Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jo sinivihreän hallituksen paljon kehutusta ohjelmasta näkyi, että hallitus tulee helpottamaan ihmisten arkea monella tavalla, muun muassa tuomalla parannuksia opiskelijoiden, eläkeläisten sekä lapsiperheiden toimeentuloon ja panostamalla voimavaroja työllisyyden parantamiseen ja työllisyyspolitiikan järkeistämiseen. Nyt tarkistettuja kehyksiä käsiteltäessä voi hyvin mielin todeta, että hallitus todella lunastaa lupauksiaan.

Erityisen tervetulleita ovat hallituksen panostukset sivistykseen. Opintorahan korottaminen 15 prosentilla jo vaalikauden alkupuolella on hyvä osoitus siitä, että sinivihreä hallitus haluaa mahdollistaa nykyistä nopeamman valmistumisen korkeakouluista. Tulorajojen korottaminen 30 prosentilla puolestaan vastaa siihen laajaan opintotukien takaisinperintäongelmaan, jonka kanssa kymmenettuhannet opiskelijat taistelevat vuosittain.

Yliopistojen yhteistyöhankkeiden kanssa työskennelleenä pidän myös innovaatioyliopiston perustamista erittäin tervetulleena. (Ed. Pulliainen: Mikä on ensimmäinen innovaatio?) Innovaatioyliopiston perustamista ei pidä kuitenkaan nähdä muiden yliopistojen aseman heikentämisenä. Yliopistojen perusrahoitukseen sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan osoitetaan lisää rahaa yhteensä 90 miljoonaa euroa. Maisteritehtailun asemasta on tärkeää panostaa laadukkaaseen ja vaikuttavaan opetukseen sekä huippututkimukseen.

Arvoisa puhemies! Myös julkisen talouden vahvistaminen on hallituksen työlistan tärkeimpiä asioita, ja on hyvä, että Paras-hankkeessa päästään vihdoin edellisen hallituksen jäljiltä asiaan. Kunta- ja erityisesti palvelurakenteen uudistaminen on keskeistä joustavien, laadukkaiden ja taloudellisesti kestävien palveluiden takaamiseksi koko maassa. Kuntien toimintaedellytyksistä on kuitenkin pidettävä huolta, eikä kuntia tule jättää yksin vastuuseen hallinnon uudistamisesta ja tehostamisesta. Tuottavuushanke antaa tarvittavaa tukea siihen, että löydetään uusia tapoja tuottaa palveluita ja hyödyntää uuden teknologian luomia mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Väylähankkeiden osalta hallitus järkevästi pyrkii seuraamaan suhdannetilanteen kehitystä. On kuitenkin syytä pitää mielessä, miten monin paikoin tiepiirien nykyinen niukahko rahoitus on johtanut siihen, että kunnat ovat joutuneet paikkaamaan valtion laiminlyöntejä. Nämä kuntien väylähankkeisiin käyttämät rahat ovat suoraan pois kuntien perustehtävistä: vanhustenhoidosta, opetuksesta sekä terveydenhuollosta. Toimiva ja turvallinen väyläverkko on myös keskeinen osa metropolipolitiikkaa. Toivonkin, että hallitukselta löytyy viisautta panostaa liikennehankkeisiin Pääkaupunkiseudun kehysalueiden kasvukeskuksissa, joihin metropolialue jo käytännössä kuntayhteistyön muodossa ulottuu ja joista käy jo tällä hetkellä kymmeniätuhansia päivittäin töissä Pääkaupunkiseudulla.

Summa summarum: Kokonaisuudessaan hallituksen esitys vuosien 2008—2011 valtiontalouden kehyksiksi on hyvin valmisteltu ja toteuttaa hallitusohjelman keskeisiä linjauksia kannustavuudesta, sivistyksestä, suvaitsevuudesta sekä välittämisestä. Näiden eväiden avulla on hyvä edetä vaalikauden haasteisiin.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä valtiontalouden budjettikehysten tarkastelu on yksi keskeinen osa hallituksen ja eduskunnan vuoropuhelua ja ennen kaikkea sitä, millä tavalla eduskunnan roolia vahvistetaan myös budjettipolitiikassa, budjetin käsittelyssä. Siksi, ennen kuin menen tähän varsinaiseen budjettikehykseen, haluan, arvoisat kollegat, muutamalla ajatuksella palauttaa keskustelua siihen, mitä merkitsee ennakoiva vuoropuhelu eduskunnan ja hallituksen välillä.

Nimittäin viime kaudellahan valtiovarainvaliokunta antoi jo mietinnön, jossa pohjattiin tiettyjä keskeisiä asioita tämän menettelyn kehittämiseksi. Toisaalta tulevaisuusselontekoon tulevaisuusvaliokunta vastasi mietinnöllä, jossa tartuttiin muutamiin keskeisiin asioihin, joiden pitäisi olla tällä hallituskaudella paremmin esillä. Siellä oli asioita, kuten lapset ja perheet voimavarana, ikääntyvät ja ikääntyminen yhteiskunnan voimavarana, työllisyysasteen korottaminen, erittäin merkittävä haaste, ja innovaatiota ja yrittäjyyttä kannustavat toimintaympäristöt. Nämä olivat niitä linjauksia, joihinka tulevaisuusmietinnössä otettiin kantaa.

Jos ajatellaan nyt tätä käsillä olevaa kehystä, voidaan sanoa, että varsin monet sekä valtiovarainvaliokunnan viime kauden kehysmietintöön sisältyneistä asioista että myös tulevaisuusvaliokunnan mietintöön sisältyneistä asioista ovat varsin hyvin hallitusohjelmassa ja myös tässä esillä olevassa budjettikehyksessä. Haluan tarttua muutamiin asioihin, joihinka on äärimmäisen tärkeää nyt tällä eduskuntakaudella kiinnittää huomiota ja pitää myös kiinni niistä periaatteista, joita on alustavasti tarkasteltu.

Jos ajatellaan nyt tätä lähtökohtaa, niin me olemme edenneet erittäin hyvään taloudelliseen asemaan, jossa ovat vaikuttaneet viime hallituskauden hyvä politiikkakokonaisuus mutta myös ne suhdanteet, joidenka varassa on voitu saavuttaa viime hallituskauden työllisyystavoite. Jos me ajattelemme sitä, mitä tapahtui kaiken kaikkiaan viime hallituskaudella, kun käsiteltiin kehyksiä, on olennaista muistaa se, että hallitus lähti liikkeelle supistuvan talouskasvun olosuhteista. Nyt vastaavasti me tarkastelemme kehystä tilanteessa, jossa meillä on varsin vahva talouskasvu, ja sen vuoksikin on äärimmäisen tärkeää, että me säilytämme sen periaatteellisen lähtökohdan, että puolivälissä olemme valmiit arvioimaan, arvioimaan tätä menokehystä ja myös sitä tulonmuodostusta, jolta pohjalta jatketaan hallituskauden loppuosaa, ja näin tarkentamaan ja täsmentämään niitä toimenpiteitä, joita käytännössä toteutetaan. Minusta osittain tähän kehykseen liittyy tämä ennakointi nimenomaan siinä muodossa, että me esimerkiksi veroratkaisuja olemme valmiit jo nyt tämän kehyksen osalta arvioimaan, että välttämättä ei oteta kaikkia toimenpiteitä käyttöön vaan tasapainotetaan siihen talouskehitykseen, joka pystytään jo tällä hetkellä tunnistamaan. Mutta korostan sitä, mitenkä nopeasti nämä muutokset voivat realisoitua, ja tässä suhteessa tämä puolivälin arviointi ja tarkastelu ja siihen varautuminen on äärimmäisen tärkeää.

Toinen periaatteellinen asia, johonka jo viime kauden mietinnössä tartuttiin, oli investointi- ja käyttömenojen läpivalaisu. Sanoisin, että tämä ei ole ehkä riittävällä tavalla tässä kehystarkastelussa käsillä, ja sen vuoksi olisi tärkeää, että nyt vuosittaisissa budjettiesityksissä ehkä paremmin saataisiin käsiin nämä investointi- ja käyttömenot, ja esimerkiksi liikenneinfran osalta tämä valmistuva selonteko osaltaan palvelee, totta kai, myös tätä tavoitetta.

Kolmantena hyvin tärkeänä osana otan sen, että valtion omaisuuden myyntituloja koskevat säännöt ovat nyt väljemmät tässä kehyksessä kuin edellisen hallituskauden kehyksessä edellyttäen sitä, että valtion myyntitulot toteutuvat. Nimittäin 400 miljoonaa euroa on nyt se raja, jonka jälkeen voidaan tutkimus- ja kehitystoimintaan sijoittaa 25 prosenttia tuloista — viime kaudellahan oli käytössä tämä 10 prosentin sääntö — maksimissa 150 miljoonaa euroa. Totta kai tämä perälauta pitää olla, ja aivan olennaista on se, että me voimme tätä instrumenttia aktivoida ja käyttää yhä joustavammin ja edelleen jälleenrakentamiseen siinä mielessä vahvistaen ensisijaisesti tutkimus- ja kehityspanoksia.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä muutaman ajatuksen ottaa tähän taloudelliseen toimintaympäristöön, miksi korostan tämän välitarkistuksen merkitystä. Puhemieskin oli ottanut asian esille ja kantaa tähän globaalitalouden jäsentymiseen, jossa nimenomaan Yhdysvaltain ja Aasian rooli vahvistuu koko ajan, ja siihen, mitä merkitsee se, että Eurooppa säilyttää riittävän dynaamisuuden, riittävän otteen tässä talouden kehityksessä. Tämä tulee olemaan erityisen suuri haaste meille, ja tässä suhteessa on äärimmäisen tärkeää, että riittävällä jäntevyydellä viedään läpi ne uudistukset, jotka vahvistavat meidän talous-, työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikkaamme. Sanoisin näin, että vaikka tähän budjettikehykseen liittyy varsin merkittäviä lisäpanostuksia myös kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonaloille, kaikkiaan budjettitaso nousee 145 miljoonaa euroa vuoteen 2011, niin korostaisin sitä, että tätä myyntitulojen varaumaa on äärimmäisen tärkeää voida tarvittaessa käyttää, koska tällä hetkellä Suomen tutkimus- ja kehityspanostuksista lähes puolet tulee Nokian kautta — ja mitä kaikkea tämä muutos merkitseekään — ja ennen kaikkea korostaisin sitä, että me nykyistä paremmin pystyisimme vastaamaan myös siihen, että ne julkiset panostukset ja yritysten panostukset pystytään vielä nykyistä paremmin yhteensovittamaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi otan kahteen paljon pienempään asiaan vielä kantaa. Minä uskon, että innovaatioyliopisto, johonka tässä on viitattu, on ihan oma keskustelunaiheensa, ja huomaan, että ed. Kankaanniemi kuuntelee tarkasti, mitä tulen sanomaan. Mutta menemättä nyt siihen sisältöön enempää iso periaatteellinen kysymys on se, että innovaatioyliopistoon tulee kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan kautta nyt rahaa. Se ei näy suoraan tässä kehyspäätöksessä, mutta joka tapauksessa minusta siinä on erittäin iso periaatteellinen asia, ja on hyvä, että sekin keskustellaan auki, onko tämä se linjaus, että Oulun yliopistoa tullaan jatkossa osittain rahoittamaan kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan kautta, vai millä tavalla me tulemme etenemään yliopistojen rahoituksessa.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana otan tämän kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan sisällä olevan Matkailun edistämiskeskuksen rahoitustilanteen, joka on jäänyt kehyksessä avoimeksi. Minä toivon, että vaikka Matkailun edistämiskeskuksen strategia on uusittu, se ei tarkoita sitä, että matkailun kehittämisessä tavallaan on kuljettu tie loppuun, päinvastoin. Toivottavasti löytyy ratkaisu, joka merkitsee myös matkailun edistämisen vauhdittumista.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin siirryn itse asiaan, haluan pikkaisen kommentoida ed. Karjulan ja oikeastaan koko hallituksen suunnitelmaa omaisuuden myymisestä.

Minä en ymmärrä, miten hallitus merkitsee hallitusohjelmaan ja kehyksiin omaisuuden myymisen. Minkä takia pitää omaisuutta myydä, omaisuutta, jota on kovalla työllä ja verovaroilla hankittu, minkä takia sitä pitää myydä? Kun myydään, niin sitten vain pieni osa investoidaan uuteen. (Ed. Skinnari: Hallitus välittää!) En minä usko, että ministerit niin menettelevät, että he myyvät omaisuutta ... (Välihuutoja) — Ei ministereitä pidä tuolla tavalla loukata. Minulla on se käsitys, että ministerit hoitavat omaisuuttaan hyvin, ja toivon, että hoitaisivat myöskin valtion omaisuutta ihan samalla lailla eli hyvin, niin ettei omaisuutta tarvitsisi myydä.

Herra puhemies! Sitten itse asiaan. (Ed. Tennilä: Se oli asiaa minusta tämäkin!) Nämä kehykset liittyvät tietenkin hallitusohjelmaan, ja hallitusohjelmasta, niin kuin kehyksistäkin, käy ilmi, että vanha linja jatkuu aika lailla samanlaisena. Anneli Jäätteenmäen hallituksen hallitusohjelmassa oli hyvinvointipalvelujen parantaminen 1,15 miljardilla eurolla. Tämä oli myöskin Vanhasen ykköshallituksen tavoite, parantaa hyvinvointipalveluja 1,15 miljardilla. Veroja alennettiin noin 3 miljardilla. Kun katsomme tätä Vanhasen kakkoshallituksen tavoitetta, niin parannetaan hyvinvointipalveluja 1,3 miljardilla eurolla ja alennetaan veroja 1,9 miljardilla eurolla. Loppujen lopuksi ei ole mitenkään suurta eroa. (Ed. Korkeaoja: Ei ole; keskusta hallituksessa edelleen!)

Vaalikampanjan aikana me totesimme, että tuo Vanhasen ykkösen ja Jäätteenmäen hallituksen ohjelma johti siihen, että tuloerot yhteiskunnassa kasvoivat, johti siihen, että kuntien asema vaikeutui. Me yritimme sitten omassa vaaliohjelmassamme kysyä, eikö olisi ollut viisaampaa alentaa veroja esimerkiksi siten, kun yhteissumma oli vähän päälle 4 miljardia, että olisi voinut olla 2 miljardia veronalennuksia ja 2 miljardilla olisi hyvinvointipalveluja parannettu. Mielestäni tämän vastaanotto oli kyllä kentällä hyvä, ei kuitenkaan niin hyvä, että se olisi johtanut suureen vaalivoittoon. Oliko kansa sitten eri mieltä vai mistä syystä kansa äänesti niin kuin äänesti, siihen minä en tietenkään osaa vastata. (Ed. Korkeaoja: Kansa oli oikeassa kuitenkin!) Mutta jos edellisen hallituksen ohjelma johti siihen, että tuloerot yhteiskunnassa kasvoivat, johti siihen, että kuntien asema vaikeutui, niin olen aivan vakuuttunut siitä, että se sama ohjelma tulee johtamaan samaan lopputulokseen. Meillä on neljän vuoden kuluttua suurempia tuloeroja yhteiskuntaryhmien välillä (Ed. Korkeaoja: Ja paljon lisää työpaikkoja, hyvä talouskasvu!) ja kuntien asema tulee olemaan vaikeampi.

Kun eilen kysyttiin, mikä on opposition vaihtoehto, oppositio esitti oman vaihtoehtonsa hallitusohjelman yhteydessä, ja se oli oikeastaan sama, ainakin kristillisdemokraattien puhe oli yhtäpitävä niitten vastausten kanssa, mitkä me annoimme hallituksenmuodostaja Vanhaselle. Me olemme edelleen sitä mieltä, että se linja on oikea. Mutta sille me emme enää mahda mitään, että hallitusohjelma on lyöty lukkoon. Nyt me yritämme vaikuttaa siihen, miten nämä asiat toteutetaan ja missä järjestyksessä ne toteutetaan.

Minun mielestäni on ihan oikein, että tuloveronalennukset suhdannepoliittisista syistä siirretään kauden loppuun. Siinä me annamme täyden tuen hallitukselle. Mutta ottaen huomioon, että kuilu yhteiskuntaryhmien välillä kasvoi ja on koko ajan kasvanut, on kyllä veronalennuksia, joita voitaisiin ja tulisikin toteuttaa kauden alussa, koska ne eivät ainakaan ylikuumentaisi tätä taloudellista tilannetta. Ajattelen lähinnä ruuan arvonlisäveroa, joka helpottaisi juuri vaikeassa — vaikeassa ja vaikeassa mutta huonossa — asemassa olevia suurperheitä. Myöskin perintö- ja lahjaveron uudistus tulisi toteuttaa. En minä usko, että lesken ja alaikäisen lapsen saama pieni etu — tai ei edes etu vaan se, että eivät joudu vielä vaikeampaan taloudelliseen asemaan — ylikuumentaa tilannetta, ja tästä syystä tulisi myöskin tuo toteuttaa pian.

Kun suhdannepoliittisista syistä tehdään näitä veroratkaisuja, niin tietenkin pitäisi imeä myöskin jonkin verran rahaa markkinoilta, ja minun mielestäni alkoholiveroa tulisi korottaa ihan kauden alussa. Ministeri Katainen vielä vuosi, puolitoista vuotta sitten katsoi, että alkoholin veronalennus 2004 oli suuri virhe, ja allekirjoititte välikysymyksen, ja nyt yllätyin kyllä, kun te totesitte, että Viron korotus ei vaikuta Suomen ratkaisuihin. Näinhän te olette lausunut. Jos te nyt vielä vuosi, puolitoista sitten olitte sitä mieltä, että se ratkaisu vuonna 2004 oli virheellinen, niin nythän pitäisi nopeasti korottaa. Hyvä, että nyökkäätte ja näin tullaan tekemään. (Ed. Zyskowicz: Näin tullaan tekemään!) — No, pikkuhiljaa päästään yhteisymmärrykseen näistä suurista kysymyksistä.

Herra puhemies! Tietenkin opposition toivo on se, että korjautuvat ne ongelmat, jotka ovat yhteiskunnassa syntyneet, jotka tarkoittavat sitä, että kunnat ovat vaikeammassa asemassa kuin aikaisemmin. Kuntaliitto on ilmoittanut, että aukko on noin 500 miljoonaa euroa. Jos ei sitä paikata, se tarkoittaa sitä, että kunnissa leikataan menoja tai kunnallisveroprosenttia nostetaan. No, en minä pidä ihan huonona ratkaisuna sitä, vaikka kunnallisveroprosenttia nostetaan, kunhan se nosto on pienempi kuin se alennus, joka tehdään valtionveroihin, niin että kuitenkin kansalaisten kokonaisveroaste laskisi.

Mutta ihan lopuksi: Kun olemme yrittäneet korostaa kaikissa puheenvuoroissamme, että hallituksen tulisi noudattaa ja olisi hyvä noudattaa tätä kristillisdemokraattien veropoliittista linjaa, että verotetaan lievästi sitä, mitä yhteiskunta tarvitsee ja mitä ihminen tarvitsee, ja ankarammin sitten sitä, mitä yhteiskunta ei välttämättä tarvitse eikä ihminen tarvitse, ihan konkreettisena esimerkkinä onhan se paljon parempi, että ihmiset ovat työssä kuin että juovat viinaa. Nostetaan sitten alkoholiveroa ja alennetaan tuloveroa.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis ihmetteli, miksi valtion omaisuutta myydään. Minun näkökulmastani siinä ei ole oikeastaan paljon ihmettelemistä, kun katsoo tätä politiikan päälinjaa, joka on ollut jo pitkään tämmöinen uusliberalistissävytteinen. (Ed. Korkeaoja: Siinä välitetään rahaa uuteen paikkaan!) Siinä on sisäänrakennettuna idea myydä myös valtionyhtiöitä, yksityistää niitä. Ylipäätään tavoitteena tällä uusliberalistisella ideologialla on palauttaa sääntelemätön markkinatalous — ja siihen suuntaanhan sitä on edetty — ja myöskin supistaa ylipäätään valtion roolia kokonaistaloudessa.

Tämä pyrkimys näkyy selvänä suomalaisessa kehityksessä. Ennen lamaa vuonna 1990 valtion menot olivat 25,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Nyt kun se laman tuoma notkahdus on talouden osalta korjautunut ja sitten on harjoitettu aikamoista leikkauspolitiikkaa, ne ovat enää 22,1 prosenttia bkt:stä. (Ed. Ollila: Onpa ikävä asia!) Tämä valtion menojen osuus putoaa edelleen bruttokansantuotteesta. Näitten kehysten mukaan se on 2011 enää 20,8 prosenttia. — On se ikävä asia niille, jotka yrittävät niitä palveluja tuottaa, ei teille varmaankaan. Niille se on ikävä tuolla kuntataloudessa, jossa valtionapujen riittämättömyys johtaa siihen, ettei saada palveluja kuntoon. Siitähän se hoitajapulakin on tullut. On liian vähän väkeä niissä töissä, ja on liian pienet palkat, sijaisia ei kesäksi saa. Ed. Ollila, se on ongelma siellä, missä tarvitaan niitä palveluita. (Ed. Ollila: Eurot ratkaisevat, eivät prosentit! Olisiko se bkt:kin kasvanut!) — Kyllä, panemalla palvelumaksuja, niin kuin te aiotte tehdäkin, jos olen oikein ymmärtänyt. Eli valtionosuuksien pienentyminen näkyy palveluongelmana ja myös hoitajapulana. Tässähän on yhteisvoimin, ainakin ennen vaaleja, suunniteltu sitä, että ne pannaan kuntoon, mutta niille pitää saada valtion rahaa, muuten se ei onnistu.

Uusliberalismin vahvistuminen Suomessa näkyy myös köyhyyden kasvuna tässä vaurauden maassa. (Ed. Ollila: Rahaa lisätään!) — Niin, köyhyys on kasvanut vauraassa maassa. — Kun Vanhasen ykköshallitus aloitti, köyhiä oli 580 000. Viime vaalikaudella heitä tuli lisää 70 000. Nyt olemme siis määrässä 650 000. Näillä esityksillä, mitä raameissa on, voin varmanpuoleisesti arvioida, että köyhien määrä jatkaa kasvuaan Suomessa. Mitään muuta näköalaa ei ole. Hyvä asia on se, että opintotukea korotetaan siten kuin opiskelijaliike on vaatinut. Pieni korotus kansaneläkkeeseenkin on tervetullut. Ja ihan hyvä asia on se, että myös nämä vähimmäispäivärahat lopultakin korotetaan, mutta se, mihin ne korotetaan, eli työmarkkinatuen tasoon, ei riitä. 23,90 euroa päivälle on työmarkkinatuki, sillä ei pärjää. Se on suomalaisen köyhyyden pääsyy, se työmarkkinatuen pienuus. Sieltä tulee reilusti yli puolet suomalaisesta köyhyydestä. Tästä porukasta pääosa työttömistä on pudonnut työmarkkinatuelle, ja nyt, kun korotetaan nämä vähimmäisedut sille tasolle, se on hyvä askel, mutta riittämätön, ja pitää korottaa myös työmarkkinatukea. Se on minusta pääkysymys, kun lähdetään suomalaista köyhyyttä tosimielellä vähentämään. (Ed. Korkeaoja: Tärkeintä on päästä töihin!) — Töitä pitää järjestää, mutta kaikille se ei vaan onnistu, se työn saanti, ja silloinkin pitää pärjätä. Eivät ne ole vaihtoehtoja. Totta kai pitää aktivoida työllistämistä, mutta, arvoisa kansanedustaja Korkeaoja, mitä te aiotte tehdä? Te aiotte vähentää valtion ja kuntien tukityöllistämistä, joka on juuri sille porukalle tärkeintä, joka ei tuolla kovilla työmarkkinoilla sitä työtä saa. Niitä rahojahan te vedätte pois, eli tulee lisää pitkäaikaistyöttömiä. Näin tulee tapahtumaan.

Mitä tulee tähän nollamaksuluokan poistoon päivähoidon osalta, niin siinä on minusta erikoinen yhdistelmä nyt tämmöistä patriarkkakepua ja uusliberalistista kokoomusta. Molemmille näköjään sopii tämä. Ihmettelen, että kokoomus on tässä mukana. Keskustan puolelta on ennenkin kuultu näitä ed. Kerolan tapaisia esiintymisiä, että äidit kotiin ja pakkolaitokset kiinni, suunnilleen. Sitähän täällä on julistettu ennenkin, mutta pitää nähdä se lapsen etu. Myös työttömän lapsen pitää päästä päivähoitoon, se on lasten etu, ja sitä kautta tätä asiaa pitää lähentyä. (Ed. Salo: Onko se vankila, jos joutuu kotona olemaan? — Ed. Ollilan välihuuto) — Kyllä se koti on hyvä, mutta joskus tarvitsee lapsen päästä muuallekin. Kyllä teidän lapsenne ovat varmaan, ed. Ollila, olleet siellä päiväkodissa, vaikka tulotaso olisi riittänyt vaikkapa kotona hoidattamiseen, luulisin. Eli kyllä se on lapselle tärkeätä, että se pääsee päivähoitoon ja että se raha ei ole siinä esteenä.

Yhtä kaikki, tässä on uusliberalismi, joka jyllää, ja se tuottaa tuskaa siinä, ettei pystytä hoitamaan kunnolla palveluita. Perusturva on heikko Suomessa. Tästä kaikesta tulee se tuska, joka sitten käytännössä näkyy päätöksenteossa, kun pitäisi tuottaa hyvät palvelut, hyvä perusturva, mutta rahat eivät muka riitä. Kuitenkin Suomi on rikkaampi kuin se on ollut koskaan ennen. Eli uusliberalismi vaikuttaa, ja tällä menolla Suomesta tulee semmoinen pikku-Amerikka, jossa kastijako on syvä.

En minä oikeastaan ihmettele, että tässä tämä meno kovenee, kun kokoomus tuli hallitukseen, mutta mitä te vihreät tässä porukassa teette? Minulla on teille yksi neuvo: tulkaa pois sieltä! (Naurua — Välihuutoja)

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Eilisessä keskustelussa tuli muutamia kysymyksiä, pyrin niihin tässä nyt vastaamaan. Lähden kuitenkin liikkeelle tästä ed. Kalliksen ja ed. Tennilän linjasta ja huolesta siitä, mitä valtion omaisuudelle tapahtuu, kun sitä myydään.

400 miljoonaa euroa on kirjattu todellakin arvioksi siitä, minkä verran voitaisiin kenties myydä vaalikauden aikaan per vuosi. Minä olin hivenen yllättynyt siitä, että te kauhistelette nyt tätä asiaa. Viime vaalikaudella hallitus myi 4,9 miljardilla eurolla valtion omaisuutta. (Välihuutoja) Ed. Tennilä, sen ansiosta, että viime vaalikaudella myytiin 4,9 miljardilla eurolla, valtio sai osinkotuloja viime vaalikauden aikaan. Tai ensinnäkin, kun Vanhanen ykkönen lähti liikkeelle, valtion yritysomaisuuden arvo oli 11 miljardia euroa. Kun Vanhasen hallitus, Vanhanen ykkönen, päätti työnsä, valtion yritysomaisuuden arvo oli yli 25 miljardia euroa. Tänä aikana valtio oli saanut myyntituloja 4,9 miljardia euroa ja sen lisäksi vielä osinkotuloja noin 4 miljardia euroa. (Ed. Kalliksen välihuuto) — Ed. Kallis, te, jos joku, tiedätte tämän bisneksen. Teidän pitäisi läpyttää käsiä kutakuinkin tämän tapaiselle kehitykselle. Tämä hallitus vielä ei ole saanut ihan samanlaista jälkeä aikaiseksi, eikä ole varmaa ollenkaan, että ihan samanlaista jälkeä saa aikaiseksi näissä suhteissa, mutta rekordi siinä, mikä taakse on jäänyt, on aika hyvä. Ymmärrän kyllä, että ed. Tennilä voi kantaa tästä huolta.

