2) Itämeri-yhteistyön vahvistaminen
Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan aluksi kiittää teitä,
puhemies, sekä puhemiesneuvostoa siitä, että mahdollistitte
tämän keskustelun käymisen eduskunnassa.
Me Itämeri-parlamentaarikkojen Suomen-valtuuskunnassa
teimme tämänpäiväisen keskustelualoitteen,
koska mielestämme on tärkeää tehdä näkyväksi
paitsi Itämerta aiheena myös sitä kansainvälistä työtä,
jota eduskunnassa monin eri tavoin tehdään ja
joka varsin harvoin päätyy tänne suuren
salin keskusteltavaksi. Me emme ole maailmassa yksin emmekä voi
ratkaista monia maatamme tai kansalaisiamme koskevia ongelmia itseksemme,
vaan tarvitsemme laajempaa kansainvälistä yhteistyötä.
Arvoisa puhemies! Reilut 20 vuotta sitten puhemies Kalevi Sorsa
käynnisti ideallaan Itämeren alueen kansanedustuslaitosten
välisen yhteistyön. Tätä yhteistyötä juhlistimme
viime elokuussa, kun Itämeriparlamentaarikot pitivät
20-vuotisjuhlakokouksensa täällä eduskunnassa. Kokous
keräsi parisataa kansanedustajaa, virkamiestä ja
asiantuntijaa tänne Helsinkiin, ja konferenssin päätöslauselmassa
listattiin 50 tavoitetta Itämeri-yhteistyön vahvistamiseksi.
Nämä tavoitteet liittyvät muun muassa
Itämeren ympäristöllisen tilan parantamiseen,
yhteiseen meripolitiikkaan, yhteiskuntiemme turvallisuuteen, ihmiskaupan
kitkemiseen, terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen
sekä vihreään kasvuun ja energiatehokkuuden
parantamiseen. Itämeri-parlamentaarikkojen ote on siis
paljon perinteistä ympäristön- ja vesiensuojelua
laajempi.
Päätöslauselma tarjoaa varmasti kaikille
Itämerestä kiinnostuneille uutta tietoa mutta
myös konkreettisia keinoja Itämeri-yhteistyöhön
ja haavoittuvan Itämeremme suojelemiseksi. Päätöslauselma
on toimitettu eduskunnassa kaikkiaan kahdeksaan eri valiokuntaan,
ja tietenkin valtuuskuntamme toive on, että valiokunnat
voisivat perehtyä päätöslauselmaan
ja mahdollisuuksien mukaan hyödyntää tätä kansainvälisen
yhteistyön piirissä tehtyä työtä myös
täällä Suomessa eri tavoin, esimerkiksi
suomalaisen lainsäädännön kehittämiseksi.
Arvoisa puhemies! Itämeri on meidän suomalaisten
kotimeri. Olemme kaikki varmasti huolestuneita sen ympäristöllisestä tilasta,
jonka korjaamiseksi vaaditaankin monenlaisia toimia. Itämeri
on kuitenkin myös paljon enemmän kuin vain kaunis,
sinisen välkehtivä maisema, jonka haluamme säilyttää tuleville
sukupolville. Itämeri on vilkas kuljetusreitti, jonka piirissä nyt
asuvia ja jo aiemmin asuneita kansalaisia yhdistävät vahvat
taloudelliset ja kulttuuriset siteet. Me Itämeri-parlamentaarikot
haluamme nostaa esiin ja ratkoa Itämeren piirissä olevia
ongelmia ja haasteita, mutta haluamme myös muistuttaa,
miten valtavia yhteistyön mahdollisuuksia tähän
toimintaympäristöön liittyy.
Viime eduskuntakaudella eduskunnassa käsiteltiin laaja
Itämeri-selonteko. Selonteon näkökulma
oli — aivan kuten Itämeri-parlamentaarikkojenkin
työssä on — varsin laaja ja monia eri hallinnonaloja
koskettava. Selonteko sisälsi kaikkiaan 71 toimenpide-ehdotusta.
Eduskunnan vastauksen hallitukselle laati viime kaudella ympäristövaliokunta,
jonka puheenjohtajana sain tuolloin toimia. Ympäristövaliokunta
peräänkuulutti hallitukselta systemaattisempaa
otetta, jossa lyhyemmän ja pidemmän aikavälin
toimet selkeästi määritellään
ja aikataulutetaan. Lisäksi valiokunta edellytti, että hallitus
analysoi lisätoimenpiteiden tarvetta ja sitoo kansalliset
toimet riittävän tiukasti osaksi kansainvälisiä toimia, kuten
esimerkiksi EU-lainsäädännön
kehittämistä. Valiokunnan mielestä suomalaisessa
Itämeri-politiikassa kaivattiin rutkasti lisää koordinaatiota.
Tiedän, että valtioneuvoston piirissä tehtiin viime
keväänä selonteon seurantaraportti, mutta pidän,
arvoisa puhemies, varsin erikoisena sitä, ettei tuossa
seurantaraportissa mainittu eduskunnan ympäristövaliokunnan
mietinnössä esitettyjä ponsia tai koko
eduskunnassa selonteon pohjalta tehtyä työtä.
Uudelta hallitukselta odottaisin jatkossa sitä, että eduskunnan
esittämille näkökulmille annetaan niille
kuuluva arvo valtioneuvoston virkatyön piirissä.
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa
Itämeri-asiat ovat painokkaasti esillä. Hallitusohjelmassa
nostetaan esiin muun muassa EU:n meristrategiadirektiivi, Helcomin
toimintaohjelma ja EU:n Itämeren-alueen strategia. Hallitusohjelma
myös vastaa eduskunnan Itämeri-selonteossa esitettyyn
koordinaation tarpeeseen, sillä ohjelmassa luvataan asettaa
Itämeri-politiikkaa varten erillinen koordinaatioryhmä.
Tästä varmaankin kuulemme tänään
hallituksen ministereiltä lisää.
Mutta eduskunnassa odotetaan varmuudella myös konkreettisia
esityksiä ja näkemyksiä Itämeren
alueen yhteistyön tiivistämisestä ja
monien, muun muassa ympäristöllisten, haasteiden ratkaisemisesta.
Olen hyvin iloinen, että keskustelussa näyttävät
tänään olevan paikalla keskeiset ministerit,
ja toivonkin, että voisitte omissa puheenvuoroissanne kommentoida
tässä esitettyjä haasteita mutta myös
sitä, millaisen roolin näette tällä 20
vuotta sitten käynnistyneellä Itämeri-parlamentaarikkojen
työllä olevan nyt ja tulevaisuudessa, ja teiltä,
hyvät kollegat, rohkenen toivoa kannanottoja siitä,
millaisia asioita te haluatte meidän Itämeri-parlamentaarikkojen
nostavan esille seuraavassa kokouksessamme, joka pidetään
elokuun lopussa Pietarissa.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että eduskunta
haluaa käydä erillisen keskustelun Itämeren
tilaan liittyvistä kysymyksistä ja Itämeri-politiikan
kehittämisestä ja yhteistyön vahvistamisesta.
Tämä hallitus priorisoi monin tavoin Itämereen
liittyvää työtä, ja me olemme
selkeyttäneet tehtäväjakoa siltä osin,
että ympäristöministeriö vie
vauhdilla eteenpäin Itämeren ravinnekuormitukseen
liittyvää ministeriöiden välistä yhteistyötä,
jotta ravinnekuormitus kotimaassa ja koko Itämeren alueella
pienenee, ja sen lisäksi valtioneuvoston kanslia ja valtiosihteeri
valmistelevat toimenpiteitä Itämeren strategiaan
muuhun Itämeren hyödyntämiseen liittyen,
jotta koko meidän Itämeri-politiikkamme on mahdollisimman hyvin
koordinoitu yhteen.
Eduskunnan ympäristövaliokunta aikanaan hyväksyi
kannanottoja liittyen valtioneuvoston selontekoon Itämeren
haasteista, ja tässä tuli esille, että niihin
vastaaminen hallituksen toimesta on erittäin tärkeää,
ja voin sanoa, että kaikki kannanotossa esitetyt teemat
ovat menneet eteenpäin. Ehkä voisi tuoda esille,
että näkökulmaero on johtunut lähinnä siitä,
että silloin, kun puhutaan Itämeri-politiikasta
kokonaisuudessaan, nämä erilliset ympäristökysymykset
eivät ole aina kaikissa vastauksissa tulleet esille, mutta
se ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi
toteutettu, vaan ne ovat määrätietoisesti
menneet eteenpäin.
Lyhyesti toisin esille sen, että me olemme kansallisesti
toteuttaneet toimia, joilla pyritään varmistamaan,
että maatalouden ympäristötukitoimenpiteet
olisivat tehokkaampia niin, että ravinnekuormitus Itämereen
vähenisi, fosfori säilyisi paremmin maaperässä ja
ympäristötukijärjestelmä toimisi
entistä tehokkaammin. Tähän on hallitusohjelmassa
jo kirjauksia, ja maa- ja metsätalousministeriö valmistelee
Suomen kantoja EU:n maataloustukipolitiikan uudistukseen ja tukien
viherryttämiseen siltä pohjalta, että pyritään vähentämään
ravinnekuormitusta ja saavuttamaan sisävesien ja Itämeren
hyvä tila myös niillä toimilla.
Sen lisäksi yhdyskuntajätepuolella me olemme
tehneet sitoumussopimuksen ympäristöministeriön
ja alan toimijoiden kanssa sen puolesta, että pyritään
tehostamaan typen ja fosforin poistoa, elikkä sillä puolella
erityisesti typenpoistossa edetään nyt lähivuosina
nopeasti edistämällä parhaita käytäntöjä yhdyskuntajätteen
typenpoistossa. Haja-asutusalueiden vesihuoltoon on olemassa lainsäädäntö ja
asetus viime hallituskaudelta, ja toimeenpano etenee ja vähentää kuormitusta
sieltä.
Poistokalastusta toteutetaan, ja sillä vähennetään
ravinnekuormitusta ja sen lisäksi kalakannasta on keskusteltu
yhä enemmän, että petokalakantojen elpyminen
edesauttaisi Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamista,
ja hallitus on maa- ja metsätalousministeriön
johdolla korjannut politiikkaansa siihen suuntaan myös
kalastuskantojen turvaamisessa.
Meillä on erillisiä rahoituksia ravinteiden kierrätyksen
ohjelmaan. Ensi vuonna käytetään kolme
miljoonaa euroa ympäristöministeriössä siihen,
että erillisillä hankkeilla pyritään
edistämään fosforin ja typen kiertoa,
vähentämään ravinnekuormitusta
vesihuollossa yhdyskuntajätteiden osalta, venehuollossa
ja myös maataloudessa. Eri tavoin kansainvälisessä yhteistyössä pyrimme
myös vähentämään Itämeren
ravinnekuormitusta. Laivoihin liittyvä sääntely
on etenemässä, ja laivalogistiikka on yhä enenevässä määrin
tulossa päästövähennysten piiriin
eri päästöjen osalta. Sen lisäksi
Helcomin Itämeren suojelukomission sitoumuksia pyritään
varmistamaan, että eri maat toteuttavat ne yhä tehokkaammin,
ja esimerkiksi Venäjän tapauksessa varmistetaan,
että nämä toimet myös toimeenpannaan.
Olennaista on mielestäni nähdä se kokonaisuus,
että meillä on hyvin laaja kirjo toimijoita Itämeren
suojelussa, ja me voimme parhaimmillaan edistää vihreää taloutta,
uusiutuvan energian käyttöönottoa maataloudessa,
vähentää ravinnekuormitusta, lisätä kansalaisten
tietoutta Itämeri-asioista, lisätä kansalaisjärjestöjen
ja kolmannen sektorin toimijoiden roolia ja edistää puhtaita
vesihuollon ratkaisuja — niin Suomessa kuin Itämeren
muissa maissa — joilla viedään myös
vihreää taloutta eteenpäin. Näin
näkisin, että meillä on tämmöinen
laaja kokonaisuus, jossa valtion toimet, järjestöjen,
yritysten toimet, kansalaisten toimet yhdessä tekevät
työtä sen eteen, että me saamme ympäristönhuollolla
Itämeren tilaa parannettua ja myös uutta talouden kilpailukykyä ja
menestymisen mahdollisuuksia.
Erityisesti voisi sanoa, että kansainvälisessä yhteistyössä korostuvat
jätevedenpuhdistamot. Niihin liittyvillä toimilla
voidaan edelleen saavuttaa merkittäviä ravinnekuormituspäästöjen vähennyksiä Baltian
maissa ja Venäjällä ja Puolassa, ja jos
ne pystyvät sitoutumaan Helcomin suosituksiin EU:n minimisuositusten
sijaan, niin se itsessään edesauttaa sitä,
että me voimme saavuttaa Itämeren hyvän
tilan nopeasti.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Sitten keskusteluun, ja enintään kahden minuutin
mittaisia puheenvuoroja. Näitä voi varata painamalla
P-painiketta.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Otan vaan yhden asian tässä 2
minuutissa. 70-luvulla laulettiin, että Itämeri
on "rauhan meri" ja "tyven suojainen". Näinhän
tämä laulu kuului. Nyt ehkä voisi laulaa,
jos laulaa alkaisi, että Itämeri on pelastettava
meri, ja me kaikki tiedämme sen, että sen eteen
on todella paljon tehtävä töitä.
Minun mielestäni Suomella olisi tässä kyllä nyt
erinomainen mahdollisuus tehdä oikeita tekoja ja profiloitua
selvästi yhden esimerkin kautta, mitä me voimme
tehdä Itämeren hyväksi ja luonnon hyväksi.
Otan vaan tämän yhden esimerkin: Itämeren luonnonlohikantojen
tilanne on todella huolestuttava tällä hetkellä.
Se on monesta syystä johtuva, ja siihen on monta syytä.
Mutta lohi, joka syntyy siellä pohjoisen lohijoella, matkustaa — tai
itse asiassa ei matkusta vaan ui — syömään
ja kasvamaan ja elämään Itämerellä tuonne
ihan eteläiselle alueelle saakka. Mikä ongelma
tähän liittyy, on se, että tämä sama
kala ei pääse takaisin sinne lohijoelle kutemaan
ja tekemään uutta kalakantaa, ja siitä syystä meillä on
syntynyt tilanne, jossa noin sadasta luonnonlohikannasta meillä on
30 jäljellä, ja nekin ovat itse asiassa uhanalaisia
tällä hetkellä.
Ja mikä se suurin syy on? Se on itse asiassa ihmisen
aiheuttama syy: liian raju kalastus siihen kalakantaan nähden.
Ja kun Suomi hakee omia mahdollisuuksiaan, niin tässä minusta
Suomella olisi todella erinomainen mahdollisuus nostaa tämä asia
riittävän korkealle tasolle ja tehdä selvät
omat päätökset siitä, että me
rajoitamme tätä kalanpyyntiä niillä mahdollisuuksilla,
mitä meillä itsellämme on. Ja jotta me
saamme sen aikaan, haastamme myös Itämeren muut
maat tähän mukaan, koska kyse on ainutlaatuisesta
mahdollisuudesta ja Itämeri on tulevaisuuden meri vain yhteisin
ponnistuksin, että me sitoudumme niihin.
Pertti Salolainen /kok:
Herra puhemies! Todellakin ensi elokuussa pidetään
Itämeri-parlamentaarikoiden kokous Pietarissa. Se on erittäin tärkeä foorumi
sen takia, että näitä foorumeitahan,
joissa Venäjä on mukana, on oikeastaan ollut vain
Helcom ja sen puitteissa harjoitettu arvokas yhteistyö.
Sen takia on tärkeätä, että mekin kiinnitämme
huomion tähän parlamentaariseen yhteistyöhön,
koska siellä voidaan nostaa esille merkittäviä asioita,
kuten esimerkiksi tämä öljykuljetusten
turvallisuuden parantaminen, miksei myöskin näitä kysymyksiä,
joihin edustaja Korhonen kiinnitti huomiota, tähän
kalastukseen, joka on äärettömän
tärkeä kysymys myöskin, mutta sitten
myös nämä uudet ilmiöt Venäjällä, kuten
nämä tietyt sikaloitten ja kanaloitten lantajätteet,
jotka pilaavat huomattavasti myöskin Itämerta.
Toinen asia, joka ei niinkään liity tähän
parlamentaarikkokonferenssiin, on kysymys siitä, että EU:han
tulee uudistamaan nyt maatalouspolitiikkaansa uuden budjettikauden
alkaessa, ja olisi äärettömän
tärkeätä, että Suomessa nyt
hyvissä ajoin pohdittaisiin läpi kaikki ne keinot,
joilla voitaisiin tehostaa ympäristötukien jakamista
siten, että ne olisivat myöskin tehokkaita toimia,
ja sillä tavalla saataisiin näihin Suomen valumapäästöihin
myöskin merkittävä parannus esimerkiksi
lisäämällä kosteikkoja ja monia
muita toimia, joilla voidaan parantaa tätä valuma-asiaa. Parhaillaan
virtaa Suomen joissa valtava määrä ravinteita
Itämereen, ja ne saastuttavat sitä edelleen. Herää kysymys,
näemmekö jälleen tänä keväänä sen,
että Riihimäki ja Hyvinkää päästävät jätteensä suoraan
Vantaanjokeen, mikä on ollut jokakeväinen kevään
merkki. Toivottavasti tätä kevään
merkkiä ei tänä keväänä nähdä.
Riitta Myller /sd:
Arvoisa puhemies! Itämeren alueella on paljon erilaista
yhteistyötä, erilaisia organisaatioita, järjestöjä.
