Jukka Kärnä /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ensiksikin kiittää edustaja Myllykoskea siitä isosta avusta ja työstä, jota hän on tehnyt kootessamme yhdessä tätä lakialoitetta. Haluamme kahdella aloitteella korostaa tätä nollatyösopimusten tärkeyttä — tai oikeastaan sitä tärkeyttä, että niistä pitää päästä eroon.

Nollatyösopimuksellahan tarkoitetaan työsopimusta, jossa työntekijä ei etukäteen tiedä, kuinka monta työvuoroa hän seuraavaan työvuorolistaansa saa. Yleensä työsopimuksessa asia on kuitattu niin, että työtuntien määräksi on merkitty nolla ja työntekijä sitoutuu tulemaan töihin tarvittaessa. Näin työtuntien määrä viikossa voi olla mitä tahansa 0:n ja 40:n välillä, jos noudatetaan työaikalakia. Tällaiset tilanteet ovat valitettavasti monelle arkipäivää, sillä nollasopimukset ovat yleistyneet suomalaisessa työelämässä, varsinkin palvelu- ja myöskin teollisuusaloilla.

Tällaiset järjestelyt ovat käteviä juuri joillekin työnantajille, jotka korostavat nollasopimusten joustavuutta. Työntekijän näkökulmasta tilanne on päinvastainen. Kun seuraavasta työvuorosta tai palkkapussin paksuudesta ei ole etukäteistietoa, tavallisen palkansaajan on vaikea tehdä elämänsä kannalta merkittäviä päätöksiä. Monen kohdalla on kyse köyhyyskierteestä, josta on mahdotonta hankkiutua eroon. Toista työpaikkaa on vaikea ottaa, sillä tämä nollasopimustyönantaja edellyttää nopeita ratkaisuja työvuoroja tarjottaessa. Kun kieltäydyt kerran, uutta puhelinsoittoa työvuorosta on turha odottaa. Työmaaportin takana odottaa nimittäin heti seuraava Matti tai Maija Meikäläinen, joka tekee työt tuplasti halvemmalla ja vieläpä mukisematta. Hänellä on vuokrat maksamatta ja perhe elätettävänään. Näin hankkiudutaan eroon hankalista tyypeistä tai vaikkapa liikaa sairastelevista. Työsopimuslain irtisanomisedellytyksiä ei tarvitse noudattaa, sillä työntekijä on allekirjoituksellaan sitoutunut siihen, että hänen työtuntinsa voivat olla myös nolla. Muodollisesti siis työsuhde on edelleen olemassa, mutta tosiasiallisesti se ei jatku.

Arvoisa puhemies! Tällaiset järjestelyt ovat suomalaisen työelämän irvikuva, sillä ne pyrkivät kumoamaan niitä keinoja, joilla on perinteisesti suojeltu työntekijöitä. Kyse on irtisanomissuojan lisäksi myös työsopimuksen muodosta ja kestosta sekä sairastumisen aikaisesta turvasta, lomista puhumattakaan. Nollatyösopimuksella työskentelevä on loputtomiin jatkuvalla koeajalla, jonka aikana hänen työsuhteensa voi päättyä millä hetkellä hyvänsä. Näin työnantaja ulkoistaa yrittäjäriskistään suuren osan työntekijöiden kannettavaksi ja vieläpä laillisin keinoin.

Elinkeinoelämälle ja työantajajärjestöille kyse on enemmän kuin herkullisesta tilanteesta. Ne voivat sivusta seurata, kun järjestäytymätön työvoima tappelee keskenään niiden pöydältä tippuneista murusista. Työehdot heikkenevät, eikä ammattiliitoilla ole mahdollisuuksia puuttua lain puitteissa tehtyihin järjestelyihin. Ainoa keino puuttua näiden nollasopimusten käyttöön on lainsäädännön muuttaminen niin, että nollasopimusten tekeminen ei jatkossa ole mahdollista ainakaan ilman työntekijän nimenomaista suostumusta. Juuri siihen tällä lakialoitteella tähdätään.

