Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta sovittiin kesäkuussa 2003. Uudistuksen keskeisenä lähtökohtana on muuttaa EU:n kokonaan rahoittamien peltokasvi- ja eläintukien, niin sanottujen cap-tukien, määräytymisperusteita siten, että tukea ei maksettaisi enää tuotannon perusteella. Tuen saamiseksi riittää tukikelpoisen pellon hallinta ja niin sanottujen täydentävien ehtojen noudattaminen. Niihin sisältyy hyvään maatalouteen ja ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä vaatimuksia.

Uudistuksen yhteydessä luotiin uusi suorien tukien järjestelmä. Sen keskeinen osa on tilatukijärjestelmä, johon sisällytetään pääosa nykyisistä cap-tuista. Tilatukijärjestelmään kuuluvista tuista muodostetaan tukioikeuksia. Uudistus tehtiin siksi, että laajentuneen EU:n maataloustuki ja -tuotanto olisivat ekologisesti ja taloudellisesti kestävällä pohjalla. Tärkeää on myös se, että cap-tuet muuttuvat uudistuksen myötä maailman kauppajärjestön Wto:n kriteerit kestäviksi. Uudistus koskee siis EU:n kokonaan rahoittamia cap-tukia. Maatalouden ympäristötukeen, luonnonhaittakorvaukseen tai kansallisiin tukiin sillä ei ole suoranaista vaikutusta. Vaikka cap-tuen osuus suomalaisten viljelijöiden kokonaistuloista on vain 12 prosenttia, on muutos kuitenkin periaatteellisella tasolla merkittävä ja koskettaa kaikkia maatiloja.

Uuden tilatukijärjestelmän päälinjoista on säädetty neuvoston ja komission asetuksilla, jotka ovat sellaisinaan jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä. Uudistuksessa jäsenmaille jätettiin kuitenkin mahdollisuus päättää yhteisölainsäädännön antamissa rajoissa eräistä tilatukimallin toimeenpanoon liittyvistä kysymyksistä. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laiksi tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta. Ehdotetun lain tarkoituksena on säätää niistä asioista, jotka on neuvoston ja komission asetuksissa jätetty jäsenvaltioiden päätettäviksi ja jotka ovat lain tasolla säädettäviä. Tällaisia ovat muun muassa tilatuen hallinnoinnissa käytettävän tukimallin valinta, järjestelmän käyttöönottovuosi, aluejako, yhdistelmämallin lisäosat sekä niiden kesto ja alenema. Ehdotetussa laissa on lisäksi ehdotettu annettavaksi monien yksityiskohtien osalta valtuus tarkempien säädösten antamiseen valtioneuvostolle. Esityksessä ehdotetaan, että laki Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta pysyisi voimassa ja sitä sovellettaisiin ensisijaisesti kaikkeen maatalouspolitiikan täytäntöönpanoon. Ehdotettu laki täydentäisi kyseistä lakia tarpeellisilta osin muun muassa valtioneuvoston asetustason valtuussäännöksien ja tukioikeuskriteeriä koskevien säännösten osalta.

Arvoisa puhemies! Tilatukimallia koskevat valinnat ja päätökset joudutaan tekemään annettujen tiukkojen reunaehtojen puitteissa. Tehtävä on haasteellinen. Tukijärjestelmäkokonaisuutta suunniteltaessa on haluttu varmistaa se, että tuotannon taloudelliset toiminta- ja kehittämisedellytykset säilyvät kaikissa tuotantosuunnissa ja kaikilla alueilla. Tavoitteena on, että kaikki tuotantoa jatkavat tilat saavat edelleen kohtuullista tukea. Tukijärjestelmän tulisi olla myös yrittäjyyteen kannustava sekä toteutukseltaan viljelijöiden ja hallinnon kannalta mahdollisimman yksinkertainen.

Uudistuksen kansallista toteutusta on valmisteltu yhteistyössä tuottajajärjestöjen kanssa. Tilatukimallia koskevien linjausten taustalla on perusteellinen selvitystyö, johon myös tutkimuslaitokset osallistuivat. Uudistusvaihtoehtojen vaikutuksia eri tuotantosuunnissa ja -alueilla on tarkasteltu mallittamalla runsaalle 73 000 tilalle ennakoidut tukimuutokset ja tarkastelemalla tukimuutoksia vuosien 2003—2006 välillä.

Valtion ja tuottajajärjestöjen neuvottelijoiden kesken saavutettiin yhteinen näkemys tilatukijärjestelmän linjauksista 1.3. tänä vuonna. Eduskunnalle nyt annettu lakiehdotus on saavutetun neuvottelutuloksen mukainen. Esityksessä ehdotetaan, että Suomessa tilatukijärjestelmä toteutetaan niin sanotun yhdistelmämallin pohjalta vuoden 2006 alusta lukien. Yhdistelmämallissa tukioikeus muodostuu alueellisesta tasatukiosasta ja mahdollisesta tilakohtaisesta lisäosasta. Yhdistelmämallia ehdotetaan hallinnoitavaksi peltokasvien nykyisten viitesatoalueiden mukaisella tukialuejaolla, jolloin tukialueet olisivat A-, B- ja C1-alue ja C2—C4-alue. Lisäosaksi ehdotetaan 100 prosenttia maitopalkkiosta, 30 prosenttia sonni- ja härkäpalkkiosta sekä 40 prosenttia tärkkelysperunan tuotantoon sitomattomasta tuesta. Tilakohtainen lisäosa muodostetaan viitekaudella 2000—2002 sonni- ja härkäpalkkiota saaneille tiloille, viitekaudella 2000—2002 tärkkelysperunan tukea saaneille tiloille, 31. päivä maaliskuuta 2006 maitopalkkioon oikeutetuille tiloille sekä tiloille, jotka ovat oikeutettuja saamaan tilakohtaisen lisäosan kansallisesta varannosta. Tilakohtaisten lisäosien saaminen ei edellytä tuotantoa. Rakennekehitys erityisesti maidon- ja naudanlihantuotannossa jatkuu kuitenkin edelleen. Mikäli lisäosina maksettava tuki olisi pysyvää, se suuntautuisi ajan kuluessa yhä enemmän sellaisille tiloille, jotka ovat luopuneet maidon- ja naudanlihantuotannosta, siksi on välttämätöntä, että siirtymävaiheen jälkeen tilakohtaisista lisäosista luovutaan.

Lisäosien ehdotetaan säilyvän vuoden 2006 tasolla vuoteen 2010 saakka. Vuosina 2011—2013 lisäosien suuruus olisi 70 prosenttia, ja vuosina 2014 ja 2015 niiden suuruus olisi 35 prosenttia alkuperäisestä tasosta. Vuodesta 2016 alkaen lisäosia ei maksettaisi. Tilakohtaisten lisäosien alenemaa vastaavasti alueellista tasatukiosaa korotetaan. Siirtymävaiheen jälkeen tilatukijärjestelmää sovelletaan alueellisen tasatukimallin pohjalta, missä tukialueen kaikkien hehtaarien tukioikeuden arvo on saman suuruinen.

Vaikka uudistuksen päälinja on irrottaa tukien ja tuotannon välinen yhteys, voidaan osa cap-tuista edelleenkin maksaa tuotantosidonnaisena. Näistä tukimuodoista ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella. Tuotantosidonnaisina tukina on tarkoitus maksaa pääosa nykyisistä sonnipalkkioista, 50 prosenttia uuhipalkkioista ja sen lisäpalkkiosta, 60 prosenttia tärkkelysperunan EU-tuesta sekä 100 prosenttia timotein siementuotannon EU-tuesta. Lisäksi tilatukiasetuksen artiklan 69 mukaisena tukena on tarkoitus maksaa tuotantosidonnaista tukea emolehmille, raskaille sonneille sekä mahdollisesti myös teurashiehoille. Peltokasveista tätä tukea pyritään maksamaan ensisijaisesti öljykasveille ja rukiille.

Artiklan 69 mukaisen tuen käyttö vaatii komission hyväksynnän ja edellyttää joko ympäristöön tai laatuun ja markkinoihin liittyviä perusteita. Asian valmistelu tältä osin jatkuu. Alkuvaiheessa yhdistelmämallin tasatukena maksetaan 80 prosenttia, tilakohtaisina lisäosina 13 prosenttia ja tuotantosidonnaisina tukina sekä tilatukiasetuksen 69 artiklan mukaisena tukena 7 prosenttia tilatukeen käytettävissä olevasta määrärahasta.

Arvoisa puhemies! Tehtyjen linjausten tavoitteena on ollut aikaansaada kansallisen päätäntävallan rajoissa eri tuotantosuuntien ja alueiden kesken mahdollisimman tasapainoinen ja nykyiset kokonaistukisuhteet säilyttävä tukikokonaisuus. Nyt valittu malli toteuttaa nämä vaatimukset parhaalla mahdollisella tavalla, joka EU:n uudistuksen ehdoilla voitiin saavuttaa. Silti tilatasolla ei voida välttää merkittäviäkään muutoksia vertailuvuotena käytetyn vuoden 2003 tilanteeseen verrattuna. Muutoksia arvioitaessa on otettu huomioon myös muissa tukijärjestelmissä tapahtuvat muutokset vuosien 2003 ja 2006 välillä. Arviot perustuvat staattiseen ennustemalliin, eikä niissä ole siten voitu ottaa huomioon tilojen omaehtoista sopeutumista tilanteeseen.

Maitotiloilla EU:n suorien tukien arvioidaan säilyvän maidon tukijärjestelmän muutokset huomioon ottaen lähes vuoden 2003 tasolla, ja nautatiloilla suorat tuet alenevat keskimäärin vajaat 4 prosenttia. Sika- ja siipikarjatiloilla EU-tulotuet alenevat arviolta prosentin verran, kun taas viljatiloilla ne eivät keskimäärin juurikaan muutu vuodesta 2003. Valitussa tilatukimallissa maitotiloilla ja muilla nautatiloilla kokonaistukien, siis tilatuki, ympäristötuki, luonnonhaittakorvaus ja kansalliset tuet, arvioidaan säilyvän kokonaisuudessaan suurin piirtein vuoden 2003 tasolla. Nautatilojen tilaryhmässä tukimalli soveltuu kuitenkin emolehmätiloille keskimäärin paremmin kuin sonnitiloille. Sika- ja siipikarjatiloilla kokonaistuet alenevat keskimäärin vajaat 5 prosenttia, ja viljatiloilla kokonaistuet puolestaan lisääntyvät arviolta runsaat 3 prosenttia. Sika- ja siipikarjatilojen kokonaistukimuutos johtuu pääosin kansallisten tukien alenemasta.

Tarkasteltaessa kokonaistukien arvioitua muutosta vuosien 2003 ja 2006 välillä voidaan todeta, että pääosalla tiloista jäävät muutokset melko vähäisiksi. Tiloista 73 prosentilla kokonaistuet lisääntyvät tai vähenevät enintään 10 prosenttia. Tiloja, joilla kokonaistukien arvioidaan alenevan yli 10 prosenttia, arvioidaan olevan tuotantosuunnasta riippuen 0—18 prosenttia tilamäärästä. Sika- ja siipikarjatiloilla osuus on suurin, mikä selittyy pääosin kansallisten tukien muutoksella. Toisaalta osalla tiloista tukien kokonaismäärä voi kasvaa merkittävästikin. Vaikka uudistuksen keskimääräiset muutokset jäävät suhteellisen vähäisiksi, kohdentuu uudistus tilatasolla yksittäisille tiloille varsin eri tavoin riippuen muun muassa tilan pellonkäytöstä sekä kokonaispeltoalan ja eläinmäärän välisestä suhteesta.

Arvoisa puhemies! Suomen tulee ilmoittaa komissiolle viimeistään 1.8. tänä vuonna valittava tilatukimalli ja sen keskeinen sisältö. Tämän vuoksi on tärkeää, että lakiesitys voitaisiin käsitellä eduskunnan kevätistuntokauden aikana siten, että se tulisi voimaan viimeistään heinäkuun alussa. Pikainen voimaantulo on tarpeen myös tilatukimallin käyttöönottoon liittyvän valmistelun kannalta. Samalla se antaa pohjan viljelijöille tehdä tilojen kehittämiseen liittyviä päätöksiä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Korkeaoja nyt selvitti tätä asiaa, niin hän viittasi puheensa alkupuolella myöskin ympäristöön ja siihen, että maatalouden pitää olla ympäristönäkökulmasta kestävää. Tämä ympäristötuen käyttö ikään kuin ympäristönsuojelullisiin kohteisiin on yksi asia. Sitten toinen näkökulma on sellainen, että oikeastaan johtuu koko tuki siitä, että Suomen ympäristölliset olosuhteet maatalouden harjoittamiselle ovat tavallista heikommat, ja sen vuoksi tämä tuki on. Kuitenkin toivoisi, että ministeri voisi harkintansa mukaan tätä asiaa täsmentää, mikä hänen näkökulmansa on. Onko kuitenkin tämä ympäristöpainopiste, siis ympäristönsuojelullinen painopiste tässä tärkeä? Mehän kaikki tiedämme, että esimerkiksi vesistöjen rehevöityminen ja Itämeren rehevöityminen hyvin paljon johtuu Suomen ja muidenkin maiden maataloudesta.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelin ministeri Korkeaojan esitystä, niin väkisin tuli mieleen Veikko Lavin Tukilisäjenkka, että kuinka tästä kukaan mitään selvää saa, ja siellä oli raskaat sonnit ja muut, jotka kaipaavat sitten täsmennystä.

Mutta viljelijän määritelmästä, arvoisa herra ministeri, niin vieläkö Elisabet-monarkki mahtuu tämmöiseen viljelijäsiipeen eli viljelijän määritelmän alle, jolloin voidaan miljoonia Suomen markkoja maksaa brittiläiselle kuningattarelle maataloustukea? Vieläkö tällainen mahtuu viljelijä-nimikkeen alle?

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Korkeaoja, en tiedä, kuuntelinko huonosti, mutta en ollut havaitsevinani, että olisitte käsitellyt tätä vuokrapeltojen kohtelua tällaisena perustuslaillisena kysymyksenä, miten se on tässä esityksessä ratkaistu. Tokihan perustuslakivaliokunta varmasti käy tämän ongelman kokonaan läpi ja katsoo, minkälaisiin sitoumuksiin hallitus on 2003 Brysselissä sitoutunut, mutta olisi hyvä kuulla, mikä tässä on se ratkaisu.

Sitten toinen kysymys: Mikä on tilanne 11 vuoden kuluttua 2016, kun nämä lisäosat loppuvat kokonaan? Te tarkastelitte tätä kehitystä vain lähivuosina, mutta me olemme sen ikäisiä ministeri Korkeaojan kanssa, että toivon mukaan elämme vielä 20 vuoden kuluttua. Onko Suomessa silloin maataloutta, kun vietämme 75-vuotisjuhliamme?

Kimmo  Tiilikainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri kun tuntui, että suomalaiset viljelijät ovat tähän EU:n jäsenyyteen sopeutuneet, niin sitten tuli tämä cap-reformi, joka tavallaan pisti hommat uuteen alkuun. Aivan niin kuin tuosta ministerin alustuksesta kävi selvästi selville, tämän uudistuksen tavoitehan oli yksinkertaistaa tukijärjestelmää. Tiedetään hyvin se, minkä takia näihin tämmöisiin monimutkaisiin sovelluksiin sitten Suomen kohdalta jouduttiin, koska haluttiin turvata se, että kohtuuttomia muutoksia tilatasolla ei tapahdu huolimatta järjestelmän muutoksesta. Mutta pyytäisin ministeriltä jonkinlaista osviittaa ja arviota siitä, onko muissa jäsenmaissa tämä kansallisen mallin valinta johtanut järjestelmän yksinkertaistamiseen tai yksinkertaistumiseen vai onko kaikkialla jouduttu yhtä monimutkaiseen sovellukseen.

Sirkka-Liisa Anttila  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle haluaisin todeta, että Suomessahan on Euroopan unionin tiukin ympäristöohjelma, jonka pohjalta sitten ympäristötukea maksetaan. Kyllähän selkeät tulokset on olemassa siitä, että harjoitettu ympäristötukipolitiikka on vähentänyt päästöjä, mutta toki sillä sektorilla vielä on tehtävää. Ydinkysymys onkin se, että me jatkossa säilytämme entistä enemmän tiukan yhteyden sen välillä, että mitä ympäristötoimenpiteitä tehdään, niin niistä pitää myöskin sitten korvata. Eli halusin vaan ed. Tiusaselle todeta, että järjestelmä on todella tiukka.

Jari  Koskinen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Korkeaoja luetteli näitä, minkälaisia vaikutuksia tällä on tiloille tai tuotantosuunnille. Useammassa kohtaa hän totesi siitä, että muutokset tai tukien puuttuminen johtuvat siitä, että kun kansallisia tukia kerran on jouduttu muuttamaan. Varmaan on hyvä todeta sekin, että se, minkä takia kansallisia tukia on jouduttu muuttamaan, johtuu siitä, että artikla 141 -neuvottelut epäonnistuivat. Nyt sitten tällä koitetaan paikata jotain tai korjatulla lfa-tuen lisäosalla yritetään paikata jotain, mutta sehän ei onnistu kaikissa kohdissa, jolloin tänne syntyy väliinputoajia. Se on aika valitettava asia.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällainen periaatteellisempi kysymys tähän tietysti liittyy, että vaikka en ole maatalouden asiantuntija, mutta minulla on sellainen käsitys, että maanviljelijät aina ovat taistelleet ja tehneet kovasti työtä sen puolesta, että ovat saaneet tuotantoa suuremmaksi, lehmät paremmin lypsäviksi ja pellot paremmin kasvaviksi, ja nyt kun irrotetaan tämä tuotanto tästä tuesta, onko se tällainen ongelma, voisiko sanoa, työmotivaation ja elämismotivaation kannalta.

Toinen kysymys sitten näistä ympäristötuista. On varmasti totta, että ne on hyvä asia, paljon saatu aikaan, mutta niitä on myös kritisoitu sillä tavalla, että ne vähän niin kuin liian summamutikassa kohdentuvat ja niillä ei saada sitä vaikuttavuutta, niin kuin pitäisi saada, jos otetaan huomioon (Puhemies: Aika!) esimerkiksi erilaisia olosuhteita eri puolilla maata, että paremmin kohdentamalla voitaisiin saada tehokkaammin vielä vaikuttamaan ympäristön kannalta nämä ympäristötuet.

Aulis Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä muutoshan juontaa juurensa Wto-neuvotteluihin, kuten ministeri totesi, mutta kysyisin sitä, että kun on kokonaan EU:n maksamasta tuesta kysymys, mikä ministerin arvio on vähän pidemmällä tähtäimellä. Onko siellä todella varoja käytettävissä EU:lla? Nyt tietysti alkuvuosina sinne 2010 saakka on, mutta että ei ole vaan sitä vaaraa, että tämä vedetään kuitenkin pidemmällä tähtäimellä pois. Suomen maataloudelle tämä kolmasosa tuista on kuitenkin aivan välttämätön tämän kannattavuuden turvaamiseksi.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri toi puheessaan esille, että vaikka uudistuksen keskimääräiset muutokset jäävät suhteellisen pieniksi, niin kohdentuu uudistus tilatasolla kuitenkin yksittäisille tiloille varsin eri tavoin riippuen muun muassa siitä, mikä on peltopinta-ala suhteessa karjamäärään. Nyt tätä ei ole sitten kuitenkaan pystytty arvioimaan, mitä se mahdollisesti tulisi olemaan. Eli minä uskon, että myös valiokunnassa tullaan tähän asiaan kiinnittämään huomiota asiantuntijakuulemisen kautta. Mutta kysynkin ministeriltä, että jos tässä nyt on syntymässä joku tämmöinen kohtuuton, aivan kohtuuton tilanne, onko sitten olemassa välineitä, joilla voitaisiin paneutua näihin tilanteisiin, että tämmöiselle tehokkaalle tilalle ei sitten tämän uudistuksen myötä käy huonosti.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Sirkka-Liisa Anttilaa hänen huomioistaan ja huomautuksestaan, mutta muistutan edelleenkin mieliin ja myös pöytäkirjaan siitä, että kuitenkin Itämeren rehevöityminen jatkuu, ja tiedämme, että yksi syy on maataloudesta huuhtoutuvat ravinteet, fosfori ja ennen muuta typpi, ja eihän Suomi yksin tietenkään ole tässä syyllisenä. Puolan maatalous — suurin typen tuottaja on Puola ja sen päästöt Itämereen typen suhteen. On myös paljon muita lähteitä. Mutta on hyvä muistaa, että kovin valmis tämä asia ei ole.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Lyhyesti kommentteja esitettyihin kysymyksiin.

Ympäristötuen osalta lähtökohta on ilman muuta se, että tällä pyritään vaikuttamaan parempaan ympäristönsuojelun tasoon. Painopiste on sillä puolella. Tämä on sillä tavalla tärkeä lähtökohta jo siitä näkökulmasta, että tukitaso on varsin korkea. Tämmöisen tukitason yleinen hyväksyttävyys edellyttää sitä, että tällaisia ympäristöhyötyjä tuella saadaan.

Ed. Soinille: Tämä meidän tukijärjestelmämme on kiistatta hyvin monimutkainen ja monesta elementistä koostuva. Valitettavasti emme Suomessa voi yksin tehdä päätöstä siitä, että tämä järjestelmä yksinkertaistettaisiin meidän näkökulmastamme. Meillä tarvitaan näitä kaikkia työvälineitä, että riittävä tukitaso tuotannon edellytysten säilyttämiseksi voidaan säilyttää.

Tämä uudistus EU-tasolla merkitsee erittäin monessa maassa huomattavaa järjestelmän yksinkertaistamista. Siinä mielessä, kun ajatellaan pelkästään tätä cap-uudistusta, se johtaa kyllä selvästi markkinaehtoisemman ja yksinkertaisemman järjestelmän toteutumiseen, mutta meillä ongelma on se, että joudutaan ottamaan käyttöön tämä top up -järjestelmä tässä cap-uudistuksessa, joka lisää sen monimutkaisuutta, ja toisaalta sitten meillä on nämä monet muut tukijärjestelmät edellä mainituista syistä.

Ed. Jari Koskiselle totean sen, että sen käsityksen ylläpitäminen, että 141 artiklaa koskevat neuvottelut epäonnistuivat, johtaa sellaiseen käsitykseen, että jossain tilanteessa tulevaisuudessa olisi mahdollista saada oleellisesti toisenlainen tulkinta tästä artiklasta. Tässä mietin, pitääkö ed. Koskinen todella realistisena ajatella, että tämän artiklan mukainen tulkinta voisi olla nykyisestä oleellisesti poikkeava, ja mahtaako olla asia niin, että tavoitteen asetelmassa tehtiin pahemman laatuisia virheitä.

Mitä tulee sitten varojen riittämiseen, niin tässä suhteessa on todettava, että mitä pidemmälle eteenpäin katsotaan, sitä enemmän epävarmuustekijöitä tietysti unionin tasolla tähän rahoituksen riittävyyteen taikka rahoituksen tason säilymiseen sisältyy. Ensimmäinen ongelmapaikka on jo vuosi 2007, kun uusi rahoituskausi tulee voimaan. Vaikka lähtökohtana on ollut se, että tämä capin uudistuksen rahoitus säilyy nykytasolla vuoteen 2013, niin on esitetty keskustelussa eräiden valtionpäämiesten toimesta jo nyt, että tämä cap-tukirahoitus avattaisiin tämän uuden rahoituskauden päätöksiä tehtäessä. Näin ollen tähän tilanteeseen kyllä sisältyy tiettyjä epävarmuustekijöitä.

Jari Koskinen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti vielä 141:stä: Tavoitteenasettelu tapahtui edellisen hallituksen aikana. Sen jälkeen kun tämä hallitus aloitti toimensa, nykyinen hallitus ministeri Korkeaoja mukaan lukien hyväksyi aiemmin asetetut neuvottelutavoitteet, vielä määritteli niihin vähän enemmän sitä rahamäärää, mitä haetaan sieltä. Kun yhtäkään tavoitetta ei saatu läpi neuvotteluissa, minä en voi millään tavalla ymmärtää, että neuvotteluissa olisi onnistuttu. Jos edes yksi tavoite olisi mennyt läpi, olisi voinut sanoa, että jotain saatiin läpi.

Toinen asia sitten on, olivatko tavoitteet realistisia vai epärealistisia. Jos ne olivat epärealistisia, niin yhtä lailla epärealistisiin tavoitteisiin sitoutui nykyinen hallitus kuin edellinenkin hallitus. Jos ne olivat realistisia, niin sama logiikka toimii siinäkin.

No sitten, miten on jatko? Jos luodaan mielikuva, että neuvottelut menivät hyvin ja onnistuttiin, miten sitten seuraavalla kierroksella käy? Ne sanovat, että tehän saitte viimeksi jo niin paljon, mitä te nyt enää pyydätte. Jos me sanomme täällä, että me emme ole tyytyväisiä, niin kuin me emme ole eivätkä viljelijät ole, se on ainakin yksi, mitä voidaan suoraan sanoa seuraavalla kierroksella, että Suomessa ei oltu tyytyväisiä edelliseen ratkaisuun. Sen takia yritämme saada nyt paremman ratkaisun aikaiseksi.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tietysti on hyvä todeta tässä nyt, että tämä on tuottajajärjestöjen ja hallituksen yksimielinen esitys, joka tietysti antaa hyvän pohjan käsitellä tätä asiaa. Se, mitä edellisen hallituksen aikana tapahtui, oli tietysti se, että ratkaisua ei saatu aikaan ja tuli takaraja siitä, että kun EU laajeni kymmenellä uudella jäsenmaalla, tuli tehdä ratkaisu.

Mutta kysyisinkin, kun tämä vuosi on maaseutunuorten teemavuosi, 2005, joka sopii tietysti nyt näin keskusteluun mukaan, ja täällä ed. Kankaanniemi kysyi, onko maataloutta vuoden 2016 jälkeen. Nämä nuoret maanviljelijät vetoavat meihin: tehkää sellaisia ratkaisuja, että on tulevaisuudenuskoa. Nyt esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla investoidaan kaikista eniten koko EU:n historian aikana, eli uskoa on. Mutta kuinka pitkälle tällä ratkaisulla voidaan mennä tulevaisuudessa? Tulee 141-, 142-ratkaisua, neuvotellaan 2006. Mitä kerrotte heille?

Kimmo  Tiilikainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on kyselty tämän uudistuksen ympäristövaikutuksia, ja täytyy vastata, että esimerkiksi sillä tavalla niitä ihan selvästi löytyy, että kun nyt esimerkiksi lypsykarjatiloilla hyvin suuri osa tuesta siirtyy tilatukeen, niin se vaikuttaa siten, että tilat, joilla pellon ja karjan keskinäinen suhde on tasapainossa, hyötyvät tai säilyvät ennallaan. Toisaalta sitten on nähty ongelmia, että semmoiset voimakkaasti investoineet tilat, joilla peltoala ei ole pysynyt mukana eläinmäärän kehityksessä, kärsivät tästä. Mutta kun katsotaan eteenpäin, tämä järjestelmä antaa tämmöisille tiloille myös voimakkaan kannustuksen hankkia lisää sitä peltoalaa, jotta se tasapaino pellon ja karjan välillä säilyy ja karjatalouden ympäristöpäästöt siten pysyvät kurissa.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Maatalouden tulevaisuuden näkymiä on syytä pohtia, ja keskeisesti tämä aihealue tulee esille myöhemmin tänä vuonna, kun eduskunta saa käsiteltäväkseen maatalouspoliittisen selonteon, mutta jo tässä yhteydessä on tietysti syytä todeta, että kyllä tämä tukirakenne kokonaisuudessaan luo näkymän tulevaisuudelle, nuorille viljelijöille.

