Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on nyt 7,5 tuntia käyty syvällistä keskustelua talouspolitiikasta ja ensi vuoden määrärahoista budjetin suhteen. Kun totesin, että minulla ei enää ollut mitään uutta sanottavaa siinä, ajattelin, että puhun yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, mistä nyt hallitus on antanut esityksensä, mitä ainakin poliisiviranomaiset ovat erittäin suurella tyydytyksellä tervehtineet.

Ongelmanahan tänä päivänä on se, että kunnalliset järjestyssäännöt vaihtelevat erittäin suuresti eri paikkakunnilla. Joillakin paikkakunnilla on erittäin yksityiskohtaisesti määritelty kuntalaisten järjestyssäännöt, miten heidän tulee käyttäytyä kanssaihmisiä kohtaan, ja toisissa kunnissa, lähes puolessa Suomen kunnista, ei taas näitä järjestyssääntöjä ole ollut ollenkaan. Tämä on tietysti aiheuttanut myös tiettyjä ongelmia kansalaisiin nähden, kuinka oikeudessa tai muutoin viranomaiset ovat heihin suhtautuneet.

Toisissa kunnissa taas järjestyssäännöt ovat auttamattomasti jo vanhentuneita. Näin esimerkiksi on asianlaita kotikaupungissani Jyväskylässä, missä järjestyssäännöt ovat jo hyvinkin vanhat. Esimerkiksi Suurajojen aikana on esiintynyt ongelmia kansalaisten ja viranomaisten suhteen, mitä viranomaisten kuuluu tehdä vaikka alkoholin nauttimisen suhteen yleisellä kadulla. Voidaan todeta, että Jyväskylän kaupunginhallituksenkin olisi pitänyt jo aikaisemmin puuttua näihin ongelmiin, mutta ehkä kaupunginhallitus on sitten kaukonäköisesti ajatellut, että hallitus antaa pian tämän esityksensä, niin kuin nyt on sitten tullut. Kuntien järjestyssääntöjen vanhentuneisuudesta johtuu myöskin se, että viranomaiset ovat jatkuvasti toivoneet korjausta tähän epäkohtaan ja siihen, kuinka nyt sitten heidän on suhtauduttava vaikkapa kansalaisten alkoholin nauttimiseen yleisillä paikoilla, voidaanko siitä rangaista, kun toisella paikkakunnalla rangaistaan ja toisella taas tämä on sallittua.

Pienenä yksityiskohtana hallituksen esityksestä voidaan todeta, että siinä myöskin määritellään se, miten kaupunkilaisten, kuntalaisten tulee kotieläimiään pitää kiinni ja mitä ongelmia siitä mahdollisesti tulee.

Yhtenä esimerkkinä hallituksen esityksessä on se, että nyt sitten yksityiskohtaisesti määritellään se, missä alkoholia yleisillä paikoilla voidaan mahdollisesti nauttia, ja se muun muassa taajamissa ja julkisissa ajoneuvoissa, kulkuneuvoissa, tulee olemaan kiellettyä. Valitettavasti tähän on ollut pakko mennä; siksi ikäviä kokemuksia kuntalaisilla on ollut viime vuosina häiriköinneistä. Toki liian pitkälle myöskään tässä laintulkinnassa ei ole menty. Ehdotuksessa todetaan, että myöskin mahdollisuus tulevaisuudessa on piknikin muodossa nauttia virvoittavia aineita myöskin puistoissa, mikäli se ei aiheuta häiriötä kanssaihmisille. Varmaa myös on, että lakia joudutaan tulkitsemaan hyvinkin pian ja vetämään rajaa siihen, mikä on sopivaa menettelyä ja mikä taas ei ole.

Lakiehdotus antaa yleisestä käyttäytymisestä myös muita yksityiskohtaisia määräyksiä, joiden sinänsä tulisi olla itsestäänselvyyksiä. Näyttää siltä, että niitä pitää kuitenkin määritellä vielä erityisesti lailla. Viittaan esimerkiksi toisen omaisuuden töhrimiseen tai omaisuuden muunlaiseen vahingoittamiseen.

Arvoisa puhemies! Hyvää lakiesityksessä on erityisesti järjestyksenvalvojia koskevat säännökset, jotka selkiyttävät poliisien ja vartioimisliikkeitten välistä työnjakoa. Tosiasia on, ettei poliisi enää tänä päivänä kykene vastaamaan kaikista niistä tehtävistä, jotka sille kuuluvat. Ehdotuksessa todetaan, että vartioimisliikkeet voivat poliisipäällikön luvalla vastata kauppakeskusten, liikenneasemien ja joukkoliikennekulkuneuvojen järjestyksestä entistä suuremmin valtuuksin. Siitä ovat lausuneet tyydytyksensä niin poliisi kuin vartioimisliikkeet. Hyvää on myöskin se, että vartioimistehtävät nimenomaan määritellään vartioimisliikkeille, jotka ovat meillä luvanvaraista toimintaa. Nähtäväksi jää, olisiko vartioimisliikkeiden toimivaltaa pitänyt ulottaa laajemmalle kuin laki nyt määrittelee. Viittaan esimerkiksi viime aikoina terveysasemien ja sairaaloiden tiloissa tapahtuneisiin häiriöihin ja väkivallantekoihin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että laki takaa tasavertaisen kohtelun ja käytännön kansalaisille viranomaisiin nähden tulevaisuudessa, asuvatpa he sitten missä kunnassa tahansa tässä maassa.

Annika Lapintie /vas:

Rouva puhemies! Tätä järjestyslakia käsiteltäessä on tuntunut löytyvän harvinainen yksimielisyys, mikä ed. Karpionkin puheenvuorossa tuli ilmi. Mieltäni on jossain määrin häirinnyt se, että jo työryhmävaiheessa, kun tämä raportti — taisi olla pari vuotta sitten peräti — annettiin, riittävästi ei pohdittu sitä, onko meillä ylipäätänsä tarvetta tällaiseen järjestyslakiin. Meillähän on 448 kuntaa, ja puolet näistä kunnista on itse katsonut, että on aiheellista omin järjestyssäännöin säädellä kuntalaisten käyttäytymistä ja sallittuja ja kiellettyjä tekoja, mutta puolet kunnista on hyvin pärjännyt ilmankin. Kaikessa muussa toiminnassa, kun keskustellaan kunnallisesta päätäntävallasta ja demokratiasta, hyvin usein eri puheenvuoroissa on painotettu sitä, miten tärkeää on, että päätäntävalta on mahdollisimman likellä kuntalaisia ja kuntalaiset voivat sitten itse suoraan vaikuttaa kunnanvaltuutettujen kautta ja äänestämällä kunnallisvaaleissa siihen, millä tavalla heidän kuntaansa hoidetaan.

Esimerkiksi, kun on ollut yritelmiä, että saataisiin lisää korvamerkittyjä rahoja, jotta kuntien rahanjakoa rajattaisiin niin, että kunnat eivät voisi itse pistää rahaa ihan mihin tahansa vaan täältä eduskunnasta käsin määrättäisiin terveydenhuollon ja koulutoimen osuudet, toistuvasti nämä yritykset on ammuttu alas niillä perusteilla, että kuntien tulee itse saada päättää omista asioistaan. Tätä taustaa vasten, miten yleensä suhtaudutaan kunnalliseen päätäntävaltaan, on aika outoa ja hyvin poikkeavaa se, että järjestyslailla nyt sitten lähdetään sääntelemään kuntalaisten elämää.

Itse asiassa pääsääntöisesti tässä laissa olevat asiat ovat vähän haittaa ja vahinkoa tuottavia käyttäytymismuotoja ja niiden lailla kriminalisoiminen on aika ongelmallista. Kunnat ovat erilaisia ja sijaitsevat eri puolilla Suomea, niissä on erilaisia tarpeita. Itse olisin edelleen pitänyt parempana sitä, että kunnallisin järjestyssäännöin säädellään näitä asioita. En oikein näe sitä suurta ongelmaa, mitä esimerkiksi sisäministeri Itälä on toistuvasti tuonut esille: Oliko se niin, että Turussa saa juoda olutta puistossa, mutta Naantalissa ei saa juoda olutta puistossa? Sekö on jokin iso ongelma! Sen takia tarvitaan tämä laki, joka nyt sitten on 90 sivua pitkä. Mielestäni näin ei ole.

Otan kolme asiaa esille, esimerkkejä siitä, mitä ongelmia tähän järjestyslakiin sisältyy, ja toivon sitten, että valiokuntakäsittelyssä lisää näitä pohditaan.

