Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Perusopetuslain 4 §:n mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna esiopetusta. Saman lain 6 §:ssä määritellään opetuksen järjestämisestä siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti ja liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Esiopetuslakia valmisteltaessa voitiin ennakoida esiopetukseen osallistuvien kuljetuksesta tulevia ongelmia. Liian monelle arveltiin tulevan este nimenomaan siitä syystä, että kuljetusta ei voida järjestää joko taloudellisista tai muista syistä.

Kun esiopetuskokeilua kartoitettiin, voitiin huomata, että osallistumattomuus esiopetukseen aiheutui juuri kuljetusongelmista. Sama probleema tuotiin esille lukuisissa asiantuntijalausunnoissa esiopetuslain teon yhteydessä. Jo tällöin viitattiin oppilaiden tasavertaisuuteen opetuksen saamiseksi riippumatta asuinpaikasta, kulkuyhteyksistä, taloudellisista resursseista ym. seikoista.

Esiopetuslakikeskusteluissa eduskunta evästi hallitusta maksuttoman kuljetuksen sisällyttämiseksi lakiin. Sivistysvaliokunta mietinnössään n:o 7/1999 edellyttääkin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin säädösmuutoksia tekemällä niin, että perusopetuslain mukaiseen esiopetukseen osallistuvat oppilaat saatetaan kuljetusetuuden piiriin 1.8.2001 lukien. Kuljetusetuuteen viitataan myös saman mietinnön vastalauseessa 1, missä hallitusta velvoitetaan osoittamaan täysimääräinen valtionosuus myös esiopetuksessa oleville oppilaille. Tällöin esiopetuksessa olevat oppilaat olisivat opetusryhmissään tasaveroisessa asemassa perusopetuksessa oleviin oppilaisiin nähden. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää hallitukselta pikaisia toimia lupausten täyttämiseksi, jotta esiopetuksessa olevat lapset saatetaan kuljetusetuuden piiriin tuosta elokuun päivästä alkaen.

Konkreettisia esimerkkejä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen halusta hallitus osoittaa parhaimmillaan esimerkiksi sillä, että kuljetusasia järjestetään niin, että vanhemmat eivät joudu kesken työpäiväänsä kuljettamaan lapsiaan esiopetukseen ja edelleen sieltä pois. Samalla helpotetaan monien kaukana keskuksista asuvien perheiden kuljetusongelmia, kun hyväksytään eduskunnan edellyttämät lausumat. Koska kuljetusetuuden järjestämisessä on kysymys arviolta vain 70—95 miljoonan markan suuntaamisesta kunnille, ei liene mahdottomuus täyttää koko eduskunnan tahtoa lisäämällä kyseinen määräraha opetustoimen budjettiin.

Arvoisa puhemies! Valiokuntaa ja etenkään ministeriä ei tarvinne evästää käsiteltävässä asiassa tämän enempää, ovathan molemmat tahot niin suullisesti kuin kirjallisesti ilmaisseet tahtonsa ja myönteisen tahtonsa asian suhteen. Toivon, että valiokunta saadessaan tämän asian pöydälleen pysyy lausumissaan kannanotoissa edelleen yksimielisesti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kerola päätti puheenvuoronsa, että valiokuntaa tuskin tarvitsee evästää, mitä tähän pitää lausua ja miten eteenpäin viedä. Toteaisin tähän perään, että paikalla olevia edustajia, sikäli kuin ymmärrän ja tunnen heidän vakaan mielenlaatunsa, ei myöskään tässä asiassa varmaan tarvitse evästää. Heillä kaikilla on kirkas mieliala tämän asian suhteen. Mutta sille valtionhallinnon ja eduskunnan kovalle linjalle, joka täältä salista puuttuu, tämä evästys varmasti olisi paikallaan.