Kuten ed. Wallin totesi, meillä on käytössä Euroopan korkeimmat investointitukimahdollisuudet, ja se antaa hyvän lähtökohdan rakenteen ja sitä kautta kilpailukyvyn kehittämiselle ja laadukkaan, korkeatasoisen maataloustuotannon harjoittamiselle.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys tilatukijärjestelmän käyttöönotosta meillä täällä Suomessa jättää edelleen avoimeksi monet, monet viljelijöiden toimeentulon kannalta elintärkeät kysymykset.

Epäonnistumisesta toiseen kulkeneiden Suomen EU:n kanssa käymien maatalousneuvotteluiden tuloksena syntyy vain lisää byrokratiaa, mutta todelliset avainkysymykset maatalouden tulevaisuuden kannalta jäävät ratkaisematta. Esimerkkinä järjettömän hallinnon lisääntymisestä on uuden neuvontajärjestelmän luominen vuoden 2007 alkuun mennessä. Näin huolimatta siitä, että Suomella on jo erittäin hyvä ja toimiva viljelijöitten neuvonta- ja tukiorganisaatio olemassa, toisin kuin suurimmassa osassa muita EU-maita tällä hetkellä.

Hallitushan lupasi jo vuoden 2003 kesällä, siis lähes kaksi vuotta sitten, tuovansa maatalouspoliittisen selonteon eduskunnan käsittelyyn vielä sen vuoden syksyllä. Kuitenkin viime vuoden kesäkuussa saimme tilaisuuden keskustella suomalaisen maatalouden lähihistorian suurimmasta muutoksesta vain pääministerin eduskunnalle antaman ilmoituksen yhteydessä. Eduskuntakeskustelulle varattiin tuolloin ainoastaan kahden tunnin määräaika. Sen jälkeen hallitus on vain omassa keskuudessaan valmistellut uudistusta, eikä tämä lupaa hyvää.

Johtuen siitä, että valmistelu on kestänyt niin pitkään, viljelijöille jää nyt liian vähän aikaa perehtyä ja valmistautua uudistukseen varsinkin, kun uudistuksen vaikutukset koskevat jo kohta alkavaa viljelykautta. Monin paikoin peltomaan kysyntä on nyt kasvanut voimakkaasti ja tulee edelleen lisääntymään viljelijöiden tietoisuuden lisääntyessä. Erityisesti alueilla ja paikkakunnilla, joilla on suuria eläinmääriä ja vähän peltopinta-alaa, sekä vuokra- että pellon kauppahinnat ovat nousseet nyt korkeiksi.

Esityksessä ollaan leikkaamassa tukioikeuksia heti kättelyssä 3 prosenttia lineaarisesti, ja kun tähän lisätään vielä se, ettei hallitus ole kyennyt toimenpiteillään hillitsemään cap-tukialan lisääntymistä viime vuosina, tämä puolestaan on aiheuttanut sen, että kaikkia viljelijöitä koskevat cap-tukien leikkaukset ovat pahimmillaan jopa 9 prosenttia.

Hallituksen esityksessä tukioikeuksien omistusoikeus vuoden 2006 jälkeen jää sen toivomuksen varaan, että peltojen omistaja saa vuokralaisen kanssa sovittua tukioikeuden palaavan omistajalle vuokra-ajan päättyessä. Pellon omistaja voi saada tukioikeudettomat pellot hallintaansa vuokra-ajan päättyessä, ellei vuokralainen sitten halua olla sopuisa ja palauttaa myös tukioikeuksia. Se on siis vuokralaisen tahdosta paljolti tämän jälkeen kiinni.

Lisäksi lahjaveroon liittyvät kysymykset, vaikka ne onkin nostettu tässä aivan oikein esille, hyvä niin, jäävät esityksessä kuitenkin lopullisesti avoimiksi.

Tässä esityksessä hallitus on jättänyt kokonaan vaille huomiota yhden keskeisen tukimuodon, nimittäin kuivauskorvauksen ja siitä luopumisen. Kuivauskorvaus yhtenä Suomelle räätälöitynä tukimuotona poistuu tämän uudistuksen myötä. Maaliskuussa 1999 Paavo Lipposen ensimmäisen hallituskauden aikana neuvoteltu erityinen Suomen vaikeat ilmasto-olot huomioon ottava kuivauskorvaus ollaan nyt vähin äänin siirtämässä tilatukimallissa osaksi alueellista tasatukea. Tuleekin väistämättä mieleen, että edellisten hallitusten saavuttamat neuvottelutulokset EU:n kanssa maatalousneuvotteluissa jäävät historiaan suurina menestystarinoina. Tämä ei ole ainoastaan minun henkilökohtainen käsitykseni, tämän lausui juuri lähestulkoon näillä sanoilla myöskin viljelijöitten etujärjestön MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä hiljakkoin. Tästä merkittävästä muutoksesta, siis kuivauskorvauksesta luopumisesta, ei ole esityksessä mainintaa rivilläkään.

Myös lfa-tuen lisäosien jakautuminen kääntyi eteläsuomalaisten viljelijöitten tappioksi, kun tukisuhteita muutettiin neuvotteluissa EU-komission kanssa. Tästä seuraa vielä tilatasolla suuria ongelmia, vaikeuksia.

Kuten olen tässä puheenvuorossani todennut, tämä hallituksen esitys on erittäin sekava. Tässä vaiheessa meidän kansanedustajien olisi ehdottomasti pitänyt saada käyttöömme jo kuluvan kuukauden aikana maa- ja metsätalousvaliokunnassa esitellyt pylväsdiagrammit. Niistä diagrammeista erittäin selvästi kävivät ilmi tämän uudistuksen mukanaan tuomat muutokset ja vaikutukset eri tuotantoalueilla, eri tuotantosuuntien osalta.

Miksi ministeriö ei voinut pyynnöistä huolimatta toimittaa näitä paljon havainnollistavia, erittäin paljon havainnollistavia kuvia eduskunnan käyttöön? En onnistunut perustuslakiinkaan vetoamalla saamaan näitä käyttööni eilen, ja vielä ihmeellisemmäksi, suorastaan perin kummalliseksi tämän asian muuttaa se tieto, jonka sain vähän ennen istunnon alkua, että hallitus, siis ministeriö, on jakanut näitä samoja pylväsdiagrammeja muille tahoille ennen tätä päivää.

Arvoisa puhemies! Ministeri Korkeaoja on useaan otteeseen perustellut Suomen valitsemaa aikataulua sillä, että ottamalla tilatukijärjestelmän käyttöön myöhemmin kuin naapurimaissa, voimme ottaa oppia esimerkiksi Tanskasta. Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan ole muutamaa riviä enempää Tanskan-mallia. Lisäksi nykytilan kuvauksessakin todetaan, että maatalous on siellä, siis Tanskassa, aivan eri pohjalla kuin meillä. Tässä esityksessä todetaan, että heillä ei ole vastaavia perheviljelmiä ja sukupolvenvaihdoslainsäädäntöä. Samalla tässä hallituksen jahkaillessa on lisätty maatalousväestön epätietoisuutta tulevaisuudestaan sekä on aivan varmasti heikennetty pellonvuokraajien keskinäisiä suhteita.

Tämä hallituksen esitys on pelkästään ikään kuin taulun kehys, josta puuttuu itse pääasia: suomalaisen maatalouden tulevaisuuden kuva. Ellei eduskunta pysty asiantuntijakuulemisten jälkeen kirjoittamaan mietintöön sisältöä eli maatalouspolitiikan konkreettisia suuntaviivoja, saattaa seurata, että nyt ollaankin laatimassa kotimaisen ruuantuotannon saattohoitoa, siis pitkälti suomalaisen elintarviketalouden saattohoitoa, huolimatta siitä, että keskusta, maanviljelijöitten oma puolue, on nyt päävastuussa.

Suomen kaltainen korkean hintatason maa tulee olemaan houkutteleva tuontikohde ulkomaisille yrityksille. Kasvavan tuonnin myötä on viljelijöitten toimeentulo ankarassa puristuksessa. Suomen järjestelmä on kaikkine lfa-tuen lisäosineen rakentumassa sen varaan, että lfa-tukijärjestelmä on ikään kuin kiveen hakattu. Mitenkäs sitten käy, jos osa maasta lähtee lfa-tuen piiristä, kuten joissakin komission esityksissä on viime aikoina väläytelty? Siinä tapauksessa koko uudistus on rakennettu väärälle pohjalle.

Lopuksi, herra puhemies, siteeraan kaikkien mietittäväksi sitä, mitä hallitus mahtaa tarkoittaa perustelutekstien ensimmäisellä sivulla lausuessaan seuraavasti: "Viljelijöille on maksettava kohtuullinen - - korvaus kuluttajien heiltä odottamista erityispalveluista. Lisäksi maaseutuväestölle on luotava vaihtoehtoisia toimeentulomahdollisuuksia sekä turvattava alueiden kehitysmahdollisuudet." Viitanneeko tämä juuri tuohon äsken mainitsemaani saattohoitoajatukseen?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilälle on pakko muistuttaa siitä, että jos nyt sitten niitä vanhoja kaivellaan, niin kaivellaan sitten niin perusteellisesti, että kokoomuksen ollessa hallituksessa 750 miljoonaa markkaa leikattiin kansallista tukea ja se oli Suomen oma päätös, siihen ei edes komissio vaatinut neljän vuoden aikana, eli lähes 3 miljardia mummunmarkkaa tätä kautta maatalous menetti tukia, joita maataloudelle oli luvattu EU-jäsenyyden alkaessa. Puhutaan tämäkin asia nyt sitten saman tien, kun kerran lähdettiin tikulla vanhoja muistelemaan.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Hemmilälle, joka tuntee maatalouden, huomauttaisin, että meillä on esitys nyt laiksi tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta, jonka on tuottajajärjestö pitkällisen valmistelun kautta yhdessä ministeriön kanssa tehnyt. Ei kukaan kiistä sitä, etteikö tässä ole ongelmia ja puutteita, byrokratia kasvaa, mutta tämä on nyt, ed. Hemmilä, sitä EU:n maatalouspolitiikkaa, joka meidän täytyy täytäntöön panna.

Ja, ed. Hemmilä, te ette esittänyt yhtään konkreettista esitystä, mitä tässä olisi pitänyt muuttaa. Te heititte vain, puhuitte saattohoidosta ja kaiken näköisestä hoidosta, mutta te ette tuonut konkreettista esitystä siitä, mitä nyt pitäisi sitten viljelijöille tehdä.

Kimmo Tiilikainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä paheksui sitä, että kuivauskorvauksista ei ole sanaakaan.

Ed. Hemmilä, olitte varmasti muun maa- ja metsätalousvaliokunnan kanssa vuosi sitten näkemässä esimerkiksi Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen selvityksiä, kun linjailtiin sitä, mitkä tuet säilyvät tuotantoon sidottuna ja mitkä eivät. Kuivauskorvaus on tällä järjestelmällä saatu talteen suomalaiseen tilatukeen. Se on tallessa meidän tukipotissamme riippumatta siitä, kuinka monella hehtaarilla tulevaisuudessa kasvaa viljaa tai kesantoa. Se on siis pelastettu eikä suinkaan heitetty metsään.

Ed. Hemmilä, syytitte tätä esitystä siitä, että se sotkee pellonvuokraajien keskinäisiä suhteita. Käsittääkseni jotkut vastuuttomien kokoomusedustajien puheet ovat sotkeneet niitä vuokraajien ja pellonomistajien suhteita, koska olette lietsoneet sellaista henkeä, että nyt homma menee sekaisin. Jokainen terveellä järjellä varustettu suomalainen talonpoika ymmärtää sen, että tuki kuuluu viljelijälle, ja varmasti syntyy näitä MTK:n suosittelemia sopimuksia siitä, että tukioikeus palautuu pellon omistajalle vuokrasopimuksen päätyttyä.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmilä mielestäni hieman väheksyi sitä viimeisissä lauseissaan, että maatalouden lisäksi tulee myöskin muita elinkeinoja. Tällä hetkellä yli 70 000 tilasta, mitä on jäljellä, yli 22 000 tilalla on muuta elinkeinotoimintaa. Suurin siitä on koneurakointi, maatilamatkailu. Eli kun hallitus lähtee siitä, että myöskin maatalouden lisäksi hankitaan monipuolinen elinkeinorakenne sinne maaseudulle, niin tämähän on aivan oikea ratkaisu. Ei sitä pidä väheksyä. Ei maaseutu ole enää mikään sellainen 50-luvun maaseutu. Se on monipuolinen, siellä on monenlaista yrittämistä. Yksi osa on maatilayrittämistä, mutta sen lisäksi on myöskin monia muita yrityksen muotoja, joihin nyt hallitus hyvin lähtee mukaan tällä lausumallaan.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä totesi, että tässä on maatalouden saattohoidosta nyt kyse. Muistan, olin itse vuonna 2002 Säätytalolla, kun silloinen maatalousministeri Jari Koskinen ja maatalouskomissaari Fischler esittivät tämän uudistuksen peruslinjauksia. Peruslinjaukset eivät ole siitä oikeastaan, eli tämä, että tuet irrotetaan tuotannosta, miksikään muuttuneet. Myös tämä väite, että hallitus on vuokralaisen ja maanomistajan suhteita sotkenut, on kyllä kokoomuspoliitikkojen kirjoituksia, kun te puhutte, että on kyse sosialisoinnista — tällaisilla otsikoilla. Tähän olisi pitänyt suhtautua aivan rauhallisesti, niin kuin nyt on tapahtunutkin, että on lomakemallit ja nämä asiat voidaan sopia näiden osapuolten kesken.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tuntuu tekevän kipiää erityisesti keskustalaisille, kun ei tuommoista pientäkään, vähäistäkään, jopa rakentavaa kritiikkiä sallita edes täällä keskustelussa.

Mutta ihan sanoisin näin ed. Vihriälälle, että itse minulla on mahdollisuus toki valiokuntakäsittelyssä sitten varmasti tähän, toivottavasti, myöskin sanoa oma painava sanani, joka ilmeisesti kuitenkin siellä valiokunnassa tullaan varmaan vielä kuulemaan.

Mutta sitten ed. Wallinille, että juuri siitä johtuen, että viljelijöillä ei ole toimeentulomahdollisuuksia siellä tiloillaan, heillä on tilan ulkopuolisia niin sanottuja sivutuloja, juuri siitä johtuen. Ed. Wallin voisi itse joskus kokeilla sitä maanviljelystä, niin sitten tietäisi, minkälaista se on se tulojen riemu.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri eilen Pohjanmaa Radio uutisoi, joka on YLEn paikallisradio, että yhä enemmän erikoistutaan maaseudulla. Kun on karjatila, niin viljelijät keskittyvät karjanhoitoon ja sitten myöskin esimerkiksi rehu-urakointi ulkoistetaan eli sinne syntyy paljon uusia mahdollisuuksia saada leipää. Tämä pitää nähdä mahdollisuutena eikä eletä siinä illuusiossa, että se on sitä vanhaa aikaa. Nyt on Wto-aikaa, nyt on EU-aikaa, nyt pitää monipuolistaa elinkeinorakennetta myöskin maaseudulla, niin kuin tapahtuu aluetuen kautta, tapahtuu kansallisen tuen kautta, tapahtuu KTM:n tukien kautta hallituksen toimenpiteistä johtuen, ja tämä on kaikki hyvää kehitystä. Maatalous on yksi osa maaseudun elinkeinoelämää, sen lisäksi on myöskin paljon muuta, ja toivottavasti tulevaisuudessa se yhä enemmän monipuolistuu.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Haluaisin arvoisille opposition edustajille sanoa, että ei nyt pitäisi mustamaalata tulevaisuutta, koska sillä luodaan tietysti nuorten viljelijöitten keskuuteen epätietoisuutta ja aiheutetaan turhia ongelmia. Jos haluatte maataloudelle hyvää ja maatalouden tulevaisuudelle hyvää, minusta silloin ei pitäisi tällaisia perusteettomia uhkakuvia nostaa. Maailma on muutoksessa koko ajan. Jokainen tietää, että uusiin tilanteisiin on pakko sopeutua, mutta tästäkin eteenpäin on niin, että taitavat, eteenpäin pyrkivät, yritteliäät viljelijät pärjäävät ja menestyvät myös tulevaisuudessa.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Korkeaojalle haluan todeta tämän salintäyteisen edustajajoukon läsnä ollessa, että lupasin syksyllä, että keskeneräistä työtä ei arvostella, enkä ole henkilökohtaisesti lähtenyt tätä missään julkisuudessa arvioimaan enkä arvostelemaan, en yhdessä ainoassakaan lehtikirjoituksessa. Sen vuoksi tämä on nyt ensimmäinen ja minusta aivan oikea foorumi, eduskunnan täysistunto, lähetekeskustelu, jossa käydään läpi tätä hallituksen esitystä. Jollei täällä voida arvioida ja esittää kriittistäkin arviointia tästä, niin missä sitten?

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on mielenkiintoinen tämä keskustan logiikka. Vielä ennen vaaleja peloteltiin, että Lipposen sinipuna tappaa maaseudulla, nyt pitää suuntaa muuttaa, nyt pitää lähteä äänestämää kepua, jotta suunta muuttuu. Nyt, kun arvostelee kepua, sanotaan, että on tämä hämmästyttävää, ei saa mustamaalata. Sillä nämä vaalivoiton ottivat, kun mustamaalasivat Lipposen sinipunahallitusta. (Ed. Hemmilä: Kyllä mustamaalattiin!)

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Propositionen följer tidigare linjedragningar, alltså på EU-nivå, och det förhandlingsresultat som nåddes mellan producentorganisationerna MTK, SLC och jord- och skogsbruksministeriet tidigare i vintras. Följaktligen torde inte lagförslaget innehålla några större problem av sådan art som vi har möjlighet att åtgärda på, märk väl, nationell nivå.

För min del vill jag ändå påstå att reformen är ett av de hårdaste slagen som någonsin har skett mot det finländska jordbruket. Vårt problem kommer att bestå i att upprätthålla motivationen för att vara framgångsrik och göra sitt bästa då produktionsstöden så småningom blir direktstöd, som utbetalas oberoende av produktionsintensitet, blott minimikraven för god odlingssed uppfylls.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys noudattaa aiempia linjauksia sekä MTK:n ja SLC:n ja maa- ja metsätalousministeriön välillä aiemmin talvella saavutettua neuvottelutulosta. Siten lakiehdotukseen ei sisältyne sellaisia suurehkoja ongelmia, jotka eivät olisi kansallisesti korjattavissa. Mielestäni tämä uudistus on kuitenkin yksi kovimpia Suomen maatalouteen kohdistuneita iskuja. Meidän ongelmamme on viljelijöiden motivaation ylläpitäminen, jotta he voisivat menestyä ja tehdä parhaansa tuotantotuen muuttuessa vähitellen suoriksi tuiksi, joita maksetaan tuotannon voimaperäisyydestä riippumatta, kunhan vaan hyvän viljelystavan vähimmäisvaatimukset täyttyvät.

Tukioikeuksien kauppa vuoteen 2006 kestävänä siirtymäkautena tulee olemaan ongelmallista. Suomen valitsema yhdistelmämalli, jonka mukaan lisäosia maksettaisiin maitoa ja naudanlihaa tuottaville tiloille, synnyttää erilaisten peltohehtaarikohtaisten tukioikeuksien järjestelmän esimerkiksi vierekkäisillä lohkoilla. Keskusta on säilyttänyt tukioikeuden kuulumisen sille, jonka hallinnassa maa on viljelyvuonna 2006. Olisikin luonnollista, että tukioikeus seuraisi aina pellon mukana siten, että tuki kuuluisi automaattisesti peltoa viljelevälle. Nyt 10 §:ssä ehdotetaan, että tukioikeus voidaan siirtää vuonna 2006 pellon vuokranneelta ilman veroseuraamuksia vuokranantajalle vapaaehtoisella sopimuksella. On hyvä, että tämä mahdollisuus on olemassa. Lyhytaikaisia vuokrasopimuksia, jotka ovat tavallisia Suomessa, ei ole otettu huomioon EU-tasolla uudistuksesta päätettäessä.

Yleinen väärinkäsitys on, että tukioikeuden tulee olla kytketty maanomistukseen. Mielestäni näin ei saa olla. Mitkään EU-tuet eivät ole tarkoitetut omistamisen suosimiseen. Tukien tarkoitus on kompensoida tuotteiden hinnan alennus, siis tarjota viljelijälle henkensä pitimiksi tulotukea, sillä poliitikot ovat viisaudessaan päättäneet, ettei ruualla saa olla sen tuotantokustannuksia vastaavaa hintaa. Sen vaikeammasta asiasta ei ole kyse.

Se, että joudumme nyt suuremmassa määrin siirtymään suoriin tukiin, lisää vaaraa tukien kapitalisoitumiseen. Meillä Suomessa on jo nykyisellään tuottoon nähden liian korkeat maanvuokramaksut ja maan liian kova hinta. Se on muistettava. Suorat cap-tuet eivät saa missään tapauksessa mennä maanomistajille, jotka eivät itse viljele maataan. Valitettavasti tämä vaara on jo olemassa. Ministeriön tuleekin tarkoin seurata tilannetta ja harkita toimenpiteitä. Viljelijät joutuvat kilpailemaan viljelysmaista tilojensa suurentamiseksi yleisen kehityksen vuoksi mutta myös saadakseen riittävästi laajentumistilaa eläintiloille. Peltojen ja maanvuokrien hinnat ovat merkittävä kustannustekijä tilojen kasvaessa, eikä kenenkään intressissä ole eikä saa olla kannattavuuden tukahduttaminen siirtämällä tukea aktiiviselta viljelijäkunnalta maanomistukseen. Jos kannattavuus ajetaan alas, meillä ei ole enää kohta ketään, joka vuokraisi tai ostaisi peltomaata tuotannon lopettaneilta.

Herr talman! Tyvärr så betyder hela stödpaketet, som är byggt på lfa-, miljö- och nationellt stöd och nu cap-stödsreformen, att vi har vinnare och förlorare inom produktionsinriktningarna, men också mellan gårdar inom samma produktionsinriktning. Svin- och fjäderfäsektorn drabbas hårdast och där finns också de största variationerna mellan gårdarna. Spannmålsodlingen kommer däremot att vara vinnare.

I kommande stödförhandlingar om artikel 141 på såväl EU-nivå, alltså vid förhandlingar med kommissionen, som i nationella uppgörelser måste man beakta de förskjutningar som nu sker.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen maatalous on kokenut syvällisen muutoksen sen jälkeen, kun liityimme Euroopan unionin jäseneksi kymmenen vuotta sitten. Tukijärjestelmien muutokset ovat panneet suomalaisen viljelijän sopeutumiskyvyn kovalle koetukselle. Tämä lakiesitys, joka nyt on käsittelyssä, on yksi niistä, joka lisää tätä sopeutumista. Tässä on monia ongelmia, se on avoimesti myönnettävä. (Ed. Salo: Oikein!)

Mutta me olemme, ed. Salo, Euroopan unionin yhteisessä maatalouspolitiikassa, ja meidän on sitä noudatettava, sillä vuoden 2003 kesäkuussa EU:n neuvostossa sovittiin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta. Tämähän on täällä jo todettu useaan kertaan. Tällä päätöksellä luotiin tuotannosta riippumaton tilatukimalli. Niin vaikeaa kuin se meille monelle on ymmärtää ja hyväksyä, niin se vain on nyt tosiasia. Siitä lähtien on valmisteltu, vuodesta 2003, tätä nyt käsittelyssä olevaa lakia tilatuen soveltamisesta Suomessa. Lokakuussa 2003, kuten täällä jo todettiin, tehtiin niin sanottu 141-sopimus komission kanssa. Siihen sisältyi Etelä-Suomen kansallisten tukien leikkaus, investointitukien korotus maksimiinsa ja kasvinviljelyn tuen muuttaminen ympäristötuen lisäosaksi. Vuoden 2004 tammikuussa päätettiin, että kansallisten tukien ratkaisussa säilytetään alueiden ja tuotantosuuntien välinen tasapaino niin, että Etelä-Suomea koskevia ratkaisuja sovelletaan myös pohjoisella alueella. Heinäkuussa 2004 komissio antoi tiedonannon sokerisektorin uudistuksesta, ja lainsäädäntöesityksiä odotetaan nyt tämän vuoden aikana. Viime lokakuussa Suomi esitti ympäristötuen sitoumusten jatkamista kahdella vuodella. Marraskuussa ministeri Korkeaoja sopi muutetusta lfa-tuen kansallisesta lisäosasta komissaari Fischlerin kanssa ja Suomi sai vuoden jatkoajan maidon pohjoisen tuen muutoksiin. Joulukuussa hallitus hyväksyi maaseutupoliittisen erityisohjelman vuosille 2005—2006. Tässä totean näitä eräitä asioita.

Herra puhemies! Tässä lainsäädännössä on paljon puhuttanut nimenomaan kysymys tukioikeuksien siirtymisestä. Se on pieni kysymys mutta... (Ed. Hemmilä: Se on suuri kysymys!) — Niin, ed. Hemmilä. Tulen juuri siihen, että se on pieni mutta se on myöskin suuri kysymys ja hyvin periaatteellinen. — Tukioikeuksien siirtyminen ja palautuminen maanomistajille pellon vuokrasuhteen päättyessä on pystyttävä turvaamaan jatkossa ja siksi juuri tähän näkökulmaan onkin kiinnitetty huomiota jo myös tässä lakiesityksessä. Yleisperusteluissa todetaan seuraavaa: "Vuokramarkkinoiden häiriöttömän toiminnan takaamiseksi on pidetty tärkeänä, että vuokraviljelijälle vahvistettu tukioikeus voitaisiin siirtää vuokraviljelijältä maanomistajalle osapuolten keskinäisellä sopimuksella." (Eduskunnasta: Voitaisiin!) — Niin, täällä perusteluissa lukee tällä hetkellä näin. Kaikki me, uskon niin, tässä salissa ymmärrämme sen, että kyllä tuki kuuluu nimenomaan viljelijälle, sille, joka maata viljelee. (Ed. Hemmilän välihuuto) — Sille, joka maata viljelee sillä hetkellä, se kuuluu. Silloin kun se palautuu, ed. Hemmilä, teillekin, jos te olette vuokrannut peltoa, sen jälkeen se tuki kuuluu teille.

Vastikkeettoman luovutuksen osalta on esiin noussut kysymys luovutuksen mahdollisesti aiheuttamasta lahjaveroseuraamuksesta. Vaikka tuki uudessa järjestelmässä on perusteiltaan irrotettu tuotannosta, sillä on liittymä maaseutuelinkeinon harjoittamiseen. Lähtökohtaisesti elinkeinon harjoittamiseen ei liity elinkeinon edellytysten vastikkeeton luovuttaminen lahjana toiselle. Tämän vuoksi vastikkeeton tukioikeuden siirto ei täyttäne lahjan tunnusmerkkejä ainakaan silloin, kun kyse on toisistaan riippumattomista sopijapuolista. Jos luovuttajan ja vastaanottajan välillä sen sijaan on intressiyhteys, vastikkeeton siirto saattaa täyttää lahjan tunnusmerkit. Sen varmistamiseksi, ettei tukioikeuden siirrosta aiheudu lahjaveron seuraamuksia, lakiin ehdotetaan otettavaksi asiaa koskeva nimenomainen säännös. Minusta tämä on tavattoman tärkeää.

