Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon hoitotakuussa häviölle ja aivan liian vähälle huomiolle ovat jääneet sosiaali- ja terveyspalveluiden rajapinnoilla sijaitsevat mielenterveys- ja päihdepalvelut, joissa ei usein synny jonoja samalla lailla kuin somaattisissa sairauksissa. Tilannetta pahentaa myös se, että mielenterveyspotilaille ja -kuntoutujille ei läheskään aina laadita hoito- ja kuntoutussuunnitelmia. Kun hoitosuunnitelmaa ei ole laadittu, ei ole myöskään rekisteröityjä hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa olevia jonottavia potilaita.

Mielenterveyspalveluiden tarve on selvässä kasvussa. Mielenterveysongelmista on tullut ja on tulossa yhä mittavampi kansanterveydellinen ongelma yhteiskunnassamme. Mielenterveys- ja päihdesyyt ovat myös yleisin syy ennenaikaiselle eläköitymiselle, joten asialla on monesta näkökulmasta myös mittavat kansantaloudelliset seuraukset inhimillisestä hinnasta puhumattakaan. Kysyisinkin ministeri Risikolta:

Mitä hallitus aikoo tehdä vastatakseen tähän mielenterveysongelmista kärsivien ahdinkoon ja hoitotarpeeseen yhteiskunnassamme nykyistä paremmin?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Tilanne mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien kohdalla on aivan niin kuin ed. Taiveaho totesi. Hoitotakuu toteutuu osittain, ja se osittain toteutuu hyvin, voisi sanoa, eri tavalla eri potilasryhmien kohdalla, ja siinä on myös alueellisia eroja. Tämä on huomioitu. Se on tietysti hyvä tieto, että mielenterveyslaitoshoito näyttäisi meillä onnistuvan hyvin ja siihen liittyvää vaikuttavuutta on saavutettu, mutta avopuolen palvelut meillä eräällä lailla ovat puutteellisia monessakin kunnassa.

Sitten mihin viittasitte, päihdehuolto. Nyt me olemme tekemässä muun muassa hoitotakuihin liittyviä arviointeja, missä se toteutuu ja missä ei, ja siihen liittyy erilaiset sanktiot. Mutta sitten on myöskin palvelujen kehittäminen eli se, että mielenterveys- ja päihdepalvelut liitetään entistä enemmän yhteen, ja siitä meillä on erittäin hyviä tuloksia jo saavutettu.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla uutisoitiin jälleen siitä, että pelkästään masennuslääkkeitä käyttää maassamme liki 400 000 suomalaista. Masennuslääkkeiden kulutus kasvoi 10 prosentilla edellisestä vuodesta. Pelkkä pilleripurkki ei kuitenkaan auta. Lääkkeiden lisäksi tulisikin varmistaa kaikille tarpeellinen terapia ja muu tukipalvelu.

Arvoisa puhemies! Kysyisinkin, miten asiaan aiotaan tarttua, ja kuinka esimerkiksi työelämää aiotaan kehittää, jotta työssä jaksettaisiin eläkeikään ja pidempään, kun nythän suurin osa jää ennenaikaisesti eläkkeelle, ja ettei kohtuuttomalla tehokkuuden, tuottavuuden ja kilpailun lyhytnäköisellä tavoittelulla uhrata sitä kaikkein tärkeintä eli ihmisyyttä ja kestävää, pitkänäköistä tulosta.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Me olemme käynnistäneet koko tämän vaalikauden kestävän ison Mastohankkeen, jolla nimenomaan puutumme näihin hyviin käytäntöihin, joita mielenterveys- ja masennuspotilaitten hoidossa on syytä levittää. Me puutumme siihen, että ennenaikaista eläköitymistä voitaisiin välttää. Me puutumme siihen, että työpaikoilla voitaisiin paremmin ottaa huomioon nämä pitkiltäkin sairauslomilta palaavat. Me puutumme osasairauspäivärahankäytön edistämiseen. Jos siinä on lainsäädäntömuutostarpeita, niitä mietimme. Elikkä kaiken kaikkiaan kohdistamme erityisen suuren huomion tähän aivan oikein edustajan esille nostamaan kipeään yhteiskunnalliseen asiaan. Masennuksen takia eläköityy vuodessa 4 000 suomalaista, etupäässä naisia, koulutettuja viisikymppisiä naisia, jos muotokuvaa voisi piirtää. Meillä on tavoitteena pitkällä aikavälillä puolittaa tämä luku, ja se olisi jo hyvä, ja tätä varten tämä hanke on käynnistetty.

