Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain muuttamisesta toteuttaa nyt sitten viime marraskuun 27. päivänä Suomen EU-komission välillä saavutetun 141 artiklan neuvottelutuloksen täytäntöönpanon Suomessa vuoden 2008 alusta alkaen. Nythän tehtiin ensimmäisen kerran kuuden vuoden mittainen sopimus 141 artiklan mukaisten tukien jatkumisesta.

Uusina tukimuotoina tässä sopimuksessa on kotieläintilan hehtaarituki ja Etelä-Suomen erikoiskasvituki, jota maksetaan avomaavihannesten ja tärkkelysperunan viljelystä. Nämä on tarkoitus ottaa myöskin käyttöön vuoden 2008 alusta alkaen.

Neuvottelutuloksen mukaisesti sika- ja siipikarjatuet ehdotetaan irrotettavaksi tuotannosta Etelä-Suomen tukialueilla A ja B. Tämä oli komission ja komissaarin ehdoton edellytys, että näissä yksimahaisissa siirrytään tuotannosta irrotettuun tukeen, jotta yleensä sopimus voidaan tehdä. Tämä dekoplaus tullaan toteuttamaan vuoden 2009 alusta lukien. Samaan aikaan otetaan käyttöön sika- ja siipikarjataloudessa niin sanottu rakennemuutoskorvaus, joka mahdollistaa sen, että ne, joilla ei ole tilallaan jatkajaa taikka jotka ovat muuten ikääntyneitä, voivat luopua tuotannosta ja saavat vuosina 2009—2010 tai vastaavasti 2010—2011 rakennemuutoskorvauksena tilan viitemäärän mukaisen tuen, kuitenkin niin, että tuella on vuosittainen katto, joka on 20 000 euroa. Tällä tavalla mahdollistetaan siis tästä tuotannosta poissiirtyminen.

Kaiken kaikkiaan tämän neuvottelutuloksen aikaansaamisessa hyvin keskeistä roolia näytteli se, että 141 artiklan mukaisen tuen aikana Suomessa on erityisesti sikataloudessa ja kananmunataloudessa ylituotanto merkittävästi kasvanut. Meillä on sikapuolellakin lähes 30 prosentin ylituotanto. Kuitenkin se varsinainen asetelma silloin, kun liittymissopimuksesta neuvoteltiin, oli se, että tuotanto ei saisi kasvaa kulutuksen kasvua enemmän. Nyt oltiin tilanteessa, että oltiin melkoisessa ylituotantoasetelmassa, ja sitäkin taustaa vasten tämä rakennemuutoskorvaus on käyttökelpoinen väline.

Uusi elementti tässä sopimuksessa on tosiaan tämä kotieläintilan hehtaarituki. Se on sen takia siellä tärkeällä sijalla, että meillä ei olisi ollut muuten mahdollisuutta märehtijöiden kohdalla löytää sellaista ratkaisua, jossa tuen alenema on hyvin minimaalinen. Hehtaarituen kautta tukeen tulee jopa pieni korotus tämän sopimuskauden aikana, koska meillä on maidontuotannossa ja naudanlihantuotannossa tällä hetkellä se tilanne, että tuotanto on ennemmin laskussa kuin nousussa.

Kotieläintilan hehtaaritukea maksetaan siis A- ja B-alueilla sijaitseville peltoaloille. Ehtona on se, että hakija täyttää luonnonhaittakorvauksen mukaiset yleiset edellytykset ja noudattaa lfa-sitoumuksen ehtoja. Hakijan tilan tulee lisäksi olla lfa:n kansallisessa lisäosassa kotieläintila tai täyttää vastaavat kriteerit.

Tässä sitten puhutaan myöskin vuoden 2007 peltohehtaareista. Halusimme sitoa tämän tietyn vuoden peltohehtaareihin, jotta ei pääse syntymään sitä tilannetta, että kun hankkii lisää peltoa, saa lisää tukea, joka taas vastaavasti koko ajan nostaa sitten pellosta maksettavaa hintaa taikka vuokraa. Tätä haluttiin nimenomaan tällä ratkaisulla nyt estää.

