Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelumme pohjana tänään on Pohjoismaiden neuvoston kertomus viime vuodelta. Se sisältää useita huomionarvoisia kohtia, joista haluan nostaa esiin muutaman, onhan neuvoston toiminta taas saanut uusia tuulia purjeisiinsa sen jälkeen, kun Pohjoismaiden pääministerit joitakin vuosia sitten ilmoittivat haluavansa johtaa myös pohjoismaista yhteistyötä. Myös kansan vahva tuki on pohjoismaisen yhteistyön takana. Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan mielipidekyselyssä peräti 92 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että pohjoismaista yhteistyötä pidetään hyvin tärkeänä edelleen. 92 prosenttia oli tällä kannalla. Jos vertailemme sitä Euroopan unioniin, niin saman tutkimuksen mukaan myönteisesti EU-jäsenyyteen suhtautuu 36 prosenttia kansasta ja kielteisesti 35 prosenttia kansasta. Tämä minusta on osoitus siitä, miten merkittävä kansan tuki pohjoismaisella yhteistyöllä on.

Keskeisinä asioina Pohjoismaiden neuvoston työssä olivat muun muassa globalisaatio, rajaesteiden poistaminen ja keskustelu itsehallintoalueiden asemasta sekä yhteinen huoli Itämeren tilasta. Globalisaatioprosessi nousi viime vuonna neuvoston toiminnan ja pohjoismaisen yhteistyön päiväjärjestyksen kärkeen. Globalisaatio oli neuvoston aloitteesta jo vuoden 2006 istunnon keskeinen teema, ja pääministerien myötävaikutuksella siitä tuli myös ministerineuvoston toiminnan keskeinen aihe. Priorisointiin vaikutti osaltaan se, että Suomi toimi viime vuonna Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaana. Prosessin tavoitteena on vahvistaa Pohjolan kansainvälistä asemaa keskittymällä esimerkiksi ympäristöön, energiaan ja innovaatioihin.

Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajisto on omalta osaltaan panostanut prosessiin asettamalla neuvoston eri elinten välisen globalisaatioryhmän, joka työsti eri valiokuntien tekemiä aloitteita ja järjesti vuoden 2007 maaliskuussa kaksipäiväisen globalisaatioseminaarin. Työ poiki pohjoismaista globalisaatiotyötä koskevia ehdotuksia, jotka esiteltiin pääministerin kesäkokouksessa Punkaharjulla. Pääministerit puolestaan sopivat useista konkreettisista hankkeista, joilla pyritään vahvistamaan Pohjoismaiden asemaa globalisoituneessa maailmassa. Hankkeet liittyvät ilmastoon, ympäristöön ja energiaan, huippututkimukseen ja innovaatioihin, rajaesteisiin sekä Pohjoismaiden kansainväliseen profilointiin. Nämä priorisoinnit näkyvät jatkossakin Pohjoismaiden yhteistyön toiminnassa.

Neuvosto panostaa globalisaatiotyössään vielä tänäkin vuonna Kööpenhaminan ensi vuonna järjestettävään YK:n ilmastohuippukokoukseen ja siihen liittyvään yhteispohjoismaiseen esiintymiseen. Pyrimme painottamaan myös parlamentaarisen ulottuvuuden näkyvyyttä huippukokouksen yhteydessä. Kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen huippukokoukseen on myös neuvoston tärkeänä tavoitteena.

Arvoisa puhemies! Globalisaation, ympäristön sekä ilmaston ohella myös rajaestekysymykset ovat pysyneet neuvoston toiminnassa keskeisinä. Rajaestetyötä edistämään perustettiin viime vuoden istunnossa Oslossa osittain neuvoston aloitteesta uusi yhteispohjoismainen rajaestefoorumi, joka aloitti toimintansa tämän vuoden alusta. Työtä johtaa entinen yhteistyöministeri, nykyinen suurlähettilas Ole Norrback. Rajaestetyöryhmän toimenpide-ehdotuksia odotetaan suurella mielenkiinnolla. Niistä saamme väliraportin lokakuussa, kun täällä eduskunnassa pidetään Pohjoismaiden neuvoston 60. istunto.

Selvitystä ja sen ehdotuksia on pidettävä erittäin tarpeellisina, sillä vapaa liikkuminen Pohjoismaasta toiseen sekä mahdollisuus asua ja toimia vapaasti toisessa Pohjoismaassa ovat kansalaisten kannalta tärkeitä kysymyksiä. Näihin asioihin on siis kiinnitettävä jatkuvaa huomiota. Uusia lakeja säädettäessä tulisi myös kaikissa Pohjoismaissa vastaisuudessa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota lakien yhteensopivuuteen, jotta välttyisimme nykyisen kaltaiselta tilanteelta, jossa ihmisten, työpaikkojen ja rahan vapaalle liikkumiselle on liian paljon kansallisia esteitä. Tässä koordinointityössä Pohjoismaiden neuvostolla on vastaisuudessa merkittävä rooli.

