Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Voisin melkein saman tien todeta, että puhemies voi käyttää valtaansa ja heittää minut tästä pömpelistä ulos, mutta minun on yksinkertaisesti vuodatettava tämä pihalle, jotten tarvitse laaja-alaisempaa psykiatrista hoitoa jatkossa.

Me saimme tässä pääsiäisen alla ilouutisen, joka liittyy yliopistolakiin mutta ei kylläkään tähän varsinaiseen käsittelyssä olevaan pykälään, Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston apteekkikorvausasioihin, vaan se liittyy yliopistokeskusten asemaan ja Kajaanin yliopistokeskuksen tällä hetkellä hyvin surulliseen tilanteeseen.

Meidän 110 vuotta vanha — nuori — opettajaseminaarimme ajetaan alas. Kolmen vuoden siirtymäajalla aluetalouden yksi kivijaloista lähtee. Se on rakennemuutosalueelle iso asia. Olemme juuri toipumassa pikku hiljaa UPM:n tehtaan alasajosta, ja nyt meille tulee eteen uusi aluetaloudellinen pommi. Jokainen voi miettiä, mitä se tarkoittaa, kun puhutaan samanlaisista aluetaloudellisesta vaikutuksesta kuin jos Helsingistä poistettaisiin Helsingin yliopisto. Voitte olla varmoja, ettei mieli mettä keitä eikä todellakaan tee kovin herkkää kainuulaisessa elämänmenossa.

Minä luotin vakaasti, että tästä hallituksesta löytyy aluepoliittista tahtoa ja lähtee riittävän vahva viesti Oulun yliopiston hallitukselle ja Oulun yliopistoon, että asiat on hoidettava toisella tavalla, ja 1,5 miljoonaa euroa olisi tietysti helpottanut sitä tilannetta huomattavasti. Mutta näin ei nyt tapahtunut. Ilmeisesti kokoomus vei ja keskusta pörisi herkästi perässä.

Vaikka meille on perusteltu monta kertaa, että asiaan ei olisi voitu vaikuttaa, niin rohkenen väittää, että tässä talossa päätetään kuitenkin tämän maailman ja tämän maan tärkeimmät asiat, ja ellei tässä talossa asioihin voida puuttua ja asioita ratkoa, niin kysyn kyllä sitten, mitä varten tämä talo on olemassa. Huolestuneena esitän myös sen kysymyksen, onkohan tämä nyt tie kaikille yliopistokeskuksille uuden yliopistolain voimaan tultua, että sanotaan vaan kaikille: "Antaa mennä, kun on alamäki." Luotan sitten siihen, että linja, joka on nyt valittu, että asioihin ei puututa, pysyy myös jatkossa kaikkien muiden yliopistokeskusten osalta.

Terveisiä myös Tampereen yliopistosta. Siellä on perusrahoituksen puute 4—8 miljoonaa euroa, tarkoituksena vähentää opetusta. Kyseessä on kuitenkin alueen vahva elinkeinoelämän veturi. Että hyvin uuden lakimuutoksen jälkeen yliopistot porskuttelevat.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä kanssa syyllistyn vähän samantyyppiseen ajatteluun kuin ed. Kyllönen tässä aikaisemmin, ja huoli on erittäin merkittävä. Kun muistelen sitä loppuvuotta joulukuussa, kun perustuslakivaliokunnassa keskustelua käytiin lähinnä työttömyysvakuutusmaksun puolittamisesta ja siinä yhteydessä huomattiin monta muutakin asiaa, jotka varmasti vaativat korjausta, ja nyt tässä on meillä esityksenä yliopistolain muuttaminen ja tällä esityksellä korvattaisiin apteekkien maksama yhteisövero. Tekisi mieleni sanoa, että tämä laki on jo susi syntyessään. Sillä on ensimmäinen pentukin nyt tällä hetkellä Kajaanissa: Kajaanin yliopistokeskuksen lopettamisesta on päätetty.

