todetaankin, ettei lakimuutos velvoita kirkkoa muuttamaan oppiaan tai käytäntöjään, ei kirkkojen osuutta näin suuressa yhteiskunnan perusrakenteita koskevassa kysymyksessä voida ohittaa. Haluttiinpa sitä tai ei, niin suurelle osalle suomalaisia avioliitolla on edelleen myös uskonnollinen merkitys. Edelleen selvä enemmistö avioliitoista solmitaan siviilivihkimyksen sijaan kirkollisesti.

Arvoisa puhemies! Ei siis ole aivan kepeä asia lähteä muuttamaan avioliiton käsitettä, perustaa ja rakennetta. Minusta on eri asia puhua avioliitosta instituutiona kuin tasavertaisesta kohtelusta lain edessä.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En suoraan sanottuna aivan ymmärrä, miksi joitakin ihmisiä vaivaa niin suuresti se, miten toiset ihmiset elävät, kenen kanssa ja onko seksiä vai ei, ihan niin kuin se olisi jollain tavalla heterolta pois, jos naapurin homopari pääsee naimisiin.

Ympäröivän yhteiskunnan ja ympärillä elävien ihmisten asenteet vaikuttavat siihen, miten kukin hyväksyy itsensä ja millainen itsetunto kehittyy. Minusta on aika kohtuuton tilanne, että meillä on Suomessa lainsäädäntöä, joka vielä alleviivaa, että sinä olet erilainen ja sinua koskee erilainen, B-luokan laki.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä jatkaa keskustelua näistä tutkimustiedoista. Kun edustaja Niikko täällä niin kiihkeästi nämä meidän esittämämme tutkimustiedot halusi kumota, niin olisi kyllä mielenkiintoista sitten kuulla, mihinkä vastaavaan tutkimustietoon te perustatte omat esityksenne.

Edustaja Soinin puheenvuoro oli kyllä erikoinen, kun olisin halunnut kuulla hänen perustelujaan tässä asiassa. Hän päätti sysätä tätä vastuuta jotenkin hallituksen suuntaan. Minusta tässä on yritetty noudattaa varsin avointa prosessia. Me tällä työryhmällä pyysimme kaikkia ryhmiä mukaan valmistelemaan tätä lakialoitetta. Saimme tämän porukan kasaan, olen siitä äärimmäisen iloinen, mutta eihän se nyt niinkään voi olla, että hallituspuolueilta olisi jotenkin kielletty tällaisten aloitteitten teko, (Lasse Männistö: Juuri niin!) saati sitten kun tässä on mukana useita puoluejohtajia, jotka ovat omissa puolueen päätöksissään sitoutuneet tasa-arvoisen avioliittolain edistämiseen, kuten sosialidemokraatit. Eihän se voi olla niin, että nämä puoluejohtajat pitäisi pistää hallituksen aikana johonkin pannaan, että he eivät saisi olla tällaisissa prosesseissa mukana. Ihmettelin edustaja Soinin puheenvuoroa.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyse ei ole nyt tasa-arvosta, ihmisoikeuskysymyksistä tai yhdenvertaisuusasioista, vaan kokonaan uuden instituution perustamisen vaatimisesta. Sitten teidän logiikkanne mukaan tämä on erittäin syrjivä ja seksuaalisesti erittäin epätasa-arvoinen, sillä tämän joukon ulkopuolelle jäävät esimerkiksi moniavioiset, joita Suomessa on 100—200 perhettä, ja sitten on lähisukulaisten välisten liittojen kannattajat. Eli tuon tässä esille sen, että jos me hyväksymme nämä homo- ja lesboavioliitot, niin totta kai sitten vaaditaan, että moniavioiset ovat oikeutettuja, (Susanna Huovinen: Ei vaadita!) ja samoin sukuneutraaliset ovat vaatimassa. Eli äiti ja poika, isä ja tytär ja veli ja sisko voivat mennä naimisiin. (Välihuutoja) Kysytään, onko tämä insestiä vai ei. Ei välttämättä, sillä seksi lähisukulaisten kesken voi olla vapaaehtoisesti, yhteisesti sovittua ja molempien haluamaa, kunhan ei ole lapsista kysymys. (Miapetra Kumpula-Natri: Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa!) Ja jotta ei tämmöistä olisi, niin en halua päästää tilannetta alkuunkaan tähän. Tähän se tulee valitettavasti… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tunteet käyvät kuumina, ja keskustelu salissa on paikoin mielestäni epäasiallista. Olen oikeasti tyrmistynyt näistä puheenvuoroista, mitä täällä on kuultu. Itse ajattelin pysyä jäätävän rauhallisena, mutta nyt se rupeaa käymään hieman mahdottomaksi. Miten edustaja Niikon elämä muuttuisi, jos tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttäisiin? Tasa-arvoisessa avioliittolaissa kyse on ennen kaikkea tasa-arvosta, ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista. Ihan muutama konkreettinen esimerkki, joita tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaisi: Esimerkiksi saman sukunimen saaminen mahdollistuisi ilman erillistä hakemusta. Myöskään virallisiin kaavakkeisiin siviilisäädyn kohdalle ei tarvitsisi enää ruksata "hei, olen homo".

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lukiessani tätä edustaja Stubbin ym. lakialoitetta ja kuunnellessani tätä keskustelua ja nyt tätä debattiakin käsitykseni on vahvistunut siitä, miten erilainen näkemys itselläni on tasa-arvoisuudesta ja avioliitosta, avioliiton merkityksestä ja siitä, mitä tasa-arvoisuus tarkoittaa. Erityisesti oikeastaan murehduttaa se, että ulkopuolelle näitten perusteluitten... Tai minä ymmärrän oikeastaan näin, että tätä lakialoitetta nostettaessa jätetään ulkopuolelle kristillinen kulttuuri ja kristinusko, koska tässä sanottiin, että tämä on juridinen. Silloin jätetään ulkopuolelle se näkemys, mikä nyt Suomessakin on ollut, että me olemme kristitty maa ja meillä on kristillinen kulttuuri, ja kristinusko perustuu kuitenkin Jumalan sanaan, ja siinä on se Jumalan sanan pyhyys, jossa Jumala on luonut miehen ja naisen. Tästä näkökulmasta itse ainakin tarkastelen sitä, mikä on avioliiton tarkoitus, mikä myös tarkoittaa sitä, että kyllä Jumala on sen tarkoituksen luonut niille lapsille, hyväksi kodiksi, hyväksi perheeksi ja suhteeksi, ei vain niin — niin kuin tässä vähän tuli esille — että nyt näissä suhteissa tulisi sitten niitä rakastavia vanhempia, ne tulee olla kaikilla.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kyllä ihmettelen. Kysyisin edustaja Mäkipäältä: onko tällaisia moniavioisuushankkeita, onko tällaisia ihmeellisiä avioliittohankkeita käynnissä Ruotsissa, onko näitä käynnissä Norjassa, onko näitä käynnissä jossain muussa Länsi-Euroopan demokratiassa, jossa samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitto on sallittu? Vastaus on: ei ole. Ei tässä voida vedota mihinkään hypoteettiseen porttiteoriaan, jossa yhtäkkiä lipsahdettaisiin suunnattomaan epätasa-arvoon ja sortoon säätämällä ties mitä lakeja.

Toisaalta ihmettelen myös edustaja Niikon näkökulmaa. Hän itse kuuli täällä eduskunnassa tuolla seminaarissa THL:n tutkijan kattavan tutkimusaineiston aiheesta. Kysynkin nyt edustaja Niikolta: mistä löytyy sitten se vastakkainen tutkimusaineisto, joka puoltaa teidän näkemystänne tästä adoptioasiasta?

Lopuksi ihmettelen kyllä edustaja Soinin toimintaa kovasti. Hän ei edes kerro omaa näkökulmaansa asiaan, mutta vähän kuulostaa siltä, että hän haluaisi rajoittaa jotenkin hallituspuolueiden kansanedustajien oikeutta tehdä lakialoitteita. (Puhemies koputtaa) Kuulostaa todella erikoiselta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän tässä keskustelussa siitä, että kristillisdemokraattien puheenvuorot ovat olleet asiallisia. Ihmisillä on myös erilaisia arvolataumia, ja näin tulee saada Suomessa olla.

Ihmettelen sitä, että tässä on ryhmäkuri päällä perussuomalaisilla, ja toivon, että jossain vaiheessa tällaisissa asioissa mahdollistuisi myös se — puheenjohtajanne Soini on sanonut, että tähän ei heidän ryhmästään saa laittaa nimeä ja tämä ei ole vapaiden käsien asia — että olisi niin kuin on kaikissa muissa eduskuntaryhmissä. (Pentti Kettunen: Ei ole sanottu!) — Jos on eri tieto, niin sitten olen Soinin kanssa keskusteluissa saanut väärän käsityksen.

Minusta on hirmu tärkeää, että kun tällä hetkellä ihmisiä keskuudessamme elää tällaisissa suhteissa ja niistä eivät kaikki edes vain tiedä, koska tämä yhteiskunta on liian ahdas siihen, ja kun tätä emme me tällä lakialoitteella voi muuttaa, niin me voimme parantaa näiden ihmisten asemaa lain edessä ja tuoda suomalaisen yhteiskunnan tähän pohjoismaiseen piiriin, jossa — Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja pian myös Tanskassa — tämän lakialoitteen sisältö on mahdollinen.

Se minun mielestäni on kierointa tässä, että tällä hetkellä uskontokuntien ulkopuolinen ihminen saa vihkimyksen avioliittoon, mutta evankelisluterilaisen seurakunnan aktiivijäsen, joka on syvässä uskossa, ei tätä saa, jos hän haluaa tehdä sen (Puhemies koputtaa) suhteessaan saman sukupuolen jäsenen kanssa mahdolliseksi.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tutkimus: Minä perustelen nyt yhdellä esimerkillä. Suomesta puuttuu kunnon tutkimuksia tästä avioliittolain muuttamisen vaikutuksesta erityisesti lapsiin — tämä on fakta juttu vain. Vuonna 2006 Ranskan parlamentti päätyi siihen omassa tutkimuksessaan, ettei homoseksuaaleille pareille myönnetä adoptio-oikeutta, kuten myöskään ei avio-oikeutta. Siellä perusteluina olivat EY-tuomioistuimen ennakkopäätökset ja havainnot siitä, että ei varmasti tiedetä, mikä vaikutus lapsen kehitykseen on sillä, että hänellä on kaksi äitiä tai kaksi isää pelkästään. Nämä olivat faktoja siellä tutkimuksissa. Siinä kiinnitettiin myös huomiota Lapsen oikeuksien sopimukseen, jossa artikla 21 toteaa, että adoptiossa lapsen etu on ensisijainen. Toisin sanoen se tarkoittaa, että lapselle etsitään perhe eikä perheelle lapsi, kuten tässä lakialoitteessa pyritään tekemään.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Östman toi aivan oikein esiin sen, että monille suomalaisille avioliitolla on uskonnollinen merkitys, ja juuri sen takia tässä lakialoitteessa on rajattu esityksemme koskemaan pelkästään siviilivihkimistä. Haluamme siis varjella vastedeskin uskonnollisten yhdyskuntien oikeutta päättää itse, keitä avioliittoon vihkivät ja keitä päättävät olla vihkimättä. Haluan puolustaa tätä teidänkin oikeuttanne omassa uskonnollisessa yhdyskunnassanne tehdä tämä valinta, mutta toivon, että te myös kunnioitatte minun oikeuttani valita, minkälaiseen avioliittoon itse haluan päätyä ja kenen kanssa.

Edustaja Östman kysyi myös, miksi pitää avioliittoa muuttaa, eikö sopisi tämä nykyinen erillinen instituutio eli rekisteröity parisuhde. Varmaan hahmotatte tämän periaatteellisen kysymyksen paremmin, jos tässä käytetään homojen ja lesbojen sijaan jotain toista ihmisryhmää esimerkkinä. Kuvitellaan, että meillä lainsäädännössä olisi erillinen parisuhdeinstituutio pelkästään kristillisdemokraattisen puolueen jäsenille. Pitäisittekö tätä instituutiota syrjivänä siitä huolimatta, että se antaisi teille kaikki samat oikeudet kuin tavallinen avioliitto, mutta teidän suhdettanne kutsuttaisiin toisella nimellä?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Tynkkystä siitä, että hän aina käyttäytyy asiallisesti ja korrektisti debatissa. Mutta kun hän kysyi sitä, miten me nyt sitten kokisimme sen, jos tämä avioliittoinstituutio olisi vain kristillisdemokraatteja varten, haluaisin kyllä korjata, että kyllä minulla on sellainen käsitys, että selvä enemmistö suomalaisista haluaa jatkaa tällä nykyisellä avioliittolainsäädännöllä, selvä enemmistö.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on nostettu esiin tämä adoptio-oikeus, ja itse myös lakivaliokunnan jäsenenä olin ennen joulua lakivaliokunnassa paikalla, kun adoptiolakia käsiteltiin. Kuunnelkaa listaa: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsingin kaupunki, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Seta ry, Sateenkaariperheet ry ja Suomen Asianajajaliitto ovat katsoneet, että yhteisadoptio tulisi sallia myös rekisteröidyille pareille, ja myös lapsiasiavaltuutettu on esittänyt, että lapsen oikeuksien näkökulmasta ei ole estettä sille, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävät voisivat hakea adoptiota yhdessä. Eli tämä ei suinkaan ole pienen joukon höynähtänyttä ajattelua, toisin kuin täällä eräissä puheenvuoroissa annetaan ymmärtää.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pitänyt itse johtoajatuksenani sitä, että minulla ei ole oikeutta tuomita muita, elleivät he omalla toiminnallaan loukkaa toista ihmistä. Tuntuukin oudolta, että osa antaa itselleen oikeuden nousta toisten yläpuolelle ja jostain sieltä ylhäältä tuomita muita. Tällainen on juuri tasa-arvon vastaista. Se, että toiset pitävät itseään jotenkin parempina tai puhtaampina, on kamalaa. Sellaisesta ajattelusta on historiassa pelottavia esimerkkejä.

Avioliittoa ei haluta antaa homopareille vedoten lasten asemaan. Olen nähnyt työssäni sosiaalitoimistossa heteroita, jotka eivät ole hyviä vanhempia tai jotka eivät kunnioita lasta. Kyse onkin siitä, että vanhemmat pystyisivät rakastamaan lasta ja luomaan lapselleen parhaat mahdolliset eväät elämään. Kiusaamistakin voidaan estää vahvistamalla lapsen itsetuntoa, ja erityisesti tällainen vahvan itsetunnon omaava lapsi pystyy sitten kiusaamistakin vastaan erilaisena esimerkiksi suojelemaan itseään.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessakin moniavioisuus voi kasvaa näin maahanmuuton lisääntyessä, ja silloin tietysti sitä kannattavat voivat myös vaatia sitä, ettei heitäkään syrjitä seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Kyllä kaikki on mahdollista, mutta jokaisella on omat mielipiteensä, ja minä ainakin pidän tästä nykyisestä avioliittolaista hyvin kiinni. Mutta jokaisella saa olla omat mielipiteensä.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse kun olen avioliitossa elävä ja jo lisääntynyt, lihaa syövä heteromies, niin varmaan olen sitten perussuomalaisten käsityksen mukainen ideaalihenkilö.

