Täysistunnon pöytäkirja 3/2005 vp

PTK 3/2005 vp

3. TORSTAINA 3. HELMIKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

1) Pääministerin ilmoitus Aasian luonnononnettomuudesta

 

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Sumatran pohjoispään lähellä tapaninpäivänä tapahtunut maanjäristys ja sitä seurannut hyökyaalto johtivat yhteen historian suurimmista onnettomuuksista. Menehtyneitä arvioidaan olevan noin 300 000.

För oss finländare var katastrofen i Asien den största i fredstid och den första olyckan utomlands som krävt ett stort antal finländska offer. Riksdagen hedrade offren för naturkatastrofen med en tyst minut på tisdagen.

Tällä hetkellä Suomessa on 12 katastrofin johdosta kuollutta ja 165 on kateissa. Me suomalaiset olemme eläneet mukana uhrien omaisten ja läheisten surussa.

Onnettomuus tapahtui keskellä joulupyhiä, keskellä yötä, jolloin koko läntinen maailma näyttää olevan hauraimmillaan hankkimaan, saamaan tai käsittelemään nopeasti tietoja yllättävistä ja kaukaisista tapahtumista. Suuri vaikeus oli selvittää, miten ja millä alueilla hyökyaalto oli todella vaikuttanut, eivätkä kansainväliset tiedotusvälineetkään kyenneet tällä kertaa auttamaan.

Suomessa varautumista poikkeustilanteisiin on kehitetty koko sotien jälkeisen ajan. Perusajatus on, että poikkeusoloissa kukin viranomainen jatkaa suoraan omalla paikallaan ja harjoittelee ennalta tätä toimintaa. Tässä onnettomuudessa välitön toiminta kuului ulkoasiainministeriölle ja sen avustaminen pelastustoimesta vastaavalle sisäasiainministeriölle. Kansallisen varautumisjärjestelmän osana myös Finnairilla on lakiin perustuva varautumisvelvoite. Kukin näistä osapuolista reagoi osaltaan onnettomuuden tapahduttua.

Kuitenkin aivan alussa ongelmana olivat kansainvälisen ja kansallisen tiedotuksen lisäksi puutteet tiedon kokoamisessa, joista ulkoministeriö on jo tehnyt ja julkistanut omalta osaltaan itsekriittisen selvityksen.

Sunnuntaina ja vielä maanantainakin kuva tapahtuneesta oli puutteellinen. Maanantain aamuyöstä alkaen kuva vakavoitui. Uutisissa oli joitakin Thaimaan ja Sri Lankan vahingoista sekä jälkijäristyksistä kertovia tietoja, joiden arvioitiin voivan ennakoida vielä huonompia uutisia. Niiden perusteella käynnistettiin koko valtionhallinnon valmiusorganisaatio kutsumalla ministeriöiden valmiuspäälliköiden kokous. Tähän kokoukseen kutsuttiin myös Suomen Punaisen Ristin sekä matkatoimistojen edustajia, myöhemmin päivällä myös Finnairin edustajat sekä viikon puolivälissä lisäksi kirkon edustajat.

Pääministerinä annoin ennen valmiuspäällikkökokousta tehtäväksi arvioida eri ministeriöissä aloitettujen toimenpiteiden riittävyys ja suomalaisten evakuointitarve Intian valtameren rannoilta sekä tehdä tarvittavat johtopäätökset. Pelastustarpeen rinnalla oli lisäksi arvioitava kulkutautien ja muun turvattomuuden kasvun riskiä. Kokouksen osanottajien tiedot yhdistämällä kokouksessa päätettiin suomalaisten evakuoinnista mahdollisimman nopeasti valtion maksaessa aiheutuvat lisäkulut. Heti tämän jälkeen hyväksyin pääministerinä ratkaisut ja ne hyväksyi myös valtiovarainministeri. Valmiuspäälliköiden tuli lisäksi olla yhteydessä kuhunkin ministeriin, jonka vastuulla hallinnonalan toiminta tapahtui.

Maanantaiaamuna päätetty evakuointiorganisaatio oli matala ja keskitetty. Yleisjohdosta vastannut valmiuspäällikköryhmä sai valtuutensa suoraan hallituksen johdolta ja saattoi sen vuoksi tehdä välittömästi sekä taloudellisesti merkittäviä että eri osapuolten näkökohtia yhteen saattavia päätöksiä. Se rakentui asiantuntemuksen ja harjoitelleiden organisaatioiden varaan, ja päätöksiä tekivät toiminnasta vastuussa olevat. Se kokosi yhteen kaikki tarvittavat operatiiviset viranomaistahot sekä hallinnon ulkopuoliset yhteistyökumppanit. Ylimääräisiä neuvottelu- tai päätöksentekotasoja ei tietoisesti luotu.

Hallituksen tiedotusstrategiana oli varmistaa ensiksi tarvittavien viranomaistietojen läpimeno. Tämän jälkeen hallituksen johto ja vastuussa olevat ministerit yhdessä operatiivisten viranomaisten kanssa pitivät päivittäin suorana lähetyksenä olleita tiedotustilaisuuksia.

Eduskunnalle on jaettu yleisjohdosta vastanneen valmiuspäällikköryhmän pöytäkirjat, joten en tässä mene evakuoinnin yksityiskohtiin. Se toteutettiin maanantaina laaditun suunnitelman mukaisesti.

Oman erityispiirteensä suomalaiselle organisointitavalle antoi laaja yhteistyö ja yhteistyökumppanien kytkeminen päätöksentekoon mukaan. Kokonaisuuden muodostivat Finnair ja muut lentoyhtiöt, SPR ja muut lääkäriryhmät, matkatoimistot ja niiden henkilökunta, kirkon yhteisöt ja sekä kotimaan että kriisialueen monet vapaaehtoiset. Kaikkiaan suomalaiseen evakuointiin osallistui noin 2 000 henkeä. Olemme hyvin kiitollisia niille thaimaalaisille ja suomalaisille, jotka oma-aloitteisesti, uhrautuvasti ja myös neuvokkaasti uutta tietotekniikkaa käyttäen auttoivat kanssaihmisiään kriisialueella. Arvostan myös sitä tapaa, jolla oppositio antoi työrauhan kriisin hoitamisessa.

Suomalainen yhteiskunta tarjoaa jäsenilleen tarvittavat palvelut kaikissa onnettomuuksissa, niin myös nyt. Tällä kertaa onnettomuuden suuruuden takia on tarvittu poikkeuksellisen laajaa yhteistyötä ja erityistä hallinnollista joustavuutta. Valtio tulee osallistumaan perusteltuihin kuntien lisäkustannuksiin.

Vakuutuksenantajat maksavat vakuutetuille vakuutusehtojen mukaisesti, ja matkatoimistot palauttavat valmismatkalain mukaisesti asiakkailleen onnettomuuden jälkeisen osuuden matkan kokonaishinnasta. Hallituksen tarkoituksena ei ole esittää uutta lainsäädäntöä, joka edellyttäisi tai sallisi tämän lisäksi korvauksia valtion varoista.

Statsrådet har tillsatt en undersökningskommission för att undersöka katastrofen i Asien. Kommissionen kommer i sinom tid att presentera resultatet av sitt arbete.

Arvoisa puhemies! Tämä kriisi ei ole ohitse. Vasta suomalaisten evakuointi on suoritettu. Vainajien tunnistustyö jatkuu, kotimainen jälkihoito kestää pitkään, ja sama koskee laajaa humanitaarista kriisiä tuhoalueilla. Ne tarvitsevat tukeamme pitkään. Näistä toimista antavat vastuuministerit lyhyet erityisselvitykset.

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Arvoisa puhemies! Aasian hyökyaaltokatastrofi on ollut meidän aikamme suurin luonnonkatastrofi. Missään maailmassa ei ollut riittävästi varauduttu tämän suuruusluokan katastrofiin. Näin oli myös Suomessa. Ulkoministeriön kriisivalmiuksia oli 11.9. terrori-iskujen jälkeen tarkistettu, mutta nyt syntyi tilanne, jossa hätätilanteeseen ulkomailla ilman ennakkovaroitusta joutui yli kymmenkertaisesti enemmän suomalaisia kuin missään aikaisemmassa kriisissä.

On välttämätöntä, että kriisin kaikki vaiheet ja kokemukset arvioidaan, mikä on asetetun tutkijalautakunnan tehtävä. Ulkoministeriön osalta on sisäinen tarkastus toimeksiannostani tehnyt selvityksen ulkoasiainhallinnon toiminnasta kriisin aikana. Vaikka UM:n organisaatio kykeni käynnistämään mittavan operaation välittömästi odottamatta erikseen tehtyjä johdon päätöksiä, on käynyt ilmi, että valmiusorganisaatiossa ja johdon toiminnassa kriittisinä alkupäivinä oli selviä puutteita.

Nämä kriisityön johtamiseen ja ennen muuta sisäiseen ja ulkoiseen tiedon välittämiseen liittyneet puutteet eivät estäneet välittömien toimien käynnistämistä eivätkä johtaneet hengenmenetyksiin, mutta se ahdistus ja tuska, jonka läheistensä kohtalosta turhaan tietoa odottaneet ihmiset joutuivat kokemaan, on asia, jota on syvästi pahoiteltava. Tärkeintä on nyt toimia tehokkaasti ja nopeasti havaittujen puutteiden korjaamiseksi ja kriisivalmiuksien parantamiseksi.

Aasian katastrofin yhteydessä jouduttiin toteamaan, ettei EU:ssa ole valmiutta hoitaa tehokkaasti laajojen, kaukana Euroopan ulkopuolella tapahtuvien luonnonkatastrofien seurauksia. Neuvoston maanantain kokouksessa käsiteltiin ehdotusta EU:n toimintaohjelmaksi nopean toiminnan valmiuksien parantamiseksi. On tarvetta kehittää hälytys-, avunanto- ja tiedonvälitysjärjestelmiä sekä yhteisiä konsulipalveluja erilaisissa hätätilanteissa.

Tämän rinnalla kulkee työ EU:n siviilikriisinhallinnan tehostamiseksi, joka on tarkoitettu ensisijaisesti aseellisen konfliktin jälkeiseen toimintaan. Sen puitteissa kehitetään kykyä käynnistää nopeasti monipuolisempaa toimintaa tiiviissä yhteistyössä sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden kanssa. EU pyrkii myös edistämään monitoiminnallisia valmiuksia ja mahdollisuuksia luoda hyvin yhteensovitettuja nopean toiminnan siviilivalmiusryhmiä, Civilian Response Teams, joiden tarkoitus on parantaa unionin kykyä reagoida nopeasti kriisinhallintatilanteissa siviilikyvyin. Tähän kuuluu poliisin, hallinnon, monitoroinnin ja muu asiantuntemus.

Hallitus reagoi Aasian katastrofin akuutteihin humanitäärisiin tarpeisiin Suomen Punaisen Ristin ja kolmen YK-järjestön kautta. UM:n päätökset tehtiin sitä mukaa, kun humanitäärisen avun järjestöiltä saatiin pyyntöjä. Yhteensä Suomi on tässä vaiheessa päättänyt antaa 20 miljoonaa euroa humanitääristä apua Kaakkois-Aasian maanjäristyksen ja tsunamien uhreille. Apu lähetetään YK-järjestöjen, Punaisen Ristin, Kirkon ulkomaanavun, Fida International ry:n ja Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Lisäksi hallitus on päättänyt irrottaa jälleenrakennukseen 30 miljoonaa euroa vuosien 2005—2007 aikana, joten yhteispanoksemme on tässä vaiheessa 50 miljoonaa euroa. Laajaksi paisunutta avustustoimintaa koordinoidaan UM:n vetämässä yhteensovittamisryhmässä. Osa humanitäärisestä avusta tullaan rahoittamaan lisäyksenä kehitysyhteistyövaroihin.

Tuhoja kärsineiden maiden omien jälleenrakennussuunnitelmien tukemiseksi tulisi perustaa kansainvälisten järjestöjen ja rahalaitosten yhteydessä toimivia jälleenrakennusrahastoja. Jälleenrakennustarpeiden tarkennuttua Suomi harkitsee kahdenvälisen avun kanavoimista tuhoalueelle, erityisesti Sri Lankaan ja Indonesiaan.

Thaimaahan suuntautuneen pohjoismaisen pääministerivaltiovierailun aikana keskusteltiin mahdollisuudesta osoittaa kiitollisuutta yksityisille thaimaalaisille heidän antamastaan avusta erityisesti Phuketin alueella. Parhaillaan tutkimme mahdollisuutta kanavoida Punaisen Ristin kautta tukea esimerkiksi alueen kunnostamiseksi ja uudelleen varustamiseksi.

Puhemies:

Puhemiehen suostumuksella ministeri Tuomioja on tässä kattanut myöskin ministeri Lehtomäen toimialaa.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Sisäasiainhallinnon toimenpiteet alkoivat Helsingin hätäkeskukseen tapaninpäivän aamuna tulleista omaisten puheluista ja YK:n humanitaarisen avun järjestön arviointiryhmän hälytyksestä. Ministeriön päivystäjä välitti hätäkeskuksesta saamansa tiedot ja toimenpidepyynnön ulkoasiainministeriön päivystäjälle.

Evakuointilentojen alettua poliisi perusti yhteistyössä muiden viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa evakuoitujen vastaanottopisteen Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun henkilöstö kirjasi rajaviranomaisten valvonnassa lähes 3 200:n maahan saapuneen henkilön tiedot.

Evakuoitavien etsimiseksi ja auttamiseksi SPR:lle annettiin tehtäväksi koota kaksi kansainvälisen avustustoiminnan asiantuntijoista koostunutta ryhmää. Viranomaistoiminnasta vastaavat pitivät tätä tilanne ja tarve huomioon ottaen pelastustoimen niin sanottua Finnrescue-ryhmää parempana vaihtoehtona.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain nojalla ministeriö pyysi viestintäviraston välityksellä teleoperaattoreita lähettämään suomalaisten matkapuhelimiin tekstiviestin evakuointikeskuksista Thaimaassa. Ennen uutta vuotta lähetettiin poliiseja ja muita asiantuntijoita etsintä- ja tunnistustehtäviin. Neljä päivää katastrofin jälkeen julkistettiin lista kadonneista henkilöistä. Tämä auttoi ratkaisevasti etsintöjen kohdentamisessa ja tietojen keräämisessä. Lista poistettiin julkisuudesta 14.1. Silloin listalla oli 174 nimeä.

Poliisi ja Rajavartiolaitos ovat luovuttaneet viranomaisille kadonneiden ja tuhoalueelta palanneiden henkilötiedot välttämättömiä jatkotoimia varten. Tunnistustietojen kerääminen vainajista jatkuu edelleen Thaimaassa. Alustavasti tunnistettujen suomalaisuhrien määrä nousee lähiaikoina, kun vertailuohjelmaan syötetyt tiedot tuottavat tulosta. Erittäin vaikeissa olosuhteissa tunnistamistyötä tekevät ovat suoriutuneet tehtävästään kiitettävästi.

