Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on siis hallituksen esitys kaivoslaiksi. Monella tapaa, monesta syystä tämän esityksen antamiselle eduskunnalle on ollut jo pitkään vahvat perusteet. Kuitenkaan valmistelu ei ole ollut kovin yksinkertainen asia. Tämä laki sivuaa kymmeniä kymmeniä muita erillislakeja, ja tämän valmistelussa siitä syystä on tarvittu paljon aikaa, paljon yhteistyötä eri intressiryhmien kanssa. Kaiken tämän työn, jossa nämä sanotut asiat on käyty läpi, jälkeen meillä nyt tässä on hallituksen esitys uudeksi kaivoslaiksi.

Voisin tämän lakiesityksen taustasta tai tämän päivän niin sanotusta ratiosta muutaman sanan sanoa ensiksi alkajaisiksi.

Ensinnäkin kaivosala on Suomessa hyvässä vahvassa kasvussa. Monesta syystä on syntynyt hivenen uusi tilanne. Jo muutama vuosikymmen sitten luultiin, että Suomen maaperästä löytyvät erilaiset mineraalit ja malmit olisi suurin piirtein kartoitettu eikä niiden taloudellisen hyödyntämisen tiellä mitään suuria uusia mahdollisuuksia olisi enää näköpiirissä. Toisin on kuitenkin käynyt. Lähinnä geologisen tutkimuksen ja malminetsinnän kaikkinaisten teknologisten mahdollisuuksien ja edellytysten kohentumisen seurauksena on saatettu todella löytää Suomen maaperästä paljon uusia mahdollisuuksia niin, että tällä hetkellä ensinnäkin Suomessa malminetsintää tekevät oikeastaan kaikki maailman suuret ja merkittävät kaivosyhtiöt. Niitä on paljon, ne tuovat tänne vuosittain rahaa yli 30—40 miljoonaa euroa muualta. Muualta todellakin Suomeen tullaan malminetsintään, ja lisäksi malminetsintä täällä Suomessa toki merkitsee myöskin suomalaisten resurssien kiinnittymistä tähän tärkeään toimintaan.

Näiden toimien ansiosta meillä on myöskin syntynyt uutta kaivostoimintaa. Äskettäin on avattu kaksi erittäin merkittävää kaivosta. Ensinnäkin tuolla Kittilässä Suurikuusikko, joka on Euroopan, EU:n alueella suurin kultakaivos. Toisekseen on myöskin avattu tuolla Sotkamossa Talvivaaran kaivos, joka on omassa lajissaan Euroopan suurin nikkelikaivos. Nämä työllistävät nyt jo satoja ihmisiä välittömästi, ja välillisesti kuljetuslogistiikka, kaikki muu huomioon ottaen erittäin merkittävä on niiden rooli myöskin työllisyyden kannalta. Näiden lisäksi uusia kaivoksia ollaan parhaillaan avaamassa. Päätökset on tehty sekä Pampalon kaivoksesta, lähinnä kultaa, että myöskin sitten Kevitsan kaivoksesta. Nämä kaikki kaivoshankkeet, tässä mainitsemani, ovat joko Lapin tai Itä-Suomen maakuntien alueille sijoittuvia. Tässä mielessä myöskin niiden työllistämiskohteet sattuvat alueille, jotka perinteisen katsannon ja myöskin tämän päivän katsannon mukaan noita työllistämiskohteita hyvin kyllä sitten ja perustellusta syystä tarvitsevatkin.

Näiden äsken täällä mainittujen neljän kaivoksen, joista kaksi on toiminnassa, kaksi ovat saaneet päätöksen, investoinnit ovat meneillään. Lisäksi Suomessa on noin kymmenkunta sellaista kaivoshanketta, jotka melkoisella todennäköisyydellä starttaavat liikkeelle lähimpien vuosien aikaan. Kun on tehty arvioita siitä, minkä verran Suomessa on malminlouhintaa, mitä se on ollut tähän saakka taakse jääneitten vuosien ja vuosikymmenten aikaan, ja sitten arvio siitä, mikä ihan realistinen arvio voisi olla ihan lähivuosien aikana jo, niin voisi pelkistäen sanoa, että jo pelkästään vuodesta 2005, jolloin liikuttiin noin 4 miljoonan tonnin tietämillä, ennuste vuoteen 2015 nousee noin lähelle 50:tä miljoonaa tonnia. Yli kymmenkertaisesta volyymistä on kysymys niissä näkymissä, jotka kaikki perustuvat jo joko käyttöön otettuihin kaivoksiin tai kaivoksiin, joista kaivospäätökset on tehty, joiden toiminta on alkamassa tai jotka ovat niin pitkällä vireillä, että niiden kaivosten arvioidaan olevan toiminnassa tuohon sanottuun vuoteen 2015 mennessä. Ala on siis merkittävä Suomen kansantalouden kannalta ja Suomen työllisyyden kannalta erityisesti alueilla, jotka ovat tässä mielessä paljon taikka uusia työpaikkoja tarvitsevia alueita.

Hallitus on tunnistanut nämä mahdollisuudet, päättänyt linjauksista, joilla ei vain lakia uudisteta vaan joilla sitten rohkaistaan, autetaan, kannustetaan myös kaivostoimintaa liikkeelle. Hallitus on tehnyt kaksi periaatepäätöstä, tai itse asiassa Vanhasen ykköshallitus teki periaatepäätöksen ja tämä kakkoshallitus teki omalta osaltaan periaatepäätöksen toimista, joilla kaivostoimintaa nyt sitten edistetään. Lyhyesti nämä toimet liittyvät infran rakentamiseen, sähkö-, vesilinjat ja vastaavat, rahoitukseen, Finnveran, Tesin ja vastaavien, liikenneinfran niissä hankkeissa pystyyn panemiseen, rautatiet, maantiet ja vastaavat. Lisäksi alan työvoimapoliittiseen koulutukseen resursseja ja ammatilliseen koulutukseen voimavaroja ollaan valmiita käyttämään ja on jo käytetty tämän toimialan tarvitseman työvoiman aikaansaamiseksi tai sen tarjonnan parantamiseksi nimenomaan markkinoilla.

Arvoisa puhemies! Tämän kaivostoiminnan lähtökohta on siis sanottu hallituksen hallitusohjelmassa. Siellä sanotaan, että "kaivoslakia uudistetaan siten, että siinä toisaalta otetaan huomioon ympäristönäkökohtien, kansalaisten perusoikeuksien ja elinolojen turvaaminen, kuntien vaikutusmahdollisuudet sekä maanomistajien oikeudet ja toisaalta varmistetaan edellytykset malminetsinnän" ja itse kaivostoiminnan kehittämi-selle Suomessa. Näitä periaatteita nyt sitten myöskin käytännössä on tässä esityksessä hyvin mielestäni tiukasti noudatettu, ja tälle rakenteelle, näille ajatuksille tämä lakiesitys nyt myöskin sitten perustuu.

Jos yritän omin sanoin lyhyesti kajota muutamaan avainasiaan, joissa tämä esitys nyt sitten muuttaa jotain siitä, miten asiat ovat tähän saakka olleet. Ensinnäkin nykyinen lainsäädäntö 1960-luvun alkupuolelta tai puolestavälistä on todella vanha lainsäädäntö. Se ilmentää niitä ajatuksia ja odotuksia, mitä malminetsinnälle ja kaivostoiminnalle silloin oli asetettu. Se on todella vanha tämä iänikuinen lainsäädäntö, monet erillislait, perustuslaki mukaan lukien, ovat muuttuneet. Nyt näiden erillislakien, perustuslaki mukaan lukien, vaateet tässä on otettu huomioon monilta kohdin joko ihan sellaisenaan, mitä erillislait ovat määränneet, tai sitten niissä asioissa, missä suoraa määräystä erillislaeista ei löydy, sille sanomalle, mikä on sitten itseasiallisena sisältönä erillislaeilla, myös on täällä sitten löydetty ikään kuin pykäläteksti, jolla nämä ajatukset ja tavoitteet monista erillislaeista sitten siirretään tähän varsinaiseen kaivoslakiin.

Malminetsintä on tärkeä osa kaivostoimintaa, kaivoslaissa täytyy olla malminetsintää koskevat säädökset selvät. Näiltä osin laki muuttaa jonkun verran niitä pelisääntöjä, millä tavalla malminetsintä tapahtuu, ja myös sitä käytäntöä, joka käytäntö on tähän saakka ollut tiukempi kuin se vanha laki vuodelta 1964—1965 konsanaan oli. Nyt laki lähtee ensinnäkin siitä, että malminetsintäluvasta — se on siis malminetsintälupa, ei valtauslupa — päättää Tukes, siitä ei enää päätetä ministeriön niin kuin virkamiestyönä sillä tavalla kuin aikaisemmin, vaan Turvatekniikan keskus on viranomainen, jolleka tämän tyyppiset tehtävät nyt sitten siirretään, ja edelleen siitä, että jotta malminetsintään luvan voi saada, sen luvan myöntäminen perustuu nykyistä lakia radikaalisti laajempaan eri osapuolten, intressiryhmien, asianomaisten ja asianosaisten kuulemiseen, heidän näkemyksiensä huomioon ottamiseen ja siltä pohjalta sitten tuon päätöksen tekemiseen. Tässä mielessä voimassa olevaan lakiin verrattuna tämä esitys on merkittävä muutos. Kovin suuri tämä muutos ei ole verrattuna siihen käytäntöön, mitä käytännössä on noudatettu tähän saakka muilla kuin lain, varsinaisen kaivoslain antamilla määräyksillä.

Edelleen tähän saakka tämä etsintälupa on voinut olla voimassa hyvin pitkän aikaa, sitä on voinut uusia ja uusia. Nyt tämä esitys lähtee siitä, että malminetsintälupa voidaan myöntää tiukaksi määräajaksi ja että malminetsintään liittyy myöskin korvausvelvollisuus. Tuo korvausvelvollisuus on sitä pienempi, mitä lyhyemmän aikaa tämä lupa on käytännössä voimassa. Jos malminetsintää jatketaan pidempään, niin sitten tuo korvaus tästä malminetsinnästä on suurempi kuin se on näitten ensimmäisten vuosien aikaan. En näihin korvaussummiin nyt aikaanne käytä, periaate tässä on tämä, elikkä tuo etsintälupa on rajallinen ajallisesti, ja siitä tulee korvaukset. Korvausten taso vähän paranee siitä, mikä tilanne on ollut tähän saakka, mutta ei paljon; jos tarkastellaan reaalihintoja tai -arvoja taikka realisoidaan ne taikka reaalitasoon nämä korvaukset laitetaan, kovin merkittävää muutosta nykyiseen tilanteeseen verrattuna ei tule.

Erityisesti mikä liittyy uraanin etsintään: sitä etsintää ei tällä lailla kielletä, mutta tuohon uraanin etsintään liittyen tämä kuulemisvelvollisuus jo siinä malminetsintäluvan vaiheessa on varsin laaja ja se laajenee hyvin merkittävästi siitä, mitä vanha laki tällä hetkellä on. Tarvittaessa yksityiskohtiin palaan sitten vähän myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Muutama yksityiskohta sitten vielä tähän lakiesitykseen liittyen. Oikeus kullanhuuhdontaan on julkisuudessa puhuttanut aika paljon. Kullanhuuhdonta valtion omistamalla alueella edellyttää aina kullanhuuhdontalupaa. Erityisesti tuolla luonnonpuistoalueilla, Lapissa Lemmenjoen alueella, tämä on ollut hyvin visainen kysymys. Aikanaan vuosikymmeniä sitten jotkut tietyt kullanhuuhtojat saivat tällaisen kaivosluvan ja sen perusteella he ovat kultaa huuhtoneet ja tässä mielessä harjoittaneet nyt voimassa olevan kaivoslain mukaista toimintaa. Nyt ajatus tässä on, että tällä lailla tuommoisten suurten isojen koneitten käyttö kullanhuuhdonnassa — siinä tavallaan kullanhuuhdonta on vähän kummalta kuulostava sanakin tässä yhteydessä — luonnonpuistoalueella siinä kaivannaistoiminnassa, missä käytetään kymmenien tonnien kokoisia koneita, se asteittain ajettaisiin alas niin, että kahdeksan vuoden sisällä tällainen toiminta loppuisi, mutta muu perinteinen kullanhuuhdonta mukaan lukien kevyiden koneiden käyttö toki olisi sallittua tuon jälkeenkin. Tästä on paljon julkisuudessa keskustelua käyty ja tämän tyyppiseen ratkaisuun, kahdeksan vuoden siirtymäkauteen tai -aikaan tässä nyt sitten oltaisiin pitäytymässä.

Uraanin mainitsin jo äsken siinä yhteydessä, kun esittelin tai muutamalla sanalla kerroin tästä etsintäluvasta. Jos sitten on uraania etsitty ja sieltä etsijä on löytänyt sen verran aihioita, että niiden varaan hänen, tuon etsijän, mielestä voisi itse kaivosta lähteä perustamaan, niin siinä tapauksessa kuitenkin kunnalle, paikalliselle kunnalle, ollaan antamassa veto-oikeus, elikkä sijaintikunnan suostumus aina tarvitaan ennen kuin kaivoslupa ratkaistaan valtioneuvostossa. Siis vielä kertaalleen: kun yleensä nämä asiat käsitellään Tukesin toimesta, niin aina silloin kun on kysymys kaivosluvasta, uraanikaivoksen perustamisesta ja siihen tarvittavasta kaivosluvasta, sen aina käsittelee valtioneuvosto ja aina tähän käsittelyyn pitää liittyä sen isäntäkunnan, sijaintikunnan, lausunto, jonka alueelle tällaista uraanikaivosta nyt sitten oltaisiin pystyyn panemassa. Kunnalla on veto-oikeus tämän esityksen mukaan. Jos kunta ei halua alueelleen uraanikaivosta, niin sitten sellaista myöskään ei kunnan alueelle tule.

Arvoisa puhemies! Olen aikani suurin piirtein jo tässä käyttänyt. Vielä ehkä näistä itse korvauksista. Sitten kun kaivoslupa tavanomaisille malmeille ja mineraaleille myönnetään, siitä tämän esityksen mukaan myöskin tietysti maksetaan nyt sitten korvaukset. Näitten korvausten osalta eri osapuolten, maaomistajien ja alan teollisuuden, kesken käytiin aika pitkät keskustelut ja semmoisen tiukan yhteisymmärryksen löytäminen ei ollut kovin helppoa eikä se itse asiassa lopulta löytynytkään. Lopulta sitten kuitenkin esityksen valmistelijat ja viime kädessä ministeriö ja hallitus joutuivat panemaan kirkon keskelle kylää, vanhaa käsitettä käyttäen, ja näitä korvauksia, mitä nyt sitten malmien kaivamisesta ja jalostamisesta — tai ennen kaikkea kaivamisesta, ollaan siinä tarkkoja — sitten myönnetään tai maksetaan, vähän parannettiin nykyisestä tasosta kuitenkin niin, että näidenkin osalta myös sitten itse kaivannasta myönnettävien korvausten reaaliarvot tai -tasot eivät kovin paljon muuttuneet siitä, mitä ne ovat, jos 10—15 vuoden takaa indeksoidaan ne korvaukset, mitkä vanhoina korvauksina on myönnetty.

Arvoisa puhemies! Tässä oikein pelkistäen alkusanoma, pyrin vastaamaan tai kommentoimaan sitten keskustelun aikana.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Kaivoslain uudistusta on odotettu jo pitkään. Hyvä, että ehdotus on nyt valmistunut ja meillä täällä käsittelyssä. Käsittely ministeriössä kesti odotettua kauemmin. Meillekin täällä eduskunnassa luvattiin jo monesti, että se tulee ensi keväänä tai tulee ensi syksynä tai tulee ennen lomia. (Ed. Pulliainen: Mistä vuodesta edustaja puhuu nyt?) — Niinpä, ed. Pulliainen, mistä vuodesta ja mistä vuodenajasta? Nyt se sitten on tullut, mutta valitettavasti mietityttää, olisiko vielä pieni jatkoaika tehnyt ehdotuksesta harkitumman ja viimeistellymmän.

Meidän saamamme hallituksen esitys sisältää 270 sivua. Itse kaivoslain lisäksi pakettiin kuuluu kahdeksan eri lain muutosesitykset. Tämän kokonaisuuden käsittely täällä eduskunnassa ei tule olemaan läpihuutojuttu. Nyt vaaditaan perehtymistä ja hyvää harkintaa, jotta lopputuloksesta tulee kaikki osapuolet huomioiva ja tasapuolinen sekä kaivostoimintaa tukeva ja siihen kannustava laki. Valitettavasti jo lain valmistelun aikana huhut kaivostoiminnan vaikeutumisesta Suomessa ovat saaneet täällä tutkimustöitä tehneet kaivosyrittäjät varuilleen. Hyvän lainsäädännön edellytys onkin, että se on selkeää ja ymmärrettävää eikä jätä sijaa harkinnanvaraisuudelle tai tulkinnoille, kuten nyt on vaarassa käydä.

Arvoisa puhemies! Kaivosala, koko kaivannaisteollisuus, on Suomelle erittäin tärkeä toimiala. Se on kansantaloudellisesti, työllisyys- ja aluepoliittisesti hyvin tärkeä. Sen parhaita puolia on, että kaivoksia ei voi viedä halpatuotantomaihin. Toiminta on pakko pitää Suomessa. Siksi on tärkeää luoda kaivostoiminnalle hyvät elinolosuhteet ja kehittymismahdollisuudet. Nyt lakiesityksessä on puutteita, jotka vaikuttavat sekä toimialaan että ympäröivään yhteiskuntaan kielteisesti.

Malmin etsintään on luotu täysin tarpeetonta byrokratiaa, joka hidastaa valtauskorvausten käsittelyaikoja suhteettomasti. Tästä on saatu kokemuksia jo kolmen vuoden ajalta, ja valtauskorvausten käsittelyajat ovat olleet pahimmillaan jopa yli kaksi vuotta. Valtauskorvausten taso on myös määritelty liian korkealle. Vertailussa naapurimaahamme Ruotsiin meidän selvästi korkeammat malminetsintäkorvauksemme, 5—50-kertaisesti suuremmat, johtavat malminetsijöiden poistumiseen Suomesta. Nämä epäkohdat meidän on korjattava. Lakiesitys perustuu käsitykseen, että maanomistajalla on omistusoikeus alueensa malmeihin. Tämä on johtanut korkeisiin louhintakorvauksiin.