Yhteistyötä tehdään EU:n puitteissa
ja EU:n ulkopuolella, ja onkin erinomaisen hyvä, että myöskin
Euroopan unionin lainsäädäntöä,
kuten meristrategiadirektiiviä, voidaan toteuttaa myöskin
jo olemassa olevien järjestelmien puitteissa, kuten Helcomin puitteissa.
Tämä on nimenomaan sitä oikeaa suuntaa
yhteistyölle, mitä Itämeren alueella
täytyy tehdä, jotta integroidaan olemassa olevat
järjestelmät myöskin toteuttamaan uusia
toimia. Tämä meristrategiadirektiivin keskeinen
tehtävähän on saattaa merten ekologinen
tila hyväksi 2020 jälkeen.
Mutta Euroopan unionilla on myös monia muita hankkeita
Itämeren alueella. Suomi on ollut vahvasti mukana toteuttamassa
ja ideoimassa pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa, jota on toteutettu
naapuruusinstrumentin kautta, Enpi-ohjelman kautta, ja nyt tulevassa
rakennerahastouudistuksessa ja rahoituskehyksessä tullaan
myöskin tätä osuutta tarkastelemaan.
Olisi hyvä tietää, turvataanko pohjoisen
ulottuvuuden rahoitus myöskin tulevaisuudessa Enpi-järjestelmän eli
naapuruusinstrumentin kautta, ja myöskin se, miten sitten
myöskin kolmannet maat ovat entistä paremmin mukana
Interreg-yhteistyössä, jota pitää vahvistaa
täällä Itämeren alueella, niin
että myöskin rahoitus varmistuu sitten näihin
hyviin hankkeisiin, joita tällä alueella on syytä tehdä. Eli
tämä pohjoisen ulottuvuuden politiikka, sitten
Itämeren rahoitus Interreg-ohjelman kautta.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Meidän suomalaisten tulee myös
olla aktiivinen toimija tässä Itämeri-yhteistyössä,
mutta täytyy olla myös semmoiset oikeanlaatuiset
suhteellisuudentajut siinä, mistä oikeat ja varsinaiset
uhkatekijät tulevat. Myös kustannustenjako olisi
silloin otettava huomioon. Kun Venäjällä yksi
fosforiittitehdas päästää Itämereen
enemmän fosforia kuin Suomen kaikki vuoden fosforipäästöt
yhteensä, saadaan jonkinlainen kuva siitä, missä suojelun
tehostamiseen olisi tarvetta erityisesti. Eli kun nyt on puhuttu
paljon, että Putin on luvannut näitä asioita
hoitaa, niin toivottavasti sitten tasavallan presidentti Niinistö ottaa
myös nämä asiat käsittelyyn.
Mutta kaiken kaikkiaan nämä Itämeri-asiat
koskettavat meitä kaikkia.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kansainvälinen yhteistyö Itämeren
ympärillä on erittäin tärkeää,
ja siinä Itämeri-parlamentaarikkojen sekä sitten
Itämeren alueen ministereitten Itämeren neuvostossa
tekemä yhteistyö on sillä tavalla poikkeuksellisen
merkityksellistä, että tässä yhteistyössä myös
Venäjä on mukana. Ja kuten tiedämme,
erittäin monet Itämeren ongelmat, olkoonpa sitten
kyse ravinnekuormituksesta, myrkkykuormituksesta, liikenneturvallisuuden
riskeistä, öljyvahinkoriskeistä, kytkeytyvät
tavattoman paljon myös Venäjän toimintaan.
Sillä tavoin ainoastaan yhdessä toimimalla oikeasti
voidaan näihin Itämeren uhkatekijöihin vaikuttaa.
Tuon Helcomin Itämeren suojelusopimuksen konkreettisine
toimineen, joka joitain vuosia sitten sovittiin, toimeenpano nyt
etenee mutta valitettavasti vähän vaihtelevasti,
koska tuntuu olevan puutteita vielä siellä perustietojen
eli numeroitten tasolla. Esimerkiksi nämä Venäjältä yllättäen
julkisuuteen tulleet tiedot valtavista fosforikuormituksista kyllä asettavat
vähän kyseenalaiseksi tämän
yhteistyön tuloksellisuutta. Eli ensin täytyy
saada oikeat tiedot, jotta voidaan tehdä oikeaa politiikkaa.
Mutta, arvoisa puhemies, haluan käyttää tämän
loppuajan puheestani toistaakseni aloitteen, jonka olen tehnyt Itämeri-parlamentaarikkojen
konferenssissa
tuolla ulkomaitten puolella, eli aloitteen siitä, että Itämeren
alueelle synnytettäisiin kansainvälinen öljynsuojarahasto.
Suomessahan meillä öljynsuojarahasto toimii: jokaisesta Suomeen
tuodusta öljytonnista maksetaan jonkunlainen siivu, ja
sillä öljyntorjuntavalmiutta parannetaan. Itämeren
laajuisesti ainoastaan Suomen ja Ruotsin öljyntorjuntavalmius
on suunnilleen riskejä vastaavalla tolalla, ja jotta muut
maat myös pystyisivät vastaamaan sitoumukseensa,
yksi keino on, että kaikista Itämeren öljykuljetuksista
perittäisiin pieni siivu yhteiseen öljynsuojarahastoon.
Teen tämä ehdotuksen ja toivon, että valtioneuvoston
jäsenet sitä kaikella painolla vievät
eteenpäin. (Pertti Salolainen: Hyvä esitys!)
Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa puhemies! Aiheesta keskusteluhan on tärkeätä,
ja voisi sanoa, että rohkenen väittää,
että harva meistä ymmärtää Itämerta
ja sen ainutlaatuisuutta. Me voimme jokainen osaltamme tietysti
kokea sen ainutkertaiseksi ja ainutkaltaiseksi, mutta me tiedostamme
hyvin Itämeren viholliset, eli ne samat asiat toistuvat
raportista raporttiin. Me olemme jo tässä käydyssä keskustelussa
toistaneet sitä, kuinka meidän pitäisi
menetellä, mitä tulisi tehdä. Nyt olisi
oikeastaan aika siirtyä sanoista tekoihin, mutta ei varoituksen äänenä,
vaan se edellyttää nimenomaan tiivistä yhteistyötä ja
sitä, että vältytään
tässä kohtaa siltä, että me
emme sitoudu yksipuolisiin ratkaisuihin, joilla me sidomme itsemme
kiinni sellaiseen kiikkuun, että... Ei missään
tapauksessa tehdä sellaista ratkaisua, jonka me kustannamme
sitten vain yksinämme Itämerta suojellaksemme.
Meillä on hyviä omia hankkeita, joita pitää edelleen
tehostaa, ja edustaja Korhosen kanssa on helppo olla samaa mieltä.
Toivottavasti meneillään olevissa lainuudistuksissa
meidän neuvottelevat virkamiehemme ja ministeri saavat sellaisen
ratkaisun aikaan, että me pystymme keskustelemaan puolalaisten
tahojen kanssa, että heidän harjoittamansa melko
aktiivinen ryöstökalastus pystyttäisiin
saamaan edes kohtuullisiin mittasuhteisiin, jotta meillä olisi
mahdollisuus tämän nousevan ja takaisin nousuun
palaavan lohen kanssa menestyä tässä huomattavasti
paremmin. Se vaatii tietysti meiltä myös omia
rohkeita toimia. En tarkoita aivan Ruotsin mallin kaltaisia, mutta
kyllä meillä siitä huolimatta pitää myös
elinkeinoelämästä pitää huolta.
Pekka Haavisto /vihr:
Arvoisa puhemies! Puutun kolmeen asiaan, joista ensimmäinen
on Itämeren ympärillä toimivat instituutiot.
Tuntuu välillä siltä, että päät
siellä kolisevat: on CBSS:ää ja on Helcomia
ja muuta. Olisin kysynyt hallituksen edustajilta: onko näköpiirissä, että joku
näistä saataisiin niin tehokkaaksi ja toimivaksi,
että keskeiset Itämeren alueen kysymykset saataisiin
todella haltuun? Ennen kaikkea kiinnitän huomiota tuohon
Helcomin tilaan, jossa on paljon Helcomin suosituksia, mutta tuntuu,
että jäsenmaat eivät niitä aina
noudata, ja ennen kaikkea Venäjän sitoutuminen
on ollut heikkoa myöskin joihinkin näihin suosituksiin.
Toinen kysymykseni koskee merentutkimusta. Oikeastaan se nousi
esille näiden yllättävien fosforipäästöjen
osalta Venäjän puolelta tästä lannoitetehtaasta,
jossa tuntui kestävän aika kauan ennen kuin saatiin
sitten edes lupa lähteä mittaamaan ja tehdä yhteistyötä venäläisten
kanssa näissä mittauksissa. Kun tuntuisi, että Itämeren kunnon
mittaaminen jatkuvalla pohjalla olisi tällainen rutiinitoimenpide,
että siinä maat tekisivät yhteistyötä,
niin onko todella niin, että jokainen tällainen
mittausreissu vaatii erillisen operaation? Tämä tuntuu
aika vanhanaikaiselta systeemiltä.
Kolmas huoleni on sama, jonka edustaja Korhonen jo täällä otti
esille, tämä lohen nousu tuolla pohjoisessa Tornionjokeen,
Muonionjokeen. Mitä tulee Itämeren kalakantoihin,
niin tämähän on paitsi luonnonsuojelukysymys
myös matkailukysymys tuolla pohjoisessa, jossa Länsi-Lappi saisi
itse asiassa uuden matkailukauden sitä kautta, että sinne
tulisi kalastukseen liittyvää turismia. Kyllä siinä katseet
kohdistuvat paitsi Puolaan myös meidän omaan maa-
ja metsätalousministeriimme. Aikanaan ministeri Hemilää kehuttiin
siitä, että hän teki tässä oikeat
ratkaisut. Mitä aiotaan nyt näissä kysymyksissä tällä hetkellä tehdä?
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Det parlamentariska Östersjösamarbetet
får tyvärr ganska lite synlighet här
i riksdagen, trots att arbetet har pågått i över
20 år. Därför var det positivt att Finlands
riksdag stod som värd för den jubileumskonferens
som ordnades här senaste sommar.
BSPC:s styrka är att alla Östersjöländer
deltar i arbetet och att Ryssland under de senaste åren visat
ett växande intresse för arbetet. Valentina Pivnenko,
som är ledamot i duman tog över ordförandeskapet
för BSPC efter mig här vid konferensen i Helsingfors.
Under de tre år som jag var ordförande för BSPC:s
styrelse fokuserade vi mycket på Östersjöns
miljö och på den civila säkerheten, framförallt
människohandeln i Östersjöregionen. Vi
tillsatte två parlamentarikerarbetsgrupper som utarbetade
rapporter med åtgärdsförslag, den ena
om sjösäkerheten i Östersjön
och den andra om civil säkerhet och människohandel.
På Helsingforskonferensen tillsattes en arbetsgrupp som
ska ge sin rapport nästa sommar, som behandlar grön tillväxt
och energieffektivitet i Östersjöregionen.
Itämeri-parlamentaarikkojen työskentelytapana
on laatia yhteisiä kannanottoja ja vaatimuksia
hallituksille ja tehdä yhteistyötä muiden elinten
kanssa, joilla on samat intressit ja tavoitteet. Parlamentaarisella
Itämeri-konferenssilla, BSPC:llä, on
muun muassa tarkkailija-asema Itämeren suojelukomissiossa
Helcomissa. Yhtenä viime vuosien aikana hallituksille osoitettuna
ensisijaisena vaatimuksena on ollut Helcomin Itämeren suojelun
toimenpideohjelman toteuttaminen siinä aikataulussa, josta
hallitukset sopivat toimenpideohjelman hyväksymisen yhteydessä vuonna
2007.
Parlamentaarisella Itämeri-konferenssilla on myös
läheistä yhteistyötä Itämeren
neuvoston kanssa, ja se onkin osallistunut pääministerien
ja ulkoministerien huippukokouksiin. Parlamentaarinen Itämeri-konferenssi
seuraa myös EU:n Itämeri-strategiaa olemalla yhteydessä komissioon ja
Euroopan parlamenttiin sekä korostaa sitä, että Itämeri-strategiaan
ja pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvän toiminnan tulee kulkea
käsi kädessä, jotta kaikilla Itämeren
mailla, myös Venäjällä, olisi
vahva intressi yhteisesti asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen.
Sari Palm /kd:
Arvoisa puhemies! Kiitän ensinnäkin tästä keskustelumahdollisuudesta.
Tällaiset keskustelut ja asian esiin nostot nostavat esiin
sen, että Suomi on todella merivaltio, hyvin riippuvainen
merestä, sen hyvinvoinnista ja sen käyttökulttuurin
toimivuudesta. Tältä osin yhteistyön
ja oman osuuden hoitaminen on meille ihan elinehtokysymys.
Täällä on noussut esiin lohen ja
ylipäätänsä jalokalojen asema.
Kyllä minun ympäristövaliokunnan jäsenenä täytyy
todeta, että meillä on lohi noussut ihan kummikalaksi
ja se kannustus, joka täältä edustajien
suusta on nyt hallitukselle tullut, kannattaa ottaa vakavasti.
Herättäisin myös kysymyksen siitä,
miten Suomi voi edelleen yhdistää ja tiivistää sektorikohtaista
meripolitiikkaansa, meripolitiikan osia, yhdeksi yhä integroidummaksi
politiikan kokonaisuudeksi: ympäristönsuojelu,
merentutkimus, erilainen meren käyttö, meren käyttöön
liittyvä teollisuus, tutkimus ja tekniikka, kalastus, saaristo-
ja rannikkoseutujen elinkeinot ja myös arktiset merialueet,
vaikka ne suoraan eivät Itämerellä olekaan.
Muun muassa turvallisuusnäkökulmasta viranomaisyhteistyö on
tällä erää koordinoitu kovin
monien eri ministeriöiden alaisuuteen.
Kun Itämeren merkitys on meille niin keskeinen, miksi
Suomi ei Itämeren innoittamana voisi olla yhden meripolitiikan
maa, yhden toimialan maa? Tältä kohden tällä kertaa
EU-strategian linjaus on enemmän kuin toivottava maallemme. Ainakin
koordinointia tulee järjestää siten,
että meripolitiikan toimialalla voidaan asettaa täysin yhteneväisiä tavoitteita,
kohdistaa yhtenäisiä voimavaroja ja järjestäytyä edelleen
tiiviimmin hallinnollisesti. Näin saavutetaan niin ympäristöllisiä,
mutta myös taloudellisia, sosiaalisia ja hallinnollisia
etuja. (Puhemies: Nyt taitaa olla 2 minuuttia täynnä!)
Kannustan hallitusta toimimaan tähän suuntaan.
Ilkka Kanerva /kok:
Arvoisa herra puhemies! Meillä Varsinais-Suomessa
tämä asia koetaan hyvin läheiseksi ja
tärkeäksi. Tähän asiaan on satsattu
paitsi tietysti alueellisesti myöskin muutoin, koska Itämeren
alue nähdään eräänä sellaisena
Euroopan unionin tulevaisuuden kehitystrendinä, jossa Euroopan
unioni kehittyy suuralueittensa kautta. Tämä koetaan
myöskin meillä tärkeäksi asiaksi,
jossa strategisena tavoitteena luonnollisesti on puhdas ja terve
Itämeri, mutta samanaikaisesti luonnollisesti taloudellisesti vahva
ja menestyvä toiminta-alue.
Me koetamme toteuttaa tätä omaa ohjelmaamme
niin, että olemme perustaneet riippumattoman kansainvälisistä asiantuntijoista
muodostuvan Centrum Balticum -organisaation, joka on riippumaton
think tank -tutkimusorganisaatio, joka generoi Itämereen
liittyviä keskusteluteemoja ja organisoi asiaa. Toinen
vastaavan kaltainen asia on vaikkapa se, että Turun yliopisto
johtaa Itämeren piirissä 40 yliopiston Itämeren
tutkimusta edistäviä hankkeita.
Nämä ovat esimerkkejä siitä,
millä tavoin myös alueellisella tasolla voidaan
EU:n Itämeri-strategiaa olla soveltamassa. Toivoisi, että Suomen
hallitus olisi aika tarkka sen suhteen, että Itämeri-strategian
implementointi, sen soveltamiset, saisi vähän
vahvempaa tuulta purjeisiinsa Euroopan unionin puitteissa. Ei voi
nyt välttyä käsitykseltä, että ehkä nimenomaan
organisatorinen hajanaisuus, johon edustaja Haavistokin täällä viittasi,
heikentää tämän strategian toimeenpanoa.
Nyt olisi tärkeää, että tässä suhteessa
löytyisi hyvin selvä toimintasuunnitelma hyvin
monille, lukuisille, eri toimijoille Itämeren piirissä,
jotta tämä strategia saataisiin lentoon.
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Itämeri rajautuu todellakin kaikkiaan
14 valtion alueelle, ja yhteistyötä tehdään
laajapohjaisesti, kuten täällä on tänään
kuultu. Suomi on yksi tunnollisimmista oppilaista tällä luokalla,
ja olemme sitoutuneet meremme pelastamiseen. Mutta olisin kysynyt
nyt ministeriltä: Minkälaiset mahdollisuudet meillä on,
ja minkälaista vaikuttamista tosiasiassa tapahtuu näissä organisaatioissa,
joissa nyt olemme mukana? Ja onko meillä riittävästi
keppejä tai porkkanoita, joilla voimme kannustaa ja edesauttaa
sitä, että myös muut alueen valtiot sitoutuvat
ja lisäävät panostuksiaan yhteisen meremme
hyväksi? Ja onko esimerkiksi Venäjän
osalta auennut nyt uusia toiminta- tai neuvottelumahdollisuuksia
muun muassa tämän naapuruusinstrumentin osalta?
