Merikukka Forsius /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tällä laki-aloitteella nostaa esiin tärkeän asian ja tarkentaa kansanterveyslakia niin, että kunnat velvoitetaan huolehtimaan siitä, että neuvolassa lapsille suoritettavat ikäluokkien lääkärintarkastukset suorittaa aina erikoistunut lastenlääkäri.

Neuvolat ja neuvolakäyntien yhteydessä suoritettavat lääkärintarkastukset ovat matalan kynnyksen palveluita, joita käyttävät käytännössä kaikki lapsiperheet. Lapsille määräajoin neuvolassa suoritettavat lääkärintarkastukset ovat erittäin tärkeitä erityisesti varhaisen puuttumisen näkökulmasta. Ammattitaitoinen lääkäri voi rutiinitarkastuksessa havaita sairauden tai kehityshäiriön, joka muutoin saattaisi jäädä pitkäksi aikaa hoitamattomaksi ja kehittyä vakavammaksi ja vaikeahoitoisemmaksi.

Erikoistuneella lastenlääkärillä on valmiudet havaita ja tunnistaa mahdollisia ongelmia yleislääkäriä paremmin. Erikoistunut lastenlääkäri on varmasti myös tottuneempi tekemään työtä lasten kanssa. Hän osaa lyhyessä ajassa tehdä nopeasti havaintoja lapsen terveydestä ja kehityksestä. Hän pystyy muodostamaan kokonaisvaltaisen käsityksen lapsen terveydentilasta ja kehityksen kulusta.

Koska neuvolakäyntiin varattu aika on usein todella lyhyt, olisi tärkeää, että lääkäri saa luotua yhteyden ja luottamuksen lapseen nopeasti. Toivottavaa olisi myös se, että lääkäreiden vaihtuvuus ei olisi niin suurta ja hoitosuhde voisi muodostua pidempiaikaiseksi.

Näiden yllämainittujen perusteluiden johdosta mielestäni valtion tulisi velvoittaa kunnat huolehtimaan siitä, että tarkastukset suorittaisi aina erikoistunut lastenlääkäri. Tällä hetkellä näin ei tapahdu ja monen lapsen ongelmat pääsevät turhaan kärjistymään, kun yleislääkärin ammattitaito ei ole riittänyt niitä havaitsemaan. Lastenlääkärin tekemän ikäluokkatarkastuksen avulla monen ongelman kehittyminen voitaisiin ennalta ehkäistä.

Voimassa olevan neuvolatoimintaa säätelevän asetuksen mukaan neuvolassa tulee järjestää alle kouluikäisille vähintään viisitoista määräaikaistarkastusta. Näistä viisi on lääkärin yhdessä terveydenhoitajan kanssa tekemiä, ja niistä viidestä kolme on niin kutsuttuja laajoja terveystarkastuksia, ja niissä arvioidaan koko perheen hyvinvointia ja vanhempien tuen tarpeita.

Runsaat puolet tarkastuksista tehdään alle 1-vuotiaille. Ylimääräisiä tarkastuksia suositellaan tarpeen mukaan. Olennainen osa tapaamisten sisällöstä koostuu perheen tarpeiden ja lapsen kehitysvaiheen mukaisesta terveysneuvonnasta. Nykyinen neuvolatarkastusten määrä lasten kriittisessä kasvuvaiheessa 1—6-vuotiaille ei mielestäni ole riittävä. Valtioneuvoston asetuksen mukaan näitä neuvolatarkastuksia tulee järjestää vähintään kuusi lapselle tämän ollessa 1—6 vuoden ikäinen, ja näistä vain kaksi on näitä laajoja terveystarkastuksia, jotka siis suorittaa terveydenhoitaja tai kätilö yhdessä lääkärin kanssa.