Kaiken kaikkiaan lain louhintakorvauspykälä, 100 §, on liian sekava ja tulkinnanvarainen. Korvausta maksetaan sekä hehtaareista että metallimalmin kaivosmineraalien lasketusta arvosta. Lakiesityksessä käytetään korvauksen määrittelyssä toisaalta tarkkoja euromääriä, toisaalta prosentteja. Osa korvauksista maksetaan sen hinnan perusteella, joka on vuoden lopussa, osa taas koko vuoden keskihinnan perusteella. Sekavaa. Kaivostoiminnassa louhittava malmi on pääsääntöisesti monia eri markkina-arvoisia ainesosia sisältävä tuote. Se on eroteltava ja jalostettava käyttötarkoituksensa mukaisesti, ennen kuin sitä pystytään hyödyntämään. Vasta tämän jälkeen tiedetään, minkä arvoisia osia malmista on saatu. Louhintakorvaus tulisi määritellä niiden kaivoksen tuotteiden perusteella, jotka lähtevät kaivoksesta ulos, eli perustana olisi niin sanottu hinta kaivoksen portilla.

Arvoisa puhemies! Monet perusteettomat ja byrokraattiset lisärasitteet synnyttävät kuvan, että kaivostoiminta ei ole suotavaa Suomessa. Tällaisia ovat muun muassa sivutuotekorvausten korkea taso, maa-ainesten hyödynnettävyyden vaikeus kaivoshankkeessa, monet perusteettomat valitusoikeudet, lupien ketjuttaminen ja aloitusoikeuden pitkittyminen, monien kaivostoimintaan kuuluvien perinteisten toimintojen, kuten kullankaivun, syrjiminen. Lisäksi joka vaiheeseen on rakennettu runsaasti lisäbyrokratiaa, jolla ei ole mitään lisäarvoa jo nykyisin käytettäviin ympäristölupa-, kaivospiiri-, yva-, kaavoitus- tai turvallisuusmenettelyihin. Esityksellä ei juuri lainkaan ole pystytty selventämään ja yksinkertaistamaan vallitsevia lakien ristiriitatilanteita, vaan pikemminkin lisätty niitä. Lisäksi perusteluissa on paljon byrokratiaa, joka on poistettu lakitekstistä. Kaikki lakiin perustumaton byrokratia tulee poistaa perusteluista.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Matikainen-Kallströmille terveen kriittisestä puheenvuorosta.

Käsittelyssä oleva lakiesitys uudeksi kaivoslaiksi koskettaa voimakkaasti pohjoisinta Suomea. Lapissa on meneillään suuria kaivosteollisuuden hankkeita, ja myös tulevaisuudessa on pystyttävä hyödyntämään kaivosmineraaliesiintymiä. Lappi käsittää lähes kolmanneksen Suomen maapinta-alasta. Alue on laaja ja harvaanasuttu. Kaivannaisteollisuuden merkitys maakunnalle on äärimmäisen tärkeä, ja koko Suomelle kysymys on maan asuttuna pitämisen turvaamisesta.

Maakunnassa on erilaisia elinkeinotoimintoja, joiden yhteensovittaminen on mahdollista. Lapin laajasta pinta-alasta johtuen on mahdollista kehittää niin matkailua, poronhoitoa kuin kaivannaisteollisuuttakin. On vain löydettävät yhteiset ratkaisut toimintaedellytyksille, jotta maakunnan elinvoimaisuus pystytään säilyttämään. Vaikka malminetsintä ja kaivostoiminta ovat pääosin siirtyneet kansainvälisten yritysten haltuun, ovat niiden työllistävät vaikutukset elintärkeitä.

Uusi laki herättää huolta varsinkin kullankaivajien keskuudessa. Huoli on ymmärrettävä: monilla on kysymys elinkeinon harjoittamisesta, ja nyt käsittelyssä oleva esitys on viemässä näiltä henkilöiltä elinkeinon. Taustalla ovat jälleen suojelunäkökohdat. Lapissa on kaiken kaikkiaan suojelualueita jo tarpeeksi, ja nyt luonnonsuojelun nimissä halutaan rajoittaa pitkän tradition omaavan elinkeinon harjoittamisen mahdollisuus.

Ongelmallista on, että kullan konekaivun osalta siirtymäsääntö, 8 vuotta, on liian lyhyt. Paras vaihtoehto olisi saada aikaan luontainen poistuma elinkeinon harjoittamisesta eikä määrävuosiin sidottu alasajo.

Esityksessä on varmaan jotain hyvääkin, ja se on matkan varrella hieman parantunut alkuperäisestä. Kuitenkaan kullankaivun kohtelu esityksessä ei ole hyväksyttävää. Lapin kullankaivajat ovat luoneet maailman puhtaimman tavan tuottaa kultaa pienimmällä mahdollisella hiilijalanjäljellä. Tällaista elinkeinoa, jonka jatkojalostus tuottaa työpaikkoja muun muassa turismissa ja korualalla, ei pidä ajaa alas. Lisäksi kyseessä on arvokkaan kansanperinteen vaaliminen.

Esitys lähtee nyt valiokuntakierrokselle. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnonantajana, ja se tekee huhtikuussa matkan Lappiin tutustuakseen maakunnan ajankohtaisiin asioihin, ja näin ollen myös kaivoslakiin liittyvät asiat ovat asialistalla.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Geologian tutkimuskeskuksen vuosikymmenten mittainen pioneerityö malmivarojen kartoittamisessa on nyt kantamassa vihdoin täydellä voimalla hedelmää muun muassa meillä Lapissa. Siellä on avattu useita kaivoksia ja useiden tutkimuskohteiden kautta näitä tullaan varmasti avaamaan vielä lisää. Siksi tämän lain merkitys sille tulevaisuudenkuvalle muun muassa Lapin osalta on hyvinkin merkittävä.

Täällä on lähetekeskustelussa sivuttu uuden kaivoslain merkitystä tälle elinkeinolle, sen hyötyjä ja haittoja. Näitä varmasti täytyy pohtia valiokuntakuulemisten yhteydessä, ja myös valmiutta korjaaviin esityksiin täytyy tätä kautta olla. Haluan kuitenkin keskittyä yhteen pieneen erityiskysymykseen, joka on kuitenkin kohtuullisen merkittävä alueellisesti, eli kullankaivuun ja siellä erityisesti koneelliseen kullankaivuun, joka koskettaa omaa kotikuntaani Inaria erityisellä tavalla.

Lemmenjoelta löytyi kultaa vuonna 1902, ja ensimmäinen kultaryntäys tuolle alueelle alkoi vuonna 1945. Kansallispuisto, 285 000 hehtaarin kokoinen alue, perustettiin sinne vuonna 1956, kylläkin silloin vielä puolet pienempänä. Koneellista kullankaivua tuolla alueella harjoitettiin jo 1950-luvulla. Ensimmäiset härvelit olivat varsin eksoottisen näköisiä, ja pellepelottomat sillä alueella ovat myöhemminkin näitä laitteita käyttäneet ja kehittäneet. Nykyiset koneet ovat tietysti niitä, joita olemme tottuneet näkemään myös muilla työmailla.

Tausta on siis hyvin pitkäaikainen tuolle koneelliselle kullankaivulle, ja kun puistoa laajennettiin kulta-alueen päälle vuonna 1971 säätämällä laki, tuolloin määriteltiin laissa, että tuolla alueella tullaan mahdollistamaan ja säilyttämään nykyisellä tavalla paikallisten asukkaiden ja retkeilijöiden oikeudet, jotka koskevat muun muassa poronhoitoa, puun käyttöä ja kullanhuuhdontaa. Tuo laki tuli siis voimaan vuonna 1971.

No nyt kuitenkin tämän kaivoslain myötä tullaan siirtymäajan jälkeen, 8 vuoden siirtymäajan jälkeen, sitten estämään koneellisen kullankaivun käyttö tuolla kansallispuiston alueella, ja tähän tietysti liittyy monta kysymystä, jotka tulevat myös tämän talon käsittelyssä huomioon otetuiksi.

Yksi on tämä aiemmin mainittu perustelu siitä, että vaikka puistoa laajennetaan tuon kullankaivualueen päälle, joka on siis alaltaan promilleluokkaa tuon 285 000 hehtaarin puistossa, sitä toimintaa voidaan siellä jatkaa. Tämä on yksi kysymys, jota täytyy tarkastella.

Toinen kysymys, jota täytyy tarkastella, on tietysti perustuslainmukainen omaisuuden suoja, elinkeinon harjoittamisen vapaus, jotka täytyy punnita hyvinkin vahvan omistusoikeuteen rinnastettavan kaivosoikeuden osalta. Täyttääkö 8 vuoden siirtymäaika perustuslainmukaisesti sen suojan, joka tässä tapauksessa omaisuuden suojan osalta näitä omaisuuden haltijoita, luvan haltijoita, sitten suojaa?

Nämä ovat sellaisia keskeisiä asioita, jotka tulee huomioida tämän lain käsittelyssä, ja perustuslakivaliokunta joutuu vakavasti nämä asiat osaltaan käymään läpi.

Muutoin tähän lakiin täytyy todeta, että toki se on parantunut matkan varrella, mutta on edelleen eräitä kohtia, jotka tuon lain osalta täytyy katsoa läpi. Nimittäin lupakäsittelyiden aikataulutukset, myös kustannustekijät ovat sellaisia, joilla ei pidä vaikeuttaa tarpeettomasti tuon tulevaisuuden elinkeinon mahdollisuuksia Suomessa, etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla.

Muilta osin palaan vielä tuossa debattikeskustelussa asiaan.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kiitos tilaisuudesta saada kommentoida, jo senkin takia, että sain salkkuni, jossa minun puheeni ja paperini tätä tilaisuutta varten olivat. Ne olivat tuolla yläkerrassa, mutta ehkä ...

No, sitä minä yritin, puhemies, sanoa, että kyllä se siitä jotenkin menee ilman papereitakin. Mutta on ehkä hyvä paperista kuitenkin muutama asia tässä todeta.

Ed. Matikainen-Kallströmin puheenvuorossa oli monta sellaista väitettä, jotka ihan ensinnäkin, voi sanoa, ovat semmoisia väitteitä, jotka ovat aina niin kuin tällaisia mielipidejuttuja: ed. Matikainen-Kallström voi olla omaa mieltä, ja hallitus voi olla omaa mieltä. Mutta sitten on sellaisia väitteitä, joita hän esittää, jotka eivät pidä paikkaansa. Nyt minä ensin kommentoin muutamaa niistä, jotka eivät pidä paikkaansa, koska se on minusta tärkeää, että jos sellaista tietoa tulee, niin ei nyt sellaista tietoa kansanedustajille levitetä tästä salista.

Ensimmäinen kysymys koskee näitä korvauksia, mitä liittyy näihin valtauksiin, mitä ja minkälaisia korvauksia maksetaan ja miten niitten korvausten käy. Kun valtausoikeus myönnetään, Tukes sen myöntää, niin siitä valtauksesta maksetaan korvausta sille maanomistajalle nytkin ja niin on tarkoitus maksaa jatkossakin. Nykytasolla, jos valtausaika on 1—4 vuotta ja jos otetaan se inflaatiokorjaus vielä, se koko korvaus, mikä siitä maksetaan maanomistajalle ja valtiolle yhteensä, on 24,24 euroa. Lakiehdotuksen mukaan se on 20 euroa. Jos valtausaika on 5—7 vuotta, se korjattu ... — Nyt minä puhun kieltämättä tästä inflaatiokorjauksella noin 15 vuoden taakse, mutta se on mielestäni oikea tapa kertoakin se korvaustaso, mikä aiotaan maksaa uuden lain perusteella verrattuna aikaisempaan tilanteeseen. — Jos valtausaika on 5—7 vuotta, nykytasolla inflaatiokorjattu korvaus on edelleenkin se 24,24 euroa, ja lakiehdotuksessa sitten siitä maksettaisiin vähän enemmän, 30 euroa. Siinä se ylittää sen tason, mutta niin pitääkin olla.

Jos se, kellä on valtaus, aikoo pitää sitä valtausaluetta itsellään kovin pitkään, on minusta oikein, että silloin pitää maksaa jo niistä myöhemmistä vuosista vähän enemmän, ettei se panttaa sitä, niin kuin kävi tuolla pohjoisessa eräässä nimeltä mainitsemattomassa erittäin suuressa kaivoshankkeessa — en viitsi sanoa nimeltä — jossa edellinen valtauksen omistaja kerta kaikkiaan panttasi sen itselleen pitkäksi aikaa ja sai näin tehdä. Tässä idea on se, että mitä pitempään käytät sitä valtausoikeutta, pidät sitä omissa käsissä, sitä enemmän joudut maksamaan.

Mutta vielä kerran: Jos on se normaaliaika, muutama vuosi, niin siitä korvaus ei ole edes sitä, mikä on inflaatiokorjattu taso. Vasta myöhempinä vuosina sitten se nousee yli tuon 24 euron 24 sentin. Mielestäni tämä on paikallaan ja perusteltua sanoa.

Toinen juttu, mikä liittyy näihin korvauksiin, koskee sitten ihan sieltä kaivauksesta maksettavaa korvausta. Nyt riippuu vähän tapauksesta, minkälainen on se todellinen korvaus, mikä sitten maksetaan, minkä kaivosyhtiö joutuu maksamaan, kun se kaivaa sitä malmia. Mutta tässäkin Ruotsiin verrattuna Ruotsissa louhintakorvausta maksetaan 0,20 prosenttia kaivoskivennäisten arvosta. Suomessa kaivoslakiehdotuksessa lähdetään siitä, että louhintaan ja hyödyntämiseen perustuen metallisten malmien osalta tämä louhintakorvaus on 0,15 prosenttia näitten kaivoskivennäisten arvosta. Mutta meillä kieltämättä — ja tässä kyllä ed. Matikainen-Kallström voi olla ihan oikeassa ja on varmasti ihan oikeassa, kun otetaan huomioon, että meillä maksetaan lisäksi hehtaarikorvaus tuon päälle — useimmissa tapauksissa itse louhinnasta maksetaan enemmän korvausta kuin Ruotsissa maksetaan. Mutta sanonpa siihen, että minun mielestäni niin pitääkin maksaa, ja syitä tähän on tavattoman monia. Näin mielestäni pitääkin menetellä.

Vielä näiden korvausten osalta: Nämä korvaukset olivat oikeastaan ainoita niitä asioita, joista oltiin eri intresanttien kesken merkittävästi eri mieltä. Loppusuoralla viime kesänä, kun pidettiin eri osapuolten kanssa tämmöinen laaja yhteinen palaveri, siinä oikeastaan kaikista keskeisistä asioista oltiin jo yhtä mieltä, näistä korvauksista ei, ja se jäi sitten niin kuin kivenä sinne kenkään ja siellä varmasti edelleenkin on.

Toinen asia — sanoin siinä vähän väärin — mistä oltiin silloinkin vielä eri mieltä, liittyi tähän kullankaivuun tai kullanhuuhdontaan. Se on mielestäni arvoarvostelmakysymys. Itsekin siellä kävin, ja vaikka olin valmis siihen, että se nyt voisi olla ehkä vähän pitempi kuin kahdeksan vuotta, ei kovin paljon pitempi, niin ajatus siitä, että ei koskaan lopetettaisi sitä 20—30 tonnin valtavilla kaivureilla kaivamista sieltä, ei koskaan tullut minun mieleenikään. Oli ilman muuta selvää, että se ennen pitkää pitää lopettaa, tavalla, joka tekee niin kuin perustuslain mielessä oikeutta näille, jotka ovat aikanaan silloin oikeudet saaneet — oli muutaman vuoden aikaikkuna, jonka kuluessa ne saivat nämä oikeudet. Milloin se lopetus tapahtuu, milloin se oikeus voidaan ottaa pois, minkälaisen siirtymäajan kuluessa, on mielestäni asia, jonka toivon perustuslakivaliokunnan käyvän tarkkaan läpi. Tässä nyt on hallituksessa päädytty siihen, että se on kahdeksan vuotta. Onko se liian lyhyt, onko se liian pitkä, siitä voidaan olla tietysti monta mieltä.

Mitä vielä tulee tähän tämmöiseen erilaiseen lupabyrokratiaan ja vastaavaan, olkoon siitä yksi esimerkki, kun aika loppuu, vaan seuraava: Nyt kaivoslupa voidaan siis myöntää, ja se oli näiden neuvottelujen tuloksena, mitä käytiin pitkien kädenvääntöjen jälkeen, yksi esimerkki siitä, mikä mielestäni kertoo kumminkin aika joustavasta tavasta. Kun kaivoslupa on käsittelyssä, siihen ei tarvita välttämättä edes sitä, että siinä olisi kaava; ei tarvita minkäänlaista kaavaa siihen, että kaivoslupa voidaan myöntää. Minä arvaan, että tästä voi perustellusti esittää kovaa kritiikkiä, onko tämä oikein jnp., mutta me luotamme siihen, että nämä kaivosyhtiöt ovat vastuullisia ja että kun ne tekevät tällaisen yhteisen suunnitelman, kaivosyhtiö, paikallinen ely-keskus, siellä sen ympäristöyksikkö, ja sitten kunta, nämä ovat ne keskeiset osapuolet, kun nämä laativat tällaisen suunnitelman, se suunnitelma voisi olla riittävä perusta sille, että kaivoslupa kyseiselle alueelle — ilman että siinä on oikeusvaikutteista kaavaa, edes maakuntakaavaa, edes sitä ei tarvita — annettaisiin, että voitaisiin kaivos tuommoiselle alueelle perustaa.

Arvoisa puhemies! Moniin muihin yksityiskohtiin vastaan mieluusti sitten tuon debatin yhteydessä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri toi juuri tuossa esiin sen, että korvaukset ovat hyvin sekava käsitys tässä. Meillä on erilaisia korvauksia, ja ne perustuvat pinta-alaan, prosentteihin, vuodenaikaan, aina kulloiseenkin tilanteeseen nähden. Ministeri juuri itse sen toi myös esiin, että emme me ihan tarkkaan tiedä, missä aina mennään. Vielä lisään, arvoisat kollegani, että tässä on lisäksi vielä sitten sivutuotekorvaus, ja tällä hetkellä tässä esityksessä sivutuotekorvaus on selkeästi korkeampi kuin varsinaisesti louhintakorvaus. Tästä olisinkin kysynyt: Minkä takia tämä on jätetty nimenomaan näin, koska sivutuotettahan ei välttämättä käsitellä kaivosalueella ja korvauksia nyt joudutaan maksamaan koko siltä alueelta, millä sitä käytetään? Miksi tähän on jätetty tämmöinen epäselvyys?