Jos Matti Vanhasen hallitus olisi halunnut, se olisi voinut sen 1,5 miljoonaa euroa antaa. Sillä olisi päästy tästä vuodesta eteenpäin ja voitu katsoa pitemmällä ajalla tämä yliopistokeskuksen toiminta. Toisaalta, jos yliopisto olisi halunnut, kun Kajaanissa oli 60 opettajankoulutuksen aloituspaikkaa ja Oulussa oli vaan 20, se olisi voinut tehdä sen siirron, että siirtää ne 20 Kajaaniin, ja näin sinne olisi muodostunut hyvä, toimiva yksikkö. Se olisi tukenut meidän ammattikorkeakouluamme, johon Rantasen johdolla tehtiin niin sanottu konsortio-ohjelma, ja sitä olisi lähdetty toteuttamaan täysipainoisesti. Nyt se jääpi puolitiehen, koska siitä on viety yksi merkittävä osa pois.

Ed. Kyllönen mainitsi myös aluetalouden volyymin. Se vie taloudesta, mutta se myös vie henkistä pääomaa, ja sillä on erittäin suuri merkitys tämmöiselle alueelle kuin Kajaani, joka on kärsinyt juuri rakennemuutoksesta. On lähtenyt merkittävä yhtiö UPM, nyt lähti yliopistokeskus, Sotkamossa lopettaa Incap. Tässä vaan saa puristella niitä ainoita, että milloin lähtee Transtech.

Kun tätä tilannetta todella katsoo, niin kaikki on viety tämän hallituksen aikana Kajaanista ja Kainuusta. Todella vetoan kyllä nyt Matti Vanhasen johtamaan hallitukseen, että se ottaa nyt sitten vielä tämän asian esille niiden mahdollisuuksien puitteissa, mitkä tällä hallituksella on, ja että tähän rahoitukseen palattaisiin myös yliopistokeskuksen osalta.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen sisältö on tietysti periaatteessa ja käytännössä ihan oikea eli korvataan näille lakiesityksen mainitsemille yliopistoille ne syntyvät menetykset, joita verolainsäädännön muutosten kautta aikaansaadaan ja mitä menetyksiä niille lainsäädännön myötä tulee. On ihan selvä asia, että tämä lakiesitys on hyvä ja tältä osin yliopistolakia on syytä muuttaa.

Mutta pakko minunkin on todeta, että tämän pienen aasinsillan kautta menen laajemmin tähän nykyiseen yliopistolakiin ja niihin toimenpiteisiin tai tapahtumiin, mitä tässä on tapahtunut. Sinällään uusi yliopistolaki, joka on siis ollut voimassa vasta muutaman kuukauden, on näyttänyt osin nurjan puolensa. Tämä yliopistoille annettu autonomia ainakin osoitti tuolla Oulussa omat ikävät puolensa, eli näyttää siltä, että sinällään tähän yliopistolakiin näyttää tulevan muitakin muutostarpeita, mikäli yliopistot eivät kykene käyttämään vastuullisesti niille annettua autonomiaa.

Aivan kuin tässä edustajat Kyllönen ja Piirainen todistivat ja totesivat, Oulun yliopiston hallitus ja johto osoittivat kyllä viime viikolla sen, ettei ainakaan siellä kyetty vastaamaan ja toimimaan vastuullisesti ja kantamaan korkeakoululle kuuluvaa aluekehitysvastuuta, koska siellä nyt sitten Oulun yliopiston hallitus maksatti yliopiston vuosia kestäneet virheensä lakkauttamalla erittäin tehokkaan Kajaanin opettajankoulutusyksikön. Tuo päätös on monella tavalla hyvin hämmentävä ja, voi sanoa, hyvin pöyristyttävä. Onkin syytä kysyä, onko päätöksentekijöillä edellytyksiä toimia niissä tehtävissä, missä he noita päätöksiään tekivät.

Edustajat Kyllönen ja Piirainen kritisoivat hallitusta tuon Oulun yliopiston päätösten teon osalta. Osittain tuo syytös tietysti osuu aivan oikein myös maaliinsa, mutta erityisen ongelmallista on se, että vastuuta ikään kuin pallotellaan nyt tässä Oulun yliopiston hallituksen tekemässä päätöksessä. Toisaalta opetusministeriöstä todetaan, että Oulun yliopisto toteuttaa omaa pitkän tähtäimen strategiaansa omista lähtökohdistaan, ja Oulun yliopisto taas toteaa, että Kajaanin päätöksellä toteutetaan opetusministeriön pitkän ajan politiikkaa. On aivan selvä asia, että tällainen pallottelu ei ole kestävää vastuun kantamista, eli kyllä vastuunkantajat pitää tällaisissakin päätöksissä löytyä.