Jari Myllykoski /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksilla aloitan minäkin. On miellyttävää tehdä yhteistyötä edustaja Kärnän kanssa tässä tärkeässä asiassa.

Oikeastaan tässä aloituspuheenvuorossa edustaja Kärnä toi hyvin esille, mikä on tämän lakialoitteen ajatus ja tarkoitus. Jokaisella työntekijällä tulee olla oikeus säälliseen toimeentuloon. Jos työntekijä on tarvittaessa töihin tuleva ja odottaa kutsua töihin, tulee hänen saada palkkaa siltä ajalta, kun hän on työnantajansa käytettävissä.

Valitettavasti näin ei aina ole. Mikäli työnantaja ja työntekijä ovat tehneet niin sanotun nollasopimuksen, on tuo kaikki haavetta. Tällaisissa työsuhteissa henkilön on vaikea suunnitella elämäänsä, saati perheensä elämää, edes seuraavaan tilipäivään. Nollatyösopimukset ovat työntekijän hyväksikäyttöä. Työnantajan tulee taata työntekijälle sen verran tunteja kuin todellisuudessa aikoo niitä teettää. Opiskelijoille voi riittää keikkatyö, mutta vain palkkatuloista elävälle täysipäiväinen työ on elinehto, varsinkin kun nollatuntisopimukset ovat yleisiä muutenkin matalapalkkaisilla aloilla.

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 2011 vastentahtoista osa-aikatyötä teki Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 82 000 henkeä. Tässä joukossa on juuri niitä nollatuntisopimuksella ahertavia työläisiä, jotka haluaisivat tehdä kokoaikatyötä. Osa-aikaisten työntekijöiden asemaa yritettiin parantaa säätämällä työsopimuslain 2 luvun 5 §:ää niin, että työnantajalla on lisää työntekijöitä tarvittaessa velvollisuus tarjota näitä töitä omille osa-aikaisille työntekijöilleen. Valitettavasti tätä kirjausta ei ole noudatettu. Vastentahtoista osa-aikatyötä tehdään monella alalla siivouksesta teknologiateollisuuteen. Erityisenä häpeäpilkkuna voidaan mainita valtion monopoli Alko, jossa esimerkiksi kymmentuntista työviikkoa on tietojemme mukaan teetetty toistakymmentä vuotta.

On valitettavaa, että niin monella sektorilla on viitattu kintaalla työntekijöiden oikeuteen ennustettavaan työaikaan. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaan työssäoloehtoon luetaan vain ne viikot, jolloin työntekijä on työskennellyt vähintään 18 tuntia viikossa. Moni osa-aikatyötä tekevä jää paitsi tästäkin työssäoloehdon täyttymisestä ja siten rajautuu ansioon sidotun päivärahan ulkopuolelle.

Arvoisa herra puhemies! Hieman mielenkiintoinen ja jollakin lailla hämmentävä on tieto, että kolmansista maista tulevilla työntekijöillä on oltava vähintään 18 tunnin viikkotyöaika ja toimeentuloon riittävä palkkataso. Yhden aikuisen taloudessa riittäväksi toimeentuloksi katsotaan 1 000 euroa kuukaudessa, perheellisillä työntekijöillä raja on korkeampi. Miksi suomalaista työntekijää ei katsota samanlaisin edellytyksin? Onkin tärkeää, että lainsäädännöllä pystytään turvaamaan myös suomalaisille työntekijöille oikeus vähimmäisviikkotuntimäärän rajaamiseen 18 tuntiin.

Arvoisa herra puhemies! Satunnainen työ on erikseen, eikä tällä lakialoitteella hankaloiteta työttömyysturvan 300 euron suojaosan toteutumista. Sen sijaan työsopimuksia, jotka eivät sisällä vähintään 18 tunnin säännöllistä viikkotyöaikaa, tulisi voida solmia vain työntekijän omasta perustellusta toivomuksesta, kuten lakialoitteessamme esitämme. Näin ehkäistäisiin vastentahtoista osa-aikatyötä, mutta mahdollistettaisiin esimerkiksi opiskelijoiden osa-aikainen työssäkäynti.