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lemmenjoen koneellisen kullankaivun käytännön toteuttamisessa yksi esillä ollut probleemi on ollut ympäristövaikutukset, jotka tuon koneellisen kullankaivun myötä siihen alueen herkkään luontoon ja tietysti kansallispuistoon aiheutuvat, muun muassa mahdollisesti veden samentuminen. Olisin kysynyt arvoisalta ministeriltä, kun te paikalla vierailleena näitte sen toiminnan: Millä tavalla siellä pyritään ympäristötekijät huomioimaan muun muassa saostusaltaiden kautta ja sitä kautta sitten tämän veden samentumisen estämisellä? Jos nyt kahdeksan vuoden siirtymäajalla eli käytännössä noin 20 kuukauden ajalla tuolla alueella täytyy toimia sen kullan nostamiseksi omalta kaivospiiriltä, niin tämä tulee lisäämään merkittävästi painetta tuon alueen hyödyntämiseen tehokkaammin kuin nyt on tehty, ja tämä aiheuttaa ilmeisen uhan tuon ympäristön saastumisesta, ainakin riskin siihen. Eikö tässäkin mielessä olisi ollut perustellumpaa antaa pidempi siirtymäaika, kun tämä lopettamispäätös tämän toiminnan osalta annettiin?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä omistaminen on minusta nyt erittäin olennainen asia. Ministeri toi esille, että 30—40 miljoonaa euroa tästä kaivamisvaiheesta tulee Suomeenkin rahaa. Mutta niin kuin laivanvarustuksesta on nähty ja laivojen rakentamisesta Suomessa, miten voi käydä, jos omistaminen annetaan jonnekin muualle ja sitten siellä päätetään, mitä näillä Suomen telakoilla tehdään, niin täytyy katsoa, ettei käy niin kuin Mustassa Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, että sinne tullaan kaivamaan, viedään kaikki rikkaudet pois ja kaivetaan sen aikaa kuin kaivetaan, kaivos pannaan kiinni ja haitat jäävät sille omistajalle. Mikä on hallituksen suunnitelma nyt tämän kaivosten omistamisen osalta, että Suomi määrää edes omalla maaperällään olevista asioista, jos firmat nyt pääosin on annettukin ulkomaalaisille? Millä tavoin tämä aiotaan käytännössä tehdä?

Täällä ed. Matikainen-Kallströmin puheenvuoro osoitti sen, että tässä on vielä hallituspuolueittenkin kesken paljon epäselvää, mikä sitten valiokunnissa pitää selvittää.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin haluan todeta sen, että on tosiaan korkea aika, että tämä vuodelta 1965 oleva kaivoslaki nyt tuodaan sitten kokonaisuudistukseen. Valmistelu on ollut pitkä ja harras, mutta kyllä tämä on mennyt hyvään suuntaan ja tullut nyt lähemmäs tämän vuosituhannen systeemeitä.

Ensinnä haluaisin kysyä ministeri Pekkariselta siitä, kun tässä lupaviranomaiseksi määritellään Tukes, Turvatekniikan keskus, vähän olen tätä kummastellut. Kun tässä kuitenkin kenties olennaisin yhteensovittamisen tarve on suhteessa ympäristö-, luonto- ja maisema-arvoihin, niin tältä osin tuntuisi luontevalta, että lupaviranomainen olisi avi-keskus, siellä olisi valmista asiantuntemusta tämän asian suhteen. Mikä tässä on se erityinen peruste, että Tukes on tähän valittu?

Sitten haluan vielä todeta toisin kuin ed. Karvo ja ed. Seurujärvi täällä tästä Lemmenjoen kansallispuiston kullanhuuhdonnasta, että minun mielipiteeni on, että kahdeksan vuoden siirtymäaika sille meiningille siellä on aivan liian pitkä, että tulee harkita eduskunnassa sen lyhentämistä.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edellinenkin puhuja totean ensin, että tämä on todellakin tarpeellista uudistaa. Ymmärrän kyllä, että tässä on ministerillä ja virkakunnalla ollut melkoinen urakka, ja hyvä, että saimme tämän nyt vihdoin myös eduskuntaan käsittelyyn. Tässä alkaa aika loppua kesken, ja lukuisia isoja paketteja on meille vielä tämänkin jälkeen tulossa.

Haluan kuitenkin todeta myös sen, että kun tätä katselin, niin tämä ympäristövaikutusten arviointi tässä esityksessä jää mielestäni aika ohueksi. Olisin toivonut ministerin kommenttia siitä.

Lisäksi haluaisin kysyä, mitä mieltä ministeri on, kuinka nyt uuden aluehallinnon voimassa ollessa sitten tullaan yhteensovittamaan näitä työllisyys-, talousintressejä ympäristöllisten asioiden kanssa. Tämä on mielenkiintoista nähdä nimenomaan tämän kaivostoiminnan osalta, kuinka se sujuu. Näettekö mitään vaaraa siitä, että ympäristöasiat tulevat jyrätyiksi näissä kysymyksissä, joissa on kuitenkin usein kyse isoista työpaikkamääristä?

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, kysyn vielä: Minkä vuoksi tässä esityksessä ei luonnonsuojelualueita ole kokonaan suljettu pois malminetsinnän piiristä? Tämä on mielestäni erikoinen kiemura tässä lakiesityksessä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaivostoiminta on aika alkeellista siinä mielessä, että se muistuttaa aina siirtomaapolitiikkaa, juuri niin, että mennään Mustaan Afrikkaan, avataan suuri kaivos ja sitten isännät lähtevät rahat taskussa ja ongelmat jäävät jäljelle. Tämäntyyppisissä kuin esimerkiksi Talvivaarassa menestys pohjautuu aivan nikkelin maailmanmarkkinahintaan, samoin monessa muussa kaivoksessa. Meillä on kokemusta, arvoisa ministeri, kaivoksista, jotka on jätetty silleen ja joita ei ole maisemoitu. Näin kysyisin tällaisen panttijärjestelmän perään: Eikö olisi järkevää asettaa varsin voimakas velvoittava pantti, rahallinen pantti, näille yrityksille, että jos ne lähtevät, jättävät maisemoinnin ja muut vastuut kantamatta, niin tämä pantti silloin laukeaa?

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että vuodesta 1965 asti voimassa ollut vanha kaivoslaki jää nyt historiaan ja uusi kaivoslaki saatiin pitkän valmistelun jälkeen eduskuntaan. Kysyn teiltä, arvoisa ministeri: Monessa hankkeessa, mikä koskee nimenomaan haja-asutusalue-Suomea, on törmätty tähän kauheaan tosiasiaan, että moni iso teollistumishanke on valtavien valitustehtailujen jälkeen jäänyt vuosiksi vuosiksi venymään. Onko nyt pelättävissä, että malminetsintävaiheessa tarvittavien lupien byrokratia aiheuttaa sen, että nämä isot kaivosyhtiöt, jotka todella haluaisivat investoida ja näille paikkakunnille tuoda sitä kautta uutta työtä, vetäytyvät pois, koska byrokratia voi viedä vuosia, vai onko tämä pelko turha? Tätä pelkoahan muun muassa Kaivosteollisuusyhdistys aika ansiokkaasti on levittänyt. Tämä on mielestäni olennaista, koska jos halutaan työpaikkoja, niin vaikka totta kai valitusmenettely pitää olla ja valitusoikeus, niin siinäkin varmaan kohtuutta tarvitaan.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu osoittaa nyt jo, että Suomessa näkemykset näistä asioista ovat erittäin kaukana toisistaan. Kun minä kuuntelen ed. Matikainen-Kallströmiä, niin en ole ihan varma, kuulenko kaikkien kaivosyhtiöittenkään edustajien puhuvan näin kovasti joidenkin kaivosyhtiöiden kovista intresseistä. Sitten täällä toisella puolella on ihan erilainen viesti. Nämä ovat sellaisia asioita, että näistä näköjään näkemykset ovat kerta kaikkiaan erilaisia.

Mutta vielä, ed. Matikainen-Kallström, mitä byrokratiaa on ja mitä vaikeuksia on ymmärtää se, että louhintakorvaus kaivannaistoiminnasta määritellään niin kuin se nyt määritellään: kiinteä osa aina 50 euroa hehtaaria kohti, ja louhintaan perustuva osa olisi metallimalmien osalta 0,15 prosenttia vuoden aikana louhitun ja hyödynnetyn metallimalmin, kaivosmineraalin, lasketusta arvosta? Mikä vaikeus tässä on? Molemmille seikoille ... On erilaisia kaivoksia: sellaisia, jotka ovat maa-alueiltaan erittäin suuria, jotka ottavat suuren alueen alleen, ja sitten sellaisia alueita, jotka eivät tarvitse kovin suurta maa-aluetta, mutta voivat pieneltäkin alueelta tuottaa aika paljon. On tärkeää, että nämä molemmat osat ovat mukana tämän korvauksen määräytymisen perusteissa, eikä pitäisi olla hirveän vaikea asia.

Mitä vielä tulee siihen, kuinka paljon tämä korvaus sitten kaikessa on, minä uskallan kertoa yhden suuren uuden kaivoksen osalta, otetaan nyt esimerkkinä Talvivaaran kaivos: Näillä perusteilla me lasketimme, kuinka paljon Talvivaara maksaa vuodessa korvauksia niillä louhintamäärillä, mihinkä sen omat arviot louhinnasta päätyisivät, ja se on julkinen tieto, niin että minä voin sen sen takia mielestäni täällä ihan kertoa. No, Talvivaaran kaivoksesta puolet on yhtiö ostanut, lunastanut, itselleen, ja toinen puoli maa-alueesta on nyt sitten sitä, mistä se joutuu tätä korvausta maksamaan.

Jos se olisi kaikki vuokra-aluetta, josta se joutuisi kaikesta maksamaan korvauksen, niin se olisi jonkun verran vaille 2 miljoonaa. Nyt se maksaa noin miljoona euroa vuodessa näillä perusteilla, vain puolet siitä, koska se on erittäin laaja, koska se on ylivoimaisesti laajin kaivosalue, mitä meillä on, vajaa miljoona euroa. Sen kaivannaistoiminnan arvon arvioidaan olevan 700 miljoonasta miljardiin euroon vuodessa, 700 miljoonasta miljardiin euroon vuodessa, tämä sen omien arvioiden mukaan sen perusteella, missä hinta on ollut keskimäärin tässä viimeisten vuosien aikaan. Nyt viime aikoina nikkelin hinta on ollut vähän alhaalla niin kuin kaikki sen tiedämme olevan.

Minkä takia — jos puhemies vielä sallii pienen hetken — minkä takia Tukesille nämä asiat, sekin on perusteltu kysymys. Sen takia, että nämä ovat kyllä niin kuin viranomaistyyppisiä tehtäviä. Siellä on se spesiaaliosaaminen Turvatekniikan keskuksessa, ja tästäkin syystä ajatus on, että nämä normaaliratkaisut tehtäisiin nimenomaan Tukesissa. Vielä kertaalleen, kuitenkin silloin, kun on kysymys nimenomaan uraaniin liittyvistä asioista, päätös tehtäisiin aina valtioneuvostossa ja veto-oikeus olisi aina asianomaisella kunnalla.

Mitä vielä tulee ympäristönäkökulmaan, niin kyllä tässä nyt on otettu huomioon ympäristönäkökulma sekä etsintäluvan yhteydessä ihan eri tavalla kuin vanhassa laissa että myöskin silloin, kun päätetään itse kaivosluvasta, joka antaa vasta oikeuden varsinaiseen kaivannaistoimintaan: molemmissa yhteyksissä ympäristönäkökulma, ensimmäisessä sen kuulemisen osalta. Siihen on kytketty jo ely-keskuksen ympäristöyksikkö, -osasto, ja sitten varsinaisen kaivosluvan osalta on yvat ja muut. Ne ovat asioita, joissa kyllä nämä ympäristönäkökulmat mielestäni tulevat vahvasti huomioon otetuiksi.

Vielä Lemmenjokeen, arvoisa puhemies, varmemmaksi vakuudeksi, ettei tule sitä käsitystä, että Lemmenjoella kullan kaivaminen loppuu. Ei se lopu. Toivottavasti päästään ehkä vähän lähemmäksi sitä mielikuvaa, mikä meillä on kullanhuuhdonnasta, kuitenkin niin, että jatkossakaan siellä ei tarvitse olla hakku ja lapio ja vaskooli, vaan kyllä siellä voi jopa myöskin pientä koneellista välinettä käyttää. Mutta vielä kertaalleen: massiivisten 20—30 tonnin koneitten käyttö ei siis tämän mukaan olisi sallittua. Maisemointi kuuluu välttämättömänä osana nyt niihin hallinnollisiin menettelyihin, millä alasajo asteittain tämän siirtymäkauden aikaan sitten tulee tapahtumaan. Se on aika hyvin maisemoitu. Täytyy ed. Seurujärven äskeiseen puheenvuoroon liittyen todeta, että kun käy katsomassa sekä ilmasta käsin että sitten paikan päältä sieltä, kun käy paikan päältä maastossa katsomassa, niin ei välttämättä huomaa, onko täältä otettu. Kyllä sen nyt jotenkin huomaa, muttei kovin selvästi. Mutta sitten kun nousee ilmaan, vähän korkeammalta katsoo, niin kieltämättä sieltä kyllä näkee paremmin sen, että tämä on entisöity. Aika hyvin ovat sen entisöinnin tehneet, se täytyy kiistatta tunnustaa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nythän me pääsemme asiaan, siihen että nimenomaan avolouhostoiminta on huomattavasti edullisempaa kuin maanalainen louhinta. Samoin meillä on erilaisia malmeja, joiden erottelu- ja rikastusprosessit ovat hyvin erilaisia ja kustannuksiltaan hyvin erilaisia, kuljetukset siihen liittyen. Tämän takia olisin itse nähnyt hyvin mielelläni sen, että olisi nähty se kustannuskokonaisuus tässä ja mineraalien jalostustoiminta jatkossakin. Eli se "kaivoksen portilla" -hinnoitteluperiaate olisi ollut hyvinkin sellainen yhtenäinen näkökulma asioihin, mutta hallitus on nyt päätynyt tähän ratkaisuun ja näkee sen oikeudenmukaisena.

Mutta olisin edelleen sivutuotekorvauksesta kysynyt: Onko hallitus selvittänyt, onko se taannehtivana perustuslain vastainen vai onko se toimiva? Samoin onko selvitetty ja ovatko nämä erilaiset sopimussuhteissa olevat ja määrätyt louhimismaksuihin pohjautuvien oikeussuhteiden nojalla, ovatko ne perustuslain vastaisia vai ei?

Sitten lisäksi sen osalta, mitä ed. Hoskonen täällä kysyi kaavoituksesta, kaavapakosta ja valituslupakysymyksistä: Miten siihen on suhtauduttu? Onko tässä otettu esiin näitä kysymyksiä, helpotetaanko vai vaikeutetaanko kaivostoimintaa lupakysymyksessä?

Samoin lisäksi vielä olisin kysynyt liittyen ...

... rapautuvien malmien määrittelyyn: Miksei sitä perusteta geologisiin määritelmiin?

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi kiinnostaa malminetsinnän ja kaivostoiminnan kohdemaana. Käsittääkseni kaikki merkittävät kansainväliset toimijat ovat jollakin tavalla täällä mukana. Tällä hetkellä toki finanssikriisin myötä monet hankkeet ovat jäissä, mutta uskon, että viimeistään siinä vaiheessa, kun raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat alkavat tosissaan nousta, myöskin monet hankkeet tulevat toteutumaan. Kysyisin, ministeri Pekkarinen, teiltä, mikä on tiedän arvionne näiden hankkeiden osalta. Joka tapauksessa minulla on se käsitys, että kaivostoiminnasta voi tulla merkittävä teollinen ala, joka tuo hyvinvointia monille sellaisille alueille, jotka ovat joutuneet tyytymään vähän niukempaan antiin.

Mitä tulee tähän esitykseen, niin mielestäni se on tasapainoinen kompromissi, jossa ristikkäisiä intressejä on pystytty hyvin yhteensovittamaan. Olen ministerin kanssa samaa mieltä muun muassa siitä, että kaivostoiminnan ympäristövaikutukset voidaan ottaa tämän uuden lain myötä huomattavasti paremmin huomioon kuin nykylain myötä.

Yksi kritiikkiä aiheuttanut asia on lupaprosessien pituus. Haluaisin kysyä vielä sitä, mikä on tiedän arvionne näistä lupaprosessien pituuksista, tulevatko ne tämän lain myötä oleellisesti pitenemään, niin kuin on epäilty.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallström ikään kuin pyyteli lisäaikaa tähän. Arvoisa ed. Matikainen-Kallström, eduskunnassa, joka aloitti työnsä vuonna 1987 ja lopetti työnsä 1991, luvattiin tämä hallituksen esitys. Se oli "melkein valmis", "melkein valmis", mutta sitä ei tullut. Sitä ei tullut seuraavassa eduskunnassa, ei sitä seuraavassa. Nyt on kuudes eduskunta siitä, ja nyt se tulee. Minä olen, arvoisa ministeri, aivan samaa mieltä, että tässä tuli ja vesi eivät yhdisty, ed. Matikainen-Kallström, eivät millään, kerta kaikkiaan eivät millään. Hyvä, että tämä hallitus ja ministeri Pekkarinen ovat saaneet tämän "kompromissin" tänne. Tässä on sovittamattomista ristiriidoista kysymys.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsinkin uraanikaivoshankkeiden yhteydessä käydään kiivasta kansalaiskeskustelua luvan myöntämisestä ja perusteluista. Kysyisinkin ministeri Pekkariselta: Mikä merkitys ja arvo on paikallisten asukkaiden vastustamisella näissä hankkeissa?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen kerkesi täältä lähteä pois, mutta joku muukin aika läheltä samaa asiaa kysyi äsken: Mikä vaikutus tällä lailla nyt sitten on investointihalukkuuteen Suomessa? Minä uskon, että ihan positiivinen vaikutus, uskon, että ihan positiivinen vaikutus. Jo edellinen Suomen hallitus on luvannut ja tämä hallitus pannut vielä vähän paremmaksi valtiovallan erittäin merkittävää mukaantuloa, eri vaiheisiin aineellista mukaantuloa suomalaisten veronmaksajien rahoilla, rahaa siihen, että ulkolaiset saavat tulla tänne, investoida, teettää täällä työtä, ottaa täältä malmin ja myydä sen maailmalle. Suurin osa täällä olevista toimijoista on ulkolaisten omistamia.

Onneksi on Talvivaara ja joku muu, mutta Talvivaarassakin tietysti on aika paljon nyt jo muuta omistusta, kun se on Lontoon pörssissä noteerattu, mutta siinä on vahva suomalaisomistus, niin kuin muutamissa muissakin. Näitä on. Tämä on kansainvälinen ala, erityisen kansainvälinen ala, ja se on hyvä niin. Hyvä on, että on edes joku, joka tänne investoi. Minä uskon, että tämän lain jälkeen on entistä selkeämmät pelisäännöt.

Siihen hintaan vielä kertaalleen: Jos joku yritys maksaa muutaman satatuhatta euroa vuodessa louhintakorvausta, kun se saa miljoonien tuen valtiovallalta, voi saada kymmenien miljoonien tuen, jos sille teitä tai rautateitä rakennetaan, niin siihen nähden se, että se maksaa muutaman satatuhatta euroa vuodessa korvausta, ei ole kyllä yhtään mitään, ei ole yhtään mitään minun mielestäni.