Arvoisa puhemies! Ahvenanmaan, Färsaarten ja Grönlannin eli Pohjolan itsehallintoalueiden asema ja rooli pohjoismaisessa yhteistyössä olivat vahvasti esillä vuoden aikana. Maat kävivät vilkasta keskustelua itsehallintoalueiden mahdollisesta täysjäsenyydestä ja pohjoismaisen yhteistyön perusasiakirjan eli Helsingin sopimuksen muuttamisesta tältä osin. Taustalla oli Tanskan sisäpolitiikka ja jäsenehdotus, joka koski Färsaarten Tanskasta riippumatonta jäsenyyttä Pohjoismaiden neuvostossa ja Pohjoismaiden ministerineuvostossa. Keskustelun tuloksena oli tällä erää yhteistyöministereiden laatima ja neuvoston hyväksymä niin sanottu Ahvenanmaan asiakirja, jolla vahvistettiin itsehallintoalueiden osallistumista Pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Uutena asiana tässä asiakirjassa on se, että itsehallintoalueiden edustajat voivat jatkossa toimia esimerkiksi puheenjohtajina ministerikokouksissa, virkamieskomiteoissa ja työryhmissä. Itsehallintoalueet voivat niin ikään vastaanottaa Pohjoismaiden neuvoston suosituksia ja esityksiä sekä vastata niihin. Lisäksi ne saavat mahdollisuuden tulla yhteispohjoismaisten laitosten täysivaltaisiksi jäseniksi hakumenettelyn kautta.

Aikaisempien vuosien tapaan Pohjoismaiden neuvosto osallistui aktiivisesti alueelliseen parlamentaariseen yhteistyöhön ennen kaikkea Itämeren alueella ja arktisella alueella. Neuvoston rooli etenkin Itämeren parlamentaarikkokonferenssin ja sen pysyvän komitean toiminnassa oli edelleen hyvin keskeinen. Mainittakoon lisäksi pohjoisten alueiden osalta, että Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta järjesti kesäkuussa kolmannen Barentsin alueen parlamentaarikkokonferenssin.

EU:n uudistettu pohjoisen ulottuvuuden politiikka muodosti alueellisen yhteistyön keskeisimmän viitekehyksen, ja neuvoston pyrkimykset pohjoisen ulottuvuuden parlamentaarisen puolen vahvistamiseksi jatkuivat myös toimintavuonna 2007. Myös yhteistyö Baltian maiden parlamentaarisen yleiskokouksen kanssa jatkui aktiivisena.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi todeta, että kertomuskaudella järjestettiin eri Pohjoismaissa parisataa seminaaria, konferenssia ja muuta tilaisuutta, joihin osallistui yhteensä noin 15 000 henkeä. Suomessa järjestettiin myös noin 20 paikkakuntaa kiertänyt kiertue, jonka tavoitteena oli esitellä pohjoismaista yhteistyötä kansalaisille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on hienoa, että Pohjoismaiden neuvosto on löytänyt oman paikkansa. Joitakin vuosia takaperin täälläkin käytiin keskustelua, että tuo neuvosto olisi turha. Mielestäni vuoden 2007 esitykset, suositukset ja sisäiset päätökset osoittavat, mikä tämä paikka on, ja se on nimenomaan Itämeren tulevaisuudesta ja ympäristöstä huolehtiminen ja energiaympäristöpolitiikka. Seitsemästätoista suosituksesta seitsemän on näitä ympäristökysymyksiä. Yhteistyö myös Baltian maiden suuntaan on ollut positiivinen, ja palautan mieliin sen ajatuksen, että myös tässä talossa Pohjoismaiden neuvoston kontaktien asianomaisiin valiokuntiin, joiden toimialaa tehdyt suositukset koskevat, pitäisi olla aktiivisempia. Siinä on jonkin verran edistytty, mutta toivomisen varaa varmasti edelleen on.