Suna Kymäläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Keskustelu Itämeren nykyisestä tilasta
ja tulevaisuudesta on erittäin tärkeää,
sillä Itämerellä on suuri vaikutus yhteiskuntamme
tilanteeseen. Täytyy muistaa, että viimeisen 100
vuoden aikana Itämeren alue on käynyt läpi
lukuisia ja hyvin erilaisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia,
jotka ovat vaikuttaneet osaltaan Itämeren tilaan.
On selvää, että poliittisesti ja
taloudellisesti muuttuvat yhteiskunnalliset tilanteet vaikuttavat muun
muassa ympäristönsuojeluun ja sen myötä luonnonympäristöön.
Itämeren alueen taloudellinen kasvu on kytköksissä Itämeren
ekologiseen tilaan, ja tiedämme, että Itämeren
käyttöpaineet ovat nousevia.
Meren ongelmat on hyvin tiedostettu nykyisin, ja haasteet kohdistuvatkin
näihin pelastustoimiin. Niinpä on tärkeä muistaa,
että jokainen yksilönä voi kantaa oman
vastuunsa ympäristönsuojelussa. Kuitenkin kansainvälisen
yhteistyön sekä päätöksenteon
tulee ennen kaikkea näihin toimiin panostaa.
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelu on Itämeri-yhteistyössä poikkeuksellisen
tärkeä, mutta voimme tarkastella Itämeri-yhteistyötä myös
talouden ja turvallisuuspolitiikan näkökulmista.
Itämeren alueen talouden integraatio syvenee aika vakiintuneen
työnjaon perustalta. Venäjälle Itämeri
on sen energianviennin pääväylä ja
rantavaltiot sen öljyn-, kaasun- ja sähkönmyynnin
asiakkaita. Pohjoismaat ja Saksa vahvistavat asemaansa globaaleina
vientivetureina, jotka tarvitsevat alihankintaa ja yhteistyötä Puolasta
ja Baltiasta. Työnjako on hyödyllinen, ja kaikilla
Itämeren mailla on kehitysnäkymiä. Venäjä voi
laajentaa taloutensa pohjaa, Puola ja Baltian maat voivat nostaa
osaamistaan ja parantaa asemaansa arvoketjussa. Vakiintuneet markkinatalousmaat
voivat tukeutua lähellä oleviin yhteistyökumppaneihin
globaalin kilpailukyvyn varmistamiseksi.
Itämeri-integraation tuloksia voidaan esitellä. Kaupan
ja teollisen yhteistyön kasvu hyvän sään aikana
on yksi asia. Toinen asia löytyy kriisiajoista. Alueen
maat kantavat vastuuta omista asioistaan, mutta ovat myös
valmiita auttamaan toisiaan. Talouskriiseissä on yhteisvastuuta
löytynyt euroalueen rajojen ulkopuoleltakin.
Mutta turvallisuuspolitiikassa tilanne on epäselvempi.
Venäjän suunnitelmat oman sotilaallisen toimintakykynsä kehittämisestä ja
varsinkin sen päätökset sijoittaa kasvavaa
sotilaallista voimaansa pohjoisille alueille, Itämeren
alueelle, eivät ainakaan vahvista alueen yhteistyön
syventämistä. Varustelukilpaa tai suoranaisen
sotilaallisen uhan kasvua ei ole näköpiirissä,
mutta kehityksen suunta ei ole oikea.
Suomi on tehnyt puolustuspoliittisia säästölinjauksia
talouden tosiasioiden pakottamana. Kuitenkin kaikkien päätösten
taustalla on ollut tieto siitä, että puolustuskykyä pitää pystyä tarpeen vaatiessa
kohottamaan. Tästä valmiudesta ei pidä luopua
tulevaisuudessakaan. Mutta niin Suomelle, Ruotsille, Virolle kuin
Venäjällekin paras ratkaisu olisi vahvistaa rauhanpolitiikkaa
Itämeren alueella. Itämerellä ei ole
ulkopuolista uhkaa, ei vihamielisiä valtioita, ei terrorismia
eikä merirosvousta. Keskinäisellä luottamuksella
ja selkeällä sitoutumisella rauhanomaiseen yhteistyöhön
voidaan sotilasmenojen säästölinja ulottaa kaikkien
Itämeren maiden hyödyksi. Tähän
tarvitaan lisää alueen valtioiden vuoropuhelua.
Pentti Oinonen /ps:
Arvoisa puhemies! Muutama viikko sitten tuli tietoon, että Venäjän puolella
oleva tehdas saastuttaa päästöillään
ja jätteillään surutta Itämerta.
Ministeri Niinistö lupasi heti tuoreeltaan apua tehtaan
päästöjen kuriin saattamiseksi. Mielenkiinnolla
kuuntelisin, mitä tämä apu on, onko se
kymmeniä miljoonia euroja rahaa vai asiantuntija-apua.
Kun päinvastoin oman maan kansalaisia rangaistaan erilaisilla
päästö- ja jätemaksuilla, mutta
ulkomaille näyttää riittävän
rahaa, niin eikö teidän mielestänne,
ja ainakin tavallisen suomalaisen mielestä, tämän
pitäisi olla toisin päin, että se, joka saastuttaa,
esimerkiksi tässä tapauksessa Venäjä, se
maksaa? Suomi ei ole menossa sinne etunenässä eurojaan
tuhlaamaan.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet tänään
laajapohjaisesta yhteistyöstä Itämeren
alueella ja syvenevästä integraatiosta, hyvä niin.
Haluaisin puhua tärkeästä asiasta elikkä Itämeren
alueen energiahuoltovarmuudesta, johon tulisi myös mielestäni
kiinnittää erityistä huomiota, varsinkin
kun Itämeri on ravinnekuormitettu meri ja käyttöön
liittyy monia muita riskejä.
Elikkä biomassan hyödyntämiseen perustuva hajautettu
energiatuotanto ja muu uusiutuva energia tuo tarvittavaa huoltovarmuutta
Itämeren maihin ja samalla vähentää esimerkiksi öljykuljetuksia
Itämerellä. Eikä meidän myöskään tule
tuudittautua tuontiöljyn varaan eikä liikaa suunnitella
tulevaisuuttamme ja talouttamme siihen.
Energiahuoltovarmuuteen tulisi siis kiinnittää mielestäni
integroidusti Itämeren alueella huomiota, ja haluan kannustaa
pyrkimyksiä, kuten täällä raportissa
on kirjoitettu, uusiutuvan energian käyttöön
ja vihreän teknologian kehittämiseen.
Timo Kalli /kesk:
Arvoisa puhemies! Vesien kunnostaminen edellyttää ennalta
ehkäiseviä toimia, jotka ovat hyvin tärkeitä.
Sen lisäksi tietenkin tarvitaan niitä toimia,
jotka tutkimuksella on pystytty osoittamaan, että niillä pystytään
vaikuttamaan sekä Itämeren että myöskin
sisävesien tilanteeseen.
Ministeri Niinistö totesi poistokalastuksen. Viime
vaalikaudella me saimme aikaan eduskunnan päätöksellä poistokalastuksen
mahdollisuuden muutamaan sisäveteen, ja tulokset ovat olleet
hyvin rohkaisevia. Tämän vuoden talousarviossa
eduskunta hyväksyi, että Itämeren poistokalastuksesta
olisi mahdollisuus osoittaa myöskin näiden sisävesien
pitkään jatkuneen poistokalastuksen jatkamiseen,
koska siellä yrittäjät olivat tehneet
investointeja ja sitoutuneet tähän toimintaan.
Nyt kuitenkin tämän vuoden aikana on käynyt
ilmi, että täytäntöönpanossa
tämä asia ei ole edennyt sillä tavalla
kuin aikanaan eduskunta edellytti. Kysynkin: miksi tämä poistokalastusasia
sisävesillä takkuaa?
Eeva Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Me suomalaiset olemme näkemykseni
mukaan ottaneet nämä Itämeren asiat jo
vakavasti. Itse maatalouspuolen haja-asutusalueella asuvana ihmisenä olen
saanut osallistua jo moneen Itämerta koskevaan asiaan.
Maatalous on meillä Suomessa ottanut Itämeren
suojelun tosissaan. 15 vuoden aikana on tapahtunut suuri muutos,
ja tulokset näkyvät jo valumavesistöissä.
Maanviljelijällä ei kerta kaikkiaan ole varaa
laittaa lantaa veden vietäväksi. Me haja-asutusalueitten
asujat olemme joutuneet miettimään omaa jätevesien
käsittelyä paljon. Uskonkin, että meidän
haja-asutusalueittemme maankäyttäjien rooli on
ollut jo suuri. Jatkamme tietenkin työtämme ja
vastuumme hoitamista, mutta nyt tulee meidän uskaltaa nakata
vastuuta jo enemmän muillekin.
Suomen tulee osallistua Itämeren ravinnekuormitusten
vähentämiseen muissa Itämeren maissa.
Erityisen tärkeää olisi Venäjän
riittävä sitouttaminen ravinnekuormitusten vähentämiseksi,
mutta tosin kyllä meillä töitä täällä Suomessakin
riittää.
Yksi asia, kuten tässä on jo tullut moneen
kertaan esille, jossa Suomen rooli olisi merkittävä, on
lohi. Suomen ja Ruotsin rajalla on Itämeren luonnonlohen
poikasten kaikkein suurin tuottaja, eli Tornionjoki. Meillä olisi
mahdollisuus turvata riittävä poikas- eli smolttituotanto,
jos me päättäjät vain haluamme.
Eli teoiksi nämä puheet. Lisäksi iso
teko Itämeren lohikannalle olisi, jos Kemijoen lohiportaat
saataisiin vihdoinkin rakennettua.
Lopuksi: kannatan lisäksi Tiilikaisen tekemää esitystä Itämeren
alueen öljynsuojarahaston perustamisesta.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Seuraavaksi ulkoministeri Tuomioja, puheenvuoro paikalta.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Arvoisa puhemies! Tämä Itämeren
maiden neuvosto perustettiin 20 vuotta sitten, ja pidimme juuri tämän
merkeissä tietynlaisen juhlakokouksen. Täytyy
todeta, että Itämeren alue on ehkä se,
jossa kaikista voimakkaimmin ja selvimmin näkyy se muutos,
mikä 20 vuodessa on tapahtunut, ja se muutos on voittopuolisesti
myönteistä, mutta on tietysti erityisesti itse
Itämeren tilan osalta, ja monissa muissakin asioissa, paljon
tehtävää.
Itämeri on tietysti alueeltaan niitä kohteita, joissa
niin sanottuun laajaan turvallisuuteen kohdistuvat haasteet ovat
selvemmin esillä. Ne koskevat ympäristöä,
ne koskevat rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta,
ne koskevat ydinturvallisuutta jne., mutta vastaavasti meillä ei
enää ole samanlaiseen perinteiseen sotilaalliseen
turvallisuuteen liittyviä uhkia, ja täytyy sanoa,
että en myöskään näe,
että tällaiset olisivat millään tavoin
lisääntymässä. Mutta tärkeätä on,
että tätä yhteistyötä jatketaan.
On ollut paljon kysymyksiä siitä, onko meillä liian
paljon erilaisia järjestöjä ja kokouksia.
Itse en ole kokenut sitä varsinaisesti ongelmana. Esimerkiksi
Itämeren maiden neuvoston yksi vahvuus on juuri se, että meidän
kokouksissamme ovat myöskin alueiden edustajat mukana,
ja tätä pidän tärkeänä.
Ei ole kysymys vain hallitusten välisestä yhteistyöstä,
vaan siitä, että alueet ja muut toimijat, kansalaisyhteiskunta,
elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt,
kaikki ovat tässä yhteistyössä mukana
mukaan lukien yliopistot ja muut tällaiset verkostot. Oma
näkemykseni on, että tätä Itämeren
maiden yhteistyötä täytyy edelleenkin
pystyä jatkamaan ja vahvistamaan.
Yksi haaste on todellakin se, mitenkä pohjoisen ulottuvuuden
käy. Se on ollut menestystarina. Minusta Suomi voi olla
hyvin tyytyväinen siitä, mitä olemme
aikaansaaneet, mutta juuri nyt on tärkeätä,
että turvaamme pohjoisen ulottuvuuden rahoituksen, ja se
on meidän keskeisiä kysymyksiämme nyt,
kun EU:ssa päätetään ja valmistellaan
seuraavan rahoituskauden rahoitusta. Me olemme tehneet komissiolle
omat ehdotuksemme, ja me toivomme, että tämä tulee
jatkoneuvotteluissa otetuksi huomioon, koska voimme vedota konkreettisesti
hyviin tuloksiin, mutta myös keskeneräiseen työhön.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Tässä on tullut tärkeitä asioita
esille siitä, kuinka Itämeri-yhteistyötä pitää koordinoida
paremmin. Haluaisin korostaa sitä, että jokaisella
toimijalla on roolinsa, jos kaikki tiedostavat, mikä meidän
paikkamme on tässä kokonaisuudessa. Ja niin kuin
ministeri Tuomioja toi esille, Itämeren maiden yhteistyöllä neuvoston kautta — siinä
ovat
alueet ja eri tahot mukana — on oma roolinsa, mutta suojelupuolella
minun mielestäni on tärkeätä nostaa
Itämeren suojelukomissio siksi yhdeksi toimijaksi, joka
määrittelee ne kattotavoitteet, ja sitten muut,
eri toimijat, pyrkivät toimeenpanemaan niitä mahdollisimman
tehokkaasti.
Olen pyrkinyt yhteistyössä Ruotsin ympäristöministerin
kanssa siihen, että me saisimme sitä sitovuusastetta
Itämeren suojelukomission suosituksissa nostettua tavalla
tai toisella, ja tätä keskustelua olen käynyt
Venäjän, Baltian maiden ja Puolan kollegojen kanssa.
Se on se keino, millä varmistetaan, että siellä on
hyviä suosituksia — jos ne toimeenpannaan hyvin,
niin Itämeren hyvä tila on saavutettavissa.
Itämeren pohjassa on tällä hetkellä Euroopan suurin
aavikko, ja se hapeton tila on hyvin laaja. Tämä Itämeren
ekologinen tila on niin huono, että tarvitaan erilaisia
toimia.
Mitä tulee sitten siihen, mitä tehdään
Suomessa ja mitä kansainvälisesti, edustaja Oinonen, nämä eivät
ole ristiriidassa keskenään. Meidän ei kannata
olla yhtään vähemmän kunnollisia,
rehtejä, vastuuntuntoisia suomalaisia kansalaisia, jotka
pitävät huolta omasta ympäristöstään,
vain sen takia, että muillakin on ongelmia. Meidän kannattaa
hoitaa oma kotipesä hyvin. Se on meille myös taloudellisesti
järkevää, niin kuin maatalouden ravinnekuormituksesta
on tullut esille. Fosforia ei kannata hukata mereen. Mutta se on myös
tärkeää sen takia, että yli
80 prosenttia meidän lähirannikkovesiemme päästöistä ovat
meidän omiamme. Eli meidän virkistyskäyttöön käytettävään
vesialaamme me voimme vaikuttaa itse eniten.
Merenhoitosuunnitelmilla pyritään EU:n merenhoitostrategioiden
toteuttamiseen, ja me olemme laatimassa koko meidän meripinta-alamme
kattavaa merenhoitosuunnitelmaa, jossa täsmennetään
kaikkia näitä keinoja — niin kuin aikaisemmin
puheenvuorossani toin esille — jotka ovat jo nyt käytössä,
niin että Itämeren hyvä tila olisi oikeasti
saavutettavissa, mahdollisesti jopa vuoteen 2020 mennessä,
mutta viimeistään vuoteen 2027 mennessä.
Mutta urakka on iso, ja meidän pitää tiedostaa,
että tämän pitää mennä kaikkien
ministeriöiden läpi, ja sitten naapurimaiden kanssa
pitää kaikilla poliittisilla tasoilla käydä keskusteluja
siitä, miten ne vähentävät päästöjään.
Mitä tulee Lugajoen päästöihin,
on selvää, että Venäjän
viranomaiset ja Venäjän yhtiöt vastaavat
aina ensisijaisesti rahoituksesta, kun siellä tehdään
toimia, mutta on myös osoitettu, että Suomen lähialueyhteistyössä ympäristötoimiin
laitetut
rahat ovat kaikkein kustannustehokkaimpia rahoja, joilla myös
suomalaisten vesistöt paranevat, elikkä se on
hyvin tehokkaasti käytetty raha meidän kansalaistemme
oman edun kannalta ja siinä edistetään
suomalaista vesitehokkuuteen liittyvää yritysosaamista
myös Venäjällä, eli sieltä tulee
myös taloudellista hyötyä.
Minä en näe, että talous ja ympäristö ja
vastuullinen käyttäytyminen ovat mitenkään
ristiriidassa, kun puhutaan Itämeren suojelusta ja siitä, millä keinoilla
me voimme painostaa ja kannustaa venäläisiä kantamaan
oman vastuunsa. Mutta se on selvä, että jokaisella
maalla on päävastuu omista asioistaan, ja me esitämme
ratkaisuja, miten ne voivat kantaa sen vastuunsa, ja sitten me hoidamme
omat asiamme kunnolla.