Kynnys hylätä kaivoslupahakemus nousee tässä viimeisessä versiossa, mikä teille on nyt toimitettu. Kun kaivoslakityöryhmä alun perin teki sen esityksensä, myönnän, että siinä sen jälkeenkin, jos nämä ja nämä ja nämä ehdot ovat täyttyneet, joista laissa puhutaan, vielä olisi jäänyt lupaviranomaiselle merkittävä sananvalta, ja se olisi voinut hylätä tuon hakemuksen. Nyt tuo mahdollisuus hylätä tällainen hakemus vaikeutuu, mikä oli mielestäni erittäin tärkeä osa sitä kompromissia, mikä loppuvaiheessa tehtiin. Olen tästä tavattoman tyytyväinen ja toivon, että yksi asia tyydyttää ed. Matikainen-Kallströmiä ja että se olisi nimenomaan tämä asia.

Vielä, mitä tulee omistamiseen liittyen tähän, mitä ed. Skinnari aikaisemmin puhui, minusta vaan kävi niin, että vuosikymmeniä sitten tämä omistus siirtyi suuressa määrin muualle maailmalle. Minusta on tärkeätä, että tuli se raha mistä tahansa, kun se tulee tänne hyödyntämään näitä varantoja, mitä meillä on, suomalaisten hyväksi ja myöskin varmaan ilman muuta näiden yritysten omistajien hyväksi, niin kyllä se tietysti Suomen kannalta on ihan hyvä asia.

Mitä tulee sivutuotekorvaukseen ja perusteisiin, minkä takia näin, tämä perustuu tämän työryhmän esitykseen: Jos nyt muistan, en ole ihan varma, nyt en muista niin tarkkaan, kun minulla ei ole sitä mietintöä tässä mukana, mutta jos nyt oikein muistan, niin se oli näiltä osin yksimielinen, mutta ed. Matikainen-Kallström voi minua korjata. Saattaa olla, että siinä ei ... Sillä tavalla en nyt osaa sanoa niitä erityisiä perusteita. Tämä nimenomainen kohta tuli suoraan tämän työryhmän esityksistä.

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä: Mikä ihmeen ongelma niistä nostureista taikka kaivureista siellä luonnonpuistossa koituu? Jos ministeri menee tuohon takapihalle, niin sielläkin on melkoisia kaivureita kaivamassa. Rakennustyömailla yleensä on kaivureita, ja niitä on siellä vuosien kuluessa, ja ne sitten poistuvat aikanaan, kun rakennustyömaa tulee valmiiksi. Jos sitä maisemaa katselee, niin se on samanlainen kuin nyt, kun katsoo ikkunasta noita lumikasoja. Ja kenelle tämä ongelma koituu? Minun mielestäni siellä kairassa riittää sitä puroa ja jokea vaikka kuinka paljon ja niitä maisemia vaikka kuinka. Minä ihmettelen, mistä se ongelma tulee.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomaisen hieno asia, että tämä lakiesitys vihdoin ja viimein tänne tuli. Ainakin minä ymmärrän sillä tavalla, että esitys kaiken kaikkiaan selkeyttää ja parantaa kaivostoiminnan toimintaedellytyksiä nykytilanteeseen verrattuna. Toki on selvää, että on erilaisia intressinäkökulmia, mutta oli äärettömän hyvä kuulla muun muassa nyt ministerin arvio siitä, minkälainen vaikutus todellisuudessa näillä tämän lain esittämillä korvauksilla on kaivostoiminnan toimintaedellytyksiin.

Puhemies! Itse asiassa pyysin tämän puheenvuoron, kun vertailen tietyllä tavalla lainausmerkeissä vähän vesilakiin tätä lakiesitystä. On pakko kysyä, tai ainakin minä ymmärrän näin, että tästä nyt puuttuu tällainen normaali intressivertailu eli hyötyjen ja haittojen punninta, joka tosiaan vesilaissa on ollut jo kymmeniä vuosia. Mutta ilmeisesti nyt on katsottu, että tältä osin tämä ei ole tarpeellinen.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomihan käyttäytyy tässä niin kuin kehitysmaa. Eli näinpäin voi kysyä, että kelle kuuluvat mineraalit, jotka eivät uusiudu. Niiden hinta tulee maailmalla nousemaan jatkossa, koska se on samanlainen luonnonvara kuin öljy tai joku muu, mitkä eivät uusiudu. Siinä mielessä ihmetyttää se ajattelumalli. Meillähän tehdään tässä joka tapauksessa niin, että ulkolaisia haalitaan tänne, rahat menevät sinne. Eivät ne huvikseen tänne tule ne firmat, vaan ne ottavat voitot välistä. Ne vievät eurot mennessään ja jättävät meille tyhjät luolat tai avolouhokset.

Hyvä esimerkki on Siilinjärvi. Jotkut ovat vielä innoissaan siitä, kun hallitus myi nämä luonnonvarat norjalaiselle firmalle, että otetaan nopeammin ne pois sieltä. Minusta se on jotenkin hävytön temppu, koska koko sen keissin pitäisi kuulua suomalaisille, siis myös sen voitto-osuuden. Tämähän tulee jatkumaan näissä kaikissa. Etsitään valtaus, hankitaan kaivosoikeus ja myydään ulkolaisille se.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri itse muotoili aika hyvin tämän tilanteen. Muutama satatuhatta euroa maksuja, yhteiskunta kuitenkin rakentaa infran, kiskot, raiteet ehkä parhaassa tapauksessa malmijunille, jotka ajavat satamaan ja siitä maailmalle vaikkapa nikkelimalmia. Tämä on kyllä aikamoista siirtomaapolitiikkaa. Tässä mielessä olisin enemmänkin sitä mieltä, että niitä maksuja pitäisi olla hyvin paljon enemmän ja selkeästi määritellä myöskin haitat. Kysyn uudelleen sen asian, että kun on kuitenkin tämä maisemointivelvoite, niin mikä on se ponnin, joka saa myös yrittäjän sitten maisemoimaan, eikä niin, että hän myy esimerkiksi sen yrityksen jollekin paperifirmalle ja lähtee ulkomaille. Eli onko tällainen panttimahdollisuus edelleenkin olemassa? Totean vielä tuonne Lemmenjoen suuntaan, että kyllä se konekaivu sitten viittaa ihan tuollaiseen moottoritietyömaahan. Siltä se ainakin lentokoneesta näyttää.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelun kuluessa arvoisa ministeri vetosi perustuslakivaliokuntaan siinä, että asiaan perehdytään huolellisesti, ja se on oikein. Tässä on monimutkaisesta kokonaisuudesta kysymys, ja ainakin itse perustuslakivaliokunnan jäsenenä uskon, että tämä vetoomus tulee täytettyä täysimääräisesti. Kysymys on todella monimutkaisesta asiasta, ja meillä on perusoikeusjärjestelmä sieltä 1960-luvulta myös kehittynyt. Toisaalta voidaan heti todeta, että malminetsinnän ja kaivostoiminnan tarve on erityisen suuri meidän taloudellisen tilanteemme vuoksi ja työllisyyden varmistamiseksi. Toisaalta täytyy ottaa huomioon omaisuudensuoja, elinkeinovapaus, saamelaisten asema, ympäristönsuojelu, luonnonsuojelu, kansalaisvaikuttamisen ajatukset ja erityisesti sitten ympäristöperusoikeus. (Puhemies: Minuutti!) Tässä kohtaa toimimme sekä ajassa että tarkkaan.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä ymmärrän sen, että sanapari kansallispuisto ja koneellinen kullankaivu sopivat huonosti yhteen. Olen vain perännyt sitä, että kun ensin oli koneellinen kullankaivu, sen jälkeen päätettiin laajentaa puisto tuon alueen päälle, ja siinä poliittisessa päätöksessä todetaan, että toiminta muun muassa kullanhuuhdonnan osalta tultaisiin säilyttämään nykyisellä tavalla, niin mikä on se poliittinen vastuu ja uskottavuus ja luotettavuus päätöksenteossa, toisaalta perustuslailliset oikeudet, kun sitten lähdetään purkamaan näitä vanhoja päätöksiä. Lienee kuvaavaa, kun ministeri Pekkarinen sanoi, että hänelle olisi käynyt pidempi siirtymäaika kuin kahdeksan vuotta, ja vihreiden ed. Juurikkala sanoi, että lyhyempi siirtymäaika olisi ollut parempi. Tämä varmaan kuvaa sitä kompromissia, joka jouduttiin tekemään hallituksen taholla. Olisin kysynyt ministeri Pekkariselta: Millä tavalla ministeriössä valmistelun yhteydessä selvitettiin tämä perustuslain mukaisuus tämän kahdeksan vuoden siirtymäajan osalta?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle se, että te ette nyt ihan tarkkaan kuunnellut, mitä sanoin. Olin nimenomaan sitä mieltä, että on hyvä, että tämä laki saadaan nyt aikaan, mutta en tykkää siitä, että lakitekstistä on poistettu asioita, jotka ovat nyt vaan siellä johdanto-osassa. Se asettaa sen tulkinnan, että me tulemme oikeudessa ratkaisemaan näitä asioita. Se ei ole mielestäni oikeaa ja järkevää lainsäädäntöä.

Tähän yhteiskunnallisen infran rakentamiseen, niin meillähän on olemassa nyt monenlaisia malleja, ja jälkirahoitusmalli on muun muassa yksi semmoinen, kun me rakennamme niitä teitä ja maanteitä kaivostoiminnalle, niin sitten se otetaan tavallaan siitä tuotosta sitten pois. Eli sillä tavalla saadaan, että me emme ihan täysin siirtomaavalta ole, mutta nimenomaan olen tässäkin samaa mieltä, että voitaisiin me niin kuin Ruotsin malliin semmoinen kruunulle menevä osa ottaa näistä kustannuksista eli valtiolle. Mutta se ilmeisesti on mietitty, että se tulee verorahoina sitten takaisin. En tiedä, ministeri Pekkarinen osaa siihen varmasti vastata paremmin. Mutta vielä kysymys, minkä vähän huonosti edellisessä puheenvuorossani esitin, (Puhemies: Minuutti!) että tämä maaperässä olevien kaivosmineraalien hyödyntäminen on jätetty määrittelemättä. Nyt se on jätetty maa-aineslain piiriin, eli tämän takia se jää hiukan epäselväksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siis aivan lyhyesti ed. Matikainen-Kallströmille: Hallitus on tehnyt selvän linjauksen, että tämä pannaan lakiin, ja tämä on perustelu, ja se riittää.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Jos vielä lähdetään täältä luonnonpuistosta ja sieltä kaivannaistoiminnasta. Kun minä olen esittänyt tämän kahdeksan vuotta, niin totta kai minä seison sen takana, ja se on minun esitykseni, mutta ed. Seurujärvi tietää, että eri keskusteluvaiheissa olisin ollut valmis hivenen pitempään. Mutta ehkä tämänkin salin kannattaa tietää se, että esimerkiksi saamelaiset, jotka omaa elinkeinoa harjoittavat tuolla alueella, ovat sitä mieltä, että tämä pitäisi lopettaa heti. Edelleen teidän on hyvä tietää, että Lapin maakunnan liitto on sitä mieltä, että ei pysyvästi kaivannaisoikeutta. Ne ovat sitä mieltä, että siirtymäkauden pitäisi olla vuosissa pitempi, muttei Lapin liittokaan, maakunnan edunvalvoja, sano, että ikuisiksi ajoiksi pitää jatkua koneellinen kullan kaivaminen.

Jos nyt sitten vielä jossakin pitää tuommoinen isojen koneitten käyttö — nimenomaan tällaisessa kullanhuuhdonnassa — rajoittaa, niin kai se nyt luonnonpuisto on sellainen paikka, kai se on luonnonpuisto. Vaikka kuinka jyllätään tuossa tämän talon takana, niin se on ihan eri asia. Jos me luonnonpuistoja perustamme, niin perustamme niitä ja rakennamme sinne pelisäännöt, miten siellä toimitaan, tai sitten ei. Jos siellä saa sitä toimintaa rajattomasti harjoittaa, mitä siellä nyt harjoitetaan, niin minusta käsitteenä luonnonpuisto se ei ansaitse sitä arvoa, mikä meidän mielikuvissamme sille käsitteelle on tullut, (Ed. Seurujärvi: Kansallispuisto!) — kansallispuisto, anteeksi.

Mitä vielä tulee sitten näihin muutamaan muuhun kysymykseen, tämä panttimaksukysymys ei nyt ole ollut vakavasti esillä. Me luotamme, että tätä menettelytapaa, jolla nämä velvoitteet tulevat lakisääteisesti annettaviksi ja määrättäviksi sille toimijalle, noudatetaan. Ja niin kuin minä sanoin sieltä Lemmenjoen alueeltakin, niin siellä on kyllä aika hyvin toimittu tähän asti, ja minä luotan siihen, että näin tapahtuu.

Ed. Oinonen kysyi täällä aikaisemmin kysymyksen, jonka unohdin enkä aikaisemmin muistanut vastata. Kyllä sitä paikallista tahoa kuullaan ensinnäkin nyt jo siis siinä etsintäluvan menettelyssä. Tällä hetkellä nykyisin vielä voimassa olevan lain mukaan, jos omistat talon ja pelto on siinä edessä, niin periaatteessa siihen voi tulla kaivelemaan sinun ikkunasi alle ilman, että tarvitsee ilmoittaa kenellekään yhtään mitään. Ihan tasan tarkasti, mitä kuulitte, olen tämän testannut. Nykylain mukaan tämä on mahdollista, ja tämä on aivan mahdoton tilanne. Nyt kuullaan sentään niitä erilaisia intressitahoja tämän uuden esityksen mukaan ilman muuta. Ja silloin kun on kysymys uraanista, niin siinä lupavaiheessa tarvitaan siis sen kunnan lupa. Jos kunta sanoo, ettei meille, niin valtioneuvosto ei voi sanoa, että juu juu, tämä on niin iso tämä intressi, että kyllä sinne vaan perustetaan uraanikaivos. Ei perusteta, koska veto on kunnalla, ja tässä mielessä sitä paikallista tahoa tässä nyt sitten vahvasti kuullaan.

Mitä vielä tulee ed. Korhosen tärkeään kysymykseen, (Puhemies: 3 minuuttia!) ed. Korhonen, se on ihan totta, että tässä aiemmassa luonnoksessa oli säännös, joka kuului seuraavalla tavalla: "Kaivannaistoiminnasta yleisille ja yksityisille eduille saatavan hyödyn tulee olla huomattavaa verrattuna siitä yleisille ja yksityisille eduille koituviin menetyksiin." Ja pari muutakin momenttia poistettiin, joilla niin kuin laskettiin sitä luvanestokynnystä tässä loppuvaiheessa. Näin avoimesti eduskunnan on syytä tietää, että tämä tehtiin jnp. Sen takia minua ihmetyttää, että esimerkiksi täällä on kokoomuksen edustajia, joillekka tämäkään ei kelpaa. Minun mielestäni siinä tehtiin merkittävä myönnytys. Mentiinkö siinä liian pitkälle vai ei? Minun mielestäni ei menty liian pitkälle, koska siellä on kuitenkin muut pykälät, jotka pitävät huolen siitä, että esimerkiksi ympäristönäkökulmat on pakko ottaa huomioon jnp. Kun tietyt ehdot täyttyvät, niin sen jälkeen lupaviranomaisen pitää tuo lupa myöskin myöntää.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kaivoslain muutosesitys on mielestäni hyvä. Kielteisenä puolena pidän kuitenkin koneelliseen kaivuun tulevia rajoituksia Lemmenjoella. Alueen kullankaivajat kokevat tulevansa väärin kohdelluiksi, jos koneellinen kaivu osittainkin kielletään heiltä ympäristöseikkoihin vedoten, kun kaivu muualla päin Lappia kuitenkin sallitaan. Tämäkö on hallituksen rehellisten yrittäjien oikeudet takaavaa elinkeinotoiminnan edellytysten turvaamista ja kehittämistä? Ainakaan maisemointivelvoitteiden puutteella ei koneellisen kaivun rajoituksia voida perustella. Mahdolliseen toiminnan loppumiseen liittyvä lopputarkastus pitää huolen siitä, että asiat ovat tällä saralla kunnossa.

Kaivostoiminnan sopeuttaminen uutta lakia vastaavaksi toteutetaan siirtymäajoilla, joita on pidetty kaivostoimintaa harjoittavien keskuudessa liian lyhyinä. Lain perusteluissa vedotaan siihen, että menneiden vuosien lainmuutokset olisivat ennakoineet tulevaa ja näin ollen näihin tuleviin muutoksiin olisi pitänyt jokaisen osata varautua. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka osaavat nähdä ennakolta lakitekstin. Jos jollakulla sellainen tulevaisuuden kertojan kyky on, onneksi olkoon!

Arvoisa puhemies! Uraanikaivosvaltauksista sekä kaivosluvista on viime aikoina käyty keskusteluja puolesta ja vastaan. Kyse on raaka-aineesta, joka ei ole terveydellekään vaaratonta. Siksi onkin tarpeen pitää tiukka linja siinä, millä ehdoilla kaivoksen avauslupa myönnetään.

Lakiesityksestä saa käsityksen, arvoisa ministeri, että kunnan tulee antaa kaivoshakemuksesta lausunto. Laissa ei kuitenkaan sen tarkemmin yksilöidä, kuka tai mikä on kunnassa tämä taho, joka asiasta päättää. Kuntaliitosta saamieni tietojen mukaan tämä lainkirjaus eli kunta tarkoittaisi kunnan johtosäännön perusteella määräytyvää tahoa. Eli käytännössä lausunnon antaa kunnasta riippuen valtuusto, kaupunginhallitus tai jokin muu kokoonpano. Ministeri Pekkarinen, onko teidän mielestänne Kuntaliiton tulkinta oikea?

Tässä yhteydessä tietysti herää kysymys, kuullaanko kuntalaisia riittävästi. Kuntapuolellahan piirit pienet pyörivät, ja kun on kyse kaivostoiminnan rahoista, käy helposti niin, ettei asukkaita kuulla riittävästi. Laki kyllä tarjoaa sille edellytykset, mutta kuulemisen laajuus jättää tulkinnan varaa.

Erityisen tärkeää tässä kaivoslaissa olisi varmistaa, että ne maanomistajat, joita tämä asia erityisesti koskee, saavat mahdollisuuden tulla kuulluiksi ja heidän sanallaan on myös merkitystä. (Ed. Tiusanen: On siellä muitakin kuin maanomistajat!) Myös kaivostoimintaan otetun maan käyttöön liittyvien korvausten taso on varmistettava.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on perustavaa laatua oleva parannus kaivosasioihin Suomessa. Niin kuin täällä jo käydyssä debatissa totesin, tätä hallituksen esitystä luvattiin siihen eduskuntaan, joka aloitti työnsä vuonna 1987 ja lopetti työnsä vuonna 1991. Olikohan sen virkamiehen nimi Salo, vai mikähän se oli, joka piti "melkein valmista", niin kuin hän minulle puhelimessa sanoi, hallituksen esitystä plakkarissa ja panttasi sitä, ja sitä luvattiin sitten kirjallisissa kysymyksissä vai suullisissa kysymyksissä, ministerin vastauksissa, jossakin kuitenkin, että kyllä se sieltä tulee, ja nyt on kuudes eduskunta meneillään.