Arvoisa puhemies! Tämä Vanhasen toinen hallitus saa todella hyvän perinnön edeltäjältään. Talous kasvaa hyvin, ja markkinat ovat ottaneet vastaan erittäin hyvin myös Vanhasen kakkoshallituksen. Kasvuennusteita on voitu tarkistaa. Nyt kerrotaan, että kasvu voi olla yli 3 prosenttia vielä ensi vuonnakin ja seuraavanakin vuonna vielä yli 3:n rataa kulkea. Kasvun tekijät: Entistä selvemmäksi käy se, että Suomen tapaisen maan menestys on jatkossa kiinni ei vain työsuoritteen volyymin lisäyksestä — siinä raja tulee vastaan monesta syystä, niitä syitä en käy tässä kertaamaan — vaan ennen kaikkea meidän menestys on kiinni siitä, josko tuottavuus kasvaa. Väki vähenee, työvoima vähenee ennen kaikkea siinä vaiheessa, kun ikääntyminen pääsee tiettyyn lakipisteeseen vuosina 2010—2011. Niinpä tuottavuus on kaiken menestyksen a ja o, ja juuri näihin asioihin, tuottavuuden edellytysten parantamiseen, hallitus satsaa tässä kehyksessä erittäin hyvin.

Koulutukseen en kajoa, se ei ole minun vastuualuettani, mutta innovaatiopolitiikka, se on. Siinä kyllä näkyy selvä jälki siinä kehyksessä, mikä nyt on esitetty. Vielä varmemmaksi vakuudeksi sanon eiliseen keskusteluun liittyen, että hallitus on päättänyt lisätä esimerkiksi Tekesin rahoja noin 110 miljoonalla eurolla, vajaalla 20 miljoonalla eurolla Vtt:n rahoitusta, ja sitä rataa. Tätä listaa voisi jatkaa. Tämä on yksi osa tätä tuottavuuden parantamista. Toinen on satsaaminen osaamiseen ja koulutukseen, ja kolmas on satsaaminen yrittäjyyteen ja sen edellytysten parantamiseen. Ajanpuutteen vuoksi näitä konsteja, millä siihen satsataan, en käy tässä enempää läpi. Ehkä se kannattaa kuitenkin yksittäisenä yksityiskohtana mainita, että hallitus pyrkii yrittäjyyden tiellä erityisesti madaltamaan sitä kynnystä, mikä on ensimmäisen vieraan työntekijän palkkaamisessa. Hallitus osoittaa budjetissaan koko vaalikauden ajaksi 10 miljoonaa euroa vuodessa niihin kustannuksiin, ylimääräisiin erityisiin kustannuksiin, mitkä aiheutuvat siitä, että ensimmäinen vieras työllistetään yksin itsensä työllistävään yritykseen. Pieni asia yhtäkkiä ajatellen, mutta suuri asia periaatteellisesti kuitenkin.

Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin eilen, onko rakennemuutosalueille varattu rahaa ensi vuonna täsmälleen sama määrä kuin tälle vuodelle, 32 miljoonaa euroa. Ensi vuodesta eteenpäin kehykset eivät sisällä saman mittaista varautumaa. KTM:n momentilla on varauduttu samassa mitassa, mutta näillä muilla momenteilla ei aivan saman mittaista varaumaa ole. Tälle vuodelle on varattu 32 miljoonaa euroa — siitä muuten on vielä jäljellä käyttämättä 6 miljoonaa euroa. Mitä muuten aluekehitykseen tulee, niin aluekehitysrahat, EU:n rahoista tulevat aluekehitysrahat, supistuvat 26 prosentilla edessä olevan ohjelmakauden aikaan. Nähtäväksi jää, kyetäänkö tätä tavallaan pudotusta paikkaamaan niillä kansallisilla voimavaroilla, jotka periaatteessa on käytettävissä aluekehityksen tarpeisiin. Uuden lain mukaan budjettiproseduurissa entistä vahvempi rooli tulee sille menettelylle, jossa budjetin laatimisen yhteydessä arvioidaan, mikä on valtion seuraavan vuoden talousarvion aluekehitysvaikutus. Pyrin omalta osaltani pitämään huolta siitä, että tämä asia ihan vakavasti käydään läpi. Mitä tulee vielä aluekehityksen nykypäivään, tilanteeseen, suhdannepoliittiseen tilanteeseen, ehkä tässä sietää sanoa yksi ainoa lukusarja, joka kuvaa vähän sitä, missä mennään, ajatellen suhdanteita, niiden kuumenemista tai viileyttä: rakentaminen, suuret hankkeet talonrakennusalalla, viimeiset 12 kuukautta, uudet rakennusluvat, koko maa 8 miljoonaa kuutiometriä, Helsingin seutu 3,97 miljoonaa.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Outi Mäkelä jo viittasi täällä Pääkaupunkiseudun liikennehankkeiden tärkeyteen. Kun nyt valtiovarainministeri on paikalla, niin uskon, että Pääkaupunkiseudun kansanedustajat haluaisivat selvennyksen siihen, mitä tämän Kehäradan osalta oikeastaan on tapahtumassa. Kun te sanotte, että rakentaminen alkaa vuonna 2009, niin tämä tietenkin merkitsee sitä, että suunnittelumäärärahat pitäisi sisällyttää ensi vuoden budjettiin. Kuitenkin tiedossa on, tai ainakin sellainen huhu liikkuu tällä hetkellä, että ensi vuoden budjettiesitykseen ei ole tulossa suunnittelumäärärahoja. Mitä te olette tämän osalta tekemässä? Rakentamista ei voida aloittaa vuonna 2009, jos ei ole varattu suunnittelumäärärahaa. Te olette ilmoittanut, että tämä hanke lykkäytyy vain muutamalla kuukaudella. Pääkaupunkiseudulla haluttaisiin aloittaa rakentaminen jo 2008. Mutta onko suunnittelumäärärahoja tulossa ensi vuoden budjettiin vai ei?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kalliksen puheenvuoron johdosta olisin todennut, että en sinänsä puolusta edellisen hallituksen politiikkaa mutta sen kokoomuslaista veropolitiikkaa kylläkin. Eli ne ed. Kalliksen mainitsemat veronalennukset olivat hyvin perusteltuja, ne olivat osaltaan myötävaikuttamassa hyvään työllisyyskehitykseen viime vaalikaudella, ja, ed. Kallis, hyvä työllisyyskehitys oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että sekä valtion että kuntien verotulot kehittyivät myönteisesti. Jos nämä veronalennukset olisi jätetty tekemättä, luuletteko te, että olisi päästy yhtä hyvään yleiseen talouskehitykseen? Nyt uusi hallitus parantaa tärkeitä asioita, opintotukea, eläkeläisten ja palkansaajien veroero poistetaan ja myös sosiaaliturvaan pannaan vireille kokonaisuudistus, jonka tavoitteena on se, että työnteko olisi aina kannustava ja kannattava vaihtoehto.

Mitä näihin pienempiin veronalennuksiin tulee, ed. Kallis, ei kukaan ole sanonut, että esimerkiksi perintö- ja lahjaveron alennusta tai alkoholiveron korjausta (Puhemies koputtaa) ollaan lykkäämässä vaalikauden loppupuolelle.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän valtion omaisuuden myymiseen, mitä myydään: Se on tietysti kiinni siitä, minkälaisia valtuuksia on, mutta olisi mielenkiintoista kuulla nyt tämän hallituksen kriteerit tälle lähtökohdalle, ja erityisen tärkeätä on myös sitten se, mitä näillä varoilla tehdään. Mikä on se hallituksen tätä asiaa koskeva lähestymistapa? Nythän nämä rahat on tarkoitus kai osittain sijoittaa yhdessä muiden rahojen kanssa muuhun elinkeinotoimintaan, mutta nyt esimerkiksi työeläkeyhtiöt ovat ilmoittaneet, että meidän rahat eivät ainakaan ole käytettävissä. Millä tavoin tätä investointitoimintaa Suomessa aiotaan nyt sitten pitemmällä tähtäyksellä tämän hallituksen toimesta tehdä?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen iloinen Suomen parlamentarismista, että meillä oppositiostakin voi tuntea voivansa oikeasti vaikuttaa. Silloin kun asioista puhutaan ennen kuin ne on viety valmisteluun, ennen kuin ne ovat edenneet liian pitkälle, niin sitten jotkut huutavat, niin kuin tämä päivähoitoasia. Sitten kun se joskus tulee loppuun asti vietyä ja se asia ei olekaan sitten niin paha kuin miltä ekana tuntui, niin kaikki voivat oikeasti kokea vaikuttaneensa. Tämä keskustelu taatusti vaikuttaa nyt sisältöihin. Kun kaikkia riskejä, kaikkia ongelmia avoimesti kartoitetaan etukäteen ja se vaikuttaa siihen valmisteluun, se on hienoa parlamentarismia. Tästä olen erittäin iloinen, että meillä toimii tällainen systeemi Suomessa. Voimme näin yhdessä keskustella ja viedä asioita eteenpäin ilman, että kukaan kokee, että joku ottaa kunnian jostakin asiasta itselleen.

Lopuksi haluaisin vielä sanoa sen, että jos joitakin on ennen unohdettu, niin nyt muistetaan nuo pienyrittäjät. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on äärimmäisen tärkeä asia, sillä me puhumme oikeasti sellaisista ihmisistä, jotka eivät ole mitenkään erityisen rikkaita. Pienyrittäjät ovat Suomen ihan köyhimpiä ja tekevät todella paljon työtä pienellä rahalla. Näiden muistaminen on myös köyhien ihmisten muistamista.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Tennilä erityisesti puuttui tähän suhteeseen, millä tavalla tähän lastenhoidon kysymykseen eräissä puheenvuoroissa on tartuttu. Minusta on hyvä avoimesti todeta se, että totta kai on myös ideologisia näkemyseroja sen suhteen, millä tavalla asioita hoidetaan. Mutta toivon, että nähdään enemmän eri vaihtoehtoja (Ed. Huovinen: Sitä mekin toivomme!) ja keskustellaan siitä, mitenkä vanhemmilla ja perheillä on käytettävissä erilaisia vaihtoehtoja. Mutta ne vanhemmat, jotka hoitavat kotona lapset, tekevät myös erittäin arvokasta työtä tämän yhteiskunnan hyväksi, ja ajattelen näin, että on tärkeää, että myös kasvatustyö hahmotetaan työnä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime eduskuntakaudella köyhien lasten tilanne nousi monta kertaa esiin ja erityisesti sitä pitivät esillä vihreät, toki myös vasemmistopuolueet mutta myös kokoomus, ja se on tärkeä asia. Hyvä niin. Mutta nyt kysynkin sitten, mitä hallitus tälle asialle tekee, kun viime kaudella oppositiossa olleet tahot ovat nyt päättämässä. Lapsilisät korottuvat monilapsisille perheille, kaksilapsiset jäävät korotuksista paitsi, eli 80 prosenttia lapsiperheistä jää paitsi. Yksinhuoltajaperheiden 10 euron korotus on varsin marginaalinen. Täytyy sanoa tässä kohtaa, että onneksi on oppositio, joka nosti tämän nollamaksuluokan poiston tapetille, ja siinä saatiin tämä kuoppa torjutuksi, toivottavasti. Eli mitä täällä on todellisia lapsiperheiden köyhyyteen vaikuttavia toimenpiteitä?

Ja toinen kysymys: mitä hallitus aikoo todella tehdä eläkeverotuksen korjaamiselle ja koska?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja-ministeri Pekkariselle totean, että se on syvä periaatteellinen kysymys, tämä valtionomistajuus. Kun valtio omistaa strategista tuotantoa ja erilaisia strategisia toimijoita, niin silloin pystytään vaikuttamaan siihen poliittisesti, mutta jos te saatte myytyä kaiken, niin mihin täällä vaikutetaan sitten poliittisilla päätöksillä? Pörssiyhtiöt tekevät niin kuin tekevät, ei sinne ääni kuulu. (Ed. Korkeaoja: Tässä meillä on ideologinen ero!) — On ja nimenomaan iso. Valitettavasti kasvava. — Ennenhän me Kekkosen lapsina kaikki olimme rakentamassa tätä valtionyhtiötä. Tekin olitte siinä samassa touhussa mukana, ja onneksi se saatiin aikaan. (Ed. Korkeaoja: Mutta maailma on muuttunut! — Ed. Laakson välihuuto)

Vihreille sanoisin vielä päivähoitomaksujen nollamaksuluokan poistosta, että ei se työnjako semmoinenkaan voi olla, arvoisa edustaja, että te hyväksytte hallituksessa, me nostamme täällä metelin, se saattaa muuttua tai jopa kaatua, ja sitten me olemme muka kaikki onnellisia. Kyllä teidän ainakin pikkuisen pitää olla silloin huonolla omallatunnolla, miten te tulitte hyväksyneeksi tämän esityksen.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tietenkin on hyvä, että on vaihtoehtoja ja on erilaisia näkemyksiä. Minulla on täysin päinvastainen näkemys ministeri Pekkarisen kanssa tuosta valtion omaisuuden myymisestä. Jos Pekkarinen luulee, että osakekurssit ovat nousseet sen takia, että valtio myy omaisuutensa, niin olkoon siinä uskossa. Mutta minun käsitykseni on se, että sillä ei ole ollut pienintäkään merkitystä vaan kaikkialla maailmassa kurssit ovat nousseet ja ne ovat nousseet riippumatta siitä, onko valtio myynyt vai ei. Jos me emme olisi myyneet, niin meillä olisi ollut vielä enemmän osinkotuloja, joita me olisimme voineet käyttää hyvään tarkoitukseen.

Ed. Zyskowiczille toteaisin, että emme me ole vastustaneet tuloverojen alentamista. Me olemme esittäneet, että on tiettyjä veroja, mitä voitaisiin korottaa, ja niillä rahoilla voitaisiin sitten parantaa hyvinvointipalveluja, ja on paljon sellaisia veroja, joiden merkitys työllisyyteen ei ole kyllä kovin suuri. Olemme maininneet muun muassa nämä luovutusvoitot tämmöisestä omaisuudesta, joka perustuu lyhytaikaiseen omistamiseen jne.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle: On erinomaisen hieno asia, että esitätte konkreettisen vaihtoehdon hallituksen politiikalle. Sehän on sen debatin syntymisen idea ja ydin. Mutta jos osoittautuu, että te olette nyt oikeassa ja me väärässä, niin sehän johtaa teille huikeaan vaalivoittoon. Sitä minä en ymmärrä, miksi te tuolla tavalla riemuitsette kielteisesti, kun teillä on tulevaisuus suorastaan huikea ensi vaaleissa?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Pekkarinen, annoitte ymmärtää, että mitä enemmän myydään valtion omaisuutta, sitä enemmän valtion omaisuuden arvo nousee. Entäs sitten, kun myydään se viimeinenkin osa? Sittenhän me olemme tosi rikkaita. Entä osinkotuotot? 1,5 miljardia tulee näinä aikoina osinkotuottoja vuodessa, ja ne tulevat osakkeitten kappalemäärän mukaan, eivät niitten osakkeitten arvon mukaan. Eikös kappaleita kannattaisi silloin jotenkin vaalia?

Ed. Outi Mäkelä, metropoliohjelmasta ollaan luopumassa. Kokoomus on vaatinut joulukuussa — lainaan — että: "- - hallitus kiirehtii päätöksiä koko kansantalouden kannalta tärkeiden väylähankkeiden, kuten E18, rahoituksesta ja toteuttamisaikataulusta." Lainaus päättyy, ed. Zyskowicz. Eilen unohdin tämän, ja hän ei ymmärtänyt sen tähden tätä kokoomuksen vastalausetta. Eli nyt kokoomus on lykkäämässä tärkeitä hankkeita ja vesittämässä metropoliohjelmaa. (Ed. Zyskowicz: Kun te ette toteuttaneet, niin sitten suhdanteet ehtivät kuumentua!) Joulukuussa oli mieli aivan toinen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: Minä olen hieman pettynyt teidän koko lähestymistapaanne liittyen täällä käsiteltäviin asioihin. Siinä tuli semmoinen politikoinnin maku ja pahasti, (Naurua) että odotellaan vaan aina vaalikausi kerrallaan ja ollaan iloisia, kun jollakin menee huonosti. Se oli aika kauheaa puhetta. Me olemme kyllä ihan oikeasti huolissamme siitä, että köyhyys kasvaa tässä maassa, ja koetamme tässäkin tilanteessa vaikkapa näillä palopuheilla sitten havahduttaa tämän salin korjaamaan esityksiä. Vaikkapa tämä nollamaksuluokka: Kyllä se on paha juttu, jos köyhimpien lapset eivät pysty enää menemään päiväkotiin. Se on oikeasti huono juttu, ed. Pulliainen, eikä joku politikoinnin asia.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Näihin pariin kommenttiin valtion omaisuuden myynnistä joudun nyt vastaamaan menneen osalta. Ensinnäkin, ed. Saarinen, SDP:n ministerithän myivät viime vaalikauden aikaan sen suurimman siivun siitä myydystä, (Ed. Saarinen: Vastustin sitäkin!) keskustalaiset ministerit ovat olleet vähän vähemmän aktiivisia, mutta se nyt siitä sitten, eikä tietystikään ole niin kuin tässä äsken kuvasitte.

Mutta ed. Kallis myös tietää free floatin, mikä merkitys sillä on, kun valtio siirtää ehdotonta määräysvaltaa vähän sivuun. Kyllä yksityinen markkina on kiinnostuneempi sijoittamaan. Te, jos joku, tiedätte talousteorian näissä asioissa ja tiedätte, että se toimii tällä tavalla. (Ed. Kallis: Aivan oikein, tuo pitää paikkansa!) Tiedätte, että se toimii tällä tavalla.

Mitä vielä tähän myymiseen tulee, minä en vastaa tässä hallituksessa myymisestä, mutta eivät aikaisemmatkaan hallitukset ole myyneet strategista omaisuutta, eivät ole luopuneet omaisuudesta sellaisissa yhtiöissä, joissa on strateginen intressi. Valtio ei ole luopunut ja tämäkään hallitus ei luovu — se on sen selvästi sanonut — enemmistöomaisuudesta. Se on yksiselitteisen selvä asia.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Herra puhemies! Hyvin tiiviisti joitakin vastauksia täällä esitettyihin kysymyksiin.

Kehäradasta ja sen suunnittelurahasta minä en osaa sanoa, onko nyt liikenneministeriössä jo asiasta tehty jotain päätöksiä, enkä tiedä, mitä mieltä esimerkiksi Vantaan kaupunki on, koska sieltä tuli myös viestiä, että he olisivat valmiita myös aloittamaan omalla rahalla jopa koko rakentamisen, mitä minä toppuuttelin. (Ed. Laakso: Sellaista viestiä ei ole tullut!) — No, minulle semmoinen viesti on tullut. Tämä pitää selvittää. — Muutenkin tämä lienee enempi budjettiasia kuin kehysratkaisu. Mutta joka tapauksessa varmaa on se, että nyt ensimmäistä kertaa on aikataulutettu tätä hanketta, elikkä 2009 olemme valmiit tämän hankkeen aloittamaan.

Mitä myydään, mihin rahat käytetään: Ei ole mitään listaa, mitä omaisuutta myydään. Tietysti pitää olla aina ostaja. Mutta periaate on se, että sellaiset yhtiöt, joissa valtiolla on ainoastaan sijoittajaintressi, ei mitään yhteiskunnallista intressiä, ovat ehkä sitten niitä, joissa voidaan myyntiä harkita herkemmin ja rahat käytetään tulevaisuusinvestointeihin, joihinka lasken myös valtionvelan lyhentämisen. Elikkä kertaluontoisia tuloja täytyy maltillisesti osata käyttää.

Eläkeverotuksen tulevaisuus: Eläkkeensaajien veroero poistetaan. Jos se olisi poistettu aiemmin, niin sitä ei tarvitsisi uudestaan poistaa, mutta se tehdään nyt tämän hallituksen toimesta. Aikataulua ei ole vielä päätetty.

Ed. Tennilä kaiholla muisteli aikaa, jolloin kaikki olivat Kekkosen lapsia. He olivat Kekkosen lapsia ja rakentamassa valtionyhtiöitä. Se on varmasti ollut ihan loisteliasta aikaa, mutta on tietysti ihan hyvä, että ainakin osa kansanedustajista on huomannut, että sekin aika on jo mennyt ohitse ja meillä on uusi aika edessä ja meillä on uusi avoin aika edessä, jossa meidän jokaisen täytyy myös pärjätä.

Tästä päivähoitohommasta: Edelleenkin jokainen suomalainen lapsi on oikeutettu saamaan päivähoitopaikan. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tulee säilymään. Ei tässä ole mitään muutoksia tapahtumassa. Tässä ehkä on joitakin ideologisia eroja. Ed. Tennilä totesi, että kotikin on hyvä, mutta yhteiskunta on vielä parempi. Jos näin todella on, niin tässä on selkeä ideologinen ero. (Ed. Tennilän välihuuto) — Viittaan vaan täällä kuultuihin puheenvuoroihin.

Perusperiaate on se, että me etsimme sellaisia keinoja, joilla voimme ohjata niissä tapauksissa, joissa jompi kumpi tai molemmat vanhemmat ovat kotona eikä ole mitään erityistä perustetta viedä lasta kokopäivähoitoon, tätä käyttäytymistä niin, että he valitsisivat nykyistä enemmän joko maksuttoman puolipäivähoidon tai sitten lasta hoidettaisiin enempi kotona. Tämä on se perusperiaate, ja nimenomaan tätä halutaan ratkaista. (Ed. Huovinen: Maksut eivät ohjaa tässä!)

Ministerityöryhmä etsii aikoinaan sitten kaikkiin kunnallisiin palvelumaksukorotuksiin omat ratkaisunsa. Sitäkin on kritisoitu, että palvelumaksuja korotetaan. Mutta jos tämä hallitus ei niitä korottaisi, se tarkoittaisi, että yhdeksään vuoteen Suomessa ei koroteta kunnallisia palvelumaksuja. (Ed. Ahde: Mitä vahinkoa siitä olisi?) Ei sekään olisi kauhean rakentavaa eikä järkevää. Elikkä kyllä meidän täytyy myös nämä kustannustason korotukset ottaa aina silloin tällöin sisään. Mitä harvempaan sitä tehdään, sitä suurempi se paine on.

Metropoliohjelmasta toteaisin vain sen, että taitaa olla ensimmäinen kerta, kun semmoinen hallitusohjelmassa on mukana, ja mitään merkittäviä keinoja ei olla vesittämässä. Ensimmäistä kertaa myös Suomen historian aikana otetaan julkisen liikenteen, joukkoliikenteen, tuki käyttöön. Selkeästi panostetaan metropolialueen kehittämiseen. Ministeri Vapaavuori on asettanut työryhmän, jossa pohditaan tonttitarjontaa. Aivan yhtä lailla hän on asettanut työryhmän, jossa pohditaan köyhien asunnottomien tilanteen parantamista. Elikkä nämä kaikki ovat niitä osia, jolla metropolipolitiikkaa halutaan vahvistaa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terveisiä valtiovarainministerille, eilen teitä täällä kaipailtiin, koska ei varmaan ollut yllätys, milloin debatti ajoittui, ja toivottavasti se jatkossa menee sitten hieman paremmin putkeen.

Valtion tuottavuusohjelmalle suunniteltiin viime kaudella, kuten viime kauden ministerit tietävät, isompia lukuja ja sitten päädyttiin tarkan harkinnan jälkeen tiettyyn lukumäärään, joka oli siis harkittu luku, johon päästäisiin ilman irtisanomisia. Nyt tuo luku on noin tuplattu, se on jo 9 645 henkilöä. Millä toimenpiteillä tämä luku on kaivettu esiin ja näin tarkat kohdistumiset? Täällä on isoja määriä, yli tuhat, opetusministeriö, valtiovarainministeriö, paria tuhatta ja muuta. Onko tämä luku jo jotenkin jäsennelty? Vai mikä odottaa valtion työntekijöitä tulevaisuudessa?

Ja ministeri Pekkarinen, kun olette paikalla ja vastuullenne kuuluu ilmastonmuutos, olisi mukava, että se sana edes vilahtaa täällä, koska ainakin näin puhutaan silloin, kun puhutaan politiikkaa. Sen pitää myös näkyä silloin, kun puhutaan taloudesta.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tähän samaan keskusteluun. Kekkosen aikana oli viisasta pääomaköyhässä maassa, että valtio sijoitti teollisuuteen, rakentamiseen. Se oli silloin viisasta politiikkaa. Tänään maailma on muuttunut, ed. Tennilä. Nyt on viisasta irrottaa niitä pääomia ja käyttää niitä viisaalla tavalla muun muassa osaamisen ja innovaatioitten tukemiseen.

Ja toinen asia tästä päivähoidosta. Minulle asia näyttäytyy sellaisena, että oli rikas tai köyhä, jos vanhempi on kotona koko päivän, niin en pidä kyllä järkevänä, että tällöin lapsi on kokopäiväisessä päivähoidossa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeri ei ole ollut täällä paikalla, ja vähän olisin halunnut, että siitäkin aiheesta olisi keskusteltu; edellinen toki on, mutta edellisen hallituksen aikana maataloustulo aleni, oikeastaan romahti, Suomessa 25 prosenttia ja se oli niin raju menetys maataloudelle, että sellainen kehitys ei voi jatkua. No, ei puhuta tästä enempää, kun ei ole asianomainen ministeri paikalla.

Mutta tähän liittyy tämä aluepolitiikka, mihin ministeri Pekkarinen viittasi, ja nimenomaan tämä varsinainen maaseutu, missä näkymät ovat varsin lohduttomat suoraan sanoen. Ministeri totesi muutaman luvunkin, miten EU-rahoitus supistuu, ja sitten arveli, kuinka on ilmassa se, miten pystytään ne korvaamaan. Tähän kyllä toivoisin, että hallitus paneutuisi, toisi vaikka jonkinnäköisen maaseudun kehittämisohjelman käsittelyyn (Puhemies koputtaa) ja panostaisi. Nyt tämä keskittymiskehitys johtaa kyllä ylikuumenemiseen taajamissa, mutta alijäähtymiseen ja kuolemaan maaseudulla. (Puhemies: Olette käyttänyt minuutin!)

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle toteaisin vielä kerran — en tiedä, montako kertaa tätä täytyy vielä täällä kertoa — että vihreät eivät ole sopineet päivähoitomaksun nollaluokan poistamisesta eivätkä tule sitä hyväksymään. Piste.

