3) Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille
2007—2011
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma
Arvoisa puhemies! Talouskysymykset ovat näytelleet
erittäin keskeistä roolia viime aikojen eurooppalaisessa
keskustelussa, myös vaaleissa, ja ne olivat myös
viime viikolla pidetyn EU:n huippukokouksen asialistan tärkeimmät
kysymykset. Taustalla ovat olleet Euroopan talouksia pitkään
vaivanneet ongelmat ja myös kansalaisten tyytymättömyys. Talous
on takkuillut, uudistukset edenneet monissa maissa hitaasti, työpaikkakehitys
on ollut vaatimatonta, työttömyys ei ole laskenut.
Poikkeuksiakin tästä kehityksestä on.
Kaksi eurooppalaista naapurimaata käyvät vaaleihin puolen
vuoden sisällä, ensi syksynä ja vuoden kuluttua
keväällä, taloudenkuvaltaan aivan toisenlaisessa
ilmapiirissä. Näissä maissa talous kasvaa
ennätystahtia, työpaikkoja syntyy, työttömyys
alenee, etuuksia kehitetään, palveluihin panostetaan.
Nämä naapurimaat ovat Ruotsi ja Suomi.
Talouden, työllisyyden ja myös kilpailukyvyn osalta
Euroopan katseet ovatkin entistä tiiviimmin suunnatut tänne
Pohjolaan. Pohjoismainen yhteisvastuuseen perustuva yhteiskuntamalli
on osoittanut voimansa. Hyvin hoidettu talous yhdistettynä toimintakykyiseen
hallintoon on luonut tilanteen, jossa meillä, kuten muillakin
Pohjoismailla, on kyllä keskimääräistä korkeampi veroaste,
mutta samalla toimivat julkiset palvelut ja keskimääräistä huomattavasti
korkeampi kilpailukyky. Taloudellinen dynamiikka on siis yhdistettävissä yhteisvastuun
periaatteisiin. Tätä pohjoismaista menestyskonseptia
onkin vaalittava ja edelleen kehitettävä, jotta
turvaamme menestymisen mahdollisuudet myös jatkossa.
Työllisyyden edistäminen säilyy myös
tulevan kehyskauden tärkeimpänä asiana.
Hallituskauden alussa asetimme toiminnallemme huikean tavoitteen:
100 000 uuden työpaikan luomisen. Samalla esitimme
välttämättömyyden nostaa asteittain
työllisyysastetta, ensin 70:een ja pidemmällä aikavälillä aina
75 prosenttiin saakka.
Viime vuoden noin 50 000 uuden työpaikan syntyminen
on tärkeä asia noteerattavaksi. (Ed. Pulliainen:
Minkäslaisia pätkätöitä ne
ovat?) Uusia työpaikkoja arvioidaan tämän
vuoden aikana syntyvän yli 30 000. Hallituskauden
aikana on hyvät mahdollisuudet päästä liki
hallitusohjelmassa asetettuun 100 000 työpaikan
ja työllisyyden kasvun tavoitteeseen. Myös työllisyysasteessa
on edellytykset päästä lähelle
70 prosentin tavoitetta.
Hallitus on tukenut vahvasti kasvua, mutta on ollut aktiivinen
myös työllisyyden hoidon rakennepolitiikassa.
Veropolitiikan ja tulopolitiikan yhdistäminen on tuonut
talouteen vakautta. Se on antanut vahvan ostovoiman lisäyksen
kotitalouksille, mutta luonut yritysten kustannuskehitykselle kaivattua
pitkäjänteisyyttä.
Rakennetyöttömyyden lievittämiseksi
on toteutettu nuorten ja pitkäaikaistyöttömien
yhteiskuntatakuu, työmarkkinatuen uudistus ja yli 54-vuotiaiden
työntekijöiden sotumaksun alennus. Muutosturva
on suomalainen toteutusmalli, jossa yhdistyvät joustavuuden
ja turvallisuuden vaatimukset.
Nyt hallitus on tehnyt päätöksen
lähteä mukaan EU:n puitteissa tapahtuvaan
työvaltaisten palvelualojen arvonlisäveroalennuskokeiluun
parturi-kampaamoiden ja pienkorjaamoiden arvonlisäverotusta
alentamalla. Alueelliset sotumaksukokeilut keventävät
osaltaan työnantajien maksurasitusta. Työvoiman
palvelukeskusten verkosto laajenee. Työmarkkinatukiuudistus
ohjaa aktiivitoimiin.
Tällä hallituskaudella on turvattu hyvinvointia
toteuttamalla terveydenhuollon hoitotakuu ja pienten koululaisten
turvallinen iltapäivähoito. Lapsilisiä ja
kotihoidon tukea sekä pieniä äitiyspäivärahoja
on korotettu. Syrjäytymisen ehkäisyyn ja pienituloisten
aseman parantamiseen on panostettu: 7 prosentin asumisen omavastuun poisto
toimeentulotuesta parantaa elämisen edellytyksiä 70 000
vähävaraisessa taloudessa. Opintotuen asumislisää on
nostettu. Koulupudokkaille on perustettu niin sanottu Omakymppi.
Pitkäaikaistyöttömien asumistukea on
parannettu, ja Taipaleen malliksi nimetyllä eläketuella
on mahdollistettu 5 000 pitkäaikaistyöttömälle
siirtyminen eläkkeelle. Kansaneläkkeiden ja eläketulovähennyksen
korotukset ovat koskeneet kaikkiaan 900 000:ta henkilöä.
Veteraanien kuntoutusta ja palveluja on laajennettu.
Menestyksemme edellytykset on luotu pitkäaikaisella
työllä ja panostuksella tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.
On huolehdittu myös investoinneista tie- ja rataverkkoon.
Näin tullaan tekemään myös jatkossa.
Arvoisa puhemies! Oikein ajoitettu talouspolitiikka on lisännyt
talouden kasvua ja tuonut meille hyvinvointia ja vaurautta. Nyt
kun suuntaamme katseet vuoteen 2011, on kysyttävä,
onko meillä riittävää malttia
vaurastua, jotta emme heti syö niitä eväitä,
jotka tähänastisella politiikalla on aikaansaatu.
Ikääntymisen haasteet ovat edessämme.
On siis huolehdittava paitsi tämän päivän
myös tulevaisuuden tarpeista. Tämä on politiikkamme
ohjenuora myös jatkossa.
Suomen kokonaistuotannon kasvu on nopeutunut, ja talouden arvioidaan
kasvavan kuluvana vuonna 3,7 prosenttia ja ensi vuonnakin 2,5 prosenttia.
Kaikki ennustelaitokset tarkistavat nyt arvioitaan kasvulukemista
ylöspäin. Kasvua pitää edelleen
yllä kotitalouksien kulutus, mutta myös vientikysyntä ja
yritysten investoinnit ovat lisääntyneet.
Hallitusohjelmassa asetettu toinen tavoite, valtiontalouden
tasapaino vaalikauden lopulla, näyttäisi olevan
sekin saavutettavissa. Paraneva työllisyys toimii nyt tulopuolella
eduksemme, ja näyttää siis siltä,
että tilinpidon käsittein tasapainoon päästäisiin
vuonna 2007.
Valtionvelka on myös saatu hallitusohjelman mukaiselle
alenevalle kehitysuralle. Valtionvelan suhde kansantuotteeseen on
laskenut 39 prosenttiin. Tämä näköala
on mahdollisuus säilyttää myös
ensi kehyskaudella, jolloin syntyy edellytyksiä vastata
tulevan vuosikymmenen uusiin haasteisiin ja tehdä myös
oikeudenmukaista politiikkaa eri ikäpolvien välillä.
Vaikka työllisyyskehitys on ollut myönteistä, ovat
eräät yksittäiset, ennen kaikkea elektroniikka-
ja metsäteollisuudessa ilmoitetut, yhteistoimintaneuvottelut
johtamassa aika huomattaviin irtisanomisiin. Hallitus pitää tärkeänä,
että käynnissä olevissa neuvotteluissa
etsitään kaikki keinot irtisanomisten välttämiseksi
ja työllisyyden turvaamiseksi. Neuvottelujen on oltava
aitoja, ja yritysten on osaltaan oltava mukana lievittämässä niitä ongelmia,
jotka näistä muutoksista seuraavat niin työntekijöille
kuin alueen paikallisille toimijoille. Tässä yrityksillä on
ensimmäinen vastuu.
Hallitus puoleltaan varautuu tukemaan vaikeuksiin joutuneita,
niin ihmisiä kuin paikkakuntiakin, harkinnanvaraisten rahoitusavustusten
sekä koulutus-, työllisyys- ja investointitukien
avulla. Tänään hallitus on tehnyt päätöksen
ottaa Kuusankoski mukaan kotimaiseksi kakkosvaltiontukialueeksi.
Keskipitkän aikavälin talouskasvua rajoittavat
etupäässä muutokset väestön
ikärakenteessa, mikä johtaa myös työvoiman
vähenemiseen jo lähivuosien aikana. (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies :
(koputtaa)
Ministeri Heinäluoma, ihan pieni hetki. Pyydän edustajia
istuutumaan paikoilleen ja rauhoittumaan. Täällä on
turhanaikaista hälinää.
Arvoisa puhemies! Työvoiman saatavuusongelmien odotetaan
pahenevan, ja se liittyy myös tiettyjen alueiden ja toimialojen
kehitystilanteeseen. Tämä on iso ongelma, kun
meillä samanaikaisesti on korkea rakennetyöttömyys.
Työvoiman kohtaanto-ongelmat uhkaavat kasvaa. Tähän
tarvitaan toimia, ja niihin hallitus on taholtansa ryhtynyt.
Asuntopolitiikan tehostamiseksi hallitus antaa kaavoituksen
sujuvuuden lisäämiseen tähtäävät
lakiesitykset eduskunnalle vielä kuluvan kevätistuntokauden
aikana. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon turvaamiseksi Helsingin
seudulla oleva, asuntorakentamiseen soveltuva valtion kiinteistöomaisuus
keskitetään Senaatti-liikelaitoksen hallintaan.
Tavoitteena on nopeuttaa ja yksinkertaistaa kuntien kanssa käytäviä neuvotteluja.
Samalla hallitus puoleltaan edellyttää seudun
kunnilta yhteistoimintaa niin keskenään kuin valtionkin
kanssa asuntotuotannon edistämisessä.
Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksestä on
tullut tärkeä talouspolitiikan ankkuri. Se antaa
ennustettavuutta ja luotettavuutta valtiolle talouspolitiikan toimijana.
Eduskunnan huolellisesti käsittelemänä siitä on
tullut tärkeä ohjenuora hallituksen toiminnalle.
Kehysmenettelyssä on myös kehittämiselle
tilaa. Jatkossa on tarpeen käydä lävitse
muun muassa sitä kysymystä, tuleeko kaikkia menoja
kohdella samalla tavalla ja onko esimerkiksi perusteltua rinnastaa
investointiluonteisia menoja kulutusmenoihin kehystä tehtäessä.
Samoin on tärkeää kehittää kehyksessä liikkumatilaa
ja jakamatonta varausta koskevaa menettelyä, jotta vaalikauden
aikana tulevat uudet tarpeet voidaan nykyistä paremmin
ottaa huomioon. (Ed. Outi Ojala: Eli länget on kaulassa!)
Hallitus ei kehyspäätöksellään
muuttanut toukokuussa 2003 aikoinaan hyväksyttyä,
vuodelle 2007 vahvistettua kehysmenojen kokonaistasoa. Keväällä 2003
päätetty vaalikauden kehys on näin tarkistettu
vastaamaan vuoden 2007 hinta- ja kustannustasoa sekä talousarvion
rakenteessa tapahtuneita muutoksia, jotka vaikuttavat eri vuosien
menojen tason vertailukelpoisuuteen. Näin vuoden 2007 tarkistettu
menokehys on 30,35 miljardia euroa.
Kehysvalmistelussa on noudatettu varsin pidättyvää menolinjausta,
jotta kokonaiskehyksen ja hallinnonaloittaisten kehysten yhteissumman väliin
jäisi liikkumatilaa tulevia tarpeita varten. Tämän
liikkumatilan luominen on vaatinut myös toimia menosäästöjen
aikaansaamiseksi. Näitä säästöjä hallinnonaloittain
tehdään yhteensä 146 miljoonaa euroa,
hivenen vähemmän kuin vuosi sitten. Säästöt
kohdistuvat eri hallinnonaloille, mutta osa niistä on luonteeltaan
jaksotuksia. Näin on muun muassa Puolustusvoimain hankintojen
ja oppilaitosten perustamiskustannusten valtionapujen osalta. Menokehykseen
sisältyy noin kolme neljäsosaa valtion talousarvion
määrärahoista. Kehyksen ulkopuolelle
jäävien menojen arvioidaan vuonna 2007 olevan
noin 10 miljardia euroa.
Seuraavan vaalikauden eli vuosien 2008—2011 menotasojen
arvio perustuu nykyisen hallituksen tiedossa oleviin päätöksiin
ja niiden vaikutuksiin. On sanottava kuitenkin selvästi, että tulevan
hallituskauden määrärahojen tason ja
painopisteet määrittelee seuraava hallitus ja että menojen kohdentaminen
täsmentyy tällöin kunkin vuoden talousarviota
valmisteltaessa.
Hallitus on hallitusohjelmaa täydentäen sopinut,
että osakemyyntitulojen vuotuisesta 500 miljoonaa euroa
ylittävästä osasta voidaan käyttää enintään
20 prosenttia kertaluonteisiin lisämenoihin aiemman 10
prosentin sijaan menosäännön tai vaalikauden
kehyksen estämättä. Tämä on
tärkeä satsaus tulevaisuuden tarpeisiin. Näitä menoja
voivat olla lähinnä infrastruktuuri-investoinnit
sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan edistäminen.
Tutkimus- ja tuotekehitykseen sekä infrastruktuuri-investointeihin
mahdollisesti tarvittava lisärahoitus onkin tarkoitus rajoittaa
selkeästi määriteltyihin kertaluonteisiin
lisämenoihin.
Maaseudun kehittämiseen osoitetuissa määrärahoissa
ei ole vielä otettu huomioon EU:n uuden rahoituskauden
muutoksia. Hallitus pyrkii omilla toimillaan varmistamaan sekä EU:ssa
tehtävässä toiminnassa että kotimaassa
sen, että uudesta rahoituskaudesta aiheutuvat vaikutukset viljelijöiden
tuloihin jäisivät mahdollisimman pieniksi.
Hallituksen kehyspäätökseen ei sisälly
tässä vaiheessa päätöksiä uusista
väyläinvestoinneista. Eduskunnan asiaa koskevan
lausuman mukaisesti mahdollisuudet uusien väylähankkeiden aloittamiseen
vuosina 2007 ja 2008 hallitus arvioi elokuussa, kun valmistellaan
vuoden 2007 talousarvioesitystä. Asiaa tullaan tarkastelemaan valtiontalouden
liikkumavaran mukaisesti ja mahdolliset valtion omaisuuden myynnistä kertyneet
tulot huomioiden.
Hallitusohjelman ja hallituksen kehityspoliittisen ohjelman
tavoitteena on kehitysyhteistyömäärärahojen
nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä.
Kehitysyhteistyömäärärahoja
on hallituskaudella nostettu tasaisesti, ja tämän
vaalikauden viimeiseen talousarvioesitykseen vuodelle 2007 hallitus
kehyspäätöksessään
esittää kehitysyhteistyövarojen nostamista
0,43 prosenttiin kansantuotteesta. Euromääräisesti
kehitysapua nostetaan ensi vuonna 66 miljoonaa euroa. Koko vaalikaudella
vuoden 2007 kehykset huomioon ottaen määrärahojen
nousu on yhteensä 232 miljoonaa euroa. Kehitysvarat ovatkin
olleet nopeimmin kasvavat erät budjetissa.
Hallitusohjelmaan ja kehityspoliittiseen ohjelmaan kirjattu
tavoite on hallituksen poliittinen tavoite. Hallitus kuitenkin katsoo
tarkoituksenmukaiseksi, että kehitysyhteistyön
kasvuluvuista seuraavalle vaalikaudelle päätetään
vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeisissä hallitusohjelma-
ja kehysneuvotteluissa, eikä siksi sisällytä tähän
kehyspäätökseen vuosia 2008—2011
koskevia sitovia lukuja.
Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen arvioidaan kehyskaudella
tulojen kasvavan keskimäärin noin 2 prosentin
vuosivauhtia. Verotulojen kasvu on kehyskauden alkupuolella loppukautta nopeampaa,
koska veropohjien kasvun ennakoidaan hidastuvan kehyskauden viimeisinä vuosina.
Kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti teollisuuden
ja kasvihuoneiden maksamaa sähköveroa alennetaan
ja poistetaan teollisuuden jäteliemillä ja muilla
teollisuuden jätteillä ja sivutuotteilla tuotetun
sähkön verotuki. Toimenpiteiden arvioidaan vähentävän
energiaverojen tuottoa nettomääräisesti
noin 70 miljoonaa euroa.
Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyksistä päättäessään
hallitus sopi myös kehyskaudella toteutettavista tuottavuustoimenpiteistä.
Ne ovat tärkeä osa tulevaisuuteen vastaamista.
Ne toteutetaan hallinnonaloittain täsmätyönä,
ja ne osaltaan johtavat siihen, että niukkenevienkin voimavarojen
oloissa voidaan turvata kaikkein tärkeimpien palveluiden,
kuten opetuksen, hyvä toiminta ja tarvittavat lisäsatsaukset.
Tämä tehdään yhteistyössä henkilöstöjärjestöjen
kanssa.
Kehyspäätöksen tärkeä osa
on kuntien kanssa yhteistyössä tehtävä peruspalveluohjelma.
Lyhyesti on todettava, että tällä hallituskaudella
valtion rahoitusosuus kuntien kokonaistuloista on noussut, siis
valtion rahoitusosuus kuntien kokonaistuloista on noussut. Tämä on
laman jälkeisenä aikana poikkeuksellista ja osoittaa,
että hallitus on omilla toimillaan vahvasti sitoutunut
huolehtimaan kuntapalveluiden kehittymisestä. Ennen muuta
kuntien menokehityksestä johtuen kuntatalouden ennakoidaan
pysyvän kuluvana vuonna edelleen kireänä.
Tosin viimeiset tiedot kuntien talousarvioista antavat jo näköalaa
hienoisesta taloustilanteen paranemisesta.
Palveluiden ja kuntatalouden turvaaminen, vahvan elinkeinopolitiikan
mahdollistaminen kunnille sekä tasapainoisen yhteiskuntarakenteen
vaatimukset edellyttävät uudistuksia niin kuntarakenteessa
kuin myös palveluiden järjestämisessä.
Kuntauudistuksen valmistelu onkin hyvässä vauhdissa,
ja tähän työhön osallistuvat kaikki
Kuntaliiton hallituksessa mukana olevat puolueet.
Tärkeä osa uudistustyötä on
menokehityksen saaminen hallintaan. Viime vuosien yli 5 prosentin
menokasvu ei pysyvästi voi olla mahdollista. Tuoreet tiedot
uudistuskokeilusta muun muassa Kainuussa ovatkin rohkaisevia. Kainuussa
menojen kasvussa on päästy 2 prosentin tasoon. Tänä ja
ensi vuonna menopuolella on edellytykset päästä kehitykseen,
jossa voitaisiin alittaa tulojen ennakoitu kasvu — tulokasvuksi
arvioidaan noin 4 prosenttia. Tämä siis merkitsisi
kuntatalouden kääntymistä tasapainouralle.
Arvoisa puhemies! Talouden suunta on ylöspäin.
Kasvulukemia korjataan kaikkialla Suomessa nyt samaan suuntaan.
Työllisyys vahvistuu. Yrittäjien määrä on
ennätyskorkealla. Hyvä kehitys on määrätietoisten
ponnistelujen tulosta. Tällä tiellä on
myös kehyspäätöksen myötä mahdollisuus
jatkaa eteenpäin.
Ed. Kimmo Tiilikainen merkitään
läsnä olevaksi.
Timo Kalli /kesk (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aloittaessaan työnsä hallitus asetti
itselleen kunnianhimoisen tavoitteen, 100 000 uuden työpaikan
luomisen. Kolmen vuoden takaisessa taloustilanteessa tuota työllisyystavoitetta
ei pidetty ollenkaan realistisena. Etenkin poliittinen oppositio
täällä totesi, että tavoite
on epärealistinen. Nyt kuitenkin tämä 100 000
työpaikan luominen on toteutumassa. Työllisyyden
kasvu on poikkeuksellisen nopeaa ja talouskasvukin eurooppalaisittain
korkeaa. Opposition vastaus varmaan tämän työllisyystavoitteen
saavuttamisessa on, että tämäkin on liian
hidasta. Tämä varmaan teidän kannaltanne
on riittämätöntä. (Ed. Zyskowicz:
Väärä arvaus!)
Työllisyystavoitteen toteutuminen mahdollistaa kuitenkin
hyvinvointipalveluiden rahoittamisen turvaamisen ja kehittämisen
niiden uhkien torjumiseksi, joita väestön ikääntyminen
meille synnyttää. Hyvinvointi syntyy ainoastaan
positiivisella työllisyyskehityksellä ja yrittäjyydellä. Määrätietoisia
ponnisteluja hyvän työllisyyskehityksen ja yrittäjyyden
puolesta tarvitaan yhä edelleen. Tuloverotuksen keventämistä ja
kehittämistä on jatkettava, mutta päätösten
yhteydessä on arvioitava tarkkaan niiden oikeudenmukaisuus
ja myös niiden suuntaaminen. Veronkevennysvara on kohdennettava
jatkossa niin, että se hyödyttää entistä selkeämmin
heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia. (Ed. O. Ojala: Ja näkisi
vaan!)
Valtion menojen maltillinen hallinta on edellytys vakaalle,
luovalle talouspolitiikalle, joka puolestaan on välttämätöntä talouden
pitkän aikavälin kasvun kannalta. Hyvän
talous- ja työllisyyskehityksen ansiosta myös
valtiontalouden tasapainotavoite vuoden 2007 lopussa saavutetaan.
Valtion verotulojen kasvu on ylittänyt kaikki odotukset.
Keskustan eduskuntaryhmä pitää valtionhallinnon
tuottavuusohjelmaa tarpeellisena. Tuottavuustavoitteet tulee kohdentaa
alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Tuottavuusohjelma ei saa
olla este alueellistamiselle. Alueellistaminen voi päinvastoin
tukea tuottavuustavoitteiden saavuttamista. Valtionhallinnon alueellistamista
on jatkettava. Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen,
että tuottavuusohjelma ei kuitenkaan johda irtisanomisiin.
Valtion on siis oltava tulevaisuudessakin kilpailukykyinen ja houkutteleva työnantaja.
Arvoisa puhemies! Päätös mennä mukaan EU:n
työllistävien alojen arvonlisäverokantojen alentamiseen
on oikea. Tämä päätös
vahvistaa palvelualojen työllisyyttä ja mahdollistaa
alikehittyneen palvelusektorimme kehittymistä. Olikin vahinko,
että Suomi hukkasi nämä mahdollisuudet
edellisillä vaalikausilla.
Suomella ja Suomen taloudella nyt menee vahvasti. Menestyksestä ja
hyvästä työllisyydestä huolimatta
meillä on kuitenkin voimakkaita alueellisia eroja työllisyydenkin
suhteen. Myönteisestä työllisyyskehityksestä huolimatta on
viime aikoina tullut ilmoituksia tulevista laajoista irtisanomisista.
Onkin tarpeellista, että hallitus varautuu tukemaan vaikeuksiin
joutuneita ihmisiä ja paikkakuntia niin harkinnanvaraisten
avustusten kuin koulutus-, työllisyys- ja erilaisten investointitukien
turvin. (Ed. Korhonen: Leikkaamallako niitä tuetaan? On
kumma logiikka taas!)
Euroopan unionin laajentuminen on koko Euroopan talouden ja
työllisyyden kannalta myönteinen ja kannatettava
ratkaisu. Unionin laajentuminen ei saa kuitenkaan tapahtua pelkästään maaseudun
ja maatalouden kustannuksella. Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä hallituksen kehysriihessä
tehtyä päätöstä,
että EU:n rahoituskehysratkaisusta syntynyt vaje maatalouden
rahoituksen osalta korvataan niin, että laajentumisen vaikutukset
viljelijöiden tuloihin jäävät
mahdollisimman pieniksi. Kaikkien suomalaisten kannalta on tärkeää,
että hallitus ilmoitti hoitavansa maaseudun kehittämisrahat
niin, että suomalaisille kuluttajille turvataan tulevaisuudessakin
mahdollisuudet kotimaisiin elintarvikkeisiin ja samalla huolehditaan
myös suomalaisen ympäristön tilasta.
Olisi onnetonta, jos ympäristö kärsisi
rakennemuutoksesta, jota maatalous käy paraikaa läpi.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen,
että esitys myös polttoaineverovähennyksestä maatalouden
kannattavuuden korjaamiseksi on viimein saatu lausuntokierrokselle,
ennen kuin se tulee eduskunnalle. (Ed. Vistbacka: Se hyväksyttiin
jo viime vuonna!) Nämä ratkaisut myös
mahdollistavat osaltaan jatkossa puhtaiden kotimaisten elintarvikkeiden tuotannon
säilymisen kilpailukykyisenä. Puhdas suomalainen
ruoka on edelleen turvallista ja antaa mahdollisuuden elintarviketuotantoketjulle,
ja
se on koko kansakunnan etu.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä myös
kehysriihen päätöstä pientalojen
lämmitysjärjestelmätapamuutoksen investointituesta.
Tältä osin kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuus
olisi myös hyödynnettävä täysimääräisesti.
Lämmitystapojen muutosten tuella edistetään
kotimaisten uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja
samalla viedään eteenpäin myös
kestävää kehitystä.
Energiapolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla
energiahuollon kotimaisen omavaraisuuden nostaminen. Bioenergiaa
on perinteisesti käytetty paikallisesti, siellä missä se
on tuotettukin. Bioenergiaan satsaaminen on siis tehokasta maaseutu-,
alue- ja myös työllisyyspolitiikkaa. Energiapolitiikkamme
vaatii viisasta varautumista ja kotimaisuuden lisäämistä erilaisissa
tuotantotavoissa. Tulevaisuudessa puhtaalla kotimaisella energiantuotannolla
taloutemme ja yhteiskuntamme voi olla entistä vahvempi
ja varautuneempi myös tuleviin mahdollisiin epävarmuustekijöihin.
Suomi tarvitsee siis lisää päätöksiä kotimaisen
uusiutuvan energian ja liikenteen biopolttoaineiden käytön
lisäämiseksi. Nyt tehdyt esitykset ja päätökset
ovat hyvä alku, mutta keskustan eduskuntaryhmä edellyttää jatkossa
lisää ympäristöystävällisiä ja
kotimaisia uusiutuvia energiavaroja suosivia ratkaisuja.
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tärkein
tavoite ja johtoajatus on kansalaisten peruspalvelujen turvaaminen
tasa-arvoisesti koko maassa. Kysymys ei siis pelkästään
ole kuntarakenteesta, niin kuin monet omissa puheenvuoroissa ja
keskusteluissa ovat yksipuolisesti halunneet sanoa. On selvää,
että yksi ainoa malli ei voi soveltua koko maahan. Lähtökohtana
on oltava, että palvelut eivät saa etääntyä eivätkä heikentyä erityisesti
laadun osalta. (Ed. Kuosmanen: Miten Sitran malli?) Lähipalveluiden
on oltava jokaisen kansalaisen oikeus jatkossakin. On jälleen
kerran syytä vahvistaa ja toistaa, että keskusta
kannattaa vapaaehtoisia kuntaliitoksia, mutta ei hyväksy
pakkoliitoksia. Samalla on todettava, että palvelujen tuottamistavoissa
tarvitaan monipuolisuutta sekä kilpailukykyä ja
tehokkuutta lisääviä ratkaisuja. (Ed.
O. Ojala: Yksityistetään, yksityistetään,
se on keskustan linja!) Myös palveluyrittäjyyden
kehittämisen ja siihen kannustamisen pitää olla
yksi tärkeä tavoite, jota tässä yhteydessä tietenkin
voidaan tukea.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä ratkaisuna
sitä, että hallitus päätti muuttaa
valtion osakemyyntitulojen käyttösääntöä.
Tulevaisuudessa myyntitulojen 500 miljoonan euron yli menevästä osasta
voidaan aiemman 10 prosentin sijasta käyttää enintään
20 prosenttia kertaluontoisiin lisämenoihin, kuten liikenneinvestointeihin
sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan. Näillä investoinneilla
luodaan tulevaisuuden ja tulevan talouskasvun edellytyksiä.
Kehyspäätökseen ei sisälly
tässä vaiheessa, niin kuin jo kuultiin, uusia
väyläinvestointeja. Keskustan eduskuntaryhmä kuitenkin
katsoo, että hallituksen on arvioitava asiaa eduskunnan lausuman
mukaisesti tulevan syksyn budjettiriihessä. Hallituksen
on selvitettävä kaikki mahdollisuudet, joilla
väyläministerityöryhmän ensimmäisen
vaiheen ehdotuksiin vuosina 2007 ja 2008 kuuluvat uudet väylähankkeet
voitaisiin aloittaa.
Tulevalla kehyskaudella talouskasvun edellytyksiä vahvistetaan
edelleen panostamalla julkiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan.
Se onkin välttämätöntä ottaen
huomioon, että olemme menettäneet viime aikoina
perinteisiä teollisuustyöpaikkoja, ja kieltämättä vaarana
on, että sama kehitys saattaa edelleen uhata ja jatkua.
Siksi tarvitaankin voimakasta panostusta koulutukseen ja tutkimukseen,
jotta voimme varmistaa tulevaisuudessa sekä meille että tuleville
suomalaisille työtä ja toimeentuloa.
Arvoisa puhemies! Työn, yrittäjyyden ja yhteisvastuun
hallitus jatkaa määrätietoisesti työtään
paremman työllisyyden puolesta. Näin kehitetään
hyvinvointiyhteiskuntaa vastaamaan ikääntymisen
ja maailmantalouden murroksen haasteisiin.
Jouni Backman /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen pitkäjänteinen
kasvu- ja työllisyyspolitiikka on tuottanut tulosta. Talous
kasvaa muita EU-maita nopeammin. Sekä työllisten
että avointen työpaikkojen määrät
kasvavat selvästi, ja työttömyys laskee.
Helmikuussa työllisiä oli 47 000 enemmän
kuin viime vuonna vastaavana aikana. Hallituksen tavoite 100 000
uudesta työpaikasta tällä vaalikaudella
sai vielä jokin aika sitten jopa pilkkaa osakseen. Ed.
Zyskowiczin silloisista kommenteista saisi lehtikatsauksen asemesta
kokonaisen pilkkalaulukirjan. Eipä kuulu pilkkalaulut enää,
sillä tämäkin tavoite on lähellä toteutumista.
Odotan mielenkiinnolla, tuleeko uuden ryhmäpuheenjohtajan
Häkämiehen aikakaudella uusi suunta ja tunnustus
rehdisti hallitukselle tästäkin saavutuksesta.
(Ed. Zyskowicz: Ehdottomasti!)
Työllisyyden kasvun takana on valitettavasti myös
ilmiöitä, jotka edellyttävät
erityistä huomiota niin tältä kuin tulevilta
hallituksilta. Työllisyyden kasvu ei ole johtanut ainakaan
samassa suhteessa tehtyjen työtuntien kasvuun viimeisen vuoden
aikana. Selittävänä tekijänä on,
että suuri osa uusista työsuhteista on osa-aikaisia.
Sosialidemokraattien mielestä työmarkkinoita ei
voi jakaa hyviin kokoaikaisiin ja usein palkka- ja työsuhde-ehdoiltaan
huonoihin osa-aikaisiin työpaikkoihin. Työstä saatavalla
palkalla on voitava tulla toimeen. (Ed. Kuoppa: Miksei sitten tule?) Valtion
ja kuntien on omalta osaltaan huolehdittava siitä, että niiden
tarjoamat työsuhteet ovat kokoaikaisia ja pysyviä.
Toinen hyvän työllisyyskehityksen vastainen ilmiö on
käynnissä olevat irtisanomiset. Niin kansalaisia
kuin meitä päättäjiäkin
hämmentävät ja huolestuttavat toistuvat
ilmoitukset satoja, jopa tuhansia työpaikkoja kerralla
uhkaavista yt-menettelyistä. UPM:n ilmoitus jopa 3 000
henkilön irtisanomisista oli järkyttävä uutinen.
Valitettavasti se ei todennäköisesti jää viimeiseksi
tällaiseksi toimenpiteeksi. Toimialakohtaiset rakennemuutokset
jatkuvat. Joiltakin osin ne ovat jopa ymmärrettäviä,
mutta pelisääntöjen on oltava selvät.
Huonoon suunnitteluun perustuvaa ylikapasiteetin rakentamista ja
sen taitamatonta purkua ei saa maksattaa syyttömillä työntekijöillä.
Työntekijät ovat vuosikausia tinkineet omista eduistaan
turvatakseen yritystoiminnan jatkumisen. Kaukonäköisyyttä on
voitava vaatia myös yritysten omistajilta ylimitoitettujen
ja lyhytnäköisten tuotto-odotusten ja osinkojen
asemesta.
Rakennemuutosten seurausten laskujen maksun osalta toteamme,
että veronmaksajien piikki ei voi olla avoin. Omistajien
vastuuta on lisättävä. Yritykset eivät
voi paeta omaa yhteiskuntavastuutaan. Yt-menettelyn on oltava aito
neuvottelu, jossa etsitään vakavasti vaihtoehtoja
henkilöstövähennyksille.
Hallitus on aloittanut ripeästi toimet suurten joukkoirtisanomisten
alueellisten vaikutusten lieventämiseksi. Hyvä niin.
Nämä akuuttiin hätään
liittyvät toimenpiteet eivät poista tarvetta muiden,
jo aiemmin rakennemuutosten kohteeksi joutuneiden alueiden ja kuntien
tukemiselta. Rakennemuutosten jatkuminen edellyttää myös ennakoitavuuden
lisäämistä esimerkiksi te-keskusten toimesta
tehtävillä paikkakuntakohtaisilla riskianalyyseillä.
Näin voidaan politiikan koko toimenpidevalikko suunnata
riittävän tehokkaasti ja ajoissa estämään
kansalaisten ja alueiden kannalta kohtuuttoman suuria ja nopeita
muutoksia.
Rakennemuutos koskee myös maataloutta. Maatalous on
ollut ja on edelleen meidänkin asiamme. Lipposen hallitusten
maatalouspolitiikan tunnustusta saanutta kansallista konsensusta on
hyvä jatkaa. Kehysriihen linjaus, että EU:n uudesta
rahoituskaudesta aiheutuvat vaikutukset viljelijöiden tuloihin
jäisivät mahdollisimman pieniksi, on tässä vaiheessa
riittävän selkeä poliittinen ilmaus,
johon sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä sitoutuu. (Ed.
Uotila: Keneltä säästetään?)
Toivottavasti samaa huolta ja sitoutumista riittää myös
niitä irtisanottavia kohtaan, joilla kysymyksessä ei
ole työstä saatavan tulon pudotus vaan koko työn
menetys.
Arvoisa puhemies! Työttömyyden kova ydin pienenee
yhä suhteellisen hitaasti. Pitkäaikaistyöttömyys
on edelleen liian korkealla tasolla. Tämän vuoden
alusta toteutettiin useita toimenpiteitä rakenteellisen
työttömyyden vähentämiseksi.
Ikääntyvän työvoiman työllistymistä autetaan
uudella tuella. Kotitalousvähennystä uudistettiin
kaksinkertaistamalla vähennyksen enimmäismäärä kotitalous-,
hoiva- ja hoitotöissä. Lisäksi työllisyyttä edistävänä toimena
kehysneuvotteluissa sovittiin työvoimavaltaisten palvelualojen
arvonlisäverokokeilusta. Sosialidemokraattien pitkäaikainen
vaatimus kampaamo- ja parturipalveluiden sekä eräiden
pienten korjauspalveluiden verokannan laskemisesta 22 prosentista
8 prosenttiin toteutuu vuoden 2007 alusta alkaen. On syytä muistuttaa,
että aiemmin siihen ei ole ollut edellytyksiä kokoomuslaisten valtiovarainministerien
vastustuksen vuoksi.
Työttömyyden vähentämisen
tulee olla keskeisellä sijalla tulevalla kehyskaudella.
Se edellyttää riittäviä voimavaroja
aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Tarvitsemme edelleen
myös rakenteellisia uudistuksia jatkavaa politiikkaa.
Asuntopolitiikan tehostaminen on yksi keino vauhdittaa työvoiman
alueellista liikkuvuutta. Hallitus aloitti tehostamistoimet viime
vuoden budjettiriihessä kuuden kohdan toimenpideohjelmalla
ja jatkaa lisätoimien valmistelua nyt. Kaavoituksen sujuvuutta
lisätään muun muassa asemakaavoitusta
koskevan kaksinkertaisen valitusoikeuden rajoittamisella tietyissä tapauksissa. Helsingin
seudulla tehtävä valtion kiinteistöomaisuuden
omistajahallinnan keskittäminen tulee vauhdittamaan alueen
kohtuuhintaista asuntotuotantoa.
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa
puuttua voimakkain toimin yhteiskunnan kahtiajakautumiseen. Kysymys
on yhteisvastuusta ja solidaarisuudesta. Suomesta on löydyttävä poliittista
tahtoa ja voimaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten
taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseksi. Eduskuntaryhmämme
mielestä toimeentulotuen asumisen omavastuun poisto oli iso
askel köyhyyden vähentämisessä.
On perusteltua jatkaa täsmätoimia kaikkein vähävaraisimpien
hyväksi. Talouskasvusta huolimatta tuloerot ovat lisääntyneet.
Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen
on tärkeä osa hallitusohjelmaa työllisyyden
ja peruspalvelujen vahvistamisen ohella. Eri väestöryhmien,
niin työttömien, opiskelijoiden, eläkkeensaajien
kuin lapsiperheidenkin, ostovoiman turvaaminen on tärkeää,
mutta on syytä muistuttaa, että yksin rahan lisääminen
ei ratkaise toimeentulo-ongelmaa. Hyvin toimivat koulu-, sosiaali-
ja terveyspalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä erityisesti
pienituloisille.
Kehitysyhteistyömäärärahojen
nostaminen 0,43 prosenttiin bkt:stä jatkaa omaksuttua tasaisen
kasvun linjaa. (Ed. Pulliainen: Ja siinä sitä jatkamista
piisaakin!) On hyvä, että hallitus ilmoittaa edelleen
poliittiseksi tavoitteekseen kehitysyhteistyömäärärahojen
nostamisen 0,7 prosenttiin bkt:stä vuoteen 2010 mennessä.
Yksityiskohtaisesta aikataulusta päättämisen
siirtäminen eduskuntavaalien jälkeisiin hallitus-
ja kehysneuvotteluihin on valitettava, mutta ymmärrettävä asia.
Tässä kehysriihessä ei tehty uusia
väyläinvestointipäätöksiä.
Uusia päätöksiä eduskunnan edellyttämällä tavalla
on kuitenkin lupa odottaa elokuun budjettiriihestä. Lisämahdollisuuksia liikenneinvestointien
tekoon antaa valtion omaisuuden myyntitulojen käyttöä koskevan
prosenttiosuuden kasvattaminen.
Eduskuntaryhmämme pitää tärkeänä,
että veikkausvoittovarat käytetään
jakosuhdelaissa määriteltyjen varsinaisten edunsaajien,
kulttuurin, liikunnan, nuorisotyön ja taiteen, rahoitukseen.
Tällä turvataan myös hyvin tärkeä Veikkauksen
monopoliasema.
Arvoisa puhemies! Valtion ja kuntien talouksien tasapainon turvaaminen
edellyttää jatkossakin työllisyyden paranemista
ja tiukkaa menotaloutta. Julkisten palvelujen tuottavuuden parantaminen
on osa tätä työtä. Tuottavuutta
voidaan lisätä palvelutasosta tinkimättä hyödyntäen muun
muassa tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Henkilöstön
vaihtuvuus suurten ikäluokkien jäädessä lähivuosina
eläkkeelle tarjoaa myös ainutkertaisen mahdollisuuden
toteuttaa uudistukset ilman uudelleensijoitus- tai koulutustoimenpiteitä.
Irtisanomiset eivät kuulu julkisella sektorillakaan vastuulliseen
työnantajapolitiikkaan.
Tämän loppuvaalikauden merkittävin
kysymys on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eteenpäin
vieminen. (Ed. Kuosmanen: Ei siitä tule mitään!)
Kysymys ei ole kuitenkaan vain tämän hallituksen
toimenpiteistä, vaan kaikkien poliittisten ryhmien yhteisestä sitoutumisesta
pitkäjänteiseen uudistustyöhön.
Uudistustyön peruslinjaukset on tehtävä pian. Nyt
ei ole aikaa eikä mahdollisuutta jäädä odottamaan
parempaa hetkeä. Sellaista ei tule. Hyvinvointipalvelujen
turvaamisen ja kehittämisen ydinkysymys on palveluista
vastaavien kuntien toimintatapojen uudistaminen. Se edellyttää sekä palvelurakenteiden
että kuntarakenteen uudistamista. Kumpikaan yksin ei riitä.
Tarvitaan molemmat. Aitoon itsehallintoon perustuva toimintakyky
edellyttää riittävää kokoa
ja taloudellista omavaraisuutta.
Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksiin
pohjautuvaa finanssipolitiikkaa arvostellaan ajoittain varsin kärkevästikin.
Voidaan kuitenkin perustellusti sanoa, että tiukka budjetti-
ja kehyspolitiikka on toiminut hyvin. Samalla kun on pidetty kiinni
valtiontalouden tasapainotavoitteesta, on kyetty tekemään
kasvun edellytyksiä vahvistavia vero-, talous-, sosiaali-
ja työllisyyspoliittisia uudistuksia. Nyt esitelty kehysratkaisu
jatkaa Vanhasen hallituksen vakaata ja tuloksellista linjaa. Sosialidemokraattinen
eduskuntaryhmä tukee sitä tulevien budjettiratkaisujen
pohjaksi.
Jyri Häkämies /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime viikolla nähty kehysriihinäytelmä vaikutti
tutulta, mutta se vaikutti tutulta aivan muusta yhteydestä.
Eräs politiikan havainnoitsija vertasi hallituksen tilannetta
erään kuuluisan suomalaisen perheen avio-onneen:
ensiksi toinen osapuoli nujakoi toisen lähes henkihieveriin,
sitten uhataan erolla, mutta seuraavana päivänä yhdessä vannotaan
yhteisen onnen nimiin. Saas nähdä, miten hallituksen
onni nyt jatkuu.
Arvoisa puhemies! Kehysriihessä kaikki huomio kiinnittyi
maatalouteen, mutta tällä päätöksellään
SDP ja keskusta jättivät maaseudun epätietoisuuden
valtaan. Hallitukselta odotettiin selkeää päätöstä kansallisesta
kompensaatiosta. Nyt odotus jatkuu, sillä keskinäiseen
kinasteluun sortunut hallitus ei päässyt asiassa
ratkaisuun. Hallituksen riveistä on selitelty, ettei tukieuroista
voitu tehdä päätöstä Brysselissä käytävien
neuvottelujen vuoksi. Arvoisa pääministeri Vanhanen, mitä sellaisia
neuvotteluja tarkkaan ottaen Brysselissä käydään,
jotka estivät hallitusta lyömästä tarkkoja
lukuja kiinni?
Arvoisa puhemies! Kokoomus antaa hallitukselle, ed. Backman,
kiitoksen siitä, että se on toteuttanut kokoomuksen
vaalien alla esittämää veropolitiikkaa,
jota molemmat päähallituspuolueet ilmoittivat
vaalien yhteydessä vastustavansa. Maltillisten veronkevennysten
ryhdittämä talouskasvu on ruokkinut työvoiman
kysyntää, ja työllisyystilanne todellakin
näyttää parantuvan. Myös kokoomus
pitää mahdollisena, että hallitus saavuttaa
tuon tavoitteensa 100 000 uudesta työpaikasta.
Siitä on syytä antaa tunnustus.
Mutta vaikka työllisyyskehitys näyttääkin edellä mainituista
syistä johtuen paremmalta kuin aikoihin, niin hallituksen
harjoittamalla työllisyyspolitiikalla ei ole juuri mitään
tekemistä tämän saavutuksen kanssa. Suomessa
oli viime kuussa vielä 271 000 työtöntä työnhakijaa, ed.
Kalli. Lisäksi erilaisten työllistämistoimien piirissä oli
lähes 90 000 suomalaista. Siis kaiken kaikkiaan
varsinaisten työmarkkinoiden ulkopuolella on noin 360 000
suomalaista. Erityisen huolestuttavaa on, että rakennetyöttömyydestä kärsivien
määrä on sitkeästi pysytellyt
aiempien vuosien tasolla. Kysymyksessä on vakava ja kerrannaisvaikutuksiltaan
kallis ongelma, joka koskettaa 150 000:ta suomalaista ja
heidän läheisiään.
Suomessa siis esiintyy samaan aikaan sekä korkeaa työttömyyttä että monia
alueita ja aloja koskettavaa työvoimapulaa. Tämä kiistatta
osoittaa sen, ettei hallituksen työllisyyspolitiikka toimi
siten kuin pitäisi. Talouskasvu on lähivuosina hidastumassa
eri arvioiden mukaan 2 prosenttiin tai hieman sen päälle,
tämän vuoden lukuihin nähden kuitenkin
huomattavasti vaatimattomampaan kasvutasoon. Hyvinvointiyhteiskunnan
rahoituksen ja palveluiden turvaaminen edellyttää kuitenkin
ensi vaalikaudella sitä, että työllisyysaste
nousee 75 prosenttiin. Alle 3 prosentin kasvu tekee tästä lähes
ylivoimaisen haasteen.
Myös työvoiman liikkuvuuden lisääminen
on haaste, aivan kuten selonteossa todetaan. Harva esimerkiksi Voikkaalta
työttömäksi jäänyt
pystyy halutessaan lähtemään uuden työn
perään esimerkiksi Pääkaupunkiseudulle.
Erot pelkästään asumisen kustannuksissa
tekevät tämän mahdottomaksi. Siksi kokoomus
tukee voimakkaasti selonteossa mainittua tavoitetta, jolla toteutettaisiin
tämän niin kutsutun tonttitarjontatyöryhmän
esitykset, joilla tähdätään
siihen, että kaavoitus Suomessa ja Suomen kunnissa nopeutuisi.
Arvoisa puhemies! Työllisyyden hyvä kehitys
ei saa jättää varjoonsa sitä tosiseikkaa,
että pätkätöiden määrä on
Suomessa lisääntynyt. Vaikka epätyypillisten
työsuhteiden määrä kasvaa, on
osa-aikainenkin työpaikka aina parempi vaihtoehto kuin
joutenolo. Työn on kuitenkin kaikissa olosuhteissa oltava
tekijälleen taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Ketään
ei saa rangaista halusta tehdä työtä,
sillä vain siten on mahdollista turvata suomalaisen hyvinvoinnin
tulevaisuus. Hallituksen olisikin syytä puuttua kannustinloukuista
aiheutuviin ongelmiin nykyistä paljon tarmokkaammin. (Ed.
Elo: Kyllä ne on Zyskowiczin opit edelleen siellä!)
Yksi keskeinen syy pätkätöiden yleisyyteen on
kuntatalouden heikko tila. Tästä kehityksestä punamultahallitus
kantaa vastuuta, koska se ei opposition vaatimuksista huolimatta
aio tämän vaalikauden aikana maksaa takaisin kunnilta
ottamaansa pakkolainaa. Uskon ja toivon (Ed. Saarinen: Silläkö se
ratkeaa?) — no, se auttaa, ed. Saarinen — että kesän
budjettiriihessä valtiovarainministeri Heinäluoma
luovuttaa taistelunsa ja lupaa kunnille sen, mikä niille
kuuluu.
Työmarkkinoiden tilannetta vaikeuttaa myös se,
että hallitukselta puuttuu johdonmukainen koulutuspolitiikka.
Hallituksen kouluvastaisuutta kuvaa hyvin se, että vuodesta
toiseen ministerit toimivat vastoin omaa ohjelmaansa ja leikkaavat
opetustoimen valtionosuuksia. Hallitusohjelman mukaanhan ikäluokkien
pienentymisestä vapautuvat voimavarat on käytettävä koulutuksen
vahvistamiseen. Näin ei kuitenkaan tapahdu.
