Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että eduskunnan kahvilasta löytyisi mielenkiintoa lisää tällaiseen kysymykseen, joka yksittäisen kansalaisen kohdalla on varsin iso: asuntokauppaan, siinä oleviin ongelmiin. Tällä hallituksen esityksellä asunnonostajan asemaa koetetaan turvata laajentamalla ja täsmentämällä asuntokauppalain vakuusjärjestelmiä.

Uuden asuntoyhteisön perustajaosakkaan, käytännössä asunnot rakentavan rakennusliikkeen, tulisi esityksen mukaan asettaa vakuus rakennusvirheiden varalta myös silloin, kun asunnot myydään vasta niiden valmistuttua. Tämä vakuus korvaa rakennusvirheistä aiheutuneet vahingot, jos rakennusliike konkurssin tai toimintansa lopettamisen takia ei enää itse kykene niistä vastaamaan. Nykyisin tämä 10 vuotta kattava niin sanottu suorituskyvyttömyysvakuus on asetettava vain silloin, kun asuntoja tarjotaan kuluttajille rakentamisvaiheen aikana. Uuden asunnon ostajan turva voi siten merkittävästi vaihdella riippuen siitä, ostetaanko asunto rakenteilla olevasta vai jo valmistuneesta rakennuksesta. Vakuusvelvoitteen noudattamista valvoisi kuluttaja-asiamies.

Suorituskyvyttömyysvakuuden lisäksi perustajaosakkaan on nykyisinkin asetettava asunto-osakeyhtiön ja ostajien asemaa rakentamisvaiheessa turvaava vakuus. Nyt tämä vakuusvaatimus laajennettaisiin koskemaan myös asunto-osuuskuntia. Rakentamisvaiheen vakuuksin turvattaisiin myös niin sanottujen osaomistusasuntojen ostajia. Siis kahteen suuntaan tapahtuisi kattavuuden parantamista.

Jatkossa lisärakentamisessa, kuten rakennettaessa asuntoja ullakkotiloihin, olisi asetettava samanlaiset vakuudet kuin uudisrakentamisessakin. Suorituskyvyttömyysvakuus vaadittaisiin kuitenkin vain, jos hankkeen toteuttaa muu kuin se yhtiö, johon asuntoja rakennetaan lisää.

Uudet säännökset suorituskyvyttömyysvakuudesta koskevat ehdotuksen mukaan vasta lain voimaantulon jälkeen aloitettavia rakennushankkeita, siis taannehtivaa vaikutusta ei olisi.

Vakuuksien käyttöönottoa ja vapautumista puolestaan yksinkertaistettaisiin ehdotuksen mukaan. Asunnon ostajien ja asuntoyhteisön mahdollisuutta vaatia vakuuden käyttöönottoa yksinkertaistettaisiin. Nykyisin vakuuden saaminen käyttöön on muissa kuin konkurssitapauksissa ollut kovin hankalaa. Asia on pitänyt viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos suorituskykyinen rakennusliike jättää velvoitteitaan täyttämättä. Jatkossa vaatimuksen vakuuden käyttöönottamisesta voisi käsitellä kuluttajavalituslautakunta. Tähän asti kuluttajavalituslautakunta on voinut päättää vain vakuuden vapauttamisesta mutta ei sen käyttöönotosta.

Perustajaosakkaille ongelmia on puolestaan aiheuttanut se, että ostajat ovat saattaneet olla suostumatta vakuuden vapauttamiseen vain varmuuden vuoksi, vaikka mitään ongelmia esimerkiksi asunnon laadussa tai käytössä ei olisi ilmennyt. Nyt esitetään, että vakuus vapautuisi automaattisesti ilman ostajan suostumusta vuoden kuluttua siitä, kun vuositarkastus on pidetty asuntoyhteisön kaikissa rakennuksissa. Ostaja voisi kuitenkin estää vakuuden vapautumisen viemällä asian kuluttajavalituslautakunnan tai tuomioistuimen tutkittavaksi.

Uutta asuntoa koskevia virhesäännöksiä ehdotetaan selvennettäväksi niissä tapauksissa, joissa virhe ilmenee sellaisissa kiinteistön osissa, jotka kuuluvat asuntoyhteisön kunnossapitovastuulle. Lähtökohtana on, että oikeus vedota tällaiseen virheeseen olisi vain asuntoyhteisöllä. Asuntoyhteisö voisi vaatia virheen oikaisua ja vahingonkorvausta, mutta ei kaupan purkua tai hinnanalennusta. Lisäksi ehdotetaan, että kuluttajavalituslautakunta voisi käsitellä tällaisiin virheisiin liittyvät asiat asuntoyhteisön hakemuksesta. Nykyisin lautakunta käsittelee vastaavia asioita vain yksittäisten ostajien hakemuksesta.

Asunnon ostajan tulisi ilmoittaa kohtuullisessa ajassa paitsi asunnossa ilmenneistä virheistä myös niihin perustuvista vaatimuksistaan. Muutos koskisi sekä uusien että käytettyjen asuntojen kauppaa. Uuden asunnon vuositarkastuksessa riittäisi kuitenkin edelleen pelkän virheen ilmoittaminen. Tämä koskee ehkä niitä tapauksia, joissa lähinnä omakotitalojen sekä myyjälle että ostajalle kohtuuttomia tilanteita on syntynyt siitä, että jokin piilevä virhe on vaikuttanut varsin pitkään ennen kuin siitä sitten ilmoitetaan ja nostetaan asiaa esille. Joissakin hometaloissa tai vastaavissa näitä on ollut esillä. Tässä mielessä tuo kohtuullisen ajan vaatimus niin virheestä kuin siihen perustuvista vaatimuksista loisi selvemmät pelisäännöt useimmiten juuri yksityishenkilöiden väliseen kauppaan, kun omakotikiinteistö vaihtaa omistajaa.