Jatkossa osallistumme katastrofialueelle kohdistuvaan humanitaariseen avustustoimintaan erityisesti YK:n välityksellä.

Ministeriöllä on valmius välittömästi rahoituksen varmistuttua koota, kouluttaa ja varustaa eri alojen asiantuntijoista koostuva niin sanottu nopean toiminnan ryhmä. Ryhmä olisi jatkossa käytettävissä vastaavan tapaisissa tilanteissa kansainväliseen avustustoimintaan alle kahdessa vuorokaudessa. Nopean toiminnan joukkoja voitaisiin kouluttaa ministeriön suunnitelmien mukaan Pelastusopiston Kriisinhallintakeskuksessa Kuopiossa.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön vastuuna Aasian luonnonkatastrofin ensivaiheessa oli hoitoa tarvitsevien auttaminen kriisialueella, evakuointilentojen terveydenhuollon valmiuksien turvaaminen, evakuoitavien sairaanhoidon ja henkisen tuen palvelut Helsinki-Vantaan lentokentällä sekä loukkaantuneiden jatkohoito kotimaassa. Tämä tehtiin yhteistyössä kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon, Suomen Punaisen Ristin ja muiden vapaaehtoisjärjestöjen kanssa.

Välittömästi sen jälkeen, kun oli tehty päätös koskien suomalaisten evakuointia onnettomuusalueelta, sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyi toimenpiteisiin evakuointilentojen vastaanoton terveydenhuollon ja henkisen tuen palvelujen järjestämiseksi lentoasemalla. Nämä toimenpiteet toteutettiin voimassa olevien valmiussuunnitelmien ja vuosittaisten lentokentän suuronnettomuusharjoitusten periaatteiden mukaisesti. Sairaanhoidon tehtävät annettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tehtäväksi. Henkisen tuen palvelut annettiin Vantaan kaupungin kriisikeskuksen tehtäväksi yhteistyössä vapaaehtoisjärjestöjen ja kirkon kanssa.

Hus perusti lentoasemalle päivystyspoliklinikan, ja alueen sairaaloiden valmiutta nostettiin onnettomuuden uhrien hoitamiseksi. Poliklinikka seuloi viipeettä kaikki evakuoidut ja ohjasi vammautuneet tarkoituksenmukaisiin hoitopaikkoihin. Lisäksi Suomesta lähetettiin onnettomuusalueelle tehohoitoyksiköksi muutettu Finnairin liikennelentokone, jolla noudettiin kriisialueen sairaaloista niissä hoidettavina vielä olleet 14 suomalaista. Lennolle osallistui 13 lääkäriä ja 24 sairaanhoitajaa.

Vantaan kaupungin kriisikeskus, SPR, kirkko ja eräät muut tahot ylläpitivät henkisen tuen palvelupistettä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Akuutit palvelut annettiin kaikille niitä tarvitseville. Samoin kaikille annettiin tiedot jatkohoitomahdollisuuksista heidän kotipaikkakunnallaan. Kaikki orvoksi jääneet lapset saatiin nopeasti lähiomaistensa hoitoon. Myös potilaiden siirtokuljetukset kotipaikkakunnan sairaaloihin toimivat suunnitellusti.

Ensimmäisen viikon aikana ministeriössä sovittiin laajan kriisin jälkihoitoon osallistuvien tahojen koordinaatiokokouksen järjestämisestä.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Luonnonkatastrofin jälkihoidon keskeisimpiä tehtäviä on psykososiaalisen tuen ja terveyspalveluiden tarjoaminen. Lisäksi on huolehdittava katastrofien uhrien ja heidän läheistensä perustoimeentulosta.

Psyykkisen hoidon ja tuen tarve saattaa kestää joidenkin osalta pitkäänkin. Auttamisjärjestelmä perustuu nykyiseen palvelujärjestelmään. Kunnat voivat omien palvelujen lisäksi hankkia ostopalveluja.

Kiireellisimpänä tehtävänä on psykososiaalisen tuen varmistaminen kaikille sitä tarvitseville. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut suuronnettomuuden psykososiaalisen tuen ja palvelun asiantuntijaryhmän ohjaamaan ja tukemaan kuntia kriisiavun antamisessa. Lastensuojeluviranomaiset ovat olleet yhteydessä orvoiksi jääneisiin lapsiin ja heistä huolehtiviin sukulaisiin.

Jotta uhreille voidaan tarjota kaikki tarpeellinen hoito ja tuki, ministeriö on toimittanut kuntiin tiedot katastrofialueella evakuoiduiksi tulleista, alueella kadonneista sekä menehtyneistä kunnan asukkaista. Kuntia on ohjeistettu kuntakirjeellä tietojen käyttämisestä. Kansaneläkelaitos on saanut oikeuden käyttää onnettomuudessa kadonneiden ja menehtyneiden henkilötietoja lakisääteisen ja pakollisen sosiaaliturvan yhteensovittamiseen. Näitä tietoja on mahdollista käyttää myös työeläketurvan täytäntöönpanossa.

Kela on jatkanut kadonneille kuuluvien etuuksien maksamista toistaiseksi. Näistä maksuista ei suoriteta takaisinperintää. Mikäli katastrofista kärsineet tarvitsevat välitöntä taloudellista tukea, kyseeseen tulee esimerkiksi kuntien maksama ehkäisevä toimeentulotuki. Tavoitteena on, että katastrofista kärsineiden elämä voisi palautua niin normaaliksi kuin se tässä tilanteessa on mahdollista.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Aasian katastrofi järkytti koulumaailmaa. Ennen uutta vuotta Opetushallituksen kautta sähköisesti annettiin ohjeet koulujen rehtoreille kriisissä toimimisesta. Uuden vuoden jälkeisellä viikolla kutsuin kansalaisjärjestöjen edustajat koolle ja keskustelimme toimintatavoista.

Katastrofia on käsitelty kouluissa kullekin koululle soveltuvalla tavalla niiden omien kriisisuunnitelmien mukaisesti. Yhteisiä hiljentymistilaisuuksia on järjestetty ja oppilaiden kanssa on keskusteltu tapahtuneesta.

Oppilashuollon ja kouluterveydenhuollon henkilöstö on osallistunut jälkihoitoon. Opetushallitus ja Punainen Risti ovat laatineet koulujen käyttöön aineistoa ja tukimateriaalia, jota on voitu käyttää apuna vaikeiden tilanteiden kohtaamisessa.

Kouluissa on pyritty palaamaan normaaliin, turvalliseen arkeen unohtamatta kuitenkaan sitä, että jokainen kokee järkyttävän tilanteen yksilöllisesti.

Erityisesti kriisialueella olleet lapset ja nuoret ja läheisiään menettäneet tarvitsevat pitkään tukea. Tuen antamiseksi viranomaiset tiivistävät yhteistyötä.

Kansalaisjärjestöjen arvioiden mukaan Aasian katastrofi on tuhonnut runsaasti kouluja. Tuhansia opettajia on menehtynyt. Koulujen rakentaminen ja opettajien koulutus onkin nousemassa keskeiselle sijalle. Myös opiskelijavaihdon kehittäminen voi olla yksi mahdollinen tulevaisuuden toimintamuoto.

Euroopan maiden opetusministerit kokoontuivat reilu viikko sitten keskustelemaan yhteisistä toimista, ja tämä keskustelu jatkuu seuraavassa opetusneuvostossa.

Timo   Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailman kaventuminen on tehnyt maapallon tapahtumista entistä useammin yhteisiä, koko ihmiskuntaa koskettavia, on sitten kysymys ihmisten itsensä aiheuttamista kriiseistä tai mittavista luonnonkatastrofeista. Eurooppa ja Suomi voivat näennäisesti sijaita maantieteellisesti etäällä Aasian ja muiden maanosien kriiseistä, mutta kansalaisemme voivat olla niiden keskellä.

Kaakkois-Aasian luonnononnettomuus osoitti tämän meille kohtalokkaalla ja koskettavalla tavalla. Olimme siinä osallisina. Tapahtumat eivät jääneet vain kuviksi, vaan ne tulivat osaksi elämäämme.

Haluan tässäkin yhteydessä vielä esittää keskustan eduskuntaryhmän puolesta syvän osanoton Kaakkois-Aasian katastrofin uhrien omaisille ja läheisille.

Aasian luonnononnettomuus ja sen jälkiseuraukset ovat vakava testi kansainväliselle, valtioiden ja järjestöjen väliselle yhteistyölle. Moneen kertaan on kysytty, olisiko katastrofin tuhoja pystytty vähentämään hyökyaallon tunnistimilla tai ennakkovaroituksilla. Varmastikin joiltakin osin. Vastaavien uhkien ennakoimiseksi ja vahinkojen vähentämiseksi on ryhdytty jo toimenpiteisiin.

Tällä hetkellä kansainvälisen yhteistyön keskeisenä tavoitteena on onnettomuuden jälkiseurausten lieventäminen ja korjaaminen. Katastrofialueella asuvien eloonjääneiden edellytykset elämänsä järjestämiseen ovat vielä pitkään heikot. Oikeastaan kaikki pitää rakentaa uudestaan.

Suomi on tässä työssä aktiivisesti mukana. Hallitus on tässä vaiheessa päättänyt antaa 20 miljoonaa euroa humanitaarista apua ja 30 miljoonaa euroa jälleenrakennusapua. Suomi on myös mukana rakentamassa erilaisiin luonnonkatastrofeihin soveltuvaa ennakkovaroitusjärjestelmää Intian valtamerelle.

Arvoisa puhemies! Surunkin kanssa on osattava elää eteenpäin. Valtiollisina päättäjinä meidän pitää arvioida toimintaamme sekä omia kansalaisiamme kohtaan että kansainvälisen yhteisön jäseninä. Meidän pitää myös varmistaa, että turvaverkkomme ovat riittävän tiiviit ja suojaavat onnettomuudesta kärsimään joutuneita kansalaisiamme. Erityistä huolta on pidettävä vanhempansa ja läheisensä menettäneistä lapsista.

Suomi onnistui kohtuullisesti onnettomuuden jälkeisten välittömien toimenpiteiden toimeenpanemisessa. Viranomaisten, matkanjärjestäjien, lentoyhtiön, Suomen Punaisen Ristin ja muiden tahojen yhteistyöllä pelastustoimet vietiin toimivasti läpi. Kiitokset kuuluvat monelle erilliselle kansalaisjärjestölle ja vapaaehtoisille työntekijöille.

Raskas työ uhrien tunnistamiseksi jatkuu edelleen. Se työ pitää viedä loppuun, jotta mahdollisimman moni suomalainen uhri voidaan haudata kotimaahan. Se on osa yhteistä omaisten ja kansakunnan surutyötä.

Tiedon välittäminen viranomaisten kesken ja erityisesti läheisistään huolestuneille kansalaisille ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Kriisipalveluihin liittyvä johtaminen vaatii myös jatkuvaa kehittämistä. Muilta osin valmistuva selvitystyö kertoo, mitä heikkouksia toiminnassamme oli ja mihin toimiin niiden johdosta on ryhdyttävä.

Joudumme arvioimaan toimintaamme uudelta pohjalta. Maapallon kaventuessa, kansainvälisten yhteyksien lisääntyessä ja matkailijoiden määrän kasvaessa voi onnettomuuden kohteeksi joutua samanaikaisesti tuhansia suomalaisia. Lisäksi onnettomuudet voivat tapahtua hyvin etäällä Suomesta.

Meidän on myös arvioitava, minne ulottuu valtion vastuu ja huoli kansalaisistaan. Vastuun kantamiseksi tarvitaan varmasti entistä enemmän kansainvälistä yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossa voi vain lyhyesti ilmaista kunnioituksensa Kaakkois-Aasian suomalaisille ja muille uhreille. Omissa ajatuksissamme ja hiljaisuudessa olemme itse kukin todenneet oman voimattomuutemme isojen luonnonkatastrofien edessä ja myötäeläneet kärsimään joutuneiden kanssa.

Velvollisuutemme on tehdä voitavamme vastaavanlaisten tuhojen estämiseksi ja kärsimysten vähentämiseksi. Siinä työssä tarvitsemme kaikkien suomalaisten vastuuta lähimmäisistään.

Jouni Backman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitamme uudet valtiopäivät hyvin murheellisissa tunnelmissa. Eduskuntaryhmämme yhtyy koko eduskunnan osanottoon Aasiassa tapaninpäivänä lähimmäisiään menettäneiden suruun ja kärsimykseen. Nyt, kuten muutoinkin vastaavissa elämäntilanteissa, ihmiset tarvitsevat yhteistä välittämistä ja turvallisuuden tunnetta.

Eduskunta päätti syysistuntokautensa korostamalla turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä, että suomalaisiakin koskettavat uudet globaalitason turvallisuusuhat. Tuskin kukaan osasi tuolloin edes pahimmissa painajaisissaan kuvitella, että ne koskettavat kansalaisiamme niin nopeasti ja niin konkreettisesti, kuin nyt on valitettavasti tapahtunut.

Aasian katastrofi on ainutlaatuinen tragedia. Ihmisuhrien määrä, tuhoalueen laajuus, aineelliset vahingot ja tapahtumien ennakoimattomuus ovat ennennäkemättömiä. Se on myös pahin rauhanaikoina suomalaisiin kohdistunut onnettomuus.

Emme osaa emmekä voi ennakoida kaikkia luonnonkatastrofeja ja tuhojen laajuutta riittävästi. Kaikkia mahdollisia varotoimia ei voida pitää jatkuvassa valmiudessa. Eri osapuolten, niin kansallisten kuin kansainvälistenkin, tulee kuitenkin lisätä yhteistyössä valmiuttaan erilaisten katastrofien varalta. Kansainvälinen yhteistyö on tässä avainasemassa. Rajoja ylittäville uhkille on löydettävä rajoja ylittäviä vastauksia.

Yhtä lailla kuin katastrofi itse, on kansainvälinen reaktiokin ollut ennennäkemätön. Nyt on ensiarvoisen tärkeää, että annetut lupaukset myös pidetään, että kaikki aputoimet edistävät tuhoalueiden pitkän aikavälin jälleenrakentamista ja että avun saajien vastaanottokyky huomioidaan varoja ohjattaessa. Kaikkia toimenpiteitä tulee koordinoida kansainvälisesti, ja päällekkäisyyksiä on vältettävä. Euroopan unionin ulkoministerit vastasivat alkuviikolla tähän haasteeseen hyväksymällä toimintasuunnitelman Aasian katastrofin jatkotoimista.

Arvoisa puhemies! Vaikka nyt koettu katastrofi on ainutkertainen tapahtuma, on ihmisten matkustamisen ja muissa maissa asumisen lisääntyessä myös suomalaisten osalta varauduttava erilaisia tilanteita varten myös tulevaisuudessa. Ulkoministeriö on laatinut seikkaperäisen ja myös itsekriittisen selvityksen omista toimistaan. Tämä nopea itsearviointi ansaitsee tunnustuksen ja luo hyvän pohjan jatkotoimille.