Hyvät hallituspuolueiden kansanedustajat, kuka tässä salissa
voi sanoa, että koulutuksen voimavarat ja sille asetetut
tavoitteet ovat tasapainossa? Koulutuksen perusturva, johon kuuluvat
työrauha, riittävän pienet opetusryhmät,
erityisopetus sekä toimiva oppilashuolto ja kouluterveydenhuolto,
on vaarantunut. Tuloksena on koulupudokkaita ja syrjäytyneitä.
Kokoomus uudistaakin jälleen kerran vaatimuksensa perusopetuksen
valtionosuuksien korotuksesta ja ikäluokkien pienentymisestä aiheutuvien
säästöjen käyttämisestä lyhentämättöminä koulutuksen
kehittämiseen. Tulevan hyvinvoinnin edellytyksistä huolehtiminen
on tämän päivän päättäjien
vastuullisin tehtävä. SDP:n ja keskustan piirissä olisi
hyvä muistaa, että Suomi pärjää tulevaisuudessa
vain kansallista osaamispääomaamme kasvattamalla.
Arvoisa puhemies! Hallituksen säästöjen
kohteeksi ovat joutuneet myös sairaat, erityisesti lapset
ja eläkeläiset. Hallitus esittää Kansallisen
terveysohjelman määrärahojen roimaa leikkausta. Kehysriihessä päätettiin
uudesta 25 miljoonan euron leikkauksesta tänä vuonna
toteutetun 25 miljoonan euron leikkauksen lisäksi. Edelleen sosiaali-
ja terveydenhuollon kehittämisrahoja leikataan ensi vuonna
15 miljoonalla. Nämä ratkaisut eivät
lyhennä hammashuollon jonoja, ja ne vaikeuttavat esimerkiksi
ennalta ehkäisevän terveydenhuollon kehittämistä.
Hallituksen olisi syytä muistaa, että Kansallisen
terveyshankkeen kustannukset ovat suurimmillaan juuri näinä vuosina.
Kunnat tarvitsevat aiemmin luvatun valtionosuuden täysimääräisenä tästä haasteesta
selvitäkseen.
Punamultahallitus on siis päätynyt leikkaamaan
terveydestä ja koulusta. Muunlaiseenkin vaihtoehtoon se
olisi voinut päätyä. (Ed. Gustafsson:
Miten se kokoomuksen vaaliohjelma?) Kokoomus tulee omassa vastalauseessaan
esittämään oman vaihtoehtonsa hallituksen
hyvinvointipalveluja leikkaavalle linjalle.
Arvoisa puhemies! Hallitus on alentamassa teollisuuden sähköveroa
ensi vuoden alusta. Tämä parantaa energiariippuvaisen
perusteollisuutemme kansainvälistä kilpailukykyä,
mutta se ei riitä korvaamaan päästökaupasta
aiheutuvia lisärasitteita. Hallitus ottaa askeleen oikeaan
suuntaan, mutta se ei riitä. Tarvitsemme ehdottomasti jämäkämpää teollisuuspoliittisten
toimenpiteiden kokonaisuutta. Emme voi nostaa käsiämme pystyyn
työpaikkojen saneeraamisen edessä, vaan meidän
on tehtävä kaikki tehtävissä oleva, jotta
maassamme myös tulevaisuudessa olisi teollisia työpaikkoja.
(Ed. Elo: Mitä se olisi käytännössä?)
Hallituksen onkin määrätietoisella ohjelmalla
parannettava teollisen toiminnan kansainvälistä kilpailukykyä ja
sen kannattavuutta.
Arvoisa puhemies! Vaikka punamultahallitus on saanut toimia
poikkeuksellisen suotuisissa olosuhteissa, jättää sen
harjoittama politiikka paljon toivomisen varaa. Keskinäinen
nahistelu, josta viime viikko oli hyvä osoitus, ja omien
etujen vaaliminen tuntuvat olevan ministereillä lähinnä päällimmäisenä mielessä.
Sulle—mulle-jakopolitiikan sijaan suomalaiset odottavat
nyt hallitukselta päätöksiä,
joilla turvataan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Hallituksen
toiminnan on lisättävä kansalaisten tulevaisuudenuskoa,
joka on horjumassa. Viime viikon poliittinen näytelmä ei
ollut kunniaksi kenellekään.
Kari Uotila /vas (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Viime viikon kiistely hallituspuolueiden
kesken maatalousrahoista oli seurausta keskinäisen luottamuksen
puutteesta SDP:n ja keskustan välillä. Pelko hallituskumppanin
iltalypsypolitiikasta oli yksi syy myös siihen, että hallitus
kolme vuotta sitten päätyi asettamaan itsensä ja
eduskunnan kaulaan menokehyshirttosilmukan, silmukan, joka estää kansalaisten
ahdinkoon puuttumisen lisärahoituksella silloinkin, kun
ennakoitua suuremmat tulot sen mahdollistaisivat. Toinen syy kehysmenettelyyn oli
pyrkimys tehdä tilaa hyvätuloisia ja rikkaita suosiville
veronkevennyksille. Räikein esimerkki tästä oli
päätös poistaa varallisuusvero kaikista
rikkaimmilta. Kolmas syy tiukkaan kehyspäätökseen
oli pyrkimys pysyvästi vähentää julkisia menoja
ja näin ajaa julkista sektoria alas. Neljäs syy
lienee halu olla EU-mallioppilas ja näyttää muille
EU-johtajille, että meillä kyllä menokuri pitää,
vaikka kansa kärsii.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä nyt tarvitaan
oikeudenmukaisempaa politiikkaa. Tutkimusten mukaan lapsiperheiden
köyhyys on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa.
Suhteellisen köyhyyden ja tuloerojen kasvu on Suomessa
lähes nopeinta koko Euroopassa, ja erityisesti pienituloisten
ihmisten mahdollisuudet saada tasavertaisesti terveyspalveluja
ovat heikentyneet. Opiskelijat pakotetaan lainaluukulle, vaikka
tulevaisuus pätkätöineen on epävarmaa. Vasemmistoliiton
ja opiskelijoiden ehdotus opintorahan korotuksesta ei saa riittävästi
kannatusta. Juuri äskettäin vastauksessaan opiskelijajärjestöille
sosialidemokraattien puoluesihteeri Feldt-Ranta katsoo, ettei tarvetta
opintorahan korottamiselle ole, ja samoilla linjoilla oli vastauksissaan
pääministeri Vanhanen.
Kansalaisten vaikeudet eivät koske vain etuuksien tasoa
vaan myös palvelujen riittävyyttä. Kunnat
ovat vaikeuksissa. Niiden velkaantuminen lisääntyy.
Tästä kärsivät kuntalaiset,
sillä kunnat vastaavat pääosasta hyvinvointipalveluja.
Lasten tarvitsema turvallinen ja laadukas päivähoito
ja koulutus ovat vaarantumassa. Vaikeuksissa olevat perheet eivät
saa riittävästi kunnan sosiaalitoimen apua. Vanhukset
jäävät vaille muun muassa kotipalveluja
ja kaikki kuntalaiset vaille laadukkaita terveyspalveluja. (Ed.
O. Ojala: Mutta hyvin menee kuulemma!) Vammaisten tarvitsemat kuljetus-
ja muut vammaispalvelut ovat niin ikään vaarassa.
Myös kulttuurin ja liikunnan palvelut ovat osa sitä laajaa
palvelujen kirjoa, jota kunnilta odotetaan. Myös puheet
kehitysyhteistyömäärärahojen
0,7 prosentin tavoitteesta tuntuvat aika ontoilta tätä selontekoa
katsottaessa. Vauhdin ja tavoitteen välinen ristiriita on
aika suuri.
Arvoisa puhemies! Kysymys on tahdon puutteesta. Varaa olisi
oikeudenmukaisempaan politiikkaan. Sen tunnustaa hallitus itsekin.
Selonteon perustelumuistion sivulla 11 se toteaa: "Viime vuoden
hyvä kehitys antaa aiemmin ennakoitua paremman lähtökohdan
kuluvalle vuodelle ja myös tulevalle kehyskaudelle." Sivulla
46 hallitus toteaa: "- - näkymät ovat parantuneet
sitten toukokuun 2003 kehyspäätöksen,
jolloin vuosittaisen nettorahoitustarpeen eli alijäämän
ennakoitiin olevan 2—2,5 miljardia euroa vaalikaudella
2004—2007." Budjettitaloushan oli esimerkiksi viime vuonna
3 miljardia ylimääräinen, ja hallitus
itsekin arvioi sen jatkuvan ylijäämäisenä noin
puolella miljardilla lukuun ottamatta vuotta 2008. Hallitus toteaakin,
että valtionvelan bkt-osuus laskee jo tänä vuonna
37 prosenttiin ja ensi vuonna jo 35,5 prosenttiin, vaikka aiemmin arvioitiin,
että tämä velan bkt-osuus pysähtyisi pitemmäksi
aikaa noin 44 prosentin tasolle.
Mutta mikä on sitten hallituksen vastaus eduskunnan
toiveisiin ja kansalaisten hätään? Hallitus
tekee lisäleikkauksia ja lisäsäästöjä.
Suoria säästöjä ilmoitetaan
146 miljoonaa. Lisäksi leikkaus on myös se 120
miljoonaa, jonka edestä hallitus ei tee hintatason muutokseen
perustuvia tasokorotuksia. Viime viikolla paljon esillä olleet maatalouskompensaatiot,
oli se summa nyt 90 tai 100 miljoonaa, on myös korvattava
uusilla säästöillä muualta,
sillä tämä summa ei sisälly
kehykseen. Hallitus toteaa kehyspäätöksen sivulla 6 "-
- jos jatkovalmistelussa tehdään kehykset ylittäviä ratkaisuja,
tullaan niiden vaikutukset kompensoimaan määrärahasäästöinä muualla." Tämä koskee
näitä maatalousrahoja. Kysyn, ottaako hallitus
tämän rahan eläkeläisiltä,
opiskelijoilta, syrjäseutujen palveluista vai mistä.
Arvoisa puhemies! Irtisanomiset vaativat toimia. On irvokasta,
että hallitus tässä tilanteessa leikkaa
muutosturvarahoitusta. Täällä ei ole
ministeri Filatov paikalla, mutta kysyisin, miten hän on
voinut hyväksyä kehykseen kohdan "Muutosturvan
rahoitustarvearvioita on alennettu määrärahan
käytöstä saatuja tietoja vastaavasti".
(Ed. Gustafsson: Koska on poliittinen sopimus, että piikki
on auki!) — Vastaukseksi ei kelpaa se, että piikki
on tarvittaessa auki. — Jos muutosturvan rahoitusta ensin
leikataan ja sitten korjataan työllistämisrahoilla,
se on pois muilta työttömiltä. Näin
ministeri Filatov itse asiassa on lyönyt lukkoon sen, että työllisyysmäärärahat
eivät nouse muutosturvan tarpeiden perusteella.
On aivan selvää, että muutosturvan
osalta koneisto ei ole pystynyt täydessä laajuudessa
käyttämään muutosturvan mahdollisuuksia.
Lyhytaikaisten kokemusten perusteella muutosturvan rahoitusta ei
pidä leikata vaan lisätä. Sen lisäksi tarvitaan
uusi ja parempi yt-laki, tarvitaan irtisanomissuojan parantamista
ja tarvitaan lisää rahaa niille paikkakunnille,
joita nämä karmeat irtisanomiset ravistelevat.
Jos yhtiöiden herrat hylkäävät,
niin yhteiskunnan ei pidä hylätä työttömäksi
joutuneita.
Kysyttävää on, arvoisa puhemies,
muiltakin ministereiltä. Asuntokanta rapistuu, korjausvaje kasvaa.
Arvoisa valtiovarainministeri Heinäluoma, mitä järkeä on
leikata 20 miljoonaa euroa asuntojen korjausrahoista?
Ministeri Huovinen puuttuu salista. Eduskunta on vaatinut yhteensä yli
100 miljoonan euron tasokorotusta tien- ja radanpitoon sekä joukkoliikenteeseen.
Hallitus vastaa tähän lisäsäästöillä. Aikooko
ministeri Huovinen paeta jälleen eduskunnan selän
taakse odottelemaan lisäyksiä joulukuussa? Nähdäänkö elokuun
budjettiriihessä jälleen viime vuoden tapainen
näytelmä, jossa hallituspuolueet ja ministerit
vaalien lähestyessä rukkaavat sovittua väylähankkeiden
toteuttamisjärjestystä uudelleen? — Katsoin
vahingossa väärin ministeri Luhtasta. (Naurua)
Ympäristöministeri Enestam, te sanoitte tässä salissa
ympäristötöistä 20. joulukuuta
2005: "Toivon, että eduskunnan myötävaikutuksella nyt
viidennen kerran selviän neuvottelussa entistä paremmin,
kun aikanaan käydään kädenvääntö valtiovarainministeriön
kanssa." Ministeri Enestam, te olette nyt jo viidennen kerran epäonnistunut
ympäristötyömäärärahojen
nostamisessa. Tästä pitäisi tehdä jo
johtopäätöksiä.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitolle hallituksen kehysehdotus
ei kelpaa. Nyt tarvitaan toimenpiteitä ja rahoitusta eriarvoistumisen
ja köyhyyden lisääntymisen torjumiseksi
ja kansalaisten tarvitsemien palvelujen turvaamiseksi. Lisäleikkauksista
on luovuttava, kustannustason nousua vastaavat lisäykset
tehtävä, eikä maataloudelle annettavaa
oikeutettua lisätuloa saa ottaa muilta apua tarvitsevilta.
Kunnille on annettava lisää rahaa palvelujen turvaamiseen.
Pakkolaina on maksettava takaisin välittömästi.
Tarvitaan kunnon tasokorotus kansaneläkkeisiin, työttömyysturvaan
ja opiskelijoiden opintorahaan. Liikenneturvallisuuden parantaminen
ja joukkoliikenteen turvaaminen edellyttävät eduskunnan tahdon
mukaisen tasokorotuksen tekemistä liikenneministeriön
menokehykseen. Ympäristön tilasta huolehtiminen
vaatii lisäpanostusta. Ympäristötöiden
rahoituksen alamäki on lopetettava ja rahoitusta lisättävä.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätöstä on
käännettävä oikeudenmukaisemmaksi
ja monta piirua ihmisen suuntaan. Kansalaiset eivät tarvitse
EU-johtajilta imagopisteitä sen paremmin liian tiukasta
menokurista kuin muualla kuolleeksi todetun ja myöhemmin
muuttuvan perustuslain hätäisestä ratifioinnistakaan.
Sitä vastoin kansalaiset tarvitsevat hyviä palveluja
ja riittävää toimeentuloa. Vasemmistoliitto
tulee tekemään työtä näiden
tavoitteiden toteuttamiseksi.
Arvoisa puhemies! Eriarvoistuva ja kahtia jakautuva Suomi on
kansalaisten tulevaisuuden kannalta suurempi riski kuin valtion
vähäinen velkamäärä.
On parempi maksaa velkaa siinä tahdissa kuin aiemmin suunniteltiin
eikä kuristaa liian nopealla maksuvauhdilla hyvinvointivaltiota
hengiltä.
Ed. Oras Tynkkynen merkitään
läsnä olevaksi.
Tarja Cronberg /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus on muuttamassa kansallisen politiikan
tekemisen EU-rahoituksen paikkauspolitiikaksi. Viime aikojen hallitusnäytelmässä on
keskusteltu maaseudusta. Hallitus päätti, etteivät
uuden EU-rahoituskauden muutokset saa aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia
viljelijöiden tuloihin. Samalla tultiin ottaneeksi kantaa
kysymykseen, onko EU-rahoitus saavutettu etu. Aika kallis kannanotto,
kun ajatellaan vaikkapa nykyisten aluekehitysrahojen tulevaisuutta.
Itse iloitsen siitä päivästä,
jolloin itäsuomalaisena kansanedustajana voin seisoa täällä korokkeella
ja puhua kansallisesta kompensaatiosta, kun EU päättää lopettaa
aluekehitysrahojen maksamisen Suomelle, ja perustella sitä sillä, että itäsuomalaisten
tulotason ei tulisi laskea. (Ed. O. Ojala: Taitaa jäädä vain
toiveeksi!) — Katsotaan.
Samassa yhteydessä toinen esille noussut periaatteellinen
kysymys koski sitä, tuleeko Suomen tehdä omia
päätöksiä ennen kuin EU on vahvistanut
tukitasot. Ajatus siitä, että Suomi voisi tulevissa
EU-neuvotteluissa vielä vaatia korvausta menetyksistä,
samanaikaisesti kun kotimaassa on jo tehty periaatepäätös
tukien korvaamisesta, on absurdi. Se edellyttäisi, että eläisimme
suljetussa maailmassa, jossa suomalaiset keskustelut eivät
leviäisi maailmalle. Eri maiden virkamiehet, komissio myös,
ovat varmaan mielenkiinnolla seuranneet suomalaista keskustelua.
Arvoisa puhemies! 100 miljoonaa euroa on iso raha maaseudun
kehittämisessä. Onko mahdollisesti keskusteltu
tai mietitty hallituksen puitteissa sen uudelleen kohdentamista?
Vastaus on: ei. Perusteluna kompensaatiolle on käytetty
a) saavutettua etua, b) viljelijöiden tukitasoa. Esimerkiksi
kun julkisuudessa on keskusteltu iisalmelaisen Peltolan tilan tulonmenetyksistä ympäristötuen
leikkausten myötä, on keskustelusta jäänyt
tyystin puuttumaan, miten ympäristön tila kohenee
tuolla tilan nyt mahdollisesti menettämällä 4 200
euron summalla. Tämä asia olisi vihreiden mielestä hyvä tietää.
Ehkä tästä on tarpeen keskustella, kun
valtioneuvosto nyt päättää sen
kriteereistä, mihin kompensaatio kohdennetaan.
Suomen maataloudessa on vihreästä näkökulmasta
valtava potentiaali niin biokaasutuotannon kuin peltoenergiankin
kehittämisessä. Biokaasun talteenotto ei olisi
ainoastaan ilmastonmuutoksen kannalta tärkeä,
vaan ennakoisi myös tulevaisuuden autokannan muutoksia
ja uusia polttoaineita, kuten synteesikaasua. Biokaasuasiantuntijat
ovat arvioineet, että yhden lehmän vuotuisesta
lannantuotannosta valmistetulla biokaasulla yksi auto kulkisi vuoden.
Samalla valumat vesistöihin vähenisivät
huomattavasti. Vaikka tämä arvio puolittuisikin,
on se varteenotettava huomio, ja biokaasuun tulisikin panostaa sen sijaan,
että "vanhasta muistista" kohdennetaan nyt voimakkaasti
valvottuun ja tuloksiltaan myös kyseenalaistettuun ympäristötukeen.
Tällöin vaikutettaisiin yhtä aikaa monialaiseen
työllisyyteen, kansalliseen huoltovarmuuteen, saasteettomampaan
liikkumiseen ja lämmitykseen sekä maisemallisesti
monimuotoiseen maaseutuun. 100 miljoonan euron panostuksella maataloudessa
voitaisiin tehdä uudenlaisia, rakenteellisesti ratkaisevia
ympäristötekoja.
Onkin melkoisen järkyttävää todeta,
että samalla kun EU-tukien menetyksiä kompensoidaan
kansallisesti maaseudulle, ei bioenergiaa mainita sanallakaan. Hallituksen
panostukset uusiutuvaan energiaan myös vähenevät
huolimatta siitä, että kauppa- ja teollisuusministeri
on nimenomaan todennut, että ministeriön painopiste tällä kehyskaudella
on teknologia- ja innovaatiopolitiikassa. Nimenomaan teknologia-
ja innovaatiopolitiikan näkökulmasta rahoja tulisikin panostaa
uusiutuvaan energiaan, ei suinkaan vähentää.
KTM lupaa kehyksissä Tekesille 20 miljoonaa euroa lisärahoitusta.
Se tulisikin kohdentaa jo ennestään liian pienen
volyymin bioenergiainnovaatioihin.
On mielenkiintoista todeta, että hallituksen ehdottama
ja vihreiden tervetulleeksi toivottama pelletti- ja maalämpötuki
rahoitetaan, mutta se rahoitus otetaan kerrostalojen ja rivitalojen
korjausavustuksista. Ilmastonmuutoksen ja kestävän
kehityksen kannalta, ed. Kalli, tämä ei suinkaan
ole panostusta kestävään kehitykseen,
vaan itse asiassa nollasummapeliä, jossa kerrostalot maksavat
sen, minkä omakotitalot voittavat.
Bioenergiasatsaus toisi virtaa myös hallituksen liikennepolitiikkaan,
joka ei tällaisena lupaa sen parempaa ilmastolle kuin harvaanasutulle maaseudullekaan.
Rautateiden ja joukkoliikenteen kannalta budjettikehys on katastrofaalinen.
Liikenteen tasa-arvoinen kehitys maassa mättää todella.
Jo syksyllä vihreät tekivät välikysymyksen,
jossa kyseltiin joukkoliikenteeseen kohdistuvien leikkauksien merkitystä.
Yöjunille saatiin parin kuukauden lisäaika, mutta
ratkaisu on kestämätön pitkällä tähtäimellä,
varsinkin jos otetaan huomioon hallitusohjelman tavoitteet lisätä julkista
liikennettä. (Ed. Kurvinen: Lisätään
raiteilla kuljetuksia!) — Juuri näin.
Kehysselonteossa vihreät haluavat lisäksi kiinnittää erityistä huomiota
kahteen ihmisten hyvinvointiin voimakkaasti liittyvään
asiaan. Toinen on sairauksien ennaltaehkäisy ja toinen köyhyyden
voimakas lisääntyminen.
Kuntien kiristynyt talous heikentää niiden
panostusta ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon.
Tehtyjen selvitysten mukaan kunnat säästävät
juuri ennaltaehkäisyssä. Tämä kostautuu
niin hoito- kuin lääkekustannuksissakin. Hallitus
tyytyy vain rajoitusratkaisuihin. Esimerkiksi nopeasti kasvaneiden
lääkekustannusten kasvu rajataan 5 prosenttiin
vuosina 2008—2011. Puututaan todellakin vain oireisiin,
ei itse ongelmaan.
Toinen kysymys liittyy köyhyyteen ja sen lisääntymiseen
Suomessa tilanteessa, jossa Suomi on yksi maailman hyvinvoivimpia
valtioita — tässä juuri hetki sitten
todettiin, että Suomella menee taloudessa lujaa, paremmin
kuin EU:ssa keskimäärin. Tulonjaon eriarvoisuus
ja köyhyys ovat kasvaneet 90-luvulta saakka. Vähimmäisturvan
varassa elävien joukko kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä pienituloisina
on 120 600 työtöntä, 23 000
maatalousyrittäjää, 51 700 työnantaja-
ja yksityisyrittäjää, 91 900
opiskelijaa ja 137 900 eläkeläistä.
Näin siis siitäkin huolimatta, että elämme
hyvinvointivaltiossa.
Hallituksella ei ole köyhyyden vähentämiseksi
minkäänlaisia eväitä. (Ed. Huotari:
Eikä halua!) Pienet hyväksytyt asumistukien muutokset, ministeri
Heinäluoma, eivät tätä kuvaa
muuta. Vihreiden köyhyyspaketti on edelleen tarjolla. Muun
muassa työmarkkinatukea sekä opiskelijoiden opintorahaa
nostamalla voitaisiin köyhyyttä lieventää.
Esittämämme toimenpiteet yksinkertaistaisivat
sosiaaliturvaa ja siten myös synnyttäisivät
säästöjä.
Myös köyhyys muualla kuuluu meille suomalaisille.
Kansainvälisen yhteisön ehkä tärkeimpiä tavoitteita
on kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Hallitus myös asetti tämän tavoitteekseen
todeten, että se tulisi saavuttaa vuonna 2010. Tämä merkitsisi
kehitysmäärärahojen nostamista noin 0,1
prosentilla vuosittain. Jo viime vuonna ennen kehysriihtä 110
kansanedustajaa jätti asiasta kirjallisen kysymyksen. Nyt
kuitenkin hallitus esittää kehitysavun osuutta
nostettavaksi 0,42 prosentista 0,43 prosenttiin. Tämä ei
suinkaan tue tavoitteiden saavuttamista. Kylmien lukujen takana
on se tosiasia, että joka viidestoista sekunti maailmassa kuolee
lapsi puhtaan veden puutteeseen, 40 lasta tämän
puheenvuoroni aikana.
Arvoisa puhemies! Miksi Suomi jatkaa pienten askelten politiikkaa
aivan kuin mikään maailmassa ei olisi muuttunut?
Elämme kuitenkin keskellä globaalia murrosta tilanteessa,
jossa tarvittaisiin näkemyksiä kansalaisten arkiturvallisuudesta
ja Suomen paikasta maailmassa, ei vain spekulaatiota siitä,
antaako EU rahaa ja miten paljon. Valtiontalouden hoitoa leimaavat
säästöt siitä huolimatta, että Suomi
on edelleen yksi maailman parhaiten toimeen tulevia valtioita. Nyt
valitun verokilpailun sijaan tulisi hallituksen luoda pohja niille
toiminnoille, joilla Suomi pärjää myös
tulevaisuudessa. Hallituksen valinnat ovat kuitenkin eräänlaista
laastaripolitiikkaa, jossa sinne tänne syntyvät
menopaiseet tai säästöhaavat peitetään
hetkeksi sen sijaan, että kansakunnan tulevaisuutta hoidettaisiin
ennalta ehkäisevin ja rakentavin toimenpitein pitkällä tähtäimellä.
Voimakkaat johtajat eivät ole kadoksissa ainoastaan muissa
EU-maissa.
Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):
Värderade fru talman! Rapporteringen och slutsatserna
från regeringens budgetramsförhandlingar varierar
beroende på vem man lyssnar på. Dels har det talats
om regeringskris och avgångar, dels om konstruktiva diskussioner.
Kontentan är ändå den, att regeringen
kom överens om att ge fortsatt stöd till lantbruk
och landsbygd också efter att EU-stöden skärs
ned. Exakta eurobelopp kan givetvis inte slås fast förrän
förhandlingarna med EU avslutats och det är inget
nytt i det. Så har vi agerat nu i tolv år redan.
Det finns än en gång orsak att understryka
hur viktig den inhemska jordbruksproduktionen är. Det är
inte föråldrat att tala om betydelsen av en hög
självförsörjningsgrad av inhemska råvaror. Det
handlar om att garantera riskfria och högklassiga råvaror
för vår livsmedelsindustri. Finland har en hög
moral och etik då det gäller husdjursuppfödning.
I det finländska jordbruket tar man stor hänsyn
till miljön. Och just nu pågår arbetet
med det nya EU-miljöstödprogrammet för jordbruket.
Svenska riksdagsgruppen ger sitt fulla stöd för
att programmet får den finansiering som behövs.
Maataloutemme perustuu perheviljelmämalliin, kun taas
monet muut maat ovat siirtyneet tehotuotantoon. Kerron teille esimerkin:
Leningradin alueella, jossa ainoastaan 10 prosenttia maasta on maataloustuotannossa,
on yli 3 miljoonaa kanaa. Kanaloiden lannankäsittely ei
täytä läheskään Suomen
kriteerejä. EU:n nitraattidirektiivi edellyttäisi
vähintään 200 000 peltohehtaaria lannan
levitykseen. Käytännössä alue,
jolle lanta levitetään, on kymmenesosa tästä.
Pietarin ympäristön kanaloiden tuottama lanta
sisältää fosforia yli neljä kertaa
enemmän kuin Pietarin kaupungin jätevedet. Leningradin
alueen tehomaatalous on merkittävä Suomenlahden
kuormituslähde. Ankarasta lainsäädännöstä huolimatta
käytäntö on kokonaan toinen. Sen sijaan
lakien, normien ja käytännön voidaan
sanoa toimivan hyvin Suomessa.
Arvoisa puhemies! Hallitus palasi vanhaan työskentelytapaansa
ja keskusteli kehysriihessä ainoastaan suurista linjoista.
Tämä merkitsee sitä, että hallituksen
budjettikehyksiä koskeva selonteko ei sisällä kovin
paljon yksityiskohtia. Eräitä myönteisiä uutisia
kuitenkin on.
Hallituksen suurimpana haasteena on työllisyyden kohentaminen.
Myös tässä ehdotuksessa on työllisyyttä lisääviä panostuksia.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä on jo pitkään
ollut sitä mieltä, että Suomen tulisi
hyödyntää täysimääräisesti EU:n
arvonlisäverokokeilua. Palvelujen arvonlisäveroa
alentamalla voidaan lisätä kysyntää ja madaltaa
työhönoton kynnystä. Se johtaa joka tapauksessa
työpaikkojen lisääntymiseen. Parturi- ja
kampaamoliikkeiden ja eräiden korjaamoiden arvonlisäveron
alentamista koskeva ehdotus on hyvä, mutta sitä olisi
hyvä laajentaa EU-tasolla niin pian kuin mahdollista.
Vi behöver ändå fler sysselsättningsinstrument.
Vi har redan sett att hushållsavdraget för både
reparation och service har skapat fler jobb och samtidigt minskat
den grå ekonomin. Svenska riksdagsgruppen vill gärna
se att regeringen utvecklar och utvidgar avdraget till att gälla
nya arbeten.
Svenska riksdagsgruppen har tidigare oroat sig för
de jobb som nu sköts av ensamföretagare. I Finland
finns tiotusentals ensamföretagare som närmar
sig pensionsåldern. De här företagarna borde
nu uppmuntras att anställa sin första arbetstagare
som kunde avlasta arbetsbördan och så småningom
ta över verksamheten.
Regeringen gick inte den här gången in för
att diskutera infrasatsningar på detaljnivå. Därmed uteblev
det besked som hela västra och mellersta Nyland väntar
på, att åtgärda de åtta kilometer långa
köerna på stamväg 51 i Kyrkslätt.
Svenska riksdagsgruppen är nöjd med regeringens
beslut att öka procentandelen av statens vinst på utförsäljningar
som kan användas till infraprojekt. Vi ser det som en möjlighet
att inom budgetramarna kunna ge grönt ljus för
de projekt som finns med i ministerarbetsgruppens första
korg, och vi vill särskilt lyfta upp ombyggnaden av stamväg
51 och att det här projektet skall inledas redan 2007.
Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä lähdemme
siitä, että hallitus suhtautuu vakavasti Ruotsin
päätökseen varustamoja koskevan tonnistoveron
käyttöönotosta. Jollei Suomi tarkista
merenkulkupolitiikkaansa tänä keväänä,
vaarana on työpaikkojen uusi ulosliputusaalto. Suomen on otettava
nopeasti uudelleen käyttöön varausjärjestelmä,
joka voisi johtaa uusiin alustilauksiin ja suomalaisten varustamojen
työllisyyden kohentumiseen.
Arvoisa puhemies! Hallituksen ja eduskunnan budjettipolitiikka
näyttää olevan yhtä säännöllistä kuin
vuorovesi. Keväällä tehdään
leikkauksia ja syksyllä kasvatetaan menoja. Huolimatta
siitä, että tämä voi tuntua
soutamiselta ja huopaamiselta, se on toiminut. Hallituskauden neljäs
vuosi on kulumassa, ja pysyttelemme edelleen niukoissa vuoden 2003
kehyksissä. Hallituksen harjoittaman talouspolitiikan ansiosta
työllisyystilanne ja kotimarkkinat ovat vahvistuneet. Nyt
myös investoinnit Suomeen ovat lähteneet liikkeelle
ja vienti vetää hyvin. Eurooppalaisessa vertailussa
Suomen talouden tilanne näyttää tällä hetkellä hyvältä.
Men jag kan ändå inte hålla mig
ifrån att rikta ett kritiskt finger mot vissa av de inbesparingar på totalt
146 miljoner euro som finansministeriet tagit fram. Positivt är ändå att
de aviserade nedskärningarna på miljömomenten
kunde undvikas. Det här gäller bland annat vattenskyddet
och Metso-programmet. Bra är också att regeringen äntligen
kom överens om stödet för en övergång till
förnybar energi i uppvärmningen av småhus. Däremot
anser jag inte det klokt att slopa stödet för
reparationer som leder till större energieffektivitet.
Svenska riksdagsgruppen hade gärna sett att regeringen
hade svarat på de rapporter som visar att utslagningen ökat
bland barnfamiljer och de folkpensionärer som har de lägsta
pensionerna. Vi hade gärna sett en satsning på barnfamiljerna till
exempel genom höjda ensamförsörjartillägg och
förlängd föräldraledighet så att
alla barn kunde vårdas hemma tills de fyller ett år.
Samtidigt finns det också skäl att höja
stöden för de äldre. Och ett område
som vi fått mycket kontakter om gäller de låga
fpa-ersättningarna för privat läkarvård.
Taxorna har släpat efter nu i över tio år
och det vore hög tid att justera dem.
Slutligen några ord om biståndet. Det är
bra att anslagen för biståndet ökar med
64 miljoner, vilket är mycket pengar i sig. Men regeringen
ligger fortfarande långt efter den överenskommelse som
Finland förbundit sig till inom EU och i andra
internationella sammanhang. Enligt den överenskommelsen
skall biståndet ligga på 0,7 procent av bni år
2010. Chanserna för nästa regering att öka
biståndsanslagen med flera hundra miljoner på en
enda gång är inte stora. Därför måste
denna regering ännu ta ansvar för de förpliktelser
som regeringen avtalat om på internationell nivå.
Det finns med andra ord inte andra möjligheter än
att nu, än en gång och en gång för alla,
höja biståndet, och att vi här i riksdagen
ser över den här delen.
Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Rouva puhemies! Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos
valitsi viime vuoden kielisammakoksi valtiovarainministeriön
käsitehirviön "tuottavuuden toimenpideohjelma".
Laitoksen mukaan kapulakielisesti kuvatun ohjelman todellinen uusorwellilainen
sisältö on, että valtionhallinnosta vähennetään
tuhansia työpaikkoja.
Hallitus on nyt perääntynyt hurjimmista suunnitelmistaan
ja rajannut henkilöstösupistukset vajaaseen 10 000
henkeen, mutta henkilöstöleikkauksien mielekkyys
jää edelleen kysymykseksi. Tutkimuslaitoksia ja
yliopistoja koskevat henkilöstövähennykset
ovat pahassa ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jonka mukaan
Suomen asemaa vahvistetaan yhtenä maailman johtavista tietoyhteiskunnista
sekä tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään.
Pitääkö paikkansa, että myös
tutkimuslaitosten ulkopuolisin varoin palkattua henkilöstöä on vaadittu
vähennettäväksi? Koskeeko valtionhallinnon
henkilöstöleikkaus myös esimerkiksi poliisia
ja vankeinhoitoa? Alimiehitetyllä poliisilla on jo nyt
suuria vaikeuksia selviytyä rikosten selvittämisestä.
Täpötäydet vankilat ja rikosten suuri
uusimisriski tulee ottaa vakavana haasteena. Vankiloiden henkilökuntaa
tulisi päinvastoin lisätä etenkin vankien
mielenterveys- ja päihdeongelmien vuoksi.
Hallitus ei näytä oivaltavan sitä,
että sijoitus liikenneinfrastruktuuriin on sijoitus suomalaiseen
työhön ja yrittämiseen. Huonokuntoiset
tiet ja radat ovat myös turvallisuusuhka, ja siksi on käsittämätöntä,
että hallitus on valinnut säästökohteekseen
juuri perustienpidon ja perusradanpidon.
Selonteossa kiinnitetään aivan oikein huomiota
työvoiman kohtaanto-ongelmaan: "Työvoiman väheneminen
yhdessä korkean rakenteellisen työttömyyden
kanssa on keskeinen talouskasvua rajoittava tekijä keskipitkällä aikavälillä."
Miksi rakennetyöttömyyden ratkaisemiseksi ei esitetä toimenpiteitä?
Rakennetyöttömyys ei ratkea tuloveronkevennyksillä,
ei myöskään pelkästään
ammatillisella aikuiskoulutuksella. Ilmiön takana on usein
syvempää syrjäytymistä, päihteitä,
mielenterveysongelmia, pitkittynyttä köyhyyttä.
Erityinen huomio tulisi kohdistaa lasten ja nuorten syrjäytymiseen,
sillä työelämästä syrjäytymisen
juuret ovat valitettavasti usein jo lapsuudessa.
Kotikaupungissani Riihimäellä on kehitetty kustannuslaskentamalli,
joka osoittaa, että niin sanottu ongelmalapsi maksaa kotikunnalleen jopa
yli miljoona euroa lapsuutensa aikana. Jos lapsi ei tarvitse erityispalveluita,
hänelle saadaan neuvolapalvelut, kolme vuotta päiväkotihoitoa
ja peruskoulutus noin 90 000 eurolla. Sijoittamalla ennalta
ehkäisevään lapsi- ja perhetyöhön
voidaan todella saada merkittäviä säästöjä.
Suurin pettymys kehyslinjauksessa oli kuntien talousahdingon
jatkaminen. Vaikka kuntien keskimääräinen
vuosikate säilyi ennallaan, niin kunnat ovat kuitenkin
velkaantuneet huikealla miljardin euron vuosivauhdilla. Hallituksen
antamat ja myös eduskunnan hyväksymät
sinänsä tärkeät lisätehtävät
kunnille ovat osittain johtaneet siihen, että kuntien toimintamenot
ovat kasvaneet nopeammin kuin verotulojen ja valtionosuuksien kokonaismäärä.
Osittain menoja ovat lisänneet myös poliittiset
virheratkaisut, esimerkiksi alkoholiveron kevennys tai vaikkapa
lapsiperheiden ennalta ehkäisevään kotipalveluun kohdistuneet
leikkaukset.
Mihin perustuu usko siihen, että kehyskaudella kuntien
toimintamenojen kasvu hidastuisi 3,5 prosenttiin vuodessa? Mitään
kustannusten kannalta merkittäviä tehtäviä ei
olla kunnilta karsimassa. Toisaalta paineet esimerkiksi terveydenhuoltohenkilöstön
palkankorotuksiin kasvavat samalla kun terveysmenot ja lastensuojelumenot uhkaavat
lisääntyä. Viime vuoden lopulla, hoitotakuun
jo tultua voimaan, oli yhä 20 000 potilasta laittomissa,
yli kuuden kuukauden pituisissa jonoissa. On myös tavattoman
lyhytnäköistä, jos korjausavustuksiin
kohdistuva huomattava leikkaus vaikeuttaa ikääntyvän
väestönosan itsenäistä elämää omassa
asunnossa.
Hallitus ei ole taipunut maksamaan ensi vuonna kunnille kuuluvaa
valtionosuusvelkaansa kokonaisuudessaan. Ensi vuoden maksujen jälkeen jää edelleen
196 miljoonaa euroa kunnilta saamatta. Tällä kehyksellä ikääntyvän
väestön elintärkeät sosiaali-
ja terveyspalvelut ovat uhatut. Selonteossa valitetaan sitä,
että aiempien kehysten tiukkuus ja vähäinen
liikkumatila ovat vaikeuttaneet tarkistusrahojen takaisinmaksua.
Joko hallitus nyt tunnustaa, että kotimarkkinoiden kysyntää olisi
voitu tukea muullakin tavoin kuin ylimitoitetuin tuloveronkevennyksin?
Vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli vähäisen
köyhyyden kärkimaita Euroopassa. Nyt olemme pudonneet
keskitasolle. Erityisesti lapsiperheköyhyys on viime vuosina
lisääntynyt. Pikkulapsiperheet, yksinhuoltajataloudet
ja monilapsiset perheet ovat jääneet tulokehityksessä eniten
jälkeen.
Uusimman perhebarometrin mukaan nuorena perheellistyneet naiset
katsovat, että parhaat yhteiskunnan toimet, joilla edistettäisiin
perheellistymistä ja lapsiperheiden hyvinvointia, ovat
minimiäitiyspäivärahan korotus työttömien
peruspäivärahan suuruiseksi, lapsilisän
tasokorotus ja opintotuen lapsikorotus. Hallituksen budjettikehykset
eivät sisällä esitystä suomalaisen
sosiaalipolitiikan häpeätahran poistamiseksi,
eli minimiäitiyspäivärahaa ei olla korottamassa
sinne työmarkkinatuen tasolle. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ehdottaa
myös opintorahaan lapsikorotusta.
Vuonna 2007 tuloverotusta aiotaan keventää 590
miljoonalla eurolla. Verorasitusta tulisi kuitenkin katsoa kokonaisuutena
ja kansalaisten näkökulmasta. Vaikka valtion tuloverotusta
on kevennetty, kunnat ovat joutuneet ennätysvauhdilla korottamaan
kunnallisverojaan. Tarvitsisimme uudistuksen, jossa myös
verotuksen keinoin tuettaisiin nykyistä vahvemmin yleisesti
hyvinvointia ja perheitä. Veronkevennysten painopiste saisi
ihan ensimmäisenä siirtyä sieltä viinakassista
ruokakoriin. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen
olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista. Se hyödyttäisi
suhteellisesti eniten pienituloisimpia, lapsiperheitä ja
eläkeläisiä. Sen sijaan alkoholiveron
kiristys vähentäisi kulutusta ja siten myös
alkoholihaittoja ja sairauskustannuksia. Sillä saataisiin
myös huomattavia verotuloja yhteiskunnalle.
Keskustan työryhmä esitti viime viikolla elintarvikkeiden
arvonlisäveron alentamista 10—12 prosenttiin seuraavan
hallituskauden aikana. Ruuan arvonlisäveron lasku
oli jo neljä vuotta sitten keskustan vaaliohjelmassa tavoitteena
tälle hallituskaudelle. Jos päähallituspuolue
keskusta ei ole saanut tavoitettaan hallituksessa läpi,
syyn täytynee löytyä toisesta suuresta
hallituskumppanista. (Ed. Pulliainen: Ei kun Rkp:stä!)
Eikö sosiaalidemokraatteja kiinnosta sosiaalisesti oikeudenmukainen
verotus?
Hallituksen ratkaisu EU-tukien leikkauksen kompensaatiosta on
jäänyt epämääräisen
sanallisen lupauksen varaan. Rahasummissa maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalalla on luettavissa vain 10—18 miljoonan euron
leikkaus. Hallitus on sitoutunut siihen, että maaseudun EU-tukien
leikkausten vaikutukset viljelijöiden tuloihin jäävät
"mahdollisimman pieniksi". Tämän nahkapäätöksen
myötä viljelijät ja maaseudun väestö jäävät
myöhempien tulkintojen armoille ja epävarmuuteen.
Mitä tarkoittaa "pieni" vaikutus tuloihin? Mitä merkitystä tässä on
sanalla "mahdollisimman"?
Kristillisdemokraattien mielestä EU-tukien leikkausten
täysi rahallinen kompensaatio on ainoa oikeudenmukainen
ratkaisu. Miksi EU:n laajenemisen kustannusten maksu-uhka jätettäisiin vain
yhden, jo entuudestaan alipalkatun väestönosan
taakaksi?
Ennen viime eduskuntavaaleja kaikki puoluejohtajat olivat vaalipaneelissa
sitä mieltä, että kehitysyhteistyövarat
tulee korottaa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2010
mennessä. (Ed. Soini: Ei ollut kaikki!) — No,
perussuomalaiset ilmeisesti eivät ole tätä kirjanneet. — Hallitus
kirjasi tämän tavoitteen hallitusohjelmaansa,
mutta kieltäytyi noudattamasta Holkerin työryhmän
realistista ohjelmaa, jolla olisi päästy tavoitteeseen.
Kehysneuvottelujen tuloksena syntyi korotus 0,43 prosenttiin bruttokansantulosta.
Lupausten
pettämistä yritetään kaunistella
sillä, että luvataan seuraavan hallituksen korottavan joka
vuosi yhtä paljon kuin tämä hallitus
neljässä vuodessa. (Ed. Pulliainen: Se onkin tosi
hallitus!)
Hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen saavuttaminen on haasteellista,
koska tässä on nyt viivästelty, mutta
se ei saa olla mahdotonta. Sitoumuksista on pidettävä kiinni.
Kun kerran olemme valmiita lähettämään
sotilaita estämään kansanmurhia, niin
meidän täytyy olla sitäkin valmiimpia
pitkäjänteiseen yhteistyöhön
ja antaa mahdollisuudet rauhanomaiselle kehitykselle.
Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Hallitus ei yllätä — ei
edes kielteisesti. Kehysselonteko on kamreeripolitiikkaa kolkoimmillaan,
kylmää elämäntapasosialidemokratiaa
vailla poliittista kunnianhimoa. Teksti on toteavaa, ongelmat ja
haasteet luetellaan. Suomen pyristely EU:n pakkopaidassa jatkuu
entiseen malliin. Suurrikkailta on hallitus jo poistanut varallisuusveron,
ja pienituloisille sitten paukkuu kehys vastaan. Veropolitiikassa
ei luvata suunnanmuutosta vähäosaisten suuntaan. Köyhän
kansan kuivattaminen jatkuu entiseen malliin.
Veropolitiikassa hallitus verhotusti tunnustaa EU-pakkopaidan
kuristusotteen. Erinäköisten yhdenmukaistamistoimien
johdosta odotettavissa on muun muassa aleneva vaikutus Suomen yhteisöverojen
kertymään. Kolhoosivaluutta euron vahvuus rajoittaa
viennin kasvua, samoin kuin raakaöljyn hinnannousun myötä nousseet
yritysten tuotantokustannukset.
Mieleen muistuvat vanhojen puolueiden voivottelupuheet Ruotsin
kohtalosta sen jälkeen, kun Ruotsin kansa päätti
aivopesusta huolimatta säilyttää oman
kruununsa. Silloin eliitti arveli ruotsalaisyritysten ryntäystä Suomeen.
Ryntäys tulikin, mutta toisenlainen, ja ruotsalaiset ovat sen
jälkeen ostaneet lukuisia suomalaisyrityksiä, ja
lisää menee. Emu-jäsenyys tekee nyt suomalaisduunarille
sitä, mitä EU-jäsenyys teki talonpojalle.
SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen on muilta kiireiltään
sentään joutanut toimittamaan julkisuuteen vanhan
maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveron käyttöönottotavoitteen.
Se on siinä SAK:n läyhäkkeessä,
joka tuolla kiertelee. Vasemmiston maatalousasiantuntemushan on
tunnetusti parhaimmillaan syömäpuolella.
Arvoisa rouva puhemies! Väestön ikääntymiseen
ja sen tuomiin haasteisiin on uhrattu paljon tilaa ja huomiota.
Tämä kysymys onkin todellinen ja polttava. Suomen
tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa tavoitetta syntyvyyden nostamiseksi ei
ole missään. Suomen ongelmat ratkeavat muka muualta
tuodulla työvoimalla. Ensiarvoisen tärkeää olisi
saada syntyvyys nousuun ja todella roimasti satsata tulevaisuuden
veronmaksajiin ja työntekijöihin.
Perussuomalaiset ovat esittäneet lapsivähennyksen
palauttamista verotukseen ja muidenkin perhetukien korottamista.
Niihin satsaaminen on todellista tulevaisuuden tekemistä.
Olen myös varma, että tämän
päivän eläkeläiset hyväksyvät lastenlapsiinsa
panostamisen. Eläkeläiset ovat myös voimavara — tämä on
syytä muistaa — ei pelkkä kuluerä,
saati uhka.
Kehyksistä paistaa läpi myös puolustuspolitiikan
painopisteen muuttuminen Suomen rajojen sisäpuolelta niiden
ulkopuolelle. Kunniakas YK-mandaatti on historiaa, ja rahoja menee
entistä enemmän siviilikriisinhallintaan, joka
voi päivänä minä hyvänsä muuttua
entistä enemmän sotilaalliseksi kriisinhallinnaksi.
Kansallista puolustusta leikataan, ja "kongojen leiripäiviä"
lisätään.
Gepardihattuvetoiselle kehitysavulle hallitus sen sijaan on
suopea. Siellä vielä YK:n suositus kelpaa. 66
miljoonaa euroa lisää rahaa tuli tähän, tuplasti
se, mitä köyhyyspaketti muistaakseni, mutta kehitysmäärärahojen
perillemenosta ja valvonnasta ei tässäkään
kehyksessä puhuta yhtään mitään.
Arvoisa puhemies! EU-moolokin kita ammottaa entistä suurempana.
Suomen kansan kustantamat EU:n elatusmaksut moninkertaistuvat tällä kehyskaudella.