Lakiin sisältyy hallussapidon kriminalisointi, mikä meidän käytännössämme on hyvin poikkeuksellista. Yleensä vaaditaan hyvin painavia perusteita sille, että jonkin asian hallussapito on rikollista. Tämän lain mukaan nyt sitten laillisten spraymaalien hallussapidosta tulee kriminalisoitua, jos ei poliisille pysty näyttämään, että on jokin erityinen syy pitää hallussa juuri tätä tietyn sorttista maalia. Minusta tämä on hyvin kyseenalaista, kun taas katsotaan sitä taustaa vasten, minkä asioiden hallussapito yleensä on kriminalisoitua.

Tällaisten maalien vaarallisuutta ei voida rinnastaa teräaseiden vaarallisuuteen. Jos tulevaisuudessa sitten joku tällaisen maalipurkin haltija syyllistyy laittomien graffitien tekoon, mielestäni se ei kuitenkaan ole riittävä peruste sille, että pelkkä hallussapito olisi jo kiellettyä, koska tällaisen maalipurkin hallussa pitämisestä ei aiheudu mitään selvää vaaraa eikä riskiä kenellekään.

Nimenomaan suhtautumisessa spraymaaleihin ja ehkä osittain myös alkoholin käyttöön näkyy se suuntaus, että tällä nimenomaan pyritään hallitsemaan nuoria ja kohdistamaan vain tiettyyn ikäryhmään nämä toimenpiteet. Kyllä minä pohdin sitä, onko tämä nyt sitten oikea tapa vastata esimerkiksi nuorten levottomuuteen, liian suuriin koululuokkiin, opettajien lomautuksiin ja mitä kaikkea me aikuiset olemmekaan tehneet. En oikein tätä pidä sopivana.

Sen lisäksi ottaisin esille häiriötä aiheuttavan toiminnan, joka on kriminalisoitu 7 §:ssä. Tässä luetellaan ikään kuin yhdenvertaisina toimenpiteitä seksuaalipalvelujen ostaminen ja tarjoaminen ja virtsaaminen ja ulostaminen. Mielestäni nämä nyt kuitenkaan eivät samaan lakiin sovellu. Onhan täällä myös velvollisuus siihen, että koiran ulkoiluttajan pitää koirankakka korjata pois.

Olen sitä mieltä, että seksuaalipalveluiden ostaminen tulisi kriminalisoida, mutta ei siksi, että se tuottaa häiriötä ympäristölle, vaan siksi, että en katso, että inhimilliseen, tasa-arvoiseen ja humaaniin yhteiskuntaan kuuluu sellainen mahdollisuus, että ihmisiä voidaan ostaa. Minun mielestäni me teimme virheen, kun muutama vuosi sitten aika niukalla, muutaman kymmenen äänen, enemmistöllä tämä sali hylkäsi hyvän ehdotuksen siitä, että seksuaalipalveluiden ostaminen olisi kriminalisoitua.

Lain perusteluissa todetaan, että tällä järjestyslailla ei oteta kantaa siihen, miten yleensä suhtaudutaan prostituutioon tai paritukseen, vaan halutaan pelkästään sulkea silmät ja hätistellä pois ihmisten näkyvistä tällainen häiriötä aiheuttava toiminta. Mielestäni tämä on väärä tapa puuttua prostituutioon, naiskauppaan ja yleensä siihen, mitä on heti Venäjän rajan takana. Valtava elintasokuilu aiheuttaa sen, että meille tulee paljon ulkomaalaisia naisia prostituutiota harjoittamaan. Sen leimaaminen pelkästään häiriötä aiheuttavaksi toiminnaksi on väärä ratkaisu. Sen takia minun mielestäni meidän pitäisi olla riittävän rehellisiä ja kriminalisoida itse prostituutiopalveluiden ostaminen eikä pelkästään häiriöiden takia tällaisilla sakkorangaistuksilla uhkailla.

Viimeisenä ottaisin esille järjestyksen valvonnan, joka on 6 luvussa 22 ja 23 §, joissa säännellään todellakin poliisin mahdollisuutta antaa tehtäviä yksityisille vartijafirmoille. Tällainen lisävaltuuksien myöntäminen liikekeskusten ja asemien vartijoille paikallispoliisin päätöksin on mielestäni periaatteellisesti arveluttavaa. Kaiken julkisen vallan käytön tulisi kuulua nimenomaan viranomaisille, eikä sitä pitäisi yksityistää, vaan tässä olisi syytä olla hyvin varovainen. Rajanveto on hyvin tärkeää.

Kuten varmasti muistamme, kaikissa gallupeissa, kun kansalaisilta kysytään, Suomessa poliisi nauttii suurta kansalaisten luottamusta, mutta silloin puhumme nimenomaan poliisimiehistä — poliisimies on termi, voi naisiakin olla poliiseina — poliisin koulutuksen saaneista henkilöistä, joiden toiminta kuitenkin kaikkien vapauttamistenkin jälkeen on hyvin demokraattisessa valvonnassa. Sen sijaan yksityiset vartijapalvelut eivät ole siitäkään huolimatta, että ovat luvanvaraista toimintaa. Toivoisin, että valiokuntakäsittelyssä edelleen mietitään sitä, millä tavalla rajanveto tehdään, mikä on julkisen vallan käyttöä ja missä määrin sitä ylipäätänsä kannattaa lähteä yksityistämään.

Kaiken kaikkiaan olen edelleenkin sitä mieltä, että parempi tapa olisi säilyttää kunnalliset järjestyssäännöt ja poimia esille ne suuret ongelmat eli esimerkiksi kriminalisoida prostituutiopalveluiden ostaminen. Tässä on niputettu yhteen lakiin kovin erilaisia asioita, jotka eivät ole yhteismitallisia. Se tekee tästä aika ongelmallisen sopan ja varsinkin vielä, kun näitä asioita ei riittävästi problematisoida ja pohdita.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lapintielle toteaisin sen, että nythän niissä puolessakin kunnista, jotka eivät ole järjestyssääntöä aikaansaaneet, olisi ollut jo järjestyssääntöjen tarve olemassa. Aiemminhan järjestyssäännöt olivat pääasiassa kaupungeissa, ja nyt yleisen järjestyksen ja turvallisuuden niin vaatiessa tarve näissä toisissa kunnissa myöskin tuli esille.

Mutta kun meillä poliisihallinto tuli laajemmalle pohjalle kuin kuntapohjalle, oli hyvin vaikea tietää, mikä järjestyssääntö ja määräys missäkin kunnassa on voimassa, joten kyllä periaatteessa järjestyslaki on odotettu ja tarpeellinen ja sitä nämä 200 kuntaakin ovat odottaneet. Kun hallintovaliokunta antaa asiasta mietinnön, en mene lain yksityiskohtiin.

Juha Karpio /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie kritisoi kovasti vartioimisliikkeiden toimintaa ja katsoi, että heidän toimintaansa nyt laajennetaan. On todettava, että tällä hetkellähän vartioimisliikkeiden toimintaa ei ole juuri millään tavalla laissa määritelty. Nythän tässä todetaan, miten he voivat harjoittaa elinkeinoaan, eli se rajoittuu yksinomaan kauppakeskuksiin, liikenneasemiin ja joukkoliikenteen kulkuneuvoihin, ei mihinkään muualle, ja silloinkin tarvitaan nimenomaan erityinen lupa, että he voivat näin toimia.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman hämmästelin ed. Lapintien käsitystä spraymaalien hallussapidosta. Kyllähän tuntuu käsittämättömältä, kun esimerkiksi VR:lle tuotetaan kymmenien miljoonien markkojen vahinko vuositasolla, että täällä sitten epäiltäisiin, että jotkut liikkuisivat spraymaalien kanssa muuten vain iltapimeässä esimerkiksi kielletyllä alueella ja siitä ei voitaisi tuomita. Kyllä minä hämmästelen suuresti. 13 § on ehdottomasti tarpeellinen ja täytyy ottaa järjestyslaissa huomioon.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys 20/2002 vp laiksi turvallisuuden edistämistä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudistamiseksi on mielestäni erittäin tarpeellinen, erittäin hyödyllinen ja perusilmeeltään varsin onnistunut esitys. Toivon, että valiokuntakäsittelyssä kuitenkin eräisiin asioihin vielä kiinnitetään huomiota.