Ed. Karhulle, joka ei valitettavasti ole enää salissa, toteaisin, että hän vähätteli hallituksen esityksiä lapsilisän korottamisesta ja sen yksinhuoltajalisän korottamisesta mainitsematta sopivasti, että pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat nostetaan työmarkkinatuen tasolle. Se tarkoittaa sitä, että viidennes äideistä, lähes viidennes äideistä, kaikkein pienituloisimmista äideistä, tulee saamaan 100 euroa enemmän kuussa kuin aiemmin. Eikö tämä ole teidän mielestänne merkittävä sosiaalipoliittinen uudistus?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Katainen esitteli ideologiaansa päivähoidon suhteen ja piti kummallisena sitä, että yhdeksään vuoteen ei ole korotettu näitä alhaisimpia maksuja, joita päivähoidosta ja muista kunnallisista palveluista joudutaan maksamaan, mutta kyllä minä nyt ihmettelen tätä linjavalintaa. Nollamaksuluokan poistaminen tarkoittaa sitä, että työssäkäyvät yksinhuoltajat, pätkätyötä tekevät yksinhuoltajat, opiskelijavanhemmat ja toki myös työttömät vanhemmat joutuvat maksamaan päivähoidosta, kun sen sijaan aivan pientä keskituloa saavat yksinhuoltajat tai kahden huoltajan perheet kuuluvat kaikkein korkeimpaan päivähoitomaksuluokkaan. Miksi ette esimerkiksi lähteneet sille tielle, että olisi luotu yksi uusi ylempi maksuluokka niille, joilla todella on varaa, koska nyt tällä hetkellä ihan tavalliset, pientä palkkaa saavat ihmiset maksavat sitä kaikkein korkeinta päivähoitomaksua?

Eli tässä taas näkyy hallituksen linja. (Puhemies koputtaa) Niiltä voidaan kyllä ottaa, joilla on kaikkein pienimmät tulot, mutta jos on vähänkin enemmän omaisuutta ja varallisuutta tai tuloa, niin silloin heidän etuihinsa ette kyllä koske.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useat edustajat ovat täällä aivan oikeutetusti kantaneet huolta siitä, miten kunnat kykenevät huolehtimaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluista tässä ikääntyvässä Suomessamme. Tämä on kyllä surullista, että hallitus ei suhtaudu selvästikään vakavasti tähän väestön ikääntymisen aiheuttamaan ongelmaan ja haasteeseen tuolla palvelupuolella. Vanhusten huolto on meidän kaikkien tietojemme mukaan sellaisessa kunnossa, että se olisi tällä vaalikaudella tarvinnut selkeitä panostuksia, ja niitä tuosta hallitusohjelmasta ei löydy.

Sitten kun hallitus tässä aivan hyvin tähtää tähän, koko ajan puhutaan työllisyyden parantumisesta ja sen kautta sitten resurssien saamisesta, tämä on aivan oikein, mutta miksi kummassa tämä työllisyyden kasvuhakuisuus ei näy näissä teidän ratkaisuissanne? Aivan yhtä kylmää kyytiä kuin te tarjoatte työttömille työnhakijoille niistämällä kaiken koulutuksen sieltä, jotta heillä olisi paremmat edellytykset päästä työmarkkinoille, samanlaista kylmää kyytiä te tarjoatte pienten lasten työttömille vanhemmille, jotka yrittävät päästä näille työmarkkinoille, niin kuin te kovasti toivotte. Aivanko aikuisten oikeasti hallitus näillä toimilla kuvittelee aikuisten työllisyyden parantuvan?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti ed. Sumuvuori ehti näköjään jo poistua salista. Olisin hänelle halunnut vastata. Ed. Sumuvuorelle: Jos pyrkii istumaan samaan aikaan kahdella tuolilla, se usein epäonnistuu ja siinä on se riski, että putoaa näiden tuolien väliin. Ed. Sumuvuori antoi eduskunnalle väärän tiedon antaessaan sen tiedon, että vihreät eivät ole olleet sopimassa nollamaksuluokan poistamisesta ja piste. Vihreät ovat olleet sopimassa kehysriihessä seuraavasta: "Samassa yhteydessä lasten päivähoito-oikeuden käyttämistä ohjataan nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi ottamalla käyttöön kokopäivähoidon vähimmäismaksu." Se jatkuu: "Lastensuojelullisin yms. perustein tulee lapsella kuitenkin jatkossakin olla oikeus maksuttomaan kokopäivähoitoon."

Eli tämä vähimmäismaksu tulee, mutta lastensuojelullisin ja muin tarkoituksenmukaisin perustein tullaan tästä vähimmäismaksustakin vapauttamaan eräitä ryhmiä.

Heli  Järvinen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä käydään kovaa keskustelua siitä, mitä vihreät tekevät hallituksessa. Vihreät tekevät hallituksessa töitä nimenomaan sen eteen, että sosiaaliturvaa saataisiin yksinkertaisemmaksi ja selkeämmäksi ja että ilmastonmuutosta saataisiin hidastettua. Se ei siitä huolimatta tarkoita sitä, että toiminnan pitää olla kritiikitöntä, eikä se siitä huolimatta ole pelkkää politisointia.

Mutta en malta olla puuttumatta tähän päivähoitoasiaan. On ehdottoman hyvä asia se, että etenkin pienen lapsen hoitopäivää yritetään lyhentää kaikissa niissä tilanteissa, joissa se suinkin on mahdollista. Tutkimusten mukaan lapsi ei hyödy yli kuusituntisesta päiväkotipäivästä missään tapauksessa.

Mutta siitä huolimatta, kun kysytään, istuvatko vihreät kahdella vai kolmella pallilla, ne syytökset eivät pidä paikkaansa, tai siinä tapauksessa meille on jaettu erilaisia valtiontalouden kehyksiä. (Puhemies koputtaa) Valtiontalouden kehyksessä sanotaan lähes sanatarkasti, että lastensuojelullisin ynnä muin perustein lapsella (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tulee jatkossakin olla oikeus maksuttomaan kokopäivähoitoon, ja tästä tulee pitää kiinni.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan oikea se havainto, että ilmastonmuutos on kyllä hallituksen ohjelmassa useaan kertaan sanottu, se ikään kuin alkaakin siitä, tämä ilmastonmuutoksen hillitseminen. Mutta kehyksissä ei ole johtopäätöksiä osoitettu, millä tavalla sitä tehdään, ei strategisia avauksia.

Nyt valtiovarainministeri on paikalla, ei ole nytkään ympäristöministeriä, mutta toteaisin sen, että ympäristöministeriön kehystä on pienennetty selkeästi. Siellä on nimenomaan kehittämis- ja suunnittelurahoja vähennetty, puolitettu, ja tämä on erittäin ongelmallista myös ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta, ja mikä pahinta, kansalaisjärjestöjen rahoitusta, apuja, on oleellisesti aiottu nyt pienentää vuonna 2008.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Eilen täällä käydyssä keskustelussa taisin pariin kertaan tähän ilmastokysymysteemaan palata. Sanotaan nyt aivan lyhyesti, että ilmastokysymys on ensisijaisesti energiapolitiikkaa, 80 prosenttia kaikista päästöistä tulee energiapolitiikan kautta. Ja tämä hallitus on ohjelmassaan linjannut monta asiaa, jotka edesauttavat vastaamaan kestävällä tavalla tähän haasteeseen Suomen osalta. Kaikkia niitä toimia, mitä tarvitaan, me emme edes vielä, ei kukaan meistä, tarkkaan tunnista, kun me emme ihan kaikkea tiedä, mitkä ovat ne meidän velvoitteemme.

Sanon aivan lyhyesti, että me lisäämme rahaa energiainvestointeihin ja demohankkeisiin 10 miljoonalla eurolla, me lisäämme alan tutkimushankkeitten rahoitusta entisestään. Me otamme käyttöön biokaasulle feed-in järjestelmän, syöttötariffijärjestelmän, me lisäämme rahaa 40 miljoonaa euroa kaiken kaikkinensa koko siihen logistiseen ketjuun, mikä lähtee kannolta ja tulee sinne polttolaitokseen. Me lupaamme edistää uusiutuvan energian käyttöä, siis sekä veden käyttöä että tuulen ja aurinkovoimankin hyväksikäyttöä. Nämä ovat niitä toimia. Missä mitassa mitäkin näitä sovelletaan, se parhaillaan käynnistyvässä ilmasto- ja energiaselontekotyössä (Puhemies koputtaa) tullaan käymään läpi.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kritisoitiin sitä, että tämä hallitus ei puutu köyhyyteen, niin se todella pitää paikkansa. Salista kovasti huudettiin, että "töitä, töitä, sillä köyhyys hoituu". Selvästi huomaa, että oikeisto ei ole tutustunut tämän päivän köyhyyteen. Entistä enemmän on vuosi vuodelta työssä käyviä köyhiä, pätkätöissä pienillä palkoilla. Mitä hallitus tekee? Laajentaa nuoriin tämän matalapalkkatuen, eli halutaan entistä isompi köyhien työssä käyvien luokka luoda. Eli kyllä nyt näyttää siltä, että nämä eväät on syöty jo heti alkuun, jos ei tunneta edes sitä, mistä köyhyys tänä päivänä yhteiskunnassa muodostuu.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päivähoitokeskustelu on ollut varsin vilkasta, ja hallitus on ollut kovasti huolissaan siitä, että nimenomaan työttömien lapset ovat jotenkin ikään kuin poissa vanhemmuudesta silloin, kun he ovat päivähoidossa.

Mutta jos tätä asiaa katselee vähän laajemmin, niin täytyisi olla myös huolissaan niitten lasten vanhemmuuden puutteesta, jotka ovat pitkiä päiviä päivähoidossa sen takia, että vanhemmat tekevät todella pitkää päivää. Lapset ovat päivähoidossa sen lakisääteisen 10 tuntia, ehkä jopa ylikin, ja toistuvasti. Tästä te ette ole olleet huolissanne. Eli jos lapsen edun näkökulmasta katsotaan, niin pitäisi katsoa koko palettia eikä vaan niin, että niiltä työttömiltä ja köyhiltä ihmisiltä, jotka hakevat työtä ja elantoa ja tarvitsevat lapsilleen päivähoitopaikan, te olisitte sitä ottamassa pois. Aivan käsittämätön yhtälö.

Samaten tämä kokonainen koulupäivä -hanke on ollut viime hallituskaudella, ja pidän sitä erittäin tärkeänä. Nyt olen tosi huolissani siitä, että nykyinen hallitus haluaa vetää henkselit tämän hankkeen päälle ja laittaa lapset (Puhemies koputtaa) sitten lyhyen koulupäivän jälkeen omiin oloihinsa.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäelle pieni kommentti, että kyllä täälläkin on luettu köyhyystutkimuksia ja suurin erohan itse asiassa, köyhyysero, on sellaisten henkilöiden, jotka ovat ansiosidonnaisella, ja niiden, jotka ovat perustoimeentulon varassa, välillä. Siinä se köyhyysraja menee. Ja toinen suuri ero on siinä, onko töissä vai eikö ole töissä.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen on ollut huolissaan ylikuumenemisesta markkinoilla. Kuitenkaan tässä raamissa ei koulutuspoliittisesti katsota työn suuntaan. Taito- ja taideaineisiin ei satsata. Kun esimerkiksi lukion opetussuunnitelmassa on opintojen ohjausta, sille ei ole olemassa resursseja. Muun muassa tässä maassa yksi kolmasosa lukioista antaa oppilaidensa käydä lähinnä itseopiskeluna opiskelujen ohjauksen. Nämä ovat niitä pohjatöitä, joilla luodaan työntekijöitä. Todellinen ylikuumeneminen tulee siitä, kun ei ole tekijöitä oikeille aloille. On hienoa, että arvostetaan koulutusta, mutta minusta olisi tärkeää, että arvostetaan myös tekijöitä.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa herra puhemies! Taito- ja taideaineet ovat useasti nousseet täällä esille, ja juuri hallituksen tarkoitus on erityisesti laittaa panostuksia sinne perusopetukseen. 80 miljoonaa euroa on tulossa koulutuksen kehittämiseen, ja tämä antaa mahdollisuuksia kunnille lisätä taito- ja taideaineiden valinnaisuutta, lisätä kouluissa painotuksia ja nostaa sieltä minimistä — tällä hetkellähän valtaosa kunnista on siellä minimissä — niiden valittavien aineiden tuntimäärää, eli taito- ja taideaineisiin on mahdollista panostaa tämän hallituskauden jälkeen, kun nämä panostukset perusopetukseen ovat tulleet.

Samoin lukioiden oppilaanohjaukseen ja perusopetuksen oppilaanohjaukseen on tarkoitus kiinnittää huomiota. Kun perusopetukseen tulee voimavaroja, niin mahdollisuudet on sitä kehittää. Parhaillaan katsotaan sitä, millä tavalla lukioiden osalta tätä asiaa saadaan eteenpäin, koska lukiokoulutushan on pidentynyt, ja tarkoitus oli, että pääosa opiskelijoista suorittaa sen kolmessa vuodessa, ja opintojenohjausta juuri tarvitaan.

Sitten, arvoisa puhemies, ed. Huovinen totesi täällä, että (Puhemies: Minuutti!) työvoimapoliittinen koulutus on nyrhitty ihan minimiin. Sitä ei ole todellakaan leikattu, vaan tiettyjä voimavaroja on suunnattu sillä tavalla, että ne kohdentuvat entistä paremmin. Yksi keskeinen parannus on se, että ammatilliseen koulutukseen tulee lisäpaikkoja. Useat nuoret ovat jääneet ilman ammatillista koulutusta, ja nyt sinne tulee 2 000 oppilaspaikkaa lisää ...

... vuodesta 2008 alkaen, ja tämä on merkittävä parannus.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme valtiontalouden kehyksiä vuosille 2008—2011, ja haluaisin erityisesti kiinnittää puheenvuorossani huomiota yliopistojen esittämään huoleen siitä, että hallitusohjelmassa on kirjaus 80 miljoonan euron lisäyksestä yliopistojen perusrahoitukseen seuraavien neljän vuoden aikana. Tämä on sinällänsä ihan kohtuullisen hyvä asia, vaikkakin tiede- ja teknologianeuvosto esitti omassa esityksessään, että tuo rahanlisäystarve olisi 200 miljoonaa euroa neljän vuoden aikana. Mutta on hyvä, että hallitusohjelmassa on tuo 80 miljoonan euron lisärahoitus. Nyt kuitenkin kehyksissä on tuo tuottavuusohjelma kirjattuna, ja se käytännössä tarkoittaisi tämän hetken tiedon mukaan, jonka sivistysvaliokunnassa saimme opetusministeriön talouspäälliköltä, sitä että tuottavuusohjelma leikkaisi opetusministeriön kautta yliopistoilta 11 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa yhteensä 44 miljoonaa euroa neljässä vuodessa, eli näin ollen yliopistojen perusrahoitukseen jäisi lisättäväksi vain 36 miljoonaa euroa neljän vuoden aikana. Tämä on kyllä monelle yliopistolle erittäin suuri ja katastrofaalinen asia, jos 20 miljoonan euron perusrahoituslisäys, joka niillä viime vaalikaudella oli, supistuisi 9 miljoonaan euroon vuodessa. Tämä voisi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa jopa irtisanomisia yliopistoissa. Toivon, että hallitus kiinnittäisi tähän asiaan huomiota ja ministeri Sarkomaa saisi tukea myös valtiovarainministeriöstä, kun budjettiriihessä asiaa käsitellään.

Sen lisäksi haluaisin kiinnittää puheenvuorossani huomiota eläkeläisille luvattuihin veronalennuksiin. Mielestäni on aika kohtuutonta, että asia, josta kaikki suuret puolueet ja myös pienet puolueet olivat yksimielisiä vaalikamppailussa, on nyt jäämässä hallitukselta toteutettavaksi vaalikauden lopussa, koska tämä eläkeläisten veroratkaisu ei liity millään lailla palkkaratkaisuun, (Puhemies koputtaa) josta neuvotellaan syksyllä, ja sen takia toivoisin, että tuo eläkeläisten epäoikeudenmukainen verokohtelu voitaisiin korjata jo ensi vuoden alusta.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys valtiontalouden tarkistetuiksi kehyksiksi on hallitusohjelman mukainen eikä sisällä sinänsä suuria yllätyksiä. Näitä valmisteltaessa on voitu lähteä hyvältä pohjalta. Edellisen hallituksen perintö on ollut paljon parempi kuin aikaisemmin arvioitiin. Talous on vahvistunut ja työllisyys on parantunut kaikkia ennusteita enemmän ja jopa yltiöpäisenä pidettyä tavoitetta paremmin. Talouden kasvuennusteet ovat kohtuullisen hyvät.

Keskeinen tavoite onkin turvata talouskasvu, työllisyyden parantaminen sekä niiden edellytykset. Siksi tiukka menokuri ja oikein ajoitettu suhdannepolitiikka on välttämätöntä. Näin luodaan pohjaa toteuttaa välttämättömiä uudistuksia, muun muassa mittava perusturvan uudistus, kestävällä tavalla.

Vaikka onkin tärkeää, että valtiontalouden menokehys ja menokuri ovat tiukkoja, ne eivät saisi olla kuitenkaan liian joustamattomia eikä esteenä tuloksekkaalle toiminnalle ja taloudenhoidolle. Mielestäni on syytä tarkastella jatkuvasti sekä nykyisen kehysmenettelyn toimivuutta että erityisesti yksittäisten budjettipäätösten taloudellisuutta ja vaikuttavuutta. Tätä tarkastelua kannattaa lisätä, koska siihen on käytettävissä kohtuullisen hyvin aineistoa. Jos vaikuttavuuden arviointi jää liian vähälle, tulee tilanteita, joissa säästetään niin, että säästämisen kustannukset tulevat suuremmiksi kuin saadut säästöt. Toisin sanoen kohdistamalla joihinkin hieman lisää menoja, saadaan aikaan hyvää tulosta ja kokonaisbudjettia tarkastellen menosäästöjä. Tällaiset määrärahat ovat tietynlaisia siemenrahoja, joihin tulee aina osuuksia jostain muualta. Tästä esimerkkinä, hyvin arkisena esimerkkinä, voisivat olla vaikkapa yksityistieavustukset, joiden avulla on pidetty pienin kustannuksin melkoinen tieverkko kunnossa.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eteenpäinvieminen on hallituksen yksi suuri tehtävä. Tähän liittyen on työn alla myös kuntien rahoitusjärjestelmän uudistaminen. Tämän keskeinen tavoite on peruspalveluiden turvaaminen koko maassa. Rahoitusjärjestelmää uudistettaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että se ottaa riittävästi huomioon kuntien erilaiset olosuhteet ja palvelutarvetekijät. Kokonaisuudessa on tarkasteltava sitä, että kuntien tehtävät ja resurssit ovat tasapainossa, ja jos uusia tehtäviä tulee, niistä valtion osuus on, kuten hallitusohjelmassa todetaan, vähintään puolet.

Kehysesityksessä kuntien resursseja vahvistetaan kohtuullisesti. Huolenaihe on kuitenkin kuntien taloudellisen tilanteen eriytyminen. Myönteinen asia tässä kehyksessä on se, että nyt indeksitarkistukset toteutetaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan täysimääräisesti ja kustannusjakotarkistukset tehdään oikeaan aikaan ja täysimääräisinä.

Keskustelua on vuosien mittaan, ja niin nytkin, herättänyt pieni kuntien harkinnanvaraisen avustuksen määräraha. Paineita sen leikkaamiseen on ollut, ja on ollut ajatuksia, pitäisikö se poistaa kokonaan. Haluan todeta selkeästi sen, että vaikka uudistammekin nyt kuntien valtionosuusjärjestelmää, sellaista mallia emme varmasti saa rakennettua, että se ottaa kaikki tilanteet sillä tavalla huomioon, ettei tarvittaisi erillistä määrärahaa, jolla hoidetaan poikkeukselliset tilanteet.

Meneillään on myös mittavia ihmisiä ja palveluja koskettavia uudistuksia, muun muassa valtion aluehallinnon uudistaminen. Meidän on tärkeä muistaa, että näissä uudistuksissa keskeisin asia on ihminen ja ihmisen tarvitsemat palvelut eikä hallinto sinänsä. Muoto ei tässäkään uudistuksessa, kuten ei myöskään kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, saa tulla toimivuutta tärkeämmäksi.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman sosiaalinen painotus on hyvä, ja se näkyy myös budjettikehyksessä. Aikaisempaa enemmän on varattu muun muassa tulonsiirtoihin. Eilisessä keskustelussa ja osin tänäänkin oppositio arvosteli välillä voimakkaastikin uudistusten aikataulua. On luonnollista, että kaikkia vaalikaudelle mitoitettuja uudistuksia ei voida toteuttaa kerralla ensi vuoden alusta, vaan osa tulee voimaan seuraavina vuosina. Pääministeri Vanhanen on käyttänyt sanontaa, että tällä hallituksella on herkkä sosiaalinen omatunto. On keskeistä, että hallituksilla aina säilyy herkkä sosiaalinen omatunto koko vaalikauden ja pitemmällekin.

Samanaikaisesti kun tähtäämme vahvaan talouskasvuun, työllisyyden parantamiseen, yrittämisen vahvistamiseen jne., on huolehdittava menestymisen ja oikeudenmukaisuuden yhteensovittamisesta. Kun uudistamme perusturvaa, me joudumme myös tarkastelemaan yksilön ja yhteiskunnan vastuusuhdetta.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmasta keskusteltaessa toin aiemmin esille tyytyväisyyteni hallitusohjelman kirjaukseen siitä, että poliisihallinnossa tehdään alan henkilöstötarpeista pitkän aikavälin suunnitelma. Tuolloin ja edelleenkin esittämäni näkemyksen mukaan poliisien määrää tulee lisätä niin, että pohjoismainen taso voitaisiin saavuttaa. Tämä edellyttää muun muassa työttömien poliisien täystyöllistämistä.

Poliisihallinnossa poliisin alalta poistumisen arviolaskelmat tekee sisäasiainministeriön poliisiosaston määräyksestä Poliisikoulu ja sen valintayksikkö. Näiden arviolaskelmien pohjana ovat poliisiyksiköistä saadut eläkkeellejäämistilastot sekä pitkäaikaiset seurantatiedot muiden syiden keskimääräisistä vaikutuksista vuosittaiseen poistumaan. Lähtökohtaisesti oikeilla poistuma-arvioilla on voitu välttää poliisien kouluttaminen työttömiksi tai vajaakouluttaminen. Tämänhetkisen tiedon mukaan kokonaan työttömänä on 100 poliisikoulutuksen saanutta henkilöä. Noin 50 poliisikoulutuksen saaneista on työllistynyt Hätäkeskuslaitoksen, Puolustusvoimien tai pelastustoimen palvelukseen osan hakeutuessa kokonaan turvallisuusalan ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Poliisin määrärahaongelma on ollut tiedossa sekä poliisijohdolla sisäisesti että poliittisilla päättäjillä vuosien ajan. Tälläkin hetkellä poliisin nykyrakenteiden mukaisen toiminnan ja määrärahatason välillä vallitsee noin 10 miljoonan euron epätasapaino. Poliisin työllistymisen kannalta katsottuna perusongelma on ollut kuitenkin yksinkertainen: Jos budjettiin ei ole tullut rahoja työllisyyspoistuman korvaamiseen, ei vapautuneita virkoja ole voitu täyttää. Kysymys ei siis ole koulutuksen huonosta suunnittelusta. Tärkeintä onkin, että poliisien määrä saataisiin vakiinnutettua eivätkä koulutusmäärät vaihtelisi vuodesta toiseen. Tämä tuo nimenomaisesti toivottua tasapainoa ja suunnitelmallisuutta poliisihallinnon henkilöstösuunnitteluun. Nyt työttömänä olevien poliisien työttömyyden ennustetaan poistuvan muun muassa henkilöstön eläköitymisen vuoksi viimeistään vuoden 2009 aikana. Olisinkin toivonut, että poliisihallinnon toimintamäärärahaa olisi lisätty 4—5 miljoonalla eurolla vuodelle 2008 nimenomaisesti työttömien poliisien palkkaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Poliisipiirien määrän vähentämiseen tuottavuustavoitteiden saavuttamiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vähentämisellä ei tule näkemykseni mukaan tavoitella säästöjä, vaan voimavarojen vapauttamista hallinnosta ja mahdollisista päällekkäisyyksistä peruspoliisitoimintaan, kuten esimerkiksi poliisin hälytystoimintaan. Erityisen tärkeää on huomioida se, että hallinnon supistamisesta johtuvat tehtävät eivät saa rasittaa poliisin hälytys- ja esitutkintatoiminnan eikä ennalta ehkäisevän työn voimavaroja. Poliisipiirien vähentämistä ratkaistaessa on lähtökohtana oltava kansalaisten turvallisuuden hoitaminen sekä poliisipalveluiden saatavuus tarkoituksenmukaisemmalla tavalla.

Hätäkeskuslaitoksen määrärahalisäys johtamisjärjestelmän kehittämiseen sekä palvelukyvyn ja toiminnan laatutason parantamiseen on tervetullut ja odotettu. Henkilöresurssien vahvistaminen 40 henkilötyövuodella auttaa henkilöstö- ja koulutusongelmissa painivaa laitosta merkittävästi. Kansalaisen kannalta keskeistä on hätäpuheluihin vastaamisen nopeus, niiden käsittelyaika ja saadun ohjeistuksen laatu. Hädässä olevalle odottaminen on tuskallista ja rationaalinen käytös usein unohtuu. Tämän vuoksi on tärkeää, että henkilöresurssit hätäkeskuslaitoksissa ovat määrältään ja koulutukseltaan todellista tarvetta vastaavat.

Arvoisa puhemies! Kiitoksen ansaitsee myös puolustusministeriön hallinnonalan määrärahoihin tullut noin 40 miljoonan euron lisäys. Määrärahan lisäys tulee näkymään erityisesti asevelvollisten kertausharjoitusten ja varusmiesten koulutuksen määrän ja laadun palauttamisena minimitasolle. Lisäyksellä on vaikutusta myös asevelvollisten taloudellisen aseman parantamiseen sekä kansanterveyslain muutoksen aiheuttamista kustannusvaikutuksista asevelvollisten terveystarkastuksiin. Puolustusmateriaalihankintoihin osoitettu 20 miljoonan euron lisärahoitus on puolustusmateriaalin varaosavajeen poistamiseksi sekä materiaalin kunnossapidon kustannusten peittämiseksi oikean suuntainen.

Lopuksi haluan todeta olevani iloinen siitä, että hallitus on määrätietoisesti lähtenyt toteuttamaan hallitusohjelmaansa kirjattuja tavoitteita suuntana kansalaisen turvallisuuden parantaminen.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun näitä kehyksiä ja hallitusohjelmaa on lähdetty tekemään, niin pohjat ovat olleet aivan hyvät. Viime kaudella luodut yli 100 000 uutta työpaikkaa varmistavat sen, että on ollut tietyn verran niin sanottua jakovaraa, on voitu keskustella siitä, mihin panostetaan, minkälaisia uusia satsauksia tehdään, pitkiä leikkauslistoja ei ole tarvinnut tässä kohtaa tehdä. Tämä on ollut hyvä lähtökohta. Nyt tässä kehyksessä tähtäin on muutama vuosi eteenpäin. Se on parempi kuin yhden vuoden budjetin eteenpäin katsominen, mutta silti mietin, onko meillä riittävän pitkä tähtäin, kun näitä linjauksia tehdään. Politiikassa muutama vuosikin voi olla omalla tavallaan pitkä aika, toisaalta se on kyllä lyhyt aika. Meidän pitäisi pitää huolta siitä, että yhteiskunta toimii, suomalaiset voivat hyvin, Suomessa asuvat voivat hyvin myös 10 vuoden päästä, 30 vuoden päästä ja myös 50 vuoden päästä jne. Myös tämä tarkastelu tässä olisi syytä ottaa huomioon. On hyvä, että tiettyjä tähän asiaan liittyviä reunaehtoja on kyllä katsottu, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen sekä varautuminen että torjuminen, jotka ovat tietysti tämän tapaisia aivan ykkösluokan kysymyksiä, kun näitä pitkän tähtäimen asioita pohditaan.

