Toimi  Kankaanniemi /kd:

Rouva puhe-mies! Käsittelyssä on siis valtiovarainvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä, jossa esitetään valtuuksien myöntämistä valtion takauksen antamiseksi Suomen Pankille Kansainvälisen valuuttarahaston lainan vakuudeksi. Tämä mietintö on yksimielinen, enkä minäkään sitä valtuuden myöntämistä vastusta.

Muutamia huomioita tässä heräsi, kun tämän mietinnön luin. Ensinnäkin totean, että mietintö on aika niukkasanainen. Siinä ei kovin paljon selvitellä, mistä on kaiken kaikkiaan kysymys, mutta ehkä se näinkin voi mennä. Summa on euroissa 1,3 miljardia, ja tässä Imf:n tilivaluutassa 2,23 miljardia sdr:ää eli kohtuullisen suuri summa.

Se, mitä olisin ehkä tässä kaivannut ensinnäkin, olisi se, että tätä tilivaluuttaa olisi hieman avattu, mitä tarkoittaa tämä pysyvä tai pitkäaikaisempi takaus. Mutta loogisesti kai voinee päätellä — valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja ei ehkä ole paikalla, puheenjohtaja ei ole ollut valiokunnassa päätöstä tekemässä — ja voisi vahvistaa, että ilmeisesti tämä tilivaluutta-arvo 2,23 miljardia sdr:ää vastaa tuota 1,3:a miljardia euroa. Voisi olla paikallaan, että tämän olisi valiokunta mietintöönsä selventänyt, niin tietäisimme, minkälaisen pysyvän, pitkäaikaisemman, valtuuden annamme Suomen kansan veronmaksajien puolesta.

Toinen kysymys on se, että olisi ehkä mietinnössä hyvä ollut selvittää, onko Suomen valtiolla tai Suomen Pankilla aikaisempia voimassaolevia vastuita Imf:lle, ja jos on, minkä suuruisia, ja sitten olisi ollut hyvä selvittää ehkä hieman sitä, mitkä ovat mahdolliset riskit tällaisessa asiassa. Eli en nyt moiti, mutta hieman odottaisin, että valtiovarainvaliokunta olisi hieman tarkemmin näitä tietoja meille jakanut. Minulla ei nyt ole hallituksen esitystä, mutta epäilen, että sielläkään näitä tietoja ei ole kovin tarkkaan selvitetty. Kuitenkin otamme vastuun varsin merkittävästä summasta. Mutta tiedämme, että Imf on rahan tarpeessa ja valtuuksia tarvitaan.

Yksi ajankohtainen kysymys tässä on Kreikka, Euroopan unionin jäsenmaa, joka on myös yhteisvaluutassa mukana ja on syvässä kriisissä, ja mahdollista on, että muitakin EU- ja euromaita tulee samaan tilanteeseen. Saattaa olla, että EU, Euroopan keskuspankki ja eurojärjestelmä joutuvat toteamaan, että eurooppalainen rahoitusjärjestelmä ei sisällä mahdollisuuksia nostaa umpikujaan ajautunutta jäsenmaata ylös ilman amerikkalaisten, japanilaisten ja muiden Imf:n suurrahoittajien apua eli Imf:n rahoitusapua. Se on mielestäni kyllä aikamoinen, jos sanoisi, häpeä tai ongelma eurolle ja Euroopalle, jos näin tapahtuu tänä aikana 2010-luvulla, että euromaa joutuu Imf:n asiakkaaksi. Näin voi kuitenkin käydä.

Rouva puhemies! Tässä viime päivinä Kreikan osalta on puhuttu, että Kreikan vakava tilanne olisi tullut julkisesti tietoon vasta näinä aikoina. Tämä ei pidä paikkaansa. Eurohan muodostettiin ja yhteisvaluutta aloitti vuoden 2002 alusta. Itse tulin suuren valiokunnan jäseneksi huhtikuussa 2003 eli viime vaalikauden siellä suuressa valiokunnassa olin. Muistan hyvin elävästi, kun eräässä suuren valiokunnan kokouksessa 2003—2004 vaiheilla oli esillä muistaakseni Ecofin-kokouksen asialistan yhteydessä se, että oli ilmennyt, että Kreikka oli väärentänyt, suoraan väärentänyt, tilastonsa päästäkseen euroon mukaan. Se oli siis 2003—2004 jo tiedossa.