Kun katsotaan tätä asiaa kokonaisuutena pohjasta, mistä lähdetään ja missä esityksen ja aloitteen pääasiallinen sisältö on olemassa, tässä selkeästi näkyy, että hallitus on laatinut kovat säännöt, mitkä eduskunta on hyväksynyt, ja tällä pohjalla ei ole tämän lain edellyttämä sovellutus edennyt eikä kulkenut matkassa. On niin, että lapsi, joka perheestä lähtee, on yhtä arvokas, onpa hän esikouluiässä tai varsinaisessa oppivelvollisuusiässä, ja tältä osin ei voida ajatella, että velvoitettaisiin vanhemmat taikka kunta hoitamaan tämä asia erikseen niin, että valtio tässä vastuusta pakoilisi ja pystyisi vetämään oman vastuunsa syrjään. Nuoren lapsen lähtökohtana pitää olla se, että alun perin vanhemmat ja kunta näkevät esiopetuksen myöskin myönteisenä. Tähän asiaan ei tarvita minkäänlaista pohdintaa siitä, miksi valtio ei kanna omaa vastuutaan tässä asiassa niin kuin muussa opetuksessa.

Kun katsotaan yleensäkin tätä asiaa ja tämän perusteluja niin kuin sisältöäkin, siellä todetaan, että on 5 kilometriä taikka pidempi matka, tai niin, että voidaan tarkoituksenmukaisella tavalla hoitaa. Sisällöstä voi lukea niin myöskin, että lyhyemmälläkin matkalla tämä asia tulee esille ja kysymykseen. Mielestäni tähän myöskin valiokuntakäsittelyssä pitäisi löytää edelleenkin tätä tukeva tulkinta, jossa ymmärretään se, että lapselle on aivan yhtä raskas ja turvaton se matka, jos olosuhteet ovat vaikeat, onpa matka sitten 4 kilometriä 800 metriä tai 5 kilometriä 200 metriä. Usein tällaisista asioista kuitenkin kuntatasolla käydään tavattoman kova keskustelu siitä, täyttyykö se matka vai ei.

Jos ajatellaan matkan hankaluutta ja sen toteuttamista, en malta myöskään olla ottamatta esille sellaista kaakkoissuomalaista ongelmaa ja näkökohtaa, joka tuntuu lehdistössä erityisen hyvin olevan kirkas ja näköaloja antava vaikutelma, ja kun ed. Tiusanenkin sattui tulemaan paikalle, annan hyvät eväät puheenvuoroon sillä, että koska susikanta siellä on todella vaarallisen vaikuttava, niillä alueilla tämä asia otettaisiin huomattavan paljon lyhyemmältä kohdalta näkyviin ja katsottaisiin sitä, että lapsen koulumatka olisi todella turvallinen ja oikeaoppinen eikä syntyisi semmoista tuntumaa, mitä tässä, jos näin voisi sanoa, olen itse kokenut, että kun oli pimeä, luminen ja synkkä tie, vaikka siellä susia ei ollutkaan, ei koulumatka niin mahdottoman miellyttävän tuntuinen ollut. Mitä tulee pienen lapsen näköalaan ja ajattelutapaan, koulumatkan jo pitäisi yksin olla miellyttävä ja kannustava niin, että elämän mahdollisuudet ja lähtökohdat turvattaisiin aivan pienestä pitäen sellaisina, kuin me varmaan jokainen täällä Helsingissä koemme ja näemme tämän asian.

Kun äsken otin esimerkin maaseutulähtökohdasta ja korpilähtökohdasta, Pääkaupunkiseudun lähiöissäkin joskus koulumatka on sen tyyppinen, että sitä ei voida ainakaan turvalliseksi sanoa. Lapsi varmaan saattajan siinä tarvitsee ja näkee. Mutta tässä on yksi tekijä, joka koko esityksestä parhaiten henkii näkyviin, että valtio edellyttää kunnille tehtäviä ja velvoitteita mutta ei luo tasavertaisia edellytyksiä niitten hoitamiseen. Tältä osin hallitus toivottavasti, kun tässä kaikesta muustakin on puhuttu, oppisi näkemään tämän asian, myöskin tämän pienen ihmisen asian ja kuntien tasavertaisen kohtelun tässä aiheessa ja lähtisi sellaiseen asiaan, että mukaan tulee, mukaan tulee oikein miellyttävästi, antaa taloudelliset edellytykset sinne, mitä tarvitaankin.