Tuo globaalikysymys ja ilmastonmuutos on erittäin tärkeä. Yksi näistä suosituksista liittyy nimenomaan Kööpenhaminan vuoden 2009 osapuolikokoukseen, ilmasto-osapuolikokoukseen, ja tämä on erittäin tärkeätä. Tanska on isäntämaa, Ruotsi on EU:n puheenjohtaja noihin aikoihin, ja kun edelleenkin Suomi on sitten kolmantena tässä Itämeren äären Pohjoismaista, niin meidän pitäisi myös aktivoida oma politiikkamme liittyen vuoden 2009 osapuolikokoukseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Itse Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnassa työskennelleenä koen, että tällä toimielimellä on nykyajassa aivan uuden tyyppiset, omat tehtävänsä. Pohjoismaiden neuvoston merkitys ei ole minnekään kadonnut. Päinvastoin sillä on aivan uudet ulottuvuudet ja mahdollisuudet. Muun muassa Baltian maat ovat hyvässä yhteistyössä, ja juuri täällä esille nostetuissa kysymyksissä, mitkä ovat tällä laajalla alueella, mikä Pohjoismaiden neuvoston sektoriin kuuluu, kun Grönlannin länsiosatkin ovat siellä mukana, on paljon kenttää ja hyvin moniulotteista toimintaa. Koen, että Suomen kannattaa panostaa tähän työhön, ja hyvässä yhteistyössä Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunta ja eduskunta ja asianomaiset valiokunnat voivat viedä asioita eteenpäin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisella yhteistyöllä on erittäin solidi, vahva pohja. Täytyy sanoa, että meillä on paljon opittavaa toisista Pohjoismaista, heidän kokemuksistaan, ja nopeasti nuo opit ovat sovellettavissa toisiin Pohjoismaihin.

On myöskin erittäin hyvä, että Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat tiivistäneet yhteistyötään Euroopan unionissa, pääministerit pitäneet huippukokouksia, yhteisiä palavereita, ja kokemusta on ollut näistä kokouksista. Kun tuemme toinen toisiamme, niin voimme paljon paremmin omat tavoitteemme noissa kokouksissa myöskin saavuttaa.

Viime aikoina on tehty hyvää työtä Pohjoismaiden neuvoston puitteissa nimenomaan rajaesteitten poistamiseksi. Useinkin kyse on hyvin pienistä, melko mitättömistäkin esteistä, jotka kuitenkin tavalliselle ihmiselle voivat olla hyvinkin merkittäviä. Tämmöinen arkinen työ ja siinä eteenpäin meneminen on huomattavan tärkeätä, ja on myöskin hyvä, että tällä tavalla pohjoismaisten kansalaisten liikkuvuus voi lisääntyä.

Haluaisin myöskin painottaa kansalaisyhteistyön merkitystä, ja kun meillä pyritään luomaan esimerkiksi työpaikkoja muissa Pohjoismaissa nuorisolle, Nordjobb-tyyppisiä projekteja, niin ne ovat erittäin hyviä, koska on tärkeätä, että opimme tuntemaan ihmisiä toisissa Pohjoismaissa, ja tässä suhteessa juuri kansalaisjärjestöillä on myöskin tärkeä merkitys.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö on sikäli hyvin haastava ja mielenkiintoinen, että osa yhteistyötahoista kuuluu Euroopan unioniin ja osa sitten ei. Tiivistyvässä eurooppalaisessa yhteistyössä tulisi huolehtia siitä, että nämä muut maat ja alueet, jotka haluavat kuitenkin olla osana yhteistyötä, voisivat toimia sellaisessa yhteistyössä, missä erilaiset esteet pystytään saamaan poistetuiksi, ja siksi erityisesti näissä aikaisemmissa puheenvuoroissa tulikin hyvin esille tämä raja-asteiden poistaminen ja myös se, kuinka kohtuuttomia yksilötason vaikeuksia nämä rajaesteet ovat muodostaneet esimerkiksi opiskelun tai sairastumisen toisessa maassa tai työskentelyn tai monen muun asian kohdalla.

Lisäksi uskoisin, että pohjoismaisella yhteistyöllä on hyvin paljon annettavaa keskinäisessä poliittisenkin kulttuurin kehittämisessä. Keskustelukulttuurin ja yhteistyökulttuurin parantamisessa meillä on paljon toisillemme annettavaa. Tapa lähestyä asioita voi olla virkistävä, kun katsoo monesta eri näkökulmasta. Energiapoliittisessa yhteistyössä ja ilmastopolitiikassa meidän pitää mennä eteenpäin, mutta kuitenkin on huomioitava myös eri maiden erilaiset lähtökohdat ja teollinen rakenne.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meiltä puuttuisi varmasti aika paljon, jos ei olisi pohjoismaista yhteistyötä Pohjoismaitten neuvoston kautta. Eräs ulottuvuus on myöskin alueiden välinen yhteistyö. Me tiedämme, kuinka eri maiden pääkaupunkien kesken on luotu monenlaista yhteistyötä, monenlaista verkostoitumista, samoin arktisten alueitten osalta. Itse olen hyvin voimakkaasti koettanut puhua Keski-Pohjolasta, Mittnordenista, Suomen, Ruotsin ja Norjan keskiosien välisestä yhteistyöstä niin liikenneinfran, maanteitten, rautateitten kuin meriliikenteen osalta, ja tämä samalla kätkee sitten kaiken kulttuurillisen, yliopistojen välisen yhteistyön jne. Elikkä tässä on hyvin monet ulottuvuudet ja monet verkostot, jotka toimivat hyvin pehmeillä tavoilla, mutta hyvin merkittävillä tavoilla.