Mielestäni tämä on hyvin tarpeellinen juuri sen takia, että tällä hetkellä on ollut ongelma, minkälaisia säännöksiä kunnat näissä asioissa laativat vai laativatko ollenkaan. Kuten muun muassa ed. Nousiainen juuri mainitsi, vanhastaan järjestyssääntöjä ovat nimenomaan kaupunkikunnat laatineet ja maaseutukunnat ovat osaltaan olleet tarpeen mukaan pakotetut näitä laatimaan ja osaltaan tilanne on tässä ollut hyvin vaihteleva. Tietysti hieman ongelmallistakin on uhrata kunnallisen päätännän voimavaroja tämän kaltaisten, mielestäni valtakunnan lainsäädännön pariin kuuluvien asioitten pohtimiseen ja säätämiseen. Kun nämä asiat säädetään valtakunnallisessa lainsäädännössä uskon, että niillä on aivan erilainen arvovalta ja auktoriteetti kansalaisten lainkunnioituksen kannalta.

Kun poliisipiirit ja kihlakunnat käsittävät useita kuntia, niin jos niissä on hyvin erilaiset säännökset, tämä kyllä johtaa kieltämättä niihin epäkohtiin, joihin muun muassa sisäministeri Ville Itälä on ansiokkaasti kiinnittänyt huomiota. Samoin kuntapäättäjät ovat näitä asioita joutuneet pohtimaan, mitenkä näissä oikein menetellään ja tehtäisiin. Ongelmia on ollut, kun eri kunnissa on ollut erilaiset säädökset.

Siinä suhteessa pidän erinomaisen hyvänä, että tällainen hallituksen esitys on annettu ja että tällä halutaan luoda kansalaisille turvallisuutta, jonka viime aikoina on koettu paljolti puuttuvan. Tosiasia on, että liian moni kansalainen joutuu kokemaan turvattomuutta tässä maassa, jossa jokaisella olisi oltava liikkumisen oikeus ja vapaus ja oikeus niin fyysiseen kuin kaikkeen muuhunkin turvallisuuteen.

Täällä keskusteltiin vartiointiliikkeistä. Yhdyn ed. Karpion esille tuomaan näkemykseen, että on erinomaisen hyvä, että tällä lainsäädännöllä nämä tuodaan juuri nyt lainsäädännön pariin tältäkin osin. Mielestäni se on ollut erinomaisen hyvää työtä, mitä vartiointiliikkeet tekevät. Kun poliisin hälytysmatkat ovat venyneet pitkiksi ja poliisipäivystykset ovat harventuneet tässä maassa, niin totta ihmeessä pitää olla oikeus vartiointiliikkeitten palveluksiin. Minä uskon, että nämä tulevat hyvinkin voimakkaasti tulevaisuudessa vielä kasvamaan ja lisääntymään. Olen huomannut sen, että kun henkilöt, jotka eivät järjestyksestä niin kovin paljon välitä, kohtaavat vartiointiliikkeen edustajan, järjestys silloin yleensä myös löytyy. Tästä on hyviä kokemuksia.

Mutta joihinkin asioihin haluaisin vielä puuttua.

Mielestäni tiettyjen aineitten hallussapito pitää kriminalisoida. Sille on vahvat perusteet. Jos henkilö pystyy osoittamaan riittävän pätevät syyt, että ei ole pahoissa aikeissa ollut liikkeellä, ei kai poliisimiehetkään lähde aiheetta syyttämään. Mutta tällä on haluttu antaa poliisille mahdollisuudet puuttua asioihin ja harjoittaa tutkintaa.

Mielestäni olisi ollut aiheellista naamioituneena esiintymiseenkin kiinnittää enemmän huomiota. Tietysti se on hyvin ongelmallinen asia. Siinä tulee etniset ja uskonnolliset kysymykset, jotka ovat tietysti osaltaan eri asia, mutta ehkä tuokin asia valiokunnassa olisi syytä tarkistaa.

Mutta todellisia ongelmia on alkoholilainsäädännön asioissa. Tällä on haluttu pyrkiä erittäin hyvään, mutta minusta on hyvin ongelmallista puistojuopottelu, joka tällä sallittaisiin. (Ed. Karpio: Vappuna!) — No, minä katson, että puistojuopottelu on ongelmallinen asia kaikkina aikoina, ja se tehtäisiin tätä kautta luvalliseksi. — Tässä on, sanoisinko, tietty hieno ajatus, että siellä hyvin kultivoituneesti ja sivistyneesti perheet nautiskelisivat viiniä, mutta totuus on kylläkin aivan toinen. Puistojuopottelu laillistettaisiin tällä pykälällä.

Tähän tulisi puuttua kyllä aivan toisella tavalla. Se pitäisi ehdottomasti kieltää. Puistothan ovat niitä turvattomia paikkoja, joihin ei monikaan edes uskalla täällä Helsingissä eikä monissa muissakaan kaupungeissa mennä, ja nyt tämä puistojuopottelu oikein laillisesti sallittaisiin. Jos porukat, jotka siellä nauttivat päihdyttäviä aineita keskioluesta alkaen, istuvat siististi penkillä tai istuvat siististi nurmikolla omasta mielestään ketään häiritsemättä, onko poliisilla oikeus silloin puuttua? Vai onko poliisilla oikeus puuttua, jos siellä ollaan hiukan huonommissa vaatteissa, ei olla ykkösvaatteisiin tai ulkoiluasuihin pukeutuneena? Toisin sanoen vanhanajan ryyppyjengi saa laillisen luvan nauttia viinaa puistoissa. Tämä, jos mikä, karkottaa lapsiperheet, äidit ja lapset, vanhukset, tavalliset perheet ja vapaa-ajanviettäjät entistä enemmän pois puistoista.

Tähän epäkohtaan haluan kiinnittää huomiota, että ehdottomasti pitää puistossa tapahtuva alkoholin juominen kieltää. Muuten puistot menevät aivan turvattomiksi paikoiksi. Minä kysyisinkin, onko niin, että kun suurpedot tekevät metsät liikkujille turvattomiksi, tekevätkö sitten tämän lain mukaan juopot kaupunkien puistotkin yleisölle turvattomiksi, ei ainoastaan epäviihtyisiksi, paikoiksi.

Arvoisa rouva puhemies! Minä uskon, että tällä korjattavalla asialla täydennettynä tästä kehittyy hyvä laki. Samalla toivon, että tässä tai muissa laeissa kiinnitettäisiin myös ilotulitteitten ja muitten vaarallisten aineitten käyttöön riittävää huomiota.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys järjestyslaiksi on, niin kuin ed. Oinonen totesi, monilta osin onnistunut. Mutta toisaalta voisi todeta tähän asiaan, että niin kauan kuin sitä onkin valmisteltu ja niin paljon kuin sen eteen onkin tehty töitä, monessa paikassa siitä on kyllä löytynyt sellaisia merkkejä, että olisi se voitu vielä tehdä loppuun saakkakin valmiiksi. Pidän tietysti osittain menetyksenä, että lähetekeskustelu on tähän aikaan illasta, koska päiväsaikaan tästä salista olisi löytynyt erittäin paljon meitä viisaampiakin asiantuntijoita käsittelemään ja ruotimaan tämän sisältöä.

Mitä tulee ed. Oinosen kantamaan huoleen puistojuopottelusta ja ryypiskelystä, pidän huolta aiheellisena, mutta toisaalta sisältöä miettien ja tutkien katson, että täällä suurempiakin ongelmia varmasti on olemassa. Kun näitä lain perusteluja on yrittänyt käydä nyt tämän ja eilisen päivän aikana läpi, jollakin lailla on tullut sellainen käsitys, että perustelut ovat monessa paikassa hyvät, mutta ne eivät ole kyllä loppuun saakka mietityt eivätkä selvitetyt.

Aika lailla hyvin tätä kuluvaa aikaa ja ajan henkeä kuvaa tietysti ed. Lapintien kantama huoli, että täällä annetaan liian tiukkoja määräyksiä ja edellytetään liian tiukkaa hallintaa taikka hyväksyttävää syytä esimerkiksi spraymaalien kuljettamiseen julkisella paikalla sillä lailla, että on epäiltävissä, että kuljettaja ei muistuta olemukseltaan työtätekevää kansaa, vaan enempi esiintyy häiriötä tuottavana ja paikkoja töhrivänä kansalaisena. Mielestäni rajanveto siinä ei ole suinkaan vaikeata.