Tärkeimpiä tehtäviä on Euroopan unionin globaalin toimintakyvyn vahvistaminen. Jo vuoden 1999 Helsingin Eurooppa-neuvosto asetti tavoitteen luoda 200 hengen yhdistetty etsintä- ja pelastuspalveluvalmius, joka olisi toimintakykyinen vuorokauden sisällä. Tätä tavoitetta on nyt entistäkin ponnekkaammin vietävä eteenpäin. Yhtä lailla tulee kehittää Euroopan unionin resursseja siviilikriisinhallinnan ja nopean toiminnan sekä tietojen keräämisen ja -jakamisen osalta.

Aasian kriisin jälkihoito ei saa heikentää muuta humanitaarista toimintaa ja kehityspoliittisia tavoitteita. Kehitysavun osalta tulisi pikemmin harkita kokonaispanostuksen tehostamista. Tämä saattaa edellyttää määrärahan nousutahdin tarkistamista.

Arvoisa puhemies! Lukemattomat vapaaehtoiset ihmiset kriisialueilla, kotimaassa ja maailmalla ovat monin tavoin osallistuneet pelastus- ja avustustoimiin. He kaikki ansaitsevat kiitoksemme ja tunnustuksemme. Tämä koskee myös suomalaisia viranomaisia, joiden kriisitoiminta on saanut tunnustusta niin kriisialueilla kuin pitkin maailmaa.

Kriiseissäkin on pyrittävä näkemään aina jokin mahdollisuus. Voisiko se olla nyt uudenlainen kansainvälinen yhteisvastuu niin erilaisten kriisien ennalta ehkäisemiseksi kuin niiden jälkihoidonkin osalta? Hinta yhteenkuuluvuuden, solidaarisuuden ja kansainvälisen yhteisvastuun merkityksen oivaltamisesta oli nyt kyllä aivan liian suuri.

Ben Zyskowicz /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Aasian luonnononnettomuuden kuolonuhrien määrä — noin 300 000 henkeä — on niin suuri, että sitä on vaikea ymmärtää. Kysehän ei ole luvuista, numeroista, vaan ihmisistä.

Katastrofi kosketti monia kansakuntia. Maailmanlaajuisesti tunnettiin myötätuntoa ja haluttiin auttaa. Suomessakin esimerkiksi Punaisen Ristin, Kirkon ulkomaanavun ja Unicefin keräykset ovat tuottaneet ennätyksellisen paljon. Suomalaiset ovat kiitettävällä tavalla osoittaneet valmiutensa tukea katastrofin uhreja.

Onnettomuusalueiden jälleenrakennus tulee kestämään vuosia. Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ovat menettäneet kaiken. On tärkeätä, että Suomen valtio ja yksittäiset suomalaiset jatkossakin antavat apua jälleenrakennukseen. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että muuallakin maailmassa tarvitaan jatkuvasti meidän apuamme.

Herra puhemies! Välittömästi onnettomuudesta kuultuamme suomalaisten päähuoli kohdistui onnettomuusalueella olleiden omien kansalaistemme kohtaloon. Tämä on täysin luonnollista. Aasian katastrofi on koskettanut ja järkyttänyt meitä suomalaisia erityisen syvästi sen vuoksi, että uhrien joukossa on myös lukuisia maanmiehiämme. Satojen suomalaisten loma paratiisisaarilla muuttui helvetiksi. Lähes 180 suomalaista on menehtynyt. Kokonaiset perheet ovat tuhoutuneet. Lapset ovat menettäneet vanhempansa ja sisaruksensa. Vanhemmat ovat menettäneet lapsensa ja puolisonsa. Näiden kanssaihmistemme suru ja kaipaus on pohjaton, mittaamaton.

Ihmisen käsityskyky ei riitä ymmärtämään, miksi näin on tapahtunut. Meidän on vain otettavaa osaa ja voimattomina hiljennyttävä ja painettava päämme omaisten suunnattoman surun edessä.

Tunteitamme kuvaa hyvin Thaimaahan välittömästi onnettomuuden jälkeen saapunut piispa Eero Huovinen, joka totesi seuraavaa: "Me olemme vain voineet olla hiljaa ja seistä ihmisten rinnalla, itkeä silmillämme ja sydämellämme. Rukouskin on tällaisessa tilanteessa kuihtunut huulille - -"

Luonnonkatastrofi osoitti toisaalta myös sen, että yksittäisten ihmisten toiminnalla ja lähimmäisenrakkaudella on merkitystä. Monet thaimaalaiset auttoivat uhrautuvasti heille täysin vieraita suomalaisia. Pahimmalla tuhoalueella toimineen suomalaisen sukelluskoulun henkilöstö osoitti erinomaista inhimillisyyttä ja toimintakykyä. He eivät katsoneet sivusta toisten hätää. Kunnioituksen ja kiitoksen ansaitsevat myös ne viranomaiset ja kansalaiset, matkaoppaat, lentohenkilökunta, lääkärit, hoitohenkilökunta, kirkon edustajat ja monet monet muut, jotka eri tavoin auttoivat ja auttavat kriisin uhreja ja heidän omaisiaan.

Arvoisa puhemies! Aasian onnettomuus on herättänyt eri maissa keskustelua siitä, mitä pelastustoimissa olisi pitänyt tehdä toisin. Tätä keskustelua on syytä käydä avoimesti myös meillä. Hallitus ja virkakoneisto tekivät parhaansa, mutta on myös avoimia kysymyksiä. Onkin selvää, että tapahtuneesta voi ottaa opiksi. Monen asian voi tulevaisuudessa tehdä paremmin. Juuri tämän vuoksi on nyt huolellisesti selvitettävä tapahtumien kulku.

Hallituksen asettaman tutkijalautakunnan työn jälkeen on olemassa edellytykset sen arvioimiselle, miten viranomaisten toimintavalmiutta ja tiedotusta jatkossa parannetaan. Tällöin on analyyttisen ja kriittisenkin keskustelun paikka. Hyvää pohjaa lautakunnan selvitykselle antaa viime viikolla valmistunut ulkoministeriön oma selvitys. Sen mukaan ministeriön kriisivalmiudessa oli selkeitä puutteita.

Lähetystöjemme keskeinen tehtävä on suomalaisten turvallisuuden takaaminen erilaisissa kriiseissä. Jo nyt voidaan todeta, että ulkoministeriön mahdollisuudet auttaa kansalaisiamme tämän kaltaisissa vaaratilanteissa ovat hyvin puuttelliset. Tulisikin erikseen selvittää, miten ulkoministeriön valmiuksia tässä suhteessa tulee parantaa. Kysymys on ennen kaikkea ulkoministeriön toiminnan painopisteistä.

Arvoisa herra puhemies! Surun ja menetysten keskelläkin elämän on jatkuttava. Katastrofin uhrit ja läheisensä menettäneet tarvitsevat voimia ja jaksamista. Nyt on kaikkein tärkeintä, että suomalainen yhteiskunta kaikin tavoin auttaa ja tukee heitä uuden elämän alkuun.

Suvi-Anne Siimes /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monissa tänä vuonna pidetyissä puheissa on jo todettu, että viime vuosi päättyi niin Suomessa kuin maailmallakin hyvin surullisissa merkeissä. Kaakkois-Aasian hyökyaaltokatastrofi oli suurin yksittäinen suomalaisia sodan jälkeen kohdannut onnettomuus, ja hyökyaallon vaatimia suomalaisia uhreja oli kuolleet ja kadonneet yhteenlaskien 177, uhrien omaisia ja läheisiä monta kertaa sitä enemmän. Katastrofin uhrien kokonaismäärä oli myös maailmanlaajuisesti hyvin suuri. Siksi sekä itse katastrofi että sitä seurannut suru ja järkytys tuntuivat kohtaavan kaikkia, ja myös asian saama mediahuomio oli ennätyksellisen suuri.

Nyt aikaa on jo kulunut, ja uutisotsikotkin ovat vaihtuneet. Omaisiaan katastrofissa menettäneiden ihmisten suru ja järkytys eivät kuitenkaan ole ohi. Myös hyökyaallosta hengissä selvinneiden ihmisten avuntarve jatkuu edelleen, ja aivan oma lukunsa on avuntarve katastrofin pahiten runtelemilla alueilla, erityisesti Indonesiassa mutta myös Sri Lankassa.

Ajan kuluminen nostaa eteen uusia haasteita. Kollektiivisten järkytyksen tunteiden jälkeen tarvitaan tilaa myös katastrofissa läheisiään menettäneiden ihmisten henkilökohtaiselle surulle. Vaikka järkytyksen kokemukset voivatkin olla yhteisiä, läheisten ihmisten menettäminen on kaikille sen nyt kokeneille henkilöille sittenkin hyvin henkilökohtaista ja ainutkertaista. Omaisten surua pitää paitsi jakaa, myös ennen kaikkea kunnioittaa.

Arvoisa puhemies! Vaikka aikaa on kulunut, Aasian katastrofi ei ole vieläkään ohi. Tuhoalueiden jälleenrakentamisesta tulee suuri ja pitkä urakka, ja siksi apua tarvitaan vielä pitkään ja paljon. Yksityisten ihmisten halu auttaa onkin ollut suuri, ja kansalaisjärjestöjen keräykset ovat tuottaneet niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ennätyksellisen paljon. Myös monet hallitukset ovat antaneet lupauksia avusta.

Yksityisten ihmisten antaman avun ja hallitusten lupaaman avun välillä on ero. Yksittäiset ihmiset ja myös monet yritykset ovat jo antaneet lahjoituksensa, ja nämä lahjoitusvarat ovat jo oikeasti siirtyneet avustusjärjestöjen tileille ja menevät sieltä eteenpäin. Sen sijaan hallitusten lupaamasta avusta suuri osa on tosiaan vasta lupauksia. Suomenkin avun kohdalla lupauksia on vielä yli puolet.

Monien aiempien katastrofien kohdalla eri maiden hallitusten lupaukset ovat valitettavasti myös jääneet usein pelkiksi lupauksiksi, eli niistä on käytännössä toteutunut vain murto-osa. Siksi nyt on tärkeää huolehtia siitä, että kaikki ne apulupaukset, joita eri maiden hallitukset ovat Aasian suuntaan antaneet, todella ajan mittaan myös toteutetaan käytännössä. Apulupausten toteuttaminen edellyttää hallitusten vastuullisuutta ja kansanedustajien valppautta, mutta myös sitä, että julkisuus ja yleinen mielipide seuraavat kaikkialla maailmassa asiaa.

Eri maiden hallitusten apua koskevien lupausten toteuttamisen ohella on tärkeää huolehtia myös siitä, että Aasiaan annettava apu ei ole poissa maailman muilta apua tarvitsevilta alueilta ja niiden ihmisiltä. Tämä onnistuu vain, jos kehitysyhteistyövaroja kaikkialla oikeasti lisätään Aasialle annettavan avun verran. Se, että osa Suomen Aasiaan antamasta humanitaarisesta avusta aiotaan rahoittaa lisäyksenä kehitysyhteistyövaroihin, kuten ulkoministeri sanoi, on hyvä asia, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä. Lisäyksen pitää olla koko Aasialle annetun avun suuruinen.

Arvoisa puhemies! Aasian hyökyaaltokatastrofi osoitti sen, että suomalaisten viranomaisten menettelytavoissa on kehittämisen varaa. Se, että puutteita on, todetaan myös ulkoministeriön omassa selvityksessä. On selvää, että nämä nyt havaitut puutteet pitää korjata, mutta yhtä selvää on myös se, että kiitos pitää antaa kaikille niille ihmisille ja organisaatioille, jotka ovat niin täällä Suomessa kuin muuallakin osallistuneet katastrofin uhrien ja katastrofista hengissä selvinneiden ihmisten auttamiseen.

Heidi Hautala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tapaninpäivänä maailman yllätti katastrofi, jonka laajuutta tuskin kukaan meistä tarpeeksi nopeasti ymmärsi. Tunti tunnilta ja päivä päivältä kadonneiksi ja menehtyneiksi ilmoitettiin yhä enemmän ihmisiä. Inhimillisellä kärsimyksellä lähellä ja kaukana ei tuntunut olevan määrää eikä mittaa. Ymmärrämme nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin, että maailman turvallisuus on yhteinen.

Ennen joulua kävimme tässä salissa suuren turvallisuus- ja puolustuspoliittisen keskustelun. Vahvistimme Suomen linjaa moniksi vuosiksi eteenpäin. Keskustelu olisi varmasti ollut Aasian hyökyaaltokatastrofin jälkeen aika erilainen. Olisi painotettu voimakkaasti, että sisäistä ja ulkoista turvallisuutta ei voi erottaa toisistaan. Olisi siirretty painopistettä — ja varmaankin myös voimavaroja — sotilaallisista uhkakuvista ja aseista kohti siviilikriisinhallintaa. Missä näkyi se, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön solidaarisuuslausekkeen juuri siviilikriisejä silmällä pitäen, ja minne katosi EU:n kyky käytännössä toteuttaa tätä solidaarisuutta?

Odottamatonta ei kuitenkaan pystytty ennustamaan. Tämä sinänsä asettaa suuren haasteen kyvyllemme aistia, mitä turvallisuusuhkia tulevaisuus tuo tullessaan.

Kiinalaisessa ajattelussa kriisi on aina myös mahdollisuus. Kriisitietoisuus pakottaa miettimään, minkälaisiin katastrofeihin on varauduttava, mutta mahdollisuuksien ikkuna on ehkä auki vain hetken, ennen kuin vaivutaan normaalitilaan, jossa uhkat alkavat taas tuntua hyvin etäisiltä.

Hitaat trendit ovat vaarallisimpia. Niissä piilevät riskit toteutuvat vaiheittain ja osittain huomaamatta, aivan kuin hitaasti silmiemme edessä muuttuva maisema. Juuri sellainen trendi on ilmastonmuutos. Toisin kuin hyökyaaltokatastrofi se on ihmisten aikaansaama, mutta ilmastonmuutos voi tuoda tullessaan hyvin saman tyyppisiä dramaattisia luonnonilmiöitä. Inhimilliset kärsimykset ovat mittavia, ja jo yksi ainoa hurrikaani voi niellä köyhän saarivaltion kahden vuoden bruttokansantuotteen. Suuret jälleenvakuutusyhtiöt ovatkin ryhtyneet aktiivisesti jopa kampanjoimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tässä oma ja maailman etu yhtyvät.

Luonto on tulevaisuuden kriiseissäkin hyvä opettaja. Mangrovemetsien ja koralliriuttojen suojeleminen olisi varmaankin vähentänyt hyökyaallon tuhoja.

Kokonaiskuvan muodostaminen kriisistä ei ole mahdollista, ellei hyödynnetä ennakkoluulottomasti ja toki kriittisesti monia erilaisia tietolähteitä aina yksittäisistä yhteydenotoista kaupallisen tiedotuksen tuottamaan kuvaan ja Internetiin. Haluan erikseen mainita, että suomalainen harrastajasukeltaja Alex Nieminen piti omasta aloitteestaan listaa kadonneista suomalaisista ja tämä lista palveli omaisia ehkä paremmin kuin viralliset tietolähteet.