On tieteellisin tutkimuksin todettu, että jo esimerkiksi 2-vuotiaan lapsen kielellisestä kehityksestä voidaan ennustaa mahdollisia oppimisvaikeuksia myöhemmin koulussa. Varhainen puuttuminen ongelmiin ja hoitoonohjaus olisikin siksi erittäin tärkeää sekä lapsen että yhteiskunnan kannalta. Ennalta ehkäisevällä toiminnalla ja riittävän varhaisella puuttumisella voimme sekä auttaa lasta että säästää yhteiskunnan varoja. Tämä tietenkin edellyttää valtiolta riittäviä palkkaresursseja kunnille ja panostuksia lastenlääkärien kouluttamiseen, jotta ammattitaitoisia lääkäreitä on riittävästi ja lapset saavat parasta mahdollista hoitoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Vaikka en aloitteessani seuraavaa esitäkään, haluaisin silti nostaa esiin toisen lasten terveyden ja varhaisen puuttumisen kannalta tärkeän asian liittyen lasten neuvolatarkastuksiin.

Olemme saaneet nimittäin säännöllisin väliajoin lukea lehdistä tapauksia, joissa terveydenhuollon henkilöstön kielitaidottomuus on haitannut hoidon saamista. Näin ei saisi kuitenkaan missään nimessä olla. Hoitohenkilökunnan kielitaidottomuus ei saa olla hoidon esteenä tai haittana. Asiallisen hoidon saamiselle on ratkaisevaa, että hoitajan ja hoidettavan välinen kommunikaatio sujuu. Puutteellinen kielitaito voi johtaa hoitovirheisiin tai hoidon viivästymiseen, ja nämä tulevat hyvin kalliiksi yhteiskunnalle.

Potilaiden turvallisuuden ja riittävän korkeatasoisen hoidon järjestämiseksi on tärkeää, että potilas ja häntä hoitava ammattilainen puhuvat samaa kieltä ja ymmärtävät vaikeuksitta toisiaan. Kielen tyydyttävä osaaminen ei ole tarpeeksi vaadittu työssä, jossa ollaan tekemisissä ihmisten terveyden kanssa ja jossa diagnoosin tekeminen perustuu pitkälti myös henkilön omiin tuntemuksiin ja kertomaan.

Suomessa jokaisen potilaan on saatava palvelua ja hoitoa suomeksi tai halutessaan ruotsiksi. Erityisesti lasten kanssa työskentelevien olisi osattava riittävän hyvin suomea. Tutkimustilanteet saattavat olla lasta pelottavia, ja erityisesti silloin yhteinen kieli ja varmuus siitä, että tulee varmasti ymmärretyksi, voi helpottaa pelkoa ja ahdistusta. Aikuiset osaavat sopeuttaa puheensa kuulijalle sopivaan muotoon ja näin varmistaa, että tulevat ymmärretyiksi. Lapsilta emme voi odottaa samaa, ja siksi terveydenhuoltohenkilöstön tulisikin ymmärtää vaikeuksitta suomea. Mielestäni hallituksen tulisikin ryhtyä toimenpiteisiin lasten kanssa työskentelevien terveydenhuollon ammattihenkilöiden suomen kielen taidon vaatimustason korottamiseksi ja parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Edellä olevien perusteluiden johdosta ehdotan lakialoitteessani, että lakia kansanterveystyöstä muutetaan niin, että neuvolassa lapsille suoritettavat ikäluokkien lääkärintarkastukset suorittaisi jatkossa aina erikoistunut lastenlääkäri.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Forsiuksen aloite on rohkea, voisi sanoa, jopa radikaali. Olen itse ajatellut tällä tavoin jo 1980-luvulta lähtien, mutta en ole tarkoituksellisesti aloitetta tehnyt, koska olen katsonut, että koska itse olen opiskellut ulkomailla ja olen lääkäri, en ole oikea henkilö sitä esittämään. Olen erittäin iloinen, että ed. Forsius on aloitteen tehnyt.

On totta, että varmasti neuvolassa työskentelevä yleislääkäri, joka tekee jatkuvasti neuvolatyötä, osaa asiansa. Mutta tänä päivänä ei ole enää taattua, että siellä on sama lääkäri tapaamassa, sama tuttu lääkäri, joka voi seurata lapsen kehitystä, mikä olisi tietenkin ihanteellinen tilanne.

Olen käsittänyt, että uusi terveydenhuoltolaki antaa kunnille juuri tämän mahdollisuuden, että erikoislääkäreitä tulee terveyskeskuksiin. Se on ollut myös oma toiveeni, kun olen ajanut kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistämistä yhdeksi terveydenhuoltolaiksi jo 1990-luvulta alkaen, kun olen politiikkaan lähtenyt.