Puhemies! Hyvä, että näitä muutamia pahimpia kipukohtia on pystytty korjaamaan. Olen hyvin iloinen siitä, että opintorahaan saadaan viimeinkin korotus, tulorajat niin ikään nousevat. Ne ovat hyvää jatkoa viime kaudella päätetylle asumistuen vuokrakaton nostolle 252 euroon, mutta 15 vuoden odotus opiskelijoilla on ollut aika pitkä. Kärsivällisyyttä tässä on vaadittu niin opiskelijoilta kuin asiaa esillä pitäneiltä päättäjiltäkin, mutta hyvät ratkaisut ovat nyt sitten syntyneet. On myös kohtuullista, että eläkeläisten verotukseen ja kansaneläkkeen tasoon tehdään korjauksia ja parannuksia.

Arvoisa puhemies! Sitten näistä infra-asioista täällä on tullut jo esille, että rahhoo ei oo riittävästi. Maakunnissa usein on se käsitys, että rahat menevät Helsingin seudulle. No, sitten kun täällä Helsingin seudulla puhutaan ihmisten ja päättäjien kanssa, niin täällä on se käsitys, että rahat menevät maakuntiin. Totuus taitaa olla se, että ei infrarahaa ole riittävästi kumpaankaan päähän, jos nyt näitä tällä tavalla kaksinapaisesti edes pitääkään katsoa. Tässä täytyy nyt luovuutta keksiä sitten varmasti alkaneella hallituskaudella, miten löytyy sitä pelivaraa myös sitten riittäviin infrahankkeisiin koko maassa. Sitten tämä alue täällä pitäisi nähdä vähän Pääkaupunkiseutua laajempana, myös kehyskunnat ja vielä laajempikin alue pitäisi ottaa huomioon. Esimerkiksi joukkoliikenteen kehittämisessä pitäisi huomioida se, että kehyskunnista suurin piirtein puolet ihmisistä pendelöi, niin kun sanotaan, täällä Pääkaupunkiseudulla, ja se edellyttäisi esimerkiksi joukkoliikenteen tuessa aivan uusia malleja. Ytv-aluetta pitäisi joukkoliikenteen osalta laajentaa siten, että koko Helsingin seutu olisi yksi alue. Toivottavasti tässä voitaisiin ottaa joku askel eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Täällä on moitittu sitä, että aravajärjestelmä ajetaan alas. No, ei sitä ole järkevää ylläpitää, koska uusia arava-asuntoja ei ole juurikaan syntynyt. Mutta se ei tarkoita samaa kuin sosiaalisen asuntotuotannon alasajaminen, siitä ei ole kysymys. Nyt on vain uudet välineet, joilla sosiaalista asuntotuotantoa ylläpidetään. Tämä on tärkeä asia, ja pitää pitää huolta, että sillä saralla sitten pelimerkkejä on. Myös hallitusohjelman kirjaukset asunnottomuuden vähentämisestä ovat erittäin tärkeitä. On tärkeää, että myös siihen taloudellisia panostuksia löytyy.

Ruuan arvonlisävero ja alkoholiverotus, siis nämä veroratkaisut: Mielestäni voisi ajatella, että ne toteutettaisiin yhtä aikaa. Alkoholiveroa voitaisiin nostaa ja ruuan arvonlisäveroa laskea yhtä aikaa. Ainakin tämä ajatus voisi mielestäni olla harkinnan arvoinen. Siihen sisältyisi myös tietty poliittinen viesti, että ruuan syöminen on terveellistä ja viinan juominen ei niin terveellistä. (Ed. Arhinmäki: Ei se ruuan syöminenkään aina niin terveellistä ole!) — No tietysti ruuankin pitää olla terveellistä. Tätäkin voitaisiin tuoda esille, että pitää tietysti katsoa, mitä syö. Pelkkä makkara ei tietenkään ihan terveellistä ole, (Ed. Arhinmäki: Onneksi ed. Kaikkonen on näyttänyt esimerkkiä!) kuten ed. Arhinmäkikin sen tietää, ainakin teoriassa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Kehyksissä on varmaan syytä jättää tiettyä pelivaraa ja huomioida myös tämä suhdannekehitys. Tällä hetkellä vauhti on aika hyvä, mutta onko se myös kolmen vuoden päästä hyvä ja neljän vuoden päästä hyvä? Sitä emme vielä voi varmaksi tietää. Siksi on hyvä jättää pelimerkkejä myös sinne vaalikauden loppupuolelle. Jos siellä tarvitaan lisää vettä myllyyn, niin valtiolla on laittaa sitten hanoja auki myös siellä loppupuolella. Kaikkea rahaa ei pidä kuluttaa ensimmäisen eikä vielä toisenkaan vuoden aikana. Uskon, että tämmöisiä vastuullisia päätöksiä maltamme tehdä ja jättää pelivaraa sinne vaalikauden loppupuolellekin.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysselonteko on paperi, jossa hallitusohjelma puristetaan valtiontalouden menokehykseen. Välillä se tuottaa pettymyksiä, välillä taas ihan mukaviakin, iloisia tuntemuksia. Erityisen iloinen henkilökohtaisesti olen opiskelijoiden puolesta. Huolimatta opintorahan 15 prosentin korotuksen valitettavasta lykkääntymisestä syyslukukauden 2008 alkuun tämä kehyspäätös kohtelee opiskelijoita hyvin. Opintorahan korotuksen lisäksi opiskelijan tulorajoja nostetaan yhdeksän vuoden paikallaanolon jälkeen 30 prosentilla ensi vuoden alusta. Lisäksi yliopistojen perusrahoitusta nostetaan 80 miljoonalla eurolla. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen, oppisopimuskoulutuksen ja työpajatoiminnan lisääminen vahvistavat hyvinvointia ja osaamista.

Arvoisa puhemies! Kehitysavun hidas kasvu tulee näillä näkymin olemaan yksi tämän hallituksen piinallisimpia kysymyksiä siitäkin huolimatta, että kehitysyhteistyömäärärahojen euromääräinen kasvu on tällä hallituskaudella 50 prosenttia suurempi kuin mihin edellinen hallitus pystyi. Harvassa maassa on näin vahvan talouskasvun aikana nähty niin paljon lyhytnäköistä itsekkyyttä maailman kaikkein heikompiosaisia kohtaan kuin Suomessa laman jälkeen. Maailman ihmiset ovat YK:ssa sopineet kehitysavun nostamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämän tavoitteen takana on suomalaisten vahva tuki. Tämä tavoite on muissa Pohjoismaissa jo aikoja sitten saavutettu. Asia on Suomelle kiusallinen. Ihmettelen, miten Suomi kuvittelee olevansa uskottava tavoittelemaan YK:n turvaneuvoston vaihtuvan jäsenen paikkaa, kun se ei edes kykene saavuttamaan omia aiempia pitkäaikaisia YK:lle lupaamiaan tavoitteita ja sitoumuksia.

Toinen asia, josta olen edelleen huolissani, ovat viimeaikaiset puheet päivähoidon nollamaksuluokasta luopumisesta. Toistan edelleen: Vihreät eivät ole tätä hyväksyneet, toisin kuin ed. Ben Zyskowicz debatissa totesi. En ollut sitä itse kuulemassa. Päinvastoin kokoomus on itse tullut päivä toisensa jälkeen ulos esityksillä uusista ja uusista ihmisryhmistä, joita päivähoidon maksullisuus ei tosiasiallisesti tulisi koskemaan. Silloin se, puhutaanko päivähoidon nollamaksuluokasta vaiko joistain ihmisryhmistä, jotka jäävät maksujen ulkopuolelle, on pelkkää semantiikkaa, arvoisat kollegat.

Sen sijaan olen erittäin iloinen monista niistä sosiaalipoliittisista uudistuksista, joita tämä hallitus tekee. Esimerkiksi pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan nostaminen työmarkkinatuen tasolle on erittäin merkittävä sellainen. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että lähes viidennes äideistä, kaikkein pienituloisimmat äidit, saa vanhempainrahaa yli 100 euroa aiempaa enemmän kuukaudessa. Tässä on kysymys tuntuvasta tuesta kaikkein pienituloisimmille lapsiperheille. Myös isälle korvamerkityn vanhempainvapaan pidennys on ilon aihe.

Arvoisa puhemies! Siviilipalvelusmiehet ovat siviilipalveluksen aikana oikeutettuja ilmaiseen majoitukseen, jonka kustantaminen on siviilipalveluslaissa säädetty palveluspaikan tehtäväksi. Käytännössä tämä laissa turvattu oikeus ei kuitenkaan ole tähän saakka toteutunut. Nyt kehykseen on kuitenkin varattu 2 miljoonaa euroa siviilipalvelusmiesten asuinkustannusten korvaamiseen. Tämä asia ei luonnistunut edellisiltä hallituksilta. Olen erittäin tyytyväinen tähän uudistukseen.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman palautekeskustelussa voivottelin hallituksen veronalennuslinjaa. Nyt alennuksia on lykätty hallituskauden loppupäähän, mitä pidän pelkästään hyvänä asiana. Sen sijaan on erinomaista, että ekologinen verouudistus siirtyy tässä kehyksessä puheista tekoihin. Uskon, että ilmastokriisin todellisuus saa tässä asiassa hallituksen jopa ylittämään kehyksessä sovitun tason. Samoin ilmastokriisi edellyttää päätöksiä, jotka kepillä ja porkkanalla edistävät joukkoliikennettä kaikkialla Suomessa.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Uusi hallitus on lähtenyt määrätietoisesti luomaan Suomea, jossa vallitsee välittävä, vastuullinen ja kannustava ilmapiiri. Keinovalikoimasta löytyvät koulutuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen ohella aktiivinen talous-, työvoima- ja veropolitiikka, joilla kannustetaan yrittämiseen ja kannustetaan työntekoon. Kannustinloukkuja puretaan ja tehdään työnteosta kannattavaa kaikissa tapauksissa.

Vastuullisuus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että huolehditaan menestyksen eväistä mutta ollaan samanaikaisesti valmiita myös vaikeisiin ratkaisuihin. Tämä käy selkeästi ilmi nyt käsittelyssä olevasta kehyspäätöksestä vuosille 2008—2011.

Odotettua parempi talouskehitys viime vuonna merkitsi vahvaa lähtökohtaa tälle vuodelle. Vaikka talouskasvun huippu ohitettiin viime vuonna, tämän vuoden kasvuksi ennakoidaan yhä myös 3:a prosenttia. Ensi vuonna talouskasvun ennakoidaan kuitenkin hidastuvan. Koko kehyskaudella kasvun arvioidaan hidastuvan runsaaseen 2 prosenttiin. Kasvumahdollisuuksia heikentää myös väestön ikääntymisestä johtuva työvoiman tarjonnan väheneminen.

Arvoisa puhemies! Kehysriihessä tehty päätös kohdentaa 100 miljoonaa euroa tehottomista työllisyyskursseista tehokkaampiin työllistämistoimenpiteisiin, muun muassa oppisopimuskoulutukseen, aikuiskoulutukseen ja työpajatoimintaan, on aivan oikea. Ammattitaitoisen työvoiman puute on todettu merkittäväksi kasvun esteeksi erityisesti rakentamisessa, teollisuudessa ja eräillä palvelualoilla. Meillä on työttömyyttä mutta toisaalta tietyillä aloilla huutava työvoimapula. On hyvä, että nyt tähän asiaan pureudutaan ja tälle asialle tehdään pikaisesti jotakin. Raimo Sailas on asettanut työryhmän, jota hän vetää, tutkimaan tätä problematiikkaa.

Arvoisa puhemies! Kotitalouksien kulutuskysyntä perustuu yhä enemmän velkaantumiselle. Monilla mittareilla mitattuna olemme nyt yhtä vaikeassa tilanteessa kuin 80-luvun lopun ylikuumentumisen huipussa. Asuntojen reaalihinnat ovat nousseet jo tuon aiemman huipun tasolle, Pääkaupunkiseudulla jo sen yli. Kotitalouksien velkaantumisaste on ylittänyt historiallisen huippunsa. Tuolloin reagoimme valitettavasti tuonaikaiseen tilanteeseen aivan liian myöhään ja seuraukset olivat traagiset. Siksi on oikein, että nyt me olemme ajoissa liikkeellä. Siksi on myös hyvä, että nyt juuri pienituloisten ja kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien asemaa autetaan. Opiskelijat, eläkeläiset ja lapsiperheet saavat kaikki helpotusta tilanteeseensa jo heti ensi vuoden budjetissa. Opiskelijoiden opintoraha nousee 15 prosentilla ja tulorajat 30 prosentilla. Tämä on kauan odotettu uudistus, ja se tulee nopeuttamaan omalta osaltaan myöskin opiskelijoiden valmistumisaikoja. Yksinhuoltajalle jokaisesta lapsesta maksettava lapsilisän yksinhuoltajakorotus nousee 10 euroa kuukaudessa, ja kansaneläkkeisiin tehdään 20 euron luvattu tasokorotus. Myöskin eläkeläisiin kohdistuva veroero on luvattu korjata, ja se tullaan korjaamaan.

Lisäksi on hyvä muistaa panostukset yliopistojen perusrahoitukseen, tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja meille kaikille erittäin tärkeään kivijalkaan, perusopetukseen, jonka kohdalla muuten voidaan todeta, että vihdosta viimein tämän hallituskauden aikana toteutuu se kirjaus, joka muuten oli edellisen hallituksenkin ohjelmassa, että ikäluokkien pienenemisestä johtuva laskennallinen säästö todellakin kohdennetaan perusopetuksen vahvistamiseen ja tavoitteena on muun muassa opetusryhmien koon pienentäminen.

Innovaatiot, uudet tuotteet, toimintatavat ja markkinat ovat tuottavuuden ja talouden kasvun keskeisiä tekijöitä. On aivan oikea suunta lisätä tutkimus- ja kehitysrahoitusta erityisesti palvelusektorilla tavoitteena palvelualan tuottavuuskehityksen parantaminen. Julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen suuntaamisella aktivoidaan myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä lisäämään omia panostuksiaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Satsaamalla ja helpottamalla yrittäjyyden edellytyksiä me luomme uusia työpaikkoja. Yrittäjyyteen liittyvää byrokratiaa vähennetään ja perheyritysten toimintaedellytyksiä vahvistetaan. Perintöveron poisto yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdostilanteessa on aivan oikea ratkaisu. Seuraavan kymmenen vuoden aikana meillä on noin 70 000 yritystä ja maatilaa sukupolvenvaihdostilanteessa. Kyse on noin 500 000 työpaikasta ja niiden säilymisestä täällä. Tärkeää on myös se, että muidenkin osalta perintöverotusta kevennetään, ja oma mielipiteeni on se, että ennen pitkää perintövero pitäisi poistaa kokonaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä jatkaa siitä, mihin edellä ed. Tiura puheensa päätti. Todellakin pidän tavoitteena, että perintövero lähiomaisilta poistetaan kokonaan, elikkä lähiomaisilla tarkoitan ensimmäiseen perintöveroluokkaan nyt kuuluvia elikkä suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa olevia perinnönsaajia tai muita heihin nykyisessä laissa rinnastettuja.

Pidän positiivisena, että hallitus on ottanut tavoitteekseen toimia tämän suuntaisesti ja aloittanut yritystoiminnan osalta ja maa- ja metsätalouden osalta, ja toivon, että perintö- ja lahjaveron poistaminen toteutettaisiin mahdollisimman pikaisesti, koska muuten sukupolvenvaihdokset pysähtyvät, ellei näin meneteltäisi. Haluan luottaa siihen valtiontalouden kehyksistä annettuun valtioneuvoston selontekoon, jonka olemme saaneet. Siltä osin kuin olen eri valiokuntayhteyksissä ja muutoin paneutunut, olen kokenut, että tämä on realistinen ohjelma edessä oleville hallituskauden vuosille. Ja kun on realismia, silloin sopii odottaa, että ohjelma toteutuu.

Eräs kysymys, joka Suomen kansantaloutta riippumatta valtioneuvoston selonteosta talouden kehitykseen ja kehyksiin on uhkaamassa, liittyy maan puuhuoltoon. Pidän välttämättömänä, että me etsimme ne positiiviset ratkaisut, joilla maan puuhuolto voidaan turvata, ja olen henkilökohtaisesti useissa lakialoitteissani tuonut tähän mallin, jolla suma voitaisiin avata.

Kevätaikoihin aiemmin kautta Suomen, vuosikymmeniä sitten, olivat juuri uitot näinä viikkoina meneillään. Näin omassa kotipihassani ainakin Multian Riuttakoskella, jonka niskalla usein puut ruuhkautuivat, kuinka suma ei kulkenut, siinä oli muutamia puita poikittain, ottivat kiinni sopivasti kiviin, ja pian oli kilometrin mittainen ruuhka ja suma joessa. Puut eivät kulkeneet. Kun taitavat uittomiehet kekseineen menivät noille kiville, saivat irrotettua ne poikittain olevat puut, suma alkoi purkautua ja puut jälleen kulkivat virran mukana.

Keino, joka voisi avata puukaupan, on mielestäni poistaa kaksinkertainen puun myyntiin kohdistuva tuloverotus. Kun puuta myydään, se on kasvanut riippumatta 13 vuoden siirtymäkaudesta pääosan kasvuajastaan erityisesti päätehakkuun ja tukkipuun osalta pinta-alaverotuksen aikana, jolloin puusta on maksettu täysi tulovero. Kun nyt puuta myydään, puuhun kohdistuu 28 prosentin täysimääräinen myyntivero, ja tämä on juuri se poikittain oleva tulppa, joka hillitsee, ehkäisee suomalaista puun myyntiä. On aivan ymmärrettävää, että kun kansalaiset tietävät, että verot on vuosikymmeniä maksettu ja että kun myy puuta, menee taas liki 30 prosentin, 28 prosentin, myyntivero, niin se ei innosta kaupankäyntiin nyt myönteisestikään kehittyneillä hinnoilla.

Jotta voitaisiin välttää uhkaava puupula, johonka saatamme joutua, kun Venäjän puuntuonti ehtyy tai tyrehtyy puutullien johdosta käytännössä, niin silloin meidän pitäisi kyllä kansantalouden pelastamiseksi tämä verotulppa avata ja avata puumarkkinat. Tämä kannattaisi tehdä, koska tällöin valtio saisi moninkertaisesti hyödyn takaisin. Ei tulisi työttömyyttä, joka nyt on uhkaamassa erityisesti maakuntia, jos sahoja ja sellu- ja paperitehtaita joudutaan sulkemaan. Vältyttäisiin työttömyydeltä, mutta samalla maaseudulle saataisiin paljon työtä ja rahan liikettä.

On esitettävissä monet laskelmat, että kun metsää ryhdytään hakkaamaan, mitenkä paljon se työllistää metsän uudistamisessa, mahdollisessa metsäojituksessa, se työllistää koneurakoitsijoita, kuljetusurakoitsijoita jne. Toivonkin, että tämän yllättävän puupulan ratkaisemiseksi poistetaan tuo puun myyntiin kohdistuva kaksinkertainen verotus ja näin turvataan tehtaitten ja teollisuuden puuntarve kotimaasta. Elvytetään sitä kautta maakuntien, maaseudun ja koko kansantalouden myönteistä kehitystä.

Arvoisa puhemies! Luotan, että hallituksen esittämän selonteon pohjalta meillä on yleensä yhteiskunnassa myönteisen kehityksen ajat tulossa, jos tahdomme noudattaa tätä ohjelmaa.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuslaisittain hallitusohjelma oli hyvin mieluisaa luettavaa, ja aivan samalla tavalla tämä valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä muodostaa hyvällä tavalla jatkumon hallitusohjelmalle. Tässä nyt monet tärkeät asiat aikataulutetaan, ja samoin hallitusohjelma saa tässä numeroiden muodon.

Eräänlaisena sinivihreänä lankana tässä ohjelmassa näkyy juuri tämä vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi, se, että Suomea halutaan nyt viedä suuntaan, jossa työnteko on aina kannattavaa ja eteenpäin pyrkimisestä palkitaan. Tässä mielessä kaikkein merkittävin painopiste mielestäni on juuri se, että nyt selkeästi työvoimapoliittisista toimista varattuja rahoja uudelleenkohdennetaan. Tässä edistetään työllisyyttä ja osaamista uudella tavalla.

On erittäin tärkeää, että ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja nyt lisätään, samoin oppisopimuskoulutuksen ja työpajatoiminnan roolia vahvistetaan. Yhtä merkittävä työllistämiskeino on myös kotitalousvähennyksen laajentaminen. Se sekä auttaa perheiden arkea että tuo uusia työpaikkoja. Samalla lailla erinomaisia, aitoa työllisyyttä lisääviä toimia ovat matalapalkkatukikokeilun laajentaminen nuorille ja vammaisille sekä yrityksen ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen, kysymys, joka on monta vuotta ollut jo esillä pienyrittäjien piirissä.

Panostukset osaamisen vahvistamiseen ovat tässä kehyksessä merkittävät. Ennen kaikkea yliopistopuolella tärkeää on, että koko yliopistomaailmassa, yliopistolaitoksessa, perusrahoituksen taso nousee. Tärkeä avaus on innovaatioyliopiston perustaminen tänne Pääkaupunkiseudulle, ja toisin kuin monissa puheenvuoroissa täällä on ennustettu ja pelätty, tarkoitus ei ole, että innovaatioyliopisto veisi voimavaroja muilta yliopistoilta. Ainakaan tässä kehyksessä ei ole mitään sellaisia siirtoja opetusministeriön sisällä esitetty. Eli voimavaroja ei olla viemässä muilta yliopistoilta, vaan päinvastoin tuomassa lisää koko tutkimuksen kentälle.

Tutkimus- ja tuotekehityksen voimavarat tässä kehyksessä kasvavat. Tavoitteena on 4 prosentin taso bruttokansantuotteesta.

Samoin, kuten täällä on jo monta kertaa aiemmin todettu, nyt tämä ikäluokkien pienenemisestä koituva laskennallinen säästö käytetään todella opetuksen laadun parantamiseen. Tämä kirjaus on ollut myös aiemman hallituksen ohjelmassa, mutta nyt tässä kehyksessä on myös varattu siihen rahat. Tämä on erittäin tärkeä asia, koska, kuten tiedämme, tämä kehys nyt hyvin pitkälle tekee sitten sen, mitä hallitusohjelman asioita voidaan toteuttaa. Kehys ennen kaikkea sen sanelee, missä järjestyksessä näitä asioita toteutetaan.

Kehyksen mukaisesti tulonsiirrot toteutetaan etupainotteisesti. Nyt tulee näitä monia kauan kaivattuja etuisuuksien parantamisia, joista eniten ovat olleet esillä juuri opintotuen korotus ja opiskelijoitten vapaan tulorajan korottaminen, jotka molemmat toteutuvat jo ensimmäisenä vuonna eli ensi vuonna, samoin kansaneläkkeiden korotus, jota pienellä eläkkeellä elävät eläkeläiset ovat odottaneet.

Perheiden kannalta tärkeitä parannuksia ovat lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostaminen, kotihoidon tuen korotukset, isyysloman pidentäminen sekä äitiys-, isyys- ja sairauspäivärahojen vähimmäistason korottaminen työmarkkinatuen tasolle. Se on vähintäänkin oikeudenmukaista. Ei ole ollut arkijärkeen sovitettava asia, että äitiyspäiväraha on ollut jopa pienempi kuin alin työmarkkinatuki.

Mutta koko yhteiskunnan kannalta, koko yhteiskunnan toimivuuden, työntekoon kannustamisen kannalta, on tärkeää, että tämä suuri sosiaaliturvan kokonaisuudistus on nyt lähtenyt käyntiin ja sitä viedään määrätietoisesti eteenpäin. On erittäin mittava haaste yhteensovittaa, järkevöittää suomalaista sosiaaliturvaa niin, että työnteko ja yrittäminen on aina kannattavampaa kuin joutenolo, ja tehdä tuo mittava uudistus niin, että väliinputoajia ei kuitenkaan syntyisi.

Hyvinvointipalveluiden järjestämisessä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta on ennen kaikkea tärkeää se, miten kuntatalous ja kunnat kehittyvät. Tällä hetkellä pallo on kunnilla siinä mielessä, että Paras-hankkeen mukaisesti kunnilla on vielä tämä kesä aikaa lausua omat näkemyksensä siitä, miten tulevaisuudessa eri Suomen alueilla palvelut järjestetään, mutta on tärkeää, että hallitus on sitoutunut nyt viemään tuota uudistusta voimakkaasti eteenpäin siten, että vuonna 2009 eduskunnalle tuodaan siitä kokonaisselonteko ja samalla tuodaan esiin myös ne tarvittavat toimenpiteet, joita on tehtävä, elleivät kunnat itsenäisesti ole päässeet tarpeeksi pitkälle näissä uudistuksissa.

Kunnissa samoin kuin valtiolla on meneillään nyt sillä tavalla historiallinen kehitys, että molemmilla työntekijöiden ikä on nousemassa ja tulevina vuosina on erittäin paljon jäämässä työntekijöitä eläkkeelle. Tämä mahdollistaa nyt merkittävät muutokset koko suomalaisessa palvelurakenteessa siinä mielessä, että kunnissa voidaan varautua entistä paremmin nuorten ikäluokkien pienenemisen tuomaan mahdollisuuteen siirtää painopistettä entistä enemmän ikääntyvien palveluihin, joissa tulee olemaan Suomessa erittäin mittavat tarpeet. Myös valtion puolella on tärkeää, että tuottavuusohjelmaa viedään eteenpäin, koska nyt siihen on todella hyvät mahdollisuudet sen vuoksi, että työntekijöitä on eläköitymässä ja luontaisen poistuman kautta voidaan siirtää työnteon painopisteitä uudella tavalla ja hyödyntää tietotekniikkaa ja modernin yhteiskunnan mahdollisuuksia muullakin tavalla.

Täällä ed. Urpilainen toi esiin, että tuottavuusohjelma jollakin tavalla nyt uhkaisi koko tätä panostusta yliopistosektoriin, ja hän itse asiassa vähän virheellisesti kuvasi sitä, millä tavalla sivistysvaliokunnalle tänään tätä asiaa selvitettiin. Nimenomaan tuotiin esille se, että hallitus tarkastelee tuottavuusohjelmien toteuttamistilannetta toimenpiteittäin alkusyksystä 2007. Syksyllä sovitaan mahdollisesti tarvittavista uudelleenkohdentamisista ja korvaavista toimenpiteistä. Eli tuottavuusohjelmaa ei ole vielä lainkaan käsitelty, ja on todella ennenaikaista maalata uhkakuvia, mitä se tarkoittaa eri toiminnoille, koska asia on täysin vielä auki ja kehyksessä on ainoastaan nämä vanhat pohjat olemassa sen osalta.