Kriisitiedonhallinnan on oltava myös kaksisuuntaista. Maailmanlaajuisesti saatavilla olevaa tiedonvälittäjää, kuten vaikkapa televisiokanava CNN:ää, pitäisi voida paremmin hyödyntää ihmisten tavoittamiseen. Toki kaikilla ei ole mahdollisuutta sitä seurata. Myös sotilastiedustelun keinoin hankittua tietoa on voitava käyttää yleisen turvallisuuden edistämiseen. Nyt kävi niin, että Yhdysvaltain sotilastukikohta Diego Garcialla Intian valtameressä sai julkisuudessa olleiden tietojen mukaan varoituksen, mutta sitä tietoa ei välitetty siviileille.

Ulkoministeriö onkin jo itse suominut omia virheitään. Niin olisi myös valtioneuvoston kanslian ja pääministerin esikunnan tehtävä. Hyökyaalto herätti pääministerin kanslian sittenkin toimimaan aivan liian myöhään, ja juuri sen olisi tullut saattaa välittömästi yhteen eri toimijat ja sovittaa niiden ponnistukset tehokkaaksi kriisitoiminnaksi yli kaikkien rajojen. Nyt kriisin johtaminen jäi ulkoministeriön kriisiosastolle, vaikka pelastustoimen resurssit ovat sisäministeriössä. Itse asiassa Finnair oli se, jonka valmiusjärjestelmä toimi parhaiten. Valtionhallinnolla on siis useita kriisivalmiusorganisaatioita, mutta juuri tämän kaltaisessa odottamattomassa tapahtumassa yksikään niistä ei täysin vastannut kriisin vaatimuksiin.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on aina vaatinut vakavampaa suhtautumista yhteiseen globaaliin turvallisuuteen. Sitä vaarantaa miljardin ihmisen absoluuttinen köyhyys ja osattomuus yhteisestä tulevaisuudesta. Esitämme hallitukselle vakavan vetoomuksen, että se korottaa kehitysyhteistyömäärärahoja enemmän ja nopeammin kuin nyt tapahtuu. Nykyisillä päätöksillä ei tulla saavuttamaan tavoitetta, ja viimeistään nyt olisi syytä hylätä hallitusohjelman varauma, että asetettu tavoite on mahdollista yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen. Kehitysyhteistyö ei nimittäin ole jotain ylimääräistä, vaan se on yhteisvastuun edellyttämä globaalivero.

Kehitykseen on sitouduttava pitkäjänteisesti, ja maailman johtajien katseet suuntautuvat muualle heti, kun televisiokamerat ovat poistuneet katastrofialueelta. Näin ei nyt saisi käydä. Päätökset katastrofiavusta ja jälleenrakennusvarat eivät saa vaarantaa osallistumista muiden katastrofien hoitoon tai köyhyyden vähentämistä erityisesti Afrikassa.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Flodvågen den 26 december kom som en total överraskning för hela världen. Katastrofens omfattning chockerar oss fortfarande. I Sydostasien har närmare 300 000 människor omkommit, hem förstörts och hela byar utplånats. Återuppbyggandet blir en svår uppgift som hela världssamfundet bör delta i.

Det skedda kan vi inte längre ändra på, men vår uppgift som politiker är att ta lärdom av det som har hänt och blicka framåt. Inför naturkatastrofer är vi små och maktlösa, i synnerhet då det är fråga om jordbävningar och deras följdverkningar. Krafterna är så stora att de övergår allt mänskligt förstånd. Vi har med sorg i hjärtat följt våra egna landsmäns öden. Det är svårt att hitta ord till tröst för dem som förlorat sina käraste. Vi anser att vårt samhälle skall bistå de drabbade finländarna på bästa tänkbara sätt.

Onnettomuuden kokeneiden matkustajien sekä heidän perheidensä ja läheistensä taholta on arvosteltu Suomen viranomaisten tapaa hoitaa tilannetta. Osa arvostelusta on varmasti nähtävä sen turhautumisen ja epätoivon luonnollisena purkauksena, jota onnettomuuden kohteeksi joutuneet ovat tunteneet kauheassa tilanteessaan. Tapahtumien kulku on syytä analysoida tarkoin ja ottaa opiksi niistä erehdyksistä ja puutteista, joita on ilmennyt muun muassa tiedonkulussa. Samalla meidän tulee todeta hyvin toimineet asiat, kuten esimerkiksi ambulanssilento ja nopeasti järjestetyt evakuointikuljetukset.

Suomi on jo pitkään rakentanut siviilikriisinhallintajärjestelmää. Verkosto koostuu monien eri hallinnonalojen useista avainhenkilöistä. Monia toimintoja voidaan tehostaa ja parantaa. On hyvä, että presidentti Ahtisaaren johdolla toimiva tutkintalautakunta tekee objektiivisen analyysin viranomaisten toiminnasta, ja odotamme lautakunnan laatimia parannusehdotuksia.

Katastrofi oli käsittämättömän suuri. Emme koskaan pysty luomaan valmiutta, joka estäisi vahingot kokonaan. Paljon on kuitenkin tehtävissä pelastusoperaatioiden nopeuttamiseksi ja ennen kaikkea avustusjärjestelmien ja avustusjärjestöjen keskinäisen yhteistyön järjestämiseksi sekä varoitusjärjestelmien toiminnan tehostamiseksi vaaran uhatessa.

I katastrofens efterdyningar har vi sett hur världens folk kommit varandra närmare. Människor världen över bidrar till insamlingarna på ett fantastiskt sätt — så också i Finland. Vi hoppas att hjälpen och stödet till de fattiga nu kommit in i en ny era. Vi måste också se katastrofen i ett större perspektiv. Varje månad skördar malaria 165 000 människor. Månatligen dör också 140 000 i diarré och 240 000 i aids.

Den motivation som nu finns i västvärlden för att hjälpa människor i de krisdrabbade områdena måste bestå, så att återuppbyggandet och den sociala dimensionen beaktas också i framtiden. Denna hjälp får dock inte innebära uteblivna hjälpinsatser i andra krisdrabbade områden. Nivån på u-landsbiståndet bör också för Finlands del så snabbt som möjligt höjas till 0,7 procent av bnp.

Maanjäristys ja sen seurausvaikutukset voivat johtaa globaalin kriisitietoisuuden ja valmiuden todelliseen syntymiseen muiden valtavien katastrofien varalle. Esimerkkinä kriisivalmiutta tarvitsevasta uhasta voidaan mainita käynnissä oleva ilmastonmuutos. Meidän on luotava globaali kriisivalmius luonnonkatastrofien varalle, joista osa voi olla ihmisen itsensä aiheuttamia. Köyhyys on yksi suurimpia uhkia globaalien katastrofien vastaisessa taistelussa. Hyökyaallon runtelemilla mailla ei ollut sellaisia varoitusjärjestelmiä kuin esimerkiksi Japanilla ja Yhdysvalloilla on.

Herr talman! Alla finländare har på något sätt berörts av flodvågskatastrofen. Otaliga människor har hjälpt till i räddningsarbetet både i Finland och på platsen i Asien. Det går inte att personligen tacka alla dem som utgjort detta maskineri, men de förtjänar alla ett stort erkännande för sina insatser och samtidigt skall vi också tacka hela den lokala befolkningen i Sydostasien som hjälpt alla de utlänningar som har befunnit sig på platsen.

Sari  Essayah /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aasian hyökyaaltokatastrofi on koskettanut niin suomalaisia kuin miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy koko eduskunnan ilmaisemaan osanottoon uhrien omaisille. Olemme kansana voimakkaasti myötäeläneet ja halunneet auttaa kärsivää lähimmäistä niin lähellä kuin kaukanakin. Tästä kertoo se, että olemme lyhyessä ajassa keränneet avustusvaroja enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Synkän turmapäivän jälkeiset ajat ovat nostaneet myös erityisellä tavalla esiin kansalaisyhteiskunnan arvon. Kirkot, seurakunnat ja kansalaisjärjestöt ovat jälleen osoittautuneet korvaamattomiksi toimijoiksi. Tästä he ansaitsevat meidän syvän kunnioituksemme ja kiitoksemme.

Kansalaisia kohdanneet menetykset vaativat vuosien jälkihoidon. Meidän on kannettava erityisesti vastuuta orvoiksi jääneiden lasten asemasta. He tarvitsevat tukea, huolenpitoa ja turvallisen omaisen lähelle, jotta tulevaisuuden rakentaminen voi lähteä käyntiin suuren menetyksen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Presidentti Martti Ahtisaaren johtama tutkintalautakunta tulee aikanaan jättämään selvityksen Suomen viranomaisten toiminnasta katastrofin yhteydessä. Ulkoministeriön oma sisäinen selvitys kertoo sen, että kriisivalmiutta on kehitettävä ja havaitut puutteet korjattava. Katastrofin ajankohta ja vaikeat olosuhteet selittävät varmasti osan ongelmista tiedonkulussa. Kuitenkin tilannekuvan muodostumisen hitaus kertonee myös puutteellisesta ohjeistuksesta kriisitilanteissa. Näitä asioita on syytä rakentavassa hengessä käydä läpi. Turha poliittinen riepottelu ei tuo kuin pahan mielen vainajien ja kadonneitten omaisille.

Arvoisa puhemies! Aasian tapahtumat osoittavat sen, että sijainniltaan paikallisetkin luonnonkatastrofit ovat seuraamuksiltaan globaaleja. Niinpä myös avustustyön ja jälleenrakennuksen on oltava kansainvälisen yhteisön yhteinen haaste. Viimeaikaiset ilmastoraportit nostavat esille aiheellisen huolen siitä, että erilaiset luonnonkatastrofit ja poikkeavat sääilmiöt tulvineen ja myrskyineen lisääntyvät lähitulevaisuudessa. Ihmiskuntana meidän tulisi etsiä yhteisiä ratkaisuja seurauksien hallitsemiseksi ja inhimillisen hädän lievittämiseksi. Tarvitsemme yhtä lailla Suomessa kuin EU:ssakin nopeaa siviilikriisinhallintaa, jotta katastrofeihin voidaan reagoida välittömästi ja välttää avun viivästymisestä johtuva uhrien määrän kasvu.

Aasian tuhot vaativat ennennäkemättömät kansainväliset avustusoperaatiot. Suomen hallitus on osoittanut katastrofin hoitoon 50 miljoonaa euroa, josta tällä hetkellä 8 miljoonaa on uutta, lisäbudjetilla osoitettua rahaa. Tämä tarkoittaa sitä, että loput rahoituksesta on väistämättä pois muiden kriisialueiden uhrien auttamisesta ja kehitysyhteistyövaroista, ellei myöntö- ja sitoumusvaltuuksia nosteta. Kärsimysten lievittäminen maailman muissakaan kriisipesäkkeissä ei saa jäädä vähemmälle. Joka viikko kuolee pelkästään lapsia aliravitsemukseen, puhtaan juomaveden puutteeseen ja hoidettavissa oleviin tauteihin enemmän kuin hyökyaallossa yhteensä. Kristillisdemokraatit ovat sitoutuneet YK:n vuosituhattavoitteisiin ja korottamaan Suomen ja koko EU:n alueen kehitysyhteistyövaroja 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Arvoisa puhemies! Hädän hetkellä lähimmäisenrakkaus ja keskinäinen auttaminen ovat näyttäneet jälleen ajattoman voimansa. Lähimmäisyydessä ja yhteisvastuun hengessä on lohdutusta ja toivon siemeniä tragediankin keskellä.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmiskunnan historian ajan luonto ja luonnonilmiöt ovat pitkälle säännelleet ja määränneet kehitystämme maapallolla. Aluksi ihmiset olivat täysin luonnon armoilla ja jouduimme sopeutumaan täysin sen ehtoihin jopa niin, että lajimme lienee ollut useaan otteeseen vaarassa hävitä maapallolta. Esimerkkinä tästä voidaan mainita jääkausi, joka tyhjensi koko pohjoisen Euroopan kaikesta elollisesta tuhansiksi vuosiksi, tai monet historian luonnonkatastrofit, joiden tiedetään surmanneen suuria määriä ihmisiä.

Meillä Suomessa on totuttu elämään varsin turvallisessa ympäristössä. Maan kuori on vakaa ja rajuja tulvia tai myrskyjä ei juuri esiinny. Tämä on tuudittanut suomalaiset turvallisuudentunteeseen siitä, että luonto on aina vakaa ja vaaraton. Näin ei ole kuitenkaan kaikkialla. Maapallolla on useita alueita, joilla on pakko tottua jatkuvaan luonnon taholta tulevaan vaaraan. Kaakkois-Aasia on eräs näistä alueista. Matkailun ja ennen kaikkea kaukomatkojen lisääntyminen suomalaisten keskuudessa on johtanut väistämättä siihen, että merkittävä määrä suomalaisia joutuu jatkuvasti kohtaamaan mainitsemani luonnon taholta tulevan vaaratekijän.

Tapaninpäivän aamuna Indonesiassa tapahtunut merenalainen maanjäristys ja sitä seurannut tsunami lienee kuitenkin todennäköisyydessään harvinaisimmista riskeistä, sillä edes paikallinen luonnonkatastrofeihin tottunut väestö ei osannut lukea hyökyaaltoa edeltäneitä ennusmerkkejä. Tässä valossa on siis turhaa liikaa arvostella jälkikäteen paikallisia tahoja ennakkotoimien puutteellisuudesta. Paikalliset viranomaiset ja väestö tekivät varmasti kaikkensa tsunamin jälkeen, jotta mahdollisimman moni suomalainen tai muu turisti pelastuisi. Näin meneteltiin ilmeisesti jopa asettamalla heidät paikallisten loukkaantuneiden ihmisten edelle lääkintätoimien osalta. Meidän on oltava kiitollisia erityisesti Thaimaan pelastus- ja lääkintäviranomaisille ja niille ihmisille, jotka itsekin hädän keskellä ja vaatimattomilla resursseillaan antoivat pyyteetöntä apua loukkaantuneille suomalaisille. Jatkossa velvollisuutemme on avustaa heitä jälleenrakennuksessa ja paremman kriisin- ja terveydenhuoltojärjestelmän luomisessa.

Tässä yhteydessä en voi olla ihmettelemättä sitä, onko Punaisen Ristin keräyksillään saamien mittavien tuottojen sijoittaminen osin pörssiin, kuten julkisuudessa on kerrottu, oikea toimenpide. Mielestämme varat tulisi nopealla aikataululla käyttää siihen tarkoitukseen, johon niiden alun perin luvattiin menevän.