Kaiken kaikkiaan tämä 141-ratkaisu on mielestäni kohtuullinen ottaen huomioon sen tilanteen, josta lähdimme neuvottelemaan. Kun kävimme ensimmäisen neuvottelun 11.6. komissaarin kanssa, saimme hyvin selvän viestin, että tämä on viimeinen sopimuskausi, joka tehdään, ja tuen pitää mennä nollaan vuoden 2013 jälkeen. Nyt kuitenkin siellä on vuonna 2013 vielä jäljellä 63,9 miljoonaa euroa ja neljä ensimmäistä vuotta saamme elää tilanteessa, jossa tuen alenema on noin 2,7 prosenttia vuodessa eli pienempi kuin maatilojen lukumäärän vähenemisvauhti tällä hetkellä.

Kaiken kaikkiaan toivon, että maa- ja metsätalousvaliokunta käsittelee ripeästi tämän esityksen ja pääsemme sitten käytännössä sitä soveltamaan. Niin kuin sanoin, rakennemuutoskorvaukset tulevat voimaan vasta vuonna 2009. Kevään tukihaun yhteydessä niitä haetaan, joten siihen ei järjestetä mitään erillistä hakujärjestelmää, koska yritämme nyt välttää ylimääräisiä byrokratian koukeroita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Anttila jo kuvasi aikaansaannostaan varsin perusteellisesti. Muutama yleinen näkökohta. Ensinnäkin haluan onnitella ministeri Anttilaa siitä, että hän onnistui tämän 141-operaation viemään tällä tavalla satamaan. Tämä tuntui lähestulkoon epätoivoiselta hankkeelta johtuen siitä, että komissiolla tietysti on ollut aivan päinvastaiset pyrkimykset kuin mihinkä nyt tässä päädyttiin sitten loppujen lopuksi. Tämä oli uljas saavutus, ja siitä vilpittömät onnittelut!

Nimittäin tässähän on kysymys paitsi substanssista myöskin siitä, elääkö artikla 141 vai ei, ja silloin on kysymys vielä syvällisemmin siitä, elääkö artikla 142 vai ei. Vaikka se artikla 142 on niin sanotusti pysyväisluonteiseksi sovittu, jos 141 olisi siitä kyljestä pudonnut pois, niin kun tuntee valtakunnan sisäiset kaunaisuudet, niin voi hyvänen aika sitä kaunaisuuden määrää, mikä olisi lähtenyt liikkeelle. Se ei nytkään ole poistunut, ei suinkaan. Täällä on käynyt viikon sisälläkin lähetystöjä, joilla on toisenlaiset aatteet mielessään. Mutta joka tapauksessa kansallisen edun kannalta ministeri Anttila sai hyvän tuloksen.

Sitten tähän liittyy, arvoisa puhemies, muutama semmoinen näkökohta, joka kuuluu ryhmään kiusallisia yksityiskohtia. Nyt kun on tätä health checkiä elikkä terveystarkastusta seurannut, ja kun tässä muun muassa tärkkelysperunaan kiinnitetään huomiota ja luodaan sen tuelle perusteita, niin health checkissä, jos olen ymmärtänyt oikein, tämä tärkkelysperuna on kuvassa mukana. Siinä taas komissiolla on omat pyrkimyksensä, jotka ovat vastoin Suomen kansallisia intressejä. Sillä on alueellisia merkityksiä erikoisesti läntisemmässä Suomessa mutta jonkun verran myöskin Suomen eteläpuoliskon itäisessä osassa. Kysymys on myöskin pyrkimyksestä irrottaa tuet tuotannosta, millä tietysti sitten fiskaalisesti on merkitystä tuottajille.