Täällä on paljon nostettu keskustelua lasten päivähoidosta. On tärkeää, että sillä puolella myös tehdään uudistuksia. Monia järkeviä uudistuksia ovat nimenomaan nämä, että perheille tarjotaan aidosti mahdollisuus valita, miten lapsensa hoitavat, tuetaan sitä, jos jompikumpi vanhemmista haluaa olla kotona hoitamassa pientä lastaan, tuetaan erilaisia osapäivähoidon malleja silloin, kun ne ovat perheen kannalta järkeviä, mahdollistetaan perhepäivähoito, kannustetaan myös kuntia järjestämään perhepuistoissa, avoimissa päiväkodeissa kaikille avointa toimintaa. Tämä on kaikkein mielekkäintä usein niiden perheiden kannalta, joilla ei välttämättä ole tarvetta tällaiseen kokopäivähoitoon. Tärkeää on kuitenkin, että päivähoitolakiin myös tehdään kokonaisvaltainen uudistus, koska pääosaltaan päivähoitolaki on vuodelta 1973 eikä vastaa enää nykypäivän varhaiskasvatuksen tarpeita.

Varsin merkillisesti täällä on tuotu esiin toisaalta sekä sitä, että nollamaksuluokan poistaminen kokopäivähoidosta kirpaisisi eniten köyhiä, että toisaalta sitä — muun muassa ed. Guzenina-Richardson toi sitä esiin — että nimenomaan hyväosaiset käyttävät tarpeettomasti tätä kokopäivähoitoa. (Ed. Taiveahon välihuuto) Tässä oli aikamoinen ristiriita mielestäni, ja siinä mielessä on järkevää, jos hyväosaiset todellakin käyttävät tarpeettomasti kokopäivähoitoa — en tiedä, voivatko he silloin olla nollamaksuluokassa — ja silloin on todella tarpeen poistaa tämä nollamaksuluokka. (Edustajien Taiveaho ja Tennilä välihuutoja)

Kehyksen mukaisesti tulonsiirrot toteutetaan etupainotteisesti ja veroratkaisut enemmän takapainotteisesti suhdannetilannetta seuraten. Tämä on järkevää erityisesti silloin, kun puhutaan suurista, satojen miljoonien tai miljardien suuruisista verouudistuksista. Mutta yksi pienempi verouudistus on nimenomaan tämä perintöverouudistus, jonka suhteen ei ole syytä viivytellä. Se ei taloudellisesti ole niin suuri, mutta yksityisten talouksien kannalta se on merkittävä. Erittäin paljon on tullut palautetta juuri yksittäisiltä kansalaisilta, jotka toivovat, että kiireesti puututaan tähän lähiomaisten perintöverokysymykseen, ja näin on, että heti, kun asia saadaan valmisteltua, se varmasti tuodaan eduskunnan käsiteltäväksi.

Tieasioista ainoastaan sen verran, että on hyvä, että erityisesti puukuljetusten turvaamiseen tässä kiinnitetään nyt huomiota. Kuten muun muassa ed. Lauri Oinonen täällä kuvasi, puutulleilla tulee olemaan Suomen talouteen erittäin suuret vaikutukset. Yksi näistä pullonkauloista on juuri tieverkostossa, miten puu saadaan sieltä kuljetettua, mutta luonnollisesti tässä logistiikassa on monia muitakin ongelmakohtia, joihin meidän täytyy lähikuukausina erityisesti Suomessa paneutua.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viime viikolla hallitus kirjasi valtiontalouden kehykset seuraaville neljälle vuodelle. Tehtävä on haastava, onhan otettava huomioon niin monta näkökulmaa ja tahoa, joita varojen jakaminen koskettaa, ja tulevaisuuden ennakointi on aina haasteellista. Mielelläni toistan saman, mitä valtiovarainministeri Katainen painotti eilen, että ensin kerätään jaettava potti ja sitten vasta jaetaan. Hallituksen vastuullinen talouspolitiikka on nimittäin vastuuta huomisesta. Kehysten ja niiden riittävyyden osalta ei siis voi välttyä keskustelulta, jos ei kritiikiltäkään, ja sitähän jo eilisen iltapäivän ja illan aikana kuultiin paljon.

Hallitus on kuitenkin huolehtinut siitä, että opiskelijoiden, lapsiperheiden ja eläkeläisten asema paranee. Reilut panostukset osaamiseen ja työllisyyteen kertovat linjauksista, joilla pyritään turvaamaan talouskasvu ja hyvinvointipalvelut tulevaisuudessakin. Opiskelijat saavat vihdoin helpotusta taloudelliseen tilanteeseensa. Opintorahaan ei ole tehty tasokorotusta vuosikausiin, ja opiskelijoiden ostovoima on tässä ajassa heikentynyt merkittävästi. Nyt opintoraha nousee vaalilupaustemme mukaisesti 15 prosentilla koskien kaikkia kouluasteita. Tärkeää on myös opiskelijan oman tulorajan korotus 30 prosentilla. Edellä mainitut seikat antavat opiskelijoille tasavertaisemmat lähtökohdat opiskelulle mutta myös mahdollisuuden kartuttaa tärkeää työkokemusta jo opiskeluvaiheessa.

On hienoa, että päätös Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistämisestä innovaatioyliopistoksi on tehty ja se pääsee aloittamaan toimintansa vuonna 2009. Varsinaissuomalaisena edustajana haluan kuitenkin muistuttaa myös Pääkaupunkiseudun ulkopuolisten yliopistojen ja korkeakoulujen laadukkaasta koulutuksesta ja tutkimuksesta. Hanke Turun yliopiston ja Kauppakorkeakoulun konsortiosta on edennyt sujuvasti. Samoin Joensuussa ja Kuopiossa yliopistojen yhdistymisestä on jo päätetty. Toivon, että uudesta innovaatioyliopistosta huolimatta myös Suomen muut yliopistot pysyvät mukana kehityksen ytimessä.

T&k-rahoituksen kasvattaminen on erinomainen asia. Haluan muistuttaa, että yliopistot ja korkeakoulut tuottavat uutta tietoa ja työvoimaa mutta myös tärkeitä keksintöjä. Nämä uudet ideat tuovat ihmisille hyvinvointia ja luovat yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Suomessa innovaatiopuheista huolimatta korkeakoulukeksintöjen hyödyntämisestä ei ole vielä tullut arkipäivää. Innovaatio ei ole kaksivärinen suklaakonvehti tai epämääräinen liiketoimintamalli, vaan korkeakouluissa tehdään aidosti uutta luovia keksintöjä. Kaupallistamista edistäneet toimet ovat vielä lapsenkengissä, mutta korkealaatuinen suomalainen tutkimus ansaitsee selkeämmän polun tuotteeksi ja palveluiksi. Odotan innolla sitä päivää, kun suomalainen yliopisto palkkaa kaupallisen johtajan viemään osaamistamme kansainvälisille markkinoille.

Uudessa budjettikehyksessä otetaan vahvasti kantaa myös työn ja yrittämisen kannattavuuteen ja kannustamiseen. Paljon keskustelua herättänyt yritysten perintö- ja lahjaveron poistaminen sukupolvenvaihdostilanteessa on yksi hallituksen tavoitteista työllisyyden, yrittäjyyden ja suomalaisen omistajuuden vahvistamiseksi. Toivon, että me kaikki tässä salissa, erityisesti nimenhuudon aikana istuvat, hyväksymme, että työn vastaanottamisen ja työnteon tulee olla kaikissa olosuhteissa kannattavia vaihtoehtoja.

Merkittävää budjettikehyksessä onkin työllisyysmäärärahojen aiempaa selkeämpi kohdentaminen työttömien työllistämiseksi. Työn verotuksen keventäminen tukee osaltaan työnteon edistämistä. Koska Suomessa tullaan väestön ikärakenteesta johtuen kärsimään työntekijäpulasta, tärkeää on myös maahanmuuttajien integroiminen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille unohtamatta suvaitsevaisuuskasvatuksen tärkeyttä.

Arvoisa puhemies! Eilen täällä veisteltiin välittämisen uudesta merkityksestä. Uudelle edustajalle ja entiselle omaishoitajalle sallittaneen hienoinen herkkähipiäisyys tässä asiassa. Suvaitsevaisuutta ja välittämistä tarvitaan meiltä vammattomilta niiden tosiseikkojen ymmärtämiseen, jotka ovat arkipäivää vammaisille henkilöille. On tärkeää, että hallitusohjelmassa esille tuotua vammaisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää viedään eteenpäin. Kuntien välistä eriarvoisuutta vammaispalveluiden tarjonnassa ei nyky-Suomessa saisi esiintyä eivätkä vammaisen henkilön tukipalvelut saisi poiketa kunnittain. (Ed. Taiveaho: Oikein!) Luotan tässä muutoksen tekemisessä hallitukseen.

Unohduksiin jää helposti myös omaishoitajien tarve tukeen ja kunnallisiin palveluihin. Budjettikehyksessä kunnille maksettavia sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia kasvatettiin tulevalle kaudelle reilut 600 miljoonaa euroa. Omaishoitajien tuki ja palveluiden kattavuus sisältyy näihin lukuihin. Ikävä kyllä myös omaishoitajien ja hoidettavien asema riippuu vielä tällä hetkellä kotikunnan taloudellisista ja henkilöstöllisistä resursseista. Tämä seikka tulisi korjata mahdollisimman pian. Hallitusohjelmassa todetaan, että mahdollisuutta omaishoidon tuen siirtämisestä Kelan piiriin selvitetään tällä kaudella. Ehkä se ratkaisu toisi kuntien välille tasa-arvoisemman aseman. Omaishoitajat todellakin tarvitsevat yhteiskunnallista välittämistä tilanteeseensa, missä perhe tai yksilö elää jatkuvan huolenpidon antamisen tai tarpeen alla.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Virolainen päätti puheenvuoronsa välittämiseen ja siihen, kuinka tätä on hehkutettu koko ajan välittäväksi hallitukseksi. Tuota välittämistä omaisista, jota ed. Virolainen nosti esille, todella toivoisi tämän hallituksen edustavan, mutta kyllä se näyttää siltä, kun katsoo nyt näitä kehyksiä, että se välittäminen on sitä, että välitetään köyhien rahoja rikkaiden perintöveron poistoon, kuten täällä jo eilen todettiin. Ei tässä muuta välittämistä tunnu hallituksessa juurikaan olevan.

Tietysti on joitakin hyviä asioita tässä kehyksessä. Kiinnitin huomiota samaan asiaan kuin ryhmäpuheessaan vihreiden ed. Sinnemäki: syyttäjäviranomaisille tulee lisää resursseja. Itse pidän sitä erittäin tärkeänä, että jatkossa saamme kunnollisia syyteharkintoja, ettei niitä tehdä ihan vasemmalla kädellä ja panna mitä tahansa läpi syyttäjältä eteenpäin tuomioistuimeen.

Mutta vakavammin: Joitakin muitakin hyviä asioita tässä on, opintorahan korottaminen, joka on nimenomaan opiskelijaliikkeen taistelu. Se korotus olisi tullut millä tahansa hallituspohjalla. Sitä taistelua ei pidä ottaa pois opiskelijoilta ottamalla se jonkun yksittäisen puolueen nimiin, vaan nimenomaan se oli sen liikkeen taistelu. Tietysti valitettavaa on, että tämä korotus tulee vasta syyslukukauden alusta eikä vuoden alusta. Tältä osin hallitus on pettänyt opiskelijat. Itse asiassa se kuvaa tätä välittämistä, mitä hallitus osoittaa. Tulorajoja, jotka nimenomaan hyödyttävät niitä vähän parempiosaisia, paremmin toimeentulevia opiskelijoita, nostetaan vuoden alusta, mutta opintorahan korotuksen, joka koskisi kaikkia opiskelijoita, erityisesti niitä, jotka joutuvat kaikkein vähimmällä elämään, saa vasta syyskuun alusta. Tämä on sitä hallituksen välittämistä näistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevista.

Jos katsotaan tätä kehystä, niin kyllä sieltä nousee selvästi hallituksen ohjelma esille, se, mitä tämä politiikka todellisuudessa on köyhille, pienituloisille. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja ollaan nostamassa, ne ollaan sitomassa indeksiin. Samaan aikaan esimerkiksi lapsilisää, opintorahaa ei olla sitomassa indeksiin. Maksut nousevat indeksin mukana, perusturva ei nouse. Tämä, että ollaan luopumassa lasten oikeudesta päivähoitoon nollamaksuluokka poistamalla, on aika erikoinen kysymys. Täällä juuri ed. Virkkunen puhui siitä, että pitää olla erilaisia mahdollisuuksia lapsen hoitoon. Tällähän nimenomaan, että viedään nollamaksuluokka, viedään mahdollisuus kaikkein pienituloisimpien vanhempien lapsilta päivähoitoon päiväkodeissa. Eikö tässä nimenomaan viedä niitä vaihtoehtoja? Te viette köyhiltä vaihtoehdon valita, onko lapsi kotona hoidossa vai onko hän siellä päiväkodissa yhdessä ryhmän kanssa oppimassa, mikä on hyvä asia, koska siellä ovat ammattilaiset. Te viette tämän mahdollisuuden kaikkein köyhimmiltä, kaikkein pienituloisimmilta perheiltä. Eli te tuotte vaihtoehdottomuutta, vaikka aina porvarit ovat puhuneet siitä, että pitää olla vaihtoehto valita. Te haluatte antaa ainoastaan vaihtoehdon hyvätuloisille. Nimittäin sitä ihmettelen, että samaan aikaan, kun nollamaksuluokasta päivähoidon osalta ollaan luopumassa, esimerkiksi ei esitetä kaikkein hyvätuloisimpien päivähoitomaksujen nostamista. Eli pitäisi olla jokin logiikka, että sitten molempiin suuntaan toimitaan.

Ed. Jaskarille kommentoisin, kun hän sanoi, että työtä tarjoamalla köyhyys hoidetaan. Näin se osittain on. Ja jos katsotaan viimeaikaisia köyhyystutkimuksia, niin perinteisesti köyhiä ovat kansaneläkkeellä elävät eläkeläiset, pitkäaikaistyöttömät, lapsiperheet, joiden köyhyys tulee entisestään lisääntymään tämän hallituksen toimesta, ja opiskelijat. Sen lisäksi uutena ryhmänä, koko ajan kasvavana ryhmänä, ovat työssäkäyvät köyhät, sellaiset ihmiset, jotka tekevät pätkätöitä, silpputöitä, osa-aikatyötä, vuokratyötä; tekevät tunnin silloin, toisen tällöin. Tämä näkyy selvästi köyhyystilastoissa. Tämä on se iso kasvava luokka, joka on tuttu esimerkiksi Jenkeistä, siellä on miljoonia ihmisiä, jotka tekevät kahta kolmea työtä eivätkä tule sillä toimeen.

Mikä on vastaus, kun täällä salista huudetaan, että pelkästään työllä hoidetaan köyhyysasiat kuntoon? Ei niitä hoideta vain työllä. Nimittäin teidän vastauksenne, hallituksen vastaus, on matalapalkkatuki nuorille. Eli aletaan tukea sitä, että nuorille tarjotaan huonopalkkaisia pätkätöitä, ja silloin köyhyys lisääntyy entisestään työssä käyvien osalta. Meidän pitää hoitaa kuntoon se, että ei ole pätkätöitä, pieniä palkkoja, jotta työllä todella tulee toimeen. Samaan aikaan meidän pitää huolehtia siitä, että perusturva on sellaisella tasolla, jolla pystyy elämään.

Kun nämä asiat käy läpi, niin en yhtään ihmettele sitä, että ryhmäpuheenvuoroissa kehystä kehuivat sekä kokoomuksen että keskustan edustajat. Tämähän on semmoista kovaa porvaripolitiikkaa, ja ymmärränkin, että te oikeistosta sitä kehutte. Sen sijaan sitä ihmettelen, miten vihreät ovat lähteneet tällaiseen politiikkaan mukaan. Ja kun kuunteli vihreiden ryhmäpuheenvuoroa, ed. Sinnemäen puheenvuoroa, niin kyllähän se oli opposition puheenvuoro. Ja kun on kuunnellut täällä vihreiden puheenvuoroja salissa sen jälkeen, niin kovaa kritiikkiä on tullut hallitusta kohtaan.

Nyt onkin kysymys, mitä vihreät ovat hallituksessa saaneet aikaan. Näyttää siltä, että ei yhtään mitään. Ainoa syy hallituksessa oloon on se, että ollaan mukana hallituksessa. Kun kuunteli vihreiden esitystä siitä, miten he ovat mukana nollamaksuluokan poistamisessa, miten sosiaali- ja terveysmaksujen sitomisessa indeksiin, miten siinä, että pätkätöitä nuorille tulee lisää, siinä, että tulee matalapalkkatuki huonopalkkaisiin töihin, kun kuunteli, mikä on se vihreiden panos hallituksessa, niin näyttää siltä, että kädenjälki tässä kehyksessä esimerkiksi on lähinnä se, että toivotaan sitä, että silloin harvoin, jos ministereillä lamppu palaa, se olisi edes energiansäästölamppu.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset rakentavat reunaehdot hallituskauden toimille, minkä vuoksi tämä keskustelu on äärimmäisen tärkeää. Valitettavasti ilman huolen säveliä ei näitä valtiontalouden kehyksiä voi kuitenkaan lukea.

Erityistä huolta syntyy siitä, että palveluiden parantamiseen on varattu riittämätön rahoitus. Ikäihmisten palvelujen laadun parantamiseen ei osoiteta toimia eikä riittävää rahoitusta. Kaikkein heikoimmat, laitoksissa olevat ikäihmiset, on unohdettu. Ei ole esitetty vanhustenhuollon lakia eikä muitakaan toimia ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi näille ikäihmisillemme.

Sama huoli liittyy esimerkiksi sosiaalitakuun toteuttamiseen tai lapsiperheiden perhekeskusten toteuttamiseen, mitkä ovat hallitusohjelmaan sisältyviä hyviä suunnitelmia. Näitä ei kuitenkaan toteuteta ilman lisärahoitusta tai henkilökunnan lisäystä. Sama koskee myös vaikeavammaisten oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan, mikä todella tulisi nyt toteuttaa, mitä eduskunta on myös yksimielisesti edellyttänyt.

Viime päivinä on paljon puhuttu päivähoidon nollamaksuluokan poistamisesta silloin, kun jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat kotona esimerkiksi työttömyyden vuoksi. Kuitenkin lastensuojeluperustein päivähoito-oikeus kaavailuiden mukaan säilyisi. Mutta myös moni tavallinen perheenäiti saattaa väsyä pienten lasten kanssa ja vierastaa turvautumista lastensuojelutoimenpiteisiin, joten onkin vaarana, että nykyistä harvempi saisi tarvitsemaansa apua päivähoidosta sosiaalisin perustein.

Esitys on myös todella epäoikeudenmukainen, koska se näin rajaisi oikeuden vain niiltä, jotka ovat pienituloisia, ei esimerkiksi niiltä, joiden tulot toisen vanhemman työttömyydestä huolimatta olisivat paremmat. Tämä kohtelee siis perheitä huutavan epäoikeudenmukaisesti. Samoin se romuttaa ajatuksen subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta lasten oikeutena muun muassa sosiaalisiin verkostoihin, virikkeelliseen toimintaan ja yhtäläisiin kouluvalmiuksiin. Se vaikeuttaa myös vanhempien työllistymistä ja nopeaa työn vastaanottoa. Samoin byrokratia kunnissa lisääntyy ja mahdollisesti myös toimeentulotukimenot.

Samaan hallituksen tavoitteeseen ohjata kotona olevien vanhempien lapsia puolipäivä- tai osa-aikahoitoon olisi voitu päästä positiivisilla keinoilla. Tähän olisi voitu päästä niin, että vaihtoehtoisiin päivähoitomuotoihin olisi satsattu ja päivähoidon ohjausta olisi resursoitu riittävästi, jotta ohjaaja voisi aina vanhempien kanssa yhdessä miettiä, mikä vaihtoehto on lapsen edun mukainen.

Myös maksuilla voitaisiin kannustaa esitetyn keppilinjan sijaan positiivisesti siten, että maksu olisi suhteessa sama vähän hoidossa olevilla kuin kokopäivähoidossa olevilla. Nythän hoitosopimuksia ei tehdä aina riittävän joustavasti ja etenkin yksittäisten hoitopäivien hinnasta tulee suhteessa suurempi kuin kokopäivähoidossa oleville. Päivähoitomaksut ovat lisäksi jo nyt varsin suuret. Maksuja olisi syytä kehittää ennemminkin niin, että nollamaksuluokkaa laajennettaisiin, ja lisäksi tarvittaisiin lisää näitä maksuluokkia. Nythän täysi päivähoitomaksu menee jo varsin pienillä tuloilla, esimerkiksi poliisin ja sairaanhoitajan palkoilla. Kaikista hyvätuloisimmille voisi olla oma maksuluokkansa.

Lasten oikeutta päivähoitoon ei tule romuttaa. Tämä epäoikeudenmukainen esitys on mielestäni suorastaan röyhkeä. Tällä esitellyllä uudistuksella ei myöskään synny säästöjä, koska tuo ryhmä, jota esitys koskee, on hyvin pieni ja toisaalta myös päivähoidon järjestely ei aina suju helposti niin, että toinen lapsi on aamupäivän ja toinen iltapäivän samalla paikalla, tai niin, että toinen lapsi on eri viikonpäivinä ja sitten taas toinen toisina viikonpäivinä siinä samalla paikalla. Henkilökuntaa tulee paikalla olla aina. Tällaiset järjestelyt eivät kovin yksinkertaisia ole, joten epäilenpä, että tästä uudistuksesta ei kyllä taloudellista säästöä juuri tule syntymään.

Arvoisa puhemies! Näitä suunnitelmia vasten tuntuu kummalliselta, että hallitus kehuu suunnitelmillaan nostaa muutamia vähimmäisetuuksia. Nämä vähimmäisetuuksien parannukset ovat toki hyviä toimia, mutta yhdessä suunniteltujen asiakasmaksujen korotusten kanssa jää hyöty pienistä korotuksista kyllä hyvin vähäiseksi. Ainoastaan pienimpien vanhempainpäivärahojen nostoa voidaan pitää oikeasti pienituloisimpia jonkin verran helpottavana ja hyvänä toimena, mutta esimerkiksi työmarkkinatukeen ei ole esitetty parannusta, mikä todella sitä kaipaisi.

Toimeentulotukea saavat kaikkein köyhimmät hallitus on unohtanut kokonaan, vaikka he kipeimmin helpotusta tarvitsisivat. Lapsilisien korotukset kohdistuvat vain 20 prosentille lapsiperheistä. Lapsiperheiden köyhyyteen ei ole siis tartuttu riittävästi. Esimerkiksi toimeentulotuen lasten perusosia tulisi nostaa, jotta köyhimpien lasten tarpeet tulisivat paremmin ja tasapuolisemmin huomioiduksi eri paikkakunnilla. Myös kunnallisveron perusvähennys on valitettavasti lykätty hallituskauden loppupuolelle, vaikka se sinänsä hyvänä toimenpiteenä toisi apua monelle pienituloiselle.

Opintotuen parannus on hyvä asia samoin kuin opintotuen tulorajojen nosto, mutta myös toisen asteen opiskelijoiden osalta vanhempien tulojen vaikutus alle 20-vuotiaiden kohdalla tulisi poistaa. Samoin lapsikorotus tulisi palauttaa opintorahaan. Hyvää on kuitenkin se, että opiskelijoiden aseman parantaminen nyt jatkuu ainakin joiltakin osin. Samoin on hyvää pienyrittäjien asemaan tuleva helpotus ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamisessa. Se on tärkeä toimi.

Arvoisa puhemies! Toki hallituksen ohjelmassa ja kehyksissä on näitä joitakin hyviäkin toimia, joista voisi vielä mainita eläkeläisten verotuksen tekemisen oikeudenmukaisemmaksi niin, ettei eläkeläinen enää maksaisi enempää veroa kuin saman verran tienaava palkansaaja. Epäselväksi jää kuitenkin, koska tämä on ajateltu toteuttaa, sillä asialla on kiire.

Hyvin vähälle kehyksissä jää heikoimpien kanssaihmisten aseman parantaminen. Vahvempaa sosiaalista omaatuntoa ja oikeudenmukaisuutta todella tarvittaisiin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Taiveaho on tietysti oikeassa siinä, että kyllähän kehyksissä ja hallituksen ohjelmassa on hyviä asioita. Sitä ei kukaan kiellä. Mutta kyllä siellä aika tavalla on ristiriitaisuuksia, jotka tulevat myös kehyksien kohdalla esille. Sanotaan toisaalla toista ja taas toisaalla toista. Tässä, ed. Hänninen, voitaisiin viitata vaikkapa kaavoitukseen alueiden kehittämisessä. Siellä on ristiriitaisia näkökulmia.

Kehyksistä voisi aloittaa siitä, poistavatko ne köyhyyttä ja ovatko ne hyvät köyhän ihmisen, pienituloisten ihmisten, näkökulmasta. Ainakaan eläkeläisten köyhyyttä ne eivät poista huolimatta 1.1.2008 tulevasta 20 euron korotuksesta kuukausittaiseen kansaneläkkeeseen. Eläkeläisten köyhyys ei poistu. Kaiken kaikkiaan eläkeläisten kohdalla keskeinen kysymys on tulevaisuuden käteenjäävä eläke ja sen ostovoima, jolloinka tulemme indeksikysymykseen, ja se kurkistelu indeksikoriin lähinnä eläkeläisten 80 prosentin indeksin osuuden kohdalta ei todellakaan riitä. Tasaindeksiin ei hallitus pääse, ei omassa ohjelmassaan eikä tietenkään myöskään näissä kehyksissä.

Tämä verotuksen oikeudenmukaisuuskysymys ansioverotuksen ja eläkeverotuksen vertailussa on tärkeä ratkaista oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Nyt vain emme tiedä, milloin tämä tehdään. Sitä ei ole kukaan täällä vielä osannut sanoa. Eläkeläisten köyhyys siis jatkuu, ja parannuksetkin, joita on luvattu — viittaan tässä tähän verotuksen oikaisemiseen — niiden aikataulusta ei tiedetä.

Mutta, mikä on varmaa, on se, että 1. elokuuta 2008 tulevat voimaan potilasmaksujen korotukset, ja tämä merkitsee osaltaan todellakin merkittävää tuloihin kohdistuvaa painetta nimenomaan vanhemman väen, pienituloisten ihmisten kohdalla, myös lapsiperheiden kohdalla. Me tiedämme, että lapsiperheet toisaalta, toisaalta eläkkeellä olevat ihmiset käyttävät eniten terveyspalveluja. Jos vuodepäivämaksut, poliklinikkamaksut, terveyskeskusmaksut nousevat niin kuin nyt hallitus kehyksissä ilmoittaa, kahden vuoden aikana kerätään valtiolle 85 miljoonaa euroa enemmän tuloja ja tällöin tämän maksajat löytyvät mainitsemistani joukoista. Tämä merkitsee sairaiden käyttämistä valtiontalouden pönkittäjinä, koska nämä kerätyt lisämaksutulot suunnataan takaisin valtion pohjattomaan kukkaroon ja nimenomaan niin, että vastaavasti vähennetään terveydenhoidon ja sosiaalitoimen valtionapuja. Näinhän tässä sitten tapahtuu, ja tämä on tätä välittämistä, mistä ed. Tennilä eilen ansiokkaasti puhui. Tämä liittyy hallitusohjelman edellyttämään sisäisten siirtojen toteuttamiseen, ja nuo siirrothan ovat melkoinen summa rahaa, käsitykseni mukaan noin 250 miljoonaa euroa. Siitä, mitä kaikkea tähän onkaan tulossa vielä, ei ole ollut selkeästi puhe.