Herra puhemies! On aivan selvää, että tähän lakiehdotukseen liittyy monia ongelmia varsinkin siirtymävaiheessa. Tavattoman tärkeää olisi pystyä nyt eduskunnassa, ennen kaikkea maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja varmasti myöskin valtiovarainvaliokunnassa, löytämään ne keinot, millä pystytään turvaamaan tässä muutosvaiheessa nimenomaan työvaltaisten nuorten yrittäjien asema. Kokonaistukimääräthän eivät supistu, mutta ne jakaantuvat eri tavalla viljelijöitten kesken. Ennen kaikkea täällä yleisperustelussa todetaan — tähän maatalouspoliittiseen näkökulmaan on syytä täältä aivan lukea, mitä tänne on kirjoitettu, ja sitten, mitä se mahtaa sisältää — täällä sanotaan:

"Maatalouspolitiikan uudistuksen keskeisellä muutoksella eli tuen irrottamisella tuotannosta osittain tai kokonaan arvioidaan olevan vaikutuksia maatalouteen ja eri alueiden kehittymiseen. Tuotannon arvioidaan jatkuvan nykyisessä laajuudessaan parhailla tuotantoalueilla, mutta heikommilla viljelyalueilla tuotannon määrä voi laskea. Tuotannon supistamisen vaikutukset esimerkiksi viljelijöiden tuloihin riippuvat muun muassa siitä, miten markkinahinnat käyttäytyvät. Erityisesti Baltian maiden EU-jäsenyys kiristää kilpailua sisämarkkinoilla maa- ja elintarviketaloudessa ja voi vähentää markkinoilta saatavaa tuloa." — Lainaus yleisperusteluista päättyy.

Mielestäni tähän kappaleeseen on kirjoitettu oleellinen osa siitä, miten sitten tulevaisuudessa Suomen maataloudelle käy näissä muutospaineissa, missä tällä hetkellä eletään. Ed. Kankaanniemi täällä taisi kysyä, loppuuko maatalous sitten vuonna 2012. Niiden ennusteiden mukaan, mitä nyt on olemassa esimerkiksi maidontuotannon suhteen, asiantuntijat toteavat, että meillä vuonna 2012 olisi 9 000 lypsykarjatilaa keskilehmäluvun ollessa noin 30. Ei se tule loppumaan. Luulen, ettei maitomäärä tule edes vähenemäänkään. Lehmien keskituotos saattaa nousta ja karjakoot kasvaa. Kyllä Suomessa maitoa tuotetaan. Mutta se on selvää, että lukumääräisesti me emme pääse siihen tilanteeseen kuin Yhdysvalloissa on, että siellä tällä hetkellä uusia tiloja perustetaan tuhansittain vuodessa, näin on tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Ei ainakaan uutta asutustoimintaa minun ymmärtääkseni ole näköpiirissä.

Kyllä meidän pitää hyväksyä se, että maatalouden rakenne muuttuu, ja tietenkin pitää toivoa sitä, että maatalouden rakenne muuttuessaankin säilyisi vahvana elinkeinona niillä alueilla tässä maassa, joilla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin harjoittaa maataloutta ja ennen kaikkea sitten järkiperäistää kotieläintaloutta.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pidän ed. Vihriälää hyvänä maatalousasiantuntijana johtuen siitä, että hän on pitkään ollut myöskin valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston puheenjohtaja ja tuntee historian. Hän vetosi voimakkaasti, että tämä on nyt sitä EU-maatalouspolitiikkaa. Olin itse tyytyväinen siihen EU-maatalouspolitiikkaan, mitä Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksessa toteutettiin ja päästiin alkuun myös siinä, että maataloustulo parina vuotena lähti nousuun ja kasvoi erilaisilla ratkaisuilla. Te varmasti osaatte arvioida, ed. Vihriälä, onnistuttiinko 141-ratkaisussa tyydyttävästi, kun se johti myöskin pohjoisen tuen leikkaukseen ja siihen, että monet eteläpohjalaiset viljelijät menettävät jopa kymmeniätuhansia euroja tilatasolla. Siihen eivät riitä lisäansiot, siihen eivät riitä puolison ansiot, vaan se on kylmää todellisuutta: kymmeniätuhansia euroja. Te voitte arvioida sitä kokemuksenne perusteella, onnistuttiinko näissä ratkaisuissa. Onko tämä hyvää maatalouspolitiikkaa? Onko joku eteläpohjalainen viljelijä, joka sanoo, että hallitus harjoittaa hyvää maatalouspolitiikkaa?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä varmasti niin on, että ei kaikissa ratkaisuissa ole onnistuttu. Mutta, ed. Salo, juuri Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana kansallista tukea heti leikattiin. Se oli yli 700 miljoonaa markkaa. Ei puhuta euroista, kun se oli silloin markan aikana. Niitä on koetettu sitten parantaa, mutta ei mitään voida kerralla korjata, kun näin suuret leikkaukset tehtiin. Myönnän avoimesti, että Lipposen toisen hallituksen aikana tehtiin ihan kohtuullisia maatalousratkaisuja, mitä kansallisella tasolla voitiin tehdä.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Tähän 141-ratkaisuun on jälleen kerran ja vielä kerran todettava se, että siihen liittyi tukirakenteen muutos niin, että kansallisen tuen pykälän alla olevaa osuutta alennettiin ja vastaavasti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan piiriin kuuluvaa luonnonhaittakorvausta lisättiin, ed. Salo. Kokonaistukitaso säilyy ennallaan tai hieman kasvaa näiden kahden elementin yhteisvaikutuksesta. Toisin kuin tähän asti näissä ratkaisuissa on kokonaistukitaso alentunut, nyt se säilyy suurin piirtein ennallaan.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Sen kuitenkin sanon, että jos Lipposen ykköshallitus on leikannut kansallista tukiosuutta, se on kyllä vastannut siitä kansalaisille vaaleissa 99, niin kuin mekin teimme. Mutta, keskustalaiset, te vastaatte tästä harjoittamastanne maatalouspolitiikasta eduskuntavaaleissa 2007, enkä väitä, että niitä pohjalaisia viljelijöitä, jotka menettävät kymmeniätuhansia euroja, lohduttaa kuitenkaan se, että kokonaistaso pysyy suurin piirtein ennallaan. He katsovat sitä omista lähtökohdistaan, pystynkö kehittämään, investoimaan ja maksamaan laskut.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisi tärkeätä nyt, kun maaseutua, maataloutta, maanviljelijöitä ja viljelijäperheitä uhkaavat aika synkät pilvet tulevaisuudessa, että me täällä eduskunnassa — me poliitikot, kaikki me, jotka olemme vastuussa myöskin viljelijöitten ja viljelijäperheitten tulevaisuudesta — pystyisimme löytämään yhdessä semmoiset ratkaisut, millä suomalainen elintarviketalous selviytyisi tulevaisuudessa. On aika ikävää kyllä, että kun pikkaisen niin sanotusti opposition puolelta sohaistaan maatalouspolitiikan harjoittamista, niin heti tulee hirvittävä syyteryöppy. Muistuttaisin vielä, arvoisa puhemies, ed. Vihriälää ja muita keskustan edustajia siitä, että tekin muistaisitte, mikä oli kymmenen vuotta sitten tämän maan taloudellinen tilanne. Ne leikkaukset, 750 miljoonaa markkaa maataloudelta, sisältyivät yhteensä yli 20 miljardin markan leikkauksiin kaikilta, eläkeläisiltä, (Puhemies koputtaa) terveydenhuollolta, opetusaloilta ja muilta. (Puhemies: Aika!) Ne leikkaukset oli pakko tehdä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on EU:n yhteisen maatalouspolitiikan soveltaminen Suomeen, mutta ei tässä yhteydessä tietysti voi olla käymättä läpi myös harjoitettua ja tämän hetken maatalouspolitiikkaa kansallisella tasolla. Siihen on hyvin harvoin loppujen lopuksi mahdollisuuksia, kun näitä maataloutta koskevia lakeja ei tänne kovin paljon tule ja muissa yhteyksissä mahdollisuus on kovin, kovin ohut. Vajaa puolitoista vuotta sitten tehtiin välikysymys, joka aiheutti pitkän ja laajan keskustelun, ja hallitus silloin sai tietysti omiltaan epäonnistuneesta maatalouspolitiikasta huolimatta luottamuslauseen.

Kun tätä menneisyyttä katsotaan, ja ensi sijassa nyt kotimaista, kansallista maatalouspolitiikkaa, niin tietysti 1.1.1995, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, tapahtui suuri muutos maataloudessa, ja siihen varauduimme Ahon hallituksessa tekemällä laajan, kansallisen tukipaketin. Se oli ratkaiseva tekijä siinä, että Suomi liittyi unioniin ja että saatiin jatkumaan Suomessa maatalous edes kohtuullisesti tuon rajun muutoksen hetkellä. Sen jälkeen välittömästi, kun oli vaalit käyty maaliskuussa 95, uusi sinipunahallitus teki tuon täällä äsken mainitun säästöpaketin. Muistan sen tavattoman hyvin, kun itsekin täällä mukana olin. Se sisälsi mielestäni maataloutta kohtaan petoksen. Siellä leikattiin juuri tehtyä sopimusta 750 miljoonalla markalla. Se oli raju toimenpide. Ehkä petos on väärä sana, koska politiikassa tällainen on oikeus tehdä, mutta tällä oli maatalousväestö ja muukin väestö saatu EU-ratkaisun tueksi ja sitten se heti vedettiin auki näin voimakkaasti.

Mitä sitten on tapahtunut? Tiedämme, että maatalouden kustannukset ovat nousseet vuoden 95 tasosta eli kymmenessä vuodessa noin 14 prosenttia, ja tällä hetkellä maatalousyrittäjän tuntiansio on 4 euroa. (Eduskunnasta: Aivan!) Teollisuustyöntekijän tuntiansio on 16 euroa, neljä kertaa suurempi kuin viljelijäväestön. (Ed. Salo: Nyt on kepu hallituksessa!) Maataloustulo on päätoimisen maatalousyrittäjän palkka, ja se on lisäksi korko yritykseen sijoitetulle pääomalle. Tällä hetkellä tuo palkka on siis 13 000 euroa vuodessa maataloudessa, kun teollisuustyöntekijällä se on 27 000 euroa, eli tähän suuntaan on menty. Kustannukset ovat maataloudessa nousseet. Niitä kustannuksia ei ole voitu siirtää hintoihin, vaan ne ovat jääneet viljelijäväestön maksettavaksi, ja siten ansio on pudonnut niin, että se on todellakin 4 euroa per tunti. Mikä muu ryhmä olisi vastaavassa tilanteessa pärjännyt? No, eivät ole tietysti viljelijätkään pärjänneet, vaan tiloja on suljettu ja lähdetty mieron tielle valtavalla joukolla, ja työuupumus kaikin tavoin on tämän päivän surullista todellisuutta maaseudulla.

Täällä ed. Wallin kovasti peräänkuulutti näitä sivutuloja. Niitten avullahan moni viljelijä on pysynyt tilallansa, mutta kyllä myös on tehnyt ja tekee valtavan paljon raskasta työtä säilyttääkseen tilanteensa jossakin hallinnassa. Nyt olisi aika tehdä maataloustupo eli korvata maataloudelle se menetys, mitä se on kärsinyt, ja samalla tavalla kohdella viljelijäväestöä kuin palkansaajia veronkevennysten ja palkankorotusten kautta. Mutta tämä hallitus on täysin epäonnistunut tässä suhteessa: 300 euroa per tila tulee energiakustannusten veron alentamiseen, 300 euroa — se on jo tainnut mennä tässä öljynhinnan nousussa sen jälkeen, kun tämä päätös syntyi, eli se tupo jäi nyt kyllä sitten täysin hunningolle. Viljelijäväestö, erityisesti karjataloudessa, odottaa lomaoikeuden pidentämistä, kansallisen tuen lisäämistä, sosiaaliturvan parantamista, työsuojelun, työterveyden tehostamista jne. Tarpeita on, mutta missä toimenpiteet, ministeri Korkeaoja? Näitä valmistellaan. Pääministeri lupasi 3. helmikuuta tänä vuonna MTK:n liittokokouksessa, että näitä valmistellaan, ja valmistelu näyttää jatkuvan loputtomiin. Toimenpiteitä odotetaan.

Herra puhemies! Tämä käsittelyssä oleva laki tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta on kyllä — vaikka ministeri sanoi, ettei saa mustamaalata millään lailla — kuitenkin syytä käydä avoimesti keskustelussa läpi, ja kyllä tästä täytyy sanoa, että kyllä tämä eräällä tavalla on arkunkannen kiinnipistämistä. (Ed. Vihriälä: Mikä arkku se kiinni pannaan?) Se arkku, joka on ollut auki tässä ja siellä on se, joka siellä on: koko Suomen maatalous, tuen irrottaminen. Tässä todetaan esittelyssä, että uudistuksen päälinja on irrottaa tukia tuotannosta. Se on sellainen isku, joka on peruuttamaton. Ministeri Korkeaoja on todennut, ja varmaan asiakirjoistakin näkyy, että paluuta tältä tieltä ei ole, vaan tie on vain yhteen suuntaan. Eli nyt, kun tukia irrotetaan tuotannosta suurimmalta osin, niin eteenpäin mentäessä voidaan tehdä vain niin, että enemmän ja enemmän irrotetaan tukia tuotannosta, eli tie on luisuva tie kohti maatalouden tuhoa. Ei ole mitään mieltä viljellä, jos ei tuotteistaan saa tulosta ja jos sitten toisaalta sen tuloksen saa ilman viljelemistäkin. Eli niin kuin ministeri Haavisto aikanaan sanoi, Keski-Euroopan mailla on tarkoituksena hävittää maatalous Suomesta ja syöttää oma ylituotantonsa ostovoimaisille pohjoisen kansoille. Tällä tiellä valitettavasti ollaan. (Ed. Ala-Nissilä: Sitä me emme anna tapahtua!) — Tämä on tapahtumassa, ed. Ala-Nissilä.

Tässä on muutamia asioita, joista jäsenmaat saavat päättää: tilatuen hallinnoinnin eli tämän mallin valinta, käyttöönottovuosi — no, siinä ei ole kyllä paljon harkinnanvaraa, kaksi vuodenvaihdetta ja niistä viimeinen valitaan, (Ed. Ala-Nissilä: Kolme!) — no kolme taitaa olla — ja sitten sen, mitkä tuet olisivat edelleen tuotantoon sidottuja. No, sekin on sillä lailla, että voidaan mennä vain, niin kuin totesin, yhteen suuntaan.

Sitten tässä on tämä valtuuksien antaminen valtioneuvostolle ja aika monelta osin ministeriölle. Perustuslakivaliokunnan on syytä kyllä käydä — ja saattaa olla, että näissä on ongelmia — läpi hyvin tarkkaan se, onko syytä antaa maatalouspolitiikan päätösvaltaa valtioneuvostolle ja ministeriölle kovinkaan paljon. Ministerit vaihtuvat, ja on nähty, että monenlaista politiikkaa harjoitetaan. On syytä, että eduskunta käy asian läpi ja lakiin nostetaan asioita mahdollisimman laajasti. Meidän perustuslakimme edellyttää, että monet asiat päätetään eduskunnassa. Siellä on muutamissa pykälissä, joihin en tarkemmin mene, sellaisia kohtia, jotka näkisin, että pitäisi päättää eduskunnassa ja lainsäädännöllä eikä jollakin asetuksella ohimennen tuolla ministeriön sisällä.

Herra puhemies! Toinen kysymys, johon perustuslakivaliokunnan on syytä todella paneutua syvällisesti, on tämä vuokrapeltojen vuokraoikeuden päättymisen tilanne. Siihen maa- ja metsätalousvaliokunta jo lausunnossaan hallituksen kertomuksesta antoi huomautuksen. Perustuslakivaliokunta vaan sen sitten unohti tai ei ottanut sitä käsittelyyn. Nyt on oikea aika, että perustuslakivaliokunta käy tämän, oliko se 10 §, erittäin tarkkaan läpi ja katsoo, onko tämä Suomen perustuslain mukaista, mikä menettely tässä hyväksytään. Ei yhdenkään tilan osalta saada perustuslain vastaisia päätöksiä tehdä, ja tämä lainsäädäntö voi siihen johtaa. Silloin ollaan tietysti aika mielenkiintoisessa tilanteessa, jos Bryssel määrää meidät tälle tielle, että meidän on perustuslain vastaisia päätöksiä täällä tehtävä. Tämä on vakava asia. Se on perustuslakivaliokunnan syytä todella huolella nyt pohtia.

Edelleen tämä EU:n rahoituskysymys on kaiken kaikkiaan nyt auki. Kun uudet jäsenmaat vievät rahat ja Suomen maksuosuus viisin-, ehkä kymmenkertaistuu nykyisestä ja palauma, nettomaksuosuus siis, nousee näin paljon, palauma maataloudellekin on vain supistumaan päin, niin kyllä tilanne aika hankalalta näyttää.

Ed. Vihriälä kyseli vuotta 2012, kun mainitsin siitä. Se ei ollut vuosi 201 2, vaan 2016, jolloin lisäosia ei enää makseta kenellekään ja mistään tämän 3 §:n — kuinkas mones momentti tämä lieneekään — 3 momentin mukaan. Kyselin sitä, onko 2016 vuoden jälkeen Suomessa maataloutta, (Ed. Vihriälä: On!) kun tällä tiellä mennään ja tuki on silloin irrotettu tuotannosta ja lisäosien maksu loppuu kokonaan. Minä epäilen, että silloin Suomessa syödään eurooppalaista ruokaa tai ehkä brasilialaista.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Kankaanniemi puheenvuorossaan viittasi maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon liittyen hallituksen kertomukseen ja siinä yhteydessä sitten tähän perustuslain mukaisuuteen, niin valiokunnan kanta tarkoitti sitä, että pitää entistä enemmän Suomessa kiinnittää huomiota siihen, että kun EU:ssa valmistellaan lainsäädäntöä, asetuksia, jotka meitä sitovat, niin pitää etukäteen kyetä sellainen järjestelmä luomaan, jossa meillä tavallaan hälytyskellot soivat siinä vaiheessa, jos ollaan tekemässä sellaista lainsäädäntöä, joka on Suomen perustuslain kanssa ristiriidassa. Eli meillä on sellaisia esimerkkejä, joissa tätä kynnystä ehkä on rikottu. Eli tämä lausunto tarkoitti sitä, että hallituksen piirissä pitää olla varoitusjärjestelmä, joka seuraa EU-lainsäädännön perustuslainmukaisuutta Suomen perustuslakiin verrattuna.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemi piti täällä maailmanlopun hengessä tällaisen seis maailma, tahdon ulos -puheen. (Naurua — Ed. E. Lahtela: Mutta tosihan se on!)

Mielestäni on myönnettävä, että Suomen maatalous on erittäin haasteellisessa tilanteessa. Meidän on nyt koko eduskunnan voimin tuettava sitä työtä, mitä ministeri Korkeaoja ja hallitus tekevät suomalaisen maatalouden tuotantojärjestelmän hyväksi. Se ilman muuta selvä.

Kun te puhuitte tästä maataloustuposta, niin sehän on tulossa, ed. Kankaanniemi, tämä verolain muutos tänne eduskuntaan. Mielestäni se on hyvä päänavaus, hyvä avaus sen suuntaan, että siinä todella tulee kattavasti ja koko maataloutta kattavasti selkeät kustannusten alennukset.

Arvoisa puhemies! Tätä työtä, maataloustupoa, pitää joka tupon yhteydessä jatkaa (Ed. Salo: Onko se jo tullut?) ja päästä oikeudenmukaisiin ratkaisuihin myöskin viljelijöiden suhteen, jotta tässä erittäin haasteellisessa tilanteessa voidaan tähän kannattavuusongelmaan edes tyydyttävästi vastata.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En varmasti vastusta sitä, jos sitä voi joksikin maataloustupoksi sanoa, että 300 euroa tilaa kohti nyt tätä energiaveron kevennystä tulee. Minä luulen, että me tulemme äänestyttämään eduskuntaa, että nostetaan se 300:sta jonkin verran tuntuvammaksi, jotta se vaikuttaisi edes pikkuisen. Mutta, ed. Ala-Nissilä, kyllä palkansaajat saivat jo tuponsa, syksyllä siitä päätettiin, ja vain viljelijät odottavat ja odottavat ja odottavat. Miksi lomaoikeutta ei nyt lisätty tässä yhteydessä esimerkiksi yhdellä päivällä, mitä olemme esittäneet? Miksei sosiaaliturvaan, työsuojeluun, työterveyteen osoiteta tehoa lisää? Te ette ehkä, ed. Ala-Nissilä, ole ihan selvillä, mitä Suomen maataloudessa tapahtuu. (Ed. Ala-Nissilä: Olen selvillä!) Tiloilla on vakava tilanne monen osalta, kun tämä ei ole ollenkaan leikkiä. Tämä on äärimmäisen vakavaa. Siellä on sellainen väsymys ja ongelmien kasauma, että niillä ihmisillä ei ole paljon toivoa. En minä mielelläni puhuisi täällä tällaisia synkkiä näkymiä, mutta ne ovat sitä realismia, mitä ihmiset minulle kertovat ja käskevät kertoa myös keskustalaisille, että tietäisitte, mitä maataloudessa tapahtuu.

Timo  Soini  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Voisin aloittaa tästä, kun ed. Ala-Nissilä niin kehui tätä maataloustupoa, 300 euroa per tila. Jos paperimiehet menevät juhannuksena toimeensa, niin se on 300 prosenttia per tunti, että siinä teillä olisi hieman oppimista edunvalvonnasta, ennen kuin menette tuollaisia lukuja kehumaan.

Arvoisa herra puhemies! En puhu omasta asiasta, sillä kepulainen maatalouspolitiikka tappoi suvustani maanviljelijät jo 70-luvulla, mutta nyt menee paljon muutakin. Te tiedätte hengessänne, että tämä kolhoosilinja on täysin väärä, te tiedätte sen, mutta pakko on puolustaa, kun hallituksen esitykset eivät ole hyviä tai huonoja. Aivan niin kuin ed. Oinonen on täällä selittänyt, ne ovat hallituksen esityksiä ja niitä puolustetaan, niin kuin te nyt sitten olette tehneet, ja tämä on aivan kelvotonta menoa, kun porvarihallitus vei Suomen kolhoosiin, EU:hun, Aho vei. Menin kerran Satakunnassa taloon, ja siellä emäntä valitteli, että kun on kamalaa tämä EU ja on tulvinut ja on muuta, ja sanoin, että Ahohan sen vei. "Ka, vei kuka vei", sanoi emäntä. On niin umpiluuta se kepulainen talonpoika, että vaikka sille todistaa kuinka, että omat ovat vieneet, niin se sanoo niin kuin maaseudulla: että on tuttu teurastaja, että onhan se parempi, että on tuttu kuin vieras. Tällainen on tilanne.

Mutta jos nyt saan hieman antaa vinkkejä keskustalle, kun EU:ssa joudutte kolhoosissa olemaan, niin ottakaa nyt mallia Ranskasta. Ed. Vihriälä, kuunnelkaa, tämä on arvokas vihje. Ottakaa mallia Ranskasta. Lähettäkää sinne Ranskaan muutama MTK:n ja kepun virkamies oppimaan, koska EU:n maatalouspolitiikka on Ranskan sanelemaa. (Eduskunnasta: Vatanen on jo siellä!) — Hän on, mutta hänkin on kokoomuslainen se Vatanen, että lähettäkää nyt sinne oma kepulainen.

Jos minä saan nyt selvittää ja jos kepu kuuntelisi ja ottaisi opikseen, niin mikä on maatalouspolitiikka cap? Se on Ranskan keino maksattaa jatkuvia sotakorvauksia Saksalla. Sitähän se on, ja koko tämä cap on Ranskan luomus. Eniten tästä hyötyy ranskalainen viljelijä, kartanonherra, ja siellä on heti kalat pitkin toria, kun Ranskan etuun mennään puuttumaan. Lähettäkää sinne oppiin. Sinne kannattaa stipendiaatteja lähettää eikä Korpilahdelle, niin voisitte jonkun verran tästä jatkossa oppia. Ottakaa sieltä oppia, mistä oppia on saatavissa.

Arvoisa puhemies! Kun tämä kolhoosi romahtaa, sillä kolhoosithan romahtavat aina, niin ne romahtivat idässä ja niin romahtaa tämäkin kolhoosi. (Ed. Vihriälä: Koska se tulee?) — Se jonkun aikaa kestää, se kestää pari—kolmekymmentä vuotta. Sitten kun Turkki on EU:n jäsen ja bysantti tulee, se on viimeinen oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän ja kepulaisen talonpojan selän — sitten ei ole isännänviirejä enää Pohjanmaallakaan pystyssä. (Naurua) Vielä niitä tuulessa jokunen huituu.

Ed. Vihriälä, te täällä totesitte, itse puhuitte, että 9 000 maitotilaa on ennuste. Sillä ei, kuulkaa, montaa kepulaista saa tänne saliin enää valittua. Kun kerta kaikkiaan 11 000—12 000 ääntä vaatii kansanedustajapaikka, niin yksi kepu täällä on sitten konservoituna, istuu tuolla takarivissä. (Naurua) Tähän tämä politiikka on menossa, ja tällaista te ajatte ja tällaista te kehutte. Sitä minä en ymmärrä.

Arvoisa herra puhemies! Halpa ruoka: Meillä on nyt tämä EU-propaganda jauhanut, että 10 prosenttia on ruuan hinta halventunut. Nyt tuli pieni tarkennus, että leivän hinta ei ole itse asiassa halventunut vaan noussut, mutta viljelijän tulot ovat alentuneet 30 prosenttia. Missä on se 20 prosenttia? Missä se on, kun se ei ole kuluttajilla? Kukas sen vei? (Ed. Salo: Se meni jäsenmaksuun!) Mikä halpa ruoka se tämä on, mutta Yle lähettää ja raina pyörii, kuinka on hyvä tämä EU.

EU on täysin kelvoton, mutta jos haluatte liittoutua, niin lähettäkää edustajia Ranskaan, koska Ranskaa varten koko EU näyttää olevan olemassakin. Kun on palveludirektiivi, niin jos Ranskalle ei käy, sitä ei tule, ja Ranska vielä kansanäänestyksessä hylkää tämän perustuslainkin.

Te täällä kovasti olitte siitä perustuslaista huolissanne, kuten ed. Kankaanniemi, niin kuin pitääkin olla. Mutta kun EU:n perustuslaki, jos te hyväksytte sen, menee kansallisen perustuslain yläpuolelle, niin turhaan te täällä enää puheita pidätte. Mutta kun Vanhasen hallitus pelkää Suomen kansaa eikä anna päättää kansanäänestyksessä, niin perussuomalainen eduskuntaryhmä pitää huolen, että tässä salissa voi vastustaa sitä ja puolustaa itsenäisyyttä ja äänestää itsenäisyyden puolesta, niin että teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä, että EU meitä sortaa. Mutta, arvoisa herra puhemies, tässä tämä on kuin Tukilisäjenkka, niin kuin sanoin, ja satakuntalainen syntyveli, arvoisa ministeri Korkeaoja, ei teitä kateeksi käy. Kyllä tällaisen selittäminen on lähes mahdoton tehtävä, ja tästä vielä pitää ihmisten elää.

Ed. Hemmilä lainasi näin, että kepu on maanviljelijöitten oma puolue. Se on kyllä rohkeasti sanottu. Jos minä olisin maanviljelijä, niin en olisi kepulainen, vaan perussuomalainen. Puolustaisin itsenäistä vapaata talonpoikaa. Nyt te, kepu, olette tehneet talonpojista Brysselin lomakkeen täyttäjän ja Brysselin orjan. Aivan niin kuin täällä ed. Vilkuna, keskustan ryhtisiipeä, isänmaallinen mies, on usein sanonut: Mikä on viljelijä? Se on Brysselin orja. Niinhän se on, kaavakkeen täyttäjä. Tämä on paha asia, että tähän on menty.