Minä toivon hartaasti, että mahdollisimman pian saataisiin sovulla aikaan kansallinen strategia tämän osan hoitamiseen samoin kuin yleensä suhtautumiseen terveystarkastustilanteeseen, myöskin näissä tapauksissa, joissa uhkaa kokonainen erikoiskasvituotantoala hiipua pois. Jos ei sillä yleissuomalaisittain olekaan nyt ihan ratkaisevaa merkitystä, mutta jos nämä erikoiskasvituotannot ja erikoistuotantoalat yksi toisensa jälkeen sisämarkkinaperustein hivutetaan pois, niin kyllä sillä on sitten jo paitsi aluetaloudellinen merkitys myös valtakunnan kokonaisedun kannalta merkitystä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Koska käsittelemme lakiesitystä maatalouden kansallisista tuista, on syytä ottaa esille maatalouden ympäristötukeen liittyvät tunnetut ongelmat. Maatalouden ympäristötuki on osa Euroopan unionin maataloustukijärjestelmää. Maanviljelijät voivat saada korvausta ympäristön kannalta hyvien viljelymenetelmien käyttöönotosta aiheutuvista kustannuksista ja tulonmenetyksistä. Suomessa maatalouden hyvinvointitukea on pidetty maanviljelijöiden yhtenä tulotuen muotona.

Maatalouden ympäristötuki ei ole parantanut ympäristön tilaa maatalousalueilla. Tukien vaikutuksista tehdyn laajan tutkimuksen mukaan maatalousluonto on jatkanut köyhtymistään ja vesistöön pääsevän typen määrä on jopa kaksinkertaistunut. Maataloudelle on maksettu ympäristötukea vuodesta 1995 lähtien noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Tavoitteena on ollut vähentää päästöjä 30—40 prosenttia, mutta nyt valmistuneen tutkimuksen mukaan tämä ei ole kyllä toteutunut. Tukimäärä on suuri. Se on melkein samaa luokkaa kuin koko ympäristöministeriön vuotuinen budjetti. On vaikea ymmärtää, ettei näin suurella rahamäärällä aikaansaada parempia tuloksia.

Arvoisa puhemies! Suomen ympäristöpolitiikan kannalta on välttämätöntä, että maatalouden päästöt saadaan kuriin. Esimerkiksi sisävesien ja merialueiden typpikuormituksesta 54 prosenttia ja fosforikuormituksesta 63 prosenttia on peräisin maataloudesta. Myös metaanin ja ammoniakin päästöt ovat suuria. Mutta jos nykyistä ympäristötukea pidetään maanviljelijöiden tulotukena, niin sen lisäksi pitää rakentaa tukijärjestelmä, joka johtaa maatilojen päästöjen merkittävään vähentämiseen. Jokaisen maatilan päästöt on tarkasti arvioitava sekä sovittava oikeista toimenpiteistä päästöjen vähentämiseksi. Toimenpiteiden vaikuttavuus arvioitaisiin ja tuki annettaisiin vaikuttavuuden mukaisesti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä täällä ed. Pulliaisen antamiin kiitoksiin ja tunnustuksiin ministeri Sirkka-Liisa Anttilalle 141-neuvotteluista, joissa saatiin se tulos, mikä tuli. Tällä taattiin myöskin 142:n jatkuvuutta, jos nyt käytän noita termejä. Siitä parhain kiitos ja tunnustus!

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kiinnitän huomiota siihen, että täällä on myönteisesti kiinnitetty myös siihen asiaan huomio, että sukupolvenvaihdoksissa voidaan myöskin edetä myönteisesti. Maatalous on perusasia, sitä ei voida maahan tuoda. Tuotteita voidaan tuoda mutta ei itse elinkeinoa. Se on vain täällä omassa maassa, ja ministeri Anttila on sitkeästi puolustanut suomalaista viljelijää. Tästä paras kiitos!

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Maataloustukijärjestelmä on suuri kokonaisuus, joka koostuu erilaisista tuen muodoista, ja jokainen yksikkö vaikuttaa toiseen. Lopputulos kuitenkin ratkaisee. Tämä 141 on yksi osa tätä kokonaisuutta, jostain näkövinkkelistä ehkä pienehkö osa, mutta monille tuotannonaloille hyvin ratkaiseva osa. Samalla on kuitenkin todettava, että kun tässä 141-ratkaisua sorvattiin ja siinä erittäin hyvin kuitenkin onnistuttiin näistä varsin heikoista lähtökohdista huolimatta — siitä kiitos ministerille — niin noudatettiin sitä pitkää linjaa, mitä oikeastaan jo EU-jäsenyyden alkupuolelta lähtien on sovellettu ja pyritty sitä 141-tuen osuutta hiukan häivyttämään ja saamaan tähän lisäosuutta näistä EU:n omista tukijärjestelmistä, ja tähän suuntaan tässä ratkaisussa varsinkin sen loppupuolella mennään.