Mitä tämä nykyinen laki merkitsee? Se merkitsee sitä, mitä arvoisa ministeri äsken tuossa taisi jo todeta. Nimittäin muistan tuolta kotipuolestani sellaisen tilanteen, että vauraan maatilan isäntä heräsi aamusella siihen, että kuuluu kolkotusta oman kartanon ja lähellä kulkevan Teemassaarentien välissä, että mitä täällä tapahtuu. Siellä olivat kaivosmiehet tekemässä reikää maahan ja kallioon. Menee tietysti kyselemään, mitä sitä tässä. No, eihän sitä tarvitse kysellä, kun kaivoslaki sallii tämän kaiken aivan noin suit sait vaan. Hän tietysti näki siitä kultakaivoksen tulevan ja taisi jo mennä tekemään uuden auton ostoksia, suunnitelmia sen johdosta, että pääsee nauttimaan siitä kultakaivoksesta — elikkä höynäytettiin pahemman kerran. Joka tapauksessa se kuvaa sitä svobodaa, mikä nykyisen lain mukaan on täysin mahdollista yhä edelleen.

Tässä on kaivosteollisuudelle annettu kaikkien aikojen mahdollisuus mellastaa Suomessa kuinka tahansa, ja paljon nyt on nähty, mitenkä se on sitä tehnyt. Satun omistamaan televisiosisältötuotantoyhtiöstä 95 prosenttia, ja tehtiin myöskin dokkari uraanikaivoksista Kanadassa. Siinä yhteydessä sitten tutkiskeltiin näitä samoja asioita myöskin Pohjoismaissa, mihin on jo tässä viitattukin käytetyissä puheenvuoroissa, ja sitten piti saada selville, keitä oikein nämä yrittäjät, uraanikaivosyrittäjätahot, ovat. Sinä aikana, kun sitä dokumentaatiotyötä tehtiin, firmat hävisivät alta pois. Siinä oli niin kova vaihdos, että tätä suurta kanadalaista firmaa lukuun ottamatta, joka täällä Suomessakin on toiminnassa ollut, firmat muuttivat nimeä suit sait noin vaan; eihän siinä voi tietää oikeastaan millään, kuka loppujen lopuksi on siitä toimeliaisuudesta vastuussa ja kenenkä kanssa loppujen lopuksi on tekemisissä.

Silloin kun oli tämä Lappi-työryhmä työssä, niin minä esitin siinä jonkinlaisen turvaavan mallin tälle suomalaiselle omistukselle, maa- ja kallioperän omistukselle, ja se malli oli sillä tavalla, että kun nyt ollaan äärimmäisen höveleitä siinä suhteessa, niin kuin ministerikin sanoi, että tehdään tiet, voimajohtolinjat vedetään, ja just kun on tie saatu valmiiksi ja vielä piki päälle ja voimajohtolinja valmiiksi ja sitten mennään katsomaan, niin siellä ei olekaan enää yhtään mitään, elikkä asianomaisen mineraalin hinta on sen verran malmin hintaa laskenut, ettei siitä hommasta mitään tullutkaan tällä erää.

Se konsti, mikä tässä auttaisi, olisi aika näppärä. Ja se on se, että niin höveli kuin suomalainen yhteiskunta tällä hetkellä on, jota ministerikin tuossa kuvasi ja minä toistin, niin homma tehdäänkin niin, että se tuottakoot sen tarvitsemansa sähkön aggregaatilla. Silloin sen polttoaineen hinta määräytyy raakaöljyn maailmanmarkkinahinnalla, spot-markkinahinnalla, siinä hetkessä. Elikkä se määrää suorastaan sen, onko se kannattavaa vai ei. Ja silloin se firma joutuu kaksi kertaa miettimään, millä marginaaleilla se aikoo toimia. Ed. Tiusanenko se oli, joka kysyi näiden vakuuksien perään. Arvoisa ed. Tiusanen, se todella vaikuttava vakuus on silloin se raakaöljyn maailmanmarkkinahinta, jolla se raskas polttoöljy tuotetaan, jolla ne aggregaatit jyystävät sitä sähköä. Ei tämä ekologisesti ja ilmastopoliittisesti nyt niin kovin hääppöistä ole, mutta kyllä tämä on myöskin projektityötä, niin kuin näissä asioissa kutsutaankin, uusiutuvien luonnonvarojen hommassa. Nämä ovat kaikki projekteja, niillä on alku ja loppu, kun sen uusiutumattoman luonnonvaran varanto on sitä, mitä se on, ja siitä se homma alkaa ja sitten se loppuu.

Elikkä siis toisin sanoen jos joku on epävarma ala, niin tämä on, ja sen ylläpito vaatii ehdottomasti sääntelyä, ja tässä on oikealla tavalla siihen hommaan ryhdytty.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti vielä yksi asia. Se on se, että kaikkien Suomen tämän lain piiriin kuuluvien uusiutumattomien luonnonvarojen joukossa Suomessa on yksi varanto, joka on aivan omaa luokkaansa, ja valitettavasti se ei ole enää suomalaisomistuksessa. Se on Soklin malli. Siis nythän on tilanne sillä tavalla, että maapallon tunnetut fosforivarannot loppuvat 60—70 vuodessa, ja jos on olemassa kadmiumvapaa malmio, niin se, että se mennään myymään jollekin ulkomaalaiselle taholle, on vuosimiljoonan moka!

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Pulliainen oli oikeassa, että me tarvitsemme kaivostoiminnan säätelyä varten lainsäädäntöä ja erityisesti tähän villin lännen menoon, ja toivon, että ministeri Pekkarisen viittaus muun muassa kansallispuistoihin tarkoittaa laajemminkin yleisten luontoarvojen huomioon ottamista. Tässä suhteessa kansallispuistolainsäädännön rikkominen muun muassa hotelli Pallaksen megahotellilla on minusta myöskin asia, joka olisi vaatinut yhteistä linjausta.

Ed. Pulliainen puuttui erittäin tärkeään asiaan, elikkä alueellisesti ja kansallisesti meille on erittäin tärkeätä, että me hyödynnämme näitä luonnonvaroja mutta että raaka-aineiden hallinnan tulee myöskin olla mahdollisimman pitkälti valtion omistajaohjauksessa ja kansallisessa intressissä. Tässä suhteessa GrowHow’n myynti Yaralle oli kyllä historiallinen kansallinen virhe meidän lannoiteteollisuutemme ja myös maatalouden kustannuskehityksen kannalta. Minä toivoisin kyllä, että valtion omistajaohjauksen ja kansallisen näkökulman osalta käytäisiin läpi myöskin valtion vahvempaa osallistumista meidän raaka-aineiden varantojemme hyödyntämiseen jatkossa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Pulliainen pitkällä kokemuksella puhui hyvin ja lopetti puheensa tuohon Soklin myyntiin, mikä oli erittäin perusteltu huomio.

Mutta tuo kysymys siitä, miten voidaan tällainen kaivosyritys saada vastuuseen silloin, kun se on lopettamassa toimintaansa, vastuuseen tästä maisemoinnista ja jälkiensä hoitamisesta ja siivoamisesta. Ed. Pulliainen esitti tätä aggregaattimallia, jolloinka raskas polttoöljy olisi aggregaattien, sähköä tuottavien aggregaattien, polttoaineena, mutta mielestäni tämä takuutalletus olisi kyllä edelleenkin käypä, koska silloin, jos tämä firma on valmis asettamaan tällaisen takuutalletuksen, silloin se on tosissaan liikkeellä ja tämä sitten laukeaa, jos ei tehdä niin kuin on luvattu.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen nosti esille Soklin kysymyksen, jota tietysti Lapissa ja erityisesti Itä-Lapissa on seurattu jo vuosikymmenten ajan, koska tuo hanke lähtee liikkeelle. Tällä hetkellä tietysti Itä-Lapissa, missä on ollut jo pitkään vaikea tilanne, sitä asiaa on odotettu kovin hartaasti. Tilanne ei nyt näytä tällä hetkellä maailmanmarkkinahintojen osalta kovin positiiviselta. On pieni pelko siitä, että noinkohan tälläkin kertaa Soklin hyödyntäminen jää sitten sivu suun, niin kuin se on jo muutaman kerran pettymyksen tuottanut.

Hyvinkin harmillista on se, että Yara-yhtiö pohtii nyt vakavasti tuon malmin hyödyntämistä Venäjällä ja sen kuljettamista Soklin alueelta sinne. Tähän liittyy tietysti valtiointressiä myös. Olisin kysynyt ministeri Pekkarisen mielipidettä tähän. Oma mielipiteeni on, että valtion ei tule olla tukemassa tuollaista toimintaa eikä infraratkaisuja siinä tilanteessa, (Puhemies: Minuutti!) että tuo malmi menee hyödynnettäväksi Venäjälle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle vaan, että siinä vakuustalletuksessa on se inhottava puoli, että siinä inflaatio voi viedä sen arvon. Mutta se malli, jonka minä esitin, vaikka se on epäekologinen, se on toimiva siitä, että kun se luonnonvara harventuu, sen varanto koko ajan pienenee, niin se arvo nousee, jolloinka se kynnys toimii joka tapauksessa reaaliarvoisena. Elikkä siinä on se ero.

Ja sitten, mikä koskee Soklin juttua, niin siitä ei kannata, ed. Seurujärvi, itkeä. Kyllä ne teidän tulevat lapsenlapsenlapsennekin voisivat nauttia siitä luonnonvarasta, se on uniikkijuttu.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys Soklista on tietysti problemaattinen, ja voi olla, että historiallisessa katsannossa ed. Pulliainen saattaa olla ihan oikeassakin. Ehkä kannattaa sen verran nyt lähihistoriaa palauttaa tässä kuitenkin mieleen, että kun se oli Kemiralla ja Kemira GrowHow’lla sittemmin, niin sehän oli vuosia. Siellä oli valtauslupa. Taas jatkettiin valtauslupaa ja taas jatkettiin, ja fosforin hinnan ollessa ihan toisella, paljon paremmallakin, tasolla ei silloin investoija kuitenkaan pystynyt lähtemään tai ei katsonut voivansa lähteä liikkeelle siinä. Joka tapauksessa oltiin tilanteessa, että jos vanha hakija olisi vielä hakenut kertaalleen, niin erittäin todennäköisesti, voin sen sanoa, en olisi myöntänyt sille enää sitten siinä tilanteessa, siis ihan virkamiesten kanssa käydyn keskustelun jälkeen, tätä valtauslupaa. Siinä oltiin niin kuin tällaisessa tilanteessa.

Myönnän sen, että tämä on vaikea, ja edellisen vaalikauden aikaan, kun sama ostohanke oli vireillä, en suostunut silloin siihen, että se myytäisiin. Mutta kun tämä hyödyntämiskuvio, saadaanko Sokli ylipäänsä niin kuin hyödynnettäväksi ja onko sillä hyödyntäjällä riittävät muskelit, oliko sillä vanhassa omistuksessa riittävät muskelit ja pystyisikö tämä uusi omistajuus sen sitten paremmin takaamaan, (Puhemies: Minuutti!) kun tämä asetelma oli nykyhallituksen pöydällä, niin myönnän, että en sitten enää ollut vastustamassa, kun — mikä vuosi se nyt oli — pari kolme vuotta sitten tähän liittyvät ratkaisut tehtiin.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Sain kesällä ystävältä ja tuttavaltani Raimo Kanamäeltä kutsun tuonne Lemmenjoen kansallispuistoon katsomaan konekaivua ja tutustumaan tulevan kaivoslain toimenpiteisiin. Vaimon kanssa siinä sitten päätettiin, että lähdetään kesälomareissuun, ja eräänä sunnuntaiaamuna lähdettiin laskemaan Mäntästä. Laskettiin kymmenkunta tuntia autolla Leville, yövyttiin siellä. Lähdettiin siitä seuraavana aamuna. Vajaa kaksi tuntia päästettiin sinne Lemmenjoelle autolla. Vastaan tuli pari kolme henkilöautoa, enemmän näkyi poroja, taloja ei ollut juuri mitään, ihan pelkkää metsää ja kairaa koko matka. Kauniita maisemia, täytyy sanoa, komeita puroja, komeita jokia meni siellä.

Tultiin Lemmenjoelle, jossa ensimmäisenä tapasin STTK:n pääsihteeri Leila Kostiaisen. Tuli siinä ulkona vastaan aamulla, hyvissä ajoin oli tulossa samaa ... (Ed. Rajamäki: Hänellä ei ole kaivinkonetta!) — Leilalla ei ole kaivinkonetta, kaivaa käsin siellä miehensä kanssa ja veljensä kanssa. — Mutta tulivat samalla veneellä sinne Lemmenjoelle, ja lisäksi siellä laiturilla odotti eräs entinen mänttäläinen opettaja, joka oli tulossa myöskin sinne Lemmenjoelle, tosin samoilemaan, mutta samaan veneeseen mentiin. Elikkä tuttuja löytyi heti sieltä veneestä.

No, se venematka taitaa kestää puolitoista tuntia. Istuttiin veneessä, aivan upeita maisemia, kauniita maisemia, joita mentiin sinnepäin. Sitten siellä odotti Kanamäki rannassa mönkijän kanssa. Hypättiin mönkijän kyytiin, mennä pompotettiin pari tuntia siinä mönkijän kyydissä, 15—16 kilometriä, enkä kyllä nauttinut siitä kyydistä. Minä sanoin, että joka huvikseen sitä lähtee tekemään, on kyllä melkoinen ihminen. Oli se senlaatuista kyytiä. Mutta pari päivää siinä tutustuttiin tähän kaivuun, käytiin myöskin siellä Kostiaisen kaivulla, missä lapiolla kaivetaan. Käytiin lusikkahaarukkamysteerion kaivulla, joka on tämmöinen hyvin pienenoloinen kaivuri, ja näillä isoilla työmaillakin.

Kun niitä mittasuhteita katselee, niin jos se on promille siitä kansallispuistosta, niin minkä ihmeen takia meidän pitää ruveta parinkymmenen ihmisen kaivua rajoittamaan? Antakaa kaivaa niin kauan kuin jaksavat kaivaa, koska niitä kaivuja ei pysty siellä tekemään lapiolla monestakaan paikasta. Niitä puolen kuution kiviä ei muuten siellä siirrellä mihinkään, jotka tulevat siellä lähempänä Miessijoen sivujoella ja siellä paikalla, mistä Kanamäki viimeisenä kaivaa. Lisäksi kun on puhuttu, että nyt meillä on ympäristönsuojelulaki ja luonnonsuojelulaki, jotka ovat voimassa siellä muun muassa näitten vesien saostumisen takia, niin minä olin siellä päässä, mistä se kaikkien kaivujen läpi tulee se vesi, ja kyllä se oli ihan kirkasta vettä. Ei siinä ollut mitään ongelmia, vesi oli ihan kirkasta. Se oli toki se uoma vedetty, vähän sivuun kaivettu, mutta kun se palautetaan niille, johonka heillä on vaatimukset, että ne pitää palauttaa niihin alkuperäisiin muotoihin ja uomiin, niin kun se palautetaan, niin ei siitä huomaa. Käytiin siellä Puskujoella, minkä Kanamäki on entisöinyt kahdeksan vuotta sitten, ja minusta se oli ihan tyylikkäästi tehty homma.

Se, mistä tässä on puhuttu vielä jälkeenkinpäin ed. Mustajärven kanssa monta kertaa, on se, kuinka paljon tämä työllistää ja mitkä ovat ne matkailualan työllistämisvaikutukset, kun siellä puhutaan 300—500 työpaikasta. Siis tämä konemiesten porukkahan tuo sen peruskuorman siihen Lemmenjoen hommaan. Ne aikaisemmin tappelivat keskenään, kuulemma, olen lukenut, että tappelivat keskenään nämä lapiokaivajat ja konekaivajat, mutta nyt myöskin nämä lapiomiehet sanovat, muun muassa Jukka Kela, joka siellä päätoimisesti kaivaa, että he tarvitsevat ehdottomasti tämän konekaivun, koska se luo heille ne palvelut, että ne palvelut säilyvät niissä lähialueen kaupoissa ja muissa ja he saavat sinne sen normaalin infran, ja lisäksi myöskin se matkailubisnes, joka tekee sitä venekuviota, liittyy osaltaan tähän konekaivuun ja sinnepäin tulevaan liikenteeseen.

Minä kyllä kauheasti ihmettelen, miten porvarihallitus alkaa sosialisoimaan. Ministeri Pekkarinen, se on hyvä vinkki eteenpäin, että porvarihallitus sosialisoi tämän. Toki täytyy sanoa, että törmäsin myöskin siellä kaivulla siihen, miten valtion laitos, Metsähallitus, pitää näitä konekaivajia kuin rikollisina. Siis siellä pidetään rikollisena lähestulkoon uskomaton määrä, minulle lyötiin 16 oikeudenkäyntien pöytäkirjaa, joita Metsähallituksen juristi oli hakenut, joista 14 kappaleessa Metsähallitus oli saanut turpiinsa oikeudessa. Jos joku juristi on koko ajan Metsähallituksen palkkalistoilla sen takia, että se valittaa tai tekee jotain valitusta jonkun konekaivajan hommista, niin ihmetyttää, että yhteiskunnalla on tämmöiseenkin varaa. Täytyy kyllä ihmetellä kovasti, mutta nämä esimerkit siellä olivat kyllä aika karmaisevia.

Lisäksi yrittäjät kertoivat myöskin sen verran tästä Metsähallituksen toiminnasta, kun siellä on näitä tupia, jotka ovat siellä Lemmenjoen varrella, että jos sinne menee paistamaan räiskäleitä, eräs matkailuyritys oli vienyt väkeä, että he paistaisivat siellä räiskäleitä, niin 5 euroa maksoivat ne puut per asiakas. Että on ihan kohtuuhintaista puuta siellä Lapissa, ed. Seurujärvi. Teillä on hyvän hintaisia puita, niitä kannattaisi myydä tännekin päin ja kannattaisi tuodakin jo sillä hinnalla. (Ed. Hoskonen: Ne maksavat enemmän kuin työ!)

Se, mikä tässä on jäänyt monessa kohtaa puhumati, on myöskin se, ministeri Pekkarinen, että sehän on huuhdontaa lopussa. Kun ensiksi koneella kaivetaan, niin sanotaan, että yleensä on tämmöinen tilanne, että pari päivää mies mättää sillä Åkermanilla siihen seulaan ja sitten se seula lasketaan niitten välppien läpite, niin siitä tulee kourallinen sitä tavaraa, joka sitten lapioidaan pienempiin ... — Ed. Pulliainen, mitä ne nyt olivatkaan nämä rännien myötä, kun lasketaan? (Ed. Pulliainen vastaa) — Joo, ne puretaan siitä, ja sitten sen pienemmän rännin jälkeen sitten loput vaskataan. Ja siellä se oli ... (Ed. Pekkarinen: Olen käynyt katsomassa!) — Kyllä minä tiedän, mutta se on kuitenkin huuhdontaa.

