Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen talouspolitiikan päätavoitteena on välittää ihmisistä, huolehtia työllisyydestä sekä vahvistaa kuntien mahdollisuuksia tarjota palveluja huonoinakin aikoina. Toinen tavoitteemme on turvata yritysten toimintaedellytykset.

Voidaksemme ensimmäisten joukossa tarrautua kiinni orastavaan kasvuun, kun kasvu alkaa, tarvitsemme elinvoimaisia yrityksiä ja työkykyisiä ihmisiä. Käsillä oleva talouskriisi on kuitenkin niin kova, että emme mitenkään voi välttyä sen kaikilta seurauksilta. Työpaikkoja ja yrityksiä valitettavasti menetetään. Kaikkia emme voi korvata tai pelastaa. Menetämme verotuloja ja velkaannumme. Tilanne on erittäin haastava ja käsillä on huonoja tai vielä huonompia vaihtoehtoja.

Hallituksen talouspoliittisen linjan ja keinot voi tiivistää viiteen kulmakiveen:

Ensimmäisenä ostovoiman turvaaminen maltillisten veronkevennysten ja tulonsiirtoihin tehtyjen korotusten avulla,

toinen, työllisyyttä tukeva tarkkaan kohdennettu menoelvytys,

kolmas, kotimaisen rahoitusmarkkinatoiminnan vahvistaminen,

neljäs, suomalaisten työurien pidentämiseen tähtäävät rakenteelliset uudistukset, ja

viidentenä peruspalvelujen turvaaminen auttamalla kuntia selviämään talouden pahimman notkahduksen ylitse. (Ed. Gustafsson: Pelkkiä sanoja!)

Kotimaisen ostovoiman turvaaminen on nyt talouden tärkeä tukipilari, koska vienti ei tällä hetkellä vedä. Pidämme siis tärkeänä, että sekä eläkkeensaajien että palkansaajien ostovoima kehittyy positiivisesti, mikä mahdollistaa kotimarkkinoiden pyörien pyörimisen.

Menoelvytyksen avulla voimme puolestaan pehmentää talouden laskua ja turvata osaltaan suomalaisten työpaikkoja.

Rahoitusmarkkinoiden toimintakyvyn varmistaminen on taas avain talouden uuteen tervehdyttämiseen ja kohtuuttomien, tarpeettomien yritystappioiden estämiseen.

Työuria pidentämällä voimme vaikuttaa siihen, että suomalaisten ikääntyessä ja työikäisen väestön vähetessä pystymme turvaamaan peruskoulun, päivähoidon ja terveyspalveluiden sekä vaikkapa lapsilisien rahoituksen. Peruspalveluiden rahoituksesta huolehtimalla yritämme varmistaa sen, että taantuma aiheuttaa mahdollisimman vähän sosiaalista tai alueellista epätasa-arvoa ihmisten välillä. On tärkeää, että pidämme huolta niistä, jotka joutuvat tavalla tai toisella taantuman jalkoihin. Kaiken tämän joudumme nyt rahoittamaan velkarahalla. Koska olemme viisaasti maksaneet velkaa hyvinä vuosina pois, niin voimme nyt huonompina aikoina velkaantua. Valtio ottaa myös ison osan kuntatalouden alijäämistä kantaakseen, vaikka velkaantuukin kuntiin verrattuna kymmenkertaista vauhtia.

Monen muun Euroopan maan tilanne ei ole tässä suhteessa yhtä vahva kuin Suomen. Suomi velkaantuu, mutta paljon paremmista lähtökohdista käsin kuin ne maat, jotka ovat myös hyvinä vuosina sortuneet lisäämään menojaan velkarahalla. Kun talous lähtee kasvuun, on tulojen ja menojen välinen epätasapaino saatava kuriin myös Suomessa, sillä emme voi jäädä pysyvään velkaantumiskierteeseen. Erityisen haasteen meille muodostaa väestön ikääntyminen, ja lähitulevaisuudessa hyvinvointimenoja maksaa nykyistä pienempi joukko työssäkäyviä suomalaisia.

Oppositio vaati budjettivaihtoehdossaan viime syksynä 400 miljoonan euron lisäpanostusta kuntapalveluihin. Hallitus halusi odottaa päätöksiä vuoden alkuun, koska ennusteet ja tilanne muuttuivat jatkuvasti.

Hallitus teki kehysriihessä merkittäviä kun-tien taloutta vahvistavia päätöksiä, joiden avulla kuntia autetaan selviytymään taantumasta sekä turvaamaan ihmisille tärkeät ja tarpeelliset peruspalvelut. Hallituksen kuntapaketti koostuu kolmesta osasta. Kuntien jako-osuutta yhteisöverosta nostetaan väliaikaisesti 10 prosenttiyksiköllä kuntatalouden rahoituspohjan vahvistamiseksi. Yhteisöveron jako-osuuden nosto lisää kuntien verotuloja vuonna 2009 noin 390 miljoonaa euroa ja vuonna 2010 noin 355 miljoonaa euroa ja vuonna 2011 noin 380 miljoonaa euroa. Kelamaksun poisto vahvistaa kuntataloutta 248 miljoonalla eurolla vuodesta 2010 lähtien. Ratkaisu vähentää jo tänä vuonna kuntien työvoimakustannuksia 78 miljoonalla eurolla. Tämä siirtyy valtion kannettavaksi. Noin 250 miljoonan euron kustannusten väheneminen kelamaksun poiston seurauksena kunnissa tarkoittaa noin 6 000 työpaikan hintaa, eli tältä osalta valtio on hyvin merkittävällä tavalla tukemassa kuntien kykyä työllistää niitä ihmisiä, jotka tuottavat meille palveluja.

Kolmantena kohtana kuntien perimän yleisen kiinteistöveron vaihteluväliä muutetaan nykyisestä 0,5—1 prosentista 0,6—1,35 prosenttiin. Vakituisten asuinrakennusten kiinteistöverojen vaihteluväli muuttuu nykyisestä 0,22—0,5 prosentista 0,32—0,75 prosenttiin. Alarajojen korottaminen lisää kuntien kiinteistöverotuottoja noin 46 miljoonalla eurolla. Jos kaikki kunnat käyttäisivät muutettuja ylärajoja, niin kuntien verotulot nousisivat lähes 900 miljoonalla eurolla. (Ed. Gustafsson: Se on ihan pelkkää teoriaa!) Hallituksen päätökset tuovat tänä vuonna kunnille nettona 450 miljoonaa ja ensi vuonna 650 miljoonaa euroa. Vaikutukset kuntatalouteen voivat olla myös suuremmat riippuen siitä, kuinka eri kunnat haluavat käyttää kiinteistöverojen rajoja.

Näitä lukuja arvioitaessa on syytä muistaa, että valtio velkaantuu lähivuosina jopa kymmenkertaisella vauhdilla kuntiin nähden. Valtio siis kantaa varsin merkittävän osan kuntien talousahdingon vastuista. Mutta vastakkainasettelu valtion ja kuntien välillä on tarpeetonta, sillä meillä on vain ja ainoastaan yhdet ja samat veronmaksajat, suomalaiset ihmiset ja suomalaiset yritykset.

Arvoisa puhemies! Velkaannumme nyt syvimmän taantuman vuosina neljänneksen—viidenneksen koko valtion budjetista. Tämä on hallituksen valinta, koska haluamme erityisesti huonoina aikoina turvata palvelut, toimeentulon ja ostovoiman. Mutta emme voi velkaantua loputtomiin. Talous on tasapainotettava, kun kasvu elpyy. Vain tällä tavalla voimme turvata palvelut myös tuleville sukupolville; koulut, terveyskeskukset ja kansaneläkkeet. Taantuman jäätyä taakse meidän on tehtävä pidempiä työuria, oltava valmiit maksamaan enemmän ympäristöä kuluttavasta toiminnastamme ja uskallettava karsia vähemmän välttämättömiä yhteiskunnan toimia. On myös hyvä tiedostaa, että tulevien vuosien talouskasvu ei itsestään käännä valtiontalouden alijäämää ylijäämäksi.

Taantuman keskellä meidän on pidettävä erityisesti huolta niistä ihmisistä, joita taantuma koettelee. Hallitukselle tämä on selkeä arvovalinta. Kansaneläkkeitä, opintotukea ja minimietuuksia on parannettu. Lisäksi aiomme vielä tällä vaalikaudella nostaa minimieläkkeitä 100 eurolla ja sitoa muun muassa lapsilisät indeksiin. Myös tuloverotusta keventämällä on lisätty pienituloisten ostovoimaa. Pienellä työeläkkeellä toimeentulevan eläkeläisen veroprosentti on tippunut tämän hallituksen aikana jopa 5 prosenttia. Jotta mittaluokat vielä tulisivat selviksi, kerron sen myös numeroin. Tämä hallitus on laittanut kansaneläkkeisiin, opintotukeen, minimietuuksiin ja eläkeläisten verotuksen kohtuullistamiseen kahdessa vuodessa 823 miljoonaa euroa lisää. Vertailun vuoksi, kolme edellistä hallitusta paransivat 12 vuodessa eläkeläisten, opiskelijoiden ja minimipäivärahalla elävien toimeentuloa ja ostovoimaa päätöksillään 288 miljoonalla eurolla.

Kuten aiemminkin olen todennut, elämme yhä sumuisissa talousnäkymissä. Ainoastaan kolme asiaa on varmaa. Ensimmäinen, emme tiedä, kuinka pitkään maailmantalouden kriisi kestää. Toiseksi, talous kääntyy kasvuun kestävästi vasta, kun luottamus rahoitusmarkkinoille palautuu, ja kolmanneksi, joskus kasvu joka tapauksessa alkaa.

Suomi ja suomalaiset pärjäävät, kunhan pidämme itsemme maana ja ihmisinä sellaisessa kunnossa, että pystymme ottamaan kiinni välittömästi orastavasta talouskasvusta, kun se joku päivä joka tapauksessa alkaa. Toisaalta meidän on kyettävä vaikeina aikoina pitämään kiinni yhteisen taloutemme kunnosta. Kun 10—15 vuoden päästä tehdään tutkimuksia siitä, kuinka hyvin kukin maa selvisi talouskriisistä ja mistä selviytymisen erot johtuivat, voimme nähdä monia eroavaisuuksia maiden välillä.

Yksi selittävä tekijä saattaa olla pankkisektorin koko kansantaloudessa ja pankkisektorin kunto. Toisena eroja tuovana tekijänä on varmasti erilaisten poliittisten valintojen vaikuttavuus. Kolmantena tekijänä on varmasti se, kuinka hyvin ihmiset ovat kestäneet huonoja aikoja. Eri maiden välillä on varmasti eroja siinä, kuinka hyvin myös yhteisöllisyys on toiminut.

Voisi kuvitella, että Pohjoismaissa kyky selviytyä on parempi kuin joissakin muissa maissa. Työttömyysturva ja palvelut tarjoavat kohtuullisen taloudellisen turvaverkon yli huonojen aikojen. En usko tämän kuitenkaan yksistään riittävän. Vaikka tarjolla olisi toimeentuloa ja palveluja, ihminen tarvitsee myös yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tästä syystä pidän tärkeänä, että me suomalaiset tiedostaisimme myös oman henkilökohtaisen välittämisen vastuumme erityisesti näinä aikoina. Toivon, että voisimme yhdessä välttää samanlaisen ilmapiirin syntymisen, jossa elimme 1990-luvun alussa, ilmapiirin, jota leimasi ahdistuneisuus, synkkyys ja tulevaisuudenuskon puute.

Arvoisa puhemies! Julkinen valta tekee varmasti voitavansa, mutta se ei missään olosuhteissa riitä. Jokainen meistä tarvitsee kaveria, jokainen meistä tarvitsee yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Välittämistä ei voi ulkoistaa kokonaan vain viranomaisten kannettavaksi, koska sellainen yhteiskunta olisi perusluonteeltaan hyvin kylmä. (Ed. Jaakonsaari: Työpaikkoja!)

Timo Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailmantalous on syvässä kriisissä, ja sen laineet lyövät Suomeen yhä voimakkaammin. Vientiriippuvaisena maana kysynnän heikkeneminen Suomen keskeisillä markkina-alueilla vähentää meidän mahdollisuuksiamme ja heikentää myös verotulojamme. Työttömyys on kääntynyt kasvuun, ja verotulojen pienentyminen vaikeuttaa julkisen sektorin toimintaedellytyksiä.

Talouden taantuma näyttää olevan laajamittaisempi ja pitkäkestoisempi kuin vielä viime syksynä osasimme ennustaa. Talousennusteita on jouduttu jatkuvasti tarkistamaan uudelleen. Valtiovarainministeriö ja Suomen Pankki ennustavat bruttokansantuotteen laskevan tänä vuonna noin 5 prosenttia. Etla uskoo jopa 6,5 prosentin alenemiseen. Koko maailmantalouden tilanne on poikkeuksellinen, sillä Kansainvälisen valuuttarahaston Imf:n ennusteen mukaan maailman kansantuote supistuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa sitten 1930-luvun laman.

Paniikkiin ei kuitenkaan ole syytä, eikä paniikkiratkaisuja pidä tehdä. Suomen julkinen talous on vahva ja kestää järkevän, perustellun ja harkitun velanoton. Viime vuoden lopussa Suomella oli valtionvelkaa noin 54 miljardia euroa. Tämä on noin 30 prosenttia maamme bruttokansantuotteesta. Euroalueen maissa vastaava osuus on keskimäärin yli 60 prosenttia eli kaksinkertainen verrattuna Suomen tilanteeseen.

Suomen velkamäärää on arvioitava suhteessa maamme velanotto- ja maksukykyyn. Vaikka joudumme nyt tinkimään julkisen talouden tasapainovaatimuksista lyhyellä aikavälillä, harkittu velanotto on sekä väistämätöntä että myös välttämätöntä. Julkisen vallan on velanotolla tasoitettava tietä taantumajakson yli jo pelkästään kansalaisten peruspalvelujen ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi.

Velkaa tarvitaan myös harkittuun ja tarkasti kohdennettuun elvytykseen. Hallituksen tähänastiset elvytystoimet ovat jo tehonneet. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että monet taloyhtiöt ovat käynnistäneet laajoja korjaushankkeita. Tämä tarjoaa työtä muun muassa rakennussuunnittelijoille ja rakentajille. Elvytystoimet ovatkin tässä tilanteessa parempi vaihtoehto kuin kylmä menoleikkaus. Myöhemmin saamme oppositiolta kuulla, kumman vaihtoehdon oppositio valitsisi.

Hallitus päätti kehysriihessä akuutin talouskriisin vaatimista kiireellisimmistä toimista. Kehysneuvotteluissa nousivat tärkeimmiksi keskustan eduskuntaryhmän ajamat kuntatalouden vahvistaminen, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen ja työllisyyden parantaminen.

Hallitus vahvistaa kuntataloutta yhteensä yli 450 miljoonalla eurolla jo pelkästään tämän vuoden aikana. Kuntien yhteisövero-osuuden väliaikainen korottaminen edesauttaa palvelujen, terveyskeskusten, koulujen ja päiväkotien säilymistä koko Suomessa. Myös kelamaksun poisto helpottaa kuntapäättäjien työtä huolehtia kuntien taloudesta. (Ed. Zyskowicz: Oliko sekin keskustan vaatima?) Hallitus päätti antaa erityistukea myös saaristokunnille ja poikkeuksellisen harvan asutuksen kunnille. Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen, että näin voidaan turvata myös näiden pienten kuntien ihmisten terveydenhoito- ja koulupalvelut.

Arvoisa puhemies! Katse on suunnattava tulevaisuuteen. Tämän päivän ratkaisuilla luodaan edellytyksiä uudelle kasvulle. Nyt menetetyt mahdollisuudet ja markkina-asemat eivät lankea meille automaattisesti. Suomen ja suomalaisten yritysten on oltava kilpailukykyisiä uuden nousun alkaessa. Tämä on haaste etenkin yrityksille. Yritysten olisi syytä pitää kiinni työntekijöistään myös taantuman aikana, jotta ammattitaitoista ja osaavaa väkeä olisi saatavilla mahdollisen uuden nousun alkaessa.

Maailmanmarkkinoilla Suomen mahdollisuudet vaikuttaa oman maan ulkopuolelta tulleeseen talouskriisiin ovat tietenkin rajalliset. Talouskriisin keskellä on kiinnitettävä huomiota uuden luomiseen. Nyt on investoitava osaamiseen ja kestävään, tulevaa kasvua tukevaan rakentamiseen. Päätöksillä on parannettava Suomen kilpailukykyä pitkällä tähtäimellä, ovat ne sitten isoja rakenteellisia uudistuksia tai panostuksia tutkimus- ja tuotekehitykseen.

Uusi nousu lähtee liikkeelle suomalaisista yrityksistä ja yritteliäisyydestä. Julkisen vallan on vahvistettava yritysten toimintaedellytyksiä. Pankkien lyhytnäköinen toiminta ei saa kaataa ensimmäistäkään kannattavaa yritystä. Yritysten rahoitus on siis turvattava. Tämä koskee erityisesti teollisuudenaloja, jotka ensimmäisinä pääsevät osallisiksi maailmantalouden virkistymisestä. Tämä edellyttää myös maltillisia ja kilpailukyvyn turvaavia tuloratkaisuja, etenkin kun edellisessä palkkaratkaisussa Suomi menetti kilpailukykyään.

Arvoisa puhemies! Hallituksen on tunnistettava kansalaisten odotukset. Asioiden pitää olla hallinnassa ja hallussa. Monet suomalaiset pelkäävät joutuvansa lomautetuksi tai irtisanotuksi. Vastuu työllisyydestä ja yhteiskunnan eri toimintojen ylläpitämisestä on meillä kaikilla. Välttämättömien peruspalvelujen turvaaminen edellyttää yhteisvastuuta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. (Ed. Skinnari: Miten Fortumissa on laita?) Keskustan eduskuntaryhmän mielestä tässäkin taloudellisessa tilanteessa on tärkeää välttää menoleikkauksia.

Arvoisa puhemies! Suomen on valittava aktiivisen tekemisen tie sen sijaan, että jäisimme neuvottomiksi ja taloutemme alkaisi näivettyä. Edellytyksiä kasvulle syntyy, kun yhdistämme yhteisvastuun markkinatalouteen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön. Uusia mahdollisuuksia tällaiseen kestävään kasvuun löytyy erityisesti ilmasto- ja energiateknologiasta, jossa Suomi on maailman huippuosaajia.

Talouspolitiikassa on luotava edellytyksiä uudelle kasvulle, uudelle työlle ja hyvinvoinnille. Jos näin ei tehdä, palvelut uhkaavat rapautua. Kasvua ei synny tyhjästä: mahdollisuuksia on kuitenkin paljon ympäri maata. Suomesta löytyy satoja pieniä ja suuria menestystarinoita, jotka perustuvat ihmisten kekseliäisyyteen ja yritteliäisyyteen. Suomalaisella työllä ja suomalaisten yhteisillä ponnistuksilla haasteista on selvitty ennenkin.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisestä talouskriisistä voi oppia ainakin yhden asian: puhdasoppisesta markkinataloudesta ei ole isännäksi, mutta oikein ohjastettuna ja valvottuna markkinatalous on hyvä renki. Keskustan eduskuntaryhmä toteaa, että hallituksella on selkeä talouspoliittinen linja, jolla tästä taantumavaiheesta päästään nousuun.

Hanna-Leena Hemming /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset linjaavat talouspolitiikkaa neljän vuoden ajalle. Pitkään aikaan viesti talouden ja varsinkin julkisen talouden tilasta ei ole ollut näin synkkä. Maailma on kansainvälisen taantuman kourissa. Suomessakin jyrkkä laskusuhdanne lisää työttömyyttä, supistaa verotulokertymää ja vaikeuttaa valmistautumista pitkän aikavälin haasteeseemme eli ikääntymiseen.

Työttömyyden ennustetaan nousevan 9 prosenttiin vielä tänä vuonna. Verotulojen pienentyessä valtio joutuu ottamaan lisää velkaa hyvinvointipalveluiden rahoittamiseksi. Laskusuhdanteesta on myös positiivisia vaikutuksia, kuten esimerkiksi korkealle kohonneiden inflaation ja korkotason alentuminen. Olemme kuitenkin vakavan paikan edessä, koska taantuma voi pahimmillaan johtaa julkisen talouden kriisiin. Nyt on osattava tehdä oikeita valintoja, joilla taantumasta ja ikääntymisen haasteista selvitään tulevalla vuosikymmenellä.

Vaikeina aikoina on hyvä muistaa, että murroksessa on aina myös mahdollisuus. Meidän ei kannata jäädä surkuttelemaan asioita, joita me emme voi muuttaa, vaan tarttua niihin haasteisiin, joihin itse voimme vaikuttaa. Mikäli pystymme uudistumaan, vahvistamaan Suomen talouden rakenteita ja parantamaan koulutustasoamme entisestään, Suomi voi nousta taantumasta ensimmäisten joukossa. Kun kasvu ja kysyntä jälleen lähtevät nousuun, ajan tasalla olevat, ketterät maat hyötyvät uusista markkinoista.

Arvoisa puhemies! Jo useiden hallitusten harjoittaman johdonmukaisen talouspolitiikan ja valtionvelan lyhentämisen ansiosta Suomen julkinen talous on vahvalla lähtötasolla. Voimme ottaa lisää velkaa, jolla lievennetään taantuman vaikutuksia kuntatalouteen, työllisyyteen ja verotuottojen pienenemiseen.

Nyt käytössä olevan ennusteen mukaan kasvu alkaisi vasta vuoden 2010 puolella. Suuret ikäluokat ovat tuolloin siirtymässä eläkkeelle ja työikäisten määrä pienenee joka vuosi. Rakenteelliset uudistukset olisivat olleet välttämättömiä joka tapauksessa, mutta tämän taloustilanteen myötä niitä tarvitaan entistä kipeämmin. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee hallituksen peruslinjausta siitä, että työnteosta on tehtävä entistä houkuttelevampaa. Työelämään siirtymistä nopeutetaan opintoja ja opiskelemaan pääsyä vauhdittamalla. Työuria voidaan pidentää myös loppupäästä, kun ihmisten työkykyä pidetään yllä ja työnteko nykyisen eläkeiän jälkeenkin tehdään kannattavammaksi. Tarvitsemme myös lisää työperäistä maahanmuuttoa. Viime aikojen uutiset esimerkiksi Husin palvelukseen otettavista ulkomaisista sairaanhoitajista tulevat jatkossa olemaan arkipäivää.

Rakenteellisiin uudistuksiin kuuluvat myös tuottavuusohjelman toteuttaminen sekä kunta- ja palvelurakenteen kehittäminen. Kuntien lukumäärän vähentyminen ei riitä, vaan palvelut on pystyttävä aikaansaamaan tehokkaammin. Tuottavuuden kasvu on oleellinen osa palettia, jolla Suomi pystyy selviytymään työvoiman supistumisesta sekä ikääntymisen aiheuttamasta palvelutarpeiden kasvusta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä toteaa, että jo tehdyt veronkevennykset ovat tärkeitä sekä rakennepoliittisesti että suhdannepoliittisesti kotimaisen kysynnän ylläpitämiseksi. Työn verotusta keventämällä kannustetaan sekä tekemään että antamaan työtä. Verotuksen painopistettä siirretään työn verottamisesta ympäristö- ja kulutusverojen suuntaan, mikä auttaa myös ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Jokaisella on mahdollisuus tarkistaa kulutustottumuksiaan vähemmän saastuttavaan suuntaan tai sitten, jos mistään ei halua tinkiä, maksaa enemmän veroja. Fossiilisiin polttoaineisiin painottuva energiaverojen korotus on erittäin perusteltu ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Aivan yhtä perusteltua on saattaa korotukset voimaan vasta vuonna 2011, kun talouden arvioidaan jo olevan nousussa. Näin ollen ratkaisussa on otettu huomioon myös kuluvan ja seuraavan vuoden elvytysvaikutus.

Arvoisa puhemies! Taantuma iskee voimalla myös kuntiin, ja niiden verotulot ovat nyt laskussa. On välttämätöntä turvata suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, kuten koulut, terveydenhuolto ja päiväkodit. Kehysten yhteydessä päätettiinkin mittavista kuntataloutta tukevista toimista. Kiinteistöveron ala- ja ylärajoja korotetaan ja yhteisöverotuottojen jako-osuutta korjataan väliaikaisesti kuntien hyväksi. Kiinteistöverosta saatava lisätulo riippuu kunnista itsestään, sillä ne voivat tehdä omat päätöksensä veron tasosta annetun vaihteluvälin sisällä. Onkin tärkeää, että päätösvalta näissä asioissa säilytetään mahdollisimman pitkälle kunnissa. Näin jokainen kunta voi itse miettiä, mikä on järkevää politiikkaa niin kunnan asukkaiden kuin siellä toimivan elinkeinoelämänkin suhteen.

Nämä toimet yhdessä kelamaksun poiston kanssa vahvistavat kuntataloutta vuositasolla jopa lähes 700 miljoonalla eurolla, sitten kun ratkaisut ovat täysimääräisesti voimassa. (Ed. Tennilä: Paljonko tänä vuonna, tiedättekö?) Kuluvalle vuodellekin vaikutuksiksi arvioidaan lähes 500 miljoonaa euroa. (Ed. Tennilä: 430 miljoonaa!) Tämä tarkoittaa todella merkittävää tukipakettia kuntien palveluiden rahoittamiseen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että hallitus on käynyt ripeisiin toimiin auttaakseen kuntia vaikeassa tilanteessa. Taantuma vaikuttaa sekä valtion- että kuntatalouteen, mutta tässä kohtaa valtio ottaa niskoilleen molempien taakkaa. Valtion velkaantuminen on moninkertaista kuntiin verrattuna, ja näin ollen valtiontalous niiaa syvemmälle kuin kuntatalous. Tämä on perusteltua, sillä Suomen julkisen talouden hyvän kunnon vuoksi valtio on saanut lisävelkaa kohtalaisen alhaisella korolla. Jatkossa kuntien on kuitenkin pystyttävä tehostamaan omaa toimintaansa ja saatava menojensa kasvu kuriin. Mikäli mitään ei tehdä, palvelujen rahoitus ei tarpeiden jatkuvasti kasvaessa kerta kaikkiaan onnistu.

Tulevaisuuspuolueena kokoomus nostaa erityisesti esille osaamisen ja innovaatioiden merkityksen julkisen talouden tasapainottamisessa. Hyvinvoinnin säilyttäminen vaatii parempaa tuottavuutta, jäykkien rakenteiden uudistamista ja sitä, että kaikki työkykyiset ovat mukana työelämässä. Innovaatiot, teknologian hyödyntäminen sekä organisaatioiden ja rakenteiden kehittäminen tuovat talouteen pelivaraa ja säästävät veroeuroja.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarkoitus on taata tarvittava palvelutaso väestön ikääntyessäkin. Työt on järjestettävä fiksummin eli siten, että ne hoituvat laadukkaammin, nopeammin ja kustannustehokkaasti. Tärkeää on myös se, ettei kuntia nyt rasiteta uusilla vaatimuksilla etuuksien parantamisesta ja palvelujen laajentamisesta, vaan pyritään vastuullisesti turvaamaan nykyinen palvelutaso.

Arvoisa puhemies! Muutama sana opposition kritiikistä ja heidän linjauksistaan.

Pääoppositiopuolue SDP on ollut yhtä aikaa sekä vaatimassa valtavia, pysyviä menolisäyk- siä että kritisoimassa valtion velkaantumista. Budjetin vastalauseessa esitetty SDP:n oma vaihtoehto perustuu suurelta osin verotulojen yliar-viointiin. Huolimatta siitä, että verotulot ovat jyrkässä laskussa, te, hyvät sosialidemokraatit, olette arvioineet verotulojen kasvavan usealla miljardilla. Näin ollen te väitätte, että esityksenne on tasapainotettu, vaikka ehdottamanne menolisäykset ovat todella hurjalla tasolla. Todellisuudessa verotuloarvioita on jouduttu koko ajan rukkaamaan alaspäin. Esittämänne pysyvät menolisäykset lisäisivät velkataakkaa joka vuosi ja veisivät Suomen entistä hankalampaan asemaan rapauttamalla luottamusta julkisen taloutemme kestävyyteen.

Sama ristiriitaisuus koskee kritiikkiänne hallituksen päättämiä veronkevennyksiä kohtaan. Veroasteikosta päätettäessä vastalauseessanne ehdotitte kokonaisuutena vielä suurempia tuloveronkevennyksiä kuin hallitus — siis suurempia tuloveronkevennyksiä kuin hallitus. Sen sijaan on hyvä havaita, että elvytyskohteissa olette suurin piirtein samoilla linjoilla sinivihreän hallituksen kanssa.

Arvoisa puhemies! Budjettiriiheen mennessä valmistellaan 200 miljoonan euron liikkumavara, jota voidaan käyttää senhetkisiin tärkeimpiin tarpeisiin, kunhan nähdään, miten taloustilanne ja työllisyys kehittyvät. Lisävaroja on aivan oikein tarkoitus käyttää, kuten kokoomus on vaatinut, aikuiskoulutukseen, maahanmuuttopolitiikkaan ja talouden kasvua vahvistaviin tutkimus- ja kehitysinvestointeihin. Myös työllisyysmäärärahoihin on luvassa parannuksia, joilla ylläpidetään toivoa ja ihmisten omaa aktiivisuutta työnhaussa. Vaikeuksiin joutuneista on pidettävä aidosti huolta, eikä ketään saa päästää syrjäytymään. Jatkossa tarvitsemme jokaisen panosta hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Hallituksen talouspoliittiset linjaukset ovat perusteltuja ja kaukonäköisiä. Jatkovalmistelussa ovat toimet julkisen talouden kestävyyttä parantavista rakenteellisista uudistuksista. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee hallituksen vastuullista talouspolitiikkaa, joka pyrkii varmistamaan Suomen julkisen talouden kestävyyden ja kansalaisille välttämättömien palveluiden turvaamisen myös pitkällä aikavälillä.

Tarja Filatov /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehottaisin ed. Hemmingiä tutustumaan siihen kokonaisuuteen, jonka me olemme esittäneet. On totta, että meidän tuloveron kevennyksemme olisi suurempi kuin hallituksen, koska se tehdään myös pienituloisille ja kuntaverosta. Mutta sen sijaan me emme tekisi kaikkia niitä veronkevennyksiä, mitä hallitus on tehnyt, koska valtaosa niistä ei tuota minkäänlaista työllisyyshyötyä.

Hyvät kuulijat! Kunta säästää vähentämällä oppitunteja. Kouluavustajia karsitaan. Kunta sulkee lukiot. Kunta lomauttaa väkeään. Kunnanvaltuusto poisti budjeteista koulun laajennusrahat. Nämä uutiset ovat tosia ja kertovat karua kieltä siitä, mitä elävässä elämässä tapahtuu. Kuntaliiton selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa kunnista on avaamassa budjettiansa, ja valistunut arvaus on, että kun olemme alkukesässä, niin tuo määrä kasvaa. Kansalaisten epävarmuus kasvaa, mutta hallitus ummistaa silmänsä ihmisten ahdingolta.

Hallituksen finanssipoliittinen elvytys ei ole vakavaan taloustilanteeseen nähden riittävää. Hallitus on halunnut pitää kiinni kasvun vuosina sovituista menokehyksistä, ja kehysriihen lin- jauksessa todetaan, että hallitusohjelmasta poikkeava valtiontalouden alijäämä saa lamavuosina kasvaa, jos samaan aikaan tehdään julkista ta- loutta vahvistavia päätöksiä. Näitä päätöksiä hallitus ei kuitenkaan tee, vaan aliarvioi talous- ja työllisyyskriisin vakavuuden ja yliarvioi omien veronkevennystensä työllisyysvaikutuksen. Sosialidemokraatit haluavat pitää huolta valtion tulopohjasta, ja sen vuoksi me olemme tehneet oman, tasapainotetun, esityksemme.

Talouden ahdinko vaikuttaa työllisyyteen aina viipeellä. Nyt talouskriisi näkyy runsaina lomautuksina ja työttömyyden nousuna. Edellisen laman opetus on se, että avointa työttömyyttä ei pidä päästää kasvamaan eikä varsinkaan pitkittymään. Tällä hetkellä nuorisotyöttömyys kasvaa lähes yhtä nopeasti kuin 1990-luvun laman suurtyöttömyysvuosina, mutta hallituksen lausuntojen mukaan työttömyys nousee maltillisesti.

Arvoisa hallitus! Jos maassa on lähes puolitoistakertainen määrä nuoria työttömänä vuoden takaiseen aikaan verrattuna, niin onko tuo nousu maltillista? (Välihuutoja) Kehysriihi ei tuonut juuri mitään uutta työllisyyden vahvistamiseksi tai työttömyyden helpottamiseksi. Hallitus puhuu kyllä kauniisti kouluttamisesta ja työttömien tukemisesta, mutta totuus on, että hallitus on leikannut tämän vuoden työvoimapolitiikan rahoja voimakkaasti. Ne lisäykset, mitä sinne on tehty, ovat pienempiä kuin alkuperäinen leikkaus. Esimerkiksi Turussa koulutettiin viime vuonna työvoimapolitiikan varoin helmikuussa lähes kahtatuhatta ihmistä, tänä vuonna samalla alueella samaan aikaan alle kolmeasataa. Ja tiedoksi, hallitus: nuorisotyöttömyys on Turussa noussut 66 prosenttia viime vuodesta. Lisäksi hallitus ei ole tarkistanut tuottavuusohjelmaansa suhdannetilanteeseen sopivaksi. On nurinkurista, että hallituksen tavoite on vähentää valtion työvoimatarvetta vuoteen 2011 mennessä lähes 10 000 hengellä. Tuottavuuden nostaminen on välttämätöntä, mutta työvoimavähennyksiä olisi syytä siirtää pahimman laman ohi.

Arvoisa puhemies! Kuntien vastuulla olevat peruspalvelut ovat hyvinvointivaltion ydintä. Nyt tuo ydin on rahoituskriisissä. Kyse on ihmisten arjen turvaksi ja sujumiseksi rakennetuista hyvinvointipalveluista. Kuntien verotulot alenevat viime vuodesta lähes 5 prosenttia. Menot kasvavat väkisinkin palkka- ja muiden kustannusten nousun vuoksi. Kuntien ahdingon suuruutta kuvaa se, että hallituksen vastaantulon jälkeenkin kuntien veroäyriin jää vielä runsaan 2 prosenttiyksikön suuruinen aukko tulojen ja menojen välille. Kyse on lähes 2 miljardin euron vajeesta, mutta hallituksen vastaus kuntapalveluiden ahdinkoon on: kunnat, nostakaa veroja.

Hallituksen päättämä kiinteistöveron nosto kohdistuu omaisuuteen, mutta ongelmalliseksi sen tekee se, että tavallisen ihmisen tavallinen asunto on usein velkarahalla hankittu ja lainanhoitokulujen lisäksi ei ole helppo selviytyä kasvavista verokuluista ja asumisen kustannusten noususta. Toinen miinus on se, että myös pienituloiset eläkeläiset joutuvat tämän veron maksumiehiksi. Nyt ei ole oikea aika nostaa asumisen kuluja. Päinvastoin tarvitsisimme kannustavuuden nimissä asumistuen parannuksen.

Hallitus ylpeilee sillä, että se keventää veroja eikä leikkaa, mutta likaisen työn hallitus muodikkaasti ulkoistaa kunnille. Hallituksen viesti onkin: leikatkaa te, kuntapäättäjät, nostakaa te, kuntapäättäjät, veroja. Hallitus sulkee silmänsä siltä tosiasialta, että köyhimmät eivät ole hyötyneet valtion mittavista veronkevennyksistä. Nyt on käymässä täsmälleen päinvastoin. Kuntaveron korotukset kohdistuvat kipeimmin kaikkein köyhimpiin, koska kaikkein pienituloisimmat ihmiset maksavat vain kuntaveroa. Tämän vuoksi sosialidemokraatit esittävät kuntaverosta tehtävän perusvähennyksen korottamista kaksinkertaiseksi, koska se vahvistaisi kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten, työttömien, opiskelijoiden ja pienipalkkaisten työntekijöiden toimeentuloa, ja tuo menetys on luonnollisesti kunnille korvattava.

Pääministeri on tarjonnut kuntien ahdinkoon ratkaisuksi tuottavuustalkoita. Kyllä, asioita pitää tehdä paremmin, mutta tuottavuus ei hyvinvointipalveluissa ole aina niin yksinkertainen juttu. Eräässä kunnassa terveyspalveluiden tuottavuutta mitattiin puolen tunnin palvelukäynnein. Kun mittari muutettiin 15 minuutin palvelukäynniksi ja samoja ihmisiä palveltiin kaksi kertaa 15 minuuttia, niin tuottavuus kasvoi kaksinkertaiseksi. Tällaisten mittareiden varassa me emme voi kuntia vertailla. Ihan näin itseään ei kannata pettää.

Tärkeintä on, että lapsi oppii koulussa ja kasvaa ehjäksi ihmiseksi toimivan kodin ja koulun yhteistyön avulla. Tähän tarvitaan aikaa ja ihmistyötä. Terveydenhuollossa potilaan paraneminen ja hänen saamansa apu on arvokkaampaa kuin se, montako käyntikertaa voidaan tilastoida. Kunnissa on etsittävä lisää vaikuttavuutta ja Paras-hankkeeseen on saatava uusi vaihde päälle, mutta ilman voimavaroja hyvinvointipalvelut ajautuvat saattohoitoon.

Lamankin aikana ihmisistä on pidettävä huolta. Sosialidemokraatit esittävät hyvinvointielvytystä, joka turvaa kuntien terveydenhoitoa, vanhustenhoivaa, päivähoitoa ja lasten ja nuorten koulutusta. Hallituksen sinänsä myönteinen päätös yhteisöveron kunnille menevän jako-osuuden korotuksesta ei yksin riitä, eivätkä riitä vielä ne kelamaksuvaikutuksetkaan, vaan tarvitaan myös valtionosuuksien korottamista. Lisäksi on löydettävä niitä keinoja, joilla kunnat hyötyisivät myös luonnollisen henkilön pääomaverosta. Tarvitaan valtion tukea päiväkotien, koulujen, vanhainkotien ja muiden kuntien rakennusten peruskorjaukseen. Rakennukset on pakko korjata: miksi emme siis vauhdittaisi tätä työtä taantuman ajalle?

Arvoisa puhemies! Hallitus on laskenut lähes koko elvytyspolitiikkansa veronkevennysten varaan. Jokaista menoelvytyseuroa kohti, siis 1:tä euroa kohti, hallitus laskee 9 euroa verotusta. Hallituksen veronkevennyssaldo on lähes 3,5 miljardia euroa. Pienten ja keskituloisten ihmisten veronkevennykset ovat kyllä perusteltuja. Mutta vaikeana aikana on vastuutonta ratkaista lähes kaikki ongelmat veronkevennyksin. Aiemminkin on työllisyyden tueksi kevennetty verotusta, mutta aiemmin veroja ei ole kevennetty velaksi.

Sosialidemokraatit haluavat luopua osasta hallituksen veronkevennyksiä ja parantaa kohdennetuilla tulonsiirroilla kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa. Kyse on arvovalinnasta. Me haluamme toteuttaa Sata-komitean hyvää tavoitetta: poistaa köyhyyttä ja oikaista sosiaaliturvan koukeroita. Hallituksen arvovalinta käytti rahat taloustilanteeseen nähden ylisuuriin ja työllisyyden näkökulmasta tehottomiin veronkevennyksiin. (Ed. Zyskowicz: Tehän esitätte saman kokoisia!)

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että raha ei kasva puussa, siksi sosialidemokraatit haluavat pitää huolta tulopohjasta, ed. Zyskowicz. Siksi esitimme budjettivaihtoehdossamme muun muassa, että energiayhtiöiden päästökaupasta johtuvat tuulen tuomat voitot laitettaisiin verolle, harmaata taloutta suitsittaisiin käännetyn alv:n avulla, turhaa tavaroiden pakkaamista verotettaisiin ja yritykset ja kunnat laitettaisiin saman jäteverorasituksen piiriin. Muun muassa nämä esitykset toisivat verotuloja niin valtiolle kuin kunnille ja myös rahaa välttämättömien palveluiden rahoitukseen. Lisäksi me tarvitsemme uusia kasvun siemeniä. Modernia talouskasvua voidaan luoda ympäristö- ja ilmastoteknologian kehittämisellä. Työllisyys- sekä ilmastotavoitteet on mahdollista yhdistää. Vihreä kasvu edellyttää määrätietoista panostusta muun muassa uusiutuviin energiamuotoihin, ympäristöteknologian tutkimukseen ja julkisen liikenteen parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Hallitus ylpeilee sillä, että se keventää veroja eikä leikkaa, mutta tämä ei ole aivan totta. Samat ihmiset ovat valtion ja kuntien asukkaita. Kunnat joutuvat nyt leikkaamaan palveluista ja nostamaan verorasitusta. Lisäksi valtio myös itse leikkaa. Sen kehysvaihtoehtoon sisältyy 200 miljoonan euron leikkaus, mutta hallitus ei vain näköjään ennen eurovaaleja halua kertoa, miten se kohdentuu. Sisällön saamme ilmeisesti kuulla elokuussa. Samaa tuttua taktiikkaa hallitus noudatti kunnallisvaalien alla. Ennen vaaleja se sanoi, että lama ei kosketa Suomea ja huoli kuntataloudesta on pelottelua. Heti vaalien jälkeen ääni kellossa muuttui. Pelottavaa on se, mihin hallituksen välinpitämättömyys Suomea vie.

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka uhkaa romuttaa hyvinvointivaltion perusrakenteet. Elvytyspolitiikan tehottomuus ja viivyttely sekä kevein perustein tehdyt veronkevennykset ja tiukka menokehyspolitiikka ovat vakava uhka Suomen hyvinvointivaltiolle, ja esitämme perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä.

Martti Korhonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU-maiden talouksien ennustetaan supistuvan tänä vuonna noin 2 prosenttia. Myös Venäjän ja Yhdysvaltojen bruttokansantuote-ennuste tälle vuodelle on miinus 2 prosentin luokkaa. Kiinalle ja Intialle povataan 5—6 prosentin kasvua, elikkä kasvu noin puolittuisi.

Tällä viikolla, niin kuin hyvin tiedämme, Lontoossa kokoontuvat G20-maiden johtajat, jotka ovat todella huolissaan, sillä he tietävät, mitä kasvun hidastuminen parilla prosentilla tarkoittaa omalle kansantaloudelle ja työllisyydelle.

Suomessa valtiovarainministeriö ja Suomen Pankki tarkistivat vastikään talousennustettaan ja povaavat kansantuotteemme supistuvan tänä vuonna noin 5 prosenttia. Etla ennustaa tätäkin synkempää, suurempaa, pudotusta.

Taloustieteen lainalaisuudet koskevat, ikävä kyllä, myös meitä ja Suomea. Kun kokonaistuotanto supistuu, niin työttömyys kasvaa. Tämä on se yleinen trendi. Työttömänä oli työ- ja elinkeinoministeriön mukaan helmikuussa jo neljännesmiljoona suomalaista ja lomautettuina tai yt-neuvotteluiden piirissä ainakin satatuhatta työntekijää.

Kysymys kuuluu: Mitä tekee Suomessa hallitus ja taloudesta vastuussa olevat ministerit? Valtiovarainministeri Kataisella kaikki oli vielä alkuvuodesta hämärän peitossa ja sumussa, niin kuin hän itse ilmaisi, ja siksi talouden elvytystoimiin ei voitu ryhtyä, ja jos oikein kuulin, niin edelleenkin on aivan sama tilanne, toisin kuin G20-maiden talousjohtajilla. Ja nyt kun oma ministeriö on vihdoin saanut kerrottua hänelle, mihin taloutemme on menossa, niin ministeri Katainen näköjään hokee hokemasta päästyäänkin, että sumua on edelleen ja ei voi päättää, millä alettaisiin, ja joissakin kohdin hän vielä sanoo, että kaikki mahdollinen on tehty, ja olen kuullut hänen käyttävän sellaisia ilmaisuja, että jopa fantastisen hyvin.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on vaatinut ja vaatii voimakasta ja vahvaa elvytystä nyt ja heti. Me olemme ennen kaikkea huolestuneita työttömyyden räjähdysmäisestä kasvusta ja siitä seuraavasta ihmisten, perheiden ja kokonaisten paikkakuntien todella syvästä ahdingosta. Tämä kehitys ei ole voinut jäädä Vanhasen ja Kataisen hallitukselta huomaamatta, tai sitten he kulkevat kyllä silmälaput silmillään. Minä kysynkin nyt tältä kaksikolta: Kuinka paljon niitä työttömiä tarvitaan, ennen kuin hallitus ryhtyy aitoihin, oikeisiin elvytystoimiin, niihin aikuisten oikeisiin?