En aikonut edes käyttää täällä puheenvuoroa, mutta koska perustelut ovat olleet niin kummallisia, niin on pakko kyllä pyytää, että eduskunta voisi jollakin tavalla käsitellä asiallisesti asioita. Se, että Niikko kumoaa tätä joihinkin telttailuoikeuksiin vedoten, Hirvisaari puhuu minareettien rakentamisesta ja lopuksi vielä Mäkipää moniavioisuudesta ja lähiomaisten keskenään pariutumisesta, ei kyllä liity tähän asiaan yhtään mitenkään ja on erittäin epäasiallista tätä vakavissaan tehtyä tärkeää hanketta kohtaan.

Kiitän kristillisdemokraatteja erittäin asiallisesta keskustelusta!

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse jäin miettimään tätä seikkaa: Kun ulkoisen adoption kohdalla täällä puhuttiin tutkimustuloksista ja mietittiin, miten se siihen lapseen vaikuttaa, ja annettiin selvästi ymmärtää, että se ei vaikuta hyvin, niin samalla tietysti olisi hyvä muistaa aikaisemmat päätökset perheen sisäisestä adoptiosta ja sitä kautta se tosiasia, että tässä yhteiskunnassa on lapsia, joilla on kaksi vanhempaa, jotka ovat samaa sukupuolta. Ja silloin meidän, vastuullisten päättäjien, tehtävänä on myöskin tukea näiden lasten kasvua, ottaa vastuu niistä aikaisemmista päätöksistä ja edelleen vahvistaa sitä polkua, että myöskin näissä perheissä se hyvinvointi kestää, on ja pysyy ja ne lapset myöskin pystyvät kasvamaan terveiksi, hyviksi aikuisiksi.

Selvää on myöskin se, että tietenkin täällä on paljon eriäviä mielipiteitä ja näkemyksiä ja on erilaisia arvopohjia, se on täysin tunnustettavaa ja hyväksyttävää. Mutta sitä suuremmallakaan syyllä me emme ainakaan voi tehdä niin, että nyt tämä haudataan jonkin alle ja keskustelu päättyy tähän, vaan jos meidän käsityksemme ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta ovat näin kaukana toisistaan ja me väistämättä, vaikka yrittäisimme pysyä faktassa, menemme tunnepuolelle, on ehdottoman tärkeätä, että keskustelua jatketaan ja asianmukainen käsittely taataan, eikä niin, että se hävitetään jonnekin.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä haluan osaltani kiittää kristillisdemokraatteja rakentavasta keskustelusta, ja haluan kunnioittaa myös oikeutta olla tässä kysymyksessä eri mieltä. Mutta vielä edustaja Jääskeläiselle — siitä huolimatta, että hän rakentavasti asiaa kommentoi — toteaisin, että minun mielestäni seksi ei liity juridiseen avioliittoinstituutioon. Seksi toivottavasti liittyy mahdollisimman monen avioliittoon ja toivottavasti mahdollisimman monen rekisteröityyn parisuhteeseen, mutta laissa tästä ei säädetä, ja olen kyllä kuullut, valitettavasti, että on myös monia avioliitossa olevia, joiden suhteeseen seksi syystä tai toisesta ei enää liity. Laki ei laajemminkaan minusta perustu Jumalan sanaan, vaan se perustuu tämän eduskunnan päätöksentekoon ja demokratiaan, ja tästä näkökulmasta pitäisin nämä instituutiot erillään.

Myös minä, kuten edustaja Tynkkynen, kunnioitan kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen oikeutta rajata kirkollinen, uskonnollinen instituutio niille jäsenille, jotka sen perusteella hyväksytään avioliittoon, mutta lain tulisi olla sama kaikille.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitosta myös minun suunnaltani siitä, että tämä työryhmä on kerännyt nimiä tämän tärkeän aloitteen taakse käyden läpi jokaisen mahdollisen kansanedustajan tässä salissa. Ja pakko sanoa, että harmittaa, että oppositiopuolueet eivät kovin suvaitsevaisesti suhtautuneet omien ryhmiensä toisinajattelijoihin eivätkä kannustaneet kansanedustajia käyttämään omantunnon ääntä. Se on pettymys, sillä vaalikonevastausten perusteella keskustasta ja perussuomalaisista löytyy tasa-arvoisen avioliittolain kannattajia, muitakin kuin rohkea Antti Kaikkonen. Toivon ja vetoankin sen puolesta, että eduskunta pääsisi äänestämään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Se olisi kohtuullista, jotta saisimme selville, mikä on Suomen eduskunnan todellinen kanta tähän asiaan.

Tämäntasoinen ihmisoikeus- ja omantunnonkysymys ei voi olla vain yhden valiokunnan päätettävissä, etenkin kun tiedossa on jo ennalta, ettei valiokunta tässä asiassa ole eduskunta pienoiskoossa.

Tasa-arvoinen avioliittolaki yhdenvertaistaisi lainsäädäntöä siten, että tarvittaisiin kahden eri lain sijaan yksi laki, joka kohtelisi erilaisia pariskuntia samalla tavalla. Kyse on siis siitä, ovatko ihmiset yhdenvertaisia lain edessä. Kyse on myös siitä, miten hyvin tämä meidän yhteiskuntamme ymmärtää erilaisuutta ja kohtelee vähemmistöjään.

Edustaja Östmanille toteaisin, että Taloustutkimus teki taannoin Setan toimeksiannosta tutkimuksen, jonka mukaan 48 prosenttia suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia, 38 prosenttia vastustaa ja 11 prosenttia totesi, että asialla ei ole merkitystä. Tämä antaa vahvan viestin siitä, että niistä suomalaisista, jotka ottavat kantaa, enemmistö on tasa-arvoisen avioliittolain puolella.

Tutkimus vahvisti myös sitä käsitystä, että kyse on myöskin sukupolvikysymyksestä. Nuoremmat sukupolvet suhtautuvat avoimemmin erilaisuuteen tässä asiassa, ja kaikista alle 50-vuotiaistakin lähes 60 prosenttia kannatti muutosta. Tasa-arvoinen avioliittolaki siis tulee, ja toivoisin, että jo tämä eduskunta olisi siihen valmis, kun muu Suomikin on.

Mitä tulee adoptio-oikeuteen, meillä on joukko sen verran kelvottomia heterovanhempia tässä maassa, että rakastavat, monivaiheisen ja vaativan adoptioprosessin läpikäyneet homovanhemmat eivät taatusti olisi millään mittarilla ainakaan huonompia.

Arvoisa puhemies! Sadat lapset elävät jo nyt sateenkaariperheissä. Eihän tässä ole edes kyse mistään uudesta asiasta. Tutkimusten mukaan näiden perheiden suurimpia haasteita on ympäröivän yhteiskunnan asennoituminen. Tehtävämme täällä eduskunnassa ei käsittääkseni ole ainakaan edistää tämäntyyppistä eriarvoistavaa kehitystä. Tutkimukset osoittavat, että homoseksuaalinen vanhempi on aivan yhtä kiinnostunut lapsestaan ja herkkä lapsen tarpeille, viettää yhtä paljon aikaa lapsen kanssa ja muodostaa yhtä lailla kiintymyssuhteen lapseen kuin heterovanhempikin. Tutkimukset osoittavat myös, että huoli homoseksuaalisten ihmisten vanhemmuuden puutteellisuudesta on ihan turhaa. Itse asiassa usein homovanhempi on joutunut miettimään vanhemmuuttaan ja tekemään siihen liittyviä päätöksiä eri tavalla kuin heterovanhempi. Sateenkaariperheissä ei tulla vahingossa raskaaksi, niissä ei ole epätoivottuja lapsia. Missään tutkimuksissa ei ole myöskään todettu, että homoseksuaalisten vanhempien lapsilla olisi enemmän psyykkisiä ongelmia ja psykiatrisia häiriöitä kuin muilla lapsilla. Ja vielä: On myös tutkittu, että vanhemman seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta lapsen sukupuoli-identiteetin kehitykseen. Lapsi saa kasvaa ihan samalla tavalla tytöksi tai pojaksi, heteroksi tai homoksi jne., riippumatta vanhempiensa sukupuolesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta.

Ei ole mitään näyttöä siitä, että kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman lapsi olisi jotenkin eristäytyneempi tai yksinäisempi kuin muut lapset. Lapset tulevat koulukiusatuiksi erilaisista syistä, ja aikuisten tehtävä on tietenkin puuttua siihen. Pelkään pahoin, että pikemminkin ruokimme koulukiusaamista, jos ihan jo lainkin tasolla pidämme sateenkaariperheitä eriarvoisina ja alleviivaamme jotain erilaisuutta, jota lasten maailmasta käsin ei edes näy.

Tässä laissa ei olla ottamassa keneltäkään mitään pois. Kyse on toisten ihmisten kunnioittamisesta sekä yhdenvertaisuudesta lain edessä. Annetaan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Reilu vuosi sitten, hyvissä ajoin ennen kuin eduskuntavaaleissa äänestettiin, käytiin jo laajaa keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Asiaan kysyttiin kantaa lähes jokaisessa vaalikoneessa, johon vastasin, ja niitä oli useita. Asia sai laajalti julkisuutta, ja sen käsittelyä jatkettiin myös hallitusneuvotteluissa. Hallitusohjelmaan tätä tärkeää asiaa ei kirjattu, sillä sen katsottiin olevan niin sanottu omantunnonkysymys, jota ei voitu kirjata kuuden ideologisesti niin erilaisen puolueen ohjelmaan.

Tasa-arvoinen avioliittolaki koettiin kuitenkin heti eduskuntakauden alussa niin tärkeäksi, että sen ympärille perustettiin parlamentaarinen työryhmä. Ryhmään saatiin edustus lähes kaikista puolueista, ja se valmisteli hyvässä hengessä lakialoitteen koskien tasa-arvoista avioliittoa.

Lakialoitteen on allekirjoittanut 76 kansanedustajaa. Aloitetta valmistelleen ryhmän puheenjohtaja, kokoomuksen edustaja Lasse Männistö on kertonut julkisuudessakin, että vaikka nimiä ei saatu kasaan tavoitteena ollutta 100:aa kappaletta, oli suhtautuminen lakialoitteeseen varsin myönteinen eduskunnassa. Monet edustajat eivät halunneet allekirjoituksellaan profiloitua asiaan, vaikka toisaalta moni edustaja kertoi äänestävänsä lain puolesta, jos eduskunta ottaa asian käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Niin kuin äskeisessä debatissa kuultiin, jotkut, etenkin perussuomalaisten kansanedustajat, ovat olleet sitä mieltä, että tasa-arvoinen avioliittolaki loukkaa valtaväestön tunteita, koska siinä on kyse pienestä vähemmistöstä, kenen asiaa tässä ajetaan. Heidän mielestään ei myöskään ole syrjintää, jos kaikille ei anneta yhdenvertaista oikeutta mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa, perheen ulkopuolisesta adoptiosta puhumattakaan. Mutta syrjintää on, jos jotakuta kohdellaan eri tavalla kuin muita. Pelkästään parisuhteiden luokittelu altistaa syrjinnälle ja on yhteiskunnallinen viesti siitä, että parisuhteet ovat keskenään eriarvoisia.

Ihmisten on oltava lain edessä yhdenvertaisia riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestaan, eikä valtiollinen avioliittoinstituutio saa syrjiä samaa sukupuolta olevia henkilöitä. Vuonna 2004 voimaan tulleessa yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä muun muassa vakaumuksen, mielipiteen ja sukupuolisen suuntautumisen tai muun yksittäisen henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä näillä perusteilla kielletään myös perustuslaissa, työsopimuslaissa ja rikoslaissa. Sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä määritellään myös ihmisoikeusloukkaukseksi.

Arvoisa puhemies! Aika näyttää, onko Suomen eduskunta nyt valmis tekemään ratkaisevan siirron kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Keskustelu asiasta on kuitenkin osoitus siitä, että olemme menossa kohti reilumpaa Suomea. Mutta olemmeko valmiita tähän nyt, vai siirtyykö tasa-arvoisemman yhteiskunnan syntyminen seuraavalle vaalikaudelle? Tosiasia kuitenkin on, että nuoret ja nuoret aikuiset ovat kaikkien tutkimusten mukaan suvaitsevaisia ja valmiita hyväksymään tasa-arvoisen avioliittolain. Jos eduskunta ei ota lakialoitetta käsiteltäväkseen, uskon, että se palaa kuitenkin eduskunnalle kansalaisaloitteen muodossa.

Tasa-arvoinen avioliittolaki koskettaa suurta joukkoa suomalaisia ja antaa heille ja heidän perheilleen avioliiton mukanaan tuoman yhteiskunnallisen tuen ja institutionaalisen turvan, mutta keneltäkään se ei ota mitään pois.

Lakialoite tulee lakivaliokunnalle, ja valiokunta päättää, ottaako se aloitteen käsiteltäväkseen erillisenä asiana. Toivon, että lakivaliokunnan enemmistö on kanssani samaa mieltä ja ottaa tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyyn ja aloite päätyy lopulta täysistuntosaliin ja eduskunnan äänestykseen.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Räjäytän aluksi pankin toteamalla, että en kannata tätä lakialoitetta.

Seuraavaksi totean, että lakialoitteen kannattajien argumentit ovat täysin rationaalisia. Keneltä se muka on pois, jos kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä haluaa keskenään avioliittoon? Mikä oikeus yhteiskunnalla on toimia ihmissuhdepoliisina? Nämä ovat hyviä kysymyksiä. Kuitenkaan rationaalisuus ei välttämättä ole kovin hyvä kriteeri tätä asiaa arvioitaessa, sillä avioliitto itsessään ei ole rationaalinen järjestely. Se on arvoladattu kulttuurinen rituaali, kuten aloitteen perusteluissakin tunnustetaan. Kulttuurisen yhteisön, tässä tapauksessa suomalaisten, enemmistö päättää, mitä avioliitto tässä yhteisössä voi tai ei voi tarkoittaa. Tämä on enemmistön suvereeni oikeus.

Rationaalisuudessa on sudenkuoppansa. Nyt puhutaan sukupuolineutraalista avioliittolaista. Entä se määräneutraali avioliittolaki, joka kyllä liittyy loogisesti tähän kysymykseen? Keneltä se muka on pois, jos monta toisiaan rakastavaa ihmistä haluaa keskenään avioliittoon? Mikä oikeus yhteiskunnalla on toimia ihmissuhdepoliisina? Nämä ovat edelleen hyviä kysymyksiä. Minulla ei ole niihin vastauksia, eikä luultavasti ole teilläkään.

Minulla ei ole rationaalisia argumentteja moniavioisuutta vastaan. Vastustan sitä siksi — en siksi, että se olisi minulta pois — että omassa rajoittuneessa mielessäni avioliitto on kahden ihmisen välinen instituutio. Sukupuolineutraalia avioliittolakia en vastusta siksi, että se olisi minulta pois, vaan siksi, että omassa rajoittuneessa mielessäni avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen instituutio.

