Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan ja ed. Laxellin ollessa aktiivisimpina tällä hetkellä eduskunnassa läsnä täällä istuntosalissa hieman valotan tätä lakialoitettani 21, laki tuloverolain 140 §:n muuttamisesta. Olen pitkään tuonut esille sitä ongelmaa, johon alamme nyt ajautua, joka liittyy metsäverotuksen pinta-alaverojärjestelmän siirtymäkauden päätökseen. Tämä aikahan päättyy tämän vuoden lopussa, ja tulevan vuoden alussa alkaa myyntiverojärjestelmän mukainen verotuskäytäntö.

Perusongelma, jonka tässä haluan tuoda esille, on se, että samaan vero-objektiin kohdistuu täysimääräisenä kaksinkertainen tulovero ensi vuoden alusta. Vuosikymmeniä on metsästä maksettu pinta-alaverojärjestelmän puitteissa täysimääräinen tulovero ja ensi vuoden alusta pinta-alaverojärjestelmään kuuluvasta metsälöstä myytäessä puutavaraa maksetaan jälleen täysimääräinen pääomavero. Lisäksi metsään kohdistuva pääomavero on vielä prosenttiyksikön korkeampi kuin eräät muut samaan pääomaverokantaan kuuluneet viime vuonna, tai oliko toissa vuonna tapahtuneen muutoksen seurauksena. Muualla verotus laski prosentilla, mutta siinä ryhmässä, mihin puunmyyntitulot kuuluvat, tätä prosentin laskua ei tapahtunut.

Okei, tässä on siis tämä perusongelma, jolta on ummistettu täydellisesti silmät, kaksinkertainen verotus, mutta ongelmia on tullut sitten myös muita. Näitä muita ongelmia pelkää tänä aikana Suomen puunjalostusteollisuus. Metsälehti numero 6/2005, mikä eilen tuli minulle eduskunnan postilaatikkoon, kertoo sivulla 7: "Talvikorjuuaika jää ennätyslyhyeksi. Kulunut talvi on ollut puumarkkinoitten kannalta ainutlaatuinen." Näin täällä todetaan, ja jatketaan: "Kohta koittavan kelirikon vuoksi talvikorjuuaika jää ennätyslyhyeksi." Tekstissä kerrotaan, että talvikorjuuaika on vain puolitoista kuukautta pahimmilla paikoilla. Yleensä talvileimikoita päästään korjaamaan jo joulukuun puolella, mutta tänä talvena talvileimikoille päästiin Lounais-Suomessa vasta helmikuun puolivälissä. Artikkeli jatkuu: "Talvileimikoiden korjuu loppuu yleensä pääsiäiseen. Tänä vuonna talvikorjuukohteita jää hakkaamatta. Talvileimikoita ei myöskään haluta ostaa, koska ensi talven korjuuolosuhteista ei vielä tiedä." Artikkeli jatkuu: "Kelirikko pysäyttää korjuun käytännössä kuukaudeksi, jonka aikana keskitytään korjattujen puiden kuljettamiseen tehtaille. Toukokuussa alkaa uusi kesälomiin saakka kestävä korjuujakso, jolloin puuta ei hakata tehdasvarastoon, vaan suoraan käyttöön."

Eli tälle metsäveron siirtymäkauden viimeiselle vuodelle tulivat juuri erittäin poikkeavat korjuuolosuhteet, jotka voivat tuntua ehkä eduskunnassa ja arvoisista kollegoista etäisiltä asioilta, mutta nämä ovat sellaisia asioita, että Suomen puunjalostusteollisuus erityisesti Sisä-Suomessa ja Länsi-Suomessa kokee hyvin ongelmallisena lähitulevaisuuden. Itä-Suomessa puunjalostusteollisuus jonkin verran luottaa siihen, että Venäjältä saadaan puutavaraa. Mutta erityisesti Keski-Suomessa, kävin toissa perjantaina Karstulassa olevalla merkittävällä puunjalostustehtaalla, siellä todettiin, että on hyvin paljon arvaamattomia epävarmuustekijöitä, mitkä liittyvät raakapuun saantiin erityisesti molemmin puolin tulevaa vuodenvaihdetta ja tulevan vuoden aikana.