Työttömyyden hoitoon ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan tarvitaan nyt paljon enemmän ja tehokkaampia resursseja ja toimia kuin mihin on varauduttu tämän vuoden budjetissa, jonka perusteet itse asiassa lyötiin lukkoon vuosi sitten kohtuullisen talouskasvun näkymien vallitessa. Ovatko sitten työministeri Cronberg ja elinkeino-ministeri Pekkarinen saattaneet työllisyyden hoidon tarpeet valtiovarainministerin tietoon, ja jos ovat, niin miksei voimavaroja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ole lisätty?

Kun minä kuuntelin kokoomuksen ryhmäpuheen, jossa sanottiin, että "työttömyyden ennustetaan nousevan 9 prosenttiin vielä tänä vuonna", niin työttömyys oli helmikuun lopussa Suomessa 9,4 prosenttia. Kyllä te kuljette nyt jossakin aivan kummallisessa maailmassa. Teillä ei ole hajuakaan, mitä täällä tapahtuu. Ikävä kyllä täytyy sanoa, että olen todella surullinen, ja se, että se lukee ryhmäpuheen sisällä, osoittaa, ettei koko puolue ole asiaan reagoinut.

Arvoisa puhemies! Kuntien tulojen ja menojen välille on Vanhasen hallitusten aikana syntynyt ammottava kuilu, jota kunnat ovat joutuneet paikkaamaan velanotolla. Kuntien velkaantuminen on Vanhasen hallitusten aikana kaksinkertaistunut vuoden 2003 noin 4,5 miljardin tasosta, vaikka takana on todella monta nopean talouskasvun vuotta. Se siitä hyvästä taloudenpidosta.

Viime syksynä alkanut talouden taantuma on syventänyt kuntien vaikeuksia olennaisesti. Köyhien kuntien ohella nyt myös varakkaammat, paljon yhteisöveroja saaneet kunnat ovat menettäneet tulojaan, kun yhteisöveron määrä on laman vuoksi alentunut. Tämän vuoden budjettiin, jonka perusteet on siis laadittu aivan toisenlaista taloussuhdannetta silmälläpitäen, ei ole varattu kunnille mitään erityisempää lisäavustusta. Niinpä viime viikon alussa pidettyyn hallituksen kehysriiheen kohdistui suuria odotuksia kuntien ja kuntalaisten tahoilta. Silti hallitus löi kunnille ja kuntien asukkaille karkeasti sanoen luun kouraan. Kuntien tarvitseman 1,5—2 miljardin euron suuruisen tukipaketin sijaan hallitus nosti yhteisövero-osuutta kymmenellä prosenttiyksiköllä. Se lisää kuntien tuloja parhaassa tapauksessa ehkä täällä jo mainitut 350 miljoonaa euroa.

Kelamaksun poistosta kunnat saavat tänä vuonna ehkä noin 80 miljoonaa, ja ensi vuodelle hallitus antoi kunnille mahdollisuuden kiinteistöveron korotukseen.

Kuntien valtionosuuksia tai muita vastaavia tulonsiirtoja hallitus ei aio tehdä, mistä automaattisesti seuraa kolme seuraavaa asiaa: Ensinnäkin, kunnat joutuvat tänä ja ensi vuonna nostamaan asukkaittensa veroja maksujen ja taksojen korotusten muodossa. Toiseksi, kunnat joutuvat ottamaan lisää velkaa, osa kunnista velan päälle. Rikkaille kunnille velanotto ei ole ongelma, niille, joilla velkaa ei ole, mutta köyhemmille niiden takaisinmaksu tuottaa jo nyt äärettömän suuria vaikeuksia. Se johtaa väistämättä siihen, että maan sisäiset alueelliset erot kasvavat. Ja kolmanneksi, kuntien on pakko leikata hyvinvointipalveluitaan sekä vähentää niitä tuottavaa henkilöstöä — kaikki reaalielämässä aivan muuta kuin mihin hallitus sanoo pyrkivänsä.

Ketkä tästä kärsivät? Tästä kärsivät kunnan asukkaat, tavalliset ihmiset, jotka tarvitsevat vanhuuden hoivaa, sairaanhoitoa ja terveyspalveluja, kouluopetusta, päiväkoteja, kulttuuria ja sivistystä, sekä osaavat työntekijät, jotka jäävät ilman työtä tämän politiikan seurauksena.

Arvoisa puhemies! Suomen kansantalous tarvitsee nyt voimakasta elvyttävää piristysruisketta. Vain siten voidaan estää laman syveneminen itseään voimistavaksi kierteeksi. Vain siten voidaan estää työttömyyden räjähtäminen käsiin ja olemassa olevan työttömyyden muuttuminen pitkäaikaistyöttömyydeksi. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyydellä, niin kuin me hyvin täällä salissa tiedämme, on ruma ja todella pitkä varjo. Nyt myös nuorisotyöttömyys on noussut ennätysvauhtia. Tammikuun lopussa työttömiä nuoria oli jo 30 000 eli kolmanneksen enemmän kuin vuosi sitten.

Tätä piristysruisketta ei synny niistä verohelpotuksista, joita Vanhasen hallitus on ennen muuta suurituloisille ja suurten omaisuuksien haltijoille luvannut, ei kerta kaikkiaan synny. Rikkaankin ihmisen kulutuskyky on rajallinen, ja laman myötä myös paremmin toimeentulevat muuttavat kulutuskäyttäytymistään. Veroale ei lisää riittävästi kotimaista kysyntää, vaan merkittävä osa siitä valuu joko lainojen maksuun, korkeakorkoisille tileille tai muihin sijoituksiin.

Muun muassa Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos Etlan tuoreimmassa ennusteessa on tarkasteltu asetelmaa, jossa vertaillaan erilaisten elvytyskeinojen tehoja. Esimerkiksi rakennustoiminnan kautta elvyttäminen tuo lähes kaksinkertaiset työllisyysvaikutukset verrattuna siihen, jos saman rahasumman käyttää verojen alentamiseen.

Valitettavasti on kai turha odottaa, että kokoomuslainen valtiovarainministeri Katainen peruuttaisi rikkaille myönnettyjä veronkevennyksiä. Tätä rahaa siis ei ole nyt käytettävissä elvytykseen. Elvytyksestä on pois myös yrityksille annettu miljardiluokan kelamaksun poisto, eikä valtion kassasta enää löydy elvytykseen tarvittavia euroja.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen Jaakko Kiander ja Heikki Taimio perustelevat eilispäivän Helsingin Sanomissa, miksi valtion ei nyt pidä pelätä lisävelan ottoa. Vaikka velkaa jouduttaisiin ottamaan lisää esimerkiksi se reilut 40 miljardia euroa, jää velan osuus bruttokansantuotteesta edelleen kymmenkunta prosenttiyksikköä pienemmäksi kuin 1990-luvun laman aikaan. Silloin velkaa sitä paitsi käytettiin pankkitukiin ja pankkien tappioiden hoitoon. Nyt velkaa voidaan käyttää talouden aitoon elvyttämiseen. Valtion tukea on nyt ennen muuta suunnattava kuntien hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen ja kuntien irtisanomisten ja lomautusten estämiseen. Tärkeitä elvytyskohteita ovat myös rakennusinvestoinnit sekä energian säästöön ja uusiutuvan energian käyttöön suuntautuvat julkiset investoinnit sekä alan tutkimus ja tuotekehitys. Nämä investoinnit tuovat niihin sijoitetut eurot aikanaan takaisin.

Kunnat ja kunnat asukkaat tarvitsevat tukea välittömästi, jotta kuntapalvelujen jatkuvuus saadaan turvattua ja henkilöstön irtisanomiset vältettyä, vai haluaako hallitus välittää kuntiin Irwinin aikanaan laulamalla tavalla viestiä, että "hallituksen neuvo on rukoile ja kiitä, kun nykymenolla rahat ei kerta kaikkiaan riitä"? Valtion on lainattava elvytysrahaa. Ei sille nyt vaan voi mitään. Jos odotellaan hallituksen esittämällä tavalla ensi syksyyn ja sidotaan kuntien auttaminen syksyn palkkaratkaisuihin, jäädään elvytysjunasta kerta kaikkiaan. Kaikki varmaan muistavat, mitä siitä seurasi kuntapuolen neuvotteluille, kun kokoomus lähti vaalien alla lupailemaan Sari Sairaanhoitajalle 500 euron palkankorotukset. Haetaanko nyt samaa ongelmakehää?

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi vielä kiinnittää huomiota siihen taloustilanteeseen nähden totaalisen väärään henkilöstöpolitiikkaan, jota valtio itse harjoittaa niin sanotun tuottavuusohjelman puitteissa. Valtion työnantajana tulisi nyt näyttää yksityisille yrityksille hyvää esimerkkiä ja lopettaa tuottavuusohjelman nimissä tehtävät henkilöstövähennykset ja panostaa sen sijaan henkilöstön koulutukseen, jaksamiseen sekä siihen, että ihmisiä laitetaan nyt tällä hetkellä pakkomielteenomaisesti itse asiassa pihalle ja töistä pois.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailmantalous supistuu. Valtiontalouden kehysten laatiminen tuleville neljälle vuodelle ei näissä olosuhteissa ole mikään helppo tehtävä. Päivittäiset talousuutiset ovat lähinnä hyytävää kuultavaa. Lukuja olemme edellisissä puheenvuoroissa kuulleetkin.

Hallituksen talouspolitiikan tavoitteet ovat selvät: työttömyyden kasvua hillitään, peruspalveluiden säilyminen taataan, rakennetaan pohjaa talouden pitkän aikavälin kestävyydelle ja jatketaan ilmastopolitiikan tavoitteiden toteuttamista.

Elvyttävä talouspolitiikka on oikea valinta. Eduskunta on aiemmin hyväksynyt hallituksen työllistävän lisäbudjetin. Nyt käsittelyssä olevassa kehysbudjetissa ei leikata menoja, vaan valtio ottaa kannettavakseen osan kuntien verotulojen menetyksistä. Näin turvataan palvelut ja hillitään työttömyyden kasvua.

Viime lamasta tiedämme: kerran korkeaksi noussutta työttömyyttä on hyvin vaikea saada alas. Tämä perustelee myös velkaelvytyksen. Valtiovarainministeriö arvioi valtionvelan kasvavan kehyskauden aikana yli 100 miljardiin euroon. Velan kasvuun on suhtauduttava vakavasti. Valtiontalous pitää saada takaisin tasapainoon ensi vuosikymmenen aikana.

Toisaalta on hyvä huomata, ettei velkaantuminen näytä ainakaan tämän ennusteen mukaan vielä nousevan hälyttävälle tasolle. Jos valtiovarainministeriön arvio toteutuu, velan osuus nousee noin 50 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä on huomattavasti alemmalla tasolla kuin 1990-luvun laman jälkeen. Viime vuosina valtiontalous on ollut ylijäämäistä ja velkaa on maksettu pois. Tällä on itse asiassa mahdollistettu nyt tilapäinen elvytys lainarahalla.

Pitkällä aikavälillä talouden kestävyyteen vaikuttaa myös huolehtiminen ihmisten terveydestä ja työkyvystä ja työurien pituudesta. Tämä luo kestävää pohjaa hyvinvointivaltiolle. Taantuman ei saa antaa sysätä syrjään suurta joukkoa ihmisiä. Väestön ikääntyessä me tarvitsemme Suomessa jokaista. Vihreä eduskuntaryhmä kantaa erityisesti huolta nuorisotyöttömyyden nopeasta noususta. Tässä tilanteessa yhdenkään opiskelupaikkaa hakeneen nuoren ei pidä jäädä toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle.

Työttömyyden kasvua ei voida kokonaan talouden näissä olosuhteissa estää. Niin raju on kansainvälisen talouden taantuma ja niin vientiriippuvainen maa me olemme. Elvytyksen tehtävänä on rakentaa kansantaloudelle silta taantuman yli. Työvoimaviranomaisten tehtävä on sama yksittäisten ihmisten kanssa. Me tarvitsemme ihmisille uusia mahdollisuuksia ja reittien avaamista. Mielekäs koulutus tulee olla kaikkien työttömäksi jääneiden ulottuvilla. Hallitus siirtää kehyksen sisällä noin 200 miljoonan euron panostuksen aikuiskoulutukseen, työttömien aktiivitoimenpiteiden lisäämiseen ja maahanmuuttajien koulutukseen. Siirtojen löytäminen kehysten sisältä tulee olemaan todella vaikeaa, mutta nämä panostukset ovat nyt tarpeen.

Arvoisa puhemies! Hallitus on sitoutunut kuntien peruspalveluiden turvaamiseen. Kuntien vaikeaa taloustilannetta helpotetaan kasvattamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Myös kelamaksun poisto vahvistaa kuntataloutta. Nämä taloutta vakauttavat toimenpiteet näkyvät nyt hyvin konkreettisesti, kun kunnissa pohditaan ensi vuoden talouden raameja. Tämä helpottaa kun-tien tilannetta esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa pohditaan, minkä kokoisia kouluryhmiä vuonna 2010 on varaa pitää.

Kehyspäätös sisältää myös erittäin merkittäviä linjauksia veropohjan vahvistamiseksi. Vihreät pitävät tätä linjaa oikeana. Hallitus siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta ympäristöveroihin ja kiinteistöveroon.

Myös alkoholiverotusta korotetaan. Tämän hallituksen alkoholipolitiikka on onneksi ollut täysin päinvastaista kuin edellisen hallituksen. Valitettavasti maksamme pitkään viisi vuotta sitten tehdyn alkoholiveron rajun alennuksen hintaa.

Kiinteistöveron alarajan nosto tuo kunnille lisätuloja noin 46 miljoonaa euroa. Kiinteistövero on vakaa verolähde, jonka osuutta tulisi jatkossakin kuntien tulopohjassa kasvattaa. Se on varallisuuteen kohdistuva vero, ja nyt, kun varallisuusveroa ei enää ole, voidaan kiinteistöveron asteittaisella nostolla kompensoida varallisuusveron synnyttämää aukkoa.

Jatkossa pitää löytyä valmiutta myös pääomaverotuksen maltilliseen korottamiseen veropohjan laajentamiseksi ja verotuksen rakenteen parantamiseksi. Erityisesti laaja nollaverokanta eli verovapaiden osinkojen määrä on ongelma, johon muun muassa Jorma Ollila on kiinnittänyt huomiota.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että kehyspäätöksessä on kunnianhimoa ilmastopolitiikassa. Käsittelyssä oleva kehys linjaa ympäristö- ja energiaverojen korotuksista vuonna 2011. Hallitus jatkaa ekologisen verouudistuksen toteuttamista. Tämän vaalikauden aikana verotuksen painopiste siirtyy yli miljardilla eurolla työn verotuksesta ympäristöveroihin. Tämä on linjamuutoksena iso mutta myös tarpeellinen, kun ajattelemme ilmastonmuutoksen vakavuutta.

Verojen korotuksista pääosa kohdistuu teollisuuteen ja yrityksiin mutta osa myös kotitalouksiin. Sekä yrityksillä että kotitalouksilla on nyt puolitoista vuotta aikaa etsiä keinoja oman energiankulutuksensa tehostamiseen. Nyt on paras mahdollinen aika vaihtaa ilmastoystävällisempään lämmitysjärjestelmään, pois suorasta sähkölämmityksestä ja öljystä. Tähän on myös tarjolla sekä suoraa tukea että mahdollisuus kotitalousvähennykseen. Tällä hetkellä vieläkin monien pientalojen lämmitysjärjestelmäksi valitaan suora sähkölämmitys. Se ei ole hyvä valinta. Nyt viimeistään pitäisi tehdä ne ratkaisut, joissa lämmitysjärjestelmä on ilmastoystävällisempi.

Myös teollisuuden osalta mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen on runsaasti. Suomalainen teollisuus käyttää energiaa tällä hetkellä suhteellisen tehokkaasti, mutta parannettavaa löytyy edelleen kaikilta aloilta sementtiteollisuudesta metallien valmistukseen ja metsäteollisuudesta kemianteollisuuteen. Teknologiahyppäyksiä on mahdollista saada aikaan, kun kannustimet ovat oikeat. Energiatehokkuus on myös osa kilpailukykyämme.

Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että esitykset suurten energiayhtiöiden ansiottomia arvonnousuja verottavasta windfall-verosta sekä jäteveron laajentamisesta koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja saadaan eduskuntaan mahdollisimman ripeästi.

Arvoisa puhemies! Kööpenhaminan ilmastoneuvottelut ovat tämän vuoden joulukuussa se globaali kehys, jossa myös talouden elpymisen on tapahduttava. Uusi kansainvälinen ilmastosopimus on välttämätön, jotta emme peruuttamattomalla tavalla vahingoittaisi ympäristöä, joka on kuitenkin myös taloutemme perusta.

Suomessa meillä on hyvät mahdollisuudet päästä kiinni tähän kehitykseen, luoda uusia työpaikkoja vihreän teknologian aloille. Menestyminen energiatehokkuudessa ja uusiutuvan energian osaamisessa on kuitenkin kiinni siitä, että olemme itse kotimaassa sitoutuneet näihin päämääriin. Kehyksen päätökset ympäristöveroista ovat osa Suomen talouden rakenteiden muokkaamista ilmaston kannalta kestävään suuntaan.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman, arvoisa puhemies! Rambudgeten ser i år mycket annorlunda ut jämfört med det vi blivit vana med under de senaste åren. Det handlar inte längre om ökade skatteintäkter för att bygga ut välfärden eller korta av statsskulden — tvärtom. Konsekvenserna av den finanskris, som startade i USA och snabbt spred sig, den ser vi nu i hela världen. Som en följd av den globala ekonomin upplever vi en världsomfattande och mycket kraftig lågkonjunktur, som också fått allvarliga följder här i Finland. Arbetslösheten och permitteringarna har ökat dramatiskt och bruttonationalprodukten har gått ner märkbart.

Enligt de senaste prognoserna väntas bnp i år minska med åtminstone fem procent och ännu nästa år med över en procent. Arbetslösheten väntas öka till nio procent i år och 9,5 procent 2010. Trots omfattande stimulansåtgärder minskar totalproduktionen under 2009 med fem procent och med 1,5 procent under 2010. Också statsskulden ökar i år till omkring 64 miljarder euro och fortsätter att öka till nya rekordnivåer under hela ramperioden för att slutligen 2013 beräknas ligga på cirka 103 miljarder euro eller hela 50 procent av bnp. Detta är vad vi i dag tror. Osäkerheten är dock ett faktum. Det kan bli ännu värre, även om vi givetvis hoppas att det skulle gå bättre än beräknat och att åtgärderna har den verkan de ska ha.

Först under 2011 kan vi enligt de färskaste prognoserna räkna med att både totalproduktionen och bnp igen stiger och arbetslösheten går ner. Utmaningarna för Finlands del slutar faktiskt inte där, eftersom den ekonomiska tillväxten från och med 2012 påverkas av en minskande arbetskraft till följd av åldersstrukturen i vårt land, och det är ju faktiskt en bekant fråga.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta on nykyisessä järjestelmässä — siis kunnat vastaavat asukkaidensa palveluista. Voimakas taantuma vähenevine verotuloineen kohdistuu raskaasti myös kuntiin. Hallitus ehdottaa tämän vuoksi joukon toimenpiteitä myös kuntien talouden elvyttämiseksi ja siten palvelutuotannon turvaamiseksi. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että valtio ottaa enemmän vastuuta ja velkaantuu enemmän, jotta kuntapalvelut voidaan turvata.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on jo aiemmin ilmoittanut tukevansa suunnitelmia antaa kunnille suurempi osuus yhteisöverosta. Kuntien yhteisövero-osuuden korottaminen kolmen vuoden aikana 10 prosenttiyksiköllä helpottaa tilannetta monilla tahoilla, mutta ei tietenkään kaikissa kunnissa. Kuntien yhteisövero-osuuden väliaikainen korottaminen ei myöskään ole seikka, jonka varaan kunnat voivat rakentaa talouttaan pidemmän päälle. Mutta tilapäisapuna se toimii.

Hallitus ehdottaa tarkistuksia kuntien kiinteistöverojen rajoihin. Sekä ala- että ylärajaa tarkistetaan. Mitään kuntien taloutta vahvistavia keinoja ei nimittäin voida sulkea pois, vaikka osa niistä on epäsuosittuja. Myös aiemmalla päätöksellä työnantajan kansaneläkemaksun alentamisesta on myönteinen vaikutus kuntatalouteen.

Ärade talman! De totala effekterna på kommunalekonomin är omfattande. Staten stärker genom de här åtgärderna kommunernas ekonomi med mellan drygt 460 och över 670 miljoner euro under de kommande tre åren. Nu gäller det också för kommunerna att se över sin verksamhet och genomföra strukturella reformer där de behövs. Alla kommuner har planerade investeringar för de kommande åren. Det är nu läge att se över investeringsplanerna och överväga vad man kan tidigarelägga för att lokalt bidra till att stimulera ekonomin. Jag vet att alla kommuner inte har råd att göra det här — men de som har råd måste också på allvar använda dessa möjligheter. Den börda som lågkonjunkturen innebär kommer inte att vara lätt att bära för någon, men det underlättar om både stat och kommun tillsammans tar sitt ansvar. Dessutom måste kommunerna ännu få ett ökat stöd för integrations- och invandringsarbete, som naturligtvis är en svår uppgift.

Regeringen fortsätter också målmedvetet med att skärpa energi- och miljöbeskattningen och i stället beskatta arbete mindre — en ekologisk skatteväxling. Det ska löna sig att arbeta och vara energisnål och man ska i stället betala för det man konsumerar och för hur mycket man belastar miljön. Svenska riksdagsgruppen har länge efterlyst skatteändringar som går i denna riktning. Till bilden hör att arbetsgivare och konsumenter själva med sina miljövänliga val kan påverka hur mycken miljö- och energiskatt man betalar. Svenska riksdagsgruppen konstaterar att de höjda energiskatterna inte oskäligt belastar jordbruket och växthusnäringen, eftersom regeringen också kom överens om att höja återbäringen av bränsleaccisen på både tung och lätt brännolja.

Den skärpta energibeskattningen riktar sig främst mot industrin medan enbart en tredjedel av höjningen ska betalas av hushållen. Någon riktigt stor höjning för hushållens del handlar det inte heller om; i medeltal 1,7 euro per månad för en lägenhet i ett höghus eller ungefär 16,5 euro per månad i ett egnahemshus som värms upp med el eller olja. Dessutom kan konsumenterna genom att göra mer miljövänliga val också påverka sina energiutgifter i en positiv riktning. Höjda energi- och miljöskatter medför förhoppningsvis också ändrade produktions- och konsumtionsvanor som bidrar till att vi kan uppfylla våra internationella åtaganden för att stävja klimatförändringen.

Arvoisa puhemies! Hallitus ehdottaa 10 prosentin korotusta alkoholiveroon tämän vuoden lokakuusta lähtien. Tämä on toinen korotus vuoden 2009 aikana. Ruotsalainen eduskuntaryhmä esittää selvityksen tekemistä korotuksesta tähän mennessä aiheutuneista vaikutuksista. Kuinka paljon tuonti on lisääntynyt? Onko tämä johtanut salakuljetuksen lisääntymiseen ja pimeiden markkinoiden kasvuun? Kuinka paljon alkoholin myynti on vähentynyt ravintoloissa? Merkitseekö viinaveron korottaminen automaattisesti verotulojen kasvua?

Hallitus lupaa pitää kiinni jo päätetystä ruuan arvonlisäveron alentamisesta syksyllä ja harkita maltillista tuloveron kevennystä osana kilpailua ja työllisyyttä tukevaa palkkaratkaisua. Ruotsalainen eduskuntaryhmä toivoo taloustilanteeseen ja ennusteisiin viitaten, että hallitus harkitsee tarkoin, lähdetäänkö veroja laskemaan entisestään ensi vuoden aikana. Jos veroja päätetään edelleen laskea, ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä painopisteen tulee olla selkeästi pieni- ja keskituloisissa. Me kaikki tiedämme myös, että yhteiskunnassa on ryhmiä, joita veronalennukset eivät koske, eli hyvin pienillä tuloilla eläviä henkilöitä. On kohtuullista, että myös näiden ihmisten tulot huomioidaan, ja ruotsalainen eduskuntaryhmä kehottaa hallitusta toimimaan niin, että myös näiden tulot kasvavat.

Herra puhemies! Hallitus on päättänyt olla painamatta jarrua, leikkaamatta julkisia palveluja ja julistamatta, että hyvinvoinnin rakentamisessa olisi saavutettu harjakorkeus. Hallitus kantaa vastuutaan katsomalla eteenpäin panostaen turvaan ja palveluihin. Meidän on samalla osoitettava, että kaikkien toimenpiteiden tarkoituksena ja tavoitteena on saavuttaa kunnon kasvu ja talouden tasapaino sekä maksukykymme turvaaminen. Pian ennätyssuureksi muodostuvaa valtionvelkaa on lyhennettävä ja maksettava takaisin jossakin vaiheessa, ja tällöin väestö- ja huoltosuhteemme asettaa meille lisävaatimuksia.

Herr talman! Så som vi diskuterat här i salen tidigare denna vår måste vi för att kunna nå en tillräcklig ekonomisk tillväxt, som både tryggar servicen och låter oss betala av på våra skulder, förlänga vår tid i arbetslivet. Att förlänga tiden i arbetslivet och höja sysselsättningsgraden är trots att det är svårt en nödvändighet för att den offentliga sektorn, dvs. staten och kommunerna, ska kunna upprätthålla en bra skola, en god vård och omsorg för alla. Svenska riksdagsgruppen vill att också kommande generationer ska ha en möjlighet att leva i ett finländskt välfärdssamhälle. Vi utgår ifrån att den arbetsgrupp som under 2009 ännu ska komma med förslag på hur man ska förlänga arbetslivet i Finland också kommer fram med sådana förslag som kan omfattas av alla parter. Det är en trovärdighetsfråga för den finländska offentliga ekonomin i det långa loppet. Alternativet är nämligen en försämrad välfärd!

Sysselsättningsläget försämras under detta och kommande år. Förutom ökade satsningar på sysselsättande åtgärder måste vi också stödja våra företag i att klara krisen. Exportindustrin och de större företagen har förstås fått mest synlighet i samband med recessionen, eftersom de stått för den största delen av permitteringarna och uppsägningarna. Förutom det stöd som riktas till exportindustrin via bland annat Finnvera måste även finansieringen till våra små och medelstora företag tryggas, eftersom en stor andel av finländarna arbetar i små och medelstora företag.

Det gäller förstås också att hålla i utgifterna när skatteinkomsterna minskar. Regeringen skär inte i detta läge i utgifterna, men det finns ett behov av att göra omfördelningar i budgeten i höst. Regeringen vill då fördela om hela 200 miljoner euro för att kunna satsa på rätt ställe i rätt tid. Stimulerande åtgärder, åtgärder som stöder sysselsättning, företagande, export och konkurrens måste enligt svenska riksdagsgruppen prioriteras i omfördelningen av budgetmedlen. Dessutom måste också de växande behoven av social service och arbetskraftspolitiska åtgärder som recessionen för med sig tillgodoses.

Herr talman! Till sist: En ansvarsfull regering tänker framåt, också under ekonomiskt besvärliga tider. Det handlar alltså inte enbart om att rädda välfärden just nu. Det handlar också om att bördan för den kommande generationen ska vara rimlig. Det är en balansgång som inte är lätt, men regeringen gör sitt yttersta för att hitta den rätta balansen.

Kari Kärkkäinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laman aallot ovat rantautuneet Suomeen. Suomen kansantuote laskee Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön mukaan 5 prosenttia, Etlan mukaan 6,5 prosenttia. Suomen Pankin mukaan vuosina 2009—2011 menetämme yhteensä 180 000 työpaikkaa ja työllisyysaste laskee 67 prosenttiin. Kaksi vuotta sitten hallitus asetti tavoitteekseen 72 prosentin työllisyysasteen vaalikauden lopulla. Maailmanlaajuisen talouskriisin myötä hallitusohjelmasta on pudonnut pohja pois.

Voi kysyä, miksi hallitus asetti näin kunnianhimoisen tavoitteen. Mielestämme tavoite oli hyvä ja varsinkin siinä tilanteessa, missä elimme vuonna 2007. Hallitusohjelman mukaan Suomi pystyisi nyt vastaamaan julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen kehittämistarpeisiin saattamatta julkisen talouden kestokykyä vaaranalaiseksi. Hallitushan kirjasi jo aikaisemmalla työllisyysasteella epävarmuuden julkisten palveluiden tuottamisessa. Nykyisillä ennusteilla hallituksen toimenpiteet näyttävät hallitusohjelman valossakin alimitoitetuilta.

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna voidaan pahimpien ennusteiden mukaan menettää 100 000 työpaikkaa. Yhteiskuntamme on kaikin tavoin varustauduttava työttömien tilanteen lieventämiseen. Laajaa työvoimaresurssiamme ja nyt irtisanottavia ihmisiä emme voi laskea syrjäytymään. Heitä tarvitaan muutaman vuoden kuluttua yhä kipeämmin.

Työttömien näkökulmasta kehysriihen anti jäi olemattomaksi. Kd:n eduskuntaryhmän mielestä kehysriihessä olisi tullut etsiä keinoja, miten työttömien toimettomuus muuttuisi uusien taitojen oppimisen jaksoksi. Koulutuksen merkitys kasvaa tässä tilanteessa. Nuoria, alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli tammikuussa jo yli 30 000. Ilman opiskelupaikkaa ja työtä olevat nuoret ovat suurimmassa syrjäytymisvaarassa. Ammatillisen koulutuksen 1 750 opiskelijapaikan lisärahoitus on tarpeellinen siten, että osa lisäyksestä koskee vuosia 2009—2012. Kd:n eduskuntaryhmän mielestä erityisesti nuorten työttömien työllistämistakuusta on huolehdittava. Kaikille nuorille tulee tehdä yksilöidyt työnhakusuunnitelmat ja tarjota koulutus- ja työharjoittelupaikka tai työpajatoimintaa kolmen työttömyyskuukauden jälkeen.

Hallituksen lähtökohtana oli kehysriihessä palveluiden ja turvaverkkojen säilyttäminen, josta syystä valtion menoja ei lähdetty leikkaamaan. Hyvä periaate, mutta käytännössä valtio leikkaa palveluja merkittävästi pakottamalla kunnat tekemään sen.

Hallitus on toteuttanut kelamaksun poiston, yhteisöveron tuotto-osuuden korotuksen ja kiinteistöveron korotusmahdollisuuden auttaakseen kuntia selviytymään taantumasta. Tästä huolimatta kuntatalous on kauttaaltaan vaikeutumassa huolestuttavan nopeasti. Kuntien kriisitunnelmissa revitään auki budjetteja, laaditaan massiivisia säästölistoja, velkaannutaan vauhdilla, lomautetaan henkilökuntaa ja karsitaan välttämättömistä palveluista. Alkuvuoden aikana toimeentulotukiasiakastalouksien määrä on lisääntynyt joka puolella Suomea. Kd:n eduskuntaryhmä ehdottaa, että valtion maksuosuutta toimeentulotukimenoissa kasvatetaan väliaikaisesti 50 prosentista 70 prosenttiin. (Ed. Kallis: Merkittävä merkitys!) — Merkittävä merkitys.

Kuntien verotulot pienenevät jo tänä vuonna arviolta 5 prosenttia, ja samanaikaisesti kuntien menot kasvavat muun muassa kustannustason nousun, työllisyyden heikkenemisen ja väestön ikääntymisen johdosta myös 5 prosenttia. Yhteisövero-osuuden korottamisesta eivät hyödy ne kunnat, joiden tulopohjassa yhteisöveron osuus on pieni. Nämä kunnat ovat joutumassa jo arvioitua nopeammin vaikeuksiin.

Tällä vuosikymmenellä kuntien velkataakka on kasvanut kaksinkertaiseksi. Se on nyt jo lähes 10 miljardia euroa. Varaa uuden velan ottoon ei monissa kunnissa ole. Säästöt kohdistuvat jo nyt monessa kunnassa huonolla tasolla oleviin peruspalveluihin, kuten terveyspalveluihin, vanhustenhoitoon, lastensuojeluun ja koulupalveluihin. Hallitus ajaa tietyllä tavalla toimettomuudellaan kunnat ahdinkoon, mikä näkyy kasvavina hoitojonoina, hoitamattomina mielenterveysongelmina ja koulujen ja päiväkotien levottomuutena. Hallituksen kehysriihi on todellinen pettymys kuntapalvelujen käyttäjille.

Hallitus yrittää syyllistää kuntia menojen kasvusta, johon on tietyllä tavalla itse merkittävältä osalta syyllinen. Jos hallitus jatkuvasti säätää uusia velvoitteita kunnille, eikä, toisin kuin kristillisdemokraatit ovat vaatineet, samalla huolehdi niiden rahoituksesta, on selvää, että kuntien menot ja samalla velkaantuminen kasvavat.

Kuntaliiton mukaan kuntien valtionosuuksien korottaminen olisi ollut välttämätöntä jo tässä lisätalousarviossa. Eduskuntaryhmämme ehdotti lisätalousarvion käsittelyssä ensiapuna 200 miljoonan euron lisäystä kuntien valtionosuuksiin. Kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistuksen valmistelua on myös ryhmämme mielestä kiirehdittävä. Hallituksen tulee luopua hyväksymästään periaatteesta, jonka mukaan kunnille ei uudistuksessa anneta uutta rahaa. Pelkkä kuntatalouden sisäisten tulojen uudelleen jako ei pelasta kuntia ahdingolta. Vanhasen hallitus on keskittynyt kuntarakenteeseen ja unohtanut kuntatalouden perustan vahvistamisen. Ilman kestävää tulopohjaa ei isokaan kunta kykene turvaamaan edes lakisääteisiä vastuitaan. Kuntien väliset erot uhkaavat rikkoa jo perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Viime vuosikymmeneltä alkaen aina vuoteen 2007 asti Lipposen ja Vanhasen hallitukset leikkasivat kuntien valtionosuuksien indeksitarkistuksia. Vaikka parina viime vuonna indeksikorotukset on maksettu täysimääräisinä, ei vuosien jälkeenjääneisyyttä ole korvattu. Käytännössä hallitukset ovat siirtäneet valtionvelkaa kohtuuttomasti kuntien tilinpäätöksiin.

Arvoisa puhemies! Kd:n eduskuntaryhmä suhtautuu kriittisesti asumisen kustannusten nostamiseen. Energia- ja kiinteistöverojen korotukset kohdentuvat paljolti myös sellaisiin ihmisryhmiin, joilla ei ole maksuvaraa, kuten omakotitalon rakentaneisiin velkaisiin lapsiperheisiin tai eläkeläisiin, joiden ainoa omaisuus kyseessä oleva kiinteistö on ja joilla ei välttämättä lainkaan ole kunnollista eläkettä. Kiinteistövero kohdistuu voimakkaammin myös alueille, joilla asumismenot ovat muutoinkin kovat. Veronmaksajain Keskusliiton mukaan kiinteistöveron alarajan korottaminen pakottaa 184 kuntaa korottamaan veroprosenttiaan. Näissä kunnissa asuu yli 3,6 miljoonaa suomalaista.

Vihreiden ed. Anni Sinnemäki pitää blogissaan alarajan nostoa oikeana päätöksenä, koska hänen mukaansa tätä kautta vältetään tarpeeton kuntien välinen verokilpailu. Todellisuudessa vain pienentämällä vaihteluväliä, voidaan vähentää kuntien välisiä eroja. Nyt päinvastoin yleisen kiinteistöveron alaraja nousi 0,1 prosenttia, mutta yläraja yli kolminkertaisen määrän. Samoin asuinrakennusten kiinteistöverojen alarajaa korotettiin 0,1 prosenttia ja ylärajaa 0,25 prosenttia. Kuntien välinen verokilpailu tulee tällä päätöksellä lisääntymään huomattavasti.

Mielenkiintoista olisi tietää, mitä hallituksen suunnitelmasta on todennut asuntoministeri Vapaavuori, joka vielä 2007 lausui Pääkaupunkiseudusta seuraavaa: "Sille sen sijaan ei ole mitään järjellistä taustaa, että sama valtio, joka kauhistelee korkeita asumiskustannuksia tällä tavoin vain entisestään korottaa asumisen hintaa seudulla. Julkisen sektorin tehtävänä tulisi olla lieventää näitä ongelmia, eikä omilla toimillaan vain syventää kohtuuhintaista asumista etsivien ihmisten ahdinkoa." Toivottavasti Vapaavuori muistaa yhä, ettei kiinteistöverotuksen alkuperäinen tarkoitus ollut muodostaa varallisuuden arvoon perustuvaa veroautomaattia.

Metsäteollisuus paljon energiaa käyttävänä alana tulee kärsimään energiaveron korotuksesta eniten. Energiaveron korotus heikentää merkittävästi suomalaisen metsäteollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä. Yritysten energia- ja ympäristöverojen korotus keskellä syvää taantumaa vahingoittaa myös muiden yritysten uskoa tulevaisuuteen ja heikentää suomalaisten yritysten halua investoida Suomeen. Lisätalousarvio oli suuri pettymys myös suomalaiselle maatalouselinkeinolle. Hallituksen päätös vie pohjaa ministerin lupauksilta kääntää maatalouden tulotaso nousuun.

Kd:n eduskuntaryhmän mielestä lyhytaikaisten luovutusvoittojen verottaminen ja kulutusluottoihin kohdistuneen varainsiirtoveron palauttaminen olisivat olleet oikeudenmukaisempia ratkaisuja pienituloisen kansalaisen ja yritysten näkökulmasta.

Eduskuntaryhmämme oli tyytyväinen alkoholiveron korottamiseen. Vuosien vaatimisen jälkeen hallitus on ymmärtänyt siirtyä alkoholipolitiikassa monien asiantuntijoiden, sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä kd:n ajamalle linjalle.

Kristillisdemokraatit haluavat ilmaista myös tyytyväisyytensä siihen, että hallitus viimein sitoo indeksisuojan ulkopuolella olevat lapsiperhe-etuudet eli vähimmäispäivärahat, lapsilisän, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kuluttajahintaindeksiin sekä toteuttaa takuueläkkeen 1.3.2011 lähtien. Me tuemme näitä uudistuksia, mutta ajoituksen siirtäminen kahden vuoden päähän osoittaa, että hallitus on luopunut tavoitteestaan saada näillä toimenpiteillä nopeita elvytystoimia aikaiseksi.

Kd on myös tyytyväinen hampaiden kuntoonsaattamisesta Väli-Suomessa. Keski-ikäistyneet hammaslääkärit vetäytyvät eläkkeelle noin kymmenessä vuodessa useissa Väli-Suomen kunnissa. Kd:n eduskuntaryhmä antaa kiitokset hallitukselle Itä-Suomen yliopistolle myönnetyistä varoista hammaslääketieteen koulutusohjelman käynnistämiseksi vuonna 2010.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit haluavat esittää huolensa valtion massiivisesta velkaantumisesta. Valtionvelka kasvaa ennusteen mukaan koko kehyskauden ja on vuonna 2013 massiiviset 103 miljardia euroa, mikä vastaa 50:tä prosenttia bkt:stämme. Syksyllä velkaantumistahti on jo miljardi kuukaudessa. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen myöntää hallituksen siirtävän velanmaksun lapsillemme. Hän perustelee hallituksen linjaa sillä, että kasvattamalla valtionvelkaa vältytään veronkorotuksilta. Valtiovarainministeri mielestämme unohtaa, että tulevat sukupolvet joutuvat todennäköisesti korottamaan veroja maksaakseen pois hallituksen ottamat massiiviset velat korkoineen.

Hallituksen politiikkariihessä on linjattu, että tuloveron kevennyksiä voidaan edelleen jatkaa ensi vuonna ja verojen kiristyminen vältetään myös vuosien 2011—2013 osalta. Velkaa ei pyritä vähentämään eikä lyhentämään lähivuosina, vaan lasku siirretään vastuuttomasti tulevan vuosikymmenen loppupuolelle. Eikö hallitus pidä todennäköisenä sitä, että samalla kokoonpanolla joutuu hoitamaan myös jälkipyykin ja velanmaksun?

Summa summarum: Voi sanoa, että kokoomuksen hyvätuloisia suosivat verolupaukset ja muut tavoitteet on toteutettu jopa etu-ajassa, mutta keskustan tavoitteet lapsiperheille ja eläkeläisille odottavat harmaassa tulevaisuudessa ja on vaara, että rahat loppuvat ennen kuin niiden tavoitteiden toteutusaika koittaa.

Elvytyksen kohteista ja veronkevennyksistä on jokaisen kiva päättää. Suuren yleisön suosio on taattu. Niiden rahoituksesta tulee kuitenkin myös kantaa vastuu. Verotuksessa on nyt suosittu niitä, joilla on hyvä veronmaksukyky. Tässä suhteessa pitää palata takaisinpäin. Verotuksen kiristäminen niillä, joilla veronmaksukykyä riittää, ei heikennä taloutta ja samalla vähentää sitä hirvittävää velkataakkaa, jonka hallitus on luvannut neljän seuraavan vuoden aikana ottaa. On muistettava, että velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten mielestä valtiontalouden kehykset vuosille 2010—2013 on alimitoitettu meneillä olevaan vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen nähden. Kehyksien painopistettä pitäisi siirtää hyväosaisuuden edistämisestä köyhyyden torjumiseen. Nykyisistä kehyksistä ei löydy riittäviä toimenpiteitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten elintason ja elämänlaadun parantamiseksi. Mutta väliäkös sillä, kunhan vain porvareilla menee lujaa.

Perussuomalaiset ovat varoittaneet vuodesta toiseen optiohuijareista ja pörssipelureista sekä heidän toimiensa seurauksista. Ja niinhän siinä sitten taas kävi: uusjuppien ja kasinopelureiden tuhlauspeli pörssin ja optioiden maailmassa loppui kuin seinään laman yllättäessä heidät housut kintuissa. Tällä kertaa maailmanlaajuisen laman laukaisivat amerikkalaiset pörssipelurit ja roskapankkihuijarit. Ja taas kerran tämän kasinopelin maksumiehinä ovat tavalliset veronmaksajat myös Suomessa.

Arvoisa puhemies! Hallitus päätti aloittaa valtion- ja kuntatalouden pelastamisen kansan syvistä riveistä korottamalla ensi alkuun kiinteistöveron ala- ja ylärajoja, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Sadattuhannet suomalaiset ovat eläneet vuosia taloudellisesti veitsenterällä. Tämä korotus ei perussuomalaisten mielestä tuo toivottua tulosta, sillä yhä useampi joutuukin, osin tämän päätöksen seurauksena, turvautumaan yhteiskunnan taloudelliseen tukeen tai myymään mökkinsä selvitäkseen kohonneista kustannuksistaan.

Valtion ja kuntien taloudellista tilannetta ei myöskään helpota Maahanmuuttoviraston henkilöstöön vasta vuonna 2010 esitetty 40 määräaikaisen työntekijän lisäys. Se on aivan liian pieni, jotta turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelyjonot saadaan purettua nopeasti. Tähän asiaan tuleekin seuraavassa lisäbudjetissa puuttua voimaperäisesti, ennen kuin tilanne räjähtää käsiin. Nythän vain kasvatetaan veronmaksajien kustannuksia, kun turvapaikanhakijoiden ja ankkurilasten jonot pitenevät entisestään.

Arvoisa puhemies! Hallitus päätti myös poistaa yrityksiä rasittavan kelamaksun, joka jätti valtiontalouteen lähes miljardin euron ammottavan mustan aukon. Koska päätöstä ei voida perua, on päätetty korottaa ympäristö- ja energiaveroja. Ja keihin tämä korotus kohdistuu? Juuri yrityksiin. Näin suurteollisuus, kuten esimerkiksi metsäteollisuus, saa entistä paremman syyn pakata laukkunsa ja muuttaa ulkomaille, jättäen taas tuhannet suomalaiset ilman työtä.

Perusväylänpitoon käytetään tänä vuonna lähes 977 miljoonaa euroa elvytystoimenpiteiden myötä. Kuitenkin jo ensi vuonna perusväylänpitoon on käytettävissä vain 883 miljoonaa euroa, eli vähennystä tähän vuoteen nähden on 94 miljoonaa euroa. Koko neljän vuoden kehyskaudella on luvassa ainoastaan 12,2 miljoonan euron korotus. Onkin pakko kysyä, mikä hämäysoperaatio hallituksen viisasten kerholla tässä nyt on oikein menossa. Perusväylästön kunnostaminen vaikka lainarahalla olisi perussuomalaisten mielestä panostus tulevaisuuteen, sillä nuoremmat sukupolvet, jotka joutuvat maksamaan velat, saisivat silloin nauttia paremmasta alempiasteisesta tieverkosta.

Arvoisa puhemies! Suomen talous sukeltaa alaspäin, ja sen seurauksena nousee työttömyys käsi kädessä kansalaisten köyhyyden kanssa, vaikka edellisestäkään lamasta ei ole vielä täysin toivuttu. Suomeen onkin syntynyt Vanhasen toisen hallituskauden ensimmäisen puoliskon aikana uusi elintasoryhmä eli kurjalisto hyvin toimeentulevien, keskituloisten ja köyhien alapuolelle. Hallituksen toimenpiteet ovat olleet täysin riittämättömiä kansallisen hädän suuruuteen nähden.