Arvoisa puhemies! Masentuneisuus on valitettavasti myös lasten ja nuorten ongelma, koska suomalaisista yläkoululaisista yli joka kymmenes kärsii vuosittain keskivaikeasta tai vaikeasta masentuneisuudesta. Itse asiassa yläkoululaisista tytöistä vähintään joka viides kärsii keskivaikeasta masentuneisuudesta. Samaan aikaan kuitenkin tulee viestiä siitä, että nuoret eivät saa kouluterveydenhuollon kautta tai avopalveluiden kautta riittävästi tukea mielenterveysongelmiin. Samaan aikaan kuulemme myös viestiä siitä, että opetusryhmät kasvavat ja opettajalla ei ole mahdollisuutta tarttua ja puuttua riittävän ajoissa näihin nuorten mielenterveysongelmiin. Haluaisinkin kysyä:

Mitä hallitus aikoo tehdä lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi kouluissa ja ylipäänsä, ja miten hallitus aikoo turvata lasten ja nuorten riittävät mielenterveyspalvelut?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Aivan niin kuin ed. Urpilainen totesi, näin se juuri on. Meillä on alueellisia eroja myös tässä kouluterveyden- ja opiskeluterveydenhuollossa. Me olemme nyt tekemässä asetusta, jossa annetaan kunnille selkeät tehtävät siitä, mitkä asiat pitää tarkemmin huomioida. Meillä on kouluterveydenhuoltoa koskeva opas, josta on järjestetty koulutusta kunnissa, ja sen lisäksi meillä on myöskin esimerkiksi kansallisen kehittämishankkeen eli Kaste-ohjelman kautta käynnistymässä hyvin, hyvin mittavat hankkeet nimenomaan tämän asian edistämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Usein mielenterveyskuntoutujien arkeen palaamisen ja muun muassa työllistymisen esteeksi nousee heidän heikko taloudellinen asemansa. Sairaana ja masentuneena asiat jäävät usein hoitamatta, ja vaikeassa elämäntilanteessa syntyy raskas velkataakka, joka painaa, ja ulosotto kurkkii selän takana.

Kuinka hallitus varmistaa riittävän ja toimivan velkaneuvonnan ja sosiaalisen luototuksen, jotta ihmisillä olisi inhimillinen mahdollisuus saada asiansa järjestykseen ja päästä takaisin elämän syrjään kiinni?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Varmasti ministeri Risikko jatkaa tuosta, mutta sanon, että vähimmäiskuntoutusrahaahan ollaan nyt nostamassa työttömän peruspäivärahan tasolle, ja tämä on juuri nyt kehyksissä hyväksytty, jotenka tämä koskee juuri näitä mielenterveyspotilaita, joilla on yleensä huono taloudellinen asema. Me saamme tästä jo tämän kuntoutusrahan kautta sinne talouteen parannusta, mutta sitten nämä sosiaaliset asiat kuuluvat ministeri Risikolle.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Tässä voisi jatkaa vielä siitä, että Sata-komiteassa myöskin katsotaan nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien taloudellinen tilanne, ja tietysti myöskin se, miten me voisimme edistää sitä asennemuutosta, että myös mielenterveyskuntoutujat pääsisivät työhön, esimerkiksi osa-aikatyöhön tai sen tyyppiseen työhön, missä he voisivat osaamistaan käyttää, koska moni on ollut sitä mieltä, että heidät on turhaan sysätty sinne työttömyyteen, ja näitä me pohdiskelemme myöskin työministeriön edustajien kanssa.