Nyt on kuitenkin muistettava, että siellä on se lfa-uudistus ja sen kriteerit uudelleen arvioitavina ja pitää paljon kiinnittää huomiota siihen, että meille nämä kriteerit todellakin muodostuvat sellaisiksi, että ne meidän erityisolosuhteemme ottavat huomioon ja me pystymme sitten jatkossa, tämän tukikauden loppupuolella vallankin, ottamaan ne huomioon.

Kiinnittäisin huomiota siihen, että tästä varsin tyydyttävästä kokonaisuudesta huolimatta tässä on myöskin määrättyjä heikkouksia erityisesti yksimahaisten puolella, sika- ja siipikarjan puolella. Tuki tulee alenemaan aika voimakkaasti, ja se kohdistuu tämän tukijärjestelmän muutoksen vuoksi — kun siirrytään eläinkohtaisesta tuesta viitemääräkohtaiseen tukeen — erityisesti näihin investointeihin ja erikoistuneisiin tiloihin, joilla ei ole mahdollisuutta peltoalan kautta saada tätä tukea takaisin. Siksi niille pitää löytää erikoisratkaisuja ja myöskin toimia, jotka auttavat niiden toimeentulossa.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Meillä on nyt näitä voimakkaita torjuntavoittojen johtopäätöksiä tehty: on sokerit, artikla 141, mietitään miten nyt koko tämä tilanne heijastuu C-alueisiin, on kansallinen maakiintiö maidossa, joka on ollut keskeinen, meidän työvaltaisen maataloutemme ja aluerakenteemme perusta ollaan menettämässä.

Puhemies! Kyllä minusta nyt pitäisi jo vihdoin Suomen aktiivisesti ymmärtää teidän analyysinne siitä, että Suomen kaltaisen maan maatalouden tulevaisuus ei voi olla 27 erilaisen maataloustuotantoa harjoittavan maan yhteisössä. Ja nämä tukikriteerit ovat epäoikeudenmukaisia. Vuoden 1992 reformista lähtien ne ovat perustuneet väärään, epäoikeudenmukaiseen lähtökohtaan Suomen kannalta, ja byrokratia ja väärinkäytökset leimaavat yhteisöä, joka on maatalousyhteisö, jonka ei tarvitsisi olla enää tällä tavalla rakennettu. Yhteinen maatalouspolitiikka on kyllä tullut tiensä päähän. Nyt pitäisi pystyä osittaiseen kansallistamiseen, renationalisointiin, liittyviä johtopäätöksiä todella aktiivisesti ajamaan tietyt terveyspoliittiset ynnä muut, kauppapoliittiset asiat yhteisesti sopien mutta niin, että kansallisesti voidaan suunnata panoksia kansallisiin erityispiirteisiin ja tuotanto-olosuhteisiin nähden tärkeille tuotantosuunnille. Tämä johtaa Suomen maatalouden alasajoon ja on jo pitkälle johtanut. Jäsenyyden aikana olemme menettäneet jo yli puolet maitotiloistamme, ja vauhti hirvittää jatkossa.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! On selvää, että yhteisen eurooppalaisen maatalouspolitiikan kaikki tavoitteet ja välineet eivät sovellu Suomeen. Se on myönnettävä tosiasia, näin asianlaita on. Suomen hallitus, ja erityisesti kärjessä ministeri Anttila, on vienyt näitä asioita, nimenomaan Suomen näkökulmaa Suomen poikkeuksellisista olosuhteista, erittäin voimakkaasti eteenpäin. Siitä kiitoksena tämä kuitenkin kohtuullinen, niin kuin ministeri itsekin mainitsi, kohtuullinen tulos 141-ratkaisusta, joka nyt on meillä lain tasolla täällä eduskunnassa käsittelyssä.