Vastaavanlainen systeemi ainakin aikoinaan asuessani Saksassa kahdeksan vuoden ajan toimi juuri näin, kuten ed. Forsius esitti. Lapsien vanhemmilla oli mahdollisuus viedä lapsi erikoislääkärille neuvolatarkastuksiin. Kritisoin silloista suomalaista systeemiä, ja sitä ei katsottu kovin hyvällä, mutta aikaa on kulunut, tietomäärä on lisääntynyt ja ajatukset ovat muuttuneet.

Mielestäni tätä ed. Forsiuksen aloitetta tulee todella vakavasti harkita ja kehittää varsinkin nyt, kun uusi terveydenhuoltolaki tulee meille käsittelyyn. Varmasti osaltaan asia ei ole noussut niin voimakkaasti esille — tämän päivänkin lehdissä siitä oli — koska vanhemmilla on mahdollisuus ottaa lapsilleen vakuutus. Tietenkin se eriarvoistaa ihmisiä entisestään suomalaisessa yhteiskunnassa. Niillä, joilla on varaa ottaa vakuutus, on varaa viedä lapsi suoraan erikoislääkärin hoitoon. Onhan todettu, että päiväkoti-ikäisiltä, tarkoitan tässä nyt lähinnä leikki-ikäisiä, yli 3-vuotiaita ennen kuin he menevät kouluun, on jo mahdollista saada diagnoosi, nähdä, ketkä tarvitsevat varhaista puuttumista, ja voidaan jo ennakoida, kenelle lapselle saattaa tulevaisuudessa syntyä ongelmia kehityksensä suhteen. Sen takia olen taipuvainen suhtautumaan myönteisesti tähän aloitteeseen, että lastenlääkäri eli siis spesi-alisti hoitaa lapsia esityksen mukaisesti.

Arvoisa rouva puhemies! Puutun vielä tähän toiseenkin asiaan. Yllättävän saman suuntaisesti ajatuksemme kulkevat ed. Forsiuksen kanssa. Olen nimittäin tehnyt talousarvioaloitteen kunnan työntekijöiden kielten opetukseen annettavasta määrärahasta, kun olimme, kokoomus, oppositiossa. Aloitteen tein juuri siitä syystä, että olin saanut lukuisia yhteydenottoja potilailta, jotka olivat joutuneet väärinkäsityksen kohteeksi, koska hoitava lääkäri ei ole osannut riittävän hyvin suomen kieltä. Mielestäni työnantajalla on velvollisuus katsoa ja tarkistaa, että työntekijät osaavat riittävästi kieltä, oli tehtävä mikä tahansa. Se on mielestäni lääkäreiden kohdalla tietenkin sitten kuntien vastuulla, ja jos terveydenhuoltopalvelut ulkoistetaan, niin tietenkin sitten ulkoistetun yrityksen työnantajan vastuulla.

On erittäin rohkeaa ja hyvä ottaa tämä asia esille, ja mielestäni se voidaan kiihkotta viedä eteenpäin. Uskon, että olemme kaikki sitä mieltä, että kun on kyse terveydestämme, meidän on saatava puhua äidinkieltämme, ja valtakieli Suomessa on suomi.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Lakialoitteella siitä, että lastenneuvoloiden lääkärintarkastuksissa olisi mukana lastenlääkäri, tarkoitetaan varmasti hyvää, mutta näen tässä aloitteessa paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ajattelen pelkästään kauhulla tilannetta esimerkiksi Savonlinnan seudun terveyskeskuksissa, joissa saattaa olla neljä lääkärin virkaa mutta yksi lääkäri. Lääkäreitä ei saada sinne, ei rahalla, ei hyvällä eikä pahalla. Jos vielä tulisi laki, joka sanoisi, että kaikki lääkärintarkastukset neuvolakäyntien yhteydessä pitäisi suorittaa lastenlääkärin, mihin kaaokseen ajautuisimmekaan. Eli ennemmin haluaisin kysyä, miten tämä toimisi tilanteessa, jossa ihan peruslääkäreistä on valtava pula, ja mitkä olisivat ne kustannukset, jos lastenlääkäri olisi näissä lastenneuvoloiden lääkärintarkastuksissa mukana. Itse kahden lapsen äitinä en muista kertaakaan tavanneeni lastenlääkäriä, kun lapset olivat pieniä.