Silloin suuressa valiokunnassa itsekin kysyin — ja muistelen, että siitä käytiin pieni keskustelu silloisen valtiovarainministeri Kalliomäen kanssa — mitä Kreikalle tehdään, kun se on jäänyt kiinni tällaisesta rikkeestä tai suorastaan rikoksesta. Muistelen, että vastaus oli, että asiasta kyllä varmasti ministerineuvostossa keskustellaan. Kenties siellä vähän sitten keskusteltiin siitä. Emme koskaan saaneet varmuutta, kuinka paljon keskusteltiin, mutta mikä oleellisinta, Kreikka ei saanut minkäänlaista rangaistusta. En tiedä, olisiko siihen ollut mahdollistakaan rangaistusta antaa, mutta mikä vielä pahempaa, Euroopan unionin valtiovarainministerit ja Ekp:n neuvosto ja muut eivät puuttuneet millään lailla, vaan Kreikka sai jatkaa eikä joutunut korjaamaan taloutensa perusasioita.

Näin sitten nyt, kun tuli tämä paha taantuma, Kreikka ajautuikin niin syvään kriisiin, että nyt se on tässä tilanteessa, minkä kaikki hyvin tiedämme. Eli on häpeä myös ensinnäkin se, että Kreikka näin väärensi tietonsa, mutta on myös häpeä se, että Ekp ja Euroopan unionin neuvosto eivät millään lailla puuttuneet siihen asiaan silloin, kun siihen olisi pitänyt puuttua. Nyt ollaan tässä suossa, joka vaarantaa koko euron ja murentaa koko järjestelmän uskottavuutta vakavalla tavalla.

Rouva puhemies! Nyt on tietysti sitten iso kysymys se, selviääkö Kreikka tästä tilanteesta ilman muiden euro- ja EU-maiden tai Imf:n tukea. Kuulin, että Kreikassa julkisen sektorin palkat ovat huomattavasti korkeammat kuin yksityisen sektorin ja että eläkkeet ovat yli 90 prosenttia palkasta. Jos ajatellaan, että tällainen tilanne on maassa ja 30 prosenttia on harmaan talouden osuus koko taloudesta, niin ennusteet eivät kovin hyvät ole. Tarvitaan todella voimakkaita ja nopeita toimenpiteitä, jotta Kreikka pääsee jaloilleen ja sitä kautta euron uskottavuus palautuu kohtuulliselle tasolle.

Onneksi Kreikka on pieni jäsenmaa, pieni vaikuttaja, mutta niin kuin tiedämme, niin nämä armottomat markkinavoimat kyllä rankaisevat hyvin herkästi kaikkia. Eli Kreikka joutuu tekemään ja sen on tehtävä erittäin kipeitä talouspäätöksiä ja varsin nopeasti. Jos ei se tee, niin vai-keudet koko alueella tulevat kasvamaan. Mutta jos Kreikka tekee, niin kuin siltä toivottavasti nyt edes vaaditaan, niin levottomuudet kaduilla ja kaikenlaiset ikävät seuraukset Ateenassa ja muissa Kreikan kaupungeissa näkyvät varmasti hyvin kriittisellä tavalla.

Arvoisa puhemies! Tämän halusin tuoda tässä yhteydessä esille, koska kysymys on siitä, että suomalaisia pääomia näin ilmeisesti tullaan käyttämään myös Euroopan unionin ja Emun jäsenmaan kriisin ratkaisemiseksi tämän yhden osalta, ehkä useammankin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Samoja asioita kuin ed. Kankaanniemi toi esille, mutta ehkä pikkuisen toisenlaisia yksityiskohtia siihen samaan.

Olen ed. Kankaanniemen kanssa aivan samaa mieltä tästä Kreikka-ongelmatiikasta pohjimmiltaan. Erikoisen kiusalliseksihan tämän tekee se, että paitsi että silloin 2000-luvun alussa Kreikka niin sanotusti valehteli asioita, niin sen jälkeen ryhtyi suhmuroimaan oikein sanan varsinaisessa mielessä sellaisten tahojen kanssa, joittenka kanssa ei pitäisi suhmuroimaan ikimaailmassa ryhtyä. Elikkä investointipankki Lehman Brothers, joka teki konkurssin Yhdysvalloissa, oli Kreikan läheinen yhteistyökumppani elikkä lähti mukaan johdannaisoperaatioihin, ja tällä tavalla muodostui, niin kuin amerikkalaiset sanovat, toxic assets elikkä myrkyllisiä asiakirjoja, asiapapereita, joita sitten on käytetty niin sanotusti väärin.