Mutta, arvoisa herra puhemies, sitten kun näistä viljelijöistä ja vuokrasopimuksista täällä on nyt puhuttu ja me olemme niistä huolissamme ja tätä on käsitelty Maaseudun Tulevaisuudessakin 20. päivä joulukuuta arvostetulta taholta, niin haluaisin vielä muistuttaa, mitä tämä yhteinen maatalouspolitiikka on. Ajatelkaa nyt, veljet, että siellä Pohjanmaan Vimpelin perukoilla joku yrittää, kuule, keräillä tuloja kasaan ja sitten elisabetit ja englantilaiset lordit kulkee Burberry-takki päällä ja haulikko olalla päivämatkoja siellä ja ottavat valtavat tukiaiset. Ja tämmöistä järjestelmää te täällä kehutte, kuinka tämä on hyvä! Mitäs Vimpelin perämökissä tästä mahdetaan miettiä, kun Burberry-takissa lordi ottaa tukiaisia moninkertaisen määrän, moninkertaisen määrän? (Ed. Salo: Äänestää tietysti Vihriälää!) — Kyllä, äänestää tietysti Vihriälää. Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tietysti siihen on täysi oikeus. Mutta tämä maataloustupo: Koettakaa nyt jotain, ja me tuemme varmasti, me tuemme varmasti kaikkia hyviä esityksiä, mitä hallitus saa maataloustuottajille aikaiseksi parempaan suuntaan. Voitte luottaa, että tässä salissa on tukea.

Mutta kun vasemmisto — minä arvostan sitä, että ed. Wallin on täällä ollut — ilmeisesti aina edustaa vaan syöjäpuolta, ei ole koskaan huolissaan kakun leipomisesta vaan kakun jakamisesta ja tässä tapauksessa kakun syömisestä, niin on hyvä, että täällä on järjen ääntä kuulunut. Sen haluan sanoa ed. Wallinille ihan erikseen, että liitännäiselinkeinot ovat tärkeät. Vieremällä asuu vapaa talonpoika, joka ei ole kepun orja, nimeltään Leevi Partanen, joka pystyy siellä viljelemään tilaa ilman kepua ja ilmeisen hyvin menestyy. Se on juuri se ratkaisu, mitä ed. Wallin täällä sanoi, että jos vaikka vaimo on tilan ulkopuolisissa töissä, se vahvistaa tilaa. Se vahvistaa sitä, kun ei yli-investoi, menee rauhallisesti, investoi sen mukaan, että pystyy maksamaan, koska tämä on sellainen kolhoosi.

Arvoisat edustajat ja kollegat, mitä me teemme sitten, kun me olemme sanoneet viljelijöille, että investoikaa ja laajentakaa, koska tämä on aivan Ranskan mielivallan armoilla ja EU:n mielivallan armoilla? Siinä ei tule mitään takuuta, kuinka kauan nämä tuet tulevat kestämään — 2012, 2016? — ja te tiedätte tämän. Näin tämä totuus on asiassa olemassa ja se on raaka tilanne viljelijän kannalta. Minä edustan kyllä sitä näkemystä, että se on onneton kansakunta, joka oman elintarvikeomavaraisuutensa tuhoaa ja antautuu tuontileivän varaan. Meillähän ei enää kansallista omavaraisuutta EU:ssa ole, koska tämä porukka kai on meille sanonut, että me olemme osa EU:n kolhoosia ja EU on kohta meidän isänmaamme, ei tosin koskaan minun isänmaani ja tulee kyllä romahtamaan, mutta sitä ennen aiheuttaa valtaisan tuhon Suomen maaseudulla. Siellä ei paljon enää santa pöllyä, kun kepuisännän mersu ajaa, ei ole ainakaan katsojia sille show’lle.

Tämä on vakava asia, ja tähän haluan lopettaa, että aina kun esitätte viljelijän edun mukaisia esityksiä, niin kannatus perussuomalaisesta eduskuntaryhmästä on varma.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! En pysty enkä edes yritä päästä yhtä värikkääseen ilmaisuun maatalouspolitiikasta kuin ed. Soini äsken teki. Täällä on tietysti puhuttu tänään montakin asiaa, mitkä liippaavat joko tätä varsinaista esitystä tai jollain tavalla kuitenkin maataloutta, mutta en nyt lähde kommentoimaan enää. 141:een voidaan palata sitten jossain muussa yhteydessä.

Herra puhemies! Jokainen, joka on lukenut tämän esitetyn mallin, millä tavalla maatalousuudistus toteutetaan, voi varmasti todeta, että se on äärettömän monimutkainen. Jos sitä lukee tavallinen viljelijä, hänen pitäisi lukea samalla myös montaa muuta EU:n asetusta, joihin tässä esityksessä viitataan, ja samoin sitten odottaa, mitkä ovat ne valtioneuvoston asetukset, joilla kuitenkin tiettyjä asioita säädellään erikseen sen jälkeen, kun tämä laki on hyväksytty. Jos joku pystyisi tekemään tästä vielä monimutkaisemman järjestelmän, se kyllä vaatisi erityistä luovuutta.

Herra puhemies! Niistä malleista, mitä oli valittavissa, voi todeta kokoomuksen kantana sen, että yhdistelmämalli oli hyväksyttävissä, niin kuin aiemminkin täällä olemme sanoneet. Se oli varmaan paras tarjolla olevista vaihtoehdoista, ei varmastikaan optimi, mutta paras tarjolla olevista vaihtoehdoista. Mutta on kaksi asiaa, joista olemme koko ajan sanoneet, että ne meidän mielestämme ovat huonosti tässä uudistuksessa.

Ensimmäinen on se, että kuivauskorvaus tasataan kaikille tukihehtaareille. Olen tästä asiasta täysin eri mieltä kuin ed. Tiilikainen täällä oli, että nyt tässä yhteydessä kuivauskorvaus olisi jollain tavalla pelastettu. Jos joku luulee, että tämä oli viimeinen maatalousuudistus, mitä EU:ssa tehdään, hän on aivan varmasti väärässä. Jos meillä olisi edelleen olemassa oma kuivauskorvauksemme, mikä on yhden kerran sinne neuvoteltu ja toisen kerran saatu korotettuakin, se on sellainen muoto, mitä ei ole missään muualla Euroopassa kuin ainoastaan Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa. Kun tiedetään, että tämänkin uudistuksen myötä cap-tukia tullaan leikkaamaan muutamalla prosentilla ja se todennäköisesti jatkuu tulevaisuudessa, niin jos kuivauskorvaus olisi irrallaan ja erillisenä, aina voitaisiin vedota siihen, että se on ainoastaan Suomea ja Pohjois-Ruotsia koskeva erityinen juttu, jota ei leikata vaan pikemminkin katsotaan aina, mikä on sen oikea taso, koska muualla Euroopassa ei tarvitse viljaa kuivata.

Nyt kun se menee tähän samaan pottiin, niin millä me sitten jatkossa puolustamme sitä? Sanommeko me, että meidän cap-tukemme pitää olla korkeampi sen takia, kun me aikanaan siirsimme kuivauskorvauksen tänne yhteiseen pottiin oma-aloitteisesti ja vapaasta omasta tahdostamme? Siinä mielessä minun mielestäni siirto oli virheratkaisu. Tiedän, että olisi tuottanut vaikeuksia jakaa edelleenkin sitä — millä tavalla sitä olisi kohdistettu erilaisille tiloille — mutta siitä huolimatta pitäisi katsoa tulevaisuuteen, seuraavaan ja vielä sitä seuraavaankin maatalousuudistukseen ja kuivauskorvaus olisi pitänyt jättää tästä asiasta ulkopuolelle.

Toinen asia on sitten tukioikeus ja vuokrapeltojen kohtelu. Ei ole ollut yksi eikä kaksi puhelinsoittoa, missä tästä asiasta on tullut kysymys minulle ja varmaan monille muillekin, miten se nyt käytännössä menee, koska pitää tehdä sopimuksia, mitä tehdä siinä vaiheessa, kun on jo olemassa sopimus päällä ja kenelle ne tukioikeudet oikein menevät ja mitä tulee olemaan, eikä tämäkään sitä täydellisesti selvitä. Se periaate, mikä täällä on todettu ja minkä olemme aiemminkin kokoomuksessa todenneet, on, että tukioikeuksien pitää seurata peltoa ja viljelyä. Tuet ovat osa siitä työstä, mitä viljelijät tekevät, jolloin niiden pitää tulla sille, joka sitä peltoa viljelee ja työt siellä pellolla tekee. Sitten kun ne siirtyvät, tukien pitää seurata siinä mukana.

Minä en ymmärrä sitä, ymmärtääkö ed. Ala-Nissilä, että kun joka ainoassa Euroopan unionin jäsenmaassa on vuokrapeltoja, etteikö tämmöistä selkeää järjestelmää olisi voitu laittaa tähän systeemiin joka ainoaan jäsenmaahan, kun kerran se on olemassa. Nyt on hyväksytty tämmöinen sekametelisoppa, jossa ei ole yhtään mitään järkeä. Sitten viljelijät joutuvat tekemään erillisiä sopimuksia kesken vuokrasopimuksen, missä sovitaan, miten tukioikeudet siirtyvät takaisin, siirtyvätkö ne mahdolliset lisäosat, mitkä sinne on rakennettu sen takia, että jollain vuokralaisella tällä hetkellä onkin vaikka nautoja tai maitoa ja sitten seuraavalla ei olekaan, kun on pelkkää viljanviljelyä. Tästä ei tule ollenkaan yksinkertainen eikä helppo. Se rasittaa hallintoa aivan muutenkin liikaa.

Siinä mielessä koko ajan, kun tämä on ollut tiedossa, olemme vaatineet, että tämä pitäisi uudestaan palauttaa sinne pöytään, missä siitä päätettiinkin, eli EU:n ministerineuvostoon, ja ministerit korjatkoon omat virheensä tästä asiasta. Hyvä on kuitenkin, että perustuslakivaliokunta käy sen läpi, onko tämä perustuslain mukainen vai ei ole. Mutta korostan sitä ministeri Korkeaojallekin, että hyväksymme yhdistelmämallin, sen mikä on, koska se oli paras näistä vaihtoehdoista, mitä voi olla olemassakin.

Tämä käsiteltävä tukimalli on yksi osa näissä maatalouden tukijärjestelmissä. Tässä yhteydessä pitää olla tietysti huolissaan myös niistä kaavailuista, joita EU:n piirissä on viime aikoina ollut ja joissa on esitetty sitä, että osa Suomen peltoalasta jäisi luonnonhaittakorvauksen ulkopuolelle, on esitetty B-tukialuetta, siis keskeltä Suomea. A-tukialue jäisi luonnonhaittakorvauksen piiriin, ja taas C-alueet jäisivät luonnonhaittakorvauksen piiriin, mutta B-alue ei jäisi. Vaikka tämä on esitys ja toivottavasti se ei missään mielessä mene lävitse, niin täytyy tässä yhtenäisesti jälleen kerran puolustaa Suomen etua. Mitä sitten tehtäisiin sillä moneen kertaan neuvotellulla luonnonhaittakorvauksen lisäosalla, jos kerran ei olisi varsinaista luonnonhaittakorvaustakaan? (Ed. Salo: Aivan oikein!) Ei yhtään mitään, koko paletti menisi täysin uusiksi.

Tässä esityksessä on, niin kuin on aiemmin todettu, arvioitu myös jonkin verran uudistuksen vaikutuksia yksittäisille tiloille. Vaikka valtaosalla tiloista nämä muutokset eivät ole dramaattisia, väliinputoajia löytyy kuitenkin useita tuhansia tiloja. Siinä mielessä uudistusta ei voi pitää täysin hyväksyttävänä eikä myöskään täydellisenä. Eikä ole oikein, että viljelijä, joka tekee työtään samalla tavalla koko ajan samoissa olosuhteissa ja puitteissa kuin aiemminkin, menettää kuitenkin tuhansia euroja. Ei siinäkään ole mitään logiikkaa.

Herra puhemies! Vielä muutama asia tästä uudistuksesta.

Täällä todetaan taloudellisista vaikutuksista, että hallinnointi maksaa ainoastaan puolitoista uutta työntekijää per te-keskus. Minä en usko tähän arvioon. Varmasti tarvitaan enemmän työntekijöitä, tämä puolitoista ei tule riittämään. Lisäksi vuoden 2007 alusta on tulossa uusi, erillinen neuvontajärjestelmä. Kukaan ei tiedä, mitä se tuo mukanaan tai millä tavalla se rahoitetaan. Toisaalta voi toivoa, että kun kerran tämmöinen pakollinen neuvontajärjestelmä on otettava käyttöön, siinä yhteydessä mietitään tarkkaan, millä tavalla se rakennetaan, millä tavalla se kilpailutetaan, koska tälläkin hetkellä on erilaisia viljelijöitten kursseja, jotka liittyvät EU:n tukiin, saatavissa myös yksittäisiltä markkinoilta eikä pelkästään maatalouden neuvontajärjestöjen kautta. Tiedän, että viljelijöitäkin, jotka ovat täällä eduskunnassa, on näillä yksityisten järjestämillä kursseilla ollut ja varmaan ovat tyytyväisiä kurssien anteihin. Eli toivottavasti siinä vaiheessa katsotaan kunnolla, millä tavalla tämä järjestelmä rakennetaan, jotta ei synny turhaa byrokratiaa eikä liian kallista juttua.

Tämä lakiesitys pitää sisällään myös aika mielenkiintoisia kielikukkasia. Kielitoimisto voi varmaan niitä käydä läpi. Yhdessä kohdassa kerrotaan, että tavallisten tukioikeuksien lisäksi viljelijälle voidaan muodostaa kesannointivelvoitteen sisältäviä kesannointioikeuksia. Kun itsekin olen kesannoinut peltoa, niin ei ihan vielä auennut muutamalla lukemisella se, mitä ovat kesannointivelvoitteen sisältävät kesannointioikeudet. Miten voi samaan aikaan olla sekä oikeuksia että velvollisuuksia? Mutta ehkä se sitten aukeaa viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee noin 100 sivua paksu opas, kun vuonna 2006 tähän järjestelmään pitää siirtyä.

Toinen, mikä on vähän huvittava kohta, oli se, kun täällä puhutaan kymmenen kuukauden hallintasäännöstä, eli tuen saannin edellytyksenä on vuosittain se, että lohkot ovat olleet viljelijän käytössä vähintään kymmenen kuukautta. No, missäs ne ovat sitten ne loput kaksi kuukautta, ovatko ne ilmassa vai jossain muualla? Ymmärrän, että tässä järjestelmän alussa pitää olla se kymmenen kuukautta, mutta jatkossa, jos tekee 5 vuoden vuokrasopimuksen, niin pitää kymmenen kuukautta vuodessa hallita niitä.

Aiemminkin jo puutuin siihen, että valtaosa asioista, käytännön jutuista päätetään tulevaisuudessa valtioneuvoston asetuksilla, kuten esimerkiksi kansallisen varannon perustamiseen käytettävä prosenttiosuus, onko se 1, 2 vai 3 prosenttia, nehän ovat ne vaihtelumahdollisuudet. Mutta onko tämä niin olennainen asia, että siitä pitäisi säätää erikseen lailla, vai riittääkö asetus, kun kerran siinä leikataan kansallista varantoa jokaiselta viljelijältä ehkä 3 prosenttia enimmillään? Perustuslakivaliokunta varmaan tutkii myös sen.

Herra puhemies! Lopuksi vielä se olennainen asia käytännön viljelijän kannalta. Kun uusi järjestelmä tulee voimaan vuonna 2006 eli silloin pitää ensimmäisen kerran hakea näitä uusia tukimalleja, niin silloin saattaa syntyä ongelmia, että vuoden 2006 cap-tuet eli uudet tilatuet tulevatkin ehkä maksuun vasta vuoden 2007 puolella, jolloin voi olla tilanne, että vuonna 2006 viljelijä ei saakaan yhtään euroa tämän järjestelmän kautta, ne tulevat vuonna 2007, jolloin mahdollisesti vuonna 2007 tulevat toisetkin tuet, jolloin syntyy tietysti verotukseen ongelma; tulee kahden vuoden tuet yhden vuoden aikana. Ja mitä tekee sitten viljelijä vuoden 2006 lopulla, kun pitäisi maksaa maatilalainoja tai ostaa seuraavan vuoden tarvikkeita, lannoitteita, torjunta-aineita tai muita vastaavia, siemeniä? Eli tulee myös rahoituksellisia ongelmia. Kysymys on kuitenkin aika suuresta summasta. Tilatukijärjestelmän kautta pyörähtää rahaa, niin kuin esityksessä sanotaan, noin 550 miljoonaa euroa. Se on huomattava summa rahaa. Jos tuen maksatus myöhästyy eli siirtyy vuoden 2007 puolelle, sillä on vaikutuksia siis viljelijöitten talouteen, mutta sillä on vaikutusta myös maatalouskauppaan.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ministeri, korjaan, ed. Jari Koskinen (Ed. Salo: Toivottavasti mahdollisimman pian!) kiinnitti huomiota moniin yksityiskohtiin, jotka minusta kuvaavat sitä, että tämä käsittely pitää saada ripeästi eteenpäin, jotta voidaan viljelijöille näihinkin asioihin liittyvää koulutusta ja valmistautumisaikaa turvata riittävästi. Tässä on paljon monimutkaisia yksityiskohtia.

Haluaisin, herra puhemies, kiinnittää huomiota kuivauskorvausasiaan. Kysymys ei ole siitä, että tällä uudistuksella, tällä tasatukimallin sisällyttämisellä, kuivauskorvaus häviäisi käsitteenä. Se säilyy tässä asetuksen liitteessä. Siellä on se laskentamalli olemassa, ja tulevissa ratkaisuissa, jos perusteita löytyy, tähän kohtaan voidaan kyllä aivan hyvin palata.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Oli todella hienoa kuulla ed. Soinin puheenvuoroa, jota kaikki hyvin ymmärsimme. Hän isolla pensselillä maalasi, niin kuin parlamentin jäsenen kuuluukin maalata, tulevaisuuden näkymiä, joihinka en kyllä valitettavasti voi täysin yhtyä. Veikko Lavin Tukilisäjenkka kyllä kuvaa täysin tätä meille käsittelyyn tullutta hallituksen esitystä, ja siinä mielessä, kun ministeri esitteli asiaa, ei siitä kovinkaan moni tavallinen viljelijä olisi ymmärtänyt, mistä tässä on kyse. Siinä mielessä tuo ed. Soinin kuvaama jenkka kuvaa hyvinkin tätä meidän esitystämme.

Tietysti täytyy muistaa se, että tämän esityksen ovat yhdessä MTK, SLC ja maan hallitus tehneet, ja näin ollen siinä on myöskin tuottajajärjestöjen tuki takana, kun se on tänne eduskuntaan tullut. Tämä on aika tärkeä asia, kun täällä saa sellaisen kuvan, että tämän ratkaisun jälkeen maaseudulla sammuu viimeinenkin valo. Miksi MTK ja SLC sitten lähtisivät tähän mukaan, jos ratkaisu olisi sellainen, joka sammuttaisi viimeisenkin valon kyliltä? (Ed. Salo: Ei etujärjestöillä ole esitysoikeutta!) Kyllä se usko, ed. Salo, edelleenkin säilyy muun muassa Etelä-Pohjanmaalla, josta aika iso osa myöskin MTK:n valtuuskunnasta tulee aina junalla tänne Helsinkiin tekemään näitä ratkaisuja yksimielisesti. (Ed. Salo: Mutta vain hallituksella on esitysoikeus!)

Taustalla täytyy tietysti muistaa tämä, mitä ministeri Korkeaoja totesi, että cap-tuet ovat maatilan tuista vain 12 prosenttia. Hän totesi puheessaan, että se on tärkeä osa, se 12 prosenttia, mutta kuitenkin 88 prosenttia maatilan tulosta tulee muualta kuin tämän esityksen pohjalta. Tämä pitää suhteuttaa myöskin tähän käsiteltävään asiaan. Jos ei se tila ole muutoin kannattava, niin ei sitä näillä cap-tuilla kyllä ylläpidetä, vaan sen täytyy olla kokonaisuudessaan kannattava, jolloin nämä cap-tuet tukevat sitä. Tämä muutos on, niin kuin ed. Granvik on joskus todennut, ehkä suurempi muutos kuin oli liittyminen Euroopan unioniin, sen vaikutus tuonne maatiloille. Tämä varmaan kuvaa hyvin käsiteltävää asiaa.

Ehkä nyt otan taustalle sen, miksi sitten tähän on tultu. Hyvin muistan tilanteen, kun oli Etelä-Pohjanmaan maaseutukeskuksen 140-vuotisjuhla, jossa ministeri Korkeaoja oli juhlapuhujana ja komissaari Fischler oli paikalla, jolloin neuvottelut olivat juuri kiivaimmillaan. Täällä on sitten kysytty, miksi näin heikkoon ratkaisuun on tultu. Tietysti pitäisi kysyä sitä, että kun ministerinä oli Jari Koskinen, niin miksi ei parempaa ratkaisua saatu aikaan. Siellähän takaraja koko ajan tuli vastaan. Kymmenen uutta jäsenmaata tuli viime vuoden vappuna mukaan Euroopan unioniin. Täytyi saada uusi maatalousratkaisu, että sitten, kun uudet jäsenvaltiot tulevat, se ratkaisu on jo tehty, koska jos nämä kymmenen uutta jäsenmaata olisivat olleet mukana vielä tätä asiaa neuvottelemassa, niin sitä ei olisi varmaan tämänkään tasoisena saatu aikaan. Hyvin muistan, kun te kuvasitte tätä tilannetta siellä Etelä-Pohjanmaan maaseutukeskuksen juhlassa Seinäjoen Areenalla, ja tilanne ei ollut mitenkään helppo.

Näin ollen on otettava vielä huomioon nämä Wto-neuvottelut, joihin Euroopan unioni on omalta osaltaan sitoutunut, ja kun maatalousjaosto on vieraillut Etelä-Amerikassa ja tietää sen paineen, mikä syntyy sitä kautta, niin on hyvä, että Euroopan unionin tulevaisuuden maatalousratkaisut on nyt saatu järjestykseen ja on mahdollisuus neuvotella muiden Wto-osapuolten kanssa, joita ovat muun muassa Yhdysvallat suurena osatekijänä, Etelä-Amerikan maat, Intia jnp., ja Cancúnissa päättyneet neuvottelut jatkuvat sitten tämän vuoden syksyllä, onko se Hongkongissa, jolloin nämä asiat ovat edelleenkin esillä. Tämän takia on jouduttu tekemään tällainen ratkaisu, jossa osa tuista on irrotettu tuotannosta ja on tullut tilatukena eli pinta-alan mukaan.

Nyt se tärkeä asia, mikä ehkä eniten tässä on aiheuttanut närää, on ne kotieläintilat, joissa karjan määrää vastaava peltoala, niin kuin ed. Tiilikainen ja myöskin ed. Granvik totesivat, on suurempi kuin tilan peltopinta-ala, niille syntyy tämä vaje. Nythän, kun me olemme ennakkobriefin valiokuntana saaneet, aika iso osa tiloista myöskin voittaa. Siitä ei puhuta ollenkaan, puhutaan vain niistä, jotka häviävät. Nyt sitten täytyy tässä ratkaisussa, kun tätä käsitellään, arvoisa ministeri, ojentaa käsi näille tiloille, näille nuorille, investoinneille tiloille, jotka nyt tässä menettävät, että esimerkiksi investointien takaisinmaksun lykkäämisellä tai korkojen alentamisella niitä voidaan auttaa ja sen kautta saada myöskin ne mukaan tähän kehitykseen.

Toinen ongelma on tietysti nämä osakeyhtiömuotoiset tilat, tuotantolaitoksiahan ne ovat oikeastaan, ne eivät enää tiloja ole, joissa on investoitu kovasti ja muodostettu osakeyhtiö. Siihen on kannustettu, ja nyt niitten ongelmat ovat todella suuret. Ratkaisu ei varmaan ole se, että omistavien maanviljelijöiden maat siirretään tähän osakeyhtiöön. Siitä syntyy monia eri vaikeuksia ja sitä ei sillä lailla voi ratkaista.

Tämä — ed. Soini lähtikin siitä — on erittäin tärkeä asia, miten saadaan maaseudulla elinkeinoelämä monipuoliseksi. Kokoomuksen ed. Hemmilä piti sitä tarpeettomana ja hänen mielestään maaseudun pitäisi olla edelleenkin sellainen maaseutu, mitä oli 50-luvulla, eli siellä on vain maatiloja. Mutta kyllä tämän päivän maaseutu on jo aivan toista. Meillähän onkin 19.4. Maaseutuparlamentti tuolla Paasitornissa, jossa hyvin pitkälle puidaan koko päivän seminaarissa maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamista. Tällä hetkellä yli 70 000 tilasta, mitä meillä on jäljellä, 22 000 tilalla on jo muuta elinkeinotoimintaa kuin pelkkää maataloutta. Siellä on koneurakointia, maatilamatkailua, metallityötä, puuenergian tuotantoa. Niin kuin kerroin, eilen Pohjanmaan radiossa kerrottiin, että kun tilakoko suurenee, niin yrittäjäperhe keskittyy siihen ydinosaamiseen, esimerkiksi maidontuotantoon, ja ostaa sitten palvelut, esimerkiksi kasvinsuojelun ruiskutukset yrittäjiltä, rehutuotannon toisilta yrittäjiltä. Tämähän on se maaseudun tulevaisuus, monipuolisesti haetaan se elinvoima sinne maaseudulle niin, että maaseutu on myöskin silloin vuoden 2016 jälkeen olemassa ja elinvoimainen. Minä uskon, että kyllä tämä ratkaisu, mikä tässä tehdään, on eräiltä osin kipeä, mutta tämä täällä eduskunnassa voidaan hyväksyä.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Wallinille muutama asia: Hän käytti kahteen kertaan jo mainintaa siitä, että tämä on myöskin MTK:n ja SLC:n esitys. Itse istuin kyllä viime kaudella perustuslakivaliokunnassa, mutta minun tietääkseni tämä on sitten ainut tapaus, jossa etujärjestöt tuovat esityksiä eduskuntaan. Ainut asia, mikä minun ymmärtääkseni voidaan eduskuntaan tuoda, on hallituksen esitys ja hallitus siitä vastaa. (Ed. Ala-Nissilä: Edustaja saivartelee!) Me tiedämme kantoja, että SLC on ollut ihan toista mieltäkin hallituksen esityksistä kuin MTK, mutta ei se tarkoita sitä, että me käännymme etujärjestön selän taakse ja sanomme, että jos te olette äänestämällä tai muuten tämän hyväksyneet, tämä on myöskin teidän esityksenne. Tämä on hallituksen esitys ja hallitus vastaa tästä. Olen kuunnellut eteläpohjalaisia viljelijöitä, mutta ei ole sellaista viljelijää vielä tullut vastaan, joka sanoo, että tämä esitys on hyvä. En tiedä, tietääkö ed. Wallin heitä olevan.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on tietysti knoppailua, mitä ed. Salo totesi. Muistatte hyvin, kun Lipposen kakkoshallituksen aikana tehtiin tämä iso eläkeratkaisu, joka astui tämän vuoden alusta voimaan. Silloin SAK, työnantajajärjestöt, työntekijäjärjestöt ja valtio sopivat keskenään, että tämä on se ratkaisu, millä eläkkeitä uudistetaan 1.1.2005 alkaen. Se oli hallituksen esitys, mutta etujärjestöjen yhteisesti sopima. Tässä ovat tuottajajärjestöt ja valtio sopineet, että tämä ratkaisu on hyvä ja sen hallitus tuo tänne, että knoppailua mitä knoppailua.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllähän me kaikki tiedämme, että tässä salissa käsitellään hallituksen esityksiä ja kansanedustajien tekemiä lakialoitteita, jos ne voivat mennä esityksinä. Tämä pitää paikkansa, mutta kyllä ed. Salokin hyvin tietää sen, mikä meillä on työmarkkinoilla tilanne, ja jos niin tuottajajärjestöpuolella kuin muuallakin työmarkkinapuolella asioista voidaan päästä yhteisymmärrykseen kulloinkin olevan hallituksen kanssa, niin on aivan selvä, että semmoisia esityksiä on helpompi käsitellä myöskin täällä ja niillä on suurempi kantapohja. Ennen kaikkea nyt tässä maatalouden näin vaikeassa tilanteessa on tavattoman tärkeää, että tuottajajärjestöt voivat olla tukemassa esitystä. Eiväthän nekään kaikilta osin voi tyytyä, mutta niin MTK kuin SLC on tätä tukemassa.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erinomaisen hieno asia, että tuottajajärjestöt ja ministeriö ja valtio ovat päässeet yksimieliseen lopputulokseen tämän vaikean ja monimutkaisen uudistuksen toteuttamisesta. Sitä pitää arvostaa, ja pitää myös arvostaa ministeriön sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä rakentaa tätä pakettia hyvin vaikeista palasista, joissa Euroopan unioni on antanut tiukat reunaehdot. Minusta meidän ei täällä pidä lähteä tätä sopimusta, joka on syntynyt, neuvottelutulosta, vähättelemään, vaan se turvaa sen, että tuottajajärjestöillä on keskeinen rooli maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta jatkossakin. Meidän pitää arvostaa sitä ja olla tyytyväisiä, että tällainen ratkaisu on syntynyt, ja olla täällä tukemassa sitä.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minäkin arvostan sitä, että hallitus saa tuekseen etujärjestöjä, on sitten kysymys työmarkkinapolitiikasta tai maatalouspolitiikasta. Mutta kyllä minä toivoisin myöskin, että sitten jos esimerkiksi päästään sopimukseen, niin otetaan myöskin kantaa niihin MTK:n esityksiin ja sopimuksiin ja aikomuksiin, mitä puhutaan maataloustuposta. (Ed. Ranta-Muotio: Sehän on toteutettu!) — Niin, maataloustupon keskeiset osat, niin kuin täällä on ed. Kankaanniemi viitannut, puuttuvat keskeisiltä osin. Ed. Granvik tuntee hyvin SLC:n, koska hän on itse siellä ollut puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. On sielläkin ollut tapahtumia. Hallituksen esityksiin SLC on sanonut, että se ei hyväksy, mutta MTK hyväksyy. Siitä huolimatta hallitus on tuonut niitä esityksiä tänne eduskuntaan.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osittain tämä ed. Salon väite pitää paikkansa, mutta osittain ei. Tietyssä vaiheessa mentiin vähän eri teitse, SLC ja MTK. Mutta se esitys, mikä nyt on pöydässä, SLC seisoi sen takana. Täytyy nyt vähän muistaa, miten se tie tänne on ollut. Raamit lyötiin kiinni EU-tasolla. Sille emme voi mitään enää. Mutta niitten osioitten, mihin me voimme vaikuttaa, niitten osioitten takana SLC seisoo ihan samalla tavalla kuin MTK:kin.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Granvikille vielä ihan tarkennuksena, jotta jää näihin eduskunnan pöytäkirjoihin: Onko ollut tilanne myöskin hallituksen esityksiin nähden se, että SLC on ne yksimielisesti hylännyt, kun vastaavasti suomenkielinen puoli eli MTK on sen äänestyksen jälkeen hyväksynyt. Onko tällaisia tapahtumia ollut tässä viimeisen vuoden aikana?