Arvoisa herra puhemies! Olisin asianomaisilta ministereiltä kysellyt, kun tuo Mielenterveyden keskusliiton johdossa oleva Saurikin, taisi olla viime syksynä, kommentoi sitä, miten meillä diagnosoidaan masennus tänä päivänä, diagnosoidaanko se oikein länsimaissa. Hän halusi herättää tätä keskustelua, eli menevätkö meillä joskus vaikkapa muistihäiriöt tai suru tai työuupumus tietyllä tavalla masennuksen piikkiin, onko meillä länsimaissa tavallaan tultu siihen pisteeseen, että aina pitää olla onnellinen tai sitten aletaan diagnosoida jotakin. Nyt en puhu sitten siitä, etteikö todella meillä olisi syvästi masentuneita ihmisiä ja todella lääkehoidon ja terapian tarpeessa, mutta tästä diagnosoinnista ja toisaalta sitten työterveyshuollosta:

Pystyykö meidän työterveyshuoltomme tarpeeksi aikaisin huomioimaan vaikkapa muistihäiriöt, joista voi olla seurauksena työkyvyttömyys, masennus jnp., ja mitenkä tämä ennaltaehkäisy työterveyshuollon kautta hoituu?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kyllä joka sektorilla ja joka toimipisteessä meillä varmasti kehittämisen varaa on, en ollenkaan sitä epäile. Mutta aivan niin kuin kysyjä sanoo, niin meillä todella saattaa olla niin, että meillä eräällä lailla medikalisoidaan sellaisiakin asioita, joita voitaisiin hoitaa muullakin kuin lääkkeillä ja terapialla. Mutta en nyt lähde tietenkään asiantuntijoitten diagnooseista sanomaan, että ne olisivat väärät, mutta totean, että näin varmasti.

Sitten on myös toisinpäin, että esimerkiksi alkava dementia saatetaan diagnosoida masennukseksi, ja silloin hoito viivästyy dementiapotilaiden kohdalla.

Herra puhemies! Pilleripurkki on tosiaankin oikeastaan helpoin ensiapu ja tapa päästä potilaasta eroon vastaanotolla, varsinkin kun potilaita on enemmän kuin yksi lääkäri pystyy ottamaan vastaan.

Mielenterveyssyiden takia sairauslomat ja eläkkeelle jääminen: Ovat kyllä henkilökohtaisen kokemukseni mukaan kuntoutussektorilta 70-luvun lopulta tuonne vuoteen 85 olleet useimmiten tuki- ja liikuntaelinsairaudet se syy, millä on haettu eläkepäätöstä. Sitten kun siihen kohtaan tuli vähän tiukempi asenne, niin ainoa keino saada eläkepäätös oli hankkia psykiatrin lausunto.

Onko ministeriöllä tällä hetkellä tutkimuksen alla, kuinka monen takaa nykyisistä psykiatrisista eläkepäätöksistä löytyy tämmöinen vanha tuki- ja liikuntaelinongelma?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Meillä vasta tässä Masto-hankkeessa alettiin tutkia, mitä näitten 4 000:n vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvän henkilön takana oikein on. Samaan aikaan tiedämme, että väestötasolla masennus ei ole lisääntynyt, mutta työkyvyttömyyseläkkeissä se kurva näyttää suoraan ylöspäin. Siellä ei ole oikein tietoja kaikista näistä, missä ammattiryhmissä esimerkiksi, tämmöinen tieto puuttuu, ja nyt me teemme tätä työtä Eläketurvakeskuksen kanssa yhteistyössä, että me saamme tarkempaan sihtiin sen, keitä ja mitä nämä ovat.

Sitten kun viittasitte tähän lääkehoitoon, niin tässä täytyy myöskin lääkehoidon kohdalla ... Meillähän on alilääkitystä ja ylilääkitystä, ja hyvällä lääkityksellä pystytään osaltaan hoitamaan, mutta kaikessa tässä hoitoketjussa on puutteita ja siellä on ongelmakohtia, ja se pitää katsoa koko tämä ketju nyt läpeensä ja se katsotaan tämän Masto-hankkeen puitteissa, jossa meillä on todella vahvat voimat sitten vetämässä, asiantuntijavoimat. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Mutta me tarvitsemme myöskin yhteistyötä eri sektoreilla.