Kaakkois-Aasian katastrofi paljasti myös puutteita Suomen siviilikriisinhallinnassa. Puutteet ilmenivät henkilöstöresursseissa, teknisellä puolella, työnjohdossa ja organisaation toimivuudessa sekä suunnitelmien heikkoutena. Pahimmin nämä puutteet tulivat esiin suurimman paineen alle joutuneessa ulkoasiainhallinnossa, jossa oli jätetty vuoden 2002 syyskuun terrori-iskun jälkeen tehtäväksi määrätty ohjeisto erilaisten kriisien suunnitelmalliseksi hoitamiseksi toteuttamatta. Tämä näkyi nyt kouriintuntuvalla tavalla alkuvaiheessa UM:n toimien ontumisena. Vertailupohjana voidaan pitää muutaman sukellusopettajan vapaaehtoisesti järjestämää nettisivustoa.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä virheistä on pikaisesti otettava oppia ja kaikkiin tarpeellisiin valtionhallinnon yksiköihin on laadittava toimiva ja harjoittelulla testattu kriisivalmiusjärjestelmä. Kaikki kriisithän eivät satu virka-aikaan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä esittää syvän osanottonsa Kaakkois-Aasian katastrofissa surmansa saaneiden omaisille ja läheisille. Tapahtuma koskettaa myös minua siksi, että kotikaupunkini oikeusavustaja ja osa hänen perheestään on edelleen kateissa Thaimaassa.

Puhemies:

Keskustelu jatkuu minuutin puheenvuoroilla.

Tuija Nurmi /kok:

Puhemies! Kotikaupunkini Lahden eri-ikäisiä asukkaita katosi, loukkaantui ja menehtyi melko runsaasti koko Suomeen verrattuna Aasian hyökyaaltokatastrofissa, valitettavasti. Kaiken kaikkiaan yksi suurimmista hätäavun antajista ovat olleet yksityiset henkilöt, jotka ovat antaneet noin 27 prosenttia annetusta avusta. Kiitos heille siitä. Suomi avustaa aluetta kaikkiaan noin 50 miljoonalla eurolla seuraavien kolmen vuoden aikana.

Ensimmäiseksi mieleen tuleva asia, joka olisi voitu hoitaa paremmin, on seuraava: Heti ihmisiä hakemaan lähteneisiin lentokoneisiin olisi tullut varustaa mukaan iskuryhmä auttajia ja pelastajia sekä henkilöiden tunnistamiseen perehtyneitä asiantuntijoita. Nyt aika ja lämpö ehtivät haitata niin avustus- kuin tunnistustyötäkin. Luonnon taholta ulkomailla tulevat vaarat ovat sellaisia, että niitä on vaikea tietää turvallisessa koto-Suomessa. Tiedän tämän jo omasta kokemuksestani työskennellessäni aikoinaan Filippiineillä yliopistolla.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten on todettu, kriisi on mahdollisuus ja huoli ja murhe on uusi ikkuna talon itäisessä päädyssä.

Toivon, että ne ajatukset, joita on tuotu esiin orvoksi jääneiden lasten tilanteen parantamiseksi, niiden perheiden tilanteen parantamiseksi, joissa toinen huoltajista on menehtynyt jne., jäisivät elämään meidän lainsäädännössämme, toiminnassamme siten, että niistä tulisi malli, joka kohtelisi tasavertaisesti kaikkia perheitä, jotka joutuvat äkillisesti kuoleman kautta kriisitilanteeseen, joko taloudelliseen tai lapset huoltajien puutteessa orvoiksi.

Sen lisäksi toivon, että lainsäädäntöä yhtenäistetään siten, että kun yritykset erittäin hyvin ovat nyt antaneet tukea, tämä verovähennys yhtenäistettäisiin, koska tällä hetkellä kulttuuriin ja taiteeseen annettava vähennysoikeus on huomattavasti suurempi kuin se on kriisiapuun annettaessa. Tätä eivät kaikki yritykset tienneet. (Puhemies koputtaa) Toivon, että tätä voitaisiin tiedottaa ja yhtenäistää.

Outi Ojala /vas:

Puhemies! Tämä järkyttävä luonnonkatastrofi on koskettanut paitsi suomalaista kansakuntaa myös koko maailmaa hyvin syvästi. Monilla meillä on varmasti ollut läheisiä, omaisia tai tuttavia alueella. Osa on pelastunut ja osa on menehtynyt, ja suru on syvä koko kansakunnassa.

Kun nyt mietitään valmistautumista kriiseihin ja katastrofeihin tulevaisuudessa, haluaisin korostaa sitä, että valmiuden on oltava 365 päivää vuodessa, 24 tuntia vuorokaudessa. Me emme voi ennalta tietää, milloin nämä katastrofit tulevat.

Kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten suorittama apu on osoittanut jälleen kerran sen, miten lähimmäisrakkaus on voimissaan. Toivon, että presidentti Ahtisaaren tutkijalautakunnan selvitysten jälkeen johtopäätöksissä otetaan huomioon paitsi se, mitä me voimme tehdä täällä kotimaassa auttaaksemme omia kansalaisiamme täällä tai ulkomailla, myös se, mitä meidän pitää tehdä enemmän auttaaksemme hädänalaisia ihmisiä maapallolla.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Aasian luonnontuho koskettaa laajasti ja syvästi. Jälkihoidossa tarvitaan tukeamme pitkään. Avun ja tuen tarvetta on lähellämme kotimaassa, mutta sitä on myös kriisialueilla ja muualla maailmassa.

Hallintovaliokunta sai pääministerin johdolla valtioneuvostolta ja suurelta asiantuntijajoukolta selvityksen katastrofista kolme viikkoa sitten. Kuuleminen osoitti, että kriisi hoidettiin hyvin. Tilannekuva muodostui liian hitaasti — se oli yksi ongelma — samoin pirstaleisena. Silti on ilmennyt toki myös korjattavaa. Onkin tartuttava ilmenneisiin puutteisiin ja tietoyhteiskunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin vastaisen varalle. Merkittävään osaan näistä toimenpiteistä jo valtioneuvoston piirissä on ryhdyttykin. Nyt tarvitaan ennen muuta tukea ja apua, lähellä oloa niille, joita tämä kriisi on keskeisimmin kohdannut, jotka ovat menettäneet läheisiään, omaisiaan. Heidän tukemistaan nyt tarvitaan.

Ulla Anttila /vihr:

Puhemies! Tämä järkyttävä katastrofi on muuttanut maailmaa, ja toivon, että se tulevaisuudessakin muuttaa maailmaa solidaarisempaan suuntaan. Siitähän on merkkejä muun muassa EU-päätöksissä ja niissä lupauksissa, joita YK:lle eri maat ovat tehneet katastrofiavun osalta. Myös kansalaisten tahto auttaa on ollut ilmeinen katastrofin jälkeen. On tärkeää, että muut katastrofit eivät myöskään unohdu. Iranin maanjäristys vaati runsas vuosi sitten paljon uhreja, mutta tiedotusvälineissä tätä onnettomuutta ei juuri käsitellä.

Viime kuussa ulkoasiainvaliokunta kokoontui ja se hyväksyi lausuman, jossa korostettiin, että päätökset katastrofiavusta ja jälleenrakennuksesta on tehtävä kasvattaen kehitysyhteistyömäärärahoja lisäbudjetissa siten, että Suomi pystyy luovuttamaan merkittävästi varoja muillekin katastrofialueille ja toimimaan niin, että Suomen nykyiset sitoumukset muun muassa köyhyyden vähentämiseksi Afrikassa eivät vaarannu. Toivon todella, että hallitus ottaa tämän lausuman vakavasti ja lisää lisäbudjetissa kehitysyhteistyömäärärahoja.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Jag tycker att vi i vårt land skall vara tacksamma över att vi har kunnat föra debatten om tsunamikatastrofen på det här värdiga sättet och att diskussionen varit så behärskad som det behövts. Här vill jag rikta ett tack också till oppositionen för detta, liksom vi riktar ett tack till Finlands kyrka, Finnair och Röda Korset för den insats som de har gjort vid sidan om alla andra organisationer.

Vi skall stöda de barn som blev föräldralösa liksom alla andra som miste sina nära och kära. Men jag hoppas också att vi i den internationella verksamheten skall se till att de barn i andra länder som blivit utan skydd får det skydd de behöver, så att de inte utsätts för sexhandel, barnhandel. Här har också alla våra förvaltningsgrenar mycket att ge, i likhet med Gränsbevakningsväsendet som har hjälpt i länder närmare oss.

Jag tycker liksom kollegan Virpa Puisto att det är viktigt att vi ser över avdragen som företagen får göra så att de jämställs med andra gåvor och får en förmånligare beskattning. Det här är en vinn-vinn-situation för organisationerna.

Hyvät ystävät! Toivon siis, että lahjoitukset tällaiseen tarkoitukseen saavat paremman verokohtelun, koska se on win-win-tilanne. Se auttaa yrityksiä ja se lisää voimavaroja.

Olen ylpeä siitä keskustelun tasosta ja tavasta, joka on ollut. Ei ole hyökätty, vaan on annettu eri viranomaisille se työrauha, mitä tarvitaan. Toivon kuitenkin, että jatkokeskustelussa, kun mietimme eri tapoja toimia — Civil Response Team, Finn Rescue Force — luodaan tarkat säännöt sille, miten ja milloin niiden tulee lähteä, ja että me saamme myöskin avoimen arvion, oliko oikein, että Finn Rescue Force ei lähtenyt nopeammin paikalle.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihminen on aina suurempi voimavara kuin organisaatio tai järjestelmä. Nyt kun me katsomme tätä suurta inhimillistä katastrofia, me emme saa sulkea itseämme pelkästään järjestelmiin ja organisaatioihin, olkoot ne YK:ta tai EU:ta. Ilman sydämen muutosta ei tapahdu mitään kestävää muutosta. Tämä on jo pelkkä talous- ja rahaongelma, tämä on ongelma, nähdäänkö lähimmäinen, nähdäänkö arvot, siitä lähtee kestävä muutos, ajattelutavan muutoksesta, sydämen muutoksesta. Lopulta ihminen on kuitenkin Jumalansa kanssa yksin suurten vaikeuksien kohdatessa.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on aivan oikein korostettu useassa puheenvuorossa sitä, että ehkä tämä on todella uusi ikkuna, joka on avautunut siinä suhteessa, että yhteisvastuu niin Suomessa kuin globaalisti kasvaa.

Tähän katastrofin jälkihoitoon liittyy kysymys oikeudenmukaisuudesta, kysymys siitä, millä tavalla Suomi omalta pieneltä osaltaan pystyy vaikuttamaan siihen, että jälleenrakennusvarojen jako on oikeudenmukainen, että esimerkiksi ne kalastajat, jotka ovat menettäneet kaiken, ovat menettäneet elinkeinonsa, saavat uuden alun mahdollisuuden, että alueen sisäiset pakolaiset, vierastyöläiset, saavat oikeudenmukaisen, tasa-arvoisen kohtelun. Tämä jatkotyö, jälleenrakennus, kaipaa todella tiukkaa seurantaa ja eettisiä pelisääntöjä.

Mikko Immonen /vas:

Herra puhemies! Ensimmäiset yhteydet ulkoministeriöön aiheuttivat lisätuskaa. Tällä hetkellä lähiomaisten suuri tuska ilmenee myös niin, että he eivät jaksa ottaa yhteyksiä, eivät jaksa hoitaa asioita. Tässä toivon semmoista vastaantuloa hallitukselta, että kun nyt ovat tiedossa, niin kuin ministeri Hyssälä kertoi, kaikki omaiset, uhrit, järjestettäisiin sellainen ryhmä, joka ottaisi yhteyden näihin omaisiin, ja arkisesti kysyttäisiin, mitä apua he tarvitsevat.

Toinen asia, kriisinhallinta kouluissa. Onko se ollut niin hienovaraista kuin täällä saatiin ymmärtää? Kokemukset minun korviini kertovat, että on joiltakin osin varsinkin pienimmissä kunnissa menty sitä tietä, mikä tuntui helpoimmalta, näin on hoidettu ja erilaisia eettisiä näkemyksiä, uskonnollisia tai vakaumuksellisia näkemyksiä ei ole tarpeeksi otettu huomioon. Toivon tietysti niin, että tämmöisiä ei tapahtuisi enää mutta että nämä asiat ainakin jatkossa huomioitaisiin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka surulliset tapahtuvat ovat takana, elämä jatkuu.

YK:n alaisten järjestöjen henkilöstön parista Aasiasta on kuulunut huolta avustusrahan järkevästä käytöstä. Kommentteina on ollut esimerkiksi, että jos kaikille ihmisille, jotka ovat asuneet kevyissä majoissa, rakennetaan kunnon talot, saadaan kyllä rahaa kulumaan, mutta onko tämä sitten aina rajallisen rahan oikeaa käyttöä, kun samalla esimerkiksi USA on ilmoittanut, että se vähentää muun muassa hiv:n, aidsin, ehkäisyn ja hoidon rahoitusta, ja epäilyjä muidenkin suurien kriisien tai vuosituhatjulistuksen tavoitteiden toteuttamisen rahoituksen vähentämisestä on. Kysyisinkin ulkoministeriltä:

Miten koordinointi maailmanlaajuisesti onnistuu, ja olisiko mielestänne järkevää esimerkiksi rahastoida osa jälleenrakennusavustusvaroista, olivat ne sitten valtioiden tai yksittäisten kansalaisten antamia rahoja, jolloin jo koroilla voitaisiin tukea pitkäaikaisesti näitä pahiten kärsineitä maita?

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! Edustajat Perho ja Komi kiinnittivät oikeaan asiaan huomiota. Nyt on koko kansainvälisen yhteisön tehtävä huolehtia siitä, että apu menee perille, että kalastajat saavat veneensä ja verkkonsa ja ihmiset suojan. Myös Suomen Punaisen Ristin on aika toimittaa se ambulanssi sinne, minkä he ovat luvanneet, siellä kovasti odotetaan sitä.

Minulla oli viime viikolla mahdollisuus käydä Khao Lakissa ja keskustella siellä olevien suomalaisten Punaisen Ristin työntekijöitten, erittäin vaativaa ja raskasta työtä tekevien poliisien ja suurlähetystön väen kanssa, ja he, ihmiset, jotka ovat olleet kriisialueella ja ovat siellä nyt, kiittivät viranomaisia, kiittivät ulkoministeriötä, kiittivät paikallisia viranomaisia erittäin hyvästä yhteistyöstä.