Näen, että paljon halvemmalla ja helpommalla perheiden ja myös lasten ongelmiin pystyttäisiin puuttumaan, kun lastenneuvoloissa aidosti otettaisiin hoidettavaksi myös koko perhe. Kysyttäisiin yksinkertaisesti jokaisen käynnin yh-teydessä, miten teillä menee, ja vielä erikseen sekä äidiltä että isältä, miten juuri sinä jaksat. Se olisi myös lapsen etu. Mitä tulee kielitaito-ongelmaan, se on ilman muuta jatkossa suuri ja suurenee koko ajan, kun maahanmuutto lisääntyy. Mutta siinä, missä kollegani huolehtivat henkilökunnan suomen kielen osaamisesta, itse näen paljon suurempana ongelmana sen, miten vieraskielisille potilaille saadaan ymmärrettävää ja inhimillistä palvelua.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tähän voisin todeta, että olisinpa minäkin saanut kaiken opiskelun Saksassa suomeksi. Tämän voi siis verrannollistaa tähän, että jos lähtee ulkomaille, niin kyllä silloin on myös valitettavasti helpompaa opetella sen maan kieli. Aina se ei ole helppoa, ja tietenkin ymmärrän, että kaikilla ei ole siihen mahdollisuuksia. Ne ovat poikkeustapauksia.

Mutta vastaisin tähän kysymykseen. Kyllä yleislääkärin ja lääkärin yleensä pitäisi vastaanotolla tietenkin myös selvittää perheen tilanne, kokonaistilanne. Se ei ole kiellettyä. Päinvastoin sukuanamneesiin ja perheanamneesiin tulisi perehtyä varsinkin lasten kohdalla aivan erityisellä tarkkuudella. Riippuu tietenkin, missä on koulutuksensa saanut, mitä on painotettu, mutta kyllä peruskoulutuksessa tähän on perinteisesti painotettu, että selvitetään, mitenkä perhe jaksaa ja minkälaiset kotiolot kotona on.

Toinen asia on, että lastenlääkärin ei tarvitse olla terveyskeskuksessa kokopäiväisesti työssä. Saattaa olla, että hän tulee tiettyihin paikkoihin keskussairaalasta vain päiväksi tekemään näitä neuvolatarkastuksia, jolloin on kyseessä aina sama lääkäri, joka tulee eri terveyskeskuksiin. Tämä käsittääkseni on ollut myös tässä terveydenhuoltolain uudistuksessa ajatuksena, että erikoislääkärit voivat liikkua terveyskeskuksiin töihin.

Merikukka Forsius /kok:

Arvoisa puhemies! Allekirjoitan ed. Järvisen huolen pätevien lääkäreiden saatavuudesta. Se on varmasti ihan näin. Mutta sitten kuitenkin toteaisin, että tässä valtioneuvoston asetuksessa 1 §:ssä puhutaan tasa-arvosta tai yhtenäisestä käytännöstä koko maassa. Nyt sitten kuitenkin on se tilanne, että joissakin kunnissa nämä lääkärintarkastukset, juuri nämä laajat neuvolan lääkärintarkastukset, suorittaa erikoistunut lastenlääkäri ja toisissa kunnissa taas sitten ei.

Olisin samaan asiaan kuin ed. Nurmi vielä todennut, että näitä lääkärintarkastuksia kuitenkin neuvoloissa on vain tiettyinä päivinä. Ne ovat hyvin ennakkoon sovitut päivät, ja niitä ei todellakaan ole joka päivä vaan on ihan harvoja päiviä, joille nämä lääkärintarkastukset on sovittu.