Yksi aihe, minkä voisi todeta, on, että näissä yleisissä säännöksissä ja niiden perusteluissa todetaan, että moniarvoisessa yhteiskunnassa ihmisten on siedettävä hyvin pitkällekin omista käsityksistään poikkeavia tapoja. Järjestyslaissa ei epäsäädyllisyyttä säädetä kielletyksi. Kun rinnastetaan puistojuopottelu muuhun epäsäädyllisyyteen, kyllä pitäisin molempien hillintää aivan yhtä vaadittavana asiana. Itse en osaa sanojani sovittaa niin, etten merkittävästi joitakin edustajia taikka eduskunnan arvovaltaa loukkaisi tässä asiassa, mutta mieli tekisi sanoa jotain aivan ratkaisevaa. Mutta uskon, että kuulijat kyllä tämän asian pystyvät kuvittelemaan, mitä mielessäni liikkuu. (Ed. Aittoniemi: Antaa tulla vaan!) Tämän asian puitteissa jätän mielikuvituksellekin vähän sijaa. Mutta kyllä tältä osin yleinen säädyllisyys ja siveellisyys olisi tullut tässä asiassa tarkemmin määritellä eikä ainakaan todeta, että siihen ei oteta kantaa.

Kun todetaan, että yleinen järjestys ja turvallisuus on joustava käsitepari, en kyllä tietysti osaa sanoa, miten se voidaan näin ilmaista, että se on joustava. Ehkä se on mukautuva. Mutta kun jokin asia mielestäni saattaa olla jossain vaiheessa hyväksyttävää ja suvaittavaa, luulen, että ed. Oinonen ei suvaitse taas sellaista asiaa ollenkaan, vaikka meidän ajatusmaailmamme eivät kovin kaukana saata toisistansa ollakaan. Tätäkään asiaa en ryhdy erikseen tässä kommentoimaan ja syventämään, mitä se voisi olla.

Täällä on otettu kantaa vartiointiliikkeisiin, vartijoiden asemaan ja järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoon. Mielestäni tämä liittyy aika pitkälti aikaisemmin päivän aikana käytyyn keskusteluun kansalaisten turvallisuusmahdollisuuksista yleisten budjettiraamien puitteissa. Tähän nähden tämä tuo tietysti selkeän näköalan tähän asiaan, mutta kyllä tietysti tuo myös sellaisen huolen, että entistä enempi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito jää yksityiselle tasolle. Se on mielestäni valitettava aihe.

Jos ajatellaan vielä puistokysymystä, käsittääkseni tässä ei ole oikeastaan rajattu ainakaan kovin selkeästi, mikä on todella häiritsevä asia julkisella paikalla ja mikä ei, kun rinnastetaan puisto ja yleinen vesialue ikään kuin toisiinsa. Kyllä yleisellä vesialueella saattaa olla niin, että kun sinne aamulla ongelle menee, ei sinne päivän aikana tule kukaan toinen, joka näkisi, nappailenko vähän vai en. Toivoisin, että nämäkin asiat suhteutettaisiin vähän lähemmäksi toisiansa.

Erityisenä ihmeenä tässä asiassa pidän, että hevoset ja koirat ovat menneet täällä nyt sekaisin. Koirakurin alla luetellaan hevonen tähän samaan yhtenä tekijänä. Mutta erityisesti kantaisin huolta siitä, mikä on mielestäni epäkohta ja mihin luulen valiokuntakäsittelyssä toivottavasti löytyvän järjen ja järjestyksen. Viime aikoina tietysti koirien osalta on ollut taas eräs traaginen tapahtuma, kun isompi koira on tappanut pienemmän. Tältä osin tämä ei ole missään muodossa hyväksyttävää, mutta kun todetaan niin, että yleisellä alueella on koira aina pidettävä kytkettynä, mielestäni tähän asiaan pitäisi riittää semmoinen, että koira on selvästi omistajan hallinnassa. Ei kytkettynäolo ole välttämättä koiranomistajan hallinnassa, jos koira on suurikokoinen ja taluttaja vähän pienimittainen.

Tässä asiassa on vielä toinen asia, joka mielestäni ei välttämättä ole huono mutta on ongelma kuitenkin: että on pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulle alueelle taajamassa, joka tarkoittaa puistoa ja päällystettyä tietä tai katua tai mitä tahansa. Tämänkin asian voin ymmärtää ja nähdä, että se on huoli ja ongelma, mutta kun tässä toisaalta rinnastetaan samaan kysymykseen kissa, kyllä mielestäni kissan uloste on aivan yhtä vaarallinen ja yhtä lailla korjattava pois. Pitäisin jopa tarpeellisempana, että kissankin jätökset korjattaisiin pois. Toivon, että tämänkin pohjalta valiokuntakäsittelyssä kiinnitetään tähän erityistä huomiota.

Kun hevosiin äsken viittasin, pidän erityisenä ihmeenä, että se on mennyt koirakurin alle. Kyllä siellä voisi jonkin muunkin otsikon tähän löytää. Kun kuitenkin ratsastajaan otetaan kantaa, että ratsastajaan sovelletaan tieliikennelain määräyksiä, jotka koskevat ajoneuvon kuljettajaa, niin tämän osalta vielä hevoseen liittyen todetaan, että hevosen lisäksi säännökset koskisivat esimerkiksi poroa, koiraa, aasia, laamaa ja strutsia. Mielestäni tästä ei puutu enää kuin pässi. Olen sellaistakin ajatellut, että saattaisin itsekin joskus sillä kulkea, kun on isokokoinen pässi, joka menee eteenpäin. Vai kuuluuko se rinnastaa tähän, että koira on suurempi?

Toisaalta, rouva puhemies, tässä voisi todeta, että kun yksityiskohtia ja pilkkuja täältä löydän, niin ritsan käytölle on erittäin tarkat näköalat ja kilpikonnaa verrataan moneen kysymykseen. Kyllähän tässä olisi voitu ottaa vielä orava ja kettukin esille ja mukaan näihin perusteluihin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Rouva puhemies! On paikallaan, että koko maahan saadaan yhtenäiset säännöt näistä asioista, jotka järjestyslakiin sisältyvät. On kuitenkin syytä pohtia tässä ja varmasti valiokunnassakin kunnallishallinnon ja valtiovallan eli lainsäätäjän välistä suhdetta, ja sitä ilmeisesti perustuslakivaliokunta pohtiikin lausunnossaan. Tässähän nyt mennään kieltämättä melko pieniinkin asioihin lainsäädännön kautta ja samalla esitetään kuntalain 7 §:ää kumottavaksi, mikä merkitsee sitä, että kunta ei enää voisi järjestyssäännöllä säädellä näitä asioita. En aivan tarkkaan ole tietystikään esitystä pystynyt lukemaan, mutta esityksen sivulla 5 hallituksen esityksen yleisperusteluissa käydään läpi Suomen Kuntaliiton mallijärjestyssääntö, ja kun sitä katselee, siinä on tavattoman paljon erilaisia asioita, joita ei lähellekään kaikkia ole sisällytetty hallituksen lakiesitykseen.

Saattaisi olla tarpeen, että isot kaupungit kuten Helsinki ja Tampere sekä ehkä vastaavasti jokin pieni kunta, jossa olosuhteet ovat täysin toisenlaiset ja jossa on poronhoitoa tai jotain muuta erikoisuutta, tarvitsisivat omat kuntakohtaiset järjestyssäännöt, joissa voitaisiin tiettyjä sanktioitakin sisältäen säädellä sellaisia asioita, joita lakiesityksessä ei tulla ottamaan huomioon. Eli kun hallintovaliokunta tekee mietintöä, saattaisi olla paikallaan selvittää, olisiko sittenkin syytä jättää järjestyssäännön antamista koskeva kuntalain 7 § voimaan. En tiedä, olisiko siitä ainakaan mitään haittaa.

Tämä esitys sisältää lakiin sisällytettävillä säännöksillä aika monenlaisia, kansalaisia kovasti kiinnostavia asioita, joita on tullut esille, erityisesti alkoholin nauttiminen, virtsaaminen ja ulostaminen ja prostituutio. Nämä kaikki on 7 §:ssä esitetty säädeltäviksi niin, että edellytyksenä niihin puuttumiselle on, että ne aiheuttavat häiriötä. Vähän hämmästelen sitä, että virtsaaminen ja ulostaminen yleisellä paikalla kielletään vain siinä tapauksessa, että se aiheuttaa häiriötä. Olisin kyllä valmis miettimään pidemmälle menevää sääntelyä eli että se kiellettäisiin. Tietysti on niin, että joskus hätä voi yllättää, ja silloin on rikottava säädöstä ja voi tulla jopa sakot sitten, mutta kyllä oudolta tuntuu, että se ei olisi ilman muuta kiellettyä.