Haluaisin kysyä lakialoitteen allekirjoittajilta: jos avioliitto avataan uudelleenmäärittelylle, niin mihin kohtaan te vedätte rajan ja — ennen kaikkea — millä perusteilla?

Asiaan liittyy suuria tunteita, eikä kukaan luultavasti muuta mieltään tämän keskustelun tuloksena — eikä sillä ehkä ole kovin paljon väliä: en usko, että taivas lyö tulta tai sataa salpietaria, kävi tämän lakialoitteen kanssa miten hyvänsä. Itse haluaisin kuitenkin rohkaista kutakin toimimaan sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta, ja viittaamaan kintaalla vastapuolen hurskasteluille, taivasteluille, kauhisteluille ja pöyristymisille.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Siitä huolimatta, että aion vakaumukseni mukaan esittää varmaan monien mielestä konservatiivisia ajatuksia, haluaisin alleviivata sitä, että astun teidän eteenne hyvin nöyrällä mielellä ja nöyrässä hengessä, koska ihmisarvo ja paremmuus ei riipu siitä, oletko kristillisdemokraatti vai vasemmistolainen vai kuulutko Vihreään liittoon, oletko hetero vai homo — Jumalan edessä me olemme kaikki samanarvoisia. Tämä on lähtökohta omassa ajatusmaailmassani.

Lähetekeskustelussa on parhaillaan lakialoite, joka pyrkii muuttamaan avioliiton perusrakennetta hyvin radikaalilla tavalla. Lakimuutoksen myötä avioliitosta tulisi jotain aivan muuta kuin mitä se tähän saakka on käsittänyt. Sen vuoksi asiaa on syytä tarkastella niin historian kuin tulevaisuudenkin näkökulmasta. On pysähdyttävä kysymään, mikä avioliiton perusta on ja mihin sen muuttaminen johtaisi.

Terminä "avioliitto" viittaa laillisesti solmittuun liittoon miehen ja naisen välillä. Niin kirkolle kuin monelle kansalaisellekin avioliitto merkitsee instituutiota, jonka Luoja itse on asettanut ja joka muodostaa turvalliset puitteet myös perheen perustamiselle ja suvun jatkamiselle. Kunnioituksesta perinteisiä näkemyksiä kohtaan ei avioliiton käsitettä tule jatkossakaan mielestäni lakiteksteissä käyttää muussa merkityksessä kuin miehen ja naisen välisestä liitosta. Tällä en halua vähätellä niiden ihmisten intressejä, jotka edustavat toisenlaista arvomaailmaa. On kuitenkin eri asia puhua avioliitosta instituutiona kuin tasavertaisesta kohtelusta lain edessä.

Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä asia, joka on syytä tuoda tässä keskustelussa esiin, on lakimuutoksen seuraukset pitkällä aikavälillä. Halu muuttaa avioliittolaki sukupuolineutraaliksi pitää väistämättä sisällään väitteen, ettei vanhempien sukupuolella ole merkitystä lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Tätä näkemystä ei puolla sen enempää biologinen fakta, vuosituhansien kokemus kuin psykologian tutkimuksetkaan. On äidin merkityksen aliarvioimista sanoa, että mies voi lapsen elämässä korvata äidin. Sama pätee isän rooliin.

On huomionarvoista, että koko muussa yhteiskunnassa teemme jatkuvasti töitä saavuttaaksemme tasapuolisen sukupuolijakauman esimerkiksi työelämässä. Perusteluna käytämme sitä, että sukupuolet täydentävät toisiaan ja että molempia tarvitaan, mikä on aivan totta. Mutta kun kyse on avioliitosta ja vanhemmuudesta, sukupuolesta pyritään tekemään merkityksetön. Ajatellaan, että mies ja nainen voivat korvata toisensa ilman, että jotain merkityksellistä ja ainutlaatuista lisäarvoa katoaa.

Arvoisa puhemies! Lapsia syntyy ainoastaan miehen ja naisen välisessä suhteessa. Siksi on perusteltua, että myös lainsäätäjä antaa tälle suhteelle erityisen statuksen. Se, että monet avioparit ovat lapsettomia, ei muuta tätä perusperiaatetta. Tästä näkökulmasta katsottuna heteroseksuaalinen ja homoseksuaalinen parisuhde ovat rakenteeltaan kaksi aivan erilaista instituutiota. Siksi niillä tulee myös jatkossa olla lainsäädännössä erilaiset nimitykset.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Lainsäädäntö vaikuttaa ihmisten normeihin ja elämäntapoihin ja valintoihin. Olemme poliitikkoina mitä suurimmassa määrin muokkaamassa paitsi nykypäivää myös tulevaisuutta. Kehitystä parempaan ei aina tuo asioiden muuttaminen. Edellä esitetyn perusteella nykyisen avioliittolainsäädännön säilyttäminen mielestäni on perusteltua. Mikäli aiomme jatkaa moniarvoistuvan yhteiskunnan tiellä, meidän on aika oppia edistämään tasavertaisuutta ja tasa-arvoa tavoilla, jotka kaikki eri intressiryhmät voivat allekirjoittaa.

Jaana  Pelkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! "- - olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa." Näin alkavat Paavalin ensimmäisen korinttolaiskirjeen 14. luvun jakeet 34—35. Nämä Raamatun jakeet legitimoivat osaltaan pitkäksi aikaa naisten asemaa miehilleen alisteisina ja estivät naisten etenemisen papeiksi kristillisen kirkon sisällä.

Jos eläisimme noin 2 000 vuotta sitten vallinnutta aikaa, niin voisin yrittää ymmärtää tänäänkin salikeskustelussa erityisesti perussuomalaisten käyttämiä puheenvuoroja. Ajat ovat kuitenkin toiset. Onneksi yhteiskunnassamme ja myös kristityn kirkon sisällä on alettu ymmärtää se tosiasia, ettei kukaan meistä ole toistaan parempi tai huonompi. Miksei siis kaikilla meistä olisi samoja oikeuksia toteuttaa itseään ihmisenä?

Jokaisen suomalaisen tulee olla lain edessä tasa-arvoisessa asemassa. Yhdenvertaisen aseman kieltäminen seksuaaliseen suuntautumiseen perustuen ja joko Raamattuun tai tunnustuksellisten tutkimuslaitosten tekemiin tutkimuksiin viitaten ei tätä kohtelua oikeutetuksi tee. Myöskään luonnonjärjestykseen viittaaminen tuskin on järkevää, sillä epäilen meitä luodun myöskään ajelemaan autolla, käymään Stockmannilla ostoksilla, nauttimaan maataloustuista tai matkustelemaan talvilomalle Teneriffalle. Silti näillä kaikilla asioilla voi olla perustellut osansa eri ihmisten elämissä.

Nyt käsittelyssä oleva tasa-arvoinen avioliittolaki on tärkeä askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Kuten me kaikki tiedämme, lakialoitteen tarkoitus on yhtenäistää lainsäädäntöä niin, että kaikkiin parisuhteiden virallistamisiin sovellettaisiin avioliittolakia kahden erillisen lain sijaan. Näin kaikille pareille taattaisiin yhdenvertainen mahdollisuus ottaa yhteinen sukunimi ja hakea perheen ulkoista adoptiota.

Kuten tänään on useaan otteeseen todettu, avioliittolain muutos ei vaikuttaisi kirkkojen itsemääräämisoikeuteen avioliittoon vihkimisessä, vaan ne voisivat jatkossakin asettaa uskonnosta johtuvia lisäedellytyksiä kirkollisen avioliiton solmimiselle, kuten ne ovat tähänkin asti tehneet. On kirkkojen oma asia, millaisen suhtautumistavan ne tasa-arvoon ottavat. Lainsäätäjinä me kansanedustajat emme voi näin kuitenkaan tehdä. Juridinen tasa-arvo ei ole omantunnonkysymys, vaan se on itsestäänselvyys.

Arvoisa puhemies! Paljon on peloteltu myös lakiuudistuksen myötä avautuvasta rekisteröityjen parien adoptio-oikeudesta. On paikallaan huomauttaa kauhistelijoille, etteivät homoparit tule lakiuudistuksenkaan myötä saamaan adoptioprosessiin minkäänlaista ohituskaistaa vaan tulevat kohdelluksi heterovanhempien tavoin. Adoptioprosessi kestää myös samaa sukupuolta olevien kohdalla vuosia, minä aikana alan ammattilaiset arvioivat parin soveltuvuutta vanhemmiksi.

Myös lukuisat asiantuntijatahot, kuten jo mainitsemani Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsingin kaupunki, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Seta ry, Sateenkaariperheet ry ja Suomen Asianajajaliitto, ovat katsoneet, että yhteisadoptio tulisi sallia rekisteröidyille pareille. Ja myös siis lapsiasiavaltuutettu on esittänyt, että lapsen oikeuksien näkökulmasta ei ole estettä sille, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävät voisivat hakea yhdessä adoptiota.

Argumentteina adoptio-oikeutta vastaan on yritetty käyttää myös kvasipsykologisia tutkimuksia, muun muassa peloteltu homoparien lasten tulevan kiusatuksi koulussa. Kysynkin näiden väitteiden esittäjiltä, milloin koulukiusaaminen on ollut uhrin vika. Eikö perustellumpaa olisi mieluummin puuttua kiusaajien arvomaailmaan kuin kiusatun perhetaustaan? Yhtä lailla meidän varmasti tulisi muutoin lailla kieltää keskuudestamme loputkin koulukiusaamiseen johtavat asiat, kuten vaikkapa silmälasit, väärän väriset koulureput, milloin vaaleat hiukset ja milloin tummat hiukset.

Arvoisa puhemies! Yhteisen adoption rajaamiselle avopuolisoiden tai rekisteröityjen parisuhteiden ulkopuolelle ei myöskään ole perusteita Suomen allekirjoittamissa kansainvälisissä sopimuksissa, mukaan lukien Euroopan neuvoston adoptiota koskeva yleissopimus. Lisäksi esimerkiksi ruotsalainen lainsäädäntö on todellakin kehittymässä päinvastaiseen suuntaan.

Toivon todella, että Suomen hallituksella olisi jatkossa uskallusta ja näkemystä tehdä innovatiivista ja todellisuuteen nojaavaa lainsäädäntöä eikä vain tyytyä seuraamaan muiden länsimaiden kehitystä muutaman askeleen jäljessä. Suomen lapset ja perheet ansaitsevat sen, että lainsäätäjällä on järkeä, sydäntä ja rohkeutta tunnustaa tosiasiat. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole keneltäkään pois.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut tämän lakialoitteen ja kannatan sitä lämpimästi. Uskon itse voimakkaasti siihen, että sellainen yhteiskunta, joka pitää huolta vähemmistöjen oikeuksista ja yhdenvertaisuudesta, on myös sille epämääräiselle enemmistölle paras mahdollinen yhteiskunta. Meistä melkein jokainen taitaa kuulua johonkin vähemmistöön ainakin jossain vaiheessa omaa elämäänsä, ja niissä tilanteissa nousee arvoon arvaamattomaan, jos kohdellaan reilusti ja samalla tavalla kuin muita.

Olen itse ollut kansanedustaja vuodesta 99 lähtien, ja näiden vuosien aikana on askel askeleelta tehty päätöksiä, jotka ovat tarkoittaneet sitä, että homoja ja lesboja suomalaisessa yhteiskunnassa kohdellaan samalla tavalla kuin heteroita. Olen ollut itse joka kerta, kun tällaisia uudistuksia on säädetty, hyvin iloinen siitä, että poliittinen päätöksenteko on vienyt suomalaisen yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta eteenpäin. Ne ovat olleet myös tosi hienoja hetkiä, kun ihmiset, joita nämä lainsäädäntömuutokset ovat koskeneet, ovat olleet iloisia siitä, että lainsäätäjä on vaikuttanut heidän elämäänsä positiivisella tavalla. Kuitenkin kysymys on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin yhdenvertaisesta, oikeudenmukaisesta kohtelusta, ei mistään erityisestä, jota olisi annettu ihmisille erikseen. Ja tässä vaiheessa, vuonna 2012, itse toivon, että tämä eduskunta voisi ottaa avioliittolainsäädännön osalta sen ratkaisevan askeleen, että avioliittolaki on homopareille ja heteropareille sama, että näitä pareja kohdellaan yhdenvertaisesti. Se olisi viesti kaikille niille ihmisille, jotka tässä yhteiskunnassa kasvavat ja varttuvat, että yhteiskunta suhtautuu yhdenvertaisesti ja aivan tavallisella tavalla ihmisiin riippumatta siitä, ovatko he homoja vai heteroita.

Joskus kun olen puhunut näistä asioista, esittänyt poliittisia vaatimuksia, niin kansalaisilta saa sellaista palautetta, että onko tämä todella niin tärkeä teema, että siihen pitää käyttää poliitikon aikaa. En tiedä, itse ehkä toivoisin, että tähän avioliittolakiasiaan ei tarvitsisi käyttää enää hirveästi aikaa vaan että lakivaliokunta tekisi oman työnsä ja sen jälkeen sitten tämä sali hyväksyisi tasa-arvoisen avioliiton. Itsestäni vaikuttaa siltä, että olisi hyvä, jos tämän lain vastustajat eivät käyttäisi tähän kysymykseen enää niin paljon poliittista energiaa. Kuitenkin ehkä ne ratkaisevimmat askeleet tasa-arvon osalta on tässä jo otettu, joten ehkä sitten voisimme ottaa tämän viimeisenkin askeleen.

Täällä on käyty jonkin verran keskustelua siitä, ketkä ovat konservatiiveja ja ketkä eivät. Itse näen, että avioliitto instituutiona joka tapauksessa on jonkin verran konservatiivinen. Siinähän tähdätään pysyvän perheen perustamiseen, ja se on instituutiona hyvin vanha ja perinteinen, ja eri yhteiskunnat ovat sen säilyttäneet hyvin pitkään. Minusta tuntuu siltä, kun kannatan tasa-arvoista avioliittolakia, että pikemminkin kannatan tietyn aika konservatiivisen mutta kuitenkin kohtuullisen hyvin aikaa kestäneen instituution ulottamista joihinkin ihmisiin, joiden ulottuvilla se nyt ei ole.