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pyytäisin ministeri Niinistöä vastaamaan
selvällä suomen kielellä, ollaanko sinne
minkä verran laittamassa rahaa. Koska minä tuosta
teidän puheenvuorostanne sain sen käsityksen,
että sinne ollaan viemässä, niin kyllä minä haluaisin
tietää sen summan noin suunnilleen, paljonko se
on.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mukavaa olla joskus ministerien kanssa samaa
mieltä. Ulkoministeri Tuomioja korosti pohjoisen ulottuvuuden
merkitystä, ja sitä onkin syytä pitää esillä,
koska se pätee paitsi Itämeri-yhteistyössä myös
merkitykseltään kasvavassa arktisessa yhteistyössä ja
yhdistää näitä kahta politiikan
lohkoa. Myös ministeri Niinistö totesi, että Helcomin
työ on nostettava korkeimmalle jakkaralle tässä Itämeren
ympäristönsuojelussa, ja näin esimerkiksi
Itämeri-parlamentaarikot ovat omissa päätöslauselmissaan tehneet:
aina on vedottu Helcomin suositusten toimeenpanoon.
Mutta valitettavasti myös muutama kysymys ansaitsee
vastauksen. Edustaja Kalli nosti esille nämä poistokalastuksen
rajat, edustaja Maijala kysyi Kemijoen kalaportaista, ja itse heitin
pallon tästä öljynsuojarahastosta Itämeren
alueelle. Toivon myös näihin kommentteja.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Mitä tulee tähän
Lugajoen konkreettiseen tapaukseen, me emme ole maksamassa siitä operaatiosta
Suomen valtion puolelta yhtään mitään.
Se, miten suomalaiset ovat siinä osallisia, on se, että Suomen
ympäristökeskuksen tutkijat ovat alun perinkin,
osana sitä EU:n rahoittamaa hanketta, tutkineet niitä päästöjä,
ja onkin tärkeätä, että ensin kerätään
tiedot, jolloin voidaan edellyttää tehokkaita
toimia. Nyt niitä tietoja on kerätty, ja jatkossa
niitä täsmennetään tämän
saman, EU:n rahoittaman hankkeen puitteissa. Ja kun täsmentyy,
mikä on se tarkka päästölähde,
niin yhtiö on itse luvannut, että he kyllä laittavat
asiansa kuntoon, kun selviää, että he
ovat todellakin siitä vastuussa. Mutta se, mitä me
voimme tarjota — vaikka John Nurmisen Säätiön
kautta — on juuri näitä ratkaisukeinoja
ja osaamista, mutta ihan puhtaasti yhteistyön puitteissa,
ei rahoituksen kautta, ja tämä on hyvin fiksu
tapa edistää Itämeren suojelua.
Mitä tulee sitten edustaja Tiilikaisen esille nostamiin
kysymyksiin, niistä minun vastuulleni kuuluu tämä öljynsuoja,
ja on totta, että öljyturvallisuudessa Suomi ja
Ruotsi ovat maailman johtavia maita. Meidänkään
valmiutemme ei kata hyvin suuren tankkerin öljyonnettomuutta Suomenlahdellakaan —
vaikka
meidän yhteinen pyrkimyksemme kansainvälisesti
on saada valmius kolmessa päivässä 30 000
tonnin puhdistusoperaatioon Suomenlahdella, nämä tankkerit ovat
niin suuria, että jos tapahtuu mittava onnettomuus, ollaan
kyllä kapasiteetin äärirajoilla. Suomen
omaan kapasiteettiin tarvitaan yksi laiva lisää, öljyntorjuntapuomeja
pitää hankkia säännöllisesti
lisää, ja sitten me käymme keskustelua
siitä, miten muut maat voivat kantaa isomman osan vastuusta.
Pidän aloitetta kansainvälisestä öljynsuojarahastosta
hyvänä ja kannatettavana. Lupaan sitä keskusteluissa
edistää. Sen lisäksi me Venäjän
ja Viron kanssa tiivistämme yhteistyötä erityisesti vuonna
2014, kun on sovittu, että se on Suomenlahden teemavuosi
näiden kolmen valtion välillä, jolloin
myös öljyntorjuntaan liittyvää valmiustyötä tehdään
normaaliakin enemmän. Mutta edelleen on olemassa valmius
yhteistyöhön normaalilla tasolla, jos jotain tapahtuu.
Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Otin aikaisemmin käyttämässäni
puheenvuorossani esille tämän kysymyksen siitä,
minkälaisia valmisteluja Suomessa tehdään
tällä hetkellä näiden EU:n maataloustoimien
osalta. Sieltähän tulee ennen pitkää rahaa,
ja sitä tulee jaettavaksi ympäristöpainotteisesti.
Kysyn: minkälaisia valmisteluja meillä on tehty,
koska tämä on ihan ydinkysymyksiä, millä tavalla
se raha jaetaan ja mitä valmisteluja meillä on
tekeillä?
Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman! På Helcoms senaste möte
i början av mars diskuterades Kingisepp. Jag hade en möjlighet
att delta i det här mötet och där deltog
också representanter för själva fabriken.
Tässä kokouksessa maaliskuun alussa päätettiin,
että järjestetään seuraava kokous,
jossa asiaa käsitellään, maaliskuun 13.
päivänä — siis viikko sitten — Venäjällä.
Onko saatu uutta tietoa siitä, mikä tämä päästölähde
on ja missä vaiheessa päästään
tekemään jotain sille, että nämä päästöt
loppuisivat?
Kalle Jokinen /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Niinistö tuossa
puheenvuorossaan sanoi, että toimenpiteiden Itämeren
tilan parantamiseksi pitää olla tehokkaita ja
nopeita, ja sen takia tuota yhteistyötä pitää tiivistää.
Olen täysin samaa mieltä, että tehoa ja
nopeutta ja varsinkin kustannustehokkuutta tarvitaan näihin
toimenpiteisiin. Tällä hetkellä esimerkiksi
tuo rikkidirektiivi, joka tätä Itämeren
alueen kilpailukykyä uhkaa, ei ole kustannustehokas ympäristönsuojelukeino.
Valiokuntakuulemisessa VTT:n ja Ilmatieteen laitoksen edustajat
kertoivat, että noita rikkipäästöjä ei
tällä hetkellä pystytä edes
mittaamaan näillä mittalaitteilla siellä merialueilla.
Ja kuitenkin tämä tulee aiheuttamaan Suomen kilpailukyvylle
erittäin suuren rasitteen tässä taloustilanteessa.
Mitä ovat sitten nuo kustannustehokkaat toimenpiteet, joilla
nopeasti saadaan Itämeren tilaa parannettua? Tähän
rikkiasiaan pitäisi kyllä löytää joku
viivästys ja sellainen lykkäys, että päästään eteenpäin
tässä.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa herra puhemies! Muutama huomio tähän
keskusteluun.
Ensinnäkin maatalouden ympäristötuesta
ja sen vaikutuksista: viimeisimmän vaikuttavuuden seurantatutkimuksen
mukaan typpitase on alentunut 36 prosenttia, fosforitase 64 prosenttia.
Se on hyvä suunta, sillä on selviä vaikutuksia.
Uutta ohjelmaa valmistellaan, ja totta kai pyritään
tekemään tulevasta ohjelmasta vielä parempi.
Ohjelman valmistelua vaikeuttaa se, että kukaan ei tiedä,
kuinka paljon tähän on rahaa käytössä,
koska EU:n komission esityksessä maatalouspolitiikan uudistamiseksi
ei ole esitetty vielä edes minkäänlaista
pohjalukua, miten näitä maatalouden tai maaseudun
kehittämisrahoja jaetaan jäsenmaitten kesken.
Vasta sen jälkeen voidaan arvioida, kuinka paljon voidaan käyttää ympäristöohjelmaan,
kuinka paljon luonnonhaittakorvauksiin ja kuinka paljon muuhun maaseudun
kehittämiseen. Se vaikeuttaa.
Itse maatalousuudistuksessa on tämä viherryttäminen
menossa. Me olemme sanoneet, että me suhtaudumme siihen
erittäin positiivisesti ja myönteisesti. Ongelma
on se, että tällä hetkellä se
komission esitys ei ole hyvä ympäristön,
byrokratian eikä käytännön viljelyn
kannalta. Eli pitää löytää parempi
tapa toteuttaa sitä viherryttämistä.
Yhteistyötä tehdään Itämeren
alueen ministereitten kesken tiiviisti. Meillä on aina
ennen maatalousneuvostoa niin sanottu 3+3+1-kokous, jossa
ovat Pohjoismaat, Baltian maat ja Puola ja jossa käydään
asioita läpi, myös ministeritasolla — ei
nyt ihan joka kokousta ennen, mutta melkein. Kokouksen alussa käydään
läpi kokouksen asioita, mutta voidaan keskustella myös
muista asioista.
Kala-asioista kysyivät edustaja Kalli ja Tiilikainen.
Minun käsitykseni on kyllä se, että poistokalastukseen
oli rahaa, ja nyt tämä oli kyllä uusi
tieto, jos siinä nyt jotain ongelmia on. Elikkä nyt
sitten selvitetään tällä viikolla,
mistä mahdollisesti kiikastaa, koska se on erittäin
tehokas keino poistaa fosforia, ja sitä halutaan jatkaa.
Liittyen sitten näihin luonnonlohikantoihin ja muihin:
muutama viikko sitten valtioneuvosto hyväksyi kalatiestrategian
ja siellä on myös se, millä tavalla niitä rakennetaan.
En nyt muista missä jamassa tai missä vaiheessa
on sitten mahdollisesti Kemijoki. Täytyy tarkistaa se.
Lohen hoitosuunnitelma on tällä hetkellä EU:n
käsittelyssä, jossa katsotaan, millä tavalla
voidaan parantaa lohiasioita. Myös paraikaa käydään
eduskunnan kanssa erittäin aktiivista keskustelua, mitkä olisivat
ne sentyyppiset toimenpiteet, joilla voidaan lohiasioita parantaa
ja jotka olisivat kaikkien mahdollisten osapuolten hyväksyttävissä.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Näistä kustannustehokkaista
toimista: laivaliikenteessähän, jos ajatellaan
laajemmin, on ollut aika vähän päästörajoitustoimia
verrattuna maanpäälliseen liikenteeseen, ja on
selvää ja on ollut alan tiedossa, että laivaliikenne
tulee lähivuosikymmeninä päästövähennysten
piiriin. Kyllä rikkidirektiivi on siinä mielessä tärkeä hanke,
että Suomikin pitää sitä yleisesti
kannatettavana, koska on arvioitu, että se vähentää 60
prosenttia Suomeenkin tulevista happosateista. Vuoteen 2020 mennessä laivaliikenne
aiheuttaa yli puolet maailman rikkipäästöistä,
jos alaa ei saada sääntelyn piiriin. Nyt se, mitä hallitus
pyrkii varmistamaan, on se, että se siirtymä olisi
mahdollisimman kustannustehokas, uusi teknologia olisi käyttöön
otettavissa nopeasti ja että matalarikkistä polttoainetta
on saatavissa. Tähän liittyen käydään
keskusteluja myös Suomen osalta siitä erillisestä siirtymäajasta,
ja valmista pitäisi tulla kevään kuluessa.
Mutta siis yleisesti ottaen voi sanoa, että me pyrimme
löytämään erilaisia keinoja
siihen, että kun puhutaan Itämeren kuormituksesta,
niin maataloudella on edelleen suurin osuus koko Itämeren
kuormituksesta. Siellä tehostetut toimet ovat tärkeitä myös
siinä, että Baltian maiden ja Puolan päästöt
saadaan pidettyä laskusuunnassa, ettei kemikalisaatio siellä lisäänny.
Venäjän osalta toimet kanaloiden, tämän
Lugajoen päästölähteen ja yleisesti
entisten Itä-Euroopan maiden osalta jätevedenpuhdistamojen
suhteen ovat edelleenkin se tehokkain keino.
Minä näen, että meillä on
hyviä toimijoita Suomessa siihen, että valtio
toimii omilla yhteyksillään poliittisella tasolla,
sitten on järjestöjä ja sitten on näitä John
Nurmisen Säätiön kaltaisia rahoittajia,
jotka juuri etsivät niitä kustannustehokkaimpia
toimia, ja sitten on Baltic Sea Action Groupin kaltaisia toimijoita,
jotka etsivät semmoisia vahvoja poliittisia sitoumuksia
eri mailta, jotka ovat tärkeitä, koska eri maat
näkevät, että he saavat myös
imagollista hyötyä siitä, että kaikki
pidetään yhdessä Itämerestä huolta. Minä näen,
että on tärkeää, että Venäjällä presidentti
Putin on itse sitoutunut Itämeren suojeluun, koska mitä korkeammalla
poliittisella tasolla sitoutuminen Venäjällä on,
sitä enemmän se johtaa siihen, että tulokset
ovat sitten paljon parempia kuin jos sitoutuminen sieltä ylhäältä on puutteellista.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun meillä tiede tekee tutkimustyötä ja
tiede tekee suosituksia — jos tässä nyt
pysytään sen verran tässä lohiasiassa vielä — niin
meillä on tämä ICES:n suosituksessa ollut
2010, että pyydetään 133 000
kalaa. Poliittinen päätös oli pyytää 294 000
kalaa. 2011 suositus oli 120 000 kalaa ja poliittinen päätös
oli 250 000 kalaa. 2012 suositus on 54 000 kalaa
ja poliittinen päätös on 122 000
kalaa. Kyllähän tämä niin kuin
osoittaa sen ristiriidan, joka tässä nyt on, että jos
me pyydämme nuo pyyntimäärät, jotka
sinne on annettu, niin meillä ei luonnonlohikantaa käytännössä enää ole.
Emmehän me nyt voi päästää tilannetta
sellaiseksi, että me menemme kohti sellaista tilannetta,
että me tuhoamme tietoisilla päätöksillä,
huolimatta tieteen varotuksista, jonkin näinkin arvokkaan
asian. Siitä syystä minä sanoin, että pitäisi
tehdä symbolinen teko konkreettisesti, ja minä toivon,
että ministeri Koskinen vie sitä asiaa todella
voimakkaasti eteenpäin.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Oliko tähän lohiasiaan edustaja Tiilikaisen
puheenvuoro?
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Loheen ja itse asiassa hieman myös
silakkaan. Lohta yritetään kalastaa, vaikka sitä ei
löydy. Silakkaa Itämeressä on vaikka
enemmänkin kalastettavaksi, mutta sitten sekä lohen
että silakan ravintokäyttöä saattaa
rajoittaa kalojen dioksiinipitoisuus. Kun ei nyt kaikkia direktiivejä ehdi
seurata ihan päiväkohtaisesti, olisin kysynyt
maa- ja metsätalousministeriltä, mikä on
nyt tilanne tässä dioksiinidirektiivin kohdalla:
onko uhka väistynyt, että EU:n dioksiinisäädökset
rajoittavat Itämeren silakan ravintokäyttöä,
vai onko tälle poikkeukselle saatu jo riittävä jatko,
kuten luonnonvarainneuvosto vaati viimeisinä töinään?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Oliko edustaja Orvolla kalastuskiintiöihin? — Olkaa
hyvä.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä. — Halusin antaa kiitoksen
siitä, että kalatiestrategia käsiteltiin
näin nopeastikin hallituksen aloittamisen jälkeen, koska
se kirjattiin hallitusohjelmaan ja se on kuitenkin pitkällä aikavälillä se
merkittävä tapa, jolla me pystymme turvaamaan
luonnonlohi- ja vaelluskalakannat. Toinen kysymys on sitten se, että meidän
on ilman muuta päästävä Itämeren altaassa
kestäviin saalistusmääriin. Ne ovat aivan
ylimitoitettuja, ja siinä tarvitaan sekä oikeita poliittisia
päätöksiä, ei siis kompromisseja
vaan oikeita päätöksiä, ja toisaalta
sitä, että me kovin keinoin pistämme
ennen kaikkea Puolan liikakalastuksen, ryöstökalastuksen
kuriin.
Sitten jos tämä päätyy siihen,
että meillä on lohta Itämeressä,
niin sitä riittää myöskin kalastajille
merialueella, mutta sitä on riitettävä myöskin
kalastajille — itsekin perhomiehenä tiedän, mistä on
kysymys — myöskin jokiin, eikä pelkästään
kalastajille vaan myöskin sitä varten, että ne
kalat myöskin voivat lisääntyä joissa,
jotta tämä kanta kasvaa, elää luonnonvaraisena
ja hyödyttää sekä luontoa että matkailua.
Erityisesti tämä on Pohjois-Suomelle tärkeä asia,
mutta jos me saamme kalatiestrategian mukaisesti vesitiet kuntoon,
niin meillä on myöskin mahdollisuus elvyttää Etelä-Suomen
jokien kalakantoja ja saada siten tehtyä suuri palvelus
luonnolle.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Oliko edustaja Gestrinillä tähän
kalastuskiintiöihin?
Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman! Beträffande laxproblematiken
vill jag säga en sak.
Ongelma lohen osalta, suurin ongelma, on salakalastus Etelä-Itämerellä,
ja se pitää kuitenkin sanoa ääneen
myös tässä salissa, kun annetaan ymmärtää jotain
muuta. Ja sillä symbolisella toimenpiteellä, mitä uskon,
että edustaja Korhonen tässä esitti,
ei ole mitään merkitystä Itämeren
lohen pelastamiseksi, jos ymmärsin oikein, mitä edustaja
Korhonen esitti. Kysyisin tässä ministeri Koskiselta,
miltä tämä salakalastus Etelä-Itämerellä näyttää ja
mitä sille ollaan hallituksen puolelta tekemässä.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Puhutaan hetken aikaa näistä kalastuskiintiöistä.
Oliko edustaja Rundgrenilla tähän aiheeseen? — Olkaa
hyvä.