Anna  Kontula  /vas:

Arvoisa puhemies! 1990-luvulla suomalainen työelämä eli valtavan laadullisen murroksen. Silloin toteutui niin sanottu prekarisaatio, jonka yhteydessä monet oletukset siitä, mitä työelämä on ja miten se toimii, murtuivat olennaisilta osin. Pätkä-, silppu-, vuokra- ja apurahatyö, mikroyrittäjyys, erilainen kategoriasta toiseen hyppiminen työttömyyden, opiskelijuuden ja erilaisten työntekomuotojen välillä tulivat eri tavalla yleisiksi kuin mitä ne olivat olleet edellisen sukupolven aikana. Prekarisaatio ei kuitenkaan koskenut pelkästään näitä niin sanottuja epätyypillisiä työsuhteita, joista oli kovaa vauhtia tulossa varsin tyypillisiä, vaan eräänlainen työelämän epävarmistumisen yleinen tendenssi kulki läpi koko työmarkkinoiden.

Nollatuntisopimukset ovat osa tätä kehitystä. Nollatuntisopimukset ovat työsuhde ilman työtä, työsuhde ilman taattua toimeentuloa palkkiona työstä.

Palkkatyöyhteiskunnassa turvaverkot nojaavat palkkatyöolettamaan eli siihen, että kaikki on jollakin lailla määriteltävissä suhteessa palkkatyöhön. Niinpä myös meidän turvaverkkomme ja erilaiset yhteiskunnalliset turvarakenteemme olettavat, että ihminen kuuluu selkeästi johonkin ryhmään, että pääosa ihmisistä on joko toistaiseksi voimassa olevassa täysiaikaisessa palkkatyössä, jossakin tähän rinnasteisessa, tätä hyvin lähellä olevassa palkkatyömuodossa tai sitten opiskelemassa palkkatyöhön, nauttimassa eläkettä palkkatyöuran jälkeen tai sairauslomalla palkkatyöstä.

Prekaareille tällainen oletus, tällainen yhteiskuntajärjestys, tarkoittaa epävarmuuden siirtymistä työelämästä myös muille elämän sektoreille. Tätä väkeä on meillä tässä yhteiskunnassa ehkä noin 900 000 perheineen. Nollatuntisopimus on siten paitsi työn myös sosiaaliturvan ehdollistamista ja siten sellaisen perusturvallisuuden kyseenalaistumista, johonka tässä yhteiskunnassa on pyritty viimeiset 150 vuotta.

Epävarmuus kertautuu edelleen työntekijän neuvotteluasemaan, kun normaalia TES-suojaa ei ole eivätkä normaalit turvaverkot toimi. Tästä johtuen nollasopimuslaiset ovat poikkeuksellisen haavoittuvia erilaista painostusta ja hyväksikäyttöä kohtaan, erilaisia työelämän pelisääntöjen rikkomuksia kohtaan, joita valitettavasti esiintyy meillä työelämässä tuhkatiheään. Kaiken kaikkiaan nollasopimukset tuottavat sellaista arkea, sellaista työelämää, jota me emme halua takaisin ja joka valitettavasti on nykyisellään meidän ovellamme kolkuttamassa.

Olen iloinen, että edustajat Kärnä ja Myllykoski ovat tehneet tällaiset aloitteet.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Aina pitäisi olla mahdollisuus osa-aikaiseen työhön. Se on tärkeää esimerkiksi opiskelijoille, vanhempiaan hoitaville aikuisille tai työelämään palaaville kotiäideille, vain muutaman mainitakseni. Mutta alle 18 tunnin työviikkoja ei pitäisi olla mahdollista tehdä kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin vain työntekijän erityisellä suostumuksella. Tämä siksi, että 18 tuntia viikossa tarvitaan, jotta työssäoloehto täyttyy. Työssäoloehdon täyttyminen on elinehto jo siinäkin tapauksessa, jos sattuu jäämään työttömäksi, koska ilman sitä ei saa minkäänlaista työttömyysturvaa.