Arvoisa puhemies! On erittäin paradoksaalista se, että kun edellinen turvallisuuspoliittinen selonteko, vuoden 2001 selonteko, valmisteltiin, se vanheni hetkessä New Yorkin terrorismi-iskun seurauksena ja nyt ennen joulua keskusteltu selonteko valmistui juuri ennen hyökyaaltoa, joka varmasti vaikuttaa siihen, että siviilikriisinhallinta nousee turvallisuuspolitiikan aivan keskeisimmäksi kysymykseksi ja sitä pitää myös meillä Suomessa pohtia, miten viranomaistyötä tehostetaan, (Puhemies koputtaa) millä tavalla itse asiassa koko käsitteistöä uudistetaan niin, että se kattaa todellakin nämä uudet uhat. Opetus tästä oli se, että maailma on todellakin kylä ja uudet uhat ovat todellisuutta.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Jaakonsaari totesi, kävimme syksyllä keskustelun turvallisuuspolitiikasta ja todettiin, että laaja turvallisuuskäsitys on se, mitä Suomessa käytetään, ja siihen liittyvät myös luonnonkatastrofit. Tällöin viranomaiset vakuuttivat, että Suomessa viranomaisyhteistyö toimii parhaiten maailmassa ja mitään uusia organisaatioratkaisuja ei tarvita. Nyt kuitenkin Aasian katastrofi on osoittanut, että emme ole vielä valmiita soveltamaan laajaa turvallisuuskäsitystä ja nimenomaan ehkä valtioneuvoston johtamisjärjestelmä tässä suhteessa ei ole toiminut ihan tarkoituksenmukaisesti. Valmiuspäälliköt kokoontuivat 24 tunnin kuluttua, ja 24 tuntia on katastrofissa pitkä aika.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä murheen keskellä on kaikesta huolimatta katsottava eteenpäin. Jokaisessa sivistysmaassa on oltava koneisto, joka käynnistyy välittömästi, kun jossakin tapahtuu katastrofi, jotta vaikutuksia voidaan torjua. Täytyy sanoa, että meillä Finnair ja matkatoimistot, yksityinen sektori, toimivat esimerkillisesti, erittäin hyvin, toiminnat käynnistyivät jo sunnuntaina.

Ulkoministeriö on tehnyt erittäin ansiokkaan raportin toiminnastaan Kaakkois-Aasian katastrofissa, ja siinä todetaan, että pääongelmat olivat ministeriössä johtajuus ja sisäinen tiedotus. Tietysti yksi pieni ongelma oli myöskin pieni konkreettinen asia, yöpäivystys, sen puute, vaikka ihmiset halusivat jäädä töihin, kun puheluja tulvi ministeriöön.

Haluaisinkin tietää ulkoministeriltä, oletteko ryhtyneet toimenpiteisiin näitten ongelmien poistamiseksi vai aiotteko odottaa vielä Ahtisaaren työryhmää ja vasta sen jälkeen ryhtyä toimenpiteisiin.

Markku  Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tehokkaan avun antaminen ja sen vastaanottaminen tällaisissa kriiseissä perustuu aina oikeaan ja oikea-aikaiseen tietoon. Jotta oikeaa ja oikea-aikaista tietoa saadaan, tarvitaan tehokkaat hälytys- ja viestintäjärjestelmät. Tämä on totta kai koko siviilikriisinhallinnan perusta myöskin.

Suomellahan on tavattoman paljon osaamista ja kokemusta viestintäjärjestelmistä. Tässä viittaan esimerkiksi viranomaisverkko Virveen, sen toimivuuteen. Virve-järjestelmä on myöskin tuote, joka voidaan viedä. Suomi on menestyksekkäästi vienyt myöskin vuosien aikana katastrofialueille moduulirakennuksia, joista on tehty nopealla aikataululla hotelleja, sairaaloita, kouluja jne.

Kysynkin hallitukselta, onko hallituksen piirissä nyt mietitty, että osana tällaista jälleenrakennusapua Suomi voisi tavaravientinä viedä viestintäjärjestelmiä, rakennuksia ja sen myötä edesauttaa paikallista väestöä palaamaan arkeen ja saada elinkeinonsa taas pyörimään.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Jos 11.9.2001 muutti maailman, niin 26.12.2004 muutti vähintään yhtä paljon. Me näemme nyt globalisaation ytimeen eli maailman pienentymiseen. Tämä valtava luonnonmullistus on itse asiassa ihmiskunnan yhteinen onnettomuus eikä vain paikallinen murhenäytelmä. Bangladeshissa vuonna 1970 kuoli 500 000 eli puoli miljoonaa ihmistä hirvittävässä tulvakatastrofissa. Se oli paikallinen hirvittävä murhenäytelmä. Nyt tämä on meidän ihmiskunnan yhteinen konkreettinen ongelma.

Me kävimme syksyllä täällä turvallisuuspoliittisen keskustelun ja viittasimme näihin uusiin turvallisuusuhkiin, kriiseihin, mutta konkreettiset johtopäätökset olivat pääsääntöisesti sotilaallisia kriisivalmiuksia vahvistavia. Samoin Euroopan unionissa on käyty pitkä keskustelu kriisinhallinnan kehittämisestä. Sielläkin konkreettiset johtopäätökset ovat olleet enemmän sotilaallisten valmiuksien puolella nopean toiminnan joukoissa. Nyt jos koskaan Aasiassa (Puhemies koputtaa) olisi tarvittu Euroopan unionin nopean toiminnan siviilikriisinhallintaa, katastrofivalmiusjoukkoja. Olen iloinen, että hallitus on tähän seikkaan nyt tarttunut ja on tarjoamassa omia evakuointi- ja pelastusvalmiuksiaan myöskin unionissa yhdessä käytettäväksi ja näin unionin yhteistä kapasiteettia lähdetään tähän suuntaan kehittämään.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on sanottu viisaita sanoja kehitysyhteistyön lisätarpeesta, uhrien auttamisesta, laajasta turvallisuuskäsitteestä ja luonnonvoimien edessä hiljentymisestä. Haluaisin kiinnittää huomiota huomattavasti pienempään mutta konkreettiseen asiaan.

Niistä paikallisista ihmisistä, joita täälläkin on kiitetty, monet osasivat myös auttaa. Heillä ilmeisesti oli taitoa ensiavussa tai sitten vaan intuitiivista kykyä tehdä oikein. Yksi tapa, jolla vastaisen varalle me kaikki voimme valmistautua paremmin, on kiinnittää uudelleen huomiota perinteisesti suomalaiseen korkeaan taitoon antaa ensiapua ja hengenpelastustoimintaa.

Viime vuosina määrärahat ja koulujen leikkaukset ovat osuneet myös sekä hengenpelastuskoulutukseen että ensiapukoulutukseen. Meillä täytyy olla kyky maksaa ikään kuin osaltamme takaisin se hieno apu, mitä paikalliset ihmiset osasivat antaa myös olemalla valmiita itse auttamaan, jos joskus — toivottavasti niin ei käy — eteen tulee onnettomuustilanne, jossa voi auttaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhasen kokoama valmiuspäällikköryhmä on saanut paljon kiitosta evakuoiduilta ihmisiltä, ruumiinvamman saaneilta sekä lääkintähenkilöstöltä. Kuitenkin olen hyvin samaa mieltä ed. Cronbergin kanssa siitä, että on sellaisia onnettomuuksia, joissa pitäisi toimia nopeammin, sillä tässäkin tapauksessa laajempi Punaisen Ristin lääkintäryhmä saapui Phuketiin vasta torstaiaamuyöllä ja ryhtyi välittömästi leikkaamaan suomalaisia potilaita, koska haavat olivat jo pahasti tulehtuneet ja Thaimaan sairaanhoidon kapasiteetti oli roimasti ylittynyt. Tämän jälkeenkin näitä tsunamiuhreja on leikattu Töölön sairaalassa 30 kappaletta, yhteensä 60 leikkausta on tehty näille potilaille, eli siis Hyks on toiminut erittäin ammattitaitoisesti ja tehokkaasti.

Kuitenkin jos vastaavanlainen suuronnettomuus, jossa on useita kymmeniä suomalaisia uhreja, sattuu, on suotavaa, että evakuointi tapahtuu välittömästi. Esimerkiksi, jos on kyseessä palovammasuuronnettomuus, tulisi uhrit saattaa 48 tunnin aikana vammasta hoitoon. Esitän siis, että presidentti Ahtisaaren tutkimusryhmä ottaisi huomioon sen, että on hyvin erilaisia vammoja ja erilaisia onnettomuuksia ja pahimpia niistä on palovammasuuronnettomuus.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset terveyden- ja sairaanhoidon ammattilaiset ovat toimineet tässä erinomaisesti, ja osaamisen taso on suuri. Se on selvä. Samaan aikaan näemme sen, että yksi suurimpia ongelmia on tämän maapallon eteläisissä osissa oleva köyhyys. Nimenomaan köyhimmät ihmiset Sumatralla ovat kärsineet eniten. Se, että me koemme tämän asian nyt yhteiseksi, on erittäin hyvä asia. Tämän kaiken kärsimyksen keskellä toivon mukaan ymmärrämme, että ne toimet, mitä nyt on tehty, ovat olleet mahdollisia vain esimerkiksi ottamalla YK mukaan. Näiden vastaavien katastrofien syntyä on mahdollista estää vain ottamalla YK mukaan niin, että voimme luoda koko maapalloa käsittäviä turvallisuusjärjestelmiä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Maaliskuun 26. päivänä viime vuonna sisäministeriö julkisti sisäisen turvallisuuden asiakirjan, josta käy ilmi, että maassamme kuolee erilaisissa onnettomuuksissa vuosittain 2 700 ihmistä, heistä suurin osa, 2 100, kodin ja vapaa-ajan tapaturmissa. Siis valtava määrä surutyötä, valtava määrä tarvetta onnettomuuksien jälkihoitoon eri puolilla maata joka ikinen päivä. Arvoisat ministerit ovat erittäin kauniisti ja tavalla, johonka voi vain yhtyä, kuvanneet sitä empaattisuutta ja valmiutta, joka tällaisessa tilanteessa tarvitaan. Voi vain toivoa, että tämä ulotetaan myöskin näihin valitettaviin, mutta pienempiin onnettomuuksiin maassa joka ikinen päivä.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän surutyön jälkeen ja sen ohella on katsottava eteenpäin. On toimittava siten, että ihmisen ja luonnon menetykset ovat vastaavan kaltaisissa katastrofeissa mahdollisimman pienet.

Ulkoministeri Tuomioja totesi, että EU:lla ei ole toistaiseksi riittäviä valmiuksia hoitaa vastaavien luonnonkatastrofien seurauksia, joskin suunnitelmia tilanteen parantamiseksi on. Euroopan unionin on nyt todella korkea aika parantaa valmiuttaan. EU tarvitsee omat joukkonsa torjumaan erilaisten luonnonkatastrofien seurauksia, on kyse sitten maanjäristyksistä, tulivuorenpurkauksista tai vaikka sitten ihmisen aiheuttamista öljy-, kemikaali- tai säteilyonnettomuuksista. Tällaisten jatkuvassa valmiudessa olevien ympäristöjoukkojen puute tuli tässä Aasian katastrofissa ikävällä tavalla todistettua. Selvää kuitenkin, arvoisa puhemies, on se, että tässä ei varmasti ollut kysymyksessä viimeinen luonnonkatastrofi maailmassa.

Arvoisa puhemies! EU:n on konkreettisesti ja ripeästi edettävä tässä asiassa ja Suomen on oltava etunenässä ajamassa asiaa eteenpäin.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Monet virkamiehet potevat nyt syyllisyyttä siitä, että ei tehty kaikkia toimenpiteitä oikein tai jätettiin tekemättä. He tekivät työtä improvisoidenkin, koska johto ja suunnitelmat puuttuivat.

Lehtitietojen mukaan ulkoministeriö oli tietoinen siitä, ettei katastrofipäivystys toimi. Se oli todettu harjoituksissa. World Trade Center -iskun jälkeen tehtiin vuonna 2002 päätös, että kriisisuunnitelmat ja toimintaohjeet terroristien, luonnonkatastrofien ynnä muiden varalta laaditaan pikaisesti, mutta työtä ei ole vielä edes aloitettu. Kysynkin: Koska ohjeisto tehdään? Mikä on sen aikataulu? Tuntuu varsin kohtuuttomalta, että aina pitää uhrata ihmishenkiä ennen kuin tiedossa olevia epäkohtia parannetaan ja korjataan.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tsunamin seuraukset ovat järkyttäneet meitä kaikkia. Surun kohtaaminen on vaikeaa, mutta silti se on jokaisen henkilökohtainen asia.

Katastrofin jälkihoidosta on tullut kritiikkiä. Ulkoministeriö ja matkanjärjestäjät ovat joutuneet tulilinjalle. Lehdissä olleet syytökset ovat tuntuneet kohtuuttomilta, koska kyseisenlaista katastrofia ei ole aiemmin ollut. Varatoimijärjestelmää, miten tällaisessa tilanteessa toimitaan, ei ole ollut kattavasti. Tosiasia on, että kriisejä tuskin voidaan poistaa, mutta tuhojen laajuutta voidaan ehkä rajoittaa ja jälkiseurauksia vähentää, kun ennalta ehkäisevää siviilikriisinhallintajärjestelmää kehitetään. Suomen tulisikin tulevalla EU-puheenjohtajuuskaudella nostaa ihmisten ja luonnon aiheuttamien katastrofien torjuminen ja yhteistyö EU-maiden, Yhdysvaltojen ja Aasian maiden kanssa katastrofien jälkihoidossa esityslistalle.

Syyllisten etsintä ja syyttely on mielestäni energianhukkaa. Nyt on paneuduttava täysillä tämän kriisin jälkihoitoon ja tulevaisuudessa varauduttava mahdollisten kriisien jälkihoitoon.

Petri  Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvosto asetti presidentti Martti Ahtisaaren tutkijalautakunnan tekemään perusteellista selvitystä siitä, kuinka tässä hallinto ja toiminta Suomessa onnistui. Huomasin, että tähän lautakuntaan on laitettu hyviä jäseniä, joilla on kokemusta, ammattitaitoa ja jotka ovat olleet itse mukana monessa kriisissä. Voimme varmasti luottaa, että heidän työnsä tehdään puolueettomasti ja ammattitaitoisesti ja johtopäätökset ovat oikeita. Tämän johdosta en voi muuta kuin hämmästellä, kun seurasin, että julkisuudessa eräs tutkijalautakunnan jäsen antaa jo tässä vaiheessa omia raporttejansa siitä, mitä on tehty väärin ja kuinka esimerkiksi jotkut tiedotusvälineet ovat toimineet virheellisesti tämän tapauksen julkistamisessa. Pyydän valtioneuvostoa kiinnittämään huomiota siihen, että tämä ei lisää tämän tutkijalautakunnan uskottavuutta ja luotettavuutta, jos tässä vaiheessa joku jäsenistä antaa julkisuuteen omia käsityksiänsä muun muassa tiedotusvälineitten toiminnasta.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Olin tasan vuosi sitten maanpuolustuskurssilla, jossa käytiin laajasti turvallisuusuhkia läpi. Heti tämän katastrofin alkuvaiheessa kävi ilmi, että ulkoministeriöllä oli liian vähän puhelimia, siis vain kuusi, käytettävissään hätäapuun. Puolustusministeriöllä on kuitenkin jatkuva valvonta myös juhlapyhinä ja valmius olemassa. Apua tarvitsevalle ihmiselle on aivan sama, missä ministeriössä vastataan; pääasia hänelle on se, että hän saa tarvitsemansa tiedon ja avun. Kysynkin: Ei kai vain puolustusministeriön valmius ole vain sotilaallisia uhkia varten? Eikö sen pitäisi olla myöskin käytettävissä muiden ministeriöiden palveluksessa silloin kun sitä oikeasti tarvitaan, niin kuin tässäkin olisi tarvittu?