Mutta se, mistä ei ole puhuttu vielä tänään, ovat ne jalokivet, mitä sieltä löytyy. Siis sehän on arvaamaton määrä, mitä kaikkia kiviä siinä tulee myöskin mukana, ja niitten arvohan voi olla myöskin kohtuullisen paljon.

Myöskin täällä nokialaisen perheen työmaalla käytiin ja käytiin rouvan puheillakin siellä, joka on tämmöinen koruseppä taikka mikähän mahtaa Telilän rouvan ammatti oikein olla, mutta hän suunnittelee näitä koruja ja tekee niitä sitten talven ajan siellä Nokialla. Kyllä minusta tämä toiminta siinä, että ollaan kesä siellä ja talvella tehdään sitten niitä koruja Nokialla tai muualla, niin se on täyspäiväistä työtä koko vuoden ympäri. Minun järkeeni ei mennyt, minkä takia meidän pitää yrittää täällä ihmisten, joista suuri osa ei tiedä hölynpölyä, ne eivät ole käyneet lähelläkään edes Napapiiriä, täällä huutavat suoraa huutoa ja koettavat rajoittaa tätä. Ja kun sitä kairaa riittää siellä vaikka kuinka paljon, puhtaita vesiä, vaikka mitä.

Paikallisten asukkaitten kohdalla en ota saamelaisten kohtaan kantaa, koska siinä voi olla, että puhun vastoin parempaa tietoa. Mutta ne ihmiset, joita tapasin siellä, joiden luona kävin, niin kaikki olivat sitä mieltä, että antakaa niitten kaivaa ne loppuun. Kahdeksan vuotta on liian lyhyt aika, koska se talviaika, jolloinka sitä tavaraa joutuu viemään tai tuomaan pois sieltä pitkän pitkän kierron takia matkan kautta, ei tahdo riittää. Kyllä minä sanon, että ovat ne urheita suorituksia, vielä kun niitä romuja tuodaan sieltä pois. Se vaatii kyllä melkoista toimintaa, kun tällä hetkelläkin se polttoainemäärä on 8 000—10 000 litraa per kaivaja, kun niitä vedetään talven parin kolmen kuukauden aikana melkoisissa reissä. Sieltä joudutaan kiertämään aika pitkän aikaa, koska läpi vuoden siellä ei voida olla.

Tämä kuvio ei ole kyllä ihan mitään lasten leikkiä eikä mitään harrastusta tämä kuvio, vaan se on ammattimaista toimintaa sen ajan, kun se on, ja minun mielestäni ihmisten pitäisi antaa kaivaa loppuun nämä ja hyödyntää se. Meillä ei minun mielestäni tässä tilanteessa pitäisi olla varaa menettää yhtään työpaikkaa. Ja sieltä ei tule mitään saasteita emmekä me ota sieltä maasta mitään muuta pois kuin sen pienen määrän kultaa ja siirrämme sitä maata toiseen suuntaan, sitähän me teemme täällä Suomessa ympäri maata sinne sun tänne, siellä sun täällä ja useimmissa paikoissa vedetään vielä asfaltti päälle, mutta siellä ei vedetä edes asfalttia. Päinvastoin se on monessa kohtaa parempi. Ainoa, mikä siellä taitaa puuttua, ovat ne maksavat asiakkaat ja ihmiset, jotka siellä samoilisivat, koska se on niin synkkien metsien takana, että ministerikin meni lentokoneella. (Min. Pekkarinen: Helikopterilla!) — Helikopterilla. — Ei sinne kukaan tavallinen luonnonsuojelija viitsi lähteä samoilemaan. Se ei ole ainakaan mitään kestävää ekologista kehitystä.

Elinkeinoministeri   Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Olin kyllä aika lailla lähellä ihan suorastaan liikuttua sen vahvan paatoksen edessä, mitä ed. Rönni osoitti yksityistä omistusoikeutta ja omaisuudensuojaa kohtaan. Tämä on jotain sellaista, jota niin kuin periaatteessa kyllä tarvitaan. Minä mietin vaan, oliko ed. Rönni silloin paikalla niinä vuosina, kun erilaisilla kaavoilla, Naturoilla ja muilla vastaavilla kaavoilla, otettiin minunkin suvun jäseniltä niitä omaisuuksia, käyttöoikeuksia pois, (Ed. Lahtela: Se on teidän heiniä!) taloudellisia suureita, mitkä liittyivät näitten ihmisten omistamisiin siellä ja täällä, eri puolilla maakuntia. Nyttemmin niistä alettiin vähän maksaa, mutta paljon kerkesi tapahtua sellaista, että niistä ei asiallisesti maksettu yhtään mitään. Tällaisia edustajia olisi pitänyt varmasti olla silloin eduskunnassa, kun niitten ihmisten oikeuksien puolesta käytiin kisaa.

Nyt nämä, jotka siellä ovat kaivaneet, ovat muutaman vuosikymmenen kaivaneet Lemmenjoella ja voivat nyt sitä työtä vielä siellä jatkaa. Kun sanotte, että se on huuhtomista, minäkin näin (Puhemies: Minuutti!) siellä todellisia huuhtojia. Veikka Gustafsson ja kumppanit tekevät sitä lapiolla, mutta kun minä siirryin pienen matkan vähän kauemmaksi, niin lapiosta ei ollut tietoakaan valtaosassa sitä prosessia, millä se homma siellä tapahtuu.

Mitä vielä tulee siihen, onko se raapaisu, mikä pintaan tulee, siellä on yli 20 kilometriä, siis yli 20 kilometriä, niitä alueita, joilla tätä kaivannaistyötä näillä koneilla on tehty.

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen, näin myöskin sen, kun Jukka Kelan vaimo otti penkasta pinsetillä hippuja. Minusta se oli niin kuin se näkymä. Hän oli polvillaan siellä penkan edessä ja napsi pinsetillä hippuja, elikkä kyllä näitä on erilaisia toimenpiteitä. Siellä tarvitaan minun mielestäni vähän kaikenlaista, ja nyt ne toimivat täydellisesti yhdessä ja henki oli hyvä ja ne toimivat yhdessä. Minusta ei kannata vaarantaa myöskään tätä toimintaa, että sieltä loppuu sitten koko homma.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaivannaisteollisuus on pieni osa Suomen kansantaloutta. Kaivannaisteollisuuden palveluksessa on kaikkiaan 9 600 ihmistä eli 1,8 prosenttia kaikista teollisuustyöntekijöistä, ja sen vienti muodostaa noin 1,5 prosenttia teollisuuden kokonaisviennistä. Tämän teollisuudenalan tuottama jalostusarvo on noin 1,8 prosenttia koko teollisuuden jalostusarvosta, ja alan investoinnit ovat samoin 1,8 prosentin luokkaa kaikista teollisuusinvestoinneista. Kaivannaisteollisuuden kaivoslouhinta-alojen työtarjonta on rajallista. Töitä on tarjolla enimmäkseen alueilla, joilla muut mahdollisuudet ovat vähissä, kuten Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa, Lapissa, Etelä-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Yli 0,5 prosenttia ansiotyötä tekevästä kokonaisväestöstä työskentelee kaivoksissa ja louhoksissa.

Metallimalmien etsintä on keskittynyt Lappiin, Pohjois-Pohjanmaalle ja Pohjois-Karjalaan eli eri alueille, joilla sekä itse etsinnän että tulevaisuudessa avattavien kaivosten marginaalinen vaikutus on suurempi kuin mahdollisten työntekijöiden vähäisestä lukumäärästä ja lisäkustannuksista voi päätellä. Uraanin etsintä taas on ollut poikkeuksellisen laajaa, etenkin kun sitä on tehty vanhan lainsäädännön puitteissa. Muistelen, että ennen lokakuuta 2006 kauppa- ja teollisuusministeriö oli jo päättänyt varaushakemuksista yli 40 alueelle. Ministeriössä oli varaushakemuksia noin 40 alueelle ja valtaushakemuksia noin 370 alueelle. Kansalaisten arvostelu metallimalmien ja uraanin etsintää vastaan on ymmärrettävää. Valtaushakemuksen hyväksyminen johti tutkimuksiin, jotka koostuivat ilmasta käsin tehtävistä geofysikaalisista mittauksista, kallioperän kartoituksista näytteenottoineen, tutkimuskaivannoista, kemiallisista näytteenotoista, lohkare-etsinnöistä, timanttikairauksista ja pohjamoreenin ja kalliopinnan näytteenotoista. Näillä tutkimuksilla, koelouhinnalla ja koerikastuksella on pysyviä ympäristövaikutuksia. Lisäksi malminetsinnässä on otettava huomioon pohjaveden pilaamisuhat. Monet varaus- ja valtausalueet sijaitsevat pohjavesialueella. Näin olisi voinut tehdä maanomistajista piittaamatta. Kunnatkin olivat asiassa voimattomia.

Arvoisa puhemies! Ilman kaivoslakia laajamittainen kaivostoiminta ei olisi tulevaisuudessa mahdollista, eikä ilman uutta kaivoslakia ympäristöön liittyviä sosiaalisia ja taloudellisia näkökulmia otettaisi huomioon. Uusi kaivoslaki edellyttää myös muuttuvan malminetsinnän ja kaivostoiminnan toimintaympäristön huomioimista. Onkin tärkeää, ettei kaivoslaki olisi ristiriitainen ympäristöllisten näkökohtien ja elinkeinopolitiikan välillä. Suomessa toimivat kaivosyhtiöt ovat suhtautuneet varsin kriittisesti kaivoslakiin, koska yhtiöt pelkäävät näiden asettavan esteitä niiden rinnalle. Kaivoslaki on suututtanut Lapin kullankaivajat, mikä on aivan ymmärrettävää. Koneellisesta kullankaivusta on aiheutunut isoja ympäristöhaittoja, joita kullankaivajat eivät ole suinkaan usein riittävästi ennallistaneet. Pohjoinen ympäristö on erittäin haavoittuvainen, ja kaivoslaki on ottanut tämän huomioon. On erittäin hienoa, että uraanikaivosten rakentamiselle asetetaan tarkat ehdot. Uraanin etsintä on ollut varsin villiäkin touhua. Pidän aivan oikeana sitä, että uraanin etsinnälle ja kaivosten rakentamiselle pannaan suitset suuhun. Kaivannaiselinkeinoa ei estetä mutta elvytetään, että se toimii myös ympäristön ehdoilla. Kuntien roolia vahvistetaan niin, että ne voivat estää uraanikaivosten rakentamisen alueelle.

Arvoisa puhemies! Uutta kaivoslakia on pitkään odotettu, ja sen sisältö vastaa haasteeseen. Uudessa laissa on huomioitu malminetsinnän ja kaivostoiminnan elinkeinon edellytykset mutta ensimmäistä kertaa ihan oikeasti myös ympäristönäkökohdat sekä kansalaisten ja maanomistajien oikeudet sekä kuntien mahdollisuudet puuttua ylivirittäytyneeseen kaivoshankkeeseen. Korvausperusteista maanomistajille voidaan tietysti kiistellä, mutta itse pidän niitä melko maltillisina ottaen huomioon, mitä jälkeä ne usein tekevät alueillaan maaperälle ja luonnonympäristölle.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Totesin aiemmin, että Suomi kiinnostaa kansainvälisiä kaivosalan toimijoita. Miksi näin on? Epäilemättä eräinä syinä ovat varmaan meidän vakaat yhteiskuntaolomme sekä kattava tie- ja tietoverkosto. Meillä valtio myöskin panostaa kaivoshankkeiden infraan, alan työntekijöiden koulutukseen sekä hankkeiden rahoitukseen. Investoimalla Suomeen yhtiöt voivat myös hajauttaa maariskiään. Eli ei ole ihme, että Suomi kiinnostaa.

Kun tilanne on tämä, on äärimmäisen tärkeää, että meillä on ajantasainen lainsäädäntö, jotta kaivostoiminnan haitat pystytään mahdollisimman hyvin välttämään, samalla kun turvataan kaivostoiminta, joka käsittääkseni on muodostumassa yhä tärkeämmäksi niin taloudellisti kuin työpaikkojenkin luojana. Eräiden arvioiden mukaan mikäli meidän pitkälle edenneet kaivoshankkeemme toteutettaisiin, me saisimme heti 1 500 uutta työpaikkaa, joiden kerrannaisvaikutus olisi 4 000 työpaikkaa, eli kyse on taloudellisesti erittäin merkittävästä asiasta.

Kaivostoimintaankin liittyen uusiutumattomia luonnonvaroja, mineraaleja, pitäisi käyttää säästeliäästi. Käyttöä voidaan vähentää sekä säästämällä että kierrättämällä, mutta koska näiden mahdollisuudet ovat rajalliset, niin tiedän, että uusia kaivoksia tullaan avaamaan ja yhä köyhempiä malmiesiintymiä tullaan teknologian edistymisen myötä hyödyntämään.

Kaivostoiminnalla on aina merkittäviä ympäristövaikutuksia varsinkin lähialueilla. Erityisen suuria nämä vaikutukset ovat maisemakuvaan silloin, kun toimintaa harjoitetaan avolouhintana. Mielestäni tässä kaivoslakiesityksessä hyvää on se, että kaivoshankkeiden ympäristövaikutukset voidaan ottaa entistä paremmin huomioon. On tärkeää, että toiminnasta aiheutuvia haittoja ihmisten terveydelle, elinoloille, luonnon monimuotoisuudelle, pohjavesille ja rakennetulle ympäristölle voidaan vähentää.

Arvoisa puhemies! Kaikkinensa tämä kaivoslakiesitys on tasapainoinen kompromissi. Siinä on pystytty hyvin yhdistämään erilaisia intressejä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä, että tässä käydään laaja keskustelu hallituksen esityksestä kaivoslain uudistamisesta ministerin läsnä ollessa. Mistään yksinkertaisesta asiasta ei ole kysymys myöskään ympäristönäkökulmasta. Kun tiedämme ympäristövaikutusarviointien olevan kuitenkin suhteellisen ongelmallisia kaivosteollisuuden ollessa kyseessä, ei myöskään tällainen etukäteen tapahtuva arviointi ole todellakaan helppoa. Kaivostoimintaahan viedään eteenpäin, voi sanoa, parhaimmillaan tai pahimmillaan kymmenien vuosien ajan, jolloinka ympäristövaikutuskin muuttuu tässä aikajaksossa. Sen etukäteen huomiointi voi olla aika tavalla vaikeata. Mutta kaiken kaikkiaan ympäristövaikutusarviointi on tärkeä asia, ja siihen on myös valiokuntakäsittelyssä syytä paneutua.

Uraanikaivosten kohdalla täällä käytiin hyvää keskustelua. Mielestäni ed. Pentti Oinonen oivalsi kysymyksen, kuka on se, joka antaa kunnan lausunnon asiassa. Onko se tässä tapauksessa lautakuntataso, kunnanhallitus tai sitten -valtuusto, riippuu varmasti nimenomaan siitä, mikä on johtosääntö. Pääsääntöisesti ministeri on oikeassa: se on kunnanhallitus. Mutta kun uraanikaivoksista on kysymys, syntyy myös kysymys siitä, eikö kunnallinen kansanäänestys ole tällaisessa tapauksessa tarpeen. Ainakin kun se toteutetaan, tulevat kuntalaisten näkökulmat selkeästi esille. Arevahan on suorittanut näitä tutkimuksiaan muun muassa Suomessa, ja niiden seurauksena on nyt sitten hankkeitakin vireillä.

Mutta vielä Lemmenjoen kansallispuistoon ja siellä suoritettavaan raskaaseen konekaivuun: On selvää, että hallituksen esitys on tässä mielessä aivan oikealla tiellä, kun se on tekemässä siihen takarajan. Minunkin mielestäni kahdeksan vuotta on liian pitkä aika tämän raskaan kullankaivun sopeutumisajaksi, se voi olla lyhyempi. Tähän myös valiokuntien on syytä paneutua. Samalla kuulimme ministeri Pekkarisen täällä kertovan, että myös koneellista kevyempää kaivua ollaan valmiita jatkossa hyväksymään, mitä mielestäni on myös kriittisesti tarkasteltava. Kullankaivuahan ei tämä esitys ole lopettamassa kansallispuiston alueelta, vaan ainoastaan tämä raskas koneellinen kullankaivu on nyt kohteena.

Tämä tilanne, että keskellä kansallispuistoa on tuollainen moottoritietyömaata muistuttava tilanne, ei ole kestävä. Sitä ei voi perustella sillä, että on kysymys isosta, laajasta kansallispuistosta. Ainoastaan osa siitä on tällaisen raiskauksen kohteena. Kaiken kaikkiaan kansallispuisto kokonaisuudessaan on se arvoympäristö, jossa luonnonarvoja kunnioitetaan. Tähän liittyy myös muita ongelmia, kuten poronhoito, ja myös se, että on paineita koko ajan rakentaa teitä tälle alueelle. Siitä on käyty myös vääntöä, syntyykö uusia tielinjauksia vai ei Lemmenjoen kansallispuiston sisään.

Kaiken kaikkiaan nyt kiitos istuvalle ministerille, joka istuu täällä aitiossa, siitä, että lopultakin — onko se kuuden eduskuntakauden jälkeen — tämä kaivoslakiesitys on tullut eduskuntaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on hyviä elementtejä sinällään, parannuksia, tähän nykyiseen tilanteeseen. Mutta niin kuin tuossa vastauspuheenvuorossani totesin, niin tässä on semmoisia elementtejä useampi, jotka eivät sovi meikäläisen järkeen siinä mielessä, koska ilmeisesti tämä kaivosajattelu ja valtausajattelu kokonaan lähtee jostakin semmoisesta lähtökohdasta, jotta on ollut puhdasta erämaata jossakin tuolla Australiassa tai Amerikan mantereella, johon on menty sitten valtaamaan, kepitetty alueita ja saatu käyttöön eri tavalla kaivoksiksi tai muuksi tai karjatiloiksi tai muutoin, kun se on ollut vapaata maata. Mutta kun Suomi kuitenkin on jaettu aika tarkkaan — jokainen neliö on jonkun omistuksessa oleva, joku on osakaskunnan alue, tarkkaan vielä jonkun henkilön tai firman, mutta sen osakaskunnan omistuksessa voi olla joku lämpäre, joka on noussut vedestä, jotta se ei ole vielä kenenkään omistuksessa — niin se on jossakin rekisterissä.

Minusta se periaatteellinen kysymys tulee siitä, jotta kuitenkin, vaikka tässä tehdään parannusta siihen, ettei voi tulla liian lähelle mökin kulmaa kaivelemaan siihen ja on tiettyjä lupamenetelmiä, mutta kun tietää ihmisten ahneuden ja myös joskus kunnallispäättäjien näköalattomuuden, niin kuitenkin siinä sitten puututaan yksityiseen omistusoikeuteen hyvin kaavamaisesti. Se saattaa olla satoja vuosia suvun perintönä ollut tila siellä, niin sinne vaan tavalla tai toisella ryömii sitten ja saadaan valtausoikeus ja sinne tehdään kaivospiiri ja siitä tehdään kauppatavaraa, kuka sen tekeekin. Niin kuin ed. Pulliainen totesi, että ei tiennyt aina omistajia joskus, kuka minäkin päivänä omisti näitä putiikkeja. Samaten nämä kaivosinsinöörit tekevät tämmöisiä: siis kimpassa ollaan ja tehdään yhtiö ja rakennetaan tämmöinen hyvä keissi ja viedään pörssiin se, ja sitten sen jälkeen se on jossakin jo huitsin nevadassa kaupattu. Näitä esimerkkejähän on olemassa.

