Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Afganistanin tilanne on vaikea, ja edessä ei ole helppoja ratkaisuja. Tilanne on erityisen vaikea siviiliväestölle. Myös kansainvälisellä yhteisöllä on kymmenen vuoden vaativan kriisinhallintaoperaation tulosten suhteen mietinnän paikka. Suomenkaan osalta päätökset eivät ole helppoja.

Tässä yhteydessä on erittäin myönteistä, että minulla on tilaisuus esitellä ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen mietintö, jota tukee puolustusvaliokunnan lausunto. Suomen kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan kannalta laaja ja johdonmukainen parlamentaarinen tuki on ehdottoman tärkeää. Kiitän valiokunnan jäseniä erittäin hyvästä yhteistyöstä mietinnön laadinnassa.

Arvoisa puhemies! Tämä olisi hyvä malli noudattaa vaikka puolustuspolitiikan suhteen.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan arvio Afganistanin tilanteesta on varsin synkkä. Vakaus Afganistanissa on lisääntynyt, mutta edistys ei ole kaikilta osin kestävää. Valiokunta kiinnittää kokonaisarviossaan huomiota muun muassa seuraaviin seikkoihin: Afganistan on yksi maailman köyhimpiä maita, ja yli puolet maasta on edelleen humanitaarisen avun saavuttamattomissa vaikean turvallisuustilanteen ja heikkojen kulkuyhteyksien vuoksi. Ihmisoikeuksien noudattamisessa on edelleen suuria ongelmia, ja naisten ja tyttöjen aseman parantamista hidastavat vuosisataiset asenteet. Luottamus tulevaisuuteen on heikko. Muun muassa laajamittainen pääomapako jatkuu. Ulkomaisten joukkojen ja neuvonantajien läsnäoloon ja yhteistyöhön afgaanien kanssa kohdistuu lisääntyvää painetta.

Valiokunta korostaa, että Afganistanin kokonaisvaltainen ja pitkäjänteinen tukeminen on välttämätöntä, jotta jo saavutettu edistys turvataan ja maan ajautuminen väkivallan kierteeseen voidaan estää. Afganistanin turvallisuustilanteen parantaminen edellyttää monitahoisia ja toisiaan tukevia toimenpiteitä. Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Afganistanin hallituksella ja viranomaisilla on vastuu maan kehityksestä. Valiokunta toteaa, että Suomen ja muiden avunantajien tulee suhtautua realistisesti siihen, mitä Afganistanin kaltaisesta väkivaltaisesta konfliktista kärsivässä yhteiskunnassa voidaan saavuttaa. Takaiskuihin tulee varautua, koska ne ovat osa haasteellisessa ympäristössä toimimista.

Maailmanpankin mukaan väkivaltaisesta konfliktista kärsivien yhteiskuntien jälleenrakentaminen ja yhteiskunnallinen muutos kestää 25—40 vuotta. Käytännössä kansainvälisen yhteisön kärsivällisyys ei vain tahdo kestää näin pitkiä ajanjaksoja, ja uskon, että tämä koskee myös meitä yksittäisiä ihmisiä.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuutta ajatellen valiokunta korostaa alueellisen näkökulman keskeisyyttä ja sovintoprosessin välttämättömyyttä. Alueellisten intressien ja valtapolitiikan tunnistaminen ja huomioon ottaminen on keskeistä, kun konfliktiin etsitään poliittisia ratkaisuja. Afganistanin kriisiin ei voida löytää kestävää ratkaisua ilman Pakistanin myötävaikutusta. Sovintoprosessi maan sisällä on saatava alulle, jotta maan vakaus voidaan säilyttää. Ennen vastuunsiirron loppuun saattamista ja Isaf-joukkojen poistumista 2014 olisi välttämätöntä käynnistää poliittinen prosessi Talebanin ja maan hallinnon vuoropuhelulle. Tämä ei ole helppoa talebanien historiatoiminnan huomioon ottaen. Afganistanin hallitusta vastustavat ryhmät nauttivat laajaa kannatusta erityisesti paštu-heimon keskuudessa, jonka tuki on kestävän sovinnon kannalta tärkeää. Osapuolten välisen luottamuksen lisääminen on neuvottelujen alkuvaiheen ensisijainen tavoite, jotta molemmat osapuolet saadaan prosessiin mukaan.

Suomi on korostanut alusta pitäen naisten aseman parantamista. Valiokunnan kuulemien asiantuntija-arvioiden mukaan naisten aseman nopea paraneminen on lähitulevaisuudessa epätodennäköistä. Valiokunta katsoo, että ihmisoikeuksien toimeenpanon aikataulun suhteen on oltava realistinen mutta itse tavoitteesta ei pidä tinkiä. Lyhyellä tähtäimellä naisten aseman turvaaminen ja parantaminen tulisi pyrkiä saamaan osaksi turvallisuusvastuusiirron edistymistä seuraaviin mittareihin. Lisäksi tulisi varmistaa, että kaupungeissa, joissa asuu noin 23 prosenttia väestöstä, jo saavutetut oikeudet ja edistysaskeleet säilyvät.

Turvallisuuden siirtosuunnitelma vuoteen 2014 mennessä on tarpeen. Se kannustaa vastuunsiirron nopeuttamista Afgaani-hallinnolle, mutta Afganistanin tukemisen tulee perustua maan tilanteen ja tarpeiden huomioon ottamiseen. Saavutettua edistystä ei tule vaarantaa liian hätiköidyllä tai koordinoimattomalla joukkojen poisvetämisellä. Afganistanin turvallisuusjoukkojen suorituskyvyn saavuttaminen on keskeinen edellytys maan turvallisuustilanteen vakiinnuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Valiokunta tukee Suomen kokonaisosallistumisen suunnanmuutosta kohti kehitysyhteistyötä ja siviilikriisinhallintaa.

Ensinnäkin kehityspanoksen osalta valiokunta pitää hyvänä, että Suomi keskittyy demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen, ihmisoikeuskysymykseen sekä maan talouden kehittämiseen. Valiokunta katsoo, että selonteon olisi tullut sisältää arvio Suomen ja muiden kansainvälisten toimijoiden kehityspanosten saavutuksista ja yhteistyösuunnitelmista. Tämä arviointi olisi ollut tarpeellinen ottaen huomioon, että Suomen kokonaispanosta suunnitellaan vahvistettavan siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön osalta.

Toiseksi valiokunta pitää tässäkin operaatiossa siviilikriisinhallintaa hyvänä osallistumismuotona ja katsoo, että Suomen tulisi pyrkiä vahvistamaan EU:n tukea Eupolille, joka voisi olla merkittävä toimija erityisesti maakuntatasolla.

Sitten kolmanneksi sotilaallisen kriisinhallinnan osalta valiokunta muistuttaa, että Suomi on osallistunut YK:n mandaatilla toimivaan Nato-johtoiseen Isaf-operaatioon vuodesta 2002 lähtien. Suomen panos on suhteessa pieni, 195 sotilasta. Yhteensä Isaf-operaatioon osallistuu 130 000 sotilasta 50 maasta. Olemme toimineet osana kansainvälistä yhteisöä tavoitteena alueen vakauden ja kehityksen edistäminen. Isaf-joukkojen on tarkoitus jatkossa keskittyä koulutukseen, tukitoimintaan ja neuvontaan. Vuoden 2014 jälkeenkin maahan jäänee kansainvälisiä joukkoja erityisesti koulutus- ja tukitehtäviin. Valiokunta katsoo, että esitetyt muutokset suomalaisen kriisinhallintajoukon kokoonpanoon, mikä tarkoittaa 50 miehen kotiuttamista 2012, ja tehtäviin eli kohti siviilikriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä ovat perusteltuja.

Arvoisa puhemies! Valiokunta painottaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan kehittämistarvetta kriisinhallinnassa niin Afganistanissa kuin yleisesti ja esittää tämän suhteen kaksi lausumaa. Valiokunta edellyttää, että ensimmäiseksi vastaisuudessa annettavat kriisinhallintatilanteita koskevat selvitykset ovat aina kokonaisvaltaisia, jotta voimme eduskunnassa arvioida Suomen koko panoksen vaikuttavuutta. Toiseksi meneillään olevan Afganistan-operaation osalta edellytämme säännönmukaista selvitystä Suomen osallistumisen toimeenpanosta ja vaikuttavuudesta.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee operaation jatkon osalta 2014, laaditussa lausumassa, jonka valiokunta siis on antanut, valiokunta edellyttää, että eduskunnan tulee saada laaja-alaisesti ja hyvissä ajoin tietoa suunnitelmista, kun hallitus aloittaa tarkastelun mahdollisesta osallistumisesta Isaf-jatko-operaatioon vuoden 2014 jälkeen.

Vielä lopuksi kiitän asiantuntijoita, ministeriä ja valiokunnan jäseniä rakentavasta ja hyvästä yhteistyöstä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Haluan kiittää ulkoasiainvaliokuntaa erinomaisen hyvin tehdystä työstä. Ulkoasiainvaliokunnan lausunto samoin kuin sille lausuntonsa antaneen puolustusvaliokunnan lausunto muodostavat yhdessä selonteon kanssa erittäin hyvän yhtenäisen kokonaisuuden. En halua sanoa, että nämä olisivat samansuuntaisia, vaan nämä ovat täysin samanmielisiä, ja se on mielestäni tärkeätä, että tämänkaltaisissa varsin vaativissa ja haastavissa tehtävissä meillä Suomessa vallitsee erittäin hyvä yhteisymmärrys ja luottamus niitä toimia kohtaan, joissa olemme mukana.

Ne asiat, joihin valiokunnan mietinnössä on kiinnitetty huomiota, ovat keskeisiä, muun muassa poliittisen prosessin ja sovintoprosessin keskeisyys ja tavoiteltavuus. Toiseksi myös se painotus, joka mietinnössäkin näkyy naisten aseman ja oikeuksien vahvistamisesta ja varmistamisesta ja joka on meidän aivan keskeinen painopistetyömme sekä kriisinhallinnassa että kehitysyhteistyössä niin Afganistanissa kuin muualla-kin, on erittäin tervetullut. Tämä on asia, jossa me olemme myös tämän selonteon antamisen jälkeen kyenneet toimimaan eri yhteyksissä, Afganistanin tilannetta käsittelevässä Bonnin kokouksessa sekä järjestämällä yhdessä Afganistanin ja Yhdysvaltain kanssa juuri naisten asemaa kriisinhallinnassa Afganistanissa koskevan yhteisen tilaisuuden ja jatkamalla näiden osapuolten kanssa sitä työtä, jossa olemme olleet tähänkin asti mukana.

Edelleen on ihan oikein korostaa kansainvälisen yhteisön ja yhteisten toimijoiden merkitystä ja vastuuta ja aivan avainroolia, joka Pakistanilla on mahdollisuuksissa rauhoittaa tai päätyä sitten vielä konfliktin jatkumiseen Afganistanissa. Mielestäni valiokunnan mietinnössä on aivan oikein painotettu kaikkia niitä isoja haasteita ja ongelmia, joita Afganistanissa on. Oikeusvaltiovaje näkyy niin korruptiona kuin huumekauppana, se näkyy vaaleissa esiintyneinä rikkeinä ja se näkyy myös vankilaoloissa tai ihmisoikeuksien toteutumisessa.

Toiseksi on aivan oikein kiinnitetty huomiota siihen, että Afganistanin talous on täysin riippuvainen kehitysyhteistyöhön osallistuvien ja kriisinhallintaan osallistuvien maiden tuesta ja panoksesta ja että Afganistanin, joka kuuluu maailman köyhimpiin maihin, saattaminen jaloilleen kestävällä tavalla tulee viemään pitkään. Sen lisäksi juuri turvallisuustilanne on tietysti se, joka nostattaa eniten huolta ja synnyttää otsikoita. On vaikea arvioida sitä yksittäisten tapausten valossa ja sen perusteella muodostaa kokonaiskuvaa, mutta on ihan selvää, että uutisointi esimerkiksi niistä muutamista räikeistä tapauksista, joihin yksittäiset Isaf-joukkoihin kuuluvat sotilaat ovat syyllistyneet, ei ainakaan luo edellytyksiä parantaa Afganistanin turvallisuustilannetta.

Valiokunnan mietinnössä on myös painotettu kysymyksiä avun perillemenosta, kehitysyhteistyön ja koko Suomen ja kansainvälisen yhteisön toimien kokonaisvaltaisesta vaikuttavuusarvioinnista. Varmaan ministeri Hautala tulee vielä näihin kysymyksiin palaamaan. Kiitän myöskin siitä, että Eupolin roolia on haluttu tukea ja korostaa, koska tämähän on se toiminto, jossa Suomen osuus on ollut suhteellisesti kaikista suurinta ja merkittävintä.

Kaiken kaikkiaan ne päätelmät ja lauselmat, joita valiokunta ehdottaa, ovat mielestäni kaikin puolin kannatettavia, erityisesti juuri tämä, että mekin haluaisimme, että me pystyisimme muuallakin kuin Afganistanissa käsittelemään kriisinhallinnan tarvetta synnyttäneitä tilanteita kattavasti kaikki osa-alueet kattaen, niin diplomatian kehityksen, rauhanvälityksen, siviilikriisinhallinnan ja sotilaallisen kriisinhallinnan kuin toiminnan vaikuttavuutta arvioiden. Tähän voisi vielä lisätä myöskin konfliktien ennaltaehkäisemiseksi tehtävän työn samoiten kuin konfliktien jälkeisen tilanteen seurannan ja hallinnan. Valiokunnan toivomukset siitä, millä lailla eduskuntaa jatkossa tullaan pitämään tässä päätöksenteossa mukana, ovat ilman muuta sellaisia, jotta ne tullaan ottamaan huomioon.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tärkeää on, että Afganistanin kehitys voi jatkua ja tähän asti saavutettu osittain vaatimatonkin myönteinen kehitys voidaan turvata ja että se kansainvälinen yhteisö jatkaa sen Afganistanin pitkäjänteistä kehittämistä. Jos sieltä tullaan pois, jos sotilaat tulevat pois, mikä arvioidaan sitten 2014 Suomen osalta, niin kyllä siellä erityisesti niiden heikommassa asemassa olevien kansalaisten eli naisten ja tyttöjen ja yleensä lasten asema tulee varmasti heikkenemään, koska siellä ympärillä sekä Afganistanin sisällä on ääriliikkeitä, klaaneja. Kun mukaan liitetään tosiaan naapurimaiden ääriliikkeet, niin kyllä se valtatyhjiö siellä jollain tavalla tulee täyttymään, ja tietenkin pahaa pelkään, että se tulee täyttymään erittäin väkivaltaisesti ja tulee kohdistumaan just niihin heikkoihin osapuoliin eli naisiin ja tyttöihin.

Siellähän on toki saatu aikaan: 2001 kouluissa oli noin miljoona lasta, tällä hetkellä 8 miljoonaa, joka kehitys on totta kai tervetullutta. Ja tällä hetkellä jo 80 prosenttia väestöstä on terveydenhuollon piirissä WHO:n arvion mukaan.

Ongelmia toki siinäkin maassa riittää. 25—30 prosenttia kansantuotteesta syntyy huumeista ja huumetuotannosta, oopiumista, unikon kasvattamisesta, ja tämä on erittäin hankala ja vaikea asia. Sitä on vaikea kitkeä pois, koska se on elinkeino niille viljelijöille. Kun ajatellaan, että vain 3 prosenttia bruttokansantuotteesta on teollisuuden tuomaa, niin kyllähän Afganistanin pitäisi koko ajan kehittyä maaksi, joka ei tuo minkäännäköistä uhkaa kansainväliselle eikä alueelliselle turvallisuudelle eikä toimi erittäin suurena huumetuotannon keskuksena. Mutta vaikeaa se on.