Mutta kyllä Ekp:lläkin on ollut oma osuutensa tässä pelissä. Ihan varmasti vilpittömästi Ekp lähti myöntämään oman rahaliittonsa alueen pankeille luottoja, kunhan vain sai vakuuksia näitä halpakorkoisia lainoja vastaan. Olennaista oli, mikä kelpasi vakuudeksi, ja kelpasivat nämä joukkovelkakirjalainat sun muut ja nämä toxic assets Kreikasta, ja siitäpä syntyikin ongelma, joka on ongelma tällä hetkellä yhä edelleen.

Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa Kansainvälistä valuuttarahastoa tarvitaan apuun ja tarvitaan apuun tilanteessa, jossa Kreikan asia on täydellisesti levällään elikkä mitään ratkaisua ei ole. On sanottu aina päivästä toiseen, että huomenna pitää tämä asia ratkaista, vaan sitä huomista ei ole tullut ja ongelma ilmiselvästi vaan joka ikinen päivä huononee. En toista niitä näkökohtia, jotka ed. Kankaanniemi jo totesi, jotka siis niin kuin ovat tässä taustalla, ja Kreikka ei ole tehnyt kuin osittain sellaisia korjaavia toimenpiteitä, jotka auttaisivat Kreikkaa itseään tässä eteenpäin.

Nyt mielenkiintoista, arvoisa puhemies, on tässä yksi semmoinen historiallinen ulottuvuus. Nimittäin edellisen kerranhan eduskunta joutui paneutumaan näihin valuuttarahastoasioihin tilanteessa, jossa oli niin ikään pankkikriisi, mutta vähän toisella tavalla vaan. Siis käännyttiin Suomen Pankin ylijäämien puoleen lainaoperaatioissa, ja se oli SKOPin tilanne 1990-luvun alussa, jossa SKOPia piti lähteä akuutissa tilanteessa pelastamaan, ja silloin käännyttiin Suomen Pankin ylijäämien puoleen ja sieltä saatiin apua niin kauan kuin siellä rahaa oli. Minulla oli aivan sama mielenkiinto tähän asiaan kuin ed. Kankaanniemellä äsken: Näistä asiakirjoista ja esittelyistä ei käy selville se, paljonko Suomen Pankilla on näitä tilinpäätöksissä kirjattuja ylijäämiä sen jälkeiseltä ajalta, kun SKOP-asioita hoidettiin 1990-luvun alussa.

Vielä, arvoisa puhemies, tähän liittyy se, että nyt jo on viitattu siihen, että Kreikka ei voi Talous- ja rahaliiton yhtenä osapuolena selviytyä tästä, ilman että jäsenmaat tulevat tavalla tai toisella kiertotietä jnp. apuun, ja sen pitäisi silloin tapahtua nimenomaan sillä tavalla, että esimerkiksi Suomen valtion puoleen käännytään, jolloinka nyt siis käytetään Suomen Pankin varantoja hyväksi. Paljonko niitä on, mitä käytetään hyväksi seuraavassa vaiheessa? Tämä on mielenkiintoinen asia.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kysymyksessä on EU:n antama sitoumus Imf:lle, ja Suomi on siinä mukana. Ja jos EU on antanut sitoumuksen ja Suomi on mukana, niin sitoumus tietenkin täytetään. Ei tässä ole mitään vaihtoehtoa, me olemme mukana. Mutta meneekö sitten tämä raha valtion varoista, valtion budjetin kautta vai Suomen Pankin kautta? Hallitus on katsonut, että Suomen Pankin kautta on järkevämpi, ja Suomen Pankki tarvitsee silloin valtion takausta. Konkretia tästä päätöksestä on se, että jos Suomen Pankki tämän summan antaa, niin se maksaa Suomen valtiolle noin 30 miljoonaa vuodessa, koska Suomen Pankki aikoo tavallaan omasta taseestaan nämä rahat järjestää. Suomen Pankki saa paremman koron tänä päivänä niistä rahoista kuin mitä se tulee saamaan Imf:ltä, ja näin tämä kustannus tulee olemaan, niin kuin jo sanoin, vähintään, tai vähintään ja vähintään, mutta noin 30 miljoonaa vuodessa.