Meidän tulee toimia kansakuntana sen puolesta, että laajennamme omaa osaamistamme ja kehitämme muun muassa uusia energiamuotoja tuotekehityksen keinoin. Metsäteollisuus on varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ei ajoissa panosteta tuotekehitykseen vaan luotetaan vanhan ajan jalostukseen. Voimakkaalla tuotekehittelyllä vahvistamme suomalaisten pärjäämistä kiristyvillä maailmanmarkkinoilla ja varmistamme sen myös tulevaisuudessa, mikä takaa työtä suomalaisille. Perussuomalaiset vaativatkin hallitukselta jo tämän kevään kuluessa 400 miljoonan euron lisäbudjettia työllisyyteen sekä tuotekehitykseen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämillä kehyksillä ei lamaa pystytä torjumaan. Toivottavasti valtiovarainvaliokunnassa esitykseen saadaan järkeviä parannuksia.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ryhmäpuheenvuoronpitäjille neuvoista ja näkemyksistä! Joitakin huomioita puheista, joita jäi mieleen.

Talousnäkymät ovat olleet ja ovat edelleenkin todellakin sumuiset. Ei kenelläkään näytä olevan tietoa niistä sytykkeistä, jotka talouden suunnan kääntäisivät toiseen suuntaan varmuudella. Sen me tiedämme, että talous kääntyy parempaan suuntaan vasta siinä vaiheessa, kun pankkisektorin luottamus palautuu, ja se lähtenee — toivon mukaan — Yhdysvalloista, ja meidän eurooppalaisten täytyy tehdä samat harjoitukset, erittäin raskaat harjoitukset, mutta joka tapauksessa ne täytyy tehdä pian perässä.

Oecd:n vasta julkistettu ennuste kertoo, että maailmankauppa supistuu sen arvion mukaan 13 prosentilla tänä vuonna. Mitä se tarkoittaa Suomen viennin kannalta? Prosenttiluku tulee olemaan huomattavasti suurempi kuin 13, koska olemme niin vientiriippuvaisia — en osaa nyt heti suoralta kädeltä arvioida, kuinka suuri, mutta varmaan voisi työmetodina arvioida, että yli 20 prosentin supistuksesta Suomessakin voisi olla kysymys. Tämä vaikuttaa hyvin kielteisesti meidän talouskehitykseemme.

Mitä tulee sitten kuntien ja valtion velkaantumiseen, niin suuruusluokkana valtion menot ovat noin 50 miljardin euron luokkaa ja vastaavasti kuntien menot ovat noin 40 miljardia euroa. Kun katsotaan velkaantumista, valtionvelan kasvua ja kuntien velan kasvua, niin tänä vuonna ennakoimme, että valtio kattaa 50 miljardin menoistaan noin 25 prosenttia velalla, vastaava luku kunnissa on 3 prosenttia. Eli valtio kattaa myös tämän kehyskauden aikana noin 18—25 prosenttia menoistaan velalla, kun taas kunnissa vastaava luku on noin 2,5—3,5 prosenttia. Tämäkin jo kertoo, että valtio kantaa erittäin suurta roolia ja vastuuta myös kuntien puolesta tämän kriisin aikana. Eli semmoinen väite, että kunnat on jätetty yksin, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Se on totta, että valtiolla on hieman parempi mahdollisuus maksaa velkaa pois, mutta kunnillakin on omat verotulot, joihin ne voivat vaikuttaa. Kunnilla se on pääasiallinen ja ainoa vaikutusarsenaali, jolla ne voivat vaikuttaa myös menojen kasvuun. Valtiohan on omalta puoleltaan luvannut, että uusia velvoitteita kunnille ei tule. Valtionosuuksia ei olla leikkaamassa. Se, mikä romahtaa valtion puolella ja kuntien puolella, on verotulot. Mutta kuten totesin, tämä mittasuhde velkaantumisessa on aivan toista luokkaa valtion puolella kuin kuntien puolella. Mutta kuten totesin omassa puheessani, meillä on vaan yhdet veronmaksajat: ihmiset ja yritykset.

Mitä tulee sitten tähän veronkevennyspolitiikkaan, on hyvä, että SDP tunnusti sen, että he olisivat alentaneet tuloveroja enempi kuin hallitus, (Välihuutoja) mutta haluan korjata sen asiavirheen, joka ryhmäpuheenvuorossa tuli, että hallituksen veronkevennyssaldo olisi noin 3,5 miljardia. Kun siihen lisätään itse asiassa veronkorotukset, niin saldo on 1,9 miljardia. Me olemme tehneet mittavan painopistesiirtymän työllisyyden ja työn verotuksesta kulutusverotukseen, ja tämän yhteenlaskettu saldo on siis 1,9 miljardia. Eli kannattaa olla rehellinen silloin, kun puhutaan näistä, laskea sekä plussat että miinukset.

Puhemies! Ihan tähän loppuun vain se, että emme ole koskaan väittäneet sitä, että taloustaantuma ei koettelisi Suomea. Se, mistä olemme puhuneet esimerkiksi viime syksynä, oli pankkikriisi, eli se ei kohtele Suomea — kiitos pank-kien hyvän kunnon — samalla tavalla kuin muita. Muistan vielä sanatarkasti sanoneeni omassa budjettipuheessani, että taloudelliset vaikeudet Suomeen tulevat reaalitalouden kautta ja tulemme sen seurauksena näkemään rumia lukuja — tämä oli jokseenkin sanatarkka sitaatti esimerkiksi viime syksyn puheesta. Sitä ennen olen jatkuvasti käyttänyt termiä finanssikriisi. Pankkisektorin kriisi ei niiden tietojen valossa, ei tämänkään päivän valossa, ole iskenyt Suomeen. Hyvä niin, ollaan tyytyväisiä tästä, mutta reaalitalous on toinen juttu ja sen me tiesimme, mutta emme sitä, kuinka syvälle menemme.

Tulemme tekemään uudelleenkohdennuksia noin 200 miljoonan euron edestä. Jos tässä tilanteessa ei ole kykyä tai tahtoa priorisoida menoja, niin milloin sitten? Edellisenkin hallituksen aikana tehtiin uudelleenkohdennuksia, kaksi kertaa 150 miljoonan eli yhteensä 300 miljoonan edestä. Ihan oikein, näin pitää aina ajan kuluessa tehdä ja nyt varsinkin, tässä ajassa. Etsimme budjettiriiheen mennessä ne kohteet, joissa pystymme liikkumaan.

Joissakin puheenvuoroissa on annettu ymmärtää, että velkaantuminen loppuisi vuoteen 2013 mennessä. Ei se niin mene. Mikäli mitään ei tehdä, niin velkaantuminen jatkuu suurempana kuin meidän tuottavuuden ja bruttokansantuotteen kasvu tulevina vuosina on, mikä tarkoittaa, että olemme hallitsemattoman velkaantumisen tiellä. Sen takia esimerkiksi työurien pidentäminen on aivan olennainen, aivan keskeinen, toimenpide, jolla pystymme vaikuttamaan velkaantumiseen, talouden kestävyyteen. Aivan samalla tavalla meillä edessämme on sopeutustoimenpiteet siinä vaiheessa, kun talouden kasvu taas jälleen alkaa.

Tässä ehkä tähän alkuun.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähänastisen keskustelun suurin näkemysero on ollut siinä, kuinka paljon pitää ottaa velkaa. Hallitus ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ovat lähteneet siitä, että palveluista, kansalaisten peruspalveluista, ei leikata. Me olemme lähteneet siitä, että ei ole syytä tyhjentää pajatsoa kerralla. Pitää varautua myöskin siihen, että elämä jatkuu ja tulevaisuudessa tarvitaan panostuksia. Sen tähden on tärkeätä, että pajatsoa ei nyt tyhjätä kerralla. Onkin syytä todeta, että ettekö te tajua, ymmärrä sitä, kuka nämä velat mahdollisesti tulevaisuudessa maksaa. (Välihuutoja) Ne jäävät meidän lapsillemme ja tuleville lapsille. Siksi meidän pitää olla vastuullisia eikä tyhjentää pajatsoa kerralla.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen tuossa kiinnitti huomiota siihen, mitkä ovat oikeat luvut ja mitä sosialidemokraatit käyttävät. Tässä on vakava tilanne meillä käsissä, ja on todella oltava tarkka siinä, että sillä retoriikalla, mitä me täällä käytämme, emme lietso tilannetta yhtään pahemmaksi. Samaan aikaan kun sosialidemokraatit arvostelevat sitä, että ei ole riittävästi elvytetty, on vaadittu, että velkaa pitäisi ottaa milloin vähemmän, milloin enemmän. Muistutan, että sosialidemokraattien omat verotuottoarviot ovat ylittäneet kaikki perusteettomatkin ajatukset. Tuloverokertymä oli pelkästään jo 500 miljoonaa yli hallituksen arvion. Alv-tuottoa tälle vuodelle odotettiin 630 miljoonaa euroa enemmän kuin hallitus ehdotti. Mistä nämä rahat löytyvät nyt, kun kukaan ei osta yhtään mitään?

Samoin ed. Martti Korhoselle muistutan, että kyllä kaikkia työnhakijoita tällä hetkellä on toki 9,4 prosenttia, mutta työttömyys on edelleen helmikuussa Tilastokeskuksen mukaan ollut vain 7,6 prosenttia. Ei nyt retoriikalla pahennettaisi tilannetta ollenkaan, pyydän.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että ei pahenneta, mutta on ihan yhtä tärkeää, että ei vähätellä niiden ihmisten hätää, jotka ovat joutuneet työttömiksi, joita on yhä kasvava määrä.

Tähän verotulokeskusteluun haluaisin sanoa, että jos me olemme esittäneet esimerkiksi valtionosuuksia lisää kunnille, niin me olemme laskeneet, että siitä osa palautuu palkkatulojen kautta valtiolle verotulokertymänä, ja tästä johtuvat ne suuremmat ennusteet, mitä meillä on. Tai jos me olemme esittäneet windfall-veroa, jäteveroa tai vaikkapa käänteistä arvonlisäveroa, ne eivät ole hatusta temmattuja. Kannattaa tutustua siihen kokonaisuuteen.

Mutta olen yhdestä asiasta täysin samaa mieltä Kataisen kanssa: siitä, että pitää katsoa valtion ja kuntien taloutta kokonaisuutena. Te arvioitte tuota velan määrää, mutta ihan yhtä tärkeää on se, mihin ne rahat käytetään, mihin ne kohdennetaan. Tällä hetkellä tosiasia on se, että kunnat ottavat velkaa, jotta ne voisivat turvata hyvinvointipalvelut, jotta ne eivät joutuisi leikkaamaan niin paljon palveluja. Me emme vastusta sitä, että hallitus on uudelleen kohdentamassa budjetin sisällä olevia menoja, mutta me haluaisimme tietää, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) mitä ne menot ovat, koska se kohdennuskin on tietyn tyyppinen leikkauslista. Mutta kun hallitus ottaa velkaa, niin siitä iso osa kuluu siihen, että veronkevennyksiä on tehty runsaasti (Ed. Saarinen: 90 prosenttia!) tai muilla keinoin (Puhemies: Nyt pitää siirtyä seuraavaan vastauspuheenvuoroon!) tulopohjaan on tehty aukkoja. Esimerkiksi teidän luvuistanne puuttui kokonaan se, paljonko rahaa me menetämme kelamaksun poistolla.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Katainen toistaa tätä: sumuista on. Olen samaa mieltä, että sumuista on. Mutta on olennainen ero meidän lähestymistavassamme: sumussakin pitää osata liikkua, ei sille voi mitään. Teillä koko ajan selityksenä vaan on se. Sumussa pitää navigoida, pitää luottaa siihen, mitä reittejä itse hakee, minkälaisia reittejä valitsee, ja te ette nyt sitä tee. Te liikutte niin kuin sammakonkutu vesillä, te hoette vaan, että sumuista on, ja mitään ei tehdä.

Toinen asia täytyy sanoa tunnustuksena teille: nyt te ette enää vertaile kotitaloutta ja valtiontaloutta niin kuin tähän saakka. Te haette kummallisia vertauksia. Kyllä tietenkin kuntien taloutta ja valtiontaloutta voi verrata tietyllä lailla toisiinsa, mutta pitää olla rehellinen, kun te itse puhutte rehellisyydestä. Kertokaa minulle, mikä kunta Suomessa on rapauttanut omaa veropohjaansa tällä hetkellä. Mikä kunta on vienyt sieltä tulevaisuuden edellytyksiä pois? Te olette, valtiovarainministeri Katainen, rapauttamassa valtion tuloveropohjaa ja todella huimaa vauhtia, ja sillä vaarannetaan hyvinvointipalvelut, ja se koskettaa kuntia. Kyllä tässä pitää hakea ne mahdollisuudet ja myös riskit ja navigoida sen mukaan.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksessä korotettiin kuntien kiinteistöveron ala- ja ylärajaa. Useat ekonomistit ovat ehdottaneet Suomelle, että meillä kiinteistöveron roolia veropohjassa kasvatettaisiin. Etlan Sixten Korkman on tuonut keskusteluun myös mallin, jolla kiinteistöveron korotusta voitaisiin helpottaa ikääntyneiden ihmisten osalta. Haluaisin kysyä, miten valtiovarainministeri näkee kiinteistöveron roolin jatkossa suomalaisten kuntien veropohjassa.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen, annoitte äsken lupauksen, että valtionosuuksia ei leikata. Minä en kuullut kenenkään ryhmäpuheenvuoronkäyttäjän sellaista pyytävän, mutta useamman kuulin kyllä pyytävän ja kristillisdemokraatit esittivät Kuntaliiton toiveiden mukaan myöskin, että kuntien valtionosuuksien korottaminen olisi välttämätöntä. Kuntien kriisitunnelmissa revitään tällä hetkellä auki budjetteja, laaditaan tosiaankin massiivisia säästölistoja ja velkaannutaan vauhdilla, lomautetaan henkilökuntaa ja karsitaan näistä välttämättömistä peruspalveluista.

Kysynkin, pohdittiinko hallituksen sisällä kd-eduskuntaryhmän ehdotusta, että valtion maksuosuutta toimeentulotukimenoissa kasvatetaan väliaikaisesti 50 prosentista 70 prosenttiin, koska alkuvuoden aikana toimeentulotukiasiakastalouksien määrä on lisääntynyt joka puolella Suomea.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun edustajana kannan suurta huolta maaseudun asuttuna pysymisestä. Kylät autioituvat kiihtyvällä vauhdilla, ja palvelut karkaavat kuntakeskuksiin. Kysyisin ministeri Kataiselta, joka on myös maalta kotoisin, kannatteko huolta kuolevasta maaseudusta, ja jos kannatte, niin miten se näkyy kehyksissä.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee opposition ohjeita, niin tulee mieleen se nuori mies, joka pani lehteen ilmoituksen, että myytävänä tarpeettomana tietosanakirjasarja, koska olen mennyt naimisiin ja vaimoni tuntuu tietävän kaiken. (Naurua) Kuitenkin jos tarkemmin ajattelee näitä opposition ohjeita, niin ne ovat rahaa sinne, rahaa tänne, rahaa tuonne. Mitään muita keinoja teillä ei tunnu olevan. (Eduskunnasta: Pysykää totuudessa, ed. Manninen!) Onko teillä joku vaihtoehto, todellinen vaihtoehto, vai perustuuko se vain siihen, että haluatte lisää rahaa joka paikkaan, haluatte holtittomasti velkaannuttaa suomalaiset, joilla jo vuonna 2013 tulee olemaan noin 20 000 euroa jokaista suomalaista kohden, imeväisikäiset mukaan lukien, velkaa?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jonkin verran puhuttu jo kuntatalouden ongelmista, ja kaikki tässä salissa tietävät, että kuntatalous on ongelmissa. Mutta minua vähän ihmetyttää se varsin vähättelevä asenne, millä nyt suhtaudutaan näihin toimenpiteisiin, joita tässä kehysriihessä lisättynä kelamaksun poistolla kuntatalouteen osoitetaan. Elikkä luvut liikkuvat kuitenkin tänä vuonna nettomääräisesti 468 miljoonaa euroa, ensi vuonna 649 miljoonaa euroa ja seuraavana vuonna 674 miljoonaa. (Ed. Kalliksen välihuuto)

Kun tämä ei tunnu aukenevan, ed. Kallis, muuten, niin ruohonjuuritason esimerkki: Nimittäin Joensuun kaupungissa käsiteltiin tämän vuoden talousarvioon kohdistuvia paineita eilen illalla. Siellä oli 5,6 miljoonan euron henkilöstömenojen säästötavoitteet. Hallituksen toimenpiteitten vaikutuksesta siitä leikkautui 4,1 miljoonaa euroa pois. Minä kysyn, eikö tämä ole merkittävä toimenpide.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus rikkoi kehysriihessä omaa hallitusohjelmaansa. Kaksi esimerkkiä:

Tämä samapalkkaisuusohjelma on asetettu hallituksen tavoitteeksi. Hallitus käsitykseni mukaan on sitoutunut siihen. Naisen euro on 81, kun se miehellä on 100. Tavoite oli, että se naisen euro kasvaa vuoteen 2013 mennessä 85:een. Kuulun eduskunnan tasa-arvomiehiin. Minä pidän sitä erittäin loukkaavana, että hallitus omalla ohjelmallaan pyrkii kunnan naistyöntekijät sitomaan käytännössä nollaratkaisuun. Tämä ei vastaa sitä palkkapoliittista linjausta, johon ymmärtääkseni hallitus oli sitoutunut.

Toinen esimerkki on tämä Sata-komitea. Hallitus ei kehysriihessään varannut euron euroa niitten peruspäivärahojen tasokorotukseen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jotka ovat 10—15 vuoden aikana jääneet jälkeen 20—30 prosenttia. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Tämä on erittäin loukkaavaa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä Oecd:n tuore arvio maailmankaupan supistumisesta on Suomelle todella paha, kuten ministeri Katainen juuri totesi. Mutta oletteko tehnyt EU:n tasolla esimerkiksi jotakin, jotta koko Euroopan unioni elvyttäisi voimakkaammin kuin nyt?

Toinen asia, mikä alkuperäisestä puheenvuorostanne jäi mieleeni, oli se, kun totesitte, että välittämistä ei voi ulkoistaa noin vain viranomaisille. No, tästä olemme varmasti samaa mieltä. Mutta voin kuvitella, että tuo lause tuntuu tosi pahalta niistä ihmisistä, jotka on irtisanottu, jotka joutuvat hakemaan kunnan toimeentulotukea, jossa on pitkät jonot, koska kunnilla ei ole riittävästi henkilökuntaa, kun se puolestaan lomauttaa. Sen lisäksi toimeentulotukihan on niitä tukia, jotka ovat jääneet jälkeen ja joita teillä ei ole aikomustakaan korottaa, samoin kuin asumistuki ja työmarkkinatuki. Eli kun puhutte välittämisestä, niin tämä hallitus kyllä ei välitä eikä ole vastuullinen muita kuin pelkästään omiansa kohtaan, (Puhemies: Minuutti!) ei niitä kohtaan, joilla menee todella ikävästi ja joista pitäisi pitää huolta myös viranomaisten.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä Oecd:n tämänpäiväinen ennuste maailmantalouden kehityksestä on äärimmäisen dramaattinen ja kertoo vaan sen, että myöskään Suomessa talous ja työllisyys eivät voi lähteä kasvuun, ellei maailmalla saada muutosta aikaan. Tähän verrattuna on marginaalista se kiistely, jota tässä käydään ehkä verotuksen osalla joistakin painopiste-eroista. Me tiedämme sen, että SDP ei täällä tänäänkään kannata ruokaveron alentamista, mutta monien mielestä, eduskunnan enemmistön mielestä, se on sosiaalisesti järkevää juuri tällaisessa hetkessä tehdä. Samoin tuloverotuksen kohdalla on painopiste-eroja. Nämä erot ovat marginaalisia tähän kriisiin verrattuna. (Ed. Jaakonsaari: Se on totta!)

Minusta meidän pitää ennen muuta pyrkiä yhdistämään voimia siinä, että luodaan sellainen kestävä pidemmän ajan näkymä, jossa pääsemme tämän kuopan ylitse, kannustamme työmarkkinajärjestöjä pitkäaikaiseen palkkapolitiikkaan, (Ed. Gustafsson: Kuntien naisetko pannaan maksumiehiksi?) jolla parannetaan Suomen suhteellista kilpailukykyä, ja huolehdimme myös sellaisista pitkän ajan julkisen talouden kestävyyttä parantavista toimista, jotka vahvistavat Suomen asemaa rahoitusmarkkinoilla, niin että me jatkossakin voisimme saada edullisella korolla lainaa. Nämä ovat niitä isoja asioita, joista minä uskon yhteisymmärryksen löytyvän. Sittenkin tämä kiistely, joka tässä on käyty, on näihin verrattuna marginaalikysymyksistä käytävää kiistelyä.

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari vuotta sitten varoitin tästä maailman globaalissa rahataloudessa vallitsevasta pyramidihuijauksesta. Te ette tunnu vieläkään ymmärtävän alkuunkaan, mistä on kysymys. Suosittelen pääministeriä ja valtiovarainministeriä avaamaan meille hieman EU:n suunnitelmia, miten tästä aiotaan selvitä. Ainoa tie ulos on massiivinen setelirahoitus, mutta siihen iso raha ei halua. He haluavat mieluummin deflaation ja sitä kautta suuremman hallinnan koko maailmasta. Kysyisin teiltä: Onko teillä tietoa, miten aiotaan tästä suuresta epäsuhdasta, joka euroalueen rahataloudessa on, selvitä? 2 000 miljardia puuttuu vuositasolla rahaa. Mitä EU on tekemässä? En ole nähnyt yhtään toimenpiteitä.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri oli aivan oikeassa, kun hän arvioi tätä keskustelua. Valitettavasti valtiovarainministeri aloitti tämän pikku politikoinnin, kun hän ei sitonut lisäbudjettia tähän kansanvälisen talouden raamiin. Huomenna kokoontuu maailman kaksikymmentä talousmahtia Lontooseen, ja siellä mietitään juuri samoja asioita oikeastaan kuin mitä pääministeri sanoi. Ja nyt avainsanoiksi muodostuvat elvytys, elvytys ja elvytys. Kyllä Yhdysvallat elvyttää biljoonilla. Eurooppa on ollut aika konservatiivinen, Saksan liittokansleri Merkel on kaikkein konservatiivisin ja on sanonut, että he eivät ota mitään riskiä. Nyt on aivan samalla tavalla kuin ed. Lapintie kysyi: nyt meille on hallituksen alustettava myös se keskustelu, millä tavalla unioni lähestyy tätä talouskriisiä, (Puhemies: Minuutti mennyt!) koska muuten mekään emme selviydy.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Nyt päästiin itse asiassa asiaan: elvytys, elvytys, elvytys. Eurooppa on aika yksituumainen siitä, että elvytyksellä tätä kriisiä ei ratkaista. Yhdysvalloissa on nostettu keskusteluun se, että koko maailman pitäisi sitoutua vielä suurempaan elvytykseen, mutta se ei tule ratkomaan ongelmaa niin pitkään kuin tämä pankkikriisi on päällä. Mitä unionissa on tehty: tulemme esimerkiksi — minä lähden torstaina ylimääräiseen Ecofiniin — päämiesten ohjeistamana ottamaan kantaa siihen, että taseiden aukaisu ja sen jälkeiset toimenpiteet pitää pystyä Euroopassa tekemään. Yhdysvalloissa on nyt hyvä yritys julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöksi, jolla huonoja omaisuuseriä voitaisiin myydä edelleen. Hirveän suuri riski siitä kohdistuu veronmaksajille, mutta luulenpa, ettei missään keksitä sellaista mallia maailmassa, ettei veronmaksaja joutuisi jotakin taakkaa, merkittävääkin taakkaa, kantamaan. Tämä on se asia, josta G20-pöydässä tullaan keskustelemaan. Tämä on aivan olennaista Euroopan, Yhdysvaltojen ja koko maailmantalouden elpymisen kannalta.

Sitten kun me tiedämme, mitä tälle tehdään, niin sitten me voimme ruveta hoitamaan oireita, eli sen jälkeen voimme katsoa Euroopassakin, mitä sillä elvytyksellä voisi saada aikaan.

En lähde toistamaan Euroopan keskuspankin sanomisia, koska he ovat hyvin varovaisia siinä, kuinka muotoilevat sanansa, mutta jotakuinkin sitä luokkaa se on ollut, että kaikkia toimenpidekeinoja ei ole vielä toistaiseksi nähty tai että on mahdollisuus tehdä vielä jotakin lisää. Eli minä uskon vahvasti siihen, että kun Yhdysvalloissa ja kun Euroopassa pystytään läpivalaisemaan suurimpien pankkien taseet, irrottamaan siellä tavalla tai toisella huonot tase-erät, minimoimaan siinä ohessa veronmaksajien riski — mutta sitä riskiä ei voi kokonaan välttää — ja kun tätä kautta saamme palautettua luottamuksen finanssisektoriin, niin siitä se sitten lähtee. Nyt on pientä valoa tässä suhteessa Yhdysvalloissa, Euroopassa ei vielä, mutta toivon mukaan viikonlopun jälkeen täälläkin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä todennäköisesti odottaisin lukevani Lapin Kansasta kohtapuoliin ilmoituksen, jossa lukee suunnilleen niin, että myydään Santeri Alkion kootut teokset naimisiinmenon johdosta, kokoomuslainen rouvani ei anna minun enää ottaa niistä oppia. (Naurua) Toisekseen se saattaisi myös vielä jatkua, ed. Manninen, niin, että sen sijaan tilalle ostetaan joukko hyviä selityksiä, koska entiset alkavat jo loppua.

Ministeri Katainen, minä kutsun teidät sunnuntaina, kun kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja kutsui meidät muut, keskustelemaan toimenpiteistä, joilla Kuopion kaupungin talous saataisiin vähän parempaan kuntoon. Suosittelen kuitenkin varautumaan sinne ehkä hieman jollakin kättä pidemmällä, koska siellä konkreettisesti näkee sen, mitä oikeasti kunnissa on tapahtumassa. Tämä teidän puheenne kuulosti kauniilta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mutta kun se viedään sinne kuntaan, niin siellä saattaa herätä kyllä aivan toisenlaisia tuntemuksia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri, lehdistöstä sieppasin sellaisen viestin, että te olitte esittänyt siellä summitissa tai jossakin muussa vastaavassa tilaisuudessa eräänlaista stressitestiä ja että se olisi liitetty, Merkelin ensin vastustettua sitä mutta sitten kuitenkin hyväksyttyä sen, jonkin asiakirjan johonkin liitteeseen. Voisitteko, arvoisa pääministeri, avata tätä hommaa? Tarkoittaako tämä sitä, että se olisi European Monetary Unionin vaste eräällä tavalla Timothy Geithnerin USA:lle ehdottamaan Toxic Asset Planiin, jossa nämä huonot omaisuuserät putsataan firmojen taseista ja muistakin vastaavista pois?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ei se mihinkään liitteeseen tullut, vaan se tuli Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmiin eli päätökseen. Kyse on juuri siitä, mistä valtiovarainministeri äsken puhui. Meillä on vahva usko siihen, että se, mikä on, voi sanoa, kuplalla tässä syntynyt, kyllä pitää saada myös näkyviin ja sitten hakea keinot, joilla niihin epävarmoihin saataviin vastataan. Ei sekään helppo tie tule olemaan, mutta uskomme, että se on ainoa tie, jolla luottamus rahamarkkinoille voidaan palauttaa.

Kun ed. Uusipaavalniemi nosti esille keskustelun setelirahoituksen käyttämisestä tässä, niin tietysti taloushistoriasta löytyy malleja siitäkin, mutta kyllä siihen sisältyy valtavat riskit, valtavat riskit siitä, että keinorahalla rahoitetaan sitä, mikä on vähän keinotekoista. Parempi olisi hallitusti tehdä sellaiset operaatiot, joilla me ikään kuin sen kovan maan haemme siltä tasolta, jolla se aidosti tällä hetkellä meidän taloudellisen suorituskykymme perusteella on, ja tämä pitäisi pyrkiä tekemään mahdollisimman hallitusti.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua, nyt pikkuisen kyllä hirvittää, ja sinänsä hallituksenkin esitykset valtionvelan lisäämisestä ovat kovia lukuja. Täällä on jo heitelty miljardeja ja kymmeniä miljardeja lisää siihen pottiin, ja kun katsoo, mitä on tapahtunut edellisen laman jälkeen, tämän nykyisenkin velan maksaminen on tosi vaikeaa. Huomaa kyllä, että velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa takaisin. Ei kovalla vauhdilla kovankaan kasvun aikana se velkamäärä ole lyhentynyt. Mitä tapahtuu sitten, kun se velkamäärä lähentelee sitä sataa miljardia euroa, mitä tässä nyt ennustetaan, puhumattakaan jos se olisi vielä enemmän? Tulee olemaan todella kovia aikoja, ja siinä mielessä ed. Ravin esimerkki kuntataloudesta oli erinomainen, kertoi siitä, mitä tapahtuu käytännössä kunnissa.

Valtion toimenpiteillä voidaan jotain saada aikaan, ei tietenkään kaikkea, mutta me olemme kaikki tässä samassa veneessä, kyllä me kuntapäättäjätkin joudumme tekemään niitä ikäviä päätöksiä kunnissa, ja niin pitää ollakin. Koska kunnathan ovat järjestämisvastuussa palveluista, niin parempihan siellä on silloin arvioida, mitä nyt tässä tilanteessa tehdään, miten niitä palveluita järjestellään, missä voidaan säästää, ettei aiheuteta paljon vahinkoa, ja mitä taas jatketaan entiseen malliin. Siinä mielessä on hyvä, että päätöksiä tehdään siellä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa valtiovarainministeri! Älkää nyt missään nimessä ottako mallia Amerikasta, missä veroja alennetaan ja menoja lisätään. Mitä tämä tarkoittaa, veroja alennetaan ja menoja lisätään? Velan tarve kasvaa. Älkää ottako mallia sieltä.

On yksi yhteiskuntamalli, jota ihannoidaan kaikkialla maailmassa, ja se on pohjoismainen hyvinvointimalli. Tunnusomaista sille on se, että veroaste on verraten korkea. Se on verraten korkea, mutta palvelut pelaavat. Ihmiset ovat tyytyväisiä.

Katsoin budjetista: vuonna 2004 veroaste oli 43,4 prosenttia. Nyt arvioidaan sen olevan jotain 41 prosenttia. Minun mielestäni meillä oli erittäin hyvä elintaso vuonna 2004, kun veroaste oli 43,4. Veroja voidaan nostaa ja voidaan nostaa sellaisia veroja, jotka eivät koske (Puhemies: Minuutti mennyt!) sitä alinta tuloryhmää yhteiskunnassa.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme varmasti kaikki huolissamme siitä, mitä tapahtuu valtionvelalle, ja toivoisimme, että se olisi pienempi kuin kenenkään esityksissä, jotta sitä kyetään hallitsemaan. Mutta on rahallista velkaa ja sen lisäksi on inhimillistä velkaa. Kun tekin, Katainen, olette aivan oikein puhunut paljon työurien pidentämisestä, niin eikö nyt pitäisi huolestua niiden nuorten työurista, jotka tällä hetkellä joutuvat työttömiksi, että heistä ei tule tulevaisuuden pitkäaikaistyöttömiä?

Minulla oli eilen kunnia olla Ruotsin hallitusta kouluttamassa, koska he valmistautuvat EU-puheenjohtajuuskauteen. Kun siellä puhuin puoluekolleganne työministerin kanssa, niin hän oli äärimmäisen huolissaan tästä tilanteesta ja sanoi, että hallitus siellä on valmis käyttämään kaiken mahdollisen rahan, jotta avoin työttömyys nuorten kohdalla voidaan poistaa. Oletteko te valmis harkitsemaan lisäbudjettia jo tälle vuodelle, vaikka me käymmekin kehyskeskustelua, koska tuo nuorisotyöttömyys on kasvanut niin mittavasti, (Puhemies: Minuutti!) jotta tämä inhimillinen velka ja työurien pidennys tätä kautta olisi mahdollista?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin tärkeää, että tästä salista lähtee rakentava viesti kaikkiin suomalaisiin koteihin. Siellä on monenlaista elämää, työttömyyttäkin, kuten täällä on monella suulla todettu. On tärkeää se, että näissä kodeissa saadaan selville se, mitä mieltä oikeasti eduskunta näistä talousasioista on.

Mutta on myöskin oleellista erottaa se, että on pieniä asioita ja suuria asioita, on pitkän aikavälin suunnitelmia ja lyhyen aikavälin suunnitelmia. Täällä sosialidemokraattien puheenvuoroissa viitattiin hyvinvointielvytykseen, ja oikein tarkkaan kun muistellaan päätöksiä, mitä hallitus on tehnyt, mielestäni nekin tukevat tätä hyvinvointia, ovat siten elvyttäviä, tyyliin vähimmäisetuuksien nostamiset, lapsilisien sitomiset indeksiin ja muut tällaiset tuet, jotka palvelevat nimenomaan suomalaisia perheitä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri ja valtiovarainministeri puhuvat koko ajan ja jatkuvasti tänäänkin useamman kerran työurien pidentämisestä. Varmasti siinä on järkeä, mutta toisaalta kehyksissä hallitus ilmoittaa pitävänsä tiukasti kiinni aiemmin päätetyistä tuottavuusohjelman vähennyksistä, ja kyseessä on suoraan henkilöstövähennysohjelma. Seuraus on vaan se, että ne työt, jotka pitää tehdä, siirtyvät pienemmän porukan tehtäväksi, ja seuraus on se, että sairauslomat kasvavat ja mahdollisesti myöskin sairauseläkkeelle lähdetään hakemaan ja jotkut pääsevät. Eihän tämä ainakaan lisää työurien pituutta, mikä on ilmeisesti järkevä tavoite, mutta joku kohtuus kuitenkin pitää olla.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä hallitus on pitkälti unohtanut työttömät ja pienituloiset näissä lisäbudjeteissa ja varsinaisessa budjetissa ja tässä kehysriihessäkin, sillä kyllä myöskin työttömien ja pienituloisten ihmisten elikkä sosiaaliturvan varassa olevien ihmisten euro on yhtä elvyttävä kuin noitten suurituloisten, yli 100 000 euroa ansaitsevien, euro. Rikkaitten eurot voivat mennä tuonne veroparatiiseihin, mutta näitten pienituloisten eurot jäävät tänne kotimaan kulutukseen, ja näin ollen kyllä pitäisi näitä vähimmäisetuuksia ehdottomasti korottaa.

Hallituksen välittämisen linja näkyy kyllä hyvin selvästi, kun seuraa, miten ovat kasvaneet ja pidentyneet nämä leipäjonot. Eikö teitä hävetä yhtään siellä ministeriaitiossa, että tuhansia suomalaisia joutuu jonottamaan leipäjonossa jokapäiväistä leipäänsä, kun sosiaaliturva on niin alhainen, että sillä ei tule toimeen? Kyllä minä ainakin, jos ministerinä olisin, häpeäisin tämmöistä hyvinvointivaltiota. Te puhutte hyvinvointivaltiosta. Kenellä se hyvinvointi on? Se on joillakin harvemmilla, ja sitten on suuri määrä ihmisiä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) joilla todella ei ole hyvinvointia.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä, kun tätä keskustelua kuuntelee, täytyy sanoa, että kovin vastuuttomia esityksiä vasemmistosta ja erityisesti sosialidemokraateilta tulee. Teidän vaihtoehtonne on kovin velkaannuttava. Te ette kanna vastuuta tulevista sukupolvista. Jos kaikki teidän aikaisemmat esityksenne menolisäyksistä olisi toteutettu, (Välihuutoja) emme me olisi tässä tilanteessa, jossa hallitus voi tehdä näitä esityksiä, elvytyksiä, joilla pyritään estämään työttömyyden karkaaminen, esityksiä, joilla turvataan kuntapalveluita yhteistyössä kuntien kanssa ja ennen kaikkea kannetaan vastuuta myös tulevista sukupolvista.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että tuen vahvasti hallituksen esityksiä, mutta haluan tästä kiinteistöveroasiasta kysyä. Erityisesti kaupunkilaisten osaan tuo kiinteistövero iskee aika vahvasti, ja erityisesti tarvitaan toimenpiteitä, että suurissa kaupungeissa asumiskustannukset olisivat kohtuulliset. Kysyisinkin: Miten valtiovarainministeri näkee tulevaisuudessa kiinteistöveron? Onko tämä väliaikainen korotus, vai onko mahdollista, että päästäisiin siihen, että jatkossa kiinteistövero (Puhemies: Minuutti!) olisi aidosti kunnallinen ja kunnissa voitaisiin tehdä nämä päätökset?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työttömyyden hoitamiseen kehyksessä varatut määrärahat näyttävät huolestuttavan pieniltä. Temmin työllistämis- ja koulutustoimien momentilta puuttuu joidenkin arvioiden mukaan jopa satoja miljoonia euroja. Ilman näitä rahoja ei voida toteuttaa esimerkiksi aktivointitoimia, joista Sata-komitean linjausten mukaan maksetaan korkeampaa korvausta.

Erityisesti nuorten tarpeet tulisi työvoimahallinnossa huomioida, aivan kuten täällä on todettu. Nuorten työvoimapalveluun tarvittaisiin huomattavasti enemmän resursseja, jotta voitaisiin estää se nuorten rakennetyöttömyys, josta nyt jo on maalailtu uhkakuvia. Eikä nuorten työvoimapalvelujen pitäisi olla sidottuja työttömyysaikaan. Nuorille pitäisi taata oikeus työhön. Valmennuspalvelu on kaikissa eri työttömyyden ja työllistymisen vaiheissa osana yhteiskuntatakuuta. Nuorten työllistämiseen avoimille työmarkkinoille tulisi varata korvamerkittyä palkkatukirahaa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jotteivät uhkakuvat toteutuisi.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän kehysriiheen kohdistui kuntakentältä kovia odotuksia, joita myös ruokittiin ainakin rivinvälilupauksilla hallituksen taholta. Ja muistutan teitä, valtiovarainministeri, ennen sekä eduskuntavaaleja että kunnallisvaaleja pidetyistä vaalipaneeleista, joissa yhdessä totesimme, että meillä oli jo silloin suuria ongelmia ja puutteita vanhustenhoidossa, terveyskeskuksissa, ylisuurissa kouluryhmissä tai lastensuojelussa. Ja kun tuossa kokoomuksen ryh-mäpuheenvuorossa puhuttiin tulevaisuuspuolueesta, niin eikö teitä lainkaan huolestuta tulevaisuuden työikäisen väestön työkyky, jos nyt käytännössä kunnissa leikataan näistä tärkeistä palveluista, terveyspalveluista tai kouluterveydenhuollosta? Eikö näihin nyt pitäisi panostaa, jos halutaan tulevaisuuteen panostaa ja niihin pitkiin työuriin panostaa?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa kokoomus, missä on teidän vastuunne tehdä tässä poikkeuksellisessa tilanteessa erittäin viisasta veropolitiikkaa? Minä pyytäisin teitä arvioimaan, kuinka monta työpaikkaa syntyy siitä, että hyvätuloisimpien tuloverotusta kevennetään. Aivan, tuskin kovin monta, sillä tämä raha menee sukanvarteen. Tai pyytäisin teitä arvioimaan, kuinka monta uutta työpaikkaa syntyy peltomaan myyntivoiton verovapaudesta tai kuinka monta uutta työpaikkaa syntyy esimerkiksi ruuan arvonlisäveron alennuksesta. Vuonna 2006 oppositiojohtaja Jyrki Katainen ainakin epäili, että ei juurikaan. Mutta kuinka monta työpaikkaa syntyisi, jos te alentaisitte kaikkein pienituloisimpien ihmisten verotusta, joiden verotusta te nyt olette kiristämässä? Silloin syntyisi työpaikkoja, silloin syntyisi ostovoimaa, ja silloin syntyisi myös reilua ja oikeudenmukaista politiikkaa.

Arvoisa kokoomus, te nostatte pienituloisimpien ihmisten, pienituloisimpien eläkkeensaa- jien, työttömien ja opiskelijoiden veroja ja samaan aikaan te laskette kaikkein hyväosaisimpien verotusta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mikä ei tuo uusia työpaikkoja.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehyksien yhteydessä on puhuttu paljon kuntataloudesta, mutta puheet perhepalveluista ovat jääneet vähemmälle tässä yhteydessä. Hallitus on kuitenkin ihan oikealla tavalla panostamassa ennalta ehkäisevään perhetyöhön, ja muun muassa perhekeskusmallia ja kotipalveluja ollaan tällä kaudella ja kehyskaudella nyt tehostamassa. Pienituloisten vanhem-pien lasten parempia osallistumismahdollisuuksia aamu- ja iltapäivätoimintaan on myös edelleen selvitettävä. Joustoja päivähoitojärjestelmiin todellakin nyt tarvitaan. Lapsiperheiden tukemista ei mielestäni tule millään tavalla vähentää, mutta heille kohdennettuja taloudellisia panostuksia voi toki tarkastella uudella, tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Siinä yhteydessä on uskallettava ihan kiihkottomasti puhua muun muassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden mielekkyydestä nykymallissaan. Voitaisiinko tukea jo vihdoin (Puhemies: Minuutti!) kehysten sisällä ja siirtää noita varoja myös kotona tapahtuvaan hoitotyöhön?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuoreiden lehtitietojen mukaan valtionyhtiö Fortumin toimitusjohtajan Liliuksen viime vuoden vuosipalkka nelinkertaistui kannustinjärjestelmien ansiosta. Lilius tienasi viime vuonna yhteensä noin 3,2 miljoonaa euroa, kun hänen varsinainen palkkansa on 867 000 euroa. Valtio on siis luonut Liliukselle etuautomaatin, rahasammon loppuiäksi. Tätä on jo ministeri Pekkarinenkin moittinut kohtuuttomaksi, ja siltä se kyllä todella tuntuu etenkin nykyisessä taloustilanteessa. Onkohan valtionyhtiöistä vastaava ministeri Häkämies ollut tietoinen tästä palkkiosta? (Ed. Jaakonsaari: Ei ole kyselytunti nyt!) Kysynkin, onko hänellä aikomusta edes joskus tulevaisuudessa puuttua näihin kohtuuttomiin kannustinjärjestelmiin, joita on jopa valtionyhtiöissä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehysriihen anti kaikille Suomen kunnille on tänä vuonna 468 miljoonaa euroa lisää rahaa — 468 miljoonaa euroa yhteensä tulee kaikille Suomen kunnille lisää. Se on vähän yli miljoona euroa kuntaa kohti. Sehän on sama kuin autiomaan kastelu vesiämpärillä, yhtä tyhjän kanssa. Tämä johtaa väistämättä kuntakentällä rajuun leikkaamiseen, ja sen te kyllä tiedätte.

Ed. Manninen, kyllä vaimo tietää todella yleensä kaiken. Mutta kyllä kaikki muutkin tässä maassa nyt tietävät sen, että Pekkarisen päätöksellä Lilius, Fortumin pääjohtaja, saa yli 3 miljoonaa euroa lisää rahaa käteensä. Teidän antinne Suomen kunnille on miljoona euroa kuntaa kohti, eli Pekkarisen päätöksellä Lilius saa saman rahan, minkä te annatte Tornion kaupungille, Kemille ja Rovaniemelle yhteensä lisää. Onko tämä teidän mielestänne oikein? Mitä teidän tietosanakirjanne tästä sanoo?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elvytystä ja kinaamista, mutta tässä on kysymys Suomen tulevaisuudesta, niin että ei jäädä tähän kinaamaan jonkun Fortumin toimitusjohtajan palkasta ja palkkioista vaan keskitytään siihen, miten Suomi selviytyy tulevaisuudesta. Yksi selviytymiskonsti on siinä, että me löydämme ne uudet tulevaisuuden liiketoiminta-alueet. Täällä penättiin niiden uusien työpaikkojen perään. Ei niitä synny sillä tavalla, että syydetään rahaa kohteeseen kuin kohteeseen, vaan niitä syntyy sillä, että tehdään täsmällisesti. Hallitus on päättänyt, että 800 miljoonaa euroa kohdistetaan innovaatiopolitiikkaan, siihen, miten me luomme niitä tulevaisuuden työpaikkoja, millä Suomi on jatkossakin se hyvinvoiva Suomi. Näenkin tässä, että meillä on kunnissa vastuu hakea uusia tuotantomalleja, myöskin samalla uusia liiketoiminta-alueita, jotta meillä on työpaikkoja, jotta meillä on verotuloja, jotta meillä on sitä hyvinvointia Suomessa tulevaisuudessa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yleensä arvostan ed. Sarkomaan puheenvuoroja, mutta kyllä nyt kuulosti vähän oudolta tämä puheenvuoro. Yrittäkää nyt muistella, mistä Vanhasen hallitukset saivat lähtökohtansa: yksi maailman, Euroopan parhaiten hoidettuja kansantalouksia. Mitä on tapahtunut? Kuntatalous on velkaantunut kaksinkertaiseksi, valtiontalous on velkaantumassa kaksinkertaiseksi, työttömyys on räjähtämässä käsiin, leipäjonot kasvavat, pahoinvointi lisääntyy, palveluja leikataan. Se on kokoomuksen ja keskustan hallituksien aikaansaannos. Aikaansaannos, josta lähdettiin liikkeelle, oli aivan jotakin muuta. Minä tunnustan, että siellä on takana maailmantaloudessa tapahtuneet vaikeudet, mutta samanaikaisesti te teette kotimarkkinoilla päätöksiä, joilla hyvinvointipalveluja leikataan tässä maassa. Ne ovat arvovalintoja, ne ovat poliittisia päätöksiä, ne pohjautuvat ideologisiin valintoihin. Tunnustakaa edes tämä. Lähtökohdat olivat hyvät. Nyt te romutatte tämän yhteiskunnan peruspalveluverkoston.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämmöinen meidän keskinäinen nahistelumme ei varmaankaan paranna tilannetta, vaan niin kuin valtiovarainministeri sanoi, nyt tarvitaan me-henkeä Suomessa, ja pääministeri, myös päättäjien kesken. Tämä meidän poliittinen konsensuksemme on nyt erittäin arvokas asia, koska tämä ei kyllä tule kenellekään olemaan helppoa.