Rouva puhemies! Tässä lyhyt käsittely aiheesta. Olen valmiina jatkamaan keskustelua tarvittaessa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Seppo Lahtelan puheenvuoro sinänsä, mikä liittyy itse perusopetuslain 32 §:ään, on paikallaan, mutta mielestäni, puhemies, ei susilla pidä nyt pelotella sen enempää pieniä kuin isompiakaan kansalaisia. Siinä mielessä perustelu, vaikka puhuttaisiin Kaakkois-Suomestakin, ei ole oikea. Nyt susia on tapettu ja varsin kyseenalaisia menetelmiä käytetty. Tiedän, että asia on Kaakkois-Suomessa ajankohtainen. Muun muassa Savitaipaleella ja Taipalsaaressa kansanliikettä tässä asiassa puuhataan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Edellisen puhujan puheeseen lisään vielä karhut. Näin ed. Tiusaselle toteaisin, koska kyllä joka tapauksessa koulumatkan ja matkan esikouluopetukseen pitää olla turvattu.

Lisäisin tähän sen näkökulman, jota aikaisemmissa puheissa ei tullut, miten suhtaudutaan varallisuuseroihin elikkä köyhien lapsiin. Siinä mielessä koko esiopetuksen voimaan saattamisen yhteydessä, yleensä kun tämä tuli, en ollut hirveän innokas mutta en lähtenyt äänestämään vastaankaan. Siinä vaiheessa, kun yleensä pakolliseen esiopetukseen lähdettiin, olisi pitänyt siinä aikataulussa siihen lähteä, että pystytään hoitamaan tasa-arvoinen mahdollisuus siihen, jotta pystytään maksamaan myös matkatuki tai järjestämään kyyti. Jotkin kunnathan ovat tehneet vapaaehtoisesti sillä tavalla, että omista varoistaan kustantavat tämän, mutta kaikki kunnat eivät siihen pysty. Siinä mielessä minusta tässä on ennen kaikkea juuri pienen lapsen osalta tasa-arvonäkökulmasta kyse, kyse siitä, jotta ei aseteta heti jo kuusivuotiasta lasta eriarvoiseen asemaan siinä suhteessa, pystyvätkö vanhemmat maksamaan kyydin. Joissakin tapauksissa se voi päivittäin olla muutaman kympin. Monellakaan ei sitten töiden takia ole mahdollista kyytiä järjestää. Tässä tulee monia ongelmia.

Sen takia näkisin, jotta ed. Kerolan aloite on ihan hyvä siinä, niin kuin aikanaan valiokuntakin on todennut, että tämä pitää hoitaa kuntoon. Nyt vain ongelma näyttää olevan siinä, jotta kaikkeen hyvään ei rahaa riitä. Saa nähdä jatkossa, mitä tässä tapahtuu. Toivon mukaan valiokunta käsittelee tämän asian asianmukaisessa järjestyksessä. Joulun alla, kun budjettia laaditaan, mitä tämä nyt maksaakin, alle 100 miljoonaa, se pitää hoitaa sitten kuntoon siinä vaiheessa.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. E. Lahtelalle toteaisin, että ensinnäkin esiopetus on kunnille pakollinen järjestettäväksi. Siihen osallistuminen ei ole pakollista, mutta käytäntö osoittaa sen, että kaikki kunnat tämän haluavat järjestää. Ongelmaksi jäävät vain ne lapset, jotka eivät kuljetusetuuden piiriin pääse niissä kunnissa, joissa ei taloudellisia mahdollisuuksia ole.

Toteaisin vielä sen, että tällä hetkellähän 85 prosenttia oppilaan yksikköhinnasta korvataan kunnille. Näin ollen kuljetusetuus mukaan lukien korvauksen tulisi olla 95 prosenttia.

Esa  Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ilmeisesti meillä ed. Kerolan kanssa ei ole tästä asiasta erimielisyyttä sinällään, koska kunnathan järjestävät esiopetuksen. Kyse on juuri siitä, että kaikki kunnat eivät ole pystyneet järjestämään maksutonta kuljetusta. Näin olen ymmärtänyt joidenkuiden ihmisten puheista.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lisäksi mielelläni kuuntelin ed. E. Lahtelan myöntyväistä kannanottoa tähän esitykseen ja toivonkin, että ed. Lahtela vie oman puolueensa ministerille nämä kannustavat terveiset. Toivomme sieltä saavamme myönteistä postia lähiaikoina.