Tässä on nyt kuvattu näitä tilanteita; olen kuunnellut monia puheenvuoroja. Tuhansia työpaikkoja nyt tulee, kun nopeasti saataisiin vaan paljon kaivoksia auki. Onko se hyvin kestävän kehityksen näköala? Onko se sen tyyppinen ajattelu, että me haluamme, että meidän tulevilta sukupolvilta riistetään jotain semmoista, mikä pitäisi jättää heillekin? Me haluttaisiin vain mahdollisimman nopeasti kaikki heti: ei kun täältä ranskalaiset ja amerikkalaiset ja kanadalaiset ja kaikki vaan ympäri maailman, tulkaa kaivamaan Suomeen nopeasti kaikki nämä luonnonrikkaudet, ja sitten me olemme tyytyväisiä. Tämmöinen ajattelu tässä, kun olen kuunnellut ja tiedän asetelman.

Sitten vielä ministeri sanoi, että nykyiset veronmaksajat vielä maksavat sähkölinjat ja tehdään vesiputket sinne ja tiet ja rautatiet ja kaikki mahdolliset vitkuttimet. Me teemme sen työn siinä. Suomalaiset voivat tehdä kyllä työn. Osa tietysti tulee halpatyövoimana, totta kai, kun nyt on opittu siihen, jotta pitää tietysti tuoda jostain halpatyömaista, ettei tarvitse maksaa sosiaaliturvamaksuja ja pimeästi tietysti palkatkin, ja voitot viedään tuonne ulos. Sitäkö me haluamme? Semmoinen ajattelu on olemassa. Kokoomuksen aitiossa puistellaan päätä, mutta semmoinen ajattelu näköjään on vallalla. Siinä mielessä ... (Ed. Pulliainen: Se on semmoista kertakäyttöpolitiikkaa se!) Minusta kuitenkin pitäisi miettiä ihan oikeasti ja katsoa, jotta eikö tämä suomalainen maaperä kuitenkin ole — kun ollaan täällä joskus kepitetty tuonne jonkinlaiset tolpat eri rajoille, joitakin avattu ja joissakin on vielä tolpat nytkin — kuitenkin se on ajatuksena ollut, jotta tämä on meidän maaperäämme, missä suomalaiset asuvat ja voisivat myös hyödyntää maaperän ne rikkaudet ja luonnonvarat, mitä on olemassa, jotta me hyödynnämme ne itse ja osaamme niitä käyttää. Ei voi sanoa, jotta kun meille nyt kävi niin, jotta Outokumpu vahingossa luiskahti johonkin tuonne muualle. Meidän pitää vahvistaa valtionyhtiöpolitiikkaa ja tehdä semmoisia systeemeitä, koska jos ne rahat uhrataan sinne teihin ja muihin, niin pitää meillä olla varaa — kun meillä on olemassa kuitenkin varoja, sijoitetaan ulos — tehdä semmoisia yhtiöitä, jotka jalostavat ja kaivavat ne tuotteet siis suomalaisten hyväksi. Ei pelkästään, että me teemme vähän töitä siinä, vaan saadaan sieltä kautta ne veroeurot sitten yhteiskunnan käyttöön.

Hyvä esimerkki on, kun kävimme Norjassa. Kävimme katsomassa öljykenttä- ja tätä kaasukenttätyömaata. Siellä tämä Shell on rakentamassa reilut sata kilometriä siitä mannerjalustasta merelle semmoista isoa pumppaamoa. Sieltä pumpataan sitten maihin öljyt ja kaasut ja erotetaan sitten, ja se kaasu viedään sitten Englantiin putkia pitkin. Kysyin siellä, silloin yli-insinööri oli siinä — kun enstäin arvuuteltiin muuten meidän työelämävaliokunnan bussissa, jotta mitähän se Norjan valtio siitä ottaapi välistä tuossa, jotta paljonko jää sille Shellille siitä fyrkkaa ja paljos valtiolle jää ja miten ne rahastaa sen jutun, onko se niin kuin norjalaisten työmiesten ja -naisten verotuksesta vai mistä, niin meidän bussissa enstäinkin todettiin, jotta kyllä ne varmaan sen kymmenkunta prosenttia ottaa siitä, ja joku sanoi, että no, voi se olla 14 — niin se yli-insinööri sanoi ja arvioi, että ensinnäkin tämän työmaan investointi, siitä kun lähdettiin liikenteeseen, maksaa itsensä takaisin 5—6 vuodessa ja että Shell ei lähde ollenkaan tämmöisiin huuhaa-juttuihin. Sitten kun öljyn hinta on noussut ja kaasun hinta noussut, niin hän arvioi, että nyt se jo 3 vuodessa maksaa takaisin itsensä. Sitten kun kysyttiin, että no, paljonko niin kuin valtiolle pitää maksaa siitä kaasun tai öljyn hinnasta veroa, niin hän laukaisi semmoisen prosentin, jotta 87 prosenttia. Heille jää 13, jolla he hoitavat nämä viulut.

Ajatelkaa, jos se öljy olisi Suomessa. Me varmaan vedettäisiin putketkin valtion varoin sinne ja sanottaisiin, että kun tulette vaan, niin saatte tämän kaikki. En tiedä, mutta semmoinen ajattelu. Kokoomuksen aitiossa semmoista puhetta äsken kuultiin, jotta nykyinenkin 0,15 prosenttia on liian korkea hinta jostakin luonnonvarojen louhimisesta, kun se viedään meidän maaperästä. Joku Yara tai joku muu vie voitot sitten omille osakkeenomistajilleen. Sen takia odotan, tiedän, että tämä laki on hyvään suuntaan menossa, mutta odotan, että meidän asenteemme voisi muuttua sillä tavalla, että me katsoisimme ihan oikeasti, jotta jätetään tuleville sukupolville elämisen mahdollisuus. Tämähän on, jotta eletään niin kuin viimeistä päivää ja syödään kaikki, mitä meillä on olemassa, siis uusiutumattomat. Onneksi tuo puu vielä kasvaa, metsiä ei ole tuhottu, jotta ainakin meidän lapsilla vielä on polttopuita edes sen verran, jotta he eivät ihan kylmään kuole.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys uudeksi kaivoslaiksi on mielestäni tämän hallituskauden yksi tärkeimmistä, ellei tärkein lakiesitys, jonka hallitus eduskunnan hyväksyttäväksi tuo. On syytä muistaa pari perusasiaa, kun uutta kaivoslakiesitystä lähtee tarkistelemaan.

Ensinnäkin, Suomi on metallien tuonnista vahvasti riippuvainen maa, elintasovaltio, joka käyttää oman elintasonsa ylläpitämiseen paljon metalleja. Jos vastustamme metallien käyttöä, niin meidän on silloin hyväksyttävä elintason laskeminen. Tämä on kylmä tosiasia, joka johtaa siihen, että — kun puhumme, jätämmekö lastenlapsillemme jotakin tänne jälkeemme, totta kai jätämme; maaperän rikkauksia pitää käyttää, mutta on huolehdittava myös siitä, että käytetyt metallit kierrätetään ja käymme maailmankauppaa, olemme integroituneet maailmankauppaan tiukasti yhtenä vapaana kansakuntana — jos eristäydymme ja ajattelemme sillä tavalla, että täällä ei saa taloustoimintaa harjoittaa, niin samalla tunnustamme sen, että me hyväksymme elintason vahvan laskemisen. Siitähän on kysymys.

On syytä myös muistaa toinen tosiasia, että Suomessa ei ole kotimaisia yhtiöitä, jotka harjoittaisivat kaivostoimintaa. Toki vähemmistöosuuksia omistetaan kaivosyhtiöistä pörssistä ostettujen osakkeiden kautta, mutta ei ollenkaan sellaisia yhtiöitä, jotka olisivat täysin suomalaisten omistuksessa. Tämä on syytä muistaa. Elikkä aikanaan yhtiöt ovat niistä luopuneet, muun muassa Outokumpu. Kenen vika se on? Sanoisinpa, että taloustoimintaa pitää järjestää siihen malliin, jotta myös kotimainen yritystoiminta kannattaa. Siitähän on kysymys. Kenen vika se sitten on? Uskaltaisin kansanedustajana katsoa peiliin, että kyllä tässä talossa aika paljon siinä tapauksessa on vikaa. Jos emme hyväksy suomalaista työntekoa, niin vähennämme samalla veronmaksua sekä kunnalle että valtiolle.

Kaivostoiminta tuo työtä. On muistettava, että Suomessa on erittäin paljon korkeatasoista metallien jalostusta, erittäin korkeatasoista kemianteollisuutta, joka nimenomaan perustuu mineraalien louhimiseen. Sen jalostus tuo myös valtavasti tähän maahan työtä. Otetaan esimerkkinä vaikka Tornion terästehdas, joka on maailmankuulu ja varmasti antaa työtä hyvin monelle ihmiselle ja tuo valtavat määrät tälle yhteiskunnalle verotuloja, joilla muun muassa maksetaan terveydenhuolto. Asioiden irrotteleminen toinen toisistaan on mielestäni vastuutonta, jos kerran elintasosta haluamme pitää kiinni ja tämän yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Se tarkoittaa, että myös kaivostoiminnan on pyörittävä. Uskon, että tämä uusi kaivoslaki luo siihen hyvät mahdollisuudet, ja toivon, että eduskunta keskustelee tästä lakiesityksestä nyt perusteellisesti ja käsittelee myös huolellisesti valiokunnissa tämän uuden lakiesityksen.

Geologian tutkimuskeskus on vuosikymmeniä tässä maassa harjoittanut perustutkimusta, minkä takia Suomen kallioperää tutkitaan ja siitä tiedetään hyvin tarkasti. Ja tähän tutkimustietoon, tosiasioihin, perustuvaa tietoa on hyödynnetty niin, että eri puolille Suomea on nousemassa merkittäviä kaivoshankkeita. On tiedossa, kuten esimerkiksi Sokli, joka tuli tässä täysistunnossa jo mainittua, ja sitten tietenkin tulee myös Olarin kaivos, tulee Suhanko, tulee Kevitsa ja monta monta muuta. Elikkä nämä ovat merkittäviä hankkeita Suomen tulevaisuuden kannalta. Ne tuovat nimenomaan työtä ja nimenomaan sellaisille paikkakunnille, joissa työstä on suuri pula. Merkittävimmät kaivoshankkeethan tällä hetkellä sijaitsevat Lapissa, Kainuussa ja itäisessä Suomessa. Toki niitä on monella monella muullakin paikkakunnalla ympäri Suomea.

Tämän lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2011, ja entinen lakihan oli jo vuodelta 1965. Aivan oikein, kuten ed. Pulliainen totesi, niin kyllähän tätä on yritetty. Ja jotta saamme tämän uuden lain voimaan, niin tämä on huolella käsiteltävä, ja uskon, että talousvaliokunta tulee käymään tästä erittäin perusteellisen asiantuntijakuulemisen saatuaan tietenkin lausunnot sitten perustuslakivaliokunnalta ja ympäristövaliokunnalta.

Valitusoikeus uuden kaivoslain myötä lisääntyi, kasvaa. Jokaisella asianosaisella on mahdollisuus tulla kuulluksi, niin kuin nykyisen perustuslain hengessä pitääkin olla. Mutta on syytä myös varoa sitä tilannetta, että näillä valtavilla valitusmasinoinneilla ei hyvää taloustoimintaa tässä maassa lopeteta. Varoittavana esimerkkinä voin mainita kotimaakunnastani Kiteeltä esimerkiksi ison voimalahankkeen, joka on valtavan valitustehtailun jälkeen ollut jäissä monta monta monta vuotta. Emme tiedä edes, milloin se hanke lähtee liikkeelle, lähteekö koskaan. Tosiasia on kuitenkin, että samalla paikkakunnalla tupruttavat ne vanhat voimalat savua taivaalle varmasti paljon enemmän saastuttaen kuin se uusi laitos koskaan tekisi. Tämä on syytä muistaa, että vastuu on, valtaa ei voi olla ilman vastuuta. Ja on muistettava myös, että jos uusi kaivoslaki tässä maassa ei toimi niin kuin se on tarkoitettu, niin sehän tarkoittaa sitten, että kaivostoiminta pikkuhiljaa Suomessa hiipuu ja kaivostoiminta siirtyy pikkuhiljaa sellaisiin maihin, joissa ympäristölainsäädäntö ja muut tämmöiset työturvallisuuteen liittyvät lait eivät ole esteenä kaivostoiminnalle. Se on myös ihmisoikeuskysymys. Ja jos kerran me käytämme metalleja, niin pitää meillä olla sitten oikeus reilusti kaivaa niitä tämän maan kallioperästä.

Ympäristöasiat osataan Suomessa erittäin hyvin. On muistettava, että Suomi on johtava kaivosteknologian ja erilaisten ympäristöasioiden maa koko maailmassa. Kaikki tietävät suomalaiset huippuyhtiöt, jotka harjoittavat merkittävää kaivosteollisuusvientiä ulkomaille: laitteita, kemian tekniikkaa, osaamista ja vaikka mitä. Tätä perinnettä on syytä vaalia, ja uusi kaivoslaki olkoon myös se laki, joka pitää tämän toiminnan yllä ja luo uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon, että kaivoslaki saa asiallisen käsittelyn tässä salissa. Ja eduskunnassa on syytä pitää huolta siitä, että uuden kaivoslain astuessa voimaan vuonna 2011 jo vireillä olevat kaivoshankkeet lähtevät liikkeelle, tuovat Suomeen hyvinvointia ja työtä, ja myös siitä, että erilainen metalliteollisuus ja kemianteollisuus säilyvät täällä luoden hyvinvointia suomalaisille, ja myös siitä, että estetään kaivostoiminnan pakeneminen kehitysmaihin, joissa, kuten kaikki tiedämme, seuraukset voivat olla hirvittäviä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan todeta, että ed. Hoskonen piti aivan erinomaisen puheenvuoron, ja näihin näkemyksiin, joita hän esitti, on kyllä helppo yhtyä. Kysehän on siitä, miten kaivostoiminnan edellytykset ja malminetsintä turvataan yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Myöskin itse — vaikka ymmärrän sen, että valitusoikeus tässä laajenee — pidän välttämättömänä, että eduskunta käsittelyssään arvioi sitä, mitä siitä sitten mahdollisesti seuraa, koska meillä ei todellakaan ole varaa siihen, että nämä vireillä olevat kaivoshankkeet eivät toteutuisi.

Täällä on puhuttu paljon kaivosalan työllisyysvaikutuksista. Millä tavalla se sitten lasketaankin, niin voidaan arvioida, että karkeasti ottaen ehkä vajaat 10 000 ihmistä tavalla tai toisella saa elantonsa tästä alasta. Sen lisäksi meillä on paljon, myös omassa maakunnassani, huomattavaa konepuolen osaamista kaivosalalla, joka sekin osittain tukeutuu myös kotimaassa käytettäviin kaivoksiin. Mutta ennen kaikkea tämä vaikutus työllisyyteen tulee siitä, että nämä kaivokset sijaitsevat sellaisilla alueilla, joilla muuten työllisyystilanne on varsin heikko. Jos täältä luetaan meidän merkittävimmät kaivospaikkakuntamme — ne ovat Kemi, Pyhäsalmi, Kittilä, Talvivaara, Siilinjärvi, Sotkamo — nämä ovat juuri sellaisia paikkoja, joissa ehdottomasti näitä kaivosalan työpaikkoja tarvitaan. Kyllä ihmettelin ed. Lahtelan puheenvuoroa, kun olen esimerkiksi Talvivaaran toimintaan ollut tutustumassa. Mikä Kainuun tilanne olisi ilman Talvivaaraa sen jälkeen, kun UPM lopetti siellä toimintansa? Se olisi suorastaan katastrofaalinen. Eli kyllä pitää tälle kaivosteollisuudelle nämä toimintaedellytykset luoda. Sitten siinä on tietenkin myöskin tämä välillinen vaikutus Suomessa toimivaan metsä-, metalli- ja kemianteollisuuteen. Eli sen täytyy olla lähtökohtana, että kaivostoiminnan edellytykset säilyvät.

Haluan ihan lopuksi mainita vielä koneellisesta kullankaivusta, että valitettavasti se aikaraja, joka tällä hetkellä on määrätty, on liian lyhyt. Olisi tarvinnut olla pidempi siirtymäaika jo omaisuuden suojankin näkökulmasta.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Ilta jo kääntyy hämäräksi, ja kultaa kaivataan ja kotiinlähtöä pikkuhiljaa, joten puhun lyhyesti.

Meillä varsinkin tämä lama on osoittanut sen, että uusia teollisiakin työpaikkoja Suomeen tarvitaan. Me tarvitsemme yhä enemmän korkeampaa jalostusastetta, tuottavuutta työvoiman osalta ja raaka-aineitten käytössä. Tässä kohden, kun tätä tarvetta sitten verrataan erityisesti malminetsinnän ja kaivostoiminnan tarpeen suhteen siihen, että meidän perusoikeusjärjestelmämme on 40—50 vuodessa huomattavasti kehittynyt, laajentunut ja muuttunut siten että pyritään yhteiskunnallisessa keskustelussa ja erityisesti päätöksenteossa ottamaan erilaiset perusoikeusintressit huomioon, on hyvä, että nyt luodaan sitten pelisäännöt sille, miten voidaan taloudellisesti hyödyntää järkevästi ja koko yhteiskuntaa ja työllisyyttä ja toimeentuloa palvellen niitä lahjoja ja talenttia, joita meille on suotu.

Jotta tämä pelisääntöjen luominen voitaisiin tehdä kestävästi ja toimivasti, on erityisesti painetta asetettu perustuslakivaliokunnan suuntaan, missä itsekin tätä sitten käsittelen. Uskon, että kun tässä on monia tärkeitä oikeusperiaatteita, jotka ovat usein ristiriidassa, luonnollisestikin, toistensa kanssa, niin voidaan löytää sellainen järjestelmä, joka ottaa nämä kaikki huomioon, niin taloudelliset intressit — mutta myös niiden toteuttamisen kestävällä tavalla, siten että luonnonarvot tulevat huomioiduiksi ja ympäristöperusoikeudet täytetyiksi — kuin toisaalta sitten erilaiset saamelaisia, ympäristöä, luonnonsuojelua ja kansalaisvaikuttamista koskevat perusoikeudet ja myös omaisuuden suojan ja elinkeinonvapauden. Tämä on erittäin vaikea tehtävä, ja sikäli on hyvä, että täällä on käyty hyvää keskustelua ja että tähän asiaan perehdytään mahdollisimman huolellisesti.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Kaivoslaki vuodelta 1965 kuulostaa historialliselta, ja äsken kuulimme ed. Pulliaiselta, että jo vuoden 1987 valtiopäivillä tämä on luvattu tuoda, jotenka nyt on erityisen suuri edistysaskel, että tämä laki on tuotu, mutta myöskin ne kohdat, joita tässä nyt sisällöistä on käsitelty.

