Ilkka Kanerva /kok(esittelypuheenvuoro):

Kunnioitettu herra puhemies! Kun 2015 — mikä on käden ulottuvilla — toivottavasti Suomessakin tullaan viettämään Etyjin 45-vuotisjuhlataivalta, täytyy sanoa, että paljon paremmalla mielellä nostamme lipun salkoon, mikäli Etyj kykenisi tuolloin olemaan paremmassa kunnossa kuin se on tällä hetkellä.

Etyjillä on kiistaton roolinsa transatlanttisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja inhimillisen ulottuvuuden kehityksessään. Sillä on merkittäviä saavutuksia tilillään, ja luonnollisesti se on Suomesta nähtynä eräs oman ulkopolitiikkamme perhekalleuksia. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyseinen järjestö — aiemmin Etyk, sittemmin Ety-järjestö, Etyj — ei tänä päivänä elä loistonsa parhaita hetkiä. Asia on luonteeltaan poliittinen, ja totta kai voidaan sanoa, että konsensusperiaate lamaannuttaa tämän järjestön parhaitten saavutusten aikaansaamista. Mutta siitä huolimatta, että pelisäännöstö Etyjissä on sen kaltainen, mikä se on, pitäisi pystyä parempaan.

Parlamentaarisen yleiskokouksen kannalta asiaa arvioiden voidaan totta kai arvostella hallitustenvälistä Etyj-työskentelyä, neuvoston työskentelyä siis, ja röyhistellä rintojamme, mutta se on aika typerää, sillä ei ole kysymys siitä, että neuvosto olisi se ongelman ydin; yhtä lailla on se, että parlamentaarinen yleiskokous ja neuvosto eivät keskustele käytännössä samoista kulloinkin ajankohtaisista polttavista kansainvälispoliittisista Etyjin agendalle kuuluvista asioista, keskustelevat käytännössä toistensa ohi. Se on jo poliittinen ongelma, joka merkitsee sitä, että Etyjin esityslistalle parlamentaarisen yleiskokouksen muodossa tuodaan hyvin paljon sellaisia kysymyksiä, jotka ovat oman kansallisen profiilin korottamisia, joilla yhteisölliset, kansainväliseen yhteisöön liittyvät lisäarvot ovat enemmänkin riitauttavia kuin riitoja ratkaisevia. Jäätyneet konfliktit rikeeraavat yhä edelleen Etyjin esityslistalla, lamaannuttavat työskentelyä, ja niistä ei Etyjin metodeilla näytä päästävän kovin vahvasti eteenpäin.

Erittäin huolissaan Suomenkin kannalta pitää olla — viittaan tavanomaisten aseitten rajoittamiskeskusteluun ja tämän sopimuksen nykytilaan — siitä, että aserajoitusneuvotteluissa ei ole päästy eteenpäin, vaan ne ovat myöskin tukossa hyvin hankalalla tavalla.

Etyjin operatiivisista menoista 60 prosenttia menee tänä päivänä Balkanin alueelle, huomioihin siellä. Samanaikaisesti kun elävän elämän mielenkiinnon perustarpeet alkavat olla selvästi muualla kuin Balkanin alueella, on meidän varojemme pääasiallinen sitoutuminen Balkaniin kuitenkin tosiasia. Haastavampiin paikkoihin pitäisi kyetä kiinnittämään huomiota.

Etyjin 40-vuotisjuhla tullaan viettämään Serbian puheenjohtajuuskaudella, ja me Suomessa mietimme tänä päivänä, pitäisikö tämä jollain tavalla myöskin katsoa Suomen vinkkelistä ja ottaa Suomen ulkopolitiikan perustavoitteiden kannalta työstettäväksi, niin että tuolloin Suomella olisi jotakin uutta annettavaa Etyjin toimintaan. Se on hyvin vaativa harkinta, ja sitä pitää miettiä toisenkin kerran. Siinä jonkunlaisena preliminäärinä on edustaja Koskisen vetämä parlamentaarisen yleiskokouksen eräitä työskentelytapoja koskevan uudistushankkeen toteuttaminen, mutta luonnollisesti kysymys on poliittisesta tahdosta. Kykeneekö Suomi tämän päivän Etyjin puitteissa olemaan taho, joka kykenee luomaan Etyjille poliittista tahtoa niin, että se muuttaa sitä nykyistä Etyjiä tehokkaammaksi?

Etyjillä itsellään on uusia johtajia. Sillä on ollut vastikään Astanan huippukokous siihen ladattuine korkeine odotusarvoineen Etyjin tulevaisuudesta, mutta käytännön aikaansaannokset yhä jäävät odottamaan aikaansa, niin loistavan järjestön kyseessä ollessa kuin Etyj onkin kaikkine esimerkiksi vaalitarkkailuun liittyvine toimenpiteineen, jotka ovat todella tärkeitä. Siitäkin tosin on aihetta mainita, että raportit vaalitarkkailusta jäävät vain hyllyille eivätkä johda käytännön vaikutuksiin kyseisissä maissa: vain kansainvälisen yhteisön puumerkki pannaan vaalien lopputuloksen alle, menikö hyvin vai menikö huonosti, ilman että sillä on jatkoon liittyviä toimia. Tämä on eräällä kuvaavalla tavalla Etyjin perusongelma: siltä puuttuvat hampaat, siltä puuttuvat metodit, joilla se voisi käytännössä neuvottelujen ja yhdessäolon lisäksi päästä vaikuttamaan tosiasiassa tilanteisiin.

Suomen ja muiden Pohjoismaiden, ehkäpä yhdessä Baltian maiden kanssa, kannattaa syvällisesti miettiä näitä kysymyksiä, koska itse idea ja filosofia, johon Etyjin toiminta perustuu, on niin arvokas ja niin tärkeä koko kansainväliselle yhteisölle, että tämän elinvoiman turvaamiseksi pidemmällä tähtäimellä kannattaa nähdä toinenkin rupeama, ja Suomella voisi tämän tapauksen kyseessä ollessa olla rakentavaa annettavaa Etyjin tulevaisuuden hyväksi.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Täällä kertomuksen sivulla 11, vasen palsta, kerrotaan pysyvän komitean näistä alakomiteoista, jos oikein ymmärrän, ja todetaan seuraavaa: "Keskustelu kolmannessa komiteassa (ihmisoikeuskysymykset, demokratia ja humanitaariset kysymykset) koski pitkälti Valko-Venäjän tilannetta joulukuussa 2010 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen. - - Yleiskokouksen Valko-Venäjä-työryhmän puheenjohtaja Uta Zapf tuomitsi opposition presidenttiehdokkaiden pidätykset ja väkivallan käytön mielenosoitusten aikana. Kansainvälisen yhteisön arvostelu oli johtanut siihen, että Valko-Venäjä ei hyväksynyt Etyjin Minskin-toimiston mandaatin pidennystä, mikä johti toimiston sulkemiseen maaliskuun lopussa 2011."