Ed. Piirainen totesi, että hallitus olisi voinut lisätä Oulun yliopiston rahoitusta 1,5 miljoonalla eurolla. Sen osalta totean vain, että tämä ei ole myöhäistä vieläkään, eli edelleenkin meillä on mahdollisuus täällä tehdä se päätös, että Oulun yliopiston vuosittaista rahoitusta nostetaan noin 1,5 miljoonalla eurolla ja sitä kautta varmistetaan myös sitten se, että Oulun yliopistolla on mahdollisuus toteuttaa opettajainkoulutusta kahdessa toimipisteessä, Oulussa ja Kajaanissa.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Näiden hyvien puheenvuorojen jälkeen minun on kai pyydettävä anteeksi sitä, että minä meinaan puhua tästä lakiesityksestä enkä mistään muusta asiasta.

Tämän lakiesityksen taustahan on se, että yliopistouudistuksen tultua täällä hyväksytyksi huomattiin hallituksessa, että se vaatii verotuslain muutoksia. Kun näitä verotuslain muutoksia tehtiin, niin huomattiin, että tämmöistä erikoisuutta kuin Helsingin yliopiston privilegiota, jota on turvattu nyt Suomen itsenäisyyden alusta lähtien, loukattaisiin, koska apteekki oli aikaisemmin ikään kuin tulouttanut veronsa yliopistolle eikä veroviranomaisille. Tämä summa, jonka Helsingin yliopisto olisi menettänyt, on 5,5 miljoonaa, joka vastaa suurin piirtein oikeustieteellistä tiedekuntaa tai jotain keskisuurta tiedekuntaa, niin että se ei ole Helsingin yliopistolle mikään pieni asia. Sen vuoksi perustuslakivaliokunta kiinnitti tähän huomiota ja vaati, että asia korjattaisiin, koska se ei ollut ollut tämän yliopistouudistuksen tarkoitus. Hallitukselle voisi antaa tunnustusta siitä, että sen on tarkoitus se korjata tai me voimme sen korjata. Tämä onneksi myös koskee tätä Itä-Suomen yliopistoa. Tämä on oikea ja hyvä asia ja tietysti merkitsee sitä, että yliopistojen yleispottia ei vähennetä. Lisäksi minä kiinnittäisin siihen huomiota, että Helsingin yliopistossahan voi opiskella kuka suomalainen tahansa, ja niin tekevätkin.

Tämä Kajaanin tapaushan on hyvin murheellinen, ja minä haluaisin nyt muistuttaa siitä, että silloin kun me käsittelimme yliopistolainsäädäntöä, niin nyt minä sanoin, että kyllä tämä uudistus on fantastinen, mutta se vaatii rahaa. Minä jopa esitin sellaisen toivomuksen kokoomuksen ryhmänjohtaja Raville, että hän nyt huolehtisi siitä, että tämä nuori opetusministeri saisi rahaa. Nyt tätä rahaa siis ei ole tullut, ja sillä on ollut tämmöinen murheellinen lopputulos, että pienen maakunnan tärkeä opetuslaitos lopetettaisiin turhaan.

Mutta ihan niin kuin ed. Korhonen sanoi, tämä asiahan on vielä hoidettavissa. Kysymyksessä ei ole mikään suuri raha. Helsingin yliopiston kannalta oli kerran vastaava esimerkki, jolloin yliopiston johto oli lakkauttamassa Kouvolasta kielenkääntämisen opetusta ja tutkimusta, ja silloinen ministeri Rask pelasti sen sitten erityistoimenpiteillä joksikin aikaa. Se ei sitten kauan elänyt. Minulla on semmoinen käsitys, että jos tämä Kainuun opetus saataisiin nyt pelastetuksi, niin sen edellytykset toimia paljon pitempään olisi huomattavasti paremmat. Toivon menestystä näille kainuulaisille edustajille.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ensiksi asiaa. Minä en, vaikka olen perustuslakivaliokunnassa käsitellyt tätä lakiesitystä, vieläkään kyllä ymmärrä, minkä vuoksi yhdellä yliopistolla on apteekkiprivilegio, mutta ei esimerkiksi Oulun yliopistolla. Jos Oulun yliopistolla olisi, jos se saisi tehdä rahaa apteekilla, niin ehkä Kainuukin olisi säästynyt tältä suurelta surkeudelta eikä nyt tarvitsisi kuunnella korpein kuiskintaa.