Sinnehän on todella paljon panostettu. Afganistanin talous on kasvanut, esimerkiksi vuonna 2010 talouskasvu oli 8 prosenttia. Mutta sehän on sillä tavalla pikkusen harhaa, että kun lähdetään erittäin alhaisesta lähtötasosta, niin sitten luvut ovat myöskin isoja. Palvelusektori on noin 50 prosenttia bruttokansantuotteesta, maatalous 10 ja äsken mainitsemani teollisuus on 3 prosenttia. Ja sitten kun se unikon viljely tuo sen 25—30 prosenttia, niin kyllä tämä yhtälö todella vaikea on.

Kyllä siellä — näen itse sen niin — sitä tilannetta pitää pystyä kaiken aikaa mahdollisuuksien mukaan kääntämään siviilikriisinhallinnan puolelle, aivan kuten edustaja Soini ja myöskin ministeri Tuomioja tuossa totesivat. Mutta se riski on todella iso, että sinne syntyy erittäin verinen sisällissota, jos sieltä lähdetään pois. Ja vaikea paikka on myöskin sitten 2014 se päätös, jonka Suomi tarkastelee sitten siinä vaiheessa.

Eli summa summarum: Kaiken kaikkiaan toimet sen eteen, että se maa saadaan rauhalliseksi, ovat erinomaisia toimia ja tervetulleita, mutta se on hirvittävän vaikeaa. Ja todella tarkkaan pitää arvioida myöskin se, kutsutaanko sieltä sotilaat pois, koska sen oman maan väestö, afgaanit, ei itse kykene kyllä sitä turvallisuutta kansalle siellä takaamaan.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erinomaista, että täällä on ministerit paikalla, voidaan esittää muutamia kysymyksiä heille.

Ensinnäkin Suomihan toimii yhteistyössä ruotsalaisten ja saksalaisten kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että meidän on neuvoteltava yhdessä näistä järjestelyistä, joita tarvitaan joukkojen pois vetämiseksi. Kysyisin: minkälaisia keskusteluja on käynnissä, vai ovatko ne vasta edessä näitten joukkojen pois vetämisen osalta 2014 mennessä?

Toinen kysymys koskee sitä, että lähiaikoina pidetään tunnettu ja kuuluisa Naton Chicagon-kokous, jossa keskeisimpänä teemana lienee juuri Afganistan ja sen tulevaisuus ja ennen kaikkea sen rahoitus — puhutaan valtavista summista, muistaakseni nelisen miljardia dollaria per vuosi vähintään. Kysymys kuuluu: minkälaista valmistelua Suomessa on näiden asioiden osalta, ja minkälaista roolia Suomi on kaavaillut itselleen tässä Chicagon-kokouksessa, johon ilmeisesti myöskin tasavallan presidentti tulee osallistumaan?

Sitten viimeinen kommentti, joka on lähinnä taloudellinen kysymys: Afganistanissa on merkittäviä luonnonvaroja, kaivannaisteollisuuden tuotteita jnp. Onko jo jotain valmisteluja kehitysyhteistyön osalta tehty sen suhteen, että voitaisiin olla mukana näissä hankkeissa?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Saatujen selvitysten perusteella näyttää aika selkeältä se, että kansainvälisen työn tarve Afganistanissa jatkuu vielä hyvin pitkään. Onko osattu ollenkaan arvioida, kuinka pitkästä ajanjaksosta mahtaa olla kyse tämän auttavan työn tarpeen osalta?

Sitten toinen kysymys Suomen resursseista: Kun näyttää siltä, että tämä operaatio jatkuessaan, vaikkakin toisenlaisena kuin nyt, vaatii myös Suomelta paljon panostusta, niin jos mietitään sitä, kuinka pitkään me siellä ehkä olemme, niin miten meidän voimavaramme sitten riittävät ja jakautuvat eri kansainvälisten tehtävien kesken? Onko sitten se riski, että jos syntyy uusia tällaisia kansainvälisiä tehtäviä, mihin meitä pyydettäisiin tai meidän olisi hyvä osallistua, niin meille tulee rajoitteita sitten talouden näkökulmasta?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen armeija on saanut kymmenen vuoden aikana Afganistanin-operaatiosta epäilemättä hyödyllistä sotilaallista oppia. Sitä on kuitenkin saanut vain rajallinen kriisinhallintajoukko. Korvaako laatu määrän, sitä voi tietysti itse kukin miettiä. Mutta pidän päivänselvänä, että esimerkiksi riittävistä reserviläisten kertausharjoituksista on enemmän hyötyä Suomen puolustukselle kuin Afganistanin kaltaisesta operaatiosta. Vai miten arvoisat ministerit tilannetta arvioivat, kumpi on suomalaisen päättäjän priorisointilistalla korkeammalla: lipunnäyttö ulkomailla vai oman maan puolustuskyky?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri viittasi tuohon Eupoliin. Minkälaista roolia Suomen osalta on nyt arvioitu sitten siviilikriisinhallinnan osalta vuoden 2014 jälkeen? Minkälaista roolia me ottaisimme siellä Afganistanissa?

Toinen asia, mihin Salolainenkin viittasi, on nämä luonnonvarat: On ihan selvä, että afganistanilaisten pitäisi itse saada hyötyä niistä luonnonvaroistaan kestävällä tavalla, mutta miten kansainvälinen yhteisö voi sitä tukea, ettei sitä epävakaata tilannetta käytetä hyväksi ja Afganistanista tule sellainen pelikenttä myös ulkolaisille yrityksille ja etteivät sitä kautta jatkuvasti ne tuotot karkaa maan rajojen ulkopuolelle? Kuitenkin tuossa selonteossakin todetaan, että Afganistan tulee tarvitsemaan merkittävästi ulkomaisia investoijia, jotta näitä liiketoimintoja pystytään ylipäänsä käynnistämään. Eli mitä ajatuksia teillä on siitä, miten voitaisiin vahvistaa kestävää paikallista yritystoimintaa siellä?

Toisena asiana on tietenkin pitkään puhuttu tästä maatalouden muuttamisesta nimenomaan kestävälle pohjalle. Onko siellä todella jotakin saatavissa aikaan, vai onko se tuhoon tuomittu tie, tämä huumeviljelmien vastustaminen?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta käsitteli hyvin realistisesti minusta tätä Afganistanin tulevaisuutta. Myöskin, kuten puheenjohtaja Soini tässä sanoi, neuvottelutarve on aivan ilmeinen keskeisten toimijoiden — Yhdysvallat, Karzain hallinto ja Taleban — kesken. Siinä on tavallaan kolmen kopla, joiden pitäisi päästä jollain tavalla yksimielisyyteen siitä, mikä on Afganistanin tulevaisuus. Olisin tästä kysynyt ministeri Tuomiojan arviota. Taleban on avannut toimiston Qatarissa, mutta kansainväliset uutiset ovat sen suuntaisia, että neuvotteluyhteys on hyvin vaikea saada. Taleban ehkä odottaa, että maa putoaa heidän syliinsä kuin kypsä hedelmä, kun länsi sieltä lähtee, ja on haluton tässä vaiheessa käymään näitä neuvotteluja. Tulos on silloin vielä huonompi kuin se olisi neuvottelujen kautta.

Toinen koskee Isafin lähdön jälkeistä YK:n roolia. Olisin siitä ollut kiinnostunut. YK:ta varmaan tarvitaan siellä yhä enemmän, YK:n eri erityisjärjestöjä, kun Isaf ei enää siellä ole niin aktiivinen. Miten Suomi näkee tämän YK:n vahvistamisen Afganistanissa?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Ett stort orosmoment är att kvinnornas situation försvåras då Isaf-trupperna drar sig ut ur landet, och det var bra att höra att frågan om kvinnors och flickors ställning har varit uppe till diskussioner under den senaste tiden och är det kontinuerligt.

Suurena huolenaiheena on, että naisten ja tyttöjen tilanne vaikeutuu ja että myönteinen kehitys Afganistanissa pahimmassa tapauksessa taantuu. Kansainvälisen yhteisön on tarkkaan seurattava ja korostettava siviilien suojelua sekä uskonnon ja kulttuurin kunnioittamista koko tämän transitioprosessin aikana. On myös erittäin tärkeää, että Naton toukokuussa Chicagossa pidettävään huippukokoukseen osallistuvat maat sopivat valmiudesta yhteistyön tekemiseen Afganistanissa myös vuoden 2014 jälkeen.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon päälinjaukset ovat sen suuntaisia, että niihin on helppo yhtyä. Selonteko on tehty realistisella otteella, sillä Afganistanin tilanteen haasteellisuus tunnustetaan ja tunnustetaan myös se, että siellä saavutettu pieni kehitys ei ole kovinkaan kestävällä pohjalla. Siksi onkin välttämätöntä, että Suomi edelleen tarjoaa omaa apuaan Afganistanille.

Nostimme syksyn keskustelussa esille uskonnonvapauden toteutumisen Afganistanissa ja niin teemme nytkin. Vapaus harjoittaa omaa uskontoa on aivan perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, ja pidämme tärkeänä, että uskonnonvapauden edistäminen kirjattaisiin yhdeksi Suomen ajamaksi tavoitteeksi Afganistanissa. Afganistan ei virallisesti tunnusta esimerkiksi kristittyjä omiksi kansalaisikseen, ja kristityt joutuvat elämään jatkuvassa väkivallan pelossa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana toi esille tyytyväisyytensä siitä, että mietintö oli yksimielinen. No, puolustusvaliokunnan lausunto ei kuitenkaan onneksi ollut. Minä olen huolestunut tämmöisestä yleisestä konsensushymistelystä, että aiemmin asialle kriittiset poliitikot menevät nyt valtavirran matkassa. Viittaan esimerkiksi Israel-keskusteluun, Israelin kanssa käytävään asekauppaan ja sen salaamiseen: monet sellaiset ministerit ja kansanedustajat, jotka olivat kirjoittaneet päinvastaisen julistuksen, nytten äänestivät kiltisti hallituksen rintamassa.

Mutta tähän liittyen vielä, kun ajatellaan, minkä takia on perusteltu Afganistanissa oloa ja toistepäin sieltä vetäytymistä, niin ilmeisesti perussuomalaistenkaan kanta ei ole ihan näin selkeä kuin edustaja Soini esitteli, koska ei niin vanhassakaan nettikirjoituksessa nykyinen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Niinistö on otsikoinut oman kirjoituksensa "Suomi pois Afganistanista — hallitusti". No, eihän kukaan sitä halua, että sieltä lähdetään hallitsemattomasti, mutta ilmeisesti tämänsuuntaisia mielihaluja vielä on.

Mutta kun siellä aitiossa on ministeri Tuomioja, niin kysyisin, onko kuinka kaukaa haettu sellainen kytkentä, että kun Hornetien ilmasta maahan -iskukyvyn, tämän JASSM-ohjusten hankinnan, on arvioitu liittyvän siihen, että Suomi haluaa osoittaa Yhdysvalloille ja Natolle yhteistyöhalua ja yhteenkuuluvaisuutta, niin myöskin Afganistan-operaatiossa olisi tällainen nimenomaan poliittinen peruste ja halutaan samalla tavalla osoittaa yhteistyöhalua, kuuliaisuutta. Tähän ovat viitanneet muun muassa sellaiset tutkijat kuin Limnéll ja Salonius-Pasternak omassa tutkimuksessaan.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun katsoo sitä kokonaistilannetta, niin 50 maata on mukana tässä operaatiossa, ja tieto lisää tuskaa, edustaja Mustajärvi. Kun tapaa afganistanilaisia naisia, jotka ovat saaneet ihmisarvonsa takaisin koulutuksen kautta, ymmärtää osin, miksi siellä ollaan. Tämä ei ole yksinkertaista, tämä ei ole helppoa, siitä ei ole kysymys. Vielä parempi tilaisuus Suomelle tulee vaikuttaa, jos me pääsemme YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Silloin me joudumme todella ottamaan kantaa isoihin asioihin, ja on hyvä perusteellisesti käydä läpi nämä asiat myös puolustuskyvyn osalta, myöskin sen osalta, että painotetaan siviilikriisinhallintaa, koulutusta, poliisitoimen asioita, korruptionvastaisuutta. Ei sotaa kukaan halua, mutta joskus se on välttämätön vielä pahemman voittamiseksi.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Niinistö rinnasti kertausharjoitukset ja Afganistan-operaation. Minusta se on vähän hutera rinnastus, koska eivät nämä määrärahat ole missään tapauksessa arvioinnissa eri vaakakupeissa. Nimittäin on erittäin tärkeää, että Suomi on mukana kansainvälisessä yhteisössä turvaamassa afgaanien elinoloja ja turvallisuutta. Selonteko kertoo hienosti sen, että operaatiossa on kuitenkin päästy eteenpäin, orastavaa vakautta on Afganistanissa nähtävissä ja joukkojen vähentäminenkin on voitu aloittaa.

Kokonaan ei kuitenkaan voi vetäytyä ennen kuin meillä on varmuus siitä, että vakaus Afganistanissa säilyy myöskin kv-joukkojen lähdön jälkeen. Olisi todella surullista, jos lähdön jälkeen Taleban vyöryisi taas valtaan ja sama meno kuin ennen tätä operaation alkua ja sodankin alkua siellä jatkuisi. Kriittinen kysymys tässä varmasti on se, miten maan omat turvallisuusviranomaiset, poliisi ja sotavoimat, pystyvät ottamaan vastuun ja ovatko he lojaaleja maan hallitukselle. Tämä on kysymys, josta haluaisin kuulla ministerien arvion tältä päivältä, missä mennään, ja samalla myöskin tukea sitä linjaa, että Suomi keskittyy jatkossa nimenomaan koulutustehtäviin ja maan omien viranomaisten valmiuksien nostamiseen.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomukselle kyse on ihmisoikeuksista. Afganistan on Suomen tärkein ihmisoikeusprojekti, ja ei tarvitse muuta kuin ajatella talibanien terroria niitten kymmenen vuoden aikana: tytöt eivät päässeet kouluun, ihmisiä murhattiin, kansalliset muistomerkit hävitettiin.

Joukkojen pitäisi päästä vetäytymään 2014. Se on hyvä tavoite. Mutta tosiasia on se, että emme voi jättää afgaaneja 2014 yksin. Pitää miettiä, miten siinä tilanteessa toimitaan, jos kriisi edelleen jatkuu. Tärkeätä on, että afgaanijoukkoja koulutetaan, ja kysyisinkin sitä, missä tilanteessa tuo koulutus on.

Venäjällä on kiinnostusta. Venäjä haluaa antaa amerikkalaisille joukoille läpikulkumahdollisuuden tarvikkeitten osalta, koska ovat huolissaan, mitä Afganistanissa tapahtuu. Voisimmeko käyttää Venäjää enemmän, saada Venäjän osallistumaan myöskin tähän projektiin, jotta saadaan enemmän voimaa ja massaa tähän työhön?

Sen haluaisin myöskin sanoa, että on hyvä, että meillä on suomalaisia sotilaita, joilla on käytännön taistelukokemusta, partiointikokemusta. Sillä, että varuskunnissa äkseerataan ja nostetaan kivääriä olalle ja takaisin, ei tämän päivän sotaan valmistauduta, ehkä talvisotaan niin valmistauduttiin, mutta ei enää tämän päivän sotaan, edustaja Niinistö. Pitää olla toiset valmiudet, ja niitä opitaan vain taistelukentällä.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö laittoi vastakkain tämän kansainvälisen rauhanturvatyön ja meidän pitkän kriisinhallintahistoriamme ja kertausharjoitusten rahat, niin kuin tässä äsken edustaja Orpokin totesi. Kysyisin pitkän kansainvälisen kokemuksen omaavalta ulkoministeriltä: Miten on ollut suomalaisen rauhanturvatyön ja kriisinhallintatyön historiassa? Ovatko nämä rahat ja humanitaarinen vastuu olleet aikaisemmin samalla lailla mitattavissa, niin kuin nyt tuntuu pääpaino olevan, ainakin jos kuuntelee tässä puolustusvaliokunnan puheenjohtajaa: talous määrittelee sen, millainen rooli Suomella on kriisinhallintatyössä?