Kehyksistä ei löydy kaurapuuron vertaa totuutta
siitä, mitä maatalous-, alue- ja rakennetuille
tapahtuu. Perustelumuistion sivulla 28 tyydytään
vain toteamaan, että rahoituksen taso laskee vuosien 2000—2006
ohjelmasta. Paikoitellen on pelättävissä alue-
ja rakennetukiin jopa 40 prosentin leikkauksia. Näin luki
muun muassa tämän päivän Ilkka-lehdessä,
joka ainakin Pohjanmaalla on tietävinään
asioista. Maaseudun mätkiminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Perussuomalaisille
EU on jo saanut uuden sisällön: EU = eroon
unionista.
Liikenne- ja viestintäyhteydet ovat kansallisen selviytymisen
kannalta erityisen tärkeät. Suomessa on paljon
näiden alojen ammattitaitoa ja osaamista. Määrärahoja
ja kannustimia tarvitaan lisää. Liikenneinvestoinnit
ovat kehyskaudella kuoppien paikkausta, vaikka nimenomaan tie- ja
rautatieyhteydet ovat Suomen logistiikan selkäranka. Tiehallinnon
omat arviot ovat melko tylyä luettavaa. Suora lainaus Tiehallinnon
kehyskannanotosta: "- - perustienpidon rahoitus säilyy
niukkana ja on reaaliarvoltaan viime vuosia alhaisempi." Näin
siis ne, jotka asiasta ammatikseen tietävät. Jos
hallitus vielä kehyksistä poiketen lähtee
tukemaan täysin tarpeetonta ja suhteettoman kallista länsimetroa,
voidaan muun muassa Koillis-Lapille elintärkeä Kemijärven
radan sähköistäminen unohtaa.
Poliisitoimen määrärahoihin kohdistuu
kehyskaudella suuria paineita. Virkoja on edelleen täyttämättä,
eikä tilanne näytä parantuvan. Sisäministeri
Kari Rajamäen tiukka ja ryhdikäs, mutta sen myötä myös
asiallinen maahanmuutto- ja turvapaikkalinja on syytä säilyttää myös
tulevina vuosina, sanoivat sosialistinuoret mitä tahansa.
Arvoisa puhemies! Kaikesta näkee, että hallitus
ei ensi maaliskuuta pitemmälle tulevaisuuteen juurikaan
katsele. Vaalit tulevat vastaan. Kehysselonteko on rutiiniluonteinen
haasteluettelo, joka ei poliittisella kunnianhimolla koreile. Talouden
perusta on kuitenkin tällä hetkellä kunnossa,
mutta haasteita riittää. Suomi on antanut survoa
itsensä Euroopan unionin pakkopaitaan, ja EU-Suomella ei
ole mahdollisuutta vaikuttaa valuutta- ja korkopolitiikkaan. Ne
puuttuvat keinovalikoimasta myös jatkossa ja varsinkin
silloin, kun talouden suhdanteet lähtevät alaspäin. Pörssikurssien
nousu on ahneussaalistuksesta huolimatta taittumassa. Yritysten
pörssikurssissa on jo aika paljon odotuksia todellisen
reaaliarvon lisänä, ja tämä loukku
napsahtaa sormille ennen pitkää.
Arvoisa rouva puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on
ratkaisematta. Sen onnistuminen on elintärkeää tulevaisuuden
peruspalveluiden kehittämiselle ja säilymiselle
kunnissa. Kuntien tilannetta helpottaisi niin sanotun pakkolainan
nopeutettu takaisinmaksu, mutta siitä ei ainakaan tässä selonteossa
ole mitään mainintaa. Kuntien kurjuus jatkuu ja
lisääntyy. Mutta palvelurakenteen uudistaminen
on niin tärkeä hanke, että sen suhteen
perussuomalaiset toivovat hallitukselle onnea ja menestystä.
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma
Arvoisa puhemies! Monipuolinen keskustelu, ja ryhmäpuheenvuoroista
varmaan piirtyy hyvin kuva siitä Suomesta, jossa ollaan.
Muutama kommentti käytettyjen puheenvuorojen johdosta.
Terveydenhoidon osalta on syytä palauttaa mieliin,
että tämä kuuluu niin tämän
koko menneen hallitus- ja vaalikauden kuin myös tulevan kehyksen
ehdottomiin painopisteisiin. Terveydenhoitoon ja Kansalliseen terveysohjelmaan
on suunnattu huomattavasti lisää varoja, ja kun
nyt mitään uutta ohjelmaa kokoomukselta ei ole
tällä vaalikaudella tullut, niin joudun vertaamaan sitä kokoomuksen
viimeiseen talousohjelmaan ennen viime vaaleja, jolloin kokoomus
esitti, että terveydenhoitoon laitettaisiin 100 miljoonaa
euroa. Hallitus on jo tähän mennessä tämän
summan laittanut kolminkertaisena tänne terveydenhoidon
tarpeisiin.
Sama koskee kyllä tuon ohjelman muitakin piirteitä.
Lapsilisien korotus lapsiperheille toteutettiin lähes kaksinkertaisena
ja kohdennettiin kaikille lapsiperheille, ei vain niille, joilla
on kaikkein pienimpiä lapsia.
Mitä tulee työllisyyslääkkeisiin,
niin kotitalousvähennys, johon kokoomus esitti 1 500
euron suuruusluokkaa, on hallituksen toimin nostettu 2 200
euroon. (Välihuuto) — Kyllä, siis terveydenhoidosta
huolehditaan, mitään uusia leikkauksia terveydenhoidon
lisämäärärahoihinkaan ei ole
tehty. Hankepuolella tehdään uutta tilannearviota
ja käydään lävitse, mitkä näistä yksittäisistä kokeiluhankkeista
ovat tarpeellisia. (Ed. Kuosmanen: 350 000 työtöntä on
kuitenkin!)
Tuottavuusasiasta täällä on puhuttu,
ja on hyvä, että se nousi esille muun muassa kristillisten ryhmäpuheenvuorossa.
On kuitenkin syytä sanoa, että on välttämätöntä,
että me teemme tuottavuustyötä ja toimintojen
kehittämistä myös valtiolla. Ei voi olla
niin, että kaikki jatkuu ennallaan tilanteessa, jossa meillä on
paljon mahdollisuuksia tehdä asioita paremmin, säästeliäämmin,
käyttäen hyväksi juuri informaatioteknologian
tarjoamia mahdollisuuksia. Ne eivät ole keneltäkään
pois, vaan antavat mahdollisuuden siihen, että meillä on
sitten ohjata resursseja sinne etulinjaan, vaikkapa opetukseen.
Esimerkiksi pelkästään verohallinnossa
siirtyminen sähköiseen asiointiin merkitsee tuhansiin
työpaikkoihin ulottuvaa vaikutusta pidemmän ajan
aikana, ja säästyvät resurssit voidaan
sitten käyttää sinne, missä on
etulinjan palveluja. Miksi tehdä näitä käsityövaltaisesti
vanhalla tekniikalla vain sen takia, että työllistetään
paljon ihmisiä, jos voidaan tehdä it-osaamista
hyväksi käyttäen?
Sama koskee myös Tullihallituksen toimintaa, monia
muita paikkoja. On laskettu, että meillä on korkeakoulu-
ja yliopistopuolella jokaisella erillinen talous- ja palkkakirjanpito
ja valtionhallinnossa käytetään näiden
erillisten palkka- ja talouskirjanpitojen tekemiseen tuhansia miestyövuosia,
kun voitaisiin päästä sadoilla sellaisilla. Sekin
on välttämätöntä uudistustyötä,
joka kannattaa tehdä, jotta meillä on voimavaroja
sekä vanhoihin että uusiin tärkeisiin
palvelutehtäviin. Samalla on selvä, että tämä tuottavuustyö on
tärkeätä myös siltä kannalta,
että se antaa valtiolle mahdollisuuden kannustavaan palkkapolitiikkaan,
ihan niin kuin yksityiselläkin puolella tapahtuu.
On tärkeätä, että pidämme
tämän köyhyysongelman mielessämme
ja samalla katsomme, mitkä ovat köyhyyttä aiheuttavat
suurimmat tekijät. Tiedämme sen sekä yleisestä elämänkokemuksesta
että myös kansalaispalautteesta ja tutkimuksista,
että keskeisin syy on työpaikan puute. Tärkein
lääke tässä toimimiseen on,
että sitoudumme tosissamme siihen työllisyystavoitteeseen,
jonka tämä hallitus on asettanut, ja teemme tällä rintamalla
tuloksia. Työpaikan löytyminen, itsensä elättäminen
työn kautta, on sitä parasta köyhyyslääkettä.
Sen lisäksi tarvitsemme sitten panoksia myös sosiaaliturvasta
huolehtimiseen, ja juuri tällä tavalla hallitus
on toiminut muun muassa toimeentulotukea parantamalla, ja hallitus
on nostanut pienimpiä äitiyspäivärahoja
lähes 100 euroa kuukaudessa, joten näitä ratkaisuja
on tehty ja tullaan tekemään tämänkin
jälkeen.
Sitten paljon on puhuttu, ja oikeutettua kyllä, myös
kehitysyhteistyön tarpeesta. On hyvä palauttaa
mieleen, mikä on tässä tosiasia. Tämä hallitus
on kääntänyt kehitysyhteistyövarat
voimakkaaseen nousuun, voimakkaaseen nousuun. Kehitysyhteistyövaroja
on nyt nostettu enemmän kuin kertaakaan vuoden 90 jälkeen,
enemmän kuin kertaakaan vuoden 90 jälkeen. Se
kertoo, että me olemme ottaneet sitoumuksemme vakavasti
ja vastaamme myös tähän kansainväliseen haasteeseen.
Tällä kaudella tullaan reaalisesti nostamaan kehitysyhteistyövaroja
230 miljoonaa euroa. Siis lähes 50 prosenttia on kehitysyhteistyövarojen
nousu tällä vaalikaudella. Kun katsotaan vaikkapa
vielä sitä hallitusta, jossa vihreät
viime vaalikaudella olivat mukana, sen saldo oli 60 miljoonaa euroa
kehitysyhteistyövarojen lisäystä, eli
ensi vuoden kehitysyhteistyövarojen lisäys on
yksin (Ed. Pulliainen: Olivatko demarit siinä hallituksessa,
ja oliko vihreillä valtiovarainministerin salkku?) suurempi
kuin koko sen ajan, jolloin vihreät olivat hallituksessa.
Eli kehityssuunta on ihan oikea, ja se merkitsee tuntuvaa lisäystä kehitysyhteistyövaroihin.
(Ed. Kuosmanen: Eivätkö demarit ole olleet neljätoista
vuotta hallituksessa?) Nämäkin tosiasiat on syytä pitää mielessä,
kun katsotaan myös tämän asian arviointia.
Olemme siis oikealla tiellä ja kohti parempia päätöksiä,
ja sen kai täytyy olla politiikankin tarkoitus.
Sitten muutosturvasta on puhuttu. On tähdellistä sanoa,
että muutosturvarahat ovat arviomäärärahoja.
Niiden viime vuoden käytön pohjalta on tehty tulevaa
arviota. Lähtökohta on se, että jos tänne
alueelle tulee tarpeita, niin hallitus vastaa siihen nostamalla
muutosturvaan käytössä olevaa rahaa.
Se on välttämätöntä,
jotta voidaan vastata näiden ihmisten ongelmiin, jotka
joutuvat kärsimään tästä rakennemuutoksesta.
Rakennerahastorahojen osalta ed. Cronbergia voin lohduttaa sillä,
että Pohjois- ja Itä-Suomen osalta rakennerahastotuet
säilyvät nykyisellä tasolla.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Hallitus on kääntänyt
määrätietoisella politiikalla työllisyyskehityksen
kasvu-uralle siten, että 100 000 työpaikan
lisäys on mahdollinen. Kun sanoin, että on kääntänyt,
viittaan siihen, että työllisyyskehitys vaalikautemme
alkuvaiheessa meni selkeästi alaspäin, ja muistamme hyvin
ne kriittiset keskustelut, joita syystä käytiin
tässä eduskunnassa välikysymyksiä myöten siitä,
että hallitus ei saavuta tavoitettaan. Tätä kritiikkiä oli
tuolloin paljon, mutta hallitus ilmoitti, että vaikka tavoite
on entistä kauempana, hallitus ei tavoitteestaan luovu.
Hyvä, että tästä on pidetty
kiinni.
Silloin pidettiin aika lailla itsestäänselvänä, että on
hallituksen syy se, että työllisyyskehitys menee
alaspäin ja että hallitus ei tavoitettaan saavuta.
Se oli selvästi hallituksen syy. Äsken kokoomuksen
ryhmäpuheessa taidettiin arvioida niin, että myönteinen
kehitys on tapahtunut hallituksesta riippumatta. (Ed. Pulliainen:
Se on teoriassa ihan mahdollista!) — Se on muuten aivan näin,
se saattaa olla aivan mahdollistakin. — Toisaalta hallituksen
tekojen ja päätösten luettelo tässä suhteessa
on erittäin pitkä: Me olemme onnistuneet yhteensovittamaan
talouspolitiikkamme oikealla tavalla suhdanteeseen. Olemme vaikuttaneet
kysynnän lisäämiseen, olemme vaikuttaneet
kysynnän lisäämiseen sekä veroratkaisuilla
että tulonsiirroilla. Olemme vaikuttaneet lähes kolmivuotisen
ennätyspitkän tulosopimuksen syntymiseen, jolla
on luotu vakautta ja ennustettavuutta talouden kehitykseen. Olemme
myös sillä budjettikurilla, kiitos myös
eduskunnan, vaikuttaneet myös tämän ennustettavuuden
ja vakauden syntymiseen.
Sanoisin, että tämän hallituksen
suhdannepolitiikkaa ja toiminnan oikea-aikaisuutta arvioitaessa
voitaisiin tietysti sanoa, että me olemme toimineet niin
kuin oppikirjoissa kirjoitetaan, mutta minä luulen kuitenkin,
että talouspolitiikan oppikirjat tullaan kirjoittamaan
tästä eteenpäin sen mukaan, miten me
olemme tehneet. Tästä kaudesta tulee oppikirjamainen
esimerkki siitä, miten pitää reagoida
oikea-aikaisesti ja tehdä oikeita ratkaisuja.
Näitä ratkaisuja on tehty myös teollisuuden kilpailukyvyn
parantamiseksi, mitä aivan oikein kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja äsken
peräänkuulutti. (Ed. Kuosmanen: Teollisuus karkaa
pois maasta kuitenkin!) Päätösten lista
yrittäjyyden edellytysten parantamisesta ja kilpailukyvyn
parantamisesta on hyvin pitkä. Muistamme sen, että kokoomus
oli ajamassa kahteen kertaan pääoma- ja yhteisöveron
kiristämistä yhteensä 4 prosenttiyksiköllä.
Me alensimme teollisuuden yritysten osalta 3 prosenttiyksiköllä tätä.
Tämä oli hyvin tärkeä muutos
tämän kilpailukyvyn vahvistamisen näkökulmasta.
Talouden näkymät nyt vaalikauden lopulla ovat
hyvät. Kasvu ja työllisyyden koheneminen jatkuvat,
ja tältä pohjalta on hyvä jatkaa talouden vahvistamista
ja myös yhteiskunnan epäkohtien korjaamista. Se
voi onnistua vain sillä, että meillä on
perusasiat kunnossa: valtiontalous terve, työllisyys paranee.
Se antaa silloin myös edellytyksiä monien, monien
yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiselle.
Se seikka, että hallitus on toteuttamassa ja saavuttamassa
kaikki keskeiset makrotaloudelle asetetut tavoitteet, ei tietysti
peitä sitä tosiasiaa, että yhteiskunnassa
on valtavasti ongelmia, joita hallitus ei kaikkia pysty ratkaisemaan
eikä parantamaan. (Välihuuto) — Halua
on, mutta otamme huomioon sen, että pidämme kiinni
myös valtiontalouden terveydestä, siitä,
että se kestää, sillä hyviä vuosia
seuraa aina myös huonompia aikoja. On tärkeää,
että kun kansantaloutemme kasvu on saatu selvästi
keskieurooppalaisesta tasosta paremmalle nousu-uralle, niin kasvuvaiheessa
suuntaamme resurssit oikein ja varaudumme siihen, että saattaa
tulla vaiheita, joissa talouskasvumme on selvästi nykyistä hitaampaa. Jos
meillä on terve talous, silloin ei tarvitse mennä myöskään
leikkauksiin.
Nyt me pidämme budjettikurista tiukasti kiinni. Tämä on
erittäin tärkeä vuosi. Kolme vuotta on
kehyksistä pystytty pitämään
kiinni. Nyt viimeisen vuoden osalla on haaste olemassa, yhteinen
haaste, hallituksella ja eduskunnalla, että sen myönteisen
viestin pohjalta, joka valtiontalouden terveenä pitämiseen
on liittynyt, pystymme uskottavalla tavalla myös jatkamaan.
Se luo myös hyvin tärkeän pohjan
seuraavalle vaalikaudelle, siihen, että myös seuraavalla
vaalikaudella, kun koko hallituskauden kehyksistä päätetään,
niihin kaikki osaavat myös luottaa. Se tietysti korostaa
niiden neuvottelujen merkitystä, jotka vaalien yhteydessä,
vaalikampanjassa ja vaalien jälkeen hallitusta muodostettaessa,
käydään, ja se ensimmäinen kehyspäätös,
joka eduskunnassa tehdään, on erittäin
tärkeä. Se on tärkeä kaikkien
niiden näkökulmasta, jotka seuraavat, miten valtiontaloutta
hoidetaan, mutta se on myös erittäin tärkeä hallituksen
ja eduskunnan neljän vuoden päätöksenteon
kannalta. Siinä luodaan se liikkumatila ja ne raamit, joiden
mukaan neljä vuotta toimitaan. Jos siinä onnistutaan,
se luo pitkäjänteisyyttä ja vakautta
toimintaan.
Terveydenhuoltoon on aiheellisesti kiinnitetty paljon huomiota,
mutta aivan samalla tavalla, niin kuin valtiovarainministeri äsken
totesi, siihen on myös satsattu erittäin paljon.
Kuulin viimeisimmät arviot siitä, että jos
kaksi kolme vuotta sitten meillä oli yli puoli vuotta leikkausta odottavien
jonossa noin 60 000 kansalaista, niin meillä on
hyvä mahdollisuus näitten panostusten, joita kunnat
ovat ensi sijassa tehneet mutta myös valtio aika merkittävässä määrin,
supistaa tuo jono noin 5 000:een suuruusluokaltaan. Toivottavasti
tässä yhteisessä hankkeessa onnistutaan.
Se kertoo siitä, että vaikka pidetään
talouden kurista kiinni, niin oikealla tavalla resursseja kohdistamalla
pystytään myös poistamaan niitä kipeimpiä epäkohtia,
joista ihmiset ovat aina valittaneet.
Arvoisa puhemies! Kehysvastauksessa koko eduskunnalla, myös
jokaisella oppositioryhmällä, on hyvä mahdollisuus
esittää talouden kokonaisuudesta linjansa. Toivon,
että ne saadaan, ja hyvin mielelläni niitä esityksiä myös
sitten vertaan tässä vaalikauden aikana esitettyihin
vaatimuksiin ja tavoitteisiin. On hyvä, että pannaan kerralla
paperille kokonaislinja näkyviin, tulot ja menot, ja siitä nähdään
sitten, minkälaiseksi siltä pohjalta johdettu
valtiontalouden hoito vähän pidemmällä aikajänteellä muodostuisi.
Hallitus on oman esityksensä tehnyt, ja toivon, että se
saa vahvan tuen eduskunnasta.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää eduskuntaa
viime perjantain päätöksestä.
Olin silloin Eurooppa-neuvoston kokouksessa, mutta eduskunta teki
päätöksen kriisinhallintalaista, joka
muutos laitettiin liikkeelle vaalikauden alkupuolella sen analyysin
pohjalta, että EU:ssa selvästikin kehitämme
yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, kehitämme
kriisinhallintavalmiuksia, ja oli välttämätöntä,
että myös Suomen lainsäädäntö mukautetaan
näihin uusiin olosuhteisiin ja vaatimuksiin, niin että meillä ei
ole sellaisia erityisvaatimuksia lainsäädännössä,
jotka selvästikin vaikeuttaisivat yhteistä toimintaa unionin
puitteissa. Tämä vaikea, vaivalloinen prosessi
on nyt käyty lävitse ja erittäin laajassa yhteisymmärryksessä eduskunnassa
päätetty. Se antaa meille nyt hyvän pohjan
olla kehittämässä unionin yhteistä turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaa, ja tavoitteena on, että voimme
joulukuun Eurooppa-neuvostossa Suomen puheenjohtajakaudella todeta,
että nopean toiminnan joukot ovat toimintavalmiina. Tähän
toimintavalmiuteen liittyy myös se päätös,
jonka eduskunta perjantaina teki.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Paavo Lipponen.
Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma perustelee tähän
kehyspäätökseen sisältyvää terveydenhoitomenojen
leikkausta siten, että hän viittaa kolmen vuoden
takaiseen kokoomuksen kuuden kohdan ohjelmaan ja sanoo, että siellä luvattiin
vähemmän. Hän vähän
tietoisesti vääristelee tuota ohjelmaa. Siinä ohjelmassa
esitetään 100:aa miljoonaa hoitotakuun toteuttamiseen, joka
on osa tätä Kansallista terveyshanketta, niin kuin
hyvin tiedätte. Eli siis nyt te syytätte kokoomusta
siitä, että kolme vuotta sitten lupasimme liian
vähän. Mutta katsotaanpa, mitä te kolme vuotta
sitten sanoitte, kun kokoomuksen kuuden kohdan ohjelma oli julkistettu.
Te totesitte, että äänestäjän
kannalta vaalien asetelma voi nyt muodostua rehellisemmäksi
ja siitä suurin ansio kuuluu kokoomukselle, jonka kuuden
kohdan ohjelma tarkkoine laskelmineen näytti tietä paranevalle
poliittiselle kulttuurille. Ministeri Heinäluoma, te silloin
sanoitte näin. Nyt teidän puheestanne voi saada
semmoisen käsityksen, että te suosittelette, että puolueet
vaalien alla lupaavat katteettomiakin asioita, joita ne eivät
edes pyri toteuttamaan. (Puhemies koputtaa) Se on uutta poliittista
kulttuuria valtiovarainministeriltä. (Puhemies: Aika!)
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun vertaa hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuoroja
siihen keskusteluun, mitä hallituspuolueiden kansanedustajat
valiokunnissa ja täällä eduskunnassa
ovat puhuneet ja niihin teksteihin, mitä on kirjoitettu
budjettimietintöihin, kehysmietintöön
viime keväänä jne., ne ovat aivan eri
maailmasta. Ryhmäpuheenvuoroissa ei tullut mitään
kritiikkiä, ei mitään vaatimuksia itse
kehykseen, sinne tehtyihin leikkauksiin tai mitään
vaatimusta niiden lisäysehdotusten puolesta, joita eduskunnan
mietinnöissä on yksimielisesti esitetty, ei kehysmenettelyn
kehittämisestä eikä erilaisista kipukohdista.
Pääministeri Vanhanen totesi, että hallitus
on hoitanut makrotalouden hyvin. Niin paljon kuin se on sitten hallituksen
päätöksistä ollutkin kiinni,
niin täytyy myöntää, että makrotalouden
luvut ovat olleet hyviä. Mutta miten hallitus on onnistunut
yhdessä tavoitteessaan, puuttumisessa köyhien
tilanteeseen, jatkuvaan tuloerojen kasvuun, joka on todella nopampaa
kuin oikeastaan missään muualla Euroopassa tällä hetkellä,
suhteellisen köyhyyden lisääntymiseen
ja tuloerojen kasvuun? Tässä hallitus on täysin
jäänyt lankulle, tässä loikassa.
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kollega Häkämiehelle, joka
antoi tunnustusta työllisyystavoitteen toteutumisesta mutta
totesi, että hallituksen teot ja näytöt
ovat olleet vähäisiä, haluan luetella:
hallitus on toteuttanut yritysverouudistuksen, poistanut varallisuusveron,
on toteuttanut matalapalkkauudistuksen, on toteuttanut arvonlisäveron
alarajan liukumismahdollisuuden pienten yritysten osalta, on tehnyt
sitä, on tehnyt tätä. Mutta tämäkään
ei välttämättä riitä.
Se on selvä. Työtä on jatkettava, ja
hallitus on asettanut tavoitteekseen, että sen ykkösasia
on nimenomaan työllisyyden hoitaminen.
Toiselle puolelle: Koulutuspolitiikan ja opintotuen riittämättömyys
sekin pitää paikkansa, mutta nostakaamme, sisaret
ja veljet, pää pystyyn. Suomessa kuitenkin on
järjestelmä, joka mahdollistaa sen, ettei niin
matalaa torppaa, etteikö sieltä voisi tulla maisteriksi,
ja se on Suomen menestyksen salaisuus. Siitä kannattaa
jatkossakin pitää kiinni.
Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoman vastaus suomalaiseen
köyhyyteen on työpaikka. Suomen noin 500 000
köyhästä ainoastaan pieni osa on työttömiä.
Suuri osa, 350 000, on eläkeläisiä,
opiskelijoita, maatalousyrittäjiä tai yksinyrittäjiä.
Mikä on hallituksen vastaus tähän köyhien enemmistön
tilanteeseen, heidän toimeentuloonsa? (Ed. Laakso: 80-vuotiaalle
mummolle työpaikka!)
Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman, arvoisa puhemies! Ed. Häkämies
kiitteli ja kehui hallituksen veroratkaisuja, mutta ihmetteli sitä,
että niin kutsuttujen päähallituspuolueiden
vaaleissa esittämiä kantoja ne eivät
vastaa. Tähän en itse ota kantaa, mutta totean vain,
että nämä veroratkaisut, siis sekä tuloverojen
hallittu laskeminen että varallisuusveron poistaminen,
ovat täysin Rkp:n jo vaalien alla esittämien ehdotusten
mukaisia.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuottavuuden parantaminen informaatioteknologian
avulla on aivan oikea tavoite, mutta toivoisin nyt selvää vastausta
siihen, kohdistuvatko nämä henkilöstöleikkaukset
valtionhallinnossa myös sellaiseen suorittavaan henkilöstöön,
joka jo nyt on varsin tiukoilla. Eli voitteko luvata, että esimerkiksi
vankiloiden henkilöstöä ei vähennetä,
vaan päinvastoin tarpeen mukaan lisätään?
Aivan sama kysymys koskee myös poliisia.
Sitten haluan tästä kuntien tilanteesta vielä kysyä.
Mihin perustuu näissä kehyksissä usko
siihen, että kehyskaudella kuntien toimintamenojen kasvu
hidastuisi 3,5 prosenttiin vuodessa? Mielestäni tämä on
aika epärealistinen usko, kun mietitään
niitä näköpiirissä olevia paineita
esimerkiksi henkilöstön palkankorotuksista tai
terveysmenojen, lastensuojelumenojen lisääntymisestä.
Jos tämä pettää, niin silloin
pettää pohja myös nimenomaan kuntatalouden
osalta (Puhemies koputtaa) näissä kehyksissä.
Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sanotaan, että naisten euro on 70
senttiä. (Eduskunnasta: 80!) Täällä kun
kuuntelee opposition edustajia, niin täällä opposition euro
tuntuu olevan hallituksen euroon verrattuna 1,50. On syytä kertoa
opposition edustajille, että kaupungilla olevat kyltit,
joissa lukee, että kehyksiä puoleen hintaan, eivät
tarkoita valtion kehyksiä. Kehyskeskustelun ei pitäisi
olla luettelointia erilaisista vaatimuksista. Kehyskeskustelun pitäisi
olla vastuuntuntoista keskustelua siitä, mitkä ovat
valtiontalouden kehykset, ja tältä osin se viesti,
joka opposition puolelta on tänään annettu
kaikissa puheenvuoroissa tähän mennessä,
on kertonut siitä, että ei ole valmiutta pitää kehystarkastelusta
huolta eikä huolta valtiontaloudesta vaan pelkästään
esittää uusia menovaatimuksia.
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olemme täällä jo
useasti kuulleet, että tämä koko selonteko,
mistä olemme tänään koko päivän
keskustelleet, on virkamiestyötä, ja näinhän
sen ministeri Heinäluomakin totesi, että poliittiset
painotukset tulevat vasta sitten vuosien budjettien myötä varmasti
vielä enemmän esille. Kyllä kieltämättä hallitus
on tehnyt hyviäkin töitä, mutta täytyy
kyllä ihmetellä, kun hallitus on arvostellut yksityisen
sektorin irtisanomisia ja teollisuuden irtisanomisia, että kun
esimerkiksi puolustushallinto on tehnyt tuloksellista ja tehokasta
työtä, niin mitä varten sieltä saneerataan
tai, sanotaan nyt, palkitaan suurimmalla henkilöstön
karsinnalla. Ja olen kyllä sitä mieltä,
että me tarvitsemme mestareita enemmän kuin maistereita.
Maistereita on koulutettu ihan riittävästi, kaikella
kunnioituksella.
On mukava nähdä, että luvataan jo,
että väyliin tulee rahaa elokuussa, mutta toivon
myös, että nämä vanhat radat
ja tiet korjataan. Mutta katson tämän jo lupaukseksi
Launeen Valtatie 12:n linjaukseen 120 miljoonaa ja sitten myös Heinolan
rautatien korjaukseen lisärahaa.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Toivoisin jatkossa hieman punaväriä lisää tuohon
valtiovarainministeri Heinäluoman käsivarsinauhaan.
Kun katsoo tätä mennyttä aikaa, niin
tuloverohelpotukset suurituloisille on toteutettu, varallisuusvero
on poistettu, ja nyt kun mennään sitten tulevaisuutta kohti,
niin tällä menolla on aika vaikea keksiä, mitä suurituloisilta
ja pääomalta voidaan vielä helpottaa.
Mutta, herra puhemies, tämä sokeus, joka hallituksella
on tämän Euroopan unionin kohdalla, on kyllä huomattava.
Unioni on laajentunut. Se on täysin toisenlainen kehyskaudella.
Suomen nettomaksuosuudet ovat kasvaneet. Lissabonin strategia on
30 sivua paperia vailla mitään kunnon ideaa, mutta
ainoa, mikä siellä todella jää puuttumaan,
on maatalous- ja rakennetuet, joista keskusta piti kriisikokouksia.
Siellä ei ole kuin se 10—18 miljoonaa leikkausta.
Kaikki muu on usvan peitossa.
Ja sitten vielä lapsiperheistä ja opiskelijoista. Niistä ei
kumpikaan, (Puhemies koputtaa) ei pääministeri
eikä valtiovarainministeri, sanonut vastauksessaan yhtään
mitään.
Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun täytyy muuttaa aikaisemmin
sanomaani. Kunnossa oleva valtiontalous voisi olla myös
köyhän ystävä. Olen tätä mieltä,
että voisi olla. Mutta, arvoisa valtiovarainministeri,
teidän toimenne köyhyyden vähentämiseksi
ovat kyllä aivan olemattomat ja surkeat. Te kehutte täällä hyvää valtiontaloutta.
Te kehutte myöskin sitä, että kehyspäätösmenettely
on tärkeä talouspolitiikan ankkuri. Siitä nyt
kyllä näyttää tulleen hirttosilmukka,
mitä tulee köyhien asemaan. Teillä on
kyllä varaa tulopuolelta antaa verohelpotuksia rikkaille,
mutta köyhille käy huonosti. Te mainostitte myöskin
pohjoismaista hyvinvointimallia. Pohjoismaiseen hyvinvointimalliin
kuuluu olennaisesti yhteisvastuu, ja se nyt näyttää kyllä unohtuneen.
Jos te todella kannatatte pohjoismaista mallia, niin tehkää nyt
ihmeessä köyhyyden hyväksi jotakin. Valtiontalouden
raamit antavat sen mahdollisuuden, jos te käyttäisitte
nimenomaan valtion myyntituloja sillä tavoin, (Puhemies
koputtaa) että niitä voitaisiin käyttää liikenneinvestointeihin
enemmän, silloin jäisi rahaa myös köyhyyden
vähentämiseen.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä kokoomuksen puheenvuorossa
kannettiin suurta huolta maataloudesta ja siitä, miten
maaseuturahojen on käymässä. Ed. Häkämies
totesi, ettei ole mitään sovittu. Tämä hallitus
on kehysriihessä tehnyt merkittävän päätöksen.
Siinä yhteisesti kannetaan vastuuta siitä, että maatalous
voi näiden EU-rahoitusratkaisujen jälkeenkin Suomessa
jatkua.
Minä vaan muistuttaisin kokoomusta siitä,
että kun ensimmäisessä sinipunahallituksessa
te leikkasitte nettona 570 miljoonaa maatalouden rahoja, ne olivat
kansallisia rahoja, niitä ei EU vaatinut silloin.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Backman oli huolissaan kehyksistä ja
meidän kannoistamme. Voin taata, että vihreät
eivät halua ottaa lainaa tulevilta sukupolvilta. Ongelma
on vaan siinä, että teidän kehyksenne
ovat jo paukkuneet varallisuusveron, tuloverojen takia, ette halua
ottaa windfall-veroja. On paljon rahaa, mitä voitaisiin
käyttää muihin asioihin. Voisi olla ehkä myös
vähävaraisten ihmisten kannalta enemmän
ystävällinen budjetti ja kehys.
Jos ajatellaan pitkällä aikavälillä,
niin jos nyt aiheutetaan ihmisille pahaa oloa ja epäturvallista
tunnetta, he ovat huonompia työntekijöitä huomenna.
Jos me nyt satsaamme siihen, että kaikki voivat hyvin,
kaikki, kaikki lapset eivätkä vaan jotkut lapset,
silloin meillä on enemmän tuloja tulossa tulevaisuudessa,
hyvinvoiva nuori ihminenhän taatusti jaksaa paremmin myös
jatkossa. Nyt meillä on paljon huonosti voivia ihmisiä tämän
meidän nykyisen politiikkamme takia. Joillakin menee hyvin
mutta monilla huonosti.
Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman, värderade ministrar! Vi är
stolta över att vår undervisning är bra,
men av många jämförelseobjekt trivs våra
elever sämst i skolorna. Vi vet att i regeringsprogrammet
stod det en skrivning om att undervisningssektorn skall få behålla
de anslag som den har haft, trots att åldersklasserna minskar.
Hur står det till med den här saken? Jag vill
med den drucknes envishet fråga hur det står till
med den här skrivningen i förhållande
till ramarna? Det ser inte bra ut!
Den andra frågan är: Riksdagen har enhälligt betonat
att närområdessamarbetet skall åtminstone
behålla sina resurser, eftersom det är viktigt med
tanke på den nordliga dimensionen. Vi vet att under nästa
höst har vi ordförandeskapet, och då borde
vi driva den nordliga dimensionen. Men nu minskar närområdessamarbetets
medel och det tycker jag är beklagligt.
Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit! Eduskunta painotti yhteisesti
lausunnossaan pohjoisesta ulottuvuudesta, että siihen kohdistettuja
varoja ei tulisi vähentää. Kuitenkin
tästä voimme lukea, että ne vähenevät
edelleen. Onko tämä viisasta, koska me tiedämme,
että pohjoista ulottuvuutta uudistetaan tulevana syksynä?
Ja miten on sen tärkeän kirjauksen laita,
kun hallitusohjelmassa todettiin, että koulusektorin tulisi
saada säilyttää ne varat, jotka sille
ovat kuuluneet, vaikka ikäluokat pienenevät? Tiedämme,
että suomalaiset oppilaat tekevät hyviä tuloksia
mutta viihtyvät huonosti kouluissa ja yhä enemmän
siirretään erityisopetukseen.
Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Viime viikolla suurin älämölö kuultiin
näistä maaseuturahoista, ja kun lukee tästä selonteosta
kirjauksen, niin se on kyllä erittäin epäselvä.
Olen kuullut erittäin monta erilaista tulkintaa siitä,
mitä tämä kirjaus itse asiassa tarkoittaa.
Väitetään myös, että käydään
joitakin erityisiä neuvotteluja Brysselissä näiden maaseuturahojen
jaosta, ja minulla on kyllä sellainen tieto, mikä on
Brysselistä päin tullut, että mitään
neuvotteluja ei käydä. Olisi nyt kiva kuulla,
kun on paikalla avainministerit, missä niitä neuvotteluja
oikein käydään, kun niistä ei
kukaan tunnu yhtään mitään tietävän.
Olisi mukava kuulla. Luulen, että moni haluaisi kuulla
sen.
Lopuksi voin todeta sen, että sinänsä oli
virkistävää kuulla valtiovarainministeri
Heinäluoman sanomana, että yliopistojen taloushallinnossa
on tuhansia miestyövuosia. Se tarkoittaa ilmeisesti sitä,
että talous- ja palkkahallinto yliopistoissa ulkoistetaan
ja saadaan vähän säästöjä.
Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Köyhien kannalta tietenkin kaikkein
tärkeintä on, että julkinen talous on
kunnossa. Jos katsotaan niitä maailman valtioita, joissa köyhyys
rehottaa, siellä todella julkinen talous on kuralla. Suomi
on tehnyt tässä suhteessa kotiläksynsä hyvin,
niin että kyllä tästä kehysbudjetoinnista
voi tulla vientituote kiistatta tulevaisuudessa. Suomi tässä suhteessa
on esimerkillinen.
Mutta on tärkeää, että kehysbudjetointiakin muutetaan.
Emme me voi olla ihan tyytyväisiä siihen, että se
on niin tuloimmuuni ja että kaikki menot, myös
investointimenot, jotka ovat kannattavia erityisesti infrassa, lasketaan
tähän menokehykseen. Se ei ole oikein. Kun seuraavan vaalikauden
kehysohjelmaa rakennetaan, on tärkeätä,
että tehdään kehykseen nämä tärkeät
muutokset.
Sitten tärkeää on myös se,
että näissä infrarahoissa eduskunnan
yksimielisesti hyväksymä ponsi on pohjana, kun
hallitus vuoden 2007 budjettia tekee. Paikka ratkaista maataloustukien markkamäärä
tai
infran markkamääräiset ratkaisut ei ole
kehysbudjetti. Ne kuuluvat vuoden 2007 tulo- ja menoarvioon.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen useita kertoja yrittänyt
esittää tätä kysymystä opetusministeri
Kalliomäelle, mutta aina heti napinpainalluksen jälkeen
hän on poistunut. Sen takia toivoisin, että nyt
ministeri Heinäluoma pystyisi tähän vastaamaan.
Eli koskeeko valtionhallinnon tuottavuushanke myöskin
yliopistoja? Eli kuten meidän yliopistomme rehtori eilen
vuosijuhlassa kysyi, vähenevätkö Helsingin
yliopiston virat noin 6 prosenttia?
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kun lukee tuota hallituksen kehysselontekoa,
siellä ei kyllä köyhyyspakettia ole.
Sosialidemokraatit ja myöskin valtiovarainministeri lupailivat
silloin viime syksynä, että köyhyyspaketti
tulee ja köyhien asiaa ajetaan eteenpäin tässä hallituksessa,
mutta ei tässä selonteossa kyllä sitä ole.
Vai onko se nyt vahingossa jäänyt sitten pöydälle
ja siivooja pistänyt sen köyhyyspaketin roskakoriin,
kun tässä sitä ei kyllä ole?
Valtiovarainministeri Heinäluoma totesi, että taloussuunta
on ylöspäin. Niin on myöskin köyhyyden
kasvamissuunta. Köyhyys lisääntyy. Mitä te
teette? Hakekaa se paperi esille, missä se köyhyyspaketti
on. Pitää olla jotain sisältöäkin eikä tyhjä arkki.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallitushan on nyt toteuttanut talouspolitiikkaa,
jolla se pystyy osoittamaan parhaat tunnusluvut kaikista EU-jäsenmaista.
Eli talouspolitiikkaa tehdään ajassa, ja sen takia
tuntuu vähän hupaisalta kuunnella kokoomuksen
puheenvuoroa, jossa vieläkin jaksetaan lukea vanhoja vaaliohjelmia.
Ed. Häkämies, valitkaa nyt oma linjanne, rohkeasti
oma linja, jossa toimitaan ajassa, älkääkä jatkako
tuota ed. Zyskowiczin aikanaan edustamaa tapaa. (Ed. Zyskowicz:
Kertokaa se äänestäjille, jotka uskoivat
niihin ohjelmiin!)
Nyt on vaan tärkeää, herra puhemies,
että hallitus toimii myöskin dynaamisesti ja innovatiivisesti
jatkossa, ettei jää vain tämän
menosäännön ja kehyksen vangiksi. Sen
takia on hyvin tärkeätä, että todellakin
kehyksen ulkopuolella voidaan arvioida esimerkiksi infrastruktuurirahoja, jotka
ovat meillä globaalin kilpailukyvyn sekä liikenneturvallisuuden
kannalta tavattoman tärkeitä. Globalisaation hyöty
näkyy siinä, että valtionyhtiöiden
osinkotulot ovat poikkeuksellisen suuret. Myöskin myyntituloja
on tavattoman paljon. Tässä on mahdollisuus irrottaa
varoja esimerkiksi Ruotsin mallin tapaan, jolla on hyvin kunnianhimoinen
vuoteen 2015 asti ulottuva liikenneinfrastruktuurihanke. (Puhemies
koputtaa) Siinä on hyvä malli myöskin
Suomen hallitukselle.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Backman, en ole pilkannut hallituksen
työllisyystavoitetta, sellaista lehtileikettä ei
löydy. Päinvastoin olen kannustanut hallitusta
sellaisiin ratkaisuihin, joilla työllisyyttä voidaan
parantaa ja tämä tavoite saavuttaa. Siinä vaiheessa,
kun vielä sinisilmäisesti ja hyväuskoisesti
kuvittelin, että demarit ja kepu ovat toteuttamassa sitä politiikkaa,
jota vaaleissa lupasivat, olin aivan vakuuttunut, että sillä politiikalla
työllisyystavoitetta ei ikinä saavuteta. Myös
hallitusohjelman 1,12 miljardia veronalennuksiin oli alimitoitettu,
mutta kun se on tuplattu, kun on otettu kokoomuksen vaaliohjelma
tältä osin toteutettavaksi, ovat tulokset myös
hyviä, kiitos siitä.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma vertasi heti
alkajaisiksi Suomea Ruotsiin. Ruotsissa on päätetty
irtautua öljyriippuvuudesta vuoteen 2020 mennessä,
Ruotsissa vanhemmuuden kustannukset jaetaan tasa-arvoisesti ja reilusti, Ruotsissa
uusiin ratahankkeisiin käytetään kaksitoista
kertaa niin paljon rahaa kuin täällä Suomessa.
Ehkä teiltä unohtui tämä vertailu.
Ed. Laukkanen nämä ratahankkeet ja Ruotsin onneksi
tuossa aiemmin muisti. Missä viipyvät merkittävät
satsaukset vaikka nyt sitten rataverkkoon, että saataisiin
edes se rapistuminen pysäytettyä, jos vaikka tulevaisuudessa
uusiakin ratoja?
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri hyvin monisanaisesti
ja arvokkaasti totesi, että kehitysapumäärärahoja
on korotettu 50 prosentilla. Olisin kyllä toivonut, että myös
köyhyyspakettia olisi saman verran kohennettu eli tehty
se, mistä ed. Kuoppa täällä sanoi.
Minä en kyllä valitettavasti täältä löytänyt
mitään, mikä tukisi köyhyyspakettia.
Arvoisa puhemies! Sitten toinen asia, mihin ed. Laukkanenkin
osittain puuttui. Minun mielestäni tämä selonteko
on hyvin ristiriitainen ja kaksijakoinen. Liikenneministeriön
pääluokankin osalta sanotaan, että perustienpidon
osalta säästetään 6 miljoonaa
euroa. Sitten taas toisaalta puhutaan, että mahdollisesti
kertaluontoisesti voidaan lisätä rahaa siitä 20
prosentista, mikä osuus voidaan käyttää osakemyyntitulojen
yli 500 miljoonan menevästä osasta. Tästä ei
saa kyllä, arvoisa puhemies, mitään selvää,
mitä hallitus tarkoittaa.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä se, mitä ed.
Laukkanen totesi: Liikennevaliokunta oli viime viikolla Ruotsissa,
ja siellä liikenneministeri esitteli meille liikenneturvallisuuspakettia,
joka heillä on, ja vuoteen 2015 mennessä sadan tärkeimmän
tien osalta rahaa on ohjattu (Puhemies koputtaa) niihin 38 miljardia
euroa. Siitä oppia.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Heinäluoma
toi hyvin vahvasti esille tätä talouden suuntaa,
joka on kehitystä johtuen määrätietoisesta
ponnistelusta, sen tuloksista. Kyllä varmasti ponnisteluja
on tehty ja hyvääkin on, mutta — mikä on
SDP:n ryhmäpuheenvuorossa ja joissain muissa tullut esille — kuitenkin
tämä kahtiajako on olemassa eli köyhyys
on nousemassa. Jos tämä määrätietoinen
ponnistelu olisi todella ollut tehokasta, jos me tuottavuutta nyt
etsimme, niin eikö se merkitsisi sitä, että köyhyys
ei enää lisäänny, vaan päinvastoin?
Eli silloin me saisimme juuri ne ryhmät, mistä täällä on
moneen kertaan ollut puhetta, lapsiperheet ja eläkeläiset
ja työttömät jne., nimenomaan siihen,
että heidän tilanteensa ei enää huonone.
On hyvä, että julkinen talous on kunnossa, mutta
jos ei sillä ole vaikutusta näihin kipeisiin asioihin,
niin minusta se ei silloin ole tehokasta tai silloin siinä ei
ainakaan ole tehty niitä arvovalintoja tai priorisointeja,
joita nyt pitäisi voida tehdä, koska talous on näin
hyvässä kunnossa. Eli juuri nythän meidän pitäisi
nostaa esiin nämä kipeimmät asiat, perheiden
asiat, ja se on todella lastenkin vuoksi tehtävä.
Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Julkisen sektorin tuottavuusohjelma on aivan
hyvä asia. Meillähän on kansainvälisenkin
vertailun mukaan julkisessa hallinnossa aika paljon väkeä,
ja kun työvoimapulakin uhkaa tulevaisuudessa, niin on hyvä,
että tähän asiaan rohkeasti tartutaan.
Valtiovarainministeri totesi, että näihin eturintaman tehtäviin
kuitenkin voidaan enemmän kohdistaa varoja. Kysyisin poliisin
osalta, kun siellä kuitenkin 80 prosenttia kuluista on
henkilöstökuluja ja koulutusmäärät
on nyt saatu vakaalle tasolle, 408 per vuosi, ja epäily
on kansalaisilla aika suuri, että näihin sisäisen
turvallisuudenkin systeemeihin kohdistuu säästöjä:
Ovatko nämä eturivin tehtäviä?
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Suomen talous ja kilpailukyky on hyvässä kunnossa,
ja meillä on valtavasti hyvää, osaavaa
työvoimaa vapaana. Kysyn herra pääministeriltä:
Minkä takia kuitenkin Suomen teollisuuden työpaikat
vähenevät noin 30 000—50 000
henkilöä vuodessa? Siitä huolimatta,
että teollisuuden kilpailukyky on korkeatasoinen, investoinnit
karkaavat ulkomaille, niin kuin me hyvin tiedämme, Kaukoitään, Venäjälle
ja EU:n uusiin jäsenmaihin. Mitä hallitus nyt
aikoo tehdä, koska yksi teollinen työpaikka luo
vähintään neljä palveluammatin
työpaikkaa? Otan esimerkin Voikkaalta: siellä on
hirvittävä tilanne, kun 1 100 ihmistä jää työttömiksi vuoden
sisällä. Mitä aiotte tehdä?
Ei riitä, että toimitaan puheitten tasolla; tehkää tekoja,
hyvät ystävät.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Näyttää siltä,
että tämä hallitus jää historiaan
hallituksena, jonka aikana kannattavat yritykset sanovat enemmän
irti väkeä kuin koskaan aikaisemmin. Ministeri
Heinäluoma vetosi jälleen kerran yritysten yhteiskuntavastuuseen
ja tässä yhteydessä ennen kaikkea niiden yritysten
yhteiskuntavastuuseen, jotka ovat viime aikoina tehneet irtisanomisia.
Ministeri Heinäluoma, silloin kun te tulitte kansanedustajaksi,
te olitte vielä sitä mieltä, että irtisanomissuojaa
pitäisi lainsäädännössä parantaa.
Mikä teidän kantanne nyt on irtisanomissuojan
parantamiseen? Te varmasti tiedätte, että tällä hetkellä Suomessa
irtisanomisesta ei tarvitse maksaa senttiäkään.