Sitten jos me tästä jatkamme ja joskus löydämme sen pohjan ja pohjakosketuksen, niin onko tässä jo nyt pohdittu, jos ei olekaan niin, että mennään ylöspäin, vaan jos me jäämmekin sille tasolle, paljon alemmalle tasolle kuin missä nyt olemme olleet, elikkä me jäämme sinne alas ja jatkamme siellä? Onko sille valmiita skenaarioita, miten me jatkamme niin?

En itse ole kuntapäättäjä, mutta te, jotka olette, ettekö koe, että on oikeudenmukaisempaa nostaa kiinteistöveroa kuin kunnallisveroa? Itse maksan enemmän kiinteistöveroa, kun minulla on isompi ja enemmän omaisuutta kuin monella muulla, ja mielestäni se on parempi kuin se, että kunnallisverot nousevat kaikilla. (Välihuutoja vasemmalta)

Ed. Martti Korhonen tässä aluksi puhui sumusta. Voin vaan sanoa, että meillä on vihreissä oikein Sumuvuori (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja meillä on kuitenkin ihan hyvä olo.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin kysynyt ministeri Kataiselta sitä, kun täällä pari viikkoa sitten käytiin kädenvääntöä kelamaksun poiston kompensoinnista ja vihreät väittivät, että kompensaatio ei tapahdu velkarahalla, vaikka me näin väitimme, että se tapahtuu, ja nyt se on osoitettu kehysriihessä. Nämä ympäristöverot, jotka kompensoivat kelamaksun noston, tulevat voimaan vasta vuonna 2011. Ensin kysyn vihreiltä: Millä, jollei velkarahalla, rahoitetaan nämä välivuodet?

Ministeri Katainen, näistä ympäristöveroista, joihin olette kovasti viitanneet: Miten ne suhteutuvat tähän Hetemäen työryhmään? Hetemäen työryhmä sai tehtäväkseen kokonaisverouudistuksen, ja he antavat esityksensä vuonna 2010. Oletteko tällä toimellanne tullut sitoneeksi Hetemäen työryhmän käsiä sillä tavalla, että ei ole enää mahdollista tehdä kokonaisverouudistusta, ja onko myös se voimassa, mitä aiemmin täällä salissa olette sanonut, että pääomaverokantaan ei siellä kosketa?

Kiitän hallituspuolueita. En ymmärtänyt ennen ed. Kallin puhetta, mutta nyt ymmärrän: Hallituksen talouspolitiikka on yhtä pajatsoa. Laitetaan raha reikään, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) läimästään ja katsotaan, mihin se sattuu osumaan.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen hyvinvointi ja suomalainen hyvinvointi perustuu siihen, että Suomessa on ollut yrityksiä, jotka ovat kyenneet myymään maailmanmarkkinoille tavaroita ja palveluita, ja siinä mielessä yhdyn niihin, jotka ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi entistä enemmän panostaa ja keskittyä siihen, mitenkä Euroopan unionissa ja koko maailmassa markkinat alkaisivat vetää paremmin. Ainoastaan sitä kautta meille syntyy mahdollisuuksia ja markkinoita. Se, mitä me täällä kotitekoisesta puhumme ja ärsytämme toinen toisiamme, kovin paljoa ei ratkaise sitä. Sen tähden annan kaiken tukeni ja keskustan eduskuntaryhmä antaa kaiken tukensa sille, että me voisimme vaikuttaa entistä enemmän Euroopan unionissa ja sitä kautta koko maailmantalouteen niin, että markkinat mahdollisimman nopeasti elpyisivät.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus elvyttää, ja kyllä meitä jännittää, jaksaako se pinnistää niin kuin pittää. Elvytyksen tohinassa hallitus on toistellut ikiaikaista mantraa, että ihmiset pysyisivät työn syrjässä kiinni, yritykset työllistäisivät ja kouluttaisivat vaikeina taloudellisina aikoina henkilöstöään irtisanomisten sijaan. Samaan aikaan valtion tuottavuusohjelma pyörii entiseen malliin ja kehyspaperi kertoo jopa 15 000 työpaikan katoamisesta vuoteen 2015 mennessä. Miten hallitus osoittaa esimerkkiä Suomen kansalle: laittamalla väkensä kilometritehtaalle aikana, jolloin se samaan hengenvetoon vaatii yrityksiltä täysin päinvastaisia toimia. Tämäkö on hallituksen vastuullista henkilöstöpolitiikkaa, vastuullista elvytystä? Olisin voinut luoda me-henkeä ministeri Häkämiehen kanssa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mutta hän on poistunut rintamasta.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä sitä vähän ihmetellen katsoo todellakin vasemmisto-opposition kommentteja, kun tuntuu, että kahdessa vuodessa on onnistuttu tuhoamaan lähes kaikki. Näköjään te ette kuitenkaan mieti juuri ollenkaan sitä, pyrimmekö me säilyttämään, kehittämään, luomaan uusia aitoja työpaikkoja. Minä haluaisin kysyä teiltä niitä uusia keinoja, joilla me todellakin ylläpidämme työpaikkoja ja luomme uusia aitoja työpaikkoja. Tällä hetkellä te puhutte ainoastaan tukityöllistämisestä ja näkökulmat ovat siltä puolelta. Pidetään ensin ne aidot työpaikat täällä Suomessa ja luodaan uusia. Kertokaa nyt vihdoinkin konkreettisia keinoja, miten niitä luodaan vielä tämän lisäksi, mitä olemme nyt tehneet, ja olemme tehneet todella paljon.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri puhui vakavista asioista. Makrotalouden hyökyaalto pyyhkäisee ylitsemme. Onneksi Suomella on elvytysvaraa, me olemme niitten maitten joukossa kuitenkin. Meidän näkemyksemme siitä elvytysvarasta on suurin piirtein samaa miljardiluokkaa, mutta näkemysero tulee siitä, mihin se kohdistetaan. Tässä me olemme pienten ihmisten puolella, köyhien ihmisten puolella, emmekä luota veroelvytykseen, vaan menoelvytykseen. Kysyisin valtiovarainministeriltä, mihin oppiin tämmöinen veroelvytys perustuu, onko jossakin mallimaa, jossa veroelvytys on jollakin lailla toiminut, ja miten tämä veroelvytys täyttää sen kaikkein tärkeimmän ehdon, tilapäisyyden ehdon, elvytystoimenpiteissä, kun ne ovat pysyviä, miljardiluokan menetyksiä valtion tuloissa.

Ed. Hemmingille: Lisätalousarviossa hallitus itse ilmoittaa, että se on arvioinut verotulot pieleen 2,6 miljardia. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Hallitus korjaa siis omia esityksiään miljarditolkulla.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ovat ensinnäkin hyvin hauskoja nämä ed. Martti Korhosen puheet. Ne ovat suorastaan niin naurettavia, että häntä itseäänkin naurattaa aina puheen pidettyänsä. Siltä ne kyllä kuulostavat tännekin puolelle salia.

Tuloverotus vastaa aiempaa hallituksen linjaa — täsmällisesti sama profiili. On käsittämätöntä, että SDP lähtee ampumaan, että nyt tämä olisi jotenkin erilaista kuin aikaisemmin. Tämä on prikulleen sama linja kuin mitä SDP:n hallituksen aikana on tehty. (Ed. Jaakonsaari: Aika on eri!) On aivan kohtuutonta väittää, että hyvätuloisia suositaan. Näin ei tapahdu. Näin ei tapahtunut teidän aikanannekaan. Jos etsitte näitä kohteita, mitä tapahtui varallisuusverolle teidän toimestanne? Kummallista, että sitä ajoitte aikana, jolloin itse olitte hallituksessa.

Muistutan myös kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen välttämättömyydestä. Siitä ei ole kauaakaan, kun me olemme puhuneet väestöpyramidista ja siitä, kuinka meillä kerta kaikkiaan se työtätekevä väestönosa vähenee. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on välttämätön. On todella hirveää, että se joudutaan tekemään (Puhemies: Minuutti on mennyt!) nyt tällaisissa lamatunnelmissa.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Andersson, kiinteistöveroa maksavat kaikki, jotka asuvat. Sitä maksavat työttömät, vuokralla asuvat, pätkätyöläiset, pienellä kansaneläkkeellä rintamamiestalossa kitkuttavat, ja tätä veroa hallitus nyt haluaa nostaa. Erityisesti ihmetyttää se, että kun tiedetään, että isoissa kaupungeissa asumiskustannukset ovat lähteneet täysin käsistä, ihmisillä saattaa mennä reilusti yli puolet käteenjäävistä tuloista asumiseen, vuokraan, nyt näitä kustannuksia ollaan nostamassa. Kun katsoo tätä ministeri Kataisen puhetta, niin te itse asiassa kehotatte tässä ei vain pakkonostamaan tällä 0,1 prosentilla vaan vaikutukset kansantalouteen voivat olla myös suuremmat riippuen siitä, kuinka eri kunnat haluavat käyttää kiinteistöverojen rajoja. Eli teidän viestinne on siis ilmeisesti helsinkiläisille kokoomuslaisille: vetäkää tappiin, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) 0,75 prosenttiin, kiinteistövero. Sekö teidän viestinne on kuntapäättäjille: kaikissa kunnissa tappiin?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paasio tiedusteli näkemyksiämme tästä kokonaisuudesta, jossa kelamaksun kautta työhön kohdistuvaa verotusta on alennettu ja ympäristöveroja tullaan sen kompensaatioksi korottamaan. Mielestämme kokonaisuus on hyvä. On perusteltua siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta ympäristöverotukseen. Myös aikataulu on mielestämme perusteltu. Nyt niillä kotitalouksilla ja erityisesti myös niillä yrityksillä, joihin nämä veronkorotukset kohdistuvat, on puolitoista vuotta aikaa tehdä suunnitelmia ja investointeja, jotta energiatehokkuus voi parantua. Mielestäni tämä on hyvää hallituksen politiikkaa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että silloin kun maassa tuloerot eivät kasva, bkt kasvaa enemmän kuin aikana, jolloin tuloerot kasvavat. Tätä ei voi kiistää.

Palaan vielä siihen, että on yhteiskuntamalli, jota ihannoidaan kaikkialla maailmassa, ja se on se malli, missä me nyt elämme ja olemme eläneet, eli pohjoismainen malli. Huolestuneena olen kyllä seurannut viime vuosien kehitystä. Me olemme erkaantumassa esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan linjasta, ja seuraukset alkavat pikkuhiljaa näkyä. Sen takia toivon todella, että tähän suureen kysymykseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota silloin, kun tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat kauas tulevaisuuteen.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On aika vaikeaa välttyä siltä ajatukselta, että kyllä tässä keskustelussa, mitä tänään on käyty, ylilyöntejä aivan varmasti on nähty puolelta ja toiselta. Ehkä kaikkein oikeimmat vastaukset löytyvät tästä kolmannelta tieltä ja toivottavasti tästä salin keskikäytävän osastolta. (Ed. Gustafsson: Mikä tie?) — Aivan oikein, ed. Gustafsson.

Luulen, että me emme pääse siitä mihinkään, että kaikki puolueet joutuvat seuraavien vuosien aikana ottamaan kantaa verojen korotukseen. Siinä iso merkitys on painopisteitten valinnalla. Luulen, että joudumme ottamaan kantaa siihen, mikä puolue on valmiina leikkaukseen. Tästähän hallitus on irtisanoutunut. Sosiaaliturvan leik- kaukseen me emme lähde. Joudumme ottamaan kantaa erilaisiin rakenteellisiin ratkaisuihin. Niistä taas näyttää oppositio irtisanoutuneen. Kun työuria pyrimme pidentämään, te sanoitte, että se ei käy. Te ette halunneet olla mukana erilaisissa rakenteellisissa ratkaisuissa. Eli mikä on teidän vastauksenne? Eikö se ole vahvemmassa valtiossa? Eikö se ole siinä, että pidetään heikommasta huolta, (Välihuutoja vasemmalta) ja eikö se ole siinä, että sukupolvien välistä siltaa rakennetaan yhdessä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) niin että uudellakin sukupolvella on mahdollisuus? Mikä teidän vastauksenne on?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan sanoa kokoomukselle, että veropolitiikkaa tehdään ajassa. Vaikka tuloveron kevennykset aiemmilla hallituskausilla ovat olleet runsaita, ne on sidottu palkkamalttiin ja sitä kautta on pidetty tämän yhteiskunnan taloutta ja kilpailukykyä yllä. Nyt meillä on ollut taustalla kierros, jossa palkkamaltti on kaikella kohtuudella sanottuna tietyiltä osin revennyt, ja sen jälkeen meillä tehdään ennätysmäiset veronkevennykset, mikä johtaa siihen, että kustannukset nousevat ja veropohja ohenee.

Toinen asia on se, miten me kohdennamme näitä verorahoja ja mistä me sitä verotuloa otamme. Ed. Janina Anderssonille haluaisin sanoa, että me sosialidemokraatit haluaisimme, että käyttäisimme valtionverotusta, koska valtionvero on progressiivinen ja sitä maksavat enemmän hyvätuloiset. Sen sijaan kunnissa moni eläkeläinen maksaa kiinteistöveroa kipeästi, vuokra-asujat maksavat sitä. Se ei kohdennu ihan niin oikeudenmukaisesti kuin helposti ajatellaan.

Sitten, jos mietitään, mitkä ovat ne tulevaisuuden eväät: Me tiedämme, että vienti ei vedä ja kansainvälisesti meillä on ongelmia. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Siihen meillä on aika vähän keinoja vaikuttaa. Mutta me voimme vaikuttaa kotimarkkinoihin muullakin kuin veronkevennyksillä, esimerkiksi rakentamisen tukemisella, esimerkiksi sillä, että pitäisimme valtion henkilöstöstä kiinni emmekä saneeraisi sieltä käytännössä lähes 10 000:ta henkeä (Puhemies: Minuutti on täysi!) juuri pahimpina lamavuosina.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaari on useampaan otteeseen peräänkuuluttanut suuremman linjan, isojen linjojen keskustelua. Yritän tuossa lopussa tulla vähän sille kartalle. (Ed. Jaakonsaari: Ministeri, sen olisi pitänyt olla alussa!) — Ehkä se olisi voinut olla siinä alussa.

Joitakin huomioita kuitenkin kuntien tilanteesta. Me kaikki tiedämme sen, että kuntien välillä on erittäin suuria eroja. Kaikki kunnat eivät ole huonossa kunnossa, mutta osa on. Tämä eriytymiskehitys on ollut vallalla jo useamman vuoden. Me myös tiedämme sen, esimerkiksi ministeri Risikon selvitysten perusteella, että perusterveydenhuollossa samalla rahalla saadaan hyvää ja samalla rahalla saadaan huonoa. Tämä on ihan luontevaa ihmisten maailmassa. Toiset ihmiset, toiset viranhaltijat, toiset luottamushenkilöt päätyvät parempiin ratkaisuihin kuin toiset. Tämä kuuluu meidän kunnalliseen itsehallintoon.

Näin ollen ei ole mitenkään perusteltua, että kaikkia kuntien taloushuolia valtio kuittaa aina tuosta vaan. Se ei kuulu tähän logiikkaan. Toistan vielä sen, että kun valtion menot ovat noin 50 miljardia ja kuntien menot noin 40 miljardia, niin valtio kattaa menoistaan tänä vuonna ja tulevina vuosina noin 20—25 prosenttia velalla. Kunnilla vastaava luku on noin 3 prosenttia. Tämäkin jo kertoo sen sinänsä ihan oikean periaatteen, että valtio ottaa huomattavasti velkaa, jotta voimme pitää valtionosuudet nykyisellä tasolla ja rahoittaa kuntia siinäkin tilanteessa, että kuntien tulopohja romahtaa. Mutta me olemme tässä samassa veneessä, ja se, mitä olemme tehneet, noin 650 miljoonaa euroa vuositasolla kuntatalouden vahvistamiseksi, on merkittävä panos. Ei tätä kannata nyt niin kiistää. Me olemme kansainvälisessä kriisissä, josta jokainen kärsii. Ei ole reilua sanoa, että kaikki kuntien tappiot pitää tuosta vaan aina kuitata valtion toimenpiteiden seurauksena. Kun sanotaan, että valtiolla on parempi kyky maksaa velkaa pois, niin ei valtiokaan tulevina vuosina, siinä vaiheessa, kun me olemme siinä tilanteessa, että alamme sopeuttaa omaa alijäämäämme ylijäämäksi, tule toimeen ilman niitä sopeutuskeinoja. Eli siinä vaiheessa mahdollisesti joudumme leikkaustoimenpiteisiin ja veronkorotustoimenpiteisiin. Nyt sitä emme halua tehdä, koska haluamme pitää talouden pyörät pyörimässä myös julkisen päätöksenteon varassa. Tässä oikeastaan kaikkein parhaimpana keinona on tietysti työurien pidentäminen.

Ennen kuin mennään suurempaan linjaan, niin toteaisin vain sen, että kun täällä on käytetty tänäänkin semmoisia puheenvuoroja, että valtiovalta tai hallitus ei ole halunnut muistaa pienituloisia, niin ei tämä nyt aivan pidä paikkaansa. (Ed. Martti Korhonen: Kyllä se pitää!) Minä toivoisin, että sekin tunnustettaisiin, että kun lasketaan tulonsiirtojen kasvu, noin 500 miljoonaa euroa tämän hallituksen kaudella, jos siihen otetaan pienituloisimpien eläkkeensaajien verotuksen kevennys eli kompensointi, yhteensä noin 820 miljoonaa. Tämä on totta, tämä ei ole mielipide, tämä on totta. Kun taas katsomme, mitä on edellisten hallitusten aikana saatu aikaiseksi, niin vastaava luku on noin 300 miljoonaa. Kolme edellistä hallitusta yhteensä 300 miljoonaa, tämä hallitus 820. Tämä ei ole mielipide, tämä on fakta. Jokainen voi haastaa tai tarkistaa faktat.

Haluan vaan tämän tuoda esille, että on paljon tehty. Jokainen fiksu suomalainen ymmärtää, että tässä taloustilanteessa valtio ei voi ottaa kohtuuttomasti lisäkustannuksia, niin hyvää ja tarpeellista kuin se olisikin. Kukapa meistä ei haluaisi korottaa pienimpiä etuuksia yhä enemmän. Mutta kun me tiedämme, että me emme pysty tai ei ole viisasta kuormittaa yhteistä talouttamme tällaisena aikana kohtuuttomasti, kun tiedämme, että se velka tulee joka tapauksessa maksuun, niin tämä on tasapainoilua, mahdollisuuksien, taiteen tasapainoilua; mitä teemme elvytykselle, kuinka paljon lisäämme menoja, kuinka paljon uskallamme velkaantua, jotta voimme joskus maksaa takaisin velkaa ja käytännössä päästä alijäämästä ylijäämään.

Ihan tähän loppuun tästä suuremmasta kuvasta. Näkisin näin, että tämä talouskehitys ja Suomen selviytyminen kulkee kutakuinkin niin, että sekä Yhdysvalloissa että sitten Euroopassa, mikä meidän vastuullamme on, me pystymme tekemään stressitestit pankeille eli katsomaan, mitkä pankit ovat elinkelpoisia, mikä osa kustakin pankista on terveellä pohjalla. Tämän jälkeen kussakin maassa Euroopassa yhteisten pelisääntöjen varassa etsimme ne keinot, joilla nämä huonot omaisuuserät voidaan irrottaa pankeista ja etsiä niille uusi omistaja joko yksityiseltä sektorilta tai julkiselta sektorilta. Pelkään pahoin, että suuri vastuu jää julkiselle sektorille eli valtiolle. Tätä kautta me saamme finanssimarkkinoille luottamuksen, joka alkaa sitten elvyttää taloutta. (Ed. Jaakonsaari: Liian hitaasti!) Tällä välillä on tärkeää — kun me tiedämme, että tämä finanssisektorin epäluottamus iskee hyvin hyvin rajulla tavalla maailmankauppaan ja erityisesti Suomen kaltaisiin maihin, joihin lukeutuvat myös Ruotsi ja Saksa, Hollantikin, mitkä ovat vientivetoisia — että meidän pitää buustata omaa kotimaista kysyntäämme, ja siinä katsantokannassa kotimarkkinatalouden pyörien pyörimisessä on olennaista ollut eläkkeensaajien ja palkansaajien ostovoiman lisääminen tuloverotusta keventämällä.

Me olemme paikanneet joitakin veronkevennyksen tuomia aukkoja kulutusveroja ja ympäristöveroja nostamalla, mikä on ollut varsin merkittävää itse asiassa. Tämä muutos, painopisteen siirto, on ollut varsin merkittävä. Sitä kovin moni ei ole tunnustanut, mutta se on ollut meillä tietoinen valinta. Työnteon ja työllistämisen verotuksesta enempi ympäristöverojen suuntaan, eli että me pääsisimme tämän pahimman läpi kotimaisen kysynnän varalla, mihinkä liittyy totta kai perinteinen elvytys. Rakentaminen on viisasta, infrarakentaminen, homekoulujen rakentaminen, kaikki tämä on viisasta. Mutta tässä vaan pitää etsiä se kestävä taso, mikä on kestävää ja mikä ei.

Jos katsotaan sitten ihan loppuun: Jos meillä on mahdollisuus, niin kuin uskon, jonkunmoisiin lisäsatsauksiin seuraavassa budjettiriihessä tämän taloustilanteen ongelmien hoitamiseksi tai niitten syntymisen estämiseksi, niin laittaisin painopisteet nimenomaan sellaisiin asioihin, joilla me pystymme paremmin kuin muutoin pitämään huolta ihmisistä, heidän työkyvystään. Se, kuinka hyvin me pääsemme siihen orastavaan kasvuun kiinni, riippuu hyvin pitkälti siitä, ovatko ihmiset työkykyisiä, kykeneviä palaamaan työmarkkinoille. Tämän pitää olla selkeästi yksi prioriteetti. Uskon, että tästä olemme kaikki samaa mieltä. (Ed. Gustafsson: Missä ovat työllisyyspanostukset nuorisotyöttömyyteen?) Toinen selkeä prioriteetti on yritysten toimintaedellytysten turvaaminen eli se, että me näkisimme mahdollisimman vähän yritysruumiita tämän taantuman aikana, koska ne yritykset ovat niitä, jotka työllistävät, jotka tuovat sitten ne verotulot.

Eli minä luulen, että näistä isoista linjoista voimme olla ehkä aika lailla samaa mieltä. Kysymys on jossakin määrin mitoituksesta, ehkä joistakin painopistevalinnoista, mutta kyllä minä olen ihan tyytyväinen tämänkin keskustelun jälkeen siihen, että Suomi ehkä paremmin kuin joku muu maa pystyy etsimään niitä yhteisiä lääkkeitä. On erilaisia mielipiteitä, se on ihan luonnollista, eikä niitä kannata kavahtaa, mutta hyvää on se, että meillä on kuitenkin suurin piirtein saman tyyppinen se näkökulma, mistä sitä selviytymisstrategiaa haetaan.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi ed. Tennilän kysymykseen totean, että Fortumin osakepalkkiojärjestely on toteutettu vastoin ministeri Pekkarisen ohjeita. Kun ministeri Häkämies on luvannut tehdä asiasta selvityksen, haluan todeta omana kantanani, että jos ilmenee, että on tahallisesti tai tuottamuksellisesti tulkittu väärin ohjeita, on hallituksen ja johdon tai viime kädessä ministerin syytä miettiä, onko heillä edellytyksiä jatkaa tehtävässään.

Herra puhemies! Rahoituskriisi ja reaalitalouden syvä taantuma on asettanut hallituksen vakavan haasteen eteen. Hallitus on tehnyt mielestäni oikean analyysin ja ryhtynyt lukuisiin toimenpiteisiin, joihin en tässä puutu, vaan keskityn ennen kaikkea kuntatalouden tosiasioihin ja niiden suhteellistamiseen. Haluan kuitenkin sen verran vielä todeta, että en uskaltaisi sanoa vielä, että Suomi on säästynyt pankkikriisiltä, sillä reaalitalouden vakava suistuminen raiteiltaan voi kyllä johtaa pankkiongelmiin myös meillä Suomessa.

Ensinnäkin, ensimmäinen tosiasia on, että sen noin 40 vuoden ajan, jonka keskeisesti olen ollut mukana kuntahallinnossa, rahaa on ollut aina liian vähän. Mitä tulee nykytilanteeseen, niin voi todeta, että oppositiohan on ollut vakavasti huolissaan koko oppositiokautensa ajan jo ennenaikaisesti. Tällä hetkellä se on tietysti ihan tosiasian valossa oikean huolen parissa. Mutta jos katsomme vuosia 2007—2008, jolloinka oppositio esitti suuria määrärahoja, on syytä todeta, että viime vuoden kuntatalouden lopputulos on viimeisten 15—20 vuoden aikana kutakuinkin paras.

Ed. Martti Korhonen on nyt poistunut salista, mutta aina kun olin ministerinä, niin hän kehui sitä vuotta 2002, jolloin kuntataloudessa oli niin sanottu verotuksen rytmihäiriö: tuloja tuli hyvin paljon, ja sen vuoden tulos oli hyvä. Mutta vuodet 2007 ja 2008 olivat yhtä hyviä. (Vasemmalta: Olivatko nekin rytmihäiriöitä?) — Eivät olleet rytmihäiriöitä. — Elikkä voi sanoa, että opposition huoli aiempina vuosina on ollut täysin ennenaikainen.

Toinen sellainen väite, jota oppositio viime syksynä viljeli kovin, oli, että on se hirveää, kun verotusta joutuu nostamaan 67 kuntaa. Mitä se merkitsi käytännössä? Keskimääräinen painotettu verotuloprosentti kohosi neljä sadasosaprosenttia. Nuo veronkorotukset toivat kuntatalouteen lisää rahaa 34 miljoonaa euroa. Nyt yksistään kiinteistöveron korotus jo pakollisena tuo 46 miljoonaa euroa eli puolitoistakertaiseksi tuon summan.

Mitä tulee sitten kuntaveroprosentin nousuun, niin oppositiolta on jäänyt huomaamatta, että se veroprosenttihan on muuttunut progressiiviseksi ja niistä korotuksista yleensä maksavat nykyään vain korkeimman tuloluokan omaavat. Mitä tulee taas väitteisiin siitä, että kaikki palvelut on karsittu ja kuinka menee huonosti: Varmasti vaikeuksia on, mutta voi todeta esimerkiksi, että sairaanhoitajia kunnissa on vuodesta 2000 lisätty 28 000:sta 11 000:lla. (Puhemies: 5 minuuttia!) Perushoitajia ja lähihoitajia on lisätty 21 000:sta 39 000:een eli lähes kaksinkertaistettu. Lääkäreitä on lisätty 10 prosentilla. Miten voidaan puhua, että kaikkea on leikattu, kun todellisuudessa kasvut ovat olleet valtavia?

Nytkään ei ole kysymys leikkauksista, (Puhemies: 5 minuuttia on mennyt!) nyt on kysymys kasvun hillitsemisestä. Ja kun me ajattelemme kokonaistilannetta, niin hallituksen kehysriihessä päättämät toimenpiteet ovat olleet mielestäni erinomaisia, ja kun siihen liitetään myöhemmin toteutettava valtionosuuksien korotus, tästä muodostuu kokonaisena erittäin hyvä paketti, johon myös kunnat valitettavasti joutuvat laman seurauksena itsekin osallistumaan.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2009 budjetin päätökset, lisätalousarvion päätökset ja nyt käsiteltävänä oleva selonteko tulevien vuosien kehyksistä ovat kaikki olleet loogisia ja oikeaan osuneita toimia. Nyt on todella rakennettu tehokkaasti siltaa taantuman ylitse ja mielestäni kaikki mahdollinen on tehty aitojen työpaikkojen säilyttämiseksi talouskriisin ylitse. Samalla on myöskin haluttu säilyttää ihmisten uskoa tulevaisuuteen ja uskoa tekemiseen sen sijasta, että olisi yritetty luoda epävarmuuden ilmapiiriä.

Luonnollisesti nämä mielestäni kannustavat poliittiset päätökset ovat aiheuttaneet kritiikkiä oppositiosta, ja tänään on taas huomattu, että se on ollut pääosin perusteetonta kritiikkiä. Tavoitteena on esimerkiksi se, että avointa työttömyyttä ei pidä päästää kasvamaan, niin kuin ed. Filatov sanoi. Juuri näin, mutta se suuri ero on siinä, pyrimmekö me säilyttämään ja ylläpitämään aidot työpaikat vai pyrimmekö me tekemään lähinnä tukityöllistettävää yhteiskuntaa. Kyllä se ensisijainen näkökulma on kuitenkin aitojen työpaikkojen säilyttäminen. (Ed. Paasio: Eivät sulje toisiaan pois!)

Me kaikki myös varsin hyvin tiedämme sen, että julkisen sektorin kestävä rahoitus edellyttää vahvaa ja kehittyvää yksityistä sektoria, ja siksi juuri näitä elvytystoimia on tehty. Nyt kuitenkin tämän talouskriisin yhteydessä meidän on pystyttävä katsomaan tulevaisuuteen, katsomaan tämän taantuman ylitse. On tähdättävä pidempiaikaisiin, hyvinkin loogisiin toimiin. Politiikan on oltava ennustettavaa ja myöskin ennakoitavaa.

On todellakin mietittävä, minkälaisia tuotteita, minkälaisia palveluita maailmalla kysytään tämän kriisin jälkeen. Lähes 7 miljardin ihmisen kysyntä ei ole mihinkään häipynyt, mihinkään kadonnut. Yksi esimerkki on vaikka ympäristöalan liikevaihdon kehitys. Näinäkin vuosina se on yli 15 prosenttia vuotuisesti kasvanut, ja nyt tämän alueen markkina on jo yli 600 miljardia euroa maailmassa. Puhtaan energian tuotanto, puhtaat teknologiat, energiatehokkuus ja kestävä rakentaminen ovat esimerkkejä hyvin potentiaalisista uusista aloista, joilla jo nyt meillä on osaamista hyvinkin paljon, jolloin voi tietysti kysyä, pitäisikö esimerkiksi tulevat elvytysrahat sitouttaa nykyistä voimakkaammin sellaisiin hankkeisiin, jotka tukevat ympäristöystävällisiä investointeja ja luovat samalla uusia, maailmalla kaupaksi käyviä ympäristötuotteita tai palvelukonsepteja.

Mielestäni ennustettavuutta heikentävät myöskin hyvin ristiriitaiset viestit esimerkiksi kannustavuudesta. Oppositio vaatii veronkorotuksia ja tämän tyylisiä asioita, kun pitäisi hyvin ennustettavasti tulevaisuuteen katsoa, niin että ihmiset luottavat, mihinkä asioihin he voivat tukeutua.

Suomen talouden kasvuahan ei rakenneta tukipolitiikalle, vaan antamalla kannusteita työlle ja yrittämiselle. Voi sanoa, että kasvun hukkaaminen tulee paljon lisävelkaa kalliimmaksi. Myöskään veroasteen nostovaatimukset eivät sovi yhteen kannustavuustavoitteiden kanssa. Hyvä linja on todellakin siirtyminen työn verotuksesta esimerkiksi ympäristöverotukseen. Se on linjakkuutta. Se on linjakasta päätöstentekoa. Se on ennustettavuutta. Mielestäni kuitenkin myöskin työn verotusta pitää jatkossakin määrätietoisesti ja tasaisesti keventää kauttaaltaan, eivätkä myöskään pääomaverotuksen kiristämisvaateet opposition taholta saa tukahduttaa yrittäjyyttä. Ei saa tehdä sellaista karhunpalvelusta suomalaiselle yhteiskunnalle.

On aidosti mietittävä työn verotuksen alentamista, mutta myöskin erilaisia radikaaleja toimia. Kaksi esimerkkiä: Mitä vaikutuksia olisi esimerkiksi verotettavan tulon alarajan nostamisella vähimmäisturvaa vastaavalle tasolle? Yksi radikaali esitys. Pienten ansioiden verotuksen keventämisessä on kannustamispolitiikan ohella myöskin toinen puoli. On väärin, että työtätekevät ihmiset pysyvät köyhyysrajan alapuolella. Ei ole mitään järkeä siinä. Toisaalta myöskin uusien kasvualojen löytäminen edellyttää osaamista ja henkilökohtaista riskinottoa. Silloin täytyisi kehittää yrittäjän sosiaaliturvaa, täytyisi kehittää myöskin esimerkiksi yrittäjän epäonnistuttua henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta, jolloin saataisiin myöskin uutta yrittämistä ja ihmisiä uudestaan yrittämään. Myöskin korkeimpien (Puhemies: 5 minuuttia!) marginaaliverojen alentaminen olisi järkevä toimenpide.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Vasemmistoliitto on usein esittänyt nimenomaan pienituloisten ihmisten verotuksen keventämistä, mutta valitettavasti sieltä oikealta laidalta, ed. Jaskari, teidän puolue ei ole niille ajatuksille lämmennyt. Päinvastoin, te olette olleet valmiita alentamaan kaikista suurituloisimpien ihmisten verotusta. Muun muassa tämän vuoden veroratkaisu merkitsee sitä, että yli 100 000 euroa ansaitseva saa yli 1 000 euron veronalennuksen nettona käteen.

Hallitus on mainostanut, että se ei leikkaa. On hyvä, ettei hallitus leikkaa esimerkiksi sosiaaliturvaa tai muuta. Hallituksen toimet kumminkin johtavat siihen, että kunnat on asetettu sellaiseen asemaan, että ne joutuvat leikkaamaan ja nostamaan veroja ja maksuja. Hallituksen porvarillinen talouspolitiikan linja näkyy yhä selvemmin. Yrityksille annetaan kelamaksun poiston muodossa miljardihelpotuksia, joista huomattava osa maksatetaan palkansaajilla, eläkeläisillä ja työttömillä. Nostamalla sähköveroa kerätään rahaa tuloista riippumatta, sillä tänä päivänä ei yhteiskunnassa voi käytännössä elää ilman sähköä. Lisäksi päätös nostaa kiinteistöverojen rajoja ylöspäin tulee nostamaan asumiskustannuksia, jotka kohdistuvat tuloista riippumatta kaikille. Asuu omistusasunnossa tai vuokralla, niin kustannukset nousevat ja asukkaat maksavat. Tässä tapahtuu selvä tulonsiirto tavallisilta palkansaajilta, tavallisilta asujilta, teollisuudelle, teollisuuden hyväksi.

Lisäksi kuntien taloudellisen ahdingon sivuuttaminen lähes kokonaan pakottaa kunnat nostamaan veroprosentteja tai leikkaamaan rajusti palveluja. Kunnallisveron kiristyminen kohdistuu myös pienituloisiin, jotka eivät maksa valtionveroa. Tämä johtaa siihen, että pienituloisen verotus kiristyy niissä kunnissa, missä veroprosentit nousevat. Ja varmasti ensi syksynä näitä kuntia on aika paljon, missä veroprosenttia joudutaan nostamaan. Pienituloisia eivät auta valtionveron alennukset, joista erityisesti suurituloiset voivat nauttia. Suurituloiset ja pääomatuloista nauttivat ovat tämän hallituksen erityisessä suojeluksessa.

Ei olekaan ihme, että köyhyys Suomessa lisääntyy, nyt erityisesti työttömyyden kasvun johdosta, sillä onhan työttömyys yksi pahimmista köyhyyden aiheuttajista. Yhä uusia perheitä ajautuu köyhyyteen, kun hallitus ei ole nostanut perusturvan tasoa eikä edelleenkään ole siihen valmis. Työttömyysturvan taso on siis säälittävän alhainen, hieman päälle 26 euroa viitenä päivänä viikossa miinus verot — työmarkkinatuki ja peruspäiväraha. Ei ole ihme, jos leipäjonot pitenevät; ne eivät ole vähenemään päin. Päinvastoin yhä suurempi joukko joutuu turvautumaan erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen apuun tullakseen toimeen. Ennen edellistä lamaa leipäjonot olivat Suomessa tuntematon käsite. Nyt porvarihallitus on edelleen toiminnallaan pidentämässä niitä, kun mielestäni tulisi kaikin keinoin toimia niin, että leipäjonot saataisiin lyhenemään ja kokonaan poistettua. Mielestäni hyvinvointivaltioon eivät kuulu leipäjonot.

Myös pienituloisten kansalaisten eurot elvyttävät kotimarkkinoita tehokkaammin, koska pienituloisten rahat kuluvat kaikki kotimaassa ja menevät suoraan kulutukseen. Eikä niistä vähistä roposista, mitä pienituloiset saavat, riitä kansainvälisiin veroparatiiseihin, kuten esimerkiksi suurituloisten verohelpotuksissa saattaa käydä.

Työmarkkinatukeen ja peruspäivärahoihin on tehtävä tasokorotus, joka auttaisi ihmiset pois kuntien toimeentulotukiluukuilta. Nyt kuntien toimeentulotukimenot ovat nousussa, ja myöskin työmarkkinatuelta 500 päivän jälkeen tippuneet työttömät, jos eivät ole päässeet aktiivitoimenpiteiden kohteeksi, tulevat kuntien kustannettaviksi. Tämä aiheuttaa kunnille lisärasitusta, ja jos kunta ei pysty järjestämään työtä tai heille ei järjestetä työvoimaviranomaisten osoittamia toimenpiteitä, niin kunta joutuu palauttamaan nämä maksut Kelalle. Näin ollen tämä hallituksen välittäminen on hyvin yksipuolista. Hallituksen pitäisi lisätä suoria työllistämistoimenpiteitä, suoria työllistämismäärärahoja. Niitä tässä budjetissa ja kehysbudjetissa valitettavasti ei ole.

Hallitus esittää välittämistä, ja Kataisen välittäminen tarkoittaa sitä, että ihmiset joutuvat yhä suurempaan turvattomuuteen. Ihmettelen, että perusturvaa kannattavat puolueet, kuten vihreät ja keskustapuolue, ovat voineet tällaiseen kehykseen suostua.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Oli erittäin mukavaa kuulla ed. Jaskarin esitys siitä, että kaikkein pienimpiä tuloja ei pitäisi verottaa ollenkaan. Meillehän tulee ensi vuonna kunnallisveron perusvähennyksen nostaminen, mutta pitäisi tehdä paljon enemmän, ja mielestäni tämä oli erittäin hyvä avaus ed. Jaskarilta.

Muutenkin, kun tässä on pohdittu, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei, niin se, että taantumassa eivät ne, jotka joutuvat kärsimään, joudu kantamaan liian suurta taakkaa, on meille nyt varmaan yhteinen tavoite. Jos ajatellaan ihan vaan kuntatasolla, niin silloin olen sitä mieltä, että kiinteistöveron nostaminen on parempi vaihtoehto kuin kunnallisveron nostaminen. (Vasemmalta: Ei ole!) Yleensä on niin, että niillä, joilla on enemmän rahaa, enemmän ansioita, on myös suuremmat kiinteistöt, suuremmat asunnot. Tässä mielessä se vero myös tulee voimakkaammin heille. Muistan erittäin hyvin oman aikani, kun asuin ensin kotona ja sitten opiskelijana, minkä kokoisia asuntoja, minkälaisia asuntoja ja minkälaista kiinteistöveroa niihin on kohdistunut. On ihan selvä, että maksan tällä hetkellä paljon enemmän kiinteistöveroa kuin nuorempana, ja se on aivan oikein. (Välihuutoja)

Kunnallisverohan tulee kaikille yhtä isona, niin sen takia ... (Vasemmalta: Ei tule! — Ed. Kallis: Ei, hyvä ystävä!) — Siis kun sitä korotetaan, niin se ei ole progressiivinen. (Välihuutoja) — Perusvähennystä tullaan ensi vuonna onneksi lisäämään, mistä jo äsken puhuin. — Mutta sen takia kiinteistövero on parempi kuin kunnallisveron nostaminen, kun pohditaan, mikä on mielestäni oikeudenmukaista kunnissa.

Onneksi hallitus tulee myös kuntia vastaan, niin että ihan tämä kaikkein pahin skenaario ei nyt toteudu, joka jo näytti erittäin erittäin pahalta. Nyt on aivan tarpeeksi paha tilanne tälläkin hetkellä.

Mutta tämä tilanne on ollut todella niin vakava, ja se, että me keskenämme nahistelemme, ei kyllä tunnu ihan oikealta, koska nyt olisi todella tarpeen se, että pohditaan, miten tästä eteenpäin selvitään. Jos käykin nyt niin, mikä voi olla jopa aika todennäköistäkin, että tämän taantuman jälkeen ei tule uutta nousua vaan ehkä jossain vaiheessa tullaan siihen pohjaan ja jatketaan sieltä eteenpäin enemmänkin l:n muotoisesti kuin v:n muotoisesti elikkä siltaa ei voida niinkään rakentaa, koska toisella puolella ei tule ylös taas nousua, vaan tullaan jatkamaan sillä vähän alemmalla tasolla, niin miten me voimme elää niin, että meillä on senkin jälkeen pohjoismainen hyvinvointimalli ja kaikilla turvallinen olo tässä maassa? Sitä meidän olisi erittäin tarpeellista pohtia nyt keskenämme, ettei meille tule sitten pahoja kriisejä, jos sitä tavallaan suurta nousua ylöspäin ei tule, vaan tulee vain tasaantumista.

Myös se viesti tulee aika monelta suunnalta, että ne työpaikat, jotka tällä hetkellä lähtevät tästä maasta, eivät välttämättä enää palaa tähän maahan vaan menevät jonnekin muualle. Elikkä tämänhetkinen taantuma antaa uutta vauhtia sille muutokselle, joka oli muutenkin tapahtumassa. Kaikki tapahtuu vain nopeammin. Teollisuuden siirtyminen muihin maihin tapahtuu nyt paljon nopeammin kuin olisi muuten tapahtunut, mutta luultavasti sama olisi tapahtunut muutenkin.

Samalla on mielestäni hyvä, että hallitus myös reagoi niin, että niitä trendejä, sitä suuntaa, mihin meidän pitää mennä, on jatkettu paljon nopeammin ja voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Ekologinen veromuutos ja -uudistus tulee nyt lopultakin oikein suuremmalla jalanjäljellä, eikä tule vain semmoisia pieniä hivutuksia. Elikkä myös hallitus reagoi siihen, että nyt tapahtuu muutos paljon nopeammin kuin mihin olemme tottuneet.

Meidän täytyy varmaan katsoa mahdollisimman realistisesti, miten tästä eteenpäin, niin että ei tule sellaisia väliinputoajia, jotka maksavat koko elämänsä tätä taantumaa, niin kuin meillä kävi viimeksi Suomessa. Erittäin moni ihminen maksaa vielä niitä edellisiä velkoja eikä vain rahallisia vaan paljon paljon rankempia: niitä, jotka pysyvät ihmisen mukana loppuelämän.

Ärade talman! Här har talats mycket om gemenskap och känslan av vi-anda. Jag hoppas innerligen att vi lyckas få en sådan till stånd här i landet när vi så ofta jämför oss med varandra, att det inte blir så att vissa människor fortsättningsvis har ekonomiska möjligheter till nästan vad som helst medan andra känner att de inte har möjligheter till någonting, för det är då man känner sig som fattigast.

Egentligen är det så att om man har tak över huvudet, kläder och mat och har det någorlunda hyfsat så kan man vara lycklig och glad. Det som gör en lessen och besviken är om man jämför sig med någon annan som har det så jättemycket bättre. Därför borde vi tillsammas axla det här ansvaret så jämnt som möjligt så att man inte får en känsla att vissa vann massor och vissa förlorade massor. Det är en stor risk vid en omfördelning av vad vi har i samhället om de som har från förut kan vinna ännu mer om de råkar befinna sig på rätt ställe vid rätt tidpunkt med sina pengar. Den omfördelningen sker just nu och det är vår uppgift att göra den så mjuk som möjligt så att det inte blir en tudelning av vårt samhälle.

