Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lakialoitteessa ehdotetaan lisättäväksi mielenterveyslain 4 §:ään uusi 4 momentti, joka on saman kaltainen kuin tällä hetkellä päihdehuoltolaissa jo on, eli tähän 4 §:n uuteen 4 momenttiin sisältyisi säännös, jonka mukaan mielenterveyslain mukaisessa hoidossa olevien vanhempien lapsilla olisi oikeus hoitoon sekä tukeen.

Perustelun lakialoitteeseeni sain lastenpsykiatri Tytti Solantaukselta, joka ilmaisi huolensa sellaisista lapsista, joiden vanhemmat ovat sairastuneet mielenterveysongelmiin. Hänen mukaansa näyttää siltä, että tämä lapsijoukko on ollut yhteiskunnassamme suhteellisen näkymätön. Näillä lapsilla on roimasti kohonnut riski sairastua itse joko lapsuuden aikana tai aikuisuudessa. Vakavaa depressiota sairastavien lapsista sairastuu tutkimusten mukaan noin 40 prosenttia ennen 20:ttä ikävuottaan ja noin 65 prosenttia ennen 25:ttä ikävuottaan.

Tietysti on huomattava, että lasten sairastumiseen vaikuttavat vanhemman tai vanhempien mielenterveyden häiriön lisäksi perheen muutkin vaikeudet, kuten avioristiriidat, muut sairaudet, työttömyys tai taloudelliset vaikeudet. Nämä tavallisesti kulkevatkin käsi kädessä psykiatrisen sairauden kanssa.

On tavallista, että kun vanhemmat sairastuvat mielenterveysongelmaan tai mielenterveyssairauteen, potilailta ei edes kysytä, onko heillä lapsia vai ei. Päihdepalvelussa tilanne on toisenlainen. Siellä tilanne on parempi. Päihdepalveluissa traditio on ollut jo pitkäänkin sellainen, että lapset tällaisissa tapauksissa huomioidaan. Päihdehuoltolaissa siis velvoitetaan huolehtimaan myös asiakkaan lapsista, ja lain 16 §:ssä sanotaankin: "Kun asiakas on tässä luvussa tarkoitetussa hoidossa, on otettava huomioon myös hänen huollossaan olevan lapsen hoidon ja tuen tarve." Mielestäni vastaava määräys olisi saatava myös mielenterveyslakiin.

Arvoisa rouva puhemies! Lasten tilanteessa on kolme asiaa, joissa pitäisi toimia, jos vanhempi sairastuu. Ensiksikin on huolehdittava, että lasten turvallisuus on taattu eli ettei potilaan häiriö purkaudu väkivaltana kotona ja lasten hoiva ja huolto toimivat, kuten esimerkiksi se, että kotona on ruokaa, puhtaita vaatteita, aamulla herätään ja mennään nukkumaan ajoissa jne.

Toiseksi on huolehdittava, että lapset saavat itse tarvitsemansa psykiatrisen tuen. Näissä perheissä on lapsilla paljon hoitamattomia ongelmia, ja näyttää siltä, että lasten hätä on jäänyt usein aikuisten hädän alle piiloon.

Lasten häiriöiden ennaltaehkäisy on kolmas haaste. Aikaisemmin kerroin jo näistä surullisista prosenteista, kuinka paljon todennäköisempää näillä lapsilla on itse sairastua myöhemmällä iällä vakavaan depressioon. Psyykkisen sairauden lisäksi siirtyy syrjäytyminen sukupolvesta toiseen, joten tämän ketjun katkaiseminen on tärkeää tältäkin kannalta.

Arvoisa rouva puhemies! Ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää, koska sitä kautta ehkäistään myös aikuisuuden häiriöitä. Tämän lakialoitteen tarkoitus on turvata psyykkisesti sairaiden vanhempien lasten hoito, tuki ja turva ja näin samalla ennalta ehkäistä lasten mahdollista sairastumista mielenterveysongelmiin tulevaisuudessa.

Margareta   Pietikäinen  /r:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ed. Karpela on kiinnittänyt huomiota tähän asiaan, vaikka toivoisinkin, että tällaista pykälää ei tarvittaisi. Tosiasia on, että on liiankin paljon esimerkkejä siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtuu sen takia, että ei pidetä mielenterveyspotilaitten lapsista huolta. Viittaan tässä muun muassa sellaisiin perhetragedioihin, joissa äiti tai isä on pahoinpidellyt tai jopa surmannut omat lapsensa mielentilahäiriön aikana, ja myöskin niihin tilanteisiin, joissa nuori, jopa lapsi, joutuu kantamaan aikuisen vastuun perheessä, jossa isä tai äiti ei pysty huolehtimaan itsestään tai lapsistaan.