Irtisanomisia suorittavat, kuten totesin, kannattavat yritykset,
ja niiden tavoitteena on saada pörssikurssit näillä irtisanomisilla
nousuun. Eikö olisi välttämätöntä,
että Suomi muiden maiden tapaan ottaisi käyttöön erorahan,
jolla irtisanomisesta tehtäisiin nykyistä kalliimpi?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuossa jo joku aika sitten ed. Soini kyseli,
mistähän hyvätuloisilta seuraavaksi saataisiin
veroja pois. Minä vastaan ed. Soinille, kun valtiovarainministeri
on ollut hiljaisena tässä viime aikoina, että sillä tavalla
saataisiin, ettei veroja kanneta ollenkaan. Me kyllä päätämme
eduskunnassa verojen kantamisesta, mutta käytännössä niitä ei
kanneta ollenkaan. Suuri muutos, mikä tapahtui, kun Kalliomäki muuttui
Heinäluomaksi valtiovarainministeriössä,
oli se, että ruvettiin hyväksymään
ajatus harmaasta ja mustasta taloudesta ja siitä, että sillä konstilla
voitaisiin saada tuloja. Riviäkään tässä kehysselonteossa
ei ole asiasta, äskeisessä puheessa ei ollut sanaakaan
eikä missään puheenvuorossa. Siis toisin
sanoen toiminta on ollut täysin tehotonta, eikä ihme
olekaan, 400—500 miljoonaa pelkästään
Pääkaupunkiseudulla uusimman tutkimuksen mukaan
ovat harmaan talouden veromenetykset pelkästään
ravintola-alalla. Nyt olisi puheitten paikka ja tekojen paikka.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On se aina niin mukavaa kuunnella,
kun edustajat Häkämies ja Zyskowicz suorastaan
kilvan kehuvat sosialidemokraattista veropolitiikkaa. Kiitos siitä!
Onhan se mukava kehuja kuulla, mutta täytyy kyllä samaan
hengenvetoon todeta teidän harmiksenne, että valitettavasti
meidän veropolitiikkamme kuitenkin eroavat toisistaan kuin
yö ja päivä. Sosialidemokraatithan ovat
aina kannattaneet tuloveronkevennyksiä nimenomaisesti tupon
yhteydessä tehtyinä ja nimenomaisesti painotettuina pieni-
ja keskituloisille, toisin kuin teidän porukkanne. (Välihuutoja)
Kyllä minä oikeastaan tulkitsisin tämän
nyt tästä metelistä ja muusta päätellen
niin, että se perinteinen porvariston hillitty charmi lienee
tänä päivänä enemmänkin
hillitöntä harmia siitä, että hallitus
on kohtuullisen hyvin saanut tämän talouspolitiikkansa
kuntoon, työllisyys paranee ja kaikki menee ihan hyvään suuntaan.
Mutta arvoisat edustajat Häkämies ja Zyskowicz,
tullaan samoille linjoille! On kiva, että te olette tulleet
sosialidemokraattien linjoille siinä yhteydessä viime
aikoina, että olette ruvenneet puhumaan kovin vahvasti
pätkätyöläisten puolesta.
Se on minusta tärkeä asia, ja toivon, että (Puhemies
koputtaa) voimme tässä löytää toisemme
pätkätyöläisten oikeuksien puolustajina.
Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Varsinkin kokoomusoppositio on antanut hallitukselle
tunnustusta siitä, että valtiontalous on varsin
hyvässä kunnossa. Vastavuoroisesti olisi nyt reilua,
että hallitus myöntäisi sen, että kuntatalous
on pahasti kuralla, ja sen, että se johtuu pitkälti
hallituksen omista toimista.
Valtiovarainministeri Heinäluoma totesi avauspuheessaan
suurena saavutuksena, että tällä hallituskaudella
valtion rahoitusosuus kuntien kokonaistuloista on noussut. Tämä saattaa
pitää paikkansa, mutta silti sillä on
vain poliittista viihdearvoa. Eikö olekin niin, ministeri
Heinäluoma, että valtionosuusjärjestelmä edellyttää valtion vastaavan
tietystä osasta kuntien menoja, ei tietystä osasta
kuntien tuloja? Eikö olekin niin, ministeri Heinäluoma,
että valtion rahoitusosuus kuntien kokonaismenoista on
tällä hallituskaudella laskenut? Ja eikö olekin
niin, että tämä on yksi keskeinen syy
kuntien talousahdinkoon ja siihen, että opetus-, terveys-
ja sosiaalipalvelut vaarantuvat?
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Osa-aikaiset työsuhteet ja vuokratyö lisääntyvät
koko ajan. Varsinkin palvelualalla osa-aikaiset vuokratyösuhteet
ovat ongelma. Määräaikaisuuksista ei
ole vieläkään päästy
eroon. Suomessa mennään kovaa vauhtia kohti Amerikan-mallia:
ihmiset käyvät työssä, mutta
eivät tule palkallaan toimeen. Näistä niin sanotuista
työssä käyvistä köyhistä täällä on
puhuttu paljon. Tämäkö on se hallituksen
paljon mainostama työllistämismalli maassamme?
Tässä voisi olla yhteys, kun perheet voivat pahoin,
ja toivoisinkin, että tätä korjattaisiin.
No, onneksi on nyt sitten ruokajonot vielä. EU:sta saadaan ruoka-apua.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Backman kiinnitti huomiota puheenvuorojen
vastuullisuuteen. Ei kehyksen arvostelu ole vastuuttomuutta. Myös valtiovarainministeri
Heinäluoma omassa puheenvuorossaan pohdiskeli kehyksen
toimivuutta ja esimerkiksi sitä, pitäisikö kehyksessä olla nykyistä enemmän
liikkumavaraa siihen, että poliittisiin tilanteisiin reagoidaan.
On oikein, että valtiontaloudella on raamit, mutta olisi
hyvä, että ne raamit eivät olisi kaulassa,
niin että myös näkisi, minkälaista
taulua ne itse asiassa kehystävät.
Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyömäärärahojen
osalta toivon, että pääministerillä tai valtiovarainministerillä ei
ole mitään sitä vastaan, jos eduskunta
päättää kantaa oman vastuunsa
ja tulee esittämään aikataulun kehitysyhteistyömäärärahojen
nostamisesta 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Mielestäni tämä on
välttämätöntä Suomen
kansainvälisen uskottavuuden ja kehitysyhteistyön
laadun takia.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2007 kehys on hyvin tiukka. Toivottavasti
sitten lisätalousarvioissa voidaan tiettyjä kipukohtia
hoitaa. Kyllä nämä infra-asiat ovat äärettömän
tärkeitä. Ne ovat myöskin kansantaloudellisesti
välttämättömiä. Ne
ovat jopa kasvun esteitä, jos näitä asioita ei
saada kuntoon.
Mutta, arvoisa puhemies, hallitusohjelmaan kuului yrittäjyyshanke
ja erityisesti poikkihallinnollinen politiikkaohjelma. Siitä ei
ole kyllä oikeastaan vielä näkyvissä niitä asioita,
kuinka eri ministeriöt tekevät töitä yhdessä ja
sovittavat voimavarojaan niin, että se edesauttaa kehittymistä myöskin
työllisyyden ja työpaikkojen osalta. Koulutus
ja työpaikat ja kysyntä pitää saada kohtaamaan.
Siinä on suuri haaste. Siinä suhteessa eivät
ministeriöt ole ottaneet vakavaa haastetta.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ed. Laukkasen näkemykseen,
että meillä on hyvät tunnusluvut, mutta
me elämme silti liian kalliisti. Palvelurakenteemme on
lähitulevaisuudessa kestämättömällä pohjalla,
jos emme muuta kurssia.
Hallituksen esitys arvonlisäveron alentamisesta muutamalla
työvoimavaltaisella toimialalla sekä matalapalkkatukea
koskenut ratkaisu ovat työllisyyttä edistäviä toimia,
niin kuin kaikki olemme todenneet. Jälkimmäinen
kuitenkin kaipaa pikaista laajentamista, jotta siitä saataisiin
oikeat hyödyt esiin. Erityisesti tuki olisi pitänyt kohdentaa
myös nuorille, jotka tarvitsevat välttämättä työtä ja
työkokemuksia. Nuorisotyöttömyys on koko
järjestelmämme kannalta kestämättömällä tasolla,
sillä nuoren syrjäytyminen työmarkkinoiden
ulkopuolelle murtaa yhteisen hyvinvointimme peruskiviä.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara kiinnitti huomiota tärkeään
asiaan aiemmin. Eilisessä Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitus otsikolla
"Tuottavuusohjelma vaarantaa tietoyhteiskunnan". Siinä todetaan:
"Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma ilmoitti - -, että hallitus
peruu vuoden takaisen päätöksensä,
jonka mukaan vain joka toinen vapautuva virka täytetään."
Ja edelleen: "Tuottavuusmantra on puhtaaksi viljeltyä propagandaa.
- - Miksi kukaan saa kutsua tällaista työntekijöitten
ja tulosten vähentämistä tuottavuusohjelmaksi?"
Ja vielä: "Kyseessä on alusta pitäen
ollut raaka henkilöstön vähentämisohjelma."
Olen kysynyt aika monta kertaa tätä aiemminkin,
mutta en ole saanut vastausta: Kuinka tämä uusi,
liki 10 000 työntekijän vähentämis-
ja säästötavoite toteutetaan niin, ettei
se vaaranna tutkimus- ja kehitystoimintaa ja yliopistojen tulevaisuutta?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän
tietoyhteiskuntaohjelmaan ja tietoyhteiskuntakehitykseen, koska
johdan sitä ohjelmaa hallituksessa. Juuri tietoyhteiskuntaohjelmassa
tuottavuuden näkökulmasta on nähty erittäin
järkeväksi se, että keskitetään
ensinnäkin valtiokonsernissa tietohallintoon liittyvää päätöksentekoa
ja ohjausta. Aikaisemmin päätöksiä on
tehty kymmenissä, tai ilmeisesti sadoissa, erillisissä yksiköissä.
Nyt me olemme tehneet päätöksen konsernijohtamismallista, määritämme
selvät ohjeet ja pyrimme myös kuntakentällä samantyyppiseen
kehitykseen, niin että vähitellen 2009 alkaen
valtiolla ja kunnilla olisi tietyllä tapaa samanlaiset
pohjat olemassa. Juuri tietoyhteiskuntaan liittyen tietohallinnon puolella
on saavutettavissa huomattavasti tuottavuushyötyjä,
itse asiassa ilmeisesti suhteessa paljon enemmän kuin yleensä valtionhallinnossa
on tehtävissä. Tämä on päinvastoin
hyvä esimerkki siitä, että tietoyhteiskunnan
suomia keinoja käyttäen voidaan tuottavuutta lisätä.
(Vasemmistoliitosta: Tietoyhteiskunta on paljon laajempi käsite!)
Kehyskeskustelua pitäisi käydä nimenomaan siitä lähtökohdasta,
että kysymys on nimensä mukaisesti siitä,
että laitetaan kehykset menoille. Se on se tapa, jolla
nyt tässä joitakin vaalikausia on pyritty valtiontaloutta
tämmöisessä vuosittaisessa päätöksentekorytmissä ohjaamaan.
Kehyspäätöksen yhteydessä hallitus
sitoutuu ja eduskunta sitoutuu tiettyyn menotasoon, ja sitten budjetti
säädetään sen perusteella. Kehyksen
yhteydessä myös katsotaan sen menokehyksen puitteissa
tämmöisiä isoja sisäisiä painotuksia, miten
voimavaroja pitää ohjata. Sen jälkeen
on aika tehdä yksityiskohdat. Tämä on
rationaalista päätöksentekoa, ja toivon
myös, että kehyskeskustelu ja -väittely
eduskunnassa keskittyy tähän. Näin jokainen
järkevä toimii, ja tämä menettelytapa
on osoittanut tässä vuosien mittaan aika hyvin toimivuutensa. Jos Suomen julkista
taloutta vertaa monien muiden maiden talouksiin, niin sanoisin,
että tästä menettelytavasta kannattaa
ottaa oppia.
Eduskunta on jo lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota
siihen, että tätä kehysmenettelyäkin
pitää kehittää, niin kuin ed.
Uotila taisi muistuttaa, ja varmasti näin on. Hallituksen
piirissä tämä keskustelu on käyty,
mutta on päädytty siihen, että oikea
vaihe tehdä johtopäätökset on
vaalikauden vaihde. Pidetään yksistä säännöistä kiinni
se aika, mikä on luvattu, mutta ilman muuta tätä kehysmenettelyä tämän
vaalikauden kokemusten perusteella kannattaa kehittää.
Siellä on myös tämä elinkaarimalli
tässä väylähankkeiden rahoittamisessa
jne., sen arviointi, tämä investointimenojen ja
muiden kulutusmenojen välinen suhde — kaikki tämä kannattaa
käydä lävitse. Mutta toimitaan nyt näillä säännöillä.
Ja vaikka näitä sääntöjä ja
menettelytapoja uudistetaan, niin ei se sääntöjen
muuttaminen rahan määrää lisää mihinkään.
Kyllä ne samat taloudelliset vaikutukset ovat olemassa,
ei säännöillä pääse
siitä eroon, että voitaisiin saada yhtäkkiä jostain
lisää rahaa käyttöön.
Se vaatii sitten poliittisen päätöksen.
Maaseuturahojen osalla EU:ssa odotetaan komission esitystä.
Siellä on 19 000 miljoonaa euroa viidentoista
vanhan jäsenmaan osalla maaseuturahojen jakopäätöstä tekemättä.
Komissio tekee siitä esityksen. Suomi vaikuttaa komissioon,
totta kai, tässä valmisteluvaiheessa, ja neuvostotasolla
neuvottelut sitten jatkuvat, kun on komissiolta esitys olemassa.
Kuntatalouden vaikeuksista: Niihin on varmaan monia syitä.
Niihin on tämäkin talo ollut vuosien mittaan vaikuttamassa,
mutta ilman muuta se akuutein kuntatalouden vaikeuksiin vaikuttava
tekijä liittyy siihen, että kun menot kasvavat
noin 5 prosentin, välillä yli 5 prosentin, vuositahtia,
niin se johtaa vaikeuksiin. Tämän kehyskauden
aikana valtion menot kehittyvät vain 1,5 prosenttia vuodessa.
Valtiovalta selviää palveluistaan tällä menokehityksellä.
Kunnissa haasteet ovat paljon suuremmat, ja sen tähden
on selkeä tavoite asetettu moneen kertaan ja se todetaan
myös tässä kehyksessä, laskelmat
on tehty sen mukaan. Kyllä kuntapuolella sellaisia uudistuksia
tehdään ja kunnat itse muuttavat toimintatapojaan,
että saadaan se menokehitys hallitummalle kasvu-uralle.
Kasvua tulee tapahtumaan, kuntatalouden osuus kansantuotteesta mitä ilmeisimmin
näilläkin lähtökohdilla kasvaa.
Kehitysyhteistyö — se on syytä puhua
tässäkin kehyksen yhteydessä hyvin aidosti
auki. Hallitus teki sen: me teimme rehellisen arvion siitä, että hallituksella
ei ole edellytyksiä seuraavaa vaalikautta sitoa menotason
kehitykseen, mikä taitaisi merkitä noin 500—600
miljoonan euron lisäystä nykytasoon, vaan se on
tehtävä eduskuntavaaleissa. Toki hallitukselle
käy se, jos eduskunta vastauksessaan ottaa tähän
asiaan kantaa, mutta uskon, että eduskuntaryhmät
myös tiedostavat sen sitovuuden, joka siihen kannanottoon sisältyy.
Meillähän on tavoite asetettu sen mukaan, että siinä viitataan
myös valtiontalouden edellytyksiin — en muista
täsmällistä sanamuotoa — ja
sen mukaan pitää toimia. Minusta on rehellisintä ja
avointa tässä erittäin suuressa kysymyksessä se,
että vaaleissa puolueet mitoittavat kehitysyhteistyötavoitteensa
selviksi euroiksi, paljonko lisää, ja niiden pohjalta
päätökset tehdään.
Se on avointa päätöksentekoa (Ed. Pulliainen:
Mitäs jos puhuttaisiin prosenteista myös?), ja
tiedetään myös se, mikä vaikutus
ja merkitys sillä tulee olemaan.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten täällä on
käynyt ilmi, se että työllisyystilanne
on parantunut erityisesti palvelualoilla, on seurausta tuloverojen
alentamisesta. Se kertoo siitä, että kannattaa
panostaa, niin saavutetaan myöskin tuloksia. Nyt olisi
aika investoida ihmisiin. Meillä on väestökehitys
sen suuntainen, että niitä, jotka nyt aloittavat
työelämässä, on 15 000
vähemmän kuin niitä, jotka kuuluvat suuriin
ikäluokkiin, ja niitä, jotka aloittavat koulunsa,
on 8 000 vähemmän kuin niitä, jotka
aloittavat työelämässä, joten
tässä suhteessa on liian yksinkertaista kamreeripolitiikkaa
se, että opetuksen valtionosuuksista vähennetään sillä määrällä kuin
ikäluokat pienenevät. Näin ei tulisi
olla, vaan pitäisi satsata oppilaanohjaukseen, pitäisi
satsata pienempiin ryhmäkokoihin, nuorten työpajoihin
ja muihin, koska me tarvitsemme sieltä suhteellisesti isomman
määrän nuoria työelämään
kuin tähänastisista ikäluokista. Näihin
nuoriin täytyy nyt panostaa.
Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jotta kehyksiin tulisi väljyyttä,
niin täytyisi tietysti puhua, miten sinne saadaan lisää tuloja.
Ja nythän on selkeästi olemassa kohde, mistä näitä tuloja
voisi saada: Meillä lehdissä julkistetaan aika
näkyvästi, kuinka pörssiyhtiöt
jakavat ennätysosinkoja, jakoivat viime vuonna, jakavat
tänä vuonna ja tulevaisuudessa, ja siellä on
melkoinen optimismi sen suhteen, että näin jatkuu.
Kun samat yritykset ovat aika pitkälle tekemässä näitä lopputilinpäätöksiä,
niin eikö siellä nyt sitten, tällä osinkoveropuolella,
olisi pelivaraa niin, että valtio ottaisi sieltä edes
johonkin näistä tänäänkin
kerrotuista asioista?
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakennehankkeeseen
lähdettiin kovalla touhakalla, ja nyt tuossa harmikseni
voin todeta, että suurimmissa hallituspuolueissa on aika
isot keskinäiset erot siinä. Ja kun katsoo tuota
kehystä, niin tässä esitetään
porkkanarahoihin jatkoa ja vähän korotusta. Mutta
mietin vaan, riittävätkö nämä sillä tavalla
jatkossa, koska nyt on aika monta hanketta jo menossa, ja jos uusia
oletetaan tulevan, niin siellähän pitää olla
aika paljon euroja lisää. Ja toiveena hallitukselle:
jospa löytyisi semmoinen hyvä paketti, jotta ei
mentäisi ihan kiville, niin kuin näyttää nyt
menevän tässä itse hankkeessa.
Sitten itse tähän kehysmenettelyyn. Mietin
sitä, onko tässä sillä tavalla
mielekkyyttä — jossakin mielessä voi
olla, vastaan jo heti itsekin — että kun eduskuntavaalit
ovat vuoden päästä ja sitten muodostetaan
uusi hallitus, jossa käydään neuvotteluja,
niin tämähän jättää sen
kuvan, jotta liikkumavaraa on vaan muutama sata miljoonaa, mitä voidaan
liikkua, ja vaalit ovat melkein turhat, eli samalla sapluunalla
menee, olipa kuka hyvänsä hallituksessa.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin kokoomuksen ja hallituspuolueiden
keskinäistä sanailua, niin mieleeni nousi kysymys,
mihin enää tarvitaan kokoomuspuoluetta, kun sen
ohjelma toteutetaan muiden puolueiden toimesta. (Välihuutoja)
Tuloveronkevennysten työllisyyttä edistävä vaikutus
perustuu kotimarkkinoiden kysynnän kasvuun. Mutta eikö sama
vaikutus olisi saatu panostamalla osa veronkevennysvarasta vaikkapa
pienimpien eläkkeiden korottamiseen tai köyhien
lapsiperheiden perhetukiin? Eikö yksi lisäeuro
kansaneläkeläiselle vaikuta aivan samalla tavoin
kuin yksi euro veronkevennyksenä suurituloiselle? Nyt on
kyllä saatu työllisyys nousuun, mutta samalla
tuloerot ovat rajusti kasvaneet ja köyhyys lisääntynyt.
Jos olisi tavoiteltu sekä köyhyyden vähentämistä että työllisyyden parantamista,
niin ehkäpä tuosta tuloveronkevennysvarasta olisi
(Puhemies koputtaa) voitu osa suunnata näiden pienimpien
etuuksien parantamiseen.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyön tavoitteen 0,7
prosenttia Suomi on asettanut itselleen ensimmäisen kerran
vuosikymmeniä sitten. Ja kun kehitysyhteistyömäärärahoja
nimenomaan mitataan suhteessa bruttokansantuotteeseen eli suhteessa
kansakunnan tuottamaan varallisuuteen, niin jo tässä mittaustavassa
itse asiassa yleinen talouskehitys on otettu huomioon, koska euromääräisesti
rahoja ei tarvitse lisätä niin paljon, jos bruttokansantuote
kasvaa hitaammin. Olen sitä mieltä, että eduskunnassa
tällä hetkellä olevilla puolueilla on
ollut jo viime vaalien alta sinänsä mahdollisuus
tehdä se sitoumus tuohon 0,7 prosenttiin, johon Suomi ja
itse asiassa tässä salissa kaikki paitsi ehkä ed.
Soinin puolue ovat pyrkineet, joten ehdottomasti ei tarvita enää lykkäystä tämän
tavoitteen saavuttamiseen, vaan siitä tulisi sopia nyt.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on eittämättä eräs
tämän hetken tärkeimmistä asioista,
ja puitelaki, joka annetaan toivon mukaan ennen kesäkautta,
on eräs tärkeimmistä laeista, ja on hyvin
merkittävää puhua hallinnosta ja palveluista,
mutta vähintään yhtä tärkeätä on tiedostaa
se, että on kysymys yhdyskuntasuunnittelusta ja rakentamisesta.
Tämä koskettaa ennen kaikkea kasvukeskuksia:
Helsingin kaupunkia ja vieressä olevia naapureita, Vantaata
lähinnä minun mielestäni, Jyväskylää ja
Jyväskylän maalaiskuntaa. Se koskettaa sillä tavalla,
että yksinkertaisesti elintila on liian pieni. Minä kerron
esimerkkinä: Jyväskylä on 100 neliökilometriä,
Jyväskylän maalaiskunta 450 neliökilometriä,
Helsinki on 185 neliökilometriä, Vantaa 240, Kuopio
yli 1 000 ja Rovaniemi yli 8 000. Minä kysyisin
ministeri Heinäluomalta:
Minkälaiset keinot hallitus aikoo tuoda puitelaissa
siltä osalta, että yksinkertaisesti kasvukeskuksissa
turvataan elintila yhdyskuntasuunnittelun (Puhemies koputtaa) ja
rakentamisen osalta?
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma
Arvoisa puhemies! Ensin tähän tulonjakokeskusteluun:
On syytä palauttaa mieleen se tosiasia, että Suomessa
on yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa maailman tasaisin
tulonjako. (Ed. Kuoppa: Siitä huolimatta tuloerot kasvavat!)
Se on se yhteiskuntapolitiikka, johon me olemme voineet hyvin laajasti
sitoutua eri hallitusten aikana, että me haluamme, että kaikki
suomalaiset pysyvät kyydissä mukana, ja toivon,
että tälle linjalle on tukea myös jatkossa.
Sitten tähän kehyksen perusajatteluun: Kehyksen
ajatteluhan lähtee siitä, että katsotaan
pidempi aika eteenpäin, katsotaan isoja kokonaisuuksia
ja sitten joudutaan tekemään valintoja. Ei päästä esittämään
joulupukin lahjalistaa. Kun kuuntelin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenvuoron,
niin siihen tarvitaan siis kyllä se lahjakkuus, mikä oli
Nkp:n viisivuotissuunnitelmia tehtäessä, että kaikki
mahdollinen laitetaan siihen ja sitten kun eivät toteudu,
pannaan tilastot näyttämään
siltä, että toteutuma on syntynyt. Rahaa on kuitenkin
aina rajallinen määrä. Joudutaan miettimään,
miten se kohdennetaan. (Ed. Uotila: 3 miljardia ylijäämää viime
vuonna!)
Jos valtionyhtiöiden myyntituloista tulee rahaa, niin
sitä ei voi syömiseen laittaa. Sen ymmärtää jokainen.
Jos myyn oman taloni, niin siitä ei tule sitä rahaa,
jolla voisi kestävästi rakentaa sukupolvien yli
elämistä. Eli valtionyhtiöiden myyntitulojen
käytön lähtökohta on ollut erittäin
järkevä ja ainut mahdollinen. Sieltä tulevaa
rahaa käytetään velan lyhentämiseen,
jolloin korkomenot laskevat. Korkomenojen laskun kautta tulee tulevaisuuteen
pelitilaa tarpeellisille hyvinvointiyhteiskuntapalveluille, ja sen
lisäksi voidaan tehdä kertaluonteisia menoja sellaisiin asioihin,
jotka vahvistavat meidän talouskasvun perustaa: liikenneinvestointeihin,
tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Tämä on tärkeä periaate
ylläpitää. Ei voi ajatella, että niillä myyntituloilla
rahoitetaan jokapäiväistä elämistä.
Jos näin tehdään, sitten me elämme
tulevien sukupolvien varassa, lastemme ja lastenlapsemme varassa.
Sitä, jos me olemme rehtejä, me emme halua tehdä. Tämän
sukupolven täytyy vastata niistä menoista, jotka
me itse olemme aiheuttaneet. Siksi on tärkeätä,
että tämä kehys osoittaa, että ensi
vuonna me voimme toteuttaa valtiontaloudessa tasapainon, (Ed. Kuosmanen:
Se on oikeaa porvaripolitiikkaa!) että me emme elä tulevien
sukupolvien varassa. Tämä on kestävää politiikkaa,
ja sen puitteissa toimien me voimme pitää huolta, että me
rakennamme myös kasvupolitiikalle vahvoja edellytyksiä.
Tässä hallituksessa, kiitos tämän
kehyspäätöksen, on tehty merkittäviä satsauksia
hyvinvointiyhteiskunnan perustaan, niin julkisiin palveluihin kuin
terveydenhuoltoon. Se 1,1 miljardin ohjelma on täysin toteutettu
sen mukaisesti, mitä alun perin luvattiin. Eli se on kaksi
kertaa enemmän kuin mitä kokoomus esitti tehtäväksi. (Ed.
Zyskowicz: Väärä tulkinta!) Siinä näkyy pieni
ero, mikä on kahden politiikan välillä,
se on kaksinkertainen, se ero.
Terveydenhoidon osalta: Me lisäämme terveydenhoitoon
tulevaa valtion rahaa. Sinne laitetaan tähän mennessä tehdyillä päätöksillä kolme
kertaa
se, mitä kokoomus oli valmis laittamaan. (Ed. Zyskowicz:
Väärä tulkinta!) — No, nämä kaikki
löytyvät mustaa valkoisella netistä.
Jokainen voi käydä ne sieltä lukemassa,
koska teidän ohjelmanne on siellä, ja olenkin
iloinen siitä, että kokoomus teki rehdisti ja
toi viime eduskuntavaaleja edeltävän keskustelun
maan pinnalle tekemällä tämän
ohjelman. Se oli palvelus koko kansakunnalle. Se oli realistinen
ohjelma, jossa ei puhuttu enää yleisistä lupauksista
ilman, että katsotaan, mitä ne tulevat maksamaan,
vaan laskettiin summat ja päädyttiin siihen noin
600 miljoonaan euroon. Tämä hallitus tosin toteutti
hiukan enemmän, koska arvioi, että siihen on varaa.
No, sitten vielä tähän tasaiseen
tulonjakoon liittyen: Tärkeä päätös
on tehty, ja sitä ei nyt parane unohtaa, että me
olemme laittaneet osingot verolle. Se kyllä toimii tulonjakomielessä oikeudenmukaisuutta
lisäävällä tavalla, ja osinkojen verotuksesta
tulevan tuoton merkitys on suurempi kuin tämän
varallisuusveropäätöksen oli.
Kuntatalous: Kyllä meidän täytyy
se tunnustaa, että täällä ei
päätetä koko kuntataloudesta. Älkää nyt,
hyvät edustajat, ottako koko vekseliä itsellenne,
koska siis siellä tarvitaan myös menokehityksen
hallintaa. Jokainen, joka katsoo ympärilleen, ymmärtää,
että ei voi olla mahdollista, että menot kasvavat
pysyvästi yli 5 prosenttia, kun tulokehitys jää kaikissa
vaihtoehdoissa tämän alle. Tässä on
tämä rakenteellinen ongelma. Hallitus on pitänyt
omat sitoumuksensa, lisännyt voimakkaasti kuntien valtionapuja,
kompensoinut kaikki veroratkaisut, joita kuntaverotukseen on tehty,
mutta senkin jälkeen kuntatalous on ahdas ja vaikeassa
tilanteessa, koska menot ovat kehittyneet näin paljon enemmän
kuin tulot. Nyt on tärkeätä saada menokehitys
hallintaan, ja sitten tullaan kuntauudistukseen. Se on aivan avain tässä onnistumisessa.
Se on aivan avain, se täytyy tehdä, sitä karkuun
ei pääse. Se edellyttää voimakasta
päätöksentekokykyä kaikilta
puolueilta ja kansanedustajilta tässä salissa
vielä tämän vuoden aikana. Kun sen teemme,
voimme tukea sitä, että menokehitys saadaan hallintaan, ja
kun sitten valtio pitää omista sitoumuksistaan kiinni,
syntyy edellytykset myös tasapainoiseen kuntatalouteen.
(Ed. Kuosmanen: Se on kokoomuksen linja aina ollut!)
Lopuksi täytyy muistuttaa kuntatalouteen liittyen,
että tässä ei ole mitään
mahdollisuutta ottaa tukasta ilmaan, ei ainakaan valtiovarainministeriä.
Nimittäin se on sama veronmaksaja, joka tämän
lystin maksaa molemmissa vaihtoehdoissa. Ei ole ihmeellistä valtion
rahaa, joka tulla tupsahtaa jostain ihan taivaasta, ja sitten pahaa
kuntaverorahaa, vaan sama veronmaksaja maksaa kunnallisverot ja
valtion verot, joten viime kädessä palataan tähän
tosiasiaan, että tulee rahaa sitten kunnallisverotuksen
kautta tai valtion kautta, niin menokehitys on pakko saada hallintaan. Sitä edellyttävät
veronmaksajat myös tältä salilta.
Sitten tullaan tuottavuuteen myös tähän
kuntauudistukseen liittyen, kun puhutaan tästä ikään
kuin tämä tuottavuusohjelma olisi joku paha tai
mörkö. Mistä meidän hyvinvointimme syntyy?
Mistä hyvinvointi syntyy? Meillä on kaksi vaihtoehtoa:
tehdä enemmän, pidempää päivää,
tai tehdä tuottavammin. Ei ole muuta jakovaraa, ei tule.
Loppu on inflaatiorahaa. Me emme varmaankaan halua sanoa, että julkisella puolella
ryhdyttäisiin tekemään pidempää päivää.
Se tuskin on ratkaisu, joten meille jää jäljelle
se tuottavuuden hyötymahdollisuus, että teemme
asioita fiksummin, paremmin, käytämme it-osaamista
paremmin hyväksi, missä julkinen puoli meillä on
jäljessä siitä, mitä yksityinen
puoli on aikaisemmin tehnyt. Me voimme sitten sanoa erikseen, että meillä julkinen
puoli on paljon parempi kuin mitä useimpien muiden maiden
julkiset sektorit ovat, että meillä on julkinen
puolikin hyvin vertailukelpoinen suhteessa siihen, mikä on
muun Euroopan tilanne, puhumattakaan muusta maailmasta. Mutta tuottavuushyötyjen
hakeminen on välttämätöntä. Täytyy
miettiä, voidaanko käyttää esimerkiksi it-osaamista,
voidaanko saada potilaskertomukset kulkemaan sähköisesti,
saadaanko reseptit kulkemaan sähköisesti. Jos
saadaan, säästyy paljon työvoimaa, joka
voidaan käyttää sinne potilaiden aitoon
auttamiseen.
Tämä sama koskee myös sisäasiainministeriön
hallinnonalaa ja myös poliisitointa. Lähdemme
siitä, että kenttäpoliisien määrä turvataan,
jotta huolehdimme ihmisten turvallisuudesta — olen ihan
varma, että niin kauan kuin ministeri Rajamäki
on sisäministerinä, hän tulee pitämään tästä huolta,
että kenttäpoliisien määrästä ei
tingitä. Mutta sitten on paljon muita mahdollisuuksia työskennellä.
Ei meillä tarvita poliiseja joka ikisessä ylinopeusvalvontatilanteessa,
voidaan käyttää kameravalvontaa esimerkiksi.
Ei poliiseja tarvitse laittaa poliisiaseman vahtimestaripalveluja
tekemään, siinä kelpaa muukin koulutus
ja vähän lyhyempi. Sekin on tuottavuustyötä.
Vankilapuolella on tärkeätä, että me
saamme aikaan ohjelman, jossa palautamme ulkomaalaiset täältä omiin
vankiloihinsa emmekä täytä ulkomaalaisilla
Suomen vankiloita. On tärkeää kehittää yhdyskuntapalvelujärjestelmää,
jotta ei kaikkia tapauksia tuoda vankiloihin.
On siis paljon asioita, joita voidaan tämän tuottavuusohjelman
merkeissä tehdä. Harmaan talouden merkeissähän
me teemme töitä, emme puhu. Me olemme panneet
poliisille lisää resursseja. (Ed. Pulliainen:
Missä se näkyy?) — Kaikki, mitä hallitus
ja valtio tekee, ei ole tässä kehyspäätöksessä.
Tämä on kehyspäätös
tulevien viiden vuoden isoille linjoille. Se ei kumoa mitenkään
sitä, että hallitus pitää kiinni
työstä harmaan talouden vähentämiseksi.
On tehty isoja satsauksia poliisiviranomaisten resursseihin, talousrikosten
selvittämiseen, ja nehän parhaillaan näkyvät.
(Ed. Pulliainen: Niin, mutta onhan se tulopuolella!) Meillä on
tullut erittäin iso osa muun muassa rakennustoiminnan harmaasta
taloudesta pintaan näiden ilmiöiden tuloksena.
Ulkomaisen työvoiman työehtojen valvontaan on luotu
uudet järjestelmät. Niitä on kolmikantayhteistyössä tämän
kevään aikana päätetty vahvistaa,
joten tämä ed. Pulliaisen oikeutettu huoli on otettu
vakavasti ja siinä ei enää puhuta, vaan
siinä tehdään.
Ed. Thors puhui tästä kouluhyvinvointikysymyksestä,
joka on aito ongelma, mitä tapahtuu kouluissa ja miten
pidämme kaikkein nuorimmat kehityksen kyydissä mukana
ja estämme syrjäytymisen. Kehyksestä näkyy,
että hallitus satsaa tähän rahaa, juuri
niitä rahoja, joita säästyy ikäluokkien
pienenemisestä johtuen. Eli käynnistämme
erityisen kouluhyvinvointiin liittyvän uudistusohjelman,
jonka tarkoituksena on varmistaa, että ei tapahdu syrjäytymistä peruskoulujen
yläasteella. Siihen liittyy sekä opetuksellista
että muuta toimintaa, ja se lähtee liikkeelle,
suunnittelutyö, välittömästi
tämän kehyspäätöksen
jälkeen.
Lopuksi: ed. Tynkkynen kysyi, miten Ruotsissa on mahdollista
asettaa tämmöisiä ympäristötavoitteita
ja lisätä näin merkittävästi
liikenneinvestointeja — siellä onkin puhdas sos.dem.
hallitus.
Oikeusministeri Leena Luhtanen
Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty
ainoastaan pari puheenvuoroa, jotka sivuavat oikeushallintoa, mutta
ajattelin, että kuitenkin on tarpeen kokonaisuuden kannalta
myös tätä hallinnonalaa hiukan valottaa.
Voisin tietysti oikeusministeriön kehystä perinteiseen
tapaan luonnehtia kireäksi, mutta sanonpa näin,
että tähän kehykseen sisältyy
kyllä myös positiivista eteenpäinmenoa.
Tässä erityisesti pyydän kiinnittämään
huomiota siihen, että rikosvahinkokorvausmäärärahoihin
tuli nyt syksyllä lain mukana edellytetty ja myös
esitetty kehyksien ulkopuolinen raha 3,7 miljoonaa euroa, joka nyt
on kirjattu tänne kehyksiin, ja toimintamenomäärärahoja
on lisätty vuositasolla yhteensä 4 miljoonaa euroa.
Nämä rahat eivät ole kaksisia, mutta
nyt on otettava huomioon se, että koko oikeushallinnon
määrärahamäärä on
pieni verrattuna moneen muuhun sektoriin. Se on kaiken kaikkiaan
vajaa 700 miljoonaa euroa, eli pienikin lisä oikein kohdennettuna
tuottaa tässä tulosta.
Tässä on puhuttu talousrikoksista. Minä olen pitänyt
hyvin tärkeänä sitä, kun poliisitoimessa on
joka tapauksessa onnistuttu lisäämään
poliisitutkinnan voimavaroja harmaaseen talouteen — nyt
ihan taannoin muun muassa tähän liiketoimintakieltoasiaan
13 poliisinvirkaa, jos oikein muistan — että koko
tämä tutkintaketju säilyisi ja koko tämä talousrikosselvittelyketju
säilyisi edes jonkunlaisena kokonaisuutena. Siitä syystä olen
pitänyt tärkeänä, että myös
meillä tuomioistuimissa, syyttäjälaitoksessa
on tätä osaamista, ja miksei myös sitten
ulosotto vaatisi myös tähän toimintaan
ammattiosaamista, mitä meillä on. Kaiken kaikkiaan
kokonaisuus huomioon ottaen tarvitaan lisäresursseja, (Puhemies
koputtaa) ja nyt ruuhkien purkuun olemme saaneet lisärahaa tuomioistuimiin,
vankeinhoidolle 2,8 miljoonaa jne. (Puhemies koputtaa)
Puhemies, eikö voi sektoriministeri myös kertoa
hiukan tarkemmin omasta sektoristaan?
Puhemies:
Ministeri, tämä on nyt yleinen debatti.
Selvä, minä jatkan myöhemmin sitten vielä oman
hallinnonalani selvitystä.
Puhemies:
Tämä on pääministerin ja
valtiovarainministerin paikka ja edustajien.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Valtiovarainministeri Heinäluoma kuulutti
tehokkuutta ja tuottavuutta. Käsittelen nyt vain yhtä tuottavuuden
alaa vähän tarkemmin, voisi useammastakin alasta
puhua.
Vuonna 2005 Suomessa oli 29 000 työkyvyttömyyseläkehakemusta
ja niistä hylättiin 6 397 hakemusta.
Siis yli 6 000 ihmistä joutui tavallaan kiertolaisen
asemaan, kun heitä hoitavat lääkärit
olivat todenneet heidät työkyvyttömiksi, mutta
eläkelaitokset olivat hylänneet heidän
hakemuksensa. Ensimmäisessä valitusasteessa noin
8 prosenttia valituksista menee läpi, ja sen jälkeen
seuraa valitus vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeudessa näitten
valitusten keskimääräinen käsittelyaika
on noin 13—14 kuukautta, mutta nyt on tullut tapauksia
ilmi, että yli 22 kuukautta on ollut eläkehakemusvalitus
vakuutusoikeudessa käsittelyssä. Siis tämä on
käsittämätöntä tehottomuutta
ja käsittämätöntä ihmisten
oikeusturvan loukkaamista. Kysymys on myöskin siitä,
onko tässä mitään järkeä,
että vuosittain yli 5 000 ihmistä jää ilman
toimeentuloa. He eivät ole työkykyisiä.
He eivät voi saada työtä. Yksikään
työnantaja ei ota henkilöä työhön,
jos hänellä on lääkärintodistus
työkyvyttömyydestä elikkä B-lausunto.
Samanaikaisesti nämä hylkäysprosentit
ovat kasvaneet. Kun vuonna 2001 yksityisellä sektorilla
hylättiin näistä uusista työkyvyttömyyseläkehakemuksista
19,1 prosenttia, niin viime vuonna hylättiin 22,9 prosenttia
työkyvyttömyyseläkehakemuksia yksityisellä sektorilla.
Kuntasektorilla on hieman parempi tilanne. Vuonna 2001 siellä hylättiin
22 prosenttia hakemuksista ja viime vuonna 21,4 prosenttia. Valtion
sektori on aivan oma lukunsa. Siellä hylättiin
17,7 prosenttia vuonna 2001 ja 13,9 prosenttia vuonna 2005.
Kun olen tätä aikaisemminkin täällä kysynyt, mistä nämä suuret
hylkäysmäärät johtuvat, niin silloinen
sosiaaliministeri Mönkäre totesi, että nämä johtuvat
siitä, että lääkärit
eivät ole asiantuntijoita, heidän koulutustaan
pitää tehostaa. Minä väitän
toista kyllä. Näitä potilaita hoitavat lääkärit
ja tohtorit, erikoisalojen lääkärit,
ovat asiantuntijoita, mutta kysymys on siitä, ovatko eläkevakuutusyhtiöitten
asiantuntijalääkärit asiantuntijoita.
He pystyvät kyllä päätöksillään
tekemään kirjoituspöydässä ihmisestä työkykyisen,
mutta he eivät pysty tätä ihmistä parantamaan,
niin että hän pystyisi työhön,
ja tässä on suuri ero. Tässä jos
missä kaivattaisiin sitä tehokkuutta. Onko järkevää pyörittää kymmenientuhansien
ihmisten joukkoa eri valitusasteissa, lautakunnissa ja epävarman
toimeentulon varassa? Kunnallinen toimeentulotukihan on heidän
viimesijainen toimeentuloturvansa. Onko varaa pyörittää ihmisiä siellä,
minkä lisäksi tämä epävarmuus
aiheuttaa uusia sairauksia, mielenterveyssairauksia jnp.? Tämä tulee
yhteiskunnalle tavattoman kalliiksi. Eläkevakuutusyhtiöt
kyllä varmasti säästävät
varoja, mutta nämä henkilöt, jotka joutuvat
näitten myllynkivien väliin, ovat todella huonossa
asemassa.
Ihmettelen myöskin sitä, että valtiolla
lääkärit ovat sitten niin paljon ammattitaitoisempia
kuin yksityisellä sektorilla, kun nämä hylkäysprosentit
ovat selvästi pienempiä. Vielä haluan
todeta sen, että näissä ei ole tapahtunut,
siis yksityisellä sektorilla eikä juuri kuntapuolella,
minkäänlaista kehitystä parempaan suuntaan,
vaan päinvastoin yksityisellä sektorilla tilanne
on huonontunut. Jos tehokkuutta halutaan, kyllä tämmöinen ongelma
pitäisi ratkaista, joka koskee, kuten totesin, kymmeniätuhansia
ihmisiä.
Matti Kauppila /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä kun olen kuunnellut
näitä valtiovarainministerin perusteita, niin
tuntuu siltä, että Kuntaliitto on nyt sitten aivan
hakoteillä. Tässä vähän siteeraan
Kuntaliiton julkilausumaa: "Hallituksen on huomioitava kuntien talousahdinko
budjettikehysriihessä." Voidaan kysyä, onko huomioitu.
"Kuntien velkaantuminen ja kuntaverojen korotukset jatkuvat tulevina
vuosina, ellei käännettä saada aikaan.
Keskeinen syy kuntien talousvaikeuksille ovat valtion kuntiin kohdistamat toimet."
Elikkä minusta siinä on nyt aika selkeä syytös
siitä, että valtio on aiheuttanut näitä kuntien
talousahdinkoja monessa kohtaa. Täällä se on
aika selkeästi kiistetty niin pääministerin
kuin valtiovarainministerinkin suusta.
Viime vuosien kompensoimattomat kunnallisverovähennykset
ovat yli 800 miljoonaa euroa, elikkä melkoinen potti. "Mikäli
vähennykset olisi korvattu kunnille viimeisten vuosien
tapaan, ei kuntien tulos olisi negatiivinen. 550 miljoonaa euroa
riittäisi nostamaan Suomen kaikkien kuntien vuosikatteet
tasolle, jolla voitaisiin kattaa poistot. Kuntatalouden ongelmat
eivät ratkea kuntien omin toimin. Kuntatalouden parantaminen
vaatii myös valtion toimenpiteitä." Ilmeisesti
kehysriihen pitäisi kumminkin olla semmoinen laajan katsannon
paikka, jossa katsotaan sekä tulot että menot,
missä voidaan venyttää. "Kuntien tehtävät
ja tulot on saatava tasapainoon." Meillähän tänä päivänä nyt
sitten näistä kehyspäätöksistä johtuu
se, että kunnathan ennakoivat nyt tästä eteenpäin
omissa kehyspäätöksissään
samalla lailla, että palveluja pitää karsia, omavastuuosuuksia
pitää nostaa, hinnoittelua pitää nostaa,
mikä täältä nyt ilmenee aika
selkeästi.
Äsken puhuttiin tuottavuudesta. Valtiokonttorillahan
on tämmöinen hanke kuin Kieku-hanke, ja täällähän
sitä sivuttiin äsken parissa puheenvuorossa ja
ministerinkin vastauksessa. Siellähän tapahtuvat
ne suurimmat työpaikkojen menetykset, jos se onnistuu valtion
kannalta oikein. Elikkä kun pistetään
palkkahallintoon erilaisia tietokoneohjelmia yhteen, niin on aivan
selvää, että sieltä työpaikkoja
häviää, taikka muutenhan julkisen sektorin
menot eivät pienene, koska ne ovat valtaosiltaan palkkamenoja.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri ehti jo täältä viuhahtaa pois,
mutta olisin noin pöytäkirjan välityksellä onnitellut
häntä kaikkien aikojen vaalikampanjan avauksesta.
Ei liene koskaan yksikään valtiovarainministeri
tai kansanedustajaehdokas näin värikkäästi
ja räväkästi lähtenyt esittämään
työpaikkojen vähentämistä omasta
vaalipiiristään seuraavan vaalikauden aikana.
Nythän sieltä lähtee tuhansia työpaikkoja,
jotka ovat aikaisemmin olleet niitä niin sanottuja varmoja
työpaikkoja, työpaikkoja, joiden on voinut valtion
budjetin perusteellakin ja virkaluettelon perusteella odottaa säilyvän.
Ja nyt ne häipyvät pois. Mutta jokainen taaplaa
tyylillään.
Tähän tuottavuushankkeeseen liittyy hyvin mielenkiintoinen
asia, jonka todistaja on Suomen eduskunta ja valiokunnat. Siis nyt
pitäisi löytyä suorastaan elmoja näihin
valtion tehtäviin, niin kuin kuuluisa kirjailija on heitä kuvannut.
Minkälainen on kokemus, kun näitä elmoja on
ministeriöihin nyt viime vuosina palkattu? Työn
taso on vaan entisestään laskenut, elikkä jossakin
on menty armottomasti pieleen. Elikkä siis toisin sanoen
tällä hetkellä ennuste tämän tuottavuusprojektin
onnistumiselle on aika alhainen, mutta jos se onnistuu, niin ei
mitään muuta kuin onnittelut vaan.
Tämän kehysselonteon linjahan on Liisan listan
mukainen, elikkä ensiksi nyt on makrovähennykset
momenteille ja pääluokkiin ja sitten sen jälkeen
tulevat budjettikohtaisesti varsinaiset leikkauslistat. Elikkä tämä on
makro-Liisan lista -politiikkaa.
Miksi tähän on ajauduttu — siis valtion
taloushan on sinänsä hoidettu aika hyvin — johtuu siitä,
että juuri se hyvinvointimarginaali, jolla siis se varsinainen
hyvinvointiyhteiskunta pidetään yllä,
siis noin 2—3 miljardia euroa, on jäänyt
tulematta elikkä niitä veroja ei ole kannettu. Tämä on
se varsinainen murheenkryyni. Tässä todistettiin
juuri muutaman ministerin suulla, että onhan sentään
tehty. On toki tehty, aivan viime aikoina — nimenomaan
kun on ollut oikein räikeitä tapauksia, jotka
ovat tulleet tietoon niin että niihin ei ole voinut olla
puuttumatta — on todella ryhdytty puuttumaan ja on sitten
saatu 50 miljoonaa euroa ja sillä tavalla valtiolle lisää tuloja.