Herra puhemies! Muuallakin täällä kertomuksessa kerrotaan Valko-Venäjän tilanteesta. Valitettavasti demokratia- ja ihmisoikeustilanne Valko-Venäjällä ei ole tuon jälkeen ainakaan parantunut. Entisen kommunistin — vai pitäisikö sanoa "myös nykyisen kommunistin" — Lukašenkan rautainen diktatuuri maassa jatkuu, kansalaisilla ei ole todellisia demokraattisia oikeuksia, kansalaisilla ei ole todellisia demokraattisia vapauksia, toisinajattelijoita on vangittu, siepattu suunnilleen suoraan kadulta, pahoinpidelty ja kaikin eri tavoin on terrorisoitu niitä kansalaisia, niitä poliitikkoja, jotka ovat uskaltaneet asettua diktaattori Lukašenkaa vastaan. Nyt on tärkeätä, että eri tavoin me muut Euroopassa ja maailmassa pyrimme osoittamaan Valko-Venäjän diktaattorille, että emme hyväksy hänen diktatuuriaan ja vaadimme demokratiaa ja ihmisoikeuksia myös Valko-Venäjän kansalaisille.

Viime päivinä Suomessakin on vilkastunut keskustelu jääkiekon MM-kisojen myöntämisestä vuonna 2014 Valko-Venäjälle, ja on aivan oikeutetusti arveltu, että jääkiekkokisojen järjestäminen, maailmanmestaruuskisojen järjestäminen, ja niiden onnistunut läpivienti olisi arvovalta- ja propagandavoitto Valko-Venäjän diktaattorille. Kuitenkin itsekin tämän aamun Helsingin Sanomissa sanoin, että minun mielestäni näiden kisojen myöntämistä Valko-Venäjälle ei tulisi peruuttaa. Harkittuani asiaa yön yli olen päätynyt toisella kannalle ja kadun tänään Helsingin Sanomissa ottamaani kantaa. Olen itse asiassa sillä kannalla, että Valko-Venäjän johdolle pitää asettaa erittäin kovat vaatimukset maan ihmisoikeus- ja demokratiatilanteen parantamiseksi ennen noita kisoja, ja mikäli Valko-Venäjän johto, diktaattori Lukašenka, ei osoita, kuten tällä hetkellä ei osoita, minkäänlaista halua myöntyä kansainvälisen yhteisön ja muun Euroopan vaatimuksiin demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisestä, niin silloin on mielestäni hyvin vakavasti harkittava ja päädyttäväkin siihen, että kisoja ei järjestetä.

Tämä on tietysti hyvin vaikea kysymys, miten yleensä näiden diktatuurien kanssa on parempi menetellä. Osassa tilanteista olemme sitä mieltä, että kaupankäynti ja kulttuuriyhteistyö, jota muun muassa tällaiset urheilutapahtumat ovat, ovat hyvästä näiden maiden kansalaisille, ajattelemme, että tällainen suljettu diktatuuri, joka järjestää jonkun kansainvälisen urheilutapahtuman tai käy kauppaa muiden maiden kanssa tai ottaa muiden maiden sijoituksia, investointeja, sinne, joutuu väkisinkin avautumaan, ottamaan huomioon kansainvälisen mielipiteen ja sitä kautta antamaan omille kansalaisilleen lisää vapautta ja demokratiaa. Toisaalta joissakin toisissa tilanteissa ajattelemme, että taloudelliset pakotteet ja kaikkinainen boikotti ja boikotointi on sittenkin ehkä tehokkaampi keino asianomaisen diktaattorin vastustamisessa ja toiminnassa sen puolesta, että kansalaiset siinäkin maassa saisivat demokratian, vapauden ja ihmisoikeudet.

Se, minkä vuoksi otin — tosin liian hätäisesti — sen kannan, että Valko-Venäjä voisi järjestää nämä jääkiekon maailmanmestaruuskisat vuonna 2014, johtui siitä, että minua ärsyttävät nämä kaksoisstandardit, joilla suhtaudumme erilaisiin diktatuureihin. Kuinka moni niistä, jotka tänä päivänä vaativat, että Valko-Venäjä ei saa järjestää jääkiekon maailmanmestaruuskisoja 2014, vastusti Moskovan olympialaisia vuonna 1980, vaikka Neuvostoliitto oli, jos mahdollista, julmempi diktatuuri siihen aikaan kuin Valko-Venäjä tänään? (Pertti Virtanen: Ja Kiina ja Tiibet!) Kuinka moni niistä, jotka nyt sanovat, että Valko-Venäjälle ei tule antaa jääkiekon maailmanmestaruuskisoja, vastusti Pekingin olympialaisia 2008, vaikka Kiina on yhden puolueen diktatuuri eikä siellä ole ihmisoikeuksista ja demokratiasta ja vapaudesta tietoa?

Eli toisin sanoen, minun mielestäni me Suomessa ja Euroopassa ja kansainvälisessä yhteisössä laajemmin emme saisi pelata suhtautumisessa näihin diktatuureihin kovin paljon kaksilla korteilla. On hyvä, että olisi jokin järkevä linja, jonka pohjalta pyritään toimimaan, mutta tämän sanottuanikin myönnän, että joissakin tilanteissa voi olla tarkoituksenmukaista pyrkiä edistämään maan avautumista ja osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön, kun taas jossakin toisessa tilanteessa boikotti ja sen kaltaiset toimenpiteet ovat enemmän paikallaan.

Mutta kuten sanoin, herra puhemies, nyt näiden MM-kisojen osalta olen sitä mieltä, että tulee asettaa erittäin selkeät vaatimukset Lukašenkalle maan tilanteen parantamiseksi, ja ellei mitään tapahdu, niin noita kisoja ei tule antaa, koska niistä helposti muodostuu arvovalta- ja propagandavoitto nykyiselle diktaattorille.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pystyn hyvin helposti, niin kuin nuoriso sanoisi, komppaamaan sitä, mitä edustaja Zyskowicz omassa puheenvuorossaan sanoi, ja olen varsin pitkälle monin paikoin ja oikeastaan läpi linjan samaa mieltä. Ei sitä sovi sanoa, etteikö hyvin pureva logiikka ole hänen puheenvuorossaan sisällä, kyllä.