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kerran on ollut sellainen tilanne, mutta nyt ei keskustella siitä. Me olemme realisteja SLC:ssäkin, että se vaihe on ohitse. Nyt tämä esitys, mikä nyt on pöydässä, niin toistan sen, mitä sanoin äsken: SLC on aivan samalla tavalla kuin MTK ollut ministeriön kanssa neuvottelemassa asiasta, ja sopimus on syntynyt, ja ehdotuksesta on tehty paras mahdollinen ottaen huomioon niitä raameja, mitä meillä oli käytössä.

Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Korkeaoja käsitteli täällä esittelypuheenvuorossaan ansiokkaasti ja yksityiskohtaisesti hallituksen esityksen varsinaisen maatalouspoliittisen sisällön, eikä tähän ole mitään huomautettavaa tai lisättävää etenkään, kun maataloustuottajajärjestöt ovat hyväksyneet käydyissä neuvotteluissa tämän esityksen linjaukset, mikä on sinällään merkittävä seikka myös tämän salin päätöksenteon kannalta.

Cap-maatilatukiuudistuksen edelleen jossain määrin ongelmalliseksi jäävä kohta on tukioikeuden vahvistamistapa. Tukioikeuksien tasatukiosuus muodostetaan vuoden 2006 tukioikeuksien haussa viljelijälle, jonka hallinnassa pelto on tukioikeuden määräytymisajankohtana. Täten pellon ollessa vuonna 2006 vuokrattuna tukioikeus vahvistetaan vuokraviljelijälle. Vahvistamistapa perustuu EY:n asetukseen, joka on jäsenvaltioita suoraan sitovaa lainsäädäntöä. Cap-maatilatukioikeuden vahvistamistapaan ei siis liity tältä osin valinnanvapautta, eikä siihen näin ollen voida kansallisella lainsäädännöllä vaikuttaa.

Pellon vuokramarkkinoiden häiriöttömän toiminnan takaamiseksi on tärkeää, että vuokraviljelijälle vahvistettu tukioikeus voi siirtyä vuokraviljelijältä maanomistajalle osapuolten keskinäisellä sopimuksella. Vuokraviljelijä ja vuokranantaja voivat sopia siitä, että cap-maatilatukioikeus siirtyy vuokrasopimuksen päättyessä vuokranantajalle vastikkeetta. Tällainen sopimus on tulkittu EY:n asetuksen sallimaksi, ja myös hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että tällainen sopimus on mahdollinen ja osapuolia sitova. Se on hallituksen esityksen mukaan sitova myös suhteessa cap-maatilatuen muodolliseen rahoittajatahoon Euroopan unioniin.

Arvoisa puhemies! On enemmän kuin toivottavaa, että sopimuksia cap-maatilatukioikeuden siirtymisestä vuokrasopimuskauden päättyessä vuokraviljelijältä vuokranantajalle syntyisi rakentavassa hengessä. Onkin oletettavaa, että vuokraviljelijät lähes poikkeuksetta ovat taipuvaisia tällaisia sopimuksia tekemään varmistaakseen vuokrasopimuksen syntymisen tai jatkumisen. Jos vuokraviljelijä pitää hänelle vahvistetun cap-maatilatukioikeuden vuokrasopimuksen päättymisen jälkeenkin, se pysyy voimassa kolme vuotta siinäkin tapauksessa, että viljelijällä ei ole koko tuona aikana tämän tukioikeuden käyttöön tarvittavaa peltoalaa. Tukioikeuden rahaksi muuttaminen vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen muodostaisi moraalisesta näkökulmasta arvioiden vuokraviljelijälle perusteettoman edun. Onneksi lienee kuitenkin niin, ettei cap-maatilatukioikeuksille juurikaan synny toimivia markkinoita.

Arvoisa puhemies! Sopimus tukioikeuden vastikkeettomasta luovutuksesta vuokraviljelijältä vuokranantajalle on nostanut esiin kysymyksen luovutukseen mahdollisesti liittyvästä lahjaveroseuraamuksesta, vaikkei cap-maatilatukioikeuden vahvistaminen taloudellisesti tarkastellen tuo mitään asiallisesti uutta peltoaan maatalouteen käyttävän näkökulmasta. Sen varmistamiseksi, ettei tukioikeuden siirrosta aiheudu lahjaveroseuraamuksia, lakiin ehdotetaan otettavaksi asiaa koskeva nimenomainen säännös. Luovutusta ei säännösehdotuksen mukaan pidetä perintö- ja lahjaverolaissa tarkoitettuna lahjana, jos vuokraviljelijä luovuttaa vuokralle ottamansa tukikelpoisen maatalousmaan perusteella vahvistettavan tukioikeuden vastikkeetta vuokranantajalle ja tukioikeuden luovutus tapahtuu 28. huhtikuuta 2006 voimassa olevan vuokrakauden päättyessä, kuitenkin viimeistään 31. joulukuuta 2016.

Tukioikeus muodostetaan viljelijälle, jonka hallinnassa pelto on tilatukijärjestelmän ensimmäisenä toimeenpanovuonna. Tukioikeuksien käyttö ei ole sidoksissa viljelijän tiettyihin lohkoihin, sillä viljelijä voi käyttää tukioikeuksiaan kunakin vuonna hallinnassaan olevalla tukikelpoisella pinta-alalla. Tilanteessa, jossa pelto cap-maatilatukioikeuksineen siirtyy esimerkiksi sukupolvenvaihdoksessa perintönä, lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla tilanpidon jatkajalle, tulisi varmistaa perintö- ja lahjaverotusta koskevalla lisäsäännöksellä, että cap-maatilatukioikeus erityisestä vahvistamistavastaan huolimatta sisältyy perintö- tai lahjaverotusta toimitettaessa varojen arvostamisessa maatalousmaan hintaan, johon tulotuet, myös cap-tuki, tälläkin hetkellä sisältyvät.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä EU:n maatalousuudistus, jonka keskeisin tavoite on irrottaa suurin osa unionin kokonaan maksamista peltokasvi- ja kotieläintuista tuotannosta, siis tuotetuista kiloista ja litroista, peltoalaan sidottuun tilatukeen on alusta lähtien koettu Suomessa yrittäjyyttä passivoivaksi ja meille vieraaksi järjestelmäksi. Tämä tuli voimakkaasti esiin jo silloin heinäkuussa 2002, kun komissaari Fischler ja silloinen maatalousministeri Jari Koskinen tätä esittelivät säätytalolla ensimmäisen kerran.

Mutta niin vain on, että ne peruslinjaukset, mitä silloin tuli esille, niitä ei ole voitu muuttaa. Suurin osa on niitä EU:n päättämiä asioita, ja taustana ovat tietysti nämä Wto:n kanssa käytävät neuvottelut. Olimme ed. Vihriälän johtaman maatalousjaoston kanssa Brasiliassa pari viikkoa sitten, ja sielläkin kouriintuntuvasti sai kokea sen, että jos ylipäätänsä halutaan tukea säilyttää, ed. Kankaanniemi, Euroopan unionin ja Suomen maataloudella, niin on pakko tehdä näin, että siitä siirretään osa tähän hehtaarikohtaiseen. Vaihtoehto on, että sitä tukea ei voida maksaa ollenkaan. (Ed. Soini: Kolhoosi on pakkojärjestelmä, ed. Ranta-Muotio!) — Näin on. — Tähän järjestelmään on aikoinaan menty, ja nyt täytyy vain sopeutua ja näiden pelisääntöjen mukaan elää.

Tämä asia oli esillä täällä eduskunnassa myös viime vaalikauden viimeisillä viikoilla. Olin itse silloin maa- ja metsätalousvaliokunnassa, kun valiokunta esitti tästä lausunnon ja toivomuksia, mitä pitäisi ottaa huomioon silloisen hallituksen. Lainaan silloista valtioneuvoston kantaa, joka oli pohjana maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyssä. Valtioneuvosto totesi, silloinen hallitus: "Suomi tukee komission esittämiä tavoitteita yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiselle, kuten Euroopan maatalouden kilpailukyvyn ja markkinasuuntautuneisuuden lisäämistä, kestävän kehityksen vahvistamista, eläinten hyvinvoinnin ja elintarviketurvallisuuden kehittämistä ja maaseudun kehittämispolitiikan tehostamista. Komission linjaukset sisältävät Suomen kannalta hyviä elementtejä, kuten linjaukset maaseudun kehittämistoimenpiteiden vahvistamisesta sekä maitokiintiöjärjestelmän jatkamisesta, mutta myös hyvin ongelmallisia ehdotuksia, kuten ehdotus maatilatuesta sekä maitosektorille esitetyt toimenpiteet."

Tämä oli silloisen valtioneuvoston linjaus, ja maa- ja metsätalousvaliokunta yhtyi näihin ja kiinnitti erityisesti huomiota siihen asiaan, että kun lisätuen osalta perusteena on vuosien 2000—2002 tuotanto, että huomioidaan nämä niin sanotut väliinputoajat. Muistan, että esimerkkeinä käytettiin sitä ja asiantuntijakuulemisessakin, että oli paljon yrittäjiä siihen aikaan, jotka siirtyivät maidontuotannosta naudanlihantuotantoon. Kun juuri noina vuosina tapahtui tämä siirtyminen ja oli se uusi lihantuotantonavetta vielä täysin tyhjä, niin nämähän eivät tämän pääsäännön mukaan saaneet mitään lisäosia. Tämän tapaisiin asioihin valiokunta kiinnitti huomiota.

No, nyt tämä esitys on käsillä ja siltä osin, mitä me voimme Suomen eduskunnassa tähän vaikuttaa, niin kuin on monessa puheenvuorossa todettu, niin valtaosaltaan muun muassa tämä tukioikeuksien siirto on EU:n määräämä järjestelmä. Itse voidaan valita tämä tukimalli, ja yhdistelmämalli on kaikissa puheenvuoroissa täälläkin todettu parhaaksi, myös järjestelmän käyttöönottovuosi. Ruotsi, Tanska, Saksa ottivat käyttöön sen jo tämän vuoden alusta, sielläkin yhdistelmämalleina. Meillä päädyttiin vuotta myöhempään. Se on varmaan ollut hallitukselta täysin viisasta. Ehditään sopeutua tähän ja kaikki yksityiskohdat hioa kuntoon. Nähdään myös vähän kokemuksia muun muassa siitä vuokraajan tukioikeuksien siirrosta pellon omistajalle. Tanskassahan tämä järjestelmä, joka meillekin on nyt tässä esitetty, että on tämmöinen keskinäinen sopimus, on käytössä ja siitä saadaan kokemuksia.

Täällä on myös mahdollisuus Suomessa päättää osittain siitä, mitkä tuet olisivat edelleen tuotantoon sidottuja. Esitys on, että pääosa sonnipalkkioista, 60 prosenttia tärkkelysperunan tuesta, ruis, öljykasvit olisivat niitä, jotka olisivat tämän piirissä. Tästä yksityiskohdat on vielä selvittämättä, mutta toivottavasti lähiaikoina selviävät.

Ed. Salo poistui täältä salista. Hän muun muassa kirjoituksissaan on moittinut tätä, että näin suuri osa näistä sonnipalkkioista on tuotantoon sidottu. Sitähän me olemme juuri kaikki halunneet, viljelijät, että se olisi sataprosenttisesti ollut tuotantoon sidottua. Olisi ollut mielenkiintoista hänen kanssaan tästä viisaudesta keskustella.

Tämä lakiesitys, niin kuin on todettu, on valtion ja tuottajajärjestöjen kanssa valmisteltu ja yksimielisesti sovittu, että sillä on myös viljelijöiden tuki. Vaikka täytyy vielä kerran todeta, että ei kukaan Suomessa ole halunnut tätä järjestelmää, tähän on pakko mennä ja tällä turvataan, että ylipäätänsä maataloutta voidaan jatkossa tukea.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluaisin esittää muutamia huomioita, jotka tässä jatkotyössä pitäisi ottaa erityisen tarkkaan tarkasteluun. Tämä tukioikeuksien siirto on aika hyvin selvitetty. Tällä on turhaan lietsottu epäluuloa maanomistajien ja vuokramiesten välillä, ja se syyllinen ei ole hallitus, sanon vielä kerran. Kyllä erityisesti opposition edustajat lehtikirjoittelussaan ovat käyttäneet sosialisointi-sanaa, joka ainakin Pohjanmaalla nostaa kaikilla karvat pystyyn. Tällä on luotu sellaista turhaa, väärää mielikuvaa. Meikäläinen hallituspuolueen edustajana on joutunut pääsiäispyhinäkin ihmisille oikomaan näitä vääriä käsityksiä, mitä niillä kirjoituksilla saatiin aikaan, ja suorastaan hysteriaa. (Ed. Soini: Sosialistien kanssahan te olette hallituksessakin!) Tämän voi näillä sopimuksilla tämän Tanskan mallin mukaan täysin sopia, ja nyt, kun valtiovarainministeriöstäkin on kannanotto, ettei tule veroseuraamuksia, niin mielestäni tämä on aika kohtuullisen hyvässä mallissa.

On selvää, että on sellaisia vuokramiehiä — EU haluaa myös heitä suojella, koska he ovat vuokrapeltojenkin varaan tehneet suuria kotieläinrakennusinvestointeja, ettei vedetä alta pois niitä vuokrapeltoja — jotka eivät varmaan tästä vuokraoikeudesta luovu, mutta sitten kansallisesta varannosta, johon nyt arvioidaan pari prosenttia tarvetta leikata, voitaneen nämä asiat hoitaa. Tämä on yksi tärkeä asia, kuinka tulee toimimaan tämä kansallinen varannon hoitaminen. Se on tässä jatkotyössä sellainen asia, mihin ministeriön pitää kiinnittää vielä selkeästi huomiota.

On myös huolehdittava siitä, että EU:lla on varoja riittävästi tähän järjestelmään vuoden 2007 jälkeen. Se vaara, niin kuin ministerikin totesi, on aina, että näistä vielä unioni leikkaa enemmän, mitä on tässä vaiheessa kaavailtu. Se on Suomen edunvalvontaa, että on riittävä maksuosuus unionille. Se siivu on vähän kuin kapeneva ja maaseudun muiden kehittämistoimenpiteiden siivu kasvava. Aika paljon näyttää olevan sen suuntaisia suunnitelmia.

Vielä tämä byrokratia-asia. Viljelijän kannalta olisi tärkeää, että tämä saataisiin joustavasti toimimaan, mutta huolestuttavalta näyttää. Tässä lakiesityksessä sanotaan, että puolitoista henkeä per te-keskus täytyy lisätä väkeä. Jaostossa kuultiin erään te-keskuksen kantoja, että vuonna 95 heillä oli yksi valvontahenkilö, tällä hetkellä 18, ja tämä edellyttää vielä aika monen henkilön lisäystä. Tätä kokonaisuutta olisi vielä syytä miettiä, olisiko tätä jotenkin mahdollista yksinkertaistaa. Muuten tämä on hyväksyttävä esitys. Ei meillä kansallisesti ole mitään suurempaa päätäntävaltaa parannuksesta kuin tässä esityksessä on.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ranta-Muotio antoi ymmärtää nimeni mainitsemalla, etten tietäisi, että tässä ovat taustalla EU:n päätökset. Ministeri Korkeaoja kesäkuussa 2003 oli sopimassa tämän paketin, ja sen pohjalta tässä tietysti nyt pääsääntöisesti mennään. Tuossa on muutama kohta, jossa on liikkumavaraa. Se arvostelu, mikä koski teidän, ed. Ranta-Muotio, sydämeenne voimakkaasti, oli se, että minä aika voimallisella tavalla kritisoin tätä tavattoman onnetonta kansallista maatalouspolitiikkaa, joka meillä kuitenkin vielä on, että sitä maataloustupoa ei vieläkään ole tullut tänne. Se on valmistelussa ja valmistelussa vaikka kuinka kauan. Se pitäisi saada nopeasti vietyä läpi, koska viljelijät ovat oikeutettuja niihin tukiin.

Mitä sitten tulee EU:n rahoituksiin, niin kyllä siellä puolella voi tulla vakavia ongelmia, koska vauraat jäsenmaat haluavat pienentää nettomaksuosuuttaan — minusta aika viisaasti — koska EU:n byrokratiaa ei kannata paisuttaa, mutta sitten jos sitä supistetaan, silloin tietysti palauma jäsenmaille pienenee, ja kun uudet jäsenmaat vievät siitä valtaosan, niin huonostihan meille tässä käy.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kauan kuin tämä järjestelmä tällä tavalla toimii eli aivan niin kuin sanoin, Ranska maksattaa Saksalla ikuisia sotakorvauksia maataloustukenaan, Englannille tämä käy siinä mielessä, koska Englannilla on Margaret Thatcherin neuvottelema rebate eli todella voimakkaat jäsenmaksualennukset, niin näin kauan tämä systeemi toimii.

Aivan kuten ed. Kankaanniemi sanoi, meille on nyt tullut Puola ja monia muita uusia jäsenmaita. Jatkossa me tulemme saamaan entistä vähemmän. Ja jos tähän systeemiin kaadetaan lisää rahaa, niin Ranska ottaa siitä sata yksikköä ja meille jää kaksi. Kuinka järkevää tällainen loppuviimeksi pitkällä tähtäimellä on?

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä, ed. Kankaanniemi, teidän puheenvuoronne ydinsanoma ja kritiikki oli se, että kun nyt hyväksytään tämä tuen siirtäminen kiinteänä näihin hehtaareihin, se on tällainen maatalouden lopun alun tie. Jotenkin siihen tyyliin te sanoitte. Se on kuitenkin, niin kuin totesin, Wto-neuvotteluista lähtöisin oleva. Jos halutaan ylipäätänsä maksaa tukea, niin tämä siellä hyväksytään. Se tietysti meidän viljelijöidenkin täytyisi ymmärtää lohdutuksena, kun tietysti kritisoidaan tätä mielettömältä tuntuvaa järjestelmää, mutta se on vain tosiasia. On paljon huonompi vaihtoehto vielä sekin, että tämäkin tuki pyyhkäistään kokonaan pois.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle haluan todeta, että ei ole olemassa kansallista maatalouspolitiikkaa. Maatalouspolitiikka on yksiselitteisesti yhteisöpolitiikkaa, ja niiltäkin osin, kuin meillä on kansallista liikkumavaraa, viime kädessä kuitenkin sitten ratkaisuvalta on soveltamispäätösten osalta, niin kuin hyvin tiedetään, unionin tasolla.

Mitä sitten tulee tähän kysymykseen maatalouden tuposta, en puhuisi maataloustuposta, vaan puhuisin elinkeinon kannattavuusedellytysten turvaamisesta. Siitä on tehty hallituksen kehyspäätöksen yhteydessä päätös, jota nyt valmistellaan, jonka täytäntöönpanoa valmistellaan tämän polttoaineveron palautuksen osalta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Todella on puhuttu raskaista sonneista. Itse kaupunkilaisena tiedän, että sonni ei ainakaan voi olla raskaana. (Ed. Vielma: Huono vitsi!) Mutta kuitenkin uskon, että tämä on hyvin raskas asia, kun pääsiäisenäkin on vaivattu, niin kuin täällä kuulimme, erittäin vakava kysymyshän tämä on. — Ei tämä ole vitsi, vaan vakava kysymys.

Mutta eräs asia, johon haluaisin viitata: Tuossa hallituksen esityksessä viitataan ympäristönsuojelukohtaan perusteluissa, ja siinä on myöskin eläinten hyvinvointi otettu huomioon, joka ikään kuin uudella tavalla tulee näiden tukiehtojen huomioitavaksi. Jos ei täyty eläinten hyvä kohtelu, niin tukikaan ei ehkä sitten tule voimaan. Näin ollen tähän liittyy myös tuosta näkökulmasta positiivisia puolia. Näistä uhkakuvista, mitä nyt viime vuosina on ollut EU:n maatalouden ja nimenomaan eläintenpidon suhteen, yksi iso uhkakuva on ollut suuret, pahimmillaan tuhansien eläinten yksiköt, tuhannen sian sikalat ja vastaavasti myös maidon tuotannossa suurnavetat, satoja lehmiä, jolloinka eläinten kohtelu ei enää ole samalla tavalla yksilöllistä. Myöskin tämän lisäksi erilaiset laittomuudet, eläinsuojelurikoksiin liittyvät asiat voivat liittyä myös Euroopan unionin tukipolitiikkaan. Tiedämme aina silloin tällöin toki kaikki, miten nämä asiat tulevat julkisuuteen, nälkiintyneet, huonokuntoiset eläimet, joita löydetään eläinsuojista hoitamattomina, nälkiintyneinä, kuolleina. Vastauksena, kun kysytään, miksi näin on, todetaan, että on ollut niin kova työpaine näillä maatalousyrittäjillä, että he eivät ole yksinkertaisesti jaksaneet huolehtia eläimistä tai eläimet on otettu kasvatettavaksi ja tuolloin ajateltu saatavan EU:n määräämä mahdollinen tuki. Sitten, kun olisi tullut aika ostaa ravintoa näille eläimille, se on jäänyt toteutumatta ja samoin eläintenpidosta ei ole huolehdittu.

Kaiken kaikkiaan on kysymys siis myöskin eläinten oikeuksista, joka tuossa hallituksen esityksessä puetaan muotoon eläinten hyvä kohtelu ja eläinten hyvinvointi, nimenomaan eläinten hyvinvointi-muotoon. Tämä on tietysti positiivinen asia, jos se on yksi mittari, jolla myös maataloustukia ja tukea eläintenpitoon ja karjatalouteen ohjataan. Tämä mittari on tärkeä.

Todella lopuksi totean, että tämä ei ole ainoastaan maatalousyrittäjien tai maatalousväestön, maanviljelijöiden kysymys. Se on varmasti koko Suomen kansallinen kysymys. Näin ollen sen raskaus kohdistuu tietysti koko maahan ja myös siihen kysymykseen, voidaanko Suomi pitää kokonaisuudessaan asuttuna.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ilmeisesti noista värkeistä, mitkä meidän maatalouspolitiikastamme vastaaville henkilöille käteen annettiin, ei tuon kummempaa tulosta voinut saada. Siinä mielessä tähän täytyy olla tyytyväinen, koska MTK ja SLC:kin on sen hyväksynyt. Se on merkki siitä, että niistä palikoista ei ole tuon parempaa voinut tehdä, vaikka se monelta kohdalta onkin semmoinen, jota ei vapaa talonpoika voi ymmärtää eikä käsittää, mutta sietää on pakko. (Ed. Soini: Onko vapaita talonpoikia enää?) — No, ei niitä ole enää. Kyllä se näin on. Kyllä se vapaa talonpoika kuoli ja haudattiin 95 uutena vuotena. Sen jälkeen on ollut vain suomalaisia Brysselin orjia, niin kuin ed. Soini hyvin lahjakkaasti täältä mainitsi.

Mutta nyt, kun tämä menee valiokuntakäsittelyyn, täytyy huolehtia ainakin muutamista asioista. Ilman muuta tuki pitää saada aina pysymään joustavasti sillä, kuka sitä kyseistä lohkoa, kyseistä hehtaaria vuonna vuotuisenaan käyttää. Ei se saa olla se omistaminen siinä se syy, eikä byrokratia saa olla niin raskasta, että siinä tulisi viive ja välivuosia. Jos se vaihtaa käyttäjää se maa, niin kyllä pitää sen tuen seurata aina saman tien mukana, vaikka se entinen tuenhallitsija pitäisikin sen tuen itsellään syystä tai toisesta.

Sitten toinen asia, mistä pitää huolehtia tässä talossa valiokuntakäsittelyn aikana, on tämä, että ei sille mahdollisesti sitä lahjaveroa kerry, niin kuin ed. Kiviranta asiaa teroitti. Ne ovat tämän talon asioita loppujen lopuksi. Mihinkään muuhunhan me emme tässä tänään paljon voi vaikuttaakaan.

Ministeri Korkeaojan puhehan oli aivan perusteltu, ja siinä oli selkeästi tuotu esille se, missä tällä hetkellä ollaan. Mutta yksi asia minua jäi siinä vaivaamaan, arvoisa ministeri, jäi vaivaamaan se, kun kerroitte hyvinkin seikkaperäisesti prosenttien tarkkuudella, kuinka monta prosenttia, esimerkiksi 73 prosenttia, tiloista on siinä haarukassa, joiden tuki muuttuu korkeintaan plus 10 tai miinus 10. Mutta se jäi haittaamaan, miksi on niin pitkä haarukka tämän päivän tietotekniikalla käytettävissä siinä, että yli 10 prosentin menettäjiä on 0—18 prosenttia. Minusta se on käsittämättömän laaja haarukka. Eikö herra ministeri kehdannut sanoa sitä, että se on 18, vai miksi se nolla piti sinne toiseen laitaan panna? Tämä jäi minulle tietämättömyyteen. No, se siitä.