Sääntely on pääsääntöisesti erittäin myönteistä, sillä kaivostoiminta on jo tällä hetkellä varsin mittavaa Suomessa elinkeinona, mutta myöskin tulevaisuudessa. Ainakin toivon itse, että se voisi olla sitä jopa vielä nykyistä enemmän. Kun tiedämme, että nämä kaivoshankkeet, joita jo nyt on suunniteltu tai jo haettukin, ovat niille alueille, joilla työttömyys on varsin suurta, niin tuntuu perustellulta, että meillä olisi sitten tarjota vielä tämän uuden tulevan lain mukaisia, ehkä paremmin säädeltyjä kaivoshankkeita. Toiseksi, ainakin kun joskus ulkopuolelta Suomen rajojen katsoo, niin tuntuu, että meillä tätä tilaa kuitenkin riittää. Miksi emme hyödyntäisi niitä luonnonvaroja, tietenkin puuta pääasiassa mutta myöskin maaperästä löytyviä luonnonvaroja, joita meiltä täältä löytyy.

Tämä uusi laki tiukentaa jonkun verran tilannetta. Etsintä ihan jokamiehenoikeuksien puolella, tämmöinen näytteenotto, mahdollisuutena on tietysti se kevyin muoto, mutta sitten tämä hyödyntämisoikeus vaatii kaivosluvan, johon liittyen ainakin perusteluissa löytyy useita kohtia, mitkä tässä otetaan huomioon ja vielä niin, että tähän lupaan on mahdollisuus kirjoittaa erilaisia rajauksia, jotta näitä haittoja voidaan vähentää. Eräänä mainintana tai vastauksena kysymykseen ministeri Pekkarisen esityksessä oli myöskin se, mikä on tämä nykyinen tilanne muun muassa asuinrakennusten kohdalta. Tässähän muun muassa ihmiset, joiden pihojen lähelle tämmöinen kaivoshanke on tulossa, saisivat paremman mahdollisuuden myöskin siitä lausua ja nämä suojaetäisyydet olisivat myös kasvamassa.

Siihen en osaa ottaa kantaa, onko esitetty oikeus näitten aikajaksojen kohdalta riittävä ja mitenkä pitäisi määritellä tämä lupa, 15 vuotta vai mikä määrä. Mutta uraanin kaivamisessa kunnan päätöksenteon veto-oikeus kuulostaa sitä vastoin erittäin hyvältä ja se, että siellä on tietenkin myös nämä muutokset ydinvoimalainsäädäntöön. Näissä lupaviranomaisen säädöksissä on tietenkin monia kohtia, ja uskon, että verrattuna vuoden 1965 tilanteeseen meillä on ihan uusi maailma siinä, mitä kaikkia näkökulmia pitää huomioida. Muun muassa tämä jälkihoitovelvoite ainakin uskoakseni on tällä vuosikymmenellä ihan eri mallilla kuin vuoden 1965 lainsäädännössä, jotenka myöskin nämä ympäristöhaitat tulevat ihan eri tavalla kirjatuiksi.

Kritiikkiä varmaan lehdistön palstoilla ja muuten on tullut tähän Lemmenjoen tilanteeseen. Mutta kun meillä on muita paikkoja, joissa tätä kullanhuuhdontaa tai kullankaivua voidaan kuitenkin tehdä eikä se Lemmenjoeltakaan lopu kuin koneellisena, niin en näe sitä suurenakaan ongelmana.

Mikäli on uskomista tähän esitykseen, niin tässä on aika laaja konsensus saatu myöskin luonnonsuojelupuolen ja kaivosalan kohdalla. Mielenkiintoista on asiantuntijakuulemisessa kuulla, onko se realismia, vai onko taas vaan kirjattu, niin kuin muutamissa hallituksen esityksissä aiemmin, että on kuultu kyllä, mutta mitään ei ole otettu huomioon eikä muita kriittisempiä kommentteja. Mutta näitä varmaan asiantuntijakuulemisessa sitten lisää.

Omalta osaltani näen myöskin hankalana vielä tällä hetkellä ajatuksen siitä, miksi tähän on jätetty mahdollisuus myöskin luonnonsuojelualueiden käyttämiseen myöskin kaivostoiminnassa. Eikö meillä ole kuitenkin tätä muuta aluetta niin paljon, että luonnonsuojelualueet, jotka ovat aika rajatut, olisi voitu jättää ulkopuolelle? Mutta tähänkin varmaan tulee lisäinformaatiota. Pääasia on kuitenkin, että kaivoslaki uusiutuu ja se on edistysaskel, mennään parempaan suuntaan lupakäytännöissä ja muissa. Se selkeyttää tilannetta, ja kuten sanottu, toivottavasti myös hyödyntää meillä luonnonvaroja tuottaen uusia työpaikkoja.

Janne Seurujärvi /kesk:

Kunnioitettu herra puhemies! Pimenevän vaan ei synkän illan lopuksi vielä sananen Lemmenjoen kullankaivusta käydyn keskustelun perusteella. Ed. Rönni hyvin värikkäin sanakääntein kuvasi Metsähallituksen toimintaa Lemmenjoen kansallispuistossa. Itsekin asiasta jotain tietävänä haluan kommentoida ed. Rönnin sanomaa siten, että on ollut monia tulkinnanvaraisia ja ongelmallisia tilanteita käytännön toteuttamisen osalta sekä kullanhuuhdonta-alueella olevien asumusten että liikkumisen osalta. Siksi toivonkin, että valiokunta kuulee eri osapuolia ja kiinnittää lain perusteluissa huomiota myös näihin asioihin. Nimittäin ennakoin vaikeuksia.

Tämän lain 26 § lähtee siitä, että lähtökohtaisesti rakentaminen kullanhuuhdonta-alueella on kielletty. Kuitenkin kullanhuuhtoja voisi saada oikeuden rakentaa kooltaan vähäisen, kevytrakenteisen ja helposti siirrettävän rakennuksen tai rakennelman, jos se on välttämätöntä kullanhuuhtojan tilapäistä oleskelua ja tarvikkeiden säilyttämistä varten. Tarvittaisiin tässä tapauksessa Metsähallituksen erityinen lupa, jotta se rakentaminen voidaan toteuttaa. Nämä käytännön kokemukset siitä vaihtelevat, millä tavalla eri toimijoita on tuolla puistossa kohdeltu. Siksi olisi tärkeää, että lain perusteluissa nämä lainkohdat sitten hyvin selkeästi avattaisiin ja perusteluosa ei jättäisi tulkinnanvaraa, millä tavalla eri oikeudenomistajat sekä rakentamis- että liikkumisasioissa tuolla puiston alueella voivat toimia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Sivuilla 175 ja 176 tässä hallituksen esityksessä 273 uudesta kaivoslaista on aika perusteellisesti kuvattu, minkälaisia seurauksia luonnonympäristölle kullanhuuhdonta nykytavalla koneellisesti suoritettuna aiheuttaa. Siinä on muun muassa kalakantoihin kohdistuvia vaikutuksia jokien ja purojen pohjien liettymisen myötä.

Arvoisa puhemies! On tänään käyty laajasti keskustelua kaivoslaista. Itse myös otin tämän siirtomaa-ajattelu-käsitteen tähän mukaan siinä mielessä, että maa, joka rakentaa tulevaisuutensa kaivoksille, on todella kuin siirtomaa, kolonia, jonka rikkauksia hyödynnetään. Täällä ministeri Pekkarinenkin kuvasi itse, miten tehokkaasti ja miten paljon tämä hyödyntäminen tapahtuu suomalaisen veronmaksajan suorittamalla infran rakentamisella. Me maksamme infran, ja sitten tulee pahimmassa tapauksessa aika spekulaatioon taipuvainen ulkomaalainen kaivosyhtiö ja tyhjentää alueen, jättää jälkeensä ongelmat. Näitä keskeytyneitä hankkeita on tiedossa toki, ja myöskin niiden kohdalla tämä jälkihoito on jäänyt kesken. Mielestäni tämä asia on hallituksen esityksessä keskeneräisesti valmisteltu. Kahdessa vuodessa pitäisi kunnostaa, mutta mitään varsinaisia velvoitteita ei tähän ole. Uskotaan vain hyvään.

Arvoisa puhemies! Tämä yva-kysymys, sanon lopuksi sen, on tärkeä asia. Mielestäni, kun uraania etsitään, niin myöskin tämän koelouhinnan pitäisi olla yvan alaista.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut yllättävän hyvää ja rakentavahenkistä. Minä odotin vähän toisenlaista, mutta olen positiivisesti yllättynyt tästä. Muutamaa soraääntä lukuun ottamatta tämä on ollut ihan hyvä juttu.

Kiinnitän kuitenkin tässä vielä yhteenvedonomaisesti huomiota siihen, että se, mikä jää kiusaamaan vielä muutamaksi päiväksi oikein paljon tästä illasta, on se, kuinka ahne tämä meidän sukupolvemme on. Kun on kysymys tällaisesta uusiutumattomasta luonnonvarasta, niin edustajat katsovat, että heidän velvoitteensa ulottuu vain tämän sukupolven nyt ja tässä hyödyntämiseen. He viis veisaavat tulevista sukupolvista, tulevista ajoista, koska nämä luonnonvarat, joista tässä nyt on kysymys, ovat äärimmäisen rajalliset täällä Suomenniemellä.

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu rouva puhemies! Äskeisen puheenvuoron ideaan voi hyvin yhtyä. Eli meidän pitää huolehtia siitä, että nämä eri intressit, taloudelliset intressit, elinkeinointressit ja sitten kestävä taloudellisten arvojen hyödyntäminen, kohtaavat toisensa. Erityisesti kiinnittäisin tässä huomiota siihen, mitä ed. Paatero tuossa puheenvuorossa asiantuntevasti sanoi juuri näistä kriittisistä pisteistä, mitkä sitten täytyy ottaa huomioon.

Ed. Tiusaselle: Voisi ajatella, että joutuminen siirtomaan asemaan sen luonnonvarojen hyödyntämisessä on asia, jonka kanssa kannattaa olla tarkkana. Mutta toivotaan niin, että nimenomaan tämä synnyttää Suomessa sitten myös kestävää teollista tuotantoa ja jalostusta, joka sitten tuo työpaikkoja ja sitä kautta hyödyttää kestävällä tavalla myös sosiaalisesti suomalaisen yhteiskunnan kehittymistä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Hienoa päästä ensimmäisten joukossa sanomaan: arvoisa rouva puhemies!

Ed. Tiusanen käyttää hyvin värikkäitä ja pontevia sanankäänteitä puhuessaan siirtomaapolitiikasta ja luonnon raiskaamisesta, ja ei ainoastaan tässä vaan monissa muissakin yhteyksissä. Täytyy sanoa, että luonnonsuojeluunkin jotain kohtuutta toivoisi. Luonnon käytön ja luonnon monimuotoisuuden rooli muun muassa meidän maakunnassamme on hyvin keskeinen ja tärkeä. Se tunnustetaan, ja sillä on oma paikkansa, mutta kyllä ihmisille täytyy myös luoda edellytyksiä työhön, toimeentuloon, ja kaivostoiminta on yksi sellainen mahdollisuus, joka meillä maakunnassa hyvin laajasti ja vahvasti tunnustetaan.

Nyt olemassa olevan tiedon pohjalta useat joko olemassa olevat tai vireillä olevat kaivoshankkeet tulevat työllistämään maakunnan ihmisiä, ja mikä parasta: eri puolilla maakuntaa satoja, jopa tuhansia ihmisiä. Eli näissä perheissä näiden ihmisten tulevaisuudenodotuksissa näillä hankkeilla on merkittävä rooli. Huolehditaan niissä hankkeissa ympäristönäkökulmista parhaalla mahdollisella tavalla, ja uskon, että Suomessa se tehdään toisella tavalla kuin mainitsemassanne siirtomaapoliittisessa tilanteessa. Eli siltä osin on pakko todeta, että tämä argumentointi ei minun mielestäni sovi tämän lain käsittelyn yhteyteen eikä suomalaiseen tapaan toteuttaa politiikkaa.

Täällä jo aiemmin todettiin, että siinä olisi siirtomaapolitiikan henkeä, jos esimerkiksi Soklin kaivoksen mineraalit vietäisiin sellaisenaan rajan yli Venäjälle jalostettaviksi ja meille jäisi ainoastaan tyhjä monttu ja mahdolliset haitat katettaviksi. Tämäntapaista toimintaa ei meidän Suomen viranomaisten ja päättäjien tule olla tukemassa, vaan meidän täytyy huolehtia myös omista intresseistämme myös sen suhteen, että me perimme ne kohtuulliset maksut, joita tästä toiminnasta katsotaan muun muassa tämän lain myötä olevan oikeutettua periä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vastaan aluksi ed. Seurujärvelle. En nyt vertaa ihan, että tämä Talvivaaran nikkeli olisi Kongon koltaanin asemassa. Ei ihan onneksi näin ole. Mutta tarkoitan sillä sitä ja viittaan myös tähän kestävän kulutuksen ja tuotannon ajatukseen, että jos maa rakentaisi tulevaisuuttaan kaivoksille, jotka ovat pääsääntöisesti ulkomaalaisessa omistuksessa, tai sitten laajalle ydinenergiarakentamiselle, jonka idea olisi viedä ydinvoimalla tuotettua sähköä ulkomaille, taikka vesivoimalle, joka pohjautuisi laajojen alueiden peittämiseen vedellä, se ei ole mielestäni kestävää politiikkaa.

Arvoisa ed. Seurujärvi, sivuilla 175—176 teidänkin tukemassanne hallituksen esityksessä käydään aika laajasti läpi näitä ongelmia, mitkä liittyvät Lemmenjoen kansallispuiston kullankaivuun, tuohon raskaaseen konekaivuun. Siinä todetaan myös, että 10 000 ihmistä käy vuosittain kansallispuistossa, ja he eivät ole siis kullanhuuhtojia tai näitä -kaivajia vaan pääsääntöisesti vain muuta väkeä. Toki pitää tukea Lapin alueen tulevaisuutta, ja mielestäni ekologisesti toteutettu matkailu on ehdottomasti tulevaisuuden asia siellä.

Tällä tavalla haluaisin vain todeta lopuksi, että meillä on paljon varmasti tässä kaivosteollisuudessa vielä ja laissakin olisi parannettavaa ja yksi asia olisi tästä jälkihoidosta huolehtiminen. Tiedän, että Lapin maakunnassa on keskeneräisiä hankkeita, joidenka jälkihoitoa ei ole toteutettu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan rakentavahenkisesti ystävälleni ed. Seurujärvelle, että parasta ehdottomasti Lapille olisi se, että näitä kaivoshankkeita, joita potentiaalisesti siellä on, toteutettaisiin peräjälkeen sikäläisillä voimavaroilla niin, että sitä kaivostoimeliaisuutta kestäisi kymmeniksi, ehkä sadaksi seuraavaksi vuodeksi eteenpäin. Kaikkein synkin, arvoisa puhemies, skenaario on se, että nyt yhtäkkiä näitten arvokkaitten mineraalien maailmanmarkkinahinta nousisi aivan huippuunsa ja niille tulisivat ulkomaalaiset hyödyntäjät tänne siis fyysisesti, paitsi yhtiöt niin ulkomaalaiset tekijät. Siitä seuraisi sitten se, että kaikki ne kerralla eräällä tavalla ryöstettäisiin eikä teille jää yhtään mitään.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen, viisaita sanoja jälleen. Jos vain olisi mahdollisuus valita ja vaikuttaa asioihin niin, että tällainen jatkumo lappilaisten työllistämisestä näiden kaivoshankkeiden porrastamisella olisi suinkin mahdollista, niin sehän olisi ideaalitilanne. Toisaalta täytyy muistaa, että nämä nuppineulat kartalla, joita kaivoshankkeet nyt kuvaavat, tietysti ovat vain jäävuoren huippu siitä mahdollisesta hyödynnettävästä potentiaalista, joka kaivostoiminnassa meillä on, ja se toivottavasti takaa työtä ja toimeentuloa kymmeniksi, sadoiksi vuosiksi maakuntaan. Siltä osin näkymät maakunnassa ovat positiivisia. Toivottavaa olisi, että suomalaiset yritykset uudelleen kiinnostuisivat kaivostoiminnasta ja nämä esimerkit, jotka nyt olemassa olevien kaivosten osalta ovat, rohkaisisivat niitä panostamaan kaivostoimintaan ja hyödyntämään näitä malmioita itse. Siihen on myös valtiolla sanansa sanottavana. Valtio omistaa metalliteollisuusyrityksiä, joiden osalta tietysti valtiokin voi olla osaltaan tekemässä ratkaisuja, että kiinnostus kaivostoimintaan myös suomalaisen omistuksen kautta lisääntyy.

Tuohon Lemmenjoen tilanteeseen vielä ed. Tiusaselle totean, että kyllä haittoja on olemassa ja niitä on todennettu matkan varrella. Olen tässä keskustelussa tuonut esille huoleni siitä, että kahdeksan vuoden siirtymäaika koneellisen kullankaivun lopettamiseen voi päinvastoin aiheuttaa tilanteen, jossa nopeasti alueen hyödyntämisen kautta syntyy painetta lisäongelmiin muun muassa ympäristön kannalta, ja siksi pidempi siirtymäaika tässäkin mielessä ympäristön kuormituksen ja kestävyyden kannalta olisi varmasti parempi ratkaisu.

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Tuo ed. Seurujärven täsmennys tietysti on ymmärrettävä. Mikäli se, mitä ministeri Pekkarinen täällä totesi aikaisemmin tänään, että pienimuotoinen koneellinen kullankaivu on mahdollista, hänen käsityksensä asiasta, nyt sitten tulee päätökseksi, mitä itse en välttämättä toivo, niin tämän informaation välittäminen näillä raskailla koneilla kullankaivua suorittaville olisi tietysti ehkä yksi tapa, jolla tätä ikään kuin "kaikki nyt minulle näiden kahdeksan vuoden aikana" -ajatuksen toteuttamista voitaisiin hillitä. Tämä liittyy juuri tähän kestävään kulutukseen ja tuotantoon. Pienimuotoisestikin voidaan saada isoja ongelmia aikaan, jos lähdetään todella vauhdilla kaivukonetta käyttämään siellä Lemmenjoella. Tässä olette ihan oikeassa. Se on uhka. Mutta ei tuota aikaa kyllä pidä pidentää, mieluummin sitten lyhentää, jolloinka lyhentäminen vähentäisi näitä mainitsemiani haittoja.