Mutta on samalla huomioitava se, että jos Suomen valtio ikään kuin asettaa esteitä ja — voisiko sanoa muotitermiä käyttäen — suorittaa poliittista ohjausta suhteessa itsenäiseen urheiluliikkeeseen, niin ollaan myöskin hyvin kaltevalla pinnalla, sillä niin olympialiikkeen, joka on maailman suurin rauhanliike, kuin urheiluliikkeen ylipäätään pitäisi kaikissa olosuhteissa olla autonominen. Kaikki historian boikottitapaukset ovat enemmän tai vähemmän surullisia kertomuksia epäonnistuneesta kansainvälisestä maailmanpolitiikasta, ja minä en kauheasti suosittele sitä, että urheiluliike olisi ikään kuin valtiojohdon politiikan käden jatke, vaan suosittaisin sitä, että urheiluliike sisäisesti tekee ilman valtiojohtoisen ulkopolitiikan johdatusta ne arviot, kuinka näissä yhteyksissä tulisi toimia, ja niin kuin sanoin, ottaen huomioon ne perusteet, joihin edustaja Zyskowicz äskeisessä puheenvuorossaan viittasi. Mutta jos me lähdemme siitä, että niiden on orjallisesti toimittava ikään kuin valtiojohdon poliittisessa ohjauksessa, niin me olemme tulleet menettäneeksi itsenäisestä, autonomisesta urheiluliikkeestä jotain keskeistä, sen ytimestä.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus on tässä asiassa näköjään hajallaan, (Naurua) kuten oli eilen kerjäläisasiassa. On mielenkiintoista, mikä on kokoomuksen linja näissä asioissa. (Ben Zyskowicz: Meillä saa ajatella omilla aivoilla, meidän puolueessa!) Se tässä varmaan selviää debatin aikana, ja sehän on hyvä.

Mutta nämä boikotit, arvoisa herra puhemies, eivät ole aivan yksinkertaisia sikäli, että kun esimerkiksi nyt Valko-Venäjää boikotoidaan, sitä kautta Latvia kärsii siinä naapurissa hyvin paljon. Sen ulkomaankauppa, rautatielaitos, kaikki, kärsivät, kun sitten Valko-Venäjä saa ne palvelut Venäjän puolelta. Nämä kannattaa hyvin tarkkaan miettiä. Minä en ole vielä nukkunut yön yli, niin että en ota mitään kantaa vielä tähän itse jääkiekkoasiaan, paitsi että tykkään jääkiekosta. (Naurua)

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin ongelmallinen kysymys. Jos katsotaan esimerkiksi Pekingin olympialaisia, niin sinnehän meni kymmeniätuhansia ulkomaalaisia, jotka pääsivät yhteyteen paikallisten asukkaitten kanssa, ja se vaikutti varmasti myönteisesti tällaisen vapaamielisemmän suuntauksen syntymiseen myöskin Kiinassa. Eli haluan sanoa vain sen, että edustaja Zyskowicz on äärettömän oikeassa, jos asiaa katsotaan puhtaasti poliittisesti. Silloin tämä logiikka, Zyskowiczin logiikka, on täysin pitävä ja aivan oikea. Mutta jos katsotaan niiden argumenttien pohjalta, joita edustaja Kanervakin toi tässä esille, niin tällöin tällainen urheilutapahtuma voi olla myöskin silmien avaaja paikallisille ja voi itse asiassa asettaa aika hankalaan asemaan tällaisen diktaattorin.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kisat järjestetään Valko-Venäjällä, niin on mielestäni aivan selvää, että urheilulla tehdään siellä politiikkaa ja diktaattori Lukašenka käyttää sitä oman asemansa pönkittämiseen, ja tämä on kyllä syy siirtää kisat jonnekin muualle. Ymmärsin niin, että silloin kun kisat aikanaan sinne myönnettiin, edellytyksenä oli se, että ihmisoikeustilanne paranee, mutta valitettavasti se ei ole parantunut, niin kuin tästä Etyjin raportistakin käy hyvin ilmi, on saattanut käydä osin päinvastoinkin.

Ymmärrän tuon Zyskowiczin puheenvuoron kaksoisstandardeista. Itse en ottanut aikanaan kantaa Moskovan olympialaisiin vuonna 80, (Ilkka Kanerva: Mikset?) koska olin aika nuori tuolloin ottamaan kantaa, tai ainakaan en muista, mitä mieltä olin muutaman vuoden ikäisenä tuosta kisasta. Meidän pitää yhtäläisesti edistää ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa, mutta jos meillä on tässä Euroopan sydämessä diktatuuri, niin kyllä meillä on aivan erityinen vastuu kiinnittää siihen huomiota sulkematta silmiä siltä, mitä muualla tapahtuu. Minskiin, Valko-Venäjän pääkaupunkiin, taitaa olla täältä (Puhemies: Minuutti täynnä!) suurin piirtein sama matka kuin Ouluun, elikkä näin lähellä todella ollaan.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ulkopolitiikkaa kannattaa aina pohtia sen tuloksellisuuden näkökulmasta, millä tavalla saadaan esimerkiksi tässä tapauksessa Valko-Venäjän tilanne oikeasti muuttumaan ja mikä olisi sitä tehokkainta yhteistyötä tai boikotointia ja painostusta Euroopan unionin taholta. Valko-Venäjähän itsekin etsii vähän paikkaansa välillä tässä EU:n ja Venäjän suhteessa. Sillä ei ole välttämättä kummallakaan puolella aina niin hyviä ystäviä, ja tätä taustaa vasten minusta tämä edustaja Zyskowiczin pohdinta oli kiinnostava.

Olen itse kyllä ajatellut samalla tavalla, että se on melkoinen irvikuva, jos menemme sinne juhlimaan jääkiekon juhlia ja kisoja samaan aikaan kun presidenttiehdokkaita on tyrmässä ja tiedämme heidän kohtalonsa hyvin tarkkaan. Siinä mielessä tämä linja, että painostaisimme nyt Valko-Venäjää juuri sillä, että kisoja ei mahdollisesti tule, jos ihmisoikeustilanne on näin huono, on minusta se oikea linja tässä kohdassa.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää, edustaja Zyskowicz, jälleen kerran hyvästä puheenvuorosta, johon sisältyi hyviä vertauskuvia lähihistoriastamme ja tehdyistä päätöksistä koskien olympiakisojen järjestämistä Moskovassa ja Pekingissä versus mahdollisten jääkiekon MM-kisojen järjestämistä Valko-Venäjällä. Kiteyttäisin asiaa näin, että jos lähihistoriassa on tehty kaksi virheellistä päätöstä, miksi pitäisi toistaa virhettä vielä kolmannen kerran.

Vielä tästä Valko-Venäjän tilanteesta: Meillähän on sisarpuolue siellä, joka on yrittänyt jo toistakymmentä vuotta rekisteröityä, ja se on täyttänyt kaikki ne normit, mitä rekisteröityminen edellyttää, mutta siitä huolimatta tilanne on ollut niin levoton, että jossakin vaiheessa puolue on pitänyt kolmea puheenjohtajaa samanaikaisesti, koska kaksi on ollut vangittuna jatkuvasti. Tämä kertoo vähän siitä tilanteesta, ja jos tähän ei tule muutosta, niin ei silloin pitäisi myöntää jääkiekon MM-kisojen järjestämistä Valko-Venäjälle.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen huomannut sen, että edustaja Zyskowiczin kanssa voi olla vaarallista olla samaa mieltä, ja olen sitä yrittänyt aika monessa tilanteessa varoa. Nyt se voi olla aivan erityisen vaarallista, kun pitää täsmentää, että olen aika lailla samaa mieltä tämän edustaja Zyskowiczin muutaman minuutin vanhan kannan kanssa — ei tule sitten väärinkäsityksiä.