Sitten alkoholin nauttiminen. Siinä on myöskin häiriön edellytys eli se kielletään silloin, kun se aiheuttaa häiriötä, ja poliisi harkitsee, milloin se on häiritsevää. Henkilökohtaisesti olisin jonkin verran siihen suuntaan valmis, mitä ed. Oinonen mainitsi, mutta tietysti elämme nykyisessä ajassa ja se merkitsee sitä, että vappuna ja vähän muulloinkin nautitaan päihdyttäviä aineita ulkona eikä kaikki ole ulkopuoliselle tai muille ihmisille häiriöksi. Saattaa vain olla niin, että poliisin käyttäytyminen eri aikoina ja eri paikkakunnilla vaihtelee, kun on jätetty poliisin ratkaistavaksi, milloin käytös katsotaan häiritseväksi, milloin ei.

Kolmas asia on prostituutio. Seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla siten, että siitä aiheutuu häiriötä ympäristölle, on kielletty, — kai se "ympäristö" on kuitenkin ihmisiä tarkoittava käsite. Mutta olisin tässäkin kohdassa valmis pitemmälle eli siihen, mitä ed. Lapintie esille otti, eli seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla tulisi kieltää joka tapauksessa, aiheuttaa se häiriötä tai ei. Siinä on ihmiskaupasta, moraalittomasta käytöksestä kysymys ja yleensä naisten alistamisesta ja hyväksikäytöstä. Siinä mielestäni on syytä harkita valiokunnassa tiukempaa linjaa, kuin mihin hallitus on ollut valmis. Tämän säännöksen, 7 §:n 1 momentin, kohdalla saattaa tulla se tilanne, että katsotaan, että meillä on lainsäädäntö kunnossa, kun on tällainen pykälä säädetty, ja mikään ei muutu. Voi olla, että kunnat ja kaupungit ovat järjestyssäännöissään menneet pidemmälle kuin mitä tämä laki tässä sanoo, ja se tulisi sallia, eli siinäkin kohtaa ehkä järjestyssääntöjä saatettaisiin edelleen tarvita.

Palaan vielä tuohon virtsaamiseen ja ulostamiseen yleisellä paikalla. Kyllä siinä yhteydessä täytyy sanoa, että meillä kasvatus tässä maassa on aika lailla alas vaipunut, kun näistä tämän tyyppisistä asioista pitää lainsäädännöllä säätää, mutta näin se valitettavasti vain on.

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty keskustelua myös vartioimisliikkeiden hyväksikäytöstä, myönteisessä mielessä hyväksikäytöstä tässä tilanteessa. 22 ja 23 §:ssä niistä puhutaan. Katson kyllä, että poliisilla on ehkä tärkeämpääkin tekemistä kuin seurata näitä asioita niillä paikoilla, joihin 22 § viittaa, eli liikenneasemilla ja kauppahalleissa taikka kauppakeskuksissa, ilmeisesti niiden ulkopuolella kuitenkin. Vartioimisliikkeiden hyväksi käyttäminen tällaisissa tilanteissa on ihan paikallaan. Siihen poliisi antaa luvan, ja vartijat ovat pukeutuneet niin, että heidät tunnistetaan erillään tavallisista ihmisistä.

Epäselväksi minulle jää tässä yksi asia, mutta ilmeisesti on niin, että nämä kauppakeskukset ja mitä siinä muita oli, liikenneasemat jne., maksavat myös vartioimisliikkeiden toiminnat. Valiokunnan on ehkä syytä harkita, että ei poliisi kai rupea ostamaan näitä palveluja vartioimisliikkeiltä, vaan ne, jotka niitä sinne tarvitsevat, ne maksavat. Mutta tietysti se rajanveto, milloin ollaan kadun puolella ja milloin ollaan kauppakeskuksen piha-alueella, helposti on ongelmallista. Eli voivatko nämä vartioimisliikkeet sitten toimia myös kadulla vaiko sillä yksityisellä alueella ainoastaan? Tätä on syytä ehkä pohtia.

Lopuksi vielä totean spraymaaleista, että olen ed. Wallinin kanssa sataprosenttisesti samaa mieltä, että eihän kysymys ole siitä, että ne olisivat vaarallisia ja sen tähden kiellettäviä, vaan siitä, että niillä tehdään tavattoman suurta vahinkoa yhteiskunnalle ja myös yksityisille liikennöitsijöille. Yleensä jos ihminen, on se nuori tai iäkkäämpi, kulkee spraypullo taskussa tuolla kaduilla tai linja-autoissa, junissa, kyllä siihen on syytä olla jokin erityinen peruste. Jos ei sitä ole, silloin on ihan paikallaan, että siihenkin puututaan.

Arvoisa puhemies! Tämä tulee taas lakivaliokuntaan lausunnolle. Lakivaliokunnassa on varsin paljon töitä, mutta toivottavasti tämä nyt sieltä saadaan eteenpäin. Tässä yhteydessä totean, että lakivaliokunta tekee kyllä paljon töitä, asiat vain ovat tänä päivänä siellä varsin vaikeita ja monimutkaisia. Nämä erilaiset sidosryhmät ja tekijät, lainsäädännön monimutkaisuus ja yleiset vaatimukset ja esitysten aika heikko valmistelukin usein aiheuttavat sen, että työmäärä on käynyt suureksi. Toivotaan, että tämä olisi sillä tavalla valmisteltu, ettei tätä tarvitsisi ainakaan uudestaan kirjoittaa lakivaliokunnassa.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minä myös sanon, että olen tämän lakiehdotuksen kokenut jopa välttämättömäksi, en ainoastaan tarpeelliseksi, ja toivon ed. Kankaanniemen tavoin, että tämä lakiesitys saa eduskunnassa ripeän käsittelyn. Olemme tätä keskustelua kuuntelemassa, ed. Nousiainen ja allekirjoittanut, hallintovaliokunnasta, ja olemme aikaisemmin jo ennakoineet lakiesityksen tuloa, ja toivon, että saamme lakiesityksen ennen kesäkautta tähän saliin ja voimaan jo ennen kesää.

Miksi tämä laki on tarpeellinen? Siitä syystä, että elämä ympärillämme on muuttunut niin voimakkaasti yhtä hyvin suurissa kaupungeissa kuin erilaisissa yhteisöissä, kuten ed. Nousiainen täällä aikaisemmin puheenvuorossaan totesi. Kerron Helsingin tilanteesta, joka mielestäni kuvaa hyvin sitä, että enää ei kunnan omalla järjestyssäännöllä pystytä toimimaan. Hyvin voimakkaasti haluan painottaa sitä, että kun puhumme yleisestä turvallisuudesta ja järjestyksestä, mielestäni se on huolehtimista siitä, että ihmisten asuinympäristöt, kotikadut ja kotialueet, pysyvät kaikille viihtyisinä ja turvallisina. En koe tässä lakiehdotuksessa mitään sellaisia uhkia, joita esimerkiksi ed. Lapintie puheenvuorossaan esitti. Helsingin kaupunki on monet seikkailut oman järjestyssääntönsä kanssa käynyt. Erityisesti on noussut tässä laajassa yhteydessä kolme asiaa esille: julkinen juopottelu, prostituutio ja töhrintä.

Alkoholin nauttimisesta julkisilla paikoilla meillä oli sellainen kokeilu omassa järjestyssäännössä, että järjestyssääntöön saimme pykälän, jossa todettiin vähän hallituksen esittämällä tavalla, että julkinen juopottelu puistoissa ja tämän tyyppisillä alueilla olisi sallittua. Puhuimme sivistyneestä siemailusta. Tämä johti kolme vuotta sitten kesällä sellaiseen tilanteeseen, jonka uskoisin monen edustajankin tuntevan: Esplanadin puisto muistutti hellepäivinä lähinnä etelän rantalomakohdetta. Tuntui siltä, että puisto ei enää ollut kaikkien käytettävissä, ja kun se on puisto, niin kuin täällä on todettu, ja kaikkien yhteistä olohuonetta ja myös pääkaupungin yksi käyntikortti täällä vieraileville, niin me kaupunginvaltuutetut saimme hyvin paljon yhteydenottoja sen puolesta, että tilanne ei saa jatkua näin. Me uusimme järjestyssääntömme vuoden 2000 alusta, ja järjestyssäännössämme todetaan yksinkertaisesti, että julkinen juopottelu on kielletty. Piste.

Uskon, että tämä lakiesitys tuo jatkokäsittelyssä paljon keskustelua nimenomaan tästä asiasta, kuinka nyt, kun tämä on lievempi kuin esimerkiksi Helsingin oma järjestyssääntö, pystytään toimimaan. Onko niin, että me suomalaiset emme vielä ole kypsyneet sellaiseen kulttuuriin, mitä esimerkiksi muualla Euroopan maissa voi nähdä, vai mistä syystä tahtoo käydä niin, että lupa riistäytyy käsistä? Toivon, että kovemmalla kurilla ei tarvitsisi vastata.