Sitten tähänhän tuen saantiin liittyy se vuoden 2003 viljelyvaatimus. Tässä vaiheessa haluan eduskunnan pöytäkirjoihin mainittavan sen, että olen ministerin kuullen maininnut asian, että tästä asiasta pitää huolehtia niillä uusjakolohkoilla — Nivalassakin on parilla kolmella kylällä tällä hetkellä uusjako ja siellä yhdistellään lohkoja aivan sen takia, että saadaan logistiikka ja koko viljelytekniikka paremmin toimivaksi, ja siellä joitain lohkojen välissä olevia kärrypolkuja, jotka eivät todellakaan olleet 2003 viljelyssä, tullaan liittämään samaan peltokuvioon. On todella typerää ja minun mielestäni turhaa tämmöisessä asiassa mihinkään Brysselin selän taakse pyörähtää. Kyllä se on suomalainen tahtokysymys saada ne sinne tukioikeuden piiriin yhdeksi lohkoksi. Näin väitän minä, että eivät he voi olla niin keljumaisia siellä Brysselissä, vaikka ovatkin keljumaisia, että he kaikki asiat jarraavat ja hoitavat. Pyydän ministeriä tämän vakavasti ottamaan huomioon ja hoitamaan asian siihen kuntoon, että uusjakoalueella aina lohko on laidasta laitaan tuen piirissä.

No, sitten on ollut pitkään tiedossa, että meillä ei ole omaa maatalouspolitiikkaa, mutta kyllä minä väitän, että meillä jotain omaa on tällä byrokratiapuolella. Varmasti ei kaikissa EU-maissa tehdä tätä asiaa näin tarkasti ja näin inhottavan pikkumaisesti. Onko tässä maassa koskaan ollut mitään muuta ihmisryhmää, jolle olisi asetettu nollatoleranssi johonkin elämäntilanteeseen?

Arvoisa herra puhemies! Viljelijälle on asetettu. Nyt uusissa ohjeissa sanotaan, että ei edes aarin heittoa saa olla digitoidun pinta-alan ja ilmoitetun pinta-alan välillä. Se tarkoittaa, että jos on 10 hehtaarin lohko ja ilmoitat aaria pienemmäksi sen lohkon, mitä on digitoitu pinta-ala, siinä on promillen heitto ja se aiheuttaa heti valvontakäynnin tilalla. Aivan käsittämätön homma! (Ed. Soini: Tämmöinen kolhoosi!) Jos ei olisi kyseessä yllytys kansalaistottelemattomuuteen, niin minä kehottaisin kyllä kaikkia viljelijöitä ilmoittamaan joka ainoan lohkon aaria pienemmäksi, mitä se todellisuudessa on. Sitten näkisi tämä byrokratiakoneisto oikein, mihin se johtaa, jos tulee kaksi miljoonaa valvontakäyntiä maahan yhdellä laakilla.

Sama pikkumaisuus on minun mielestäni tässä teuraseläinten kahden korvamerkin vaatimuksessa, joka on absoluuttinen, että sen pitää olla teurastamolle asti. Se on aiheuttanut viljelijöille melko suuria menetyksiä, jos se toinen merkki lastausta edellisenä yönä tippuu. Toisesta pystytään aivan yhtä hyvin eläimen taustatiedot tarkistamaan aivan syntymään asti. Viljelijä joutuu heittämään tämmöisen eläimen karsinaan, ja koko se eläinkierto häiriintyy, kun uusi merkki ottaa kaksi viikkoa. Minusta tuntuu, että tämäntapainen byrokratia ei ole enää asiallista. Tämä hipsii jo ammattirasismia, ja jos se ei nyt aivan sitä ole, niin sadismia se kumminkin on.

Sitten lopuksi vielä haluan kiittää ed. Soinia lämpimistä sanoista, kun hän sanoi minua kepun ryhtiliikkeen edustajaksi, isänmaalliseksi mieheksi. Säikähdin, että sanoitte, että olen ainut. Sitä nyt en kuitenkaan ole. On meitä vielä muutama. (Ed. Soini: Iloitsen teistä jokaisesta!)

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut tätä hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi tukijärjestelmän täytäntöönpanosta käytävää keskustelua, niin välillä on tuntunut siltä, että Suomessa on palattu 80-luvun maatalouspolitiikkaan eikä ole otettu huomioon sitä unionipolitiikkaa.

Totta on se, että Suomi on osa Euroopan unionia ja samoin myös osa sen yhteistä maatalouspolitiikkaa. Paineet yhteisen maatalouspolitiikan muutokseen tulevat sekä maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävien neuvottelujen kautta että myöskin sitten EU:n laajentumisen kautta, joka on tuonut sitten oman sävynsä tähän maatalouspolitiikan muuttumiseen. Nyt Euroopan unionissa tehtävät maatalouspolitiikan muutokset ovat siten yhteisen maatalouspolitiikan perustamisen jälkeen suurimpia muutoksia, mitä maatalouspolitiikassa on ollut.

Euroopan unionissa on yhteisesti sovittu maatalouspolitiikan tavoitteeksi markkinasuuntautuneisuuden lisääminen poistamalla tai vähentämällä tuotannon ja tukien välinen yhteys. Tämä on Euroopan unionissa yhteisesti sovittu ja siihen ei sisälly kansallista harkintamahdollisuutta hyväksyä tai hylätä tämä esitys. Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistuksella korostetaan myös elintarviketurvallisuutta, laatu- ja ympäristökysymyksiä, ja sen tavoitteena on myös vakiinnuttaa viljelijöiden tuloja seuraavaksi ohjelmakaudeksi. Ongelmana vain unionissa on se, että nämä ohjelmakaudet ovat niin lyhyitä, että ne eivät huomioi viljelijöiden tekemiä investointeja riittävästi, koska kun investoinnin toteuttamiseen otetaan lainaa, laina-aika on 15—20 vuotta, niin siihen aikaan jo sisältyy kaksi kolme ohjelmakautta. EU:n maatalouspolitiikka ei ole ongelmaton, siitä me varmaan olemme kohtuudella yhtä mieltä, mutta me emme kykene vaikuttamaan siihen puhumalla 80-luvun malliin kansallisesta maatalouspolitiikasta. Parhaiten vaikutamme maatalouden ja koko elintarvikealan mahdollisuuksiin keskittymällä kansallisen liikkumavaran mahdollisimman täysipainoiseen hyödyntämiseen.

Tuotannon ja tukien irrottaminen on tiedostettu ongelmaksi meidän lisäksemme myös monissa muissa EU-maissa. Erityisen suuri riski sisältyy siihen taitekohtaan, jolloin tuotteesta saatavalla hinnalla ei kateta muuttuvia kustannuksia. Monilla tuotannonaloilla liikutaan tätä rajaa lähellä. Jos viljelijä joutuu laittamaan tukena saatuja euroja muuttuviin kustannuksiin, hän oma-aloitteisesti pienentää omaa palkkaansa. Tämä on erityinen ongelma pienen viitesadon maille, joissa cap-tuki on pieni. Näin muodostuva näennäisviljelyn mahdollisuus on riski myös elintarvikkeiden laadulle. Viljelijän tulisi saada tuotteesta sellainen korvaus, joka kannustaa laadukkaiden tuotteiden tuottamiseen.

Arvoisa puhemies! Toivon, että maatalousvaliokunta kykenisi laatimaan sellaisen mietinnön, joka selventäisi tätä tukijärjestelmää. Täällä on monissa puheenvuoroissa nostettu esille vuokrapellon tukioikeus vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen. Vuokrapeltojen tukioikeusongelma korostuu meillä myös siksi, että meillä vuokra-ajat ovat pääsääntöisesti alle 5 vuotta, kun Keski-Euroopassa vuokra-ajat ovat usein jopa 20 vuoden pituisia ja siihen mahtuu jo kolmekin EU:n ohjelmakautta sisään. Siellä useimmiten suvut ovat maatilojen vuokraajina ja jatkajia ei suvun keskuudesta ole tiedossa. Vuokrapeltojen tukioikeusasiassa on hyvä, että vapaaehtoispohjalta on päästy sopimuksiin tukioikeuksien palauttamisessa, ja kyllä tämän asian ympärillä on aivan tarpeettomasti lietsottu semmoista eripuraa monien vuokraajien ja vuokranantajien välillä, joka ei käytännössä ole ollut ollenkaan tarpeen.

Lakiesityksessä on maininta maatilojen neuvontajärjestelmästä. Asetuksella annetaan tästä sitten tarkemmat säännökset. Toivottavaa on, ettei tällä rakenneta kovin monimutkaista järjestelmää, joka sitten veisi suuret hallintokulut. Lisäksi on todettava se, että aikamoinen osaaja on se henkilö, joka tämän tukijärjestelmän tulee hallitsemaan kaikki tuotannonalat huomioiden niin, että kykenee antamaan tarkat ohjeet viljelijälle niin, että vielä välttyy lakitupakäynniltä.

Mielestäni tämä tukimalliksi valittu yhdistelmämalli muiden Pohjoismaiden tapaan on ainut vaihtoehto meille suomalaisille. Uskon niin, että MTK:n ja SLC:n antama hyväksyntä tälle tukijärjestelmän täytäntöönpanolle myötävaikuttaa myös sitten siihen, että viljelijäkentässä tämä voidaan ottaa paremmin vastaan.

Klaus  Pentti  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tilatukimalli on nyt hyväksytty valtion ja tuottajajärjestöjen välisissä neuvotteluissa ja hyvä näin; tämä on ollut erittäin työläs valmisteltava. Täytyy yhtyä ajatuksiin, joita ed. Lasse Hautalakin puheenvuorossaan toi esiin, että keskustelua ja valmistelua on hämmentänyt nimenomaan muutaman oppositioedustajan aktiivinen kirjoittelu, jossa tarkoituksella annettiin väärää tietoa keskeneräisistä asioista. Näitä asioita on sitten joutunut kyllä lukemattomat kerrat puhelimessakin selvittelemään, etteivät ne asiat ihan näin ole. Näyttää, että näistä aineksista on kuitenkin aivan hyvä esitys aikaan saatu. Siitä kiitokset ministeri Korkeaojalle ja hallitukselle.

Kaikesta huolimatta tämä tilatukijärjestelmä on erittäin monimutkaisen ja johtuu tietysti siitä, että on yritetty saada tukijärjestelmä, joka on eri tuotantosuuntien ja tilojen sekä alueiden kannalta mahdollisimman tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Kun näitä eri asioita on yhdistelty, niin väkisin tästä aika monimutkainen järjestelmä on tullut.

Tuotantoon sidotusta tuesta ollaan nyt siirtymässä tukijärjestelmään, joka ei palkitse eikä kannusta tehokkaaseen tuotantoon, vaan kustannusten minimointiin. Meillä Suomessa tuotteiden hintataso on EU-maihinkin verrattuna erittäin alhainen ja tuotannon kannattavuus on jatkossa nyt entistä riippuvaisempi tukitasosta. Täytyy todeta, että suomalaiset viljelijät ovat jatkossa entistä enemmän valtion tukipolitiikan armoilla ja menestyminen riippuu siitä, miten Suomi pystyy nykyiset tukimuodot säilyttämään ja niitä edelleen vahvistamaan. Tuotantoa lisäämällä on vaikea tuottavuutta nostaa, vaan yksikkökokoa pitää muuten kasvattaa ja keskittyä tuotannon taloudellisuuteen ja nykyajan teknologian ja osaamisen mahdollisimman tehokkaaseen hyväksikäyttöön.

Rakennekehitys on ollut kovaa. Täällä muun muassa ed. Soini kertoili tai kuvaili, miten elintarvikkeiden hinnat ovat pudonneet, ja täytyy sanoa, että kyllä rakennemuutos on ollut kovaa jo ennen EU-aikaakin. Itse olen 40 vuotta maata viljellyt ja kun aloitin suhteellisen pienen tilan isäntänä, meilläkin oli muutama vieras henkilö töissä ympäri vuoden ja kesäaikana kymmeniä henkilöitä työllistimme, mutta vuosien mittaan hyvin nopeasti, jo 60-luvulla, oli pakko vieraasta työvoimasta luopua ja itsekin lähteä hankkimaan lisäansioita tilan ulkopuolelta ja vuokrata lisää maita, jotta tilaa pystyi viljelemään. Ei helppo ole ollut viljelijän asema aiemminkaan, ja kautta aikojen maatalous, maanviljelijät ja maaseudun väki ovat joutuneet toimeentulostaan taistelemaan ja kehittämään tuotantoa ajan vaatimusten mukaisesti.

Arvioidaan, kun meillä tällä hetkellä lukemissa näkyi, että meillä on noin 73 000 tukea saavaa tilaa, että tilojen lukumäärä edelleen putoaa ja ehkä vuonna 2010 meillä on noin 50 000 maatilaa. Mutta näiden rinnalle maaseudulle nousee jatkuvasti uutta yritystoimintaa. Tänä päivänä meillä on jo muutama kymmenentuhatta eri tavalla toimeentulonsa hankkivaa maaseudun yritystä, ja näiden lukumäärä näyttää jatkuvasti nousevan. Kehitys johtaa siihen, että tulevaisuudessa meillä on näitä maaseudun muita yrityksiä enemmän kuin varsinaisia maatiloja. Tätä kehitystä pitää tukea. Yksikkökoot kasvavat ja tilarakenne polarisoituu. Meillä on jatkossa yhä suurempia tiloja sekä myös pieniä ja osa-aikaisia tiloja. Maatiloille rakennetaan uutta yritystoimintaa. Bioenergia, jatkojalostus, matkailu, elämysmatkailupalvelut, urakointi, alihankinta ja tilan ulkopuolella työssäkäynti ovat niitä mahdollisuuksia, joilla maaseudulla voidaan jatkossakin toimeentuloa hankkia.

Siitä huolimatta kansallisella tasolla meidän pitää edelleen pitää tavoitteena omavarainen elintarviketalous. Tulee olla tavoitteena jatkossakin, että meillä on kotimaiset raaka-aineet leipäviljan, maidon ja lihan suhteen, jotka mahdollistavat oman elintarviketeollisuuden ja jalostuksen työpaikat ja menestyksen jatkossakin.

Niin kuin totesin, osaaminen ja uuden teknologian ja tietotekniikan hallinta ovat suomalaisen maatalouden vahvuuksia ja näitä pitää kehittää ja niihin pitää pystyä panostamaan. Tämän päivän maatalouden kehittämistyössä kilpailukyvyn vahvistaminen on keskeisiä tekijöitä, ja siihen vaikutetaan rakennetta kehittämällä, tuotantokustannuksia minimoimalla ja ottamalla uutta teknologiaa mahdollisimman hyvin käyttöön.

Kotimaisen elintarviketalouden eräs keskeinen varmistuskeino on ollut kuunnella kuluttajaa ja rakentaa maatalouteen elintarvikkeisiin ja elintarviketuotantoon liittyviä laatujärjestelmiä, joilla voidaan vahvistaa tilojen johtamisjärjestelmät mutta samalla dokumentoidaan tuotantoja ja varmistetaan tuotteiden jäljitettävyys. Nämä ovat niitä asioita, joita EU:n maatalouspolitiikassakin jatkossa pyritään entistä paremmin hoitamaan. Näihin tuleva tilaneuvontajärjestelmäkin tulee keskittymään ja näitä tuotannolta vaatimaan.

Näihin asioihin liittyy ympäristövaikutuksista huolehtiminen niin, että maaperä säilyy puhtaana, huolehditaan kulttuurimaisemasta ja tarjotaan maaseudun palveluksia ympäristön ja maiseman kautta kuluttajille. Ed. Tiusanen toi eläinten terveysasiat ja eläinten kohtelun esiin, ja tämä on eräs keskeinen tekijä, mihin suuntaan maataloutta koetetaan tulevaisuudessa kehittää, ja se on tukien maksun perustakin entistä enemmän.

Maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutuksella koetetaan kehittää uusia elinkeinoja, joissa maaseudun ja luonnon tarjoamia mahdollisuuksia koetetaan jalostaa tuotteiksi ja sitä kautta vahvistaa toimeentulomahdollisuuksia maaseudulla jatkossakin. Menestyminen tulevassa yhä globalisoituvassa toimintaympäristössä edellyttää valtiovallalta ja hallinnolta, myös opetukselta, neuvonnalta ja tutkimukselta, entistä parempaa yhteistyötä. Meillä on edelleen vahvuuksia, kun vain osaamme niitä yhteisvoimin kehittää.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on vakavasta asiasta. Kun mietin tätä suomalaisen talonpojan näkökulmasta katsottuna, niin harvoin on suomalaista missään niin alas lyöty ja orjuutettu kuin nyt tehdään. Se onneton elämä, mitä Brysselin komennon ja kapinan kautta on syntynyt ja tullut Suomen sinne ajautuessa ja päättäessä ja väittäessä ja kansaa usuttaessa niin, että mikään ei muutu, itsenäisyys säilyy, maatalous on turvattu, talonpojan asema on vakaa ja vahva, tässä se nyt nähdään. Ei ole vakaudesta eikä vahvuudesta mitään jäljellä.

Kun ajatellaan suomalaista yhteiskuntaa, mistä se on rakentunut ja mikä vahvuus tämän yrittämisen ja yrittäjyyden yhteiskunnan osalta on olemassa, niin kyllä suomalainen kilpailukyky on kasvanut tästä agraariperäisestä maaseutu-maanviljelijäyrittäjyydestä, missä on nähty niin, että tehty työ, luonnonvoimien, auringon lämmön, veden ja oikea-aikaisten töiden yhteensaattamana saatu tulos on ahkeruuden kautta palkittu niin, että hyvinvointi on viljelijän sekä koko yhteiskunnan ympärillä lisääntynyt. Tässä nyt oikeastaan tämän alasajon rappiotila on nähtävissä ja keskusteltavissa. Mutta luulen niin, että me keskustelemme nyt vähän siinä tunnelmassa, että tämä on lopullinen alasmeno ja aina pahempaa ja pahempaa vielä edessä tulossa. En osaa ennustaa, mitä se voisi olla olemassa, mutta kun se aika, mikä kymmenen vuotta Euroopan unionissa on mukana oltu, aina vuosittain on alaspäin ja alaspäin menoa ollut ja tapahtunut, näin arvellen ei mitään hyvää ole kuultu eikä nähty.

Yhtenä pohjana voisi tietenkin nähdä myöskin sen, että 94, kun liittymissopimus valmisteltiin ja tehtiin, maatalouteen ja maaseutuun liittyvät asiat valmisteltiin niin huonosti, ettei oikein edes tiedetty, mistä sovittiin ja mitä päätettiin. Sitä satoa nyt tässä kerätään ja korjataan.

Kun katsotaan tätä maailmaa eteenpäin, niin en epäile, ettei nykyinen koulumaailma, nykyinen yhteiskunta, pysty sivistyksen ja opetuksen kautta tuottamaan myöskin yrittäjähenkistä väkeä, joka ymmärtää ja näkee työn ja toimeentulon merkityksen myöskin hyvinvoinnin edellytyksenä. Olen kuitenkin varma, että se ei tapahdu niin helposti eikä niin yksinkertaisesti kuin maaseudun kasvuperusteissa, missä nuori, kasvava lapsi näki isän ja äidin työn tuloksen ja sen merkityksen, mikä on ahkeruudella ja saavutetulla hyvinvoinnilla, saavutetulla hyvällä tuloksella myöskin sille menestymiselle. Tätä ei mikään yrittämisen eikä yhteiskunnan muoto pysty nykyisin turvaamaan, eikä tätä myöskään opetuksen, pelkän sanoman, kautta pystytä niin tehokkaasti perille saattamaan. Näin ajatellen kaipaan kovasti ja syvästi sen pientilavaltaisen suomalaisen viljelijän kasvumahdollisuuksia, mistä tämä yhteiskunta sotien jälkeen on voimavaransa ja tulevaisuutensa ammentanut.

Herra puhemies! Tiedän, että tässä oikeastaan kaikki oleellinen on tänään sanottu, mutta joitakin asioita haluaisin ehkä lyhyesti sivuta, mitkä tärkeinä koen.

Kun Suomi meni ja sopi siitä, että kuivauskorvaus asetetaan koko peltoalalle, jaetaan kaikkien kesken, niin kuin täällä aikaisemminkin todettu on, mielestäni tässä tehtiin aivan oleellinen virhe. Oli ainutlaatuinen saavutus suomalaisilta saada uskomaan Euroopan unionin päättävät elimet sellainen tosiseikka, että Suomessa ei viljaa voi säilöä, jollei sitä kuivata, ja tätä varten löytää erillinen määrärahamahdollisuus, missä tätä kuivauskorvausta maksettiin sille peltoalalle, missä kuivattavaa viljaa kasvatettiin. Nyt kun se on jaettu, riepoteltu koko tämän potin kanssa levälleen, niin voi olla varsin varma, että muutaman vuoden kuluessa, kymmentä vuotta siihen ei mene, se on syöty niin, että siitä ei ole jäljellä yhtään mitään. Tämän haluan nimenomaan tässä yhteydessä todeta, että voin sitten, jos vielä tässä maailmassa mukana olen, kaivaa tämän puheenvuoroni jälkeenpäin esille ja sanoa, että johan minä sanoin, näinhän siinä kävi. Mutta siitä, miten tämän asian totean, onneksi en ole yksin sanomassa. Täällä on moni muukin, joka on käsittääkseni tässä asiassa mielestäni samaa mieltä. Toivon, että jos ministeri toteaa, että olen väärässä, hän oikaisee tämän asian, sitä vahvemmaksi jää myöskin jälkipolville tämä kirjoitettu teksti.

Jos katsotaan sitten muuten tätä jakoa, niin kyllähän se periaate, että tuki ja tuotanto erotetaan lopullisesti toisistansa — ei niin kokonaan, niin kuin yleinen käsitys on olemassa, mutta monelta mitalta tämä on alkua vasta — johtaa pitkällä aikavälillä siihen, että tämä todellinen maaseudun ja maatalouden rappio tulee Suomessa toteutumaan ja niin usko vähitellen palaa siellä sun täällä, että semmoista työtä ei kannata tehdä, mikä ei tämmöistä todellista työn hedelmää kanna. Näin valitettavasti moni viljelijä on nyt jo pakannut peltonsa pussiin, vuokrannut ne jollekin naapurille ja lopettanut sinänsä kannattavan ja elinkelpoisen tuotannon, sellaisen tuotannon, missä tilalla olisi vielä ollut hyvät mahdollisuudet elää. Tämä on hyvin valitettava piirre, että tällainen epäusko on onnistuttu luomaan näiden kymmenen vuoden aikana suomalaiseen maaviljelijään, viljelijään, joka uskoi kuitenkin ja tiesi, kuinka tätä peliä tehdään.

Yhtenä koko syksyn ja talven, miten sanoisinkaan, epäuskon aiheena on ollut vuokrapellon tukioikeus, paremminkin voisi sanoa: omistetun pellon vuokrausmahdollisuuden kautta syntyvä tukioikeuden menetys. Tässä nyt käsittääkseni on onnistuttu kuitenkin pääsemään hyvään lopputulokseen, kun tänne on löydetty mahdollisuus vapaaehtoisesta sopimisesta niin, että kun vuokraus päättyy, niin tuki voi palautua pellon omistajalle. On väitteitä siitä aiheesta, että eihän sitä voi tukea saada, jos ei ole peltoa, mutta korostan tässäkin yhteydessä, että sellainen pelto, mihin tätä tukea ei olisi ollut olemassa tai sen mukana siirrettävissä, kauppatilanteessa olisi ollut selvästi ja on edelleenkin, jos näin tulisi käymään, halvempi kuin sellainen pelto, missä tämä tuki voidaan luovuttaa samanaikaisesti mukana, kun kauppa tehdään. Tässä, niin kuin olen ennenkin sanonut, tämä selkeästi, jos mikä, on sellainen kysymys, jossa oli kyseessä yksityinen omistusoikeus, ja sitä kautta se sanomani joskus aikaisemmin, että on kysymys omistusoikeuden riistosta yhteisen hyvän eteen, oli aika lähellä käytännön toteutumista tässä asiassa.

Tietenkin ymmärrän erinomaisen hyvin sen, että tukien pitää olla ehdottomasti sidottu viljeltyyn peltoon ja siihen viljelyyn. Ei voi olla sellaista tapaa, että tämä tuki olisi irrallinen elin, mistä voidaan tehdä kauppaa miten tahansa ja tuki nostaa, vaikka viljelyä ei toteutetakaan. Ymmärrän viestin erinomaisen hyvin, että tuottajajärjestö MTK on kantanut huolta vain siitä, kuka viljelee ja kuka sen tuen jatkossa saa, että se kuuluu sinne. Mutta aivan yhtä hyvin pitäisi kantaa huolta siitä suomalaisesta talonpojasta, joka on ikuisesti työtä tehnyt, ja kenen pellosta on kysymys ja kenen tulevaisuudesta? Jälkipolvien tulevaisuudesta on kysymys silloin, kun tämä tuki pitää säilyttää niin, että se on nähtävissä, että tuki seuraa silloin, kun pellosta kauppaa tehdään. Tämä on sitä jälkipolvien työn arvostamista, mitä tässäkin yhteydessä pitäisi nähdä ja ymmärtää.

Herra puhemies! Yksi sellainen aihe, mitä tulee tähän suomalaiseen maatalouspolitiikkaan, on se, että nykyiselle hallitukselle voisi sanoa, että se on vieläkin ujompi kuin ehkä edeltäneet hallitukset Suomen EU-jäsenyyden aikana ajamaan näitä maatalouden asioita. Jotenkin vaan on viljelijällä semmoinen tunne, ettei oikeastaan Suomessa tosiaan kukaan näitä asioita aja vaan että tyydytään siihen, mitä Brysselissä herrat päättävät, ja sanotaan, että parempaan ei päästy, parempaa ei voitu tehdä. Olen ennenkin haasteellisesti esittänyt sellaisen lähtökohdan, että toivoisin, että joskus ministeri tulisi Brysselistä nenä ruvella takaisin ja sanoisi, että parhaani yritin, enempää en saanut mutta terveys olisi pidemmälle mennessä jopa ollut vaarassa. Tämmöistä näkisin, tätä suomalainen viljelijä haluaisi nähdä ja tuntea. Toivottavasti vielä joskus tulee sellainen asia, että jossain ministeriössä, yleensäkin hallituksen parissa, tehdään työtä suomalaisten eteen eikä tyydytä vain siihen, mitä Brysselissä tahdotaan ja määrätään. Tiedän, että tähän asiaan vastataan niin, että kaikki paras on tehty, mitä on yritetty, mutta ketään ei ole uhattu, ei kenenkään nenä ole ruvella ollut olemassa, eikä yhtään ainutta juttua julkisuudessa ole näkynyt, että suomalaiset viimeisen päälle yrittivät näissä asioissa.

Herra puhemies! Sellaisenaan valitettavana pidän — tähän lopuksi totean — että suomalaisesta viljelijästä on tullut yhteiskunnan maiseman hoitaja, missä varsinaisella yrittäjyydellä on kovin vähän sijaa, ja varsinainen hyväkään yrittäminen ei takaa niin hyvää lopputulosta kuin oikea-aikainen EU-tukihakemusten täyttäminen ja papereitten oikea-aikainen jättäminen ja viljelyn suunnittelu niin, että on maksimoitu nämä tuet. Sadosta ja hyvästä, oikea-aikaisesta työstä ja sen palkitsevuudesta ei tarvitse juuri huolta kantaa.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Voin vakuuttaa ed. Lahtelalle, että kyllä siellä neuvotteluissa on kaikki pantu likoon. Kun tilanne kuitenkin on semmoinen, että me vaatimattomalla äänimäärällä operoimme ja päätökset tehdään määräenemmistöllä, niin se tietenkin tarkoittaa sitä, että meidän pitää taitavasti ja muitten kanssa yhteistyötä tehden näitä tavoitteita ajaa. Näin on tehty ja näin jatkossakin tehdään. Kaikki pannaan likoon, mitä neuvotteluissa mahdollista on.