Sitten vielä tästä samasta asetuksesta korostaisin tätä 13 §:ää, jossa korostetaan ongelmien varhaista tunnistamista.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä kielipalveluista: Minusta ehkä vertaus siitä, että jos lähtee Saksaan opiskelemaan lääketiedettä, opetus pitäisi saada suomeksi, ei aivan toimi tässä tilanteessa, jossa meille Suomeen on muuttamassa paljon maahanmuuttajia, jotka eivät ole valinneet kohdettaan vapaaehtoisesti. Kun samaan aikaan kotouttamistoimet ovat tarpeeseen nähden osin riittämättömiä ja kielen opetus ja myös sen oppiminen on hidasta, jos edes riittävää, niin ilman muuta tulee niitä tilanteita, että hyvin lukuisilla maailman kielillä tulee potilaita käyttämään terveyspalveluita ja vaikka henkilökunta osaisi kuinka hyvin suomea tai ruotsia, siitä huolimatta palvelua ei saada perille ainakaan inhimillisellä tavalla.

Tämä on oikeasti asia, jota pitää rauhassa ja perusteellisesti miettiä, etenkin kun meillä tulee jatkossa olemaan se tilanne, että meillä kaikkia terveyspalveluita tulee käyttämään yhä useammat maahanmuuttajat ja myös vanhainkodeissamme tulee vähitellen asumaan ihmisiä, joiden suomen kielen taito on hyvin puutteellinen ja ruotsin kielen taito samoin. Etenkin tämä ongelma koskee maahanmuuttajanaisia, jotka ovat ehkä suurimmassa vaarassa eristäytyä kotiin ja suurimmassa vaarassa jäädä kieliopetuksen ulkopuolelle.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Järvisen kanssa herttaisen samaa mieltä. Tahallani kärjistin. Se on yksi tyylimuoto. Olen samaa mieltä, että jokaista ihmistä tulee kohdella tasa-arvoisesti ja hyvin ja varsinkin, kun terveydestä on kysymys.

Lahdessa muistaakseni on useita kymmeniä eri kieliä ja tulkkipalveluita pyritään kaikille järjestämään. Ainakin kotikaupungissani asia on mielestäni, muistelen, varsin hyvin hoidettu. Tämä on asia, joka tulee kiihkottomasti hoitaa asianmukaisesti, päivänselvää, mutta se ei ole pelkästään Suomen ongelma. Samat ongelmat ovat muissa Euroopan maissa. Kansalaisia liikkuu, ja on hyvä, että ihmiset saavat liikkua vapaasti ja hakeutua sinne, missä heillä on turvallista elää.

Mutta haluan vielä palata tähän asiaan, mitä tarkoitetaan sanoilla "pätevä lääkäri", tarkoitetaanko sitä, että on lääkärintutkinto, onko erikoistunut lastenlääkäri, vai tarkoitetaanko tässä, että ei ole kysymyksessä valelääkäri. No, tämä nyt on taas tällaista saivartelua. Varmasti tarkoitetaan nyt tässä aloitteessa ja tässä keskustelussa sitä, että halutaan, että lapsia hoitaa spesialisti eli lastentautien erikoislääkäri. Jos vain tilanne on niin, että kokenut yleislääkäri tai sama lääkäri saa hoitaa paljon lapsipotilaita ja saa toimia pitkään samassa toimipisteessä ja hänellä on myös mahdollisuus konsultoida lastenlääkäriä puhelimitse keskussairaalasta, niin uskon, että lapset saavat myös silläkin tavoin vallan mainiota hoitoa.

Merikukka Forsius /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olisin vielä tästä kieliasiasta ed. Järviselle halunnut yhden esimerkin kertoa, mitä itse tässä ajan takaa juuri lasten kohdalla näissä neuvolan lääkärintarkastuksissa. Olen saanut vanhemmilta tällaista palautetta, että kun on ollut lähes suomen kielen taidoton lääkäri suorittamassa neuvolan lääkärintarkastusta ja kun siellä suoritetaan kuitenkin tämmöisiä hyvin arkaluonteisia tutkimuksia siinä lääkärintarkastuksessa, niin jos ei sitä asiaa osata lapsille etukäteen kertoa, selittää minkälaisesta tutkimuksesta on kysymys, niin näistä voi jäädä hyvin traumaattisia kokemuksia, varsinkin sitten, kun lapset ovat jo vähän vanhempia, sanotaan 5—6-vuotiaita, ainakin hyvin hämmentäviä tilanteita, jos ei asiaa osata kertoa etukäteen, mistä tutkimuksesta on kysymys ja mitä siinä tehdään ja miksi.