Minulla on itselläni ainakin historiaa lukeneena ihmisenä ja siihen tutustuneena ihmisenä ollut aina sellainen kuva, että Suomi on ollut aktiivinen nimenomaan tämän humanitäärisen työn tärkeyden näkökulmasta eikä niin, että on laskettu, mihinkä meidän markat, tai nykyään eurot, riittävät tässä kansainvälisessä yhteistyössä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Bonnin konferenssissa viime vuoden lopulla eräs entinen afgaanidiplomaatti väitti, että armeijaa rakennetaan Afganistanissa nyt aivan liian kovalla vauhdilla. Ongelma on hänen mukaansa se, että liittouma jättää Afganistanille vahvan armeijan mutta heikon valtion, ja tällä voi hänen mukaansa olla hyvinkin vaaralliset seuraukset Afganistanin vuoden 2014 jälkeiseen turvallisuustilanteeseen.

Sotilaallinen strategia ei siis ratkaise ongelmaa, ei edes Afganistanissa, vaan todellinen turvallisuus tulee vahvistamalla valtiota. Haluaisin kysyä ministereiltä: mitä mieltä olette, onko sinänsä tärkeään turvallisuustilanteeseen tässä operaatiossa, Isaf-operaatiossa, satsattu nyt vähän liikaakin kehityksen kustannuksella?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ollut erittäin tärkeää, että Suomi ja suomalaiset ovat osallistuneet Afganistanissa kriisinhallintaan, mutta siellä on edelleen erittäin paljon ongelmia. Muun muassa naisilla ja tytöillä ei ole ihmisoikeutta, vaan he ovat edelleen miesten omaisuutta aivan kuten karjakin, ja islam ohjaa kaikkea tekemistä, myös lainsäädännön tulkintaa. Eräänä suurena ongelmana on muun muassa lukutaidottomuus, joka on lähes 80 prosenttia, poliiseilla jopa yli 50 prosenttia. Alueen johtajat johtavat toimintaa väkivaltaisesti. Alueen paikalliset kenttäkomentajat keräävät laittomasti veroja, tekevät laitonta huumebisnestä, määrittävät, mitä viljaa asukkaat saavat viljellä tai joutuvatko he viljelemään jopa huumeita. Alueen poliisivoimat eivät pysty tähän puuttumaan, koska ovat itse myös vahvasti liittoutuneet tähän toimintaan.

Kysyisin nyt ministeriltä: jos ja kun sotilaat poistuvat Afganistanista, niin miten turvataan kuitenkin se alueen myönteinen kehitys, jota siellä on tapahtunut, niin että ei sen jälkeen tämä tilanne pääse ryöstäytymään ja ihmisten oikeusturva vielä entisestään heikkene?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minullekin nousee esiin kaksi tulevaisuuteen liittyvää kysymystä. Toinen liittyy erityisesti naisten tulevaisuuteen ja toimeentuloon. Kun kaikkinainen köyhyyden ehkäiseminen luo vakautta ja kehitysyhteistyössä tehdään tätä työtä, niin kysynkin, onko suomalaisilla semmoista visioikkunaa siitä, miten esimerkiksi tätä huumeen kasvatusta voitaisiin vaihtaa elintarvikekasvien ja hyötykasvien viljelyyn ja viedä sitä tietoa, että sekin on taloudellista ja sekin lisää hyvinvointia. Toinen kysymys, joka tulee oikeastaan siitä median tuomasta kuvasta, joka tällä hetkellä on, ja kun en ole itse asiantuntijoita päässyt valiokunnissa kuulemaan, niin kysyn sen nyt tässä: kun tämän pitkään jatkuneen sotatilan aikana Afganistanissa on muun maan sotilaille käynyt näitä tilanteita, joissa on ollut silmitöntä väkivaltaa tai muuten sopimatonta ihmisyyteen kohdistuvaa käytöstä, ovatko nämä vaikuttaneet suomalaisten sotilaiden turvallisuuteen?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vain laajalla rauhanrintamalla on mahdollisuus vakauttaa Karakorum-vuoriston jakaman alueen vaarallinen kehityssuunta, joka uhkaa jopa maailmanrauhaa. Suomi on paitsi rauhanturvaamisen, myös diplomatian suurvalta. Kysyn arvoisilta ministereiltä, onko ulkopoliittisen johtomme suunnitelmissa tarjota Suomesta neuvottelufoorumia, jolle kutsuttaisiin kaikkien stan-valtioiden päämiehet sekä Intia ja Iran. Näissä neuvotteluissa pyrittäisiin ratkaisemaan myös Intian ja Pakistanin suhteita hiertävä Kašmirin kysymys ja Iranin palauttaminen kansainvälisen yhteisön jäseneksi.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdysvallat on Isaf-joukkojen vahvuus, heillä on 90 000 sotilasta. Yhdysvallat on aloittanut joukkovähennykset jo 2011, ja yhteensä heiltä 2012 kesään mennessä lähtee sieltä 33 000 sotilasta. Miten vakavana turvallisuusriskinä te näette, että yli 30 000 sotilasta sieltä lähtee pois, tilallehan ei tietenkään tule ketään? Sitten olen kuullut myöskin, että amerikkalaisilla on suunnitelmia kaiken kaikkiaan siirtää Euroopasta, Afganistanista myös, joukkoja tuonne Kaukoitään päin, koska siellä on myöskin taloudellisia resursseja enemmän puolustettavana ehkä kuin täällä. Miten tämä asia on?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! USA tosiaan on vetäytymässä, näin tekevät monet muutkin maat, mitkä tuolla ovat rauhaa turvaamassa. Rauhanturvaaminen tässä muodossaan on osoittanut sen, että se ei ole lopullinen ratkaisu alueelle. Alue on niin hajanainen, että sitä ohjaa uskonto, heimot ja ehkä viimeiseksi se valtio. Ovatko neuvottelukumppanit oikeat kumppanit, joiden kanssa käydään tätä keskustelua tulevaisuudesta, ja onko teidän mielestänne riittävästi panostettu nimenomaan poliisien ammattitaidon kehittämiseen mukaan luettuna tämä kirjoitus- ja lukutaito, mikä aikaisemmin on tullut esille? Elikkä siirrymmekö kohti siviilikriisinhallintaa?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En kyllä ymmärrä, miten tilanne kahden vuoden kuluttua olisi toinen kuin tänään. Afganistanissa on joukkoja enemmän kuin koskaan ja myös siviiliuhrien määrä on suurempi kuin koskaan.

Kysymykseni liittyy tähän ulkoasiainvaliokunnan mietinnön toimenpideluettelokohtaan 3: "Valtioneuvosto antaa eduskunnalle hyvissä ajoin laaja-alaisen selvityksen suunnitelmista Suomen mahdollisiksi osallistumismuodoiksi ISAF-seuraajaoperaatioon vuoden 2014 jälkeen." Puolustusvaliokuntaan jaetussa ulkoasianministeriön muistiossa todetaan: "Naton huippukokoukseen mennessä pyritään saamaan sopimus ISAF-operaatiota seuraavasta missiosta". Tuo kokous Chicagossa on jo puolentoista kuukauden kuluttua. Milloin tämä laaja-alainen selvitys saadaan, ja mikä on käsittelyprosessi tässä talossa, vai onko prosessi sama kuin (Puhemies: Minuutti on täynnä!) puolustusvoimauudistuksessakin, että ensin (Puhemies: Edustaja!) tehdään päätökset (Puhemies: Edustaja!) ja sitten selitetään?

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä, että selonteko on ollut yksimielinen ja näinkin hyvin voidaan täällä salissa tähän yhtyä.

Kun edustaja Yrttiaho toi tuossa esiin skeptisyyttä tämän suhteen, ovatko vuonna 2014 Afganistanissa asiat kunnossa, niin eivät ne varmasti siellä ole, vaan tämä ongelmatilanne jatkuu, ja se tarkoittaa sitä, että tämän kansainvälisen operaation on myös jatkuttava siellä. Niin ikään myöskin Suomen sotilaallisen läsnäolon on jatkuttava niin kauan kuin on tarpeen. Afganistan on todella väkivaltainen maa, ja uskon kuitenkin, että suomalaiset siellä suojaavat näitä ihmisiä toistaiseksi paremmin kuin omat sikäläiset sotilaat.

Tässä puhuttiin afganistanilaisten koulutuksesta, ja on selvää, että kouluttautuminen on tämän homman avain. Itse oikeastaan sanoisin näin, että nimenomaan naisten kouluttaminen on ratkaisun avain pysyvämpään rauhaan pitkällä tähtäimellä. Tulisiko Afganistanissa organisoida kansainvälisin voimin järjestelmä, jonka avulla annettaisiin kaikille tytöille mahdollisuus oppia lukemaan? Se olisi meiltä (Puhemies: Minuutti täynnä!) länsimailta vastuullinen teko, ja uskon, että se ratkoisi monia ongelmia.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeudet ja naisten asema eivät yksinkertaisesti saa olla kaupankäynnin väline Afganistanin sovintoprosessissa. Pidän tärkeänä, että kansainvälisen yhteisön vähentäessä sotilaallista läsnäoloaan Afganistanissa varmistamme, että naisten ja tyttöjen asemassa saavutetut parannukset eivät valu hukkaan ja naiset osallistuvat yhteiskunnan rakentamiseen. Afganistanissa rauhanturvaoperaatioon osallistuneiden Isaf-joukkojen läsnäolon on määrä päättyä vuoden 2014 lopussa. Turvallisuusvastuuta pyritään siirtämään afganistanilaisille itselleen, mikä saattaa edellyttää neuvotteluja vallanjaosta talebanien kanssa. On myös hyvä, että Suomi suhtautuu myönteisesti mahdolliseen Naton suunnittelemaan, koulutustoimintaan keskittyvään Isafin seuraajamissioon ja tarkastelee myöhemmässä vaiheessa mahdollista osallistumistaan tähän missioon.

Kysyisin kuitenkin vielä ministereiltä: miten Suomi osaltaan huolehtii konkreettisesti erityisesti siitä, että ihmisoikeuksissa ja naisten asemassa ei oteta takapakkia turvallisuusvastuun siirtyessä afganistanilaisille itselleen?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Miksi me olemme Afganistanissa? Syy on solidaarisuus. Tämä oli se lähtökohta silloin, kun olin aikanani itse esittelemässä osallistumista Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon, ja se solidaarisuus kohdistuu nimenomaan afganistanilaisiin. Niin kauan kun arvioimme, että meillä on sellaista osaamista, sellaisia voimavaroja, jotka tukevat rauhaa ja vakautta maassa, edesauttavat demokratian, ihmisoikeuksien kunnioituksen ja naisten aseman vahvistamista, niin siellä pitää ja kannattaa olla. Tätä on tietysti koko ajan arvioitava ja on pyritty arvioimaan, ovatko olosuhteet vielä sellaiset, että meidän panoksemme tuottaa tällaista myönteistä.

Joka tapauksessa tarkoituksena kaikella meidän toiminnallamme ja muunkin kansallisen yhteisön toiminnalla on antaa ja luoda mahdollisuudet siihen, että Afganistan voi tulevaisuudessa seistä omilla jaloillaan sekä turvallisuuden että talouden suhteen, mutta tämä on — sen kaikki tiedämme — työ, joka tulee jatkumaan vielä pitkään vuoden 2014 jälkeen, mutta sen muodot muuttuvat. Tässä selonteossa on kerrottu, että meidän sotilaallinen läsnäolomme tulee, samalla lailla kuin muutkin ovat jo tehneet päätöksiä, vähenemään vuoteen 2014 mennessä, joka on se päivämäärä, jolloin Afganistanin pitäisi ottaa sitten oma vastuu turvallisuudestaan. Mutta vastaavasti me lisäämme siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön panostusta, ja kokonaisuudessaan meidän panostuksemme Afganistaniin tulee näin ollen kasvamaan.

Mutta kysymys ei ole ainoastaan siitä, että me olemme antamassa. Kyllä me olemme sieltä saamassa. Me olemme siellä saamassa arvokasta ja tärkeätä kokemusta, osaamista ja myöskin, jos sille haluaa antaa erityistäkin painoa, suomalaisten arvostusta kohottamassa. Minä en näe itse minkäänlaista ristiriitaa meidän omien puolustustarpeidemme ja sen järjestelyjen ja kansainväliseen kriisinhallintaan osallistumisen välillä. Tämä on nimenomaan Puolustusvoimien oma näkemys asiasta. Se kokemus, jonka sekä reserviläiset että ammattisotilaat saavat osallistumisesta kriisinhallintaoperaatioihin, on arvokasta ja tärkeätä, ja sitä pyritään myös käyttämään meidän omassa puolustuksessamme täysimääräisesti hyväksi.

Mitä sitten ne seuraavat askeleet tulevat olemaan, ja mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan? Totta kai kaikki pyrkivät siihen, että voitaisiin tehdä samanaikaisesti samanlaiset päätökset, ja näitä koordinoidaan ilman muuta kaikkien maiden kesken, mutta jokainen maa tietysti viime kädessä tekee itse omat päätöksensä. Me olemme nähneet, että tämä koskee niin suurempia toimijoita kuin pienempiäkin toimijoita. Me haluamme kuitenkin vähintäänkin varmistua siitä, että kaikki meidän ratkaisumme tehdään sopusoinnussa ja yhteistyössä niiden maiden kanssa, joiden kanssa olemme läheisimmässä yhteistyössä ja riippuvuudessa paikan päällä, siis Ruotsi, Saksa, ja tämä koordinaatio jatkuu. Meillä on samansuuntaiset käsitykset, mutta yksityiskohdat tulevat tästä jatkumaan.

Mielelläni kertoisin lisää siitä, mitenkä tuolla Chicagossa tullaan tätä asiaa käsittelemään, mutta tällä hetkellä valmistelut ovat niin Naton kuin muidenkin Isaf-operaatioon osallistuvien maiden koordinoinnin osalta vielä aika avoimia. Tästä voi tietysti päätellä, että se on vähän huolestuttavaakin, että näinkin tärkeissä asioissa tämän kansainvälisen yhteisön yhteistoiminta ja valmistelu eivät ole ihan riittävällä tasolla. Mutta näitä haasteita tulee kaikilta osin riittämään. Mielelläni toki näkisin, että Suomi voisi tarjota myöskin rauhanvälityspalveluja, mutta siihen täytyy olla tietysti ensin kysyntää. Meillä on tietysti aina valmiudet olemassa, jos tarvitaan. Sovintoratkaisua tarvitaan.

Edustaja Haavisto kysyi, mikä näiden taleban-kosketusten kanta on. Nehän eivät ole neuvotteluja, mutta olen itse keskustellut Yhdysvaltain erikoislähettiläs Marc Grossmanin kanssa, joka on ollut itse paikalla näissä kosketuksissa, eikä niistä voi vielä tällä hetkellä sanoa — ja tämä oli hänenkin arvionsa — olivatko talebanit vain tunnustelemassa ja kokeilemassa vai olivatko he tosissaan tai kuinka edustavia he olivat. Mutta joka tapauksessa tärkeätä on, että tätäkin tietä jatketaan ja tätä yhteyttä pidetään.