Päivi  Räsänen  /skl:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ed. Kerola on tehnyt tämän esityksen, jolla muistutetaan eduskuntaa sen omasta ponnesta ja hallitusta sen lupauksista. On itse asiassa merkillistä, että hallitus on kertonut jättävänsä tämän ensi kesän budjettiriiheen riideltäväksi eli ei ole siis aikomustakaan toimia eduskunnan yksimielisen tahdonilmauksen mukaisesti eli saattaa tämän vuoden elokuun alusta koulumatkaetua käyttöön.

Ongelmaksi jää edelleenkin, vaikka ed. Kerolan hyvä aloite hyväksyttäisiin, 5 kilometrin raja, jonka ed. Kerola on ottanut nykyisestä perusopetuslaista. Mielestäni koulumatkaetuus tulisi porrastaa koululaisen iän mukaan. Tällä hetkellä kuusi- tai seitsemänvuotiaan ensiluokkalaisen kohdalla on sama 5 kilometrin raja kuin 14-vuotiaalla yläasteen oppilaalla. Iso koululainen voi vallan mainiosti kulkea pyörällä tai jalan 5 kilometrin matkan, mutta pienelle koululaiselle 3:kin kilometriä on jo melko pitkä matka. Lastensuojelujärjestöthän esittivät viime kaudella, kun koululakeja käsiteltiin, että esikoululaisten samoin kuin ensi- ja toisluokkalaisten lasten kohdalla raja olisi 3 kilometriä.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Räsäselle sanoisin, että jos tämän pykälän tarkasti lukee, siinä nimenomaan mainitaan, että oppilaan ikä tai muut olosuhteet huomioon ottaen matka ei saa muodostua ongelmalliseksi. Tämä mielestäni käsittää kaikki nämä probleemat, joista ed. Räsänen edellä puhui.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Perusopetuslain velvoite esiopetuksen järjestämisestä kohdistuu kuntiin. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että esiopetukseen osallistuvien oppilaiden koulumatkaetu saatetaan valtion tuen piiriin. Nimittäin esikoululaisten koulumatka ei ole ongelma pelkästään kunnille vaan se on erittäin merkittävä taloudellinen ongelma myös useille vanhemmille.

Tämän vuoksi en malta olla tässä yhteydessä tarttumatta siihen kirjallisen kysymyksen vastaukseen, jonka opetusministeri Rask antoi 12. päivänä heinäkuuta vuonna 2000, jossa hän toteaa: "Esiopetukseen osallistuvien oppilaiden matkaetua koskevien säännösten valmistelu on käynnissä opetusministeriössä. Tarkoituksena on antaa eduskunnalle syysistuntokauden alussa valtion vuoden 2001 talousarvioesitykseen liittyen hallituksen esitys esiopetukseen osallistuvien oppilaiden matkaetua koskeviksi säännöksiksi." Minusta tämä velvoittaa jo sillä tasolla, että minä todella toivon, että hallitus saa tämän lakiesityksen mukaisen ratkaisun hoidettua.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitusta muistutetaan tällä tärkeällä lakialoitteella siitä eduskunnan tahdosta, joka sivistysvaliokunnan mietintöön vuodelta 99 sisältyy ja joka edellyttää kuljetusetuuden piiriin myös esiopetukseen osallistuvat oppilaat.

Suomessa on, arvoisa puhemies, hoidettu koulutuspolitiikkaa hyvässä yhteisymmärryksessä ja niin, että koulutuksellinen ja alueellinen tasa-arvo on voinut toteutua. Minusta se on ollut yksi kansallisista vahvuuksistamme ja on edelleenkin. Tästä syystä, arvoisa puhemies, mielestäni pitäisi myös jatkossa huolehtia siitä, että tasa-arvo asuinpaikasta, varallisuudesta ja vanhempien mahdollisuuksista riippumatta voi lasten osalta tasapuolisesti toteutua.

Lakialoitteen mukaisen menettelyn aikaansaaminen niin, ettei se myöskään ole kuntien talouden vastuulla — kuntien taloudethan ovat eriytyneet hyvin voimakkaasti — tulisi toteuttaa oikeudenmukaisesti lakisääteisenä.