Niin urheilumies kuin itse olenkin, ja vaikka muistan sen — juuri äsken äänestettiin Afganistan-asiasta — mitä silloin seurasi, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin, mitä tapahtui kansainväliselle olympialiikkeelle silloin — muistan nuorena poikana surreeni hyvin paljon sitä, kuinka se heijastui tähän kaikkien maiden yhteiseen urheilujuhlaan — niin kyllä minusta tässä olisi nyt vaikuttamisen paikka. En tiedä, onko asia jo mennyt liian pitkälle, mutta kyllä Lukašenkan piittaamattomuus ihmisoikeuksista, ne loukkaukset, mitä siellä on kiistatta havaittu, ovat sitä luokkaa, että minun mielestäni se on vähintäänkin epäsuora tunnustaminen tälle hallinnolle, jos jääkiekon MM-kisat siellä järjestetään.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin ulkoministerit ovat jo useissa kokouksissa Valko-Venäjää käsitelleet, ja suuren valiokunnankin keskusteluissa ulkoministeri Tuomiojalta on säännöllisesti kysytty, onko hän kisojen puolesta vai niitä vastaan. Nyt hänen ulostulonsa siitä, että paineita pitäisi luoda, on kyllä hyvä ja tarpeellinen viesti. Toivottavasti myös EU pystyy tässä paineita yhdessä siihen luomaan, että kisat olisivat yksi hyvä syy avautua ulospäin ja hoitaa omaa ihmisoikeustilannetta paremmin. Kyllä minulla on tässä iso luottamus ulkoministerin harkintakykyyn. Itse olen tätä 70-lukulaisten sarjaa, en poliittisena toimijana vaan silloin syntyneenä, ja kisahistoria on lyhyempi, mutta ulkoministerihän on entinen Olympiakomitean jäsen ja osaa varmasti punnita sitä kautta — nyt ei tässä salissa ole paikalla — myös urheilun kannalta ja urheilun rauhaa luovan merkityksen kannalta.

Mutta viestini on siis se, että Euroopan unionin pitäisi löytää yhteinen linja ja tuolla linjalla olisi sitten suurempi merkitys silloin, kun se olisi yhdessä Euroopan unionin eri ministereiden kannalta esiin tuotu.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksoisstandardeista olen huolissani minäkin, sekä tässä tapauksessa että monessa muussa tapauksessa. Urheilukilpailut ylipäätään on hirveän hyvä paikka järjestää boikotteja sen takia, että ensinnäkin näillä on valtavan vahva suhde julkiseen talouteen, toiseksi sen takia, että niiden käytännön haitat kuitenkin, toisin kuin monien muiden boikottien, ovat verrattain pieniä. Jos Valko-Venäjä ei saa jääkiekko-otteluita, niin Valko-Venäjän kansa ei kärsi siitä samalla lailla kuin kärsisi esimerkiksi lääkesaartoon julistamisesta, niin kuin esimerkiksi Kuuban kohdalla on valitettavasti tehty. (Ben Zyskowicz: Miksi "valitettavasti"?)

Minä haluaisin kiinnittää huomiota toiseen kaksoisstandardiin, siihen, että ihan täällä sivistyneen lännen sydämessä meillä on käytäntö, että isojen urheilukilpailujen alla kaupungit siistitään niin sanotusta roskaväestä, katulapsista, kodittomista, seksityöntekijöistä, jotka pistetään vankiloihin istumaan ja jotka istuvat siellä samalla lailla kuin Valko-Venäjän presidenttiehdokkaat. Ja tähän, vaikka se tapahtuu niin sanotuissa ihmisoikeusvaltioissa, ei kiinnitetä lainkaan samalla lailla huomiota. Tässä on kysymys kuitenkin tuhansista ihmisistä pahimmillaan per urheilukilpailu.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mehän käsittelemme parhaillaan tässä Etyjin Suomen valtuuskunnan kertomusta vuodelta 2011, johon tämä jääkiekkokysymys ei ihan suoraan kuulu. Haluan vain todeta, että yhdyn valtuuskunnan puheenjohtajan oikeastaan kahteenkin suureen näkökulmaan:

Ensinnäkin se, että kun 40-vuotistaival tällä Etyjillä, Etykillä, siis Urho Kekkosen suurella kansainvälisellä luomuksella, täyttyy, tulee tuo juhlavuosi, niin on paikallaan, että Suomi myös kohentaa omaa profiiliaan. Mehän emme Pohjoismaana erotu noissa kysymyksissä kovinkaan paljon, koska Etyjistä on tullut lähimaiden keskinäinen torailukerho. Se ei ole oikea suunta; siitä pitää päästä niille yleville lähtökohdille elikkä nimenomaan rauhanturvaamiseen.

Herra puhemies! Toinen asia: Kun tämä urheilukysymys on ollut päällä, niin yhdyn kyllä myös edustaja, puheenjohtaja Kanervan näkökulmaan. Hänellä on tavallaan kaksikin näkökulmaa tässä asiassa, ja haluan painottaa sitä kyllä, että näissä kansainvälisissä urheilukisoissa päävastuun tietysti täytyy olla näillä kansainvälisillä urheilujärjestöillä, kun ne tekevät näitä valintojaan, ja ei se voi olla silloin lupauksen takana, että me parannamme olosuhteita kisoihin mennessä, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) vaan se pitää olla faktaa ja silloin jo pöydällä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mitä Valko-Venäjällä tapahtuu ja minkälainen ihmisoikeustilanne siellä on, on kyllä tässä 2010-luvun Euroopassa ihan poikkeuksellista. Toki se ei ole poikkeuksellista suhteessa siihen, mistä historiallisesta perinnöstä — neuvostoajasta — se kumpuaa, mutta tämän hetken tilanteessa se on poikkeuksellista, ja sen suhteen on myöskin perusteltua, että pyrimme painostamaan mahdollisimman paljon, että ihmisoikeustilanne siellä Valko-Venäjällä paranee.

Ymmärrän kyllä myöskin sitä edustaja Kanervan näkökulmaa, että tämän kansainvälisen urheilutoiminnan täytyy olla irrallaan poliittisesta toiminnasta. Mutta uskon, että tämän päivän yhteiskunnassa on niin, että yhdelläkään kansainvälisesti merkittävällä toimijalla ei ole varaa olla yleistä näkemystä vastaan, koska se varmasti vaikuttaa esimerkiksi yhteistyökumppaneiden saatavuuteen ja harkintaan. Uskon, että tämä asia kyllä ratkeaa sitä kautta, että Kansainvälisessä jääkiekkoliitossa varmasti vakavasti pohditaan, miten löydetään myöskin jääkiekon kannalta tähän järkevä ratkaisu, joka toivottavasti on se, että kisat siirtyvät muualle.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Politiikkaa ja jääkiekkoa — kaksi lempiaihettani.