Meillä todellakin nämä ihmisoikeuskysymykset ja naisten asema ja oikeudet ovat kaikista keskeisimpiä. Eihän meillä ole takuita siitä, että me Suomen voimavaroin voitaisiin näitä turvata. Mutta me pyrimme siihen, että kaikissa meidän kansainvälisissä kosketuksissamme, yhteistyössämme, puheenvuoroissamme tämä tulee korostetusti. Toistaiseksi esimerkiksi, mikä on tietysti tärkeätä, kaikki ne, jotka myöskin haluavat sovintoratkaisua ja neuvottelutulosta, pitävät keskeisenä asiana, josta ei voi tinkiä, Afganistanin perustuslakia ja sen naisten asemaa koskevia määräyksiä. Niistä ei ehdottomasti voi tinkiä. Meidän kannaltamme on myöskin tärkeätä, että näissä neuvotteluissa, millä taholla niitä käydäänkin, myös naiset ovat itse osallisia neuvotteluprosessissa eivätkä vain objekteja tai uhreja, niin kuin liiankin usein heidän asemansa halutaan vain nähdä.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Täällä kyseltiin sitä, kuinka kauan tällainen valtion rakentaminen kestää, ja ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä on siteerattu Maailmanpankin vuosikehitysraporttia vuodelta 2011, jossa sanotaan, että tämmöisen konfliktin jälkeen joudutaan varautumaan 25—40 vuoden työhön. En tietenkään voi sanoa, että Suomi sitoutuu näin pitkäksi aikaa kehitystyöhön, koska siitä vastaavat sitten tulevat hallitukset, jotka tekevät omia arvioitaan.

Mutta mielestäni on lähdettävä siitä, että nyt kun sotilasoperaatio vähitellen loppuu, Suomi on sitoutumassa pitkäaikaiseen kehitysyhteistyöhön Afganistanin kanssa. Samalla saamme kokemuksia myös siitä, millä tavalla voimme tukea tällaisten hauraiden valtioiden kehitystä. Niitähän on maailmassa muitakin, itse asiassa kymmeniä. Ehkä meille toinen läheinen valtio on Somalia, jossa saamme tästä kokemuksia ja jossa voimme parhaamme mukaan yrittää auttaa.

Silloin keskeistä on hallinnon ja oikeussektorin alueella tapahtuva työ, ja tämä onkin Suomen kehitysyhteistyön yksi tärkeä painopiste. Ihmisoikeudet ovat keskeisiä luonnollisesti, ja olen hyvin iloinen siitä, että eduskunnassa, niin tässä keskustelussa kuin myös selonteon lähetekeskustelussa, laajasti tuettiin työtä naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi. Vähän aikaa sitten Helsingissä vieraili korkean tason delegaatio Afganistanista, ja oli kyllä todella dramaattista illallispöydässä kuulla, että erään ihmisoikeuskomission jäsenen hyvä kollega oli murhattu samana päivänä muistaakseni jossain pienemmässä kaupungissa Kabulin ulkopuolella. Tämä varmasti myöskin kuvastaa sitä, että meidän täytyy valmistautua tukemaan niitä ihmisiä ja heidän turvallisuuttaan aivan erityisesti, jotka puolustavat ihmisoikeuksia.

Edustaja Salolainen ja edustaja Komi ottivat puheeksi luonnonvarojen hallintakysymykset. Me olemme käyneet edustaja Salolaisen kanssa vähän keskustelua siitä, miten Suomen kehitysyhteistyössä luonnonsuojelu otetaan huomioon. Mutta nyt, edustaja Salolainen, luulen, että olemme tässä hyvin samaa mieltä siitä, että tämä luonnonvarojen käytön kestävä hallinta on aivan olennaista. Tässä Afganistan-selonteossahan todetaan, että kymmenessä vuodessa Afganistan kykenisi itse kattamaan sen budjettivajeen, joka syntyy Isaf-operaation väistyessä, jos se saisi käyttöön omien kaivannaisvarojensa kaiken tuoton.

Nyt kyse on siitä, millä tavalla saadaan aikaan sellainen rakenne, joka sitten estää näiden kaivannaisvarojen hyödyntämisen tulosten valumisen vääriin taskuihin ja ulkomaisille yhtiöille. Siinä uskon, että Suomi voi olla avuksi. Meillä on hyvä kehitysyhteistyökumppani, meidän Geologian tutkimuskeskus, joka ei ainoastaan tee tämmöistä ikään kuin insinööri- ja tutkimustyötä vaan myöskin auttaa näiden hallinnon rakenteiden parantamisessa. Tämä työ on jo aloitettu.

Edustaja Haavisto kysyi YK:n roolista. Oma näkemykseni on se, että hyvin suuri osa Suomen kehitystyöstä kannattaa ainakin lähiajat kanavoida nimenomaan erilaisten YK-järjestöjen, myös Maailmanpankin, kautta ja tällä tavalla varmasti nämä kansainväliset toimijat tulevat olemaan myöskin enemmän läsnä jatkossa Afganistanissa. Ei meidän tarvitse kaikissa asioissa todella tehdä omia kahdenvälisiä hankkeita. Voimme myös tukea UN Women -järjestöä, voimme tukea Unicefia jne. Varsinkin kun esimerkiksi koulujen parantaminen on ollut yksi painopistealueemme, niin silloin Unicef on hyvin tärkeä kumppani. Samoin voimme tehdä yhteistyötä naistoimittajien kanssa ja näin.

Naisten aseman parantamisesta haluaisin aivan erityisesti mainita, että ulkoministeriö on tehnyt hyvää yhteistyötä Afganistanin ulkoministeriön kanssa ja kansalaisyhteiskunnan myötävaikutuksella YK:n päätöslauselman 1325 toimeenpanemiseksi. Uskon, että tällä tavalla voidaan kiinnittää koko Afganistaniin nyt rakentuvan hallinnon huomiota siihen, että todellakin naisten asema konflikteissa, konfliktien jälkeisessä tilanteessa myös rauhanneuvotteluissa, on hyvin tärkeä.

Edustaja Vikmanille haluaisin sanoa, että Suomi ei voi tehdä minkäänlaisia kompromisseja naisten ja tyttöjen asemassa. Tietenkin tämän naisten ja tyttöjen aseman vahvistaminen näissä olosuhteissa tulee olemaan, niin kuin nykyään sanottaisiin kai, "haasteellista". Minä sanoisin ihan maalaiskielellä "vaikeaa". Mutta sitä meidän täytyy pitää prioriteettina.

Sitten edustaja Kivelä otti esiin tämmöisen vähän suuremman suunnitelman. Ajattelin mennä nyt kotiin lukemaan Rudyard Kiplingin Kimiä. Suosittelen sitä teille kaikille. Se on mainio kertomus suuresta pelistä ja suuresta taistelusta, jota tuosta alueesta on käyty jo varmasti ainakin satoja vuosia.

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ilman muuta, kun varsinaista kehitysapua kasvatetaan Afganistanissa, on tärkeätä kohdentaa se meidänkin tärkeiden teemojemme mukaisesti: ihmisoikeudet, nämä tasa-arvoasiat, elinkeinotoiminnan edellytysten lisääminen. Tuossa vähän kuulimmekin jo siitä, mihinkä sektoreille nämä kehitysyhteistyötoimenpiteet ovat tarkentumassa. Niistä tietysti mielellään kuultaisiin vielä lisääkin.

Mutta kun näitä määrärahoja on ollut tarkoitus kasvattaa muutaman vuoden kuluessa siihen 30 miljoonaan euroon Afganistanin osalta, niin nyt sitten samalla viime viikolla saimme tietää, että kehysriihessä hallitus aikoo kuitenkin leikata kehitysyhteistyövaroja. Voisitteko vähän avata sitä, mitä tämä nyt merkkaa sitten kenties näille Afganistanin kehitysyhteistyömäärärahoille? Toisaalta siinä samaisessa kehyksessä myös sitten sotilaallisen kriisinhallinnan menoihin kohdistuu myöskin säästöjä. Siellä ei nyt tarkkaan ainakaan oppositiolle ole selvinnyt, montako kymmentä miljoonaa. Vahvistaako tämä nyt sitä päätöstä, että Afganistanista todellakin tullaan pois 2014 sotilaallisen kriisinhallinnan osalta?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Human Rights Watch -järjestö julkaisi eilen raportin, jossa vaaditaan 400 afgaaninaisen vapauttamista vankiloista. Nämä afgaaninaiset syyllistetään siitä, että he ovat paenneet kodeistaan, joissa heidät on pahoinpidelty ja joissa he ovat joutuneet elämään pakkoavioliitoissa.

Ärade ministrar, känner ni till de krav människorättsorganisationen Human Rights Watch har ställt, och är det här en fråga som har varit uppe på de internationella möten på vilka man har behandlat kvinnornas situation? Är det här en fråga som de nordiska länderna gemensamt skulle kunna lyfta upp och som man på något sätt också skulle kunna koppla till u-landssamarbetet?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että näistä neuvotteluista puhutaan niiden vaikeuksista huolimatta. Olen aika huolestunut siitä ehkä ilmapiirin muutoksesta, joka on vielä viime aikoina jyrkentynyt, Taleban on tullut lähemmäs Kabulia tai Kabuliin. Siellä on ollut myöskin amerikkalaisten sotilaiden ampumisia suoraan ministeriössä. Siellä on ollut näitä Koraanien polttoja, siellä on ollut amerikkalaisen sotilaan amokjuoksu siviiliväestöä vastaan. Mietin vain, mikä voisi olla huonoin mahdollinen skenaario tällaisessa tilanteessa. Kyllä kai se on tällainen Saigon-ilmiö, josta jo Yhdysvalloissa puhutaan tai viitataan siihen, että voidaan joutua vetämään lännelle myötämieliset ihmiset, evakuoimaan pois maasta, jos Taleban tällä tavalla hallitsemattomasti maassa saisi vallan. Näen tämän vaihtoehtona neuvotteluille, että jos ei päästä tähän neuvotteluyhteyteen, niin silloin ratkaistaan viime kädessä aseellisesti tilanne. Taleban on hyvin vahva tuki vastuualueilla myöskin siellä Pakistanin puolella.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, yhtenä erittäin suurena kysymyksenä on kansalaisten lukutaidottomuus, joka estää myös silloin ihmisten hyvinvoinnin tulevaisuudessa. Kysyisin ministereiltä: jotta tämä lukutaitoisuus ja myönteinen kehitys pystytään turvaamaan, tullaanko muun muassa kehitysyhteistyössä tai muissa esimerkiksi parantamaan lasten ja nuorten lukutaitoa, jota kautta sitten tämä myönteinen kehitys pystyttäisiin luomaan maassa?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En kyllä ymmärrä näitä tämän selonteon perusarvioita. Kun lukee itse selonteon, siinä kerrotaan, miten turvallisuustilanne on parantunut ja että ihmisoikeustilanne on myös parantunut. Kyllähän tämä Nato-liittouman interventio on suurista lupauksista huolimatta ollut tavallisille afgaaneille katastrofaalinen pettymys. Se pitää kyllä varmasti kaikkien meidän tunnustaa, jotka olemme tätä sotaa seuranneet. Suomen täytyisi irrottautua mahdollisimman nopeasti tästä operaatiosta.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi avainasioista Afganistanissa on tietenkin kehittää oikeusvaltiota ja vahvistaa instituutioita, lain käyttöä myös Kabulin ulkopuolella maakunnissa ja alueilla. EU-johtoinen siviilikriisinhallintaoperaatio Eupol on varsin hyvin onnistunut myös maakunnissa vahvistamaan näitä alueita. Olisin kysynyt ministereiltä, voisiko tätä Eupolin roolia, kuten ulkoasiainvaliokunta tässä mietinnössään toteaa, jopa vielä vahvistaa siellä, ja Suomi voisi olla siinä sitä myöskin viemässä eteenpäin.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Naivismi ei ole aate, ei missään asiassa. Minusta edustaja Kopra oli sillä tavalla rehellinen omassa puheenvuorossaan, että hän tunnusti suoraan sen, että Afganistanissa ollaan pitkään ja se sitoo voimavaroja myös tuon määrävuoden jälkeen. Minusta se on päivänselvä asia, koska kaikille, jotka vähänkään ovat perehtyneet tähän, on selvää se, että äkkinäistä ratkaisua tuolla alueella on aivan turha toivoa. Itse asiassa voi sanoa näin, että Afganistanissa käytävää sotaa ei voi voittaa. Kyllä minä tukeudun tässä nyt sitten esimerkiksi sellaisen miehen sanomiseen, joka jotain tietää sodan ja rauhan kysymyksistä. Entinen Puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund on todennut haastattelussa ja kysynyt suoraan, mitä me siellä Afganistanissa teemme. Hän on sanonut niinkin suoraan, että toisella kädellä ammutaan ja toisella jaetaan ruokaa. Itse asiassa sillä toiminnalla, mitä on harjoitettu, on voitu toimia niin, että Talebanin kannatus on lisääntynyt tuolla alueella ja laajemminkin.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Isaf-operaatio ei todellakaan ole ollut fantastinen menestystarina. Afgaanien valkoinen kulta, heroiini, matkaa Venäjän eteläosiin, pohjoisosiin ja Eurooppaan. Mitä konkreettisia panostuksia on luvassa, että heroiinin ja muun huumeen viljely loppuisi ja kansalaisille turvattaisiin elämisen edellytykset oman työn kautta? Onhan tärkeämpää antaa onki kuin kala.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi halusi aiemmassa puheenvuorossaan hieman haastaa perussuomalaisten linjaa. Haluan hänelle sanoa, ettei syytä huoleen. Peruslinjamme on murtumaton.

Koska tilanne Afganistanissa vaikuttaa loputtomalta suolta, sen kai harva kiistää, tulee meidän vetäytyä hallitusti pois Afganistanista, mutta kymmenen vuotta kestänyttä operaatiota ei hetkessä kotiuteta. Korostan edustaja Mustajärvelle sanaa "hallitusti". Tässäkään asiassa ei auta joka suuntaan ampuminen, ei auta hötkyily eikä suomalaista nyt 50:llä pienenevää kriisinhallintajoukkoa saa vaarantaa. Perinteiset YK-johtoiset operaatiot sopivat Suomelle parhaiten perussuomalaisten mielestä.

Edustaja Orvolle puolestaan totean, että sotilaallinen kriisinhallinta on yksi Puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä ja samanniminen momentti löytyy myös puolustusbudjetista.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmisyyttä ei voi ulkoistaa, ja kun menin asepalvelukseen, niin minulle oli itsestään selvää, että voin ottaa aseen käteeni ja tarvittaessa käyttää sitä. Tästä oli kysymys.

Nyt kun olen sitten katsonut maailmaa, niin ajattelen, koskeeko tämä paljon puhuttu solidaarisuus minua, meitä suomalaisia, ja kyllä se al-Qaidan iskujen jälkeen koskee. Se koskee myös, miten heikkoja kohdellaan, naisia ja tyttöjä. Meillä on vaimon kanssa molempia, poika ja tyttö, eikä mieleenikään tulisi, että toinen on vähempiarvoinen kuin toinen. Tätä ei pidä hyväksyä. Ihmisyyttä ja elämää on puolustettava silloinkin, kun se aiheuttaa henkistä epämukavuutta, vaikeutta tai muuta. Elämä on vaikea asia.

Arvoisat kollegat! Paha on usein myös persoonallista. Joskus se on hyvän puutetta. Joskus se on välinpitämättömyyttä. Se on laiminlyöntejä, mitä vaan. Ei tämä helppoa ole, eikä se kaikki, mitä siellä tapahtuu, ole eteenpäin. Tulee myös takapakkia. Luojan kiitos, meillä kuolonuhreja Suomessa on vähän. Yksikin on liikaa. Virolaiset ovat menettäneet kahdeksan, tanskalaiset 50.