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä lohikysymyksessä on
tehtävä radikaaleja ratkaisuja. Ruotsihan on tehnyt
jo: se on päättänyt lopettaa tämän
niin sanotun sekakantakalastuksen Itämerellä ja
näyttänyt suuntaviivaa myös Suomelle. Tähän
on pyrittävä. Nimittäin tämä sekakantakalastushan
tässä on erittäin paha, kun se samalla kertaa
kohdistuu juuri niiden heikkojen lohijokien kantoihin. Suomessahan
esimerkiksi Simojoki, joka on erittäin hyvä lohijoki,
on juuri tällä tavalla tuhottu. Suomen tässä on
otettava vastuu ja sovellettava, lähdettävä voimakkaasti
ajamaan tätä YK:n merioikeusyleissopimuksen periaatetta,
joka siirtää vastuun näille kutuvaltioille,
kuten Suomi. Siihen liittyy juuri tämä näkemys
siitä, että lohi ei ole merien kala siinä mielessä,
ettei sitä merellä voida vapaasti kalastaa, vaan
se on nimenomaan jokien, ja se kalastus on kohdistettava jokiin
ja jokisuihin. Ruotsi on tehnyt tämän linjauksen,
ja Suomen on lähdettävä tälle tielle.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Edustaja Autolla oli myös kalastuskiintiöihin — olkaa
hyvä.
Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä on käytetty
erinomaisen hyviä puheenvuoroja tästä lohikysymyksestä,
ja todella tietysti toivon ja kannustan ministeriä sitten
ottamaan tästä onkeensa, kun käytännössä yhtenäinen
eduskunta antaa evästystä Suomen lohipolitiikan
parantamiseksi.
Kuten tässä on aiemmin todettu, niin kansainvälinen
merioikeusyleissopimus on sekä Euroopassa että Suomessa
voimassa olevaa lainsäädäntöä ja
sen mukaan lohi on jokien luonnonvara. Ja kun tiedämme,
että lohi ei ole yksi laji, jota tuolla meressä voisi
kalastaa, vaan se koostuu jokaisen joen yksilöllisestä kannasta,
niin silloin se ainoa kestävä tapa kalastusta
suorittaa on tehdä se jokikohtaisesti. Tämän
tyyppiseen kalastukseen Suomessakin tulee siirtyä, jotta
toiminta on kestävän kehityksen mukaista ja siten
myös merikalastajien arvokkaan ammatin arvostus saadaan Suomessa
turvattua niin, että he voivat tuoda meille sitten siikaa,
ahventa, muuta hyvää lähikalaa, jota
varmasti tuonne kalatiskeihin enemmän kaivataan.
Edustaja Gestrinille sanoisin, että se suurin ongelma
lohipolitiikassa on se, että riittävää määrää lohia
ei nouse kutemaan ja jatkamaan sitä kautta sitä omaa
sukuaan.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Oliko edustaja Vehkaperällä tähän
keskusteluun? Olkaa hyvä.
Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mitä tulee Itämeren kalastuspolitiikkaan,
niin juuri tämä luonnonlohen määrän
elvyttäminen on tärkeää. Siitä lienemme kaikki
samaa mieltä. Ministeri Koskinen on niissä pöydissä,
joissa saalismääriin ja juuri tähän Puolan
tilanteeseen voidaan puuttua ja toivottavasti siihen salakalastukseen
puututaankin. Rajoituksia me teemme kansallisesti, aikarajoituksia
ja muita olemme tehneet lohen pyynnin osalta, ja valvontaakin pitää ja
tuleekin tehostaa.
Mutta olen kuitenkin huolissani ilmeisesti ainoana edustajana
ammattikalastajien tulevaisuudesta. Mitä te, ministeri
Koskinen, olette valmis tämän paineen edessä tekemään
kotimaisen ammattikalastuksen eteen?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ja tähän keskusteluun vielä edustaja
Korhonen ja sitten ministeri Koskisen vastaus ja ministeri Niinistön
myös.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin sanoin, niin minusta tämä asia
on kuitenkin sen mittaluokan asia, että me voimme symbolisesti
tehdä omia päätöksiä,
joilla me näytämme muille esimerkkiä.
Sitä minä sillä tarkoitin. Meidän
on helppo tietenkin sanoa, että Puolan ryöstökalastus
tai salakalastus tai mikä tahansa pitää saada kuriin.
Niinhän se pitää saada. Ei kellään
ole oikeutta ottaa sieltä enempää kuin
on määritelty. Mutta kun meillä tiede
tuottaa tiettyjä lukuarvoja, joiden pohjalta pystytään
tekemään selviä johtopäätöksiä,
jotka johtavat ihan rationaalisesti johonkin ja tässä tapauksessa
siihen määrään, joka luonnonlohista
nousee takaisin ylös jokiin kutemaan, niin silloin minusta
niitä päätöksiä pitää kunnioittaa,
mitä tiede meille tuottaa, ja mennä niiden mukaan.
Mutta minä olen samaa mieltä, että ei
mitään ammattiryhmää pidä syrjiä ja
ammattikalastuksesta pitää huolehtia. Mutta jos
ei sitä luonnonlohta ole, niin ei ole niitä ammattikalastajia
eikä ole niitä harrastekalastajia eikä ole
mitään muutakaan kalastettavaa sen jälkeen.
Siitä syystä tämä on iso asia.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Arvoisa herra puhemies! Päästiin ilmeisesti
perimmäisten kysymysten äärelle Itämeri-politiikassa
pikkuhiljaa, se on hyvä asia.
Muutama huomio, kun veikkaan, että tämä lohiasia
ei tässä tänäänkään
vielä ratkea — ei ole ratkennut viimeiseen 20
vuoteen, vaikka kuinka monta kymmentä vuotta se on ollut
tapetilla, mutta yritämme parhaamme mukaan mennä eteenpäin.
Olen samaa mieltä siitä, kun on sanottu, että tämä on
isompi kokonaisuus, jossa pitää huomioida kaikki
tahot sillä tavalla, että lohia olisi mahdollisimman
paljon, ja siihen se yhteneväisyys varmaan sitten loppuukin.
Sen jälkeen on erilaisia esityksiä, mitä pitäisi
tehdä, mutta meillä on kyllä ministeriössä vakaa
aikomus pyrkiä siihen, että niitä kaikille
riittäisi ja vähän enemmänkin.
Mitä tulee ICESin suosituksiin niissä viimeisimmissä luvuissa,
joita edustaja Korhonenkin täällä luetteli,
niin oli täysin unohdettu Puolan yli 70 000 lohen
laiton kalastus. Se pitää huomioida siinä,
että 122 000 oli suositus, 70 000 oli
laitonta ja 54 000 on jäljellä, minkä mukaan
mennään. Minä olen tavannut kalastuskomissaaria
muutamaan otteeseen ja hänen kanssaan aina keskustellut
siitä laittomasta pyynnistä. Tiedän,
että komissio on aloittanut tarkkailut Puolassa ja tehnyt myös
yllätystarkastuksia. Raporttia ei ole vielä nähty
siitä. Se on kai salainen, mutta varmaan kuitenkin saadaan
kaivettua esille, mikä se lopputulos on ollut, mutta joka
tapauksessa siellä laiton kalastus rehottaa, ja se on huono
asia, ja EU-säädösten mukaan, jos joku
tekee laitonta, sitä pitäisi sanktioida, ja viimeisimmässä päätöksessä sanktiot
kohdistuisivat myös kaikkiin muihin maihin, ja se ei ollut
oikein. Sen takia me äänestimme siitä silloin
aikanaan tyhjää. Olikohan tässä nyt
sitten suunnilleen se, mikä oli tässä.
Sitten toinen asia on tämmöinen juridinen
asia siitä, mikä on kansainvälisen meriyleisoikeussopimuksen
rooli suhteessa EU:n liittymissopimukseen, kun liityttäessä on
päätetty siitä, että kalastusasioita
hoidetaan yhdessä EU:ssa ja sen mukaan mennään
ja niissä pöydissä sitten neuvotellaan.
Jos joku väittää, että kansainvälinen
meriyleisoikeussopimus kävelee yli meidän EU-liittymissopimuksemme,
niin ihan mielenkiinnolla kyllä sitä faktaa sitten
otan eteen.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Meillä ympäristöministeriön
alainen Ympäristökeskus ja ministeriö muutenkin
tekevät paljon myös kalakannan kestävyyteen
ja ekologiseen tilaan liittyvää tutkimusta, koska
se on myös tutkittu asia, että mitä enemmän
meillä on petokalakantaa Itämeressä,
sitä parempi on ekologinen tasapaino, koska silloin meillä on
enemmän myös eläinplanktonia ja se syö sitten
kasviplanktonia, joka ehkäisee rehevöitymistä.
Se, että Itämeressä on paljon pientä kalaa
ja vähän isoa kalaa, on iso ongelma ekologisen
tilan kannalta. Olemme osaltamme halunneet koko ajan korostaa sitä,
että tieteellisen tiedon pohjalta pitäisi näitä päätöksiä tehdä, ja
on monta tutkimusta myös kuhasta, turskasta, monista muistakin
meidän kaloistamme kuin luonnonlohesta ja meritaimenesta,
ja sillä, että tarkistetaan verkkosilmäkokoja
tietyillä kalastusalueilla ja pyritään
arvioimaan, että kiintiöt ovat ekologisesti kestäviä,
varmistetaan se, että kalastettavaa on 5—10 vuoden
päästä moninkertaisesti verrattuna nykytilanteeseen,
eli ammattikalastajienkin etu on se, että kalakannat ovat ekologisesti
kestävällä tilalla.
Voi sanoa loppuun vielä, että tämähän
ei ole vaan Itämeren kysymys, vaan maailman kalakannoista
70 prosenttia on romahduksen partaalla tällä hetkellä.
Tämä on nyt keskeisiä ihmiskunnan ylikulutuksen
muotoja. Meitä on paljon, ja maapallo on aika pieni tälle
porukalle. Se, miten me saamme merten kalakantojen hoidon kestävälle
tasolle, on myös Rion kestävän kehityksen
kokouksen agendalla ensi kesäkuussa, ja EU ajaa meriympäristöön
liittyvää tavoitteistoa, johon liittyy myös
kalakantojen parempi hoito valtamerillä ja myös
alueellisesti. Minä uskon, että sieltäkin
tulee myös tähän Itämeri-keskusteluun uutta
eli paine lisääntyy siihen, että yhdessä hallitaan
kalakannat paremmin niin, että kaikille riittää jatkossa
enemmän kalastettavaa, ja näin itse harrastelijakalastelijana
Turun saaristossa toivon, että siellä sitä kalaa
jatkossakin on.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa puhemies! Haluan jo tässä vaiheessa
kiittää tästä hyvästä keskustelusta,
joka on virinnyt aiheen tiimoilta, mutta vielä toivoisin,
että ministerimme voisivat hieman kommentoida tätä koordinaation
tarvetta, joka siis viime kaudella aivan ilmeiseksi eduskunnassa
havaittiin ja on noussut tässäkin keskustelussa
esiin, eli kun hallitusohjelma lupaa sen koordinaatioryhmän,
niin onko se jo käynnistynyt ja minkälaisilla
toimilla sitten pyritte tätä koordinaatiota pitämään
kunnossa. Toisaalta kyllä toivoisin, että voisitte
vielä ehkä ottaa kantaa siihen, millaisena näette
parlamentaarisen yhteistyön, joka nyt tässä on
kyseessä Itämeri-parlamentaarikkojen osalta. Onko
sillä sijaa ja paikkaa vielä tulevina vuosina,
ja millaista roolia toivoisitte tämäntyyppisiltä yhteistyömuodoilta
jatkossa?
Sitten mitä tulee tähän kansainväliseen
yhteistyöhön. Täällä vähän
epäiltiin sitä, kannattaako meidän nyt
niin kauheasti olla mukana kaikenlaisissa yhteisissä puuhasteluissa
muun muassa naapurimme kanssa, ja itse kyllä olen vahvasti sillä kannalla,
että suomalaisilla on paljon sellaista osaamista, jota
kannattaa näissä erilaisissa projekteissa olla
antamassa. Se on meille myös mahdollisuus viedä uusia
innovaatioita näille alueille ja saada siitä myöskin
kilpailukykyisiä tuotteita, kauppaa ja työllisyyttä.
Vähän olen pahoillani, että ministeri
Kyllönen joutui lähtemään, koska
olisin halunnut vielä kysyä myös merenkulkuasiasta
liittyen siihen, minkälaisia päätöksiä IMOssa
tehdään — ne ovat erittäin keskeisiä myöskin
Itämeren kannalta — ja Suomen vaikutusmahdollisuuksista
siellä.
Vielä loppuun, puhemies, että kyllähän
me Itämeren ympäristöllisten haasteiden
osalta olemme liikkuvan maalin tilanteessa. Tavoite ikään
kuin koko ajan karkaa kauemmaksi, koska ilmastonmuutoksesta johtuva
sateisuus lisää ravinnepäästöjä käytännössä myöskin
Itämereen, vaikka teemme monia toimia, ja tämä on
hyvä tunnustaa, niin kuin ministeri Niinistö täällä totesi,
että tämä haaste on todella, todella
iso, mutta silti me emme voi sen edessä jäädä myöskään tumput
suorina seisomaan. Kiitän, puhemies, tästä hyvästä keskustelusta,
ja se varmasti vielä jatkuu.
Jari Lindström /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kiitos erittäin hyvästä keskustelusta.
Itse tartun samaan asiaan, johon edustaja Huovinenkin jo vähän
viittasi ja muutama muukin, eli mahdollisuuksiin liittyen työhön
ja hyvinvointiin.
Meillä on pohjoinen ulottuvuus, mikä täälläkin
on mainittu muutamaan kertaan, ja sen hyödyntäminen
kestävällä tavalla on äärimmäisen tärkeää,
ja korostaisin tässä kohtaa nimenomaan arktista
teknologiaa, jossa Suomen tulee olla maailman kärkimaa
erilaisten arktisten ratkaisujen, laadun näkökulmasta,
logistiikkaratkaisujen ja sitten olosuhteiden osaamisen puolella.
Me olemme siinä huippuosaajia, ja sitä pitää todellakin
markkinoida. Myös puhdas luonto ja sen hyödyntäminen
matkailussa ja terveydessä avaavat uusia ovia. Meillä on
tarjottavana pohjoinen vaihtoehto.
Täällä edustaja Kanerva viittasi
Centrum Balticumiin, ja minullakin on ollut kunnia kirjoittaa Pullopostiin
artikkeli lokakuussa, ja otan sieltä lainauksen, lainaan
siis itseäni: "Kaaos ja kriisi ovat pohja uudistumiselle
ja innovaatioille koko yhteiskunnassa" — kriisillä viittaan
talouskriisiin. "Me suomalaiset olemme erityisen hyvin kautta historian
pystyneet hyödyntämään erilaisten
kriisien jälkeisen ajan, luomaan uutta, tekemään
uuden tulevaisuuden. Niin me nytkin pystymme. Yksi näkökulma
ja keino uudistumisellemme on pohjoiseen osaamiseen ja ulottuvuuteen
keskittyminen, siitä tuotteita ja palveluja innovoimalla.
Pohjoinen ulottuvuus on laatua ja ympäristön kunnioittamista.
Parempaa elämää laaja-alaisemmin saavutamme
Pohjois-Euroopan, Itämeren piirin yhteistyötä tiivistämällä."
Anne-Mari Virolainen /kok:
Puhemies! On kyllä syytä myös kiittää ministereitä Koskinen
ja Niinistö, että viette määrätietoisesti
eteenpäin toimia, joilla Itämeren tilaa parannetaan.
Edustaja Salolainen viittasi jokin aika sitten maatalouden ympäristötukijärjestelmän
uudistamiseen ja sen tehostamiseen. Käytännön
esimerkkinä voisin mainita, että Varsinais-Suomen ja
Satakunnan alueella toimii parhaillaan pilotoitava Teho Plus -hanke,
ja tämän hankkeen seurauksena saamme toivottavasti
myös valtakunnalliseen käyttöön
sellaiset sovellettavissa olevat toimintatavat, joilla voidaan todistetusti osoittaa,
miten paikkatietoa hyödyntämällä pystymme
kohdentamaan ympäristön tukitoimenpiteet tehokkaasti.
Ministeri Niinistö viittasi jo eri toimijoiden eri rooleihin,
ja valitettavan usein päästökeskustelussa
tulee vastakkainasettelu, ja mielestäni maatalouden päästöjen
vähentämisessä keskeistä kuitenkin
on, että kaikkia osapuolia hyödyntävää yhteistyötä syntyy
niin viljelijöiden kuin muiden ympäristötoimien
kesken. Teho Plus -hankkeessa viljelijöiden neuvontapalveluita
ja yleisiä tietopalveluita kehitetään,
ja varmasti se myös lisää käytettävissä olevan
tiedon määrää.
Edustaja Kanerva viittasi aiemmin Centrum Balticumissa olevaan
osaamiseen ja Turun yliopiston laajoihin kansainvälisiin
verkostoihin, ja koenkin, että meille on valtava mahdollisuus, että pystymme
hyödyntämään koko Itämeren
altaan ympärillä olevaa tutkimustietoa. Kun me yhdistämme
voimat ja jaamme asiantuntemusta yhä paremmin, niin aivan
varmasti saamme synergiaetuja, joilla myös Itämeren
tila paranee.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua
on hyvä todeta, että monista ponnisteluista huolimatta
Itämeri on edelleen maailman saastuneimpia merialueita. Jos
me haluamme, niin kuin me haluamme, pelastaa Itämeren,
silloin tarvitaan radikaaleja päästövähennyksiä,
eli toimia todella tarvitaan, ja jokaisen rantavaltion on sitouduttava.
Hyvin merkittävää on se, että jokaisen
valtion korkein johto ottaa salkkuunsa Itämeri-asian.
Täällä edustaja Haavisto totesi,
että on tärkeää, että Itämeri
on luonteva osa yhteistyötä. Esimerkiksi tutkimusalus
Arandalla on ollut vaikeuksia saada tutkimuslupia. Siinä mielessä kannustan
nyt ministereitä, jotka ovat täällä,
tekemään kaikkensa, että yhteistyö todellakin
on luontevaa.