Kuivauskorvauksista haluan sanoa sen, että kuivauskorvaus ei häviä mihinkään. Se on edelleen tukiasetuksen liitteessä mainittu 24 euroa per tonni. Jatkoa ajatellen sitä voidaan neuvotteluissa yrittää lisätä, ja sen pysyvyys on, totta kai, yhtä hyvä tai ehkä parempi kuin mitä se olisi tässä erillisenä. Sitä paitsi tilanne on sellainen, että nyt jo viljatilojen tuet kasvavat 3,3 prosenttia keskimäärin tämän järjestelyn myötä. Jos tämä olisi jätetty erilliseksi tämä kuivauskorvaus, se olisi merkinnyt huomattavaa tasapainon muutosta kotieläintalouden ja kasvinviljelyn osalla. Ja kun tavoitteena oli säilyttää tasapaino niin hyvänä kuin mahdollista, niin tämäkin puolsi sitä, että kuivauskorvaus sisällytetään tasatukeen. Myös tutkimuspuoli korosti sitä, että maatalouden kokonaisuuden kannalta, markkinatasapainon kannalta on parempi, että tämä korvaus tulee myös kesannolle, jolloin markkinat todennäköisesti vähän tasapainottuvat ja hintataso ehkä korjaantuu sitä kautta, kun toimimme näin. Tässä oli hyvin monipuolisesti tutkittu tätä kuivauskorvausta ja päädytty tähän ratkaisuun.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta on kokonaisuudistus, jossa on tehty erittäin vaativa yhteensovitus eri tuotantosuuntien ja eri alueiden näkökulmasta, ja tässä mielessä on annettava tunnustus ministeri Korkeaojalle ja hallitukselle, että tämän tasoiseen ratkaisuun on päästy. Samalla totean sen, että toki on kysymys esityksestä, jota on erittäin helppo kritisoida. Minä uskon, arvoisat kollegat, jotka olette kaikki elämää nähneet monelta suunnalta, että aina elämä näyttäytyy silloin, kun ollaan vaativassa tilanteessa, siitä näkökulmasta, että on paljon helpompi kritisoida sitä todellisuutta, kun ollaan vaativassa tilanteessa, kuin löytää siinäkin tilanteessa myönteistä näkökulmaa, millä tavalla suuntaudutaan eteenpäin.

Tässä suhteessa koen, että meillä kansanedustajilla on erittäin suuri vastuu koko elintarviketalouden näkökulmasta, että me emme enää tässä vaativassa tilanteessa lietso tavallaan semmoista epärealistista kriittisyyttä, vaan tunnistamme sen tosiasian, että noin kymmenen vuotta sitten Suomen maatalous- ja elintarviketaloudessa tapahtui erittäin iso muutos, kun siirryttiin kansallisesta maatalouspolitiikasta Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Tämä oli erittäin iso periaatteellinen linjaus, mutta jos ajatellaan sitä, onko tämä uusi tilatukijärjestelmä jotenkin tavatonta yrittäjyyden näkökulmasta, sanon senkin, että voidaan nähdä kielteisiä piirteitä, mutta haluan sen verran palauttaa meidän jokaisen yhteistä muistikuvaa vuosikymmenten taakse ja saada meidät ajattelemaan kahta tekijää: Ensinnäkin kansallisessa maatalouspolitiikassa oli esimerkiksi pinta-alalisäjärjestelmä. Minä kysyn rehellisyyden nimissä, oliko pinta-alatukijärjestelmä voimakkaasti yrittäjyyttä kannustava ja tukeva järjestelmä. Jos me olemme rehellisiä, voidaan sanoa, että se piti monilta osiltaan hyvin vahvan, puhtaasti sosiaalipoliittisen aspektin sisällään.

Jos ajatellaan toista kansalliseen maatalouspolitiikkaan pesiytynyttä keskeistä näkökulmaa, joka oli niin sanottu tavoitehintajärjestelmä, joka tavallaan edelsi tätä yhteistä EU:n maatalouspolitiikan ajanjaksoa; sehän oli järjestelmä, jossa kun kustannukset kasvoivat, hallituksen ja tuottajajärjestöjen välisissä neuvotteluissa sovittiin kustannuskorvauksista, mikä merkitsi sitä, että sekä tuottajahinnat että kustannukset kohosivat kilpajuoksua. Muistan aikanaan, kun valmistuin 76 agronomiksi, oltiin samana syksynä Porthaniassa tämmöisessä isossa maatalouskeskustelussa, ja nuorena agronomina rohkenin kysyä, onko tämä suomalainen tavoitehintajärjestelmä kestävällä pohjalla. Muistan, kun seminaari päättyi, että niin sanotusti kokeneet kollegat puhuttelivat nuorta agronomia, että ei kannattaisi noin isoa kysymystä edes ääneen kysyä tuolla elämänkokemuksella. Huomatkaa 76 syksy! Minä vieläkin sanon — tässä on osa kollegoista muistellut, mitä on joskus tullut sanottua — että näin kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin voi todeta, että ehkä se ei sittenkään niin typerä kysymys ollut, miltä se ykskaks tuntui. Nimittäin se, että jos me olisimme jatkaneet tätä kilpajuoksua, vähintäänkin yhtä mahdottomassa tilanteessa olisi tänä päivänä suomalainen elintarviketalous, mitä se on nyt osana yhteistä eurooppalaista maatalouspolitiikkaa. Minusta rehellisyyden nimissä meidän pitää poliitikkoina pystyä tämäkin näkemään ja sanomaan ääneen. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, haluan omalta osaltani korostaa sitä, mitä tarkoittaa koko suomalaisen elintarviketalouden menestys tulevaisuudessa. Vaikka me puhumme nyt alkutuotannon osuudesta, on erittäin tärkeää, että me näemme sen, millä tavalla luodaan kansainvälisestikin arvioiden ylivoimaisia arvoketjuja pellolta suomalaisen kuluttajan ruokapöytään. Jos me tässä onnistumme, me ruokimme tämän yhteisen eurooppalaisen maatalouspolitiikan sisällä myös aitoa yrittäjyyttä, innostusta kehittää, parantaa omaa toimintaa ja tätä kautta myös varmistamme nykyistä paremman taloudellisen tuloksen. Sanon tämän, arvoisat kollegat, tilanteessa, jossa aidosti uskon myös suomalaisen maatalouden tulevaisuuteen. En teoriassa, vaan myös omakohtaisilla ratkaisuilla. Tämän ratkaisun kanssa, voisiko sanoa, että melkein samanaikaisesti, ajoittuu omassa maatilan toiminnassa merkittävät kehittämisinvestoinnit. Tässä mielessä on mielestäni kysymys myös siitä, että me edustajina otamme aidon vastuun. Ja tässä mielessä voisi sanoa, että teemme ratkaisuja, jotka myös kannustavat ja rohkaisevat nuoria tarttumaan maatalouteen, peruselinkeinoon, tarttumaan elintarviketalouden arvoketjussa uusiin haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kommentoida paria tähän esitykseen liittyvää asiaa, joista on toki käytetty jo aikaisemminkin puheenvuoroja. Minusta peruskysymys on se, että tämä tukioikeuden vahvistaminen vuokraajan ja maanomistajan välillä voidaan hoitaa ilman minkäännäköisiä lisäkorvauksia ja nimenomaan tämä vastikkeeton sopiminen säilyy mahdollisena. Tämä on erittäin iso periaatteellinen kysymys, mutta tällä on myös erittäin iso merkitys sekä vuokrahintojen että maan hinnan näkökulmasta. Sehän sisältyy nyt tähän esitykseen, mutta on erittäin tärkeää, että tämä esillä ollut mahdollinen lahjaveroseuraamus varmistetaan, että tästä ei tule tämän tyyppisiä sanktioita.

Viimeisenä asiana haluan, kun arvoisa ministeri on paikalla, ottaa esille sen, että on äärimmäisen tärkeää, että hallitukselta tulee nyt tämä maatalouspolitiikkaa ja maaseutupolitiikkaa koskeva selonteko eduskunnalle. Minä toivon, että tämän selonteon sisältö ei niinkään keskity näihin maaseudun ja elintarviketalouden ongelmien analysointiin, vaan se kykenee piirtämään tulevaisuuden kuvaa, innostavaa tulevaisuuden kuvaa suomalaiselle maaseudulle ja suomalaiselle elintarviketaloudelle. Tämä muutos, joka kansainvälisesti on menossa, merkitsee sitä, että ne kansallisvaltiot myös maatalous-, elintarvike- ja maaseutupolitiikan osalta menestyvät, jotka luottavat ja uskovat siihen, että myös tulevaisuudessa on mahdollisuuksia. Tämän vuoksi minä toivon, että tämä selonteko saadaan mahdollisimman nopeasti eduskunnan käsittelyyn ja nimenomaan sisällöltään niin rikkaana, että se voi olla tavallaan auttamassa tämän uuden järjestelmän, tilatukijärjestelmän, käyttöönottoa ja myös sillä tavalla rohkaisemassa ja kannustamassa nykyisiä viljelijöitä ja myös niitä monia perheitä, jotka tällä hetkellä pohtivat sitä peruskysymystä, voidaanko tehdä sukupolvenvaihdosta. Tätäkin toimintaa meidän pitää pystyä poliitikkoina rohkaisemaan ja tukemaan. Nimittäin oman vahvan elintarviketalouden säilyttäminen on myös tulevaisuudessa Suomen kannalta hyvin tärkeä ja keskeinen kysymys.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Karjula hyvin asiallisessa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota elämänkokemukseen, ja että tulisi muistaa se aina jokaisena aikana, kun asioita arvioidaan, ja antoi hiukan ymmärtää, että kritiikki ei olisi nyt paikallaan, niin minä kuitenkin sitä kritiikkiä tulen esittämään, kun salissa ei ole kuin keskustalaisia ja kaksi kokoomuslaista, ettei tämä olisi keskustalaisten keskinäistä toistensa kehumista. (Ed. Oinosen välihuuto) Minä toivon, että tämä puheenvuoro myöskin otetaan rakentavana.(Ed. Ala-Nissilä: Se on rakentava!) Onneksi oli täällä keskustan ed. Seppo Lahtela, joka ryhdikkäästi oli jälleen oma itsensä ja kertoi näkemyksensä tästä asiasta ja nimenomaan niistä kielteisistäkin puolista, jotka tässä asiassa ovat. Siitä hatunnosto ed. Seppo Lahtelalle jälleen kerran.

Kun olen kuunnellut keskustelua tästä laista, tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta, niin mieleen ovat väistämättä tulleet vuosikymmenten takaiset puheet tässä salissa. Minä olen täällä ollut muuten ensimmäisen kerran kuuntelemassa 62 syksyllä, 43 vuotta sitten. Eli seniori teille puhuu. Tuolloin elettiin yhteiskunnassamme vieläkin pahempaa rakennemuutosaikaa kuin tänä päivänä. Talonpojan tappolinja oli toistettu sanonta tässä salissa juuri 60- ja 70-luvuilla. Tänä päivänä ed. Soini kyllä tyylillisesti jatkoi noiden vuosikymmenten puhetapaa. Maaseudulta muutti tuolloin väkeä kaupunkeihin pohjoisesta etelään, ja jos Helsingin seutu ei pystynyt ottamaan muuttajia suojaansa, niin he matkustivat Ruotsiin, ja niin niitä meni silloin sinne yli 100 000, 200 000 ihmistä. Tuolloinkin oli vallankahvassa keskusta toisella nimellä eli Maalaisliiton nimellä. (Ed. Ala-Nissilä: Sitä on liikkeellä!) Vastuun maatalouden alasajosta kantaa myös tänä päivänä punamultahallituksessa keskusta. Sen osoittaa tämän salin tilanne tällä hetkellä. Sosialidemokraatteja ei kiinnosta maatalous ed. Wallinia lukuunottamatta, ja tänne jäävät vain keskustan edustajat kehumaan ratkaisua ja toisiaan. (Ed. Ala-Nissilä: Ne luottavat meihin nykyään!) Ihan oikein, että positiivinen asenne on elämässä, mutta pitäisi nähdä myöskin ne huolet, mitä on tuolla muualla. Aivan merkillepantavaa todella on se, että toisesta päähallituspuolueesta sosialidemokraateista ei täällä ole ollut edustajia paikalla. Se kuvaa heidän linjaansa maatalouskysymyksissä. Tosiasia on se, että istuvan punamultahallituksen aikaansaannokseksi tullaan tulevina vuosina laskemaan Suomen maatalouden lopullinen alasajo. Hallitus on epäonnistunut neuvotteluissaan EU-puitteissa ja on aivan liian nöyrä osapuoli, kuten ed. Seppo Lahtela totesi, vaikka on kysymys maamme eräästä tärkeimmästä sektorista eli maataloudesta. (Ala-Nissilä: Kuka tämän puheen on kirjoittanut?) — Ed. Ala-Nissilä tulee katsomaan, tämä on minun omin käsin tuolla penkissä kirjoittamani puhe. Se tapahtuu varttitunnissa.

Täällä ovat keskustan edustajat vedonneet siihen, että meillä ei voi olla omaa maatalouspolitiikkaa. Toivoa sopisi, että olisi edes, ed. Ala-Nissilä, omia ajatuksia ja rohkeus myöskin sanoa niitä. (Ed. Ala-Nissilä: Kohta tulee!) Esillä oleva laki osoittaa myös sen, kuinka valtavan byrokratian keskellä maatalousyrittäjät kamppailevat. Vaikka itse perustehtävät taitavia viljelijöitä löytyykin, heidät tukahdutetaan esillä olevan kaltaisten säännösten keskellä. Mielestäni olisi aivan korrektia toimintaa se, että ministeri Korkeaoja nostaisi profiiliaan ja ärähtäisi EU:n virkamiehille kuuluisan sanonnan: Jo riittää!

Kun tähän onnettomaan hallituksen maatalouspolitiikkaan kytkeytyy harjoitettu onneton aluepolitiikka, ovat seuraukset entistäkin pahempia, ja se on jo nähty. Maahamme on syntymässä aivan lähivuosina runsaasti kuntia, joilla ei ole mahdollisuuksia elää tervettä elämää. Pahimmassa tapauksessa tällaisia kuntia tulee olemaan 50—100 kappaletta. Mitkä ovat ne keinot, joilla keskusta aikoo näiden kuntien ja niiden asukkaiden elämän turvata? Hyväksytyn kehyksen puitteissa ei ole mitään lisämahdollisuuksia kunnille annettavissa, sen me kaikki tiedämme.

Ministeri Korkeaoja puhuu kauniin sanoin maatalouselinkeinon kannattavuuden turvaamisesta. Tällä tavallako sitä turvataan? Tällaisilla laeilla tuota tavoitetta ei todella tulla saavuttamaan, ja aivan selvää tulee olemaan, että tilanne tällä menolla vain pahenee tulevina vuosina. Kun esimerkiksi Puolan viljaville, suunnattoman laajoille alueille viedään tämän päivän tekniikka, niin miten silloin turvataan suomalaisen maanviljelijän työ ja jokapäiväinen elämä? Voisiko ministeri Korkeaoja hiukan kertoa tulevaisuuden näkymiään tässä mielessä?

Täällä on puhuttu myös maataloustuposta ja kehuttu tehtyä energiaratkaisua. Tuo ratkaisu oli oikea, mutta todella pieni hyvitys maatalousyrittäjille. Tuokaa meille mahdollisimman pian uusia, tehokkaampia ehdotuksia ja ratkaisumalleja, niin uskon niille myöskin täältä eduskunnasta löytyvän tukea.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ed. Ala-Nissilällekin: Tämän puheenvuoron teki maalaisliittolaisessa kodissa kasvaneen metsuri-pienviljelijän poika, ja minä halusin tällä puheenvuorollani osoittaa, että en ole katkaissut juuriani sinne maalle ja menneisyyteen, mutta pahoittelen, että nuo juuret on katkaissut keskusta.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun tiedän, että ed. Vielma on lappilainen maatilan poika ja tuntee nämä asiat, niin kyllä ihmettelen hänen puheenvuoronsa negatiivista sävyä kokonaisuudessaan, kun on tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta oleva lakiesitys täällä käsittelyssä. Olisi puuttunut vielä, että ed. Vielma olisi nyt sitten sanonut, että erotaan Euroopan unionista ja tehdään oma maataloustulolaki ja hoidetaan asiat niin. Mutta se ei vaan käy tällä kertaa, vaan nyt meidän on pakko elää näiden säännösten mukaan. Uskon, että niin kuin edellisen hallituksenkin aikana jokainen maatalousministeri on parhaansa yrittänyt näissä tilanteissa, mitä on voinut, mutta tämän parempaan ei ole tällä kertaa päästy.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Todella, ed. Vielma, tämä, että meillä on yhteinen maatalouspolitiikka johtuu siitä, että olemme EU:n jäseniä. Muun muassa kokoomus on ollut sitä laajasti kannattamassa. (Ed. Vihriälä: Ja innokkaasti, innokkaasti). Ihan hiljattain olemme lehdistä lukeneet silloisen ministeri Salolaisen lausuntoja siitä, miten innolla hän tätä ratkaisua oli ajamassa. Se on nyt tosiasia, ja sen kanssa pitää elää. Siitä johtuvat nämä monet byrokratian seikat.

Mitä tulee sitten maatalouden alasajoon, niin maatalouden tuotanto ei ole kyllä merkittävästi muuttunut. Muutamilta osin tuotanto on kasvanut EU-jäsenyyden aikana, eli ei ole näkyvissä, että maataloustuotantoa oltaisiin ajamassa alas.

Mitä tulee sitten maatalouden kannattavuusedellytysten turvaamiseen, mistä on täällä puhuttu maataloustupon osalta, EU:n aikana nyt tehty ratkaisu on suhteellisesti mitattuna kaikkein suurin, merkittävin parannus, mitä EU-aikana on tehty. Ei tässä ole mitään häpeämistä niissä tuloksissa, mitä on aikaansaatu.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Minä ensinnäkin halusin puheenvuorollani tyylillisesti kertoa sen, että tuntuu pahalta hymistely asiassa, josta te itse kentällä kuulette koko ajan täysin toisenlaisia kannanottoja. Minusta pitää olla kanttia sanoa hallituspuolueen edustajanakin, että olemme kuulleet tästä runsaasti kielteistä palautetta, mutta yritämme tehdä jatkossa näin ja näin. Tämä olisi reilua ja rehtiä peliä.

Ministeri Korkeaoja, kyllä me muistamme ja tiedämme, kuka Suomen on EU:hun vienyt ja ketkä olivat silloin johtamassa: Esko Aho pääministerinä ja Heikki Haavisto otettiin MTK:n johdosta ulkoministeriksi sitä varten, että homma onnistuu myöskin keskustapuolueen osalta. Ei näitä asioita tarvitse tuoda enää tähän saliin. Me muistamme ne.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuodaanpa sen verran, että kun silloin Ahon hallituksen aikana täällä käsiteltiin kansallista tukipakettia, niin kokoomuksen eduskuntaryhmä meinasi senkin kaataa. Aivan täpärästi se säilyi. Sitten seuraavassa hallituksessa sen kaadoittekin ja sen leikkasitte.

Puhemies! Ei silloin, kun ed. Vielma oli siellä maatilalla, ollut helppoa. Ei ole tänä päivänäkään helppoa, mutta ei, ed. Vielma, silloinkaan luovutettu Suomen maaseudulla ja Suomen elintarviketaloudessa. Emme me nytkään luovuta, vaan yritetään vastata näihin haasteisiin tässä EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa, joka on tosi haasteellinen, mutta tässä on minusta nyt EU-aikana tehty ja erityisesti tämän hallituksen aikana tehty todella paljon sen eteen, että me pärjäisimme. Jos vertaamme meidän tilannettamme Ruotsiin, minä epäilen, että selkeästi enemmän ruotsalaiset ovat oman maataloutensa paljolti ajaneet hankalaan tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa, otan pari yksityiskohtaa esille, aina talousarvion yhteydessä pidettiin kuttupuheita. Minusta ne olivat silloin enempi viihteellisiä, mutta tänä päivänä olisi hyvin aiheellista pitää kuttu- tai vuohipuhe, sillä sillä alalla tukijärjestelmä on vielä auki. Olen ymmärtänyt ministeri Korkeaojan kertomana, että siinä tehdään parhaansa ja se järjestyy, mutta haluan sen tässäkin tuoda esille.

Toinen yksityiskohta on todella, mikä liittyy veropolitiikkaan, tämä perintö- ja lahjaveroasia. Nyt tämän vuoden alustahan sukupolvenvaihdoshuojennus tuli viljelijöille. Nyt on tärkeää, että tämä vastikkeeton luovutus ei tämmöisessä intressiyhteystilanteessakaan aiheuta mitään veroseuraamuksia. Se on onneksi tähän lakiin hyvin kirjattu.

Puhemies! Toivon, että maa- ja metsätalousvaliokunta nyt perusteellisesti tämän lain käsittelee. Nyt pitkästä aikaa olemme voineet puhua maatalouspolitiikkaa täällä suuressa salissa. Tämän muutoksen suuruuden takia on tärkeätä, että sitten palautekeskustelussa palaamme asiaan.

Lauri  Oinonen  /kesk:

(Eduskunnasta: Kertokaa totuus!) Arvoisa puhemies! Totuus — ja tunnustus on annettava ministeri Korkeaojalle, että hän on jaksanut olla läsnä tuntikausia tässä erittäin asiantuntevassa ja monipuolisessa keskustelussa. Aina eivät ministerit ole näin jaksaneet olla paikalla tai sitten ei ole ollut muilta kiireiltä mahdollisuus järjestää aikaa, mutta ministeri Korkeaoja on tuntenut tämän asian niin tärkeäksi, että hän on muilta vaativilta ministerin tehtäviltään varannut ajan aivan näin keskustelun loppusuoralle asti.

Aivan kuten ed. Karjula täällä sanoi, tarvitaan maaseutu- ja maatalouspoliittista selontekoa, tarvitaan tulevaisuudenuskoa, jotta myös tulevaisuudessa maaseudulla on asukkaita eikä maaseudusta tehdä suurpetoreservaattia, kuten näyttää tällä hetkellä myös uhka olevan. Tarvitaan sitä, että nuoret rohkenevat lähteä maatalousyrittäjiksi, maatilatalousyrittäjiksi. Käytän myös tuota sanaa. Se on hieman laajempi kuin pelkkä maatalous, koska näen, että maaseudulla on myös uudistuvien ja monipuolisten elinkeinojen harjoittamisen mahdollisuus.

Kun kävin koulua vuosikymmeniä sitten, silloin oppikirjoissa sanottiin, että Suomen pääelinkeino on maatalous. En tiedä, mitä tänä päivänä koulukirjoissa opetetaan pääelinkeinoksi. Pitäisi siitä kansanedustajana ottaa myöskin selvää. Mutta aivan varmaa on, että ainakaan maataloutta siellä ei sanota pääelinkeinoksi, mutta siitä huolimatta maatalous on se selkäranka, joka pitää huolen siitä, että tässä maassa voidaan elää, saada ruokaa ja ravintoa. Se on hyvin tärkeä asia.

Koko kotimainen maatalous ja elintarvikeketju on tärkeä tälle maalle, olkoonkin että Suomi saa monista muista elinkeinojen harjoittamisen muodoista mukaan lukien viihdeteollisuus huomattavan paljon rahaa. Joskus on aivan ollut yllättävää, mitenkä pieni on maatalouden tulo-osuus kansantaloudessa verrattuna vaikkapa viihdeteollisuuteen. Minusta tämä tuntuu oikein väärältä, koska minä koen, että maatalous ja maanviljelys on sitä rehellistä työtä. Sen takia minä haluaisin, että viljelijä voisi saada kunnollisen palkan, riittävän yrittäjätulon palkakseen ja semmoisen, että myös nuoret arvostavat maatalousammatteja ja rohkenevat lähteä niihin. Onneksi näitä rohkeita nuoria myös tänä aikana on.

Ministeri Korkeaoja on hyvin ryhdikkäästi tehnyt työtä maatalouden puolesta. Tehtävä on vaikea: olla kahden tulen välissä. Minä uskon, että hän on parhaansa tehnyt Brysselin suuntaan. Se, mikä on täältä kotimaasta tässäkin asiassa ehkä tuntunut iskuilta, sekin on pohjimmaltaan halunnut tukea sitä työtä, mitä ministeri Korkeaoja Brysselin suuntaan on tehnyt, tukea juuri ministeriä suomalaisen maaseudun ja maatalouselinkeinon etujen varjelemisessa ja puolustamisessa.

Itsekin olen sen verran aina keväisin saappaat savessa, että traktorin saan muutaman kerran upoksiin ja kalikoilla ja ketjuilla sitä sieltä nostan ylös. (Ed. S. Lahtela: Eikö pitäisi ojittaa?) — Ed. Lahtelalla on hyvä neuvo ojittamisesta, mutta silloin pitäisi ojittaa koko lähellä oleva Multianjoki, joka tahtoo siinä tulvia ja pitää ojatkin täynnä vettä, mutta onneksi joessa on vettä ja pitääkin olla. Se on osa kevättä edelleen. Mutta minä olen tullut myös sen verran viisaammaksi, että kun minä tiedän, missä minä sen traktorini saan upoksiin ja siinä sitten vietän kevätsääskien ympäröimänä muutamia tunteja kaikkialta savessa ja mudassa ympäriinsä, ei vain traktori vaan myös traktorin ajaja, ja vieläpä hengenvaarallisissakin tilanteissa, kalikoilla traktorin nostaminen ei ole yksinkertaista, niin minä olen oppinut sen, että noita nurkkauksia minä käyn varomaan, että minä en niihin traktorilla aja.

Sinne helposti muodostuu pellon syrjiin semmoisia aarin tai yhteensä muutamien aarien nurkkauksia, jotka eivät ole sitten viljelyksessä. (Ed. S. Lahtela: Mitenkäs tuki?) Kun näitä sitten käydään vertailemaan sieltä satelliittikuvista digitaalikarttoihin, niin on pomminvarmaa, että sieltä löytyy enemmän kuin aarin poikkeamia. Elikkä käytännön elämästä tiedän sen, että noita tuommoisia aarin kokoisia alueita tulee jäämään jokaisella viljelijällä. Pidän kyllä aivan joustamattomana tuommoista menettelyä, että yhden aarin tarkkuudella näitä tutkitaan. Minulla ei ole täsmällisyyttä vastaan yhtään mitään, mutta kyllä nyt terve järki, ymmärrys, pitäisi olla. Jos joku nyt jättää semmoisen paikan, missä on ennakoitavissa, että saattaa tulla vaikeuksia suorittaa viljelytehtäviä, niin ei nyt noin tiukka virhetoleranssi kuin yksi aari ole paikallaan. Kyllä sen pitäisi olla hieman joustavampi. Esimerkiksi tässä on yksi tällainen epäkohta ja kysymys, johon haluan kiinnittää huomiota. Ed. Vilkuna tämän toi täällä esille, mutta käytännöstä hyvin tiedän, että tämmöisiä tilanteita tulee.

Olen ihmetellyt, missä ovat tuntikausia olleet tämän eduskunnan naiskansanedustajat salista. Olisin kaivannut ed. Sirkka-Liisa Anttilan vaativaan poliittiseen tehtävään lähdettyä täältä myös naisnäkökulmaa tähän asiaan. Kun eilen olemme käyneet hyvin vilkasta ja ansiokasta tasa-arvokeskustelua, niin tähän maatalouskysymykseen nimenomaan emäntien näkökulmaa puolustamaan olisin kaivannut naisia niin maaseudulta kuin kaupungista, mutta valitettavasti tällä kertaa heitä ei täällä ole.

Täällä on monta kertaa viitattu tukihakemusten monimutkaisiin järjestelmiin. Sitä ne ovat. En minä niitä osaa, mutta onneksi on niitä, jotka osaavat, ja onneksi on myöskin sen verran ymmärtäviä henkilöitä tuolla kotipuolessani, että on päästy niissä asioissa terveeseen käytäntöön. Mutta ymmärrän sen, että jos näissä asioissa lähdettäisiin sillä perusteella kuin korpraali sotaväessä alokkaan iltalomakokeissa tulkitsemaan vastauksia, harva viljelijä noista tukilomakkeista mitään rahaa pystyisi saamaan.