Mutta tänä aamuna kuuntelin viimeksi perusteellista
katsausta Uudenmaan veroviraston osalta, jossa kuvaus on se, että annetaan
verotarkastustehtäviä, mutta olennaista on lukumäärä ja niin
sanotut varmat tapaukset, joissa varmasti firmojen asiat ovat kunnossa,
ja käsketään suorastaan varoa, jos näyttää olevan
harmaan talouden yrityksestä ja verovelvollisesta kysymys,
puhumattakaan mustasta taloudesta. Elikkä siis toisin sanoen
tietoisesti vältetään oikeisiin toimenpiteisiin
ryhtymistä. Se on tilanne tänä päivänä,
kuvaus tänä aamuna arkipäivän
realismista. Elikkä toisin sanoen siinä se mättää,
siinä on kysymys 2,5 miljardista eurosta saamatta jääneitä tuloja valtiolle.
Sitten kuntapuoleen. Siinä on se pointti, joka ei pääministerin äskeisestäkään
puheenvuorosta tullut ilmi, että meillä on kuntia,
jotka ovat lähestulkoon selvitystilassa taloudellisesti,
niin että vain yksi pankki niitä luotottaa. Mitä tästä seuraa?
Siitä seuraa se, että kun harkinnanvaraisia määrärahoja
pienennetään vuositasolla 20 miljoonaa euroa,
niin hävitetään se marginaali, jolla pystyttäisiin
estämään se, että todellakin
luototus loppuu. Ja jos se luototus loppuu, niin se johtaa automaattisesti
siihen, että koko julkisen sektorin reittausluokka lainamarkkinoilla
maapallolla laskee, ja se on kallis juttu. Siinä sitten
on kysymys jo korkopuolella valtavan suurista menolisäyksistä.
Susanna Haapoja /kesk:
Arvoisa puhemies! Hyvä valtiontalous vaatii pitkän
tähtäimen suunnitelmia, sen tiedämme,
ennakoitavuutta tuloissa ja menoissakin, sekä innovatiivista
ajattelua menestymisestä. Tarvitsemme linjauksia ja päätöksiä,
jotka takaavat suomalaisen yrittäjyyden kasvua, alueellistakin
hyvinvointia sekä ihmismäistä turvaa
kansalaisille. Hyvä talouspolitiikka on kaikkien hallinnonalojen
menestyvää hoitoa.
Vanhasen hallitus on yrittäjähallitus. Lukuisat veroratkaisut
ja tukipolitiikka antavat suomalaisille yrityksille ja työntekijöille
menestymisen mahdollisuuksia. Kulutuksen nostaminen ja kotitalouksien
vahva rooli on saanut tukea muun muassa kotitalousvähennyksen
myötä.
100 000 uuden työpaikan luominen on hyvässä vauhdissa.
Viime vuonna Suomeen syntyi 50 000 uutta työpaikkaa,
työllisyys kasvoi erityisesti yksityisellä sektorilla.
54 vuotta täyttäneiden pääsy
työelämään on niin ikään
saanut päätöksillään
tukea. Työllisyyspolitiikka näkyy jokaisella hallinnonalalla.
Vanhasen hallitus haluaa, että työpaikkoja on
koko Suomessa, muun muassa energiapolitiikan kautta. Myös
hallinnon alueellistaminen lisää volyymia.
Hallitus on luvannut turvata niin sanotut maaseuturahat. Lupaus
on välttämätön ja oikea. Onhan
viime kädessä kyse suomalaisesta ruoasta ja sen
saatavuudesta. Viljelijät koko Suomessa haluavat jatkaa
nykyisen kaltaista ympäristöohjelmaa. Sen toteutuminen
riippuu halustamme tukea taloudellisesti ympäristömme
terveyttä. Kyse on myös yleisesti hyväksytyn
ympäristöpolitiikan tukemisesta.
Täällä on arvosteltu hallituksen
linjaa. Lupaukseen asioiden hyvästä hoidosta ja
sen yritykseen pitää voida luottaa. Maatalouden
tulevaisuus ja viljelijän tulotaso ovat Vanhasen hallituksen
asialistalla. On selvää, että EU:n laajentuminen
vaikeuttaa maatalouspolitiikan pitkäjänteisen
linjan tekemistä. (Ed. Vistbackan välihuuto) — Jatkossa
onkin kehitettävä, ed. Vistbacka, keinoja, joilla
suomalainen maatalous ja viljelijä tietää,
mitä tapahtuu, millä aikavälillä ja
millä volyymilla. (Ed. Vistbacka: Oikein!)
Samanaikaisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikka
vaatii selkeitä toimia. Uusiutuvan energian hyödyntäminen
saa Vanhasen hallitukselta tuen kotitalouksiin saakka lämmitystapojen
muutoksen tukemisen myötä. Tarvitsemme uusia ratkaisuja.
Meidän on pystyttävä toimimaan omia voimavarojamme
hyödyntäen energiapolitiikassa, moniin energialähteisiin
turvautuen.
Arvoisa puhemies! Kuntiemme tulevaisuus puhuttaa laajasti. Vanhasen
hallitus kantaa vastuuta ja on lähtenyt toimimaan kuntien
tulevaisuuden puolesta. Oleellista on palvelujen riittävä taso
kustannustehokkaaseen hintaan koko Suomessa. Jokaisella suomalaisella
tulee olla tunne valtiosta ja kunnasta, joka pitää hänestä viime kädessä huolta.
Yksi malli ei sovi kaikille. Kuntien ja maakuntien omaan ajatteluun
tulee uskoa. Kunnissa ikäännytään
eikä verotuloja kerry aina tarpeeksi. Tästä johtuu
osittain ahdinkokin.
Tunnustettava on, että liikenne vaatii jatkossa panostuksia.
Lähivuosina teiden kunto vaatii korin jos toisenkin. On
välttämätöntä, että luvatut väylähankkeet
aloitetaan sovitussa aikataulussa.
Työvaltaisten palvelualojen arvonlisäverokantakokeilun
jatkaminen vuoteen 2010 saakka saa jatkoa ensi vuoden alusta. Parturi-
ja kampaamoalan sekä pienten korjauspalvelujen alv lasketaan
22:sta 8 prosenttiin. Päätös tukee yrittäjyyttä ja
työllistämistä.
Arvoisa puhemies! Kehysmenettely on kaikkinensa kokonaisuuden
hallintaa.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kun luki valtioneuvoston selontekoa
valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 sekä siihen
liittyvää perustelumuistiota, niin minua ei ainakaan
hymyilyttänyt yhtään, vaikka olenkin
opposition edustaja. Voin vain arvailla, millä mielin hallituspuolueiden
niin sanotut rivikansanedustajat ovat mainittuja asiapapereita lukeneet.
Näin uskon, ed. Haapoja.
Selonteossa on kieltämättä asetettu
kauniita sanoja toinen toisensa perään, siten
että jos ei tunne elämän raadollisuutta,
niin luulee kieltämättä, että kaikki
on valtakunnassa hyvin. Tämä tulee esiin mielestäni
erityisesti kohdassa, jossa puhutaan valtion henkilöstöpolitiikasta.
Sanon suoraan, että se teksti on täyttä totuuden
vääristelyä. Toivon, että arvon
ministerit menisivät kuukaudeksi, pariksi mukaan sellaiseen
työyhteisöön, jossa säästöjä on
tehty säästöjen jälkeen tuottavuuden
nimissä. Otetaan esimerkiksi vaikka toimialueet, jotka
parhaiten tunnen, eli poliisin, syyttäjän ja tuomioistuinlaitoksen.
Uskon, että ministerien silmät avautuisivat, kun
he olisivat paikan päällä, eivätkä he
ainakaan antaisi sellaisia vastauksia kuin viime aikoina olemme
saaneet kuulla.
Arvoisa puhemies! Mihin raameissa rahaa riittää?
EU:hun, kehykseen lisätään 124 miljoonaa euroa
entisten käsittämättömien summien
päälle. Tänä vuonnahan maksuina
menee budjetin mukaan suoraan 1 540 miljoonaa euroa ja
muut menot vielä päälle. Lisäksi
pohjattoman tuntuisiin kehitysyhteistyörahoihin menee lisää 66
miljoonaa euroa ensi vuonna, kun taas sisäiseen turvallisuuteen
ei mitään lisää. Oikeusministeriön hallinnonalalla
kevennetään, yhdistetään ja
karsitaan sekä yksiköitä vähennetään,
arvoisa puhemies, uskoakseni ja minun mielestäni nimenomaan
vastoin eduskunnan päätöksiä kihlakuntauudistuksen
yhteydessä. Mielestäni näillä päätöksillä ei
lisätä sisäistä turvallisuutta
eikä myöskään oikeusturvaa.
Yleisestikin valtionhallinnon henkilöstöä vähennetään
entisestään. Siinä siis hallituksen oma
osuus yhteiskuntavastuusta.
Arvoisa puhemies! Tienpito on täysin oma lukunsa. Kaikki
tietävät, että niin sanottu tiepääoma
pienenee koko ajan, kun rahat eivät riitä juuri
muuhun kuin päivittäisiin kunnostustoimenpiteisiin.
Perustienpidon parannuksista ei enää voida puhua,
ed. Haapoja, lainkaan. Tiekehyksiin tarvittaisiin vähintään
350—400 miljoonaa euroa vuosittain. Nyt liikenneturvallisuus
hoidetaan pudottamalla lisää nopeusrajoituksia
eikä teitä kunnostamalla.
Jo nykyinen tilanne vaikeuttaa maakunnissa olevien yritysten
toimintaa kuljetusten osalta. Jotenkin tuntuu siltä, ettei
hallituksessa edes tiedettäisi näistä ongelmista,
koska selonteon mukaan ensi vuodelle kertaluonteisesti säästetään
perustienpidon osalta 6 miljoonaa euroa. Se siitä hallituspuolueen
kansanedustajien lupauksesta tuolla maakunnissa.
Arvoisa puhemies! Oma lukunsa on tietysti maatalouden pääluokka.
Kun tiedetään, että maatalouden tulot
ovat viime vuosina laskeneet kolmanneksen ja viime vuonnakin 14
prosentilla, tuntuu erikoiselta, että suuren melun jälkeen
keskusta on hyväksynyt selonteon toteamuksen, että "uudesta
rahoituskaudesta 2007—2013 aiheutuvat vaikutukset viljelijöiden
tuloihin jäisivät mahdollisimman pieniksi". Mistään
euroista ei puhuta, vaikka kylvökausi on jo ovella ja päätökset
sitoutumisesta ympäristötukijärjestelmään olisi
tehtävä myös karjalannan osalta, näin
ainakin Maaseudun Tulevaisuus eilen. Vai onko todella niin, että tarkoitus
oli vain, kuten keskustapuolueen varapuheenjohtaja on kirjoituksessaan todennut,
että "nyt maakunnissa ei ole epäselvyyttä,
etteikö puolue aja peruskannattajien asioita koko voimallaan"?
Toisin sanoen tyydytään jo tässä vaiheessa
siihen tulonmenetykseen, kun tiedetään tämä jo
etukäteen. Ensin vaaditaan aivan oikeutetusti täyttä kompensaatiota
EU:n rahoituskehyksien maatalousmenetyksille, mutta mitään
muuta varmaa ei saatu kuin 10—18 miljoonan euron lisäsäästöt
asianomaisen ministeriön hallinnonalalle vuosina 2007—2011.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Suomen Pankki ennustaa bruttokansantuotteen
kasvavan tänä vuonna 3,4 prosenttia ja ensi vuonna 3
prosenttia. Valtion budjetti oli viime vuodelta 3 miljardia ylijäämäinen,
kun alun perin sen arveltiin olevan puolen miljardin luokkaa alijäämäinen.
Tämän lisäksi valtio on saanut isot osinkotulot
yhtiöistään ja muista sijoituksistaan.
Taloudellinen tilanne on siis erinomainen, ja liikkumavaraa olisi,
mutta mitä tekee hallitus?
Budjettikehykset vedetään nyt niin tiukalle, ettei
selonteosta löydy edes moneen kertaan luvattua ja odotettua
köyhyyspakettia. Täällä salissa
on puhuttu moneen kertaan siitä, kuinka köyhyys
ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet Suomessa rajusti.
Tuntuu, että kuuroille korville ovat puheet menneet. Köyhiä ei
muistettu tässä riihessä ollenkaan, vaikka
EU:n mittareittenkin mukaan meillä on yli puoli miljoonaa
köyhyysriskirajan alapuolella elävää.
Hallitus on unohtanut kokonaan tämän maan pienituloiset:
lapsiperheet, vanhukset, työttömät, pätkätyöläiset
ja eläkeläiset.
Nyt sitten täällä valtiovarainministeri
Heinäluoma kertoi, että täitä 3
miljardin ylijäämää ja yli 1
miljardin valtionyhtiöitten tuottoa ei käytetä syömiseen.
Tässä toteaisin, että kyllä voitaisiin
ainakin, jos ei muille, niin tämän maan työttömille
antaa tasokorotus. Heille ei ole annettu minkäänlaista
tasokorotusta missään vaiheessa tämän
hallituksen aikana.
Näillä kehyksillä ei myöskään
paranneta jo valmiiksi rappiolla olevia kuntapalveluita. Raimo Sailas
sanoi viime viikolla, että hänen mukaansa Suomesta
ei ole voinut puhua hyvinvointivaltiona enää 15
vuoteen. Sailaksen mukaan maata, jossa on 15 prosenttia työikäisistä työttöminä,
tukityöllistettyinä tai työttömyyseläkkeellä,
ei voida pitää hyvinvointivaltiona.
Työministeriö tiedottaa työllisyyden
taas vähän parantuneen. Hyvä niin, mutta
nyt pitäisi katsoa vähän niitten parantuneitten
lukujen taakse. Osa-aikaiset työsuhteet ja vuokratyö lisääntyvät koko
ajan. Varsinkin palvelualoilla osa-aikaiset vuokratyösuhteet
ovat ongelma. Määräaikaisuuksista ei
ole vielä päästy eroon. Suomessa mennään
nyt kovaa vauhtia kohti Amerikan-mallia: ihmiset käyvät
töissä, mutta eivät tule palkallaan toimeen.
Näistä niin sanotuista työssä käyvistä köyhistä on
täällä puhuttu paljon.
Uudet työpaikat ovat syntyneet pääasiassa palvelualoille,
kun taas teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet.
Nyt meidän pitäisi kiireesti miettiä,
miten turvataan teollisuuden ja ennen kaikkea vientiteollisuuden
mahdollisuudet toimia. Suomi elää viennistä ja
sitä kautta elävät myös kuntapalvelut.
Teollisuuden työpaikkojen väheneminen on kohtalokasta.
Arvoisa puhemies! Tie- ja ratahankkeista puhutaan usein pelkästään
suurina menoerinä. Pitäisi muistaa, että teihin
tehdyt satsaukset myös tuottavat pitemmällä aikavälillä.
Tällä hetkellä sekä Tielaitos
että Ratahallintokeskus kertovat, että näköpiirissä on
romahdus. Ratoja joudutaan sulkemaan, monilla teillä ajellaan
henkensä kaupalla. Määrärahoja
on ajettu alas niin rajusti, etteivät viranomaiset
pysty takaamaan toimivia, saati turvallisia, teitä ja ratoja.
Nyt tarvitaan lisää rahaa sekä pääteihin
että alempaan tieverkkoon. Esimerkkinä mainitsen
Nelostien, jonka kunnostamisen aloittamista pitäisi kiirehtiä.
Siinä on koko Suomea halkova tie, jota käyttävät
miljoonat suomalaiset. On se Suomelle melkoinen häpeäpilkku,
että tulevassa EU-puheenjohtajamaassa ajellaan 1960-luvulta
peräisin olevilla kuoppaisilla, vaarallisilla teillä.
Teitten kunnolla on merkitystä. Kunnon satsaus teihin ja
ratoihin antaisi potkua monelle paikkakunnalle.
Keskustapuolue esitti viime viikolla elintarvikkeitten arvonlisäveron
alentamista 10—12 prosenttiyksikköä seuraavan
hallituskauden aikana. Se on kyllä omituinen vaatimus johtavalta hallituspuolueelta.
Neljä vuotta sitten keskusta lupasi laskea ruuan arvonlisäveroa
heti, kun pääsee vallan kahvaan. Nyt sitä ollaan
siirtämässä seuraavan hallituksen vastuulle.
Kaikki tuntuu nyt siirrettävän seuraavan hallituksen
niskoille velanmaksua myöten. Miksi elintarvikkeitten arvonlisäveroa
ei lasketa? Kuka veron laskemista hallituksessa tällä hetkellä vastustaa?
Keskustan muillakin vaalilupauksilla alkaa olla kiire. Eläkeläiset
odottavat luvattua 300 euron korotusta eläkkeisiin sekä taitetun
indeksin korvaamista tasamalli-indeksillä. Myös
työttömät odottavat parannusta toimeentuloonsa.
Miksei keskustapuolue tee mitään lupauksiensa
täyttämiseksi? Tässä alkaa tulla
kiire.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olin jälleen kerran yksi niistä,
joka ei saanut vastauspuheenvuoroa. Tällä kertaa
muuten laskin ja tarkkailin ja olin ainoa, jolle arvoisa puhemies
ei myöntänyt vastauspuheenvuoroa. Olin koko debatin
ajan salissa kiltisti. Sen vuoksi muutamia kommentteja, joilla olisin
halunnut ministeri Heinäluoman puheeseen puuttua.
Hänen mukaansa politiikan ohjenuora on tulevaisuudenkin
talouden turvaaminen. Hallitus kyllä turvaakin valtiontaloutta
ja samalla poissulkee kuntien hyvinvoinnin. Mitä enemmän
tämä hallitus siirtää tehtäviään
kuntien hoidettavaksi, sitä huonommin voivat kunnat ja
sitä paremmin valtio pärjää.
Ministeri Heinäluoma myöskin sanoi, että kaikki
keinot tulee käyttää, jotta yritysten
ei tarvitsisi irtisanoa henkilöstöään.
Tämä pitäisi myös, arvoisa ministeri,
muistaa työmarkkinapöydässä — puhun
nyt ikään kuin ministeri Heinäluoma olisi
paikalla. Olette entinen ja käsittääkseni
osittain edelleen muiden töiden ohella sivutoiminen ay-juntta.
Siellä työmarkkinapöydissä voitte
istua kahdella jakkaralla, joten teillä olisi paljon keinoja
käytettäväksi myös yritysten työllistämisponnistelujen
hyväksi.
Opetuspuolella on turha tuudittautua Pisa-tutkimuksen tuloksiin.
Kyseinen tutkimus kertoo tilanteesta silloin, kun tutkimusta tehtiin.
Mikäli valtio ei käytä oppilasmäärien
supistumisesta aiheutuneita säästöjä opetukseen
ja sen kehittämiseen, tulee opetuksen taso tulevaisuudessa
laskemaan. Vaatimukset kasvavat vuosi vuodelta. Tämän
hallituksen leikkaukset opetuksesta tulevat vääjäämättä näkymään
tulevissa tutkimuksissa.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla kehyksiin
sisältyy mielenkiintoisia asioita. Veteraanipoliittisten
linjausten mukaisesti sotainvalidien laitoshoitoon pääsyn
haitta-asteraja alenee 20 prosenttiin vuonna 2008. Kuinkahan moni
veteraani ylipäätään enää pääsee
nauttimaan hoidosta, kuinka monta veteraania pärjää ikänsä puolesta
ilman hoitoa?
Lääkekorvausmenojen vuosittainen reaalikasvu
rajataan 5 prosenttiin vuosina 2008—2011. Lääkekustannukset
nousevat jatkuvasti, kun uusia, tehokkaampia lääkkeitä tulee
markkinoille. Tarkoittaako tämä siis sitä,
että uusimpia ja tehokkaampia ja siksi kalliimpia lääkkeitä ei
voida ottaa korvauskäytännöstä johtuen
käyttöön?
Suomi-neidon kädet kohmettuvat, kun suonet eivät
toimi. Miksi emme pitkällä ja miksi emme jo lyhyelläkin
tähtäimellä siirrä entistä enemmän liikenteen
veroina ja maksuina maksamia euroja takaisin suoraan liikenneinfran
hyväksi keskieurooppalaiseen tapaan, kuten esimerkiksi
Sveitsissä ja Itävallassa on tehty? Miksi tappelemme joka
vuosi verissä päin kehys- ja budjettikeskusteluissa
liikenteen rahoista, kun se tuo valtion kassaan miljardeja euroja,
joista palautuu takaisin tälle tärkeälle
alalle vain alle viidesosa? Keskustelin aiheesta kerran ed. Ahteen
kanssa, ja hän väitti, että kaikki korvamerkitty
raha on huonoa rahaa. En ymmärrä.
Kasvava eläkeläisten määrä on
haasteellinen, mutta hallitus ei anna kehyksissään
mitään tulevaisuutta tälle kansanosalle,
joka on rakentanut meille hyvinvointivaltion nimeltä Suomi,
jossa asua ja elää. Myöskin tulevaisuutemme
tekijät eli opiskelijat on hallituksen kehyksissä unohdettu tyystin.
Puhemies:
Ed. Rajala, te ette ollut ainoa, joka ei saanut puheenvuoroa äskeisessä debatissa.
Puhemiehen velvollisuutena ja oikeutena on huolehtia aikatauluista.
Iivo Polvi /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Heinäluoman esittelypuheenvuoroa
kuunnellessa syntyi se kuva, että valtakunnassa on kaikki
hyvin siitä huolimatta, että köyhien
määrä kasvaa, köyhien lukumäärä yleisesti,
samaten työssä olevien köyhien määrä.
Se työpaikkojen lisäys, mikä sinänsä on
myönteistä ja mitä korostettiin tuossa
puheenvuorossa, on syntynyt lähinnä osa-aikatyötä tekevien
työllistämisestä ja matalalla palkalla,
jolla ei tule toimeen. Sen takiahan nimenomaan työssä olevien
köyhien määrä on kääntynyt
voimakkaaseen kasvuun. En tiedä, onko se nyt erityinen
kiitoksen ja ihannoinnin aihe.
Kun 5 minuutin puheenvuorossa ei ole mahdollista kovinkaan montaa
asiaa kommentoida, niin valitsen niistä muutaman.
Kehysselonteossa on lähtökohtana melkeinpä kaikkien
niiden ministeriöiden osalta, jotka jollakin tavalla sivuavat
kuntasektorin toimintaa, selvä menojen vähennys
nimenomaan kunnille osoitettaviin valtionosuuksiin.
Jos katsotaan vaikkapa opetusministeriötä, siellä leikataan
koulurakennusten kunnossapitoon osoitettuja määrärahoja,
se on se leikkauskohde, ja tehdään jatkossa pelkästään
jälkirahoitteiseksi sekin vähä, mitä jäljelle
jää. Eli tämä on melkoinen leikkaus
nimenomaan niille kunnille, joissa koulurakennukset ovat kiireellisen
korjauksen tarpeessa kosteusvaurioiden ja muiden oppilaiden terveyttä vaarantavien
tekijöiden vuoksi, mutta korjaukset lykkääntyvät
kuntien rahoitusvaikeuksien takia, varsinkin kun valtionosuuksia
leikataan.
Sosiaali- ja terveysministeriön osalta määrällisesti
valtionosuudet kasvavat, mikä on ymmärrettävää sen
takia, että väestön ikärakenne
asettaa valtavia velvoitteita sille sektorille. Sen takia kuntien
menot kasvavat oleellisesti voimakkaammin kuin näissä arvioissa,
kun vertaillaan kuntien menorakenteen kehitystä.
Liikenne- ja viestintäministeriön osalta leikataan
tienpitoon kohdistuvia määrärahoja. Niin vaikeutetaan
liikennettä, mutta se edustaa sitä leikkauslinjaa,
mikä tässä raamissa on selvästi asetettu.
Peruspalveluohjelmasta puhuttaessa kerrotaan kuntien tilanteesta.
Vuosikatteen todetaan olevan noin 1,4 miljardia euroa. Ne ovat tietenkin
ennakkotietoja, ja lopulliset tulokset kai ovat jonkun ajan kuluttua
saatavissa. Joka tapauksessa vuosikate on suunnilleen samalla tasolla,
millä se oli edellisenä vuonna 2004, joka oli
oikeastaan lähihistorian synkin vuosi kuntatalouden vuosikatteella
mitattuna. Nyt päädytään samalle tasolle,
niin ettei erityistä kehumisen varaa minusta siinä ole.
Aivan oikein on todettu, että kuntien lainamäärä lisääntyy
noin miljardilla eurolla eli yhtä paljon kuin edellisenä vuonna.
Jos tehdään vertailu edelliseen vuoteen, vuoteen
2004, niin se oli näitä kunnallistalouden synkimpiä vuosia,
mutta sitä edeltäneet vuodet velkaantuminen oli
oleellisesti vähäisempää. Näinä vuosina
velkaantuminen kasvaa, mikä on yksi selvä selittäjä sille,
että kuntatalous on syöksymässä ja
syöksynyt, vaikka täällä useissa
puheenvuoroissa pyritään antamaan se kuva, että näillä ratkaisuilla
vahvistetaan kuntataloutta. Näinhän ei ole.
Täällä kerrotaan valtionosuuksien
kasvavan vuoteen 2011 mennessä noin 519 miljoonaa euroa.
Tämä saattaa lukuna pitää paikkansa.
Siinä on tietenkin huomioitava se, että tuohon
summaan sisältyy muun muassa 282 miljoonaa euroa sitä velanlyhennystä,
jonka tämä hallitus on velkaa kunnille ja jonka
takaisinmaksua se lykkää aina vuoteen 2008 saakka.
Eli lisäys sinänsä on verrattain vaatimaton,
kun otetaan huomioon väestön ikääntymisestä kuntasektorilla
aiheutuva palvelujen kysynnän kasvu ja siitä aiheutuvat lisääntyvät
kustannukset, jotka ovat entisestään kiihtymässä.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme eduskunnassa toistuvasti
hallituksen lakiesityksiä, jotka ikään
kuin salaa lisäävät kuntien velvoitteita.
Siksi tarvitaan uusi työkalu eli kuntavaikutusten arviointijärjestelmä,
jonka pohjalta jokaista lakiesitystä arvioitaisiin, sen vaikutuksia
kuntien talouteen. Nyt ei ole tehty näin, ja jäljet
näkyvät kuntien kurjassa taloudessa.
Valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistus
eli niin sanottu pakkolaina on suoritettava kunnille viimeistään
vuoden 2007 aikana. Miksi pitäisi kiusata kuntia viivyttämällä alle 200
miljoonan euron valtionosuuksien häntien maksamista? Eduskunta
ei saa hyväksyä valtionosuuksien taitettua indeksiä.
Ensi vuoden indeksitarkistus on tehtävä täysimääräisenä,
koska taitetut indeksit ovat aiheuttaneet viiden vuoden aikana yli
300 miljoonan euron menetykset kuntien tuloihin.
Arvoisa puhemies! Ensi vuonna Suomi siirtyy muiden EU-maiden
kanssa uudelle ohjelmakaudelle. Miksi hallitus ei ole kehyksissään
ottanut kantaa asiaan? EU:n uudet ohjelmat leikkaavat yritysten
kehittämisen ja investointien tukea niillä alueilla,
joista Suomen kansainvälinen kilpailukyky riippuu. Hallitusten
pitää poistaa investointi- ja kehittämistuilla
alueelliset rajat, niin että kaikki yritykset sijaintikunnasta
riippumatta voivat saada tukea.
Kehysehdotukset eivät sisällä lainkaan
uusia väyläinvestointeja. Miten Suomi voi
edistää kilpailukykyään, kun
logistiikan kehittämiseen ei investoida? Tiehallinnon mukaan
perustienpitoon tarvitaan 640 miljoonaa euroa, jolla määrällä kyetään
turvaamaan tiestön nykyinen kunto, toteuttamaan tieteemahankkeet
ja vastaamaan välttävästi alueellisista
investoinneista, mutta tosiasiassa perustienpidon rahoituksen tarve
on vähintään 710 miljoonaa euroa, joka
summa mahdollistaisi teiden päivittäishoidon,
tierakenteiden ylläpidon sekä liikenteen turvallisuutta
parantavia toimia. Eduskunta käsitteli juuri rautatielain
muutosta, jonka mukaan rautateiden tavaraliikenteessä voi
toimia yksittäisiä yrityksiä. Jotta tavaraliikenteen
lisääminen voidaan käytännössä toteuttaa,
tarvitaan perusradanpitoon lisää vähintään
70—100 miljoonaa euroa.
Arvoisa puhemies! Tämän vuoden syksyllä ammatillisessa
koulutuksessa ryhdytään antamaan näyttöjä.
Arvioiden mukaan vuodessa annettaisiin yli 200 000 näyttöä.
Toivottavasti hallitus on ottanut tämän kehysehdotuksessaan
huomioon. Odotan kulttuuriministeriöltä päättäväisiä toimia
ammattiin opiskelevien opintotuen nostamiseksi korkeakouluopiskelijoiden
tasolle. Ammattioppilaitosten vetovoima jää vähäiseksi, jos
mitään ei tehdä ammattiin opiskelun tukemiseksi.
Hallituksen kehysten mukaan ammattikorkeakoulujen kehittämishankerahoitusta
alennetaan 5 miljoonalla eurolla vuonna 2007, samaan aikaan kun
yliopistojen voimavaroja lisätään 20 miljoonalla
eurolla. Samalla kun yliopistojen voimavaroja lisätään,
saavat peruskoulut, ammattikoulut, lukiot ja ammattikorkeakoulut
kärsiä.
Arvoisa puhemies! Yritysverotuksen kilpailukykyä on
parannettava. Veropoistojen tulee kannustaa investointeihin, joilla
tuotannon ja palvelujen tuottavuutta lisätään.
Yritysten investointiedellytyksiä pitäisikin parantaa,
ja siksi Arvelan työryhmän esityksiä yritysverotuksen kiristämisestä ei
ole syytä toteuttaa. Perintö- ja lahjavero on
erityisen ongelmallinen sukupolven- ja omistajanvaihdoksissa. Yritysvarallisuuteen
kohdistuva perintö- ja lahjavero onkin syytä poistaa
kokonaan ensimmäisen luokan osalta, joka koskee lapsia
ja puolisoa. Tässä asiassa tarvitaan hallituksen
järkiintymistä.
Ympäristön- ja luonnonsuojelu on yhteiskuntamme
tulevaisuuden kannalta keskeisiä asioita. Hallitus vähentää 20
miljoonaa ympäristöministeriön muutenkin
minimaalisista määrära- hoista. Se
on mitä selkein viesti hallituksen linjasta. Ympäristöasiat
eivät ole hallituksen ohjelmassa.
Arvoisa herra puhemies! Valtionvelka on edelleen 55—57
miljardia euroa, velanhoitokulut noin 2 miljardia euroa. Kun kunnatkin
velkaantuvat, on tärkeätä sijoittaa suuri
osa tämän vuoden valtiontalouden ylijäämästä velan
lyhentämiseen. Lähitulevaisuus on täynnä sellaisia velvoitteita,
jotka edellyttävät valtiolta lisäpanostuksia.
Valtionvelan lyhentäminen on viisasta tulevaisuuspolitiikkaa.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä on jo aikaisemmin
viitattu näytelmään, jonka suomalaisille
viime viikolla järjestivät keskustan ja sosialidemokraattien
kansanedustajat muun puoluejohdon kanssa. Rajasin tietoisesti tuon näytelmän
näyttelijät, koska yhdeltäkään
asianomaisten puolueiden tukijalta kentällä en
ole saanut esityksestä positiivisia jälkikommentteja. Itse
pidin käsikirjoitusta ja esitystä lapsellisena kuvitelmana
siitä, että politiikassa voidaan tehdä mitä vaan
ja kansalaiset hyväksyvät sen kyllä kättentaputuksin.
Presidentti Kekkosen kuuluisaksi tullut sanonta oli "Niin on,
jos siltä näyttää". Tuota periaatetta
noudatettiin silloin sekä sisä- että ulkopolitiikassa.
Viime viikon näytelmällä haluttiin näyttää kansalle,
että keskustapuolue kantaa suurta huolta maaseudun ihmisten
elämästä. Mutta totuus on nyt luettavissa
käsiteltävästä kehyksestä. Sanatarkastihan
siinä todetaan: "Hallitus toimii neuvotteluissa EU:n komission
ja jäsenmaiden kanssa sekä päättäessään
omista ratkaisuistaan siten, että uudesta rahoituskaudesta
2007—2013 aiheutuvat vaikutukset viljelijöiden
tuloihin jäisivät mahdollisimman pieniksi." Voiko
politiikassa enää enemmän pettää tai
yrittää pettää kansalaisia?
Kommentit kentällä ovat olleet yksiselitteiset:
hallitus jatkaa maatalouden alasajoa, vaikka yrittää teatraalisin
keinoin toista kertoa. Presidentti Kekkosen sanonta pitäisikin
nyt kääntää ylösalaisin:
niin ei ole, vaikka se siltä näyttää.
Arvoisa puhemies! Välikysymyskeskustelun yhteydessä voimme
jo todeta, että punamultahallitus ei tiedosta tai halua
tiedostaa kuntien todella tukalaa tilannetta. Sama tietämättömyys
paljastuu myös esillä olevista kehyksistä.
Tosiasiassa uskon kyllä hallituksen tuntevan tilanteen, mutta
kysymys onkin poliittisesta valinnasta, joka on mielestäni
virheellinen. Kuinka voi olla mahdollista, että valtio
ei maksa tukalassa tilanteessa kamppaileville kunnille velkojaan,
vaan käyttää kuntia pankkinaan ja maksaa
velkansa muille? Tämä on juuri sitä tyyliä,
jolla sitten maailmalla kerrotaan, kuinka Suomen valtio hoitaa vastuunsa,
ja päästään tilastoissa kärkisijoille.
Niin on, ja siltä näyttää EU:sta
päin asiaa tarkasteltuna, monet varmaan toteavat.
Mutta jos hallitus vaivautuisi todella miettimään
tilannetta kuntien ja kuntalaisten kannalta, niin totuus tulisi
karusti silmien eteen. Maassamme on aivan liian paljon kuntia, jotka
eivät pysty huolehtimaan edes peruspalveluista. Sosiaali-, terveys-
ja koulutuspalvelut ovat suurissa vaikeuksissa erittäin
monissa kunnissa. Muutamat kunnat ovat ajautuneet jopa mahdottomaan
tilanteeseen, ja niiden olemassaolo tulevaisuudessa on kyseenalainen.
Eläkeläiset ovat saaneet istuvalta hallitukselta nöyryyttävän
kohtelun. Maassamme on edelleenkin lähes 300 000
työtöntä, ja yhteiskuntamme pyörii
oleellisilta osiltaan väärin päin. Sosiaalimenot
ovat suuret, ja verotulot ovat liian pienet. Köyhien määrä lisääntyy
koko ajan, vaikka hyvinvointivaltiossa elämmekin.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kaunisteleva linja paljastui hyvin
selkeästi muun muassa valtiovarainministeri Heinäluoman
ja keskustan ryhmäpuheenjohtajan Kallin puheenvuoroista. He
kehuivat korostetuin sanakääntein uusien työpaikkojen
syntymistä, mikä sinänsä on
hyvä, mutta unohtivat puhua suuresta työttömyydestä ja
työttömistä ihmisistä. Heitähän
on viisinkertainen määrä verrattuna aikaan,
jolloin tähän maahan runnottiin hätätilahallitus.
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on suuri
haaste. Se on suuri haaste meille kaikille. Onhan koko kunta- ja
palvelurakenne uudistettava perusteellisesti, mikäli palvelut
kuntalaisille aiotaan turvata. Vaikka viime viikon riitelynäytelmä päättyikin
näennäisesti onnellisesti, on selkeästi
nähtävissä, että istuva punamultahallitus
ei pysty tekemään kuntien osalta sellaisia päätöksiä,
joilla olisi positiivista merkitystä kuntien tulevaisuudelle.
Puhutaan ja puhutaan, mutta tulosta ei synny, ja kaikesta tästä jahkailusta
kärsivät kansalaiset. Toivottavasti näen
puitelain ja voin todeta, että olen ollut tätä puhuessani väärässä.
Ed. Suvi Lindén merkitään
läsnä olevaksi.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Muutama viikko sitten täällä salissa
oli käsittelyssä kokoomuksen johdolla tehty välikysymys
kuntien talousahdingosta. Hallitus on antanut kunnille edelleen
yhä uusia velvoitteita hoidettavaksi, mutta pelimerkkejä niiden
toteuttamiseen ei tahdo löytyä. Kunnat ovat joutuneet velkakierteeseen,
ja veroprosenttia nostetaan jatkuvalla tahdilla. Välikysymykseen
hallitus vastasi, että oppositio maalaa piruja seinille
ja ettei kuntien talousahdinko ole niin vakavaa. Kuten olemme voineet
tuon välikysymyskeskustelun jälkeen lukea, totuus
on kuitenkin varsin kaukana hallituksen antamasta vastauksesta.
Sen omat sisäiset muistiot antavat täysin erilaisen
mielikuvan kuntien tilanteesta. Täällä istuntosalissa meille
yritettiin vakuuttaa, että musta olisi valkoista, jos sitä vain
tiirailee tarpeeksi kauan.
Suomen tulevaisuuden suurimmat haasteet ovat säilyneet
huolimatta viime vuosina tapahtuneesta myönteisestä kehityksestä.
Elämme edelleen liian kalliisti, ja palvelurakenteemme
ovat piakkoin kestämättömällä pohjalla.
Hyvinvointivaltion säilyttämisessä on
kyse kansallisesta perinnöstä, johon meidän
kaikkien on sitouduttava erimielisyyksistä huolimatta.
Vähenevien resurssien ja kasvavien tarpeiden välinen
ristiriita on hankala, mutta ei mahdoton. Vain työllä ja
järkevällä taloudenhoidolla voimme mahdollistaa
hyvinvointivaltion säilymisen seuraaville sukupolville.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys arvonlisäveron
alentamisesta muutamalle työvoimavaltaiselle toimialalle
sekä matalapalkkatukea koskenut ratkaisu ovat työllisyyttä edistäviä toimia.
Jälkimmäinen kaipaa kuitenkin pikaista laajentamista,
jotta siitä saataisiin todelliset hyödyt esiin.
Tuo tuki erityisesti olisi pitänyt kohdentaa nuorille,
jotka tarvitsevat työtä ja työkokemuksia.
Nuorisotyöttömyytemme on koko järjestelmämme
kannalta kestämätöntä, sillä nuoren
syrjäytyminen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle
jääminen murtaa yhteisen hyvinvointimme peruskiveä.
Ihmisten tukeminen itsensä ja lähipiirinsä työllistämiseen
on edelleen parasta työllisyyspolitiikkaa. Meillä pitää tukea
uutta yrittäjyyttä ja ensimmäisen työntekijän
palkkaamista. Erityisesti yksityinen palvelusektori kaipaa lisää toimijoita.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kehykset ovat monelta osin jääneet
suureksi kysymysmerkiksi. Ensi vuoden eduskuntavaalit värittävät
koko kehysneuvotteluja ja niistä syntynyttä hallituskriisiä.
Moni ihmettelee varmasti vieläkin, mistä siinä oikein
olikaan kyse. Minulle suurimmat ihmettelyn aiheet jäivät
hallituksen väyläinvestointeja koskeneista päätöksistä.
Niissä on kyse yritysten toimintamahdollisuuksista
ja ihmisten perustarpeista. Tämänkään
hallituksen liikennepolitiikkaa ei voi pitää millään
onnistuneena. Tiehallinto on vuosikaudet vaatinut lisää rahaa tienpitoon,
mutta vaatimukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Tänä päivänä tienpidon
investointitarpeet jäävät lähes
200 miljoonaa euroa minimitasosta. Käytännössä tuo
kuilu näkyy tieliikenneonnettomuuksissa, liikennenopeuksien rajoittamisissa
ja lisääntyvissä ruuhkissa sekä väylästömme
yhä jatkuvana rappeutumisena.
Lähitulevaisuudessa liikenneongelmat Suomessa tulevat
vain kasvamaan. Esimerkiksi kaakkoisessa Suomessa raskaan liikenteen
määrä on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti. Teiden
turvallisuus on heikentynyt ja liikenne puuroutunut. Siltikään
uusia investointeja ei kyetä tekemään.
Liikenneministeriö on ollut ongelmien edessä voimaton.
Uusia tiehankkeita on ainoastaan virkamiesten pöytälaatikoissa.
Hallituksen on aika ryhdistäytyä. Hyvinvointivaltion
tulevaisuus on kyettävä turvaamaan seuraaville
sukupolville. Tämä vaatii kuntien talouksien tervehdyttämistä ja
palvelutuotannon saattamista kestävälle pohjalle.
Toimiva infra on lähtökohta yritystoiminnalle,
eikä kansallista omaisuutta tule tärvellä yhtään
enempää.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehys vuosille 2007—2011
osoittaa selkeästi, että taloudessa meillä on tällä hetkellä hyvät
näkymät. Kasvuennuste on hyvä, 3,5—3,7
prosenttia, työttömyys alenee, uusia yrityksiä syntyy,
ja ennustetaan jopa, että 30 000 uutta työpaikkaa
olisi vielä tulossa nyt kuluvan vuoden aikana. On tietenkin
syytä todeta se, että ei tämä yksistään
hallituksen ansiota ole, mutta taas toisinpäin on myöskin
selkeästi sanottava se, että kun kaksi suurta
poliittista ryhmää, keskusta ja sosialidemokraatit,
yhdessä Rkp:n kanssa ovat kantamassa vastuuta, voimme olla
tyytyväisiä, että tämän
kolmen vuoden aikana on tapahtunut selvä käänne.
Tässä on, totta kai, poliittisessa elämässä ja
yhteiskuntaelämässä onneakin mukana,
mutta me saamme nyt ainakin tällä hetkellä katsoa
myönteisesti eteenpäin.
Täällä on maalattu — totta
kai, se kuuluu opposition rooliin, edustajat Kuosmanen ja Nepponen,
näin pitääkin olla, teidän pitää moittia — että kaikki
on huonosti, ja edellisessä puheenvuorossa myöskin
ed. Vielma toi voimakkaasti esille, että siinä näytelmässä,
mikä kehysriihessä käytiin, vaan haluttiin
tehdä puhdasta politiikkaa. Kaikki kehysriihet, ed. Vielma,
ovat olleet politiikan tekoa, ja niin ne tulevat olemaan tästä eteenpäinkin.
Ennen kaikkea, kun te, ed. Vielma, otitte esille tämän
maatalouskysymyksen taas kertaalleen — tuntuu, että se
on kokoomukselle nyt niin erittäin rakas — minusta
on ihana asia, että kokoomuskin on tullut puolustamaan
vähenevää viljelijäväestöä tässä maassa.
(Ed. Vielman välihuuto) Mutta minä totean tässä sen,
että hallitus on tehnyt selkeän ratkaisun, että viljelijän
asia hoidetaan. Nämä maaseuturahat sen jälkeen,
kun tiedetään, mitä EU:lta saadaan, tullaan
hoitamaan. Täällä on ministeri Heinäluoma
todennut sen, pääministeri todennut, ja tästä on
tehty poliittinen sopimus, ja näin pitää ollakin.
Aika näyttää sitten ne eurot, mitä tulee
olemaan, ed. Vielma, mutta on turha nyt pelotella viljelijäväestöä, koska
viljelijäväestö on tyytyväinen,
että on saatu edes joku ratkaisu aikaan. Ed. Vielma, teidän täytyy
se muistaa. (Ed. Vielman välihuuto) Te selvästi
lietsotte nyt maakuntaa ja syytätte vaan keskustaa, että asioita
ei ole hoidettu. Nyt pitää pysyä asiassa,
ed. Vielma, tämän asian suhteen.
Herra puhemies! Tähän maatalouskysymykseen
haluaisin sen todeta kehyksen kannalta, että maatalouden
kehittämisen kannalta on välttämätöntä,
että Makeran rahoitusta voitaisiin nyt tulevan kehyskauden
aikana vahvistaa. Tällä hetkellähän
Makerasta menee rahoja tuommoinen 150—160 miljoonaa euroa
maatalouden investointeihin, sukupolvenvaihdoksiin ja maaseudun kehittämiseen,
mutta Makeran rahat tulevina vuosina putoavat niin nopeasti, että ellei
sinne saada lisää siirtoja, niin kyllä romahtaa
maatalouden investointien kehittäminen ja tukeminen. Tämä on
varmasti meidän kaikkien yhteinen asia, ja se kyllä tarkoittaa
sitä, että jos maatalouden rakennetta voidaan
järkiperäisesti kehittää, sinne
pitäisi saada vuosittain vähintään
tuommoinen 120—130 miljoonaa euroa. Näillä näkymin
se ei tule, ellei valtion puolelta kehittämisrahastoon
rahoja tulevina vuosina siirretä.
Yhtä tärkeää on myöskin
se, että pystyttäisiin tulevan kehyskauden aikana
turvaamaan sitten Kansallisen metsäohjelman mukainen metsien rahoitus.
Se on tavattoman tärkeää koko kansantalouden
ja maaseudun kannalta.
Sitten kolmas iso asia on — lakiesitys tultaneen aivan
muutaman viikon sisällä antamaan eduskuntaan — maatalouden
luopumistukijärjestelmän jatkaminen. Se mainitaan
myöskin täällä kehysselonteossa.
Mielestäni olisi tärkeää ja
myös järkevää, että sitä luopumistukijärjestelmää jatkettaisiin
siltä pohjalta, mitä tämä yksimielinen
toimikunta esitti, että luopumistuki-ikä säilyisi
56 vuodessa.
Herra puhemies! Kehysselonteko on tämän hallituksen
yhteisesti antama esitys, ja toivon mukaan me pystymme sitä sitten
budjettiriihessä, tämän hallituskauden
viimeisessä budjettiriihessä, vielä parantamaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.
Jan Vapaavuori /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Hallitus näyttää saavuttavan
talouspoliittisen päätavoitteensa valtiontalouden
tasapainosta vaalikauden lopulla ja päässee ainakin
lähelle toista keskeistä tavoitettaan, 100 000:ta
uutta työpaikkaa, vaalikauden aikana. Hallitusta tulee tästä vilpittömästi
onnitella. Kokoomuksen ajamat ja hallituspuolueiden itsensä kiroamat
veronalennukset ovat kiistatta osoittaneet tehonsa.
Tilanne ei kuitenkaan ole kovin valoisa. Hallituksen tavoitteet,
joihin nyt siis saatetaan päästä, ovat
eräänlaisia minimitavoitteita siitä,
mitä tällä vaalikaudella ainakin täytyy
saavuttaa, jotta isänmaa selviäisi tulevista haasteistaan.
Hallitus toteaa itse selonteossaan, että talouden kasvun
ennakoidaan hidastuvan selvästi jo keskipitkällä aikavälillä ja
että "väestön ikääntymisestä johtuen julkisen
talouden ei voida katsoa olevan pitkällä tähtäyksellä kestävällä pohjalla".
Tämä on rehellistä puhetta, mutta myös
hyvin vakavaa puhetta.
Hallitus esittää kehyksissään
146 miljoonan euron menoleikkauksia. Tämä on hyvin
oireellista, kun otetaan huomioon, että elämme
nyt poikkeuksellisen vahvan kasvun aikaa. Kaikki merkit viittaavatkin
siihen, että seuraava hallitus joutuu jatkamaan näitä säästöjä,
oli hallituksessa ketä tahansa. Vanhasen hallitus ei jätä seuraajalleen
niin hyvää perintöä kuin se
yrittää uskotella. Hallituksen perussynti on,
että se on omaa budjettiaan tasapainottaessaan siirtänyt
osan budjettiongelmistaan kahdelle muulle taholle: kunnille ja seuraavalle
hallitukselle.
Valtionhallinnon rahoitusasema oli viime vuonna noin miljardi
euroa ylijäämäinen, kuntien ja kuntayhtymien
rahoitusasema puolestaan oli samaisen noin miljardi euroa alijäämäinen. Vaikka
kuntien omassa toiminnassa onkin paljon tehostamisen varaa, olisi
väärin kuvitella, että valtio olisi yksinkertaisesti
hoitanut asiansa hyvin ja kunnat huonosti. Kiistatonta onkin, että valtiovalta
on vajailla indeksitarkistuksilla, niin sanotun pakkolainan takaisinmaksun
porrastamisella ja kustannusvaikutuksiltaan aliarvioitujen uusien
tehtävien kautta siirtänyt kunnille rutkasti sitä taloustuskaa,
joka kuuluisi valtiolle itselleen.