Oli ilo kuulla täällä, että ympäristöministeri totesi,
että hän tekee vahvasti työtä sen
eteen, että Helcomin suositukset olisivat sitovampia. Ongelma
on ollut juuri se hampaattomuus eräällä tapaa,
että suositukset ovat vain suosituksia. Kysynkin, eikö EU:n
alueelle tarvittaisi tiukempaa alueellista lainsäädäntöä.
Jos katsotaan Itämerta, päästötaso
ja jätevesinormit, jotka toimivat jossain muualla, Atlantilla
tai Välimerellä, eivät riitä pelastamaan
erittäin herkkää Itämerta, vaan normien
pitäisi Itämeren rantavaltioille olla tiukemmat.
Toivon, että ministerit tähän vastaisivat,
miten me tässä voisimme edetä sen lisäksi, että myöskin
sitovuutta edistetään Helcomin suosituksille.
Täällä on kustannustehokkuudesta
puhuttu paljon, ja vaikka kansainvälisyys on nyt otsikko, haluan
sanoa, että kyllä Suomenkin on tehtävä oma
osuutensa. Meidän päästömme
ovat viime vuosina jopa kasvaneet. Väestömäärään
mitattuna meillä on aika isot päästöt,
puhutaan fosforista ja typestä, ja kun katsotaan meidän
vessavesiemme ja jätevesiemme puhdistusta, niin meillä on
tiettyjä kaupunkeja, joissa jätevedet putsataan paljon
heikommin kuin esimerkiksi Pietarissa. Nämä ovat
ihan rantakaupunkeja Suomessa. Kysynkin ympäristöministeriltä,
millä tämä tilanne saadaan korjattua.
Kaikkein kustannustehokkain keino olisi, että suomalaiset
kaupungit laittaisivat vesilaitoksensa kuntoon. Tilanne on tällä hetkellä hieman
tältä erää kestämätön.
Edustaja Salolainen nosti esille Vantaanjoen, ja kun kevät
on nyt tulossa, toivon, että ministeri Niinistö vielä kertaalleen
kertaa sen, mitä Vantaanjoen osalta voisimme tehdä.
Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, kun eduskunta on edellyttänyt,
että Itämeren suojeluun kohdennetut voimavarat
kerätään budjettiin yhteen niin, että voidaan
arvioida myöskin kustannustehokkuutta, niin kysyn, minkä vuoden
budjetissa tämä on tarkoitus tehdä. Varmasti
ympäristöministeri tähän asiaan
vielä vastaa.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, että tämä Itämeri-parlamentaarikkojen
työ on hyvin tärkeää, nimenomaan
sen takia, että myöskin Venäjä saadaan sitä kautta
toivottavasti sitoutettua tähän yhteistyöhön
ja Itämeren tilasta huolehtimiseen. Tässä täytyykin
sanoa se, että yhdyn myöskin siihen, että on
tärkeää, että tässä maatalouspoliittisessa uudistuksessa,
mikä Euroopan unionissa on nyt meneillään,
saadaan sellaisia ympäristöpoliittisia toimia,
jotka oikeasti auttavat ja jotka myös tuntuvat niiden viljelijöiden
kannalta järkeviltä, ja niihin varmasti sitten
myöskin sitoudutaan. Mutta siitä huolimatta on
kyllä pakko sanoa, että jos jossain tätä ympäristömyönteistä maatalousuudistusta
tarvitaan, niin se on kyllä Venäjällä. Se
täytyy myöskin pitää kyllä mielessä.
Mutta, arvoisa puhemies, varsinaisesti pyysin tämän
puheenvuoron liittyen tähän rikkidirektiiviasiaan,
jota edustaja Jokinen jo otti esille. Kyllä tässä on
pakko sanoa, että tässä kyllä kustannus
suhteessa saavutettaviin ympäristö- ja terveyshyötyihin
on ihan mahdoton. Myöskin tämä kansainvälinen
vertailu on kyllä käsittämätön. Jos
me ajattelemme sitä, että jos nyt nämä esitykset
menevät läpi eikä tule tätä siirtymäaikaa,
niin yli 10 vuoden ajan meillä on semmoinen tilanne, että meillä on
30 kertaa tiukempi vaatimus kuin mikä on yleisesti merillä olemassa.
Silloin kun liikenne- ja viestintävaliokunta hyvin perusteellisen
asiantuntijakuulemisen tästä kävi läpi,
kävi ilmi, että esimerkiksi jo pelkästään
muutamilla rannikkoalueilla Välimerellä olisi
saavutettavissa aivan toisen tasoiset terveyshyödyt kuin
mitä me saavutamme koko tämän Itämeren
osalta. Kustannukset taas ovat meille aivan toista luokkaa, viimeinen
arvio oli 410 miljoonaa. Se voi olla vähemmän,
mutta se voi olla myös huomattavasti enemmän,
ja tämä saattaa olla kyllä tietyille
meidän teollisuudenaloillemme se ratkaiseva isku, joka
tulee heikentämään meidän työllisyyttämme
myöskin merkittävästi.
Eli tässä on kyllä todella isoista
asioista kyse, ja toivon, että edelleen kaikilla tahoilla
viedään eteenpäin sitä siirtymäajan
vaatimusta, koska korvaavaa järjestelmää ei
ole olemassa.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! On selvää, että kaikkien
Itämeren rantavaltioiden sitoutuminen tehtäviin
toimenpiteisiin Itämeren tilan parantamiseksi on se kaikkein
ratkaisevin tekijä. Tällä hetkellä vaan
on niin, että eri rantavaltiot suhtautuvat, toimivat tavoiltaan
ja tasoiltaan hyvin, hyvin eri tavalla näissä toimenpiteissä ja
siksi Itämeri-parlamentaarikoille ja meille kaikille, ennen
kaikkea ministerille, riittää kyllä toimia tässä tämän
aikaansaamiseksi.
Ehkä kaikkein räikeimpänä on
esille tullut tuo Venäjän asia ja se yllättäen
löytynyt päästölähde,
tuo lannoitetehdas, joka on ensiarvioiden mukaan kokoluokaltaan
yli sen, mitä Suomi tuottaa kaiken kaikkiaan Itämereen
valumia. Kyllähän tämä olisi
pitänyt huomata jo aiemmin.
Tämä myöskin osoittaa sitä,
että meidän tutkimustamme täytyy tehostaa,
tutkimuksen objektiivisuutta, vaikuttavuutta pitää arvioida
myös kriittisesti, se on ihan päivänselvä asia.
Ja kun se on objektiivista ja se tuottaa sitä tieteellistä tietoa,
silloin siihen myöskin entistä paremmin kaikki
sitoutuvat, se on aivan päivänselvä asia.
Puhemies! Täällä ministeri Koskinen
jo kertoi ne tunnusluvut maatalouden ravinnepäästöjen osalle,
joiden kehityksen kulku on ollut hyvin, hyvin selkeä. Se
on merkittävästi pienentänyt ravinnepäästöjä,
ja sama tilanne jatkuu yhä edelleenkin. Se johtuu kahdesta
syystä: meidän onnistuneesta ympäristötukijärjestelmästämme
ja siitä, että viljelijät ovat aidosti
halunneet tarkentaa ravinteiden käyttöä.
Tämä on näkynyt selkeästi vähentyneenä ravinteiden
käyttönä. Nyt laitetaan vain sen verran,
mitä kasvit tarvitsevat.
Tämä on ollut myös esimerkkinä muualla
Euroopassa niistä viherryttämistoimenpiteistä,
joita uudessa maatalouspolitiikan uudistuksessa halutaan eteenpäin
viedä. Toivonkin, että me nyt pystymme esimerkkiä näyttäen
käyttämään tätä omaa
ympäristötukijärjestelmäämme
hyväksi. Totta kai siinäkin on korjaamisen varaa,
mutta ei se nyt huonoimmasta päästä ole,
vaan parhaimmasta päästä. Useampi komissaari
myös täällä käydessään
on todistanut tilanteen olevan juuri näin.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Itämeren aavikko eli kuollut, hapeton
merenpohja on nyt Tanskaakin suurempi, joten kaikki toimet sekä kotimaassa
että kansainvälisesti ovat tärkeitä.
Tärkeää on saada luotettavaa tutkimustietoa
Itämeren tilasta, ja kysyisinkin tähän
liittyen, että kun viime kaudella tehtiin organisaatiomuutos,
lakkautettiin Merentutkimuskeskus ja siirrettiin toiminnot Sykkeeseen,
niin millä tavalla nyt toimii Itämeren tilan tutkimus
ja seuranta. Olen kuullut, että tämä organisaatiomuutos
olisi jotenkin vaikeuttanut tilannetta. Onko nyt päästy
hyvään tilanteeseen?
Ravinnepäästöjen vähentäminen
on kaikkein keskeisin toimi Itämeren tilan parantamiseksi. Suomi
on sitoutunut olemaan ravinteiden kierrätyksen mallimaa,
ja kysyisin siihen liittyen, kun edustaja Virolainen nosti esiin
jo tämän Varsinais-Suomen Teho-hankkeen. Meillä on
paljon hyviä hankkeita ja projekteja meneillään
ja Teho-hankkeenkin puitteissa on kerätty maaperätietoja,
ravinnetietoja viljelylohkoista, ja seuraava haaste olisi saada
nämä kaikki tiedot kartta-aineistoksi tietokantaan,
mutta ymmärtääkseni nämä ovat
tietosuojatietoja ja ei ole niin selkeän yksinkertaista
saada tätä tietoa avoimesti tutkimuksen käyttöön
sekä hyötykäyttöön
ympäristötukijärjestelmän uudistamiseksi.
Kysyisin ministeri Koskiselta tämän asian tilanteesta.
Yhdyn myös niihin lukuisiin puheenvuoroihin, missä on
korostettu sitä, että nimenomaan kansainvälisessä yhteistyössä tämä luotettavien tietojen
vaihto ja saanti on todella keskeistä, niin että voimme
varmistua siitä, että tiedot ravinnepäästöistä ovat
keskenään vertailukelpoisia. Toivoisin, että näitä asioita
korostettaisiin kansainvälisissä yhteyksissä,
haettaisiin yhteisiä standardeja Helcomin suositusten saavuttamiseksi.
Oras Tynkkynen /vihr:
Arvoisa puhemies! Suomalainen keskustelu Itämeren
tilan parantamisesta muistuttaa pahimmillaan sitä, että kaupunkilaiset
syyttävät maanviljelijöitä,
maanviljelijät syyttävät turkistarhaajia
ja kalankasvattajia, turkistarhaajat ja kalankasvattajat syyttävät
haja-asutusalueiden asukkaita ja sitten ainakin me kaikki suomalaiset
syytämme venäläisiä ja puolalaisia.
Mielestäni tätä keskinäisen
syyttelyn kerhoa hedelmällisempi ja rakentavampi lähestymistapa
on miettiä, mitä itse kukin voi tehdä päästöjen vähentämiseksi,
ja tutkimustiedon perusteella vastaus on aika paljon. Eli kaikilla
sektoreilla ja kaikissa maissa, mukaan lukien Suomessa, on vielä paljon
tehtävissä päästöjen
vähentämiseksi.
Tänään on puhuttu paljon kustannustehokkuudesta.
Professori Markku Ollikainenhan on tuonut esiin sen, että monet
Itämeren ravinnepäästöjä vähentävät
toimenpiteet saattavat olla hyvinkin edullisia ja toisaalta meillä on
paljon sellaisia toimia käytössä täältä salista
päätettyinä, jotka ovat erittäin
kalliita. Eli se kirjo on erittäin laaja. Itselleni se
on ainakin vahvistanut sen kuvan, että välttämättä aina
ympäristöpolitiikan päätöksenteossa
kustannustehokkuus ei ole riittävän vahvasti mukana
ja kustannustehokkuutta koskeva ympäristötaloustieteen
tieto ei ole riittävän vahvasti mukana.
Kun tästä salista nyt tänään
aika vahvasti on tullut se viesti, että me haluamme nimenomaan kustannustehokkaita
toimia, jotta niille veronmaksajien euroille saadaan aina mahdollisimman
suuri ympäristöhyöty, niin ehkä kannustaisin
vielä ministereitä pohtimaan, miten se tässä päätöksenteossa
vastedes voidaan vahvemmin ottaa mukaan. Nyt ministeri Koskisen
tontilla EU:n maatalouspolitiikan uudistus on varmaan tuhannen taalan
tai paljon useammankin taalan ja euron paikka, eli jotta siellä löydetään
ne kaikkein kustannustehokkaimmat keinot, niin sillä voi
olla sekä ympäristön että kansantalouden kannalta
iso merkitys.
Tässä keskustelussa edustaja Huovinen on tainnut
olla niitä harvoja, jotka toistaiseksi ovat viitanneet
ilmastonmuutoksen ja Itämeren tilan yhteyteen, ja siinähän
ei ole kyse pelkästään siitä,
että ilmastonmuutos lisää sadantaa ja
ravinnehuuhtoutumia, vaan myös siitä, että ilmastonmuutos
meriveden lämpenemisen kautta pahentaa leväkukintoja.
Ehkä kysyisin vielä ministeri Niinistöltä teidän
arvioitanne siitä, kuinka likeinen tämä ilmasto-
ja Itämeri-politiikan linkki on. Oma tulkintani on se,
että jos epäonnistumme ilmastonmuutoksen torjumisessa,
niin meillä tulee olemaan hyvin suuria vaikeuksia pelastaa
Itämerta.
Astrid Thors /r:
Värderade talman! Det är viktigt att vi
begår Östersjödiskussionen i ett läge då vi
vilken dag som helst kan vänta EU:s förnyade Östersjöstrategi.
Jag tycker inte att jag har hört något ord om
den här i dag. Vi vet att Östersjöstrategin
antogs 2009 och allmänna rådet antog så kallade
konklusioner i november, där man uppmanade att kommissionen
snabbt skulle lägga fram en ny reviderad strategi.
Samtidigt uppmanades medlemsländerna att bättre
beakta Östersjöregionen och makroregionen i sina
egna strukturfondsprogram. Och jag frågar i vilken mån
det i regeringens ställningstagande har, när vi
tar ställning till kohesionsfonderna och strukturfonderna,
beaktats att det måste få sådana former
att man faktiskt kan genomföra projektet gemensamt.
Den här Östersjöstrategin handlar
mycket om vilja. Det finns resurser, men de måste ha sådana sökperioder,
det måste finnas ett stöd från högre ort
för att man verkligen i förvaltningen, i olika elyr
och avir och sådan här, ska genomföra
den i praktiken.
Sedan hoppas jag också att i den här kommande
strategin, revisionen, att vi verkligen får förverkligat
den så kallade femte friheten, för här har
vi ett viktigt område, det vill säga att kunskap
och kunnande, högskolor och universitet kring Östersjön
ska samarbeta.
Vi har också på basen av den föregående Östersjöstrategin
nått ett viktigt framsteg som inte kan betonas tillräckligt,
det vill säga att fosfaten i konsumenttvättmedel
förbjuds. Men det finns fortfarande i många andra
former av tvättmedel, som det finns kvar, och jag hoppas
att miljöministern här aktivt jobbar med det.
Vidare är jag glad över att det i dagens
diskussion har nämnts att fisket kan ha en positiv betydelse
för den ekologiska balansen i Östersjön. Men
vi ska komma ihåg att när man reglerar det här
måste man se vem som lever av sitt fiske och alla jämförelser
av värdekedjan måste också göras
på ett rättvist sätt.
Arvoisa puhemies! En ole kuullut valitettavasti vielä puhuttavan
hyvin ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin EU:n Itämeren-strategian
uudistamisesta. Käsittääkseni se on aivan
siinä vaiheessa, että komissio olisi hyväksymässä uudistetun version
siitä ja ministerineuvosto on hyväksynyt marraskuussa
niin sanotun päätelmän, jolla kehotetaan
jäsenvaltioita ottamaan huomioon omassa rakennepolitiikassaan
Itämerta niin, että toimia voi tehdä yhdessä.
Kysyisin myöskin, millä tavalla esimerkiksi hallituksen
kannanotoissa nyt uudistettavasta rakennepolitiikasta on huomioitu,
että on pakko luoda tilaa tälle strategialle ja
että se saa sitä korkeata tukea, jota se tarvitsee.
Toivoisin myöskin, että uudistetussa strategiassa
esimerkiksi fosfaattiaineet kaikissa pesuaineissa käytäisiin
lävitse. Nyt ne on kuluttajien normaalipesuaineissa kielletty.
Ja lopuksi: En voi olla puhumatta niin sanotusta viidennestä vapaudesta,
joka on käsitelty tämän nykyisen strategian
yhteydessä, että me poolaamme yhteen ne tutkimusvarat
tutkija- ja yliopistojen yhteistyön, koska valtavasti osaamista
on käyttämättä Itämeren
yhteydessä — joitakin tutkimusprojekteja on siis
tehty Suomessa kansallisesti, mutta laajemmin tällä alueella.
Eila Tiainen /vas:
Puhemies! Täällä on käyty
todella hyvää ja monipuolista keskustelua Itämeren
tilasta, ja olen oppinut paljon.
Lähtökohtana Itämeren suojelussa
on ollut vähentää kuormitusta kaikista
päästölähteistä ja suojella
meriluontoa sekä säilyttää lajien
monimuotoisuutta, mutta näistä toimista huolimatta Itämeren
tila on huolestuttava, aivan niin kuin ministeri Niinistö tuossa
sanoi. Itämerelle on näitten vanhojen uhkien lisäksi
syntynyt uusia uhkia, muun muassa lisääntyneet öljykuljetukset ja
matkustajaliikenteen vilkastuminen.