Ulkoministeri Tuomiojalta olen moneen otteeseen kysynyt tässä viime kuukausina, mitä hän olisi mieltä tästä MM-kisojen siirtämisestä, ja hän on sanonut moneen otteeseen, että ei pidä sekoittaa politiikkaa ja urheilua keskenään. Kuitenkin hän tänään on sanonut lehdessä, että jos Valko-Venäjällä kisat pidettäisiin, se olisi skandaali, joten on takki sielläkin kääntynyt, ei vain kokoomukseen leirissä.

Mutta mielestäni edustaja Kanerva sanoi hyvin, että Kansainvälinen jääkiekkoliitto on autonominen liitto, jonka pitää tehdä omat päätöksensä itse. Meillä on tässä kuitenkin kaksi vuotta aikaa, ja mielestäni, jos me nyt suljemme pois mahdollisuuden kisoilta, menetämme myös sen diplomaattisen kortin, joka meillä voi olla käytössä tässä myös niitten ihmisoikeuksien parantamiseen. Hiljaa hyvää tulee, ei hötkyillä ihan niin lujasti kuin miltä tällä hetkellä näyttää.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen myöskin sitä mieltä, että urheilu ja politiikka pitäisi pitää erillään, mutta mielestäni, jos järjestetään kansainvälisiä urheilukilpailuja, pitää edellyttää, että isäntämaalla on tietyt ihmisoikeusstandardit. Minun olisi mahdotonta kuvitella sitä, että Pohjois-Koreassa, Iranissa, Myanmarissa järjestettäisiin joitakin kansainvälisiä kisoja, koska ne eivät täytä näitä ihmisoikeusstandardeja. Täytyy sanoa, että mielestäni Berliinin vuoden 36 olympiakisojen muiston pitäisi sillä tavalla elää, että pitäisi muistaa, että niitä voidaan käyttää propaganda-aseena tiettyjen väärien tarkoitusten ajamiseksi.

Mitä tulee jääkiekkoon Valko-Venäjällä, me tiedämme presidentti Lukašenkan, hänelle se on erittäin tärkeää, ja hän tulee poliittisesti hyödyntämään erittäin suuresti sitä, mitä kuvastaa myöskin se, että hän on Valko-Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtaja, jääkiekon rautakansleri. (Naurua) Tämän johdosta täytyy sanoa, että erittäin tärkeätä on se, että asiaan reagoidaan mahdollisimman nopeasti. Joko tehdään selkeä tie, jonka mukaisesti päätetään, että tietyillä ehdoilla kisat voidaan järjestää, jos se maa tekee merkittäviä ihmissoikeusparannuksia — niitten täytyy olla merkittäviä — tai mahdollisimman nopeasti tehdään päätös siitä, että kisat siirretään pois.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen edustaja Kanervan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että kansalaisliike, urheilujärjestöt päättävät Suomessa itse omasta suhtautumisestaan ja osallistumisestaan ja poliitikkojen ei pidä sitä päätöstä pyrkiä heiltä uhkaamalla, painostamalla tai millään muullakaan tavoin viemään. Se on eri asia, että tämä on osa poliittista, yhteiskunnallista keskustelua Suomessa ja poliitikoilla on aihetta ja mahdollisuus ottaa asioihin kantaa ja lausua mielipiteensä.

Olen myös edustajien Salolainen ja Haavisto kanssa samaa mieltä siitä, että nämä eivät ole yksioikoisia asioita. Niin kuin puheenvuorossanikin sanoin, jossakin tilanteessa kanssakäymisen lisääminen jonkun maan kanssa pakottaa sen avautumaan, antaa sen kansalaisille mahdollisuuksia kansainvälisiin kontakteihin ja voi olla hyvästä, ja jossain toisessa tilanteessa taas boikotti ja eristäminen voi olla se paras ratkaisu. Haavisto mielestäni puhui täyttä asiaa.

Edustaja Soinille sanon vain, että meillä kokoomuksessa saa olla tosiaan erilaisia näkemyksiä, toisin kuin ilmeisesti perussuomalaisten ryhmässä.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! OSSE, som det förkortas på svenska, står för Organisationen för säkerhet och samarbete i Europa, men i själva verket är det en organisation som är transatlantisk och ger oss ett av de få tillfällen vi har att som parlamentariker diskutera med parlamentariker från USA och Kanada i konkreta frågor.

Det år som gått har naturligtvis som tidigare innefattat ett antal valövervakningar i de länder vi tidigare arbetat, och här finns det anledning att lyfta fram det arbete som förre riksdagsledamoten Kimmo Kiljunen gjort. Han har inte bara varit valövervakare utan också haft särskilda uppdrag inom OSSE för att övervaka valövervakningarna.

Men till de nya områden som inte övervakats men väl observerats under det gångna året hör Tunisien. De har tidigare funnits med i organisationen som något som kallas "samarbetspartners i Medelhavsområdet", men har nu även välkomnat valobservatörer. Det har naturligtvis varit ett mycket viktigt instrument i det transformeringsarbete som de nordafrikanska staterna fick uppleva efter den arabiska våren, och ska genomgå.

Kvinnornas ställning i Tunisien har varit förebild för de andra staterna i området och det är viktigt att det så förblir efter det arbete som nu pågår med skrivandet av en ny grundlag. Och det är min förhoppning att OSSE ska kunna bidra till den fortsatta demokratiseringsaspekten. De sydliga Medelhavsländernas betydelse för stabiliteten i Europa accentuerades under 2011 efter vårens händelser.

Ett annat ämne OSSE koncentrerat sig på är minoriteter, och då ofta minoriteter inom områden som vill ha självständighet, tillhöra ett annat land eller ha någon form av autonomi. Allt detta för naturligtvis tankarna till förhållandet Finland—Åland, och mycket riktigt har många av de minoriteter och majoriteter det handlar om besökt Åland.

Områden som förhållandet mellan Transnistrien och Moldavien, Nagorno-Karabach, Azerbajdzjan, Armenien, där har OSSE utsett en särskild representant, det gäller Krim, Ukraina, det gäller Georgien. Finland har mycket att ge här, och det skulle kunna vara ett lämpligt tema under 40-årsjubileet. Det skulle vara på sin plats att hålla en särskild session om just minoritetsfrågor. The High Commissioner on National Minorities, inom OSSE, Knut Vollebaek har gjort ett förtjänstfullt arbete och lyft upp de så kallade "kin-States" roll i det här sammanhanget. Det finns någonting som heter the Bolzano Declaration, som är ett viktigt inlägg.

De områden och frågor OSSE koncentrerar sig på sammanfaller med de områden och frågor som tas upp i utrikesministeriets handlingsprogram för fredsmäkling som presenterades i december. I den här handlingsplanen konstaterar man att OSSE är en central aktör inom fredsmäkling. Konfliktförebyggande och konfliktlösning är kärnan i dess verksamhet. Målet är att i, står det, sekretariatet och operationerna på fältet stärka stukturer och funktioner som stöder fredsmäklande åtgärder som ett led i utvecklande av en konfliktcykel.