Mutta mitä tapahtuu, jos me näytämme sellaisen esimerkin pohjoismaisena demokratiana, paasaamme ihmisoikeuksista, paasaamme koulutuksesta, paasaamme naisten asemasta ja sitten otamme hatkat? Ei niin voi tehdä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Me käytämme tällä hetkellä noin 35 miljoonaa Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon, josta 20 miljoonaa ulkoministeriön ja loput puolustusministeriön pääluokasta. Mutta korostan sitä, että nämä kriisinhallintaoperaatioiden kustannukset päätetään ja rahoitetaan aina erikseen lisätalousarvioista ja budjetoidaan budjettiin vain olemassa olevien, jo tehtyjen päätösten pohjalta. Ne eivät siis ole kehyksissä, vaan jos tilanne vaatii maailmalla sellaista ja meillä on jotain sellaista annettavaa, mikä voisi edesauttaa rauhan ja vakauden palauttamista, silloin siitä tehdään aina eri päätös.

Aikanaan meillä on ollut tällainen nyrkkisääntö, että meillä voi olla noin tuhat sotilasta ulkona samanaikaisesti. Me olemme tällä hetkellä kaukana siitä. Nyt kun palaamme Libanoniin, niin suomalaisten rauhanturvaajien määrä nousee jälleen noin 400:aan, mutta se on edelleenkin historiallisesti hyvin alhaalla, ja näin ollen minusta meidän varsinkin maana, joka haluaa päästä turvaneuvostoon ja turvaneuvostossa tehdä oman työnsä rauhan ja vakauden hyväksi, kyllä täytyy olla myöskin silloin valmis, kun sillä kerran muiden arvostamaa osaamista ja kokemusta on, olemaan myös aktiivisesti näissä operaatioissa, ja tätä on tarkasteltava silloin kokonaisuutena.

Edustaja Gestrin kysyi aivan oikein näitten tiettyjen 400 afgaaninaisen tilannetta. Me olemme sekä kahdenvälisesti että ennen kaikkea EU:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa, voi sanoa, lähes päivittäin reagoineet ja pyrkineet vaikuttamaan, demarshoineet, käyneet esittämässä vastalauseita, pyrkineet jopa toimittamaan joitakin erityisen uhanalaisessa asemassa olevia ihmisiä pois maasta. Näitä tapauksia on liian monia lueteltavaksi, ja monet ovat tietysti sellaisia, että niitä ei kauheasti julkisuudessa kannata korostaa, mutta ne ovat nimenomaan kuitenkin tärkeä osa sitä työtä, mitä me siellä teemme.

Lukutaito, johon kiinnitettiin huomiota, on tietysti ihan avain kaikkeen kehitykseen, ja tässä suhteessa tietysti Afganistanissa on kaikista myönteisintä kuitenkin se, millä lailla muutamassa vuodessa lasten ja nimenomaan tyttöjen koulunkäyntiä on pystytty kasvattamaan ja lisäämään, ja tämä on minusta sellainen saavutus, josta pitää pitää kiinni.

On ihan turha kuvitella, että Suomen panoksella pystyttäisiin ratkaisemaan kaikkia ongelmia, kun ei edes koko Isafin. Vaikka me voisimme johtaa Isafia, niin emme välttämättä pystyisi näitä ratkomaan. Tietysti meidän täytyy olla valmis ottamaan kantaa jokaiseen asiaan, ja huumeet on yksi tällainen. On kuitenkin muistettava, että me emme voi pyrkiä huumetuotannon lopettamiseen samalla keinoin kuin Taleban, joka aikanaan kyllä tämän vitsauksen pystyi minimoimaan. Kysymys todellakaan ei ole siitä, että pitäisi näitä yksittäisiä viljelijöitä rangaista, koska siinä on kysymys heidän perustoimeentulostaan, mutta sen sijaan suurin ongelma on se, että huumeiden kautta on monia valta-asemassa olevia ihmisiä, jotka kasvattavat omia rikkauksiaan ja valtaansa ja joidenka toimintaa katsotaan läpi sormien. Tämä on tietystikin kestämätöntä.

Mutta Suomen kannattaa keskittyä niihin asioihin, joissa meillä on erityistä osaamista, jolla me voimme tehdä jonkinlaisen vaikutuksen, ja sanoisin, että nimenomaan naisten aseman korostaminen ihan meidän oman historiamme ja esimerkkimmekin voimalla on sellainen, joka on ihan ykkösprioriteetti. Toinen voi olla juuri siviilikriisinhallinnassa poliisityöskentely. Meidän panoksemme Eupolissa on ollut keskeinen ja se tulee jatkumaan, ja silläkin on suuria vaikeuksia, mutta tulokset siitä ovat kuitenkin luettavissa myöskin näihin myönteisiin saavutuksiin, joita siellä läsnäololla on pystytty aikaansaamaan.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Sopinee, puheenjohtaja, että vastaan tästä paikaltani lyhyesti.

Edustaja Kiljunen kiinnitti huomiota lasten ja nuorten lukutaitoon. Kyllä, sen takia että koulutus on juuri valittu yhdeksi näistä kolmesta sektorista. Ehkä tässä yhteydessä voin sanoa, että uuden kehityspoliittisen ohjelman mukaan niin Suomi kuin koko EU:kin tulee jatkossa toimimaan niin, että tämmöisessä pääkumppanimaan kaltaisessa tilanteessa, johon Afganistan nyt alkaa kohta kuulua, kehitysyhteistyötä tehdään kolmella sektorilla. Tässä Afganistanin tapauksessa ne tulevat olemaan koulutussektori, sitten hallinto—oikeus-sektori, ihmisoikeudet jne. ja sitten kolmanneksi luonnonvarasektori.

Sitten edustaja Komi kiinnitti huomiota kehysbudjettipäätöksiin. Pitää paikkansa, että kehitysyhteistyömäärärahoja on sovittu leikattavaksi, mutta sanoisin, että kuitenkin hallitus kohtuullisesti ymmärsi sen, että kehitysyhteistyöbudjetti on, sanoisinko, tällainen kansainvälisen solidaarisuusveron kaltainen erä, johon ei voida vaikuttamatta maailman köyhimpien ihmisten elämään niin kovasti koskea. Niinpä kehitysyhteistyöbudjettia karsitaan 30 miljoonalla eurolla vuonna 2015, kuitenkin ottaen huomioon sen, että hallituksella on poliittinen sitoumus käyttää päästöoikeuksien huutokauppatuloja jatkossa sen aukon paikkaamiseen, joka syntyy siitä, että me olemme nyt hieman muuten loitontumassa tästä 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuustavoitteestamme.

On hyvä, että edustaja Gestrin ja muut täällä seuraavat kansainvälisiä uutisia, jotka koskevat vakavia ihmisoikeusloukkauksia, ja on ilman muuta selvää, että meidän tulee puolustaa afgaaninaisten turvallisuutta ja suojata heitä tämmöiseltä lähisuhde-, perheväkivallalta, joka on erittäin raakaa Afganistanin kaltaisessa maassa. Uskon, että kun tyttöjen ja naisten oikeudet ovat yksi Suomen painopiste tässä, niin voimme tätä asiaa erityisesti pitää esillä.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kannamme huolta turvallisuustilanteen kehityksestä Afganistanissa niin paikallisten kuin operaatioon osallistuvien joukkojen kannalta, mutta osana kansainvälistä yhteisöä operaatiossa mukanaolo on perusteltua.

Ihmisoikeuksien ja humanitaaristen arvojen tukeminen ohjaa Suomen osallistumista. Tänä vuonna Suomen Isaf-joukkoja vähennetään kotiuttamalla 50 sotilasta. Vähennyksen myötä sotilaallisen kriisinhallinnan painotus siirtyy kohti paikallisten turvallisuusjoukkojen koulutus- ja neuvontatoimintaa. On ollut Suomenkin etujen mukaista olla mukana torjumassa maan suistumista talibanien aikaisiin oloihin. Ilman kansainvälisen yhteisön vaikutusta Afganistan olisi todennäköisimmin suistunut kansainvälisten terrorijärjestöjen tukialueeksi. Maan omien viranomaisten voimavarat eivät olisi riittäneet olojen vakauttamiseen.

Operaatiolla on tärkeä rooli kansainvälisen huumekaupan rajoittamisessa. Maassa tuotetaan jopa 90 prosenttia maailman oopiumista, ja jo tästä syystä on tärkeää tukea maaseudun elinkeinoja sekä torjua huumerikollisuutta ja salakuljetusta. Huumeviljely on saatava kitkettyä, maaseudun elinkeinoja on tuettava paikallisen ruuantuotannon elvyttämiseksi. Viime vuoden lopussa Suomi panosti Afganistanin lasten aliravitsemuksen torjumiseen kaksinkertaistamalla ruoka-apunsa YK:n Maailman ruokaohjelman kautta.

Arvoisa puhemies! SDP tukee Afganistan-operaation asteittaista muuttamista jälleenrakentamista tukevaksi siviilioperaatioksi. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomen painopiste siirtyy asteittain kehitysyhteistyöhön, siviilikriisinhallintaan ja koulutukseen. Näihin panostaminen luo paikallisille edellytyksiä yhteiskunnalliseen vakauteen ja parempaan toimeentuloon. Erityisesti naisten aseman parantamiseen ja tyttöjen kouluttamiseen on panostettava. SDP on edellyttänyt kaikkien käynnissä olevien operaatioiden vaikuttavuuden arviointia säännöllisesti. Rauhanvälityksen on korostuttava.

Puolustusvaliokunnan lausunnossa edellytetään, että hallitus informoi eduskuntaa puolivuosittain kriisinhallintakatsausten yhteydessä ja muutenkin tarvittaessa, jos tehdään suunnitelmia osallistua Isaf-seuraajaoperaatioon suomalaisjoukoin. Afgaanien omaa vastuuta tulee lisätä vähitellen, jotta turvallisuusvastuu voi siirtyä heidän omille viranomaisilleen vuoteen 2014 mennessä. Sotilaallinen lähtö ei kuitenkaan voi tarkoittaa kansainvälisen yhteisön tuen loppumista, jotta tilanteen heikentyminen voidaan estää.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten joukkojen kannalta tärkeään asiaan eli joukkojen omaan hyvinvointiin: Kirjasimme puolustusvaliokunnassa lausuntoon, että sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä toimivien ammattisotilaiden ja reserviläisten fyysiseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Jo tehdyt parannukset ovat oikean suuntaisia, mutta jatkuvat kehittämistoimet ovat tarpeen, koskien etenkin rotaatiokoulutukseen liittyvää ennalta ehkäisevää työtä ja palveluksen jälkeen tapahtuvaa tilanteiden purkua ja jälkiseurantaa. Operaatioiden aikana kohdattujen vaaratilanteiden purkuun on löydyttävä riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö, ja tarvittaessa tukea on pystyttävä antamaan myös kotimaasta käsin. Palveluksen jälkeinen tuki, kuten esimerkiksi vakuutusturva- ja korvauskäytännöt, vaatii kehittämistä.

Viime lokakuussa aloitti sotilastapaturma-asioita käsittelevä neuvottelukunta, joka kokoaa yhteen monialaista asiantuntemusta sotilastapaturma-asioiden erityispiirteistä. Tätä kautta on mahdollista kehittää eri tahojen yhteistyötä. Neuvottelukunnassa on parhaillaan työn alla esitys sotilastapaturmalain muuttamiseksi, ja ehdotuksia on tarkoitus hyödyntää sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa säädösvalmistelussa. Hanke on erittäin tarpeellinen. Monialaisen yhteistyön avulla uudistuksesta toivottavasti saadaan mahdollisimman toimiva ja tähän päivään sopiva.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä on puhuttu paljon tyttöjen asemasta ja heidän asemansa parantamisesta, mutta psykoterapeuttina sanoisin, että ei unohdeta myöskään pieniä poikia, koska tosiasia on, että äitien, sisarten, tätien, naapurin tätien kovat kohtalot vaikuttavat myös näitten pienten poikien psyykeeseen, tavallaan siihen maailmankatsomukseen ja -näkemykseen, ja siinä mielessä koko afgaanikansa, sekä tytöt että pojat, tarvitsee tätä yhteiskunnallista tukea eri puolilta maailmaa, jotta he voisivat rakentaa paremman tulevaisuuden omaan ja tulevien lastensa elämään.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Afganistan on yksi maailman köyhimpiä maita. Se tarvitsee edelleen kansainvälisen yhteisön tukea olojen vakauttamisessa ja yhteiskunnan jälleenrakentamisessa. Vakaus on toki lisääntynyt yli vuosikymmenen kestäneen kriisinhallintaoperaation aikana, mutta turvallisuustilanne on edelleen haastava.

Kehitystä on tapahtunut erityisesti koulutussektorilla: koulutus ulottuu esimerkiksi entistä merkittävämpään osaan lapsista ja naisista. Afganistaniin on saatu myös aikaan demokraattinen hallitusmuoto. Kuitenkaan Karzain hallituksella ei ole halutunlaista luottoa kansan silmissä. Korruptio on laajalle levinnyttä, neuvottelut talibanien tai kapinallisten kanssa eivät ole edenneet, eikä Pakistanin ja Afganistaninkaan suhteissa ole tapahtunut merkittävää lämpenemistä.

Suomi tukee Afganistania kehitysyhteistyön, sotilaallisen kriisinhallinnan ja siviilikriisinhallinnan keinoin. Turvallisuusvastuu siirtyy näillä näkymin kansainvälisiltä joukoilta afgaaniturvallisuusjoukoille vuoden 2014 loppuun mennessä. Resursseja siirretään kehitysyhteistyöhön sekä siviilikriisinhallintaan.

Arvoisa puhemies! Afganistan on yhä yksi maailman vaikeimpia maita naisille. Traditionaaliset asenteet, köyhyys ja heikko turvallisuustilanne hidastavat naisten ja tyttöjen aseman parantumista. Vuonna 2000 YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus". Naisten huomioiminen transitiossa on erittäin tärkeätä, ei vain sen transition jälkeen. Myös mittareita tarvitaan onnistumisen arvioinnissa.

Myös lasten asemassa on suuria ongelmia, lapsikuolleisuus, lapsiavioliitot ja opiskelumahdollisuuksien puuttuminen, vain muutamia mainitakseni. Suomen tulee jatkossakin tukea ja rahoittaa hankkeita, joiden avulla tuetaan ihmisoikeuksia sekä parannetaan lasten ja naisten asemaa Afganistanissa.

Kabulin lisäksi kymmenessä maakunnassa toimivan Eupolin avulla olisi hyvät mahdollisuudet saada asiat kehittymään paremmin myös maakuntatasolla. Eupolia tulisikin hyödyntää alueiden tasavertaisessa kehittämisessä. Tällä erää kehitys on hyvin eriytynyttä niin kaupungin ja maaseudun, eri tulotasojen kuin heimojenkin välillä. On hälyttävää, että joillakin alueilla esimerkiksi naisten tasavertaisuus on edennyt selkeästi mutta toisilla alueilla edistystä ei ole tapahtunut käytännössä lainkaan. Maan tasapainoisen kehityksen takaamiseksi on tärkeää tehdä töitä myös maan alueellisen tasa-arvon eteen.

Arvoisa puhemies! Selonteon lähetekeskustelussa keskusta peräänkuulutti vastauksia kysymykseen, kuinka kotiutuminen toteutetaan taaten suomalaisten joukkojen turvallisuus ja toimintamahdollisuudet. Puolustusvaliokunta nostaa esiin mietinnössään, kuinka se pitää tärkeänä, että sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä toimivien fyysiseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin kiinnitetään riittävää huomiota. Pidimme ulkoasiainvaliokunnassa tärkeänä, että sotilastapaturmalakia ollaan muuttamassa ja vakuutusturvaa sekä korvauskäytäntöjä kehitetään.