Yhtenä esimerkkinä voin mainita enkä malta olla mainitsematta, että kun maa- ja metsätalousvaliokunta kävi Unkarissa viime syksynä, niin siellä asianomainen maa- ja metsätalousministeri totesi, että Suomen ministeri Sirkka-Liisa Anttila vie näitä Suomen sokeri- ja 141-asioita raivon lailla eteenpäin. En oikein keksi, miten niitä enemmän ja voimakkaammin voi viedä eteenpäin kuin mitä tämä ilmaisu, häntä näin sanatarkasti lainatakseni, kertoo. Tämä on osoitus siitä, että hallitus on ottanut asian tosissaan. Siitä myöskin nämä tulokset kertovat, se on selvä.

Puhemies! Se myöskin vaatii sitä, että nyt kun tämä markkinatilanne Euroopassa ja laajemminkin maailmalla ruoantuotannon osalta on myönteinen, niin nyt tässä tilanteessa komissio ja Euroopan unioni eivät saa tehdä sellaisia harkitsemattomia liikkeitä ja ratkaisuja, jotka vaikuttaisivat siihen, että sitten kun seuraava taantuma tulee, sen jälkeen ei ole mahdollisuuksia kaikkialla harjoittaa maataloutta sillä tavalla kuin meillä perussopimuksessa lukee. Tämä on iso asia, ja tästä pitää pitää huoli. Tämä ei ole pelkästään Suomen asia vaan koko unionin asia. Siinä mielessä olen huolestunut vähän komission toiminnoista, joissa nyt markkinatilannetta vähän käytetään keppihevosena näiden asioiden eteenpäin viemiseksi, ja siinä toivon, että me Suomessa pidämme puolemme kovasti.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Tähän ed. Lepän huoleen markkinatilanteen mahdollisesta väärinkäytöstä on sillä tavalla helppo yhtyä, että meillä on nyt ollut kahdessakin neuvostossa jo keskustelu turvaverkkojärjestelmien luomisesta, jotka sitten astuvat kuvaan silloin, kun tilanne kovasti sahaa markkinoilla. Siitä varmaan kuullaan jo seuraavissa neuvostoissa lisää.

Ed. Rajamäki täällä kantoi huolta siitä, miten tämä heijastuu C-alueelle. C-alueen evaluointi on parhaillaan käynnissä, ja siinä selvityksessä, joka komissiosta valmistui, ihan selkeästi todetaan, että 142-tuki on ollut tarpeen, se on säilyttänyt tuotannon alueella ja tuotannon kannattavuuden. Eli siihen tukeen ei kohdistu mitään uhkia nyt. Ainoastaan siitä tullaan käymään keskustelua komission kanssa, että siihen arviointiin sisältyy lause siitä, miten silloin neuvotellut tukijärjestelmät sopivat tähän päivään. Me yritämme, totta kai, maidossa ja naudassa edelleenkin säilyttää tuotantoon sidotun tuen. Se on itsestäänselvyys.

Sen sijaan ed. Rajamäen se ajatus, että maatalouspolitiikka pitäisi uudelleen kansallistaa, on turhaa ajattelua, koska päätösvalta säilyy kaikissa tilanteissa Brysselissä. Sitä, että me haluamme sinne maksajiksi mennä, en pidä järkevänä, koska maatalous- ja aluepolitiikka on ainoa, mistä me saamme jäsenyysmaksua vähän tänne takaisinpäin.

Ed. Laxellille sanoisin, että kannattaisi hiukan paremmin tutustua siihen ympäristötutkijoiden eiliseen viestiin, koska kuitenkin selkeästi sekä typen että fosforin käyttö on merkittävästi alentunut. Se kannattaa noteerata. Sitä, kuinka nyt sitten nämä erittäin sateiset kesät ja talvet ovat vaikuttaneet, pitää jatkossa selvittää.

Eli kaiken kaikkiaan kiitos tästä keskustelusta, ja siihen lopuksi yhdyn, mitä ed. Pulliainen sanoi, että jos ei olisi saatu sataneljäykköstä, niin olisi aika mahdoton tilanne koko Suomessa. Se vaikuttaisi myöskin 142-alueelle. Se kannattaa aina muistaa.