För min del så tycker jag att dessa områden inte bara ska behandlas på det internationella planet utan också att alltså den finska delegationen i den parlamentariska församlingen skulle bli en central aktör och ha ett närmare samarbete om de här frågorna i utrikesministeriet och också mera av debatt.

Herr talman! Det faktum att detta ärende finns på samma föredragningslista som berättelsen för Finlands delegation 2010 hoppas jag inte är ett tecken på hur vi uppfattar vikten av det här arbetet. Jag välkomnar den diskussion som just har förts med de inlägg som Ben Zyskowicz gjorde. Den visar ju på ett engagemang i de här frågorna och om vilka medel man ska använda i de här sammanhangen och när de ska användas, om de ska användas i idrott, musik, konst eller i vilka sammanhang. Det tyder på ett engagemang.

Vi måste samarbeta för att förbättra situationen. Vi ska skapa förtroendefulla klimat för samarbete. Det är lätt att umgås på cocktailpartyn med small talks, men vi måste också kunna sätta ner foten och säga ifrån det som inte är acceptabelt vad gäller mänskliga rättigheter.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä Valko-Venäjällä tarvitaan hyvin nopeaa muutosta, jos kuvitellaan, että kisat voitaisiin siellä hyvällä omallatunnolla todella järjestää, elikkä äärimmäisen nopeita konkreettisia osoituksia siitä, että ihmisoikeustilanne siellä paranee. Se on ainoa tie, millä mielestäni voidaan hyväksyä se, että kisat siellä vielä järjestettäisiin. Mutta merkkejä siitä ei kyllä valitettavasti ole näkyvissä. Todella nopeita toimenpiteitä tarvittaisiin.

Arvoisa puhemies! Valtuuskunnan puheenjohtaja korosti sitä, että olisi hyvä saada Etyj tehokkaammaksi puuttumaan erilaisiin kansainvälisiin kriiseihin. Sama koskee varmasti myöskin Euroopan neuvostoa ja Yhdistyneitä kansakuntia.

Erityisen huolissani tällä hetkellä olen Syyrian tilanteesta, joka tuossa valtuuskunnan raportissa ohimennen, aika ohuesti, mainitaan. Jos otetaan huomioon se, kuinka vakava tilanne siellä tällä hetkellä on, niin kyllä meidän pitäisi kansainvälisenä yhteisönä pystyä puuttumaan siihen huomattavasti järeämmällä tavalla. Niiden uutistietojen mukaan, mitä sieltä tulee, siellä on satojatuhansia pakolaisia, kymmeniätuhansia pidätyksiä, ellei enemmänkin, kuolonuhreja tuhansia — tarkkaa määrää ei tiedetä — kadonneita ihmisiä valtava määrä. Myös YK:n ihmisoikeuskomissaarin tuore raportti kertoo siitä, miten lapsia siellä kidutetaan, mikä on hänen mukaansa aivan ennennäkemätöntä, missäänpäin maailmaa ei juuri ole vastaavaa nähty. Lapsia kidutetaan ampumalla heitä muun muassa polviin. Sitten kun ei anneta mahdollisuutta edes hoitaa näitä vammoja kuntoon, niin onhan se nyt aivan härskiä ja hävytöntä toimintaa.

Kyllä tähän pitäisi erilaisten kansainvälisten yhteisöjen pystyä ripeästi, vakuuttavasti, vahvasti puuttumaan. Syyria kuitenkin sijaitsee tässä Euroopan nurkilla, niin että siinä mielessä katson, että se myöskin Etyjin toimialaan voisi aivan hyvin kuulua. Oikeastaan nyt oleellista ei edes ole se, mikä se yhteisö on, mikä tähän puuttuu — varmaan YK on kaikista tehokkain — mutta nyt kansainvälisen yhteisön pitää ripeästi toimia.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä on pitkät perinteet. On tärkeää, että parlamentaarikoilla on kansainvälisiä foorumeita, joilla voidaan keskustella paitsi tärkeistä ihmisoikeuskysymyksistä myös keskeisistä sekä kansainvälisistä että kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Etyj ei — kuten eivät mitkään kansainväliset yhteistyöelimet — kuitenkaan pysy tehokkaana yhteistyövälineenä, ellei niitten toimintaa kehitetä jatkuvasti. Kun maailma muuttuu, on myös Etyjin pystyttävä muuttumaan sen mukana. Kokouspöydällä on vuosikausien ajan ollut useita asioita, joihin ei tunnuta löydettävän yrityksistä huolimatta ratkaisua, esimerkkinä Vuoristo-Karabahin tilanne, jossa konfliktia on yritetty ratkaista jo kaksikymmentä vuotta.

Selkeät ihmisoikeusrikkomukset, joita esimerkiksi Etyjin helmikuun kokouksessa nostettiin esiin useissa eri maissa, herättävät kysymyksen, mitä Etyj voi tehdä muuta kuin julkilausumia ja kannanottoja, jotta asiat todella etenisivät parempaan suuntaan niissä maissa, joissa on eniten ihmisoikeusrikkomuksia.

Yksi esiin nostettu tapaus oli venäläisen asianajajan Sergei Magnitskin tilanne. Lakimies kuoli epäselvissä olosuhteissa tutkintavankeuden aikana vuonna 2009. Kansainvälinen huomio ja asiasta puhuminen Euroopassa nosti painetta ottaa asia uudelleen käsittelyyn Venäjällä, mutta Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat menneet painostamisessa pidemmälle soveltamalla pakotteita venäläisiä virkamiehiä vastaan, jotka olivat osallisena Magnitskin kuolemaan.

Kuten tässä salissa käyty keskustelu osoittaa, Valko-Venäjän ihmisoikeustilanne on todella vaikea. Pitäisikö Valko-Venäjän saada järjestää jääkiekon MM-kisat vai ei? Ei ole todellakaan varmuutta siitä, että ihmisoikeustilanne muuttuisi paljon, vaikka kisat vedettäisiin pois. Silti pohdin itse sitä, voimmeko tosiasiassa olla eurooppalaisena maana ja yhteistyöjärjestön jäsenenä uskottava tasa-arvon lähettiläs, jos tuemme Euroopan ainoan diktatuurin järjestämiä kisoja. Mielestäni emme voi. Vähintään asiaa pitää pohtia todella kriittisesti.

Sekä Magnitskin että Valko-Venäjän MM-kisojen tilanteesta voi sanoa, että molemmat kyseessä olevat maat tarvitsevat vähintäänkin selkeät suunnitelmat siitä, millä tavalla ihmisoikeustilannetta parannetaan, mutta myös muiden maiden vaatimuksen tästä. On pohdittava, mikä olisi oikea tapa saada maata muuttamaan politiikkaansa ihmisoikeusasioissa tai vaikkapa kuolemanrangaistuksen poistamisessa, joka on vielä käytössä muutamassa Etyj-maassakin, Valko-Venäjällä ja USA:ssa.

