Täysistunnon pöytäkirja 32/2010 vp

PTK 32/2010 vp

32. TIISTAINA 6. HUHTIKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

17) Hallituksen esitys laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lain ensimmäisessä käsittelyssä olemmekin jo tuoneet laajemmin esiin ne hyvät puolet ja ongelmat, joita tähän lakiuudistukseen liittyy. Pääosinhan tämä lakiuudistus on kannatettava. On tärkeää, että sairaanhoitajien ja lääkäreiden työnjakoa voidaan joustavoittaa ja järkeistää, ja näin saadaan sairaanhoitajien osaaminen myös nykyistä paremmin käyttöön. On nimittäin monia tilanteita, joissa asiakkaalle ja potilaalle on etua, että sairaanhoitajalla on lääkemääräämisoikeus.

Onkin erittäin valitettavaa, että tähän sinänsä hyvään lakiin on ujutettu uusi terveydenhuollon asiakasmaksu, kun sairaanhoitajankin vastaanotot tehdään jatkossa maksullisiksi. Tätä emme voi hyväksyä. Suurin ongelma laissa on siis nimenomaan tämä asiakasmaksumuutos. Myös Tehy vastusti, että reseptioikeuteen liitettäisiin tämä asiakasmaksumuutos.

Hallitus esittää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia muutettavaksi siten, että myös sairaanhoitajan vastaanotosta voitaisiin siis jatkossa periä asiakasmaksu myös silloin, kun hoitaja ei kirjoita reseptiä, eli kaikki sairaanhoitajan sairausvastaanotot tulevat sitten jatkossa mahdollisesti maksullisiksi. Aiemmin nämä käynnit ovat siis olleet maksuttomia. Sosiaali- ja terveysministeriön ilmoituksen mukaan sairaanhoitajan sairausvastaanottokäyntimaksun suuruus olisi todennäköisesti lähes 9 euroa. Maksun suuruus olisi noin 60—70 prosenttia lääkärikäynnin maksusta.

Terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Suomessa korkeimpia koko Euroopassa jo tällä hetkellä. Tutkimusten mukaan alempien tuloluokkien rahoitusosuus on tuloihin nähden ylempiä tuloluokkia suurempi. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut rasittavat siis erityisesti pienituloisia, työelämän ulkopuolella olevia ja pitkäaikaissairaita ihmisiä, siis yleisesti ottaen yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä. Tästä huolimatta nykyhallitus on useaan otteeseen nostanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja tällä vaalikaudella, ja sama linja siis nyt jatkuu. Nyt siis julkiseen terveydenhuoltoon tuodaan jälleen uusi asiakasmaksu.

Käytännössä lakiesitys tarkoittaa sitä, että sairaanhoitajan palvelut terveyskeskuksen avosairaanhoidossa ovat jatkossa aina maksullisia. Tämä ei ole sopusoinnussa kansanterveystyön perusajatuksen kanssa eli että terveydenhuollon painopiste on sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämistyössä. Sairaanhoitajan työn tulisi painottua edelleen tähän. Vaikka lain tarkoitus olisikin säilyttää ennalta ehkäisevät palvelut maksuttomina, on hoidollisten ja ennalta ehkäisevien toimenpiteiden erottaminen toisistaan käytännössä mahdotonta, esimerkiksi pitkäaikaissairauden seuranta, kuten verenpaineen mittaukset ja verenpainelääkitys ja diabeetikon hoito. Kaikilla tulee olla tämän lakimuutoksen jälkeenkin oikeus tarvitsemiinsa lääkäri- ja sairaanhoitopalveluihin, eikä esimerkiksi ennalta ehkäisevän terveydenhuollon ja terveyttä edistävien palveluiden käyttöä tulisi hankaloittaa maksuilla. Mikäli ihmiset eivät maksujen vuoksi käytä enää näitä palveluja nykyisen kaltaisesti, seuraa siitä helposti yhteiskunnalle myös taloudellisesti pidemmällä aikavälillä vain suurempia kustannuksia. Tästäkin syystä sairaanhoitajan palvelut olisi tullut säilyttää kokonaan maksuttomina.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan asiakasmaksut käytännössä kevenisivät, kun kalliimpien lääkärikäyntien sijaan voitaisiin käydä edullisemmalla sairaanhoitajan vastaanotolla. Tästäkään ei kuitenkaan ole mitään takeita. Nimittäin jos asiakas sairaanhoitajan palveluiden lisäksi tarvitsee lääkäripalveluita, hänen kustannuksensa siis vain nousevat. Keskeisesti kyse on siitä, että aiemmin maksuton palvelu tulee nyt maksulliseksi. Jos asiakas nyt on käynyt maksutta sairaanhoitajan vastaanotolla ja jatkossa siitä joudutaan maksamaan, ei muutosta voida siis mitenkään perusteella maksujen kevennyksellä. Kyse on uudesta maksusta, jota emme voi hyväksyä ja joka rasittaa esimerkiksi ikäihmisiä ja paljon sairastavia.

Muutamia muitakin uudistukseen liittyviä seikkoja me nostimme ensimmäisessä käsittelyssä esiin. Esitimme, että ravitsemusterapeutit olisivat saaneet myös oikeuden määrätä kliinisiä ravintovalmisteita. Lisäksi näimme valvonnan vahvistamisen tärkeäksi lääke- ja potilasturvallisuuden kannalta siten, että apteekeilla olisi ollut mahdollisuus tarkistaa lakiesityksessä esitettyä tarkemmin ne lääkkeet, joita kyseessä oleva sairaanhoitaja on oikeutettu määräämään. Näistä myös äänestettiin, mutta valitettavasti meidän kantamme hävisi, ja toivon todella, että näihinkin asioihin palattaisiin jatkossa.