Mielestäni edustaja Halla-ahon puheenvuorossa oli ihan hyvin otettu esiin se, että tässä lainsäädäntökysymyksessä avioliitosta ei ole kysymys puhtaasta rationaalisuudesta tai jostain absoluuttisesta logiikasta vaan nimenomaan siitä, minkälaisen tuen parisuhteille, juridisen kehikon, yhteiskunta antaa. Siitähän avioliittolaissa on kysymys. Avioliitto ei ole rationaalinen instituutio, eikä meillä ole sisältömääritelmiä avioliitolle. Täällä puhuttiin sukupuolielämästä, ja voi olla, että moniin avioliittoihin kuuluu esimerkiksi rakkautta, mutta lainsäädäntö nyt sinänsä ei sitä pysty ihmisiltä edellyttämään — oikeastaan juridiikka on paljon yksinkertaisempaa. Mielestäni olisi oikein, että tämä yhteiskunnan antama tuki pysyvän perheen perustamiselle koskisi niitä pareja, jotka ovat eri sukupuolta, samalla tavalla kuin niitä pareja, jotka ovat samaa sukupuolta. Olisin itse ylpeä siitä, jos se olisi tämä vuosi sitten valittu eduskunta, joka päättäisi lopulta tämän lain säätää.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kirjoittamani puheen sijasta lainaan Juha Ahvion kirjasta luvusta "Mikä on avioliitto?":

"Todellinen avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liittosuhde. Avioliiton käsite edellyttää puolisoiden perustavanlaatuista ja kokonaisvaltaista yhteenliittymistä, erityistä yhteyttä lapsiin sekä pysyvyyttä, monogaamisuutta ja toiset poissulkevuutta.

- - avioliitto poikkeaa kaikista muista ystävyyssuhteista perustavanlaatuisen kokonaisvaltaisuutensa takia. Avioliitto pitää sisällään elämän ja voimavarojen jakamisen sekä puolisoiden mielten ja tahtojen yhteenliittymisen. Mutta avioliiton käsitteeseen kuuluu myös orgaaninen ruumiillinen yhteys. Tämä siksi, koska ruumiimme on persoonamme oleellinen osa, ei vain jonkinlainen kuori, väline tai omistamamme asia.

Kahden persoonan välinen liitto ei ole - - kokonaisvaltainen, ellei se sisällä myöskin elimellistä ruumiillista yhteenliittymistä. Siksi avioliitto edellyttää aivan tietynlaista seksuaalista yhteenliittymistä, sukupuoliyhdyntää. Mutta miksi vain tämä tekee puolisoista ’yhtä’? Ruumiilliset elimemme ovat yhteen sovitetut yhteistä biologista kokonaistarkoitusta varten: biologista elämää ja sen yllä pysymistä silmällä pitäen — tulkitaan tämä todellisuus sitten darvinistisen sattuman tai älykkään suunnittelun näkökulmasta.

Jotta kaksi yksilöä voisi liittyä yhteen orgaanisesti ja siis ruumiillisesti, heidän tulee sovittaa ruumiinsa yhteen jotakin biologista kokonaistarkoitusta varten. Lisääntyminen ei ole mahdollista ilman seksuaalista yhtymistä. Tästä syystä juuri yhdynnässä — tämän kannalta mikään muu sukupuolisen kanssakäymisen muoto ei ole riittävä kriteeri — miehen ja naisen ruumiit sovitetaan yhteen yhteistä biologista tarkoitusta eli lisääntymistä silmällä pitäen.

Liiton ajatus itsessään pitää sisällään tällaisen yhteiseen hyvään tarkoitukseen pyrkimisen. Ja vaikka tämä hyvä tarkoitus — hedelmöittyminen, uuden elämän synty — ei tosiasiallisesti toteutuisikaan, tähän tarkoitukseen tähtäävä akti itsessään kuitenkin toteuttaa ainutlaatuisen ruumiillisen eli aviollisen yhteyden. Tästä syystä aviollinen yhdyntä on ainutlaatuisen arvokas. Mutta kaksi miestä tai kaksi naista eivät kykene sovittamaan ruumiitaan yhteen eivätkä näin ollen saavuttamaan elimellistä ruumiillista yhteyttä, joka palvelisi ruumiillis-biologista kokonaishyvää eli lisääntymistä.

Esimerkiksi pelkkä mielihyvä ei riitä tällaisen kokonaishyvän määreeksi, koska mielihyvän kokemukset eivät ole yleisiä vaan yksityisiä. Kyseisen hyvän täytyy olla myös jotakin itsessään arvokasta, jollaisia mielihyvän tuntemukset eivät sinällään ole. Tästä syystä saman sukupuolen edustajien kesken solmitut liitot eivät voi koskaan olla luonteeltaan aviollisia, mikäli aviollinen merkitsee perustavanlaatuisen kokonaisvaltaista ja mikäli tähän käsitteeseen sisältyy muiden ulottuvuuksien ohella myös ruumiillisuus."

Arvoisa puhemies! Tässäkin lakialoitteessa kaikilla on omat mielipiteensä, ja olen minä sitten vanhanaikainen tai konservatiivinen, niin minä olen tämän vanhan avioliittolain kannalla.

Jani Toivola /vihr:

Arvoisa puhemies! Salissa on käyty hyvin kirjavaa keskustelua tänään, ja on selkeätä, että meillä on hyvin erilaisia näkemyksiä, erilaisia arvomaailmoja, erilaisia tulokulmia. Jopa jos ajatellaan sitä puolta, mihin itse kuulun — elikkä puollan tätä aloitetta — niin jos kuuntelee meidänkin argumentointiamme, niin meillä on erilaisia tulokulmia, näkemyksiä. Toiset katsovat enemmän tilastoja, järkisyitä, lakikehikkoa, toiset lähestyvät asiaa enemmän tunteen puolelta, ja on kaikkea myöskin siltä väliltä. Tämä on kunnioitettavaa, ja sitä haluan kunnioittaa, mutta samaan aikaan toisaalta olen sitä mieltä, että yhteiskuntana meidän pitäisi koko ajan pyrkiä niin sanottuun absoluuttiseen ihmisoikeuskäsitykseen, koko ajan pyrkiä kohti sataprosenttista toteutumista siinä, että kaikki ihmiset yhteiskunnassa voisivat kokea, että he ovat tunnustettuja ja arvostettuja. Ja siihen minun mielestäni aika hyvin pätee perusihmisoikeuskäsitys siitä, että kenenkään vakaumus ei saisi pohjautua toisen ihmisryhmän elinolojen tai elinehtojen kaventamiseen tai jollakin tavalla rajaamiseen.

Mielestäni tästä on kyse myöskin, kun puhutaan tästä tasa-arvoisesta avioliittolaista, elikkä nimenomaan siitä, minkälaista yhteiskuntaa me haluamme tulevaisuudessa luoda. Pohjautuuko se siihen, että me jaamme ihmisiä erilaisiin karsinoihin, missä heillä on eri määrä erilaisia oikeuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, vai pyrimmekö me koko ajan siihen, että me olemme kaikki samassa paketissa ja menemme yhtenäisenä yhteisönä eteenpäin? Olemmeko me yhteiskunta, joka kuulee sen, että joku jostakin ääneen sanoo, että en voi hyvin, kaipaan yhteiskuntani tunnustusta, koen, että oma elämäntapani ei ole näkyvä ja tunnustettu ja tasa-arvoinen, ja uskallammeko me ja haluammeko me reagoida siihen?

Itse olen jossain määrin ollut myöskin eduskunnan ulkopuolella aktiivinen tämän asian puitteissa, ja välillä, tai aika usein, yhdistetään niin, että koska itse olen homoseksuaali, ajan tätä asiaa sen takia, että haluan itselleni varmistaa tässä perheen saannin. Mutta tehtäköön se myöskin tässä selväksi, että mielestäni on kyse paljon laajemmasta asiasta ja näen tämän nimenomaan ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksenä.

Tässä keskustelussa kuitenkin puhutaan faktojen lisäksi myöskin siitä tunnustuksesta ja tasa-arvosta, ihmisoikeudesta, ja ajattelin kuitenkin oman tarinan kautta hieman valottaa sitä, mitä se voisi tarkoittaa, mikä sen merkitys ihmiselle on, että hän kokee, että hänen elämäntapansa on tunnustettu ja tasa-arvoinen yhteiskunnassa, ja mikä sen vaikutus on ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin viedä omaa elämää eteenpäin:

Itse olen tajunnut oman homoseksuaalisuuteni ollessani noin 15—16-vuotias. Oikeastaan heti sen tajuamisen jälkeen oma suuri murheeni oli se, että olin hyvin pienestä, ehkä noin 10-vuotiaasta, asti haaveillut perheestä, nähnyt itseni vahvasti isänä ja kasvattajana, ja siitä seurasi useamman vuoden suru ja epävarmuus siitä, miten nämä kaksi asiaa voisi jollakin tavalla tuoda yhteen, ja omalla kohdallani näkymät olivat siinä kohtaa, jos ajatellaan 90-lukua, aika epätoivoisia. Se aiheutti itselleni paljon pahoinvointia ja surua.

Käänteentekevä kohta oli se, kun 20-vuotiaana muutin Yhdysvaltoihin New Yorkiin ja yhtäkkiä meninkin yhteiskuntaan, missä näin samaa sukupuolta olevia pareja julkisesti yhdessä kävelemässä käsi kädessä kaduilla. Kaikista suurin merkitys oli sillä, mitä näin omassa kantaravintolassani, jossa kävin melkein joka päivä. Tutustuin siellä miespariin, joka oli adoptoinut tyttären Boliviasta. Toinen miehistä oli lakimies, hän kävi töissä päivisin toimistolla. Toinen vanhemmista taas oli vapaa toimittaja ja oli lapsen kanssa kotona. Koko perhe tuli aina tähän meidän samaan kantaravintolaamme kuudelta illalla: lakimiesisä tuli töistä, ja vapaa toimittaja -isä tuli taas kotoa tyttären kanssa. Ja itselleni vain se näky, että minä näin tämmöisen perheen, jossa oli vanhempina kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä — he olivat terveitä, tasapainoisia ihmisiä, he muodostivat perheyksikön, heillä oli hyvinvoiva, iloinen lapsi — oli korvaamattoman tärkeä ja eheyttävä näky myöskin itselleni suhteessa siihen, miten itse pystyisin viemään omaa elämääni eteenpäin.

Syy, miksi kerron oman tarinani, liittyy ehkä siihen, että uskoisin, että myöskin niiden ihmisten joukosta, joita tämä lakialoite myöskin koskee, varmasti löytyy muita jollain tavalla kanssani samankaltaisia ihmisiä, jotka pohtivat näitä samoja näkökulmia. Eli on hyvä muistaa, että tutkimusten ja kehikkojen lisäksi on ennen kaikkea kyse siitä, että kun ihminen on osa yhteiskuntaa, niin voiko hän tuntea ja kokea, että hän on näkyvä ja todellakin tasavertainen osa sitä yhteiskuntaa.

Vielä lopuksi terveisiä Nepalista, josta saavuin ihan muutama tunti sitten. Olin siellä kymmenen päivää tutustumassa maassa tehtävään kehitysyhteistyöhön, ja oli selvää, että maassa on vielä paljon epäkohtia ja paljon työtä edessä, paljon köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Mutta luin siellä viimeisenä aamuna lehdestä uutisen, jossa kerrottiin, että Nepal järjestää syksyllä Aasian ensimmäisen suuren urheilutapahtuman seksuaalivähemmistöille. Tuo on kaksiviikkoinen kisatapahtuma, joka tapahtuu ympäri Kathmandua, pääkaupunkia. Se on aikamoinen saavutus maalta, joka on vielä niin kehittyvässä vaiheessa. Saman artikkelin yhteydessä myöskin kerrottiin, että kun maassa ollaan valmistelemassa uutta perustuslakia, niin on oletettua ja aika selvää, että tähän perustuslakiin tulee kirjaus siitä, että avioliitto on kahden täysi-ikäisen, aikuisen, ihmisen välinen liitto.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän asti käydyn keskustelun perusteella saattaa olla tarpeellista tähdentää, mitä lakialoite ei tarkoita.

Lailla avioliitosta ei tietenkään ratkaista sitä, onko joku ihminen homo vai ei. Ihmisen kiinnostuksen toiseen tai omaan sukupuoleen ratkaisevat aika paljon järeämmät asiat ja tekijät kuin yksi tässä talossa säädetty laki. Suomeen ei tule yhtään uutta homoa tai lesboa avioliittolain muutoksella; sen sijaan sillä lailla voidaan taata ihmisille lain edessä yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Lailla ei myöskään päätetä siitä, elävätkö nämä ihmiset parisuhteessa vai eivät. Meillä jo nykyisellään yli 2 000 ihmistä on rekisteröinyt parisuhteensa, huomattavasti runsaslukuisempi joukko samaa sukupuolta olevia pareja elää joko avoliitossa tai jonkinasteisessa seurustelusuhteessa. Nämä ihmiset eivät muutu sillä, säädetäänkö tällainen laki vai ei. Sen sijaan tällä lailla voidaan vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia virallistaa suhteensa näillä pareilla on tulevaisuudessa Suomessa.

Lailla ei myöskään päätetä siitä, onko samaa sukupuolta olevilla pareilla lapsia vai ei, ja tämä on myös osittain vastaus edustaja Östmanin pohdiskeluun edellä. Kahden äidin tai kahden isän perheessä elää Suomessa jo nykyään satoja lapsia. He ovat hankkineet lapsensa ennen avioliittolain muutosta, ja tällaisissa perheissä tulee syntymään ja kasvamaan lapsia avioliittolain kohtalosta riippumatta. Avioliittolaki ei vaikuta siihen, onko lapsilla tulevaisuudessa kaksi isää, kaksi äitiä tai yksi isä ja yksi äiti. Sen sijaan sillä vaikutetaan siihen, onko samaa sukupuolta olevien parien perheillä lain edessä sellainen yhteiskunnan tunnustus, jota monet pitävät lasten kasvamisen kannalta hyödyllisenä ja tarpeellisena. Jos ajattelette niin — niin kuin edustaja Östmanin veikkaan ajattelevan — että avioliitto on lapselle hyvä kasvuympäristö, silloin kai helposti tulee mieleen ajatella, että myös niissä perheissä, joissa on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa ja lapsia, avioliitto voisi tukea lasten kasvua.

Itse asiassa lailla ei tarkalleen ottaen myöskään edes tavoitella oikeutta adoptioon — yksinkertaisesti sen takia, että mitään automaattista adoptio-oikeutta ei Suomen laissa ole olemassa. Sen sijaan tasa-arvoinen avioliittolaki takaisi sen, että samaa sukupuolta olevat parit olisivat adoptioprosessissa samalla viivalla ja kävisivät saman pitkän, perusteellisen, monivaiheisen prosessin kuin eri sukupuolta olevat parit. Ruotsin kokemusten perusteella tiedämme, että todennäköisesti tästä lainmuutoksesta huolimatta Suomessa ei tulevinakaan vuosina juuri lainkaan päätettäisi antaa adoptiolapsia samaa sukupuolta oleville pareille. Voimme olla eri mieltä siitä, onko se hyvä vai huono asia, mutta todennäköisesti juuri yksikään pari ei tämän lain takia Suomessa lähivuosina saisi ulkopuolelta adoptoitua lasta.