Tässä on puhuttu monista eri veromuodoista, ja täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen siihen, että tulee ympäristöveroja, ja minusta kiinteistöverokin on oikea valinta. Mutta varallisuusverohan on myös tavallaan kiinteistöveron jatko, ja sen olisin erittäin mielelläni nähnyt mukana tässä paletissa, varallisuusveron, jonka poistimme viime kaudella. Eilen minulle soitti eräs eläkeläisrouva, joka sanoi, että hän haluaisi nähdä myös tällaisen huvimoottoriveneveron: kun kesämökkejäkin verotetaan, niin miksi ei huvimoottoriveneitä. Ollaan avoimia tällaisille ajatuksille, että meillä on erinäistä omistusta, jotta niitä, jotka omistavat vähän enemmän, voidaan vähän paremmin verottaa kuin niitä, joilla ei ole paljon mitään.

Ihan lopuksi vaan se, että kun kevyeen polttoöljyyn tulee nyt vähitellen lisää veroa, niin se on erittäin hyvä viesti kaikille, jotka ovat olleet huolissaan pelleteistä, koska pellettien kilpailukyky on ollut aika huono ihan viime aikoina. Nyt on selvä viesti kaikille, että kannattaa vaihtaa se öljykattila pellettikattilaan.

Anna-Maja Henriksson /r:

Ärade herr talman! Den ekonomiska kris världen nu upplever prövar våra samhällen och det internationella samarbetet. Finland är en liten aktör globalt, men återverkningarna av det som sker på världsarenan påverkar oss direkt. Ingen besitter en sådan kristallkula som skulle ge besked om hur djupt ner vi kommer att sjunka. Därför gäller det att ha beredskap för det värsta, och det gäller såväl statsekonomin som den kommunala ekonomin. Men precis som solen går upp efter regn och dåligt väder kommer också ekonomin att i något skede gå mot ljusare tider. Frågan är som sagt bara hur länge vi får vänta. Därför måste vi se över våra hus så att vi på bästa sätt kan tackla nedgången, men samtidigt ha beredskap för uppgången. Regeringens förslag till rambudget siktar också på detta.

Eri elvytystoimilla pyritään ylläpitämään työllisyysastetta. Tietoisuus nurkan takana vaanivasta työvoimapulasta siinä vaiheessa, kun talous alkaa tervehtyä, edellyttää myös selviä signaaleja. Tiedämme, että huomisen hyvinvoinnin turvaamiseksi meidän on tehtävä työtä pidempään. Tähän tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla vaikutetaan työssäjaksamiseen työpaikoillamme.

On myös aivan selvää, että tarvitsemme työvoiman maahanmuuttoa tulevaisuudessa. Tämän vuoksi meidän on jo nyt valmisteltava lähiyhteisöjämme tähän ja toimittava monimuotoisuuden ja eri kulttuurien ymmärtämyksen lisäämiseksi. On myös aivan oikein, että hallitus ehdottaa budjettikehyksissä määrärahojen lisäämistä Maahanmuuttovirastolle turvapaikka-asioiden käsittelyyn. Kyse on ihmisistä, jotka tarvitsevat tiedon siitä, saavatko he jäädä Suomeen vai eivät ja millä ehdoilla. Tämän lisäksi haluan myös huomauttaa, että määrärahoja pakolaisia vastaanottaville kunnille tulisi korottaa.

Herr talman! Kommunernas ekonomi ligger nu under stor press. Det är i kommunerna som de faktiska besluten tas om nivån på den service som ges till kommuninvånarna. Regeringens förslag om att höja samfundsskattens andel för kommunerna med 10 procent till drygt 32 är därför mycket välkommet. Också slopandet av arbetsgivarnas Fpa-avgift har positiv effekt på den kommunala ekonomin. Även justeringarna i fastighetsskattesatserna ger kommunerna utrymme att till en del påverka sina egna inkomster.

Arvoisa puhemies! Suurinta huolta aivan konkreettisesti useimmissa maamme kunnissa aiheuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu. Tulevaisuudessa kuntien talouteen vaikuttaakin pitkälti se, miten sosiaali- ja terveydenhuolto pystytään hoitamaan väestön vanhetessa ja miten hyvin ennalta ehkäisevä toiminta ja terveyteen panostaminen tulevat onnistumaan. Lääkäreiden saatavuus on monissa kunnissa kaiken a ja o hoitoketjujen saamiseksi järjestykseen niin, että potilaat hoidetaan oikealla tasolla.

Herr talman! Just nu håller den privata sektorn på att ta för sig allt mer av den offentliga vården. Det vittnar om att vårt land lider av ett betydande systemfel, som leder till ökade kostnader för kommunerna och också till instabilitet i patientens vårdrelation. Om man inte nu på allvar tar tag i den här problematiken så kan den läkarbrist vi har i dag, speciellt inom våra hälsovårdscentraler, komma att växa sig till en elakartad tumör som kan tära sönder såväl den kommunala ekonomin som den offentliga hälsovården. Regeringen borde därför omedelbart på allvar ta sig an problematiken och söka kreativa lösningar för att trygga tillgången till läkare inom den offentliga vården. En fungerande offentlig bashälsovård inverkar garanterat positivt på kommunernas möjlighet att få ordning på sin ekonomi och stävja kostnadsutvecklingen inom social- och hälsovården. Därför har den här frågan en synnerligen stor totalekonomisk betydelse för vårt land.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta on aivan oikein, että kehyskeskustelussa katsotaan tulevaisuuteen ja katsotaan, mitä linjoja aiotaan tulevaisuudessa noudattaa. Mutta yhtä tärkeänä pidän kyllä sitä, että tässä keskustelussa olisi vielä enemmän kiinnitetty huomiota siihen kysymykseen, mistä syystä olemme joutuneet tähän kriisiin, missä me tänä päivänä elämme.

Ei löydy talosta, ei löydy Suomesta yhtäkään henkilöä, joka ei tietäisi, että me elämme kriisin aikoja ja että tämä kriisi on ilman muuta syvin kriisi, mikä toisen maailmansodan jälkeen on maailmaa kohdannut. Minä luulen, että useimmat myöskin tietävät, mistä se johtuu. Ihan lyhyesti totean, että se johtuu siitä, että suuret valtiot ovat eläneet yli varojen, mutta myöskin pienet valtiot ovat eläneet yli varojen. Kun me aina annamme ymmärtää, että kaikki johtuu Amerikasta, että siellä on velkaannuttu, niin kyllä Suomessakin kotitaloudet ovat velkaantuneet. Vuonna 2003 kotitalouksien velka oli 38 miljardia euroa, tänä päivänä se on vajaa 100 miljardia euroa, eli kuudessa vuodessa on tullut noin 60 miljardia lisää eli 10 miljardia vuodessa. Kun me sanomme, että me elvytämme 800 miljoonan veronkevennyksillä, niin se on pientä siihen verrattuna, minkä verran kotitaloudet ovat ottaneet vuosittain lisää velkaa: kotitaloudet ovat ottaneet velkaa enemmän kuin 10 kertaa verrattuna siihen, minkä verran veroja on alennettu. Suomen tilanne on kyllä parempi kuin Amerikan tilanne. Amerikassa velka on tällä hetkellä noin 30 000 euroa asukasta kohti ja Suomessa noin 10 000 euroa asukasta kohti. Yhteistä on se, että molemmissa maissa velkaantuminen jatkuu.

Me olemme myöskin hyvin tietoisia siitä, että tämä kriisi johtuu keinottelusta ja ahneudesta. Olemme paljon saaneet lukea siitä, miten on luotu finanssipaketteja, joihin on puhallettu ilmaa ja joita on myyty eteenpäin, ja vastaanottajat ovat puhaltaneet niihin hieman lisää ilmaa ja niitä on taas myyty eteenpäin, kunnes ilmapallo on ruvennut vuotamaan ja ilmapallosta on mennyt ylimääräiset pois. Aivan sama on tapahtunut Suomessa, täälläkin on keinoteltu. On ihan naiivia luulla, että vain Amerikassa ja Euroopassa ja Ruotsissa olisi näin menetelty. Kaikissa maissa on annettu tämmöisille finanssineroille ylimääräisiä palkkioita, kun he ovat luoneet uusia finanssipaketteja. Kun yritys on tehnyt tappiota, niin siitä huolimatta johto on saanut palkkioita ja bonuksia. Jokainen on kuullut Aig:stä, vakuutusyhtiö Aig:stä, josta käydään kovaa keskustelua Amerikassa. Olemme myöskin voineet lukea, mitä on tapahtunut Ruotsissa: Työmarkkinajärjestöjen omistama Amf, eläkevakuutusyhtiö, teki viime vuonna huonoja sijoituksia sillä seurauksella, että eläkkeet putoavat ensi vuonna noin 350 000 ruotsalaiselta eläkeläiseltä, mutta siitä huolimatta on maksettu optioita ja bonuksia Amf:n johdolle. Kansa on raivonnut, sillä seu- rauksella, että nämä johtajat ovat nämä palauttaneet.

Suomi poikkeaa näistä muista maista siinä mielessä, että me emme myönnä, että me olisimme tehneet virheitä. Me annamme ymmärtää, että täällä on kaikki mennyt oikein ja mitään huonoa ei ole tapahtunut. Kuten sanoin, Ruotsissa näitten yhtiöitten johtajat ovat palauttaneet nämä rahat ja pyytäneet myöskin asiakkailta anteeksi, (Puhemies: 5 minuuttia!) että ovat tuottaneet tällaisia tappioita. Viimeksi Islannin pääministeri pyysi koko kansalta anteeksi, että hän on ollut johtamassa hallitusta, joka on ajanut Islannin talouden umpikujaan. Suomesta löytyy kyllä vähän liiankin paljon vastaavanlaisia tapauksia.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä olevat valtiontalouden kehykset vuosille 2010—2013 poikkeavat muutamassa asiassa ratkaisevasti tämän hallituksen aikaisempina vuosina antamista kehyksistä. Nyt aikaisemmin luvattuja parannuksia ei siirretä tulevaisuuteen hallituksen aikaisemmin keksimän ja esiintuoman talouden ylikuumentumisen perusteella. Nyt voi vallan hyvin arvioida, missä vaiheessa se ylikuumeneminen päättyi, kun käsittelyssä olevien kehysten perusteluissa todetaan muun muassa: "Maailmantalous on syvässä taantumassa." Jos olen ymmärtänyt oikein julkisesta sanasta, niin eikö oikeampi sana voisi olla "lama" kuin "taantuma"?

Perusteluissa on myös myönnetty Suomen talouden olevan taantumassa. Sen minäkin olen ymmärtänyt, kun päivittäin kuulee uutisia uusista yt-neuvotteluista ja irtisanomisista sekä tuotannon lopettamisista ja seisokeista. Eräänlaisena ajan hengen irvikuvana pidän sitä, kun äskettäin luin alueemme maakuntalehdestä, kuinka Ruotsista rahdataan lautaa ja lankkua Pohjanmaalle rakennuskohteisiin, joita vielä jonkin verran alueella on. Samalla Stora Enso on siirtämässä tuotantoaan Ruotsiin. Kuinka tässä nyt näin kävi? Eikö Ruotsin pitänyt pudota totaalisesti kelkasta, kun se jäi euron ulkopuolelle?

Missä ovat nyt Vanhasen toisen hallituksen ohjelman "Vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi" nimen mukaiset toimet? Niitä ei kyllä tahdo löytyä hakemallakaan. Tuottavuusohjelmaa kyllä luvataan jatkaa aiemmin päätetyllä tavalla, ja hallitus lupaa vielä täsmentää henkilötyövuosien hallinnonaloittain toteutettavien vähentämisten kohteita. Hyvähän näitä on sieltä tammipöytien ääreltä tehdä tuntematta niin sanotun kentän todellista tilannetta. Työntekijöiden selkänahastahan sekin tuottavuuden lisäykseksi väitetty teko otetaan. Onneksi hallitus on nyt keksinyt perustaa kestävän tuottavuuden kehittämishankkeen ja oikein valtion tuottavuusohjelman seurantahankkeen. Mikähän lienee noidenkin hankkeiden hintalappu? Ja mitähän muuta hallitus vielä tämän ympärille keksii?

Arvoisa puhemies! Muutama lyhyt toteamus eräiltä hallinnonaloilta:

Oikeusministeriön hallinnonala on kokenut monia keskittämismuutoksia, joilla on ainakin väitetty osin saavutetun tehokkuutta. Täytyy toivoa, että pian saataisiin loppumaan sellaiset päätökset, joissa Suomen on katsottu rikkoneen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräystä oikeudenkäyntimenettelyn pitkän keston vuoksi. Nykyiseen hovioikeusmenettelyyn on saatava pikaisesti muutoksia, se ei toimi nyt järkevällä tavalla. Näistä muutoksista on viitteitä kehyksen perusteluissa.

Sisäasiainministeriön osalta voi todeta, että tuottavuusohjelman nimissä toteutetun uuden organisaatiomuutoksen seurauksena ainakin omalla asuinalueellani poliisin näkyvyys on vähentynyt entisestään, jopa esimiesten antamien työvuorosuunnitelmamääräysten johdosta. Se siitä poliisipalvelujen luvatusta parantamisesta!

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttoviranomaisille olisi välittömästi saatava lisäresursseja luvattujen lisäksi. Nyt käsittelyajat pitkittyvät ja kustannukset kasvavat räjähdysmäisesti lisääntyneen turvapaikanhakijoiden ja ankkurilasten maahantulon johdosta. Nythän heitä majoitellaan jo hotelleihin, kun kaikki vanhat ja uudet vastaanottokeskukset ovat täynnä. Maahanmuuttoviraston johtajan mukaan ongelmana on lisäksi tuottavuusohjelma, vaikka muutamia virkoja on luvattu lisää.

Arvoisa puhemies! Kehyskausi tulee olemaan suorastaan haasteellinen, ja hallituksen esittämät arviot ja olettamukset voivat olla täysin virheellisiä, jolloin niitä joudutaan vielä pakon edessä korjailemaan.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi vain kaksi kommenttia tuohon äsken käytyyn debattikeskusteluun.

Mielestäni tuossa keskustelussa oli kyllä aika voimakkaita ylilyöntejä puolin ja toisin. Ehkä räikein näistä ylilyönneistä oli se, kun salin vasemmalta laidalta todettiin, että viimeisten kahden vuoden aikana jotenkin olisi Suomi syösty omilla toimilla taantumaan tai heikkoon tilanteeseen. Se on kyllä sellainen asia, mistä uskon ja toivon, että kukaan ei aidosti täällä salissa niin ajattele, ehkä retoriikan tasolla, mutta toivottavasti ei aidosti. Kyllä ne virheet, mitä Suomessa, Euroopassa ja ennen kaikkea koko maailmassa on tapahtunut, ovat tapahtuneet paljon pitemmällä tähtäimellä kuin viimeisten vuosien aikana. Voidaan varmasti puhua viimeisistä kymmenestä vuodesta, ellei peräti kymmenistä vuosista, ja nyt kupla puhkeaa.

Toinen yksityiskohta tuossa debatissa: Aivan oikein salin vasemmalta laidalta todettiin, että perusturvaa pitää parantaa. Mutta jotenkin tästä keskustelusta tuntuu unohtuneen se, että nimenomaan työmarkkinajärjestöt sopivat, että ansiosidonnaisen turvan parantaminen sidotaan perusturvan parantamiseen. Mielestäni salin vasemmalla laidallakin on ollut edustus, aika voimakaskin edustus, näissä keskusteluissa, ja jos näin on, niin on aika erikoista, miten sitä tällä puolella sitten voimakkaasti vastustetaan. Suomestahan köyhyys voidaan poistaa, jos perusturvaa aidosti parannetaan. Mutta jos se sidotaan muiden etuuksien parantamiseen, ansiosidonnaisen turvan parantamiseen, niin sitä ei todennäköisesti voida poistaa laisinkaan. Tällaista sidosta ei mielestäni missään tapauksessa saa muodostaa.

Arvoisa puhemies! Olemme nyt kolmatta kertaa käsittelemässä valtiontalouden kehyksiä tämän vaalikauden aikana. Kahdessa edellisessä keskustelussa olemme voineet kiitellä mukavilta näyttäviä tunnuslukuja ja hallituksen kannatettavia esityksiä. Viime ja toissa vuonna kehyskeskustelun huolenaiheet liittyivät kasvavaan inflaatioon ja talouden ylikuumenemiseen sekä verohelpotusten oikeaan ajoitukseen.

Taloustilanne niin Suomessa kuin koko maailmassa on vuoden aikana muuttunut aivan totaalisesti. Kun nyt keskustelemme tulevien vuosien kehyksistä, meillä on tarjolla huonoja tai vielä huonompia ratkaisuja. Hallitus on valinnut elvyttämisen velkarahalla leikkaamisen sijaan. Se tukee kuntataloutta ja ylläpitää työllisyyttä kaikilla niillä konsteilla, jotka sillä on käytettävissä.

Ulkomaanviennin romahtamiselle valtio ei valitettavasti pysty kovinkaan paljon tekemään. Ongelmat eivät enää ole kiinni rahoituksesta, vaan siitä, että yhä harvempi ostaa suomalaisia tuotteita eri puolilla maailmaa.

Käydyssä keskustelussa on korostettu pankkikriisin merkitystä tässä globaalissa taantumassa. Tämä näkemys on mielestäni osittain oikea, mutta nykyisen laman taustalla on muutakin, jotain sellaista, jonka vaikutukset tulevat esiin vasta vähitellen.

Me suomalaisetkin olemme eläneet viime vuosina yli varojemme. Kotitalouksien velkaantumisaste on ylittänyt sata prosenttia. Se on enemmän kuin ennen 1990-luvun lamaa. Huomionarvoista on myös se, että velka on kasautunut erityisesti nuorille. Kansantaloudet ovat kasvaneet velkarahan voimalla niin Yhdysvalloissa kuin EU:ssakin. Myös Suomessa on ollut velkakuplaa. Velanotto päättyy nyt, mikä näkyy talouden hyytymisenä. Samalla varsin monien, erityisesti nuorten perheiden, ostovoima on syöty vuosiksi eteenpäin, kun ylimääräinen raha menee kulutuksen sijaan velkojen hoitamiseen.

Herra puhemies! Hallituksen vaalikauden alussa asettama ylijäämätavoite karkaa. Samoin karkaa työllisyysastetavoite. Edessämme on myös deflaatioriski. Kannattaa lisäksi muistaa, että huoltosuhteen heikkeneminen on edessä vääjäämättä.

Kaikki puolueet joutuvat ottamaan vuoden parin sisällä kantaa siihen, miten Suomi selviää valtavasta velkaantumisesta entisten haasteiden ohella. Tarjolla ei ole erityisen maukkaita vaihtoehtoja, vaan oikeastaan pelkästään ikäviä ratkaisuja. Edessämme ovat verojen korotukset tai menojen leikkaukset tai rakenteelliset muutokset. Pohdittavaksi tulee myös valtion vahvempi rooli talouselämässä.

Mikä on keskustan vastaus? Mikä on hallituksen vastaus? Mielestäni meillä pitää olla henkinen valmius myös veronkorotuksiin. Meidän mielestämme lamaa ei voida maksattaa niillä, joilla menee nyt jo kaikista heikoimmin. Rahaa täytyy ottaa niiltä, joilla on maksukykyä. Leik-kausten tielle me emme halua lähteä.

Samalla haluamme rakentaa siltaa eri ikäpolvien välille. Haluamme kantaa huolta sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Nuoret polvet eivät yksinään pysty kantamaan valtavaa velka- ja eläketaakkaa. Siksi työuria täytyy pidentää niin alku- kuin loppupäästä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuosi sitten tähän aikaan odotukset ja talouden näkymät olivat vielä toiveikkaat. Nyt näkymät ovat todella synkkiä lähitulevaisuudestamme varsinkin, kun äsken saimme Oecd:n tuoreimman arvion maailman bruttokansantuotteen 2,7 prosentin laskusta. Tämä tilanne ei kuitenkaan tarkoita, että vajoamme synkkyyteen, vaan tämä hetki on koettava mahdollisuutena muutokselle, rakenteiden uudistamiselle ja osaamisen vahvistamiselle sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostamiselle. Optimistin silmin haluan nähdä, että maailmantalouden kasvun alkaessa Suomi on jälleen kärkijoukoissa.

Velkaantumisesta ja velanotosta en tohdi spekuloida ed. Kalliksen laajan kuvauksen jälkeen muuten kuin toteamalla, että Suomen valtion velanotolla tällä hetkellä tasoitetaan tietä taantumajakson yli. Kuten jokainen tässä salissa tietää, pelkällä rahalla ei tämän hetken ja tulevien vuosien haasteista selvitä. Sinivihreä hallitus on toiminut ripeästi: muun muassa lisätalousarvion ja tämän kehyksen osalta on monia eri toimenpiteitä, joilla tuetaan suomalaisten yritysten, kuntien ja kansalaisten hyvinvointia. Kuntien hyväksi koituvat muun muassa kelamaksun poisto ja kiinteistöveron ala- ja ylärajojen korotukset sekä yhteisöverojen jako-osuuden nostaminen. Silti on syytä pidättäytyä asettamasta kunnille yhtään uusia tehtäviä.

Verotuksen painopisteen siirtäminen työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen on oikean suuntaista. Sekä kuluttajien että teollisuuden valinnoilla voi jatkossa yhä enemmän vaikuttaa, haluaako tehdä ekologisia ratkaisuja ja hyötyä siitä myös taloudellisesti, varsinkin kun huomioimme, että teknologian kehitys jatkuu vauhdilla. Esimerkiksi ympäristö- ja energia-, tieto- ja viestintä- sekä bio- ja nanoteknologioiden aloilla ja niiden rajapinnassa syntyy jatkuvasti uusia innovaatioita, jotka luovat valtavan potentiaalin uusille sovelluksille ja vanhojen toimintojen uudistamiselle.

Eva julkisti viime torstaina teoksen Pelin henki, neljä skenaariota maailman tulevaisuuskuviksi, ja haluan lukea kirjailija Juha Itkosen henkiin puhaltaman erään kuvauksen Länsi luo nahkansa, jossa eletään vuotta 2020.

"Muutama vuosi sitten sovittiin globaalista hiilidioksidiverosta. Politiikan keinoin kehitykselle on asetettu raamit, nopeasti kehittyvä teknologia luo vähitellen ratkaisut. Valtioiden rahalliset satsaukset ympäristöteknologian kehittämiseen ovat olleet huomattavia jo pitkään. Obama senkin boomin taisi käynnistää, investoi silloin aikanaan heti ensimmäisissä elvytyspaketeissaan vihreään new dealiin.

Auto- ja öljyteollisuuden yhteistyö on sekin murtunut. Kuluttajat äänestivät lompakoillaan, sanoivat ei katumaastureille ja pysäköintikelvottomille panssariautoille. Pientä, mielellään sähköistä, kiitos. Ja katso, autoteollisuus vähitellen vastasi huutoon: liikenteen päästöt ovat vähenemässä, kun yhä suurempi osa uusista autoista kulkee sähköllä.

Tällä tavalla maailma toimii, pääministeri miettii, ihailee yhä sinistä aamua ja venyttelee eilisellä hiihtolenkillä kipeytyneitä ojentajiaan. Kehitys kehittyy, edistys etenee. Valtiot ja markkinavoimat yhteistyössä, kumpikin oman tonttinsa hoitaen. Yhä useampi ihminen ymmärtää tämän, Suomessa ja maailmalla. Yhä vähemmän on niitä vanhakantaisia, joiden ajattelussa nämä kaksi tahoa automaattisesti asettuvat vastakkain."

Arvoisa herra puhemies! Teknologioiden kehitys luo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia parantaa tuottavuutta sekä yrityksissä että julkishallinnossa. Erityisesti tietotekniikan parempi hyödyntäminen on mahdollisuus lisätä julkisen sektorin tuottavuutta. Valtiontalouden kehyksissä on tällä kertaa perusteellisesti nostettu keskiöön tietohallinnon tuottavuuden kehittäminen. Yhtenäisillä tietojärjestelmäarkkitehtuureilla ja keskeisten palvelujen valtakunnallisilla tietojärjestelmillä alennetaan kustannuksia ja vapautetaan voimavaroja toiminnan kehittämiseen.

Sähköisen asioinnin vauhdittamiseksi ja koko julkisen hallinnon it-järjestelmien yhteentoimivuuden aikaansaamiseksi käynnistetään sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma. Tämän ohjelman tavoitteena on, että kansalaisten ja yritysten sähköinen asiointi on mahdollista vuoteen 2013 mennessä kattaen kaikki keskeiset palvelut. Toivon todellakin, että tämä ohjelma käynnistyy vauhdilla ja päätyy kaikkia hyödyttävään lopputulokseen. Toivon todellakin, että hankkeelle ei käy sama kohtalo kuin Palko-hankkeelle.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalous jatkaa edelleen sukellustaan, ja sekä valtiovarainministeriö että Suomen Pankki ennustivat bruttokansantuotteen supistuvan 5 prosenttia tänä vuonna. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ennuste oli tätäkin synkempi, kun se arvioi Suomen talouden supistuvan tänä vuonna peräti 6,5 prosenttia. Myös työttömien työnhakijoiden määrä on lähtenyt rajuun nousuun. Työttömien määrän on arvioitu kasvavan parissa vuodessa 100 000 henkilöllä. Lisäksi koko maassa on jo lomautusten piirissä yhteensä noin 75 000 henkilöä. Erityistä huolta aiheuttaa nuorisotyöttömyyden nopea kasvu.

Kehysriihestä ei valitettavasti talouden taantumasta kärsivälle kuntapuolelle herunut kuin rippeitä. Kuntien verotuloista yhteisöveron ja kiinteistöveron osuus on suht pieni. Hallitus päätti, että kuntien jako-osuutta yhteisöverosta nostetaan väliaikaisesti 10 prosentilla. Tästä hyötyvät kuitenkin vain ne kunnat, joilla on hyvä yrityskanta ja tätä kautta yhteisöverotuottoja. Lisäksi kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisprosentteja korotetaan. Näillä eväillä kunnissa ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Ne eivät riitä kompensoimaan lomautusten ja irtisanomisten aiheuttamia kunnallisverotulojen menetyksiä.

Valtionosuuksiin ei kehysriihessä tullut lisää rahaa. Kunnallisverotuottojen tippuessa panostuksia olisi tarvittu erityisesti opetus-, sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin. Koska valtio ei rientänyt kuntatalouden avuksi, joudutaan kunnissa tekemään kovia säästöpäätöksiä, korottamaan veroja ja ottamaan lisää velkaa. Ilolla tervehdin kuitenkin päätöstä, jonka mukaan 28 harvaanasutulle ja saaristoiselle kunnalle siirretään muilta kunnilta 30 miljoonaa euroa. Tähän joukkoon lukeutuu myös monia Lapin kuntia.

Oppositiopuolueiden suuri huolenaihe koski sitä, miten hallitus esittää kompensoitavaksi miljardi euroa vuosittain tuottaneen kelamaksun poiston. Huoli osoittautui aiheelliseksi, sillä elinkeinoelämän lisäksi suuri kulurasitus lankesi tavallisten palkansaajien ja kuluttajien maksettavaksi energia- ja ympäristöverojen korotusten muodossa. Tämä kurittaa etenkin meitä pohjoisessa asuvia, koska talvet ovat kylmiä ja sen vuoksi lämmityskulut suuria. Sähkö- tai öljylämmitteisen omakotitalon energiamenot kasvavat hulppeat 200 euroa vuodessa. Tällä ratkaisulla hallitus lisää tavallisten ihmisten maksutaakkaa taantumassa nostamalla asumisen kustannuksia.

Mahdollisten uusien, kuntataloutta vahvistavien lisätoimien edellytyksenä on, että kustannuskehityksestä, erityisesti palkkaratkaisusta, saadaan pitkäaikainen ja maltillinen seuraaville kolmelle vuodelle. Jo nyt kuntatyöntekijöitä on patistettu vaihtamaan lomarahoja vapaisiin. Esimerkiksi nuorille lapsiperheellisille, joilla on asunto- ja autovelka, tämä vaatimus on taloudellisesti kohtuuton. SDP:lle ei käy ajattelu, että kuntatalouden ahdinko maksatetaan yksin kun-tien työntekijöillä sitomalla palkat valtiontukeen. Kuntatalouden ahdinko alkaa muutenkin konkretisoitua paikallistasolla. Säästötoimenpiteiden kohteina ovat niin koulujen kuin vanhusyksiköiden lakkautukset, niin iltapäiväkerhotoimintojen supistumiset kuin koulunkäyntiavustajien vähentämiset. Hallituksella vaikuttaa olevan paitsi silmät ummessa myös korvat vain koristeena, niin hukassa hallituksen talouspolitiikka vaikuttaa olevan taantuman hallinnassa.

Samaan aikaan kuin hallitus ottaa velkaa miljardeja, se tekee ylisuuria veronkevennyksiä. Veronkevennyksillä tulopohjaa on romutettu jo 3,6 miljardin edestä tämän hallituksen toimilla. SDP ei tekisi niin suuria veronkevennyksiä kuin hallitus tekee, vaan ohjaisimme osan kevennyksistä kuntatalouden vahvistamiseksi. Lisäksi kunnille tulisi ohjata jäteveron tuotto kuin myös osuus henkilöiden pääomaveron tuotosta.

Velkaa on arvioitu jouduttavan ottamaan jopa 50 miljardia euroa seuraavien 3 vuoden aikana. Tämä tuplaa nykyisen valtionvelan määrän. Kokoomusnuorilta löytyykin lääkkeitä lisävelkaantumisen estämiseksi, ja he esittivät sosiaalimenojen rajua karsimista. Myöskään nykyisen kaltaisiin julkisiin palveluihin ei kokoomusnuorten mukaan ole lähimainkaan varaa. Kokoomusnuorten kannanotto osoittaa sen, kuinka aikojen kovetessa myös puolueiden erot korostuvat. Itse haluan olla ajamassa solidaarisempaa yhteiskuntaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! "Mitä enemmän meillä on propagandaa, sitä vähemmän meillä on kaikkea muuta", sanoi vanha kunnon Bertolt Brecht aikanaan. Suomessa kuulemma kukaan ei juuri nyt leikkaa mitään, ei ainakaan maan hallitus. Pääministeri se vaan korottaa eläkeikää ja valtiovarainministerikään ei leikkaa, hän vaan pakottaa kunnat korottamaan asukkaittensa kiinteistöveroa. Joku nyt on sentään kuitenkin rehellinen: sosiaaliturvan syvät leikkaukset on välittömästi aloitettava, sanovat kokoomusnuoret.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat eri mieltä. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumista tärkeänä. Silti vain kolmasosan mielestä ne toteutuvat Suomessa niin kuin pitäisi. Sitäkin mieltä suomalaiset ovat, että köyhyyttä pitää vähentää ja perusturvaa parantaa. Oli ilo kuulla ed. Puumalan puheen loppu, kun hän osoitti, että ihan kaikkia Alkion kirjoja ei keskustassa ole vielä myyty.

Kansalaiset kokevat yhteiskunnan suurimmaksi epäkohdaksi kasvavat tulo- ja hyvinvointierot. Samalla he katsovat, että vaikeuksissa olevista ja huono-osaisista on pidettävä nykyistä parempaa huolta. Kansalaisten mielestä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut on turvattava tulevaisuudessakin. Lähes 90 prosenttia on sitä mieltä, ettei näiden palvelujen laadusta tule tinkiä. Korotettakoon sitten vaikkapa veroja tai otettakoon lisää velkaa.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyt mielipiteet voisivat ihan hyvin olla minun tai vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielipiteitä. Niiden puolesta me olemme täällä viime aikoina töitä tehneet ja teemme jatkossakin. Tässä tapauksessa ne kuitenkin perustuvat Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton uuteen kansalaisbarometriin, jota olin muiden eduskuntaryhmien edustajien kanssa vastaanottamassa viime viikolla tuolla alakerrassa. Siellä en ollut yksin mielipiteineni. Me kaikki olimme hartaan yksimielisiä siitä, että näistä asioista, joita siinä barometrissä oli ja joita edellä esitin, meidän yhdessä pitää pitää huolta. Näin me aina tietenkin sanomme, kun niistä puhumme, paitsi silloin, kun on päätöksenteon aika. Silloin valitettavasti tässä salissa ja valiokuntahuoneissa kauniit puheet unohtuvat.

Suomalaisten epätasa-arvo ei ole vähentynyt vaan lisääntynyt. Ihmiset pitävät tärkeinä julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta politiikan valtavirta markkinaehtoistaa niitä. Ihmiset odottavat tuloerojen ja köyhyyden vähentämistä, mutta köyhyys ja huono-osaisuus ovat vain lisääntyneet eikä niitä vähentäviä tai poistavia merkittäviä päätöksiä ole tässä salissa tehty.

Arvoisa puhemies! Ei niitä myöskään mahdollisteta nyt käsittelyssä olevan kehysselonteon sanomassa. Ministeri täällä toivoi, että kuntien palveluiden leikkaukset — vai olikohan se keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ed. Kalli, joka toivoi — voitaisiin tehdä oikeudenmukaisesti. Julkisia menoja ei kuitenkaan voi leikata oikeudenmukaisesti. Verovaroin tuotetut etuudet ja julkiset palvelut ovat yhteiskunnallisen tasauksen ja oikeudenmukaisuuden lisäämisen tehokkain työkalu. Kun niistä leikataan, leikkaukset eivät voi olla oikeudenmukaisia. Ne osuvat aina kaikkein kipeimmin kaikkein heikoimpiin. Tästä syystä kehysten kuntapanostus on murheellinen ja huolestuttava. Kannattaa lukea tarkkaan, mitä kehysselonteon osan "Peruspalveluohjelma" riveillä ja rivien välissä lukee kuntapalvelujen rahoittamisesta. Se viesti on huolestuttava.

Tähän liittyy myöskin kysymys verotuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta. Kun täällä muun muassa ed. Andersson julisti tasa-arvoisen kiinteistöverotuksen ilosanomaa, niin entisenä vuokranantajana on pakko sanoa, että kyllä kiinteistöveron korotus koskee kaikkein kipeimmin kaikkein köyhimpiin. He joutuvat kuitenkin, jos on iso perhe, asumaan isossa asunnossa, tai sitten toinen vaihtoehto on, että tungetaan ne isot perheet todella pieniin asuntoihin. Sitäkö on yhteiskunnallinen tasa-arvo? Kiinteistöverosta ja ympäristöverosta ei voi tehdä perusvähennystä, siinä se ongelma on. Kuntaveroa tasataan perusvähennyksellä, mutta kiinteistöveroon ja ympäristöveroihin ja muihin kulutusveroihin sitä ei voi tehdä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Ei ole mitään ihmettelemistä siinä barometrin tiedossa, että neljä viidestä suomalaisesta luottaa vahvasti toisiin ihmisiin mutta vain kolmannes kunnalliseen ja valtakunnalliseen politiikkaan ja poliitikkoihin. Ihmisten näkemysten ja poliittisen päätöksenteon välinen ristiriita on ratkaistava. (Puhemies: 5 minuuttia!) Muutoin ei luottamus politiikkaan vahvistu. On pysäytettävä velalla pelottelijat, rakenteiden uudistajat ja muut yhteiskunnan tuen ja turvan leikkaajat. On toteutettava suomalaisen yhteiskunnan ihmisten enemmistön tahto.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Ennusteiden mukaan koko maailmanta-lous supistuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa sitten 1930-luvun suuren laman. Ajatus vapaasta markkinataloudesta ilman riittävää poliittista sääntelyä on osoittautunut täysin kestämättömäksi ja vastuuttomaksi tieksi, jota kauhistellaan nyt ympäri maailmaa niin politiikan vasemmalla kuin oikeallakin laidalla. Kansainvälinen järjestelmä pyrkii kuumeisesti luomaan uutta sääntelyä, läpinäkyvyyttä ja yhteistyötä vakauden saavuttamiseksi. Korjaavat liikkeet olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, mutta toivotaan, että tämä kriisi johtaa entistä vastuullisempaan talouspolitiikkaan.

Suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa toistaa 1990-luvun laman virheitä, joista suuri joukko suomalaisia kärsii edelleen. Esimerkiksi yli 100 000 ihmistä syrjäytyi pitkäaikaistyöttömyyteen ja erityisesti hyvinvointipalveluiden leik- kaukset johtivat kasvaviin terveys- ja mielenterveysongelmiin, joiden sumaa ei ole onnistuttu vieläkään purkamaan. Esimerkiksi omassa kaupungissani Helsingissä lastensuojelun asiakasmäärät ovat vain jatkaneet kasvuaan vielä koko 2000-luvun ajan. Työttömyyttä ei saa päästää räjähtämään käsiin, eikä peruspalveluista pidä tinkiä. Myös kaikkein heikko-osaisimmista on pidettävä huolta.

Talousennusteiden synkistyessä synkistyvät myös Suomen työttömyysluvut. Talouskriisissä hallituksella on kolme akuuttia tehtävää ylitse muiden: työttömyyden kasvun loiventaminen, kuntatalouden turvaaminen sekä ilmastonmuutoksen torjuminen, jonka täytyy olla taloudellisesta tilanteesta riippumatta jokaisen hallituksen itselleen antamien tehtävien kärjessä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa tässä tilanteessa myös voimakasta velanottoa. Valtiovarainministeriön arvion mukaan valtionvelka kasvaa vuoteen 2013 mennessä yli 100 miljardiin euroon.

En suhtaudu velanottoon kevyesti, koska kysymys on myös siitä, että politiikassa tehtyjä virheitä maksatetaan tulevilla sukupolvilla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tässä tilanteessa hallittu voimakaskin velanotto on järkevämpää kuin 1990-luvun alun yli-innokas höylääminen. Jos valtiovarainministeriön arvio pitää paikkansa, velan osuus pysyy merkittävästi 1990-luvun laman ja EU-maiden keskiarvon alapuolella. Kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen Jaakko Kiander ja Heikki Taimio totesivat eilisessä Helsingin Sanomissa, suhteellisen hidaskin bruttokansantuotteen kasvu pienentää velan ja samalla korkomenojen osuutta bruttokansantuotteesta merkittävällä tavalla. Velkaa on helpompi maksaa pois kuin epäonnistunutta työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Kuten Hillary Clinton on todennut, ei kannata hukata hyvää kriisiä. Finanssikriisistä selviytyminen antaa kaikessa vaikeudessaan myös mahdollisuuden vastuunalaisemman, inhimillisemmän ja ilmastoystävällisemmän politiikan toteuttamiseen.

Vihreänä rakastan veroja, varsinkin ympäristöveroja. Saastuttaja maksaa -periaatteella on voimakkaasti ohjaava vaikutus ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kehysbudjetti ottaakin reippaita askelia ekologisen verouudistuksen suuntaan. Polttoöljyyn, sähköön ja kivihiileen kohdistettu historiallinen 750 miljoonan euron ympäristöverojen korotus on erinomaista ilmastopolitiikkaa, jonka seuraava askel on windfall-veron käyttöönotto. Hallitus on sopinut windfall-voittojen leikkaamisesta verotuksella viimeistään vuonna 2011.

Kuntataloutta turvataan nostamalla yhteisövero-osuutta väliaikaisesti 22:sta 32 prosenttiin. Vaikka en itse suhtautunut kovin innokkaasti kelamaksun poistoon, on siitä kuitenkin merkittävää apua kunnille. Myös kiinteistöveron alarajan nosto tuo kunnille lisärahaa ja vakautta. Alkoholiveron 10 prosentin noston lisäksi olisi syytä harkita myös tupakkaveron nostoa valtion veropohjan kasvattamiseksi.

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturva on vain 20 prosentilla maailman ihmisistä. Kansainvälinen talouskriisi koskettaa eniten kaikkein köyhimpiä. Siksi Suomen ei pidä tinkiä kehitysyhteistyötavoitteistaan, vaan on tavoiteltava määrätietoisesti 0,7 prosentin tasoa kehitysyhteistyössä. Köyhissä maissa ei ole sosiaaliturvaa pehmentämässä talouskriisin iskua ja sen vaikutukset voivat olla kauaskantoiset. Vakaus ja hyvinvointi ovat Suomen edun mukaisia silloinkin, kun ne lisääntyvät toisella puolella maapalloa. Globaalia vastuuta voidaan kantaa myös jatkamalla hallituksen valitsemalla linjalla siviilikriisinhallinnan vahvistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Samalla kun puhumme finanssikriisistä, on syytä ymmärtää, että on kyse myös kroonisen ylikuluttamisen kriisistä. Liian heikosti säädellyt markkinat ja huoleton kuluttaminen velaksi ilman vastuuta ympäristölle koituvista kustannuksista ovat johtaneet talousjärjestelmän ja ympäristön yhteenkietoutuneeseen kriisiin, jonka hoitaminen on meidän kaikkien tehtävä.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Ärendet vi behandlar heter som vanligt Statsrådets redogörelse om ramar för statsfinanserna, men de omtalas närmast som ett krisprogram. Själv tänker jag uppehålla mig vid tre kriser.

För det första den ekonomiska kris vi alla talar om. När landet är inne i en svår ekonomisk global kris är det naturligt att slå vakt om varje arbetsplats och varje skattebetalare så att sociala kostnader, pensioner och andra offentliga kostnader täcks. Det skulle därför ha varit naturligt att i regeringens redogörelse hitta någonting om sjöfartsnäringen, åtminstone en mening som i fjol. På grund av att vår sjöfart inte har samma konkurrensmöjligheter som i de flesta andra EU-länder får vi uppleva utflaggning som har som följd att de som väljer att arbeta kvar inte längre betalar skatter där de bor, utan till ett annat land. Vi behöver så väl dessa skatteinkomster i kristider för att täcka våra offentliga utgifter, som alla kvarstår när människorna bor kvar. I första hand är det kommunerna som får ta den största stöten.

Den största stötestenen för sjöfarten idag är tonnageskattelagens revidering. Vi har en lag som över huvud taget inte har haft någon betydelse. Den har inte kunnat användas och jag förväntar mig därför att regeringen infriar sina löften på det sätt som formulerats i regeringsprogrammet. Jag förväntar mig att regeringen lägger fram ett förslag som gör det möjligt för våra rederier att gå in i en ny tonnageskatteregim och att lagen är så utformad att den gynnar en förnyelse och expansion. Genomsnittsåldern för vår handelsflotta tillhör EU:s högsta. Alla de EU-länder som infört fungerande tonnageskatteregimer har upplevat en expansion av sina handelsflottor. Jag hoppas att Finland nu som en av de allra sista av EU:s sjöfartstater tar de bästa elementen från andra europeiska länder och utarbetar en finsk tonnageskattelagstiftning som gör att våra arbetsplatser och skatter kan behållas i landet.

Så till den andra krisen som det är naturligt att uppehålla sig vid om man sitter i utrikesutskottet, nämligen den kris som de svagaste och mest utsatta i världen befinner sig i. Biståndsmedlen diskuteras ständigt. När och hur ska vi uppnå de uppsatta målen. Det kan gå snabbare än vi tänkt. I och med den rådande finanskrisen är det mycket möjligt att Finland faktiskt uppnår höjningen av biståndet till FN:s biståndsmål 0,7 procent av bruttonationalinkomsten till 2010, men hur är de tänkt att de som inget har ska klara sig med ännu mindre än utlovat? Jag anser att regeringen inte kan slå sig till ro med att procenten uppnås, vi måste också se till att beloppet är på en rimlig nivå och att utvecklingsländerna inte halkar ännu mer efter de rika länderna i den globala krisen.

Den tredje krisen jag vill komma in på är den kris som ännu kan hanteras, och sådana finns det gott om runtom i världen. I den här redogörelsen har regeringen äntligen beaktat både den civila krishanteringen och riktlinjerna för krishanteringen. För tillfället har Finland ett utmärkt organ som arbetar med att utveckla den civila krishanteringen, nämligen CMC, eller Crisis Management Center i Kuopio. Det är viktigt att landets utrikespolitiska ledning drar upp strategierna för Finlands insatser på detta område. Men lika viktigt är det att verksamheten får tillräckliga medel inom inrikesministeriets ramar så att vi kan utbilda de 150 civila krishanterare vi åtagit oss att ställa till förfogande i olika krishärdar.

Herr talman! Det är i den globala ekonomiska krisens tider viktigare än någonsin att vi tar vårt ansvar som internationella krishanterare.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Palaan keskusteluun kuntapalveluista. Kyllä itse ajattelen, että ihan erityisen huolen kohteena ovat kuntien kriittiset, elintärkeät palvelut: terveydenhuolto, erityisesti perusterveydenhuolto, lastensuojelu ja koulut, joihin valitettavasti tällä hetkellä leikkaukset näyttävät kunnissa kohdistuvan kuntatalouden ahdingossa.