Me olemme tänään tässä salissa keskustelleet hallituksen sopeuttamispaketista, ja siinä on se mystinen 7 euroa, jota haluaisin nyt hieman avata, koska se on yksi asia sille, miksi tarvitaan vähintään 18 tuntia viikossa työtä. Tuo 7 euroa, jota nyt sitten leikataan eläkkeistä, lapsilisistä, perustoimeentuloturvasta, on sellainen summa, jolla saa muuten 1,5 kiloa jauhelihaa, 3 pakettia kananpoikia tai 3 pakettia ruisleipää, 7 kiloa pottuja, parikymmentä pakettia makaronia ja niin edelleen. Jos tällainen määrä jää pienituloiselta ihmiseltä ostamatta sen takia, että viedään 7 euroa kuukaudessa, tarvitaan todellakin sellaista työtä tai sellaista muuta toimeentuloa, millä pystytään jollakin tavalla takaamaan se perheen elinehto.

Osa-aikaisille työntekijöille kaikkein hankalinta tässä maassa on se, että meillä on vielä olemassa nollatyösopimukset, jotka siis panevat ihmisen olemaan työsuhteessa ilman työtä, mikä on aivan käsittämätön tilanne. Erittäin hankala tämä tilanne on silloin, jos tämä ihminen sattuu olemaan media-alalla töissä. Nimittäin jopa parlamentaarista suojelua nauttiva Yle on pitänyt nollatyösopimuksia, ja tämä nollatyösopimus on siitä hankala, että kun se on työsopimus, se estää esimerkiksi sopimuksella olevaa toimittajaa tekemästä jollekin toiselle mediayhtiölle töitä, koska siinä tulee lojaliteettipykälä ja kilpailupykälä. Se on erittäin huono asia. Näin ei koskaan saisi olla.

Jos tässä maassa todellakin tilanne on se, että työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa, se ei kaiketi voi tarkoittaa sitä, että työvoimaa suojellaan työltä. Kyllä sen täytyy tarkoittaa sitä, että sitä työtä on olemassa ja että siitä työstä maksetaan myöskin sellaista palkkaa, millä tässä maassa elää. Sen takia olen erittäin iloinen, että tänne tulee nyt jopa kaksin kappalein lakialoitteita, joista toisessa nollatyösopimukset täysin tuomitaan ja toisessa edellytetään 18:aa tuntia per viikko. Se on oikeansuuntaista, ja se on sellaista, mitä tässä maassa pitäisi uskaltaa tehdä enemmän kaikissa tapauksissa. Kannatan henkilökohtaisesti näitä kumpaakin lakialoitetta.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme kahta hyvin tärkeää lakialoitetta. Kiitokset edustaja Kärnälle ja edustaja Myllykoskelle.

Globaali talous ja kapitalismi todella jyräävät näinä aikoina, ja työlainsäädäntö on luotu juuri sitä varten, että se suojelee työsuhteessa heikompaa. Tämähän on lain merkitys. Usein pulma on se, että lainsäädäntö hiukkasen laahaa perässä, mistä näissä uudenlaisissa työaikasopimuksissa, nollatyösopimuksissa, on nyt kyse.

Osatyöaika on tullut jäädäkseen ja yleistyy, ja monelle ihmiselle se sopii varmasti erittäin hyvin. Elämäntilannetta on helpompi sopeuttaa työn ja elämän, harrastusten tai perhe-elämän tai opiskelun suhteen. Mutta monelle se on myös pakkoratkaisu, ja tarkoitushan on, että ihminen tulee työllä toimeen ja pystyy kantamaan vastuun itsestään ja perheestään. Työntekijää pitää tässä yhteydessä myös suojata lainsäädännöllä.

