Leena Rauhala /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteessani on kysymys opintotukilain 11 ja 14 a §:n muuttamisesta. Hallitusohjelman mukaanhan opiskelijoiden opintososiaalista asemaa on tarkoitus tämän hallituskauden aikana kohottaa, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu olisi mahdollista ja saataisiin opiskeluaikoja lyhennettyä ja opiskelija aikaisemmin työelämään. Nimenomaan suhteessa siihen, että meillä on jäämässä eläkkeelle työntekijöitä hyvinkin suuria määriä, tarvitsemme uusia työntekijöitä. Tämän yleisesti hyväksytyn tavoitteen saavuttamista tällä lakialoitteellani tavoittelen ja nimenomaan haluan sen nostaa esiin nyt jo tässä yhteydessä, koska nämä hallitusohjelman kirjaukset, jotka ovat hyvät, eivät ole saaneet rinnallensa sitä rahamäärettä, millä nämä asiat voitaisiin hoitaa.

Opiskelijoiden pääasiallinen toimeentulo syntyy opintorahasta ja asumislisästä. Molempien etuuksien reaalitaso on viimeisen vuosikymmenen aikana pudonnut, eivätkä ne nykyisellään riitä kattamaan enää opiskelijoiden välttämättömiä menoja. Tämän on todennut viime vuoden aikana muun muassa opetusministeriön opintotukiryhmä, joka tämän perusteella ehdotti opintorahan ja asumislisän korottamista. Nykyinen opintotukijärjestelmä on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Uudistuessaan viime vuosikymmenen alussa opintotukijärjestelmä paransi opiskelijoiden taloudellisia edellytyksiä. Opintotuen reaalitaso on kuitenkin tämän jälkeen laskenut leikkausten ja inflaation vaikutuksesta. Esimerkiksi opintorahan ostovoima on pienentynyt sen leikkaamisen jälkeen vuodesta 95 noin 12 prosenttia. Tämän vuoksi yhä useampi opiskelija siis joutuu käymään työssä rahoittaakseen opintojaan, mikä yleensä hidastaa opintojen etenemistä.

Nämä opintotuen reaalitason pudotukset ovat vaikeuttaneet erityisesti niiden opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia, joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tukea lastensa opiskelua taloudellisesti. Näin näiden opintososiaalisten etuuksien pieneneminen vaikuttaa opiskelumahdollisuuksia epätasa-arvoistavasti, vaikka opintotukijärjestelmän eräänä perustarkoituksena on taata kaikille mahdollisuus opiskelemiseen omasta tai vanhempiensa varallisuudesta riippumatta. Omaa kieltään tietenkin puhuu korkeakouluopiskelijoiden opintotuen tasosta asumislisä, joka on korkeimmillaan noin 20 prosenttia palkansaajien keskikuukausiansiosta, vaikka palkasta sinänsähän ei tässä ole kysymys. Tällä opintotuella ei aina kuitenkaan nyky-yhteiskunnassa tule opiskelija toimeen.

Merkittävä ongelmakohta nykyisessä laissa on alimitoitettu vuokrakatto asumislisän maksamiselle. Tämän vuokrakaton ylittäviä vuokria peritään yleisesti varsinkin Pääkaupunkiseudun vuokra-asunnoista, mutta myös muiden kaupunkikeskusten vuokrien hinnat ovat tänä päivänä hyvinkin ylittämässä nykyisen lain vuokrakaton. Jotta asumislisä todellisuudessa vastaisi opiskelijoitten asumisen tasoa, tulisi mielestäni vuokrakattoa nostaa asumiskustannusten noususta johtuen. Tästä opiskelijajärjestöt ovat meihin edustajiin olleet useammankin kerran yhteydessä ja joskus jopa todenneet, että vuokrakaton nostamisella erityisesti olisi oma merkityksensä, ei siis pelkästään yhdellä, esimerkiksi lomakuukausien huomioon ottamisella. Kysymys on useasta kokonaisuudesta, millä tämä opiskelijoitten hyvä opiskelumotivaatio ja opintojen eteneminen saataisiin järjestykseen. Siis alimitoitettu vuokrakatto on yksi, ja tähän myös opetusministeriön opintotukiryhmä on kiinnittänyt jo huomiota.

Opintotuen ja asumislisän korottamisen ohella on siis myös vanhempiensa luona asuvien opiskelijoiden ikäraja yksi kysymys opintotuen määrän perustetta määritettäessä. Nuoremmilla vanhempiensa luona asuvilla opiskelijoilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet opiskella vanhempiensa tulotasosta tai omista työmahdollisuuksista riippumatta. Nyky-yhteiskunnassa vähän alle 20-vuotiaankin oletetaan hankkivan itsenäisesti ainakin osan toimeentulostaan, ja nykyisen lain ikäraja saattaa vaikuttaa joidenkin vanhempiensa luona asuvien nuorten opiskelijoiden opiskelupäätökseen, näin erityisesti tapauksissa, jolloin vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kustantaa näitä opintokustannuksia, vaan pienituloisen perheen nuori hakeutuu työelämään herkemmin ja opinnot jäävät.

Näillä perusteilla tässä lakialoitteena esitän siis opintotuen, opintorahan, asumistuen ja pienituloisten perheiden opintorahakorotusta. Lisäksi lakialoitteessani esitän, että asumislisän vuokrakattoa korotettaisiin, sekä vanhempiensa kanssa asuvien opiskelijoiden ikärajan poistamista opintorahan määräytymisen ehdoista. Näkisin, että tämä olisi sellainen asia, että tämä ei olisi semmoinen takapainotteinen vaan tähän ryhdyttäisiin jo mahdollisesti tämän hallituskauden alkuvaiheessa.