Minä sanon tästä Kainuusta sen verran, että totta kai se oli ikävä asia, mutta te tuotte esiin vaan toisen puolen. Kainuun opettajankoulutuslaitosta on yritetty lopettaa jo ennen tätä itse asiassa kaksi kertaa. Syyhän on siinä, että jossakin vaiheessa 70—80-luvulla, aluepolitiikan nimissä syydettiin korkeakoulut sinne ja tänne, ja nyt niitä yritetään jotenkin saada toimimaan järkevästi ja taloudellisesti ja tuloksellisesti, kun laki on muuttunut. Minä ymmärrän kainuulaisten huolen ja minä olen tietenkin hyvin pahoillani siitä. Mutta jos otetaan koko Suomi mukaan lukien, niin täältähän on nyt lähtenyt Kiinaan ja Intiaan ja jonnekin muuallekin näitä meidän hyviä laitoksiamme, ja täällä meidän siitä huolimatta täytyy yrittää tulla toimeen. Minä odotan, milloin te syytätte meitä oululaisia siitä, että olemme vieneet teiltä tervan, ja senhän me todella teimme. (Ed. Timo Korhonen: Me on syytetty jo!)

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys rahasta, ja aivan juuri niin kuin ed. Söderman tässä kuvasi, tämän privilegion kompensaatiosta, ja hyvä että edes tämmöinen välipuhe pidetään voimassa.

Ed. Ukkolalle: Olitte huolissanne, että se privilegio ei ole millään tavalla tuottanut Oulun yliopistoon. Te olette väärässä. Silloin kun olin yliopiston hallituksen jäsenenä ja tiedekunnan dekaanina, niin silloin osa siitä Helsingin yliopiston privilegion tuotosta tuloutettiin Oulun yliopistolle. Elikkä kysymys on siis asiasta, joka on historiallisesti hoidettu kuntoon.

Arvoisa puhemies! Tähän rahavirtaan liittyy myöskin tämä Kajaanin yksikkö. On syytä palauttaa mieliin muutama erittäin merkittävä asia tästä asiasta, joka kyllä osoittaa sen, että ei Suomessa aluepoliittisilla välipuheilla ole mitään merkitystä. Muistan juuri siltä ajalta, jolloinka olin Oulun yliopiston hallituksessa ja tiedekunnan dekaanina, että Kajaanin kaupunki teki merkittävän lahjoituksen Oulun yliopistolle, rahallisen lahjoituksen. Muistelen, että se oli 4 miljoonaa markkaa ja nimenomaan tämän yliopistoyhteistyön kehittämiseksi. Mitä tapahtuikaan jo silloin? Seuraavan vuoden budjetista poistettiin Oulun yliopiston kohdalta 4 miljoonaa ja annettiin siihen tilalle valtiovarainministeriöstä se 4 miljoonaa, mikä tuli Kajaanin kaupungilta. Kun kysyttiin, no, missä se on: "No, se on siellä, että muuten oltaisiin alennettu sitä, mutta nyt ei alennettu sitä Oulun yliopiston määrärahaa, vaan se pysyi samana." Näin näppärää tämä homma on ollut jo iät ja ajat. Kainuulaisia on vedetty höplästä sen kun kerkiää.

Edelleen, mikä koskee tätä Kajaanin opettajankoulutusyksikköä, 110 vuottakohan sillä nyt on ikää vai mitä se on, Oulun yliopistosta ei ollut yhtään mitään tietoa silloin, kun se yksikkö oli olemassa. Oulun yliopiston idea tuli vasta 50-luvulla. Keskustalaiset sen loivat, sen idean. Mitä sitten on tapahtunut? Se on kaapattu. Se on kaapattu, syleilty kuoliaaksi. Kohta sitä ei ole olemassakaan. Ei tällä tavalla pidä asioita hoitaa. Kaiken huippu oli vielä se, minkälaisen yliopistolain me säädimme: sellaisen, joka mahdollisti sen, että yliopiston hallitus tulee helsinkiläisistä, siis Oulun yliopiston hallitus tulee helsinkiläisistä, niin kuin on käynyt. Toisin sanoen helsinkiläiset tulevat lakkauttamaan tällaisia Oulun yliopiston vaalimisen kohteena olevia yksiköitä, historiallisia yksiköitä. Ei tässä ole yhtään mitään järkeä. Tyhmää.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä yhden lisäarvon tuoda tähän, mikä on viety. Silloin kun Kainuun hallintokokeilua valmisteltiin, niin siinähän oli vetäjänä Juhani Perttunen, ja hänen esityksestään silloin yliopistokeskukselle myönnettiin miljoona euroa nimenomaan tähän Kainuun kehittämiseen. Nyt tässä yliopistolakiuudistuksessa sekin vietiin pois, ja se ei näy millään tavalla. Elikkä kyllä tämä niin ihmeellistä on, että muutaman vuoden nämä lupaukset pitävät, mutta sitten ne viedään.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin itse tähän asiaan. Ed. Söderman esitteli sen ihan hyvin, ja se on ihan hyvin, että jopa tämä termi privilegio tuli täällä esille. Sitäkään ei välttämättä enää oikein Suomessa ymmärretä, mitä se tarkoittaa, ja koen hyvin voimakkaasti niin, että tämä on oikein, että se palautetaan. Siinä edes jonkinlainen universitaksen traditio säilyy yhdeltä pieneltä osin.