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta tulevaisuudessa paremmin toimiva Etyj tarkoittaa, että meidän täytyy pystyä tuomaan esiin entistä paremmin myös Suomelle tärkeitä asioita ja pohtia, olisiko joitakin maita, joiden kanssa voisimme hakeutua aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön. Pohjoismaat ovat olleet perinteisesti tärkeä kumppani meille. Tätä yhteistyötä tulee vaalia myös jatkossa, mutta sen lisäksi tulee pohtia muita yhteistyön tiivistämisiä, esimerkiksi Itämeren maiden sekä Venäjän sekä Etyjin suurten ja merkittävien maiden kanssa.

Tässä yhteistyössä on tärkeää etenkin Itämeren — yhden maailman saastuneimmista merialueista — suojelu ja vakavimpiin lähiajan uhkakuviin kuuluvaan öljytankkerionnettomuuteen varautuminen. Tällä hetkellä Itämeren ja Suomenlahden öljyntorjuntakapasiteetti ei ole riittävä suhteessa kasvaneeseen öljytankkeriliikenteeseen. Myös taloudellisen yhteistyön syventäminen Itämeren alueella on sekä meidän että koko alueen etu.

Tällaisten positiivisten yhteistyömuotojen edelleenkehittäminen on tärkeää, jotta voimme aikaansaada toimivan dialogin näiden maiden kanssa. Silloin myös vaikeiden asioiden, kuten vakavien ihmisoikeusloukkauksien, esiin nostaminen on helpompaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Etyjin toiminnassa ihmisoikeudet ovat keskeinen osa. Oikeastaan se juontaa juurensa siitä, että aikoinaan Ety-prosessissa tuli kolmas kori, joka oli ihmisoikeuskori, jonka käsittely oikeastaan johti sosialismin romahtamiseen, ihmisoikeuksien tuloon kaikkialle Euroopassa. Nyt tärkeätä on se, että pidetään huolta siitä, että meillä ei ole päällekkäisyyksiä organisaatioitten kesken. Ihmisoikeuksiin keskittyy myöskin Euroopan neuvosto, ja tältä osin on tärkeätä, että Etyj ja Euroopan neuvosto koordinoivat toimintaansa.

Yksi alue, missä yhteistyötä on ja se toimii erittäin hyvin, on vaalien tarkkailu. Täytyy antaa Etyjille suurta tunnustusta siitä, että ei tarkkailla pelkästään vaalipäivää, kuten Euroopan neuvosto, vaan on nämä arvioijaryhmät, jotka menevät paikan päälle ennen vaaleja, pitkäaikaiset tarkkailijat, koska jos me ajattelemme Venäjän vaaleja, pääsääntöisesti itse vaalipäivä meni suhteellisen hyvin, mutta olosuhteilla, joilla vaaleihin valmistaudutaan — ehdokasasettelu, mediaympäristö, viranomaisten suhtautuminen eri ehdokkaisiin, eri puolueisiin, kampanjoihin — on suhteellisen suuri merkitys, kun annetaan arvio siitä, olivatko vaalit oikeudenmukaiset ja johtivatko ne kansan osoittamaan lopputulokseen.

Sitten haluaisin ottaa, minkä edustaja Kauma otti, Sergei Magnitskin tapauksen täällä esille. On erittäin tärkeätä, että tämmöisiin yksilötapauksiin, jotka ovat todellisia oikeusmurhia — henkilö on murhattu — ja joissa ihmisten puolustaminen katsotaan rikokseksi, puututaan erittäin voimakkaasti, ja toivon, että Etyjillä voisi olla tässä keskeinen rooli. Myöskin Euroopan neuvosto on ottamassa asiassa roolia ja tekemässä työtä, joten on tärkeätä, että otettaisiin tiukempia otteita käyttöön myöskin eurooppalaisten valtioitten osalta suhteessa Venäjään, jotta ne, jotka ovat syyllistyneet rikokseen tässä asiassa, saataisiin kiinni.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan onnitella edustaja Zyskowicziä siitä, että vaikka hän oli aikaisemmin lehdissä tänään kannanottoaan perustellut, hän kuitenkin on tänään harkinnut asiaa uudestaan ja on ottanut sen kannan, että jääkiekkokisojen järjestäminen Valko-Venäjällä ei ole tarkoituksenmukaista, nimenomaan ihmisoikeusnäkökohdasta katsottuna.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Palaan tähän edustaja Zyskowiczin avaamaan keskusteluun tästä jääkiekkoilun ja urheilun ja politiikan merkityksestä, koska kysymys varsinkin Valko-Venäjän tilanteessa on hyvinkin pitkälti ihmisoikeuskysymyksistä ja ne ovat myöskin Etyjin agendalla, etten sanoisi, päivittäin.

Meillä länsimaisessa yhteiskunnassa halutaan katsoa, että urheilu ja politiikka ovat erillään, mutta kyllä näissä diktatorisissa ja vähemmän demokraattisissa valtioissa urheilu ja politiikka liittyvät erittäin kiinteästi yhteen. Eihän meidän tarvitse muistella kuin esimerkiksi DDR:n mahtavia voimistelunäytöksiä, ja esimerkiksi ennen Pekingin olympialaisia siellähän toteutettiin valtavia väestönsiirtoja näitten urheilupaikkojen alta, niin että kyllä voidaan sanoa, että urheilu ja politiikka liittyvät enemmän yhteen kuin me haluamme täällä länsimaissa myöntää.

Mutta sitten itse valtuuskunnan toiminnasta sen verran, että mehän kaikki muistamme viime alkukesästä, kuinka vauhdilla lähdettiin Belgradiin, edellisellä viikolla valtuuskunta nimitettiin ja seuraavalla viikolla oltiinkin sitten jo Belgradissa. Kun tämmöinen märkäkorvakansanedustaja, -parlamentaarikko, johtaa valtuuskuntaa, niin kyllä se pikkusen ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti, mutta... (Ilkka Kanerva: Se meni hyvin!) — Kiitoksia, edustaja Kanerva, se meni hyvin. Laivatkin välillä seilaavat tuurilla, mutta toisaalta eipä tämmöisiin hommiin parane lähteäkään, jos ei haasteita halua. Niitä sitten kyllä tulee. (Ilkka Kanerva: Hyvä, Soukola!) — Belgradin tavoite, agenda ja tunnus oli "uusi alku Astana-kokouksen jälkeen". Tietysti kun minä olen tässä nyt vähän vuoden aikana seurannut, miten tämä uusi alku on lähtenyt menemään, niin tietynlaista pettymystä on ollut siihen nähden, kuinka vaikuttava tämä järjestö on, jossa kuitenkin Vancouverista Vladivostokiin tavallaan on edustettuna lähes koko maailma.