Pohjoisen huoltoreitin merkitys on kasvanut myös suomalaisten osalta. Yli 50 prosenttia huollosta toimii sitä kautta. Valiokunnassa saamamme tiedon mukaan Saksa turvaa reittiä tällä hetkellä, ja meille annettujen tietojen mukaan se toimii toistaiseksi hyvin. Tätä on hyvä seurata.

Sotilaallisen kriisinhallintahenkilöstön asteittainen vähentäminen on perusteltua, mutta se ei saa johtaa epärealistiseen päätelmään, jonka mukaan Afganistanin turvallisuustilanne olisi vakaa eikä kansainväliselle kriisinhallinnalle olisi enää tarvetta. On selvää, että vuoden 2014 jälkeenkin suomalaista siviilikriisinhallintaosaamista tarvitaan alueella — ja tietenkin kehitysyhteistyötä.

Vetäytymissuunnitelmia tehdään parhaillaan, mutta samanaikaisesti on epävarmaa, kykenevätkö Afganistanin turvallisuusjoukot johtamaan ja toteuttamaan operaatioita ilman kansainvälisiä joukkoja annetussa aikarajassa vai tuleeko tästä myös sellainen vuosikymmenien ja vuosikymmenien operaatio. Useiden asiantuntijalausuntojen mukaan vastaus on, että eivät kykene. Riittävän suorituskyvyn saavuttaminen on avainkysymys maan turvallisuustilanteen vakiinnuttamiseksi. Yhtä lailla turvallisuussektorin ylläpito, koulutus ja varustaminen ovat taloudellinen haaste, eikä Afganistan pysty kattamaan arvioituja noin 4 miljardin USA:n dollarin suuruisia kustannuksia. Apulupauksistakin puuttuu tosiaankin vielä iso summa.

Arvoisa puhemies! Valiokuntakuulemisessa sanottua: "Poliisi ja armeija ovat lojaaleja sille, joka maksaa palkan." "Afganistan on mieluummin alue kuin valtio." "Vahvat elementit syntyvät paikallisesti, jos ovat syntyäkseen." Eli viitaten siihen, syntyykö siellä kaaos sen vuoden 2014 jälkeen.

Suomen sotilaalliset kriisinhallintajoukot vedetään suunnitellusti pois. On kuitenkin välttämätöntä, jos hallitus muuta suunnittelee, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle hyvissä ajoin laaja-alaisen selvityksen mahdollisista suunnitelmista Suomen osallistumismuodoiksi Isaf-seuraajaoperaatiossa. Ja kun saamme puolivuosittaisen kriisinhallintakatsauksen, pitäisi siinä olla myös arvio toimiemme tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta eri operaatioissa. Näin mukanaolo olisi paremmin perusteltavissa.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Då Finland för över ett decennium sedan beslöt delta i krishanteringsuppdraget i Afghanistan fanns det en stark förhoppning om att våldet och konflikterna i Afghanistan skulle lösas och läget normaliseras. Det internationella krishanteringsuppdraget har varit exceptionellt stort. Sedan talibanregimens dagar har en positiv utveckling skett i Afghanistan, men ingenting tyder på att problemen skulle vara övervunna eller att landet skulle vara nära en fredlig och lugn situation. Däremot har flera av de länder som med stora resurser deltagit i krishanteringsuppdraget i Afghanistan nu visat tydliga tecken på trötthet och vilja att dra sig tillbaka. Beslut om att stegvis minska på den militära närvaron har gjorts, och det gäller även Finland, som i år minskar styrkan i Afghanistan med 50 personer. Mot den bakgrunden är det viktigt att riksdagen nu ingående behandlat regeringens redogörelse om läget i Afghanistan och om de sammanlagda insatserna som Finland gör för att medverka till fred i Afghanistan och för att stöda den civila befolkningen i landet.

Ulkoasiainvaliokunta ilmaisee tukensa Suomen osallistumiselle myös vuoden 2014 jälkeen Afganistania koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön. Korostamme YK:n roolin keskeisyyttä ja EU:n aktiivisuutta Afganistanin kysymyksessä. On tärkeää, että Naton toukokuussa Chicagossa pidettävään huippukokoukseen osallistuvat maat sopivat valmiudesta yhteistyön tekemiseen Afganistanissa myös vuoden 2014 jälkeen. Valmius tilanteeseen puuttumiseen on oltava, jos tilanne pahenee ja siviiliväestön tilanne vaikeutuu tai heikkenee.

Eri tukimuotojen koordinointi on myös tärkeää, jotta Afganistanin yhteiskunta kehittyisi myönteisesti. Kehitysyhteistyömäärärahoja ja siviilikriisinhallintaa on lisättävä, kun Isaf-joukot vedetään pois maasta. Suurena haasteena on kansainvälisen avun kohdentaminen niin, että hallinto voidaan rakentaa Afganistanin väestön luottamusta herättävällä ja turvallisuutta lisäävällä tavalla.

Suurena huolenaiheena on, että myönteinen kehitys Afganistanissa hidastuu ja taantuu pahimmassa tapauksessa. Erityisesti kansainvälisen yhteisön on seurattava afganistanilaisten tyttöjen ja naisten tilannetta, jotka ovat joutuneet kärsimään paljon, erityisesti Talibanin hallinnon aikana mutta myös nykyisen hallinnon alla, kuten Human Rights Watch -raportti muun muassa todistaa. Niitä voimia, jotka haluavat evätä tytöiltä ja naisilta perusoikeudet, kuten oikeuden koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon, ei pidä päästää valtaan. Maailma ei saa kääntää selkäänsä niille, joilta on riistetty kaikki oikeudet päättää omasta elämästään.

Under den senaste tiden har spänningen ökat mellan de Natoledda Isaf-trupperna och afghanerna. Situationen har uppstått på grund av några djupt beklagliga händelser där soldater från Isaf-trupperna gjort sig skyldiga till våldsamheter och kränkande betende som riktat sig mot den civila befolkningen. I utskottets betänkande konstaterar vi att Finland för sin del ska eftersträva att det internationella samfundet betonar skyddet av civila och respekten för religion och kulturer.

Den afghanska regeringens strävan att få till stånd en politisk dialog med de olika rivaliserande grupperna i landet är viktig. Det viktiga är att genom förhandlingar och dialog så fröet som kan bli början till det förtroende som behövs för att landet ska kunna utvecklas i en fredlig riktning. I förhandlingar mellan regeringen och de oppositionella kan man inte kompromissa i frågor som berör mänskliga rättigheter och flickors och kvinnors ställning. Kvinnorna bör få delta i fredsbyggandet enligt FN:s resolution 1325.

Finland deltar i den av EU ledda civila krishanteringsoperationen Eupol, och det arbetet får en ännu större betydelse då den militära krishanteringen i Afghanistan minskar. Eupols uppgift är att stärka rättsstatsfunktioner såsom polisväsendet och rättsväsendet. Finlands erfarenhet och kunnande på det här området bör stärkas i fortsättningen. En viktig aspekt är att utveckla goda förvaltningsmodeller på den lokala nivån och i landskapen. En stor del av den afghanska befolkningen bor på landsbygden i mycket fattiga och anspråkslösa förhållanden.

Det är positivt att också Finlands biståndshjälp till Afghanistan kommer att öka. Genom att samordna biståndshjälpen med de andra nordiska länderna kunde vi ännu bättre styra hjälpen till funktioner som stöder en samhällsutveckling där mänskliga rättigheter och särskilt kvinnors och flickors rättigheter respekteras, korruption motarbetas och samhällsfunktioner som baserar sig på goda förvaltningsprinciper lyfts fram.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Afganistan on yksi maailman köyhimmistä maista ja Transparency Internationalin mukaan maailman korruptoitunein maa. Yli puolet maasta on edelleen humanitaarisen avun ulottumattomissa, koska turvallisuustilanne on heikko ja kulkuyhteydet erittäin huonot. Hallinnon kaikilla tasoilla on vakavia puutteita ja kapasiteettivaje. Oikeusvaltiokehitys on heikkoa, tuomioistuimilta puuttuu osaavaa henkilöstöä ja myös tahtoa puuttua hallinnon väärinkäytöksiin.

Kapinallisten terrori-iskut ovat jatkuneet, vaikka turvallisuustilanteessa onkin tapahtunut hienoista paranemista. Viime vuonna terrori-iskut vaativat YK:n mukaan yli 3 000 uhria, joista jopa 80 prosenttia oli kapinallisten aiheuttamia. Pelättävissä on, että kun kansainväliset joukot kotiutetaan asteittain vuoden 2014 loppuun mennessä, terrori-iskut siviilejä ja hallintoa kohtaan tulevat vain lisääntymään. Suomen tulisikin omalta osaltaan korostaa siviilien suojelua sekä uskonnon ja kulttuurien kunnioittamista.

Ennen kuin vastuun siirto afgaanijoukoille voidaan saattaa loppuun, on aivan välttämätöntä saada aikaan poliittinen prosessi kapinallisryhmittymien ja maan hallinnon välillä. Samalla on pidettävä kirkkaana mielessä, että vain sellaisten ryhmittymien kanssa neuvotellaan, jotka tunnustavat Afganistanin perustuslain, luopuvat väkivallasta ja katkaisevat yhteytensä al-Qaidaan. Ihmisoikeuksien edistämisessä taikka naisten ja tyttöjen aseman parantamisessa ei pidä tehdä minkäänlaisia kompromisseja talibanien tai muiden vanhoillisten ryhmittymien kanssa, mutta ilman vuoropuhelun käynnistämistä Afganistan ajautuu asiantuntijoiden mukaan mitä todennäköisimmin syvenevään väkivallan kierteeseen, jopa sisällissotaan.

Arvoisa puhemies! Afganistanilaisen aikuisväestön lukutaitoprosentti on alle 30, eikä valtaosa kansasta tunne perustuslain sisältöä. Monet afgaanit vierastavat nykyistä poliittista järjestelmää. Tämän vuoksi on esitetty arvioita jopa siitäkin, että perustuslaki pitäisi avata ja tunnustaa talibaneille eräänlainen de facto -asema poliittisessa järjestelmässä ja hallinnossa. Tämä on kuitenkin osoittautunut erittäin vaikeaksi, ja korostan vielä, että talibaneja ei pidä ottaa mukaan tähän järjestelmään, jos he eivät tunnusta naisten asemaa ja perustuslakia. Mutta samaan aikaan Afganistanissa tarvittaisiin sitten resursseja vielä siihen, että ääriryhmien taistelijat saataisiin luopumaan aseista ja kiinnittämään heidät siviiliyhteiskuntaan. Vaikka Afganistanin talous onkin viime vuosina kasvanut noin 8 prosentin vuosivauhtia, tulee maalla olemaan suuria vaikeuksia kattaa edes osa 30—40 prosentin budjettivajeesta, joka syntyy rahoitusvirtojen tyrehtymisestä, kun kansainväliset joukot vetäytyvät maasta. Kansainvälisen yhteisön pitää omilla toimillaan tukea Afganistanin kehitystä, jotta maa hyötyy omista luonnonvaroistaan ja kykenee vahvistamaan talouttaan kestävästi.

Arvoisa puhemies! Naisten asema, koulunkäynti ja pääsy terveydenhuollon piiriin on parantunut Afganistanissa talibanien ajoista, mutta kehitystä on tapahtunut pääasiassa kaupungeissa. Maaseudulla naisiin kohdistuva silmitön väkivalta, pakkoavioliitot ja todella heikot poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet ovat arkea. Perustuslaissa taattuihin oikeuksiin ei ole sitouduttu, ja tilanne tulee vielä huononemaan Isaf-joukkojen poistuessa maasta. Ellei naisten ja tyttöjen asemaa ja oikeuksia todella kyetä parantamaan Afganistanissa, maa ei kehity. Suomen kannattaa tehdä pitkäjänteistä yhteistyötä Afganistanin kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta ihmisoikeuksiin ja naisten ja tyttöjen asemaan todella voidaan saada parannusta aikaan.

Arvoisa puhemies! Suomen kehitysavun painopisteet Afganistanissa on suunnattava mahdollisimman tehokkaasti vastaamaan maan kehitystarpeita ja samalla on otettava huomioon myös kansainvälisten toimijoiden tuen kokonaisuus. Kehitysapuamme nostetaan, sitä on tarkoitus nostaa noin 30 miljoonaan euroon lähivuosina, ja pidän perusteltuna sitä, että osa avusta kanavoidaan YK-järjestöjen ja Maailmanpankin kautta, mutta me tarvitsisimme myös perusteellisen arvion kehitysavun vaikuttavuudesta ja suhteesta muihin antamiimme tukimuotoihin. Tämä on välttämätöntä, jotta kehitysapumme menee sinne, minne se on tarkoitettu.

Lopuksi haluan korostaa vielä sitä, että eduskunnan on saatava hyvissä ajoin laaja-alainen selvitys niistä suunnitelmista, joita valtioneuvostolla mahdollisesti on Suomen osallistumismuodoiksi Isaf-seuraajaoperaatioon vuoden 2014 jälkeen.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Edelliselle puhujalle tässä muistutan, että Chicagon-huippukokous, Naton kokous, on puolentoista kuukauden kuluttua ja siihen mennessä tämän sisällön pitäisi olla selvillä toivottavasti myös Suomen eduskunnalle.

Tämä selonteko lähtee olettamasta, että sotilaallista läsnäoloa jatketaan vielä vuoden 2014 jälkeenkin. Naton suunnitelmaa vuoden 2014 jälkeisestä läsnäolosta käsitellään Naton Chicagon-huippukokouksessa toukokuussa. Selonteon mukaan Suomen ulkopoliittisen osallistumisen ja vaikuttavuuden kannalta on tärkeää, että Suomi kantaa vastuunsa osana kansainvälistä yhteisöä — näin selonteossa todetaan. Suomen Isaf-osallistumisen syistä tehdyssä tutkimuksessa tutkijat Limnéll ja Salonius-Pasternak toteavat saman johtopäätöksen suoraan, tarkka sitaatti: "Suomen poliittinen johto näkee, että Suomen on — kansallisista syistä — pakko osallistua Isaf-operaatioon, koska niin moni muukin EU- ja Nato-maa tekee niin."

Operaation jatkuessa on käynyt yhä selvemmin ilmi, että Suomen osallistumisella ei ole ollut selkeitä Afganistanin ja sen kansojen omaehtoista selviytymistä tukevia tavoitteita, eikä niitä esitetä myöskään tässä selonteossa. Vasenryhmän eduskuntaryhmä on sitoutunut vasemmistoliiton toimenpidealoitteeseen viime vuoden helmikuulta ja puolueen puolue-elinten päälinjaan, jossa esitetään YK:n lähteisiin nojautuen sangen kriittinen arvio Afganistanin Isaf-operaation tuloksista ja vaaditaan suomalaisjoukkojen välitöntä kotiuttamista sekä operaation muuttamista siviilioperaatioksi, jolla tuetaan rauhanprosessin aikaansaamista ja maan jälleenrakentamista.

Puhemies! Nato-liittouman interventio on suurista lupauksista huolimatta ollut tavallisille afgaaneille katastrofaalinen pettymys. Turvallisuustilanne maassa on heikentynyt entisestään, vaikka kesäkuussa 2011 Afganistanissa oli kaikkiaan 140 000 ulkomaista sotilasta taistelemassa Taleban-kapinallisia vastaan. Joukkojen lisäämisellä ei ole saatu ratkaisevasti estettyä konfliktin laajenemista. Sotilaallinen ratkaisu on yhtä etäällä kuin aiemminkin.