Poliittisen moraalin kannalta ehkä vielä huolestuttavampaa
on hallituksen innovaatio lykätä omia rasitteitaan
seuraavan hallituksen kontolle. Muutama esimerkki valaiskoon kysymystä.
Mikään aiempi hallitus ei ilmeisesti koskaan ennen
ole jaksottanut valtio—kunta-suhteeseen liittyvää kustannustenjaon
tarkistuksesta valtiolle syntyvää maksuvelvollisuutta
seuraavalle hallitukselle. Vanhasen hallitus tekee kuitenkin näin.
Lasku: 196 miljoonaa euroa. Perustuslakivaliokunta on useaan kertaan
todennut kuntien kalleusluokituksen perustuslain kannalta ongelmalliseksi.
Vanhasen hallitus on päättänyt kumota
järjestelmän vuonna 2008 eli seuraavan hallituksen
aikana. Lasku: 118 miljoonaa euroa. Kehitysyhteistyömäärärahojen
osalta hallitus on juhlallisesti julistanut tavoitteeksi 0,7 prosentin bkt-osuuden
saavuttamisen vuonna 2010. Itse hallitus on neljässä vuodessa
nostanut määrärahoja 0,08 prosenttiyksikköä eli
0,02 prosenttiyksikköä vuodessa. Jotta seuraava
hallitus pääsisi tavoitteeseen vuonna 2010, sen
pitäisi lisätä määrärahoja
kolmessa vuodessa 0,27 prosenttiyksikköä eli 0,09
yksikköä vuodessa eli yli nelinkertaistaa se kasvutahti,
johon tämä hallitus on yltänyt. Lasku:
useita satoja miljoonia, ehkä noin puoli miljardia euroa.
Hallitus on siis siirtänyt osan sille kuuluvista, niin
lain edellyttämistä kuin moraalisista, velvoitteistaan
seuraajalleen, samalla kun se edellyttää seuraajaltaan
huomattavasti itseään tiukempaa menokuria, vieläpä taloudellisesti
haastavampina aikoina.
Hallituksen selonteko perustuu myös varsin uskaliaisiin
olettamuksiin. Hallitus on itse röyhistellyt rintaansa
sillä, että se on nostanut kuntien valtionosuuksia
peräti 1,3 miljardia euroa. Hallitus lähtee kuitenkin
siitä, että vuosina 2007—2011 valtionavut
kasvavat vain 519 miljoonaa euroa eli yli puolta vähemmän
kuin tällä vaalikaudella, jolloin valtionosuuslisäykset
eivät ole onnistuneet estämään
kuntatalouden jatkuvaa kurjistumiskehitystä. Tosiasiassa
ikärakenteen muutos lisää ensi vaalikaudella
kuntien menoja ja valtionosuuksien tarvetta. Samalla hallitus kaiken
lisäksi uskottelee, että kuntatalous tervehtyisi
niin paljon, että muun muassa harkinnanvaraisia avustuksia
voidaan leikata. Vaikutelmaksi jää, että käynnissä olevalta
kunta- ja palvelurakennehankkeelta odotetaan suorastaan ihmeitä.
Hallituksen sisäistä kuntauudistuskärhämöintiä seuratessa
tämä tuntuu kuitenkin kaukaiselta utopialta, jos
edes siltä.
On kuitenkin hyvä huomata, että tiukka menokuri
seuraavan hallituksen kaudella on välttämätöntä.
Kehysselonteon laskelmat päätyvät juuri
ja juuri ylijäämäiseen valtiontalouteen.
Valtionvelkaa on kuitenkin pystyttävä selvästi
vähentämään myös lähivuosina,
liikkumavaraa ei juuri ole. (Puhemies: 5 minuuttia!) Seuraavan hallituksen
tehtävää ei tässä erittäin
haasteellisessa tilanteessa helpota nykyhallituksen taipumus siirtää omia
menoja seuraajalleen. Vielä vaikeammaksi kaikki muuttuu,
jos seuraavan hallituksen tulee vielä pelastaa suomalainen
kuntatalouskin.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani käsittelen lähinnä kysymyksiä hallituksen
köyhyyspolitiikasta, sekä kotimaisesta että kansainvälisestä.
Tuoreen Suomalaisten hyvinvointi 2006 -tutkimuksen mukaan pohjoismainen
hyvinvointivaltio natisee liitoksissaan. Tutkijoiden arvio viime
vuosien hyvinvointikehityksestä on tyly. Eriarvoisuus on
lisääntynyt, suhteellinen köyhyys on
kasvanut, ja politiikka on sirpaloitunut projekteiksi ja hankkeiksi.
Sosiaalipolitiikan näkökulmasta valittu talouspoliittinen
linja johtaa loogisesti tuloerojen ja muunkin eriarvoisuuden lisääntymiseen yhteiskunnassa.
Faktat puhuvat puolestaan. Nykymenolla pohjoismaisen hyvinvointivaltion
erityispiirteet liudentuvat, vaikka hallitus tai tasavallan presidentti
puheiden tasolla muuta väittäisi. Voi vain ihmetellä,
kuinka kauan kupla jatkaa olemassaoloaan.
Eriarvoistumiskehitys on tapahtunut aikana, jona sosiaalidemokraatit
ovat olleet keskeisesti hallitusvastuussa. Tätä samaa
retorisen tason pohjoismaisen hyvinvointivaltion ylistystä jatkoi
tänään ministeri Heinäluoma
omassa puheenvuorossaan, kun hän luokitteli Suomen ja Ruotsin
maiksi, jotka olennaisella tavalla tulonjaoltaan eroavat muista
eurooppalaisista valtioista. Tässä kohtaa hän
unohti mainita muun muassa sen, että tuloköyhyys
on Suomessa kasvanut nopeammin kuin yhdessäkään
Oecd-maassa ja Suomi on itse asiassa Ruotsin ohella myös
niitä maita, joissa tuloerot ovat kasvaneet kaikkein voimakkaimmin.
Tutkimukset osoittavat myös sen, miten eri väestöryhmien
asema on kehittynyt. Samalla kun suurin osa suomalaisista voi entistä paremmin, riskiryhmiin
kuuluvien tilanne on vaikeutunut. Riskiryhmässä ovat
työttömien lisäksi ne, joiden työsuhteet
ovat määräaikaisia tai osa-aikaisia. Lapsiperheiden
köyhyys kasaantuu yksinhuoltajaperheisiin, monilapsisiin
perheisiin ja perheisiin, joissa on aivan pieniä lapsia.
Vihreä eduskuntaryhmä on vetänyt
jo aiemmista tutkimustuloksista omat johtopäätöksensä ja
esittänyt muun muassa viime vuoden elokuussa julkaistussa
köyhyyspaketissaan minimiäitiyspäivärahan,
työmarkkinatuen ja opintotuen korottamista. Näiden
toimenpiteiden pitäisi välttämättä olla
osa myös hallituksen nyt eduskuntaan tuomaa valtiontalouden
kehystä. Se olisi nimenomaan sitä poliittiseen
tilanteeseen reagoimista, josta myös valtiovarainministeri
täällä puhui.
Vaikka Suomessa nimenomaan tuloköyhyys on kasvanut
erittäin nopeasti, köyhyys ei ole vain tulojen
niukkuutta. Se tuntuu ruumiissa huolena, epätietoisuutena
tulevaisuudesta. Köyhyyteen liittyy se, ettei ole mahdollista
suunnitella omaa tulevaisuuttaan. Köyhyys on sairastamista
ja syrjäytymistä yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Köyhyyden
pitäisi olla poliitikoille konkreettinen asia. Tulonjaon
tasaisuus, palveluiden tasa-arvoinen saavutettavuus ja köyhyys
ovat kaikki mitattavia suureita. Poliitikkojen pitäisi
kyetä selvästi kertomaan, millaisia tasoja he
tarkoittavat, kun puhuvat hyvinvointivaltiosta. Nykyiset lähinnä tahtotilaa
tai suuntaa ilmaisevat lauseet, kuten se, että puheissa
sanotaan hyvinvointivaltio, hyvinvointivaltio, hyvinvointivaltio,
eivät ole tavoitteiden asettamista. Uutispäivä Demarin kolumnit
eivät ole hallituspolitiikan ytimessä, vaan lehdissä ilmaistut
vaatimukset jäävät harhaanjohtaviksi
toiveiksi, jotka eivät tosiasiassa näy hallituksen
teoissa.
Seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan tulisi kirjata selvät
määrälliset hyvinvointitavoitteet, joihin
hallitus sitoutuu. Sen jälkeen tulisi keskustella etuuksien
tasoista ja palveluiden rahoituksesta, ja nämä voisivat
asettua tavoitteiden mukaiseen uomaan, jossa myös tällä pohjoismaisella
hyvinvointivaltiolla voisi olla selviytymisen mahdollisuudet. Kehysten
tulisi sopeutua asetettuihin poliittisiin tavoitteisiin eikä päinvastoin,
kuten tällä hallituskaudella on tapahtunut.
Arvoisa puhemies! Ottaen huomioon, ettei hallitus ole kantanut
vastuuta suomalaisesta köyhyydestä, ei ehkä ole
yllättävää, ettei se myöskään
ole ottanut vastuuta kehityspolitiikasta siten kuin tulisi. YK:n
vuosituhattavoitteet ovat sopimus, jossa eri osapuolilla on omat
velvoitteensa. Varakkaiden maiden velvollisuuksiin kuuluu osoittaa
bruttokansantulostaan 0,7 prosenttia kehitysyhteistyöhön.
Vuosituhattavoitteista ensimmäinen on äärimmäisen
köyhyyden poistaminen maailmasta. Kuten kotimainenkin köyhyys
myös tämä globaali köyhyys tuntuu
ihmisten ruumiissa nälkänä, epätoivona
omien lasten terveydestä ja väsymyksenä jaloissa,
koska vettä joutuu hakemaan kaukaa. Köyhyys ajaa
ihmisiä muuttamaan, eikä muuttoliikettä voida
kestävällä tavalla hillitä muuten
kuin kehitystä tukemalla.
Huoli Suomen vastuuttomuudesta on laajalti jaettu. Presidentti
Halonen vaati virkaanastujaispuheessaan, että nimenomaan
kehyspäätöksessä pidetään
kiinni 0,7 prosentin tavoitteesta. Eduskunnan enemmistö on
useaan kertaan vahvistanut tukensa tavoitteen toteutumiselle, ja
kansalaiset ovat olleet laajalla rintamalla aktiivisesti liikkeellä asian
puolesta. (Puhemies koputtaa: 5 minuuttia) Suomen kansainvälisen
uskottavuuden ja kehitysyhteistyön laadun varmistamiseksi eduskunnan
tulee sopia sitovasta aikataulusta, jolla 0,7 prosenttia vuonna
2010 saavutetaan.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Valtiontalouden menokehyksistä seuraaville
viidelle vuodelle keskustellaan nyt tilanteessa, jossa talouskasvu
on suotuisaa. Kokoomuksen esittämän veropolitiikan
toteuttaminen punamultahallituksen taholta on ollut omiaan lisäämään
positiivista talouskehitystä ja myös työvoiman
kysyntää. Se, että tällä hetkellä pyyhkii varsin
kohtuullisesti, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi
syytä juhlaan. Valtiontaloutta on kyettävä hoitamaan
pitkällä tähtäimellä ja
varautumalla siihen, että lähivuosien talouskasvu
sekä muut kokonaistilanteeseen vaikuttavat olosuhteet muuttuvat
huomattavasti haasteellisempaan ja vaikeampaan suuntaan. Tuleviin
haasteisiin varautumisen tulisikin nyt olla hallituksen voimavarojen
käytön kohteena eikä minkään
keskinäisten soppien, joiden jalkoihin tärkeät,
koko yhteiskuntaa ja sen tulevaisuutta koskevat asiat ovat viime
päivinä jääneet.
Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen ja 100 000
uuden työpaikan luominen on ollut nykyhallituksen keskeinen
tavoite. Se saattaa toteutua, mutta entä aika sen jälkeen?
Totuus on se, että tulevien vuosien heikentyvä talouskasvu, työllisyystilanne
ja edes jonkinlaisen kilpailukyvyn säilyttäminen
edellyttäisivät päätöksiä ja
niitä voimakkaammin edistäviä toimenpiteitä jo nyt.
Esimerkiksi teollisuuden sähköveron alentaminen
on mielestäni hallitukselta hyvä signaali teollisuuden
suuntaan, mutta ei kuitenkaan riitä vastaamaan kasvaviin
haasteisiin. Vain pitkän tähtäyksen toimilla
saadaan pysyvää hyvää aikaan.
Työn verotuksen keventämistä on ilman muuta
jatkettava. Se on hallituksen muutoin unohtamaa rakennepolitiikkaa
parhaimmillaan. Samalla kun suomalaisten ostovoima kasvaa, kiihtyy
myös talouskasvu.
Arvoisa puhemies! Peräänkuulutan voimakasta
panostusta suomalaiseen yrittäjyyteen. Se on yksi avainkysymyksistä Suomen
tulevaisuudesta puhuttaessa. Yrittäjyyden edellytysten
parantamista on jatkettava voimakkaasti. Hallitus on saanutkin joitakin
parannuksia aikaan, mutta ei se vielä riitä talouden
kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja työpaikkojen
lisäämiseksi. Uusien yritysten, varsinkaan kasvuyritysten,
määrä ei Suomessa vastaa riittävää tasoa.
Enemmistö yrittäjistä ei usko toiminnan
kasvattamisen hyödyntävän yritystä tai
yrittäjää, minkä vuoksi kasvusta
eivät ole yrittäjät edes kiinnostuneita.
Pelkästään yrittäjyysasenteiden
parantamiseen tarvitaan myös uutta potkua. Yrittäjäksi
ryhtymistä on kaikin keinoin helpotettava. Yritysten kasvuun
liittyviin riskeihin tarvitaan myös enemmän julkista panostusta.
Olen myös sitä mieltä, että esimerkiksi
arvonlisävero tulisi pieniltä, alle viiden hengen
yrityksiltä alentaa 22 prosentista 8 prosenttiin.
Arvoisa puhemies! Olen hyvin huolissani siitä, mitä tapahtuu
liikennehankkeille, tai kai pikemminkin voisi huolehtia siitä,
mitä niille ei tapahdu. Väyläverkkomme
todelliset kehittämistarpeet lienevät hyvin myös
valtioneuvoston tiedossa, joskaan euromääräisenä tarpeet
eivät budjeteissa tai valtiontalouden kehyksissä näy.
Tämä kuvaa osaltaan hallituksen kyvyttömyyttä pitkän tähtäimen
kannattaviin linjauksiin. Liikenneväyläpolitiikka
on paitsi lyhytnäköistä ja epäloogista
myös alueellisesti epäoikeudenmukaista. En esimerkiksi
tiedä, millaisesta rautalangasta E18-väylän
tarpeellisuus Loviisasta Vaalimaalle asti pitäisi valtioneuvostolle
vääntää, että jotain
tapahtuisi. Turhia tuntuvat liikenneväyläasioissa olevan
niin kansalaisten, tiehallinnon, Ratahallintokeskuksen kuin minkä muun
tahansa tahon ottamat kannat. Väylähankkeet ovat
kuitenkin niitä investointeja, jotka parantavat Suomen
kilpailukykyä, tukevat elinkeinopolitiikkaa ja elinkeinoelämää,
lisäävät turvallisuutta liikenteessä ja
luovat uusia työpaikkoja.
Arvoisa puhemies! Jo kolmen vuoden kuluttua eläkeläisiä Suomessa
on enemmän kuin lapsia. Suomalaisten ikääntyminen
aiheuttaa suuria muutoksia yhteiskunnalle, ja se myös vaatisi
erityishuomioita sekä oikeita toimenpiteitä, ennen kuin
on liian myöhäistä. Kuntien taloudellinen kurimus,
valtion kunnilta ottama pakkolaina sekä yhteensä 40
miljoonan leikkaukset terveysmäärärahoista
sekä terveydenhuollon kehittämisrahoista ovat
yhtälö, joka ei voi johtaa hyvään
lopputulokseen. Kun tähän lisätään
vielä hallituksen epäonnistunut kunta- ja palvelurakenneuudistus,
en ihmettele yhtään, jos hallitus haluaa työntää päänsä pensaaseen.
Arvoisa puhemies! Moni edellä mainittu seikka vaikuttaa
negatiivisesti erityisesti juuri vanhempien ikäluokkiemme
elämänlaatuun ja elinkustannuksiin. Eläkeläiset
yksinkertaisesti ovat Suomessa suuri ja väärin
kohdeltu kansanosa. Ymmärrystä nykyhallituksen
asenteeseen eläkeläisiä kohtaan onkin
vaikea ymmärtää. Lupauksia eläkeläisten
aseman parantamiseen kyllä tuli ennen viime vaaleja yllin
kyllin. Mikä oli vaikutus? Esimerkkinä mainittakoon,
että eläkeindeksit on kyllä yhtenäistetty,
tosin siten, että huonompi indeksi koskee nykyään
kaikkia eläkeläisiä ja myös
julkisen alan eläkkeitä. Indeksi perustuu nyt
20 prosenttia palkkaindeksiin, 80 prosenttia kuluttajahintoihin,
kun suhteen pitäisi mielestäni olla vähintään
50 prosenttia ja 50 prosenttia. Olisiko nyt vihdoinkin aika osoittaa
edes jonkinlaista kunnioitusta vuosikymmeniä hyvinvointiyhteiskuntamme
eteen uurastaneille eläkeläisille?
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä tämän
kehyskeskustelun esittelypuheenvuorossa valtiovarainministeri toi
hyvin vahvasti esille sen, että Suomessa talouden suunta
on ylöspäin ja meillä on työllisyys
vahvistunut ja yrittäjien määrä on
ennätyskorkealla ja kaiken kaikkiaan hallituksessa on tehty
hyvää työtä, hyvä kehitys
on ollut määrätietoisten ponnistelujen
tulosta eli se, mitä on saavutettu, on tehty määrätietoisesti
ponnistellen tavoitetta kohti. Näin varmasti on. Kuitenkin
me täällä näissä puheenvuoroissa
olemme nostaneet esille myös kysymystä, onko niin,
mitä ministeri myös toi esille puheenvuorossaan,
että tätä budjettikehystä on laadittu
sillä ajatuksella, että köyhyysongelma
on ollut mielessä. Mielestäni näin ei
ole. Sen vuoksi en voi yhtyä siihen viimeiseen lauseeseen,
mikä esittelypuheenvuorossa tuli, että tällä tiellä,
millä hallitus nyt on, olisi turvallista jatkaa.
Se, mikä tässä erityisesti on se
yksittäisen kansalaisen ja tietysti päättäjän
kysymys, on se, olemmeko todella sillä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan
tiellä, mitä mallia meillä on rakennettu,
voi sanoa, todella määrätietoisesti ponnistellen.
Tavoitteena on ollut, että kaikki voivat saada tasa-arvoisesti
palveluja ja oikeudenmukaisesti olla palvelujen saajina. Nyt tiedämme,
että hyvinvointiyhteiskunnassamme kuitenkin köyhyys
kasvaa, tuloerot kasvavat ja siinä joukossa, jota köyhyys
koskettaa, on hyvin monenlaisia ihmisiä. Ei voida edes
puhua, että on pelkästään eläkeläisiä,
vaan siellä on opiskelijoita, lapsiperheitä, työttömiä,
sairaita. Hyvin hyvin monesta eri ongelmista kärsivistä koostuva joukko
putoaa uudelleen ja uudelleen köyhyysloukkuun ja syrjäytyy
tästä yhteiskunnan kehityksestä, mitä me
sanomme hyvinvointikehitykseksi.
Mielestäni edellä jo ed. Sinnemäki
piti erittäin analyyttisen puheenvuoron siitä,
mitä tarkoittaa eriarvoistumiskehitys ja tuloerojen kehitys,
se tulojen jakautuminen, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu.
Todella olisi toivonut, että tätä kehysbudjettia
olisi rakennettu nimenomaan siitä näkökulmasta,
mitä Suomessa on köyhyys, mitä tarkoittaa
se, että meillä on hyvin vaikeassa tilanteessa
eläviä ihmisiä.
Erityisesti kysyn myös sitä, miksi rakennetyöttömyydelle
ei löydy ratkaisua, ei löydy toimenpiteitä,
tämän kehysbudjetin myötä. Rakennetyöttömyys
mielestäni ei ratkea tuloveronkevennyksillä eikä myöskään
pelkästään sillä koulutusrakenteella
tai niillä muutoksilla, mitä me olemme tehneet.
Me tiedämme, että rakennetyöttömyyteen
liittyy hyvin vahvasti erilaisia paljon syvempiä ongelmia,
pitkittynyt köyhyys, eli siihen liittyy mielenterveysongelmia,
päihteitä, ja niiden hoitamista tarvitaan. Jos
ajattelemme hoitotakuun onnistumista, niin tiedämme erityisesti, että siellä mielenterveysongelmiin
vastaaminen ei ole, jos katsomme taaksepäin, onnistunut,
ja myöskään tällä rahoituksella,
tällä kehyksellä, mitä nyt rakennetaan,
ei löydy siihen vastausta.
Täällä keskustelussa on nostettu
esiin, että kuntien ongelma on hyvin vakava. Valtiovarainministeri
Heinäluoma sanoi, että se on kuntien itse ratkaistava,
mutta kuitenkin sanon niin, että keskeinen syy kuntien
talousvaikeuksille ovat valtion kuntiin kohdistamat toimet. Kuntatalouden
ongelmat eivät ratkea kuntien omin toimin. Kuntatalouden
parantaminen vaatii nimenomaan valtion toimenpiteitä. Valtion
ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistamisvelka on edelleen
maksamatta. Meidän tulisi maksaa se kunnille jo ensi vuonna
vuoden 2008 sijasta. Tarkistusvelka kunnille on 185 miljoonaa euroa. Myös
vuoden 2007 valtionosuuksien indeksitarkistukseen tehdään
25 prosentin leikkaus. Mielestäni se on yksi ongelma, että nämä indeksitarkistukset
ovat tulleet leikattuina eivätkä sataprosenttisina.
Tämähän merkitsee noin 40 miljoonan euron
valtionosuusleikkauksia. Eli ei valtio voi pelkästään
sanoa, että kunnat ratkaiskoot kuntien ongelmat, ja sitä kautta
vastata näihin palvelujen laatukysymyksiin.
Toivon nimenomaan, että tässä vielä,
kun budjettikehystä rakennetaan syksyllä budjettiriihessä jne.,
voisimme löytää ratkaisua näihin,
miten hallitus vastaa ja eduskunta vastaa tähän
köyhyysongelmaan.
Jari Leppä /kesk:
Rouva puhemies! Vanhasen hallitus on aivan yksiselitteisesti
onnistunut talouspolitiikassaan erinomaisellakin tavalla. Talouskasvu
on ollut Euroopan unionin kärkeä monen vuoden
ajan. Onnistunut talouspolitiikka näkyy muun muassa jatkuvasti
vähenevänä työttömyytenä ja
hallituksen tavoitteen todennäköisenä toteutumisena
saavuttaa tuo 100 000 uuden työpaikan raja samoin
kuin työllisyysasteen tavoite.
Budjetin ulkopuolisia tuloja samoin kuin verotuloja on tullut
huomattavasti ennakoitua enemmän. Tämä antaa
mahdollisuuden kehysmenettelyn kehittämiselle, aivan niin
kuin pääministeri Vanhanen täällä totesi,
ja samoilla linjoilla oli myöskin valtiovarainministeri
Heinäluoma. Tietenkin täytyy yhtä aikaa
kehyksen kehittämisen kanssa pitää huoli
siitä, että ei vaaranneta valtiontalouden vakautta
tai luottoluokitusta, mistä on aivan aiheesta hallitus
ollut huolissaan, huolta kantanut.
Budjettikehysten ulkopuolella on tällä hetkellä merkittävä määrä työllisyysmäärärahoja.
Vastaavalla tavalla kehysten ulkopuolelle voitaisiin jättää myöskin
ennalta arvaamattomien globalisaation haittavaikutusten minimointi — esimerkkinä UPM:n
viimeaikaisen säästökuurin vaikutus tuhansien
suomalaisten työhön — sekä EU:n ennalta
arvaamattomat menolisäykset. Tästä esimerkkinä on
EU:n maatalousmaksuosuuden selkeä alentuminen laajentumisen
johdosta. Tämän seurauksena budjettikehystä joudutaan
entisestään tiukentamaan ja venyttämään,
jotta viljelijöille oikeutetusti kuuluvat maataloustuet
pystytään maksamaan. Tästä maksamisesta
on nyt olemassa hallituksen yksimielinen päätös,
hyvä näin. EU:n laajentuminen on selkeästi
koko suomalaisen yhteiskunnan asia; sitä ei saa maksattaa viljelijäväestöllä.
Väistämättä tulee mieleen,
että kun tuo UPM:n dramaattinen ilmoitus työpaikkojen
vähentämisestä tuli, siihen tartuttiin
välittömästi. Maan hallitus asetti työryhmän
ja piti ylimääräisiä istuntoja.
Lehdistö käsitteli asiaa erittäin runsain
mitoin. Täytyy muistuttaa kuitenkin siitä, että koko
EU-jäsenyyden ajan sama kehitys on vuodesta toiseen ollut
meillä maaseudulla. En ole havainnut yhtään
ylimääräistä työryhmää,
yhtään kirkuvaa otsikkoa tai muutakaan sellaista dramatiikkaa,
mitä tähän UPM:n ilmoitukseen sisältyi.
Toivottavasti tämä nyt avaa silmät
näkemään sen, että koko Suomesta
ja kaikista ammattikunnista ja väestöryhmistä on
pidettävä samanlaista huolta. Keskusta on ainakin
huolissaan aivan samalla tavalla niin UPM:n työntekijöistä,
heidän perheistään, heidän toimeentulostaan,
niistä paikkakunnista, joissa tällaisia mahdollisia
irtisanomisia tapahtuu, kuin myöskin suomalaisesta maaseudusta,
viljelijästä, ruuantuotannosta, koko elintarvikeketjusta.
Tätä samanlaista huomiota toivon myöskin
kaikilta muilta ryhmiltä.
Puhemies! Esitin, että voitaisiin harkita kehysmenettelyn
kehittämistä niin, että kehyksen ulkopuolelle
siirrettäisiin joitakin asioita. Luulenpa, että tällainen
kehysuudistus helpottaisi poliittista päätöksentekoa
eikä kehkeytyisi sellaisia kiusallisia tilanteita ja selvää viestiä EU:n
suuntaan, että Eurooppa-budjetin alennukset korvataan automaattisesti
kansallisesta budjetista.
Puhemies! Maatalouden osalta vielä sen verran, että me
vietimme 11.3. maataloustupon vuosipäivää.
Edelleenkään sitä tuporatkaisua ei ole täytäntöön
pantu. Se polttoaineveron palautus antaa aina vain odottaa itseään.
Tämä ei ole oikea tapa hoitaa sovittuja asioita.
Näyttääkin vahvasti siltä, että valtiovarainministeriö käyttää toden
totta ylivaltaa tässä maassa, niin kuin tutkija muutama
päivä sitten analysoi. Tämä luvattu
verohyvitys on nyt vihdoin viimein laitettava toimeen heti.
Puhemies! Toinen asia budjettikehysten ulkopuolella voisi olla
mittavimmat väyläinvestoinnit. Suuret väylähankkeet
ovat selkeästi pitkävaikutteisia investointeja,
joilla luodaan tasapainoisen talouskasvun edellytyksiä kaikkialla
maassa. Etelä-Savon osalta kaksi suurta liikenteen kärkihanketta
ovat Viitostien perusparantaminen ja Savonlinnan liikennejärjestelyt.
Ne ovat tyypillisesti tällaisia investointeja. Näiden
hankkeiden osalta rahoituspäätökset on
saatava pikaisesti aikaan, samoin suunnittelumääräraha
oikoradan jatkorakentamisesta Lahdesta Mikkelin suuntaan.
Hallituksen on toteutettava eduskunnan lausuman mukaisesti väyläministerityöryhmän
ensimmäisen vaiheen ehdotusten rahoitus ensi vuonna. Tähän
antaa hyvät mahdollisuudet hallituksen uusi linjaus, erinomainen
linjaus, jossa valtion myyntituloja käytetään
20 prosenttia 500 miljoonan euron yli menevästä osuudesta
aiemmin sovitun 10 prosentin sijaan liikenneinfraan sekä tutkimus-
ja kehitystoimintaan. Samoin muita rahoitusmalleja haetaan.
Puhemies! Kotimaisen uusiutuvan energian käyttöä halutaan
laajentaa. Suunta on aivan oikea niin kansantalouden kuin ilmaston
kannalta. Tarvittavien ratkaisujen on oltava riittävän
rohkeita ja riittävän nopeita, jotta saamme tästä parhaan
hyödyn joka puolelle maahan: huoltovarmuutemme kasvaa,
tuontipolttoaineriippuvuus vähenee, uusia työpaikkoja
syntyy koko maahan, teknologiavientimme vauhdittuu. Maaseudulla
uusiutuva energia tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, kehitystä ja
hyvinvointia.
Tässä yhteydessä en malta olla huomauttamatta,
kun ministeri Heinäluoma täällä totesi
vähän kehaisemalla, että Ruotsissa on
puhdas sos.dem. hallitus, että on kuitenkin hyvä,
että meillä täällä on
enemmistöhallitus, jossa keskusta on päähallituspuolueena.
Sen realismi energiapolitiikassa on aivan eri luokkaa kuin mitä se
Ruotsissa on. Ruotsissa joudutaan vähän väliä aina
perumaan entisiä puheita energiapolitiikasta ja taas uusia yhtä epärealistisia
ilmoille saatetaan. Se siitä sos.dem. enemmistöhallituksesta
ja puhtaasta sellaisesta.
Puhemies, ihan lopuksi: Tasapaino taloudessa on saavutettu ja
tavoitteet ovat aika tavalla varmasti saavutettavissa tällä vaalikaudella,
Vanhasen hallituksen ajalla. Siksi on syytä muistaa myöskin
muita tahoja, niitä tahoja, jotka täällä eivät
ole omia etujaan voimakkaasti ajamassa. Tällä tarkoitan
kaikkein pienimpien eläkkeiden saajia. Suomeen tarvitaan
takuueläkejärjestelmä. Näin
siksi, että muutoin taitaa olla mahdotonta hoitaa kaikkein
kipein ongelmamme, pienimmät eläkkeet. Noin 100 000
eläkeläisen tulotaso on niin alhainen, ettei sillä yksinkertaisesti
tulla toimeen. Siksi on nykyisen säädöspohjan
puutteellisuus korjattava ja tehtävä kohdennettu
ratkaisu kaikkein pienimpien eläkkeiden tason nostamiseksi.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämänkeväinen
kehyskeskustelu voidaan käydä hyvissä taloudellisissa
tunnelmissa. Työllisyys on kehittynyt erittäin
myönteisesti viimeiset kaksi vuotta, kun se saatiin nousu-uralle.
Tällä hetkellä, helmikuun tilastoissa,
meillä on 75 000 työllistä enemmän
kuin vuonna 2003, jolloin hallitus toimintansa aloitti. Samaten
valtiontalouden indikaattorit näyttävät
hyvältä. Itse asiassa talouskasvu on ollut nopeampaa
kuin hallituksen syntyessä uskottiin. Valtio on pystynyt
lyhentämään lainojaan, ja valtion velkaantumisaste
on alentunut. Nämä perussuureet ovat siis hyvässä mallissa.
Arvoisa puhemies! Tämä hyvä kehitys
antaakin aiheen tarkastella tuon kehysmenettelyn toimivuutta. Valtiontalouden
vakaudesta huolehtiminen on tietenkin meille kaikille äärimmäisen tärkeä tehtävä,
mutta kuten eduskunta on monessa yhteydessä todennut, nykyinen
kehysmenettely on hiukan jäykkä, tai sanoisiko,
että se on ihan suoraan sanottuna jäykkä,
eikä pelkästään, että hiukan
jäykkä.
Moneen kertaan on mainittu liikennehankkeiden budjetointimenetelmän
muuttaminen, jolla pystyttäisiin tuomaan väljyyttä kehyksiin.
Tuo myyntitulojen käyttösääntö,
josta hallitusohjelman alussa sovittiin, että 500 miljoonaa
ylittävältä osalta 10 prosenttia voidaan
käyttää kertaluonteisiin investointeihin,
nyt viimein on muutettu, hyvä niin, eli 20 prosentin käyttöosuus
tuolta osin parantaa mahdollisuuksia esimerkiksi liikenneinvestointien
suhteen kuten myös tutkimus- ja tuotekehitysmenojen kehittämistä.
Mutta, puhemies, asia, joka ei ole näistä keskusteluista
huolimatta vielä kehysmenettelyssä muuttunut,
on kehyksen sisällä olevien myönnettyjen
määrärahojen käyttäminen
toiseen tarkoitukseen, jos syystä tai toisesta niitä jää käyttämättä.
Valtiontalouden tilinpäätöksissä on
vuodesta toiseen todettu, että kehyksen sisällä myönnettyjä määrärahoja
on — pahimmillaan jopa muutamia satoja miljoonia euroja — jäänyt
käyttämättä. Nämä on
nyt sitten käytetty valtionvelan lyhennykseen, hyvä niin.
Mutta silloin kun on selvästi huomattavissa, että yhteiskunnassa
olisi tarpeita, jotka lisärahalla voitaisiin oikaista,
näitten ikään kuin ylimäärin
johonkin kohteeseen myönnettyjen rahojen siirto toiseen
kohteeseen seuraavana vuonna olisi hyvinkin perusteltua. Se ei riko
vaalikauden kokonaismenoja. Tältä osin toivon,
että kehysmenettelyä jatkossa myös kehitetään.
Puhemies! Muutamia yksittäisiä positiivisia huomioita.
On erittäin hyvä, että pientalojen lämmitysmuutosinvestoinnit
viimein saatiin valtion tuen piiriin. Olin siitä itse monien
muitten tukemana tekemässä budjettialoitetta viime
syksynä, ja nyt siis tuo asia on saatettu päätökseen
saakka. Eli kun omakotitalot muuttavat lämmitysjärjestelmänsä uusiutuvaa
energiaa suosivaksi — pellettiä, puuta muussa
muodossa tai maalämpöä — on
mahdollisuus siis jatkossa saada tähän investointiin
valtion tukea. Se on vähintäänkin kohtuullista,
koska kuluttajat ovat joutuneet sähkön ja öljyn
hinnannousun myötä kantamaan aika suurenkin osuuden
tästä energia- ja ilmastopolitiikasta. On myös
hyvä tarjota porkkanoita, joilla kuluttajat voivat omaa
energialaskuaan pienentää.
Toinen erittäin hyvä asia on tuo työvaltaisten alojen
alv-alennuskokeilu, johon nyt sitten ripeästi tartuttiin,
kun EU:ssa aiheesta sopu saatiin. Nyt meille tuli mahdolliseksi
osoittaa tuo alv-alennus kahdelle toimialalle, jotka Suomessa on
jo valittu, eli parturi-kampaamoille ja sitten tämmöisille
korjauspalveluille. Ikävää on sen sijaan
se, että EU:ssa ei saavutettu sopua henkilöstöruokaloitten
ja ravintoloitten ruokapalveluitten alv-alennuksesta. Käsittääkseni
se kaatui Saksan vastustukseen. Tämähän
oli jo hallitusohjelman alkuperäinen tavoite, että tässä asiassa olisi
edetty. Sillä olisi ollut todennäköisesti
suuremmat työllistävät vaikutukset kuin
nyt näillä parturi-kampaamo- ja korjaamoalojen
alv-alennuksilla, mutta on hyvää hallitukselta
se, että tartutaan siihen kohtaan, mikä on mahdollista,
vaikka alkuperäinen tavoite ei tuolta osin ihan toteutunutkaan.
Kehysriihessä kuumin kysymys oli EU:n rahoituskehysratkaisusta
syntyneen maaseuturahoitusvajeen paikkaaminen, joka saatiin hyvään lopputulokseen.
Hallitus yksimielisesti päätti, että nuo
menetykset viljelijöille kompensoidaan. Tässä yhteydessä on
syytä tuoda esille, että kyse on nimenomaan maatalouden
ympäristöohjelman rahoituksesta. Muut tukimuodot
on aikaisemmilla ratkaisuilla hyvinkin kiinni sidottu. Jos tässä puutetta
olisi rahoitukseen jäänyt, se olisi nimenomaan
kohdistunut ympäristöohjelman toteutukseen. Siinä taas
olisi ollut kärsijän osassa viljelijöitten
ohella suomalainen ympäristö, suomalaiset vesistöt.
Nyt rahaa on uuden ympäristöohjelman rakentamiseen
ja toteuttamiseen, toivottavasti sillä tavalla, että edelleen
mahdollisimman moni viljelijä pystyy uuteen ympäristöohjelmaan
sitoutumaan.
Arvoisa puhemies! Sana vielä tuottavuusohjelmasta,
mikä täällä on herättänyt
paljon kritiikkiä tänään. Tuottavuuden
kohentaminen on erittäin tärkeä tavoite,
ja siitä pitää pitää kiinni.
Se, että hallitus nyt perääntyi siitä kaavamaisesta mallista,
jolla puolet eläköitymisen vuoksi vapautuvista
viroista olisi jätetty täyttämättä,
on ihan viisasta reaalipolitiikkaa, mutta edelleen pitää tiukasti
pitää kiinni siitä, että valtionhallinnossakin
tuottavuutta pystytään nostamaan. Nimittäin
meillä ei kerrassaan riitä työntekijät
tulevaisuudessa julkiselle sektorille, jos pyritään
siihen, että jokainen paikka täytettäisiin.
Nimittäin 10—15 vuoden päästä oltaisiin
tilanteessa, että työmarkkinoille tulevasta ikäluokasta
peräti kaksi kolmasosaa ohjautuisi julkisen sektorin palvelukseen,
jos tuottavuus ei sillä puolen kohene, ja se on avoimessa
kansantaloudessa täysin mahdoton asia. Meillä ei
riittäisi enää työvoimaa avoimelle
sektorille, ja se rapauttaisi rahoituspohjan julkisilta palveluilta.
Siksi tuottavuusohjelma on välttämätön
ja sitä on vietävä eteenpäin,
mutta toki punniten sitä, minkälaiset mahdollisuudet eri
aloilla on ja missä kohdin tuottavuutta voidaan tehostaa
eniten palvelutason siitä kuitenkaan laskematta.
Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena kehys jatkaa sitä vakaata
talouspolitiikan linjaa, mihin on totuttu, vakaata ja tuloksellista.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kuluvalla vaalikaudella lähes
kaikkien budjettiin liittyvien selontekojen ja hallituksen esitysten
alussa on käsitelty hallitusohjelman tavoitetta 100 000
työpaikasta. Opposition puolella tätä esitettyä tavoitetta
pidettiin alussa täysin mahdottomana, utopistisena tavoitteena,
joka ei missään olosuhteissa tulisi toteutumaan.
Nyttemmin puheet ovat harventuneet. Työllisyyden kehityksessä on
päästy merkittävästi eteenpäin,
ja samalla työllisyysaste on kohonnut kohti 70 prosentin
tavoitetta. Tänä vuonna arvioidaan muodostuvan
30 000 uutta työpaikkaa. Tämän
tavoitteen on mahdollista toteutua. Monet ennusteet valtiontalouden
kehityksestä tukevat tätä tavoitetta.
Budjettikehykset luovat valtiontalouden uskottavuuden. Ensi
vuoden kehys perustuu vuoden 2003 kehyspäätökseen
vuoden 2004 tasosta, johon sitten on tehty hinta- ja kustannustasokorjaukset
sekä talousarvion rakennemuutokset. Yhtälö on
siis varsin yksinkertainen, ja liikkumavara ministeriötasolla
muodostuu sisäisistä painotuksista ja tasokorjauksien
tuomasta lisäyksestä sekä säästötoimenpiteistä,
joita eri hallinnonaloille suoritetaan.
Pienestä liikkumatilasta huolimatta hallitus on aikaansaanut
näkyviä muutoksia ja parannuksia. Työllisyyskehitystä tukevina
toimenpiteinä on tulossa kokeilu palvelualojen arvonlisäverotason
alentamisesta 22 prosentista 8 prosenttiin. Tämä parturi-
ja kampaamopalveluita sekä pieniä korjaamopalveluyrityksiä koskeva
veronalennus on tervetullut, ja odotukset kasvavat nyt sen suhteen,
tuleeko se näkymään hinnoissa, palvelujen
käytön lisääntymisessä ja
alojen yrittäjyyden kasvussa.
Energiakysymykset ovat olleet usein esillä tässä salissa.
Nyt kahdeksi vuodeksi käyttöön tuleva
pientalojen lämmitystapamuutosinvestointien tuki on tärkeä toimenpide
kotimaisen uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi.
Se tukee kestävää kehitystä.
Toisena tukimuotona on pellettivaraston rakentamisen saattaminen
investointina kotitalousvähennyksen piiriin.
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on keskeinen
hanke, joka sisältyy kehysvuosiin. Uudistuksen valmistelu
ministeriössä on loppusuoralla, ja tuloksia odotellaan
jo lähiaikoina. Itselläni on ollut mahdollisuus
seurata ja osin vaikuttaakin tämän hankkeen toteutukseen
Kuntaliiton hallituksen jäsenenä. Viime aikoina
on alkanut tuntua siltä, että yhteinen päämäärä on
tiedossa, mutta näkemykset sen toteuttamistavasta ovat
kohtuullisen yksimielisestä ilmapiiristä erkaantuneet.
Osa näkee kuntien rajapyykkien siirtelemisen parhaaksi
välineeksi turvata palvelut. Itse edustan sitä kantaa,
että palvelujen tuotantotapojen muutoksen kautta saavutetaan
paremmat tulokset, sellaiset tulokset, joilla on mahdollisuus myös
vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin, sellaiset, jotka saavutetaan alueilla
yksimielisesti. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on hanke, joka
kestää vuosia, ja paras lopputulos saavutetaan
sillä, että päätökset
on tehty selkeällä valtio-ohjauksella ja kuntatasolla
mahdollisimman yksimielisesti.
Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyksien perustelumuistiossa
huomioni kiinnittyi yhteen kohtaan. Siellä sisäasiainministeriön
hallinnonalalla esitetään poliisipiirien merkittävää vähennystä.
Paikallispoliisien piirijakoa siis laajennettaisiin ja yhteistoiminta-alueita
uudistettaisiin. Mielestäni asetetut tavoitteet ovat oikeita mutta
keinot sellaisia, että ne vaarantavat poliisipalveluiden
kohtuullisen saatavuuden. Poliisipiirien yhteistyöstä on
saatu hyviä kokemuksia. Muun muassa meillä Pohjanmaalla
piirit tekevät saumatonta yhteistyötä tarpeen
vaatiessa eikä komentosuhteissa ole ollut puutteita, kun
operaatioita on hoidettu. Piirien laajentaminen jopa maakunnallisiksi
aikaansaisi sen, että poliisit ajelisivat hälytysajojen
ulkopuolellakin kovalla kiireellä tehtävästä toiseen.
Tästä on esimerkki läänin
tasolta muutaman viikon takaa. Länsi-Suomen lääni
on iso lääni, ja sen päälliköllä oli
kiire tehtävien hoitoon läänin toiselle
reunalle tunnetuin seurauksin. Mielestäni yhteistyön
kehittäminen ja lisääminen olisi ensisijainen
keino poliisipalveluiden kehittämisessä.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Näin puheenvuoroni aluksi totean
hieman ihmetellen sen, että tämä käyty
keskustelu valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 on
hieman ollut yllättävää sikäli,
että olen odottanut oppositiolta ankaraa hyökkäystä,
mutta se, että tätä hyökkäystä ei
ole vielä kuulunut, todistanee, että hallituksen
politiikka sinänsä on ollut erittäin
onnistunutta, ja mikäli oikein tulkitsen opposition vahvat
rivit tällä hetkellä, sitä saa
tänä iltana jäädä edelleen
odottamaan.
Mutta, rouva puhemies, aloitan lyhyestä historian kertauksesta.
Kun nykyinen vaalikausi alkoi vuonna 2003, oli talouskasvu käytännössä pysähtynyt.
Se on taloudellinen tosiasia, jonka kaikki tutkimuslaitokset ovat
tunnustaneet. Verojen kevennyksillä, omilla Suomen eduskunnassa
tehdyillä toimenpiteillä ja uskolla kotimaiseen
kulutukseen saatiin kotimainen kulutus todella kasvuun, mikä sillä hetkellä auttoi
ylös positiivisen kasvun uralle. Nyt viennin kasvu on auttanut
asiassa sillä keinolla, että kotimainen kulutus
jatkuu ihan hyvällä tasolla ja vienti myös.
Vienti kasvaa hyvää vauhtia, mikä on
todiste siitä, että pystymme todella myös
valtiontaloutta ja yksityisiä talouksia paikkaamaan ja
toipumaan niistä ennen vuotta 2003 olleista hieman matalasuhdanteen
tilanteista parempaan kasvuun.
Bruttokansantuotteen kasvun on ennustettu tänä vuonna,
vuonna 2006, olevan luokkaa 3,5 prosenttia riippuen siitä,
minkä tutkimuslaitoksen tuloksia tarkastelee. Työttömyys
laskee 8 prosenttiin, ja sitten se kolmas, paljon puhuttu tavoite
100 000 uuden työpaikan saamisesta Suomeen tämän
vaalikauden aikana todennäköisesti realisoituu,
tai sillä on erittäin hyvät mahdollisuudet
realisoitua. Vaikka, totta kai, joku Voikkaan tehtaan lakkauttamiskohu
aiheutti sen, jotta tällaiset positiiviset uutiset jäävät
helposti varjoon, tämä on kylmä tosiasia,
minkä äsken sanoin.
Valtiontaloudessa oli ylijäämää vuodelta 2005,
vaikka oli ennakoitu tappiollista tulosta. Näkymät
ovat hyvät, mutta meillä on toki myös ongelmia
ja hyvien näkymien kautta ei saa ongelmia vähätellä.
Ikääntymisistä aiheutuvat kustannukset
tulevaisuudessa ja työvoiman väheneminen ovat
iso haaste suomalaiselle yhteiskunnalle. Ne eivät ole sitä vain
tässä Helsingin kaupungissa tai Pääkaupunkiseudulla
yleensä, vaan ne ovat koko Suomenniemellä iso
haaste, josta tulee ja nimenomaan pitää selvitä yhteistyöllä.
Kukaan ei siitä yksin selviä, mutta hyvällä yhteistyöllä,
virtaviivaistamalla palvelupalettia ja tehostamalla palveluita pystymme
sen tekemään. Yksin sitä ei kukaan pysty
tekemään, niin kuin totesin äsken, arvoisa
puhemies.
Pienyrityksiin tulee edelleen satsata, koska uudet työpaikat
todella piilevät näissä pienissä yrityksissä.
Hallitus on toteuttanut monta hyvää pienyrityksiin
kohdistunutta tointa tällä kuluvalla vaalikaudella,
ja siihen tulee edelleen uuden vaalikauden, uuden budjettikehyksen,
aikana panostaa vahvasti. Yritysverouudistuksen nostan esille vain
sen verran, että se oli ratkaisu, joka piti tehdä ja
jota oli pitkään haudottu edellisten hallitusten
aikana, mutta nyt se on tehty ja asia on kunnossa.
Tutkimukseen ja tuotekehitykseen tulee tulevalla kehyskaudella
vahvasti panostaa, nimenomaan näillä Suomi pärjää.
On totta kai muitakin tärkeitä aloja, mutta näihin
tuleva rahoitus tulee taata ja nimenomaan kasvavasti. Pieni maa
ei voi pärjätä bulkkituotteilla eikä massalla,
vaan se pystyy pärjäämään
laadulla ja hyvätasoisella palvelulla.
Tiet ja rautatiet ja niihin tulevat rahat on nostettava taas
ihan rohkeasti uuteen, merkittävämpään
kasvuun kuin tällä hetkellä. Hallitusohjelmaan,
tulevan hallituksen ohjelmaan, se on otettava vahvasti esille. Nyt
ei saa olla enää mitään sellaista
tilannetta, sellaista epäselvyyttä, ettei asiaa
hoidettaisi. Se on koko Suomen kansakunnalle aivan erinomaisen tärkeä asia.