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä järkyttävä tapahtuma aiheutti myös paljon kansalaisten yhteydenottoja meihin kansanedustajiin päin. Otan niistä kaksi esimerkkiä, joita tässä ei ole tullut esille näissä puheenvuoroissa. Toinen on se, jotta työttömät ottivat yhteyttä tässä, että siellä kun Aasiassa on valtava jälleenrakentamistarve, niin toivottiin semmoista, että eikö työministeriö voisi mahdollisesti tutkia sellaista asiaa, jotta kun meillä on työttöminä rakennusihmisiä ja eri ammattilaisia, niin voidaanko sinne lähettää tämmöisiä ihmisiä töihin.

Toinen, joka ei ole myöskään tullut esille, tulevaisuutta ajatellen, koska näitä tapahtumia sattuu, on tämä tunnistusjärjestelmä. Elikkä eikö voisi olla matkanjärjestäjille pakollista ostaa tai laitattaa jokaiselle matkustajalle panta tai joku muu merkki — näin kirjeessä todettiin — mutta ei mikrosiru? Toivoisi tämän tyyppistä järjestelyä. Se nimittäin olisi avuksi monessa muussakin kuin tunnistamistilanteessa, ei välttämättä kuolemantapauksessa. Tiedetään, että on suomalainen ja kuka se henkilö on.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten valtioneuvoston jäsenten selvityksestä on käynyt ilmi, täällä on tehty hyvin merkittävällä tavalla toimia heti, kun tämä tilannekuva selvisi. Kuitenkin on todella tärkeää tulevaisuudessa kansainvälisesti EU:n tasolla ja laajemmin koko maailmassa tätä ennakkovaroitusjärjestelmää kehittää ja myös sitä tilannekuvan arviointia, jotta oikeat toimet voidaan mahdollisimman nopeasti kohdentaa. Haluankin kysyä juuri tätä, ovatko EU:ssa etenemässä siviilikriisinhallinnan kautta todella nopealla aikataululla yhteiset joukot, koska keskustelua käydään monessa maassa. Hyvin avoimelta kuitenkin tuntuu se, saammeko nopeasti todella toimeksi näiltä osin.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Olen ed. Thorsin tavoin iloinen ja ylpeä siitä keskustelun tasosta, joka tänään on täällä eduskunnassa ollut. Erityisesti haluan esittää kiitokset opposition edustajille Zyskowiczille ja Siimekselle ja muillekin opposition puheenvuoron käyttäjille. Kun vertaa sitä keskustelua, mitä me olemme käyneet, siihen, mitä Ruotsissa viime viikolla tapahtui, niin erityisesti ed. Zyskowiczin puheenvuoro saa minun mielestäni todella ansion siitä tavasta, jolla se esitettiin.

Tässä kuitenkin viikkojen mittaan on ollut selvästi myöskin puoluepoliittista arvostelua mediassa poliitikkojen taholta. On arvosteltu puhemiestä siitä, että eduskuntaa ei kutsuttu koolle tämän takia. Minun mielestäni toimenpide oli oikea. On arvosteltu ulkoministeri Tuomiojaa ja ulkoministeriötä jne. Kyllä tämä suuri hätä, joka nyt omaisilla ja läheisillä on, vaatii meiltä juuri tämän tapaista keskustelua, jota tänään on käyty. Ei tästä katastrofista kannata kenenkään yrittää ottaa puoluepoliittisia pisteitä, ja minusta kaikki me olemme tämän täällä tänään oikein ymmärtäneet. Tästä on otettava oppia; tästä ei ole tehtävä mitään poliittista kiistakapulaa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä Aasian järkyttävä katastrofi on jälleen kerran hyvin osoittanut sen, että kaikesta teknologisesta osaamisestaan huolimatta ihmiskunta on edelleen ajoittain polvillaan luonnon edessä. Nyt vastaisuuden varalle ollaan Intian valtamerelle rakentamassa tsunaminvaroitusjärjestelmää. Sen ohella kehitysmaissa pitää kehittää säähavainnointijärjestelmää, joka auttaa varautumaan suurtulvien, hirmumyrskyjen kaltaisiin äärimmäisiin sääilmiöihin. Kuten kaikki hyvin tiedämme, ilmastonmuutos tulee edetessään lisäämään ja voimistamaan tällaisia äärimmäisiä sääilmiöitä, jotka voivat vaatia kymmeniätuhansia ihmisuhreja, ja tämän varalta meidän pitää näiden järjestelmien kehittämistä tukea. Suomi on kehitysyhteistyövaroillaan aiemmin tässä vuosituhannen vaihteessa rahoittanut muun muassa Mosambikissa ja Väli-Amerikassa tällaisten järjestelmien kehittämistä, ja — vaikka ministeri Lehtomäki ei nyt ole paikalla — tämä on sellainen asia, johon pitää vastaisuudessa varmaankin satsata vielä enemmän, mikä on jälleen yksi hyvä syy lisätä Suomen kehitysyhteistyön määrärahoja nykyisestä.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä pääministerin ilmoitus ja käyty keskustelu kritiikkikin huomioiden kertovat sen, että Suomen viranomaiset ovat pystyneet hyvin tehokkaaseen ja nopeaan, hallintojen rajat ylittävään yhteistyöhön, ja tähän yhteistyöhön kytkettiin myös kansalaisjärjestöt. Mielestäni viranomaiset ovat olleet herkällä kuulolla myös Suomen kansalaisten voimakkaalle auttamishalulle, sille on annettu tunnustusta.

Sitten haluaisin esittää konkreettisen kysymyksen ministeri Rajamäelle: kun viittasitte, että sisäasiainministeriö aikoo perustaa ja kouluttaa nopean toiminnan joukot, niin aiotaanko tässä huomioida jo nyt olemassa oleva Finn Rescue Force -joukko ja sen valtavan laaja osaamisen pohja muun muassa YK-tehtävissä?

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin toivoisin yhteisvastuun lisääntyvän tämän järkyttävän luonnonmullistuksen jälkiseurauksena. Sekä suomalaiset loukkaantuneet että uhrien omaiset tarvitsevat meillä tietysti apua vielä pitkään, mutta sitä pitää antaa sinne Kaakkois-Aasian maille myös jälleenrakennukseen paljon ja runsaasti. Mutta minä toivoisin, että me emme unohtaisi tämän katastrofin jälkeen myöskään niitä jatkuvasti menossa olevia inhimillisiä, mutta unohdettuja katastrofeja, kuten köyhyys, nälkä ja sairaudet. Pelkästään sellaiseen yksinkertaisesti hoidettavaan sairauteen kuin ripuliin kuolee maailmassa vuosittain 2—3 miljoonaa lasta.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tämä katastrofi pysähdyttää ajattelemaan ja avaa silmiämme. Tässä yhteydessä on kiinnitetty huomiota myös varoitusjärjestelmän puutteeseen. Ei ollut koskaan rahaa siihen. Nyt tämä järjestelmä on luvattu rakentaa, mutta hinta on vaan äärettömän kohtuuton. Tässä mielessä tulisi juuri nyt tutkailla ympäristöämme, sekä luonnon ympäristöä että rakennettua ympäristöä, ja inventoida tällaiset turvallisuusinvestointitarpeet. Riskejä on yritettävä hallita entistä paremmin ennakolta, näin on tilanne esimerkiksi liikenteessä. Kun suru on niin henkilökohtainen, inhimillinen asia, on sitten kyseessä yksi tai 300 000 vainajaa, niin omaisten suru on aina niin henkilökohtainen, että tässä mielessä ei pidä vähätellä myöskään näitä pienempiä turvallisuusinvestointitarpeita. Uhripolitiikan kautta investointi ei auta uhreja eikä lohduta omaisia.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Tsunamin yhteydessä globaali kansalaisjärjestöverkosto osoitti keskeisen asemansa silloin, kun viralliset valtiolliset organisaatiot eivät kyenneet vielä vastaamaan tilanteen tekemiin haasteisiin. Haluankin esittää tässä kiitoksen hallitukselle, jota en ole kuullut kenenkään muun täällä esittävän, siitä valmiudesta, että hallitus heti alkuvaiheesta lähtien tunnusti kansalaisjärjestöverkostojen aseman kriisinhallinnassa ja -hoidossa.

Toinen tsunamin esiin tuoma asia oli YK:n rooli siviilikriisinhallinnassa ja sen keskeisenä hoitajana. Toivon, että tämä on esimerkki siitä, että paljon parjattua YK:ta tarvitaan myös tulevaisuudessa. Avuntarve tsunamialueella ei lakkaa kuukauden tai kahden kuluttua. Se todennäköisesti jatkuu useampia vuosia, mutta tämän avun rinnalla emme saa sulkea pois muun maailman hätää. Pelkästään tänä vuonna Etiopiassa on arvioitu 2,2 miljoonan ihmisen kuolevan nälkään, elleivät länsimaat ja muut tahot riennä apuun.

Henkinen jälkihoito ei myöskään pysähdy tähän päivään, ei siihen, että kouluissa on vietetty minuutin tai kahden hiljainen hetki. Henkinen jälkihoito vaatii todennäköisesti resursseja kunnilta sekä sosiaali- että terveyspuolella vielä pitkään. Sen tarvitsijoina ovat varmasti omaiset, läheiset, mutta myös ne maahanmuuttajat, jotka menettivät juurensa tämän onnettomuuden myötä (Puhemies koputtaa), ja epäilen, että osan henkisestä jälkihoidosta tarvitsevat myös ne tavalliset suomalaiset, jotka yli kaksi viikkoa 24 tuntia vuorokaudessa seurasivat (Puhemies koputtaa) tätä onnettomuutta ja katastrofia.

Puhemies:

Tämän jälkeen valtioneuvoston jäsenet käyttävät kommenttipuheenvuorot.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kun aikaisemmin viranomaiset ovat aiempien kokemustenkin perusteella harjoitelleet erilaisia siviilikriisitilanteita, niin ne ovat olleet tyyppiä hotellipalo tai terrori-isku, jossa on voitu ajatella, että on enintään jokunen sata suomalaista mukana. Tällaisiin mittasuhteisiin ei ollut varauduttu. Se on jälkikäteen katsoen tietenkin selvä virhe, mutta se on tietysti suurin syy siihen, että meillä niin kuin muuallakin haparoitiin aivan liian paljon aluksi.

Mutta heti jo tuon kriisin ensimmäisellä viikolla monta asiaa ryhdyttiin korjaamaan ja korjattiin, saatiin kuntoon. Samaten tämän meidän oman selvityksemme jälkeen on jo käynnistetty monia korjauksia, ja varmasti tulee tuon Ahtisaaren johtaman tutkijalautakunnan mietinnöstä myös paljon sellaisia asioita, jotka jatkossa sekä meidän että muiden viranomaisten ja muiden tahojen yhteistyössä tullaan toteuttamaan.

Nyt paikan päällä tarvitaan todellakin pitkäjänteistä ja sitoutunutta jälleenrakennusapua. Humanitäärinen apu tietysti välitöntä ihmisten suojaamista ja heidän terveydestään huolehtimista, majoittamista jne., mutta se jälleenrakennusapu vaatii vuosia, ja sen vuoksi meidän päätöksemme on ollut tässä vaiheessa kolmivuotinen ohjelma. Olen melkoisen varma, että se tulee jatkumaan myöskin tämän jälkeen. Minkälaisia muotoja se tulee saamaan, tämä varmasti vielä on työn alla. On tietysti tarkkaan lähdettävä siitä, että niillä valtioilla, jotka ovat tässä yhteistyökumppaneita, on jälleenrakennukseen omistajuus ja me tuemme ja autamme sitä juuri sellaisella asiantuntemuksella ja sellaisilla voimavaroilla, joita meillä on parhaiten annettavissa. Tämähän on normaali periaate kehitysyhteistyössä.

EU:n siviilikriisinhallintavalmiuksien kehittäminen tulee varmasti etenemään nyt tämän jälkeen nopeasti, ja uskon, että jo Luxemburgin puheenjohtajakaudella saadaan konkreettisia päätöksiä valmiiksi. Voimavarojahan sinänsä on. Joulukuussa jo siviilikriisinhallintaan jäsenvaltiot yhteensä ilmoittivat lähes 13 000 erilaista asiantuntijavoimavaraa, mutta ei ole ollut vielä mitään järjestelmää käytössä, jossa näitä olisi harjoiteltu yhdessä, puhumattakaan siitä, että olisi mitään yhteistä kriisinjohtokeskusta tai myöskään niitä välineitä, joilla tällaiset joukot, pelastuspalvelujoukot esimerkiksi, saataisiin nopeasti ja välittömästi kriisialueelle. Se on aivan yhtä tärkeätä, juuri tämä toiminnan nopeus ja ehkä vielä tärkeämpää juuri siviilikatastrofeissa ja -kriiseissä kuin sotilaallisissa kriiseissä, joista kuitenkin voidaan jo ennakoiden seurata, millä lailla kriisi voi kärjistyä ja minkälaisia toimia se edellyttää.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Lääkärikansanedustajat Nurmi ja Asko-Seljavaara kiinnittivät huomiota siihen, miten nopeasti suomalaista lääkärinapua ja terveydenhuollon henkilökuntaa saatiin ymmärtääkseni tässä tapauksessa Thaimaahan, en puhu nyt Indonesiasta enkä Sri Lankasta. Minäkin tätä ensimmäiseksi tiedustelin omalta valmiuspäälliköltäni maanantaina, kun hän minuun oli yhteydessä. Valmiuspäälliköt päättivät kokouksessaan samana päivänä, että sosiaali- ja terveysministeriö ja SPR yhdessä koordinoivat avun lähettämisen, ja silloin maanantaina ensimmäisellä evakuointilennolla lähtikin kahdeksan SPR:n terveydenhuoltohenkilökuntaan kuuluvaa paikalle, seuraavana päivänä 31 lisää.

Oma käsitykseni on kuitenkin se, että katastrofin laajuus, olosuhteet paikalla ja se, mitä ensimmäisien vuorokausien aikana tapahtui — loukkaantuneet olivat ympäri Thaimaata eri sairaaloissa, osa matkalla Bangkokiin erilaisten kuljetusvälineiden kyydissä, kaikki — ylitti minkä tahansa terveydenhuoltojärjestelmän valmiudet auttaa heti siinä alussa. Tämä on ilmennyt jälkikäteen, ja jälkikäteinen tutkinta ja tarkastelu varmasti antaa meille sitten ohjeita siitä, olisimmeko voineet jollakin tavalla vielä paremmin heti toimia. Mutta onhan selvää, että kun hoidettavia oli useissa sairaaloissa ja eri puolilla, jopa viidakoissa, niin kaikkiin ei tietenkään heti voitu saada yhteyttä.