Sitten täällä on viitattu tähän vuokrapeltokysymykseen. Osaltaan se on semmoinen ongelma, joka haittaa maaseudulla elämänmenoa. Monikin, joka voisi ja haluaisi kenties vuokrata pellot, harkitsee kaksi kertaa, ainakin tähän mennessä, miten on ollut viisasta tehdä. Sen takia ministeri Korkeaojan saama edistysaskel tässä asiassa on oikein hyvä, ja siitä on annettava aivan täysi tunnustus.

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Seppo Lahtela sanoi, työtä Suomen eteen tarvitaan ja erityisesti työtä Suomen maatalouselonkeinon eteen tarvitaan. Se on koko kansan ja koko maatalouselintarvikeketjumme etu.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keski-Suomesta on aina totuttu kuulemaan melko rehellisiä puheenvuoroja, maanläheisiä. Tässä voisi sanoa, että juuri kuultu ed. Oinosen puheenvuorokin oli suurin piirtein rehellinen tai ainakin niin paljon rehellinen kuin sitä voi yleensä tässä vaiheessa hallituspuolueen edustajana pyrkiä pitämään. Mutta edeltävä puheenvuoro, ed. Vielman puheenvuoro, oli mielestäni aika erinomaisen hyvin pohdiskeleva, rehellinen, oikeasuuntainen ja myöskin sellainen, että sen perässä kehtaa seisoa ja todeta, että totta on joka sana. Tämä ei ollut mikään uutuus, että totta on joka sana, koska tiedän, että ed. Vielma on aina pyrkinyt totuuteen silloin, kun se on ollut suinkin mahdollista.

Herra puhemies! Kun täällä on keskusteltu maataloustuposta, niin sitä on vaan odotettu ja odotettu. Pelkään pahoin, että se jää vaan tähän energiaverokysymykseen ja hallituksen johtava ideologiapuolue, sosialidemokraatit, toteaa, että tässä nyt on tärkeimmät asiat, neuvotellaan, neuvotellaan ja sen valmiimpaa ei mistään tulekaan.

Kun ed. Vielma viittasi 60-lukuun, niin itsekin muistan, miten vuonna 65, kun vaalit olivat tulossa, sosialidemokraattien puoluesihteeri Pitsinki todisteli seitsemän tai kahdeksan kohdan ohjelmassa, mitä pitää tehdä, ja yksi niistä oli, että tapa talonpoika päivässä, ja kyllä se vaan on suurin piirtein toteutunut, vaikka vähän laantuvia kausia tässä välillä olikin. Toivon, että tämä Brysselin komennossa tapahtuva maatalouden ja maaseudun ohjaus joskus päättyy ja tulisi kirkkaampiakin aikoja, niin että suomalaiset voisivat hoitaa omaa politiikkaa.

Mutta vielä toteaisin tähän lopuksi, että kun maatalouden osalta näin tiukkaa on olemassa, 15—20 vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut, että näin voi olla, niin Suomessa on tällä kertaa onneksi vielä vapaa elämä, niin että metsätalouden osalta metsätalousyrittäjä, itsenäinen isäntä, voi tehdä suurin piirtein, mitä hyväksi ja oikeaksi näkee, mutta pelko on, että sinnekin tämä byrokratia vielä tuolta Brysselin kautta karkaa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä maatalouspoliittinen keskustelu, jota olen suurimman osan aikaa tuolta työhuoneestani seurannut, on erittäin mielenkiintoinen ja herättänyt monia ajatuksia, mikä on todella maataloutemme tulevaisuus, ja siinä samalla tietysti se on myös meidän suomalaisen maaseutumme tulevaisuus, koko tämän suomalaisen kulttuurimaiseman tulevaisuus, koska viime kädessähän asiat ovat niin, että maaseudun ulkonäkö pelkästään on muotoutunut vuosisatojen aikana, se maisema, ihmisen käden työn kautta. Se on sitä maaseutukulttuurimaisemaa, jossa pellot ja metsät vuorottelevat ja siellä täällä asutusta on ja tiet ja infra pidetään kunnossa.

EU-maatalouspolitiikka tunnetusti on vahvasti ohjattua, ja joskus ainakin omasta mielestäni tuntuu siltä, että se on suomalaisittain hallinnoitu lähes kuoliaaksi. Tarkoitan, että kaiken maailman direktiivien sovelluksia on jopa omia niin paljon, että suomalainen maanviljelijä meinaa tukehtua byrokratiaan. Kerronpa lyhyen jutun hyvästä ystävästäni, joka edelleen osittain aktiivisesti viljelee, mutta on myös yrittäjä. Tyypillinen suomalainen maanviljelijä tänä päivänä on maanviljelijä, mutta yrittää tilan ulkopuolella. Hän lentelee helikoptereita silloin tällöin ja kertoili, että kun hän oli tuolla Tampereen seudulla kerran muutamaa siirtolentoa tekemässä, paikallinen aluelennonjohto oli ilmoittanut koneeseen, että ukonilma on edessä, pitää mennä alas ja odottaa tunnin verran, että ilma laantuu, sitten voi jatkaa. Hän oli laskeutunut, kun on maanviljelijä itsekin, syrjäiselle, jo leikkuupuimurilla ajetulle viljapellolle, ja kun hän siinä sitten oli tankannut konetta ja ottanut kahvia, niin paikallinen viljelijä oli tullut Valmetilla etukuormaaja ylhäällä ja hypännyt traktorista alas oikein vihaisena ja karjaissut: Ootko EU-tarkastaja? Kaveri vaan tuumasi, jotta jos hän olisi sanonut siinä vaiheessa, että hän on EU-tarkastaja, niin miten olisi käynytkään, mutta sitten oli selvinnyt, että kysymyksessä on vain tämmöinen säistä johtuva pakollinen välilasku.

Tämä kuvaa sitä, mikä on suomalaisen maanviljelijän todellinen suhtautuminen EU-maatalouspolitiikkaan, koska on koko ajan kiristetty, ja kuitenkin maatalous on yksityistä yritystoimintaa, jonka kannattavuudesta viime kädessä on kyse. Kysehän on myös siitä, että siitä tulosta, mikä maatalousyrittäjälle, isännälle ja emännälle, jää, suurin osa muodostuu EU-tuista, ja se on aiheuttanut sen, että jokainen tukileikkaus näkyy suoraan viivan alla.

Euroopan unionin maatalouspolitiikka varmasti on tiukkaa, mutta voisi sanoa myös toisin päin: Kun katsoo jotakin Englantia taikka Ranskaa, siellä pidetään tasan tarkkaan, esimerkiksi vaikka ranskalaiset viininviljelijät pitävät varmasti tasan tarkkaan kiinni jokaisesta eurotuesta, mitä he sinne valtioon saavat, ja pienikin epäilys siihen suuntaan, että esimerkiksi jokin viinin tuotantotuki laskisi, aiheuttaa suurin piirtein sisällissotamaisen tilanteen, jossa varmasti mennään kaduille ja pidetään nyrkit pystyssä omia puolia. En tarkoita, että Suomessa siihen pitäisi mennä, mutta kyllä suomalaisen maatalouspolitiikan yksi tulevaisuuden visio on se, kuten ministeri Korkeaoja on ihan oikein sanonut, että varmasti on neuvoteltu viimeisen päälle tiukasti. En yhtään hetkeä kadehdi maa- ja metsätalousministerin asemaa, kyllä siinä varmasti on unettomia öitä joutunut viettämään ja muutaman pykälän verenpainettakin nostattamaan asioiden kanssa. Tulevaisuudessa on siihen syytä varautua, että eurooppalaisessa maatalouspolitiikassa pienempien jäsenvaltioiden asema ei ainakaan vahvistu.

Sopimusneuvotteluissa aikanaan yli kymmenen vuotta sitten oli selvä asia, sitä toitotettiin monista tiedotusvälineistä, että koko EU-alueella tulee maataloutta pystyä harjoittamaan niin, että jokaisessa nurkassa se todella on taloudellisesti mahdollista. Tästä periaatteesta ei missään tapauksessa saa luopua. Siitä luopuminen olisi suuri, suuri virhe. On muistettava nämä neuvottelujen perusasiat, mitä silloin oli, ja niistä on pidettävä kiinni, koska eihän Suomen mittapuussa ole tietenkään kysymys vain pelkästä maatalouspolitiikasta, kyse on myös elintarviketaloudesta.

Kysymys on koko suomalaisesta elämänmuodosta, koska jos ajatellaan, että suomalainen maatalous loppuisi, sehän tarkoittaisi käytännössä sitä, että koko elintarvikejalostusketju menetettäisiin. Siinä menetettäisiin kuljetukset, siinä menetettäisiin valtava määrä työpaikkoja ja siinä tietysti menetettäisiin se kaikkein tärkein mielestäni, se yksi tärkeä osa, että Suomi pystyy itse omassa maassa tuottamaan ne elintarvikkeet, mitä tässä maassa käytetään. Se on tärkeä osa huoltovarmuutta, josta missään olosuhteissa ei saa tinkiä. Suomi on pinta-alaltaan iso valtio, jossa on hyvin erilaisia ilmastovyöhykkeitä, ja on erittäin tärkeää, että maataloutta pystytään harjoittamaan niin idässä, lännessä, etelässä kuin pohjoisessakin ihan pohjoisinta Lappia myöten. Sielläkin pitää maataloutta olla, koska elintarvikkeiden kuljetusmatkat käyvät kohtuuttoman pitkiksi.

Kyse on myös oikeasti maaseudun tulevaisuudesta, en tarkoita sitä lehteä, vaan sitä yleistä tulevaisuutta, mikä maaseudulla on, sillä maaseutumaisema ei tule säilymään, ellei maataloutta pystytä harjoittamaan, ja siinä samassa yhteydessä pitää puhua myös metsätaloudesta. On 300 000 metsänomistajaa, joista vajaa puolet on enää aidosti yhteydessä maahan eli peltoon ja metsään. Kaupunkilaiset metsänomistajat, eläkeläiset, he ovat aivan yhtä arvokkaita metsänomistajia kuin ketkä muut tahansa, mutta jotta metsätalouden järjestely tässä maassa onnistuisi, se tarkoittaa sitä, että maaseudun pitää olla asuttu. Metsänhoitotöitä ei pystytä tekemään niin sanotusti etätyönä, vaan se perusväestö, mikä maaseudulla elää tänäkin päivänä, pitää pystyä säilyttämään. Ne motit, mitkä metsässä kasvavat ja kansantaloudelle lisäarvoa tuottavat, pitää pystyä korjaamaan myös tulevina vuosikymmeninä.

Minun mielestäni maatalouskeskustelussa, vaikka se tällä hetkellä tietysti käy kohtuullisen kuumana näiden voimakkaiden Euroopan unionin uudistusten takia, on kirkkaana pidettävä se johtoajatus tässä asiassa mielessä, että Suomi tarvitsee maatalouden ja koko sen ketjun, mitä sen ympärille on rakennettu. Kysymys on suomalaisesta elämänmuodosta ja ennen kaikkea siitä, pystyykö Suomi tulevina vuosina asuttamaan koko maata hyvin ja hoitamaan maat ja mannut siinä kunnossa kuin ne on tähän asti vuosisatoja pystytty pitämään.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tilatukijärjestelmän täytäntöönpano ja käyttöönotto muuttaa maataloustukijärjestelmää voimakkaasti. Vaikka se koskeekin vain cap-tukiosuutta, sillä on erittäin paljon heijastusvaikutuksia myös muihin tukimuotoihin ja koko järjestelmään.

Jos muistellaan sen verran vain taaksepäin, mikä käytännön tilanne oli viime syksynä, niin ei voi kuin tunnustusta antaa ministeri Korkeaojalle esikuntineen, että meillä nyt on kuitenkin kohtuullisen selkeä lakiesitys tilatukijärjestelmään siirtymisestä. Niin levällään silloin tuntui kaikki olevan, kun siihen vielä liittyi voimakas julkinen keskustelu, jossa osittain argumentoitiin aivan vääriä asioita, että siinä mielessä pitää olla siihen tyytyväinen, että nyt meillä järjestelmä kuitenkin on lain tasolla esitelty ja sitä pääsemme täällä eduskunnassa nyt tutkimaan ja saattamaan sen voimaan. Myöskin siitä täytyy antaa tunnustus, että myös päästiin tuottajajärjestöjen kanssa yhteisymmärrykseen tämän uudistuksen yksityiskohdista ja olemme nyt tässä tilanteessa.

Tuotannon ja tukien irrotuksen jälkeen yksi tärkeimmistä asioista, joista täytyy huolehtia, on maatalouden kannustavuuden ja yrittäjänäkökulman ylläpito tuotannossa. Näennäisviljelyn vaara on tässä äärimmäisen suuri. Siksi on oleellisen tärkeää, että kannustavuus ja siihen liittyvä nuorten saaminen tälle alalle mukaan pysyy kaiken aikaa meillä mielessämme.

Komission tarkoitushan cap-uudistusta tehdessään ja sitä esitellessään oli yksinkertaistaa järjestelmää ja yhteensovittaa EU:n maatalouspolitiikkaa Wto-säännösten kanssa. Mutta kuinka kävi? Järjestelmä monimutkaistui entisestään, niin kuin nyt hyvin tästä esityksestä näemme. Se, että EU meni Wto-säännösten, voidaan sanoa, maailmanlaajuisesti kärkijoukkoihin mukaan, ei omasta mielestäni ole se kaikkein paras mahdollinen vaihtoehto.

Se on oma ja erillisen messun paikka, ovatko ne perusteet, joilla Wto-säädöksiä perustellaan, eli väitteet, että tällä uudella järjestelmällä turvattaisiin kehitysmaiden ihmisten ja yrittäjien, työntekijöiden, parempi asema, toteutumassa vai eivätkö ole. Uskon näin, että maatalouspoliittisessa selonteossa sitten syksyllä tästä myöskin keskustelemme. Siitä on itse asiassa hyvin, hyvin vähän minkäänlaista keskustelua Suomessa ollut. Oma käsitykseni on kyllä se, että kun Wto-säädösten pohjalta annetaan mahdollisuus ja valta ja myös velvollisuus suurille, globaaleille elintarvikejäteille huolehtia kehitysmaiden asioista, en ole vielä sellaista yritystä nähnyt tuolla tasolla, joka sen tekisi. Kyllä se pitää huolta siitä, että raaka-aine sille on halpaa, ja on aivan toissijainen asia, miten kehitysmaiden ihmiset voivat.

Herra puhemies! Päätöksentekoraami maatalouspolitiikassa on selvästi kaventunut viimeisen kahden kolmen vuoden aikana puhumattakaan siitä, mitä se oli Lipposen kahden hallituksen aikana. Ja tässä erittäin ahtaassa raamissa me joudumme nyt toimimaan. Jos me itse saisimme päättää, minkälainen maatalouden järjestelmä, ja tämäkin järjestelmä, joka nyt on käsittelyssä, meillä olisi, niin se ei varmasti olisi tällainen, niin kuin nyt esittelyssä pöydällä meillä kaikilla on. Se olisi toisenlainen. Mutta me emme sitä voi itse päättää. Me olemme yhteisessä maatalouspolitiikassa mukana, ja näin me joudumme ottamaan vastaan ne reunaehdot, erittäin tiukat reunaehdot, jotka Euroopan unioni meille maatalouspolitiikassa sanelee. Sitä taustaa vasten tämä esitys ei kovin huono kuitenkaan ole.

Tämä tukijärjestelmän muutos muuttaa tulovirtoja maatalouden sisällä. Se säilyttää ja jopa hiukan petraa kokonaistukitasoa, mutta tämä tuo tullessaan maatalouteen sekä voittajia että häviäjiä. Ylikompensaatiot ovat myöskin mahdollisia, ja siinä ne vähimmäissäädökset ja kertoimet, joita tämä lakiesitys sisällä pitää, ovat erittäin tervetulleita. Maataloudessa täytyy säilyttää reilun pelin henki, ja sitä taustaa vasten ne ylikompensaatiot ja tällainen pelaaminen pitää pystyä minimoimaan, ja se tähän esitykseen on myöskin sisällytetty.

Huolenaiheen aiheuttaa kaksi asiaa. Toinen on erityisesti intensiivisten kotieläintilojen asema niille, kenellä on tuotantoa runsaasti seinien sisäpuolella, mutta peltoa kohtuullisen niukasti. Siihen minusta hyvän vastauksen antoi, toisin kuin kokoomus on täällä todennut, tuo osa, joka maataloustuposta toteutettiin kehyspäätösten yhteydessä. Sehän nimenomaan kohdistuu ei tasaisesti koko maatalouden alalle, vaan nimenomaan eniten niille tiloille, jotka eniten käyttävät energiaa. Ja sehän on juuri se oikea ajatus tämän tyyppisessä tilanteessa, että se kohdistetaan niille, ketkä eniten energiaa käyttävät. Siksi tämä on merkittävä ja periaatteellinen päänavaus, ja tässä toivon, että ministeri Korkeaoja saa eteenpäin niitä saman tyyppisiä ratkaisuja kuin tämä energiaveron palautus nyt sitten on. Ja eikö niin, ministeri Korkeaoja, tämähän astui voimaan heti silloin? Järjestelmä päätetään myöhemmin, mutta tämä on nyt voimassa jo, elikkä nyt jo tehdyt hankinnat, 10 päivästä maaliskuuta eteenpäin, tulevat tämän palautuksen piiriin. Se myöskin oikaistakoon täällä äskettäin olleesta virheellisestä puheenvuorosta johtuen.

Mutta tämä oli hyvä avaus. Se ei tarkoita sitä, että maataloustupo olisi kokonaisuudessaan tässä, vaan se jatkuu muun muassa lomituksen osalta vielä varmasti budjettiriihessä. Siihen voitte kaikki myös oppositiossa luottaa, että varmasti sitä myös hallituspuolueet ja edustajat siellä esillä pitävät.

Se toinen ongelma oli, mikä monessa puheenvuorossa on tullut esiin, sanktiointi. Se on todella pikkumaisen tarkkaa, jota tässä joudutaan nielemään, ja tähän toivoisin myöskin lievennyksiä.

Puhemies! Lopuksi asia, joka liittyy erittäin voimakkaasti maatalouden rahavirtoihin, tulovirtoihin ja lopputulokseen, ja se on markkinaedun valvonta. Hyvät kollegat! Meidän on rehellisesti tunnustettava se, että niin me hallituspuolueiden edustajat kuin kaikki muutkin tässä salissa olemme vuosikausia kiinnittäneet huomiota oikeastaan pelkästään siihen monimutkaiseen tukijärjestelmään ja sen jatkuviin muutoksiin ja meiltä on unohtunut markkinaedun valvonta ja se hinta, joka kuitenkin muodostaa puolet — tällä hetkellä keskimäärin puolet — maatalouden tulovirroista. Ja tämä tukijärjestelmä on se toinen puoli. Kyllä tähän entistä enemmän nyt tästä eteenpäin täytyy kiinnittää huomiota, jotta sekin puoli pysyisi kunnollisella tasolla, koska siihen eivät vaikuta EU-säädökset sen enempää kuin mitkään muutkaan, vaan se on markkinaehtoista. Se on sitä kuluttajatyötä, se on sitä laatutyötä ja se on sitä kotimaista tuotannon varmuutta ja kotimaista työllistämistä parhaimmillaan. Toivon, että me kaikki voimme yhdessä myös tähän asiaan entistä enemmän kiinnittää huomiota ja sitä kautta turvata myöskin viljelijöiden toimeentulo.

Esko  Ahonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viime vuoden helmikuulla esitin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen koskien viljelijöiden henkistä ja fyysistä jaksamista EU-aikakauden tehokkuusvaatimusten paineissa. Kysyin hallitukselta niitä toimenpiteitä, joihin se aikoo ryhtyä, jotta viljelijäperheiden työssäjaksaminen turvataan nopeasti muuttuvassa maataloudessa. Tosiasia on, että viljelijäväestön ja varsinkin karjatilojen viikoittainen työmäärä on kasvanut EU-aikakaudella lähes kohtuuttomiin määriin.

Työtehoseuran tutkijan Janne Karttusen vuonna 2003 tekemä tutkimus maidontuottajan työstä, työkyvystä ja vapaa-ajasta kertoo viljelijöiden työtuntimäärän työhuippujen aikana kasvavan jopa 118 tuntiin viikossa henkilöä kohden. Vuorokautiset työrupeamat voivat siis olla kiireimpinä aikoina yhtäjaksoisesti 17 tunnin mittaisia niin kauan, kunnes työhuippu on ohitettu. Yli 40 prosenttia viljelijöistä oli sitä mieltä, että he eivät ehdi levätä tarpeeksi uusien haasteiden jo kasautuessa päälle. Useimmissa tapauksissa työhuiput ohitetaan vielä hyvän fyysisen kunnon ja henkilökohtaisen sitkeyden ansiosta, mutta vuosien kuluessa ja iän karttuessa ongelma vain pahenee. Työkyky heikkenee ja työtapaturmat kasvavat väsymisen myötä.

Maatiloilla sattuu vuosittain noin 7 000 raportoitua työtapaturmaa, joista noin puolet karjanhoitotöissä. Myös ammattitaudit, kuten hengitystieallergiat ja rasitussairaudet, ovat työvoimaan suhteutettuna hyvin yleisiä maataloudessa. Työmäärän lisääntymisen myötä myös henkinen kuormitus on lisääntynyt jopa niin runsaasti, että jaksamisen arvioidaan olevan yksi merkittävimpiä työterveysongelmia viljelijöillä. Miespuolisista viljelijöistä lähes 80 prosenttia ja naispuolisistakin liki 70 prosenttia vahvisti, että maataloustyö sitoo tekijäänsä maatilaan niin tehokkaasti, että vapaa-aikaa ei ole tai sitten vapaa-ajan ja työnteon raja on hyvin hämärä.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa viljelijöiden ja koko elintarvikeketjun toimet tähtäävät siihen, että kuluttaja voi luottaa ruuan turvallisuuteen. Turvallinen ruoka tuotetaan läpinäkyvässä elintarvikeketjussa, jossa jokainen lenkki vastaa kuluttajalle oman toimintansa laadusta ja turvallisuudesta. Suomalainen elintarvikeketju kilpailee laadulla. Maatiloilla ja elintarvikeketjussa on tehty työtä laadun varmistamiseksi vuosikymmeniä. Suomessa viljelijät, tutkimus ja neuvonta tekevät kiinteää yhteistyötä. Tuotantosopimuksissa on aina ollut laatuvaatimuksia, ja esimerkiksi maidon laatuhinnoittelu on kannustanut maatiloja laadun kehittämiseen. Puhtaat pellot muodostavat perustan turvalliselle ruuan tuotannolle. Tutkituilla lannoitteilla peltoja varjellaan epäpuhtauksilta, jotta ne eivät päätyisi elintarvikkeisiin. Suomessa ei peltoja lannoiteta yhdyskuntajätteillä, jotka saattavat sisältää raskasmetalleja tai muita epäpuhtauksia.

Suomalainen laatutyö perustuu ihmisten, eläinten ja luonnon kunnioitukseen. Maatiloilla on rakennettu laatujärjestelmä, jossa kaikki tilan työt ja toimenpiteet kirjataan laatukäsikirjaan. Laatujärjestelmän avulla riskitekijät voidaan minimoida ja tehdyt toimet jäljittää. Avoin laatuketju ulottuu maatilojen käyttämistä tarvikkeista lähtien teollisuuden ja kaupan kautta kuluttajalle asti viimeistään vuoteen 2006 mennessä.

Arvoisa herra puhemies! Tänä päivänä kilpailuyhteiskunnassa kaikki toiminta perustuu ammattitaitoon ja hyvään johtamiseen. Kannattavassa maataloudessa korostuu samoin yhä enemmän ammattitaito sekä kokonaisvaltainen tilan johtaminen. Maatilan toiminta on yhä tavoitteellisempaa, joka sisältää toiminnan suunnittelun, toteutuksen, mittauksen ja jatkuvan arvioinnin sekä uudenlaisten toimintatapojen käyttöönoton. Vuosien saatossa tilakoko on lähes kaksinkertaistunut ja varsinkin yli 30 lehmän karjojen osuus maidontuotannossa on lisääntynyt. Kehityksen myötä suunnitelmallinen toimintatapa korostuu yhä enemmän pyrittäessä kannattavaan tuotantoon.

Arvoisa puhemies! Huolen nykyisistä ja tulevista tilan jatkajista on oltava aito ja yhteinen.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Herra puhemies! Täällä on käyty nyt neljän tunnin keskustelu maatalouden tulevaisuudesta ja sen näkymistä. Tässä keskustelussa on mielestäni käynyt myöskin ilmi se, että maataloudessa on varauduttava siihen, että tukien osuus kokonaistuotoista ei nykyisestä kasva. Se ei kasva niin EU-tasolla kuin se ei kasva myöskään kansallisella tasolla. Tämä on realismia. Lisäksi tuet tulevat jo nykypäätöstenkin mukaan olemaan entistä enemmän tuotannosta irrotettuja, juuri niin kuin tässä lainsäädännössä nyt edellytetään. Toisin sanoen nyt tarvitaan maataloudessa sellaisia toimia, joilla tuloja saadaan entistä enemmän markkinoilta. Tämä on se realiteetti, johon Suomen maatalouden on sopeuduttava.

Mielestäni Suomessa onkin tehty erittäin paljon työtä, että elintarviketeollisuus on saatu kilpailukykyiseksi. Jos ajatellaan nyt tätä EU-aikaa ja esimerkiksi meijeriteollisuutta, niin kyllähän meillä Valio jäsenmeijereineen, tai Valio kokonaisuudessaan, on pystynyt maksamaan maidosta tuottajille kilpailukykyistä hintaa, jos sitä verrataan muihin Euroopan maihin. Valitettavasti kaikilla tuotannon sektoreilla näin ei ole. Emmekä me silläkään tulevaisuudessa pärjää, kilpailuky ei parane sillä, että me pyrimme suojaamaan itseämme kilpailulta entistä enemmän. Se on vaan tosiasia. Nyt pitää sanoa, että tämä globaali maailmantalous pitää huolen siitä, että meidän on tähän mukauduttava, niin helppo kuin olisi palata siihen entiseen aikaan. Minä vastustin Euroopan unionia täällä ja ennen kaikkea maatalouden takia, mutta nyt kun sinne on menty, niin kyllä meidän pitää pystyä siellä nyt sitten pärjäämään myös tulevaisuudessa maatalouden osalta. Pitää uskoa siihen, että kaikissa Euroopan unionin maissa voidaan järkevää maataloutta harjoittaa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Käyty keskustelu on ollut hyvin selkeästi maatalouden ja maaseudun puolesta, ja tosiasia on, niin kuin muutama vuosi sitten teiden varsilla oli latojen seinien kokoiset julisteet "Maaseutua ei voi tuoda". Tämä on totta, maaseutu ei säily ilman sen peruselinkeinoa maataloutta. Eivätkä myöskään maaseudun monimuotoiset muut uudet ja liitännäiselinkeinot, etätyö, eivät nämäkään voi menestyä, ellei maaseudun vahva perusta, maatalous, koko maassa ole elinvoimainen. Täällä on alleviivattu myös sitä, että maataloutta tarvitaan kaikissa maakunnissa ja koko maassa. Jo kansallisen huoltovarmuuden kannalta mahdollisimman hyvä elintarvikeomavaraisuus on välttämätöntä. Pitää olla omavara, vieraanvara ja jäämisenvara.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maidontuotannosta voisin todeta vielä sen, että maidontuotantohan on suomalaisen maatalouden perusta. Peltoalastamme maidontuotantoon käytetään arviolta noin kolmannes. Maatalouden myyntituloista maidon osuus on yli 40 prosenttia. Maito tuotetaan perheviljelmillä, joilla on keskimäärin 18—20 lehmää ja noin 35 peltohehtaaria. Kotieläintilojen koko näin mahdollistaa eläinten yksilöllisen hoidon.