Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa on varsin merkittävä lakiesitys suomalaisen tietoyhteiskuntakehityksen kannalta. Tämähän merkitsee nimenomaan sitä, että lakiin sisältyy säännökset sähköisen asioinnin osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista. Tämän lain myötä puhtaasti sähköinen asiakirjaliikenne tulee virallisesti mahdolliseksi. Tässä mielessä haluankin puheenvuorossani lyhyesti tarkastella esityksen vaikutuksia eri kansalaisryhmien asemaan tietoyhteiskuntakehityksen näkökulmasta. Haluan tehdä tämän sen vuoksi, että koska meillä Suomessa on se tilanne, että tietoyhteiskuntakehityksen kriittistä arviointia ei kyetä tekemään missään yhteydessä. Voidaan sanoa, että tietoyhteiskunta käsitteenä on meidän kaikkien poliitikkojen hyväksymä sillä tasolla, että harva meistä on valmis nousemaan vastaan sitä käsitteenä, mutta samanaikaisesti voidaan kysyä, kuinka laajasti on oikealla tavalla sitouduttu tietoyhteiskuntaprosessin eteenpäinviemiseen.

Vasta Barcelonan huippukokouksessa EU:n ministerit pohtivat e-Europe-asian eteenpäinmenoa ja näkivät sen koko Euroopan talousalueen dynaamisuuden kannalta aivan keskeisenä asiakirjana ja ennen kaikkea niin, että tätä kautta tietoyhteiskuntakehityksen tavoitetasoa eri kansallisvaltioiden sisällä nostetaan. Olen valmis kysymään, onko koko Euroopan unionin taloudellisen kilpailukyvyn kannalta tietoyhteiskuntakehityksen eteenpäinmeno niin olennainen tekijä, miksi se on nyt yleisessä eurooppalaisessa keskustelussa nostettu.

Mutta olen valmis hyväksymään sen, että se on erittäin tärkeä tekijä ja se tulee olemaan erittäin tärkeä tekijä myös tasapainoisen suomalaisen yhteiskunnan kehityksen kannalta. Tällä hetkellä suomalaisista noin 54 prosenttia on käyttänyt Internetiä. Olennaista on se, että käyttäjistä keskimääräistä useampi on opiskelijoita, toimihenkilöitä, yrittäjiä ja eri organisaatioiden johtavissa asemissa olevia henkilöitä.

Toinen olennainen tekijä on se, että lain vaikutuksia tarkastelevassa osiossa ensimmäisen kerran virallisesti myönnetään, että sähköisen asioinnin ja Internetin käyttö on myös alueellisesti eriytynyttä. Tästä minä annan hallitukselle erityisen tunnustuksen. Useissa yhteyksissä, muun muassa keskustan viime viikolla julkistaessa tietoyhteiskunta-asiakirjan, tämä asia nostettiin esille, mutta se ei saanut minkään näköistä vastakaikua. Nyt tämän lain vaikutuksia tarkasteltaessa tämä tosiasia ensimmäisen kerran mielestäni virallisesti hallituksen toimesta tunnustetaan.

Toinen asia, joka tässä tuodaan esille, on se, että Internetin käyttö on yleisintä työpaikoilla. Tämä on myös se tosiasia, mihin keskustan piiristä on monta kertaa kiinnitetty huomiota, että jos me luomme kaikkien kansalaisten tietoyhteiskunnan, se edellyttää sitä, että myös kodit tulevat Internetin ja sähköisen asioinnin piiriin. Mutta olennaista on se, että lisäksi vaikutuksissa todetaan, että kirjastoissa Internetin käyttö hiipuu. Haluan tähän puuttua sen vuoksi, että kun nyt tällainen laki tullaan mitä todennäköisimmin eduskunnassa hyväksymään, on aika puuttua erittäin voimakkaasti siihen, että meillä on sellaiset julkiset palvelimet käytössä, että kansalaiset voivat myös sähköistä asiointia tasavertaisesti eri puolilla Suomea käyttää ja hyödyntää.

Siitä, millä tavalla tämä sitten hoidetaan, kyseisessä asiakirjassa edelleen todetaan: "Sähköisiin palveluihin ja asiointiin liittyvä eriytyvä kehitys lienee väliaikaista." Minä tartun tähän erittäin voimakkaasti. Minusta tämä kuvastaa sitä tiettyä ylimielisyyttä, joka kuitenkin liittyy tietoyhteiskuntakehitykseen. Se ei "liene", vaan se "tulee olemaan" hyvin todennäköistä, ellei nykyistä voimakkaampia toimenpiteitä saada nimenomaan siihen, miten nämä tekniset välineet saadaan kaikkien kansalaisten käyttöön. Sen vuoksi toivon, että tämän lain voimaan tultua liikenne- ja viestintäministeriössä tartutaan selvästi vahvemmin siihen, miten sähköisten palveluiden saatavuus, riittävän nopeat yhteydet ja ennen kaikkea kohtuullinen hinnoittelu viedään läpi poliittisilla päätöksillä. Muuten tämä asiointi tulee jäämään, voisi sanoa, tietyn kansanosan mahdollisuudeksi ja merkittävä osa suomalaisista jää tämän mahdollisuuden ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Julkiset päätteet olisivat osaratkaisu tietoyhteiskuntataitojen parantamiseksi ennen laajakaistapalvelujen yleistymistä kaikkien kansalaisten ulottuville. Suomalaisen laajakaistalevinneisyyden ollessa kansainvälisen kehityksen, ennen kaikkea Oecd-maiden, jälkijoukossa ja modeemiyhteyksiin perustuvien istuntojen jäädessä vertailuissa lyhyiksi tulisi nyt hinnoitteluun vihdoin herätä. Nykyinen kansalaisiin kohdistuva rahastus patoaa valitettavasti osaamista korostavan tietoyhteiskunnan kehitystä. Minä alleviivaan, rouva puhemies, että tämä tulee olemaan sellainen yhteiskuntapoliittinen asia, johon lähivuosina herätään. Jos me pidämme merkittävää osaa suomalaisista modeemiyhteyden minuuttilaskutuksen varassa, se tulee niin kalliiksi, että se patoaa sen hyödyntämisen ja sen hyödyn, mikä meidän yhteiskunnallemme voisi tulla tästä sähköisten välineiden käytöstä parhaimmillaan.

Tietoliikenneyhteyksien alueellinen epätasa-arvo tulee kärjistymään ilman aktiivista politiikkaa. Jo nykyisin suurissa keskuksissa saa taloyhtiö verkon kautta parhaimmillaan kiinteän ja nopean yhteyden alle 20 euron kuukausihintaan. Haja-asutusalueilla ja pienissä taajamissa kiinteitä palveluja ei ole edes tosiasiallisesti saatavissa. Laajakaistaisen yhteyden kuukausihinta on saatava koko maassa 25—30 euron tasolle. Tavoitteen toteuttamiseksi keinona on käytettävä ongelmallisimmilla alueilla esimerkiksi valtion tukea lähinnä veroetuina.