Ministeri Katainen kuvaili tuossa äsken puheessaan, miten toisissa kunnissa menee huonosti, toisissa hyvin, toisissa kunnissa samalla rahalla perusterveydenhuolto hoidetaan hyvin, toisissa huonosti, ja sitten hän lopuksi kuittasi toteamansa, että tämä kuuluu kunnalliseen itsehallintoon. Ei kansalaisten eriarvoisuus kuntarajasta riippuen saatujen palveluiden suhteen ole suinkaan sellainen luonnonlaki, johon ei hallituksen taholta voitaisi vaikuttaa. Kyllä kunnallista itsehallintoa on myös mahdollista rajoittaa tai ohjata, jos se tuottaa huonoa palvelua.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta antoi viime syksynä mietinnön informaatio-ohjauksen toimivuudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tarkastusvaliokunnan yksimielisen näkemyksen mukaan kansalaiset eivät saa perusoikeuksiensa mukaisia sosiaali- ja terveyspalveluja edes sillä hetkellä Suomen kunnissa. Tuossa mietinnössä todettiin ihan yksiselitteisesti, että informaation jakamiseen sekä erilaisiin hankkeisiin perustuva ohjaus ei palvelujen turvaamisessa toimi eli tietoon ja suosituksiin perustuva ohjaus ei ole riittävää, sillä se ei ole kuntia sitovaa. Samoin perusoikeusasiantuntijat ja eduskunnan oikeusasiamies ovat todenneet, että perustuslain oikeuk-sien toteutuminen edellyttää tarkempaa sektorilainsäädäntöä ja tarkempaa säätelyä. Tarkastusvaliokunnan johtopäätös olikin selkeä: tarvitaan lisää normiohjausta ja myös tarvitaan resursseja lisää, jotta kuntalaisten, kansalaisten, oikeudet hyviin palveluihin, esimerkiksi perusterveydenhuoltoon, toteutuisivat kuntarajasta riippumatta.

Kuntapalveluihin liittyvää lainsäädäntöä tulee siis mielestäni kehittää, mutta kyllä samalla tulee olla rohkeutta myös tarvittaessa karsia lainsäädäntöä. Mielestäni nyt olisi erittäin tärkeä aika rohjeta asettaa asioita tärkeysjärjestykseen, jotta ne kaikkein heikoimmassa asemassa ole-vien kansalaisten palvelut turvattaisiin, ja tässä toivoisin hallitukselta myös rohkeutta, koska ei niitä ratkaisuja voida tehdä pelkästään kunnissa.

Tuossa keskustelun aikana ed. Elsi Katainen, muistaakseni, nosti esiin kysymyksen subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, ja mielestäni tämä on yksi niitä asioita, joita pitäisi tällaisena aikana pohtia. Jos olemme siinä tilanteessa, että heikossa asemassa olevien lasten, siis kiireellistäkin lastensuojelua tarvitsevien lasten, tilanteeseen ei pystytä tarttumaan rahan puutteessa, niin onko oikein, että yhteiskunnan varoin tuetaan päivähoitoa niissäkin tilanteissa, joissa aivan kykenevä vanhempi on kotona hoitamassa esimerkiksi sitä pienintä lasta? Olen tehnyt muistaakseni viime kaudella tai sitä edellisellä kaudella lakialoitteen, jossa ehdotin, että päivähoito-oikeus rajattaisiin niiden lasten vanhemmille, jotka työnteon tai opiskelun tai erityisten sosiaalisten syiden vuoksi tarvitsevat päivähoitoa, ja sitten ne vanhemmat, jotka ovat kotivanhempia ja pystyvät lapsensa hoitamaan, hoitaisivat lapset itse tai sitten käyttäisivät erilaisia kerholuonteisia palveluja. Mutta kyllä meidän täytyy tällaisena aikana todellakin rohkeasti etsiä niitä keinoja, joilla voidaan suunnata resursseja sinne, missä niitä kaikkein kipeimmin tarvitaan, vahvistaa lainsäädäntöä mutta sitten taas purkaa tarpeetonta lainsäädäntöä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Kuluneet kuukaudet ovat olleet täynnä masentavia uutisia talouden taantumasta, eikä tunnelin päässä toistaiseksi näy valoa. Työttömyys kasvaa, valtiontalous on tiukoilla, ja kunnat velkaantuvat. Nyt jos koskaan odotetaan hallitukselta viisaita ja kaukonäköisiä kehyslinjauksia. Valtion on nykyisessäkin haastavassa taloustilanteessa pystyttävä tarjoamaan hyvät peruspalvelut kaikille kansalaisille. Erityisen tärkeää on panostaa lapsiperheiden, lasten ja nuorten palveluihin. Jos niistä säästetään tiukkoina aikoina, on meillä tulevaisuudessa paljon pahoinvoivia nuoria ihmisiä. Tämän tietävät parhaiten 1990-luvun lama-ajan lapset.

Kehyspäätöksessään hallitus on luvannut turvata kuntien palveluja veropohjan muutoksilla. Kelamaksun poisto ja kuntien yhteisöveron väliaikainen 10 prosenttiyksikön nosto kohentavatkin nykytilanteessa heikkenevää kuntataloutta, mutta kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisprosenttien korottamista ei voida pitää hyvänä ajatuksena. Tavallisten kansalaisten asumismenojen kasvattaminen ei ole omiaan elvyttämään taloutta. Liian monilla ihmisillä on muutenkin vaikeuksia selvitä laskuistaan. Tällaisilla ratkaisuilla kurjistetaan entisestäänkin pienituloisten elämää ja edesautetaan köyhyyden lisääntymistä maassamme. Oikeudenmukaista ja järkevää olisi korottaa välillä varakkaiden kansalaisten verotusta, mutta sitä lienee tältä hallitukselta turha odottaa. Eilisten lehtitietojen mukaan kokoomus haluaisi nostaa verovapaan osinkotulon ylärajaa, sillä nykyinen 90 000 euron raja on liian alhainen. Toivottomuus iskee, kun tällaisia uutisia saa lukea.

Arvoisa puhemies! Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa pitämässään saarnassa piispa Gustav Björkstrand kehotti tavoittelemaan toisen parasta ja välttämään itsekkyyttä. Kehotus suunnattiin kirkon ohella poliittiselle vallalle. Piispa pyysi jokaista miettimään, mitä konkreettisia tekoja voi tehdä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi. Tämä pyyntö oli mielestäni varsin aiheellinen. Tosiasia on, että paljonkin voidaan tehdä, jos vain tahtoa löytyy.

Huonoina aikoina on erityisen tärkeää pitää heikoimmista huolta. Hyväosaiset, terveet ja varakkaat ihmiset kyllä porskuttelevat eteenpäin epävakainakin aikoina, mutta jo ennestään huonossa asemassa oleville taantuma on vakava paikka. Työttömyys ja lomautukset koskettavat nyt jo monia suomalaisia, ja tilanne tulee vielä pahenemaan, kuinka paljon, sitä ei tiedä kukaan. Pienituloisille kotitalouksille työn menetys on joka tapauksessa aina katastrofi.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa moni tarvitsee paitsi yhteiskunnan myös perheen, suvun, ystävien ja naapurien apua selvitäkseen vaikeiden aikojen yli. Toivon, että tarvittavaa yhteisöllisyyttä ja hyvää tahtoa löytyy ja että taantuma nostaa yhteiskunnassa esille pehmeämmät arvot, vaikka hallitus ei sellaisia kannatakaan. Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa kanssaihmistemme hyvinvointiin. Viime viikolla Kauppalehdessä kerrottiin, että jos jokainen suomalainen käyttäisi kuukaudessa yhden euron enemmän kotimaisiin tuotteisiin, se merkitsisi vuositasolla lähes tuhatta uutta työpaikkaa. 10 euroa kuukaudessa toisi jo 10 000 työpaikkaa. Arjen pienillä valinnoilla on siis todella merkitystä. Kotimaisen työllisyyden tukemista ei kuitenkaan voi jättää kuluttajien vastuulle, vaan hallitukselta odotetaan tehokkaita toimenpiteitä tämän tilanteen parantamiseksi.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa puhemies! Maailmanlaajuinen finanssikriisi realisoi viimeistään nyt globalisaation käsitteen suomalaisille. Voimme lopultakin unohtaa puheet Euroopan laidalla olemisesta. Pohtiessamme oman taloutemme tulevaisuutta me joudumme ottamaan huomioon kaiken sen, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Emme voi enää paukutella henkseleitä Euroopan terveimmällä kansantaloudella ja väittää, että Suomella pyyhkii hyvin, tapahtuu muualla mitä tahansa.

Loppusyksystä hallitus vakuutti budjettiamme Euroopan elvyttävimmäksi. Näytti siltä, että valtion ei tarvitse ottaa edes velkaa. Vuodenvaihteessa sitä kuitenkin otettiin pari miljardia ja heti perään toinen mokoma. Nyt tiedämme, että velkataakkamme on kasvanut 8 miljardilla 64 miljardiin ja että valtioneuvoston selonteossa puhutaan 49 miljardin lisätarpeesta 2013 mennessä.

Suomalaisten on vaikea ymmärtää, että hyvinä aikoina luvatut veronkevennykset aiotaan pitää. Koska ihmiset ymmärtävät, että julkiset palvelut toteutetaan verovaroin, kevennyksistä oltaisiin valmiita luopumaan siitäkin huolimatta, että kevennykset lisäävät kansalaisten ostovoimaa. Verojen keventäminen tässä taloudellisessa tilanteessa koetaan hyväosaisille kohdistetuksi hyödyksi.

Se tietysti ymmärretään, että lainaa kannattaa ottaa, koska Suomi luotettavana korkojen maksajana saa sitä halvalla, mutta kuka ymmärtää sen, ettei lainaa ehkä maksetakaan takaisin? Aikojen taas parantuessa lainan korot eivät tule rasittamaan kansantalouttamme, vaikka velan määrä nousee jopa 103 miljardiin, puoleen bkt:stä. Näinhän todisti muun muassa eilinen Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun asiantuntijapalsta. Lainarahallako Suomi pitää julkiset palvelunsa pystyssä?

1990-luvun lamasta opittiin se, että massatyöttömyys pitää torjua hinnalla millä hyvänsä. Viime laman seurauksista tiedetään nyt sekin, että missään tapauksessa ei pidä leikata lasten ja nuorten sosiaaliturvaa. Tuore Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitys kertoo, miten 14 vuoden takaiset leikkaukset ovat jättäneet palvelutason aivan retuperälle. Kouluterveydenhoitomme on kerta kaikkiaan sietämättömässä jamassa.

Kun Suomi ottaa velkaa elvytyksen nimissä, niin otettakoon sitä sitten sen verran paljon, että pistämme samalla muutaman epäkohdan kuntoon. Professori Matti Rimpelän arvion mukaan kouluterveyden kuntoon laittamisen hintalappu on noin 150 miljoonaa. Miljardien keskellä summa kuulostaa todella pieneltä.

Sata-komitean työn hedelmistä parasta on tuleva takuueläke, mutta se ei riitä. Eläkeläisten verotuksessa, asumistuissa ja ennen kaikkea vanhustenhoivassa on rutkasti pikaista kehitettävää. Olemmeko halukkaita satsaamaan työttömyyspäivärahojen, toimeentulotuen, opintotukien ja perhe-etuuksien reiluun nostoon tai miksi emme haluaisi korjata erilaisten väliinputoajaryhmien ongelmia, kuten palomiesten eläkeiän vääristymää?

Sosiaali- ja terveysministeriön strategiassa kotihoito on nostettu ykköstilalle ikääntyvien ihmisten Suomessa. Nostetaan se sitten ykkössijalle ja maksetaan omaishoitajille työstä kunnon palkka. Jokainen meistä tietää, että kotona hoidettu läheinen maksaa yhteiskunnalle vähintään kuusi kertaa vähemmän kuin laitospaikka. Tämän tosiseikan edessä vain hymistellään, mutta kukaan ei ole valmis tekemään mitään ennen kuin on pakko.

Arvoisa puhemies! Suurin huoleni on, löytyykö tulevista kehyksistä rahaa köyhimmälle kansanosalle. Miksi meillä rikkaat vain rikastuvat ja köyhät köyhtyvät? Miksi kolmas sektori, kirkko, seurakunnat, hyväntekeväisyysjärjestöt, hoitaa kaikkein vähäosaisimmille ruokaa? Eikö valtio kykene huolehtimaan omistaan? Jos leipäjonoissa on häpeällistä seistä, yhtä häpeällistä on se, että meillä yleensä on leipäjonoja.

Nyt olisi järkevää ja poliittisesti viisasta muuttaa väestömme taloudellisen eriarvoisuuden kehitystä. Köyhtyvä kansanosa on valtiolle monitasoinen uhkakuva. Investointi köyhyysloukussa oleviin on kaukaa viisas sijoitus. Kaupungeissa hätäapua jonottavien lisäksi köyhyyttä on myös maaseudulla. Pelkällä kansaneläkkeellä kitkuttava leski, maatalon emäntä, ei saa edes asumistukea mummonmökkiinsä. Ylpeyttään hän ei valita tai ei tiedä oikeuksistaan.

Valtiovallan on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin, jotta elintasoeroja saadaan kurottua umpeen. Enemmistö suomalaisista hyväksyy verotason korotuksen palvelujen ja sosiaaliturvan rahoittamiseksi. Kannattaisiko sittenkin miettiä veronkevennyksiä, lisätä tulonsiirtoja, perustoimeentulon tasoa ja kohentaa julkisia palveluja? Suomi tarvitsee uuden köyhyyden poistamiseen tähtäävän politiikkaohjelman.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minä menin lähes sanattomaksi edellisen puheenvuoron jälkeen. Tästä sai kuvan ikään kuin Suomessa olisi kaikki asiat rempallaan, mitään ei olisi tapahtunut 50 vuoteen: julkisia palveluja ei ole, peruspalveluja ei ole, hyvinvointipalveluja ei ole. Minä lopultakin haluaisin kysyä, mitä tämä sali, mitä tämä kansa oikein haluaa, minkälaisia niiden palvelujen pitää olla, että ne riittävät kaikille, että ne olisivat kaikille hyvät. Minusta yhteiskunnan tehtävänä on hädänkin hetkellä — ja nyt on hätä — taata peruspalvelut: hoitaa sairaat, hoitaa vanhukset, hoitaa ja kouluttaa lapset. Tämä on sitä peruspalvelua.

Mitä ovat ne hyvinvointivaltiot, joitten perään täällä on huudettu? Kertokaa minulle, mitä ovat ne julkiset palvelut, joiden puolesta täällä taisteli edellinenkin puhuja, jota nyt ei uskoisi hallituspuolueen edustajaksi, jos tätä sanaa voisi käyttää. On rutkasti kehitettävää, pitää kohentaa julkisia palveluja, mutta yhtä ainutta esimerkkiä hän ei sanonut. Minä haluan hädän hetkellä, että ne peruspalvelut ovat kunnossa, ja loppu on sitä, että jotakin täytyisi ihmistenkin vastata omassa elämässään, eihän valtio vastaa ihmisen elämästä. Emme me ole valtio sosialistisessa yhteiskunnassa, enkä minä sellaista halua kehittää.

Toinen asia, mihin olisin halunnut puuttua, on tämä kuntien valitus omista varoistaan. Kaksi kolme vuotta kuntien taloudellinen tilanne on ollut erinomaisen hyvä. Miksi silloin on pantu kaikki rahat menemään? Miksi on investoitu sellaisiin pytinkeihin, joitten käyttökustannukset ovat niin kalliit, että niitä ei laman aikana kyetä pitämään yllä? Kuntien toiminta on monessa tapauksessa ollut aivan käsittämättömän löysää. Nyt sitten yritetään, kun on laman aika, jollakin keinoin puristaa kiinni sitä gäppiä, kuilua, mikä on menojen ja tulojen välillä.

On aivan oikein muistuttaa ja pitää muistuttaa, mikä on kuntien ja valtion velkasuhde. Valtio rahoittaa omista 50 miljardin euron menoistaan 25 prosenttia velalla. Kuntien menot yhteensä ovat 40 miljardia markkaa, ja siitä velan osuus on 3 prosenttia. Sitten koko ajan täällä huudetaan, että pitää antaa kunnille lisää. Itse asiassa hallitus valtiontalouden kehyspäätöksissään näitten veropäätösten jälkeen tukee kuntia yli 670 miljoonalla eurolla vuoteen 2011 mennessä, ja mikään ei näytä riittävän.

Herra puhemies! Minä toivon, että tämä eduskunta jossakin vaiheessa tekee itselleen selväksi, ettei yhtä ainutta etuutta, ei yhtä ainutta uutta julkista menoa enää säädetä eikä sälytetä kuntien niskoille. Kunnat toki tekevät sitä, mitä tämä talo päättää. On semmoinen järjestelmien ja palvelujen verkosto, josta ei ota kukaan selvää: päällekkäisiä palveluja, turhia palveluja, jotka jokainen voisi itsekin kustantaa, niin kuin esimerkiksi urheilunsa. Kyllä se nyt kuuluu jokaisen kustantaa itse, eikä siihen tarvita kuntaa. Jokainen voi kävellä, kyllä se on kuntoa kohentavaa. (Ed. Arhinmäki: Ja kiipeillä puihin!) Kyllä se kävelykin kuntoa kohottaa ja sillä siisti. Ei siihen tarvita kunnan apua vai tarvitaanko: pitääkö olla kunnalta avustaja siihen, että pystyy kävelemään pitkin raittia? (Ed. Arhinmäki: Köyhällä lapsella ei ole varaa jalkapalloon ja jääkiekkoon!)

Arvoisa puhemies! Sitten puuttuisin tähän velka-asiaan, johon tässä talossa suhtaudutaan erittäin ihmeellisellä tavalla. Meillä on velkaa vuonna 2013 yli 100 miljardia euroa. Minäpä kerron teille, miten tämä velka viime laman aikana kehittyi. Laman ajan velka oli 70 miljardia euroa vuonna 1998. Kymmenessä vuodessa se aleni vain 15 miljardia euroa, vain 15 miljardia euroa pystyttiin maksamaan velkaa takaisin. Tämän uuden velan, kun me satsaamme ja elvytämme tämän yhteiskunnan rapavelalliseksi, niin tämän uuden velan maksamisessa kaikkinensa, 103 miljardin euron velan maksamisessa, menee 68 vuotta, jos lyhennetään velkaa 1,5 miljardia euroa vuodessa. Me olemme kaikki haudassa siihen mennessä. Eihän se meitä huolestuta, mutta meidän lapsiamme ja lastenlapsiamme se kyllä huolestuttaa.

Pitäisi nyt yrittää tässäkin talossa elää suu säkkiä myöten. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ei voi kuluttaa koko ajan lisää ja huutaa, että lisää palveluja, lisää etuja, lisää sosiaaliturvaa, lisää kaikkea turvaa, lisää hyvinvointipalveluja. (Puhemies: Nyt jo 6 minuuttia kulunut!) Hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmät romahtavat tällä menolla.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuoron johdosta toteaisin, kun hän viittasi kävelyn kuntoa kohottaviin vaikutuksiin: Vielä parempi olisi ollut, jos hän olisi maininnut, että erityisesti sauvakävely kohentaa ihmisten kuntoa, kun paikalla sattuu olemaan eduskunnan sauvakävelyjaoston puheenjohtajakin, ed. Akaan-Penttilä.

Mutta vakavasti. Pääministeri puhui täällä tänään erittäin vakavasti. Romahdusmainen maailmankaupan alenema, miinus 13 prosenttia, on niin kova luku, että siinä on vitsit vähissä. Tässä mielessä on kyllä tukeminen pääministeriä ja myös valtiovarainministeriä heidän ponnisteluissaan, jotta Suomi pärjää maailmanmarkkinoilla. Puhutaan suurista asioista. Tällainen makrota-louden hyökyaalto on nyt meidänkin yli pyyhkäisemässä, ja toivotaan, että jaksamme pidätellä kansakuntana sitten henkeä, ettemme huku siihen aaltoon.

Onneksi meillä on kansallista elvytysvaraa. Meidän näkemyseromme opposition ja hallituksen välillä eivät koske sitä elvytysvaran määrää, meillä on aika saman mittaiset esitykset, mutta näkemyseroja tulee siinä, mihin elvytysvara kohdennetaan. Hallitus luottaa veroelvytykseen, ja me luotamme enemmänkin menoelvytykseen ja sen vipuvaikutuksiin. Nyt tästä 3—4 miljardin elvytysvarasta 90 prosenttia on erilaisia verojen ja maksujen kevennyksiä. Talousopit eivät tue tätä toimintaa, eivät osoita, että se tukisi työllisyyttä. Se on yleiskatteista ja osuu siis heikosti kohteeseensa.

Elvytyksen pitäisi olla tilapäistä. Tämä veroelvytys ei myöskään täytä tätä ehtoa. Kysymys ei ole tilapäisyydestä vaan pysyvistä, suurista valtion tulomenetyksistä. Tätä me emme samaan mittaan ole hyväksymässä kuin mitä hallitus esittää. Kuntatalous on ajettu ahdinkoon, tai voi myöskin sanoa, että se on osittain ajautunut ahdinkoon. Eihän se kuvio hyvältä näytä, jos korkeasuhdanteen aikana kunnat ovat velkaantuneet ja kuntien menopaineet ovat silloin maksimissaan. Kyllä kunnat ovat tässä tilanteessa hyvin vaikean yhtälön edessä.

Hallituksen varsinaiset menoelvytyspanokset ovat aika vaatimattomia, ja ne tukevat heikosti työllisyyttä. Niitä vipuvaikutuksia pitäisi olla enemmän. Niitä kiistatta on täällä rakentamisen puolella, ympäristötöissä ja homekoulujen korjaamisessa, liikenneinvestoinneissa jnp., mutta ne ovat vaatimattomia suhteessa näihin veronkevennyspanostuksiin.

Jotakin hyvää tässä ajassa on myös siinä, että ajattelu muuttuu. Valtiovarainministeri Katainen vetoaa yhteisvastuuseen. No, tätä yhteisvastuuta pitäisi löytyä esimerkiksi sillä tavalla, että hallituksen pitäisi minun mielestäni terhakoitua puuttumaan harmaan talouden ongelmiin. Siellä on suuri joukko vapaamatkustajia, jotka häiritsevät markkinoita ja välttävät veronmaksua. Miksi hallitusta ei kiinnosta tämä aihepiiri? Sieltä suunnalta olisi saatavissa satojen miljoonien lisätulot valtion budjettiin. Pientä yritystä on ollut, mutta se on kovin vaatimatonta. Kannustan hallitusta terhakoitumaan tällä suunnalla.

Vielä tästä yhteisvastuusta. Ei ole aikaakaan, kun täällä vähäteltiin tällaisten keskitettyjen pitkäaikaisten tulopoliittisten palkkaratkaisujen merkitystä ja arvoa. Jonkinlainen itseisarvo oli se, että kaikkea muuta voidaan tehdä, mutta ei ainakaan mitään tupoja. Tässä suhdannetilanteessa niistä olisi apua, jos niihin olisi päädytty, ja olen havainnut, että kun nyt suorastaan vaaditaan esimerkiksi kuntapuolelle pitkäaikaisia nollaratkaisuja, että pidättäydyttäisiin kokonaan palkankorotuksista, niin tämä ikään kuin antaa ymmärtää, että on ymmärretty se, että pienessä kansantaloudessa pienen valtion kannattaisi todella tehdä tällaisia vakauttavia pitkäaikaisia tulopoliittisia ratkaisuja. Siinä kaikki osapuolet varmasti voittaisivat.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus alkukaudellaan mainosti olevansa sosiaalinen, oikeudenmukainen ja välittävä. Kun vertailin tämän hallituksen ihan alkutaipaletta edelliseen hallitukseen, niin hetken aikaa jopa minä saatoin hämääntyä, mutta sitten huomasin, miten ne kokoomuksen ja Kataisen kuuluisat korvat heiluivat. Ei oikeudenmukaisuudesta ja sosiaalisuudesta ainakaan tällä raamilla ole kysymys, päinvastoin. Hallitus on ajanut läpi mittavat miljardiluokan veronalennukset, veronalennukset, jotka ensisijaisesti ovat kohdistuneet hyvätuloisille. Kelamaksun poisto oli miljardiluokan kultainen kädenojennus pääomavaltaisille suuryrityksille. Nyt kokoomus on vaatimassa verottomien optioiden ylärajan nostamista. Tämä kertoo siitä, kenelle halutaan antaa. Ja heti sen jälkeen, kun on rikkaille annettu veronalennukset ja kelamaksun poistot on toteutettu, valtiovarainministeri Katainen tulee julkisuuteen ja sanoo, että tarvitaan veronkorotuksia tai menoleikkauksia.

Tätä ministeri, puolueen puheenjohtaja Kataisen linjaa ovat säestäneet erityisesti kokoomusnuoret. Kokoomuksen linja on se, että esimerkiksi työmarkkinatuen taso on aivan liian korkea, meidän julkisten palveluidemme kattavuus on aivan liian hyvä. Niitä pitää leikata ja rankasti, ja veroja pitää korottaa, mutta ei niiltä rikkailta, joilla nyt on veroja laskettu, vaan pienituloisilta. Itse asiassa, arvoisa puhemies, tämä raami on nimenomaan sitä politiikkaa, Jyrki Katainen ja hallitus tarjoilevat tällä raamilla sitä politiikkaa, mitä kokoomusnuoret vaativat: leikkauksia ja toisaalta veronkorotuksia.

Ainoa ongelma on se, että hallitus pesee leikkauksista ja veronkorotuksista kätensä. Ne sysätään kunnille, kuntien tehtäväksi. Ja kun monet kunnat ovat pakotettuja nostamaan kunnallisveroa ja pakotettuja nostamaan kiinteistöveroja, nämä verot koskettavat kaikkein kovimmin pienituloisia eli niitä, jotka eivät ole hyötyneet valtionveron alentamisesta. Toisella kädellä on annettu hyvätuloisille, ja nyt sama hallitus on menemässä kuntien kautta pienituloisten taskuille ja viemässä sieltä viimeiset roposetkin.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys on leikkauslistat. Tällä politiikalla itse asiassa hallitus välillisesti tekee leikkauksia. Valtaosa meidän peruspalveluistamme tuotetaan kunnissa. Kun kuntien taloutta ei auteta, me tiedämme, että kunnat joutuvat supistamaan palveluita, kasvattamaan luokkakokoja ja suurentamaan päiväkotiryhmiä ja yhä useammissa kunnissa on leikkauslistat, lomautuslistat, jopa irtisanomiset edessä. Ei riitä, että hallitus omalla politiikallaan välillisesti kuntien kautta leikkaa meidän peruspalveluitamme. Tässä lamatilanteessa, jossa pitäisi pitää jokaisesta työpaikasta kiinni, hallitus myös välillisesti kuntien kautta lomauttaa, irtisanoo ihmisiä. Kun pätkätyö loppuu, sitä ei jatketa.

Arvoisa puhemies! Miljardin kultainen kädenojennus yrityksille, kelamaksun poisto, aiotaan kattaa ympäristöveroilla. Vasemmistoliitto kannattaa ympäristöveroja, mutta olemme ihmetelleet sitä, miten pysyvän maksun poiston voi kattaa ympäristöveroilla. Meidän ajatuksemme ympäristöveroista nimittäin on se, että niiden tehtävä on tehdä itsestään tarpeettomia. Niiden pitää ohjata sillä tavalla, että ihmiset lopettavat ympäristön tuhoamisen, ja sillä tavalla ne poistuvat tarpeettomina. Nyt kysynkin, miten on mahdollista, että miljardin kelamaksun poisto korvataan ympäristöveroilla, joiden tarkoitus on tehdä itsestään tarpeettomia. Meidän mielestämme nimittäin ympäristöveroja tarvitaan paljon ja lisää, mutta niillä pitää olla ohjaava vaikutus. Ja nyt, kun seuraavana on vihreiden ed. Karimäki puhujalistalla, toivonkin, että vihreät kertovat, onko se, että tehdään pysyvän rahoituksen pohjaksi ympäristöveroja, todellista ympäristöpolitiikkaa vai pitäisikö ympäristöveroja nähdä nimenomaan ohjaavana vaikutuksena ja pyrkiä siihen, että ympäristöverot tekevät itse itsensä tarpeettomiksi. Ei edes rahalla saa tuhota luontoa ja ympäristöä eikä ilmastoa.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäelle: Toki ekologinen verouudistus on sitä, että työn verotusta kevennetään ja ympäristöverotusta lisätään. Mielestäni on todella tärkeä päätös se, että on päätetty tänään windfall-verosta. Se on iso, merkittävä askel, että ansiottomia voittoja voidaan leikata suuryrityksiltä ja ohjata niitä paremmin tarvitseville.

Arvoisa puhemies! Talouden taantuessa on erityisen tärkeää huolehtia työllisyydestä, työttömien nopeasta koulutuksesta ja uusien työpaikkojen synnystä. Nuorisotyöttömyys on kasvanut hälyttävän nopeasti, samalla nopeudella kuin 1990-luvun lamavuosien alussa. Paikkaansa hakeville nuorille on tarjottava mahdollisuuksia. On panostettava siihen, ettei syrjäytymisen kierre käynnisty. Esimerkiksi Uudellamaalla on kestämätön tilanne nuorten jatkokoulutuspaikkojen suhteen. Moni jää toisen asteen koulutuspaikkajaossa ulkopuolelle, eikä meillä ole varaa sellaiseen. Tarvitaan nopeita toimenpiteitä, ja uskon, että Sata-komitean esittämät aktivointitoimenpiteet tulevat vaatimaan runsaasti lisäpanostusta tulevissa budjeteissa.

Nyt kehyspäätöksessä on hyvää se, että innovaatiopolitiikan rahoitusta lisätään, jolloin se tulee kasvamaan kehyskaudella 800 miljoonan euron vuositasolle. Jotta innovaatioiden rahoitusjärjestelmä toimisi paremmin, tarvitaan suurempi riskinottokyky, tarvitaan lisää riskirahoitusta ja enemmän vapautta tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Moni hyvä idea kuolee siihen, että pk-sektorilla on tiukat rahoitusehdot. Vain todella kypsiä hankkeita rahoitetaan. Suurin heikkous suomalaisessa järjestelmässä on se, että osaaminen ja teknologia keskittyy suurten, suhteellisen suljettujen yritysten sisälle. Suomi hyötyisi paljon Piilaakson kaltaisesta ekosysteemistä, joka tukisi aloittavia yrityksiä ja rohkeaa kokeilua. Tässä olisi olennaista rahoituksen lisäksi yrittä-jien valmius ideoiden jakamiseen ja yhteistyöhön muiden yritysten kanssa.

Työurien pidentäminen molemmista päistä on tärkeää, jotta selviämme tulevaisuudesta. Esitän, että palattaisiin siihen, että korkeakouluihin valitaan opiskelijoita myös ylioppilastutkinnon ja päästötodistuksen perusteella. Opintotuki pitäisi sitoa indeksiin, jotta opiskelijat voivat keskittyä opintoihin, jolloin opintotuen on taattava riittävä toimeentulo. Opintovaatimusten vähentäminen suunnilleen neljänneksellä myös nopeuttaisi valmistumista. Olennaista ei ole perusteellinen tietämys yksittäisistä asioista, vaan kyky toimia yhteistyössä muiden kanssa, kyky hakea ja analysoida tietoa ja taito soveltaa oppimaansa käytännön työssä ja ratkaisuissa. Työ tekijäänsä opettaa, ja moni kuitenkin päätyy eri alalle kuin sille, mistä on suorittanut perusteelliset opinnot.

Toisessa päässä työuran pidentäminen vaatii panostamista työelämän laatuun. Sitä saadaan hyvällä johtajuudella, työelämän reiluudella, työaikajoustoilla ja hyvällä työilmapiirillä, jossa kaikkia arvostetaan eikä ketään kiusata. Nämä tavoitteet vaativat varmasti valtakunnallisia suosituksia ja erilaisia työelämän laatuun satsaavia ohjelmia sekä kannusteita työnantajille pitää kiinni työntekijöistään. Odotan mielenkiinnolla, mitä kolmikantainen työryhmä tulee tästä esittämään.

Nyt käsillä olevassa kehyspäätöksessä on merkittävää linjaus, että työn verotusta on pienennetty ja vastaavasti ympäristöverotusta lisätään roimasti energia- ja päästöverojen kautta. Olemme hyvällä polulla kohti ekologista verouudistusta.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on kehysriihessään tehnyt perusteellisen tilannearvion talouden kehityksestä. Yhteisillä varoillamme tasoitetaan mahdollisimman hyvin talouden kuoppia ja luodaan edellytyksiä työllisyydelle ja uudelle kasvulle. Nämä ovat juuri oikean suuntaisia tavoitteita ja juuri ne keinot, joilla julkisilla toimilla voidaan ohjata taloutta nykyistä terveemmälle kaistalle.

Keskustan tavoitteiden mukaisesti kehyksiin on saatu aikaan ratkaisuja kuntatalouden vahvistamisesta. Erityisen tärkeitä ovat myös linjaukset, joilla pidetään kiinni sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta sekä tuetaan työllisyyttä.

Väestön ikääntyminen ja siitä johtuva työvoiman määrän väheneminen jättää kansantalouteemme merkkinsä ja pienentää talouskasvua jo hyvin pian eli vuodesta 2012 lähtien. Tästäkin näkökulmasta työllisyyden tukeminen kaikin keinoin on perusteltua. Kehyksissä linjataan, että rahoitusta ohjataan aikuiskoulutuksen uudistamiseen, aktiivitoimenpiteiden lisäämiseen ja muun muassa talouden tulevaa kasvupotentiaalia vahvistaviin t&k- ja muihin investointeihin. Nämä ovat tärkeitä toimenpiteitä sen ohella, että on sitouduttu parantamaan myös työttömyysturvaa. On turvauduttava kaikkiin keinoihin, jotta työttömyysjaksot jäisivät mahdollisimman lyhyiksi eivätkä lannistaisi työttömäksi jäänyttä ihmistä. Jokainen käsipari tarvitaan töihin hyvin pian.

Näissä kysymyksissä ei voi väistää myöskään alueellista näkökulmaa. Esimerkiksi Itä-Suomen osalta tiedämme hyvin, että ikärakenne vääristyy siellä muuta maata nopeammin ja esimerkiksi kuntasektorin työpaikkojen osalta työvoimapula iskeekin sinne rajusti ja kokonaisuutena huoltosuhde valitettavasti heikkenee. Tähänkin asiakokonaisuuteen linkittyy vahvasti työhyvinvointi ja sen tukeminen. Kuten olemme jo tänä keväänä todenneet, työssäjaksaminen paaluttaa perustuksen koko Suomen tulevaisuudelle.

Kaikkein eniten julkisten palveluiden ja etuuksien rahoituspohjaa parantaa työurien pidentäminen sekä alku- että loppupäästä. Tilanne osoittaa, että hallituksen politiikkariihessään päättämä Työtä Suomessa -ohjelma on tarpeellinen työllisyyden ja talouskasvun tukemiseksi ensi vuosikymmenellä, jotta tämän kriisin lasku voidaan maksaa. Akuutin taantuman jälkeen meille on ennustettu vain hyvin hidasta kasvua. Voimakas velkaantuminen kaventaa talouden liikkumatilaa ja mahdollisuuksiamme toimia vuosiksi eteenpäin. Meidän on luotava edellytyksiä uudelle kasvulle, uudelle työlle ja hyvinvoinnille edelleen ensi vuosikymmenen oloissa, jotta taloutemme ei rapautuisi.

Arvoisa puhemies! Kuntataloutta vahvistetaan käsiteltävissä kehyksissä verotuksen jako-osuuksia muokkaamalla ja muun muassa kelamaksun poistolla. Lisäksi sitouduttiin pysyvästi muun muassa poikkeuksellisen harvan asutuksen lisätukemiseen. Tämä on looginen linjaus jo siitäkin näkökulmasta, ettei kuntia ole mitään syytä juoksuttaa harkinnanvaraisten avustusten luukun kautta silloin, kun niiden olosuhteet ovat pysyvästi poikkeavat ja aiheuttavat erityistä taloudellista kuormitusta.

Yksi keskeisimmistä ja tulevaisuuden kannalta tärkeimmistä kuntapalvelujen sektoreista ovat perhepalvelut. Työllisyyden ja uuden kasvun tukemisen rinnalla ja talouslukujen keskeltä on kehyksistä löydyttävä tahto ja toimet, joilla tuetaan perheitä ja lapsia. Se, kuinka hyvin onnistumme perhepalveluissa, näkyy suomalaisten hyvin- tai pahoinvoinnissa. Kesää kohti uutiset ovat kertoneet esimerkiksi päivähoidon lomautussuunnitelmista, jotka eivät tue lasten tasapainoista arkea. Tähän liittyen eilen uutisoitiin siitä, mitkä ovat taloustaantuman lapsiin kohdistuvat vaikutukset. Lopputulemana oli se, että vanhempien huoli työpaikoista ja rahan riittämisestä heijastuu lapsiin. Asiantuntijat korostavatkin koulujen ja päiväkotien merkitystä, kun vanhemmilla on vaikeaa. Yhteiskunnan tehtävä on auttaa silloin, kun vanhempien voimat ja kyky ohjata ja tukea lasta vähenevät. Mielestäni sen tulee kuitenkin tarkoittaa nimenomaan vanhemmuuden tukemista aktiiviseen ja vastuulliseen vanhemmuuteen.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on vähätellyt talouskriisin vaikutusta kuntatalouteen ja keskittynyt lähinnä verojen keventämiseen. Samaan aikaan kuntien verotulot supistuvat ja menot kasvavat, rahoitusvajeen kasvu 2 miljardiin euroon uhkaa tämän ja ensi vuoden aikana, alueelliset erot kasvavat. Meidän sosialidemokraattien mielestä kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan vähintään kolmen vuoden sillanrakennusohjelma: vähemmän veronkevennyksiä ja siitä säästyvien varojen ohjaamista kuntatalouden vahvistamiseen, niin että palvelut voidaan turvata ja lomautuksilta vältytään.

Arvoisa puhemies! Kuntaliitto on useaan kertaan varoitellut kuntatalouden heikkenevän. Nyt ei ole mahdollista jäädä odottamaan maltillisen palkkaratkaisun syntymistä tai tuottavuusohjelman vaikutuksia; nyt tarvitaan valtion panostuksia. Kuntien yhteisövero-osuutta pitää nostaa ainakin väliaikaisesti 15 prosenttiyksikköä. Tämän hetken arvioiden mukaan se merkitsee noin 600 miljoonan euron tulonlisäystä kuntatalouteen. Kuntien rahoitusaseman vahvistamiseksi valtionosuuksia on nostettava pysyvästi 600 miljoonalla eurolla. Yksittäisten kuntien yhteisövero-osuudet tulee jäädyttää nykytasolleen vuosina 2010—2012. Jäteveron tuotto pitää jatkossa tu-louttaa kokonaan kunnille ja laajentaa se koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja. Tämä lisää kuntien verotuloja noin 40 miljoonalla eurolla. Nämä ovat sosialidemokraattien esittämiä keinoja kuntatalouden pelastamiseksi. Nämä keinot ovat vapaasti hallituksen käytettävissä.

Arvoisa puhemies! Verotuksessa olevat vääristymät pitää korjata. Pääomatulosta ei makseta lainkaan kunnallisveroa. Osa valtion saamasta luonnollisten henkilöiden pääomaveron tuotosta tulee ohjata kunnille. Tämä lisää kuntien tuloja noin 500 miljoonalla eurolla. Kun suurituloiset hyötyvät valtionveron alennuksista, myös pienituloisten verotusta tulee keventää.

Olemme vedonneet hallitukseen monta kertaa ja esittäneet lukuisia kuntataloutta elvyttäviä toimia. Niin syksyn vaihtoehtobudjetissa kuin viime joulukuisessa kansantalouden pelastusohjelmassakin oli ehdotuksia kuntatalouden elvyttämiseksi. Ehdotimme muun muassa lisärahoitusta koulujen peruskorjauksiin, tie- ja ratahankkeiden aientamista, lisärahoitusta teiden ja ratojen perusylläpitoon ja rahaston perustamista niin valtion kuin kuntienkin investointien rahoittamista varten. Nämäkin neuvot ovat vapaasti varastettavissa.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole myöskään tarkistanut tuottavuusohjelmaansa suhdannetilanteeseen sopivaksi. Vuoteen 2011 mennessä hallituksen tavoite on vähentää valtion työvoiman tarvetta lähes 10 000 henkilöllä. Hallituksen on peräännyttävä tuottavuusohjelman vähennystavoitteesta. Henkilöstöresurssit ovat jo tällä hetkellä monin paikoin varsin niukat, ja suunnitelmat vaarantavat julkisten palvelujen saatavuuden ja niiden laadun.

Lomautukset ja irtisanomiset ovat lisääntyneet. Siksi tarvitaan uudistuksia, joilla nuorten työttömiksi joutuvien asuntovelallisten asumista tuetaan.

Pienituloisten verotusta tulisi lieventää, ja siihen hyvä keino on kaksinkertaistaa kunnallisverotuksen perusvähennyksen määrä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean, että hallituksen puheet ja toimet ovat edelleen suuressa ristiriidassa keskenään. Valtion viesti on ollut, että palveluja ei leikata. Vaikka hallitus vakuuttelee, ettei leikata, tiedämme, että kunnissa tehdään parhaillaan uusiksi tämän vuoden budjetteja ja leikkauslistoja laaditaan. Pari viikkoa sitten tässä salissa käytiin kiivasta keskustelua terveydenhuollon palvelusetelistä. Palvelusetelin myötä jo nyt suuri terveydenhoidon epätasa-arvo kasvaa ja luo uhan terveyspalvelujen hintojen karkaamisesta ja kansalaisten hoitokulujen kasvamisesta entisestään.

Arvoisa puhemies, aivan lopuksi: Kansalaiset kärsivät, toivottavasti eivät unohda.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kehykset kaulassa vai hampaat naulassa? Ministeri Katainen on nettiturinoissaan julistanut riemusanomaa hallituksen tekemistä mittavista parannuksista yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville. Suurimmat summat on kuulemma laitettu menemään eniten tarvitsevien pankkitileille. Kuitenkin samaan syssyyn maamme suurin päivälehti kertoo sivuillaan, että työttömien verotusta on kiristetty ja pitkäaikaistyöttömät maksavat suhteessa eniten veroja, ja näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että hallitus on suitsuttanut oikaisevansa veropolitiikkansa painopisteen.

Oliko se veropolitiikan oikaisuliike valtiovarainministeri Kataisen ilmoitustyyliin läpiajama työnantajien kelamaksun poistaminen? Ilmeisesti senkin täyttämää miljardimonttua on nyt kaikkein pienituloisimmat herätelty täyttämään, sillä työnantajien pussista taitaa olla tyhjää kysellä, ainakaan tämän hallituksen toimikaudella.

Tuottavuusohjelma rullaa omalla ladullaan, tyystin eri teillä kuin mitä on puhuttu työurien pidentämisestä. Eläkeiän saavuttaneet valtionhallinnon toimijat ajetaan kiireen vilkkaa eläkkeelle ennen kuin siinä vauhdissa ehtii edes kissaa sanoa. Ota siinä sitten selkoa valtiovarainministerin ja -ministeriön linjasta. Vasen käsi hakee ja oikea etsii tietämättä toistensa olemassaolosta, "Hallinnassa, hallinnassa, sanoivat pojat, jotka oppivat elämäntaitoa Tallinnassa".

Ja ketä se uskottavuus voisi politiikassa kiinnostaa? No, ihan vaikka Suomen kansaa. Jos samaan aikaan laitetaan valtionhallinnosta 15 000 ihmistä kilometritehtaalle ja samat hommat pitäisi hoitaa pienemmällä porukalla, niin siinähän se on hallitus pistänyt tuottavuuden huippuunsa, nimittäin työpahoinvoinnin tuottavuuden, ja käynnistänyt sairauslomien loppumattoman ketjun. Vielä kun tämä toteutetaan aikana, jolloin samaan lauseeseen liitetään hallituksen kaino toivomus yrityksille työllistää ja pitää toimijat työn syrjässä kiinni, niin oma esimerkki alkaa jo osoittaa aivan päinvastaista. Tässä, jos missä, on ajatusmaailman kohtaanto-ongelma.

Arvoisa puhemies! Olen sinnikkäästi odottanut, milloin valtiovarainministerin linjaukset harmaan talouden torjunnan suhteen muuttuvat niukkuuden ajasta tiukkaan toimintaan. Harmaan talouden torjunta ja harmaan talouden hoitaminen tässä maassa on edelleen retuperällä, ja hallitus on kiinnittänyt siihen varsin vähän huomiota. Ensimmäisen kerran vasta hallituksen puolivälitarkastelussa asia on noussut kunnolla esille.

Arvioidaan, että maassamme koko harmaan talouden markkina on tällä hetkellä jopa 10 miljardia euroa. Haloo, kuuleeko kukaan? Jopa 10 miljardia euroa katoaa parempiin taskuihin. Minä uskon, että kansamme on valmis myös taloustalkoisiin, jos nämä vapaamatkustajat laitetaan tässä maassa aktiivisesti kuriin eikä kukaan pistä rahaa taskuun ilman, että maksaa rehellisesti veroja, ja nyt ei todellakaan puhuta mistään katusoittajista, vaan niistä, jotka esimerkiksi pimeässä rakennusbisneksessä pistävät miljoonia vuodessa näkymättömälle hihnalle, joka ei ole kenenkään hallinnassa. Ainakaan minä en halua, että maassamme esimerkiksi rakennuspuolen elvytykseen tarkoitetut rahat uppoavat pimeisiin taskuihin ja rehelliset yrittäjät ovat pian siinä tilanteessa, että periaatteesta ja moraalista on tingittävä työtä saadakseen. Verotulot tuovat sitä hyvinvointia ja mahdollistavat palvelut täällä maassamme, mutta nyt sitä pimeää rahamassaa katoaa vuosittain sellaista tahtia, että kaikki nälkäiset suut olisi mennen tullen jo palatessa hoidettu, jos harmaa talous maassamme olisi laitettu kuriin ja Herran nuhteeseen.