Jouni Lehtimäki /kok:

Puhemies! Ed. Karpela on puuttunut tärkeään asiaan, asiaan, jota ei ole aikaisemmin riittävällä tarkkuudella pohdittu ja mietitty. Jäin kuitenkin itse hiukan miettimään sitä, kenen vastuulla on huolehtia siitä, että nämä lapset saavat sen turvan ja turvallisuuden, jonka laki turvaa. Käytännössähän vastuu jää kunnille, ja kun vastuu siirretään kunnille, tulee kyseeseen se, mistä saadaan siihen markat, tai eurot tällä hetkellä. Eli meidän on ihan tarpeetonta säätää lakipykäliä, jos ei huolehdita myös siitä, että niillä on jokin tehokkuus. Tämä vaatii myöskin budjettipäätöksiä. Aloite on hyvä, mutta vaatii jatkojalostusta ennen kaikkea resurssipuolen kannalta.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karpela on nostanut varmasti yhden tällä hetkellä kipeimmistä asioista esille. Haetaan tällä momenttilisäyksellä parannusta tilanteeseen, missä syrjäytymisuhan alla olevat lapset monissa perheissä joutuvat olemaan silloin, kun mielenterveyshäiriöitä ja vakavampia psykiatrisia sairauksia perheissä on.

Totta kai tässä on kysymys varmasti myöskin ammattihenkilöstöstä, tukipalveluista, mitä meillä on julkisella hallinnolla mahdollisuus sijoittaa tähän toimintaan. Jotta meillä voidaan niissä hoitopaikoissa, joissa kohdataan psykiatriset asiakkaat, potilaat, kohdata myöskin koko perhe, kyllä siellä tarvitaan tietysti kotipalveluja ja terapeutteja kotikäynneille, miten se sitten toteutetaankin. Uskon, että siinä on asiantuntemusta neuvolaverkostolla ja peruspalveluverkostolla yhdessä erikoissairaanhoitopalvelujen kanssa.

Tietysti vakavasti toivoisin, kun meillä on monessa yhteydessä todettu lasten ja nuorten pahoinvoinnista, että siihen puututaan lapsipoliittisen selonteon yhteydessä, että tämä asia voitaisiin hallituksen taholta tuoda esimerkiksi sillä tavalla, että tarkastellaan, voidaanko tähän vastata tällä tavalla kuin ed. Karpela esittää lakialoitteessaan, ja myöskin selvitetään, miten resursoidaan niin, ettei tämä jää torsoksi, että on vain nostettu asia esille, mutta ei ole kuitenkaan voimavaroja, miten se ongelma sitten hoidetaan.

Luvut, jotka täällä ovat, ovat vakavaa viestiä meille. Puhuimme aikaisemmin viestinnästä. Jos tutkimusten mukaan 40 prosenttia ennen 20:ttä ikävuottaan ja 65 prosenttia ennen 25:ttä ikävuottaan sairastuu näistä lapsista, joiden vanhemmat sairastavat esimerkiksi vakavaa depressiota, niin kyllä me tarvitsemme nyt kovia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Silloin rahan täytyy löytyä ja myöskin resurssien tähän. Uskon, että terveydenhuollon henkilöstöä ja vapaaehtoishenkilöstöä meillä on.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Mikäli perheessä joko aikuisen tai lapsen kohdalla esiintyy mielenterveysongelmia, siinä tilanteessa yleensä koko perhe on hoidon tarpeessa. Tällä hetkellä tilanne on monesti niin, että siitä yksiköstä irrotetaan joku hoitoon ja kokonaisuus jää hoitamatta. Minä ymmärsin ed. Karpelan aloitteen sillä tavalla, että tässä hän haluaa juuri korostaa kokonaisuutta, koko perheen hoitamista. Toivottavasti resurssit tälle sektorille löytyvät, sillä se tuo aineellista ja erityisesti henkistä säästöä valtavan määrän suomalaiseen yhteiskuntaan.

Jari Leppä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Erilaisista mielenterveysongelmista ja niihin tarvittavasta resursoinnista on eduskunnassa keskustelua käyty pitkin tämän eduskunnan istuntoaikaa. Määrärahoja on lisätty muun muassa lastenpsykiatriseen hoitoon jne. Aina vain löytyy uusia asioita, joita täytyisi korjata. Tämä ed. Karpelan esittämä mielenterveyslain 4 §:n muuttaminen on jälleen yksi epäkohta, joka nyt on tullut ilmi.

Toivoisin, että niin lapsipoliittisessa selonteossa kuin myös Kansallisessa terveysprojektissa otettaisiin tämän tyyppiset mielenterveysasiat todella vakavasti. Nyt täällä ei valitettavasti ministeriä eikä muita sellaisia henkilöitä ole, jotka tarkasti ottaen tietäisivät, mitä terveysprojekti sisällään pitää ja onko nämä siinä huomioitu. Jos ei ole, toivottavasti tämän keskustelun jälkeen ne siellä myöskin ovat.