Tähtäin on vuodessa 2021, näin ymmärsin, kun
tutustuin aiheeseen, jossa yhteisesti sovittu toimintaohjelma pyrkii
palauttamaan Itämeren hyvän ekologisen tilan.
Epäilen, että tuo tähtäin on
liian kaukana monien Itämeren lajien, muun muassa sen edustaja
Korhosen täällä avaaman pandoran lippaan
eli lohen, kannalta.
Monien lajien geneettinen monimuotoisuus kärsii siitä,
että Itämeren ekologinen tila on niin huono. Aika
monissa näissä selvityksissä, mitä tutkiskelin,
sanottiin, että ihan tarkkaa tietoa siitä, minkä takia
tämmöisiä geneettisiä muutoksia tapahtuu,
ei ole, mutta syynä lienevät Itämeren ekosysteemissä tapahtuvat
muutokset.
Kun edustaja Thors viittasi tässä äskettäin
juuri tutkimuksiin, niin miten on, ministeri Niinistö, kuinka
hyvää ja kattavaa tutkimusta meillä on päätöksenteon
pohjaksi, että me voimme tehdä täsmäelvytystä ja
täsmäpäätöksiä,
jotta Itämeren ekosysteemi ei tämän enempää kärsisi?
Satu Haapanen /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluan tuoda tähän toisenlaisen
näkökulman. Keskustelua on käyty ympäristöongelmista,
lohesta ja Itämeren luonnosta, mikä on tietysti
erittäin tärkeää, mutta haluan
tuoda tähän keskusteluun sosiaalisen näkökulman.
Itämeren pinnan alla ja sen päällä tapahtuu myös
paljon epätoivottavia ja rikollisia asioita. Yksi näistä on
ihmiskauppa. Itämeren alueella kuljetetaan naisia, nuoria
ja jopa lapsia kaupattavaksi, myytäväksi seksirikoksiin
tai pakkotyöhön. Ihmiskauppa on hyvin organisoitua
rikollisuutta. Se on kannattavaa, koska ihminen voidaan myydä moneen
kertaan. Ihmiskauppa on YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjuntaosaston
tekemän raportin mukaan kaikkein kannattavinta juuri Euroopassa.
Siksi yhteistyö ponnisteluissa ihmiskaupan torjumiseksi
ja sen uhrien auttamiseksi on välttämätöntä.
Tärkeää on vastustaa rikollista toimintaa
ja suojella uhreja, erityisesti nuoria ja lapsiuhreja.
Tietoisuus ihmiskaupasta auttaa ehkäisemään sitä.
Työmarkkinajärjestöjen täytyy
puuttua työvoiman hyväksikäyttöön.
Rahavirtoihin puuttumiseen on varmasti omat keinonsa. Siksi haluankin
kysyä esimerkiksi ministeri Tuomiojalta, millaisin toimin
voidaan puuttua ihmiskauppaan, miten voidaan auttaa sen uhreja ja
mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla puututaan pakkotyöhön
ja näihin rahavirtoihin, jotka ohjailevat tätä ikävää rikollista
ilmiötä.
Reijo Tossavainen /ps:
Arvoisa puhemies! Ympäristöasioissa näyttää menevän
puurot ja vellit sekaisin. Tarkoitan sitä, että asioiden
mittasuhteet eivät ole aina kohdallaan. Siitä pari
esimerkkiä.
Viime vaalikauden suuri asia oli jätevesiasetus. Alkuperäinen
hanke oli todella yliampuva. Jokainen mökin mummo oli velvollinen
laittamaan kalliin puhdistamon, vaikka hän tuotti vuodessa
vain kilon verran fosforia, jonka vaikutus Itämeren puhtaudelle
on korkeintaan teoreettinen. Samaan aikaan siinä mummonmökin
vieressä maanviljelijä levitti pelloille tonnikaupalla fosforilannoitteita.
Toinen mielettömyys on laivoja koskeva rikkidirektiivi.
Se rankaisee käytännössä vain
suomalaista yritystoimintaa. Puhutaan jopa miljarditason ylimääräisistä kustannuksista
ja tuhansista suomalaisista työpaikoista. Taustalla on
häärännyt suomalainen meppi. On järkyttävää,
että toimitaan suomalaisten etujen vastaisesti, vaikka pitäisi
toimia täysin päinvastaisesti.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Tämä kysymys ihmiskaupasta
liittyy laajemminkin kansainväliseen, rajat ylittävään
rikollisuuteen, mutta se on tietysti yksi näitä iljettävimpiä muotoja,
mitä me tiedämme. Se, millä lailla sitä vastaan
toimitaan, on tietysti paljolti kansallisten viranomaisten ja Suomessa
sisäministeriön ja oikeusministeriön
asia, mutta tässä on kyllä esimerkiksi
meillä sisäisen turvallisuuden ministeriryhmässä myös
ollut keskustelua ja käyty läpi, millä tavoin lainsäädäntöä ja
kansainvälistä yhteistyötä voidaan
ja on tarpeen tässä tehostaa.
Sanoisin kuitenkin omasta näkökulmastani, että tässä kansainvälinen
yhteistyö täällä Itämerenkin
piirissä toimii vähintäänkin
kohtuullisen hyvin. Kaikki ovat tämän ongelman
tiedostaneet, ja mielestäni kaikki maat ovat ottaneet sen vakavasti
ja ovat valmiita siinä toimimaan. Paljon on toki tehtävä.
Niin kauan kuin sitä ylipäätään
esiintyy, emme voi olla tyytyväisiä, mutta joka
tapauksessa ongelma on kuitenkin otettu mielestäni oikealla
lailla vakavasti.
Itämeri-strategian uudistaminen on todellakin vireillä.
Itse asiassa komissio viime perjantaina julkaisi uuden tiedonannon
strategiasta. Siinä ei välttämättä ole
aikaisempaan nähden vielä mitään
uutta: korostetaan niitä oikeita asioita, joita tähänkin
asti. Mutta kyllähän me tietysti kaikki sen hyvin
tiedämme, että resursointi tulee olemaan se varsinainen
kysymys, joka ratkaisee sitten myöskin sen strategian tehokkuuden.
Tässä tietysti nyt käynnissä olevat
neuvottelut seuraavasta rahoituskehyksestä ja siitä,
mitenkä pohjoinen ulottuvuus ja muu lähialueyhteistyö tässä otetaan
huomioon, tulevat olemaan ratkaisevia, ja me olemme kyllä tässä hyvin
keskeisesti tämän haasteen tiedostaneet ja haluamme
siihen vaikuttaa.
Sitten kysymykseen koordinaatiosta. Se on tietysti tärkeää silloin,
kun on paljon toimijoita, osittain päällekkäisiä,
mutta osittain eri kokoonpanoissa, jotka toimivat saman maantieteellisen alueen
yhteydessä. Totta kai tulee aina sitten kysymyksiä,
tehdäänkö tässä jo
osittain päällekkäistä työtä ja
katvealueita. Mutta se koordinaatio, joka liittyy Suomen toimintaan
ja nimenomaan hallituksen vastuulla olevaan valmisteluun — väittäisin,
että se kuitenkin toimii kohtuullisen hyvin. Viime kädessä itse
asiassa tärkein foorumi tälle on EU-ministerivaliokunta, koska
niin monet asiat, oli sitten kysymys Itämeri-strategiasta,
ympäristöstä, kalastuksesta ja muista,
tulevat kuitenkin myös EU-asioina esille. Uskoisin, että tämä Suomen
puolelta on kunnossa, mutta minä en ole ihan varma, mitenkä muiden
toimijoiden osalta on.
Sitten kysymys parlamentaarisesta osallistumisesta. Niin kuin
sanottu, se on mielestäni välttämätön
ja tärkeä, mutta olisin kyllä kovin varovainen
lähtemään tästä aitiosta
käsin sanomaan neuvoja siitä, mitenkä se
pitäisi järjestää, koska kyllä tämä on
parlamentaarikkojen ja parlamenttien itsensä ensisijaisesti
katsottava ja harkittava. Nythän tässä on
keskeisenä ollut Pohjoismaiden neuvosto, koska Pohjoismaiden
neuvosto on osapuolena sitten parlamentaarikkoyhteistyössä Itämeren
maiden piirissä. Se on rakenne, jonka kaikki ovat hyväksyneet.
Pohjoismaiden neuvoston kautta tapahtuu myös suora yhteistyö Baltian neuvoston
kanssa. Tätä tuskin haluamme sinänsä horjuttaa,
koska pohjoismainen osuus tässä yhteistyössä ja
yhteiset intressit ja lähtökohdat ovat niin vahvoja,
että niitä ei pidä heikentää.
Mutta mitä muuta sitten voidaan tässä tehdä, joitain
päällekkäisyyksiä mahdollisesti
purkaa, niin kyllä me olemme tietysti vastaanottavia sille,
mitä parlamentaarikkopuolelta nähdään.
Korostan vielä, että tietysti tässäkin
on kysymys siitä, millä lailla me haemme oikeat
ja vaikuttavat yhteistyösuhteet Venäjän
parlamentaarikkojen kanssa. He ovat mukana Itämeren maiden
yhteistyössä, Pohjoismaiden neuvostolla on laajaa
yhteistyötä, säännöllistä yhteistyötä,
Luoteis-Venäjän parlamentaarikkojen kanssa jne.
Mitä tahansa tehdäänkin, täytyy
katsoa, että tämä yhteys säilyy
ja vahvistuu.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Aluksi tästä koordinaatiosta.
Ministeri Tuomioja sanoikin jo, miten se toimii korkeimmalla poliittisella
tasolla. Minä en näe, että siinä on
mitään ongelmaa.
Sen lisäksi, jos sitten ajattelee meidän ministeriöidemme
keskinäistä koordinaatiota, niin kyllä se
työnjako on minun mielestäni selkeytynyt, niin
että Itämeren suojeluun liittyvät asiat
ja koko valtioneuvoston sitoutuminen niihin on parantunut sitä myöten,
että ympäristöministeriö virkamiestasolla
koordinoi sitä, että jokainen ministeriö miettii
suojelunäkökulmia sen virkamiestyöryhmän
kannalta tehokkaasti. Sitten sen lisäksi on tämä valtioneuvoston
kansliassa tehtävä laajempi Itämeri-strategiaan
liittyvä koordinaatiotyö, joka on myös
linkki EU-ministerivaliokunnan suuntaan.
Haluaisin korostaa sitä, kun puhutaan näistä Itämeri-rahojen
yhdistämisestä yhteen paikkaan, että se
on kovin vaikeata, koska Itämeren suojelu tapahtuu siinä normaalissa
toiminnassa, mitä valtio kaikessa toiminnassaan tekee,
mitä kunnat tekevät, mitä Suomen kansalaiset
tekevät. Edustaja Tynkkynen oli siinä aivan oikeassa,
että otetaan semmoinen pieni asennemuutos, että meidän
etumme on pitää meidän yhteinen Itämeremme
puhtaana. Mietitään, miten voidaan itse tehdä asiat
fiksummin, paremmin, kantaa arjessa kansalaisina vastuuta, vaikuttaa,
että muutkin kantavat sen. Sitten tehdään
semmoisia ratkaisuja, joissa valtio tukee sitä, että ihmiset
mahdollisimman kustannustehokkaasti voivat sitä vastuuta
kantaa.
Voi sanoa, että tutkimus on tässä keskeisessä roolissa.
Kun tässä kysyttiin tutkimuksen merkitystä,
niin tutkimusta tarvitaan siihen, että me saamme täsmennettyä päästölähteet,
voimme edellyttää toimia. Juuri Suomen aloitteesta
muun muassa tämä Venäjän tilanne
on tullut selville. Eli vaikka lopputulos oli ikävä,
että löydettiin uusi päästölähde,
niin se itse asiassa antaa mahdollisuuksia puuttua Suomenlahden
päästöihin nyt merkittävällä tavalla.
Vaikka Itämeren tila on edelleenkin heikko, niin kehitystäkin
positiiviseen on tapahtunut. Keskeiset fosforipäästölähteet
ovat pienentyneet, Pietarin jätevedenpuhdistamo on saavuttanut
tuhannen tonnin vuosittaisen päästövähennyksen
viimeisen 20 vuoden aikana, ja jos me myös pääsemme
tähän Lugajoen päästölähteeseen
puuttumaan, niin Suomenlahden jo nyt parantunut tila kehittyy entisestään
positiiviseen suuntaan. Eli meillä on myös positiivisia
signaaleja, ja tätä yhteistyötä kannattaa
jatkaa samassa hengessä.
Fosfaattipitoisista pesuaineista: Meillä on sen kielto
valmisteilla, ja siinä ensiksi pyritään
EU:n laajuiseen kieltoon. Jos se ei etene nopeasti, niin saattaa
olla, että tyydytään kansalliseen ja
samalla keskustellaan sen laajentamisesta esimerkiksi konetiskiaineisiin
ja mahdollisesti muihin aineisiin. Mutta se on vähän
monimutkaisempi kuvio, mutta sitä valmistellaan.
Ilmastonmuutokseen voisi vielä lopuksi todeta, että on
selvää, että Itämeren suojelulla
ja ilmastonmuutoksella on kytkös toisiinsa. Ehkä tämä nyt
kuvaa sitä ympäristöongelmien moninaisuutta
nykyajan maailmassa, että ihmiskunta aiheuttaa rajat ylittäviä ympäristöongelmia,
jotka ovat toisiinsa eri tavoin kytköksissä, ja
meidän pitää pyrkiä löytämään
semmoinen kokonaisratkaisu, jolla me puutumme kaikkiin näihin ympäristöongelmiin.
Ilmaston lämpeneminen johtaa tosiaan ravinnekuormituksen
lisääntymiseen, ja sitten se saattaa johtaa muihinkin
Itämeren tilaa heikentäviin muutoksiin, mutta
tässä tutkimus on jälleen avainasemassa,
elikkä me pyrimme edistämään sitä,
että vedenalaisen luonnon tutkimus etenee nykyisillä määrärahoilla,
Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen
tutkimus etenee. Näkisin, että tässä on
tapahtunut positiivista kehitystä siihen nähden,
kun ala oli tyytymätön ehkä jossain määrin
tähän muutaman vuoden takaiseen hallinnonmuutokseen,
niin nyt ne tuntemukset siellä ovat kuitenkin menneet parempaan suuntaan.
Tätä työtä kovasti tehdään,
että Itämeren tutkimus kokonaisuudessaan olisi
mahdollisimman tehokasta ja johtaisi poliittisiin toimenpiteisiin,
jotka olisivat kustannustehokkaita.
Mutta lopuksi, arvoisa puhemies, ehkä korostaisin sitä,
että minä näen, että Itämeren
suojelu, ympäristöteknologian käyttöönotto
on meille iso taloudellinen mahdollisuus, jos tehdään
viisaasti, koska meidän on sovitettava toimintamme luonnon
kantokyvyn rajoihin ja meidän konepajateollisuutemme, metalliteollisuutemme
ei pärjää, jos ympäristösääntely
ei etene. Kaikki laivanrakennustilaukset menevät Koreaan
ja Kiinaan, jos ympäristösääntely
ei etene. Vaikka rikkidirektiivissä on näitä lyhyen
aikavälin ongelmia, niin se on myös Suomen teollisuuden
paras ystävä, että ympäristövaatimukset
etenevät, koska meillä on sitä alan osaamista.
Tämä pitäisi nähdä mahdollisuutena,
käännetään se vahvuudeksi. Monet
suomalaiset varustamot ovat tällaista signaalia antaneet
myös valtiolle, miten saataisiin tästä tulevasta
muutoksesta Suomelle mahdollisimman hyvä. Näitä keinoja
yhdessä liikenneministerin ja elinkeinoministerin kanssa
etsitään, miten valtio voisi auttaa panostuksissa
ympäristöystävälliseen laivateolli-suuteen
ja lng:n, nesteytetyn maakaasun, käyttöönottoon
ja näihin rikkipesureihin jne.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Herra puhemies! Ihan lyhyesti. Edustaja Karimäki kyseli
täällä maanäytteiden ja karttojen
perään: mitkä ovat julkisia. Jos viljelijä ottaa
ympäristötukien mukaisesti maanäytteet,
lähettää analysoitavaksi, maksaa niistä,
niin totta kai ne tiedot ovat hänellä, ja sitten
tietysti sillä yrityksellä, joka tämän analyysin
tekee. Mutta en minä kyllä ymmärrä, mitä kukaan
näillä tiedoilla tekisikään.
Nehän muuttuvat koko ajan riippuen, minkälaista
viljelyä tehdään, kuinka paljon lannoitetaan
jne., mitä tapahtuu. Joten kukaan ei varmaan niitä kuuna päivänä jaksaisi
edes käydä läpi ja kerätä yhtään mihinkään.
Se on tärkeä tieto viljelijälle, koska sen
perusteella tehdään viljely- ja lannoitesuunnitelmat,
ja se on tärkeä myös pohjoiselle ympäristötuellekin,
että tehdään sillä tavalla,
että huolehditaan fosfori- ja typpitasoista oikealla tasolla.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tässä on vielä muutamia edustajia,
jotka eivät ole päässeet ääneen.
Esittäisin sellaisen pyynnön, että jos
edustajat voisivat tiivistää minuuttiin, niin
siinä tapauksessa me ehtisimme nämä puheenvuorot
kaikki ottaa ja kuulla vielä ministerin vastauksen, ennen
kuin siirrymme seuraavaan aiheeseen.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa puhemies! Minäkin kannustan panos—tuotos-suhteen
arvioimiseen. Olen sitä mieltä, että maaseudulla
tehdään nyt jo investointeja, jotka eivät
ole järkeviä. Esimerkiksi jätevesiosuuskuntiin
liittyminen voi maksaa 18 000 euroa, ja jos sillä saadaan muutama
kilo fosforia pois, niin ehkä olisi kompostikäymälä järkevämpi
vaihtoehto tai joku muu.