Sitten vielä katuprostituutioon. Helsingin ongelmaksi muodostui jo kymmenen vuotta sitten etenkin kantakaupungin liepeillä Kallion kaupunginosassa Aleksis Kiven kadun ilmiö, joka on ollut hyvin ikävä ja leimaava tuolle asuinalueelle ja siellä asuvien ihmisten kotikaduille. Asukkaat, ne tuhannet ihmiset, jotka siellä asuvat, kokivat, että kaupungin pitää ryhtyä joko vaatimaan lainsäädäntöä tai omiin toimiin sen eteen, että asukkaita hyvin vakavasti häiritsevä seksuaalipalveluiden nimenomaan ostaminen tai hakeminen aiheutti häiriötä. Valtava autoliikenteen lisäys tapahtui lyhyessä ajassa noilla seuduilla. Me yritimme silloin selvittää, voisimmeko kieltää tämän toiminnan. Yksi vaihe oli se, että vastaus oli, ettei voi, kun ei ole lakia. Poliisi kuitenkin ryhtyi kaupungin kanssa moniin yhteisiin toimiin. Poliisi näkyi alueella useammin. Se jonkin verran kyllä tilannetta rauhoitti asukkaiden kannalta, ja me lisäksi olemme kieltäneet liikennöinnin kello 23:n jälkeen tietyillä katualueilla. Koen kuitenkin, että laki antaa tukea poliisille tämän asian hoitamisessa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, töhrinnästä. Minun on vaikea ymmärtää ed. Lapintien näkemystä. Se, että nuorille erityisesti voidaan antaa sääntöjä, jotka ovat kaikille yhteisesti sovittuja, ei mielestäni osoita sitä, ettemme välittäisi nuorista. Minusta rakkautta voi osoittaa myös antamalla rajoja. Helsingissä töhrintä riistäytyi käsistä jo 90-luvun alussa myös. Useat edustajat muistanevat Mäkelänkadun, joka on valtaväylä, kun tullaan lentokentältä kaupunkiin. Siinä 20-luvulla rakennettu jugendtalo oli eräs tärkeä kohde töhrinnälle ja graffiteille, koska siinä oli hyvä näkyvyys. Talo, jossa asuu pääosin pienituloisia eläkeläisiä, teki vuosikymmenten jälkeen ulkosaneeraustyön, ja alta aikayksikön talo oli jälleen töhritty maalausurakoinnin jälkeen. Silloin asukkaiden mitta tuli täyteen ja päättäjät Helsingissä joutuivat seinää vasten, että jotenkin pitää tähän puuttua.

Me olemme perustaneet töhrintäprojektin, johon tänäkin vuonna käytetään 10 miljoonaa kunnallisveromarkkaa. Se tarkoittaa sitä, että kaupungin rakennusvirasto puhdistaa aina välittömästi ne töhrijöiden jäljet, jotka näkyvät. Poliisi tulee mukaan, kun saa ilmoituksen, ja nuoreen otetaan luja aikuisen ote, ei syyttävä tai tuomitseva, vaan hän saa tilaisuuden korjata omaa käytöstään. Näin taloyhtiöt ja sosiaalityöntekijät ja poliisi toimivat yhteen. Sillä 10 miljoonalla markalla, arvoisa puhemies, voisimme saada vaikka 50 kouluterveydenhoitajaa. Eli kyllä minusta yhteinen etu voisi olla myös sitä, että tällä tavalla osoitetaan välittämistä nuorille.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Rouva puhemies! Kuten olemme kuulleet, tämä järjestyslaki on ilmeisen hyvä asia. Olen itsekin samaa mieltä monilta osin. Kiinnitän vain yhteen asiaan huomiota: huumeisiin. Me olemme täällä puhuneet ruiskujen vaihtopaikoista ja siellä olevista ongelmista. Toisaalta olemme nähneet viime päivinä, miten entistä enemmän sairaalat ovat paikkoja, joissa huumeiden käyttäjät aiheuttavat jopa hengenvaarallisia tapaturmatilanteita. Jään ihmettelemään, että tässä laissa ei edes sanaa "huume" mainita.

2 §:ssä määritellään "yleinen paikka" kyllä hyvin selkeästi, mutta siihenkään ei kuulu mikään terveydenhuollon organisaation osa, ei terveyskeskus, sairaala, terveysasema, ruiskujen vaihtopaikka tai muu. En tiedä, pitääkö kuulua, mutta haluan herättää tämän kysymyksen teille, jotka lakivaliokunnassa ja hallintovaliokunnassa tätä mietitte, pitäisikö sinne lisätä näitä terveydenhuollon yksikön osien nimityksiä jollain lailla.

Päihteiden, päihdyttävien aineiden nauttimisen yhteydessä 4 §:ssä ei sanaa "huume" myöskään lainkaan mainita. Selvittelyosassa todetaan vain, että kaikki siihen liittyvä käsitellään rikoslaissa. Kysyn vain teiltä, onko riittävää, että se on siellä, vai pitäisikö se jotenkin liittää myös tähän lakiin mukaan, koska ainakin meillä Espoossa näyttää siltä, että näiden huumeruiskujen käytön yhteydessä on yleistä pelkoa asujaimistoissa, joiden keskelle nämä vaihtopaikat tulevat. Jos tämä laki ei koskekaan semmoista levottomuutta, niin kysynpä ääneen, mikä laki sitten koskee.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Totean myös, että tämä järjestyslaki on hyvä asia. Sillä tosiaan korvataan kunnalliset järjestyssäännöt. Sitä historiaa kun hieman muistelee taaksepäin, niin esimerkiksi Seinäjoen kaupungissa 70—80-luvulla oli erittäin liberaali järjestyssääntö. Kuviteltiin, että suomalaiset ovat vihdoinkin päässeet keskieurooppalaiselle tasolle. Mutta kuten ed. R. Hiltunenkin totesi, jokin kumman syy meillä suomalaisilla on, että emme osaa käyttää päihdyttäviä aineita julkisilla paikoilla sillä lailla kuin Keski-Euroopassa yleensä. Täältä eduskunnastakin tehdään monia vierailuja, ja kun vaikkapa Brysselin katukuvaa katsoo, niin ei siellä pullo kädessä tule vastaan ympärihumalassa ihmisiä, vaan niitten ihmisten sisimpään on kasvanut se, että osataan käyttää alkoholia luonnollisesti osana ehkä ruokailua, ei itseään päihdyttävänä aineena vaan nimenomaan osana ruokailua.

Me suomalaiset kuvittelimme 70—80-luvulla, että on meille tullut sellainen vaihe, että kun maailma on avautunut, Eurooppa on avautunut meille, niin me olemme kertaheitolla myös valmiit siirtymään liberaalimpaan tapaan käyttää alkoholia ja päihdyttäviä aineita. Tämä homma ei vain vedellyt meidänkään kaupungissamme, joka on 30 000 asukkaan kaupunki. Kaupunginhallitus jo puuttui tähän asiaan 90-luvun puolenvälin jälkeen eli 98 tiukentamalla järjestyssääntöä erittäin tiukaksi, vähintään niin tiukaksi kuin tämä lakiesitys nyt on päihteiden osalta. Kiellettiin täydellisesti päihdyttävien aineiden nauttiminen julkisilla paikoilla, niin puistoissa, muilla yleisillä paikoilla kuin kulkuneuvoissa, joka paikassa. Sitten vielä muodostimme projektin yhdessä poliisin kanssa niin, että tähän puututtiin poliisin toimesta yhdessä suunnitelluin iskuin ja muutoinkin välittömästi, jos ongelmia yleisesti havaittiin. Tästä oli seurauksena se, että katukuva puhdistui ja varsinkin nuoret ymmärsivät, että ei yhteiskunnassa voi tehdä mitä vaan ja nauttia alkoholia julkisesti niin kuin itse haluaa, vaan kyllä yhteiskunta asettaa jonkinlaiset esteet häiriökäyttäytymiselle.

Sen takia en myöskään ymmärrä, miksi tänne tällainen lievennys on pitänyt ottaa, tällainen hieno ajatus varmaankin, että puisto olisi se vapaa ympäristö; tähän myös edustajat Oinonen ja ed. R. Hiltunen puuttuivat. Voitaisiin nauttia puistoissa ehkä piknikin tapaisesti alkoholia, ja koko perhekin ehkä olisi paikalla. Kyllä karu totuus kuitenkin on toisenlainen. Uskon tähän ed. Rakel Hiltusen esittämään todellisuuteen enemmän kuin siihen, mitä ehkä hallituksen esityksessä on haettu.