Samaan aikaan monilla alueilla Taleban on kuitenkin edelleen vahvistunut. Siviileihin kohdistuva väkivalta on kiihtynyt. Ilmapommitusten määrä on muutamassa vuodessa moninkertaistunut jopa tuhanteen iskuun kuukaudessa. Yöllisissä kotietsinnöissä siviileihin kohdistetaan mielivaltaisia pidätyksiä ja kidutusta. Kotietsintäoperaatioita tehtiin touko—heinäkuussa 2010 jo noin tuhat kuukaudessa. Syksystä 2010 lähtien USA:n joukkojen on raportoitu ottaneen käyttöön entistä kovemmat otteet muun muassa Kandaharin maakunnassa. Sotilaat ovat vanginneet summittaisesti kylien miespuolisia asukkaita ja jyränneet maan tasalle rakennuksia. YK:n virallisten tilastojen mukaan alkuvuodesta 2011 Afganistanissa oli 400 000 sisäistä pakolaista. YK:n avustusoperaation Unaman lukujen mukaan aikavälillä tammikuu 2008 — kesäkuu 2011 on saanut surmansa 8 769 siviiliä. Unaman mukaan kuolonuhrien ja pakolaisten määrät ovat vähimmäislukuja. Uusien siviiliuhrien myötä kansan viha ulkomaalaisia joukkoja vastaan vain vahvistuu. Poliittiset oletukset, joita on käytetty Nato-johtoisen Isaf-operaation perustelemiseksi, ovat yksi kerrallaan murentuneet.

Edellä olevan perusteella esitän kannanottoehdotuksen, joka on jaettu myös pöydille: "Eduskunta edellyttää, että Suomi päättää viipymättä Isaf-joukkojensa kotiuttamisesta Afganistanista. Eduskunta ei myöskään pidä perusteltuna selonteon kannanottoa Nato-johtoisen sotilaallisen läsnäolon jatkamisesta nykyisessä muodossaan vuoden 2014 jälkeen. Suomen osallistuminen sotilaalliseen Isaf-operaatioon Afganistanissa on muutettava YK:n johtamaksi siviilioperaatioksi, joka tukee maan jälleenrakentamista sekä edesauttaa poliittisen dialogin ja rauhanprosessin aikaansaamista. Näiden tavoitteiden toteutumista voi parhaiten edistää maa, joka ei itse osallistu sotatoimiin tai niiden tukemiseen."

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Olen tässä Afganistan-asiassa ihan samoilla linjoilla kuin Puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund, niin kuin jo aiemmassa debattikeskustelussa totesin. Hänhän kysyi, mitä ihmettä me siellä Afganistanissa teemme, ja muistutti että kannattaa muistaa, että aiemmista operaatioista poiketen Suomi on sodan osapuoli Afganistanissa ja se muuttaa myöskin meidän asemamme arvioinnin aivan toiseksi. Hägglund muistutti myös, että toisella kädellä ammumme ja toisella jaamme ruokaa. Näin hän sanoi kaksi vuotta sitten.

Yritin saada ministeri Tuomiojalta arviota siitä, kuinka paljon tässä Afganistan-operaatiossa on sitä samaa, mitä JASSM-ohjusten hankinnassa, eli selittäjä olisikin poliittinen tekijä: halutaan näyttää Yhdysvalloille ja Natolle, että ollaan paitsi Nato-halukkaita myös kyvykkäitä yhteiseen toimintaan ja syventämään kumppanuutta.

Tätä arviointia on syytä pitää esillä. Kun Nato-yhteys ja poliittinen peruste on näinkin selvä, niin sitä on aivan turha yrittää naamioida tämmöisen yleishumanismin kaapuun. Kyse on siitä, että Suomessa halutaan pitää Nato-sopivuus, Nato-kontakti ja -yhteys niin tiiviinä, että toinen osapuoli pysyy tyytyväisenä, ja näyttää, että tässäkin salissa tämä yksimielisyyden paine on aikamoinen. Vielä viime kaudella ainakin vasemmistoliiton ryhmä hyvin tiukasti vastusti tätä Afganistan-operaatiota, sotilaallista operaatiota, mutta kovin ovat rivit nyt harvenneet. Minä olen kerta kaikkiaan menettänyt uskoni sen suhteen, että tällä operaatiolla pystyttäisiin saamaan oleellisesti parempi muutos aikaan. Pahimmillaan tällä vain luodaan elintilaa entistä jyrkemmälle Talebanille, joka voi saada kasvupohjaa myöskin naapurimaissa.

Arvoisa puhemies! On syytä kyllä kysyä, kuinka Afganistanin operaation tavoitteet ovat täyttyneet vai onko niistä liu’uttu vieläkin kauemmas. Sotilaallinen ratkaisu on aivan yhtä kaukana kuin operaatiota aloitettaessa: huumekauppa rehottaa ja hallinto korruptoituu, siviilejä kuolee tuhansittain ja sen myötä viha ulkomaalaisia kohtaan vain vahvistuu. Ei ole ihan mitätön luku, jos vähän yli kolmen vuoden aikana liki 9 000 siviiliä, naisia ja lapsia, kuolee näissä iskuissa.

Muistan, kuinka aiemmissa käsittelyissä meitä, jotka uskalsimme kyseenalaistaa Afganistan-operaation, syyllistettiin Taleban-hallinnon suojelijoiksi ja naisten alistajiksi. Mutta jos näin kovaa vertailukohtaa hakee, niin kyllä kai silloin on toisinpäin oikeus kysyä, kuka kantaa sitten vastuun näistä tuhansista viattomista nais- ja lapsiuhreista.

Minä olen aivan samalla kannalla kuin viime kaudella. Suomen pitää kotiuttaa joukkonsa Afganistanista ja muuttaa osallistumisensa YK:n johtamaksi siviilioperaatioksi. Rauhanprosessia voi parhaiten edistää maa, joka ei ole sodan osapuoli, ja Suomella varmasti kansainvälisessä yhteistyössä parhaat tulokset on kautta aikain ollut silloin, kun se on ollut sotivien osapuolten välissä eikä niinkään sotiva osapuoli.

Kannattaa muistaa, kenen jälkiä me osaltamme tuolla alueella siivoamme. Siellä on omat syntinsä Yhdysvalloilla, Neuvostoliitolla ja Venäjällä, Isolla-Britannialla, monella muulla maalla. Suurvaltapolitiikka on aina läsnä strategisesti tärkeillä alueilla, mitä Afganistankin on. Kuitenkin on kohtuutonta vaatia, että Suomen pitäisi kantaa vastuuta niistä teoista, joihin me emme millään lailla ole osallisia. Vastuuta meidän pitää kantaa, mutta ei sodan osapuolena.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Yrttiahon jättämää lausumaesitystä, koska se on hyvin perusteltu, se on johdonmukainen ja ennen kaikkea vasemmistolaisen linjan mukainen.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Uutistoimisto Reutersin viimevuotisen selvityksen mukaan Afganistan on naisille maailman vaarallisin maa. Ykköspaikan toivat väkivalta, köyhyys ja surkea terveydenhuolto. YK:n mukaan miljoonat afgaanitytöt kärsivät lapsiavioliitoista ja kunniamurhista. Puolet tytöistä joutuu menemään naimisiin alle 15-vuotiaana. Jos morsian yrittää paeta, hänet voidaan jopa murhata. Riski kuolla tai vammautua synnytyksen takia on Afganistanissa maailman korkeimpia. Vain joka viides nainen osaa lukea.

Avustusjärjestö Oxfamin mukaan maan hallitus on myös valmis uhraamaan naisten oikeudet saadakseen aikaan rauhan talebanien ja muiden aseellisten ryhmien kanssa. Vielä vuosituhannen vaihteessa talebanit kielsivät tytöiltä koulunkäynnin ja naisilta työskentelyn kodin ulkopuolella.

Ihmisoikeudet ja naisten asema eivät saa olla kaupankäynnin väline Afganistanin sovintoprosessissa. On tärkeää, että kansainvälisen yhteisön vähentäessä sotilaallista läsnäoloaan Afganistanissa varmistamme, että naisten ja tyttöjen asemassa saavutetut parannukset eivät valu hukkaan ja naiset osallistuvat yhteiskunnan rakentamiseen. Vakaan ja rauhallisen yhteiskunnan luominen edellyttää paikallisten naisten aktiivista osallistumista. Naisten asemassa saavutetuista parannuksista joustaminen ei luo pohjaa rauhalle vaan uudelle konfliktille. Meidän on suojeltava saavutettua kehitystä naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Naisten ja tyttöjen yhteiskunnallinen asema on parantunut verrattuna Taleban-hallinnon aikaan. Vaikka Afganistan on edelleen yksi maailman vaikeimpia maita naisille, naisten ja tyttöjen asemassa myönteistä kehitystä on tapahtunut esimerkiksi koulunkäynnissä, osallistumisessa politiikkaan ja pääsyssä terveydenhuollon piiriin.

Afganistanissa rauhanturvaoperaatioon osallistuneiden Isaf-joukkojen läsnäolon on määrä päättyä vuoden 2014 lopussa. Turvallisuusvastuu pyritään siirtämään afganistanilaisille itselleen, mikä saattaa edellyttää neuvotteluja vallanjaosta Talebanin kanssa.

Kansainvälisen tuen jatkuminen Afganistanille vahvistettiin Bonnin konferenssissa viime joulukuussa. Samalla korostettiin Afganistanin omaa vastuuta ja uudistusten toteuttamista. Myös Suomi on sitoutunut Afganistanin tukemiseen vuoden 2014 jälkeen ja suhtautunut myönteisesti mahdolliseen koulutustoimintaan keskittyvään Isafin seuraajaoperaatioon. Suomi osallistuu Afganistanin tukemiseen myös kehitysavun muodossa.

Suomen on osaltaan huolehdittava edelleenkin siitä, että erityisesti ihmisoikeuksissa ja naisten asemassa ei oteta takapakkia turvallisuusvastuun siirtyessä afganistanilaisille itselleen. Onkin erinomaista, että tyttöjen ja naisten oikeudet ovat yksi Suomen painopiste suhteessa Afganistaniin.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Naton johtama Isaf-operaatio ei ole fantastinen menestystarina. Maasta on tullut terrorin tyyssija rauhankyyhkyjen vapaan lennon sijaan. Ystävät ja viholliset vaihtuvat päivittäin. Eilen sotilaat polttivat Koraaneja. Tänään sotilaat surmaavat siviiliväestön kimppuun käyviä taleban-militantteja. Huomenna sotilaat ampuvat siviilejä, pääasiassa naisia ja lapsia. Kuka on kansan vihollinen, voidaan kysyä. Keitä Naton johdossa olevat Isafin 130 000 sotilasta, joista 90 000 on amerikkalaista, tosiasiassa suojelevat? Erityisesti maaliskuun tapahtumat maassa ovat kääntämässä valon- ja toivonpilkahduksia sisältäneen kehityksen kohti pilkkopimeää.

Yhdysvalloissa kansalaisista 54 prosenttia vaatii joukkojen vetämistä pois maasta ennen kuin afgaanien armeija on valmis ottamaan vastuun kokonaisturvallisuudesta, minkä arvioidaan olevan mahdollista vuoden 2014 lopussa. Yli 70 prosenttia briteistä on sitä mieltä, ettei sotaa voiteta. Maailman yleinen mielipide on kääntynyt koko operaatiota vastaan siitä huolimatta, että rauhallisimmilla alueilla niin naisten kuin lastenkin asemaa on kyetty parantamaan.

Herra puhemies! Jotta jo liikaa kärsimyksiä kokenut Afganistan saadaan rauhoittumaan, on ryhdyttävä tuloksia aikaansaaviin keskusteluihin talebanien kanssa kaikilla rintamilla ja tunnustettava sen maltillinen siipi tasapuoliseksi neuvottelijaksi niin Yhdysvaltojen, Karzain, Pakistanin kuin myös Intian hallituksen taholta. Tässä asiassa soisi Suomen olevan aktiivinen ennemmin kuin kalliiksi käyvien sekä hengenvaarassa olevien sotilaiden ja siellä täällä koulutusta antavien siviilivirkamiesten ylläpidossa. Mikäli käänteentekeviin, monitahoisiin ja tavoitteellisiin rauhanneuvottelujen aloittamisiin ei kyetä, niin Afganistania vaanii viimeistään vuoden 2014 jälkeen etnispoliittisten ryhmien välinen sisällissota, joka todennäköisesti laajenee hyvin nopeasti alueelliseksi kriisiksi myös Afganistanin pohjois- ja eteläpuolelle.

Pohjoispuolella oleva Tadzhikistanin valtio on köyhä ja hauras. Sen maaperää saattavat käyttää hyväkseen radikaalit islamistit, joiden päämääränä on luoda islamilainen valtio käsittäen myös nykyisen Turkmenistanin ja Uzbekistanin. Alueen nykyiset rajat eivät juurikaan erottele kansallisuuksia eivätkä rajat ole muutenkaan erityisesti valvottuja. Afgaanien valkoista kultaa heroiinia matkaa muuli- ja jeeppikaravaaneissa kohti Etelä-Venäjää. Asia on johtanut hiv-epidemian syntyyn Venäjän eteläosissa ja leviää aina pohjoisemmaksi. Uusi silkkitie on muuttanut suuntaansa, mutta vanhan silkkitien aikainen kalifikunta koetaan nykymenoon verrattuna Shangri-Laksi. Yhtenäisellä Stanistanilla olisi hallussaan mittavia öljy- ja maakaasuvaroja. Taistelu länttä vastaan helpottuisi taloudellisesti.

Etelässä oleva Pakistan on sisäpoliittisesti epävakaa. Maan johto pelaa kaksilla korteilla. Pakistan käyttää Afganistanin tilannetta vipuvartena Intiaa vastaan Kashmirin ratkaisemattomassa kysymyksessä, ja Intia tekee samaa. Siitä huolimatta, ettei sotilasvallankaappaus Pakistanissa ole todennäköinen, niin maa on kulkemassa kohti suurta tuntematonta, jonka vaihtoehtojen ääripäinä on joko maan romahtaminen tai kehittyvä demokratia. Tätä mahdollisuutta, Pakistanin demokraattista kehitystä, tulisi Suomen myös tukea.

Pakistania ja Afganistania uhkaa sama vaara. Molemmissa maissa asuu laaja voimakastahtoinen ja yhtenäinen pataanien heimo, jonka tavoitteena on pitkään ollut oman paštu-valtion perustaminen Kabulista Islamabadiin. Yhteenvetona esitän, että maamme ulkopoliittisen johdon pitäisi ryhtyä aloitteisiin, jotka edistävät koko subkontinenttia uhkaavan vaarallisen kehityksen patoamista rauhanomaisin keinoin sotilaallisten toimien sijasta.

Herra puhemies! Vain tällaisella laajalla rauhanrintamalla on mahdollisuus vakauttaa Karakorum-vuoriston jakaman alueen vaarallinen kehityssuunta, joka uhkaa koko maailman rauhaa.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko Afganistanin tilanteesta on optimistinen. Hallituksen tavoitteena on siirtää Suomen antaman avun painopistettä sotilaallisesta kriisinhallinnasta siviilikriisinhallintaan ja kehitysyhteistyöhön. Tänä vuonna Isaf-kriisinhallintajoukkojamme Afganistanissa vähennetään 50:llä. Jäljelle jää 145 suomalaista. Suunta on oikea, joskin jäljelle jäävien, erinomaista työtä tekevien rauhanturvaajiemme turvallisuustilannetta on syytä seurata tarkkaan. Emme saa asettaa pienentynyttä joukkoamme tarpeettomaan vaaraan.