Lakialoite julkistettiin viime syyskuussa, ja jo sen jälkeisen puolen vuoden aikana kansainvälinen kehitys on mennyt vinhaa vauhtia eteenpäin. Viime kuussa tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tämän kuun alussa laki meni läpi Marylandin osavaltiossa. Tasa-arvoinen avioliittolaki on nyt voimassa paitsi kymmenessä maassa eri puolilla maailmaa myös kahdeksassa osavaltiossa Yhdysvalloissa ja sen lisäksi vielä Washington DC:n alueella. Eikä kehitys suinkaan ole pysähtymässä tähän. Tanskan tuorehko hallitus on ilmoittanut antavansa piakkoin esityksen tasa-arvoisesta avioliittolaista Tanskassa. Isossa-Britanniassa niin ikään hallitus on ilmoittanut, että tällaista hallituksen esitystä valmistellaan ja se on tarkoitus antaa ennen seuraavia vaaleja. Jos ja kun tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään mahdollisesti piakkoin Tanskassa, se tarkoittaa sitä, että Suomi olisi ainoa Pohjoismaa, jossa tällaista lakia ei olisi voimassa. Jos laki menee sen päälle vielä läpi Isossa-Britanniassa, Suomi alkaa olla ylipäätään harvoja Pohjois-Euroopan maita, jotka edelleen ylläpitävät kahta erillistä parisuhdeinstituutiota puolison sukupuolen perusteella. Itse toivon, että Suomi ei jää samaan kategoriaan esimerkiksi monien Itä-Euroopan maiden kanssa, vaan hakee oman, luonnollisen viiteryhmänsä pikemminkin muista Pohjoismaista ja muista Pohjois-Euroopan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävistä avoimista yhteiskunnista.

Monissa puheenvuoroissa on argumentoitu nykyisen avioliittolain rajauksen puolesta suunnilleen sillä tavalla, että avioliitto kuuluu rajata vain miehen ja naisen välille, koska avioliitto kuuluu rajata vain miehen ja naisen välille. Siinä on käytetty hieman kauniimpia sanamuotoja ja pitempiä virkkeitä, mutta kun raaputtaa sieltä ne ylimääräiset klumeluurit päältä, jäljelle jää tämä ydinviesti. Tätä kutsutaan kehäpäätelmäksi, eli ensin määritellään, mistä avioliitossa on kyse, ja sitten perustellaan avioliiton määritelmää aiemmin esitetyllä määritelmällä. Tällaista mieltä vapaassa yhteiskunnassa saa olla. Jokaisella on oikeus puolustaa omaa kantaansa kehäpäätelmällä, mutta jos haluaa vakuuttaa meitä kollegoita tässä salissa oman näkemyksensä järkevyydestä, kannattaa pyrkiä esittämään muunkinlaisia perusteluita kuin tämä edellä mainittu kehäpäätelmä.

Muun muassa edustajat Hirvisaari ja Mäkipää esittivät sellaisen ajatuksen, että jos nyt hyväksytään avioliitto samaa sukupuolta oleville pareille, niin sitten piakkoin meillä on edessä yhtä sun toista muuta, ehkä kohta hyväksytään moniavioisuus. Edustaja Mäkipää meni niin pitkälle, että spekuloi täällä insestillä, joka onneksi oli ainoastaan hänen puheenvuorossaan, muut pidättäytyivät tällaisesta ajatuksesta. Yksinkertaisin vastaus tähän pohdiskeluun on pyytää teitä lukemaan uudelleen lakialoitteen sisältö. Lakialoitteen allekirjoittajat eivät esitä mitään muuta kuin sitä, mitä lakialoitteessa lukee, eli sitä, että Suomessa saisi tulevaisuudessa mennä naimisiin kaksi ihmistä, kaksi aikuista, täysivaltaista ihmistä sukupuolestaan riippumatta. Kukaan tässä salissa — ja korostan: kukaan tässä salissa — ei ole esittänyt moniavioisuuden sallimista, ja taatusti — näin uskallan väittää, vaikka ihan jokaiselta en ole kysynyt — kukaan tässä salissa ei edes kuvittele eikä edes kehtaisi esittää insestin sallimista. Kun me täällä vakaan harkinnan jälkeen jätämme lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista, niin toivoisin, että keskityttäisiin keskustelemaan siitä, onko tämä lakialoite perusteltu vai ei, eikä tuotaisi tähän joitakin aika erikoisia pelkoja insestistä, josta kukaan muu tässä salissa ei tunnu kyllä olevan kiinnostunut kuin edellä mainittu edustaja Mäkipää.

Tätä argumenttia, että jos nyt tehdään A, niin siitä seuraa B, kutsutaan niin sanotuksi kaltevan pinnan argumentiksi. Sen looginen pätevyys on kovin hutera. Voimme ottaa esimerkin toisaalta politiikasta: Ajatellaan vaikka, että hallitus päätyisi keskustelun jälkeen esittämään, että arvonlisäveroa tulee korottaa 1 prosenttiyksiköllä. Jos hyväksyy tämän edustaja Mäkipään ja edustaja Hirvisaaren käyttämän kaltevan pinnan argumentin, silloinhan varmaankin seuraa, että arvonlisäveroa kohta korotetaan 2:lla, 3:lla, 5:llä, 10:llä ja ehkä lopulta useammallakin prosenttiyksiköllä, kunnes arvonlisävero on ehkä suuruudeltaan 100. No, näinhän politiikka ei toimi. Jos me päätämme korottaa arvonlisäveroa 1 prosenttiyksiköllä, me päätämme korottaa arvonlisäveroa 1 prosenttiyksiköllä, ja kaikki muut päätökset tehdään aikanaan ja ne aina punnitaan erikseen. Kun me esitämme avioliittolain muuttamista tasa-arvoiseksi puolison sukupuolesta riippumatta, me esitämme vain ja ainoastaan sitä. Jos joku jotain muuta esittää, hän saakoon perustella omia näkemyksiään ja esityksiään sitten erikseen.

Edustaja Halla-aho minusta hyvin avoimessa ja ansiokkaassa ja rehellisessä puheenvuorossaan esitti hyvän kysymyksen siitä, mihin vedetään raja. Jos hyväksytään se, että avioliitto kuuluu myös samaa sukupuolta oleville pareille, missä sitten on lopulta raja, ja tähänkin on esitetty vastaus meidän lakialoitteen tekijöiden puolesta lakialoitteessa. Me vedämme rajan tähän. Me esitämme, että avioliitto on mahdollinen kahdelle aikuiselle, täysivaltaiselle ihmiselle, emmekä esitä mitään muuta. Mutta miksi sitten avioliitto olisi perusteltua rajata kahdelle aikuiselle ihmiselle, mutta ei vaikka kolmelle ihmiselle, mikä logiikka siinä sitten on? Nykyinen avioliittolakihan ei aseta ihmisiä eriarvoiseen asemaan puolison kielen tai ihonvärin tai syntyperän tai edes kansallisuuden perusteella. Eri maistakin tulevat ihmiset saavat mennä naimisiin Suomen kansalaisten kanssa. Tällaisia rajoituksia avioliittolaki ei aseta, mutta sen sijaan avioliittolaki eriskummallisista historiallisista syistä johtuen estää menemästä naimisiin, jos puoliso sattuu olemaan tiettyä sukupuolta. Tämä asettaa ihmiset selvästi eriarvoiseen asemaan, ja sen takia tämä on juuri se perusteltu rajaus, minkä takia esitämme tasa-arvoista avioliittolakia.

Edustaja Östman — myöskin mielestäni hyvässä, tasapainoisessa ja rauhallisessa puheenvuorossaan — toi esiin sen, että lapsella pitää olla isä ja äiti. Me voimme olla eri mieltä siitä, pitääkö lapsella olla isä ja äiti, tai voimme olla siitä samaa mieltä, mutta jälleen tällä lailla ei päätetä siitä, onko lapsella isä ja äiti. Tällä lailla päätetään ainoastaan siitä, voiko kaksi ihmistä mennä naimisiin keskenään. Tällä lailla ei myöskään päätetä siitä, että jos sattuu olemaan avioliitossa, niin silloin automaattisesti myönnetään oikeus adoptioon, niin kuin edellä toin esille. Tällä lailla päätetään ainoastaan siitä, millaisessa ympäristössä monet suomalaiset lapset kasvavat — ne lapset, jotka jo nykyään elävät samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä — ja siinä, uskon, minun ja edustaja Östmanin yhteinen intressi on turvata näille lapsille mahdollisimman hyvä ja vakaa kasvuympäristö.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan alkuun täytyy oikaista nyt käsitys. Eivät perussuomalaiset ole mitään vähemmistöjä vastaan, ei edes homoja vastaan missään tapauksessa, vaikka olemme tässä asiassa eri mieltä. Tätä lakialoitetta käsiteltäessä tulee tunteita esille ja tulee erimielisyyttä olla ja kuuluukin olla, mutta se ei tarkoita, että joku meistä on toista parempi, joten minun mielestäni olisi asiallista, jos ei ruveta heti leimaamaan toista mielipiteen vuoksi tuomitsevaksi, tällä tavalla epätasa-arvottomaksi henkilöksi.

Tässä on paljon viljelty myös Raamattua ja Raamatun tulkintaa, kuten edustaja Pelkonen luki pitkän pätkän Raamatusta. Tekisi mieli lukea itsekin Raamatusta, mutta tässä tilanteessa en lue, koska toivoisin, että voitaisiin keskustella tämä asia jollakin muulla tasolla. Mutta sen verran haluan huomauttaa, että Raamatussa on erilaisia kulttuurisia ja rituaalisia lakeja, jotka ovat joitain aikakausia varten. Ne muuttuvat aikakausien aikana, kuten kuuluukin muuttua, mistä mainitsit. Mutta on olemassa moraaliset arvot, jotka eivät muutu, ne ovat samat. Ja sieltä Raamatusta löytyy esimerkiksi kymmenen käskyä, jotka ovat läpi historian monen lainsäädännön perustaan tulleet, jotka suojelevat ihmistä ja ihmiskuntaa ja turvaavat kasvuympäristöä, ja niitä arvoja vasten asioita monesti myös peilataan. Ja sanotaanko nyt näin, että minun Raamatun arvot kyllä löytyvät. Sieltä voisi suoraan lukea vaikka roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta, mitä tästä asiasta sanotaan, mutta jätetään vaikka jokaiselle kotiläksyksi.

Jos tässä olisi kysymys ainoastaan tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta tai yhdenvertaisuudesta, niin minä ymmärtäisin tämän lakialoitteen merkityksen ja tarpeen. Kuitenkaan tässä ei ole kysymys mistään tasa-arvo- ja suvaitsevaisuusasiasta. Minä heitän muutaman perusteen tässä lyhkäisesti.

Ensimmäisenä: Syrjimiskielto perusoikeuksissa ei edellytä, että kaikille vähemmistöille annetaan virallinen ja legitiimi asema enemmistön rinnalle. Yhteiskunta voi suosia positiivisina pitämiään käyttäytymismuotoja. Heteroseksuaalisen avioliiton asettaminen erityisasemaan ei itsessään merkitse siitä poikkeavien ratkaisujen syrjimistä. Tämä on vain fakta juttu.

Toinen esimerkki: Yhdenvertaisuus on käsitteenä hyvin ongelmallinen. Jos se toteutetaan absoluuttisesti, kaikilla on täsmälleen samat oikeudet tai ei mitään oikeuksia. Se, mihin oikeuksien raja vedetään, riippuu viime kädessä arvoista, eikö totta? Avioliiton salliminen samaa sukupuolta oleville, useammalle kuin kahdelle tai lähisukulaisille on viime kädessä arvokysymys. Tästä myös muut edustajat ovat maininneet.

Kolmantena esimerkkinä sanon vaikka sen, että miehen ja naisen avioliiton asettaminen suosituimmuusasemaan tukee yhteisön kokonaisetua. Kuinka tämä voidaan kiistää? Me tiedämme, kuinka paljon meillä on heteroiden välisiä avioliittoja, ja ainoastaan 1 601 rekisteröitynyttä parisuhdetta. On oikein tukea tätä kokonaisetua yhteiskunnassa pitämällä kiinni avioliiton merkityksestä ja lasten oikeuksista. Tämän varassa yhteiskunnan jatkuvuus on mahdollista. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja tässä suhteessa suvun jatkaminen mahdollistuu luonnollisella tavalla, samoin sukupolvien välinen yhteys.

Arvoisa puhemies! Neljäntenä esimerkkinä: Historiallisesti ja kulttuurisesti katsottuna avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio, jonka keskeinen tehtävä on suvun jatkaminen ja lasten hoivaaminen sekä heikompien osapuolten suojelu. Tämä perustavanlaatuinen seikka ei muutu, vaikka jossain yhteiskunnassa esiintyy esimerkiksi moniavioisuutta tai homoutta. Täällä on väitetty, että avioliiton merkitys ei ole suvun jatkaminen tai lasten saaminen tai tällainen instituutio, joka suojelee esimerkiksi naista. Se on tosiasiallinen fakta ollut ainakin vuosituhansien ajan.

Viidentenä esimerkkinä: Ei ole ongelmatonta, jos valtio erityistoimin tukee yhtä vähemmistöryhmää. Perinteisestä yksiavioisesta, heteroseksuaalisesta perhemallista poikkeavia seksuaalisuuden toteutusmuotoja on monia. Yhtenä tunnetuimmista on moniavioisuus.

Kuudentena esimerkkinä: Lainsäädäntömme tuntee ihmisoikeuksien lisäksi myös lasten oikeudet. Lasten kasvattamisessa ei ole kyse vain aikuisten ihmisoikeuksista. Lapset eivät ole vanhempiaan vaan vanhemmat lapsiaan varten. Samoin adoptiossa ei ole kyse aikuisten osallisuudesta ja oikeudesta saada lapsi vaan lapsen oikeudesta saada perhe.

Arvoisa puhemies! Vielä loppuun haluaisin sanoa, että avioliittolain muuttaminen samaa sukupuolta koskevaksi ja lasten adoptiomahdollisuus homo- ja lesbopareille on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta kyseenalaista. Perinteisen avioliittolain säilyminen vain miehen ja naisen välisenä ja lasten adoptiolain säilyminen nykyisen perhemallin raameissa on siten perusteltua.

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi on kyllä todettava edustaja Niikolle, että homoseksuaalisuus ei ole mikään käyttäytymismalli, ei se ole mikään valittu tie, jonka yhteiskunta voi tai joka yhteiskunnan tulisi asettaa epäsuositumpaan asemaan. Tällainen puhe kyllä itseäni aika paljon häiritsee. Toisaalta edustaja Niikko esittää myös ristiriitaisen päätelmän. Aluksi hän kertoo, kuinka Raamatun tulkinta on aikasidonnaista ja muuttuu ajan mukana, mutta sen jälkeen kuitenkin perustelee, että avioliiton tulkinta tai lain tulkinta ei saisi muuttua ajan mukana, ja nojaa siihen, mitä avioliitto hänen mukaansa on jo tuhansia vuosia ollut.