Arvoisa puhemies! Mielenterveyspotilaiden omaishoitajat ovat meille kansanedustajille viestittäneet, että eräs ongelma, josta liian vähän puhutaan, on se, että mielenterveyspotilaita kotonaan täysipäiväisesti hoitavat omaiset eivät saa helposti omaishoidon tukea, ja kuitenkin se tilanne on erittäin raskas koko perheelle. Monet omaishoitajat ovat jääneet pois töistä ja todella hoitavat potilasta, omaistaan, joko aikuista lastaan tai sisariaan, veljiään, ja se on todella sitovaa. On ilmeisesti niin, ettei ymmärretä, että mielenterveys on sillä tavalla sairautta, että se sitoo myös omaisen siinä hoitotyössä. Kysynkin, onko näitä omaishoidon tuen kriteereitä mietitty, millä se myönnetään, että nämä saisivat sen helpommin, koska he sen todella tarvitsevat?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Mielenterveysongelmien kohdalla on juuri näin. Se, että jokainen kunta voi itse määritellä ne kriteerit, tietysti eriarvoistaa omaishoitajia, koska jokaisessa kunnassa on eri kriteerit saada omaishoidon tukea. Itsekin olen tietoinen siitä, että on paljon helpompi tehdä kriteerit fyysisen vamman kuin sen perusteella, jos on mielenterveysongelma. Tämä on tärkeä asia viedä eteenpäin.

Nyt kun me pohdimme sitä, mitä me voisimme tehdä, että omaishoitajien määrää voitaisiin lisätä ja helpottaa sen tuen saamista ja myöskin taloudellisesti tukea sitä, niin tämä on yksi, että me yhtenäistäisimme näitä kriteereitä ja myöskin psyykkiset syyt tulisivat siellä esille.

Arvoisa puhemies! Hallitus on minusta tehnyt hyvän päätöksen käynnistäessään terveyden edistämisen politiikka-ohjelman. Miten mielenterveyden edistäminen on huomioitu tässä ohjelmassa? Mitä suunnitelmia hallituksella on mielenterveysongelmien ennalta ehkäisemiseksi? Jotta mielenterveysongelmia voitaisiin tehokkaasti ennalta ehkäistä, tarvittaisiin luotettavaa tietoa siitä, mitkä asiat ovat mielenterveysongelmien syitä. Mitkä ovat hallituksen panostukset sellaiseen tutkimustoimintaan, jolla luotettavasti selvitettäisiin sitä, mitkä tekijät suomalaisessa yhteiskunnassa, juuri meidän yhteiskunnassamme meidän ajassamme, ovat niitä syitä, joista seuraa kasvavia mielenterveysongelmia?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tätä tutkimusta meillä on hyvin paljon. Syitä on moninaisia. Jokainen meistä itse tietää sen, että oma paha mieli saattaa johtua hyvin monesta eri asiasta, ja niin se on myöskin täällä syiden taustalla. Ei ole yhtä ainoaa syytä, ja se on se ongelma, minkä tähden niihin ei kovin herkästi voida puuttua ja sitä täsmähoitoa löytää. Mutta se, mitä me olemme tekemässä, niin se on juuri esimerkiksi tämän kehittämisohjelman kautta. Me yritämme saada nimenomaan räätälöityjä palveluja ja pohtia niitä syitä. Tämä on erittäin hyvä kysymys, koska meillähän Suomessa on aika pitkälle ollut sellainen ideologia, että viedään laitokseen ja hoidetaan siellä ja palautetaan esimerkiksi nuori tai lapsi takaisin siihen samaan ympäristöön, josta se paha olo saattaa ollakin lähtöisin. Nyt ollaan muuttamassa tätä käytäntöä entistä enemmän, että otetaan mukaan hoitoon myöskin koko tämä lähiympäristö ja se verkosto, joka eräällä lailla sekä tukee, mutta voi myös aiheuttaa ongelmia.