Niihin olosuhteisiin nähden voi sanoa, että Thaimaan terveydenhuoltojärjestelmä toimi hyvin. Tietysti, jos olisi ollut mahdollisuus vielä enemmän saada ulkopuolista apua, olisi voitu toimia vielä paremmin. Tärkeintä on, että kuljetuksien aikana ei sitten tapahtunut lisää menetyksiä, ja jälkihoito on edelleen erittäin tärkeää.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Immoselle vastaisin, että olemme perustaneet siis tämän psykososiaalisen tuen asiantuntijatyöryhmän. Se on koottu Suomen parhaista kriisiterapiaan ja kriisiajan psykologiaan, psykiatriaan perehtyneistä asiantuntijoista. He ovat jo tehneet suunnitelman ja ohjeistaneet kuntia siitä, miten näiden yhteydenottojen tulee tapahtua, jotta ne tapahtuisivat sen tiedon nojalla, joka tällaisista kriiseistä meillä on käytettävissä. Näitä kokemuksia, joita tämä työryhmä myöskin tässä kerää, käytetään jatkossa palvelujärjestelmän parantamiseksi edelleen.

Me olemme ottaneet mukaan kolmannen sektorin tähän työhön, koska siellä on hyvin paljon asiantuntemusta ja myöskin vapaaehtoistyövoimaa. Samoin meidän ministeriömme on ohjeistanut sosiaalitoimia kunnissa, koska sosiaaliviranomaisten tulee muun tuen ohella tietysti huolehtia lasten tilanteen jatkoselvittelystä, kuten huoltajuuskysymysten ja pitempiaikaisen huolenpidon järjestämisestä. Meidän ministeriömme asiantuntijat ovat osallistuneet orvoille lapsille ja heidän läheisilleen järjestettyyn tilaisuuteen, jossa on informoitu käytettävissä olevista palveluista. Me olemme useampaan kertaan jo ministeriöön koonneet eri tahojen työryhmän, jossa kaikki nämä asiat on käyty läpi ja tietoja on vaihdettu, ja jatkossa myöskin tarvittaessa tämä ryhmä, jossa on laaja asiantuntemus, on ministeriön käytössä, jotta me saamme tietoa sitten eteenpäin puolin ja toisin.

Opetusministeri Tuula  Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Konginkankaan liikenneonnettomuuden jälkeen luotiin Opetushallitukseen sähköinen järjestelmä, joka palvelee kouluja kriisitilanteissa. Silloin viesti saadaan hyvin nopeasti kaikille rehtoreille peruskouluihin, lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Tässä onnettomuudessa tämän Aasian katastrofin jälkeen järjestelmää käytettiin ja kerrottiin rehtoreille, mitä on tapahtunut, mitä tämä merkitsee kouluille ja miten tulisi nyt sitten toimia. Lisäksi Opetushallituksella on nettisivut, joita jatkuvasti päivitetään, ja sen palautteen perusteella, mitä saadaan, niitä pistetään ajan tasalle, ja sieltä opettajat saavat myös tukimateriaalia.

Ed. Immonen otti esille hiljaiset hetket ja muistamisen kouluissa. Hiljainen hetki järjestettiin 11. päivä tammikuuta, ja minusta on tärkeää, että se järjestettiin, jotta kaikki koululaiset saattoivat yhdessä osoittaa osanottonsa. Se on osa heidän yhteistä surutyötään, ja kouluissa on tietysti kunnioitettava oppilaiden ja heidän perheidensä vakaumusta silloin, kun henkilökohtaisesti jonkun oppilaan muistoksi järjestetään tilaisuus.

Ed. Sirnölle: aivan oikein, monien lasten kohdalla tarve apuun jatkuu pitkään, ja siitä syystä kouluja on myös ohjeistettu, että heidän tulee tehdä nyt pitkän aikajänteen jälkihoitosuunnitelma, jonka mukaisesti huolehditaan, että kaikki lapset saavat tarvitsemansa tuen.

Sisäasiainministeri Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Tämän asiallisen ja vastuullisen arvioinnin jälkeen kyetään tekemään johtopäätöksiä päätösvaltasuhteista ja pelastustoiminnan organisoinnista sellaisissa tilanteissa, joissa suomalaiset joutuvat laajasti onnettomuuden tai terroriteon kohteeksi ulkomailla. Uusi laki siviilihenkilöstön osallistumisesta kansainväliseen kriisinhallintaanhan tuli voimaan tämän vuoden alusta. Tämä laki tukee Suomen osallistumista myös kansainväliseen kriisinhallintaan suuronnettomuuden tai luonnonkatastrofin aiheuttamien tuhojen lieventämiseksi sekä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen kriisinhallintavalmiuksien kehittämistä.

Kuten edustajat Lindqvist ja Rahkonen muun muassa täällä totesivat, siviilikriisinhallintatoimintaa tulee laajentaa ja EU:n pelastuspalvelumekanismin toimivuutta parantaa. Asia oli esillä myöskin viime perjantaina Luxemburgissa oikeus- ja sisäasiainministereiden kokouksessa, jossa korostin, että vuodesta 2002 voimassa ollutta pelastuspalvelun yhteistoimintaa koskevaa yhteisömekanismia tulee käyttää myös pelastuspalvelun avustustoiminnassa myös unionin ulkopuolella ja että kun EU:n tasolla käsitellään ulkoministerinkin mainitsemaa toimintasuunnitelmaa ja tehostetaan unionin toimintaa suurten katastrofien suhteen ja muun muassa siviilikriisinhallintaa, on tärkeätä, että me kokoamme ulkopoliittiset ja käytännön toteuttamiseen liittyvät näkökohdat kokonaisuudeksi, jolla saadaan toimivuutta.

Ed. Rakel Hiltunen tiedusteli näiden pelastuspalvelujen erityisryhmien käyttöä. He ovat toki aina käytettävissä yhteisömekanismimielessä. Myöskin tietysti sisäasiainministeriöllä on valmius kouluttaa nopean toiminnan ryhmiä, niin sanottuja punakypäräryhmiä, myöskin EU:n käyttöön.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Herra puhemies! Ed. Huotari kysyi, eivätkö Puolustusvoimien valmiudet ole käytettävissä joka hetki kaikenlaisiin kriisitilanteisiin, ei pelkästään vain niin sanottuihin sotatilanteisiin. Totta kai on käytettävissä valmiudet 24 tuntia vuorokaudessa ja jokaisena päivänä vuodessa. Valmiuksilla tarkoitetaan viesti- ja johtojärjestelmiä, kalustoa, jota on hyvin monenlaista, ja sitten hyvin monenlaista materiaalia, jota voidaan toki käyttää ja täytyy käyttää näissä kriisitilanteissa. Tällä kertaahan materiaalia lähti liikkeelle rekka-autollinen — siinä on tarvikkeita — Ilmajoelta kohti Aasiaa, kun tarvetta oli.

Ennen muuta se valmius koskee tilannekuvan luomista. Jo tällä hetkellä Suomen meri- ja ilmaliikenne siviilipuolella perustuu Puolustusvoimien tilannekuvan luomiseen joka hetki, joka sekunti, joka tunti. Katsonkin, että kun nyt tärkeää on luoda jatkossa reaaliaikainen tilannekuva valtionjohdon käyttöön, siinä voitaisiin hyödyntää sitä kokemusta ja käytäntöä, joka tällä hetkellä jo toimii Puolustusvoimien ja puolustushallinnon piirissä. Tässä pitää unohtaa reviirirajat.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos tästä käydystä keskustelusta, kaikista huomioista ja kysymyksistä, kommenteista. Monet niistä ovat sellaisia, että niihin on hyvä vastata lopullisesti, kun presidentti Ahtisaaren johtaman tutkijalautakunnan työ valmistuu. Silloin meillä on käytettävissä kaikki se tieto, joka tästä hyvin monipuolisesta ja laajasta operaatiosta on saatavissa.

Menen hiukan aikajärjestyksessä asioita läpi.

Ensinnäkin tämän varoitusjärjestelmän puute on tietysti tärkeä havainto. Kansainvälisen yhteistyön avulla pitää valtamerten rannoille saada varoitusjärjestelmät. Nyt se aktualisoituu tämän onnettomuuden takia Intian valtameren alueella, ja Suomi on tätä kehittämässä ja rakentamassa mukana. Suomalaisilla yrityksillä on siihen tarvittavaa sensorijärjestelmää ja tiedonvälitysjärjestelmää annettavissa. Se tapahtuu yhteistyöllä, ja suomalaiset ovat valmiita tarjoamaan siihen liittyen palveluksiaan.

Samoin Thaimaan viranomaiset ovat ilmoittaneet, ja uskon, että näin tulevat tekemään myös muut noiden alueiden turistialueiden rakentajat, että he tulevat käymään lävitse rakentamismääräykset niin, että paremmin kestettäisiin tällaisia onnettomuuksia. Tullaan rakentamaan suojautumispaikkoja. Thaimaa kertoi, että jos he luovat järjestelmän, jossa heillä on 15 minuuttia aikaa varoituksen saamisesta, he pystyvät evakuoimaan kaikki vaara-alueilta.

Kun onnettomuus kuitenkin tapahtui ja varoitusjärjestelmiä ei ollut, jotka olisivat sen estäneet, niin Suomen päässä tiedon saannissa, tiedon keräämisessä, tiedon kokoamisessa ja tiedon analysoinnissa meillä oli puutteita. Ajankohta vaikutti tähän varmasti, mutta myös se, että kunnolla tietoa ei ollut saatavissa. Sitä tuli sirpaleisesti, ja niistäkään tiedon rippeistä ei kaikkea saatu välitettyä eteenpäin. Tässä meillä on varmasti paljon opittavaa. Meillä on ympärivuorokautista päivystystä kyllä järjestelmissä. Meillä on kriisivalmiutta Puolustusvoimissa, sisäministeriössä, ulkoministeriössä, seurataan ympäri vuorokauden, mitä Suomessa, lähialueillamme ja maailmassa tapahtuu, eli tämä kriisijärjestelmämme on hereillä. Nyt tämän kokemuksen perusteella on katsottava, millä tavalla paremmin pystytään myös kokoamaan tietoa sellaisista signaaleista, joita tulee tekstiviesteinä, puheluina, ehkä sähköposteina, Internet-tietoina laajassa verkossa, ja ennen muuta tässä tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä. Juuri tällaisessa kriisissä YK:n tai EU:n puitteissa olevan kansainvälisemmän tilannekuvan muodostaminen olisi palvellut kaikkia maita. Meillä oli vaikeuksia muodostaa tilannekuvaa, mutta olemme huomanneet, että monissa muissa maissa meni vielä meitä kauemmin tämän tilanteen vakavuuden ymmärtämiseen.

Sen evakuointiviikon päätteeksi kuulin, että ulkoministeriön kriisipuhelimeen tuli noin 70 000 soittoa. Ei sen kapasiteetti riittänyt tällaiseen määrään. Siihen ei ollut varauduttu, se on avoimesti tunnustettava. Nyt tiedämme, että ulkomailla kaukana voi yli 3 000:kin suomalaista joutua yhtä aikaa kriisin kohteeksi. Tällaista ikään kuin uhkamallia me emme olleet varautumissuunnitelmissamme ottaneet huomioon.

Toiminta käynnistyi viranomaisten toimesta, ja esimerkiksi Finnairin osalta, jolla on lakisääteinen varautumisvelvollisuus, sen perusteella myös ilmailulääkäri lähti liikkeelle sinne heti, koska oli odotettavissa, että paluulennolla voi olla loukkaantuneita ja tarvitaan lääkinnällistä apua. Mittasuhteista ei ollut tietoa, mutta järjestelmä toimi. Meidän järjestelmämme toimii verkostomaisesti, ja sitä verkostomaisuutta korostettiin sillä, että meillä välittömästi kytkettiin yhteistyöhön pääosa matkatoimistoista, kuljetusyhtiöt ja Suomen Punainen Risti, jolla on kiistaton kenttäkokemus vaikeissa olosuhteissa tapahtuvasta lääkinnällisestä toiminnasta, ja tällä verkostomallilla toimittiin koko sen evakuointivaiheen ajan ja toimitaan nyt myös tässä kotimaisen kriisin jälkihoidossa. Tämä oli tärkeätä. Toiminta käynnistyi näitten ikään kuin vastuutahojen toimesta, vastuuviranomaisten toimesta. On väärä tulkinta, että toiminta olisi käynnistynyt vasta, kun valmiuspäälliköt kokoontuivat koordinoimaan toimintaa. Näin ei ole, vaan toiminta käynnistyi aikaisemmin.

Tutkijalautakunnan tehtävä on sitten tehdä arvioita, syntyikö näissä asiantuntijaorganisaatioissa oikeita ratkaisuja, lähetettiinkö oikeanlaista apua oikea-aikaisesti. Se arviointi tullaan tekemään.

Ehkä on hyvä tiedostaa, että Thaimaalla on myös omat pelastusjärjestelmänsä. Thaimaa kertoi, että heillä oli 47 000 pelastustyöntekijää mukana. Tämä on tietysti hyvä arvioida myös, kun puhutaan siitä, minkälaisia voimavaroja EU ehkä olisi nopean toiminnan joukkoina voinut lähettää sinne ja mille alueille. Tässä keskustelussa ei ole käyty keskustelua siitä, mitä me pidämme itsestäänselvänä, että täältä meiltä ja varmastikin EU:sta olisi lähetetty apua suomalaisten ja eurooppalaisten pelastamiseksi. Mutta luultavasti kansainvälisessä yhteistyössä kuitenkin sen kriteeriksi määräytyy yleisen kriisiavun antaminen. Indonesia ja Sri Lanka tässä suhteessa olisivat varmasti tarvinneet eniten tätä apua. Eli kaikesta huolimatta suomalaisen yhteiskunnan pitää varautua tämänkin esimerkin valossa siihen, että meillä pitää olla myös omaa kykyä omien kansalaistemme auttamiseen yhdessä paikallisten viranomaisten kanssa, pelastustyöntekijöiden ja sairaalaverkoston kanssa, joka Thaimaassa toimii.

Jälkihoidon osalta ministerit antoivat jo vastaukset. Minusta oli erittäin hyvä huomio — nyt unohdin, kuka edustajista sen totesi — että ehkä tämän kriisin vähän niin kuin herättämänä on kiinnitetty myös paljon huomiota siihen tapaan, millä me äkillisesti kuolleiden omaisten tilannetta lähestymme. Ehkä tässä löytyy toimintatapoja, joissa otetaan syvä inhimillinen puoli huomioon, löydetään tapoja, joilla osataan osaaottavalla tavalla lähestyä näitä ihmisiä. Usein on, niin kuin ed. Immonen totesi, että nämä avuntarvitsijat eivät enää jaksa itse pyytää ja hakea apua. Sen tähden tässä on, niin kuin ministeri Hyssälä kertoi, lähestytty kuntia, annettu niille tiedot, keistä on kyse, ja kunnissa on perustettu kriisiryhmiä, että ne myös tarjoaisivat tätä apua.

Puhemies:

Keskustelu on päättynyt.