Haluan kuitenkin kiittää edustaja Halla-ahoa hyvin rakentavasta puheenvuorosta ja suhtautumisesta tähän kysymykseen. On todella hienoa, että myös perussuomalaisten eduskuntaryhmästä löytyy ainakin yksi tasa-arvoiseen avioliittoon tänään keskustelussa kiihkotta ja melko pragmaattisesti suhtautuva edustaja. Olen iloinen myös siitä, että moni perussuomalaisista on ennen eduskuntavaaleja vaalikoneessa ilmaissut tukensa tasa-arvoiselle avioliitolle. Halla-ahon tavoin kannustan kaikkia noudattamaan tässä asiassa ainoastaan oman päättelyn ja arvopohjan johdatusta.

Olen samaa mieltä edustaja Halla-ahon kanssa myös siitä, ettei arvopohjaisista kysymyksistä voida tehdä päätöksiä puhtaasti rationaalisin perustein. Näin emme yritäkään tehdä. On aivan selvää, että avioliittoinstituutiota käsiteltäessä on kyse myös arvoista. Kuitenkin faktaperusteinen tieto voi joskus estää tietyn arvopohjaisen kysymyksen toteutumisen. Siksi tosiasioiden selvittäminen ja tuominen esiin on tärkeää myös näissä arvopohjaisissa kysymyksissä.

Tässä kysymyksessä nyt on siis niin, että faktaperusteisia argumentteja, kuten tutkimustietoa tasa-arvoista avioliittoa vastaan, on vaikeaa, ellei mahdotonta, löytää. Kiitän tämän tunnustamisesta myös edustaja Halla-ahoa. Myös muiden lakihanketta vastustavien kannattaisi tunnustaa perusteiden tekaisun sijaan, että fakta-argumentit esimerkiksi adoptiota koskien eivät aseta estettä lain säätämiselle, vaan he katsovat asiaa ensisijaisesti arvojensa pohjalta. Itse kunnioitan myös tästä tulokulmasta asiaa katsovia.

Edustaja Halla-aho kysyi asiallisesti, miten pitkälle lakialoitetta puolustavat olisivat valmiita menemään. Minulle länsimainen arvopohja ja käsitys tasa-arvosta antavat selkeän suunnan. Niitä maita, joissa samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton, joka on juridisesti yhdenvertainen heteroparien avioliiton kanssa, pidetään usein maailman tasa-arvoisimpina ja menestyvimpinä. Niitä maita, joissa moniavioisuus on mahdollinen, löytyy sen sijaan useilla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden mittareilla listan häntäpäästä. Suvun sisäisten liittojen esteenä taas toimii aivan selvästi ja perustellusti jo biologinen tutkimustieto, fakta-argumentit. Samaa sukupuolta olevien avioliiton sallineissa maissa ei ole käynnissä suunnitelmia moniavioisuuden, saatikka insestin, sallimiseksi, ja minun arvojeni pohjalta on erittäin hyvä niin. Tällaisen tekaistun porttiteorian kehittelylle tai esittelylle uhkakuvana täällä tänään keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista ei ole mitään perusteita.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Esitän kommentit kolmelle kollegalle tämän kuluneen keskustelun johdosta.

Ensinnäkin edustaja Niikolle: Kyllä jatkossakin adoptioprosesseissa etsitään lapselle perhettä eikä perheelle lasta. Siis nämä prosessit, kuten täällä jo todettiin, ovat vuosien mittaisia, ja tätä työtä meidän osaavat ammattilaiset myöskin tekevät jatkossakin virkavastuulla. Ei näitä päätöksiä lähdetä hosumaan ja hutiloimaan.

Edustaja Östman täällä totesi, että Jumalan edessä olemme kaikki samanarvoisia. Minusta, edustaja Östman, meidän tulisi olla myös lain edessä samanarvoisia, ja siitä tässä asiassa nyt tänä iltana mielestäni on ollut kyse ja se kai on tämän talon keskeinen työsarka.

Sitten vielä tähän kristillisyyteen. Minäkin olen kristitty, enkä, arvoisa puhemies, kyllä halua enkä aio ottaa myöskään huonon kristityn leimaa otsaani puolustaessani tätä asiaa täällä. Minusta pitää olla tarkka siitä, että ei loukata myöskään näillä puheenvuoroilla, joita käytämme, ihmisten omaa arvomaailmaa. Sen takia minusta tässä keskustelussa olisi ollut syytä pysyä asiallisuuksissa. Tässä mielessä haluan kyllä ihmetellä edustaja Mäkipään ensimmäistä kommenttipuheenvuoroa täällä, jossa hän rinnasti tämän aloitteen johonkin aivan muuhun. Minä toivoisin kyllä, että pysyttäisiin kaikki käsiteltävinä olevissa asioissa eikä lähdettäisi pelottelemaan ihmisiä aivan olemattomilla esityksillä, jotka eivät ole tämän salin käsittelyssä. Kukaan meistä ei ole täällä niitä asioita esittänyt.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko edellisessä puheenvuorossaan toisti sen aika monen kollegan jakaman näkemyksen, että avioliittolaki tulee rakentaa perinteen varaan, ja koska avioliitto on perinteisesti rajattu naisen ja miehen välille, näin tulee olla myös vastaisuudessa.

Todellisuudessahan lainsäätäjän suhtautuminen avioliittoon on muuttunut aikain saatossa hyvinkin paljon. Tähän jo edustaja Männistö ensimmäisessä puheenvuorossaan viittasi, ja ajattelin siihen itsekin vielä hetkeksi palata.

Vuoteen 1864 saakka Suomessa kosijan oli saatava lupa avioliittoon naisen naittajalta eli useimmissa tapauksissa isältä, mutta myös muita vaihtoehtoja saattoi olla. Siviiliavioliitot sallittiin tässä maassa ensimmäisen kerran 1917.

Vielä vuonna 1929 avioliittolain silloinen 12 § totesi näin: "Se, jolla on kaatumatauti, joka ei pääasiallisesti johdu ulkonaisista syistä, tai tarttuvalla asteella oleva sukupuolitauti, älköön menkö avioliittoon, ellei ole siihen saanut tasavallan presidentin lupaa." Ja jatkui: "Kuuromykkä älköön myöskään sellaisetta luvatta menkö avioliittoon toisen kuuromykän kanssa, paitsi milloin jommankumman kuuromykkyys ei ole synnynnäistä." Kuuroja koskevat rajoitukset poistettiin kokonaan avioliittolaista vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Vasta vuodesta 87 alkaen kaikilla vammaisilla on ollut tässä maassa vapaasti oikeus ja ilman rajoituksia solmia avioliitto.

Myös avioitumisen ikäraja on muuttunut vuosien varrella. Tässä maassa oli pitkään mahdollista, että tyttö meni naimisiin jo 15-vuotiaana — ajatus, jota nyt pidämme, useimmat meistä, aika pöyristyttävänä. Vuodesta 1929 alkaen miehen oli oltava 18, mutta naisen 17 vuotta. Vuoteen 1969 asti alle 21-vuotiaat tarvitsivat avioliittoon vanhempiensa luvan jne.

Lainsäätäjät eivät vuosien varrella ole halunneet rajoittaa vain avioitumista, vaan myös eroamista. Avioero oli aikoinaan mahdollista — ja nyt lainaan laissa olleita termejä — "huoruuden ja hylkäämisen perusteella". Pitkään lainsäädäntö sisälsi karenssiaikoja eroamiselle. Miehet eivät saaneet avioitua alle 6 kuukauden kuluttua erosta ja naiset alle 10 kuukauden kuluttua erosta, paitsi siinä tapauksessa, jos nainen oli raskaana: silloin oli mahdollista avioitua nopeamminkin kuin alle 10 kuukaudessa. Vuoteen 1988 asti avioeron syitä tutkittiin eli valtio katsoi oikeudekseen arvioida täysivaltaisten aikuisten ihmisten puolesta, onko heillä oikeus erota avioliitosta vai ei.

Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä siitä, miten meidän lainsäätäjien näkemykset — suhtautuminen avioliittoon, siihen, kuka saa mennä naimisiin, millä ehdoilla ja miten siitä avioliitosta saa mahdollisesti hakea eroa — ovat vuosien saatossa muuttuneet. Ja kun tätä historiallista taustaa vasten esitetään tässä salissa, että avioliittolakia ei saa muuttaa sen takia, koska se vanha käytäntö on niin muuttumaton, vakiintunut ja erinomainen, niin mielestäni nämä faktat asettavat tämän näkemyksen hieman toisenlaiseen valoon. Avioliittolakia on vuosien varrella arvioitu moneen otteeseen yhteiskunnan ja kansalaisten arvojen muuttuessa, ja nyt juuri on tällaiselle uudelleenarvioinnille sopiva paikka.

Jos menneinä vuosikymmeninä lainsäätäjillä on ollut viisautta ja malttia raivata avioliitosta ihmisten yhdenvertaisuutta ja onnea rajoittavia esteitä ja jos on ollut viisautta ja malttia arvioida, kuinka hyvin laki vastaa sen ajan tarpeita ja ihmisten arvoja, niin toivottavasti myös meillä tämän päivän lainsäätäjillä on sellainen viisaus.

Edustaja Östman esitti aiemmin, että suomalaisten enemmistö vastustaa aloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Samoin edustaja Halla-aho vähän samassa hengessä pohdiskeli, että enemmistöllä on sinänsä suvereeni oikeus päättää avioliitosta, mutta ilmeisesti oletti, että enemmistö olisi tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Näinhän ei ole. Kaikki tähän asti tehdyt kyselytutkimukset Suomessa antavat sellaisen tuloksen, että tasa-arvoisen avioliittolain puolella on enemmän ihmisiä — suurempi osa suomalaisista, Suomen kansalaisista, niistä äänestäjistä, jotka meidät tähän saliin ovat äänestäneet — kuin sitä lakia vastaan.

Elokuussa 2010 tehty kysely totesi, että yli puolet sallisi samaa sukupuolta olevien avioliitot, kolmannes oli päinvastaista mieltä. Samassa kuussa Yle teetti Taloustutkimuksella tutkimuksen, jonka mukaan tasa-arvoista avioliittolakia kannatti 54 prosenttia suomalaisista. Lokakuussa 2010 julkistettu Helsingin Sanomien Gallupilla teettämä tutkimus totesi, että sitä, että kirkko vihkisi homopareja, kannatti 28 prosenttia suomalaisista ja sen hyväksyi 26 prosenttia suomalaisista eli joko hyväksyi tai kannatti selvä enemmistö suomalaisista — ja tässä puhuttiin sentään kirkon vihkimisestä, joka on paljon radikaalimpi uudistus kuin mitä nyt tällä lakialoitteella esitetään. Seta on teettänyt Taloustutkimuksella kaksi mielipidekyselyä. Ensimmäinen julkistettiin viime vuoden toukokuussa ja toinen nyt helmikuussa tänä vuonna. Ensimmäisessä tasa-arvoista avioliittolakia kannatti 49 prosenttia vastanneista ja ei kannattanut 33 prosenttia. Toisessa, tuoreemmassa, luvut olivat 47 ja 38 prosenttia.

Siis kaikki kyselyt kertovat johdonmukaisesti sellaisen tuloksen, että suurempi osa suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia kuin sitä vastustaa. Jos nyt on sitten sitä mieltä, niin kuin edustaja Halla-aho, että enemmistöllä on suvereeni oikeus muuttaa avioliittolakia ja tulkintaa avioliitosta, niin silloinhan näyttäisi siltä, että meidän todella kannattaa hyväksyä tämä nyt käsittelyssä oleva tasa-arvoinen avioliittolaki. Suomen kansa on siihen valmis, toivottavasti myös me Suomen kansan edustajat.

Aino-Kaisa  Pekonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy heti aluksi kiittää edustaja Tynkkystä erittäin hyvästä puheenvuorosta. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että ennemmin tai myöhemmin eduskunta tulee hyväksymään tasa-arvoisen avioliittolain, ja itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että aika on kypsä ja voimme sen hyväksyä.

Tänä iltana on puhuttu paljon myös adoptiosta, ja kuten aiemmin kuulimme, käsitellessämme adoptiolain kokonaisuudistusta lakivaliokunnassa kuulimme laajalti asiantuntijoita, ja ilokseni huomasin, että suurin osa asiantuntijoista kannatti myös rekisteröidyssä parisuhteessa eläville yhdenvertaista adoptio-oikeutta suhteessa avioliitossa eläviin pareihin.

En voi mitenkään käsittää edustaja Niikon argumentteja hänen vastustaessaan samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta tai puhuessaan lastenkasvatuksesta. Itse näen, että lapsia kasvatetaan rakkaudella, ei sukupuolella. Luotan suomalaiseen sosiaalityöhön ja adoptioneuvontaan. Uskon, että adoptioneuvonnan seurauksena jokainen lapsi, joka tarvitsee vanhemmat, saa rakastavat vanhemmat. Lapsen etu on aina tärkein.

Toivon, että nyt käsittelyssä oleva lakialoite saa myönteistä tuulta purjeisiinsa.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kommentti edustaja Niikon puheenvuoroon lapsista, mahdollisuudesta adoptoida ja yhteiskunnan kokonaisedusta. Siinä oli mielestäni yksi niistä edustaja Niikon puheen hyvin epäselvästi ja hämärästi perustelluista kohdista, joista oikeastaan ei ehkä niinkään löytynyt argumentaatiota, vaikka välittyi sinänsä se hänellä oleva tunnelma, että hän ei kannata tätä lakialoitetta.

Edustaja Tynkkynen sanoi hyvin, että tämä laki, jos me hyväksyisimme tasa-arvoisen avioliittolain, ei toisi millekään parille sinänsä jotain automaattista oikeutta lapseen, oikeutta mihinkään lapseen tai adoptoituun lapseen, vaan se toisi näille avioliiton solmineille ihmisille mahdollisuuden yrittää adoptioprosessia. Täällä on käyty hyvin läpi se, että adoptioprosessihan on hyvin raskas, monipolvinen prosessi ja poikkeaa tietenkin hyvin paljon siitä, miten muuten ihmiset hankkivat lapsia.

Mitä taas tulee yhteiskunnan kokonaisetuun, niin yhteiskunnan kokonaisetuhan on se, että voimme tukea perheitä kasvattamaan ja hoivaamaan lapsia mahdollisimman hyvin ja että yhteiskunnan puolelta ei ainakaan aseteta tähän jotain ylimääräisiä esteitä tai haittatekijöitä. Sitä kautta tuntuu mielestäni selvältä, että kun meillä joka tapauksessa elää lapsia myös niissä perheissä, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, niin varmaan se, mitä me yksinkertaisimmillaan tässä salissa voimme tehdä näiden lasten hyväksi, on se, että annamme yhteiskunnan hyväksynnän näille perheille ja sitä kautta taustatukea siihen, että myös näissä perheissä lasten kasvattamisella ja hoivaamisella olisi mahdollisimman hyvät perusolosuhteet.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Otin tosiaan esille tämän mahdollisen lukumääräneutraalin ja sitten sukuneutraalin avioliiton. Tiedän, että varmaan kukaan tässä salissa niitä ei ole kannattamassa tällä hetkellä, mutta yhteiskunta muuttuu ja saattaa tulla vuosien saatossa vaatimuksia, niin kuin teilläkin nyt on ollut, eli yhdenvertaisuuden ja tasavertaisuuden ja ihmisoikeuksien perusteella myös nämä edellä mainitut avioliitot kuuluvat sitten niiden vaatimusten piiriin. Tämä ei ole näin, mutta niin kuin sanoin, yhteiskunta saattaa muuttua tähänkin suuntaan, ja minä pidän sitä vaarallisena.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Koska niin monessa puheenvuorossa on lapset ja lapsen oikeudet nostettu esiin, niin vielä muutama huomio siihen liittyen.