Ilmastonmuutos on ollut siis hallituksen ohjelman keskeinen kysymys. Se mainitaan sinänsä ansiokkaasti varsin monessa kohdin. Mutta mitä käytännössä merkitsee hillitseminen, mitä kehykset antavat siihen, niin mielestäni se, mitä kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen tänään vastasi, ei ole riittävästi. Hän viittasi lähinnä bioenergian käyttöön, sen käytön helpottamiseen, biokaasuun ja vastaavaan ja siihen liittyviin järjestelyihin kuten syöttötariffiin. Mutta tämä asia koskettaa monia muita ministeriöitä, muun muassa opetusta, koko sivistystointa, yliopistoa, peruskoulua, ja olemme tästä asiasta nimenomaan puhuneet vuosien ajan sekä täällä salissa että eri valiokunnissa painottaneet näitä asioita. Niihin pitäisi nyt saada nimenomaan resursseja, että voisimme koulutuksessa, kasvatuksessa, näissä asioissa tuoda ilmastonmuutoskysymykset paremmin esille. Mutta mitä hallitus tekee? Se leikkaa ympäristöministeriön kehystä vahvasti ja nimenomaan niin, että ministeriön kehittämis- ja suunnittelurahoja leikataan 50 prosenttia. Tämä leikkauslinja merkitsee myös sitä, että kansalaisjärjestöjen tuki alenee huomattavasti. Se nostettiin viime hallituskaudella — ed. Hännisen kanssa olimme nostamassa sitä valiokunnan lausunnolla — 2 miljoonaan euroon. Nyt se palautuu alle 1,6 miljoonan euron tasolle. Se ei tapahdu ilman jälkivaikutuksia.

Edelleenkin hallitus kertoo kehyksissään, että se lisää hallitusohjelman mukaisesti 10 miljoonaa euroa korjausenergia-avustuksiin, mutta jättää sanomatta, että nuo avustukset vastikään pudotettiin 70 miljoonasta eurosta 50 miljoonaan euroon tilanteessa, jossa oli sama pääministeri kuin on nykyhallituksellakin. Näin ollen tämä summa, 60,5 miljoonaa euroa hisseille, kaikkeen, mitä siellä on, muun muassa haja-asutusalueiden jätevesiavustukset, niiden jätevesiongelmien ratkaisemiseen tarkoitetut avustukset, ei riitä. Hakemuksia on huomattavasti enemmän. Jo nyt tämä tiedetään ja valitettavasti hallituskin tietää, mutta ei välitä.

Mutta mitä on vihreiden olemassaolonoikeus maan hallituksessa? Mikä on se tärkeä asia, mistä he voivat siellä pitää huolta? Kun itse sitä katsoin hallitusohjelman pohjalta, niin mielestäni se liittyy vesilakiin ja sen uudelleen avaamiseen nimenomaan 2 luvun 5 §:n kohdalta. Hallitusohjelmassa olevat kirjaukset estäisivät nimenomaan Vuotoksen rakentamista. Tässä ehkä olisi olemassaolon perusta vihreille hallituksessa. Mutta tilanne vaikuttaa hiukan hankalalta ja hataralta, kun samalla kuulemme nämä perustelut, että vihreät eivät hyväksy esimerkiksi nollaluokan poistamista lasten päivähoidosta "ja piste". Onko niin, että tämä kokonaisuus toimii siten, että otetaan vähäksi aikaa mukaan, pullautetaan sitten sopivassa kaarteessa pois joukosta ja mennään muuttamaan vaikkapa vesilakia, koska hallitusohjelmassa todetaan, että vesilakia muutetaan mutta vain yksimielisesti. Mutta jos vihreiden näkökulma puuttuu, niin silloin Vuotos saattaa todella olla uhattuna. Toivon itse tietysti, että näin surkeaan tilanteeseen emme joudu, mutta se vaatisi kyllä myöskin aika johdonmukaista toimintaa vihreiltä, jotta he sitten voivat tämän tulppansa tässä asiassa pitää.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen toisen hallituksen kehysesitys vastaa monella tavalla erinomaisesti ennen kaikkea tässä suhdannetilanteessa maan tarpeisiin. Totean samoin kuin monet muutkin sen, että uusi hallitus sai edeltäjältään hyvän perinnön laajalla rintamalla. Maan talouden ja työllisyyden kehitys näyttää monella tavalla hyvältä, ja tämän kaiken muun muassa ministeri Pekkarinen aivan loistavasti tässä aiemmin todisti. Tosin maan kehitys maan kaikissa osissa ei ole samanlaista. Pohjois- ja Itä-Suomessa kehitys on monin talouden mittarein heikompaa kuin eteläisessä ja läntisessä Suomessa. Valtioneuvoston esitys valtiontalouden kehyksiksi huomioi toki tämän maan erilaisen kehityksen hyvin, mutta haluaisin nostaa kuitenkin esille kaksi, rohkenisinko sanoa, aluepoliittista erityiskysymystä, joihin toivon hallitukselta erityistarkastelua jatkossa.

Ensinnäkin liikenneinfra. Ymmärtääkseni eduskunta on määrätietoisesti vaatinut hallitukselta hyvinkin suurta pitkäjänteisyyttä liikenneväylien kehittämiseen. Tämä on myös kirjattu hyvin Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmaan. Nyt käsiteltävänä oleva valtiontalouden kehysesitys jättää kuitenkin aika tavalla kysymysmerkkejä siihen, kuinka pitkäjänteistä liikenneväylien kehittämistä käytännössä kyetään tekemään. Kehyksissä esitetyt määrärahat liikennehankkeisiin ovat aika alhaiset ja muun muassa alempiasteisen tieverkon kehittämiseen ja kunnossapitoon, rohkenen sanoa, jopa vaatimattomat (Ed. Saarinen: Puhuja on oikeassa!) huomioiden muun muassa nyt lisääntyvä raakapuun kuljetustarve.

Ymmärrän kuitenkin niin, että hallitus tiedostaa ongelman ja on lähtenyt siitä, että tehtävän liikennepoliittisen selonteon yhteydessä ja sen toteuttamispäätösten yhteydessä selkeät puutteet korjataan. Todetaanhan kehysselonteossa muun muassa se, että hallitus myös tarkastelee uusia rahoitusratkaisuja ja valtion omaisuuden myyntitulojen käyttöä liikenneinvestointeihin. Liikennepoliittisen ohjelman peruslähtökohtana tulee olla alueitten tasapuolisen saavutettavuuden ylläpito ja turvaaminen. Tämän siis tulee koskea myös Pohjois- ja Itä-Suomen perustienpitoa, runkoratojen tasoa, lentoliikenteen julkista palveluvelvoitetta jne.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka vaatii kehyskauden aikana lisätarkastelua, on Pohjois- ja Itä-Suomen rakennerahastojen hyödyntäminen. Tälle vuodellehan näillä alueilla kuntien rahoitusosuutta ohjelmien toteuttamisessa nostettiin merkittävästi. Tämän vuoksi kuntien taloustilanne huomioiden on erittäin suurena vaarana, ettei näitä rakennerahastojen kehittämismahdollisuuksia kyetä hyödyntämään ohjelmakaudella 2007—2013 täysimääräisesti. Toivoisinkin, että hallitus arvioisi tämän vuoden kokemusten jälkeen Pohjois- ja Itä-Suomen rakennerahastojen käyttöä ja olisi tarvittaessa valmis alentamaan osaksi ohjelmakautta kuntien rahoitusosuutta nykyisestä 25 prosentista 15 prosenttiin rakennerahasto-ohjelmissa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsillä oleva asia eli valtiontalouden kehykset ja koko hallitusohjelma pyrkii nimenomaan yhteiskunnan rakenteellisiin muutoksiin. Työn on aina kannatettava, heikommista on aina välitettävä ja kansalaisilla tulee olla oikeus tehdä itse omat ratkaisunsa. Siksi en sen enempää näihin puutu, koska näitä on eilisessä keskustelussa hyvin runsaasti käsitelty. Sen sijaan puutun muutamaan yksityiskohtaan, kuten tähän päivähoitoasiaan, myöhemmin, mutta ensin kysymykseen köyhyydestä, kun täällä koko ajan sanotaan, että köyhyys on lisääntynyt. Todennäköisesti se on lisääntynyt suhteellisesti sen takia, että ihan muutama vuosi sitten meidän köyhyystilastoinnissamme siirryttiin käyttämään EU:n standardia, joka tarkoittaa sitä, että sellaiset lasketaan köyhiksi, joitten tulot ovat enintään 60 prosenttia mediaanitulosta. Elikkä tämähän tarkoittaa sitä, että meillä on aina suurin piirtein saman verran köyhyyttä. Voi olla, että jossakin vaiheessa, kun ja jos suomalaisten tulot kasvaisivat hurjasti, 10 000 euron kuukausipalkalla on köyhä. Elikkä olisi erittäin hyvä, että tähän köyhyyden olemukseen paneuduttaisiin perusteellisesti ja siitä tehtäisiin tutkimuksia, paljonko meillä todella on sellaisia ihmisiä, jotka ovat köyhiä, siis todella köyhiä, niin että voitaisiin puhua analyyttisesti tästä asiasta.

Toinen asia, mikä tässä keskustelussa tuli esille, on ed. Sumuvuoren huomautus, että vihreät eivät ole hyväksyneet tätä nollamaksuluokkaa kokopäivähoitoon. Tämähän on todella uutinen. Kysymys on siitä, että vihreät tällä keinoin ovat julistamassa suurin piirtein hallituskriisin, ja ainakin minä toimittajana kyllä lähtisin ja kyselisin, mistä tässä nyt on kysymys. Aikovatko vihreät nyt olla hallituksen päätösten takana vai eivätkö aio? Tästä on ihan selkeä kirjaus olemassa kehyspäätöksessä, ja sitä vastaan on ihan turha pyristellä. Hankalista asioista on kyettävä hallituksessa kantamaan vastuu. Jos siihen ei kyetä, niin pois vaan. Ei sellaisilla ole mitään virkaa hallituksessa, jotka eivät kykene kantamaan vastuuta.

Sitten tähän samaan vastuun kantamiseen ja ikäviin asioihin liittyvä toinen asia on se, että Suomi saa, periaatteessa ihan oikein, innovaatioyliopiston, joka saa myös todella tuntuvan rahoituksen. Se ei tule opetusministeriön pääluokasta, vaan jostakin muualta, koska siinä kehyspäätöksessä sanotaan, että innovaatioyliopiston toimintamäärärahoja lisätään myöhemmin siirtoina muista määrärahoista. Se "muista määrärahoista" ilmeisesti tarkoittaa KTM:n määrärahoja, mikä sinänsä on erinomainen asia, että siellä on rahaa, jolla voidaan tukea yliopistoja. Ainut, mitä tietenkin toivoo, on, että tällaista samanlaista tukea tulisi myös muille yliopistoille. Rahoituksen määrä on ilmeisesti yli 30 miljoonaa euroa yhdessä vuodessa tälle innovaatioyliopistolle. Se on paljon rahaa, kun vertaa sitä siihen 20 miljoonan euron vuosittaiseen tukeen, jonka muut perusyliopistot saavat ja joutuvat jakamaan. Siitä ei sillä tavalla tietenkään kovin suurta osuutta yhdelle yliopistolle tule. Mutta tietenkin on hyvä pitää mielessä se, että olemme kiitollisia siitä, että nyt todella vahvistetaan yliopistojen perusrahoitusta aivan samalla tavalla kuin vahvistetaan muutakin tutkimusta ja koulutusta, perusopetusta jnp.

On sanottu, että toinen mahdollisuus on, että muutkin yliopistot ikään kuin fuusioituisivat tai löisivät hynttyyt yhteen. No, tämmöistä on nyt tapahtumassa. Ihan viime päivän uutinen oli se, että Jyväskylän ja Tampereen yliopisto muodostavat jonkinlaisen konsortion. Kun seuraa, minkälaisia suunnitelmia yliopistomaailmassa on, niin vähän vaikuttaa siltä, että vain Oulun yliopisto ja Lapin yliopisto jäisivät yksinäisiksi saarekkeiksi. Niin vaikeaa kuin sitä on sanoakin, niin minun mielestäni Oulun ja Lapin yliopiston täytyisi aivan ehdottomasti pyrkiä läheisempään yhteistyöhön. En nyt aio esittää sitä, että löisivät hynttyyt yhteen ja yhdistyisivät, sillä näin ei tule tapahtumaan, koska kiistat näitten yliopistojen välillä ovat sen verran suuret. Mutta jotakin uudistusta, jotakin lähentymistä, voisi nyt sentään toivoa niin, että yliopistot kaataisivat raja-aitoja niin, että opiskelijat voisivat nykyistä helpommin opiskella eri aineita toisissa kaupungeissa.

Sitten menisin juuri tähän, mistä on kiistelty, eli subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Mikä tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus oikein on? Onko se subjektiivinen oikeus sitä, että se tarkoittaa todellakin ympärivuotista ja kokopäiväistä hoitoa? Näin minun käsittääkseni tässä päivähoitolaissa ei sanota, vaan se tarkoittaa sitä, että perheellä on oikeus saada lapselleen päivähoito silloin, kun vanhemmat menevät töihin. Nyt on kysymys niistä ihmisistä, jotka ovat kotona, vanhemmista, jotka ovat kotona, mutta kuitenkin vievät lapsensa kokopäivähoitoon. Kuntaliiton laskelmien mukaan tällaisissa tapauksissa lapset ovat kuitenkin päivähoidossa korkeintaan 26 tuntia viikossa. Miksi he eivät sitten käyttäisi tätä puolipäivähoitoa, joka jää ilmaiseksi? Miksi täytyy kuntien satsata siihen, että jokaiselle tarvitsevalle on sitten tämä kokopäiväpaikka, vaikka vanhemmat olisivatkin kotona?

Minä olen hankkinut muutaman tilastotiedon tästä asiasta. Silloin kun Raimo Sailas puuttui tähän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen 2004, on laskettu, että esimerkiksi Helsingin päiväkodeissa ja perhehoidossa olisi ollut vuonna 2004 noin 3 400 lasta, joiden vanhemmista toinen tai molemmat olivat arkisin kotona, ja kokopäiväpaikoilla näistä lapsista oli vajaat 2 500.

Vantaalla on myös tehty laskelmia. Siellä tällaisia lapsia päiväkodeissa olisi ollut vuonna 2005 noin tuhatkunta, ja heistä kertyy kaupungille noin 8—10 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Elikkä kyllä tässä päätöksessä on myös kuntien taloudesta kysymys eikä pelkästään siitä, että kuritettaisiin köyhien vanhempien lapsia.

Minä ihmettelin sitä keskustelua, mitä täällä on eilen käyty, kun katselin sitä internetistä. Totta kai lapsella täytyy olla oikeus päivähoitoon. Eihän tässä siitä ole kysymys eikä hallitus ole viemässä tätä oikeutta heiltä pois. Sen sijaan voisi kysyä, kuka on vienyt lapsilta tässä järjestelmäkeskeisessä hyvinvointivaltiossa kaikkein tärkeimmän subjektiivisen oikeuden elikkä oikeuden omiin vanhempiin, heidän rakkauteensa ja huolenpitoonsa. Eikö tällä ole enää tässä yhteiskunnassa mitään merkitystä? Kun vanhemmat tietävät, että yhteiskunta kasvattaa lapset, niin onko se juuri osittain syynä siihen, että vanhemmuus on kadonnut, koska vastuu lapsista on kadonnut? Päiväkotilapsen työpäivä voi olla 8—10-tuntinen, kun vanhempi sentään selviää 8 tunnilla. Pieni 2-vuotias taapero on siis töissä 10 tuntia, mutta äiti ja isä vain 8 tuntia. Eikö tässä ole joku ristiriita meidän järjestelmässämme? (Puhemies: 10 minuuttia!)

Minusta on hyvin surullista, että hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa on kadotettu omatunto elikkä vastuu omasta itsestä, lapsista ja omista vanhemmista. Vanhemmat, meidän tämän ikäisten, kuusikymppisten, vanhemmat, joutuvat makaamaan vaipoissaan, sänkyihinsä kahlittuina, kun kotikuntalaki on estänyt vanhusten muuton lastensa luo. Nyt tähänkin asiaan on tulossa muutos.

Minä voisin myös kysyä, miksi tämä osapäivätyö ja osapäivähoito on niin pahasta. Miksi meidän järjestelmämme ovat sellaisia, että osapäivätöitä ei tehdä samalla tavalla kuin esimerkiksi Ruotsissa? On ihan oikein kysyä sitä, miksi työssä olevien perheitten lasten, pienten lasten, täytyy olla 8—10 tuntia päivähoidossa. Se on aika kohtuuton asia. Mutta voi myös kysyä, miksi meillä on tarjolla niin vähän vaihtoehtoja vanhemmille. Miksi meillä ei kannusteta ihmisiä eikä sallita ihmisiä osapäivätyöhön? Ruotsissa tilanne on aivan toinen.

Voisi kysyä myös sitä, kun tässä on puhuttu tästä subjektiivisesta päivähoidosta, onko sitä missään muussa maassa kuin meillä Suomessa. Minä haluaisin tietää sen, koska tämä on nyt noussut niin tärkeäksi asiaksi, ja en ole tätä asiaa ennättänyt tarkistaa eikä täällä ole ministeriä, joka voisi siihen vastata, olemmeko me tässä suhteessa aivan poikkeuksellinen maa. Joka tapauksessa meidän oma suomalainen päivähoitomme poikkeaa muista maista monessa suhteessa. Meillä on samaan aikaan paras julkinen päivähoito — tämä on aivan kiistaton tosiasia — ja samaan aikaan voimakas tuki kotihoidolle, mikä on erinomainen asia. Minä vaan kysyn, onko tällaista tilannetta missään muualla. Miksi me tästä asiasta kiistelemme, kun kuitenkin periaatteessa asiat ovat erittäin hyvin? Hallituksen tavoite on pyrkiä siihen, että ne vanhemmat, jotka ovat kotona, veisivät lapsensa puolipäivähoitoon. Jos lapset ovat puolipäivähoidossa 4—5 tuntia, niin siinä varmasti työtön ennättää sen päivän aikana etsiä sitä työtä, mistä tässä salissa on oltu huolissaan.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus osui kunnolla myrskyn silmään esittämällä päivähoidon niin sanotun nollamaksuluokan poistamista. Vihreät puoluekokouksessaan sanoutuivat jo irti kehysriihessä tehdyistä linjauksista. Muutenkin hallituksesta tuntuu löytyvän halua lieventää päätöstä. Tämä ei kuitenkaan riitä. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on tärkeä lapsia ja perheitä tukeva saavutus, eikä siitä tule luopua pienillä tuloilla elävien kohdalta, kun pienetkin maksut voivat olla liian suuria. Hallitus haluaa, että kotona olevat vanhemmat hoitavat lapsensa myös kotona. Esitys rankaisee kuitenkin vain vähätuloisia ja köyhiä perheitä. Perheillä, joiden tulot ovat riittävät, säilyisi mahdollisuus laittaa lapsensa päivähoitoon. Ainoa johtopäätös tästä on, että hallitus haluaa leimata ja nöyryyttää vähätuloisia kotitalouksia.

Maksuton päivähoito-oikeus koskee noin 20 000—25 000:ta perhettä. Suurin osa on työttömien, opiskelijoiden tai yksinhuoltajien perheitä. Yksinhuoltajat tarvitsevat yhteiskunnan tukea kipeimmin. Yksinään lapsia kasvattavalle vanhemmalle kunnalliset palvelut, erityisesti päivähoito, ovat tärkeitä, koska yksinhuoltajat ovat usein matalapalkkaisia pätkätyöläisnaisia. Tällä hetkellä liki puolet yksinhuoltajien lapsista on tässä nyt poistettavaksi aiotussa nollamaksuluokassa. Lapsen oikeutta hoitopaikkaan ei voi sitoa vanhemman työssäkäyntiin. Työttömyys ei tarkoita laiskottelua, sillä työn hakeminen vie aikaa ja energiaa. Etenkin työn hakeminen lapsi kainalossa on vaikeaa. Pätkätöiden aikakautena lasten ja perheiden turvattomuutta ei pidä lisätä päiväkodin useilla vaihdoksilla. Perhepolitiikan pitää olla pitkäjänteistä ja oikeudenmukaista, jotta lapsiperheet voivat luottavaisina suunnitella elämäänsä. Myös muut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset, kohdistuessaan pääasiassa pienituloisiin, ovat kohtuuttomia. Päätös voisi jotenkin olla ymmärrettävissä, jos kunnat, jotka järjestävät hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, saisivat näin lisävaroja palveluiden tuottamiseen tai hoitohenkilökunnan palkkojen korottamiseen. Hallitus kuitenkin aikoo vastaavalla summalla leikata kuntien valtionosuuksia.

Myös kuntien peruspalveluohjelman toteutuminen on vaarassa. Suunnitelmien mukaisesti kuntien menot kasvavat tällä vaalikaudella runsaalla 5 miljardilla eurolla. Valtionosuuksia kunnille kuitenkin tulee vain noin miljardi euroa. Kunnat joutuvat siis itse kaapimaan kasaan loput 4 miljardia. Kuntien taloustilanne ja sen haasteet huomioon ottaen yhtälö on kohtuuton. Näin kesän kynnyksellä on jo tiedossa terveyspalvelujen supistamisia sijais- ja resurssipulan vuoksi kesäksi, mutta näillä kehyksillä vaarana on, että palveluiden yhä niukkenevasta tarjonnasta on tulossa jo ympärivuotista. Onko hallituksen tarkoitus se, että jättämällä julkiset palvelut heitteille ohjataan kysyntää yksityiselle sektorille ja näin hallitus hakee oikeutusta palveluiden rajulle yksityistämiselle? Tätä sopii kysyä.

Arvoisa puhemies! Löytyy kehyspäätöksistä jotain positiivistakin. Hallitus lupaa rahoituksen jo oikeusministeri Koskisen aikana vireillä olleeseen Inarin kirkonkylään rakennettavaan saamelaiskulttuurikeskukseen. Kulttuurikeskukseen on kaavailtu toimitilat saamelaiskäräjille ja muille hallinnollisille toiminnoille sekä tiloja saamelaiselle opetus- ja tutkimustoiminnalle ja kulttuurille. Nämä yhdessä muodostavat kauan kaivatun ehjän ja toiminnallisen kokonaisuuden. Tarkoitus on luoda saamelaisille paremmat edellytykset omaehtoisesti ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan, hoitaa ja kehittää kielellistä ja kulttuurillista itsehallintoa sekä tukea saamelaisten yleisten elinehtojen kehitystä.

Ed. Lauri Oinonen otti esille huolen puupulasta, johon voi lappilaisena yhtyä. Myös Lapissa Kemijärvellä Stora Enson tehtaalle on tulossa seisokki, joka ei johdu markkinoista vaan nimenomaan puupulasta. Tällä hetkellä puuta toimitetaan 15 prosenttia Venäjältä ja nämä suunnitellut tullit muodostavat todellisen uhkan raaka-ainepuolelle. Itä-Lapin kannalta kyse on merkittävästä työnantajasta, henkilöstöä on reilut 200 ja välillisesti vielä paljon enemmän. Tämän asian ratkaisemisessa toivon hallitukselta määrätietoisia toimia.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun näitä puheita valtiontalouden kehyksistä kuuntelee, niin tulee välillä se tunne, että hallituspuolueiden edustajilla ja oppositiolla on eri painokset käsissään. Niin isot erot ovat näissä puheissa ja myöskin tulkinnoissa näitten kehysten sisällä.

Itselleni sattui painos, jonka kehykseen kokonaisuutta tarkastellen olen tyytyväinen. Toimien aikataulutus on mielestäni onnistunut. On hyvä, että tulonsiirtojen lisäykset tehdään etupainotteisesti, jotta heikommassa asemassa olevien tilannetta voidaan helpottaa. Kokonaisuudessaan valtion menot kasvavat vaalikauden aikana runsaalla 2 miljardilla, josta yli puolet käytetään palveluihin ja tulonsiirtoihin. Tulonsiirtoihin lisätään määrärahoja opintotuen kehittäminen huomioiden yhteensä noin 330 miljoonaa euroa. Tässä ratkaisussa sekä koulutussektoriin että maatalouteen panostetaan kiitettävästi. Hallitus tukee osaamisen edistämistä voimakkaasti. Perusopetusta ja yliopistojen perusrahoitusta vahvistetaan sekä tutkimus- ja kehitysmäärärahoja lisätään yhteensä 290 miljoonalla eurolla. Kehyskauden aikana osoitetaan opetussektorille lisärahoitusta kaikkiaan 350 miljoonaa euroa.

Keskeisiä lisäyksiä ovat myös maatalouden kehittämiseen ja uusiutuvan energian edistämiseen tulevat lisäpanostukset. Esimerkiksi Makeran riittävä rahoitus turvataan tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa ja kehysratkaisussa. Samoin maatalouden toimintaedellytyksiä vahvistetaan vuoteen 2011 mennessä 60 miljoonalla eurolla. Maatilatalouden kehittämisrahaston toimintamahdollisuuksia tuetaan, ja maatalousyrittäjät saavat kuluvalla kaudella kaksi vuosilomapäivää lisää.

Metsätalouden toimintaedellytyksiä parannetaan 20 miljoonalla eurolla. Raha käytetään tärkeisiin metsänhoitotöihin.

On myös hyvä, että mahdollisimman paljon rahaa jätetään vaalikauden loppupuolelle, jolloin nousee aina uusia tarpeita, joihin on oltava valmius vastata. Vaalikauden loppupuolella on hyvä olla resursseja varattuna syntyviin uudistustarpeisiin. Erityisesti hallitusohjelmassa mainittu sosiaali- ja perusturvauudistus on huomattava tuleva ponnistus.

Hallituksen talouspolitiikan tärkein tehtävä on työllisyyden vahvistaminen. Hallitus tavoittelee talousennusteita selvästi vahvempaa talouskasvua, joka mahdollistaa sen, että voimme parantaa palveluita ja tulonsiirtoja saattamatta julkisen talouden kestävyyttä uhanalaiseksi. Erityisesti työnhakijoiden ja vapaiden työpaikkojen väliseen kohtaanto-ongelmaan ratkaisujen löytäminen tulee olemaan iso haaste lähivuosina. Meidän on satsattava aivan erityisesti koulutustarpeiden ennakointiin ja herättävä sen tärkeyteen. Väestörakenteen muuttuessa opiskelupaikat tulisi pystyä suuntaamaan oikein ja ennakointia pitäisi pystyä tekemään nykyistä laajemmin ja tarkemmin. Erityisesti alueellisen tason mukaan ottaminen ja ymmärtäminen on olennaista.