Puolustusvaliokunta nosti lausunnossaan ulkoasiainvaliokunnalle esille sen, että kriisinhallintatehtävissä vapaaehtoisesti toimivien ammattisotilaiden ja reserviläisten fyysiseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota. Tukea ja vaaratilanteiden käsittelyä on viime vuosien aikana pyritty parantamaan, mutta jatkuva kehitys on tässä suhteessa välttämätöntä. Olennaista on myös kiinnittää tarpeellista huomiota palveluksen jälkeisiin tukitoimiin, muun muassa vakuutusturvan ja korvauskäytäntöjen osalta. Käynnistetyt hankkeet tarvittavien lakimuutosten aikaansaamiseksi ovat tarpeellisia ja perusteltuja.

Suomen voimavarat osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan ovat luonnollisesti rajalliset. Yleisesti ottaen tämän päivän operaatiot ovat huomattavasti kalliimpia kuin ennen vanhaan niin sanotut sinibarettioperaatiot. Yhdestä asiasta emme voi kuitenkaan tinkiä. Meidän on pystyttävä tarjoamaan maailmalla työskenteleville miehillemme ja naisillemme paras mahdollinen suoja, mitä saatavissa on.

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut Afganistanin YK-mandaatilla toimivassa Nato-johtoisessa Isaf-operaatiossa mukana vuodesta 2002 lähtien. On haluttu näyttää lippua. Tosiasia on, että kuluneen 10 vuoden aikana operaation luonne on Suomenkin osalta koko lailla muuttunut. Alkuaan siviilipainotteisesta jälleenrakennusoperaatiosta tuli sotilasoperaatio. Olemme kuitenkin selvinneet toistaiseksi suhteellisen vähin tappioin verrattuna vaikka Viroon, joka on Afganistanissa menettänyt jo 9 sotilasta ja 80 on haavoittunut.

Perusongelmana on, kuten olen aiemminkin todennut, ettei Suomi ole Afganistanissa puolueettomana osapuolena turvaamassa rauhaa, vaan kärjistäen sanottuna Suomi on Afganistanissa osapuolena sodassa tukemassa korruptoitunutta hallitusta maassa, jossa rehottaa valtaisa huumebisnes. (Jyrki Yrttiaho: Just täsmälleen!)

Kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan, jännitys Isaf-joukkojen ja afgaanien välillä on kiristymässä. Turvallisuustilanne Afganistanissa on edelleen kaikkea muuta kuin tyydyttävällä tasolla, ja on tuskin mahdollista, että kriisinhallinnan tarve loppuisi, kuten on suunniteltu, vuonna 2014. Asiantuntijat arvioivat, että tuolloin kansainväliset joukot voivat siirtyä koulutus- ja tukitehtäviin, mutta sotilaallisen ja taloudellisen tuen tarve ei poistu.

Arvoisa puhemies! Koska tilanne Afganistanissa vaikuttaa loputtomalta suolta, tulee Suomen pitää lopullinen tavoite kirkkaana mielessä. Meidän tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista. Korostan sanaa hallitusti, sillä ei pidä hötkyillä.

Kansainvälisten tehtävien painopisteen tulee perussuomalaisten mielestä olla perinteisissä YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomen lähtö Libanonin Unifil-operaatioon on perusteltua, mutta vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa, jossa rahaa on rajallisesti ja kotimaan puolustuksesta leikataan käsittämättömiä summia, on pidettävä jalat maassa. Oman maan puolustuksen on oltava suomalaisille päättäjille aina numero yksi.

Tämän sanomalla en kuitenkaan halua kiistää, etteikö Afganistanin kaltaisesta operaatiosta olisi saatu hyödyllistä sotilaallista oppia, mutta sitä on saanut ja saa sittenkin vain rajallinen joukko. On päivänselvää, että etenkin reserviläisten kertausharjoituksista on enemmän hyötyä Suomen puolustukselle.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvaliokunta kävi varsin laajan asiantuntijakuulemisen Afganistanin tilanteen osalta. On todettava se, että lausunnot hieman erosivat sen mukaan, oliko kyseessä asiantuntijana sotilastaustainen henkilö vai ei-sotilastaustainen henkilö. Yleinen tilanne kuitenkin on se, että turvallisuustilanne Afganistanissa on melko tasaisesti huonontunut vuodesta 2006 lähtien myös pohjoisessa ja Suomenkin toiminta-alueella. Jos mittareina katsotaan iskujen lukumäärää, siviiliuhrien määrää, länsimaisten sotilasuhrien määrää jne., tilanne on huonontunut myös. Puolustusvaliokunnan lausunnossa todetaan, että turvallisuustilanne on valiokunnan kuuleman asiantuntijan mukaan edelleen vaikea. Tämä on kompromissisana ja varmaan sinänsä ehkä perusteltukin.

Asteittainen vastuun siirto Afganistanin omille turvallisuusjoukoille on käynnistynyt, niin kuin tiedämme, ja tulokset ensimmäisestä ja meneillään olevasta toisesta vaiheesta ovat olleet tähän mennessä suhteellisen myönteisiä, mutta yleisestä turvallisuustilanteesta tiedämme, että aivan viime aikoina siellä on menty merkittävästi huonompaan suuntaan. Turvallisuusvastuun siirto kasvattaa asteittain siviilitoimijoiden eli YK:n ja EU:n suhteellista roolia, joka on sinänsä varsin perusteltu näkökulma. Nato on kuitenkin aloittanut varautumisen vuoden 2014 jälkeiseen tilanteeseen pitäen suunnittelun lähtökohtana mahdollisen Isaf-jatko-operaation painottumista tukeen, koulutukseen ja neuvontaan, mutta ei ole poissuljettu myöskään sotilaallista vahvaa mukanaoloa. Tilanne ratkennee Naton Chicagon huippukokouksessa toukokuussa 2012.

Keskustan puolustusvaliokuntaryhmä näkee tilanteen niin, että ainakaan tällä hetkellä piikki ei ole auki Nato-johtoiselle sotilasoperaatiolle 2014 jälkeen. Vaikka tässä puolustusvaliokunnan lausunnossa todetaan, että todennäköistä tarvetta on, asia tulee arvioida senhetkisen tilanteen mukaan uudelleen, ja tällä hetkellä keskustan puolustusvaliokuntaryhmä ei pidä piikkiä auki 2014 jälkeiselle sotilaalliselle mukanaololle.

Mielestämme sovintoratkaisun saavuttamiseksi tulee tehdä edelleen vahvasti töitä ja neuvottelupyrkimyksiä tulee vahvistaa. Konkreettisia askeleita ei ole kovin paljon tähän mennessä tapahtunut, eikä nopeita tuloksiakaan ole asiantuntijakuulemisen perusteella odotettavissa, mutta tämä on mielestämme ainut tie ja ainut tapa saada asiassa tuloksia. Siviiliväestön ja Isaf-joukkojen keskeiset suhteet ovat sovintoratkaisujen kannalta tärkeä kokonaisuuteen vaikuttava seikka, ja valiokunta olikin varsin yksimielisesti huolestunut siviiliuhrien jatkuvasta korkeasta määrästä. Tämä on hyvin huolestuttava piirre.

On helppo yhtyä valiokunnan näkemykseen Suomen toiminnan painopisteistä. Demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen, ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymykset sekä koulutus ja tuki maan taloudelle luovat vahvan perustan myöskin jatkossa Afganistanin selviytymiselle, ja tätä kehitystä tulisi mielestäni entisestään vahvistaa. Perustelut suomalaisten kriisinhallintajoukkojen kokoonpanosta ja myöskin tehtävistä ovat perusteltuja ja suunta on oikea, ainakin minun ja myöskin meidän valiokuntaryhmämme mielestä.

Tähän lopuksi vielä yksi asia tästä puolustusvoimauudistuksesta. Kun suomalaisia rauhanturvaajia on lähetetty eri kohteisiin, yleensä siellä on aina ensimmäisenä joukko-osastona tietysti tiedustelu ja selvittely, mutta sen jälkeen sinne menee pioneeriaselaji: miinanpoistajat, rakentajayksiköt jne. Nyt kun Keuruun Pioneerirykmentti ollaan lakkauttamassa, olen huolestunut siitä, miten jatkossa tämä pioneerien erikoisosaaminen toteutuu tässä merkittävässä ja sinänsä epäoikeudenmukaisessa puolustushallinnon rakenneuudistuksessa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ulkoasiainvaliokunnalle mietinnöstä. Kuten ulkoasiainvaliokunnan selonteossa on otettu huomioon, Isaf-operaation myötä naisten asema on parantunut Taleban-hallinnon ajoista ja kriisin selkiydyttyä, mutta valitettavasti kehitys on edelleen riippuvainen ulkoisesta paineesta. On todella valitettavaa, että maassa ei ole vielä päästy tilanteeseen, jossa maa riittävästi itse kykenee panostamaan ihmisoikeuskysymyksiin, eikä se pysty parantamaan esimerkiksi meille suomalaisille itsestään selviä tss-oikeuksia. Tämä on mietinnönkin mukaan jäämässä aktiivisten kansalaisjärjestöjen varaan Isaf-joukkojen poistuessa maasta, eikä tilanteen kehittymistä päästä näin ollen valvomaankaan, kuten näitten joukkojen maassa ollessa paremminkin pystytään.

Huolenaiheeni onkin siis, mikä on se taho, joka pystyy jatkamaan työtä naisten ja lasten aseman parantamiseksi maassa. Miten tulevaisuudessa pystytään auttamaan kansalaisjärjestöjen kautta, ei pelkästään Suomi, vaan myös kansainvälinen yhteisö? On aivan varmaa, että vahvojenkin perinteiden ja kulttuurin maassa juuri naisten koulutustason parantaminen vahvistaa koko yhteiskuntaa, yhteiskuntarauhaa ja varmasti lopulta myöskin maan taloutta.

Meillä on tiedossa monia esimerkillisiä projekteja, joilla on toteutunut naisten aseman parantaminen heitä kouluttamalla ja auttamalla auttamaan itse itseään. Afganistanin valtio on saatava toteuttamaan tätä tietä. Suomen tärkeä viesti kansainvälisille yhteisöille tulee olla muun muassa naisjärjestöjen aseman vahvistaminen Afganistanissa.

Monet muutkin maat, Suomikin mukaan lukien aikoinaan, ovat toipuneet sodan jaloista ja rakentaneet yhteiskuntaa uudelleen. Monessa kehittyvässä maassa tilanne ei ole niin paha kuin Afganistanissa, mutta silti köyhyyttä ja kehityksen tasoa voidaan verrata, esimerkkinä vaikkapa Nepal, joka nyt ponnistelee demokratian tiellä. Kansalaisjärjestöt pystyvät toimimaan, kun diplomaattisuhteet saadaan solmittua, mutta sekin on epävarmalla pohjalla, kun selonteossa mainitaan, että terrori-iskut tulevat jatkumaan.

Arvoisa puhemies! Lisäksi huumeongelmaan ei ole saatu riittäviä ratkaisuja. En ole henkilökohtaisesti tyytyväinen ulkoministerin taannoiseen selontekoon, jossa hän valotti huumeviljelijöiden asemaa elinkeinonharjoittajina. Huumeongelma on globaali, eivätkä aineet todellakaan rajojen sisällä pysy, varsinkin, jos muuta elinkeinoa ja vientiä on vain vähän. Afganistan mainitaan yhdeksi maailman huumekeskukseksi, ja sitä kautta sen heijastus ympäröivään maailmaan on merkittävä negatiivisessa mielessä.

Kansainvälisen yhteisön tulee olla tässä asiassa erityisen painostava ja löytää tarpeeksi voimakkaita pakotteita huumeitten vastaiseen työhön samalla tarjoten tukea Afganistanin kehittyvälle maataloudelle ja muulle elinkeinoelämälle. Ei voi olla niin, että maata ei saada muuhun tuotannolliseen käyttöön kuin huumeitten kasvattamiseen. On siis syytä poistua hallitusti edellä mainittuja seikkoja kansainväliselle yhteisölle painottaen.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten aikaisemmin sanoin, useat maat, mukaan lukien USA, vetäytyvät alueelta pikkuhiljaa ja me emme voi yksinämme jatkaa tätä Isaf-operaatiota, halusimme tai emme, ja näin ollen meidän on mielestäni jo tässä vaiheessa asetettava jonkinlaiseksi päämääräksi, että tulemme vetäytymään ennalta suunnitellusti ja hallitusti 2014 mennessä.

Siihen mennessä on tehtävä paljon asioita ja vaikutettava lähinnä paikallisiin toimijoihin. Niiden tietojen mukaan, mitä minulla on, ovat paikalliset asevoimat jo siinä tilanteessa ja osaamisen tasossa, että he pystyvät hoitamaan tämän niin sanotun aseellisen puolen ja paikkaamaan sieltä vetäytyvät joukot, mutta se, missä on vielä paljon kehitettävää, on paikalliset poliisivoimat.

Paikalliset poliisivoimat saavat parasta oppia Eupol-operaation yhteydessä, ja sitä tulee mielestäni vahvistaa nykyisestään ja painopistettä siirtää pikkuhiljaa kohti siviilikriisinhallintaa. Siirtyminen on kuitenkin tehtävä jo nyt, kun meidän joukkomme ovat siellä paikan päällä, jolloin meillä on niin sanotusti omaa turvaa. Koulutus ei ole helppoa, koska paikalliset toimintatavat ovat niin sanotusti kaukana länsimaisesta ajattelumallista ja päivällä tehdään yhtä ja yöllä toista.

Afganistanin tilanne on erittäin vaikea myös siksi, että se ei ole maana senkaltainen kuin yleisesti valtiosta ymmärrämme, vaan Afganistanin alueella on useita heimoja, jotka ovat keskenään riidoissa, ja heimojen hallitsemat alueet ylittävät valtioiden rajat. Näin ollen ongelma ei ole pelkästään Afganistanin sisäinen, vaan koko sen alueen ongelma.

Toinen asia, mikä korostuu alueella, on uskonnon ohjaaminen lähes kaikessa, mitä alueella tapahtuu. Uskonto ohjaa jokapäiväisiä toimia aina maanviljelystä asti, ja siinä kohtaa tullaan sitten tähän oopiumiin ja huumeongelmaan, mikä on selkeästi koko maailman laajuinen ongelma. Uskontoon, heimopäälliköihin ja vielä virallisen hallinnon edustajiin vaikuttamalla ja löytämällä sisäiset ratkaisumallit sinne voidaan joskus saada jotain hyvää aikaiseksi. Rauhaan pakottaminen ei tule onnistumaan, sen on tähänastinen Isaf-operaatio näyttänyt.

Naisten asema on erittäin tärkeä myös tässä operaatiossa, kuten monessa muussakin maassa, lähinnä kehitysmaissa, missä ongelmia on. Naisten asemaan vaikuttaminen on se linkki, mistä saadaan koko perheelle ja yhteisölle hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Tässä kohtaa tahtoisin vielä korostaa sitä asiaa, että Suomi on rauhanturvaamisen suurmaa. Usein on niin, että rauhanturvaajat ovat pitkälti samoja henkilöitä ja he ovat kiertäneet useissa eri operaatioissa ja oppineet hyvät toimintamallit paikallisten ihmisten kanssa toimimisessa. Jos jokin maa niin Suomi on se, joka voi saada hyvinvointia rakennettua nimenomaan Afganistanissa sisäisesti. — Jos puhemies sallii, niin hieman ylitän aikaa.

Tämä rauhanturvaajien niin sanottu kierto eri operaatioissa on huomioitava sen takia, että näistä rauhanturvaajista on pidettävä huolta myös operaation loppuessa. On olemassa erilaisia fyysisiä vammoja mutta myös mielenterveyteen vaikuttavia paineita, jotka on hoidettava myös Suomen sisäisten ongelmien välttämiseksi. Tulevaisuudessa rauhanturvaajien kotiuttamiseen alueelta on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.