Kuluneiden viikkojen aikana olemme usein saaneet kuulla, lukea ja nähdä eri medioista, kuinka meidän lapsemme ja nuoremme jaksavat. Selvitys Jokelan ja Kauhajoen ampumatapausten jäljiltä on kertonut karua kieltään siitä, mihin kiusaaminen sekä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet pahimmillaan voivat johtaa. Olen lapsenuskollani luottanut siihen, että nyt jos koskaan meidän poliittinen koneemme Suomessa herää lasten ja nuorten arkitodellisuuteen muutoinkin kuin nettivalvonnan ja aselainsäädännön muutosten keinoin. Olenko luottanut turhaan?

Arvoisa puhemies! Lasten oikeuksien juhlavuonna talouslaman keskeltä ei ole kuulunut leijonaemon karjaisua. Nyt on täyskäännöksen paikka: yhdenkään lapsen ei anneta enää syrjäytyä tässä maassa, ja nyt ovat kaikki voimat liikkeellä, neuvola, koulu, lapsi- ja nuorisoikäisten hyvinvoinnin puolesta. Karjaisua on ilmeisen turha odottaa hallituksen puolelta, vaikka lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen toisi valtiollemme suoraa säästöä miljoonia vuodessa. Valtiovarainministeriön virkamiesten luulisi tanssivan saksanpolkkaa riemuissaan tämän arkitodellisuuden edessä, mutta ei näytä poikia polkka kiinnostavan eikä jalka nouse lasten ja nuorten asialle. Jokainen käytöshäiriöinen lapsi maksaa maallemme kymmenen kertaa enemmän kuin niin sanottu tavallinen lapsi, ja jos käytöshäiriö johtaa syrjäytymiseen koko elämästä, on lasku heti reilu puoli miljoonaa euroa, siis yli 500 000 vanhaa markkaa yhdestä syrjäytyneestä ja siihen vielä muut kulut päälle, ja silti ei jalka nouse eikä käsi käy lasten ja nuorten asialle laajalla rintamalla. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Puhutaan elvytyksestä. Siitä on pauhattu siihen malliin, että elvytettävä sinertää jo, kun kaikki sauhuavat kimpussa, mutta todellisen ennalta ehkäisevän ja varhaisen puuttumisen toiminnan merkitystä ei vaan saa menemään sinne elvyttäjän päähän millään, puhumattakaan että saisi kyseenalaistaa 24/7 avoinna olevan yhteiskunnan, jonka tuottavuuden hulluusohjelma vie järjen koko kansakunnalta. Kuinka moni perhe, (Puhemies: Pian jo 6 minuuttia täynnä!) kuinka moni lapsi ja nuori voisikaan paremmin, jos meillä tässä maassa ja maailmassa olisi enemmän aikaa toisillemme, rajat ja rakkautta eikä yksin pärjäämisestä olisi tehty koko yhteiskunnan ikonia. Jokainen meistä kaivaa lämmintä syliä ja läheisyyttä tyhjän kodin, kadun tai nettimaailman turvattomuuden sijasta. Nyt on aika sijoittaa niihin, jotka rakentavat tulevaisuutta ja tuovat heihin laitetun sijoituksen moninkertaisena takaisin. Välittämisen pörssikurssit uuteen nousuun! — Ja Kyllönen ei pystynyt tämän nopeampaan suoritukseen, valitan!

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2010—2013 tehdään erittäin poikkeuksellisessa taloustilanteessa. Koko maailmantalouteen vaikuttava taantuma on tosiasia, johon jokainen valtio pyrkii mukautumaan parhaalla mahdollisella tavalla.

USA:sta liikkeelle lähtenyt talouskurimus johtuu ylettömästä lainanotosta, jolle tuli loppu lokakuussa 2008. Rahamarkkinoiden kansainvälisyys levitti tämän talouskurimuksen koko maailmaan viime vuoden lopulla. Vaikka Suomi on hoitanut talouttaan vastuullisesti ja viisaasti, on reaalitalouden kautta tuleva vientikaupan hiljentyminen vaikuttanut negatiivisesti myös meidän kansantalouteemme. Kansantaloutemme pyörii pitkälti ulkomaankaupan varassa, ja tässä taloustilanteessa hallitus on nimenomaan pitänyt kotimarkkinoita hyvässä kunnossa muun muassa hyvällä veropolitiikalla työn verotusta keventämällä. Viennin hiipumiselle emme mahda mitään, mutta kotimarkkinat hallitus on hoitanut erittäin hyvin.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kehyspäätös jatkaa hyvää talouspolitiikkaa maassamme. Suomi on saanut kiitosta Euroopan unionilta nopeasti tehdyistä elvytyspäätöksistä, jotka alkoivat jo viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. Myös Oecd on nostanut esille Suomen toteuttaman talouspolitiikan esimerkkinä järkevyydestä ja hyvästä toiminnasta, joka nimenomaan pitää yllä kotimarkkinoiden hyvää kysyntätilannetta vientimarkkinoiden hiljetessä. Kansainvälisesti olemme saaneet tästä oikeasta politiikasta kiitosta, mikä on jäänyt ilmeisesti oppositiolta huomaamatta.

Työnantajien kelamaksun poistaminen on kunnille hyvä asia, koska se vaikuttaa nopeasti ja kohdentuu oikein. Jo tänä vuonna se vähentää kuntien maksuja 75 miljoonalla eurolla ja ensi vuonna lähes 250 miljoonalla. Niin ikään kun-tien yhteisöveron jako-osuuden nosto 10 prosenttiyksiköllä vahvistaa kuntien rahoituspohjaa. Se lisää kuntien tuloja tänä vuonna noin 390 miljoonaa euroa, ensi vuonna 355 miljoonaa ja vuonna 2011 yhteensä 380 miljoonaa euroa.

Kuntien perimän kiinteistöveron vaihteluväli myös muuttuu. Veron alaraja nousee 0,5:stä 0,6 prosenttiin. Se tuo tänä vuonna verotuottoja lisää vähintään 46 miljoonaa euroa. Vastaavasti käytettäessä 1 prosentin sijasta 1,35 prosentin ylärajaa tulee kunnille noin 900 miljoonaa euroa lisätuottoa. Kunnat joutuvat tässä kiinteistöveroasiassa tarkkaan harkitsemaan, halutaanko tässä todella ylärajoille asti mennä, koska sehän lisää kuntalaisten rasitusta, ja se ei saa kasvaa kohtuuttomasti, ettei rakentaminen hankaloidu ja asumiskustannukset nouse. Tässä kunnallinen demokratia varmaan on paras osaaja.

Hallituksen nyt esittämillä toimenpiteillä kuntien talous vahvistuu tänä vuonna 468 miljoonaa euroa ja ensi vuonna noin 650 miljoonaa ja vuonna 2010 jo 674 miljoonaa euroa. Kun huomioi tähän päälle veronkevennysten vaikutukset, yli 800 miljoonaa euroa, niin mielestäni se on elvytystä parhaasta päästä. Tätäkin oppositio on arvostellut.

Hallinnonalakohtaiset valtionosuudet yhdistetään ensi vuonna. Se toteutetaan kuntien ja valtion välillä sekä kuntien kesken kustannusneutraalisti. Erikseen nimetyille 28:lle poikkeuksellisen harvaanasutulle tai saaristossa sijaitsevalle kunnalle on tulossa järjestelmän sisältä kertaluontoisena yhteensä 30 miljoonaa euroa.

Herra puhemies! Kuntien omaa veropohjaa on vahvistettava siten, että paikallinen yritystoiminta säilyy mahdollisimman terveenä ja elinvoimaisena. Tämä on erityisen tärkeää tänä ja ensi vuonna. Ennusteet viittaavat siihen, että vuonna 2011 talouslaman suurimmat vaikeudet olisivat jo menossa ohitse ja Suomen talous alkaisi vähitellen kasvaa. Valtion tulee hyvällä elinkeinopolitiikalla luoda uusia työmahdollisuuksia koko maahan. Eduskunnalla on tähän oivallinen mahdollisuus, kun lähiaikoina käsittelemme ilmasto- ja energiapoliittista selontekoa. Se tarjoaa loistavan mahdollisuuden kotimaisen työn lisäämiseen.

Herra puhemies! Oppositio on tässä keskustelussa syyttänyt hallitusta niin passiivisuudesta kuin vääristä päätöksistä tämän laman torjunnassa. Kun katsoo hallituksen jo tekemät toimet ja tulossa olevat esitykset asiassa, niin ihmetellä täytyy, eikö tehtyjä päätöksiä haluta tunnustaa. Hallitus on maksanut valtionvelkaa tehokkaasti, ja nyt meillä on varaa ottaa velkaa elvytykseen tinkimättä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluista. Opposition mallissa olisimme velkaantuneet lisää jo ennen tätä päivää, jolloin elvytysvarat olisi jo käytetty.

Hallitus on myös toteuttanut monia uudistuksia, joita on odotettu pitkään. Pienten eläkkeiden korotus, opiskelijoiden aseman parantaminen, tulossa oleva lapsilisien sitominen indeksiin jne. osoittavat myös vastuuta pienituloisista, jota on kannettu, ja uudistuksia on tehty.

Herra puhemies! Pidän erittäin arvokkaana, että hallitus on tehnyt politiikkaa ajassa, niin kuin oppositio on meiltä vaatinutkin.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on antanut talouskehyksen 2010—2013 meille tänne eduskuntaan käsiteltäväksi ehkä vaikeimpana aikana kuin mitä olemme yli 10 vuoteen kokeneet. Kun 1990-luvun lamasta on selvitty, niin sen jälkeen vuosia olemme voineet tehdä budjetteja sillä perusperiaatteella, että meillä on ollut aina lisää jaettavaa. Meillä on ollut varaa kustantaa uudistuksia, koska kaikki tietävät, että kustannusneutraalin uudistuksen tekeminen on monesti kovin vaikeaa.

Tänään täällä keskustelussa ovat erityisesti nousseet esille kuntien tilanne ja kuntatalous. Siihen täytyy ensinnäkin todeta se, toisin kuin täällä keskustelussa monesti varsinkin opposition kannalta välittyy, että kuntatalous ei ole jokin irrallinen saareke tämän maailmanlaajuisen talouskriisin ulkopuolella. Tämä talouskriisi koskee aivan samalla tavalla niin yrityksiä, elinkeinoelämää, kotitalouksia, valtiontaloutta kuin kuntatalouttakin. Siinä, että kuntatalous on kriisissä, ei ole kyse siitä, että valtio vain pihtaisi rahojaan, vaan tämä on hyvin luonnollinen seuraamus siitä taloudellisesta kurimuksesta, missä koko maailmantalous on.

Mutta tässä puhteessa kaikkien on tehtävä oma osansa. Valtio elvyttää, ja me olemme tehneet keskeisen peruslinjauksen, että me elvytämme velkavaroin. Meillä on siihen varaa nyt, ja meidän täytyy uskoa siihen, että tämä on ohimenevä taantuma ja nousukausi alkaa mahdollisimman nopeasti.

Yritykset yrittävät selviytyä pahimman yli pitämällä niin monta työntekijää töissä kuin mahdollista pitääkseen yrityksen pystyssä ja kehittääkseen sinä aikana yrityksen kilpailukykyä niin, että se tulevan nousukauden aikana on parhaassa iskussa, valmiina myymään tuotteitaan maailmalle ja taas kerran työllistämään suomalaisia taitavia työntekijöitä.

Kunnissa eli kolmannessa elementissä käydään sitten tätä meidän peruspalveluidemme säilyttämisen lähitaistelua. On aivan selvää, että hallituksen toimet, eduskunnan toimet tähtäävät omalta osaltaan siihen, että suomalaisten ihmisten peruspalvelut ja perusturvallisuus, pärjääminen, säilytetään mahdollisimman hyvällä tasolla. On kuitenkin niin, että valtio ei voi loputtomasti kuntia tukea tässä vaikeassa tilanteessa, koska valtio itse velkaantuu kymmenkertaisella tahdilla tällä hetkellä kuntiin verrattuna. Valtio on tehnyt toimenpiteitä, kuten kelamaksun poiston ja yhteisöveron jako-osuuden kasvattamisen, mutta ne eivät tietenkään riitä koko tämän ongelman ratkaisemiseen. Siksi kunnissa tehdään tällä hetkellä töitä. Hyvin yleinen huomio kuntien keskustelusta on se, että ei meitä tästä kukaan muu voi pelastaa kuin me itse, eli ymmärretään se, että valtio voi auttaa mutta ei loputtomiin.

Eilen illalla olin Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa päätimme 38 miljoonan euron leikkauksista kaupungin tämän vuoden budjettiin. Tästä päätöksestä ja sen teosta ja sen peruslinjauksista vallitsi laaja yksimielisyys koko siellä salissa: niin vasemmistoliitto, SDP kuin keskusta ja kokoomuskin ja pienemmät ryhmät kaikki hyväksyivät ne perusperiaatteet, mitä tässä ollaan tekemässä, ja minusta se osoittaa laajasti sitä vastuunkantoa, mitä tällä hetkellä tarvitaan. Ymmärretään se, että tämä on maailmantalouden kriisi, ei hallituksen kiusantekoa, ja se, että kunnissakin täytyy kantaa omaa vastuuta ja valtio omilla toimillaan pyrkii minimoimaan sen rasitteen, mikä kunnille tästä aiheutuu.

Arvoisa puhemies! Nostan kehyksistä yhden mielestäni tärkeän linjauksen esille, ja se on verotuksen painopisteen siirtäminen edelleen työn verotuksesta välillisiin veroihin ja ympäristön verotukseen. Tämä on aivan oikea linja. Siinä toisaalta kannustetaan suomalaisia työntekoon ja yrittämiseen ja toisaalta rangaistaan kulutuksesta ja ympäristön sekä ilmaston pilaamisesta. Kehyksen yhteydessä muun muassa päätettiin korottaa lämmitysöljyn verotusta, mikä on oikeanlainen ratkaisu. Se tietenkin nostaa öljylämmitteisten talojen lämmityskustannuksia, mutta kun me yhdistämme tähän aikaisemmat päätökset energia-avustuksista talojen lämmitysmuotojen vaihtamiseen tai kotitalousvähennyksen merkittävän kasvattamisen, niin me tarjoamme toisaalta vaihtoehdon muuttaa nämä ilmastoa pilaavat lämmitysmuodot ekologisempiin ja järkevämpiin lämmitysmuotoihin, eli tämä on jälleen kerran yksi konkreettinen teko ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, ja sitä tervehdin erittäin suurella kiitollisuudella.

Arvoisa puhemies! Kehyksen teko oli ja on varmasti tällä hetkellä todella vaikeampaa kuin vuosiin, (Puhemies: 5 minuuttia!) mutta meidän on vastattava tähän vaikeaan tilanteeseen ja ymmärrettävä se, että jakamisen vuodet ovat nyt vähäksi aikaa ohi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Hoskonen moitti oppositiota, että se moittii hallitusta näistä ratkaisuista, mitä on tehty. Se pitää paikkansa. Moitittu on, mutta näkyvät kyllä moittivan hallituspuolueen kansanedustajatkin. Muun muassa ed. Autio käytti täällä hyvin ansiokkaan puheenvuoron, jossa hän moitti hallitusta näistä ratkaisuista. Samoiten ed. Uusipaavalniemi aiemmin puhui vähän eri lailla kuin hallitus täällä puhuu.

Arvoisa puhemies! Lama on jo talossa. Suuria irtisanomisia ja pakkolomia ilmoitetaan lähes päivittäin. Yrityksissä pidetään lamaa ja pillejä pannaan pussiin kovaa kyytiä. Yritykset pitävät lihavina vuosina tehdyt voitot nyt kassoissaan. Nyt olisi oikea aika käynnistää julkiset investoinnit siinä mitassa, että niillä olisi elvyttävää vaikutusta. Rakennusalan työttömyys on riistäytynyt käsistä, kun normaalisti alan työt ajoittuvat kevääseen. Esimerkiksi kotimaakunnassani kaipaa Nelostie kipeästi rahaa kunnostamiseen. Siellä kunnostettavana olevasta osuudesta raavitaan säästösyistä tarpeellisia liittymiä pois. Samoin Vaajakosken ohitustiessä olisi kiireellisen sat- sauksen paikka. Jonot ovat viittä kuutta kilometriä parhaimmillaan.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus lainaa rahaa miljardikaupalla veronkevennyksiin. Se on keventänyt rikkaitten verotusta jo roimasti enemmän kuin hallitus sopi hallitusohjelmassaan. Veronkevennykset erityisesti ja nimenomaan suurituloisten kohdalta pitäisi kuitenkin perua heti ja välittömästi. On väärin, että laman varjolla lainataan rahaa, joka annetaan varakkaille, kovatuloisille. Rikkaat pärjäävät aina, oli lama tai ei.

Toinen esimerkki on valtiovarainministeri Kataisen keskustaltakin salaa operoima kelamaksun poisto. Tämä miljardin euron kupru pannaan nyt energiaveroina kansalaisten maksettavaksi. Tuhansille rintamamiestaloissa asuville leskille tämä kokoomuksen kuprun maksu ja arvattavasti vihreitten junailema 200 euron lämmityslisä on katastrofi. Samoin tämä yritysten kelamaksun poisto pannaan vuokriin ja asumiseen ja nämä rahat otetaan nyt tavallisilta ihmisiltä. Noin 200 miljoonaahan siirrettiin jo aiemmin työntekijöitten maksettavaksi palkoistaan.

Energia-asioissa hallitus ajaa metsään myös omalla yhtiöllään. Muistaako ministeri Pekkarinen tulikivenkatkuisen ryöpytyksensä täällä salissa Soneran optio-ohjelmista vuonna 2001? Vuonna 2001 vaati Pekkarinen vielä valtiolta linjaa kohtuuttomien osinkojen osalta mutta nyt seuraa vain katseella, kun Liliusta palkitaan aivan kohtuuttomilla rahamäärillä energiahintojen ja siirtohintojen pitämisestä ylhäällä. Se, ettei omistaja voi päättää yhtiönsä asioista, on aivan tuulesta temmattu väite.

Arvoisa puhemies! Todellista elvytystä olisi nyt käynnistää kunnolliset investoinnit perusturvaan, huolenpitoon, rakentamiseen, kunnostamiseen ja koulutukseen. Kunnille ei anneta rahaa, vaikka siellä sitä tarvittaisiin. Kunnissa on nyt huutava pula rahasta. Hallitus paneekin kunnat tekemään puolestaan likaisen työn eli peruspalveluitten leikkaamisen. Sen voin kertoa, että muun muassa Ruotsi ja Tanska ovat ryhtyneet elvyttämään kuntatalouden kautta. Suomi voisi ottaa näistä maista oppia. Ruotsihan selvisi 1990-luvun lamasta pienemmin vaurioin kuin Suomi, niin että heillä on jo esimerkkiä näistä asioista. Esimerkiksi kotikunnassani Jyväskylässä laaditaan leikkauslistoja, parhaillaan valmistellaan päiväkotien lopetuksia. Hallituksen tulisi ottaa kuntien ahdinko tosissaan eikä ohjata kunnille vain roposia, kuten nyt tässä yhteisöveron osuuden pienessä kasvattamisessa. Kuntien tuki pitäisi suunnata oikeudenmukaisesti kaikille.

Arvoisa puhemies! Tulevalla budjetilla olisi mahdollista käynnistää aravarakentaminen. Sillä voitaisiin aloittaa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentaminen huutavasta asuntopulasta kärsiviin keskuksiin. Aravaan hallitus ei kuitenkaan panosta; hallitukselle tuntuu kelpaavan vain markkinahenkinen ja markkinavetoinen bisnes, jota tämän kriisinkin kehittäneet markkinamiehet ovat sille opettaneet. Markkinat eivät nyt saa rakentamista käyntiin, kun arvelevat, (Puhemies: 5 minuuttia!) että vain rahan takia rakentaminen ei nyt kannata, nyt ei kannata ottaa riskiä. Lainaraha on liian kallista yrityksille. Nyt olisi hallituksen tajuttava, että vuokra-asuntoja voidaan itse tehdä, jos vain päätetään niitä rakentaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jospa olisikin nyt kaikki tässä, mitä tähän kehyspaperiin ja jaksoon on sisällytetty. (Ed. Gustafsson: Voiko koskaan olla niin, että on kaikki?) — Ei voine olla niin. — Mutta ei siinä kyllä muuten kaikki ole. Jospa tulevaisuus olisi niin valoisa kuin tämän asiakirjan mukaan se näyttäisi olevan. Ja näin se ei ole. Ja miksi se ei ole?

Ensinnäkin kaikki ne elementit, jotka ovat tämän finanssikriisin takana, ovat edelleen olemassa. Ei niistä yksikään ainoa ole kaikonnut. Ensinnäkin rahoitusjärjestelmä ei ole pystynyt näitä niin sanottuja toksisia assetteja elikkä huonoja omaisuuseriä taseista poistamaan, vaikka Yhdysvalloissa sitä varten oma järjestelyasiakirjansakin luotiin ja osoitettiin sille velkarahoitus niin, että taseet pystyttäisiin näin korjaamaan.

Edelleen: Veroparatiisiasia on edelleen olemassa. On onneksi tajuttu, sekä Obama että Brown Englannista ja myöskin Sarkozy Ranskasta ovat havainneet, että veroparatiisit pitää kerta kaikkiaan purkaa, mutta nyt on mielenkiintoinen vaihe menossa. On semmoinen vaihe, jossa on havaittu, että nyt on lähtenyt rahaa liikkeelle veroparatiiseista, mutta mihinkä, arvoisa puhemies, se rantautuu? Siis toisin sanoen finanssivalvontajärjestelmä globaalisti ei toimikaan. Siis toisin sanoen veroparatiisi vaihtaa vaan paikkaa. Nythän se lähtökohtatilanne oli sellainen, että niitä oli noin 70 kappaletta. Onko meillä sitten olemassa mitään sellaista suunnitelmaa, johonka me voisimme tukeutua tässä suhteessa? Kyllä on: yli 50 keskeisen teollisuusvaltion Oecd:n puitteissa luotu operaatiojärjestelmä, jolle annettiin aikoinaan Yhdysvaltain siunauksella veto-oikeus jarruttamaan kaikenlaista järkevää kehitystä veroparatiisien purkamiseksi, ja tämä veto-oi-keus annettiin Sveitsille ja Luxemburgille. Nyt onneksi painostus näitä kahta toimijaa vastaan on voimistunut. Erikoisesti Ranska on tässä ollut hyvällä tavalla asialla.

Mikä koskee sitten meidän korkojärjestelmäämme, niin se korkojärjestelmä, joka nyt on edelleen Ekp:n toimesta hyväksytty järjestelmä, on tässä suhteessa toxic asset elikkä myrkyllinen omaisuuserä. Euribor-järjestelmä pitäisi korvata sijoitustodistusjärjestelmällä, pankkien välisellä sellaisella, jossa jokaisessa sijoitustodistusoperaatiossa on sellainen riskilisä mukana, joka mittaa todellista riskiä antaa lainaa pankilta pankille. Se tiedostetaan tarkkaan, mutta jostakin syystä se ei mene läpi.

Edelleen suuri arvoitus on Kiinan asema, koska Kiinahan on nyt ostamassa koko maapalloa itselleen, erikoisesti energiavarantoja kaikkialta maapallolta itselleen 20—30 vuodeksi eteenpäin, mikä tulee kahlitsemaan tulevaa talouskehitystä koko maapallolla. (Ed. Gustafsson: Se on Afrikassa tehty vuosia sitten!) — Näin on, ja nyt on koko muu maailma mukana. Siellä vaan, missä fossiilisia energioita on tarjolla, ovat kaikki mukana.

Mihinkä me vetoamme sitten? Me vetoamme velkaelvytykseen. Arvoisa puhemies! Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa juuri sitä, että siihen, mikä meille on ongelma, me tukeudumme. Mitäs tämä velkaelvytys sitten on? Se on setelirahoitusta, sitä, mitä ei saisi hyväksyä ikinä.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus vastaa tähän talouden taantumaan aivan oikein niillä resursseilla ja niillä toimenpiteillä, joita meillä on tällä hetkellä käytettävissä tässä talouden kriisissä, jonka syyt ovat globaaleissa tekijöissä. Meidän pitää tiedostaa ja me kaikki varmasti muistamme sen, että noin 95 prosenttia tästä Suomen talouden taantumasta johtuu maan ulkopuolelta. Sitä taustaa vasten on tietysti hiukan uskomatonta kuulla, että täälläkin debatin yhteydessä joku loihe väittämään, että tämä talouden taantuma olisi johtunut meidän omista talouden päätöksistä kahden viimeisen vuoden aikana.

Valitettavasti on tietysti myös selvää, koska talouden taantuman syyt ovat globaalit, että Suomi tarvitsee tästä kriisistä selviytyäkseen myös globaalin maailman myönteistä vetovoimaa. Joka tapauksessa on kuitenkin myönteistä, että emme kuitenkaan ole vielä tällä hetkellä 1990-luvun alun kaltaisessa kriisissä. On nimittäin myönteistä, että muun muassa asuntomarkkinat ovat vielä kohtuullisessa kunnossa. Ne eivät ole romahtaneet samalla tavalla kuin 1990-luvun alun lamassa. On myönteistä, että viime syksynä tehdyillä pankkisektorin vakauttamispäätöksillä pankkien väliset markkinat ovat nyt monella tavalla rauhoittumassa. Yritysrahoitus toimii kohtuullisen hyvin. Toki valitettavasti on todettava, että yritysrahoituksessa raha on kalliimpaa kuin esimerkiksi reilu vuosi taaksepäin.

Edelleen on aivan oikein, että hallitus näissä eri elvytyspaketeissaan on panostanut viennin edellytysten turvaamiseen, kansantalouden elvyttämiseen muun muassa mittavin verohelpotuksin. On panostettu rakentamiseen, on varauduttu äkillisiin rakennemuutostilanteisiin. Näitä kaikkia toimenpiteitä on sitten vielä vahvistettu tämän vuoden ensimmäisellä lisätalousarviolla ja sitten myös tänään keskustelussa olevilla kehysriihen päätöksillä.

Kehysriihen linjaukset eri toimenpiteitten kohdistamisesta ovat aivan oikeita, eli vahvistetaan kuntataloutta, lisätään työllistämistoimenpiteitä ja tuodaan sitten koko tähän päätösvolyymiin myös tällainen sosiaalinen näkökulma hyvin vahvasti: tehtiin päätös muun muassa takuueläkkeen aloittamisesta ja myös sitten lapsiperheitten etuisuudet sidottiin indekseihin, asioita, jotka keskustalle ovat äärettömän tärkeitä.

Lienee kuitenkin selvää, että vielä tarvitaan ja tullaan tarvitsemaan tämän talouden taantuman hoitamiseksi erillistoimenpiteitä muun muassa elinkeinoelämän eräille toimialoille, yrityssektorin eräille toimialoille. On välttämätöntä, että edelleen mietitään ja valmistaudutaan lisäelvytystoimenpiteisiin, joitten kärki suunnataan julkisten hankintojen tai julkisessa intressissä ole-vien hankintojen aikaistamiseen. Näitä tulisi suunnata nyt sellaisille toimialoille, joilla tilauskannat ja työllistämisen mahdollisuudet ovat romahtaneet. Näin pyritään edelleen estämään normaalioloissa kannattavien yritysten kaatuminen tämän laman seurauksena.

On myös selvää, että lama kohtelee kaltoin muun muassa monia yrittäjäryhmiä eli muun muassa koneyrittäjiä, metsäkoneurakoitsijoita. On mahdottoman tärkeää, että nyt sitten tässä talouden taantuman keskellä myös haetaan sellaisia toimenpiteitä, joilla muun muassa nämä koneyrittäjät, metsäkoneyrittäjät, pääsevät tästä talouden taantumasta eteenpäin ja ovat ikään kuin toimintavalmiita sitten siinä vaiheessa, kun talouden noususuhdanne taas Suomeen tulee.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus miettii nyt kuumeisesti keinoja taantuman seurausten pehmentämiseen. Yksi keino olisi yrittäjien henkilökohtainen konkurssi. Yrittäjät eivät pääse taantumasta pelkillä velkajärjestelyillä. Määräaikainen laki henkilökohtaisesta konkurssista pelastaisi tuhansien yrittäjien ja heidän perheidensä elämän. Edellisenkin laman jäljiltä on yrityksien velkoja taanneita henkilöitä, jotka ovat edelleen velkavankeudessa. Nämäkin henkilöt voitaisiin jo auttaa veloistaan ja pääsemään jaloilleen.

Taantuman seurausten pehmentämiseen tarvitaan myös asuntovelallisten roskapankkia. Rehellisiä suomalaisia perheitä ei saa heittää ulos heidän lainalla ostamastaan asunnosta. Kun perheiden maksukyky heikkenee, heitä ei saa pakottaa pois asunnostaan. Perheet jäisivät vuokralaisiksi, kunnes saavuttaisivat riittävän maksukyvyn. Roskapankki pelastaisi näin tuhansien perheiden elämää.

Valtionvelka kaksinkertaistuu vuoteen 2013 loppuun mennessä. Velkaa kasaantuu, kun hallitus ei leikkaa menoja tulojen vähentämisestä huolimatta. Velkarahaa käytetään myös elvyttämiseen. Valtionvelan kasvu on jo iso haaste väestön massamittoihin kasvavan eläkkeelle siirtymisen takia. Vuonna 2007 eläkkeelle siirtyi yli 70 000 henkilöä. Näistä siirtyi lähes 29 000 vanhuuseläkkeelle ja työkyvyttömyyseläkkeelle runsaat 28 000 henkilöä. Ennen virallisen eläkeiän saavuttamista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi siis yhtä paljon kuin vanhuuseläkkeelle. On arvioitava, kuinka pitkään eläkemaksutulot ja rahastot riittävät, kun työtä tekee kehyskauden lopussa nykyistä vähemmän suomalaisia eläköitymisen ja työttömyyden vuoksi.

Verotulojen ja valtionosuuksien kaksinkertaistumisesta huolimatta kuntien velka kasvoi vuosien 1999—2008 aikana yli 8 miljardiin euroon. Arvion mukaan kuntien velka kasvaa 11—12 miljardiin euroon vuoden 2013 loppuun mennessä. Ennen pitkää jotain tolkkua on saatava kuntien menojen hallintaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus korottaa 10 prosenttiyksiköllä yhteisöveron jako-osuutta kunnille. Siitä ei ole pitkään hyötyä, koska yhteisöveropotti vähenee nopeasti. Valtion pitääkin taata kunnille noin 350—400 miljoonaa euroa per vuosi yhteisöveron tuotosta riippumatta. Hallitus korvaa kansaneläkemaksun poistosta aiheutuvan vajeen korottamalla yhteisöveroja noin 800 miljoonalla eurolla vuodesta 2011 alkaen. Ympäristöveroja on nyt siis korotettu 1,1 miljardia euroa. Korotuksia arvostellaan, koska ne eivät lisää toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ympäristöverot kertautuvat kansalaisten maksettaviksi energian hinnankorotuksina sekä tuotteiden ja palveluiden hinnassa. 2010—2020-luku menee julkisen talouden velkojen lyhentämiseen. Velkakierre voi jatkua pitempäänkin. On kysyttävä, mistä löytyvät varat 4—5 miljardin euron vuosittaisiin lyhennyksiin.

Arvoisa puhemies! Valtionhallintoa uudistettiin 1980-luvun lopulla lakkauttamalla keskusvirastot. Nyt on tiuhaan perustettu uusia virastoja. Samalla kun valtion henkilöstöä vähennetään, perustetaan uusia yksikköjä. Tämä ei ole linjakasta hallinnon kehittämistä kustannuksista puhumattakaan. Myös valtionhallinnon alueellistaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Hallitus arvioi, että valtio myy kehyskaudella omaisuuttaan 2 miljardilla eurolla. Omaisuutta ei kannata myydä, kun hinta on alimmillaan. Parhaimmat tuotot saadaan vasta kehyskauden lopussa, ehkä vasta vuonna 2015.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Amerikkalaisperäinen uusliberaali talousmalli pyrki vähentämään markkinavoimien sääntelyä ja poistamaan niiden valvontaa. Reaganin päivistä lähtien väite kuului, että markkinat tietävät paremmin, niiden toimintaan ei saa puuttua. USA:ssa päädyttiin lopulta suorastaan holtittomaan velan jakamiseen vastikkeina olevien kiinteistöjen todelliset arvot hurjasti ylittäen. Viime vaiheessa pelattiin mustaapekkaa siitä, kenen käteen se paha kortti jää. Kuten aina ennenkin, kärsijöiksi ja myös maksajiksi joutuvat tavalliset ihmiset sekä myös pienyrittäjät, joilla ei ole joustovarana suuryhtiöiden käyttämiä lomautuksia. Suuria firmoja ja pankkeja auttavat tunnetulla tavalla myös valtiot, joiden velat sitten maksatetaan, nekin, aikanaan veronmaksajilla.

Suuren luokan kysymys on se, otetaanko tästä saadusta villin lännen kapitalismin kokeilusta oppia. Onko nyt valmiutta palauttaa valtio uudelleen areenalle ohjaamaan markkinoiden toimintaa? Nyt nähdään sitten se, löytyykö valmiutta vahvistaa julkista sektoria, joka on kuitenkin se kestävä selkäranka mille tahansa yhteisölle. Merkit ovat ristiriitaiset. Puhetta valvonnan lisäämisestä on, mutta mihin sitten todellisuudessa päästään, on aivan toinen juttu. Huolta herättää se, että akilleenkantapääksi osoittautuneita pankkeja ei edes EU-tasolla haluta syystä tai toisesta kaikkien jäsenvaltioiden osalta tehokkaasti läpivalaista. Syynä saattaa olla se, että kaikki mätäpaiseet eivät vieläkään ole tulleet julki, mutta ei tämä syy riitä mihinkään. Sehän tarkoittaa vaan, että uusia katastrofeja on sitten tiedossa.

Huolta herättää myös se, että meillä se julkisen sektorin toinen osapuoli eli kunnat on joutunut todella pahaan paikkaan eikä valtiolta löydy selvästikään riittävästi tahtoa kuntien talousahdinkoa helpottaa. Hallituksen kehyslinjahan lähtee siitä ja siinä linjauksessa olevat päätökset lähtevät siitä, että kunnille osoitetaan tänä vuonna suoraa tulonlisäystä valtion päätöksellä 468 miljoonaa euroa, mikä pitää sisällään yhteisöveroratkaisun ja kelamaksun poiston. Lisärahaa tulee siis kunnille vain keskimäärin reilu miljoona kuntaa kohti. Eihän se riitä mihinkään. Se on yhtä tyhjän kanssa ja on sama kuin autiomaan kastelu ämpärillä, kuten Lapissa toivottomista hankkeista sanotaan.

Kunnat voivat tietysti nostaa myöskin kiinteistöverojaan, joka toimenpide nyt on tehty mahdolliseksi myös niiden osalta, joissa verot ovat olleet jo katossa. Niiden osalta on kuitenkin se ongelma, että asuinkiinteistöjen osalta ne johtavat asumisen kallistumiseen myös pieniä tuloja saavien työttömien, eläkeläisten ja muidenkin pienituloisten osalta. Selvää on, että kunnissa ajaudutaan nostamaan veroprosentteja. Sekin on parempi kuin palvelujen leikkaukset. Näyttää kuitenkin olevan niin, että valtiovarainministerin puolue näyttää kuntatasolla vastustavan myös veroprosentin nostoa. Se paljastaa kokoomuksen ajavan kuntapalvelujen huonontamista tilan tekemiseksi yksityisille palveluille. Samasta kertoo palvelusetelivimma, joka kokoomuslaisilla näyttää laajasti olevan vallalla.

Arvoisa puhemies! Amerikkalainen villi kapitalismi kaatui ahneuteen. Myös tässä maassa valtionyhtiöissä on samanlaista tautia nyt selvästi olemassa. Siitä kertoo Fortumin johdon hurja palkkiojärjestelmä, joka taas tuottaa miljoonia johtajille, Liliukselle yli 3 miljoonaa euroa, palkan päälle. Tässä on nyt se paikka, että nyt pitää valtionyhtiöihin, edes niihin, ottaa kunnollinen ote. Pidänkin oikeana ed. Mannisen täällä jo esittämää kannanottoa siitä, että nyt katsotaan, kuka on syyllinen, ja syyllisiä potentiaalisesti on kolme: joko Pekkarisen aikoinaan laatimat ohjeet eivät olleet riittävän selkeät, tai sitten Lilius ei niistä piittaa, tai sitten kolmantena vaihtoehtona Häkämies ei ole pystynyt valvomaan tai halunnut valvoa Fortumin toimintaa. Jonkun pitää ottaa vastuu ja kärsiä myös sen mukaiset seuraukset. Tästä olen ed. Mannisen kanssa täysin samaa mieltä. Valitettavasti myös Outokummussa johtajat palkitsevat itseään samaan aikaan, kun panevat duunareita pakkolomalle: 1 800 lähtee Outokummussa pakkolomalle, ja 139:lle johtotason niin sanotulle avainhenkilölle on tehty myös siellä rutkat palkitsemisjärjestelmät. Ei tämä ahneus lopu, jollei sitä lopeteta poliittisilla päätöksillä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä viittasi tässä kuntien tilanteeseen ja kuulutti siellä veronkorotuksia. Varmaan niitäkin on monissa kunnissa tulossa, mutta kyllä kaikkein tärkeintä, millä palveluita voitaisiin nyt turvata, olisi se, että me saisimme aikaan julkiselle sektorille maltillisen palkkaratkaisun, joka tukisi niitä julkisia palveluita myöskin pitkällä aikavälillä, ja tässä suhteessa erittäin hyvän aloitteen teki STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää. Toivon, että tämän tyyppiselle ajatukselle on myöskin yhteiskunnassa laajempaa kannatusta, koska meidän täytyy sitten muistaa, että ne muut keinot, mitä siellä kunnissa käytetään, esimerkiksi lomarahojen vaihtaminen vapaaksi ja muut, aina vievät myöskin resursseja siitä palvelutuotannosta, joten tällainen tulevaisuuteen katsova maltillinen ratkaisu olisi tässä tilanteessa erittäin tärkeä.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palkkamalttia voisi tällä hetkellä ehdottaa kyllä ihan joillekin muille kuin kuntien köyhille naisvaltaisille työntekijöille. Mielestäni on aika kummallista, että puolue, joka kuittaa miljoonia optioina joillekin yritysjohtajille, on kertomassa Suomen kansalle, että ainut keino pelastaa Suomi taantuman kurjuudesta on kurittaa pienipalkkaisia kunta-alan naistyöntekijöitä. Kunta-alan töistä ovat riippuvaisia monet, monet, monet suomalaiset, jotka kärsivät tästä taantumasta kovenevalla tahdilla. Minkälaista viestiä te olette antamassa tällä hetkellä naisille, jotka ovat riippuvaisia kuntapalveluista, tai naisille, joita kunnat työllistävät?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt minusta olisi kuitenkin hyvä saada hiukan malttia siihenkin, mitä ed. Sirnö täällä esitti. Me tiedämme, mikä tilanne on tällä hetkellä työmarkkinoilla. Jos puhutaan myöskin, mikä on tilanne siellä, niin siellä erityisesti nuorten miesten asema on hankala. Meillä hyvin monissa yrityksissä on valitettavasti se tilanne, että on tullut lomautuksia, on tullut myöskin irtisanomisia, ja sitä kautta kun yhteisöverotulot ovat alentuneet, myöskin kuntien rahavarat ovat huomattavasti vähentyneet, kuten tiedetään, esimerkiksi Tampereella, josta ed. Sirnö on. Eli nyt on aika paljon sellaisia asioita ilmassa, että olisi hyvin tärkeätä, että me tekisimme tämmöisen maltillisen ratkaisun, ja sanoin, että tässä tilanteessa, kun monet ovat lomautuksen tai irtisanomisuhan alla, ei voi nyt kyllä hirveän pahana tilanteena sitä pitää, jos saa maltillisen palkkaratkaisun, kun kuitenkin työ on taattu.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tehy ei edellisellä kierroksella onneksi kuunnellut maltin saarnaajia, vaan vei läpi kunnollisen palkankorotuksen, joka hoitopuolelle oli ehdottoman välttämätön, jotta sinne saadaan jatkossa työvoimaa. Mutta eihän se tietenkään niin voi mennä, että nyt kun Tehy-asia on hoidettu vähän paremmalle mallille, niin JHL:n porukoille, yhtä lailla pienipalkkaisille kunta-alan työntekijöille, sanotaan, että nyt on sitten teillä nollalinjaa. Eihän se näin mene, eikä se näin voi mennä, eikä se saa näin mennä tietenkään. Pikkupalkkaisia nekin ovat. Meidän pitää samalla lailla, ed. Satonen, kantaa huolta kaikista kuntien työntekijöistä, sillä siellä tulee uupelo ihmisistä kaikilla sektoreilla jatkossa, jos palkkoja pidetään surkeina. Sitä paitsi kysymys on ostovoimasta. Jos lyödään palkat alas, reaalipalkkoja jopa pudotetaan, niin ostovoimastahan se on pois ja lamaa vaan pitkitetään. Ei se näin voi mennä, että me jaamme pienipalkkaiset eri ryhmiin: tämä kelpaa meille, näitä tuemme, näitä emme tue. Kaikkia pienipalkkaisia pitää tukea.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Maailmantalous on syvässä kriisissä. Oecd ennustaa maailmankaupan supistuvan jopa romahdusmaisesti ja maailman bruttokansantuotteen pienenevän 2,7 prosenttia tänä vuonna. Tämä ei tietysti voi olla vaikuttamatta Suomeen yhä rankemmin.

Vientivetoisena maana kansantaloutemme elpyminen riippuu aivan ratkaisevasti maailmantalouden kehityksestä. Ikävä kyllä taantuma tuntuu ja näkyy ihmisten arjessa. Työttömyys on lisääntynyt, eivätkä julkisen sektorin toimintaedellytykset tässä tilanteessa tietenkään voi olla parhaat mahdolliset. Julkinen taloutemme ei kuitenkaan kaadu perusteltuun velanottoon. Pitää muistaa, että velkamäärämme viime vuoden lopussa, noin 54 miljardia euroa, on kolmisenkymmentä prosenttia maamme bruttokansantuotteesta ja samaan aikaan vastaava osuus euroalueen maissa on kaksinkertainen eli keskimäärin runsaat 60 prosenttia. Eli siihen emme kaadu, kun perusteltua velkaa otamme.

Hallituksen tähän asti toimeenpanemilla elvytystoimilla on ollut tehoa. Minusta tämä näkyy esimerkiksi erilaisessa korjausrakentamisessa ja rakentamisessa ylipäätään, ja meidän pitää elvyttää edelleen tylyjen menoleikkausten sijasta. Yhteiskunnan pyörät on pidettävä pyörimässä niin hyvin kuin se on tässä tilanteessa mahdollista.

Toisin kuin oppositio väittää, suurin osa ansiotuloveron kevennyksistä kohdistuu tänä vuonna 25 000—40 000 euroa ansaitseviin eli keskituloisiin kansalaisiin eikä suurituloisiin, joiden osuus kevennyksistä on vähäisempi.

Taloudellista aktiviteettia lisäävät veronkevennykset tarjoavat helpotuksia useille kansalaisille. Ruuan alvin alentaminen hyödyttää suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin pienituloisia. Tätä vuotta koskevat myös muun muassa eläketulon veronkevennys, kotitalousvähennyksen enimmäismäärän korottaminen, verovapaiden matkakulujen laajentaminen ja kulttuurisetelin verovapaus — tässä vain muutamia esimerkkejä.

Ajoimme kehysneuvotteluissa voimakkaasti kuntatalouden vahvistamista, mikä onkin aivan välttämätöntä. Ajoimme sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtimista ja työllisyyden tukemista. Kuntataloutta vahvistetaan nyt yhteensä yli 450 miljoonalla eurolla jo tämän vuoden aikana ja kuntien yhteisövero-osuuden väliaikaisella korottamisella tuetaan tietenkin peruspalvelujen säilymistä koko maassa, ja erityistukea saavat aivan oikein saaristokunnat ja poikkeuksellisen harvan asutuksen kunnat. Tämä on olennaista, jotta näiden pienten kuntien asukkaiden terveydenhuolto ja koulupalvelut voidaan turvata.