Minulla tuli toinen samanlainen privilegio mieleen, joka aikaisemmin oli voimassa, että koko korkeakoulumaailmaa edusti valtioneuvoston istunnoissa Helsingin yliopiston kansleri, mutta sitäkään ei enää ole jäljellä. Se tasa-arvon nimissä haluttiin sieltä pois. En tiedä, oliko nyt hyvä tai huono. Minä olisin traditiota siinäkin kannattanut. Tämä on rahallisesti tärkeää, että tämä privilegio säilytetään.

Kun täällä yleistä korkeakoulupolitiikkaa muuten on puhuttu, niin muutaman sanan haluan siitä sanoa.

Tiivistetystihän tämä Kainuu-tapaus on tosi ikävä lukea lehdistä. En paikallisesti sitä niin tiedä, mutta tiedän vastaavia asioita Heinolasta aika paljon, jossa seminaari muun muassa lopetettiin muutamia vuosia sitten. Kyllä koen niin, että meidän maamme on niin pieni, että kun tämmöisiä sata vuotta vanhoja oppilaitoksia kerralla heitetään pois kokonaan, se ei kyllä voi olla oikein. Joku osa niistä meidän pitäisi pystyä jatkossa säilyttämään. Tämä terästyi minulle uudestaan tämän Heinolan Reumasäätiön sairaalan yhteydessä. Siinä on tyypillinen paikka, jossa on aivan liian paljon rakennusta, liian paljon maapinta-alaa, kaikenlaisia semmoisia toimintoja, joilla ei ole mitään tekemistä sen perustoiminnan kanssa. Mutta perustoiminto taas, luvalla puhuen, puhemies, oli sen laatuista timanttista kansainvälistä tasoa olevaa toimintaa, jossa tehdään edelleen tutkimustyötä Suomessa, jota ei missään muualla tehdä Suomessa kuin tässä tapauksessa Heinolan Reumalla. Jokaisessa näissä paikoissa pitäisi tämä ydin meidän osata löytää, jos me puhumme innovaatiopolitiikasta tässä maassa niin, että se tosiaan säilyisi. Se voi olla, että se tarkoittaa jonkun osan siirtymistä jonnekin muualle, mutta meillä on kaikenlaisia etäopetuksen keinoja ja muita mahdollisuuksia, joilla tässä oikealla tavalla, ei liian voimakkaasti aluepoliittisesti ajatellen, voitaisiin vähäiset voimavaramme yhdistää.

Tiede-lehdessä muistaakseni oli erittäin hyvä kirjoitus muutama viikko sitten, jossa eräs yliopiston professori ilmoitti, että innovaatiotoimintaa osaamiskeskuksissa Suomessa ja yliopistoissa ei enää jatkossa tule, ellemme saa kahta asiaa kunnolla. Toinen niistä on aika, pitää olla aikaa tutkimusta varten, ja toinen on se, että pitää olla rahaa tehdä sitä tutkimusta. Tähän liittyen voitte tämän päivän Hufvudstadsbladetista lukea ainakin Tanskasen kirjoituksen siitä, miten hän entisenä yliopiston kanslerina on erittäin huolissaan siitä, että opiskelija—opettaja-suhde meillä on täysin vääristynyt tässä maassa. Se johtuu erilaisista tulosmittareista ja niihin liittyvistä asioista. No, niitä voidaan aina muuttaa. Mutta se on ihan selvä asia, että laudaturseminaarissa tai siitä eteenpäin vaativalla tasolla — se on ainoa paikka, missä voidaan huippuopetuksesta puhua — ei voi olla varmaan kymmentä enempää sen professorin ympärillä, ehkä pitäisi olla viisi tai kuusi tai seitsemän.

