Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä laki erikoissairaanhoidosta ja päihdehuoltolain 28 §:n muuttamisesta on tässä salissa aiheuttanut aika korkeaprofiilistakin keskustelua, ja nyt kun se jatkuu, mielelläni muutaman sanan sanoisin tästä asiasta lähinnä keskittyen puhtaiden huumeruiskujen jakamiseen suonensisäisesti huumausaineita käyttäville.

Tämä on seikka, jossa näkyy olevan sekä hyviä että huonoja puolia. Se ehkä tekee tästä keskustelusta niin kaksijakoisenkin. Hyviä puoliahan tässä ilman muuta on se, että kyseisissä ongelmissa oleviin ihmisiin kohdistetaan aktiivia hoitoa. Kiistatta selvää on, että näillä toimenpiteillä pystytään estämään muun muassa C-hepatiitin ja hiv:n etenemistä, siis kahden yleisvaarallisen taudin leviämistä. Toisaalta tähän ihan selvästi hiipii mukaan myöskin negatiivisia asioita, joista tärkeimpänä haluaisin mainita sen, että tämä aktiivi hoitovälineen antaminen tai hoitovälineen antamisen mahdollistaminen on kyllä huumemyönteinen toimenpide. Se on ikävä puoli tässä asiassa. En tiedä, miten sen voisi välttää itse asiassa, mutta näin vain nyt näyttää olevan.

Nyt kun näitä erilaisia jakopisteitä normaalin siviiliväestön yhteyteen on tullut, tästä seuraa kyllä selkeästi turvattomuuden tunteen lisääntymistä. Vaikka nämä jakopisteet yritetään pitää terveydenhoitoviranomaisten läheisyydessä, joko terveysasemilla tai niiden välittömässä läheisyydessä, näyttää huolenaihe olevan aika suuri sekä ammattihenkilöstöllä että paikallisella siviiliväestöllä. Koen tämän koko tilanteen niin, että ainakin tässä vaiheessa Suomessa nämä jakopisteet näyttävät tulleen jäädäkseen toistaiseksi, vaikka kansainvälisesti, kuten sanottu, tilanne on kahtalainen.

Erityisesti toivoisin sitä, että tämä kohderyhmä joutuisi hyvin selkeiden ja määrätietoisten ja etukäteen suunniteltujen hoitotoimenpiteiden kohteeksi, samanaikaisesti kun he tulevat näitä ruiskuja vaihtamaan. Minusta ei riitä se, että vaan käytetty ruisku vaihdetaan uuteen eikä tehdä mitään muuta. Tiedän, että tähän on tehty suunnitelmia, mutta kuitenkaan tällaisen jakeluaseman toiminnasta, mitä se pitää sisällään, ihan täydellistä luetteloa en ole vielä missään nähnyt.

Haluaisin sen takia aivan erityisesti sanoa sen, että muun muassa Englannissa on ruiskunvaihtajien rekisteröinti jopa tehty pakolliseksi. Varmasti olisi nimittäin hyvä, että kun on huumeiden käyttäjiä, jotka laittavat laskimoihinsa huumeita, tämän käytön leviämisen estämiseksi pitäisi ruiskujenvaihtopaikkoihin tulevat vaihtajat jollain lailla rekisteröidä ja identifioida Suomessa. Britanniassa siitä on erittäin hyviä kokemuksia. Kliininen kokemus on osoittanut muun muassa tämmöisen asian, että sellainen nuori opiaattihuumeiden käyttäjä, joka käyttää ainetta niin, että sitä ei pistetä suoneen, on vieroituskyvyltään kuitenkin ennustuksellisesti selvästi parempi kuin ihminen, joka käyttää huumeita suoraan suoneen. Sanomatta kai on selvää, että yhteiskunnanhan ei pidä edistää huumeiden annostelua suoraan suoneen niin, että ruiskunjakopaikalta noin vaan saadaan uusia niin sanottuja hoitovälineitä.

Vielä toisena asiana tähän loppuun haluaisin vaan sanoa, että olen ed. Räsäsen tekemän vastalauseen kannalla ja perustelisin oikeastaan lyhyesti vain toteamalla, että kun edustajat lukevat tämän vastalauseen läpi, siinä on selvällä suomen kielellä sanottu, mitä se kaikki tarkoittaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten lukuisissa puheenvuoroissa on todettu, suurin ongelma ovat huumeet itse. Tämä on nähty myöskin tehdyssä vastalauseessa, jossa on tuotu myös lääketieteellisin perustein näkökohdat, jotka osoittavat sen, että tämän kaltaiseen ruiskujen ja neulojen jakamiseen, mihin lakiehdotus antaisi mahdollisuuden, ei ole aihetta mennä. Tämä pykälä antaa yhteiskunnan signaalin. Meidän on hoitotoimet hoidettava niin, että emme anna signaalia, joka osoittaisi huumeiden käytön hyväksyntää. Siksi kannatan asiasta tehtyä vastalausetta.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tästä asiasta on paljon puhuttu eri käsittelyvaiheitten aikana. Voisin varsin hyvin yhtyä äskeisiin puhujiin ed. Akaan-Penttilään ja ed. Oinoseen, että tämän asian osalta, jos tämä jako hyväksytään näin, samalla hyväksytään myöskin huumeitten käyttö. Tähän pitää löytää joitakin muita ohjaustapoja, ja niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, jossain muualla käytettyjä rekisteröintejä tai vastaavia. Siltä osin on helppo yhtyä edellisiin puhujiin ja tähän vastalauseeseen ja toivoa, että Suomen kansa ja erityisesti eduskunta ryhdistäytyy tässä asiassa ja tämä homma pannaan sellaiseen järjestykseen, että suvaitsevaisuus huumeita kohtaan ei ole siinä laajuudessa käytössä ja ymmärrettävissä kuin se nyt tuntuisi olevan joittenkin mielestä.