Lisäksi korostimme lääkemääräämisoikeuden tuottavan lisäkoulutuksen laatua ja koulutuksen rahoituksen varmistamista. Painotimme, että lääkemääräämisoikeuden laajentaminen ei saa johtaa yhteiskunnan vahvempaan ja vahvempaan medikalisoitumiseen, vaan painopisteen tulee jatkossakin olla muussa sairaanhoitajien työssä. Uudistus ei saa missään nimessä johtaa siihen, että lääkäripalveluiden saatavuutta säästösyistä karsittaisiin entisestään esimerkiksi pitkäaikaishoidossa. Jatkossakin potilaalla tulee olla oikeus lääkäripalveluihin niitä tarvitessaan. Onkin tärkeää, että asetuksella tullaan säätämään määräaika lääkärin toteuttaman lääkehoidon seurantaa varten esimerkiksi. Ylipäätäänkin terveyskeskuksen riittävistä lääkäriresursseista tulee huolehtia.

Lisäksi esitimme mietintöönkin kirjausta siitä, että sairaanhoitajien laajentunut työnkuva ja työn vaativuuden ja vastuiden lisääntyminen tulee näkyä myös heidän palkkauksessaan. Valitettavasti tuo kirjaus mietintöön ei mennyt läpi.

Arvoisa puhemies! Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi ryhmämme esittää, että 2. lakiehdotus, joka koskee sairaanhoitajan vastaanoton maksua, hylätään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuota esitystä, minkä ed. Taiveaho teki, kannatan mielelläni, ja kannatan sitä, mutta tämä koko hallituksen esitys 283 siltä osin, että se muuttaa totuttua käytäntöä siitä, että diagnoosin tekee lääkäri ja terveyden- ja sairaanhoidosta, siis hoitotyöstä, vastaa sairaanhoitaja, en näe edelleenkään hyvänä. Tästä asiasta käytiin varsin vilkas keskustelu ensimmäisen käsittelyn yhteydessä ja myös äänestyksetkin asiasta on jo käyty.

Tämä hallituksen esitys on säästölaki. Sehän lähtee siitä, että kun ei enää uskotakaan, että hankitaan terveyskeskuksiin asiallinen määrä lääkäreitä, niin sitten luodaan tällainen lisäpalvelu, joka on siinä nykyisen terveydenhoitajan, sairaanhoitajan ja lääkärin välillä, eli lääkkeitä, tosin hyvin kapealla sektorilla, määräämään oikeutettu sairaanhoitaja. Tiedän, että sairaanhoitajat eivät ole millään lailla itse innostuneet ollenkaan tästä laista, koska heidän oma työnsä on se, mitä he haluavat tehdä. He haluavat tehdä sitä työtä, mihin heidät on koulutettu, ja saada sille työlle mahdollisimman hyvät työolosuhteet, mitkä eivät toteudu. Sekä neuvoloissa on työpaine, liian vähän terveydenhoitajia, avohoidossa, kotihoidossa, kotisairaanhoidossa on liian vähän työntekijöitä ja sairaaloiden osastoilla liian vähän työntekijöitä. Työolosuhteet ovat siis kestämättömät. Nyt heidän palkkansa ei nouse, vaikka heille tulisi lisää vastuuta, ja tosiasiassa vastuuta tulee aina silloin, kun annetaan lääkkeenmääräämisoikeus.

Jos hallitus olisi tämän esityksen sijasta käyttänyt henkisiä ja aineellisia panoksia lisäämällä lääkärien määrää terveyskeskuksissa, parantamalla terveyskeskusten toimintaedellytyksiä ja myöskin kiinnittämällä enemmän huomiota koulutukseen, lisäämällä terveyskeskukseen tähtäävää koulutusta lääkäriopinnoissa ja myöskin suuntaamalla käytännön koulutusta enemmän terveyskeskuksiin ja ajoissa, niin olisi voitu todeta, että tätä hallituksen esitystä tämän lääkkeenmääräämisen osalta ei olisi edes tarvittu edes niistä perusteista, mitä nyt hallitus esittää eli että lääkärit voivat paneutua varsinaiseen työhönsä. Heidän varsinainen työnsä on diagnoosin tekeminen, ja niin kuin täällä ed. Taiveahonkin puheenvuorossa tuli jo esille, käynti ensiksi sairaanhoitajan luona saattaa johtaa kuitenkin, ja uskon, johtaa varsin usein näissä tapauksissa kuitenkin sitten käyntiin lääkärin luona.

Valitettava tapa säästää, tehdä säästölaki, alentamalla terveyden- ja sairaanhoidon tasoa sillä lailla, että potilas ohjataan sairaanhoitajan vastaanotolle lääkärin vastaanoton sijasta, ja vielä se, että yksityisellä sektorilla sitten tavataan se lääkäri, kun sitä ei terveyskeskuksesta tavattu.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksesta uutta maksua pukkaa kuin vatukosta horsmankukkaa. Hallituksen linjaa kannattaa voi en, mutta kollega Taiveahon esitystä lämpimästi kannattelen.

Keskustelu päättyi.