Vuosikymmeniä sitten puunjalostustehtailla oli suuret puutavaravarastot raakapuuta. Osaltaan kauan sitten puutavara kuorittiin. Kuorittu puutavara kuivana kesti varastointia melko pitkäänkin. Mutta nykyisessä metsänkorjuukulttuurissa, jossa puu tuodaan kuorellisena aina tehtaalle saakka, jossa sitä tehdas käy sitten jalostamaan, olipa mekaaninen tai kemiallinen prosessi edessä, tällaista pitkäaikaista varastointia puu ei kerta kaikkiaan pilaantumatta kestä. Etenkin mekaaninen teollisuus silloin, kun se haluaa tehdä laadukasta tavaraa, tarvitsee hyvälaatuisen ja tuoreen puun kaikkeen jalostustoimintaan ja jatkojalostukseen. Tämän vuoksi tuo karstulalainen suuri ja valtakunnassa tunnettu puunjalostusyritys totesi johtajansa kautta, että meidän puuvarastomme seisovat tuolla metsissä. Meille on tärkeää päästä sieltä niitä korjaamaan. Jos emme saa, joudumme lomauttamaan ja tuotanto kärsii ja markkinoinnit, joista hyvin paljon on nimenomaan vientiä, myöskin vaarantuvat.

Eli tämän talven poikkeavat korjuuolosuhteet ovat kahdella tavalla ongelmalliset myös niille metsäverovelvollisille, jotka ovat suunnitelleet tänä vuonna tekevänsä vielä pinta-alaveron puitteissa, josta on jo verot vuosikymmenien ajan maksettu, samasta verokohteesta kaupat, välttyäkseen kaksinkertaiselta verotukselta. Ensi tammikuun 1. päivästä alkaen ne eivät käytännössä enää voi tätä mahdollisuutta, minkä kalenteri soisi, kuitenkaan korjuuolosuhteitten vuoksi hyödyntää. Tulevana syyskautena ei enää voi ennakoida juurikaan talvikorjuuolosuhteita, ainakaan sellaisia, että niillä olisi puukaupallisesti suurtakaan merkitystä, koska maan jäätyminen monessakin paikassa Suomea tapahtuu vasta joulun molemmin puolin. Täten tilanne on ongelmallinen.

Mutta menen siihen ongelmaan, mikä tällä on valtakunnan puuhuollon kannalta. Erityisesti sahat, joita vielä onneksi on maaseudulla ja seutukunnilla työllistämässä, antamassa sitä teollisuuden ja elinkeinoelämän piristystä, mitä monet kunnat kipeästi tarvitsevat, voivat joutua sellaiseen vaikeaan tilanteeseen, että puuta ei saada, joudutaan lomauttamaan, menetetään vientimarkkinoita, joudutaan lopettamaan koko sahaustoiminta. Jos paikkakunnan saha menee konkurssiin, se saattaa tietää hyvin tuhoisaa kehitystä koko paikkakunnalle. Monet muut elinkeinot silloin joutuvat myös vaaraan.

Eli kysymys on paljon vakavampi kuin yleensä on haluttu myöntää ja tajuta. Yleensä on vain sanottu, että 13 vuoden siirtymäkausi on riittävä. Metsänkasvatus on vuosikymmenten asia. 70:stä 100 vuoteen kestää tukkipuun kasvatus. 13 vuodessa kasvaa vain horsma hyvin ja pajukko metsässä, ei tukkipuu.

Elikkä toivon, nyt kun metsäverossa on vielä tämä siirtymäkausi ja on nämä poikkeavat tilanteet, joissa metsäteollisuus, Suomen sahateollisuus näkevät arvaamattomia uhkakuvia, että tässä tilanteessa vielä herättäisiin ja yksinkertaisesti ennakoitavilta ongelmilta vältyttäisiin siten, kuten lakialoitteessani olen tahtonut, jatkettaisiin metsän pinta-alaverotuksen aikaa muutamalla vuodella. Tässä aloitteessani olen esittänyt sen jatkamista vuoden 2007 loppuun saakka. Tällöin voitaisiin lieventää niitä haittatekijöitä, joita verotuksen muutos aiheuttaa teollisuudelle ja vientimarkkinoille. Varsinaisesti tämä ei metsänomistajien perusongelmaa kaksinkertaisesta verotuksesta poista, mutta se antaisi myös hiukan siihenkin lievennystä erilaisten kauppajärjestelyjen tekemiseen.

Arvoisa puhemies! Toivon aloitteelleni myönteistä jatkokäsittelyä.