Kuten ed. Oinonenkin totesi, niin kyllä tästä seurauksena saattaisi olla se, että ne vähät paikat, joihin kaupungit uhraavat tänä päivänä, kun investointeihin on vähän rahaa, ne muutamat puistot, joista tehdään viihtyisiä varsinkin lapsiperheille, olisivat sellaisia alueita siinä kaupungissa tai kunnassa, missä saisi vapaasti juopotella. Tämä ajatushan on aivan nurinkurinen. Kielletään muualla julkisilla paikoilla, mutta puistoissa sallitaan. Siitähän on seurauksena se, että kun ensin tehdään miljoonainvestointi puistoihin, jotka ovat perheitä ja lapsia varten, niistä tulee yleisiä juopottelupaikkoja, enkä usko, että jos tämä laki tällaisenakin hyväksyttäisiin, sitä kauan voitaisiin noudattaa, vaan tätä jouduttaisiin myöhemmin tarkentamaan. Sen takia toivoisinkin, että valiokuntakäsittelyssä tämä niin sanottu puistojuopottelu voitaisiin vielä poistaa ja kiellettäisiin yleensä päihdyttävien aineiden nauttiminen yleisellä paikalla.

Töhrimistä olen omassa ammatissani paljon nähnyt. Se, kuinka henkilökunta esimerkiksi VR:llä on yrittänyt siihen puuttua, on sellaista ikuista taistelua niin kuin täällä Helsingin kaupungissakin. Itsekin olen monesti ajatellut, eikö nyt voitaisi lähteä siitä, että jopa kauppa pantaisiin luvanvaraiseksi näitten spraymaalien osalta. Mutta tämä järjestyslaki lähtee kuitenkin lievemmin siitä, että jos tavataan spraymaalia henkilöltä, joka ei pysty osoittamaan tarvetta sen käyttämiseen, niin maali voidaan häneltä ottaa pois ja asettaa sanktioita, mikä on hyvin kuitenkin paikallaan. On hyvin epätodennäköistä, että ihminen, joka vaikka tähän aikaan illasta tai yöstä liikkuu pimeällä osuudella, esimerkiksi talojen seinustoilla tai julkisten kulkuneuvojen ympärillä, voi mitenkään kertoa, mitä tekemistä hänellä on siellä 23:n aikaan spraymaalipurkkien kanssa.

Jos tätä pidetään sitten, niin kuin ed. Lapintie, yksilönvapauden rajoittamisena, niin kyllä se tuntuu jotenkin ihmeelliseltä. Samanaikaisesti me käsittelemme liikennevaliokunnassa handsfree-hommaa, jossa hän on hyvin tiukka, kun tässä asiassa taas on hyvin suuri liberalismi vallalla, niin että yhtäläisyys ei kyllä pelaa ajatuksenjuoksussa, mutta hän vastaa siitä. Siltä osin olen hyvin samaa mieltä hallituksen esityksen kanssa. Asettaisin jopa spraymaalin luvanvaraiseksi, jolloin laista sitten vielä tulisi tiukempi, mutta se on varmaan sitten se seuraava toimenpide.

Muu häiriötä aiheuttava toiminta: On kyllä surkeaa, kuinka vielä, vaikka Suomea pidetään sivistysvaltiona, me joudumme toteamaan, että meillä yleisesti kaupungeissa pidetään kaikkia porttikäytäviä ja pimeitä kohtia yleisinä käymälöinä, kun ei jakseta mennä läheisiin vessoihin. Tämä on hyvin erikoinen tapa yleismaailmallisesti. Sitä ei varmaan ole missään muualla — ei ole ainakaan vastaan tullut — kuin täällä Suomessa, ja kyllä tuntuu aivan käsittämättömältä se, että me joudumme vielä laissa kieltämään tällaisen asian, jonka pitäisi kuulua 2000-luvulla jokaisen ihmisen sivistykseen.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta näihin paljon keskustelua herättäneisiin kohtiin hallituksen esityksessä elikkä julkiseen juopotteluun, prostituutioon ja töhrimiseen ilmiönä. Ennen kuin niihin yksityiskohtaisesti menen, totean kuitenkin, että on erinomainen asia minunkin mielestäni, että tästä tulee nyt koko valtakuntaa yhtäläisesti koskettava laki. Tässä on ollut hyvin hauskuisia kunnallisten järjestyssääntöjen eroja. Jos muistan oikein, Helsingin kaupunki aikoinaan 60- ja 70-luvulla kielsi koirien ulvomisen, mutta kuitenkin salli hälytysajoneuvojen käytön. Koirathan vastaavat ulvomalla hälytysajoneuvojen ulvontaan, koska susi vastaa ulvontaan ulvomalla. Kun minä huomautin silloiselle ylipormestarille, olisiko saattanut joku biologi löytyä tästä kaupungista, joka olisi kertonut tämän suuren totuuden, niin hän melkein suuttui — itse asiassa suuttui — tästä huomautuksesta.

Arvoisa puhemies! Näihin kohtiin on yksi mielenkiintoinen näkökulma, joka ei ole vielä oikeastaan tullut esille. Se on se, että tässähän asetetaan sellainen tavoite kuin moni kakku on oleva päältä kaunis, mutta toistaiseksi silkoa sisältä, mikä tarkoittaa sitä, että julkisilla paikoilla ihmisen näkökentästä ilmiöt häviävät pois, mutta eivät ilmiöinä häviä yhtään mihinkään. Ne säilyvät, jopa terästyvät, siellä ihmisen julkisen tilan ulkopuolella yksityisissä tiloissa. Tämä esitys koskee julkista juopottelua, mikä tarkoittaa siis vain sitä, että juopottelu siirtyy sisätiloihin ja sen verran ulkotiloihin, että kesällä juottolan patiolla voi kaljaa kitata taikka viiniä litkiä, mutta ei juopottelu ilmiönä mihinkään siitä häivy. Se on vain siistimmän näköistä. Kun se siirretään näkyviltä pois, se saattaa kokonaisuutena tehdä siitä vielä suuremman ilmiön, kun se on katseitten ja arviointien ulkopuolella.

Aikoinaan käytiin Oulun kaupunginvaltuustossa tässä asiassa tiukka keskustelu. Kaksi uskalsi viidestäkymmenestäyhdeksästä sanoa tämän ääneen ja sen mukaisesti käyttäytyä, muut jyrkästi tuomitsivat tämän laatuisen lähestymistavan. Mutta näin jälkeenpäin voi todeta, että näinhän siinä sitten on käynyt.

Sitten otetaan tämä prostituutio. Täällä ed. Lapintie käsitteli tätä ihmisoikeusasiana, siis kauppana ihmisellä, ja sille löytyvät todella ne perustelut, jotka ed. Lapintie toi esille. Todettakoon, että tähän samaan yhteiskuntaan kuuluu ihmisillä kauppa, joka on täysin laillistettua. Se on NHL:n jnp. jääkiekkoilijat, joita myydään kylästä kylään, jalkapalloilijat, joita myydään kylästä kylään, ja se on täysin hyväksyttävää. Vielä iltapäivälehdet seuraavat, kenestä maksettiin eniten. Elikkä siinä on aika jännittävää, että se muuttuu aina sen mukaan sitten, mitä ruumiinosaa myydään, onko se tuomittavaa tai hyväksyttävää. Tämä ei merkitse sitä, että olisin prostituution kannalla, vaan totean noin tiedemiehenä tämän lähestymistavan, miten häilyvä, veteen piirretty, tämä viiva on.

Jos tarkastellaan tiukan objektiivisesti, mitä tämä katuilmiö tarkoittaa, niin tämähän voidaan tulkita myöskin niin, että tarkoituksellisesti vaikeutetaan tilausten vastaanottoa. Tästähän on kysymys, koska eihän se ilmiö siitä yhtään mihinkään häviä. Mutta on katsottu kuitenkin, että tämä on meikäläisen yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukainen ja asiallinen teko, ja minun puolestani saa sellainen olla.