Edustaja Jukka Kärnä on aivan oikeassa nostaessaan esille osa-aikatyön tarkemman määrittelyn tarpeen. Ei todellakaan ole oikein, että työntekijä sitoutuu 0—40 tunnin sopimuksiin eli nollatyösopimuksiin. Varsinkin nuorten kohdalla, jotka ovat juuri tulossa työmarkkinoille, tämä on varsinainen epäkohta, sillä aamulla heille soitetaan, onko tänään töitä, paistaako aurinko, tarvitaanko terassilla tarjoilijaa, tarvitaanko jäätelökioskissa myyjiä, tai kun he tulevat työpaikalle, ilmoitetaan, tarvitaanko tänä päivänä juuri sinua muuttoavuksi, kun siirretään huonekaluja paikasta A paikkaan B. Eli nyt on määriteltävä uudelleen, mitä on osa-aikatyö, jotta ihmiset voivat turvallisin mielin sitoutua työsopimuksiin.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Naiset ja miehet työskentelevät Suomessa paitsi eri aloilla myös erilaisissa työsuhteissa. On huolestuttavaa, että nuorten naisten pätkätyöt ovat yleistyneet ja korkeasti koulutettujen naisten työsuhteet ovat entistä lyhyempiä. Naisten pätkätöitä lisää muun muassa työnantajien haluttomuus palkata perheenperustamisiässä olevia, mahdollisesti kalliille perhevapaille pian jääviä naisia. Kannatan edustaja Kärnän lakialoitetta, jossa esitetään, että niin sanotun nollasopimuksen tekeminen ei olisi mahdollista ilman työntekijän suostumusta. Ja tässä on työajaksi määritelty vähintään 18 tuntia.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Palkansaajien yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi työsopimuksia, jotka eivät sisällä vähintään 18 tunnin säännöllistä viikkotyöaikaa, tulisi voida solmia vain työntekijän erikseen ilmaisemasta perustellusta toivomuksesta. Niin kuin näissä Kärnän ja Myllykosken lakialoitteissa on todettu, syitä alle 18 tunnin säännölliselle viikkotyöajalle voisivat olla päätoiminen opiskelu, lastenhoito, osa-aikaeläke tai muu niihin rinnastettava syy. Tällaisella järjestelyllä säilytettäisiin vapaaehtoinen osa-aikatyö mutta ehkäistäisiin vastentahtoista osa-aikatyötä.

On aivan väärin nuoria ja yhteiskunnan vähäosaisia kohtaan, että työnantajille annetaan mahdollisuus jopa siihen, että on nolla tuntia töitä viikossa ja samanaikaisesti tällaiset henkilöt suljetaan pois työttömyyskorvausten piiristä näillä tyhjillä sopimuksilla. Oikeastaan suomalaisessa tasa-arvon ja hyvinvoinnin yhteiskunnassa ei tulisi sallia tämmöisiä, ja näitä on jo vähän liiankin kauan katsottu läpi sormien. Etenkinhän tämä kohtaa tässä työllisyystilanteessa nuoria, varsinkin nuoria, jotka ovat pudonneet ammattikoulutusten ulkopuolelle, mutta myös ammattikoulutettuja nuoria, ja nyt on jopa akateemisen koulutuksen omaavia, joilla on vastaavia nollatyösopimuksia.

Nämä lakialoitteet ovat hyvin ajankohtaisia ja kiireellisiä. Kannatan molempia lakialoitteita.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kärnän ja edustaja Myllykosken lakialoite on mielestäni tärkeä, ja se olisi syytä käydä läpi työ- ja tasa-arvovaliokunnassa, jossa olen, aivan pohjia myöten. Nollatyösopimukset, joissa tehdään sopimus niin, että voi olla 0 taikka 40 tuntia viikossa töissä, ovat mielestäni mahdottomia, jos ei muita reunaehtoja siihen laiteta. Siinä pitäisi olla mahdollisimman pitkä tilausaika elikkä tiedetään etukäteen, että kahden viikon päästä tarvitaan näin ja näin paljon, jolloin se olisi inhimillisempää.

Tässä lienee kysymys työstä, josta on vaikea saada katetta, elikkä tyypillisesti tämmöisistä kaupan alasta, kesätyöstä, täällähän mainittiin jäätelön myynti, luovat alat, media-alat, ja sitä työtä pitää pystyä tietyllä tavalla tietysti tekemään, ja meidän on hyvä keskustella siitä, miten sekin tehdään sitten tulevaisuudessa.