En tiedä, tietääkö edustaja Niikko muun muassa sitä, että se on fakta, että tuhannet suomalaiset lapset elävät jo tänä päivänä sateenkaariperheissä ja näiden perheiden suurimpia haasteita on juuri ympäröivän yhteiskunnan suhtautuminen heihin. Uskon itse vakaasti siihen — ja tämä on myös muista salissa olevista valtaosan mielipide — että tasa-arvoinen avioliittolaki antaisi näille lapsille, heidän vanhemmilleen ja lähiympäristölleen selkeän viestin siitä, että heidän perheensä on yhtä arvokas ja hyvä kuin kaikki muutkin ympärillä olevat perheet. Haluaisin tietää, miten, edustaja Niikko, tämän voi kyseenalaistaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Pekonen, Sinnemäki, Pelkonen ja ehkä joku muukin nostivat esille tämän lapsen etu -kysymyksen. Keskustellaan nyt hiukan sitten siitä.

Aikaisemmin nostin esille sen asian, että Suomessa varsinkaan ei ole tehty kunnon tutkimuksia siitä, miten lapsen kehityksen käy, mikäli hän kasvaa isä—isä- tai äiti—äiti-perheessä isä—äiti-perheen sijasta. Siitä vain ei ole kunnon faktaa, tutkimusta, ja tämän perusteella Ranskan parlamentti 2006 päätyi siihen johtopäätökseen, että kun ei ole riittävästi tästä kokemuksia, niin ei oteta sitä riskiä lapsen kustannuksella. Elikkä nyt lainsäätäjänä täytyy ajatella kokonaisetua tässä asiassa.

Yhtenä pienenä esimerkkinä heitän vaan hypoteettisen ajatuksen: Jos esimerkiksi minä vaimoni kanssa kuolisin auto-onnettomuudessa ja jäisi sosiaaliviranomaisten päätettäväksi, minne kolme pientä lasta sijoitettaisiin, jos ei olisi sukulaisia ja muita, niin minä en halua henkilökohtaisesti esimerkiksi semmoista tilannetta, että minun lasteni huostaanottokeskustelussa toisella puolella pöytää mahdollisesti pohditaan homoparin adoptiomahdollisuutta ja heteroparin mahdollisuutta. Tämähän on teoreettisesti mahdollista kuitenkin. Jos näin ei olisi, niin silloinhan tämä lakialoite on täysin turha, koska jostainhan ne lapset pitää adoptoida.

Ulkomaalaisia adoptioita tuskin tultaisiin saamaan, koska me tiedämme, miten käy, jos tällainen laki menee läpi: meille sulkeutuu moni maa Aasiassa ja monessa muussa, meille ei anneta lapsia adoptoitavaksi enää sen jälkeen, jos meillä olisi tämänkaltainen laki. Ihmettelenkin, miksi laitoitte myös tällaisen mahdollisuuden tähän lakialoitteeseen, vaikka itse täällä puhutte samanaikaisesti, että Ruotsissa ei ole saatu yhtään lasta adoptoitua tämän lainsäädännön kautta.

Huovinen ei ole enää paikalla, mutta hän nosti kolme asiaa täällä, kuten sen, että lapselle perhe, ei perheelle lapsi. Juuri äsken mainitsin, että tutkimuksen mukaan tämä on paras mahdollinen vaihtoehto, se että lapsella on isä ja äiti, jos se suinkin on mahdollista. Tässä yhteydessä on epäoikeudenmukaista ja epäjohdonmukaista verrata tilannetta lasten kasvattamiseen jossakin päihdeperheessä, kun ruvetaan puhumaan esimerkiksi rakastavasta homo- tai lesboperheestä. Eihän sillä ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Emme me voi asettaa rinnakkain tätä ja jotain ääriolotilaa jossain perheessä ja puhua sitten, että ne lapset tulisivat jotenkin parempaan perheeseen. Kunnon johdonmukaisia perusteluita olisin halunnut kuulla täällä, mutta niitä ei ole tullut.

Sitten puhutaan myös toisin, että tämä lainsäädäntö on sen takia tärkeä, koska homot ja lesbot eivät koe olevansa samanarvoisia. Nyt tässä täytyy pieni korjaus tehdä — minä olen puhunut tästä jo muutaman kerran, mutta vielä täsmennän: Homoilla on täysin samanlaiset oikeudet tämän lainsäädännön edessä tälläkin hetkellä kuin heteroilla. Heillä on täysi oikeus mennä naimisiin haluamansa vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, kunhan tämä on täysi-ikäinen eikä ole lähiomainen. Mutta he eivät halua käyttää tätä oikeuttaan, vaan he haluavat käyttää toisenlaista oikeutta. Elikkä laki tällä hetkellä ei syrji ketään, se on yksiselitteinen ja selkeä. Ja nyt on minun mielestäni väärin käyttää perusteluna sitä, että laki syrjii jotakin. Ei se ketään syrji. Aina kun laki tehdään jotakin asiaa varten, niin totta kai se asettaa rajoituksen jonnekin päin. Minun mielestäni on täysin älyllisesti epärehellistä puhua semmoista asiaa, että lainsäädäntö on sellaista, että kaikille kaikki, tässä ja nyt heti. Se on täysin absurdi ja mahdoton ajatus, ei tämmöistä lainsäädäntöä voi olla olemassakaan. Aina kun me teemme lakia mistä tahansa asiasta, niin totta kai se asettaa rajoituksen jonnekin toiseen suuntaan. Minun mielestäni tämän keskustelun taso on niin surkeata, että ei voi käsittää, miten pyöritään tämmöisellä tunnetasolla kuin nyt käytettäessä tasa-arvo-, suvaitsevaisuus- ja muita termejä koko ajan tässä asiassa.

Kolmantena haluan heittää vielä erään asian loppuun, koska olen kolme vuotta lukenut myös teologiaa ja minulla on omanlainen käsitys Raamatusta, niin kuin varmaan meillä kaikilla. Huovinen mainitsi siitä, että on kristitty ja ei saa loukata toisen arvomaailmaa. Ketään ei haluta loukata, jos täällä esimerkiksi joku edustaja nostaa esille raamatullisia arvoja ja seisoo niitten takana. Itse en ole tätä asiaa vielä nostanut esille, mutta heitän nyt tämmöisen vaan: "Kristitty" oli aikanaan Raamatussa oleva haukkumanimi, joka tuli opetuslapsille, kun he seurasivat Jeesusta. "Kristitty" tarkoittaa ’Kristuksen kaltaista’, sitä että haluaa seurata Kristusta — se on yksiselitteinen Raamatun antama teologinen totuus. Ja Jeesus sanoi itse näin Raamatussa Matteuksen evankeliumissa: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: "Herra, Herra!", pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikolle voi todeta oikeastaan tässä vaiheessa iltaa vain, että samaa sukupuolta olevien parien on mahdollista avioitua EU-maista Ruotsissa, Hollannissa, Belgiassa, Portugalissa ja Espanjassa, EU:n ulkopuolella vastaavasti Norjassa, Islannissa, Argentiinassa, Kanadassa ja Etelä-Afrikassa ja lukuisissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Lisäksi ainakin Saksassa, Luxemburgissa ja Nepalissa valmistellaan tasa-arvoisen avioliittolain säätämistä tai harkitaan sitä. En usko, että näissä maissa on toimittu väärin, ja luotan näiden tasa-arvoisten demokratioiden lainvalmisteluun ja niistä kertyneeseen tutkimustietoon, joten tältä osin voi kyseenalaistaa tämän yhden yksittäisen tilanteen, johon edustaja Niikko viittasi.

Edustaja Mäkipäälle totean vielä: miten ihmeessä tasa-arvoinen avioliittolaki siis tekisi todennäköisemmäksi sen, että tulevaisuuden päättäjät tekisivät jotain perusteetonta tai hölmöä? Ei minun mielestäni mitenkään. Siitä, miten asiat tänä päivänä ovat tai ovat historiassa olleet, ei voi päätellä, miten niiden pitäisi tulevaisuudessa olla, ja kyllä varmasti lainsäädäntö elää ajassa tulevaisuudessakin, mutta eihän tämän lakihankkeen vastustamisen perustana nyt mitenkään voi olla pelko siitä, mitä kenties tulevaisuuden päätöksentekijät tekevät.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikolle on todettava, että keskustelu käy kuumana ja tunteikkaana puolin ja toisin — siihen en ota kantaa, onko keskustelun taso surkea. Kolmen lapsen äitinä on kuitenkin pakko todeta edustaja Niikolle, että jos minun lapseni olisivat syystä tai toisesta siinä tilanteessa, että he olisivat vailla vanhempia — toivottavasti näin ei koskaan käy — minun toiveeni olisi, että heillä olisi mahdollisuus rakastaviin vanhempiin, turvalliseen kotiin ja suvaitsevaiseen ympäristöön.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Juuri näin, kuten edustaja Pekonen täällä totesi, paras vaihtoehto lapselle on rakastavat vanhemmat. Ei sellaisia vanhempia ole vain yhdenlaisia, esimerkiksi ainoastaan heterovanhempia; nämä rakastavat vanhemmat voivat olla heteroja, he voivat olla yksin huoltavia, he voivat olla pitkiä tai pätkiä, he voivat olla myös homoja. Ei vanhemman rakkaus johdu vanhemman ominaisuuksista vaan kyvystä rakastaa.

Ymmärrys kiusaamisen dynamiikasta ontuu myös, jos vedotaan erilaisten vanhempien altistavan koulukiusaamiselle. Täällä edustaja Pelkonen hyvin totesi, että kiusaajat ottavat erilaisuuden yleensä kiusaamisen kohteeksi ja kiusaajat ovatkin itse heikon itsetunnon omaavia, eikä meidän pidä tehdä tätä päätöstä sillä perusteella, että jotenkin katsoisimme asiaa kiusaamisen näkökulmasta. Se, että lapsi kasvatetaan uskomaan itseensä ja tasa-arvoisuuteen muiden lapsien kanssa, on paras keino ehkäistä koulukiusaamista, ei sukupuolineutraalin avioliittolain kariuttaminen.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko toisti jälleen edellä sen ajatuksen, että meillähän on jo nykyään samat oikeudet kaikilla ihmisillä. Muistutan vain siitä, että samalla argumentilla on puolustettu taannoin myös avioliiton rajaamista vain saman rodun sisäiseksi ja on perusteltu sitä, että valkoihoinen ihminen ei voi mennä naimisiin mustaihoisen ihmisen kanssa, siten, että heillähän on jo nykyäänkin samat oikeudet. Se argumentti oli siihen aikaan yhtä huono kuin se on nykyään.

Edustaja Niikko on useassa puheenvuorossaan puhunut, että tutkimukset osoittavat sitä tai tätä, mutta en ole huomannut yhdessäkään puheenvuorossa hänen täsmentäneen, mitkä tutkimukset. Itse olen käynyt läpi jonkin verran alan tutkimusta, siis sekä samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuutta tarkastelevaa tutkimusta että muuta samaa sukupuolta oleviin pareihin liittyvää tutkimusta, ja ne tutkimukset eivät mitenkään tue edustaja Niikon esittämää väitettä. Joissakin tutkimuksissa on harhaanjohtavasti tällaisia tapauksia verrattu tilanteeseen, jossa lapsi menettää isän tai äidin esimerkiksi onnettomuuden tai sairastapauksen takia, ja siitä on vedetty johtopäätöksiä, että tällaisessa perheessä kasvava lapsi, siis isättä tai äidittä kasvava lapsi, joutuu usein ongelmiin, niin kuin varmasti joutuukin. Voin kuvitella, että jos oman vanhempansa menettää, oli tämä mitä sukupuolta tahansa, kun on itse pieni lapsi tai vasta nuori, niin varmasti se jättää jälkensä ja siitä voi aiheutua monenlaisia vaikeuksia. Mutta tällaisen tilanteen vertaaminen siihen, että lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa läsnä alusta loppuun asti, siis sieltä varhaislapsuudesta läpi myöhemmän lapsuuden ja nuoruuden, on täysin harhaanjohtavaa. Jos on kaksi äitiä tai kaksi isää, niin asetelma on lapsen kannalta täysin eri kuin sellaisessa perheessä, jossa äiti tai isä menehtyy ja lapsi menettää tämän äkillisesti.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Kun kello käy ja ilta lähenee, niin yritän olla lyhytsanainen ja vielä palata asiaan tästä lapsen näkemyksen kulmasta. Edustajat Salonen ja Pekonen mainitsivat siitä, että ei ole kysymys siitä, millainen vanhempi, pariskunta, siellä on, kunhan vaan rakastaa lastaan. Minä olen täysin samaa mieltä. Aivan totta on, että aivan samoin lesbovanhempipari tai homopari pystyy rakastamaan lasta, ihan samalla tavalla kuin heterovanhemmat. Ei tästä ole kysymys. Minä en aseta missään vaiheessa eriarvoiseen asemaan ihmisiä sen takia, etteivätkö he pysty lasta rakastamaan.

Kysymys on vain näistä tutkimuksellisista asioista, siitä, että siitä ei ole riittävästi tutkimuksellista tietoa, kuten viittasin aikaisemmin. Ja kuitenkin on selvää, että adoptoitava lapsi on jo valmiiksi niin traumatisoitunut. Hän on voinut kärsiä vanhempien menehtymisestä tai monesta muusta johtuen, ja hän tarvitsee kaikkein suurimman emotionaalisen ja juridisen turvan. Ja nyt jos lapsi adoptoitaisiin perheeseen, jossa on kaksi isää vaikka, entisen äidin ja isän sijasta, voitko väittää, edustaja Männistö, esimerkiksi sitä, että se on aivan samantekevää lapselle, kunhan he vain rakastavat häntä? Ei se lapsen kannalta ole sama.

Sitten mitä tulee tähän koulukiusaamiseen, mihin, edustaja Salonen, täällä viittasit, tosiasia vain on näin, että lasten maailma on hyvin raaka ja julma maailma, johon meidän aikuisten tulee puuttua. Koulukiusaamista ei tule hyväksyä ikinä. Mutta emme me sillä poista sitä, jos lapsi asuu toisten näkökannalta eriarvoisessa ympäristössä, että hän joutuu kiusatuksi, emme me voi sitä täällä lain säätämisellä poistaa. Maailma vain on raadollinen, ja se ei riitä perusteeksi minun mielestäni, että suljemme silmämme tosiasioilta.