Uusia säännöksiä ehdotetaan varausmaksuista ja sopimussakoista. Asuntojen tuottajat markkinoivat suunnitteilla olevia asuntoja usein ennakolta selvittääkseen asuntojen kysyntää, ja asunnosta kiinnostunut voi tällöin varata asunnon maksamalla varausmaksun. Jos kauppa toteutuu, tällainen ennakkomarkkinoinnin yhteydessä suoritettu varausmaksu olisi esityksen mukaan laskettava kokonaisuudessaan osaksi kauppahintaa. Jos kauppaa ei synny, myyjä olisi aina velvollinen palauttamaan varausmaksun kokonaisuudessaan varaajalle. Näin se eroaisi selvästi muista maksuista, esimerkiksi esikauppahinnasta, ja olisi selkeämmin suoraan laista määräytyvät pelisäännöt, missä tilanteissa varausmaksua voidaan periä ja mitä sille tehdään, jos kauppaa ei synny, tai jos kauppa syntyy, niin se täysimääräisesti laskettaisiin osaksi kauppahintaa.

Käsirahan sijasta asunnosta ostotarjouksen tekevä sitoutuu yhä useammin nykyisin suorittamaan tarjouksensa vakuudeksi sopimussakon siltä varalta, että hän vetäytyy kaupasta. Tällaisella vakiokorvausehdolla olisi esityksen mukaan samanlainen merkitys kuin käsirahalla nykyisin, eli se kytkettäisiin selkeämmin tuohon suojajärjestelmään. Itse näitten sopimussakkojen kohtuullisuutta arvioi myöskin vakiosopimusehtoina kuluttaja-asiamies niin kuin muitakin vastaavia. Niistä lomakkeista näkyy välillä kyllä löytyvän yksityisen henkilön kannalta kohtuuttoman koviakin sopimussakon kasvutahteja. Mutta tietysti päävastuu siinä on näillä asianosaisilla itsellään: tarkistetaan se, mihinkä nimi alle pannaan. Mutta tämä normeeraus, se, että sopimussakko rinnastettaisiin käsirahaan, kuitenkin olennaisesti parantaisi tätä oikeustilanteen selkeyttä. Valistustyötähän nämä muutokset tarvitsevat, jotta sitten ei pelkästään säännöstasolla tapahtuisi muutosta, vaan myös käytännön elämässä nämä ongelmat asuntokauppojen yhteydessä vähenevät.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ymmärsin ministeri Koskisen äskeisen puheen aloituksen sillä tavalla, että hän kaipaa ylistystä hyvän hallituksen suuntaan siitä, että on tullut tehtyä hyvä hallituksen esitys eduskunnan arvioitavaksi. Minä voin täyttää tämän tehtävän eduskunnan puolesta, jos ei muita halukkaita tänne ilmaannu.

Nimittäin pidän tätä todella myönteisenä asiana. Erikoisesti pidän hyvänä sitä, että ensimmäiselle myyjälle asetetaan velvollisuus järjestää rakennusvirhevakuus suorituskyvyttömyytensä varalta aina, kun uusia asuntoja tarjotaan kuluttajalle. Minusta tämä on erinomaisen hyvä uudistus ja muutos, samoin kuin ne, mitkä tässä nyt muutenkin tulivat ministerin toimesta esitellyiksi. Elikkä toivottavasti hallitus jatkaa hyvällä linjalla ja tuo tänne vaan hyviä esityksiä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Koskinen oli huolissaan siitä, että kansanedustajat eivät ole näistä hyvistä hallituksen esityksistä riemuissaan, niin tässä on hyvä aloite, joka suojaa etenkin rakentamisvaiheessa asunto-osakkeiden tarjoamisen lisäksi asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien muiden yhteisosuuksien tarjoamista kuluttajan ostettavaksi.

Tämä on hyvä, mutta yleisessä hallituksen asuntopolitiikassa ei ole paljoa kehumista. Etenkin nuorilla ja opiskelijoilla ja näillä henkilöillä, jotka ensimmäistä asuntoaan hankkivat, kynnykset ovat korkeat. Päinvastoin opiskelijoitahan rangaistaan ja peritään kaikennäköisiä tukia takaisin, kun he yrittävät jotenkuten tulla toimeen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella, mitä tulee asuntokauppalakiin ja siihen liittyviin lain muutoksiin, niin haluaisin nimenomaan osaomistusjärjestelmiä ja osaomistusasuntojen asemaa tässä painottaa. Se on hiukan toisenlainen, ja tässä hallituksen esityksessä lienee sitten erityissäännöksiä sen suhteen.

Mutta yleisesti asuntolainsäädäntöön ja asuntopolitiikkaan niin paljon, että se on varsin monessa osassa. Kokonaisvaltaisia lakeja ei juuri ole, vaan nimenomaan asuntopoliittiset näkökulmat, joihinka liittyy hyvä ajatus rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja, joita ihmisten rahatalous yleensä ottaen kestää ostaa ja joissa asua, ovat johtaneet varsin tilkkutäkkimäiseen lainsäädäntöön. Sen kokonaisuudistusta ja yhteenvetämistä on ympäristövaliokunta usein painottanut, ja niin haluan nytkin tehdä. Totean, että ympäristövaliokunta on antamassa tässä asiassa lausunnon ja sitten varmaan palaamme siihen.