Täällä on sanottu jollakin tavalla niin, että on syyllistetty elinkeinoelämää, että tässä käytetään jotakin hyväksi, mutta minun mielestäni tässä ei ole siitä kysymys vaan työnantajat mielellään tekisivät reilua kilpailua keskenään elikkä kaikki olisivat samassa asemassa, kun tehdään kunnolliset säännöt asialle. Kaikista järkevintähän olisi, jos 40 tunnin työaika kaikilla olisi. Silloin olisi edullisinta teettää työtä ja niin poispäin. Kysymys on vain siitä, onko sitä työtä, josta saa katetta, koko ajaksi.

Sitten jos me kiellämme sopimukset, niin mitä tulee tapahtumaan? Tuleeko tapahtumaan niin, että niitä sopimuksia ei tehdä mutta siitä huolimatta soitetaan silloin tällöin töihin ja toinen on halukas tulemaan sinne ja sitä ei voida sitten millään tavalla valvoa tai muuta? Kaikista tärkein asia tässä on, että me lisäämme suomalaista työtä. Minun mielestäni se on täällä nimenomaan ykkösasia. Työelämään pääseminen nuorille on erittäin tärkeää, ja olisi voinut yhtenä vaihtoehtona olla semmoinen, että mahdollistettaisiin useamman työnantajan kanssa tehtyjä kimppasopimuksia, joissa jokainen takaa tietynlaisen tuntimäärän tai jonkun muun työn määrän jokaiselle.

Minä itse olen siellä valiokunnassa ja otan tämän tosissani.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitämme, tässä tapauksessa minä Myllykosken puolesta, mielenkiinnosta lakialoitteita kohtaan ja tästä käydystä keskustelusta. Sen verran historiatietoa, että pääluottamusmiesaikanani jo 90-luvun alussa törmäsin ensimmäisiä kertoja näihin nollatyösopimuksiin, ja ne valitettavasti ovat, kuten on kuvattu, yleistyneet aika paljon. Mielestäni nyt on jo vihdoinkin aika laittaa tälle suomalaisen työelämän häpeätahralle piste. Kiitän myöskin edustaja Suutaria siitä mielenkiinnosta ja pohdiskelusta, jota hän tuossa omassa puheenvuorossaan esitti. Nyt on jo mahdollista muistaakseni näin, että työvoimatoimistot ovat muun muassa olleet matkassa perustamassa tällaisia työpooleja, joissa on useampi työnantaja sitten olemassa. Mielestäni tämä on myöskin yksi tutkimisen arvoinen asia, kun tätä juttua tuossa käsitellään.

Sitten tarkoituksella omassa puheenvuorossani myöskin kärjistin ja yleistin tämän kieroilun koskemaan suurin piirtein kaikkia työnantajia. Tällä halusin herättää myöskin kaikki ne 99 prosenttia, suomalaiset rehelliset työnantajat, taistelemaan näitä nollatyösopimuksia vastaan ja kehittämään suomalaista työelämää kaiken kaikkiaan siihen suuntaan, että siellä työelämässä ja työpaikoilla on kaikkien turvallista työskennellä, sekä työantajan että myöskin sen työntekijän, totta kai.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Suutari piti hyvän puheenvuoron juuri siitä, että nämähän ovat pitkälti pakon sanelema juttu. Monella on niin pienet katteet, että sieltä ei oikein pystytä niitä tyhjäkäyntitunteja maksamaan, ja silloin joudutaan tilanteeseen, että sitten sitä työtä ei ole tarjolla, ja nollatyösopimukset ovat olleet keino sille yrittäjälle yleensä pitää sitä bisnestänsä pystyssä.

Mielestäni edustaja Suutarin ja edustaja Kärnän ajatukset, että me pystyisimme tekemään tämmöisiä kollektiivisia työsopimuksia, joissa on useampia yrityksiä taustalla, ovat varmasti se paras ratkaisu tähän. Lähtisin mieluummin hakemaan näiden työpoolien ja kimppatyösopimusten kautta tätä ratkaisua kuin muuttamalla lakia.