Hyvänä esimerkkinä ovat nämä frozen conflicts. Tässä kertomuksessa sivulla 17 oikean kappaleen yläreunassa on meidän suomenkielinen käännös näistä frozen conflicteista: jäädytetyt konfliktit. No, se on tietysti suomen kieltä, mutta me emme suinkaan varmaan niitä halua jäädyttää vaan ratkaista, mutta ne ovat vain jäätyneet ja jämähtäneet paikoilleen — tämä vain tämmöisenä pienenä kuriositeettina.

Sitten Dubrovnikin syyskokouksesta sen verran, että siellähän käsiteltiin budjettia, ja edustaja Kanervakin toi esille, kuinka paljon varoja suunnataan tuonne Balkanin alueelle, ja 61 prosenttia kaiken kaikkiaan budjetista on henkilöstömenoja. Kyllä meillä aikamoinen mammutti on tämä järjestö. Tosin vaikutusmahdollisuuksiakin on uuteen maailmaan tultaessa hankittu lisää. Esimerkiksi Dunja Mijatovic, mediavaltuutettu, on aika ansiokasta työtä tehnyt tässä lyhyen uransa aikana, ja toivoisin, että hän saa jatkaa ja hänellä intoa riittää tässä touhussa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi tästä Etyjin merkityksestä ja Suomen toiminnasta Etyjissä. Suomella on hyvä arvostus kansainvälisesti Etyjissä ollut kautta linjan, mutta minä näkisin myöskin toivottavana, että Etyjin ja Suomen valtuuskunnan arvostus näkyisi myös suomalaisessa parlamenttielämässä. Tämä nyt on vähän surullinen esimerkki, tämä käsittelyajankohta: perjantai ja pääsiäisen alusviikon alla viimeinen asia. En saanut puhua tyhjälle salille, niin kuin vähän epäilin, mutta minä toivoisin, että näiltäkin osin parlamentaarikot itse nostaisivat tämän asian kunnioitusta ja arvostusta sille tasolle, mille se kuuluu. Kiitoksia ja hyvää pääsiäistä kaikille!

Antti Kaikkonen /kesk:

Kiitoksia, ja hyvää pääsiäistä minunkin puolestani, mutta käydään tämä asia loppuun sitä ennen.

Myös itse kiinnitin huomiota tässä raportissa näihin jäätyneisiin konflikteihin. Sehän on siinä mielessä tärkeä asia, että ne ovat juuri sellaisia konflikteja, joissa se jää saattaa sulaa ja tulla liekkeihin, elikkä saattaa tulla tilanne, jossa syntyy uusia konflikteja, väkivaltaisuuksia, pahimmillaan jopa sotatilanteita.

Oikeastaan haluaisin vielä kysyä tähän loppuun valtuuskunnan puheenjohtajalta tai joltakin muulta valtuuskunnan jäseneltä, kuinka paljon teillä on ollut Etyjissä harrastusta näitten jäätyneitten konfliktien purkamiseen. Täällä on esimerkiksi Vuoristo-Karabah mainittu, joka on juuri tämmöinen potentiaalinen konfliktiherkkä alue, joka on ollut pitkään ongelma. Tilanne on siellä pitkään ollut tulehtunut, eikä siihen ratkaisua ole löytynyt. Kuinka paljon Etyj käyttää tarmoaan tämäntyyppisten konfliktien ratkaisemiseen?

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat ympäri maailmaa, ja tuntuu sellaiselta, että ihminen ei ole kyllä paremmaksi tullut. Kansainvälisten järjestöjen toiminta on ensiarvoisen tärkeää, mutta niiden vaikutuksia pitäisi tehostaa, ja siinä se probleema onkin, millä.

Etyjin profiilia myös pitäisi nostaa, ja tiiviimpi yhteistyö Pohjoismaiden välillä voisi vahvistaa tätä hanketta. Olen varajäsenenä Etyjissä ja mielenkiinnolla seurannut kokouksissa, miten Suomen asemaa ja toimintamahdollisuuksia Etyjissä vahvistettaisiin. Uusia tuulia on pohdittu, ja luulenpa, että asia paranee tulevaisuudessa.

Kun politiikka ja urheilu sekoitetaan, niin se ei tiedä hyvää. Edustaja Kanervalla oli erittäin hyvä pointti MM-kisojen kohdalla, miten niissä toimitaan. Täytyy muistaa, että MM-kisat ja urheilukisat yleensä ovat tärkeä yhdistävä tekijä kansojen välillä, ja se politiikan sekoittaminen liikaa urheiluun ei ole hyväksi.

Hyvää pääsiäistä!

Ilkka  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä edustaja Elomaan erinomaisesta puheenvuorosta on hyvä jatkaa sen verran vastauksena edustaja Kaikkosen kysymykseen, että kyllä jäätyneiden konfliktien — joka lienee aika totunnainen käännös frozen conflicts -sanasta — ratkaisemiseen on Suomen puolelta kiinnitetty todella paljon huomiota.

Satuin aikana muutamana toimimaan Suomen ulkoministerinä, jona aikana satuin olemaan myöskin Etyj-järjestön presidenttinä. Nimesin tuona aikana erityisesti näitä asioita selvittelemään Suomen ulkoministeriöön suurlähettiläs Heikki Talvitien, joka taatusti on eräs parhaita maailmalla tunnustettuja tuon alueen etnisten, uskonnollisten, poliittisten, taloudellisten — mitä voikaan tähän mainita — asioiden ymmärtäjiä suhteellisuusasteikolla. Pyyntöni suurlähettiläs Talvitielle hänen erityistehtävässään oli Etyjinkin kautta nimenomaan rakentaa ymmärtämystä sille, mitkä voisivat olla ulospääsyteitä konflikteista, jäätyneistä konflikteista.

Suomen aika Etyjin presidenttinä päättyi, ja tietysti mahdollisuutemme vaikuttaa sitä kautta näitten konfliktien pitkäkestoisempaan selvittelyyn ikään kuin Etyj-johtoisesti tuli tiensä päähän. Ne ovat erittäin historiallisesti syvissä urissa olevia asioita. Tiedämme erityisesti Azerbaidzhanin ja Armenian välillä vallitsevan tilanteen, jossa päivittäin vaihdetaan laukauksia, ja Etyj-järjestön puitteissa olevista jäsenmaista on kysymys. Etyjin puitteissa näihin asioihin kiinnitetään huomiota. On täysin selvää, että Azerbaidzhan jossakin vaiheessa aina viittaa tähän tai Armenia viittaa tähän jne. jne. näitten kaikkien konfliktien osalta, mutta tämä liittyy tähän Vuoristo-Karabahin tilanteeseen. Niitä ei kannata lähteä kauheasti yleiskokouksissa ratkomaan, koska ne ovat vaikeita diplomaattisia verkostoja, mutta on aivan selvää, että Suomen valmius lähteä tätä kerää purkamaan on mahdollisimman korkea, ja toivomme, että tätä tietä voitaisiin, siis diplomatian keinoin, näihin löytää ratkaisuja, koska asianomaiset osapuolet tuskin löytävät tietä yhteiseen rauhantilaan näitten jäätyneitten konfliktien osalta.