Myös aikuiskoulutusjärjestelmän kehittäminen on iso haaste. Tällä hetkellä aikuiskoulutuksen vaikuttavuus vaihtelee. Esimerkiksi työttömille suunnattujen ohjelmien pitkävaikutteiset tulokset eivät aina tyydytä. Väestön ikääntyessä rakenteellinen työttömyys tarvitsee monenlaisia työkaluja. Meillä on jo nyt nuoria, joille työttömyys on yli sukupolvista. Mutta järjestelmää uudistettaessa on varottava puoskarointia. Aikuisten kouluttaminen vaatii todellista ammattitaitoa opettajilta, ja eri tilanteisiin tulee olla räätälöityjä koulutuspalveluja.

Hallitusohjelmassa yrittäjyyden kannalta tärkeä uudistus on perintö- ja lahjaveron huojentaminen. Sukupolvenvaihdosten toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että tämä vero poistetaan yritysvarallisuuden, sisältäen maa- ja metsätaloudenkin sukupolvenvaihdokset, siirtyessä sukupolvelta toiselle. Työpaikkojen turvaaminen on välttämätöntä, ja uudistus tulee tehdä (Ed. Saarinen: Ei tule yhtään uutta työpaikkaa!) heti ensi vuoden alusta lähtien, mutta vanhojen säilyttäminen on ihan yhtä tärkeä asia. Sen varmaan ed. Saarinenkin tietää.

Arvoisa puhemies! Heikkoutena nyt esitetyissä kehyksissä on väylähankkeiden rahoitus. Esimerkiksi tiestön rakentamiseen ja teiden kunnossapitoon ei ole juuri edellistä vaalikautta enempää rahaa. Teiden kunto oli asia, josta saimme pyyhkeitä edelliseltä kaudelta. Lisäraha on nyt jostakin kaivettava, jotta tällä kaudella ei sama toistuisi. On yhdessä tunnustettava ja tunnistettava, että tarvitaan uusia malleja rahoittaa ja toteuttaa liikennehankkeita, jotta saadaan lisää tilaa ja rahoitusta perusväylien ylläpitoon ja kehittämiseen. Tiestö ja sen kunto on yksi tärkeä aluekehityksen muoto.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Arvoisat seuraavat puhujakollegat! Hyvät kuulijat! Uuteen hallitukseen lisättiin ministereiden lukumäärää, mutta ei se ole siihen vaikuttanut, että ministeriaitiossa olisi tällä hetkellä ainoatakaan ministeriä. Pitäisikö heidän määräänsä edelleen lisätä? Esimerkiksi voitaisiin nimittää eduskuntaministeri, jonka fyysisenä toimipaikkana olisi ministeriaitio, jotta voitaisiin varmistaa se, että vuorovaikutus eduskunnan ja maan hallituksen välillä toimisi varmasti. Kovin on kiireisiä ministereitä, kun käsittelyssä on vaalikauden tärkein asia ja kello lähentelee 18:aa; joko on tullut virka-aika täyteen tai ei kiinnosta, tai mitkä mahtavat olla motiivit. Mutta jos olisin ministeri, niin olisin varmasti tuossa ministeriaitiossa. (Ed. Hänninen: Pistetään merkille!) — Laitetaan numero muistiin, niin kuin urheilussa. No, älkää vaivautuko, aika hoitaa.

Hyviä asioita on, totta kai, pääosin niin valtion budjetissa kuin kehyksissäkin. Ne sisältävät kansalaisten kannalta, kuntien kannalta ihan myönteisiä asioita. Jos katsotaan makrotasolla, niin suuret luvut ovat suurin piirtein kohdallaan. Ei tässä mitään vallankumouksellista ole tapahtunut, vaikka hallituspohja on muuttunut. Erityisen hyvänä pidän sitä, että sellaiset lupaukset on hoidettu, jotka olivat myös sosialidemokraattien vaalilupausten listalla ja jotka jäivät meiltä hoitamatta. Maksoimme siitä sitten myöskin poliittisen vastuun muodossa ja kannatuksen menetyksen muodossa kovan hinnan koskien eläkeläisten verokohtelua, koskien opiskelijoitten taloudellisen aseman korjaamista ja parantamista.

Täällä on hyvin vähän puhuttu myöskin valtionvelasta. Pidän hyvänä sitä, että valtionvelkaa lyhennetään. Velkaa on edelleen — jos verrataan kuntien velkataakkaan per asukas — valtiolla suurin piirtein kymmenkertainen määrä per asukas.

Sitten joihinkin asioihin, jotka täällä pistävät silmään.

Ensinnäkin se pitkä uuvuttava taistelu, jonka täällä monet kollegat olivat tekemässä silloin, kun eduskunta omatoimisesti sääti jakosuhdelain koskien veikkausvoittovarojen jakamista. Silloin eduskunta voitti sen erän ja valtiovarainministeriö vastusti raivokkaasti sitä, että jakosuhdelaki säädettiin. No, nyt ollaan siirrytty seuraavaan vaiheeseen. Veikkaus tuottaa hyvin, tekee hyvää tulosta. Kirjastojen valtionapuja ajetaan jälleen sinne budjettirahoituksen piiriin, missä ne olivatkin ennen taloudellista lamaa. Nyt valtiovarainministeriö johtajineen ottaa eduskunnasta niskalenkkiä, on siis revanssin henkeä. He ujuttavat uusia menoja veikkausvoittovaroilla katettavaksi nimenomaan kulttuuribudjettiin. Kyseessä on 20 miljoonan euron välistäveto. Tämä ei ole eduskunnan tahdon mukaista. Viittaan siihen tahtoon, jolla laki säädettiin. Tämä on vastoin jakosuhdelakia ja ennen kaikkea sen jakosuhdelain henkeä. Tämä on kerta kaikkiaan askel todella väärään suuntaan. Tässä nyt leikitellään esimerkiksi Veikkaus-yhtiön yksinoikeusjärjestelmällä. Siinä prosessissa tämä on askel väärään suuntaan. Kuka astuu rivistä, jos tämä johtaa siihen katastrofiin, että tälläkin perusteella ollaan EY-tuomioistuimessa ja sillä perusteella, että budjettimenoja siirretään veikkausvoittovaroilla maksettavaksi vuodesta toiseen entistä enemmän? Ja tämä koskee nyt vain kulttuuribudjettia, koska esimerkiksi liikunta- ja nuorisotyöbudjetit rahoitetaan täysin Veikkauksen tuotosta. Kuka ottaa silloin vastuun, minä vain kysyn. Niitä miehiä tai naisia ei yleensä ole löytynyt silloin, kun yhteiskunnan rahoilla jotakin tyritään, ja tässä ollaan nyt tyrimässä. Ei siis pidä leikkiä tällä tulella. Tässä voi kyllä kympin suutari aiheuttaa tuhansien eurojen vahingon.

Sitten mennään liikennepolitiikkaan. Aivan niin kuin edellinen puhuja, ed. Hänninen, totesi, tasot ovat edelleen alamittaiset perusväylänpidossa. Viime vaalikaudella eduskunta lisäsi neljän vuoden aikana valtion budjettiin noin 200 miljoonaa euroa menoja. Puolet siitä resurssista kohdistettiin liikenneministeriön pääluokkaan. Se oli jo merkki siitä, että jo silloinen kehys oli lähtökulmaltaan virheellinen. Ja nyt, vaikka taloudellinen tilanne on entistä parempi, tätä erhettä ei ole haluttu korjata. Asiantuntijoitten mukaan ylläpitovelkamme on sellaisella tasolla, että perusradanpitoon ja perustienpitoon kumpaankin pitäisi saada noin 100 miljoonan euron tasokorotus. Tällä voidaan sitten vaikuttaa hyötykustannusindekseihin, tehokkuuteen, ympäristöpolitiikkaan, liikenneturvallisuuteen ja vaikka mihin, myös työllisyyteen.

Joukkoliikenneasioista ajattelu muuttui viime vaalikauden loppupuolella siten, että joukkoliikennettä kannattaa tukea siellä, missä sitä on eniten eli meidän suurissa kaupungeissa. Toistaiseksi niissä ei tueta lainkaan sitä. Saimme eduskunnan yksimielisen lausuman asiasta. Se vaatisi vähintään 20—25 miljoonaa vuodessa, ja tätä ei nyt ole tulossa. Se on tällaisessa 35 miljoonan euron paketissa, jossa on meriväylät, maantiet, rautatiet ja joukkoliikennetuet. Jokainen ymmärtää, että nämä ovat aivan lillukanvarsia siihen tarpeeseen nähden.

Sitten kehyksissä mainostetaan, että puun saannin varmistamiseen tulee 20 miljoonaa euroa kertaluontoisesti. Hyvä niinkin. Mutta jos olisi vaivauduttu kysymään yhdeltäkään asiantuntijalta, niin olisi saatu oikeat luvut. Jälleen ollaan tilanteessa, että tämä 20 miljoonaa on matala-asteisen tieverkon ja vähäliikenteisten ratojen osalta yksi kymmenesosa siitä tarpeesta, jolla turvataan meidän tulevaisuuden puunsaantimme.

No, tulopoliittista keskitettyä ratkaisua tai tasa-arvotupoa ei ole edes vakavasti yritetty. Niillä olisi ollut suuriarvoinen merkitys.

Sitten verotuksesta.

Eläkeläisten verokohtelua jo kehuin. Muutos on sinänsä hyvä asia. Sitten täällä kehyspaperissa mielenkiintoisella tavalla, teknisellä tavalla, esitetään numeroita. Ensin puhutaan perintö- ja lahjaverosta, yhteensä 165 miljoonaa euroa, sitten alkoholijuomaverosta, energiaveroista, 330 miljoonaa euroa, ja sitten tämmöinen pieni luku kuin elintarvikkeiden arvonlisäveroprosentti, jota alennetaan 5 prosenttiyksiköllä, mikä vähentää verotuottoja 0,5 miljardia, se on siis 0,5. Siellä on eri laatuyksikköjä; nämä ovat kaikki samassa kappaleessa, että ei se ihan lyöntivirhe ole vaan se vähän lukijaa hämää. Täytyy olla tarkkana, missä desimaalipilkku on ja mikä on laatuyksikkö.

Varallisuusveron poistamista koskevassa keskustelussa viitattiin siihen ja varallisuusveron poistamista perusteltiin sillä, että Suomi on niitä harvoja maita, joissa on sekä perintö- että varallisuusvero. No, hetken kuluttua kaikkein varakkaimmilla suomalaisilla ei ole kumpaakaan veromuotoa. Nyt lainaan paria itseäni viisaampaa veroasiantuntijaa. Vieraskynä-palstalla 23.4. tänä vuonna kirjoittaa professori Heikki Niskakangas Helsingin kauppakorkeakoulusta muun muassa näin: "Perintö- ja lahjaveron poistaminen yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksilta johtaa laajaan verosuunnitteluun." Edelleen lainaan: "Perinnön ja lahjan kohteeksi kannattaa valita metsä — ei esimerkiksi asuntoa. Rationaalisesti toimiva perinnönjättäjä minimoi veroja tekemällä itsensä asuntovelkaiseksi sekä hankkimalla metsää ja osakeyhtiön osakkeita." Ja vielä Niskakankaan tekstiä: "Koska ohjelman kirjoittajat eivät kuitenkaan ole hallinneet verojärjestelmän kokonaisuutta eivätkä verosuunnittelun keinoja, on syntynyt epäonnistuneita kirjauksia." Näin sanoo Heikki Niskakangas.

Helsingin Sanomien tekstiä keskiviikkona 9. toukokuuta. Pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield: "Ei ole olemassa näyttöä, että yrityksen pysyminen perheen käsissä on kansantalouden dynaamisuuden kannalta paras vaihtoehto. Amerikkalainen, itse vaurautensa kerännyt miljardööri Warren Buffet on käyttänyt urheiluvertausta: onko järkevää osallistua vuoden 2020 olympialaisiin joukkueella, joka on koottu vuoden 2000 olympiajoukkueen lapsista?" Ja vielä hänen tekstiään: "Hallitusohjelman liitteessä arvioidaan, että perintöveron poisto maksaisi 15 miljoonaa euroa vuosittain, mutta todellista kustannusta ei kukaan tiedä. Johtava veroasiantuntija on valmis panemaan hallitusohjelman arvion perään yhden nollan lisää."

Näin siis asiantuntijat sanovat tästä aiheesta. (Puhemies: 10 minuuttia ylittynyt!) Eli tässä valossa Suomesta on tulossa veroparatiisi kaikkein rikkaimmille ihmisille. Verotuksen keskeiset periaatteet, kuten oikeudenmukaisuus ja veronmaksukyky, on heitetty roskakoriin.

Herra puhemies! Jokunen sana vielä tuottavuusohjelmasta. Viime vaalikaudella esitettiin, että 14 000 henkilötyövuotta tulisi vähentää. Pitkälti sosialidemokraattisten voimien johdosta saatiin tätä tavoitetta alennettua 9 000 henkilötyövuoteen. Mutta näissä kehyksissä jälleen kylmää kyytiä: 5 000 henkilötyövuotta lisää eli palataan 14 000 henkilötyövuoteen. Tämä tarkoittaa, että tulossa on irtisanomisia.

Herra puhemies! Mielestäni näin mahtavan hyvän perinnön saaneena ja tässä taloustilanteessa hallitus olisi voinut, sillä olisi ollut mahdollisuus, tehdä sosiaalisempaa politiikkaa. Nyt tämän kaiken voi kiteyttää siihen, että rikkaita kannustetaan lisärahalla ja verohelpotuksin ja köyhiä kannustetaan myöskin, mutta heitä kannustetaan maksuja korottamalla.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun on seurannut tätä kehyskeskustelua pari päivää, voi todeta saman, minkä monet kollegat täällä ovat todenneet, että politiikan suola tai ehkä pippuri tässä tapauksessa on se, että samaa asiakirjaa voidaan lukea niin kovin eri tavalla.

Opposition osalta hyökkäykset ovat keskittyneet pääasiassa päivähoitoasioihin ja nollamaksuluokan poistamiseen, ja siihen liittyen argumentointi on ollut kyllä monin paikoin virheellistä. Viimeksi tuossa jokin aika sitten edustaja kävi esittämässä arvionsa subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta ja paheksui siitä hallitusta. Voinen oikaista niille, jotka eivät vielä sitä tiedä, että hallitus tukee kaikin tavoin subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämistä ja pitää siitä loppuun asti kiinni.

Vanhasen kakkonen jatkaa samaa hyväksi koettua linjaa talouden ja työllisyyden edistäjänä kuin edellinenkin hallitus. Suhdannenäkymät ja uudet hallituskumppanit tuovat toki uuden hallituksen työhön muutoksia. Hallitusohjelma ja nyt käsittelyssä oleva kehyspäätös linjaavat tulevaa neljää vuotta vastuullisesta, välittävästä ja kannustavasta Suomesta. Hallituksen tavoitteena on, että jokainen suomalainen voi osallistua osaamisensa ja kykyjensä mukaan työtä tekemällä yhteiskunnan rakentamiseen.

Yksi hallituksen keskeisistä tavoitteista onkin uusien työpaikkojen luominen ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman poistaminen. Tarvitsemme tehokasta työnvälitystä ja työelämälähtöistä koulutusta, jotta avoimet työpaikat ja työnhakijat kohtaavat. Tämä on entistä isompi haaste tilanteessa, jossa Suomen talous on kasvanut useita vuosia ja uusia työpaikkoja on syntynyt lyhyessä ajassa jo 115 000.

Tärkeä osa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden rakentamista on panostaminen koulutukseen. Opetuksen ryhmäkokojen pienentäminen, ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisääminen, oppisopimuskoulutukseen panostaminen ja peruskoulun jälkeisen opiskelun varmistaminen ovat niitä toimia, joilla takaamme, että työntekijöitä riittää tulevaisuudessa. Opposition kritisoima työperäinen maahanmuuttopolitiikka on myös hallituksessa hyvissä käsissä. Kotoutumisen tukeminen on tärkeä keino tukea maahanmuuttajien työllistymistä.

Arvoisa puhemies! Lappilaisena kansanedustajana en voi olla kiittämättä kehyspäätöksen linjausta Saamelaiskulttuurikeskuksen rakentamisesta Inariin. On hyvä, että maamme pienen vähemmistön, saamelaisten, kulttuuri-itsehallintoa toteuttavan saamelaiskäräjien ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen toimitilojen puutteisiin tulee nyt kerralla korjaus. Päätös keskuksen rakentamisesta heti Vanhasen kakkoshallituksen alussa on samalla selkeä signaali hallituksen linjasta panostaa merkittäviin hankkeisiin pohjoisinta Suomea myöten.

Hallituksen kehyslinjaus on oikeudenmukainen ja vastuullinen, eikä hallitus ole unohtanut vähempiosaisia, kuten oppositio väittää. Hallitus on päinvastoin päättänyt keskittyä helpottamaan juuri pienituloisten ja kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien asemaa ratkaisuissa vielä hallituskauden alkupuolella. Tästä ovat esimerkkeinä kansaneläkkeen korotus, vähimmäispäivärahojen korottaminen työmarkkinatuen tasolle, opiskelijoiden aseman parantaminen sekä tuet lapsiperheille.

Kehyskeskustelun useissa puheenvuoroissa on viitattu tiemäärärahojen riittämättömyyteen. Vaikka perusväylänpidon rahoitus on saatu nyt kasvu-uralle ja väylänpitoon on tavattu saada määrärahoja lisäbudjeteista, olen osaltani jakamassa salissa esitetyn huolen. Siksi hallitusohjelman kirjaus liikennepoliittisen selonteon laatimisesta heti hallituskauden alussa on erittäin tärkeä. Selonteon on oltava alueellisesti kattava, ja se tulee tehdä kuunnellen herkällä korvalla maakuntien asiantuntijoita. Kehyspäätökseen on kirjattu periaate, jonka mukaan hallitus käsittelee liikenteen rahoitusta uudelleen selonteon yhteydessä. Tällöin hallitus tarkastelee erityisesti uusia rahoitusratkaisuja ja valtion myyntitulojen käyttöä liikenneinvestointeihin.

Arvoisa puhemies! Opposition edustajat sanoivat eilen, että Suomeen on syntynyt porvarihallitus ja sen kyllä huomaa. Tähän voi vain todeta, että totta kai uuden sinivihreän hallituksen syntymisen huomaa ja sen pitää näkyä aivan kuten kansa on vaaleissa toivonut. Uuden sinivihreän hallituksen arvomaailmaltaan kannustava politiikka on parempi vaihtoehto sille ajatusmaailmalle, että passiivinen paikallaan pysyminen on turvallista ja vanhojen rakenteiden tulee pysyä ikuisesti muuttumattomina.

Hallitus panostaa voimakkaasti koulutukseen, tutkimukseen ja työllistymiseen. Työn tekemisen pitää olla kaikissa olosuhteissa kannustavampaa kuin työttömänä olemisen. Yrittäjyyden tulee olla entistä houkuttelevampi vaihtoehto toimeentulon hankkimiseen. Vain tätä kautta selviämme tulevaisuuden haasteista voittajina.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat, runsaslukuiset kollegat! Tässä on ilo kertoa omia näkemyksiään näin arvovaltaisen, mutta tiiviin joukon edessä.

Eilen käytiin täällä hyvinkin tiivistä keskustelua tai oikeastaan kiivastakin keskustelua oikeastaan kahdesta asiasta. Toinen on päivähoidon nollamaksuluokka ja toinen sivistys- ja työllisyyspolitiikka. Oikeastaan voisi kommentoida päivähoidon nollamaksuluokkaa ainoastaan niin, että antakaa nyt, arvoisat kollegat, hallituksen tehdä ensin edes esitys siitä, mitä tehdään, ja sen jälkeen vasta käydään asia lävitse.

Toisena voisi kommentoida sitä, että ei subjektiivista päivähoito-oikeutta todellakaan olla poistamassa. Voi myöskin sanoa, että emme varmasti halua lisää byrokratiaa näihin talkoisiin missään tilanteessa. Eikö se ole aika lailla sinivihreätä ajatusta, ettei byrokratialla vaikeuksien kautta saada näitä asioita paremmin hoidettua? Mutta myöskään emme varmasti aio estää työhön menoa sen seurauksena, että ei pysty menemään töihin, koska lapset ovat kotona eikä saa päivähoito-oikeutta. Mutta annetaan hallituksen nyt ensin tehdä todellakin esitys ja käydään se sitten perusteellisesti lävitse. Tämä on ollut hyvä keskustelu sikäli, että varmaan hallituksessa otetaan tämä keskustelu myöskin huomioon.

Sinänsä varmaan oleellinen kysymys on se, että on todellakin aika paljon Suomessa ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta maksaa esimerkiksi 20:tä euroa kuukaudessa lapsensa päivähoidosta. Tämä seikka on erittäin tärkeä, se on erittäin huolestuttava. Viimeisten tutkimusten mukaan noin 10 prosenttia suomalaisista luokitellaan köyhiksi: tulot ovat alle 60 prosenttia keskimääräisestä mediaanitulosta. Yhdelle kolmasosalle köyhyys on tilapäistä, yhdelle kolmasosalle jaksottaista, ja sitten on kolmasosa niitä, jotka ovat pysyvästi köyhiä.

Mutta niin kuin sanoin jo, ja haluaisin vielä väitellä ed. Arhinmäen kanssa siitä: suurin köyhyysraja kulkee sillä välillä, onko ansiosidonnaisella työttömyysturvalla vai onko peruspäivärahalla. Voi sanoa, että pitkäaikaistyöttömyys ja köyhyys ovat useimmiten synonyymejä toistensa kanssa. Myöskin viime kuukausien fakta on se, että yli kolmannes työmarkkinatuen saajista saa myöskin toimeentulotukea, eli siinä suhteessa näkyy tämä selkeä raja köyhyyden osalta.

Oikeastaan tämä oli johdantona siihen, että nythän on tässä hallitusohjelmassa ja myöskin näissä kehyksissä nähtävissä se seikka, mitä me pyrimme tekemään köyhyyden vähentämiseksi. Itse näen, että siihen on kaksi pääasiallista keinoa, koulutus ja työpaikat, että me saamme tätä kautta yhä enemmän ihmisiä pois sieltä köyhyysloukusta.

Sivistyksestä ja koulutuksesta täällä väiteltiin jo aika runsaasti, ja vaikka kuinka opposition puolelta sanotaan, että ei ole panostettu riittävästi, niin kyllähän tämä on koulutus- ja sivistyshallitusohjelma erittäin voimakkaasti. Kuten on puhuttu, yliopistojen rahoitus lisääntyy, toteutetaan huippuyliopisto. Siinä olen ed. Virolaisen kanssa samaa mieltä, että täytyy nyt huolehtia, että joka puolella, niin Lapissa kuin Pirkanmaalla kuin Varsinais-Suomessa ja muualla, myöskin huolehditaan siitä huippukoulutuksesta, huippututkimuksesta, ei ainoastaan Pääkaupunkiseudun huippuyliopiston osalta.

Toisaalta opetuksen laatua kehitetään. Se on hieno uudistus, että kun ikäluokat pienenevät, niin määrärahat perusopetuksessa eivät vähene. Lisätään myöskin hyviä uusia oppimistapoja taikka niitä tapoja, joiden tulokset ovat olleet parhaimpia, eli oppisopimuskoulutusta, työpajoja, ja, kuten ministeri Pekkarinen sanoi jo aikaisemmin päivällä, tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitus lisääntyy huomattavasti, eli satsataan erittäin paljon osaamiseen, koulutukseen, sitä kautta uusiin työpaikkoihin.

Toisaalta myöskin panostetaan ihan uudella tavalla työpaikkojen luomiseen. On se tosiasia, että kun nuoret pääsevät ensimmäistä kertaa töihin vaikka sitten matalapalkkatuen kautta, niin opitaan myöskin työkulttuuria ja päästään eteenpäin, päästään muihin työpaikkoihin. Sama tilanne vammaisten osalta.

Myöskin ensimmäisen työntekijän palkkaaminen ilman sivukustannuksia, sen helpottaminen, on juuri sitä reittiä aitoihin työpaikkoihin, mitä tässä on jo monia monia vuosia itse asiassa kaivattu.

Sama liittyy yritysten sukupolvenvaihdoksiin. Tavoitehan on kuitenkin säilyttää työpaikat Suomessa, viedä niitä yrityksiä eteenpäin, että ne pitävät työpaikat Suomessa ja kenties myöskin kasvattavat työpaikkojen määrää.

Samoin kotitalousvähennyksen parantaminen on samaan suuntaan liittyvä toimenpide. Ja sitten myöskin tämän hallituskauden aikana on luvattu työn verotusta keventää, joka on se instrumentti, joka lisää työpaikkoja Suomeen.

Eli johtopäätöksenä voidaan sanoa, että nyt on siirrytty näihin aitoihin, paljon voimakkaampiin toimenpiteisiin vielä kuin kenties aikaisemmin, jotta me saamme tänne lisää työtä, saadaan vähennettyä työttömyyttä ja sitä kautta myöskin vähennettyä köyhyyttä tässä yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Tämä näyttää ihan hyvältä, ja tätä kautta on hyvä mennä eteenpäin.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Uusi hallitus käsittelee kuntia kovin kourin. Kehysneuvottelujen linjaukset eivät vahvista kuntataloutta sillä tavalla, että hallitusohjelman lupauksilla olisi mitään mahdollisuuksia toteutua. On laskettu, että hallitusohjelman mukaisten tavoitteiden toteutuminen vaatisi 500 miljoonaa lisää rahaa kunnille. Valtionosuuksiin ollaan tekemässä kustannustenjaon tarkastusta, jolla turvataan valtion rahoitusosuuksien säilyminen peruspalveluissa. Kuitenkin on selvää, että valtionosuuksien lisäyksiin sisältyy jälleen uusia ja isompia tehtäviä, jotka taas kasvattavat tietenkin osaltaan kuntien menoja. Jos valtionosuuksien lisärahaa ei suoda riittävästi, se tarkoittaa auttamattomasti kuntatalouden heikentymistä entisestään.

Kunta-alan eläkepoistuma vuosina 2008—2012 kertoo korutonta sanomaa. Kunta-alan työntekijöistä jää eläkkeelle vuoteen 2012 mennessä joka kuudes eli 75 000 ja vuoteen 2025 mennessä eläkkeelle on jäänyt jo 270 000 työntekijää. Samalla väestön ikääntyessä hoito- ja hoiva-alalle tarvitaan enemmän henkilöstöä kuin sitä nyt on. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että nyt olisi korkea aika saada kuntien maine työnantajana arvoon arvaamattomaan. Tulevaisuudessa kunnat tarvitsevat valtavasti lisätyövoimaa selvitäkseen palvelujen hoitamisesta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyslinjaukset kuntatalouden suhteen eivät tuo ilosanomaa kuntien henkilöstön vahvuuden ylläpitämiseksi. Tasa-arvotuposta on luovuttu jo kokonaan ja kunnille tarjotaan apua ainoastaan mahdollisuutena antaa niin sanotusti luovuuden kukkia ja keksiä omia palkkaratkaisuja, vaikkei kenelläkään kunnassa varmastikaan ole selvyyttä, miten valtio tulee näissäkin avuksi. Onpa nyt jo selvinnyt, että muun muassa koulunkäyntiavustajien palkkaamista varten tarkoitetut työllistämisvarat ovat tältä vuodelta loppuneet. Tämäkin on varmaan seurausta hallituksen kovasta kurituspolitiikasta kuntia kohtaan.