Pitkien yhteyksien maassa teiden ja rautateiden hyvä kunto on
edellytys, ja sitten pitää samaan yhteyteen nostaa
myös laajakaistayhteydet. Jokainen pienyritys tarvitsee
toimivat nettiyhteydet ympäri maailmaa, ja ne eivät
toimi sitten millään isdn-yhteydellä enää,
vaan laajakaista ja sen hyvä toimivuus pitää taata
kaikille suomalaisille. Ruotsin toteuttamaa esimerkkiä voidaan
aina siteerata vaikka Suomessa, otettakoon se esimerkiksi. Siellä homma
on paljon paremmassa kunnossa. Totta kai sielläkin on ongelmia,
mutta siellä ollaan paljon, paljon pitemmällä.
Alemman tieverkon rahoihin tulee saada tulevalla vaalikaudella kehykseen
vuosittain vähintään 50 miljoonan euron
lisäys nykyisiin rahoihin. Se on minimi. Se tulee toteuttaa
empimättä ja määrätietoisesti.
Maakunnallisiin investointeihin tulee saada rahaa paljon nykyistä enemmän,
koska uudet työpaikat syntyvät maakuntiin vain
aitojen investointien kautta ja Suomihan tällä hetkellä sairastaa
eräänlaista investointilamaa. Totta kai investoidaan,
mutta ne investoinnit tulevat lähinnä suuriin
asutuskeskuksiin, suuriin kasvukeskuksiin.
Uusien työpaikkojen saanti on kuntatalouden kannalta
aivan välttämätöntä.
Kukaan ei varmasti Suomen eduskunnassa eikä missään
muuallakaan oleta, että valtionosuuksissa tulisi valtavia jättipotteja
kuntien suuntaan. Maatalouden, muiden maaseutuelinkeinojen ja niihin
oleellisesti liittyvän metsätalouden toimivuus
tulee taata kaikissa olosuhteissa. Suomi elää metsistä,
vajaa neljännes vientituloista tulee metsistä,
mutta siihen olennaisesti liittyy metsätalous ja siihen
tarvittava työvoima. Niistä ihmisistä,
jotka kasvavat maaseutuelinympäristössä,
todennäköisesti tulee metsätalouden osaajia.
Totta kai on suuntaa myös kaupungista päin metsäsektorille
töihin, mutta pääasiallinen suuntaus
on maatalouspuolelta ja maaseutukunnista. Tämä tulee
taata. Metsätaloudessa on huippuosaamista ympäri Suomea.
Otan esimerkiksi vaikka Joensuun Suomen metsäpääkaupunkina,
erittäin merkittävä osaamiskeskus tällä alalla,
jota tulee edelleen kehittää.
Tässä yhteydessä nostan väylähankkeiden kohdalla
vielä esille Kymijoen kanavointihankkeen. Ei ole mitään
järkeä siinä, että me maksamme
ulkomaille, Suomen rajojen ulkopuolelle, väylästöstä,
joka voitaisiin tehdä Suomeen. Se olisi paras ympäristöhanke,
mitä koskaan Suomen historiassa on tehty. Se toimisi tulevana
aikana seuraavat 150 vuotta, kustannus olisi noin 600 miljoonaa
euroa, ja se viiden ministeriön kohdalle jaettuna tarkoittaisi
karkeasti noin 20 miljoonan euron vuotuista panostusta. Suomen valtion
budjetissa tällaisen panostuksen esiin kaivaminen lienee
yksi helpoimpia tehtäviä.
Vähäliikenteisiin ratoihin, sen valmiina olevan
listan mukaan, jonka Liidea Osakeyhtiöt toteutti ja jonka
tutkimuksen tuloksen Ratahallintokeskus hyväksyi, osoitettu
175 miljoonaa euroa, suuruusluokassa 20 miljoonaa euroa vuodessa
kymmenelle vuodelle, ei sekään liene ylivoimainen
valtion investointi, kun se varsinkin investoidaan tulevaisuuteen.
Suomi ei pysty, niin kuin puheenvuoroni alussa sanoin, kilpailemaan massoilla
eikä suurilla määrillä, vaan
huippuosaamisella ja nimenomaan esimerkiksi metsäteollisuuden
kehittämisellä yhä pitemmälle,
mutta kuljetusreittien pitää olla kunnossa. Ilman
sitä kuljetusreittien hyvää kuntoa emme
tule toimeen, ja kun saataisiin 90 prosenttia metsäteollisuuden
tuotteista ympärivuotisen vesitiekuljetuksen piiriin, se
olisi erittäin suuri lisävauhditus Suomen metsäteollisuudelle
ja kaikelle muullekin vientiteollisuudelle. Miksi tätä keinoa
ei käytetä? Tämä keino on otettava
välittömästi käyttöön
ja jätettävä tämän
ympärillä toimiva pikkupolitikointi omaan arvoonsa.
Tämä on suomalainen hanke jos mikä, se
pitää toteuttaa.
Kuljetusyhteyksistä voisi sanoa huipputeknologian osalta
sen, että myös lentoyhteydet tarvitaan, koska
kansainväliset osaajat liikkuvat mielellään
lentämällä, ja myös lentoliikennettä on kehitettävä koko
maa huomioiden, niin kuin tähänkin asti on tehty,
vauhtia on saatava vain lisää.
Kuntien asemaan tulee saada vahvistuksia seuraavalla vaalikaudella
yhä enemmän. Se on turvattava, että jokainen
kunta pystyy asukkailleen nykyisen hallitusohjelman mukaan toteuttamaan
hyvälaatuiset palvelut kohtuullisella kustannusrasituksella,
niin kuin nykyisessä hallitusohjelmassa sanotaan. Se on
perusoikeus, joka kuuluu jokaiselle suomalaiselle, asuipa hän
sitten Utsjoella, Ilomantsissa, Helsingissä tai Vaasassa,
sillä ei saa olla mitään väliä.
Ja jokaisessa pienessä kunnassa tässä maassa
tehdään erittäin edullisia palveluita,
joita suurissa kasvukeskuksissa ei edes pystytä tekemään
tällä hetkellä. Tämäkin
olisi syytä muistaa, niin tämän vaalikauden
kuin tulevankin vaalikauden aikana. Merkittävä paikallinen
toimija, kunta, pitää säilyttää,
ja sitä tulee vahvistaa. Valtio on väestövastuussa,
ja valtion on kannettava tässä oma vastuu ottamalla esimerkiksi
elinkeinopolitiikka ja veropolitiikka sillä keinoin huomioon,
että se suosii ja vahvistaa kuntien kasvunäkymiä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi vain lyhyesti kolme asiaa. Kehysmenettely
ei saa tulla esteeksi järkevälle kehittämiselle
tässä maassa. Nimenomaan tarkoitan sitä,
että kun talouskasvu saadaan positiiviselle uralle, sieltä tulee
lisää liikkumavaraa ja siitä tulee takaisin
resursseja positiivisesti tapahtuviin investointeihin tässä maassa. Suomi
on ainoa valtio Euroopan unionissa, joka pystyy investoimaan oman
maamme kehitykseen. Muut eivät siitä takuuvarmasti
yhtään välitä. Alueellisia eroja
tasaava politiikka on otettava ehdottomasti seuraavan hallituskauden
tulevan kehyksen aikana erittäin vakavasti. Valtion tässäkin
asiassa tulee kantaa vastuu veropolitiikalla ja oikeilla investoinneilla
jokaiseen Suomen maakuntaan. Politiikalla tulee olla tähän vaikutus.
Millään ministeriön päätöksellä sitä ei tehdä.
Lopuksi, rouva puhemies, eläkepolitiikan nosto viimeiseksi
asiaksi. Ne pienet eläkkeet, mihin esimerkiksi ed. Leppä viittasi,
ovat kansallisesti semmoinen merkittävä, sanon
suoraan, häpeäpilkku, arvoisa puhemies, että tämä tulee
hoitaa kuntoon. 500 euron eläkkeellä ei kukaan
ihminen pysty elämään, ja niitä Suomessa
tällä hetkellä on yli satatuhatta ihmistä,
jotka joutuvat tämän todellisuuden kokemaan joka
päivä. Näin ei saa enää jatkua.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! "Elämän mittaan oppii,
että ellei itse melo kanoottiaan, ei liiku mihinkään."
Näin sanoi aikoinaan Katharine Hepburn, ja samaa mieltä olen siinä,
että Suomen on itse huolehdittava taloutensa kasvun turvaamisesta.
Suomen talouden näkymät ovat edelleen hyvät,
vaikka maailmantalouden kasvu jatkaakin hidastumistaan ja euroalueenkin
näkymät ovat vain kohtalaiset. Maailman mittakaavassa
näkymiä heikentävät yhä korkealla
pysyttelevä öljyn hinta ja rahapolitiikan kiristykset
euroalueella, Yhdysvalloissa ja ilmeisesti pian myös Japanissa.
Kuitenkin kasvu näyttää tasoittumisen
merkkejä eri maanosien kesken. Yhdysvalloissa kasvu on
hidastumassa, mutta euroalueella ja Japanissa kiihtymässä.
Suomen osalta voidaan todeta, että inflaatio säilyy
hitaana, talous tuntuu kasvavan potentiaalisen kasvu-uransa mukaisesti
ja työttömyysaste painuu alaspäin. Yksityinen
kulutus on säilynyt kasvun kiihdyttäjänä,
mutta vientiinkin povataan liikettä. Kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia
pitävät yllä työllisyyden parantuminen, tuloveronkevennykset,
suotuisat rahoitusmahdollisuudet sekä hyvänä säilynyt
luottamus niin tulevaisuuteen kuin Vanhasen hallituksen toimintaankin.
On muistettava, että pitkällä aikavälillä Suomen
näkymät ovat heikommat. Väestö ikääntyy, pitkäaikaistyöttömyyttä on
yhä liikaa, globalisaation mukanaan tuoma kilpailu on kovaa,
ja työvoiman saannissa alkaa olla kapeikkoja. Nämä kaikki
asiat vaativat jatkossakin toimenpiteitä, ja seuraavan hallituksen on oltava
yhtä ripeä otteissaan kuin tämä hallitus
on ollut. Valtion menopolitiikka ei voi olla löysäkätistä,
ja sukupolvien tasa-arvoisuuden nimissä on valtionvelkaa
pyrittävä vähentämään
myös tulevina vuosina.
Selonteossa todetaan, ettei edes hallitusohjelmassa vuodelle
2011 tavoitteeksi asetettu 75 prosentin työllisyysaste
pitkällä tähtäyksellä riitä turvaamaan
kasvun edellytyksiä, jollei työn tuottavuus jatkuvasti
parane sekä yksityisellä että julkisella
sektorilla. Tähän liittyy myös palvelukeskusten
perustaminen, it-toiminnan ohjaus- ja koordinointitarve sekä hankintaosaamisen
parantaminen.
Verotulot ovat noin 85 prosenttia budjetin kaikista tuloista.
Ensi vuonna valtionverotukseen liittyvien alennustoimenpiteiden
johdosta tuloveron tuotto laskee vajaat 600 miljoonaa euroa. Hallituksen
harjoittaman veropolitiikan ja siitä johtuvan myönteisen
työllisyyskehityksen, maltillisten menolisäysten
sekä ennakoitua paremman tulokehityksen johdosta valtiontalouden
ennustetaan kuitenkin olevan, kansantalouden tilinpidon käsittein,
tasapainossa vuonna 2007, kuten hallitusohjelmassa tavoiteltiinkin.
Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että kehysselonteossa
myönnetään, että toukokuun 2003 kehyspäätöksessä vuoden
2007 hallinnonaloittain jakamattoman varauksen lähtötaso
oli liian matala. Myös liikenneministeriön pääluokkaan oli
varattu riittämättömät varat.
Lisäksi tuli ylimääräinen valtion
ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistustarve perintönä edelliseltä hallitukselta.
Tämän selonteon myötä, kun mahdolliset
vuotuiset osakemyyntitulot ylittävät 500 miljoonaa
euroa, yli menevästä osasta voidaan harkinnan
mukaan aiemman 10 prosentin sijasta käyttää enintään
20 prosenttia kertaluonteisiin lisämenoihin. Näitä olisivat
lähinnä infrastruktuuri-investoinnit sekä tutkimus-
ja kehitystoiminnan edistäminen.
Kun viime vuoden budjettiriihen yhteydessä nykyinen
valtiovarainministeri niin sanotusti veti välistä,
me eteläsavolaiset toivomme hänen huomioivan tänä vuonna
ne kaksi hanketta ykköskorista, jotka ovat meidän
osaltamme toteuttamispäätöstä vailla — Valtatie
5, Lusi—Mikkeli, puuttuvat parannustyöt, ja Valtatie
14, Savonlinnan keskusta — se kun ei yksin riitä,
että liikenneministeri ymmärtää hankkeiden
tärkeyden. Selonteon maininta on toki hyvä. Sehän
sanoo, että hallitus arvioi eduskunnan asiaa koskevan lausuman
mukaisesti mahdollisuudet uusien väylähankkeiden
aloittamiseen vuosina 2007 ja 2008 päättäessään
vuoden 2007 talousarviosta. Tämä tehdään
tietysti valtiontalouden yleisen liikkumavaran puitteissa.
Etelä-Savon aluerakenne yleensäkin edellyttää varsin
laajan tieverkoston, onhan se vesistöjen pirstomaa aluetta.
Muun muassa peruselinkeinojen vahvuus, pitäen sisällään
merkittävät metsävarat, vaatii myös
toimintaedellytystensä turvaamiseksi hyvät kulkuväylät.
Matkailu ja vapaa-ajan asutuksen lisääntyminen
tuovat nekin omat paineensa teiden kuntoa ja hoitoa kohtaan. Olen
huomannut, että jossain päin Suomea tiet ovat
suoria, mäet ja mutkat puuttuvat lähes kokonaan,
ei ole runsaita vesistöalueita, jotka aiheuttavat omat
liikenneturvallisuusriskinsä siltojen kunnossapitomäärärahojen
tai rakennustarpeen lisäksi jne. Nämä kaikki
eroavaisuudet maantieteessä vaikuttavat tarpeisiimme eri
puolilla maatamme. Toivon, että ministeritkin nämä asiat muistaisivat
päätöksiä hallinnonaloillaan
tehdessään. 100 ajokilometriä Pohjanmaan
lakeuksilla on aivan eri asia kuin 100 kilometriä vaikkapa Savossa.
Tämä näkyy niin palvelujen hinnassa kuntatasolla
kuin yritysten sijoittumispäätöksissä tai
logistiikkakustannuksissakin.
Arvoisa puhemies! On merkittävää,
että yliopistojen perusrahoitusta vahvistetaan 20 miljoonalla
eurolla ensi vuonna. Suomen Akatemian tutkimusmäärärahojen
valtuutustaso nousee vuodesta 2007 vuoteen 2011 yli 44 miljoonalla eurolla.
Myös kouluhyvinvoinnin parantamiseen kohdistetaan ensi
vuonna 8 miljoonan euron lisäys. Mutta ei niin hyvää,
ettei huonoakin: oppilaitosten perustamishankkeiden valtionosuuksia
koskeva valtuus myönnetään ensi vuonna
kokonaan jälkirahoitteisena.
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle
kohdistuvat 10—18 miljoonan euron vuosittaiset säästöt
kehyskaudella ovat, toisin kuin valtiovarainministeri on kertonut
yleislinjan olleen, kohdistumassa neuvontaan ja tutkimukseen. Tämä johtuu
siitä, että suuri osa MMM:n rahoista on siten
kiinni, ettei niihin voi tehdä leikkauksia. Tässä onkin
taas eduskunnalla sormenjäljen jättämispaikka,
etteivät säästöt olisi noin
suuret. Juurihan me haluamme lisätä esimerkiksi
peltoenergian tuotantoa ja parantaa edelleen ympäristön
ja eläinten hyvinvoinnin tilaa maatiloilla, eli neuvonnan
ja tutkimuksen tarve ei ainakaan vähene.
On hyvä, että ainakin kaikki hallituspuolueet ovat
nyt sitoutuneet siihen, että EU:n uuden rahoituskauden
päätösten vaikutukset viljelijöiden tuloihin
jäisivät mahdollisimman pieniksi. Eli kun tämä asia
on hoidossa, on keskityttävä saamaan aikaan sellainen
ympäristötukiohjelma, johon maatalousyrittäjät
haluavat liittyä yhtä runsain mitoin kuin nykyiseenkin.
Myös luopumistukiesityksen jatko on saatava pikaisesti
eduskuntaan. Sosiaali- ja terveysministeriön osalta jäävät
syksyyn esitys lomapäivän lisäyksestä ja muut
lomituksen parannusehdotukset kuten toivottavasti hevostilojen lomaoikeuden
alarajan lasku.
Muuten sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan
kehyksiin sisältyy kuntien kalleusluokituksen poistaminen
vihdoinkin vuonna 2008. Tämä ilahduttaa esimerkiksi
montaa pienellä eläkkeellä toimeentulevaa.
Myös sotainvalidien laitoshoitoon pääsyn
haitta-asteraja alenee 20 prosenttiin samana vuonna. Ensi vuonna
valtionosuudet lisääntyvät reilut 250
miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen verrattuna.
Arvoisa rouva puhemies! Vihdoinkin pientalojen lämmitystapamuutosinvestoinnit
saavat tukea, vaikkakin näillä näkymin
vain tämän ja ensi vuoden ajan. Tuki kohdistuu
uusiutuvien ja vähäpäästöisten
energialähteiden käyttöönottoon. Avustusta
saa pellettilämmitykseen, maalämpöön,
aurinkokeräimiin sekä kaukolämpöön
liittymiseen silloin, kun lämmitystapa vaihtuu. Yhtä investointia
kohden avustuksen määräksi on arvioitu
700—1 000 euroa. Pellettivaraston rakentamisen
työkustannukset otetaan kotitalousvähennyksen
piiriin.
Suomenlahden öljyntorjuntaa on varauduttu edelleen
parantamaan ympäristöministeriön voimin.
Työministeriön hallinnonalalla ovat tärkeinä painopisteinä rakennetyöttömyyden
purku, syrjäytymisen ehkäisy ja osaavan työvoiman
saatavuuden varmistaminen. Suomi osallistuu alv-kokeiluun kampaamo-
ja parturipalveluiden sekä pienten korjauspalveluiden osalta.
Näissä arvonlisäverokanta laskee 22 prosentista
8 prosenttiin ensi vuoden alusta. Toivottavasti tämä näkyy työllistymisessä ja
palveluiden hinnoissa ja sitä kautta tulovirroissa.
Arvoisa rouva puhemies! Vierailtuani juuri ratsupoliisien talleilla
tuolla Ruskeasuolla haluan tässä tuoda myös
terveiset sisäministeri Rajamäelle. Siellä on
menossa huomenna yksi hevonen lopetettavaksi ja tarve olisi saada
uusi sinne tilalle, mutta rahoja ei kuulemma tänä vuonna enää ole.
Lisäksi ratsupoliiseissa on kolmen henkilön vaje.
Siellä on 12 ratsupoliisin sijasta vain 9 työntekijää,
mikä tietenkin rajoittaa toimintaa. Tämä on
tietysti Helsingin poliisilaitoksen alainen asia, mutta toisaalta
myös tällainen poliisin imagokysymys ja sikäli
myös ministeriä kenties kiinnostava asia. Ratsupoliisithan
tuovat poliisin lähelle kansalaisia. Ja niin, oli siellä vapaana myös
leikatun, ulkotöihin tottuneen tallikissan paikka!
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Kansantaloustieteilijä Markus Jäntti
esitti Helsingin Sanomissa näkemyksensä siitä,
että valtiovarainministeriö ja erityisesti sen
virkamiehet ovat kovasti niskan päällä,
kun tehdään merkittäviä talouspoliittisia
ratkaisuja ja budjettipäätöksiä perustuen
valtiovarainministeriön virkamiesten hänen mielestään
lähes kyseenalaistamattomiin lähtökohtatietoihin.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Markus
Jäntti esittää tämän
näkemyksensä ja huolestumisensa valtiovarainministeriön
eräänlaisesta ylivallasta suhteessa yleiseen talouspolitiikkaan.
Mielestäni tämä antaa meille kyllä ajattelemisen
aihetta.
Valtiovarainministeriön merkittäviä ohjauskeinoja
ovat nimenomaan kehyspäätökset, joiden
konkreettisia sisältöjä me täällä tänään
käsittelemme, ja sitten erilaiset tuottavuushankkeet, tuottavuusohjelma.
Olen kuitenkin ollut panevinani merkille, että valtiovarainministeriön
näkemykset tuottavuutta parantavista toimista ovat kohtuullisen
mielenkiinnottomia ja aika mekaanisiakin. Peräänkuuluttaisin
sitä, että niin kauan kuin tällaisia
tuottavuusohjelmia tehdään, todella arvioitaisiin
sitä, mikä saa esimerkiksi valtion henkilöstön
antamaan parhaansa ja minkälaisia uudenlaisia ohjauskeinoja
voitaisiin ottaa käyttöön, jotta esimerkiksi
ennalta ehkäistäisiin tulevaisuudessa aiheutuvia
menoja. Olen täysin vakuuttunut siitä, että valtionhallinnossakin
on aivan liian vähän kiinnitetty huomiota hyvän
johtamisen merkitykseen, siihen, että se on avain erilaisiin
uusiin innovaatioihin.
Haluaisin tässä yhteydessä ilmaista ärtymykseni
tästä uudesta eliittiluokasta, joka valtionhallintoon
on perustettu, eli poliittisista valtiosihteereistä. Oli
miellyttävää lukea kohta eläkkeelle jäävän
kansliapäällikkö Juhani Korpelan näkemyksiä siitä,
kuinka nyt menossa on tällainen toinen, 70-luvun jälkeen
ehkä rajuin puoluepolitisoimisen aalto hallinnon huipputasolla.
Täytyy sanoa, että minuakin ärsyttää,
kun tällainen nuori märkäkorvakloppi
tulee suureen valiokuntaan kertomaan, mitä Suomi aikoo
tulevalla viikolla esittää Euroopan unionin ministerineuvoston
kokouksessa. Ei todellakaan ole hyvä, että on
luotu tällainen uusi luokka. Se voi suorastaan estää hyvää johtamista
ministeriöissä. Mielestäni oli virhe
myöskin se, että poliittisille valtiosihteereille annettiin
esittelyoikeus valtioneuvoston kokouksiin. Kyse on todella usein
aika kokemattomista ihmisistä, joita enemmän tai
vähemmän läpinäkyvin kriteerein
halutaan nostaa puolue-eliittiin, ja näin on sitten tie
aivan huipulle auennut.
Arvoisa puhemies! Jos mietitään uudenlaisia johtamis-
ja ohjauskeinoja, niin Hollannista on mielenkiintoinen esimerkki.
Siellä nimittäin poliittiset puolueet laativat
vaaliohjelmansa hyvinkin yksityiskohtaisesti, ja sitten valtion
virasto, eräänlainen meidän Tilastokeskustamme
vastaava suunnittelutoimisto, arvioi näiden vaaliohjelmien
kustannusvaikutuksia, mutta varmaan myöskin yleisemmin
niiden vaikutuksia, ja tällä tavalla ikään
kuin poliittiset puolueet saavat jossain määrin
sellaisia resursseja, jotka meillä Suomessa ovat lähinnä valtionhallinnon
ja varmasti erityisesti valtiovarainministeriön omaisuutena. Tällaista
poliittista johtamista mielestäni Suomeenkin tarvittaisiin.
Tällä tavalla puolueiden välille saataisiin
paljon konkreettisempaa ja rehellisempää keskustelua
erilaisten vaalilupausten todellisista vaikutuksista.
Peräänkuuluttaisin myös sen tyyppisiä voimakkaampia
ohjauskeinoja kuin esimerkiksi erilaisten vaikutusarviointien syventämistä.
Mieleeni jäi, että Stakesin tutkimusprofessori
Matti Rimpelä sanoi hiljattain, että Suomessa
itse asiassa kunnat ovat ajautuneet epätoivoiseen tilanteeseen,
jossa lähinnä vain koetetaan hillitä eräänlaisia
häiriökäyttäytymisen aiheuttamia menoja
ja niiden kasvua. Nyt tähän tarvittaisiin huomattavasti
enemmän ennalta ehkäisevää politiikkaa,
tarvittaisiin todella kaikkien julkisen sektorin tahojen, niin valtion
kuin kuntien, päätösten hyvinvointivaikutusten
laajaa arviota.
On vahinko, että tällä hetkellä näyttää siltä, että monen
hyvän pilottihankkeen, joita esimerkiksi Stakes yhtenä tärkeimmistä on
ollut mukana ideoimassa ja kehittämässä esimerkiksi
kuntien kanssa, vaikutukset eivät tule täysimääräisesti käyttöön
sen takia, että ne eivät koskaan löydä tietään
julkisen sektorin, esimerkiksi kuntien, strategiseen johtamiseen.
Näin haluan vielä kerran tässä lopuksi
korostaa tämän ohjauksen ja johtamisen merkitystä.
Arvoisa puhemies! Viimeinen huomioni koskee sitä, että on
eräitä menoja, jotka olisi perusteltua erottaa
budjettikehyksistä kokonaan, niin kauan kuin niitä nyt
ylipäätänsä laaditaan, ja kehitysyhteistyörahoitus
on mielestäni enemmänkin globaalin kehitysveron
kaltainen suoritus kansainväliseen kehityspolitiikkaan.
Sillä voisi olla nimenomaan tämä YK:ssa
sovitun 0,7 prosentin bkt-osuuden tavoite, niin kuin sillä nyt
on, mutta se automaattisesti toteutettaisiin sen mukaisesti. Kansainvälinen
kehityspolitiikka on muutenkin menossa siihen suuntaan, että on
ryhdytty ikään kuin myöntämään,
että tällaisen maailmanlaajuisen globaalin sosiaalipolitiikan
tarve on olemassa ja että sitä on rahoitettava
yhä enemmän eräänlaisin tällaisin
kansainvälisiin veroihin verrattavin ratkaisuin. Mielestäni
myöskin kansallisella tasolla tällaiseen ajatteluun
voitaisiin mennä.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Kansallinen terveyshanke eli hoitotakuu
on onnistunut yllättävän hyvin. Siitä kiitos kuuluu
terveydenhuollon ammattilaisille, STM:n virkamiehille, jotka ovat
väsymättä paimentaneet projektia ja vaikuttaneet
siihen, että hoidon kriteerit eli Käypä hoito
-ohjeet on saatu voimaan ja niitä on noudatettu. Kiitos
kuuluu myös peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle,
joka on kiertänyt Suomea ja innostanut ammattilaisia purkamaan
jonoja ja nopeuttamaan hoitoonpääsyä perusterveydenhuollossa.
Terveisiä vain ministeri Hyssälälle!
Ensi vuonna elämme niin sanottua postprojektiaikaa
eli on taattava se, että terveydenhuollon rahat ja voimavarat
riittävät lisääntyvän
vanhusväestön hoitoon, parantuneiden hoitomenetelmien
toteuttamiseen ja että tulokset tyydyttävät
yksilöitä ja vaatimuksia. Monenmoiset konsultit kiertelevät
nyt terveydenhuollon yksiköissä ja esittävät
tietotekniikan lisäämistä, organisaatioiden
muuttamista ja yksityistämistä. Tietotekniikan
tulo terveydenhuoltoon on itsestäänselvyys. Sähköistä sairauskertomusta
valmistellaan, röntgenkuvat on jo digitalisoitu lähes
kaikkialla, ja konsultaatiot kuvansiirron avulla ovat nykypäivää.
Tietotekniikka ei mielestäni tuo mitään
suuria uusia säästöjä ja avauksia.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus on valmisteilla, ja terveydenhuollon
ammattilaisten mielestä perus- ja erikoissairaanhoito tulisi
yhdistää. Tämä edellyttää laajoja
terveydenhuollon yksiköitä. Tämmöinen
20 000 asukkaan peruskunta, josta nyt paljon puhutaan,
on aivan liian pieni järjestämään
terveydenhuollon palvelut yksinään.
Kuntien talous on edelleen kireä, ja terveydenhuolto
tarvitsee lisää rahaa. On väärin,
että hallitus aikoo leikata ensi vuoden budjetissa 25 miljoonaa
euroa hoitotakuusta, kun se jo tänä vuonna leikkasi
25 miljoonaa. Lisäksi erityisvaltionosuudet sairaaloille
eli evo-rahat laahaavat pahasti jäljessä, joten
erikoislääkäreitä ei kouluteta tarpeeksi.
Kuten valtiovarainministeri pari tuntia sitten sanoi, meillä menee
Suomessa hyvin. Miksi kasvavaa valtion tuloa ei käytetä kansalaisten hyväksi?
Kenelle sitä säästetään?
Puhutaan paljon siitä, mitä toimintoja voidaan
yksityistää, ja uskotaan, että terveydenhuolto
siten tulee halvemmaksi. USA:ssa on tunnetusti yksityinen terveydenhuolto,
ja se maksaa tasan kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa, ja lisäksi
kolmasosa kansasta ei saa mitään hoitoa.
Suomessa tulisi viimeistään ensi vuonna ryhtyä miettimään,
miten julkinen terveydenhuolto pelastetaan. Vaikka sairaaloiden
ruoka- ja pesulapalvelut, vanhustenhuolto, tekonivelleikkaukset
voidaan helpostikin yksityistää, ei lähiaikoina
löydy muuta tekijää kuin julkinen terveydenhuolto,
kun kyseessä on esimerkiksi 500-grammainen keskonen tai
50-prosenttinen palovamma tai jos täytyy siirtää maksaa
tai munuaisia. Tämmöisiä toimintoja ei
todennäköisesti voida yksityistää.
Julkinen terveydenhuolto on siis pelastettava.
Henkilöstöpula tulee olemaan tulevaisuudessa
ankara. Sairaanhoitajien palkat ovat edelleen matalat, ja kunnilla
ei ole minkäänlaista mahdollisuutta antaa heille
mitään palkanlisää erikoistaidosta
tai -osaamisesta. Myös erikoislääkäreistä tulee
huutava pula, ja opetusministeriön onkin kiinnitettävä tähän
erityistä huomiota. Evo-rahoja on korotettava, niin että erikoislääkäreitä pystytään
kouluttamaan. Kysyin jo ministeri Kalliomäeltä,
mutta hän olikin poistunut, miten Helsingin yliopiston
ja muiden yliopistojen käy, kun tämä valtionhallinnon
tuottavuushanke tulee voimaan, leikataanko myös yliopiston
virkoja 10 prosenttia, jolloin joka toinen eläkkeelle jääneen virka
jää täyttämättä.
Toistaiseksi en ole saanut sitä vastausta.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen vero- ja talouspoliittinen linja,
jota hallitus on onneksemme pitkälti noudattanut, on johtanut
työllisyyden myönteiseen kehitykseen, jopa niin
hyvin, että hallitus saattaa päästä työllisyystavoitteeseensa.
Työllisyyskehitys on ollut erityisen hyvää palveluissa,
mikä on suoraan seurausta siitä, että tuloveroja
on johdonmukaisesti alennettu.
Työmarkkinat ovat kuitenkin hyvin ristiriitaisessa
tilanteessa. On aloja, kuten terveys- ja sosiaalisektori, metalliteollisuus
ja muutamia muita, joilla on selvästi työvoimapulaa,
mutta samanaikaisesti erityisesti metsä- ja elektroniikkateollisuudessa
on ollut massairtisanomisia. Väestön ikääntyessä työvoimapula
uhkaa levitä koko maahan ja monille toimialoille. Vuoteen
2020 mennessä työikäistä väestöä on
maassamme 200 000 vähemmän ja eläkeväestöä 400 000 enemmän
kuin nyt. Ikääntymisen taloudellisiin vaikutuksiin
tulee varautua, ja siksi valtion budjetin pitäminen ylijäämäisenä on
tärkeää.
Tulevaisuutta ei kuitenkaan rakenneta vain säästämällä vaan
myös panostamalla. Koulua käyvät ikäluokat
pienenevät nopeasti. Vuonna 2020, siis 15 vuoden päästä,
peruskoululaisia ja toisella asteella opiskelevia on noin 60 000
nuorta vähemmän kuin nyt. Jo kehyskaudella hallitus laskee
säästävänsä 98 miljoonaa
euroa opetustoimen valtionosuuksista pienempien ikäluokkien vuoksi.
Tämä on kuitenkin liian yksinkertaista kamreeripolitiikkaa.
Olisi paljon viisaampaa suunnata näitä rahoja
koulutuksen hyväksi. Ensinnäkin jos 20 oppilaan
luokasta tulee 18 oppilaan luokka, niin siinä ei tosiasiassa
vielä säästetä juuri mitään,
koska silloinkin tarvitaan yksi opettaja ja kiinteistökustannukset
ovat aivan samat. Toiseksi näistä pienemmistä ikäluokista meillä ei
ole varaa menettää nuoria yhteiskunnan ulkopuolelle,
koska me tarvitsemme heidän kohdaltaan vielä paljon
korkeamman työllisyysasteen kuin on nykyisin työtä tekevän
väestön keskuudessa. On siis panostettava pienempiin
ryhmäkokoihin, oppilaanohjaukseen, opettajien täydennyskoulutukseen,
nuorten työpajoihin ja muihin toimiin, joilla edesautetaan
lasten kehittymistä ja taistellaan syrjäytymistä vastaan.
Arvoisa puhemies! Tämän kehysriihen kaikkein
tiukimmat väännöt ainakin lehtitietojen
mukaan ja sen mukaan, mitä tässä salissa
on jo monesti kuultu, käytiin maatalouspolitiikasta. Vanhasen
hallituksen maatalouspoliittiset saavutukset, jos niitä niin
voi kutsua, ovatkin varsin karua luettavaa erityisesti eteläsuomalaisen
maatalousyrittäjän näkökulmasta
katsottuna. Ensin tuli Euroopan unionin maatalousuudistus, jossa
ei saatu oikeudenmukaisempaa tulosta kaikkien EU-maiden kanssa.
Heti perään alennettiin Etelä-Suomen
vakavien vaikeuksien tukea, joka heikensi sekä viljelijöiden
tulotasoa että Etelä-Suomen maatalouden kilpailukykyä Suomen
sisällä. Eräillä aloilla — otan
esimerkiksi kuttutuotannon, joka on merkittävä sillä alueella,
mistä itse tulen — seurauksena oli se, että alan
volyymit keskittyivät C-alueelle eli Pohjanmaalle ja Pohjois-Suomeen,
kun tukiero muodostui huomattavan suureksi.
Tämän jälkeen tuli tilakohtainen
tukimalli, joka monimutkaisti edelleen maataloustukijärjestelmää.
Päädyttiin suomalaisen oikeustajun vastaisesti
siihen, että tuki irrotettiin osittain tuotannosta. Maanviljelijän
oma mahdollisuus parantaa elintasoaan heikkeni huomattavasti, kun työn
tuloksista saatavan palkan osuus suhteessa pelkän omistuksen
perusteella maksettaviin tukiin väheni olennaisesti.
Lisää lunta tupaan tuli maataloustupon 2004 loppuratkaisun
täytäntöönpanossa. Silloin sovittiin,
että maatalousyrittäjät saavat kohdennetun verohelpotuksen
polttoöljyn verotukseen, 7 sentin verosta piti ottaa kohdistetusti
pois 5. Aikaa on jo kulunut yli vuosi, ja asia ei ole vieläkään edennyt.
On jo puhuttu välillä 3 sentistäkin;
aika näyttää, saadaanko mitään
aikaan. Samanaikaisesti polttoöljyn hinta on noussut kymmeniä prosentteja.
Sitten on vielä tietenkin täällä jo
aikaisemminkin puhuttu sokeriratkaisu ja kuivauskorvauksen sisällyttäminen
maatalouden kokonaistukipakettiin, joka sekin koitui eteläsuomalaisen
viljanviljelijän tappioksi.
Sitten tulen näihin viimeisiin budjettineuvotteluihin,
joissa on ollut tavoitteena korvata maaseudulle ja maataloudelle
aiheutetut tulonmenetykset tämän EU:n budjettiratkaisun
osalta. Pääministeri on puhunut 90 prosentin korvaustasosta.
Toivoa sopii, että ainakin tämä taso
saavutetaan, mutta vaikka näin kävisi, niin jälleen
kerran maatalousyrittäjä on yhtenä maksajana.
Arvoisa puhemies! Keskusta on pitkin tätä vaalikautta
pyrkinyt selittämään Vanhasen hallituksen
maatalouspolitiikkaa torjuntavoittoina. Milloin on saavutettu torjuntavoitto
Euroopan unionin ehdotuksista, milloin SDP:n kanssa budjettiasioista
väännettäessä. On varmaan totta, että keskusta
on joutunut taistelemaan molempien kanssa. Kuten SDP:n linjapuheesta,
jonka täällä ed. Lintonen maatalousselonteon
yhteydessä puhui, kävi ilmi, SDP haluaa yhä ajaa maanviljelijät
entistä ahtaammalle vaatimalla työn tuottavuuden
tehostamista alalla, jolla selkänahasta on jo otettu todella
paljon. Ovat ne sitten olleet torjuntavoittoja tai eivät,
niin lopputulos on se, että eteläsuomalainen maatalousyrittäjä on
joka kierroksella joutunut antamaan omistaan. Kohta ei ole enää,
mistä antaa.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kun kuuntelin ed. Satosen puheenvuoroa, niin
yllätyin, että kokoomuskin näyttää olevan hallituksessa,
koska hän toi julki, että on noudatettu kokoomuksen
veropolitiikkaa. Olen ymmärtänyt näin,
että hallitusohjelma on kirjoitettu hallituspuolueitten
tahdosta, (Ed. Satosen välihuuto) mutta hyvä näin,
jos tilanne on todella tämä, tukea tarvitaan,
tukea tarvitaan.
Valtiontalouden kehysesitys vuosille 2007—2011 rakentuu
vahvan talouskasvun varaan. Yrittäjyyttä tukevat
linjaukset yhdessä työn verotuksen keventämisen
kanssa ovat nostaneet kokonaistuotannon vahvaan kasvuun. Yrittäjyyden varaan
rakennettu Matti Vanhasen hallituksen ohjelma kantaa siten hedelmää.
Tämän on huomannut myös tuolla yrittäjätapaamisissa
maakunnassa: yrittäjät ovat aidosti arvostaneet
hallituksen linjauksia.
Tehdyt ratkaisut ovat heijastuneet ennen kaikkea työllisyyskehitykseen.
Työllisyysaste hipoo 70 prosentin rajaa, ja työttömyysasteen
arvioidaan laskevan 7,5 prosenttiin. Hallituksen asettama tavoite
100 000 uuden työpaikan muodostumisesta näyttää hyvin
todennäköiseltä. Alueelliset erot ovat
kuitenkin suuret, ja tähän tilanteeseen hallituksen
pitäisi pystyä reagoimaan.
Työllistäviä investointeja tulisi
ohjata korkean työttömyyden alueille, ja vaikeuksiin
joutuneita ihmisiä ja paikkakuntia on varauduttava tukemaan.
Lisäksi pidän tärkeänä sitä,
että seurataan työvoimapoliittisen koulutuksen
arviointia. Tältä osin kehys jättää paljon
avoimia kysymyksiä.
Vuoden 2007 kehyksissä hallinnonalojen jakamattomaksi
varaksi jäi vain 139 miljoonaa euroa. Tekstiosassa tästä summasta
suurin osa on jo sidottu. Toivottavasti näin on. Tällä ratkaisulla maatalouspääluokan
kirjausta ainakin itse tulkitsen. Ongelmaksi jää toisaalta
infraan ja toisaalta tutkimukseen ja tuotekehitykseen tarvittavien määrärahojen
epävarmuus, koska määrärahat ovat
paljolti kiinni valtioyhtiöitten myyntituloista. Tarvetta
nykyistä merkittävästi suurempiin määrärahoihin
on olemassa ennen kaikkea perusradanpidon ja perustienpidon osalta.
Hallinnonaloittain tarkasteltuna kehysesitys pitää sisällään hyvin
positiivisiakin linjauksia.
Kuten todettu, maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalan osalta kehykset muotoutuvat varsin myönteiseksi,
kun olosuhteet huomioidaan. On tärkeää,
että EU:n rahoituksen leikkaukset kompensoidaan kansallisesti,
jotta viljelijöiden mahdollisuudet elinkeinon harjoittamiseen
säilyvät nykyisellään ja leikkauksen
vaikutukset heidän tulotasoonsa jäävät
mahdollisimman pieniksi. Asiassa vaakalaudalla ovat myös elintarviketeollisuuden
työpaikat. Luopumistukijärjestelmän jatko
turvaa maaseutuyrittäjyyden jatkuvuuden ikärakenteeltaan
terveeltä pohjalta myöskin tulevaisuudessa.
Energia- ja ilmastopoliittisen selonteon mukaisesti Kioton mekanismien
käyttöä varaudutaan rahoittamaan 60 miljoonalla
eurolla kehyskauden aikana. Summa on kyllä varsin vaatimaton.
Tällä summalla Suomi ei pääse
ainakaan 5,75 prosentin tavoitteeseen bioenergian lisäämisessä eikä ehkä kauppa-
ja teollisuusministeriön 3 prosentin tavoitteeseenkaan.
Arvoisa puhemies! Väestörakenteen vanhenemisen
mukanaan tuomat haasteet ja paineet nousevat selonteossa tämän
tästä esiin. Hallituksen asuntopoliittisessa ohjelmassa
on ikääntyvän väestön
kotona asumisen tukeminen nimetty yhdeksi keskeiseksi linjaukseksi.
Tämä edellyttää asuntokannan
peruskorjaustoiminnan kehittämistä ja asuntojen
muutostöitten lisäämistä. Siksi
onkin tärkeää kehittää kotitalousvähennysjärjestelmää siten,
että myös korjaustyöt nostetaan korkeamman
kotitalousvähennyksen piiriin. Näinhän
tällä hetkellä ei ole. Ikääntyvien
kotona asuminen edellyttää myös avopalvelujen
kehittämistä ja hallinnon rajojen ylittävää yhteistyötä kotipalvelujen
kehittämiseksi. Erityisen hyvänä pidän
sitä, että nyt on tehty selkeä päätös
siitä, että kuntien kalleusluokitus poistuu vuonna 2008.
Tästä myös pienituloisimmat eläkeläiset saavat
hyödyn itselleen.
Arvoisa puhemies! Alueellistaminen on saanut varsin vähän
palstatilaa selonteossa. Kuitenkin minusta on tärkeätä jatkaa
hyväksi koettua linjaa. Tulokset muun muassa meillä Pohjois-Karjalassa
puhuvat puolestaan. Sisäasiainministeriön palvelukeskuksen
rakentaminen Joensuuhun onnistui varsin hyvin, ja väestöä ja
työntekijöitä sinne saatiin todella helposti.
Täällä on useissa puheenvuoroissa
nostettu pientalojen lämmitystavan muutosinvestoinnit hyväksi
asiaksi. Näin kieltämättä on,
mutta on todettava se, että tämä tapahtuu
käytännössä nykyisten kehysten
puitteissa. Kun energia-avustuksiin on tällä hetkellä käytössä 17
miljoonaa euroa, summa ei kasva lainkaan tämän
linjauksen myötä. Se on siis pois jostakin, ja
tämä tekstimuutos tässä on hyvää,
mutta ei se, että tähän ei ole osoitettu
yhtään euroa lisämäärärahaa.
Eli varsin tyhjän päällä tässä kaiken
kaikkiaan ollaan.
Lopuksi haluan tuoda esille erään asian, joka on
erittäin tärkeä ajatellen tilannetta,
joka on näissä kaavojen valitusmenettelyissä.
Tähän selontekoon on kirjoitettu hallitusneuvos
Tarastin työryhmän raportin tulokset ja on linjattu
ne niin, että ne viedään valtioneuvoston
toimenpiteillä eteenpäin. Tässä on
kysymys tärkeästä asiasta. Kaksinkertainen
valitus ei tämän jälkeen ole mahdollista,
kun siitä päätetään.
Tällä hetkellähän voidaan valittaa
asemakaavan jälkeen myös jokaisesta rakennusluvasta.
Tämä tie toivottavasti nyt kuljetaan loppuun,
ja toivon, että sitten tonttikysyntä ja tonttivaranto
ovat kunnossa ja asuntotuotanto ei ainakaan tämän
asian takia sitten töki.
Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että valtiontalouden
tasapainotavoite näyttää toteutuvan vuoden
2007 loppuun mennessä. Tavoite asetettiin korkealle, mutta
Vanhasen hallitus on pystynyt vastaamaan siihen. Valtion menojen hallinta
ja harjoitettu vakaa talouspolitiikka luo uskoa tulevaan ja on talouden
pitkän aikavälin kasvun kannalta erittäin
tärkeää.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Satonen poistui salista, mutta haluan
todeta viitaten hänen puheenvuoronsa siihen kohtaan, mikä koski
maatalouspoliittisen selonteon lähetekeskustelua, että kyllä siellä sosialidemokraattien
puolesta
muun muassa allekirjoittanut piti toisenlaisen puheenvuoron kuin
ed. Lintonen.
Omassa puheenvuorossani käsittelen aivan lyhyesti muutamia
positiivisia asioita ja sitten tartun pariin kipupisteeseen. Totta
kai aina parannettavaa ja korjattavaa on.
Ensinnäkin todettakoon myönteisistä asioista, että työvoimavaltaisten
alojen, koskien ennen kaikkea pienkorjaamoja ja parturi- ja kampaamopalveluita,
osalta arvonlisäverokokeilu alkaa ensi vuoden alusta ja
arvonlisävero putoaa 8 prosenttiin. Tämä on
todella hieno asia. Teollisuuden sähkövero puolittuu.
Siinä on kuitenkin ensi askel otettu; totta kai teollisuuden
kilpailukyvyn kannalta olisi hyvä, että tämä voitaisiin
kokonaan poistaa.
Ed. Reijonen viittasi energia-avustuksiin, ja toivottavasti
todella myös tätä määrärahaa
voidaan lisätä.
Edelleen osakemyyntituloista 500 miljoonan euron ylittävältä osalta
voidaan maksimissaan 20 prosenttia osoittaa kertaluonteisiin infrahankkeisiin,
tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan. Toivottavasti myös
nämä summat käytetään,
koska sillä puolella on rahan tarve erittäin akuutti.
Aiemmissa puheenvuoroissa jo todettiin, että luopumistuen
jatko on luvattu turvata, hyvä näin. Mutta maatalousyrittäjien
kohdalla jaksaminen on erittäin suuri kysymys, ja toivottavasti
lomapäiviä pystyttäisiin lisäämään.
Niitä on todella liian vähän. Todettakoon
esimerkiksi tällainen ryhmä kuin turkistuottajat.
Heillä lomapäiviä ei ole ollenkaan. Edelleen
kansallinen kompensaatio viljelijöille maaseudun kehittämiseen
osoitettuihin määrärahoihin EU:n taholta
tehdyn leikkauksen takia on luvattu hoitaa.
Vielä totean sen, että hallitus on aloittanut
toimet suurten joukkoirtisanomisten alueellisten vaikutusten lieventämiseksi.
Eli keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa koulutus, korotetut investointituet
ja työllisyysperusteiset investointituet, mutta totta kai
tätä keinovalikoimaa on pystyttävä vielä laajentamaan
muun muassa yrittäjien työnantajamaksujen osalta
jne. Lainaan sanatarkasti sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorosta,
ed. Backmanin puheenvuorosta, lauseen: "Nämä akuuttiin
hätään liittyvät toimenpiteet
eivät poista tarvetta muiden, jo aiemmin rakennemuutosten
kohteeksi joutuneiden alueiden ja kuntien tukemiselta."
Näitä alueita, paikkakuntia on monia, ja muun muassa
on Sailaksen paketti. Se nyt määrärahaltaan
ei kovin suuri ole, on tietyt rajoitetut alueet, mutta erittäin
hyvä, että siinäkin otetaan yksi askel
eteenpäin. Mutta varmasti näitäkin alueita, paikkakuntia
on lisättävä, ja on todettava, että hyvin
monilla paikkakunnilla on akuutti uhka myös erittäin
suuriin työpaikkojen menetyksiin. Tätä pitäisi
pystyä ennakoimaan ja te-keskusten kautta muun muassa työtä tekemään,
että voitaisiin varautua pahimpaan mutta toisaalta sitten lievittää näitä vaikutuksia.