Mutta se on toisaalta semmoinen koulu, että joskus olen miettinyt, kuinkahan paljon Suomesta löytyy opiskelijoita, jotka lähtevät niin kovaan paikkaan. Siellä nimittäin ei voi tehdä niin kuin professori Tanskanen tämän päivän lehdessä sanoo, että nykyään professori pitää esitelmää luentosalissa, jossa on sata, joskus jopa kaksisataakin opiskelijaa, yleensä kai sadan ympärillä tai vähän alle. Hän puhuu siellä, on koko ajan äänessä, muut kuuntelevat ja samalla nukkuvat. Ei tällä tyylillä Suomeen tule minkäänlaisia osaamiskeskuksia eikä innovaatiopolitiikkaa.

Eli koko tämä vyyhti on vaikea. Tällä ei ole mitään tekemistä oppositio—hallitus-politiikan kanssa, tälläkään asialla. Viisaita päätöksiä täytyy tehdä sillä tasolla, missä ollaan. Hyvä, että tämä privilegio edes jälkikäteen pystyttiin tässä korjaamaan, koska kysymyksessä on selvästi raha, niin kuin ed. Pulliainen sanoi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä yliopistolain käsittelyssä on puhuttu aika tavalla Kainuussa, Kajaanissa, olleesta yliopisto-opetuksesta. Täällä on myös monta Oulun vaalipiirin kansanedustajaa paikalla. Tässä koko yliopistolaissa on todella kysymys siitä, mikä on todella yliopisto-opetuksen innovatiivisuuden, niin kuin ed. Akaan-Penttilä viittasi, merkitys ja tulevaisuus.

Mitä tulee Kainuuseen, niin tulevaisuus siellä vaihtuu niin, että lopetetaan opettajankoulutus, avataan Talvivaaran kaivos. Tämä kaivosten avaaminen on ikään kuin tällainen strateginen vastaus Suomen talouselämältä, jota hallitus tietysti tukee, sille, mikä on Suomen selviytymisen tie: Lappiin lisää kaivoksia. Ja toinen tie on tämän innovatiivisuuden ja opetuksen, kansan sivistämisen, tieteen kehittämisen sijalle myös mielestäni tämä ydinsähkön tuottaminen, niin että vähintään kolme ydinvoimalaa on esimerkiksi kokoomuksen linja. Näin voidaan jakaa tämä Suomen tulevaisuus: onko se yliopistoissa korkeimman koulutuksen ja opetuksen kehittämisessä vaiko tällaisissa bulkkituotteissa, mitä kaivostoiminta ja ydinsähkö ovat.

Mitä tulee sitten myös siihen, että meillä on korkeinta osaamista esimerkiksi terveydenhoidon alueella, mihinkä ed. Akaan-Penttilä viittasi jo, tähän Reumasäätiön alasajoon, niin onhan meillä tietysti hallituksella terveyden edistämisen politiikkaohjelmakin, joka lähtee siitä, että terveys on ihmisen tärkeimpiä arvoja ja pitää nimenomaan kehittää lasten ja nuorten terveydenhoitoa. Se voidaan tässä sanoa, että juveniili reuma eli lasten ja nuorten reuma oli tai on nimenomaan Reumasäätiön sairaalan parasta osaamista sekä operaatioiden että kuntoutuksen puolelta.

Eli kun yliopistolaki ajaa yliopistot ikään kuin osaksi talouselämää, se unohtaa samalla opetusyliopiston, sivistysyliopiston, idean. Yksi keskeinen idea on tietysti, mihin täällä viitattiin, se, kuinka monta opettajaa on opiskelijaa kohden. Meillä Suomessa tämä suhde on aivan liian pieni eli viivan alla on aivan liikaa oppilaita verrattuna viivan päällä olevaan opettajien määrään.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Akaan-Penttilä puhui näistä privilegioista, niin hän sanoi, että yksi olisi lopetettu eli että Helsingin yliopiston kansleria ei enää kutsuttaisi valtioneuvoston istuntoihin silloin, kun puhutaan yliopistoasioista. Minulle on kyllä jäänyt semmoinen käsitys, että se jäi sinne lakiin. Perustuslakivaliokunnassa oli kyllä harrastusta sen poistamiseen, mutta minä yritin sitä vastustaa ja onnistuin. Minä toivon, että tämä ei nyt leviä kovin laajasti, että minä olen tämmöinen privilegioiden puolustaja ja pelastaja, koska minun kannattajani eivät ehkä pidä tästä ajatuksesta.