Erityinen huolenaihe kunnissa on hoitopalvelujen järjestäminen. Olisi erityisen mielenkiintoista tietää, miten hallitus aikoo huolehtia siitä, että kunnat tulevat selviytymään terveydenhuollon ja vanhustenhoidon palveluista tulevaisuudessa. Tähän ei ole tuotu ratkaisumalleja, ja tosiasia on, että jo ennen suurta eläköitymisaaltoa kunnissa taistellaan hoitotyöntekijöiden riittävyydestä.

Arvoisa puhemies! Kunnallisten palvelujen osalta on tuotu esille kaikkien palvelumaksujen korotukset. Näin hallitus kurittaa jälleen erityisesti pienituloista ja vähäosaista kansanosaa, mutta tämähän ei hallitusta sureta, onhan valtiovarainministeri Katainenkin todennut lehtihaastattelussa, ettei kokopäivähoidon nollamaksuluokan poistaminen kosketa kaikkia ihmisiä. Ei niin, sillä se koskettaa vain pienituloisia, työttömiä, opiskelijoita, yksinhuoltajia, ja silloin ilmeisesti huoli on pienempi.

Päivähoidon maksujen korotussuunnitelmat ja nollamaksuluokan poistaminen suuntaavat jälleen myös lisää velvollisuuksia kunnille. Niin valtiovarainministerin kuin peruspalveluministerinkin suulla on vakuutettu, että päivähoitomaksussa tullaan katsomaan asioita tapauskohtaisesti ja räätälöimään päivähoito asiakkaalle sopivaksi. Valtiovarainministeri on luvannut, että sosiaalisia ongelmia omaavat kodit seulotaan pois päivähoitomaksukorotuksissa. Onhan se hieno asia tämmöisiä lupailla, mutta tekee mieli kysyä, kuka kummassa ja kunnassa nimenomaan hoitaa nämä räätälöinnit ja millä resurssilla. Mistä löytyy se lisämomentti, joka sallii päivähoidon alaan kuuluvan työntekijän käyttää käytännössä suurimman osan työajastaan asiakaskohtaisiin räätälöinteihin? Ja kuka takaa tasavertaisen kohtelun perheelle? Miten valvotaan käytännössä, että kullekin päivähoidon tarvitsijalle tulee oikeudenmukainen ratkaisu lapsen päivähoitoon pääsemiseksi? Kaikki nämä yhteensä tarkoittavat jo valtavaa työtehtävien lisäystä kunnalliselle sektorille, kuten muutkin asiakasmaksujen korotukset ja tarkistukset.

Arvoisa puhemies! Monessakin asiassa kunnat jäävät melkoisen yksin hoitamaan lisääntyviä tehtäviään. Muun muassa omaishoitajien tilanne on hälyttävä jo tällä hetkellä. Peruspalveluministeri on lupaillut kotipalvelun lisäämistä omaishoidon tuen piirissä oleville henkilöille, mutta miten tämä kotipalvelu sitten käytännössä järjestetään? Kunnissa ei ole riittävästi hoitajia tai resursseja tätä työtä varten. Toivottavasti valtionosuusuudistus tuo paljon parannusta tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Muuten kuntien meno ei hyvältä näytä parhaimmastakaan tai Paras-hankkeesta huolimatta.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt esitellyssä kehyksessä tehty linjaus on kuin märkä rätti kasvoille meille Etelä-Savossa asuville ja siellä työskenteleville ihmisille. Viitostien perusparannuksen lykkäys välillä Lusi—Mikkeli ei ole pelkästään ikävä asia niille, jotka autoilevat Helsingin ja Mikkelin väliä, vaan kyseessä on koko maakunnan kehittymisen kannalta oleellisen merkittävä hanke. Asiallisilla tieolosuhteilla luodaan ne edellytykset, joilla maakunta voi kehittyä ja yritykset alueelle sijoittua. Nopeat ja turvalliset liikenneyhteydet ovat niitä asioita, joita yritykset arvostavat silloin, kun miettivät yritystoimintansa siirtoa tai laajentamista ja suuntaavat pois Ruuhka-Suomesta.

Etelä-Savo on maakunta, jossa matkailu on merkittävä elinkeino monille, paitsi yrittäjille myös sivuelinkeinona maatalousyrittäjille. Olemme maakunnallisesti määrätietoisesti panostaneet matkailun kehittämiseen ja koulutukseen. Matkailun kannattavuus ja sitä kautta uusien työpaikkojen luominen on kuitenkin mahdotonta, mikäli matkailijoiden pääsy kohteisiin tehdään turhan vaikeaksi. Etelä-Savo on myös maakunta, jossa on huomattava määrä vapaa-ajan asutusta. Näillä niin sanotuilla kesäasukkailla on suuri merkitys alueen yrittäjille ja muille toimijoille. Suuri osa näistä vapaa-ajan asukkaista kulkee eteläisestä Suomesta Viitostietä pitkin. Matkanteon hidastuminen ja jonossa mateleminen välillä Lusi—Mikkeli ei ole myöskään näiden toivottujen kesäasukkaidemme etujen mukaista.

Uudessa hallitusohjelmassa luvataan monin eri tavoin pitää huolta alueiden tasapuolisesta kehittymisestä. Tästä huolenpidosta myös Etelä-Savo haluaa päästä osalliseksi. Viime hallituskaudella Viitostien perusparannuksesta välillä Lusi—Mikkeli tehtiin jonkinlainen periaatepäätös. Vaalien alla kaikki puoluejohtajat kävivät lupaamassa Viitostien perusparantamisen nopeaa aloittamista. Nyt tätä päätöstä ollaan vesittämässä lykkäämällä hankkeen aloittamista hamaan tulevaisuuteen. Kyseessä olikin siis tällä hetkellä hallituksessa olevien puolueiden suunnalta annettu katteeton vaalilupaus.

Arvoisa puhemies! Toisaalta ihmetellään ja päivitellään sitä, kuinka kansalaiset vieraantuvat politiikasta ja menettävät uskonsa poliittiseen järjestelmään. Mielestäni tällaisten petettyjen lupausten jälkeen on asiaa enää turha ihmetellä. Kyllä tässä on usko koetuksella itse kullakin.

Rakel   Hiltunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Muistan, kuinka kaksi vaalikautta sitten ensimmäistä puheenvuoroani tulin käyttämään tähän eteen ja suunnittelin sen nimenomaan sellaiseen hetkeen, että sali on niin tyhjä, että ei ole montaa kuulijaa, koska jännitti tulla ensimmäistä puhetta pitämään. Nyt kyllä olisin jo sen verran rohkea, että toivoisin, että voisin pitää suuremmallekin joukolle. Silloin puhuin ensimmäisessä puheenvuorossani hammashoidosta. Lakia hammashoidosta ei ollut säädetty, sen kelakorvauksista, ja hammashoitohan tuli sitten hoitotakuun piiriin, ja nyt puhun samasta asiasta.

Nimittäin tuolla vaalikentillä erittäin suuri huoli oli siitä, että esimerkiksi nyt Helsingissä on noin 10 000 ihmistä, jotka ovat jonossa käytyään ensi tutkimuksissa hammaslääkärillä, ja varsinaista hoitoa ei ole pystytty aloittamaan. Pääkaupunkiseudulla tällaisia ihmisiä on yli 30 000, eli hoitotakuu ei hammashoidossa toteudu. Niinpä sitten oli iloista lukea hallitusohjelmasta maininta, että kelakorvausta hammashoidossa nostetaan 40 prosenttiin, kun se nyt on keskimäärin 31 prosenttia. En ole yksityistämisen kannalla enkä yksityisten palveluiden tuen kannalla, mutta hammashoidossa on tosi kysymyksessä. Niinpä olisi ihan välttämätöntä, että tuo hallituksen lupaus toteutuisi. Nyt sitten tämäkin asia näyttää kuuluvan siihen kategoriaan, että kirjaukset ovat hyväntahtoisia, mutta kun kehystä katsoo, niin ei ole mitään mainintaa tästäkään asiasta. On kyllä mielenkiintoista nähdä sitten, kuinka budjetissa ensi vuodelle tämä asia etenee. Olen kyllä sitä mieltä, että kun hoitotakuulaki koskee hammashoitoa, on kysymys kansanterveydestä, jos suurimmissa kaupungeissa kymmenettuhannet ihmiset eivät ole hoitotakuulain piirissä. Jos tässä yhteydessä painetta taas luodaan kuntien suuntaan, niin voin sanoa, että esimerkiksi Helsingissä kaikki vakanssit, jotka on mahdollista täyttää, on täytetty, kymmeniä uusia vakansseja on perustettu mutta yhtään uutta hammaslääkäriä ei saada.

Kaiken kaikkiaan on, arvoisa puhemies, syytä kiinnittää huomiota siihen, riittääkö Suomessa tällä hetkellä koulutettujen hammaslääkäreitten määrä vastaamaan kansalaisten tarvitsemasta hoidosta. Vähitellen tämä tilanne johtaa siihen, että ne ihmiset, jotka joutuvat odottamaan tuon lakisääteisen kuuden kuukauden yli varsinaisen hoidon aloittamista, joutuvat toteamaan, että tilanne suun terveyden osalta heikkenee dramaattisesti. On myös syytä muistaa, että hampaiden ja suun terveys on ratkaisevasti vaikuttamassa ihmisten kokonaishyvinvointiin ja hoitamattomana johtaa hyvinkin vakaviin terveydellisiin seurauksiin.

Hallituksen pitäisi nyt ryhdistäytyä myös tässä asiassa. Vaikka sydäntäni kaikista lähinnä on tällä hetkellä tuo metropolisuperministeri Pekkarisen toimiala Pääkaupunkiseutua koskien, niin siitä asiasta on täällä nyt monta päivää jo minusta tällä erää riittävästi puhuttu ja uusia vastauksia ei varmaan saada. Niinpä jätänkin aikakirjoihin omalta osaltani vaatimuksen siitä, että hallituksen ohjelmaan kirjattu lupaus hammashoitokelakorvausten nostamisesta toteutetaan ensi vuoden alussa.

Sirpa  Paatero  /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Porvarihallituksen otsikkona oli vastuullisuus ja välittäminen, mutta ainakin joiltakin osin on ehkä kuitenkin kyse välinpitämättömyydestä. Se on ehkä arvovalinta, jos välinpitämättömyyttä kohdistetaan irtisanottaviin ihmisiin tai niihin, joilla ei ole mahdollisuutta työllistyä syystä tai toisesta nopeasti markkinaehtoisiin työpaikkoihin.

Konkreettisesti nämä säästöt valmentavasta koulutuksesta, työvoimapoliittisista toimenpiteistä, opintososiaalisista etuuksista tulevat valitettavasti hyvinkin äkkiä näkymään kuntien sosiaalitoimessa kasvavina maksuina, joihinka näiden ihmisten toimeentulon turvaamiseksi joudutaan turvautumaan. Samalla ollaan siirtämässä aika suuri joukko ihmisiä nyt hyvin konkreettisesti myös ulos kokonaan yhteiskunnan tämmöisistä normaalitoiminnoista, joihin työssäkäynti kuuluu. Samalla kun on tiedossa ja on hallitusohjelmaan myöskin kirjattu suuri huoli kohtaanto-ongelmasta työpaikkojen ja työntekijöiden kesken ja on erityisesti alueellisia eroja siitä, missä sanotaan ihmisiä paljon irti, ei kuulosta mitenkään tolkulliselta jättää ammatillista aikuiskoulutusta hoitamatta. Ammatillinen aikuiskoulutus on kuitenkin se väline, jolla voidaan saada ihmiset siirtymään uusiin työpaikkoihin ja saada uutta osaamista ja saada näin näille työntekijöille myöskin uutta elämisen mahdollisuutta.

Matalapalkkatuki on erittäin hyvä keino, kun työllistetään erityisen vaikeasti työllistyviä ihmisiä, ja siinä kohden tämä kehitysvammaisiin kohdistuva matalapalkkatuki muun muassa on erittäin hyvä keino. Mutta en tiedä tällä hetkellä, ovatko nuoret erityisen vaikeasti työllistyvä porukka, kun katsoo sitä tilastoa, kuinka hyvin nuoret tällä hetkellä työllistyvät. Se on alueista riippumatta varsin positiivista luettavaa. Onkin siis kysyttävä, onko tässä oikeasti kyseessä se, että järjestetään työnantajille halpaa työvoimaa ja luodaan näin kastijärjestelmä nuoriin, halpoihin työntekijöihin, joittenka mahdollista sitoutumista työhön ei myöskään tueta, ja sitten varsinaisiin työntekijöihin, joilla on sitten sopimusten mukaiset palkat. Jos näin on, ollaan väärillä linjoilla.

Tukityöllistäminen on yksi suuri kysymys myöskin, kun puhutaan erityisen vaikeasti työllistettävistä, mutta myös muutenkin, ja nyt linja, jossa siirretään tukityöllistettävien määrää julkiselta elikkä valtion ja kuntien puolelta yksityisten yritysten käyttöön hyvin voimakkaasti, ei kylläkään tue ajatusta julkisten työpaikkojen houkuttelevuudesta, ihmisten kiinnittymisestä julkisiin työpaikkoihin, sen työn arvostamisesta, saatikka se työmäärä, joka jää näin pois julkiselta puolelta, muun muassa hoivasta, kun vähennetään nämä tukityöllistettävät sieltä hoivapuolelta kokonaan, ja vielä tämä samanaikaisesti kun hallituksen toimenpiteillä kurjistetaan kuntien taloutta muun muassa tällä 60 miljoonan vähennyksellä. Siinä on hyvin erilaisia alueita ja kuntia, jos perusteena on ainoastaan se, että kuntien on otettava se asukkailtaan korotettuina maksuina, jotenka erityistä suurta huolta erityistyöllistettävien ja alueiden puolesta, joilla vaikeasti työpaikkoja uusiutuu, on vielä yhä edelleen kannettava.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä oleva valtiontalouden kehysesitys toteuttaa ainakin melkoisen hyvin hallituksen onnistunutta ohjelmaa. Tulevaisuuteen tähtäävät ja vastuulliset menoratkaisut ovat milteipä esimerkillisiä. Teknologia- ja innovaatiopolitiikan satsaukset edustavat sijoittamista tulevaisuuden hyvinvointiin. Yritysten investointi- ja kehittämishankkeita tullaan tukemaan, ja panostukset koulutukseen sen kaikilla tasoilla ovat erittäin tervetulleita.

Työllisyyspolitiikka näyttää saavan uuden hallituksen myötä jäntevyyttä, kun puhutaan yhdessä yritysten kanssa toteutettavasta työvoimakoulutuksesta, yksityisen sektorin tukityöllistämisestä esimerkiksi valmentavan koulutuksen sijaan, oppisopimuskoulutuksen lisäämisestä ja myös matalapalkkakokeilun laajentamisesta nuorille. Kannustavuus on selvästi sinivihreän hallituksen työllisyyspolitiikan avainsana.

Hallitus ei ole sortunut hyvinvointishoppailuun vaan on valinnut taloudellisesti vastuullisia toimenpiteitä. Toimeentulon kohentamisessa on lähdetty liikkeelle pienimmistä ja eniten apua tarvitsevista ihmisistä. Tämän vaalikauden aikana lapsiperheet tulevat saamaan osakseen merkittäviä tulonsiirtoja. Tämä on selkeää jatkumoa keskustan jo viime vaalikaudella aloittamalle työlle sosiaalisen tasa-arvon lisäämiseksi. Opiskelijat saavat vihdoin helpotusta tukalaan tilanteeseensa, kun tulorajoja nostetaan vuodenvaihteessa ja opintorahaa ensi vuoden elokuussa.

Arvoisa puhemies! Kaikesta huolimatta on todettava, että taloutemme on haastavassa suhdannetilanteessa. Ylikuumenemisen merkkejä on tietyillä aloilla näkyvissä. Nyt tarvitaan vastuullista finanssipolitiikkaa, suhdannetilannetta tulee seurata tarkasti, ja näin hallitus tekeekin. Tämänhetkisessä tilanteessa valtion ei ole mitään syytä lisätä kierroksia kansantalouden koneeseen. Se on tehtävä silloin, kun siihen todella on tarvetta. Suurien rakennushankkeiden toteuttaminen nyt olisi mielestäni veroeurojen tuhlaamista. Meidän pitää katsoa, miten hinnat ja suhdanteet kehittyvät.

Taloudellisesti vastuullisia olisivat kuitenkin myös esitettyä suuremmat parannukset tienpitoon. Perustienpidon rahoituksen raamit ovat liian tiukat. 20 miljoonan euron kertalisäys on tärkeä seikka puunhankinnan turvaamiseksi, mutta alempiasteinen tiestö vaatii muutenkin panostusta.

Jo edellisellä vaalikaudella on ollut keskustelua perustienpidon rahojen riittämättömyydestä. Vaikka rahoitus on saatu viime vuosien määrärahoihin nähden kasvu-uralle, on olemassa selkeä pelko siitä, että vanha virsi toistuu. Teiden perusparantamishankkeet etenkin kasvukeskusten ulkopuolella lykkääntyvät hamaan tulevaisuuteen, eikä tätä voida hyväksyä. Rahoitusraamit eivät saa olla liian tiukkoja.

Tiestön heikko kunto hankaloittaa elinkeinotoimintaa ja tavallisen ihmisen liikkumista. Jos tie muistuttaa enemmän kynnöspeltoa kuin ajoväylää, niin kyllä siitä huumori usein on kaukana. Tähän asiaan joudumme, arvoisa puhemies, varmasti palaamaan talousarviokäsittelyn yhteydessä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan yhtyä niihin ajatuksiin, joita ed. Puumala edellisessä puheenvuorossaan toi esille perustienpidon kunnostamisen tarpeista muun muassa puutavarakuljetusten osalta. Samoin yhdyn ed. Puumalan ajatuksiin yksityisteistä ja näin ollen saatankin keskittyä sitten edellisen hyvän puheenvuoron jälkeen rautatiekysymyksiin.

Useassa yhteydessä on todettu, että puutavaran kuljetusten kannalta myös tarvitaan koko Suomen olemassa olevaa rataverkkoa. Erityisesti puutavarakuljetusten kannalta on suurta merkitystä niin sanotuilla vähäliikenteisillä radoilla, joita on myös kutsuttu metsäradoiksi. Keski-Suomessa kulkee 1950-luvulla valmistunut Keski-Suomen radan nimellä tunnettu rata. Jyväskylästä Äänekoskelle tämä rata on nykyaikaisessa, hyvässä kunnossa raskailla kiskoilla sepelöitynä. Äänekosken tehtaitten tuotanto muun muassa käyttää erittäin paljon tätä rataa. Mutta Äänekoskelta pohjoiseen Saarijärvelle Kannonkosken, Viitasaaren, Keitelepohjan ja Pihtiputaan kautta Haapajärvelle tämä rata kaipaisi jatkossa kunnostusta. Tällä hetkellä tuo rata on Länsi-Suomen reitin vilkkain rautateiden puutavarakuljetusrata. Edelleen sen liikenneasemat, koska muuta liikennettä ei ole, ovat mahdollistaneet puutavaran lastaustoiminnat. Toivon, että tätä rataa voitaisiin vahvistaa siten, että kyseinen rata tarjoaisi toisen raideparin vaihtoehdon välillä Tampere—Ylivieska, sillä Haapajärveltä rata jatkuu hyväkuntoista Iisalmi—Haapajärvi—Ylivieska-rataa myöten yhdistäen Savon ja Pohjanmaan radat. Todellakin haluaisin korostaa tätä näkemystä, että meillä on jo olemassa kaksoisraide Pohjanmaan radan liikenteen suunnassa, joka kulkee Keski-Suomen kautta, ja tämä rata tulisi ottaa parempaan käyttöön.

Samoin tässä yhteydessä muistutan, että meillä on olemassa myös toinen raidepari, vanha Pohjanmaan rata Parkano-oikoradan rinnalla, noin 70 kilometriä vain pidempi mitä Parkanon oikorata on Tampereen—Seinäjoen välillä, elikkä Haapamäen kautta kulkeva rata. Tätä rataa on kunnostettu viime vuosina. Kunnostaminen on aivan loppuvaiheissaan. On laitettu uudet ratapölkyt, uusittu pintarakenne muutoinkin, rata sepelöity, samoin kiskot ovat pääradoilta siirrettyjä mutta kunnostettuja, vuosikymmenten käyttöiän omaavia kiskoja. Haluaisin, että nähtäisiin nämä liikenteelliset vaihtoehdot, joita Suomen rautateillä on.

Samoin toivoisin, että rata Haapamäki—Virrat—Parkano—Kankaanpää—Pori voitaisiin myös koko osuudelta ottaa liikenteeseen. Radallahan on ollut liikennettä Parkanosta Kihniölle, myös Aitonevalle saakka idän suuntaan Parkanosta ja Parkanosta länteen aina Kankaanpäähän saakka. Rata olisi sikäli myös mielekäs poikkiradan verkostossa, että kun tullaan Jyväskylästä Haapamäen kautta ja mennään länteen, niin ei tarvitse veturia panna junan toiseen päähän, vaan voidaan ajaa suoraan läpi Haapamäen aseman. Samoin myös Parkanossa voidaan ajaa suoraan läpi nykyisen Parkanon aseman ilman veturin vaihtoja. Tämä rata olisi hyvin tarpeen puutavarakuljetuksissa. Muun muassa Stora Enson metsäjohtaja totesi, että jos radan yhtenäistä liikennettä ei olisi ymmärtämättömästi lopetettu, niin nyt sille radalle olisi käyttöä. Toivon, että tämä käytön tarve tajuttaisiin ja myös tämä rata otettaisiin hyötykäyttöön.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun kierrän omaa kotimaakuntaani ristiin rastiin, niin siellä nousee esiin poikkeuksetta kolme asiaa, joista käydään vilkasta keskustelua.

Ensimmäisenä on maatalouden tulevaisuus. Maataloudessa viljelijöiden tulokehitys on ollut eri hallituksista huolimatta koko EU-aikakauden huolestuttava. Jatkavien maatilojen yrittäjätulo on tilakoon kasvusta huolimatta alentunut reaalisesti. Tämä alennus on reaalisesti ollut noin 2,5 prosenttia vuodessa.

Toisena keskusteluun nousee tieverkko. Tänne eduskuntaan käsketään tuoda maakunnasta terveisiä, että tieverkko kaipaa rahaa. On paljon eriasteisia teitä, jotka kaipaavat pikaista peruskorjausta. Monin paikoin tien kunto ei enää vastaa sille asetettua tieluokkaa, aivan niin kuin ed. Puumalakin omassa puheenvuorossaan vähän aiemmin totesi.

Kolmantena on työpaikkojen saaminen maaseutukuntiin. Tämä pyyntö on perusteltu jopa aluepoliittisesti. Toisaalta pyyntö on myös perusteltu, koska monetkin ovat rakentaneet asunnot kotiseudulle. Kotiseudulta muutto koetaan raskaana asiana, koska perheen koko elämä on siellä.

Arvoisa herra puhemies! Suurin haaste Suomessa on seuraavan kymmenen vuoden aikana sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien eläköityminen. Tämä merkitsee hyvinvointiyhteiskunnan sosiaali- ja terveys- sekä eläkemenojen voimakasta kasvua. Vastaavasti menojen kasvu lisää paineita rahoituspohjan uudistamiseen ja uudelleen tarkasteluun.

Tuleva ikärakenteen muutos vaikuttaa myös työmarkkinoihin. Työmarkkinoilta poistuu enemmän ihmisiä kuin sinne tulee tilalle uusia. Ikärakenteen muutokset vaikuttavat myös työntekijöiden ammattirakenteeseen, toimialarakenteeseen ja aluekehitykseen. Eikö tunnukin ihmeelliseltä, kun samaan aikaan puhutaan työttömyydestä ja tulevasta työvoimapulasta?

Puhemies! Suomen taloudellisia rakenteita on viime vuosina moitittu milloin mistäkin syystä. Niitä on sanottu jäykiksi, työvoima on kuulemma liian kallista, ja globalisaatio on tuonut muutokseen liikaa syvyyttä. Kun kansainväliset vertailut todistavat Suomen yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista, niin meillä epäillään mittarien luotettavuutta ja heti perään kysytäänkin, miksi kilpailukykyisen maan tuotantoa katoaa halpamaihin.

Suomessa on tällä hetkellä enemmän yrityksiä kuin koskaan aiemmin. Uusien yritysten synnyttämiseksi ja vanhojen kasvuun rohkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin lisää vauhtia. Kysymys kuuluu: ovatko julkiset yrityspalvelut ja rahoitusjärjestelmät riittävässä terässä vastaamaan haasteeseen? Julkisissa yritys- ja rahoituspalveluissa liikkuu vuosittain karkeasti miljardi euroa ja näissä tehtävissä työskentelee tuhansia henkilöitä.

Kauppa- ja teollisuusministeriö käynnisti pari vuotta sitten syksyllä useampien perusselvitysten jälkeen yrityspalveluiden uudistamistyön, jonka jäljiltä uudistuksia on tehty ja tehdään. Uudistustyössä on keskeistä tunnistaa yritystemme toimintaympäristön muutostrendit.

Perinteiset aluepolitiikan välineet ovat elinkeinopolitiikassa vähentyneet entisestään EU:n uuden alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakauden alkaessa tämän vuoden alussa. Näissä oloissa, jos mahdollista, entistäkin tärkeämmäksi yritysten kilpailutekijäksi muodostuu yritysten osaaminen, innovatiivisuuden ja teknologiatason kohentaminen. Nyt on arvioitava, miten yritys- ja rahoituspalvelujen sisältöä voitaisiin parantaa ja uudistaa niin, että ne kykenisivät tarjoamaan lääkitystä juuri niihin asioihin, joissa sitä tarvitaan.

Oman haasteensa yrityspalvelu- ja rahoituskenttään tuo yrittäjyyden ja yritysten yhä voimakkaampi tunkeutuminen palvelusektorille. EU:n uusi palveludirektiivi pitää huolen siitä, että tällä alalla myös kansainvälinen kilpailu kovenee. Kansainväliset vertailututkimukset osoittavat, että monilla toimialoilla tuottavuuskehitys on ollut Suomessa pitkän aikaa hyvä.

Palvelusektorilla ja palvelualan yrityksissä olemme kuitenkin korkeintaan keskimääräistä eurooppalaista tasoa. Tämä on haaste yrityspalvelu- ja rahoitusjärjestelmällemme. Meneillään olevissa uudistushankkeissa olisi kyettävä madaltamaan kynnystä palveluyritysten synnyttämiseen, autettava niiden liiketoimintaosaamisen kohentamistoimia ja helpotettava uuden teknologian soveltamista myös palvelualoilla.

Arvoisa herra puhemies! Meidän suomalaisten on aika ryhtyä arvostamaan saavutuksiamme. Mielestäni on turhaa vaatimattomuutta vähätellä saavutuksia, jos ulkomailta tulee kehuja. Vaikka hyvinvointijärjestelmämme on kallis ja sosiaalituet maksavat, ne eivät näytä olevan hyvän talouskehityksen este, vaan pikemminkin sen tae.

Meitä suomalaisia moititaan usein siitä, että olemme huonoja markkinaihmisiä. Puhemies! Silloin olemme erityisen huonoja, jos itse vähättelemme niitä saavutuksia, joita muut omasta aloitteestaan nostavat esiin ja kehuvat. Uskon, että tämä ei varmaankaan ole mitään vieraskoreutta, vaan aitoa kehumista.