Arvoisa puhemies! Perustienpidon rahoitus säilyy lähivuosina
erittäin niukkana. Perustienpidon rahoituksesta, joka on
vuositasolla noin 550 miljoonaa euroa, menee suurin osa, yli 90
prosenttia, kunnossapitoon. Tiehallinnon ilmoituksen mukaan perustienpitoon
tarvittaisiin vuosittain vähintään 700
miljoonaa euroa, eli aukko rahoituksessa on melkoinen. Niinpä liikenneturvallisuutta
parantaviin toimiin jää auttamattomasti liian
vähän rahaa. Seuraukset tiedämme jokainen:
nopeusrajoituksia joudutaan lisäämään, huonokuntoisia
päällystettyjä teitä kuoritaan
sorateiksi — niitä on jo tehty ja tullaan tekemään jatkossa — ja
tiestön kunto entisestään huononee. Erityisesti
alempiasteisen tieverkon kunto on koko ajan vuosi vuodelta huonontunut.
Eikä ratojen korvausinvestointien osalta sanoma ole
sen parempaa. Vuodesta toiseen nämäkin määrärahat
ovat olleet riittämättömät,
ja sen seurauksena monien rataosuuksien kunto on heikentynyt. Se
on aiheuttanut myös nopeuksien laskemista. Tämä on
kierre, joka vain jatkuu, ja pian ollaan siinä tilanteessa,
että tietyillä rataosuuksilla suurin sallittu
nopeus on sellainen, että ei enää tavarakuormia
pystytä kuljettamaan, niitten kuljettaminen käy
mahdottomaksi. Muutenkin muun muassa puunjalostusteollisuuden yllä on monia
uhkia, niin kuin tiedätte, uhkakuvia, ja niistä osa
on toteutunut. Taatusti omalta osaltaan tällainen ratojen
korvausinvestointien laiminlyönti on vauhdittamassa näitä negatiivisia
päätöksiä tiettyjen alueiden
tuotantolaitosten osalta.
Eli nyt viimeistään olisi aika herätä ja
käynnistää muun muassa niitten vähäliikenteisten
ratojen kunnostaminen, joita työryhmä on esittänyt.
Tässä perustelumuistiossa, joka liittyy tähän kehykseen,
hyvin suppeasti tästä todetaan, mutta valitettavasti
viesti on kuitenkin sellainen, että perustienpidosta ja
perusradanpidosta 6 miljoonaa oltaisiin jälleen supistamassa.
Eli tämän asian toivoisi korjattavan ja päinvastoin
tätä suuntaa muutettavan.
Arvoisa puhemies! Kunta-asioista totean vaan sen, että on
valitettavaa, että kunta—valtio-suhteen kustannusjaon
tarkistamiseen liittyvää kunnille kuuluvaa rahaa
ei olla tällä vaalikaudella kokonaan palauttamassa.
Jokainen tiedämme, että kuntien tilanne on sellainen,
että se raha kipeästi tarvittaisiin.
Mutta aivan lopuksi, arvoisa puhemies, muutama sana kuntien
kalleusluokituksesta luopumisesta. Nythän siitä päätös
on, että siitä luovutaan vuonna 2008. Tyylipisteitä ei
tietysti niin kauheasti tule, koska sitä on siirretty ja
siirretty vuosi vuodelta, mutta parempi myöhään
kuin ei milloinkaan. Kalleusluokituksestahan säädettiin
jo vuonna 1966, ja jako on tehty tutkimuksella todettujen elinkustannusten
perusteella, mutta viimeinen tutkimus on vuodelta 1980. Nykyisessä luokituksessa
kunnat eivät siis ole oikein ryhmiteltyinä eivätkä palkat
ja sosiaaliset tulonsiirrot muutoinkaan kohdistu todellisten kalleuserojen mukaisesti.
Nykyisin myös asuinkunta ja työssäkäyntialue
poikkeavat usein toisistaan.
Tämän kalleusluokitusjärjestelmän
mukaan eräät sosiaalietuudet ja osittain myös
palkat ovat ensimmäiseen kalleusluokkaan kuuluvissa kunnissa
suuremmat kuin toiseen kalleusluokkaan kuuluvissa kunnissa. Nyt
laki kuntien kalleusluokista on ristiriidassa perustuslain 6 §:n
yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa, koska eri kalleusluokkiin kuuluvissa
kunnissa nämä sosiaalietuudet maksetaan erisuuruisina.
Muun muassa perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen omissa lausunnoissaan,
jotka se on antanut hallintovaliokunnalle, kiinnittänyt
tähän huomiota eli katsonut, että kalleusluokitusjärjestelmästä on
luovuttava ja se on pikaisesti kumottava.
Nyt vihdoin ja viimein tosiaan sitten vuonna 2008 tämä toteutuu.
Hallitus on luvannut, että nämä lait
annetaan tänä keväänä ja
tämä epäkohta poistuu. Niin kuin täällä joku
totesi, muun muassa kansaneläkkeisiin se tekee kuukaudessa noin
20 euroa lisää niillä paikkakunnilla,
jotka tällä hetkellä ovat kakkoskalleusluokassa.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Minulla olisi kaksi asiaa. Ensinnäkin
ed. Heidi Hautalan puheenvuoroon haluaisin sikäli kiinnittää huomiota,
että hän pohdiskeli valtiovarainministeriön
roolia ja siellä nimenomaan arvosteli sitä, että ministeriön
virkamiehillä on liian painava rooli vaikuttaa koko kansantalouden
kehitykseen ja tietenkin ennen kaikkea budjetista tehtävään
päätöksentekoon ja sieltä sitten
muidenkin sektoriministeriöiden hallintohaarojen kehitykseen.
Samanaikaisesti Heidi Hautala arvosteli sitä uutta järjestelyä,
joka on tällä hallituskaudella toteutettu valtiosihteerien
osalta, jossa on saatu ministeriöihin poliittista vetovastuuta.
Minusta tässä hänen puheenvuorossaan
oli ristiriitaa juuri siitä lähtökohdasta:
jos hän on vähentämässä virkavaltaisuutta,
niin samanaikaisesti hän on sitten voimakkaasti arvostelemassa
sitä, että nimenomaan annetaan poliittista ohjausta
enemmän eri ministeriöissä tehtävässä päätöksenteossa.
Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni ydin kuitenkin on kehitysyhteistyössä ja
siihen liittyvissä hallituksen linjauksissa. Hallitusohjelmassahan
todetaan ja hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa todetaan,
että Suomen tavoitteena on 0,7 prosenttia kansantuotteesta
vuoteen 2010 mennessä. Ministeri Heinäluoma täällä käytti
omasta puheenvuorostaan melkoisen osan myöskin kehitysyhteistyöhön
liittyen, ja aivan oikein hän totesi, että istuva
hallitus on voimakkaasti nostanut kehitysyhteistyömäärärahoja,
tällä vaalikaudella 232 miljoonaa ja nyt ensi
vuonna jopa 66 miljoonaa. Nämä ovat merkittäviä lisäyksiä,
ja siitä tietysti täytyy hallitusta arvostaa. Ongelma
on kuitenkin se, että 0,7 prosentin tavoitetta, jossa pyritään
0,7 prosentin osuuteen kansantuotteesta vuonna 2010, ei pystytä kuitenkaan
näillä nousuilla tuossa aikataulussa aikaansaamaan.
Nyt ensi vuodelle suunniteltu bkt-osuus on 0,43 prosenttia eli vielä hyvinkin
kaukana tuosta 0,7:stä. Jos sinne jää sitten
kaksi kolme vuotta aikaa tavoittaa tuo 0,7 prosenttia, niin se tuntuu
epäuskottavalta.
Useissa puheenvuoroissa, joita täällä salissa on
tänään esitetty, on todettu se, että kehitysyhteistyö on
välttämätöntä globaalikehityspolitiikan
toteuttamisen kannalta, mutta se on myöskin Suomen ulkopolitiikan
uskottavuuden kannalta iso asia. Tämän tietenkin
on oltava lähtökohtana, kun me kansainväliseen
kehitysyhteistyöhön osallistumme, että myöskin
tunnistamme tämän uskottavuuskysymyksen suhteessa
Suomen oman kannan muodostukseen näissä kansainvälisissä kehityskysymyksissä.
Mutta yhtä lailla uskottavuuskuilu muodostuu siitä,
jos hallitukset vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen
sitoutuvat johonkin selkeään vuoteen ja selkeään
prosenttiosuuteen, joka on kansainvälisten suositusten
mukainen, ja sitä tavoitetta ei kuitenkaan pystytä sitten
täyttämään. Tässä tietysti
voi muistuttaa mieliin, että tasavallan presidentti Urho
Kaleva Kekkonen jo vuonna 1970 New Yorkissa YK:n 25-vuotisjuhlaistunnossa
ilmoitti Suomen saavuttavan 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta
kansainväliseen kehitysapuun 1970-luvun puoliväliin
mennessä. Tuo puoliväli tuli, ja silloin hallitus
tulkitsi puolivälin itse asiassa tarkoittavan 1970-luvun
jälkipuoliskoa. Sekään ei koskaan toteutunut.
Muut Pohjoismaat kylläkin, Ruotsi, Norja ja Tanska, saavuttivat
1970-luvulla tuon 0,7 prosenttia, Suomi ei. Se synnytti tietenkin
uskottavuuskuilun siihen, miten Suomen sanat ja teot näin
keskeisissä kansainvälisissä sitoumuksissa
kohtaavat.
80-luvulla kehitysyhteistyömäärärahoja
ryhdyttiin määrätietoisesti nostamaan,
ja noin puolivahingossa Suomi ylittikin 0,7 prosenttia yhden ainoan
kerran vuonna 1991. Miksi sanon "puolivahingossa"? Suomen hallituksen
budjettitavoite vuodelle 1991 oli tasan 0,7 prosenttia. Me saavutimme
0,78, mikä johtui siitä, että se oli
ensimmäinen lamavuosi. Bkt laski, ja näin ollen
bruttokansantuoteosuus nousi lähes 0,8:aan. Sen jälkeen
tietysti Suomi teki maailmanhistoriaa siinä suhteessa,
että yksikään avunantajamaa ei ole niin
nopeasti myöskään romauttanut apuaan
kuin Suomi teki 1991 ja 1995 välisenä aikana pudottaen
sen tuonne 0,3 prosentin tasolle.
Sillä tasolla, arvoisa puhemies, olemme nyt kitkutelleet
vuodesta toiseen. Nyt hallitus on tarttunut tähän
haasteeseen vakavasti. Me olemme kuitenkin edelleenkin jäljessä Euroopan
unionin 15 vanhan jäsenen keskiarvosta, joka on 0,44 prosenttia
tänä vuonna. Alkaa meidän uskottavuutemme
kärsiä, ja sen vuoksi, arvoisa puhemies, itse
olen julkisuudessakin sitä esittänyt, että uskottavuuden
kannalta olisi välttämätöntä, että me
kiinteyttäisimme sellaisen aikataulun, jonka me myöskin
pidämme. On mahdotonta, että annamme lupauksia
ulospäin, teemme sitoumuksia ulospäin vuositarkkuudella,
kansantuoteosuustarkkuuksilla, ja emme niistä sitten kuitenkaan
pidä kiinni.
Olisiko tarkoituksenmukaista — ja minä ehdottaisin,
että olisi — pyrkiä siihen, että vuoteen 2010
mennessä saavuttaisimme 0,56 prosenttia, joka on se tavoite,
jonka Euroopan unioni viime syksynä asetti myöskin
tuossa Millennium Summitissa unionin keskiarvoksi vuodelle 2010?
Se olisi Suomelle aika luonteva aikataulu ottaen huomioon sen, miten
näillä kehysraameilla ja tällä nykyisellä nousuvauhdilla
olisimme etenemässä. Eli 0,56 prosenttia vuonna
2010, ja sitten edettäisiin siitä venyttäen
niin, että vuonna 2015, jolloin YK:n kehityksen vuosituhannen
tavoitteita mitataan, Suomi voisi tuon 0,7 prosenttia tavoittaa.
Minä en ole missään tapauksessa tällä ehdotuksella
laistamassa tästä 0,7 prosentin tavoitteesta.
Se on meidän ehdoton sitoumuksemme, se on meidän
velvollisuutemme, ja meillä on voimavarojakin tuo toteuttaa
aivan samalla tavalla kuin muutkin Pohjoismaat ovat tuon toteuttaneet jo
30 vuotta aikaisemmin, mutta olisi järkevää, että me
rakennamme sellaisen aikataulun, joka on uskottava tässä salissa,
joka on uskottava ulospäin, ja sitten siltä pohjalta
näitä määrärahojamme
nostaisimme. Tämä voisi olla yksi vaihtoehto todellakin,
arvoisa puhemies, että ottaisimme tässä ikään
kuin Euroopan unionin päätöksen pohjaksi,
ja sitten 2015 olisi luontevalla aikataululla saavutettavissa tuo
0,7 prosenttia.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kun kierrän omaa kotimaakuntaani
Vaasan vaalipiirissä ristiin rastiin, niin siellä nousee esiin
selkeästi kolme asiaa, joista käydäänkin
sitten todella vilkasta keskustelua.
Ensimmäisenä on maaseudun ja maatalouden tulevaisuus.
Maataloudessa viljelijöiden tulokehitys on ollut hallituksista
huolimatta koko EU-aikakauden huolestuttava. Jatkavien maatilojen yrittäjätulo
on tilakoon kasvusta huolimatta alentunut reaalisesti. Tämä alennus
on reaalisesti ollut noin 2,5 prosenttia vuodessa.
Toisena keskusteluun nousee tieverkosto. Eduskuntaan ja erityisesti
hallitukselle käsketään tuoda maakunnasta
terveisiä, että tieverkko kaipaa rahaa. On paljon
eriasteisia teitä, jotka kaipaisivat pikaista korjausta.
Monin paikoin tien kunto ei enää vastaa sille
asetettua tieluokkaa.
Kolmantena on työpaikkojen saaminen maaseutukuntiin.
Tämä pyyntö on perusteltu jopa aluepoliittisesti.
Toisaalta pyyntö on perusteltu myös siksi, että monet
ovat rakentaneet asunnot kotiseudulleen. Kotiseudulta muutto koetaan
raskaana asiana, koska perheen elämä on siellä.
Puhemies! Suurin haaste Suomessa on seuraavan kymmenen vuoden
aikana sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien
eläköityminen. Tämä merkitsee
hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalimenojen ja terveysmenojen sekä eläkemenojen
voimakasta kasvua. Vastaavasti menojen kasvu lisää paineita
rahoituspohjan uudistamiseen.
Tuleva ikärakenteen muutos vaikuttaa myös työmarkkinoihin.
Työmarkkinoilta poistuu enemmän ihmisiä kuin
tulee tilalle uusia. Ikärakenteen muutokset vaikuttavat
myös työntekijöiden ammattirakenteeseen,
toimialarakenteeseen ja aluekehitykseen. Eikö vain tunnu
ihmeelliseltä, että samaan aikaan puhutaan työttömyydestä ja
tulevasta työvoimapulasta?
Rouva puhemies! Suomen taloudellisia rakenteita on viime vuosina
moitittu milloin mistäkin syystä. Niitä on
sanottu jäykäksi, työvoima on kuulemma
liian kallista, ja globalisaatio on tuonut muutokseen liikaa syvyyttä.
Kun kansainväliset vertailut todistavat Suomen yhdeksi
maailman kilpailukykyisimmistä maista, niin meillä epäillään
mittarien luotettavuutta ja heti perään kysytäänkin,
miksi kilpailukykyisen maan tuotantoa katoaa halpamaihin.
Suomessa on tällä hetkellä enemmän
yrityksiä kuin koskaan aiemmin. Uusien yritysten synnyttämiseksi
ja vanhojen kasvuun rohkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin lisää vauhtia.
Kysymys kuuluu, ovatko julkiset yrityspalvelut ja rahoitusjärjestelmät
riittävässä terässä vastaamaan
haasteeseen. Julkisissa yritys- ja rahoituspalveluissa liikkuu vuosittain
karkeasti miljardi euroa, ja näissä tehtävissä työskentelee
tuhansia henkilöitä.
Kauppa- ja teollisuusministeriö on käynnistänyt
viime syksynä useampien perusselvitysten jälkeen
yrityspalveluiden uudistamistyön, jonka jäljiltä uudistuksia
on tehty ja tehdään edelleen. Uudistustyössä on
keskeistä tunnistaa yritystemme toimintaympäristön
muutostrendit. Perinteiset aluepolitiikan välineet ovat
elinkeinopolitiikassa vähentyneet ja vähenevät
entisestään EU:n uuden alue- ja rakennepolitiikan
ohjelmakauden alkaessa vuoden 2007 alusta lukien. Näissä oloissa,
jos mahdollista, entistäkin tärkeämmäksi
yritysten kilpailutekijäksi muodostuu yritysten osaaminen,
innovatiivisuuden ja teknologiatason kohentaminen. Nyt on arvioitava,
miten yritys- ja rahoituspalvelujen sisältöjä voitaisiin
parantaa ja uudistaa niin, että ne kykenisivät
tarjoamaan lääkitystä juuri niihin asioihin,
joissa sitä tarvitaan.
Oman haasteensa yrityspalvelu- ja rahoituskenttään
tuo yrittäjyyden ja yritysten yhä voimakkaampi
tunkeutuminen palvelusektorille. EU:n uusi palveludirektiivi tulee
huolehtimaan siitä, että tällä alalla
myös kansainvälinen kilpailu kovenee. Kansainväliset
vertailututkimukset osoittavat, että monilla toimialoilla
tuottavuuskehitys on ollut Suomessa pitkään hyvä.
Palvelusektorilla ja palvelualan yrityksissä olemme kuitenkin
korkeintaan keskimääräistä eurooppalaista
tasoa. Tämä on haaste yrityspalvelu- ja rahoitusjärjestelmällemme.
Meneillään olevissa uudistushankkeissa olisi kyettävä madaltamaan kynnystä palveluyritysten
synnyttämiseen, autettava niiden liiketoimintaosaamisen
kohentamistoimia ja helpotettava uuden teknologian soveltamista
myös palvelualoille.
Rouva puhemies! Meidän suomalaisten on aika ryhtyä arvostamaan
saavutuksiamme. Mielestäni on turhaa vaatimattomuutta vähätellä saavutuksia,
jos ulkomailta tulee kehuja. Vaikka hyvinvointijärjestelmämme
on kallis ja sosiaalituet maksavat, ne eivät näytä olevan
hyvän talouskehityksen este vaan pikemminkin sen tae. Meitä suomalaisia
moititaan usein siitä, että olemme huonoja markkinaihmisiä.
Puhemies! Silloin olemme erityisen huonoja, jos itse vähättelemme niitä saavutuksia,
joita muut omasta aloitteestaan nostavat esiin ja kehuvat. Uskon,
että tämä ei varmaankaan ole mitään
vieraskoreutta vaan aitoa kehumista.
Aulis Ranta-Muotio /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011
päätettäessä on taustana kuluvalle vuodelle
ennustettu varsin hyvä, jopa 3,7 prosentin talouskasvu.
Ensi vuoden ennuste on 2,5 prosenttia. Hallitusohjelmassa asetettu
kova tavoite, 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden
aikana, näyttää lähes toteutuvan.
Kehysmenettely asettaa kuitenkin tälläkin
kertaa tiukat menoraamit valtiontaloudelle. Näin pitää tietysti
ollakin uskottavan ja kurinalaisen talouspolitiikan kannalta. Tiukka
kehysmenettely tuntuu kylläkin joskus liian jäykältä uusien
välttämättömien menojen hoitamisen
kannalta. Kehyksen liikkumatilaa ja jakamatonta varausta koskevaa
menettelyä on varmasti syytä kehittää, niin
kuin valtiovarainministeri Heinäluoma täällä esittelypuheenvuorossaan
totesi.
On hyvä asia, että jatkossa valtion osakkeiden myynnistä 500
miljoonan euron ylittävältä osalta 20
prosenttia voidaan käyttää esimerkiksi
liikenneinfran rakentamiseen ja uutta tuloa synnyttävään
tutkimus- ja kehitystyöhön. Nykyiselläänhän
tämä on 10 prosenttia, eli kaksinkertainen määrä on
jatkossa käytettävissä tätä,
voisiko sanoa, joustovaraa kuitenkin tähän kehykseen nähden.
Julkisuudessa noin 100 miljoonan euron maaseuturahoitustarve
nousi viime viikolla otsikoihin. Uskon ja myös edellytän,
että hallitus hoitaa asian periaatesopimuksensa mukaisesti, kunhan
ensin on EU:lta vielä tuleva rahoitusosuus saatu selville.
Ongelmakohdaksi jäänee uusi ympäristötukiohjelma
ja sen rahoitus. Se ei ole pelkästään
rahoitusongelma vaan myös ympäristöehtoja
koskeva asia. Ehdot eivät saa tulla niin tiukoiksi, että viljelijät
menettävät mielenkiinnon näihin ympäristöohjelmiin.
Silloin kyllä rahaa säästyy, jos ohjelmiin
ei osallistuta, mutta se ei varmaan olisi kenenkään
etu. Nythän 93 prosenttia tiloista on mukana näissä ohjelmissa.
Uskon, että maatalouden ympäristövaikutuksia
on julkisuudessa myös liioiteltu. Ei niitä voi
vähätellä, mutta ei myöskään
voi liioitella. Suomenlahden tilaa käytetään
aina esimerkkinä. Kuitenkin täytyy huomata, että Pohjanlahteen
laskee lähes puolen Suomen peltoalan jokivesistöt,
ja Pohjanlahdella ei ole vastaavia ongelmia kuin Suomenlahdella,
eli niin kuin jossakin alustuksessa hiljattain kuulin, Suomenlahden
tilan suurin pilaaja on kumminkin se Itämereltä yleensä kerran
kesässä tuleva pulssi, joka kierrättää sitä vanhaa
sakkaa, jossa tietysti maataloudellakin on osuutensa, mutta myös
teollisuudella ja asutuksella. Pohjanlahteen tämä pulssi
ei pääse Ahvenanmaan ja Ahvenanmaan ja Ruotsin
välisen matalikon takia.
Arvoisa puhemies! Kehysesitykseen sisältyy monia perusteltuja
työllisyyttä edesauttavia asioita, esimerkiksi
osallistuminen pienten korjaamoiden sekä kampaamo- ja parturipalveluiden arvonlisäverokokeiluun
veron alentamiseksi 22:sta 8 prosenttiin. Uskon, että pienet
korjausalan yritykset voivat tarjota yksin yrittäville
henkilöille työtä. Sen sijaan kampaamoalan — tämä on
minun käsitykseni näin tuuheatukkaisena henkilönä — puolella
ei kovin paljon työpaikkoja voi enää lisätä.
Mutta varsinkin nämä pienet korjaamot ovat kadonneet
ja tarvetta niihin olisi. Tämä arvonlisäveron
alentaminen on osakannustin yrittäjäksi ryhtymiselle.
Myös pientalojen lämmitystapamuutosinvestointien
energia-avustukset tänä ja ensi vuonna on hyvä ja
odotettu tapa lisätä kotimaisen bioenergian käyttöä ja
osaltaan lisätä myös työllisyysmahdollisuuksia.
Myös julkisen sektorin tuottavuusohjelma, jota on näiden
kehysten yhteydessä tarkasteltu ja esitelty, on mielestäni
aivan hyvä asia. Meillä on hallinnossa kansainvälisestikin
verrattuna paljon väkeä, ja tätä byrokratian
purkamista on syytä tehdä, varsinkin kun näköpiirissä tulevina
vuosina on kuitenkin yksityisellä sektorillakin työvoimapula.
Kun siihen kuitenkin ennen pitkää ajaudutaan,
niin on hyvä hallinnossa varautua jo tällaiseen
kevennykseen ja byrokratian purkamiseen ja nykyaikaisen tekniikan
hyväksikäyttöön. Luonnollisesta
poistumasta korvattaisiin uusilla työntekijöillä valtionhallinnossa
kaksi kolmasosaa. Se on kuitenkin aika merkittävä vähennys, mutta
ei varmaan liian radikaali, vaikka se saattaa siltä tuntua.
Ministeriöt valmistelevat tarkemmin hallinnonaloittain
nämä päätökset. Ministeri
Heinäluoman ilmaisua käyttäen totean,
että etulinjan tehtävissä, kansalaisten
palveluissa, virat ja tehtävät täytyy
säilyttää, että tästä hallintobyrokratiasta
pitäisi tämä purku suorittaa. Esimerkkinä on poliisin
toiminta. Kentällä toimivien poliisien lukumäärää,
jos huomioidaan kansalaistenkin toiveet ja tällainen sisäisen
turvallisuuden tarve, ei voida vähentää.
Keinot täytyy löytää siitä organisaatiosta
muulla tavalla. Itse olen sitä mieltä, että näihin
sisäisen turvallisuuden kohteisiin, poliisiin ja Rajavartiostoon,
ei näitä säästöjä pitäisikään
täysimääräisesti siltä osin
kohdistaa. Siellähän henkilöstömenot
ovat vähintään 80 prosenttia kaikista
kuluista, ja sen 20 prosentin osalta ei varmaankaan saada mitään
kovin suuria säästöjä aikaan,
mutta organisaatiota kehittämällä kylläkin.
Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen piti mielestäni hyvän
puheenvuoron kehitysavusta. Niin kuin selvästi siltä näyttää,
me emme tähän 0,7 prosenttiin bkt:stä vuoteen
2010 mennessä pääse, vaikka kehitysapuvaroja
nostetaan ensi vuonnakin 66 miljoonaa euroa eli yhtä paljon
kuin edellisen hallituksen aikana koko vaalikaudella nostettiin.
Tämän hallituksen aikana niitä nostetaan kaiken
kaikkiaan 232 miljoonaa, eli ei mielestäni Suomen ollenkaan
tarvitse tässä hävetä. Me hoidamme
tämän asian hyvin. Sen sijaan kehitysavun käyttöön
ja sen vaikuttavuuteen on entistä enemmän vaan
kiinnitettävä huomiota. Olisi varmaan reilua,
niin kuin ed. Kiljunen totesi, että se tavoite asetettaisiin
siihen 0,56:een. Se on sitten seuraavan hallituksen ja seuraavien
hallitusneuvottelujen asia, mutta näyttää ainakin
pahalta ulospäin, että meillä tämän
tavoitteen ja toteutuneen tilanteen välillä on
jatkuvasti tällainen ero. Tosiasiassa kuitenkin rahoja
on aivan kohtuudella lisätty. EU-tavoite sopisi hyvin meille
suomalaisille.
Arvoisa puhemies! Esillä olevat kehykset varmentavat
vakaata talouspolitiikkaa, mikä on kaikkien suomalaisten
etu. Vain vakaan talouden aikana voidaan myös yhteiskunnan
vähempiosaisten asia hoitaa.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ranta-Muotion ja ed. Ahosen loistavat
puheenvuorot olivat erinomainen pohja tälle omalle puheenvuorolleni.
Aiemmassa puheenvuorossani painotin teiden, rautateiden sekä Kymijoen
kanavoinnin merkittävyyttä Suomen kansantaloudelle.
Tämä on kansallinen velvollisuus, niin kuin sanoin.
Haluan vielä painottaa sitä, että kansallisen
velvollisuuden hoitaminen on tärkeää koko
maassa, ei vain jossakin taajamassa, kasvukeskuksessa.
Nyt on puhuttu länsimetrosta aika monella poliittisella
foorumilla, se on erittäin tärkeä hanke. Moottoriteiden
rakentaminen suurten, vilkkaiden asutuskeskusten, taajamien, välille
on erittäin tärkeä hanke, kansallista
tieverkkoa, runkoverkkoa. Nopeiden junaratayhteyksien huolehtiminen
kasvukeskusten välillä esimerkiksi nopeiden junien
kulkemisen mahdollistamiseksi Pendolino-yhteyksin on erittäin
tärkeä asia myös. Mutta siihen samaan
koriin pitää nostaa myös tämä alempi
tieverkko, vähäliikenteiset radat ja kotimainen,
ympärivuotisessa käytössä oleva
vesireitti. Näiden irrottaminen tästä kokonaispaletista,
suomalaisesta kansallisvelvollisuudestamme, ei toimi. Se pitää toteuttaa
yhtä aikaa ja tasapuolisesti koko Suomessa. Sen jokainen
tietää, että kun esimerkiksi kasvukeskusten
vahvaa elinkeinopolitiikkaa kehitetään, niin aina
vedotaan siihen, että pitää olla toimivat
liikenneyhteydet, että ihmisten on hyvä käydä töissä ja
sitten tavaroiden kuljetukset toimivat, raaka-aineiden kuljetukset
toimivat. Se pätee koko Suomeen, ihan koko Suomeen, jokaisella
neliöllä.
Joskus olen sanonut tämän asian rinnastamalla
siihen, kun Puolustusvoimissa sanotaan meidän puolustusdoktriinimme
mukaan, että Suomi on puolustamisen arvoinen maa jokaisella
neliömetrillään. Näissä asioissa
yhteys on sataprosenttinen. Myös kansallisten kuljetusverkkojen kunnossapitäminen
on jokaisella Suomen neliömetrillä velvollisuutemme,
ja siihen pitää nostaa samaan pakettiin myös
yksityistiet.
Tilannehan on se, että jos me metsätaloutta tässä maassa
harjoitamme vahvasti, niin se tarkoittaa, että silloin
tieverkon pitää olla kunnossa yksityisteistä ihan
tuotantolaitoksille asti ja sieltä sitten junaradoin tai
maantiekuljetuksin merisatamiin. Koko reitin on oltava kunnossa.
Yksikin puuttuva pala siitä väliltä tarkoittaa,
että järjestelmä ei toimi.
Bioenergia tähän nykyiseen kehyskeskusteluun
tulevasta vaalikaudesta soveltuu erinomaisesti, ollaanhan valmistelemassa
parhaillaan energia- ja ilmastopoliittista selontekoa tässä talossa
hyvin ahkerasti eri valiokunnissa. Ja jos halutaan bioenergian käyttöä lisätä tässä
maassa,
se tarkoittaa, että tämäkin puoli tarvitsee
toimivat yhteysverkot. Ilman niitä yhteysverkkoja asia
jää torsoksi, se jää puolitiehen
ja se ei toimi. Suomelle on annettu valtavat mahdollisuudet toteuttaa
omaa bioenergiapolitiikkaa olosuhteiden puolesta. Meillä on
Länsi-Euroopan, koko Euroopan unionin alueen, parhaimmat
metsävarat pinta-alaan suhteutettuna, ja meillä on
energia-alalle sopivaa osaamista, polttotekniikka hallitaan, teknologia
hallitaan, kaikki hallitaan.
Mutta nyt nämä kauniit tapahtumat ennen tätä hetkeä pitää panna
todellisuuteen niin, että pystymme bioenergian käyttöä tässä maassa
lisäämään. Suomihan on johtava
bioenergian käyttäjä tänä päivänä Euroopassa.
Se johtuu puhtaasti siitä, että selluteollisuus
käyttää kaiken prosessin aikana syntyvän
puusta jäävän ylijäämäraaka-aineen
energian tuotantoon. Esimerkkinä olen käyttänyt
Enon Uimaharjussa toimivaa sellutehdasta Enocelliä, joka
sekä tuottaa yli 100 megan teholla energiaa siihen prosessiin
että syöttää vielä valtavan
määrän lämpöenergian
lisäksi sähköenergiaa sekä tehtaan
omiin tarpeisiin että valtakunnan verkkoon. Tämä laitos
on todella suurempi kuin Joensuun lähellä sijaitseva
toinen iso voimalaitos, joka puhtaasti tuottaa kaukolämpöä Joensuun
kaupungille ja siinä sivussa sähköä vastapaineella.
Elikkä siellä on se syy, miksi me olemme bioenergiamaita,
mutta nyt pitää hoitaa tämä toinen osio
kuntoon. Pitää pystyä tekemään
pienempiä hajautettuun järjestelmään
perustuvia voimalaitoksia maahan plus biopolttoaineita. Euroopan unionin
tavoite vuoteen 2010 on saada biopolttoaineiden osuus 5,25 prosenttiin
koko käyttömäärästä.
Tämä määrä on saatava
toteutettua juuri sellaisena, ja pitää panna kunnianhimoinen
tavoite: pari prosenttiyksikköä sen yli. Henkilöautojen
tekniikka tänä päivänä tai
niiden koneiden ja laitteiden tekniikka ei aseta esteitä tällaisilla pitoisuuksilla.
Sitten kun mennään jonnekin 20 prosenttiin, niin
varmaan vaatii vielä lisätutkimusta, mutta sitäkään
ei kannata väheksyä. Sitä tutkimusta
suuret autotehtaat, moottoritehtaat tekevät joka hetki.
On suorastaan kilpailu, kuka keksii parhaan laitteen. Se asia on
jo kunnossa, siihen ei kannata kiinnittää huomiota.
Sitten kun sillä tasolla ollaan, niin meillä on
tekniikka silloin jo valmiina.
Kansallisen metsäohjelman tavoite lisätä bioenergian,
metsähakkeen, käyttöä 10 miljoonaan kuutioon
vuodessa nykyisestä 5 miljoonasta kuutiometristä vuoteen
2010 mennessä on hyvä tavoite.
Nämä kaksi tavoitetta biopolttoaineiden lisäämisestä ja
metsähakkeen lisäämisestä kulkevat erinomaisesti
käsi kädessä, mutta tämä vaatii
hyvät yhteysverkot. Se ei toimi, että meillä esimerkiksi
yksityistieverkko ei saa valtion rahaa. Yksityistiet hyvin usein
sijaitsevat metsäautoteiden päässä ennen
maanteitä; tarvitaan myös se metsäautotie,
jonka huolehtivat metsänomistajat omilla rahoillaan täysin
kuntoon. Mutta yksityisteiden osalta, joiden varrella asutaan, on
myös yksityistä asutusta, yksityistä käyttöä,
lomakäyttöä, virkistyskäyttöä,
tulee valtion panostukset saada kuntoon. Aikanaan olimme tasolla
150 miljoonaa markkaa. Tämä tarkoittaa euroaikana tasoa,
joka vie suurin piirtein tasolle lähes 30 miljoonaa euroa,
kun inflaatio ja muu kustannusnousu otetaan huomioon. Johan tästä summasta pelkkinä
arvonlisäveroina
valtio perii vuosittain tien käyttäjiltä,
kunnostajilta ja soran ostajilta, noin 17 miljoonaa arvonlisäveroa
takaisinpäin, ja panostukset yksityistieverkkoon ovat luokkaa
15 miljoonaa euroa. Eli yksityisteiden kustantajat, ei käyttäjät
vaan kustantajat, joita on hirvittävän paljon
vähemmän kuin on koko käyttäjien
määrä, rahoittavat valtion budjettia.
Arvoisa puhemies! Tämä luku tuntuu hieman uskomattomalta.
Näin se vain ikävä kyllä on.
Yksityistiet eivät saa valtion rahaa, vaan ne rahoittavat
valtion budjettia. Tämä asia pitää hoitaa
tässä maassa vihdoin ja viimein kuntoon. Tästä on
puhuttu niin, että leukaperätkin alkavat olla
jo kipeät, mutta nyt on puheet puhuttu ja on tekojen aika.
Kuljetusyhteyksistä nostan yhdellä kahdella lauseella
Kymijoen kanavointihankkeen myös vielä esille.
Niin kuin sanoin edellisessä puheenvuorossani, ei ole mitään
järkeä maksaa ulkomaiselle toimijalle rahaa kanavoinnin
suorittamisesta. Totta kai se Saimaan kanavayhteyskin pitäisi säilyttää.
Ei kukaan järkevä ihminen ole sitä tuhoamassa,
mutta meidän pitää huolehtia pitkästä kansallisesta
sekä itsekkäät kansalliset edut huomioivasta
politiikasta ja liikennepolitiikasta tässä asiassa.
Niillä laskuesimerkeillä, joilla liikenneministeriö on
tukenut kantaa, että tämä on kannattamaton
hanke, sillä laivakoolla laskettuna, voidaan laskelma osoittaa
ihan miksi tahansa. Pitää tehdä oikeisiin,
vahvoihin perusteisiin nojautuva, nykykalustoon soveltuva laskuperuste,
niin kuin saksalaiset ovat homman tehneet. Käytetään
siihen EU-rahaa, vähän kansallista rahaa ja nautitaan
niistä tuotoista. Miten käy esimerkiksi sisävesimatkailun,
kun nämä päävesistöt
yhdistetään samaksi ja yhdeksi verkostoksi? Sehän
on aivan valtava lisäsykäys suomalaiselle kesämatkailulle,
valtava mahdollisuus.
Joku sanoi, että jään murtaminen
Suomen vesillä on ongelma. Se on paperitekniikkaa pelkästään,
kun murretaan sisävesien jäitä. Ahtojäiden murtaminen
sen rinnalla on miljoona kertaa vaikeampaa kuin puolen metrin jääkerroksen
murtaminen Suomessa. Jos siellä liikutaan, niin se ei aiheuta
edes kustannuksia, koska väylä pysyy käytännössä itsestään
auki.
Nämä pari esimerkkiä valaiskoot sitä,
että kotimaisen ympärivuotisen vesireitin saaminen
toimintakuntoon vihdoin ja viimein on tämän vuosikymmenen
hanke ja seuraavan vuosikymmenen hanke ja se pitää kunnianhimoisesti
toteuttaa. Ilman suomalaiskansallista lähtökohtaa emme
pärjää. Muistutan vielä siitä Augustin
Ehrensvärdin Suomenlinnan pääportin päälle
kirjoituttamasta sanonnasta, siitä kiveen hakatusta sanonnasta
"Jälkimaailma, seiso täällä omalla
pohjallasi äläkä luota vieraan apuun."
Nämä yli 250 vuotta vanhat sanat ovat edelleen
totta. Siksi tässä bioenergia-asiassa, maatalousasiassa,
maaseutuasiassa ja koko Suomi-asiassa pitää ottaa
vahva kansallinen näkökulma. Ilman sitä näkökulmaa
emme pärjää.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen talouspoliittiset valinnat
ovat olleet oikeita, ja ne alkavat pikkuhiljaa tuottaa tulosta.
Nykyinen hallitus on saamassa uusien työpaikkojen lukumäärän
lähes 100 000:een. Meillä on nyt kuitenkin
asenne, että pärjäämme globalisaatiossa,
vaikka ikäviä uutisia tuleekin koko ajan suurteollisuuden
osalta. Mutta uusien työpaikkojen nopealle syntymiselle
on luotava edellytyksiä, karsitaan byrokratiaa ja tehdään yrittäminen
taloudellisesti kannattavaksi ja riskejä pienemmiksi. Kun
näin tehdään, valtion ei tarvitse luoda
niin paljon erilaisia tukimuotoja, koska yrityksiä ja työpaikkoja
syntyy ihan itsestään. Onneksi esimerkiksi nyt
Suomi osallistuu tähän EU:n työvaltaisten
palvelualojen arvonlisäverokantakokeiluun. Sehän
koskee kampaamo- ja parturipalveluita sekä pieniä korjauspalveluita.
Omat haasteensa luovat valtion omat henkilöstövähennykset,
jotka ovat todella suuret, melkein 10 000 vuosina 2007—2011.
Ne ovat isoja lukuja. En tiedä, tehostuuko tuottavuus henkilöstöä rääkkäämällä.
Itse olen huolissani myös kuntien määräaikaisten
työntekijöiden määrästä.
Esimerkiksi terveysalalla jopa yksi neljäsosa terveydenhuollon
työntekijöistä on määräaikaisia
ja on olemassa vaara, että ihmiset alkavat hakeutua muille
aloille, jos työolot ja palkka eivät ole tyydyttävät.
Luulisi, että Suomessa jokainen voisi asua omakotitalossa,
jos niin haluaisi. Odotankin konkreettisia toimenpiteitä tulevaisuudessa
ja myös tänä keväänä,
kun asuntopolitiikkaa ollaan tehostamassa ja tonttimaan hinnannousua
kohtuullistamassa. Lämmitystavat tietysti olisivat kotimaista
energiaa käyttäviä eivätkä tietenkään sademetsien
kaatamiseen perustuvia.
Monia muita suuria kysymyksiä on tulossa. Perhevapaita
pitäisi pystyä jakamaan tasaisemmin vanhempien
kesken. Ja tietysti yksi asia, joka koskee meitä tielläliikkujia
ja juuri niitä ihmisiä, jotka kulkevat maalta
töissä, on tämä autoverouudistus.
Se on tehtävä vuosikymmenen vaihteeseen mennessä,
sitähän EU:kin on toivonut. Autojen hankintaverotusta
tulee laskea ja taas autojen käytön verotusta
painottaa niin, että siirrytään ympäristöystävällisempiin
ja bioenergiaa käyttäviin autoihin.
Ruoan arvonlisäveron laskeminen on teema, jota itsekin
olen pitänyt esillä, ja nythän keskustan
eduskuntaryhmän työryhmä on esittänyt
elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista tulevalla vaalikaudella
10—12 prosenttiin. Ehkä jotain tällä rintamalla
tapahtuukin. Kevennys lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta,
ja siitä hyötyisivät erityisesti pienituloiset.
Kilpailulla täytyy tietenkin estää, että veronalennus
ei mene hintoihin.
Perintö- ja lahjaverotukseen varmasti seuraavalla vaalikaudella
täytyy tehdä muutoksia. Nyt veroa peritään
jo 3 400 euron perinnöstä tai lahjasta.
Alarajaa voitaisiin nostaa reippaasti ylöspäin,
koska kyllä niistä rahoista on jo verot moneen
kertaan maksettu.
Arvoisa puhemies! Kehyspäätökseen
ei tässä vaiheessa sisälly päätöksiä uusista
väyläinvestoinneista. Elokuun budjettiriihessä niitä on
varmasti tehtävä. Meillä Pirkanmaalla
tärkeitä tieyhteyksiä ovat Valtatie 3
etelä—pohjois-suunnassa ja myös Valtatie
9 Varsinais- ja Keski-Suomen välillä. Valtatie
3:n Tampereen läntisen kehätien toinen vaihe tarvitsee
nyt sitten 25 miljoonaa euroa vuonna 2007. Valtatie 2, Vihti—Punkalaidun—Pori,
on Helsingin pääyhteys Poriin ja se kuuluu myös
meidän Pirkanmaan alueeseen nyt, ja sen pitäisi
olla valmis liikenteelle vuonna 2009.
Ylipäänsä tiehallinnon valtion rahoitus
on pienentynyt lähes 100 miljoonalla eurolla verrattuna
muutaman vuoden takaiseen. Vähennykset ovat kohdistuneet
voimakkaasti alueellisiin perustienpidon investointeihin, niin kuin
tässä ed. Hoskonen muun muassa mainitsi, ja tämä on
kyllä huolestuttava asia. Kyllä meidän
täytyy nämä paikalliset tiet saada kuntoon.
Joukkoliikenteen ongelmat ovat tiedossa, mutta tehdäänkö niille
mitään? Maamme kaikista joukkoliikenteen matkoista
tehdään Pääkaupunkiseudun Ytv-alueella,
Tampereella ja Turussa noin 70 prosenttia. Valtio ei tue näiden
alueiden liikennettä lainkaan, vaan toiminta perustuu lipputuloihin
ja kuntien myöntämään rahoitukseen.
Maaseudun joukkoliikenteen tukirahavähennykset ovat olleet
myös surullista kuultavaa.
Tässä näitä muutamia tulevien
vuosien haasteita, mutta uskoisin, että näillä linjoilla
kuitenkin varmasti pysytään maailmantaloudessa
globalisaation uhkasta huolimatta mukana.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden
kehyksistä vuosille 2007—2011 -keskustelu on tänään
ollut pääasia eduskunnassa. On ollut todettavissa
se, että hallituksen harjoittama talouspolitiikka on kantanut
erinomaisen hyvää tulosta. Talouskasvu on jatkunut
vakaana. Se on yksi euroalueen parhaista. Toisaalta Suomessa sekä työllisyyskehitys
että myöskin yritystoiminnan kehittyminen ovat
olleet erinomaisia, ja tätä kuvaa muun muassa
se, että selonteossa todetaan se, että hallitusohjelmassa
asetettu 100 000 uuden työpaikan tavoitteen saavuttaminen
on täysin mahdollista, ja toisaalta, että me pääsemme työllisyysasteessa
tuonne 69,2 prosentin tasoon ja työttömyysaste
laskee jopa 7,5 prosenttiin. Elikkä on erinomaista ollut
se politiikka, joka on ollut veronkevennyksiin perustuvaa, mutta
joka on tukenut talouskasvua ja työllisyyttä.
Pariin asiaan haluan kiinnittää tässä selonteossa
huomiota. Ensinnäkin tuo maaseudun ja maatalouden tilanne:
Siinähän hallitus onnistuneesti minusta päätyi
erinomaiseen ratkaisuun siinä, että se unionin
laajennuksesta johtuvien EU-tukien pienentymisen johdosta tyytyi
poliittiseen sopimukseen toteamaan sen, että kansallisella
tuella pyritään ratkaisemaan maaseudun kehittämisvarat
siten, että viljelijöille aiheutuvat menetykset
ovat mahdollisimman vähäisiä. Tämä on
tyydyttänyt maaseudun ammatinharjoittajia, viljelijöitä,
varsin hyvin, ja kaikki uskovat ja luottavat tähän
poliittiseen sopimukseen. Lisäksi on ollut todettavissa
se, että kehyspäätöksessä on
todettu se, että luopumistukea tullaan jatkamaan, ja tätä tarkoittava
lakiesitys on tällä viikolla hallituksen käsittelyssä.
Yhtä lailla siellä myöskin maatalouden
tulopoliittiseen ratkaisuun liittyvä polttoaineverohuojennus
on lausuntokierroksella, ja sekin saadaan päätökseen
toivottavasti lähiaikoina. Ainoa asia, joka on jäämässä vielä vaille
ratkaisua, mutta jonka uskomme myöskin vielä tulevan
tämän kevätkauden aikana, on veroratkaisuihin
liittyvä osuuskuntien osuuspääoman koron
verokohtelu, jossa kuitenkin on sitouduttu rinnastamaan tämä kotimaisiin
noteeraamattomien yritysten osinkotuottoihin. Nämä ovat
olleet niitä signaaleja, jotka ovat merkinneet sitä,
että hallitus huolehtii myöskin maaseudusta ja
maataloudesta ja pyrkii turvaamaan terveen, turvallisen kotimaisen
elintarviketalouden ja luomaan siten kuluttajille myöskin
sellaisen elintarviketuotannon, joka ansaitsee kysynnän
ja kuluttajien luottamuksen.
Arvoisa puhemies! Täällä todetaan,
että väylähankkeisiin ei yksityiskohtaisesti
selonteossa ole otettu kantaa, mutta toisaalta on todettu se, että osakemyyntien
tuloutuksessa, yli 500 miljoonan euron tuloutuksessa, 10 prosentin
osuudesta on noustu 20 prosenttiin, millä on haluttu tehdä tietä sille,
että elokuun budjettiriihessä hallitus voi tehdä hankepäätöksiä väylätyöryhmän
mietinnön ykköskorin osalta, josta erityisesti
oman alueeni osalta nousevat esille Savonlinnan keskustan liikennejärjestelyt,
joissa suunnitelmat ovat menossa vanhaksi vuonna 2007. Erityisesti
tuon hankkeen osalta työt pitäisi saada käyntiin
vuoden 2007 aikana.
Toinen kysymys on kuntien harkinnanvaraiset rahoitusavustukset.
Nythän me olemme kuntien viime vuoden tilinpäätösten
ennakkotietojen perusteella voineet todeta sen, että 139
kuntaa on edelleen tekemässä alustavien tietojen
mukaan alijäämäisen tilinpäätöksen
vuosikatteella mitattuna. Tilinpäätöstiedot
kertovat ikään kuin toisinnosta edelliseltä vuodelta,
ja taloustilanne ei ole kääntynyt parempaan. Ennakkotiedot
peruspalveluohjelman puitteissa kertovat siitä, että talous
alkaa vakiintua vuonna 2007 siten, että silloin kyetään
poistot kattamaan ja vuonna 2009 jo nettoinvestoinnit. Mutta kun
otetaan huomioon tämä suuri alijäämäisten
kuntien joukko ja se, että meillä erityisesti
teollisuustyöpaikat uhkaavat vähentyä monilla
metsä- ja paperiteollisuuden paikkakunnilla, on vähintään
kohtuullista se, että myöskin harkinnanvaraisin
avustuksin kyetään tukemaan näitä äkillisesti
vaikeuksiin joutuneita kuntia. Siinä mielessä toivon,
että tuo harkinnanvaraisten rahoitusavustusten suunta ei
ole jatkossa laskeva.
Keskustelu päättyy.