Ja kun ajattelee, mistä me keskustelimme kyselytunnilla, Heinolan sairaalasta, 2 miljoonasta, ehkä enemmästäkin, mutta tässä menee nyt 30 miljoonaa noin vaan, ilman että kansanedustajia olisi valistettu ja kansanedustajille olisi kerrottu, mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Bjarne Kallis hyvin asiallisesti selvitti, mistä tässä on kyse. Lopputulema on se, että Kreikan kriisiytyneen tilanteen yhdeksi maksajaksi joutuvat suomalaiset ja suomalaiset veronmaksajat. Tämä ei kovin miellyttävältä tunnu. Edelleen on vaara, että nämä tämmöiset tilanteet voivat toistua, ja tässä suhteessa toivoisi, että meillä olisi pidättyväisyyttä, vaikka meillä on nämä kansainväliset sitoumukset, joihin edellisessä puheenvuorossa viitattiin. Mutta todella haluan esittää pelkoni siitä, että me joudumme maksamaan muualla tehdyn holtittoman taloudenpidon seurannaisvaikutuksia. Tämä ei voi olla oikein suomalaisia veronmaksajia kohtaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Tämä tilanne on tietysti siinä mielessä hiukan paradoksaalinen, että 1990-luvun loppupuolella, vuoden 1995:n jälkeen, kun Suomea ajettiin Emu-kuntoon, niin silloin oli jokaisesta prosenttiyksikön kymmenysosastakin hyvin tarkka vaari täällä eduskunnassa, että missä Suomi menee ja mikä on julkinen velka ja bruttokansantuotesuhde jne. Nyt huomataan, että Kreikka on osannut tai halunnut hoitaa asiat kreikkalaisittain, ja täällä ollaan nyt sitten mukana näitä jälkiä korjaamassa. Damokleen miekka oli silloin Suomen yllä, ja nyt sellaista ei ehkä olekaan enää, ainakaan tuolla helleenien mailla.

Mutta, puhemies, kaiken kaikkiaan, kyllä on tietysti katsottava myös näissä asioissa tämän euroalueen kestävyyttä, onko se oikeasti kestävä, mikä sen tulevaisuus tulee olemaan. Ja jos halutaan vahvistaa sitä, niin sen täytyy tapahtua niin, ettei sitten niistä veronmaksajista, jotka ovat jo hikeä ja verta aikoinaan ja edelleen tänäänkin sen puolesta vuodattaneet, että tuo euroalue yleensä on syntynyt, tehdä sen kulujen maksajia.

Markku Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen jo pitkään sanonut, että pankkimaailmassa on pyramidihuijaus käynnissä. Se on ollut täysin selvä asia iät ja ajat oikeastaan. En tiedä, kuinka paljon näitä pitää paljastua, ennen kuin tämä totuus oikeasti tuntuu putoavan täällä ihmisille tajuntaan. Ed. Toimi Kankaanniemi täällä ansiokkaasti toi esille sen, kuinka Ekp ja Euroopan unioni ovat tienneet Kreikan väärennöksistä ja väärinkäytöksistä siihen mitenkään oikeastaan puuttumatta. Lehman Brothers, sen toi myös ed. Pulliainen täällä esille, on ollut suhmuroimassa yhdessä Kreikan kanssa asioita. Hälytyskellojen pitäisi monessakin asiassa kilkattaa, kun olemme nyt täällä myöntämässä yli miljardin takuita. Islanti yhtenä esimerkkinä. Mikä on seuraava isompi, mistä saadaan lukea tai kuulla tai tehdä päätöksiä? Ei ole kuin ajan kysymys, koska näitä lisää tänne tulee.

Suomen Pankki omissa talouden näkymissään esittää meille muun muassa sellaista tulevaisuutta, että työttömyys jää 9 prosenttiin. Silti olemme ottamassa 50:tä miljardia velkaa muutaman vuoden aikana. Kuka uskoo tätä Suomen Pankin talouden näkymää, että työttömyys todellakin pysähtyy 9 prosenttiin? Uskoo, ken tahtoo. Itse olisin vaatinut ed. Kankaanniemen lailla hieman enemmän tietoa asioista, mistä tässä ollaan jälleen päättämässä.