Mutta toinen asia on sitten se ydinasia, joka oli tänään Helsingin Sanomissa ja johon on nyt viitattu, eli minusta ydin koko yliopistouudistuksessa on, että tätä oppilas—opettaja-suhdetta voidaan huomattavasti pienentää. Jos katsotaan maailman huippuyliopistoja, niin siellä se on todella pieni. Tämä tietysti vaatii rahaa. Kun kuitenkin ed. Akaan-Penttilä on lähempänä Kataista ja ministeri Virkkusta kuin minä, niin vaikka me emme ole tästä eri mieltä, niin minä toivon, että hän nyt jollain tavalla tuo tämän esille. Siinä hallituksessa, jossa muistaakseni puhemies oli valtiovarainministerinä, oli tämmöinen monen vuoden suunnitelma laissa, jolla tuettiin yliopistojen kehittämistä, ja sen tyyppinen laki olisi kyllä hyvin tärkeä saada nyt seuraavaan hallitusohjelmaan, koska näin ei voi jatkaa.

Kun ed. Ukkola puhui siitä, että nämä kainuulaiset joutuvat maailmalle, niin minusta on aika olennaista, kun nämä maakunnan lapset joutuvat maailmalle, että he ovat mahdollisimman hyvin koulutettuja, että he pärjäisivät maailmalla mahdollisimman hyvin, ja sen vuoksi aina tämmöinen koulutuslaitos kuin tämä Kainuun koulutuslaitos antaa paljon toivoa sille maakunnalle ja sen vuoksi on hyvin tärkeä. Koko Eurooppa on täynnä pieniä yliopistoja, niin että sitä ei nyt kannata uskoa, että niidenkin pitäisi olla täällä Suomessa suuria.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Södermanille kaksi asiaa:

Ensinnäkin kiitoksia tästä toisen privilegion korjaamisesta. Minulle on jäänyt se alkuperäinen ehdotus näköjään mieleen. Hyvä, että Helsingin yliopiston kansleri voi edelleen olla paikalla, kun valtioneuvostossa käsitellään yliopistojen asioita.

Sitten tämä toinen asia, miten me saamme tämän opettaja—oppilas-suhteen muutetuksi: Harkitusti otin sen täällä esille, vaikka olen hallituspuolueen jäsen, sen takia, että se on yleinen, erittäin haasteellinen tilanne koko Suomessa riippumatta siitä, ketkä täältä istuvat hallituksessa kulloinkin. Se täytyy meidän kaikkien kyllä sisäistää oikealla tavalla.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä varsinainen hallituksen esitys 28/2010 on täysin perusteltu, ja tällä todella korjataan niitä tiettyjä puutteita ja asioita, joita meillä lainsäädännön aukkona on ollut.

Ihan vaan totean tähän keskusteluun, että ymmärrän edustajien Kyllösen, Piiraisen ja Timo V. Korhosen taistelun Kainuun kansanedustajina Kajaanin opetuspaikkojen puolesta ja annan heille täyden tukeni siinä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitetty lakimuutos on aivan tarpeellinen, koska tässähän on kysymys myös taloudellisista arvoista, jotka ovat tuolla yliopistoilla Itä-Suomen ja Helsingin yliopiston osalta. Ylipäätään kun tätä yliopistojen uutta organisaatiolainsäädäntöä säädettiin, niin silloin korostettiin sitä, että alueellisesti nämä yliopistokeskukset ja niiden toimintaedellytykset turvataan. On surullista, että Oulun yliopisto on päätynyt tämmöiseen ratkaisuun, että lopettaa Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen toiminnan. Vielä surullisempaa voi olla se, jos toteutetaan tätä työryhmän työtä, jossa sisäänpääsy yliopistoihin yritetään järjestää pelkästään ylioppilastodistuksen perusteella. Se syrjii eri ihmisryhmiä ja kaventaa näiden opiskelijoiden mahdollisuuksia.