Sitten seuraavana on tämä töhriminen, joka sekin on aika mielenkiintoinen asia, jos sitä ruvetaan vähän tarkemmin analysoimaan. Nimittäin ensinnäkin silloin, kun sitä tarkastellaan omaisuuden tärvelemisasiana, niin kuin ed. Raakel Hiltunen äsken totesi, asia on juuri näin. Toisaalta, on olemassa, graffititaiteen kilpailuja, mikä tarkoittaa sitä, että sama töhriminen nyt tapahtuu järjestäytyneessä muodossa. Todellisissa kulttuureissa Keski-Euroopassa onkin tehty niin, että kaupunkiyhteisöihin on rakennettu pitkiä muureja, jotka on tarkoitettu graffiteja varten. Ne ovat todella upeita, suorastaan fantastisen upeita katsella. Toisin sanoen yhteiskunta voi kiellon muuttaa positioksi elikkä katsoa, että jos tämä on tarpeellista, niin hyvä on: harrastettakoon graffitikulttuuria niin, että luomme sille edellytykset ja saatte tehdä niin paljon kuin haluatte sitä ja kilpailla vielä siinä.

Arvoisa puhemies! Näillä näkökohdilla haluan vain todeta, että tällainen asia voi olla aika monisärmäinen ja monimutkainenkin eikä aivan yksinkertainen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Oli erittäin miellyttävää kuulla ed. Rakel Hiltusen, Helsingin kaupungin kokeneen kunnallisvaikuttajan, puheenvuoroa Helsingin tilanteista, jotka meidän pääkaupungissamme järjestyksen noudattamisen kannalta on nähty hyväksi. Oli aivan erityisen hyvä kuulla palaute aiempaan puheenvuorooni viitaten koskien alkoholin nauttimista puistoissa.

Minä todella toivon, että valiokuntakäsittelyssä tämä selkeästi kielletään, koska puistot menevät muuten ryyppyjengien paikoiksi. Poliisin on hyvin huono puuttua siihen, mikä on häiritsevää alkoholin käyttöä, mikä ei ole. Paljon selkeämpi on silloin kieltää kerta kaikkiaan alkoholin käyttö ja, aivan kuten ed. Akaan-Penttilä halusi laajentaa, myöskin huumeiden käyttö. Minusta huumeongelmaan löytyisi aika paljon välineitä, jos myös huumeitten käyttö selkeästi kiellettäisiin. Minä ymmärrän, että jo tuohon päihde-sanaan saatetaan sekin sisällyttää, mutta asia olisi silloin aivan selkeä, jos huumeiden käyttö myös kiellettäisiin. Ne alueet, missä on töhrintää, missä on huumeruiskuja, ovat slummialueita. Niitten arvo laskee, ja niitten kaupunginosien maine myöskin tippuu. Sama koskee kokonaisia paikkakuntiakin ajan oloon. Näissä on hyvin suurista asioista loppujen lopuksi kysymys. Sen takia minä toivon, että valiokuntakäsittelyssä tämä asia tarkentuu sillä tavalla, että virkavallalla on välineet myöskin lainsäädännön puolesta puuttua asioihin.

Ed. Kankaanniemi toi esille sen, mikä on sitten kunnan mahdollisuus. Minusta ei välttämättä tarvitsisi olla niin, etteikö kunta voisi halutessaan vielä tämänkin lain aikanaan, niin kuin toivon, tultua hyväksytyksi niillä muutoksilla, joita olen täällä halunnut esille tuoda, tehdä joitakin omia säännöksiä. Toivon, että tämä mahdollisuus paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kunnalliselle päätännälle haluttaisiin edelleen säilyttää, mutta tällä lailla luotaisiin sellaiset perusmallit, jotka olisivat yhtenäiset kaikkialla maassa ja mahdollistaisivat virkavallan puuttumisen asioihin ja samalla yleisen lainkunnioituksen säilymisen. Sehän on aika omituista, jos ihmiset kokevat, että jossakin asia on sallittu ja toisaalla ei. Kyllä minusta lainsäädännön tulisi myöskin tämäntapaisissa järjestysasioissa olla yhtenäinen ja selkeä koko maassa.

Täällä viitattiin töhrimisiin, ed. R. Hiltunen toi sen oikein hyvin esille. Sillä aiheutetaan yksityisille ihmisille vahinkoa. Jos sitten jollakin paikkakunnalla on, kuten ed. Pulliainen toi esille, mahdollisuus tehdä graffititaiteen paikkoja, niin sehän on aivan eri asia. Siinähän ei tuoteta kenellekään vahinkoa.

Alkoholi ja muut päihteet tietysti ovat epäterveellinen asia, olivatpa ne missä tahansa, kadulla taikka muualla ulkona, mutta ulkona ne ovat jokaisen ihmisen liikkumisen alueella ja ovat siellä ehdottomasti kielteinen ja vahingollinen asia, koska jokaisen pitäisi päästä häiriöttä liikkumaan. Nykyisin on erilaisia ulos tuotuja ravintolapalveluita sillä tavalla, että ne häiritsevät asumisrauhaa ja katurauhaa monillakin paikkakunnilla ja vievät kaupunkimiljöötä suoraan sanoen alaspäin. Joku kokee, että on tultu eurooppalaiseen kulttuuriin, mutta nimenomaan Amerikasta tulleet vieraat Suomessa ihmettelevät, kuinka eräitä kaupunkien parhaita paikkoja on sallittu tehdä ulkoilmaolutjuopottelupaikoiksi ravintoloitten yhteydessä ja niitten edustoilla. Se on tietysti luvallista elinkeinotoimintaa ja elinkeinonharjoittajalla on tästä omat vastuunsa, mutta jo näillä on aiheutettu tiettyä imagon menetystä. Ulkomaiset henkilöt nimenomaan tästä ovat meitä suomalaisia halunneet opastaa.

Arvoisa rouva puhemies! Näillä muutoksilla, joilla päihteiden ja huumeiden käyttö kaikkialla yhteisissä tiloissa, myöskin puistoissa, olisi kiellettyä, tämä lakiehdotus on erityisen hyvä jatkokäsittelyn pohja.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Aikaa säästääkseni keskityn vain olennaiseen ja puhun paikalta. Yritän tiivistää.

Ensinnäkin olen aivan samaa mieltä kuin edelliset puhujat siitä, että tämä järjestyssääntölaki tai lainsäädäntö kunnallisiksi järjestyssäännöiksi koskien yleisiä paikkoja on äärettömän tervetullut ja kauan odotettu uudistus. Tämä korvaa tosiaan kuntalain 7 §:n mahdollistamat kunnalliset järjestyssäännöt. Kun tilanne on nyt Suomessa ollut sellainen, että läheskään kaikissa kunnissa ei ole lainkaan järjestyssääntöä, ja sitten niissä kunnissa, joissa järjestyssääntö on olemassa, se vaihtelee hyvin paljon, niin tämä on erityisen vaikeata ollut myöskin valvovalle viranomaiselle, poliisille. Niinpä on käynytkin, ettei kunnallisten järjestyssääntöjen suomia sanktiomahdollisuuksiakaan ole sitten voitu käyttää. Poliisi on lähinnä käyttänyt huomautusmenettelyä.

Tässä on mallina varsin pitkälle käytetty Helsingin kaupungin järjestyssääntöä. Tämähän vain kertoo sitä, että Helsingissä asiat on pitkään jo hoidettu mallikkaasti ja mallikelpoisesti, ja kiitos siitä Helsingin kaupungin päättäjille, jotka ovat nähneet tulevaisuuteen. Toivottavasti näitä pieniä muutoksia, joita keskustelun aikanakin on tullut esille, voidaan sitten tehdä hallituksen esitykseen valiokuntakäsittelyn aikana.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jatkaen ed. Hemmilän puheenvuoroon viittaus kuntajakolakiin ja kuntalain 7 §:ään. Tältä osin en malta olla käyttämättä puheenvuoroa asiassa, koska tämä on tavallaan ajankohtainen olemassa, kun oma kotikuntani on tänään käytännössä suurentunut niin, että kirkonkyläkaupunki Hamina on liittynyt siihen kuntaan vai liekö nyt käynyt toisin päin, olkoon miten tahansa. Niissä kuitenkin nämä säännökset ovat olemassa erityyppiset, ja tämä laki nyt sitten menee niitten ohi. Toivottavasti tämä eduskunta niin paljon ryhdistäytyy, että tämä seuraavan vuoden aikana valmistuu, ettei se mene ohi vaalien, niin kuin suuri vaara tässä isossa kokonaisuudessa voisi olla.

Rouva puhemies! Vielä yhteen aiheeseen: Kun tämä laki on kuiva, lyhyt ja sisällöltään oikeastaan mitäänsanomaton, paitsi että yksityiskohtaiset perustelut ovat aivan erinomaisen laajat, terävät ja hyvät, niin toivon, että valiokuntakäsittelyssä löytyisi semmoinen sisältö myöskin lakiin, että se olisi ymmärrettävä ilman yksityiskohtaisia perustelujakin, lähinnä jokamiehen järjelläkin ajateltuna. Ei muuta tällä kertaa.