Arvoisa puhemies! Tämän tyyppisestä toiminnasta on myöskin erinomaisen hyviä kokemuksia koulu- ja opetuspuolelta. Ovathan siellä erilaiset koulunkäyntiavustajat, erityisopettajat jne. tehneet todella merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle, niin kuin juuri ed. Seivästö äsken sanoi. Vaikkakin tälle resursseja tarvitaan, siitä huolimatta tällä on myönteiset vaikutukset yhteiskunnan kustannuksiin pitkällä aikavälillä, puhumattakaan niistä inhimillisistä myönteisistä tekijöistä, joita tästä tulee niin lapsille kuin koko perheelle ja sille kokonaisuudelle, jota ed. Karpelan aloite tässä ehdottomasti auttaa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Karpelan aloite on myös yhdessä mielessä poikkeuksellisen hyvä, nimittäin se ei välttämättä maksa mitään, mutta pitkäaikaisessa toiminnassa se säästää yhteiskunnan varoja. Siinä mielessä konservatiivisena kitupiikkinä aina tervehdin ilolla sellaisia lakeja, jotka tuottavat säästöjä yhteiskunnalle ja myöskin parantavat inhimillisyyttä.

Tässä yhteydessä voisi tietenkin käydä hyvinkin pitkän keskustelun, mistä johtuu, että osaaminen, tietotaito, ennalta ehkäisevä työ ja kaikki muu on johtanut tässä yhteiskunnassa siihen, että depression määrä edelleen vain kasvaa. Mitä tässä yhteiskunnassa on tapahtunut, kun tilanne perheissä on mennyt siihen, että näistä ongelmista kärsitään yhä enenevästi?

Tiedän itsekin, kun olen monta kertaa joutunut tällaiseen tilanteeseen, jossa mielenterveysongelmat ja depressio on tullut vastaan, että alkuvaiheessa perheen asema huomioidaan hyvin, mutta luulen, että asia on aivan niin kuin ed. Karpela aloitteessaan kertoo, että silloin kun vakava depressio jatkuu pitemmän ajan, tahtoo käydä ihan niin kuin ed. Seivästö kertoi, että koko perheen hoitaminen unohtuu, ja sitä kautta se maksaa yhteiskunnalle paljon.

Toivotaan, että lakiesitys menee läpi.

Tanja  Karpela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lehtimäelle korostaisin samaa näkökulmaa, minkä ed. P. Salo äsken sanoi. Aivan kuten lastenpsykiatri Tytti Solantaus selkeästi on ilmoittanut, noin 40 prosenttia ennen 20:tä ikävuottaan ja 65 prosenttia ennen 25:tä ikävuottaan todennäköisesti sairastuu depressioon. Väittäisin, että on yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpaa hoitaa jälkikäteen sairautta kuin jo ennalta ehkäistä tämän tyyppinen tilanne.

Olen siinä mielessä kuitenkin samaa mieltä, että meillä on toki ongelmia mielenterveyspalveluidemme osalta, kuten palvelukentän hajanaisuus. Hajanaisuudesta johtuu myös, että hoidon suunnitelmallisuus on ollut vaikeaa. Mutta uskon, että jos lailla saadaan velvoite, tämä hajanaisuusongelma voitaisiin ratkaista ja suunnitelmallisuus paranisi.

Olen kiitollinen, että näin moni kansanedustaja jakaa tämän saman huolen. Toivon, että aloite menisi läpi. Toivon myös, että se saisi ansaitsemansa huomion lapsipoliittisessa selonteossa.

Kalevi  Olin  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Aloite on niin tärkeä, että haluan osaltani myös korostaa sen merkitystä ja myös todeta, että ed. Karpela on todella tärkeällä asialla tässäkin.

Kun lukiolaisia vierailee eduskunnassa, tänä lyhyenä seitsemän vuoden aikana on nyt ihan parin vuoden aikana käynyt ilmi, että kun he kertovat vaikeimman ongelmansa, niin se yllättäen on ollut: puuttukaa lainsäätäjät jotenkin masentuneisuuden ja koululaisten mielenterveyden ongelmiin. Nämä luvut, mitä ed. Karpela on esittänyt siitä, miten perheyhteisössä myös lapsiin tavallaan vaikuttavat vanhempien psyykkiset vaikeudet ja sairaudet, ovat hyvin imponoivia, siis vaikuttavia. Oikeastaan juuri tällä lailla mielestäni meidän edustajien pitäisikin toimia, että me ikään kuin löytäisimme erillislaissa olevia hyviä asioita, jotka pitäisi siirtää taas toiseen.

Toivon asialle hyvää ja rivakkaa etenemistä ja yhdyn kaikkiin täällä käytettyihin erittäin perusteltuihin edustajakollegoiden puheenvuoroihin.