Lasta pitää kuitenkin suojella, ja sen takia tässä lakialoitteessa oli huono juttu se, että tänne lisättiin erityisesti tämä lasten adoptiomahdollisuus, koska se ei ole lapsen kannalta paras mahdollinen vaihtoehto.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Faktaa on se, että tällä hetkellä suomalaisista lapsista ja nuorista yli yksi neljäsosa kärsii erilaisista mielenterveydellisistä ongelmista, ja näiden lasten lukumäärä on vain lisääntynyt vuosi vuodelta ja ongelmat ovat muuttuneet entistä vakavammiksi. Kysyä vain voi, mistä tämä sitten johtuu. Jos rakkautta saa, niin onko sillä väliä, mistä se rakkaus tulee?

Lasse Männistö /kok:

Arvoisa puhemies! Siitä tunnutaan nyt olevan salissa hyvin yhtä mieltä, että rakastavat vanhemmat ovat lapselle se kaikkein tärkein asia, ja tästä näkökulmasta itse pidän niin ikään tasa-arvoista avioliittolakia erittäin perusteltuna.

Edustaja Niikko on aivan oikeassa. Ei varmasti ole sama, se ja sama, onko lapsella heterovanhemmat vai samaa sukupuolta olevat vanhemmat. Ei se ole sama asia. Kysymys kuuluukin: onko se haitallista lapsen kehitykselle, lapsen elämälle tai kasvulle perheessä, jos hänellä on kaksi isää tai kaksi äitiä?

THL:n tutkija Solantaus on käynyt läpi kymmeniä tutkimuksia, joita tähän mennessä asiasta on 1950-luvulta alkaen kertynyt. On aivan totta, niin kuin edustaja Niikkokin on todennut, että tutkimustieto ei ole täysin kattavaa, ja varmasti tulevaisuudessa sitä tulee kertymään yhä lisää, mutta tähän mennessä sitä on jo etenkin kansainvälisiltä kentiltä paljon kertynyt. Tytti Solantaus ei ole löytänyt mitään perusteita tämän tutkimusaineiston läpikäynnissä sille, että samaa sukupuolta olevien parien perheissä lapset kehittyisivät tai kasvaisivat jotenkin heikommin, haitallisemmin, kieroon verrattuna eri sukupuolta oleviin pareihin.

Itse asiassa erikoinen löydös, joka tunnistettiin tilastollisesti merkitseväksi, oli se, että heteropariskunnissa on keskimäärin enemmän parisuhdeväkivaltaa kuin samaa sukupuolta olevien parien kesken. Tämä oli yksi ero, joka löydettiin. Siitä huolimatta uskallan puolustaa täällä myös heteroparien oikeutta kasvattaa lapsia, vaikka tällainen ero nykytiedon valossa tutkimuksista paljastuukin. Mutta alleviivaan vielä, että Suomessa nyt alan ykköstutkijat eivät ole löytäneet perusteita tutkimustietoon vedoten, joita edustaja Niikko täällä jatkuvasti on nostanut esiin.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikolle pitää todeta, että vähän ristiriitaiset nämä perustelut. Kysynkin: oletteko sitä mieltä, että jos homopari saa lapsen muulla tavoin kuin ulkomaisella adoptiolla, niin he ovat hyviä vanhempia ja heidän lapsellaan on mahdollisuus kasvaa täysipainoisesti, viettää lapsuuttaan täysipainoisesti ja olla esimerkiksi koulussa ilman kiusaamista?

Yritin sanoa omassa puheenvuorossani, että ei koulukiusaaminen voi olla peruste tämän tasa-arvoisen avioliittolain eväämiselle, koska tähän koulukiusaamisen dynamiikkaan nimenomaan pystytään vaikuttamaan vaikuttamalla sen lapsen terveeseen itsetuntoon, ja se lapsen terve itsetunto kehittyy vanhempien hyväksynnästä ja rakkaudesta. Ja koska vanhempien hyväksynnästä ja rakkaudesta me täällä nyt puhumme, niin kuten aikaisemmin jo totesin, sillä ei ole merkitystä, millaiset ne vanhemmat ovat, vaan sillä, että heillä on kyky rakastaa ja luoda lapselle terve itsetunto.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Niikko totesi, lasten maailma on erittäin rankka. Lapset ovat toisiaan kohtaan raakoja, olit sitten lihava, laiha, silmälasipäinen tai muuten vain vähän omituinen. Mielestäni tämä on erittäin huonoa argumentointia tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan, sillä me kaikki tiedämme, että jos koti on tasapainoinen ja vanhemmat ovat rakastavia, niin ei ole mitään estettä sille, etteikö myös sateenkaariperheen lapsista voisi kasvaa varsin mallikkaita ja yhteiskuntakelpoisia aikuisia.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pyysin edustaja Niikkoa täsmentämään, mihin tutkimuksiin hän viittaa, kun hän väittää, että tutkimusten mukaan sitä tai tätä. En saanut vastausta kysymykseeni, mutta voin itse viitata muutamiin tutkimuksiin.

2004 julkaistu MacCallumin ja Golombokin tutkimus tarkasteli yksinhuoltajien lesboperheitä, yksinhuoltajien heteroperheitä ja heteroparien perheitä. Tämän tutkimuksen perusteella ei löydetty eroja tämän perhetaustan perusteella lasten kasvatuksessa ja kehityksessä. Toisessa vertailussa aineistona oli 2 000 lesboäitien kanssa elävää lasta, 1 500 homoisien kanssa elävää lasta ja 700 000 lasta muista perhetyypeistä. Tässä käytettiin mittarina luokalle jääntiä ja siinä todettiin, että lesbo- ja homoparien lapset jäävät keskimäärin hieman enemmän luokalle kuin heteroparien lapset mutta selvästi vähemmän kuin yksinhuoltajien lapset ja aivan dramaattisesti vähemmän kuin sellaiset lapset, jotka on sijoitettu ryhmäkoteihin. No, mikä näitä eroja sitten lesbo- ja heteroparien lasten välillä voisi selittää? Tutkimuksessa todettiin, että erot selittyvät hyvin pitkälle vanhempien koulutustasolla ja tulotasolla, eivät sillä, ovatko vanhemmat samaa sukupuolta vai eri sukupuolta.

2009 julkaistu Averettin ja kumppanien tutkimus tarkasteli adoptioita homo- ja lesboperheisiin. Siinä oli 155 homo- ja lesbovanhemmille adoptoitua lasta tai nuorta ja 1 229 heterovanhemmille adoptoitua lasta ja nuorta. Jälleen kerran todettiin, että vanhempien sukupuolella ja parisuhdeasemalla ei tässäkään tutkimuksessa ollut vaikutusta lasten menestykseen, pärjäämiseen ja kasvuun.

Nämä ovat niitä tutkimuksia, joihin itse olen tutustunut. Edustaja Niikko, jos teillä on tutkimuksia, jotka kumoavat näitten tulokset, niin voitteko esittää ne ja tarkentaa, mihin tutkimuksiin viittaatte?

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tynkkynen nosti esille näitä tutkimuksia, ja haluat lisätietoa. Minä toimitan ne sinulle tällä viikolla, ja samoin voit antaa ne sitten Männistölle eteenpäin. Niitä on vaikka kuinka paljon. Kun nyt kerran nostitte äsken itse esille tutkimuksia, niin haluan nostaa yhden tutkimusasian. Ei ollut tarkoitus tätä nostaa esille, mutta kun kerran tutkimuksista puhutaan, niin puhutaan sitten toisestakin puolesta. Elikkä faktat faktoina.

Homoseksuaalisesta kumppanuudesta on tehty monia tutkimuksia, ja osa on myös homoseksuaalien itsensä julkaisemia. Näistä Yhdysvalloissa tehdyistä tutkimuksista käy selvästi ilmi, että homoseksuaaliselle elämäntavalle ei ole tyypillistä pitkäaikainen sitoutuminen yhteen kumppaniin — tämän varmaan tiesittekin. Partnereita on vastaajilla ollut yleisemmin 100—500, joissain tapauksissa jopa yli 1 000, ja yli kolme vuotta kestävät suhteet ovat homosuhteissa harvinaisia. Erään laajan tutkimuksen mukaan yli puolella homoseksuaalisista miehistä ei ole koskaan ollut yli kaksivuotista suhdetta. Vain 7 prosenttia on ollut yli kymmenen vuoden suhteessa. Valtaosalle suhteista on ominaista se, että samaan aikaan voi olla muita kumppaneita. Luvut eroavat selvästi heteroseksuaalien vastaavista tilastoista.

Tämä sama tendenssi nähdään myös Suomessa. Suomessa on noin 3,2 miljoonaa 20—64-vuotiasta aikuista. Jos 1 prosentti heistä on esimerkiksi selkeästi homoseksuaalisuuteen suuntautuneita, se on 32 000, ja parisuhteen rekisteröintioikeutta on Suomessa kuitenkin kymmenen vuoden aikana käyttänyt vain 1 600 paria eli 3 200 henkilöä. Elikkä tämä vastaa 1:tä promillea.

Elikkä nyt kun mennään tähän tilastollisuuteen, niin homosuhteissa ei ole normaalia sitoutua yhteen kumppaniin, saati muodostaa perhettä. Se ei ole kovin yleinen tendenssi. Toki minä toimitan nämä tilastofaktat sitten myös edustaja Tynkkyselle, koska muutenhan tämä voi olla pelkkää populismia, niin kuin yleensä satutaan sanomaan, eikö niin?

Mutta siitä, mitä tulee lasten kasvattamiseen, edelleen toistan sen, että ilman muuta minä olen samaa mieltä, että seksuaalisella suuntautuneisuudella ei lasten rakastamisen kannalta voida mitata sitä, että joku rakastaa jotakin enemmän. Se on äärimmäisen vaikeaa, eihän sitä pystytä sillä lailla mittaamaan. Toistan sen, mitä minä sanoin aikaisemmin: Adoptoitava lapsi on usein hyvin traumasoitunut, hän tarvitsee suurimman mahdollisen emotionaalisen ja juridisen turvan. Miehen ja naisen välinen avioliitto on vakain ja juridisesti turvatuin perhemuoto, ja adoptoitava lapsi tarvitsee mahdollisimman vakaan ja turvallisen perheen. Tästä on kysymys. Elikkä jos lapsella on traumaattinen tausta vanhempien poismenon johdosta, niin on suotavaa, että hänelle suodaan samanlainen kasvuympäristö kuin aiemmin oli. Kenen mielestä se on reilua, että me emme anna sitä samaa mahdollisuutta niille lapsille? Minun mielestäni se ei ole reilua lapsen näkökannalta. Toki hän tarvitsee, jos hänellä on aikaisemmin ollut isä ja äiti, jatkossakin ne.

Kysymys ei ole epätasa-arvosta tai suvaitsemattomuudesta, siitä että me jotkut heterot haluamme pitää kiinni siitä, että lapsia eivät saa homot eivätkä lesbot adoptoida Suomessa jatkossakaan. Ja tämä on yksi niin tärkeä peruspilari, että luulen, että sen vuoksi te ette saaneet sitä tavoittelemaanne sataa nimeä tähän lakialoitteeseen.

Toivon kuitenkin, että vaikka nyt ollaan eri mieltä asioista, voidaan näistä asioista jatkossakin keskustella. Minä haluan myös, edustaja Tynkkynen, teiltä saada ne tilastot ja ne tutkimukset, mihin viittasitte äsken. Ne Solantauksen ja muut tutkimukset, 70 tutkimusta Amerikasta, niistä olevat koosteet, ovat ihan höpöhöpöhommaa. Olen saanut niistä yhteenvedon, ja niitä on tutkittu sen jälkeen, kun olin eräässä tv-keskusteluohjelmassa, missä viitattiin tähän. Niistäkin pitäisi saada oikeata tietoa. Jatketaan keskustelua tämän jälkeen.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! En tiedä, miksi te, edustaja Niikko, pyysitte minua toimittamaan tutkimukset, jos te etukäteen olette jo sitä mieltä, että ne ovat ihan höpöhöpöä. Jos suhtautumisenne tutkimuksiin on yleensäkin tällainen, niin silloin tietysti vaikea mihinkään tutkimusnäyttöön on mitään rationaalista poliittista keskustelua perustaa.

Kun esititte edellä väitteen, että homot eivät keskimäärin ole pysyvissä parisuhteissa niin vakaasti ja paljon kuin heteroparit, niin esitän teille vastakysymyksen: Pitääkö tämän väitteen perusteella evätä avioliitto niiltä samaa sukupuolta olevilta pareilta, jotka haluavat ja hakevat pysyvää parisuhdetta? Jos siis keskimäärin homoparit — väitetään näin — eivät pysyvissä parisuhteissa viihdy ja sitten on kuitenkin jokunen joukko niitä homopareja, jotka haluavat nimenomaan pysyvää parisuhdetta, pitääkö näiltä kaikilta, tätä pysyvää parisuhdetta tavoitteleviltakin, kieltää oikeus avioliittoon tämän teidän esittämänne keskimääräisen tilaston perusteella?

Varmaan on paikallaan myös kysyä, jos pitää paikkansa, että samaa sukupuolta olevat parit eivät keskimäärin ole niin pysyvissä parisuhteissa kuin eri sukupuolta olevat parit, mistä tämä ero johtuu. Voisiko se osaltaan johtua siitä, että tämä maa ei ole tunnustanut samaa sukupuolta olevien parien avioliittoa? Miten veikkaisitte, miten heteroparien suhteet kestäisivät, jos olisimme tilanteessa, jossa heteropareilta olisi lailla kielletty oikeus avioliittoon?

Rekisteröity parisuhde, tähän mennessä ainoa yhteiskunnan sallima tunnustus samaa sukupuolta oleville pareille, on aika tuore. Sitä ennen parisuhteilla, jotka perustuivat kahden miehen ja kahden naisen varaan, ei ollut mitään yhteiskunnan tunnustusta. Onko tällaisessa tilanteessa yllätys ja ihmeellistä, jos samaa sukupuolta olevien parien suhteet eivät ole niin vakaita ja pysyviä kuin eri sukupuolta olevilla pareilla? Ja onko se ihmeellistä tilanteessa, jossa vielä vuonna 2012 Suomen eduskunnassa käytetään puheenvuoroja, joissa esitetään, että samaa sukupuolta olevat parit eivät edes kuulu yhteen? Voitteko sen jälkeen ihmetellä, jos samaa sukupuolta olevat parit eivät ole niin pysyvissä parisuhteissa kuin heteroparit?

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos, edustaja Tynkkynen, noista ajatuksista ja kysymyksistä. Minä olen vähän tämmöinen yksinkertainen mies siinä mielessä, että minä ajattelen asiaa näin, että me olemme pärjänneet tällä avioliittolainsäädännöllä nyt 2 000 vuotta tai ehkä jopa 4 000 — kuka tietää, kuinka pitkään näitä on tutkittu — ja minä en usko siihen, että meillä on nyt tällä hetkellä, kun me elämme vuotta 2012, parempaa tietoa ja parempaa ymmärrystä asioista, niin että nyt on pakko saada tämä sukupuolineutraali avioliittolaki päälle. Minä ymmärrän, että homojen ja lesbojen oikeuksia pitää jollakin tavalla ajaa ja edistää, mutta tämä on väärä keino.