Leena Rauhala /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Inkeri Kerolan lakialoite on todella tärkeä, koska hän nostattaa esiin sen, mitä eduskunta on yksimielisesti tahtonut jo aikaisemmin. Esiopetuksen kuljetustuen rahoitusjärjestelyt tulee ottaa huomioon, niin kuin sivistysvaliokunta on ponnessaan esittänyt. Tässä todella tulee esille se, miten ponnen merkitys on nostettava uudelleen esille niin, että se johtaa tulokseen. Tietysti on kysymys noin 100 miljoonasta markasta, mutta kuitenkin, niin kuin täällä on esitetty, on kysymys lapsista ja sillä tavalla arvokysymyksestä. Kunnat ovat nyt lähteneet toteuttamaan esiopetuksen järjestämisvelvoitetta, mutta jos siitä huolimatta perheet, lapset, eivät ole kaikki samanarvoisia sen edessä, voivatko he käyttää esiopetusta, siihen on mielestäni puututtava.

Varsinkin valiokunnassa, kun muistelen niitä keskusteluja, oltiin hyvin yksimielisiä, että tähän tulee puuttua.

Kun täällä on tullut esille, että myöhemmin, mahdollisesti syksyllä ja budjettiriihissä vasta tätä 100:a miljoonaa lähdetään etsimään, mielestäni se on liian myöhäistä. Jos 1.8. on ponnen sisältö, että kaikki tulisivat sen kuljetusetuuden piiriin, niin sen vuoksi tämän tulisi olla nyt jo hallituksen esityksessä, ja varsinkin, kun olemme koko ajan puhuneet siitä, millä tavalla me tuemme kaikkea sitä, mitä lastensuojeluun liittyy.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluaisin liittyä tähän varsin yksimieliseen joukkoon, joka tukee ed. Kerolan lakialoitetta kuljetustuen järjestämisestä esikoulutukseen osallistuville. Toivottavasti tämä yksimielisyys sitten kantaa koko eduskunnan kokoonpanossa.

Tämähän voi tuntua jonkun mielestä aika pieneltä asialta, kun puhutaan vain esikoululaisia koskevasta kuljetustuesta. Mutta haluaisin kyllä korostaa, että tämä on periaatteellisesti todella suuri asia. Kyse on koulutuksen tasa-arvosta. Kyllähän esiopetukseen aikaisemminkin voivat osallistua, hyvin laajalti osallistuivat juuri kaupunkien ja taajamien esikouluikäiset, mutta kyse on siitä, että kaikki voisivat tämän etuuden piiriin nyt tulla. Silloin kuljetus ja sen järjestäminen, sen maksuttomuus, on todella hyvin keskeinen asia.

On pakko kysyä, miksi hallitus ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin näitten yksimielisten lausumienkin valossa. Muistan täällä käytyä keskustelua, miten opetusministeri Rask hyvin voimakkaasti puolsi kuljetusta ja totesi, että se on selkeä puute tässä esityksessä. Kun hän on näihin kirjallisiin kysymyksiin tällaisen vastauksen antanut, niin on pakko kysyä, mikä merkitys ministerin kannanotoilla ja lausumilla on, jollei tätä asiaa pystytä hoitamaan.

Ongelmahan on siis se, että yksikköhinta on liian alhainen. Sitä on korotettava niin, että se olisi todella tuo 95 prosenttia. Muuten tämä kustannus jää kuntien kannettavaksi. Se on tavattoman eriarvoinen tilanne. Siihen emme saa ajautua.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty hyvin myönteistä, kannattavaa keskustelua kyseisestä ed. Kerolan tekemästä lakiehdotuksesta. Itsekin liityn tuohon joukkoon. Tekee mieli yhtyä myös siihen yksityiskohtaan, jonka ed. Seppo Lahtela muun muassa toi esille: suurpetojen aiheuttamat vaarat koululaisille. Kun meillä kerran Euroopan unioni katsoo oikeudekseen asuttaa maata pedoilla, kyllä meidän pitää silloin myös vaatia oikeutta kansalaisten turvallisuuteen ja myös lasten turvallisuuteen. Eikä tämä ole vain rajaseutujen ongelma, vaan tämä alkaa olla aika suuressa osassa sisämaatakin maaseudulla ongelma. Täytyy tämä kysymys ottaa hyvin vakavasti. Toivon, että kunnille annetaan mahdollisuudet hoitaa koulukyyditys myös tältä osin niin, että kunnilla on voimavarat täyttää se tehtävä, mihin tällä hyvällä keskustelulla halutaan tähdätä.