Mutta haluaisin tuoda tämän kierrätyksen
vielä syvemmin tähän keskusteluun. Meillä on
nimittäin ravinteilla kohtaanto-ongelma. Voisi sanoa, että Varsinais-Suomen
karjanlannalla voisi lannoittaa koko maakunnan pellot ja meidän
Viikinmäen yhdyskuntajätevesilietteellä voisi
lannoittaa koko Uudenmaan pellot.
Kysynkin, että nyt kun on esimerkiksi Kymessä käynnistynyt
tällainen biokaasuhanke, jossa tätä jätevesilietteestä saatua
kuiva-ainetta pystytään kyllä peltokäyttöön
käyttämään, mutta tämä nestemäinen
typpipitoinen aine on ikään kuin ongelmajätettä,
jota eivät edes vedenpuhdistuslaitokset halua ottaa vastaan:
miksei sitä voisi käyttää myös
pelloilla?
Sinuhe Wallinheimo /kok:
Arvoisa puhemies! Itämeri on tällä hetkellä yksi
maailman vilkkaimmista energiankuljetusväylistä.
Tuorein alueen strategista merkitystä kasvattanut hanke on
Venäjältä Saksaan vedetty Nord Stream -kaasuputki,
johon ainakin alustavien tietojen mukaan olisi jollain tahdilla
tulossa vielä yksi, kolmas putki lisää.
Suomessa alkuperäisen Nord Stream -hakemuksen
käsittelyssä ytimessä olivat putkien
laskusta aiheutuneet ympäristötekijät.
Sotilaallisia tai puolustuksellisia aspekteja ei ainakaan virallisesti
silloin myönnetty, ja ilmeisesti sama linja jatkuu ministeri
Tuomiojan puheiden mukaan. Tämä siis siitäkin
huolimatta, että Venäjän puolustusdoktriinissa
on kirjattu selkeästi se, että Venäjä tulee
tarpeen mukaan puolustamaan myös energiankuljetusreittejään sotilaallisesti.
Kysyisinkin tähän liittyen sitä, millainen
kanta hallituksella olisi mahdolliseen Nord Streamin täydentämiseen
kolmannella kaasuputkella. Olisiko edelleenkin kyse puhtaasti ympäristökysymyksestä?
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Monesti meitä suomalaisia moititaan
liiallisesta tunnollisuudesta näissä kansainvälisissä asioissa, että haluamme
olla se luokan paras oppilas, mutta kyllä minun mielestäni
tässä Itämeri-kysymyksessä on
erittäin hyvä, että olemme olleet aktiivisia
ja tavallaan edelläkävijöitä.
Toki meillä paljon on parannettavaa, niin kuin edustaja
Sarkomaa tuossa vähän aikaa sitten totesi. Mutta
se, että muut toimivat väärin, ei missään
nimessä koskaan saa olla peruste sille, että itse
toimisimme sitten huonolla tavalla tai väärin,
vaan aina pitää pyrkiä parempaan.
Toki tähän perään täytyy
heti todeta, että tämä rikkidirektiivi
oli kyllä aika hankala Suomen kannalta, ja siihen soisi
saatavan kyllä mahdollisimman pitkä siirtymisaika
ja lievennykset, kuten edustaja Satonen täällä puhui.
Puhemiehen kehotuksesta tiivistän nyt puheenvuoroa
vähän yleisemmälle tasolle, ja kysyn,
kun meillä on täällä parin maan
nimi kuitenkin vilkkunut kaikista eniten, eli Puola ja Venäjä:
Mikä on näiden maiden sitoutumisen aste ylipäätään
nyt sitten tähän Itämeri-yhteistyöhön? Ovatko
he oikeasti tässä mukana, vai tekevätkö he
mitä lystäävät ja sitten vähän
kiillottavat kilpeään siinä sivussa,
jos sellainen on mahdollista?
Vielä nopeasti kysyisin tuosta öljyntorjunnasta:
Mikä on se uhkakuva, mihin varaudutaan? Ja missä määrin
meidän torjuntaresurssimme riittävät?
Riittääkö se yksi alus, joka on tilattu,
vai montako tarvittaisiin lisää, jotta oltaisiin
sellaisella tasolla, että homma varmasti klaarataan?
Ari Torniainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomi ja suomalaiset ovat aina olleet etujoukoissa
myöskin Itämeren suojelussa. Itämeri
on todella Suomelle tärkeä. Niin vientimme kuin myös
tuontimme kulkee paljolti Itämeren kautta. Rikkidirektiivi
on yksi asia, jolla pyritään myöskin
turvaamaan Itämeren tulevaisuutta. Se on sinällään
kannatettava ja eteenpäin vietävä asia, mutta
kyllä keskustan eduskuntaryhmän mielestä se
nykymuodossaan on täysin kohtuuton suomalaiselle elinkeinoelämälle.
Valtioneuvostossa — äsken ministeri myöskin
kertoi — yritetään etsiä keinoja,
joilla turvataan myöskin elinkeinoelämämme
tulevaisuus tämän rikkidirektiivinkin kuristamisesta
huolimatta, ja itse vilpittömästi toivon ja eduskuntaryhmämme
toivoo, että niitä keinoja myöskin löytyy,
ettei pelkästään pyritä löytämään.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Kiitos tästä puheenvuorosta.
Edellisestä onkin jo aikaa.
Haluaisin todeta, että tässä pohjapaperissa
todettiin, että on jo 20 vuotta harrastettu Itämeren suojelua,
joka on sinänsä tärkeää ja
kannatettavaa. Mutta mielestäni pitäisi ruveta
jo puhumaan Itämeren puhdistamisesta ja ryhtyä niihin
konkreettisiin toimenpiteisiin, joita muun muassa edustaja Myllykoski
peräänkuulutti, ja hallitukselta odottaisinkin,
että tiedemiesten kanssa yhdessä miettisivät
niitä konkreettisia toimenpiteitä, joilla saataisiin
fosforipitoisuus ja muut pienenemään.
Edustaja Maijala totesi aivan oikein, että on syytä etsiä näistä muista
rannikkovaltioista niitä suurempia päästölähteitä,
kuten nyt todettiin, että Venäjän puolelta
löytyi semmoinen, mitä ei pitänyt ollakaan,
mistä tulee enemmän päästöjä kuin Suomesta.
Näitä ympäristöministeriömme
ja ulkoministeriömme voisi lähteä tutkijajoukon kanssa
kartoittamaan, että saataisiin suljettua näitä suurempia
päästöjä tänne enemmän
ja tehtäisiin semmoista kouriintuntuvaa työtä eikä vain mentäisi
tyhjien puheitten perässä ja syyteltäisi toisiaan,
niin kuin tässä on sanottu. Haettaisiin realismia
tähän hommaan.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Puolan ja Venäjän vastuunkanto
Itämeren tulevaisuudesta ei ole läheskään
riittävällä tasolla. Suomi on sitä vastoin
kantanut esimerkillisesti taloudellisen vastuunsa kyseessä olevassa
asiassa. Hallituksen ja meppiemme on syytä edistää yhteistyötä Itämerta
ympäröivien maiden kanssa niin, että vesistön
suojelemisen tärkeys ymmärrettäisiin
myös koko EU:n kannalta.
Suomen maatalous on kriisissä, ja pitääkin huolehtia
siitä, että suhteutetaan suojelutoimenpiteet niin,
etteivät maajussit kuole sukupuuttoon maassamme. On huomioitava,
että Pietarin ympäristön maataloustuotanto
on kasvanut voimakkaasti, ja se on uusi uhka Suomenlahden ravinnekuormitukselle. Öljykatastrofin
todennäköisyys kasvaa koko ajan, joten varotoimenpiteisiin
on varauduttava.
Jos rikkidirektiivi tulee voimaan esitetyssä ajanjaksossa
eikä siirtymäaikaa lisätä, se
merkitsee Suomelle suurta työttömyyttä,
ja kysyisinkin ministeri Niinistöltä, onko hän
sitä mieltä, että suurta työttömyyttä ei
seuraisi näin nopeassa direktiivin käyttöönotossa.
Edustaja Kanerva otti Itämeri-tutkimuksen esille. Olen
hänen kanssaan samaa mieltä, että siihen
pitää panostaa tulevaisuudessa edelleen.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa puhemies! Olen siitä kiitollisessa asemassa,
että asun itse Itämeren, tarkalleen ottaen Suomenlahden,
rannalla paikassa, jossa Kymijoki Langinkosken haaran myötä laskee
mereen. Ihan vieressä on Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n
nykyisin museona toimiva kesämökki sekä Junnu
Vainion lapsuudenkoti, eli siellä on asunut muitakin suurmiehiä kuin minä.
Nämä Venäjän öljykuljetukset,
ihan niin kuin tuossa edustaja Elomaa muun muassa äsken
kertoi, kasvavat vuosi vuodelta. Pääreitti kulkee Suomenlahtea
pitkin, eikä välttämättä mene montakaan
vuotta, kun on tällainen venäläisten yksirunkoinen
tankkeri siellä karilla. Hallituksen puolustusvoimauudistus
on lopettamassa Kotkan Rannikkopataljoonan. Kuka toimittaa öljypuomit
ajoissa paikalle, jos koko itäinen Suomenlahti jää ilman
omaa valvontaa? Pitääkö meidän
luottaa siihen, että supersankari Vladimir Putin käy
itse henkilökohtaisesti uimassa poijut paikalleen, niin
kun jostain lehtikuvista on välillä nähty
hänen menettelevän?
Kun tämä Dragsvikin kohtalo toivottavasti kerran
vielä otetaan uudestaan esille, niin pyydän, että Suomenlahden
meriturvallisuuden nimissä hallitus miettii vielä sitä vaihtoehtoa,
että ne toiminnot siirrettäisiin Kotkaan Kirkonmaasta
vapautuviin tiloihin, ja sitten Kyminlinnan varuskunta on myös
tyhjillään, että sinne mahtuu.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
No niin, aika alkaa olla täynnä. Vielä yksi
edustajapuheenvuoro ja sen jälkeen ministereille mahdollisuus
tällaisiin loppuyhteenvetoihin.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että Itämeri-keskustelua
tässä talossa jatketaan valtiopäivistä toisiin.
Tämä on varmasti sellainen asia, jolla on hyvin
kauaskantoisia vaikutuksia: mitä teemme Suomessa, mitä teemme muissa
Itämeren rantavaltioissa. Ne ovat kerrannaisvaikutteisia
toisiinsa nähden. Pidän itse erittäin
myönteisenä sitä, että nykyhallitus
on lähtenyt myös muun muassa lähivesien,
sisävesien näkökulmasta lähestymään
tätä kysymystä ja näkee myös
tuon turvetuotannon lähivesille tulevat haasteet yhtenä kokonaisuutena.
Ne eivät toki tietenkään suoranaisesti
tule Itämereen asti, mutta sotkevat näitä lähivesiä ja
ovat osaltaan tätä kokonaisuutta nivomassa.
Itse toivoisin, että me entistä enempi Suomessa
näkisimme tilanteen niin, että me voimme itse kukin
vaikuttaa siihen, minkälainen Itämeri on, eikä niin,
että ajattelisimme vain omaa lähivettämme
jollain tavalla irtonaisena suhteessa Itämereen ja tähän
suurempaan kokonaisuuteen, vaan ennen muuta niin, että jokainen
kantaisi niitä palasia — tästä hyvänä keskusteluna
varmasti jätevesiasetus viime kaudella, jota silloin käytiin läpi,
ja toisaalta nyt sitten se, millä tavalla voimme esimerkiksi
maatalouden päästöjä olla vähentämässä Suomessa
entistä tehokkaammin.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Haluan kiittää todella
eduskuntaa tästä hyvästä keskustelusta.
Ehkä tässä nyt tulee esille se, kuinka
laajasta asiasta on kysymys. Itämeren suojeluun, Itämeren
ekologisen tilan kehittämiseen liittyvät kysymykset
kattavat useimpien ministeriöiden toimialat ja ison osan
niistä taloudellisesti merkittävistä päätöksistä,
mitä me teemme. Ehkä korostaisin juuri sitä,
että samalla kun me etsimme kustannustehokkuutta, niin
meidän pitää myös tiedostaa
se, että jos me olemme tosissamme Itämeren suojelussa,
niin kaikkien pitää olla siinä mukana.
Pitää sitten löytää niistä vaikeistakin
tilanteista sellainen ratkaisu, joka palvelee sekä sitä ympäristönsuojelun
tavoitetta että sitten luo taloudelle menestymisen mahdollisuuksia
pitemmällä aikavälillä. Edelleen
korostaisin sitä, että ympäristöteknologinen
osaaminen, vesiosaaminen, on yksi Suomen vahvuuksia meidän
taloudessamme ja sitä kannattaa edelleen kehittää.
Edustaja Heinonen tässä lopussa toi sisävesien
tilan esille. Puhtaat vedet, juomavesi, on maailmalla seuraavina
vuosikymmeninä hupenemassa kovaa vauhtia. Me olemme yksi
harvoja maita, joilla on laajat vesivarat. Niistäkin kannattaa pitää hyvää huolta.
Näistä viimeisistä kysymyksistä,
mitä tässä oli esillä. Jos puhutaan
siitä, kun sanottiin tässä, että pitää ryhtyä tuumasta
toimeen ja on pitkään puhuttu, niin kyllä me
olemme itse asiassa saavuttaneet aika paljon. Teollisuuden päästöt
60—80-luvuilla olivat aivan huikeita verrattuna siihen, mitä ne
ovat nykyään. Teollisuuden päästöt
ovat romahtaneet, maatalouden päästöt
ovat vähentyneet selvästi kuitenkin, vaikka edelleen
ovat mittavalla tasolla. Yhdyskuntajätehuolto on edennyt
voimakkaasti, ja hajakuormituspisteisiin on puututtu. Kalankasvatuksessa
on mennyt kuormitus kolmasosaan viimeisen 10—15 vuoden
aikana, eli paljon on tehty.
Sitten jos vertaa Suomen päästöjä verrattuna muihin
maihin, niin on meillä kuitenkin sen verran suuret päästöt,
että ne eivät ole itse asiassa yksittäisillä muilla
jäsenmailla kovinkaan paljon isommat kuin meillä.
Meillä on toki vesiviivaa enemmän, mutta kyllä meidän
omilla teoillamme on merkitystä ja varsinkin näihin
rannikkovesiin. Valtaosa rannikkovesiä rehevöittävistä päästöistä on
meidän omiamme. Mutta paljon on saatu aikaan. Edustaja
Eerola, en tiedä, muistatteko ehkä lapsuudesta,
mutta Kymijoki oli aika hurjassa kunnossa silloin ja paljon on parantunut.
Eli näillä toimilla on merkitystä.
Ja nyt jos me saamme kansainvälisellä yhteistyöllä Itämeren
sitoumuksia vahvistettua — ja tässä Puola
ja Venäjä ovat avainasemassa — niin Itämeren
ekologinen tilanne kokonaisuudessaan voi kehittyä positiivisesti
erityisesti Suomenlahdella. Se hapeton tila, mikä tuolla
Itämeren syvänteissä on, on todella hankala
tutkimuksellinen kysymys: miten Itämeri ylipäätään
saadaan eläväksi kokonaisuudessaan ekosysteeminä.
Sanotaan, että sen kuntoon palauttamiseen voi mennä pitkä aika,
mutta tutkijat tekevät koko ajan sen eteen töitä,
miten se onnistuisi.
Öljyntorjunnassa me olemme varautuneet siihen, että me
pystymme kansainvälisellä yhteistyöllä Suomenlahdella
30 000 tonnin päästömäärän
kolmessa päivässä torjumaan. Ja isot öljytankkerit,
joita Venäjälle menee nyt valtava määrä,
ovat huomattavasti suurempia mittaluokaltaan, mutta hyvin harvoin
päästö on sellainen, että koko
se tankkerin öljymäärä päätyy
vesistöihin. Eli tämän valmiuden on katsottu
olevan ihan maailman huippuluokkaa, mutta me tarvitsemme nykyisten
tilausten lisäksi vielä yhden laivan, jotta me
pystymme tämän 30 000 tonnin valmiuden
varmistamaan, ja siitä käydään
vielä keskusteluja, voidaanko lähivuosina tilata
yksi laiva lisää. Nämähän
ovat tämmöisiä monitoimialuksia, joita
käytetään Rajavartiolaitoksessa tai Puolustusvoimissa
jäänmurtotehtävissä, elikkä erilaisia
yhdistelmiä voidaan tehdä, jolloin nämä ovat
kustannustehokkaita ratkaisuja.
Mutta loppuun täytyy todeta se, että on kansainvälisesti
arvioitu, että öljyonnettomuuden todennäköisyys
Itämerellä on niin suuri, että sen olisi
pitänyt todennäköisesti jo tapahtua,
suuren mittaluokan öljyonnettomuuden. Eli valmiuden pitää olla
kunnossa. Se, että meillä on hyvä laivaliikenteen
ohjausjärjestelmä, on osaltaan varmistanut, että sitä ei
ole tähän mennessä tapahtunut, ja siinä liikenneministeriö tekee
hyvää työtä, että jatkossakin
olisi näin, että laivaliikennettä voidaan
ohjata niin ja valmius on sellaista, että sitä onnettomuutta
ei myöskään tule tapahtumaan, mutta varmaksi
sitä ei voi sanoa, koska volyymit Venäjälle
ovat öljyliikenteessä todella suuret.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Keskustelu on päättynyt.