Välttämättömien palvelujen turvaaminen vaatii yhteisvastuullisia toimia joka tasolla. Erityisen huonoa säästämistä tällä hetkellä on se, jos ryhdytään leikkaamaan ja säästämään kunnissa varhaisen tuen palveluista ja ennalta ehkäisevistä palveluista, joita monia on vasta edellisen laman jälkeen onnistuttu kunnissa luomaan.

Arvoisa puhemies! Uusi kasvu alkaa aivan varmasti jossain vaiheessa, ja meidän yritystemme on oltava silloinkin kilpailukykyisiä. Töitä on tehtävä pitkäjänteisesti, ja yritysten kyllä kannattaisi nyt pitää kiinni työntekijöistään ja tarttua hallituksen tarjoamiin koulutusporkkanoihin, jotta ammattitaitoista väkeä on saatavilla laman jälkeenkin. Me tarvitsemme kaikki ihmisemme töihin.

Pk-sektorista ja sen mahdollisuuksista toimia on pidettävä tässä hankalassa taantumatilanteessakin huolta. Julkisen vallan ja pankkien on voitava vahvistaa yritysten toimintaedellytyksiä. Kannattavia yrityksiä ei missään tapauksessa saa päästää kaatumaan.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Minäkin kannatan ed. Mannisen täällä salissa käyttämää viisasta puheenvuoroa liittyen Fortumin kohtuuttomiin optio-ohjelmiin.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! On ollut hämmentävää tänään täällä salissa, kun oppositio tässä vaativassa taloustilanteessakaan ei näe faktoja selvästi, kuten äskeinenkin debatti osoitti. Hallitusta syytellään milloin mistäkin, jopa tästä kansainvälisestä kriisistä, ja tätä tilannetta katsotaan populismin punaisten silmälasien läpi. Todellinen taloustilanne, sen syyt ja elvytystoimien runsaus ja niiden kohdistaminen, tuntuu olevan hämärän peitossa. Monilla muilla yhteiskunnan aloilla, yrityksissä ja jopa kuntapuolella, vaikeassa tilanteessa yhteishenki tiivistyy, ja siellä pyritään hakemaan ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin. Täälläkin tarvittaisiin nyt rakentavaa keskustelua; räksytystä on ollut aivan riittävästi. Nyt on ajettava Suomen ja suomalaisten etua, ja se vaatii vastuunkantoa myös oppositiolta.

Talousnäkymät ovat niin Suomessa kuin myös muualla maailmalla synkentyneet hyvin nopeasti, ja on täysin väärin väittää, ettei hallitus olisi puuttunut tilanteeseen ja pyrkinyt sitä tehokkaasti torjumaan. Suomi elvytti ensimmäisenä EU-maiden joukossa, ja elvytystoimien vaikuttavuus on ollut korkeaa luokkaa. Vielä viime syksynä oppositio esitti miljardiluokan menolisäyksiä ja vastusti valtion velanmaksua, ja nyt ollaan huolissaan valtion velkaantumisesta. Hallituksen elvytystoimet on suunniteltu niin, että mahdollisimman moni työpaikka turvataan, ja valtio velkaantuu, jotta hyvinvointipalvelut kuntalaisille pystytään mahdollisimman hyvin turvaamaan.

Hallitusta on myös syytetty välittämisen vähyydestä. Kehysselonteossa on hallitusohjelman mukaisesti nostettu yhdeksi painopisteeksi sosiaaliturvan kehittäminen, ja tätä työtä hallitus on jo määrätietoisesti tehnyt. Erityisen merkittävä teko on ollut pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen korottaminen, lapsilisiä on korotettu, kansaneläkkeisiin on tullut merkittävät korotukset. Korotuksia on tehty myös opiskelijoille ja tulorajoja on nostettu.

Arvoisa puhemies! Huoli kuntataloudesta on tässä salissa yhteinen, ja hyvä näin. On totta, että verotulot kunnissa laskevat kuluvana vuonna. Miten syvälle mennään, sitä ei tiedä vielä kukaan. Joka tapauksessa arviot siitä hetkestä, kun kunnissa budjetit on tehty, ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan. Hallitus on monin merkittävin toimin auttanut kuntia heikkenevässä taloustilanteessa, ja tämä oppositionkin on jo täytynyt huomata, tai sitten sitä ei haluta huomata. Hallitus turvaa kuntapalveluita jo tehdyillä päätöksillä tänä vuonna, jo nyt tehdyillä päätöksillä 468 miljoonalla, ja lisäksi kaikki panokset yritysten toiminnan ja työpaikkojen turvaamiseksi turvaavat myös kuntien taloutta.

Tilanne on edelleen vakava. Siksi hallituksen onkin edelleen seurattava kuntien taloustilannetta tarkkaan, mutta myös kuntien on itse tunnettava vastuunsa. Rakenteellisia uudistuksia on nyt viimeistään ryhdyttävä tekemään. Esimerkiksi erikoissairaanhoidossa kustannukset monissa maakunnissa kohoavat valtavasti kaiken aikaa, omassa maakunnassani lähes 9 prosentin vauhtia, ja silti maakunnassa, jossa on 160 000 asukasta, on vielä kaksi sairaanhoitopiiriä ja hyvin paljon vastustusta järkevään yhteistyöhön edelleen. Tämä on mielestäni käsittämätöntä. Olen sitä mieltä, että näihin rakenteellisiin uudistuksiin on löydyttävä keinot, jos ei kannustamalla, niin pakottamalla. On vastuutonta, että kuntalaisten rahoja tuhlataan turhaan hallinnointiin, kun nämäkin rahat tulisi suunnata kuntalaisten lähi- ja peruspalveluihin.

Onkin hyvä, että hallitus politiikkariihessään päätti, että 20 suurinta kuntaa joutuvat tekemään omat tuottavuusohjelmansa palveluiden kehittämiseksi. Myös pienempiä kuntia on saatava tähän työhön mukaan.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Tässä kehysriihessä päätökset hammaslääkärikoulutuksen uudelleenkäynnistämiseksi Kuopiossa sekä Savonlinnan ohikulkutien aikaistaminen on otettu suurella ilolla vastaan Itä-Suomessa. Molemmat ovat alueellisesti erittäin merkittäviä päätöksiä ja hankkeita, joilla tulee olemaan vaikutuksia vielä vuosienkin päästä. Tällaista elvytystä otamme jatkossakin mielellämme lisää.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Toivakka tuossa puheenvuoronsa alussa peräänkuulutti rakentavaa keskustelua räksytyksen sijaan. Tähän voi yhtyä, mutta en tiedä, kuuliko ed. Toivakka esimerkiksi ed. Ukkolan puheenvuoron. Hän hyvin räikeästi syyllisti kunnat, siis kunnat yleisesti, eli siitä puheenvuorosta sai sen käsityksen, että kunnissa seisotaan niin sanotusti tumput suorana. Varmasti me kaikki tiedämme tässä salissa, että kunnissa on tehty monia rakenteellisia ratkaisuja, niitä joudutaan myös tekemään jatkossa, mutta käsipareja siellä tarvitaan joka tapauksessa. Koneet eivät voi ihmistä korvata eivätkä niin sanotusti muun muassa vaippoja vaihtaa. Eli todella puolin ja toisin tätä rakentavaa keskustelua kaivataan.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella tämä lama, mikä meillä tällä hetkellä on, on maailmanlaajuinen. Pitää mennä 1930-luvulle elikkä viime vuosisadalle, ennen kuin vastaavanlainen tilanne maailmasta löytyy, jolloin koko maailmantalous sukeltaa negatiivisella kansantuotteella. Tämä tilanne, missä me tällä hetkellä olemme, vaatii meiltä vahvaa yhteistyötä niin opposition kuin hallituspuolueittenkin kesken. Meidän pitää löytää näissä asioissa konsensus, jolla me pystymme hoitamaan kokonaisvaltaisesti Suomen tämän laman ylitse.

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana vielä tuohon kuntatalouteen. Vanhasen kakkoshallitus on edesauttanut kuntatalouden eteenpäinmenoa tietyillä toimenpiteillä. Siinä on tämä kelamaksun poisto, josta kunnille jää aika merkittävä osuus. Toisaalta myös hallituksessa on pystytty nimeämään tietyt kunnat, joille harkinnanvaraisen sijasta annetaan 30 miljoonaa euroa rahaa, mikä edesauttaa taas sitten vastaavasti (Puhemies: Minuutti kulunut!) harkinnanvaraisten osuutta.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Toivakka pyysi faktoja. Fakta on, että tällä hetkellä kuntapalveluita tarvitaan kipeämmin kuin koskaan. Niitä kuntapalveluja tarvitsevat pienituloiset ihmiset, joilla yksinkertaisesti ei ole muita vaihtoehtoja terveydenhuoltoon tai muita vaihtoehtoja koulutukseen kuin kuntapalvelut. Faktaa myös on, että viesti kehysriihen jälkeen hallitukselta oli, että kuntien on leikattava juuri näistä kuntapalveluista leikkaamalla juuri kuntien työntekijöistä, sillä mistä muusta ne palvelut muodostuvat kuin niistä työntekijöistä? Kunnille sanottiin suoraan, että saatte lisää rahaa, jos vähennätte henkilökuntaa, jos ette ota sijaisia ja pidättäydytte uusimasta määräaikaisia työsuhteita. Fakta on, että juuri nämä tahot ovat tähän asti taanneet sen, että sillä köyhimmästä köyhimmälläkin lapsella on jonkinlaiset harrastamismahdollisuudet, (Puhemies: Minuutti!) on edes jonkinlaiset edellytykset tasa-arvoiseen tulevaisuuteen. Nyt te sanotte, että sillä ei ole väliä.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä todella tarvitaan rakentavaa yhteistyötä. Hallitus ei ole vaatinut kuntia tällaisia toimenpiteitä todellakaan tekemään, vaan kunnat kyllä Suomessa päättävät näistä asioista aivan itse. Nyt juuri, kuten äsken sanoin, tarvitaan uusia toimenpiteitä, rakenteellisia uudistuksia, jotta rahaa on kaikkeen siihen, mitä kunnissa tarvitaan, ja aivan kuten äsken sanoin, kyllä on vielä kuntia, joissa näissä asioissa ei todellakaan ole päästy eteenpäin. Rahaa tuhlataan hallinnointiin ja sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat todella kaukana kuntalaisten tarpeista. Eli ei tässä ole tarkoitus millään tavalla nyt ruveta leikkaamaan, vaan kunnissa on ryhdyttävä miettimään, miten ne rahat käytetään juuri niin, että ne ovat kuntalaisten hyväksi ja parhaaksi.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Rakentavasti pitää yrittää puhua tässä, että kaikki voisimme laittaa oman kortemme kekoon. Kyllä kuntatalouden osalta tilanne on varmasti se, että jos mietitään niitä rahavirtoja, joita on menneinä vuosina, muun muassa silloin laitettu kuntatalouteen, kun kuntaministeri on löytynyt sieltä vasemmalta laidalta, niin jos se sanojen helinän määrä olisi kertynyt rahan muodossa kuntien kassaan aikanaan, kuntien taloudet voisivat olla tänä päivänä paljon parempiakin. Toisaalta on myöskin todettava se, että kuntatalouden ongelma ei ole syntynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Niin pahalta kuin 1990-luvun lama tuntuikin ja jätti hyvin traumaattisia kokemuksia ja ongelmia moniin kuntiin, niin se on ikävää, että meidän ihmisten luonne on sellainen, että se vaatii aika ajoin ravistelua ja jonkin asteisia koettelemuksia, jotta me oppisimme katsomaan totuutta silmiin.

Lahti oli 1990-luvun laman jälkeen, voisi sanoa, reppana kaupunki, jossa talous syöksyi alaspäin. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu siltä, että on oikeastaan hyvä asia, että jouduimme muutaman vuoden kipuilemaan ja maltilla rakentamaan tulevaisuutta. Kun nyt katselee vuoden 2008 tilinpäätöksiä, niin tämä kaupunki, joka oli 1990-luvun taloudellisilta tiloiltaan surkein kaupunki, on kaikilla mittareilla mitattuna tällä hetkellä parhaassa taloudellisessa tilanteessa. Velkaa on lyhennetty viimeisten vuosien aikana, ja se johtuu siitä, että olemme muun muassa viime vuoden aikana palkanneet 80 uutta henkilöä terveydenhuollon puolelle, mutta samaan aikaan olemme tehneet toista polkua, jossa on rakennettu uusia toimintatapoja, uusia toimintamuotoja, ja koko ajan on mietitty, miten terveellä taloudella voidaan myöskin turvata kuntalaisten palvelut.

On vastuutonta väittää, että kaikissa suomalaisissa kunnissa olisi tehty kaikki voitava. En usko semmoiseen yhtälöön, että 8 prosentin kulujen kasvu voi jatkua vuodesta toiseen. Otetaan nyt yhteisövero ja kelamaksun tuomat helpotukset kuntatalouteen. Lisärahan lyöminen rakenteiden päälle jatkuvasti ei toimi esimerkiksi seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämä kaikki on tekohengitystä nyt lähivuosille ja ehkä auttaa tekemään sitten tulevaisuutta ajatellen vielä uusia ratkaisuja. Sen vuoksi olisi pystyttävä tämän akuutin tilanteen hoitamisen rinnalla miettimään koko ajan sitä, miten voimme vastata niihin kuntatalouden haasteisiin myöskin pitemmällä aikajaksolla kuin katsoen ainoastaan vuotta kahta eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Täällä tänään todettiin veropoliittisessa keskustelussa, että veropolitiikkaa tehdään aina ajan hengessä. Näinhän se on kaiken politiikan osalta. Myös kuntapolitiikan osalta on aivan sama tilanne, sitä tehdään myöskin ajan hengessä. Palkkapolitiikkaa pitäisi myöskin pystyä tekemään ajan hengessä. Silloin kun taloudelliset resurssit ovat pienemmät, se on oikeaa yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta, että me pysymme maltillisessa palkkapolitiikassa ja näin turvaamme sen, että mahdollisimman monella ihmisellä, myöskin sillä kollegalla siinä naapurityöhuoneessa, olisi töitä myöskin tulevalle aikajaksolle.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten tänään on todettu, Suomi ei tältä taantumalta välty. Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoilta lähtenyt kriisi levisi Eurooppaan, ja nyt se on täällä meillä Suomessa. Varmasti vielä pahin on edessä. Osa ihmisistä on nähnyt arjessa jo taantuman ja laman vaikutukset, mutta monella se on vielä valitettavasti edessä. Ainoa hyvä puoli tässä tilanteessa on se, että kun valtiontaloutta on viime vuosina hoidettu hyvin, niin Suomi on vertaillen hyvässä kunnossa, valmis kohtaamaan näitä haasteita, mitä meillä tänä vuonna, ensi vuonna ja varmasti senkin jälkeen edessämme on.

Mutta raju tilannehan tässä on, kun bruttokansantuote laskee tänä vuonna ehkä noin 5 prosenttia, saattaa mennä vielä huonomminkin, ensi vuonna tämän meidän käsissämme olevan arvion mukaan 1,5 prosenttia. Voi olla niin, että parissa vuodessa meillä on 10 prosentin lasku käytännössä yhteensä, pahimmillaan jopa enemmänkin. Toivottavasti niin huonosti ei sentään mene.

Tästähän seuraa sitten valtion nopea velkaantuminen. Paljonko se on, sitäkään ei kukaan vielä tarkasti tiedä. Voi olla kymmenkunta miljardia euroa vuodessa, voi olla enemmänkin, mutta kymmeniä miljardeja euroja varmasti ihan lähivuosien aikana, elikkä todella suurista summista puhutaan, ja se johtaa taas siihen, että korkomenot kasvavat, ja valtionvelan korkojen maksamisella eivät palvelut parane eikä kukaan kostu juuri mitään. Se on vähän kuin hukkaan heitettyä rahaa, mutta valitettavasti juuri nyt paljon parempia vaihtoehtoja meillä ei ole. Jos nyt lähtisimme leikkaamaan palveluja tai tulonsiirtoja, pahentaisimme varmasti ihmisten tilanteita arjessa. Eli nyt pitää jonkun verran kestää velkaantua, mutta pitää rakentaa myös näkymä, jolla tuota velkaa sitten lähdetään jollain aikavälillä myöskin pois maksamaan ja valtiontalous tasapainotetaan.

Arvoisa puhemies! "Kehyspäätöksen mukainen menolinjaus" — tämä on sitaatti tuosta paperista — "toteuttaa hallituksen talousstrategiaa, jonka tavoitteena on lisätä suomalaisten hyvinvointia parantamalla edellytyksiä työllisyyden tuntuvalle kohenemiselle - -. Painopisteinä ovat sosiaaliturvan kehittäminen, osaamisen edistäminen, t&k-toiminta" — siis tutkimus- ja kehitystoiminta — "sekä ilmasto- ja energiapolitiikka." Tässä on varmasti oikeita painopisteitä. Kun tähän lisätään nämä akuutit toimenpiteet, millä vahvistetaan kuntataloutta yhteisöveron tuottoa kunnille enemmän ohjaamalla, kelamaksun poistolla, kiinteistöveroilla — vaikka sekään ei aivan mieluisa ratkaisu ole — ja kun tänä vuonna vielä tulee ruuan arvonlisäveron keventäminen, joka on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa keventää verotusta, niin meillä on näkymä tämän vuoden loppuun saakka nyt jossain määrin kasassa.

Mutta vakava asia, arvoisa puhemies, tässä on se, että nyt teemme velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Tämän velan maksajia ovat hyvin pitkälle tämän päivän lapset ja nuoret, ja tuntuu kohtuuttomalta, että meidän sukupolvemme jättää ison velkataakan tämän päivän lapsille ja nuorille. Tässäkin suhteessa meidän on tunnettava vastuumme ja rakennettava nyt kehystä ja valtiontaloutta sillä tavalla, että jossain näköpiirissä on tappi, jolloin valtiontalous tasapainottuu.

Jos miettii niitä perusvaihtoehtoja, mitä meillä on, ensinnä ehkä rajut veronkorotukset, ei kuulosta houkuttelevalta, menojen ja palvelujen leikkaukset, ei sekään kuulosta houkuttelevalta, holtiton velkaantuminen, ei hyvä, ja työurien pidentäminen, mistä on tässä jo tänä keväänä väännetty kättä, niin ehkä se työurien pidentäminen kuitenkin on se mieluisin vaihtoehto, ainakin itse ajattelen niin. (Vasemmalta: Ei sitä sillä yksin hoideta!) — Ei sillä varmasti yksin hoideta, mutta se on aika keskeinen tekijä tässä, se on aivan selvä asia. — Mutta se pitää tehdä ennen muuta tavalla, jossa huolehditaan ihmisten työmotivaatiosta ja terveydestä, että on ihmisillä ylipäätään kyky ja halu työskennellä hieman nykyistä pidempään: tapahtuu siellä nuoremmassa päässä ja tapahtuu siellä iäkkäämmässä päässä.

Se, mikä tässä keskustelussa on ollut liian vähällä, on nuorisotyöttömyys, joka on valitettavasti aika voimakkaasti kasvanut aivan viime kuukausien aikana. Pelkään pahoin, arvoisa puhemies, että jos nuorisotyöttömyys päästetään ryöpsähtämään, niin samalla päästetään myöskin nuoria syrjäytymisen polulle, jolta voi olla vaikea saada ainakaan kaikkia takaisin. Siinä sitä työuraa vasta menetetäänkin, jos nuorena oppii työttömyyden tielle. Voi olla, että koko elämässä ei pääse työn syrjään kiinni. Kustannukset yhteiskunnalle ovat arvioiden mukaan ehkä noin miljoona euroa, inhimillisiä kustannuksia ei voi rahassa arvioidakaan. Eli toivon kyllä, että hallitus tähän nyt aivan erityisen huomion nopeasti kiinnittää.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona sanoisin tästä kokonaisuudesta sen, että nyt pitää yli puoluerajojen etsiä ratkaisuja, joilla turvaamme palvelut, edistämme vientiä, panostamme työllisyyteen ja yrittäjyyden edellytyksiin ja rakennamme näkymän, jolla valtiontalous jälleen tasapainotetaan ja käännetään Suomi uuteen nousuun.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen suuresti mainostaman kuntien talouden pelastuspaketin maksumiehet löytyvät suurelta osin kunnista. Kuntien luottamushenkilöt laitetaan tekemään myös pitkälti nämä ikävät päätökset, niin sanottu likainen työ. Kunnilla on edessä, osalla, kaikki seuraavista: tuloveroprosentin korottaminen, kuntapalvelujen leikkaaminen, lisävelan otto, kiinteistöprosenttirajojen nostaminen ja lomautukset sekä jopa irtisanomiset.

Mitä tulee tuloveroprosentin korottamiseen, niin toki se kaikista eniten koskettaa pienituloisia. Kiinteistöprosenttirajojen nostaminen — johon osin kunnat pakotettiin jo kun näitä rajoja muutettiin, mutta muutenkin — lisää asumiskustannuksia, se on selvä, ja myös vuokrakustannuksia. Kun ajatellaan kuntia, niin siellä myös osa vuokrista joudutaan hoitamaan toimeentulotuen kautta ja tätä kautta myös kuntia rasitetaan, mutta toki kunnat ovat hyvin erilaisia, ja tämä kiinteistöprosenttirajojen nostaminenkin eniten vaikeuttaa niitten elämistä, joilla tulot ovat vähäiset.

Pääministerin ja valtiovarainministerin viesti kunnille on ollut tämä: laittakaa kulut kuriin. Varmasti kunnissa näitä rakenteellisia muutoksia on tehty ja kaikkea ei ole tehty vielä tähänkään mennessä, niin kuin ed. Viljanen omassa puheenvuorossaan totesi, mutta näitä palveluja hyvin monella tavalla ja kustannustehokkaasti on pyritty toteuttamaan. Valitettavasti suoria valtionosuuksia, niitten lisäystä, ei hallituksesta luvata. On todettu vaan, että valtio voi harkita valtionosuuksien korottamista, mikäli kunnissa saadaan hyvin maltillinen palkkaratkaisu kolmeksi vuodeksi.

Niin kuin debatissa totesin, käsipareja tarvitaan edelleen. Robotit eivät voi hoitaa asioita, ja niinpä myös tähän tarvitaan rahaa. Kelamaksun poistaminen kunnilta on sinänsä positiivinen päätös, mutta tämäkin maksu viiveellä siirtyy kuntalaisille. Ympäristö- ja energiaveroja korotetaan, ja kevyen polttoöljyn ja sähköveron nostaminen jopa kaksinkertaiseksi nostaa asumiskuluja.

Arvoisa puhemies! Yhteisöveron jako-osuuden muuttaminen väliaikaisesti on myös tervetullut kädenojennus kunnille. Sen merkitystä ei kuitenkaan pidä liioitella. Se parantaa rahoituspohjaa hyvin eri lailla kunnissa, ja toisaalta esitetyllä jako-osuuden tarkistuksella tämä verokertymä jää kunnissa reilusti nykyistä tasoa alemmaksi.

Sosialidemokraatit esittävät omassa sillanrakennusohjelmassaan kolmeksi vuodeksi kuntatalouden ja sen myötä palveluiden turvaamiseksi muun muassa verotukseen seuraavia muutoksia: Kuntien yhteisövero-osuuden jako-osuutta tulisi kasvattaa 15 prosentilla. Edelleen esitämme kunnille osuutta henkilöiden pääomaveron tuotosta ja kunnille jäteveron tuoton siirtämistä. Valtionosuuden korottamiseen niin opetustoimessa kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa olemme omissa varjobudjeteissamme ja niin myös tässä osoittamassa lisärahoitusta.

Näistä veronkevennyksistä on paljon täällä tänäänkin puhuttu. Niitä perustellaan ostovoiman kasvattamisella. Ensinnäkin mielestämme tämä kohdennus on vääränlainen, ja mikä tässä eniten ihmetyttää, on, että velkarahalla näitä veronalennuksia sitten annetaan, ja en usko, että niillä kysyntää kasvatetaan sillä tavalla kuin on odotettu. Minusta tähän aikaan erittäin huonosti sopivat kokoomuksen taholta esitetyt osinkoverotuksen keventämisvaatimukset.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Kuntien velvoitteita ollaan mielellään lisäämässä, mutta niiden tarvitsemista resursseista entistä suurempi osuus jää kuntien kontolle. Uusien lakien valmistelussa tulisi mielestäni kiinnittää huomiota myös siihen, mitkä ovat sitten todelliset kustannukset, kun asianomainen laki on voimassa. Ainakin kiirii sellaista tietoa esimerkiksi, että tällä hallituskaudella on päätetty ainakin yksi laki, jonka kustannuksista jo täällä keskusteluvaiheessa oli erilaisia näkemyksiä, ja nämä kustannukset näyttävät leijonanosalta kohdentuvan kunnille.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtionvelkahan kasvaa tänä vuonna 9 miljardilla eurolla, ja kehyksien loppuvuonna meillä on velkaa 103 miljardia euroa, joka vastaa 50:tä prosenttia nykyisestä bruttokansantuotteestamme. Jos valtionvelan reaalikorko edelleen pysyy alhaisena, niin meillä on hyvät mahdollisuudet selvitä korkokuluista ja vähentää velkaa vähitellen. Muihin EU-maihin verrattuna Suomen velka on bkt:hen suhteutettuna kuitenkin varsin maltillinen.

Kuntia tuetaan siirtämällä yhteisöverotuottoa 10 prosenttia kuntien hyväksi, niin että tänä vuonna kunnat saavat 390 miljoonaa, seuraavana vuonna 355 ja 380 miljoonaa vuonna 2011. Myös seurakunnille ohjataan enemmän yhteisöverotuottoa. Kelamaksun poisto lisää kuntien tuloja lähes 80 miljoonaa tänä vuonna ja 248 miljoonaa ensi vuonna.

Kiinteistöveron ala- ja yläraja nousevat, ja jos kunnat ottaisivat kiinteistöveron alarajan käyttöön, niin siitä tulisi hyvin runsaasti rahaa. Kuitenkin esimerkiksi täällä meillä Helsingin seudulla kiinteistöjen verotusarvot ovat niin korkeat, että emme pysty käyttämään kuin kaikista alhaisinta rajaa, ja tällöin emme odota kovin suurta tuloa kunnille. Omakotitalon asukkaille tämä tilanne on erittäin hankala, sillä myös ensi vuonna ja seuraavana nousee sähkön hinta ja nousee öljyn hinta jne. Varsinkin vanhoille ihmisille, jotka omistavat arvokkaita vanhoja taloja Helsingin seudulla, tulee ongelmia.

Vaikka kuntia tuetaan runsaasti nostamalla valtionosuuksia, nostamalla yhteisöverotuloja ja poistamalla kelamaksu, on kuntatalous edelleen ongelmissa. Tämä johtuu liian hajanaisesta palvelutuotannosta. Valitettavasti emme saaneet terveydenhoitolakia ensi vuoden alusta voimaan, vaikka olisimme toivoneet, koska Paras-hanke ei ole edistynyt sillä tavalla kuin sen olisi pitänyt. Tästä on sitten seurauksena se, että yliopistosairaala-alueille eli erva-alueille ei saatukaan sitä valtaa, että olisivat päässeet suunnittelemaan järkevää palvelutuotantoa.

Perusterveydenhuoltoa on ehdottomasti vahvistettava, muuten potilasta pallotellaan sairaalan ja terveyskeskuksen välillä, ja se tulee todella kalliiksi. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat valmiit tekemään uudistuksia, mutta siihen tarvitaan lainsäädäntö. Me tarvitsemme terveydenhuoltolain ja me tarvitsemme Paras-lain voimaan, niin että nämä kuntaliitokset todella toteutuvat.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Käsittelyssä olevan aikavälin haasteet ovat meillä kaikilla tiedossa, ja nyt tehtävät linjaukset ovat avainasemassa, kun me mietimme, miten tästä lamasta päästään yli. Ensisijaisia ja kiireellisimpiä asioita ovat laman torjuntaan liittyvät toimet, mutta vastuullinen päättäjä pohtii myös, kuinka tilanteesta ihan väkisinkin seuraava useiden kymmenien miljardien valtionvelka tullaan myöhemmin maksamaan pois.

Keskeinen asia, joka taantumankin keskellä on pidettävä kunnossa, on työllisyys. Nyt jo tälle vuodelle povaillaan työttömyyden kasvua lähelle 10:tä prosenttia. Työttömien määrä kasvaa päivittäin, mistä seuraa taloudellisia ongelmia tähän päivään ja myös tulevaisuuteen. Työttömyyden sosiaaliset vaikutukset ovat äärimmäisen raskaita ja valitettavan pitkäaikaisia. On tiedostettava, että nyt teollisuudesta poistuvista työpaikoista ei monikaan enää välttämättä palaa. Siksi tarvitsemme rakennemuutoksen oloissa toimia aikuiskoulutukseen ja muutosturvan parantamiseen. Akuutti tilanne vaatii myös akuutteja toimia työvoimatoimistotasolle resurssien takaamiseksi. Tämän suhteen olen erittäin huolissani hallituksen toimista.

Vientiteollisuuden lamalle emme voi tässä hetkessä juuri mitään, mutta panostukset innovaatiopuolelle ja tuotekehitykseen luovat tulevaisuuden kasvulle edellytyksiä. Siksi julkisen rahoituksen lisääminen innovointiin ja tuotekehitykseen on hyvinkin perusteltua. Laman jälkeinen talouskasvu on perustettava ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävälle pohjalle. Nyt jos koska on aika kehittää vihreitä energiamuotoja ja muita ympäristöä säästäviä innovaatioita.

Rakentamisen puolella heikkenevälle työllisyystilanteelle on julkisella puolella tehtävissä paljonkin. Julkisia hankintoja on aikaistettava, ja nyt käsittelyssä olevat vuodet ovat juuri niitä ratkaisevimpia. Valtion rooli on keskeinen, kun lähdetään laittamaan näitä projekteja alulle, joten toivon todella hallitukselta ymmärrystä erilaisille tukimuodoille niin yksityisellä kuin kuntapuolella.

Sosialidemokraatit ovat lähteneet elvytyspolitiikassaan siitä, että veronkevennysten sijaan tehtäisiin suoria menonlisäyksiä. Tämä linja takaisi elvytysrahojen suhteellisesti paremmat vaikutukset työllisyyteen. Samoin painottaisimme kuntien rahoituksen turvaamista. Asiantuntijoiden mukaan kuntatalouden tukemisella on hyvin suuri välitön työllistävä vaikutus.

Arvoisa puhemies! Taloustilanteen ongelmakentässä keskeinen painopiste on kunnan ja valtion välinen taakanjako. Maan hallitus on maksattamassa laman laskua muina miehinä tämän päivän kaikkein heikompiosaisilla ja tulevaisuuden ikäpolvilla, lapsillamme. Viime laman aikana esimerkiksi huostaanotettujen lasten määrä kasvoi 6 300:sta 10 000:een. Tämä ei ole hyväksyttävää politiikkaa. Samalla kun hallitus yrittää ostaa kansalaisten mielipiteitä veronkevennyksillä, se ajaa kunnat syntipukin roolissa toteuttamaan vaikeat ratkaisut. Kunnat joutuvat lähes systemaattisesti lisäämään velkaa, leikkaamaan palveluja ja korottamaan veroja. Näitä toimia, jotka konkretisoivat laman kaikkien suomalaisten arkeen, aletaan nähdä hiljalleen, kun kunnat availevat tämän vuoden budjettejaan. On myös syytä muistaa, että nämä hallituksen tähän mennessä toteuttamat veronkevennykset ovat rapauttaneet valtion tulopohjaa jo tähän mennessä 3,5 miljardilla eurolla.

Vähintäänkin oudolta ovat kuulostaneet myös hallituksen puheet siitä, että mahdolliset valtionosuuksien lisäykset kytkettäisiin kuntatyöntekijöiden palkkoihin. Se, että kuntien henkilöstön pitäisi omista etuisuuksistaan luopumalla turvata palvelujen saatavuus, on kohtuuton vaatimus. Kuntien kurjistamisen kautta valtion veronalennukset syödään tavalliselta veronmaksajalta pois moninkertaisesti. Vielä huonommin käy niille, jotka eivät edes tuloveron alennuksista tai hyvätuloisille suunnatuista veronalennuksista pääse nauttimaan. Kuntien säästötoimet koskettavat kaikkia ja erityisesti kunnallisia palveluja paljon tarvitsevia ihmisiä. Hallitus lisää näin eriarvoisuutta yhteiskunnassamme niin kansalaisten kuin kuntienkin välillä.

Arvoisa puhemies! Nyt jos koska on huolehdittava pienituloisten ostovoimasta, ja yksi keino tähän on kunnallisveron perusvähennyksen kaksinkertaistaminen. Valtion on myös lisättävä valtionosuuksia kuntien ydinaloille eli koulutukseen, sairaanhoitoon ja sosiaalipuolelle. Nuorisotyöttömyyden hurjaan nousuun pitää myös reagoida, ellemme halua maksaa näistä helposti syrjäytyneistä tulevaisuutemme tekijöistä mittavia jälkilaskuja. Nuorten yhteistakuu korvaa koulutus-, työ- tai harjoittelupaikan alle 25-vuotiaille nuorille. Yhtenä konkreettisena tekona pitäisi tarkastella hintalappua, jos nämä edellä mainitut asiat laajennettaisiin esimerkiksi 30 ikävuoteen saakka.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Aluksi haluan paheksua tapaa, jolla ed. Kaikkonen väittää, että työttömäksi opitaan. Vain sellainen ihminen, joka itse ei ole ollut päivääkään työttömänä, voi väittää, että työttömäksi opitaan. Työttömyys on selkeä terveysriski, työttömyys on selkeä köyhyysriski, ja mielestäni on ennenkuulumatonta, että ed. Kaikkonen väittää, että tämä olisi sellainen asia, jota ihmiset tietoisesti opiskelisivat itselleen uraksi. Ed. Kaikkosen ja hänen kanssaan samaa mieltä olevien kannattaisi tutustua vaikkapa Työter-veyslaitoksen tuoreisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että jo kolmen kuukauden yhtenäinen työttömyysjakso vaarantaa pysyvästi työterveyden ja mahdollisesti ehkäisee paluun työelämään. Tätä ei varmasti kukaan halua oppia tai opiskella.

Arvoisa puhemies! Luoja varjelkoon meitä pitkäaikaiselta sinivihreältä koalitiolta, sen verran eriarvoistavaa jälkeä vihreiden, keskustan ja kokoomuksen tiimityö saa aikaan sekä kuntatasolla että valtakunnassa. Pahinta on, että tämä sinivihreä tahtotiimi on tehnyt avoimen eriarvoistavista ja erityisesti lapsia ja lapsiperheitä pitkään rankaisevista arvovalinnoistaan hyveen. Sinivihreiden valtaklikki tekee kovalla tahdilla tulonsiirtoja tämän päivän lapsilta tämän päivän keski-ikäisille ja suurituloisille. Jopa elvyttäessään sinivihreät suosivat hyvätuloisia ja priorisoivat pienituloiset ja lapsiperheet palveluiden ja leivän ääreltä. Taantuman varjolla sinivihreät vallanpitäjät harjoittavatkin kolkkoa hyvinvoinnin uusjakoa, joka on kaukana yhteisvastuusta.

Hyvät edustajatoverit! Politiikka on arvovalintoja ja oppimista siitä, mistä on oppia otettavissa. Meidän poliitikkojen velvollisuus on lukea menneisyyttä kriittisin silmin. Meidän poliitikkojen on myös tutustuttava tutkimuksiin, jotka perehdyttävät meitä menneisyydessä tehtyihin virheisiin. Erityisesti viime laman ratkaisuja meidän on syytä pysähtyä katsomaan kriittisellä silmällä. Tutkimusten mukaan tuolloinen lapsista säästäminen oli ja on kalleinta ja lyhytnäköisintä elvyttämistä, mitä silloinen hallitus saattoi tehdä. Tutkitustihan juuri lapset ja lapsiperheet olivat viime laman pahimmat uhrit. Kokonaisilta sukupolvilta juustohöylättiin hyvä lapsuus ja pysyvällä tavalla vaarannettiin hyvinvoinnin edellytyksiä. Tuota laskua maksamme kalliisti nyt ja tulevaisuudessa nuorten aikuistemme kohdalla. Silti sinivihreä tiimi on jälleen valmis uhraamaan uuden lasten ja nuorten sukupolven toistamalla pilkulleen 1990-luvun virheet.

Lapsitodellisuus tänään ei ole ruusuilla tanssimista. Fakta 1 on, että lapsiköyhyys Suomessa oli ja on hävettävän laaja jo hyvinä vuosina. Fakta 2 on, että lasten terveys, hyvinvointi ja tuloerot ovat Suomessa teollisuusmaiden räikeimpiä. Fakta 3 on, että yhä useampi lapsiperhe ajautuu tulevina kuukausina perusturvan varaan. Fakta 4 on, että pienituloiset lapsiperheet tinkivät jo nyt ruuastaan.

Sinivihreiden olettaisi tuntevan nämä faktat, mutta silti se ei näy niissä toimissa, joita tänäänkin täällä käsittelemme. Pienituloisten lapsiperheiden arjessa ei enää yksinkertaisesti ole mitään, mistä nipistää. Silti sinivihreiden vero- ja tukipolitiikka tekee niin. Ei nimittäin voi olla sattumaa, että kokonaisverotuksen ja julkisten palveluiden omavastuun painopiste on kovaa vauhtia liukumassa siihen suuntaan, että maksumiehiksi jäävät tuloihinsa suhteutettuina raskaimmin juuri pienituloiset lapsiperheet eli ne, jotka jo nyt käyttävät jok’ikisen senttinsä syömiseen, asumiseen tai palveluihin. Fantastista sukupol-vien välistä solidaarisuutta osoittaa sinivihreiden epäoikeudenmukainen veropolitiikka, pakko nostaa kuntien perimiä kiinteistöveroja. Tämä veronnosto heikentää tutkitusti eniten juuri vuokralla asuvien lapsiperheiden elintasoa.

Vihermusta tiimi on arvovalinnoillaan ajanut kunnat tilanteeseen, jossa leikataan kovalla kädellä lasten terveydenhuollosta, päivähoidosta, ruuasta ja oikeudesta oppia. Omassa kotikaupungissani sinivihreä tiimi oli pakottamassa lapset luopumaan kolmesta lämpimästä ruuasta viikossa ja lisukesalaateista. Tämä lyhytnäköinen leikkauspolitiikka synnyttää sellaisen laskun, jonka maksajana, kas kummaa, ei ole sinivihreä keski-ikäinen hallitus vaan pienituloisten lapsiperheitten lapset.

Teot ja puheet eivät siis, arvoisa puhemies, kohtaa sinivihreässä lapsipolitiikassa. Siksi onkin kysyttävä, onko lasten hyvinvoinnin uhraaminen kokoomukselle, keskustalle ja vihreille ideologinen valinta vai onko kyse sinivihreiden vallanpitäjien keskuudessa niin syvästä sokeudesta nähdä tämän päivän lasten arki. Lapset eivät tätä taantumaa ahneudellaan aiheuttaneet. Siksi lasten ei pidä myöskään tätä taantuman laskua maksaa. Tämän toivoisi kirkastuvan myös sinivihreälle hallitukselle.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Sirnö nyt turhaan mollaa lapsiperheitä, sillä Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksen mukaisesti, joka käsitti 10 000 ihmistä eri puolilla maata, kaikista onnellisimmat ihmiset olivat nimenomaan ne, jotka saivat elää lastensa kanssa, eli lapsiperheet. Tämä hallitushan on nostanut tämän vuoden alusta pienimpiä päivärahoja, vanhempainpäivärahoja ja äitiyspäivärahoja, 170 euroa kuukaudessa. Se on aivan valtavan suuri parannus näihin pienen pieniin päivärahoihin, ja lisäksi muita etuja on tullut, niin että eivät lapsiperheet nyt kaikki ole niin onnettomia ja ainakaan tämän tutkimuksen mukaan.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka kymmenes lapsi Suomessa elää alle köyhyysrajan. Suomen lapset johtavat itsemurhatilastoja. Monelle suomalaiselle lapselle kouluruoka on ainut ruoka päivässä. Tämäkö on sitä onnellista lapsuutta, jota sinivihreä hallitus haluaa edistää?

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnölle totean, että onnellisen lapsuuden puolesta me kaikki olemme täällä tekemässä töitä parhaamme mukaan.

Arvoisa puhemies! Kuka keksi elvytyksen? Kielikello-lehden artikkelissa pohdittiin lähinnä sitä, mikä hallitus oli vakiinnuttanut termin "elvytys" sanastoomme. Päättäjänä mietin, miksi elvytetään ja mitä elvytetään. Valtio ottaa elvytyksen nimissä rutkasti velkaa, moninkertaisesti omiin tuloihinsa nähden. Tänä päivänä eduskunnassakin on kuultu monta synkkää aloitusta ja voivotusta, monta puhetta siitä, mihin eri suuntiin miljoonia pitäisi syytää.

Onko kriisi pahasta? Historia on opettanut meille, että kriisi on myös mahdollisuus luoda nahka ja etsiä tukeva kasvualusta uudelle nousulle. Yrityksillä onkin nyt mitä parhain hetki panostaa uuden etsimiseen. Jos tuotteiden kysyntä on romahtanut, kannattanee pohtia, mitä ihmiset haluavat ostaa kymmenen vuoden kuluttua. Elvytyskin tulee suunnata sinne, missä siitä on suurin hyöty. Esimerkiksi työttömille suunnattuja koulutuksia on moitittu siitä, että ne eivät johda mihinkään. Ketä sellaisten koulutusten pitäisikään motivoida?

Tänäkin päivänä on puhuttu monta sanaa siitä, kuinka pitää antaa koulutusta ja koulutusta. Ihmiset saavat paljon aikaan, ja resurssit tuottavat, jos toiminnalla on nähtävissä mielekäs päämäärä. Kannattaa kouluttaa ihmisiä niihin töihin, joissa tulevaisuudessakin kaivataan tekijöitä. Tiedämme tämän urheilijoistakin. Kun on konkreettinen tavoite, harjoittelu maistuu. Tiedämme, että sairaudetkin parantuvat nopeammin, jos uskomme hoidon tehoavan. Positiivinen ja tavoitteellinen ajattelu on suuri voimavara.

Täällä on paljon puhuttu kuntien hankalasta tilanteesta. Jos me lähdemmekin lähtökohdasta, jossa meillä on kunnissa paljon piilevää tietoa, tietämystä siitä, miten me voimme toimia toisella tavalla, niin silloin säästöt muuttuvatkin enemmän siksi, minkälaista on minun työni, parempi arki, jossa pystyn työni hoitamaan paremmin. Tässä on kysymys siitä, miten me saamme esimiehet kaivamaan tämän piilevän tiedon siitä, mitä voimme tehdä paremmin.

Arvoisa puhemies! Tärkein voimavara tulevaisuutemme kannalta istuu peruskouluissa. Siellä ovat nuoret, joiden kyvyt voivat oikein tuettuina koitua meidän kaikkien hyväksi. Kykyjä tulee vaalia, ja yhtään nuorta ei saa päästää syrjäytymään. Kouluissamme istuu tänä päivänä hyvin paljon lahjakkaita ja myös huippulahjakkaita nuoria, joiden kyvyt eivät syystä tai toisesta pääse esiin. Syitä on paljon. Osa hukatuista lahjakkuuksista selittyy koulujen resurssipulalla. Osa selittyy valitettavasti silläkin, että järjestelmä yksinkertaisesti tasapäistää lapset. Kaikkien tulee vain oppia ne samat asiat samaan tahtiin. Tämäkin on hyvin kallista myös inhimilliseltä näkökulmalta.

Jos lähdetään pohtimaan kohdennuksia elvytyksen kannalta, eiköhän tärkein asia ole se, että pidämme perusasiat kunnossa. Jos Suomi ottaa velkaa, se on käytettävä ennen kaikkea lastemme hyväksi. Heidän hyvinvoinnistaan riippuu, saammeko velan joskus myös maksettua. Samaan aikaan tänä päivänä kuitenkin rakennetaan huomisen kilpailukykyä. Ei pidä jäädä tänä päivänä paukuttelemaan henkseleitä. Suomi on maksanut sotakorvaukset, ja meidän kokoisessa maassa on kasvanut myös Nokia. Ne ovat hienoja asioita, mutta meidän on vain katsottava tästä eteenpäin. Meidän on tehtävä jotain sellaista, että tätäkin sukupolvea voidaan jälkikäteen kiitellä. Meidän on rakennettava välineet, joilla maksamme kaiken nyt otettavan velan.

Ehkä on kysymys ajattelumalleistakin. Paulo Coelho kertoo Alkemisti-kirjassaan paimenen kokemusten kautta, miten menestytään. Tultuaan ryöstetyksi paimen oivaltaa, että hän voisi valita, katsellako maailmaa kuin varkaan onneton uhri vai kuin seikkailija, joka etsii aarrettaan. Hän päätti olla aarretta etsivä seikkailija. Jos yrittää ja etsii, voi löytää. Hyvinvointi-Suomen selviäminen vaatii uusien aarteiden löytämistä.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on tähän mennessä tehnyt valitsemansa veroelvytyslinjan mukaisesti verotuloja pienentäviä veronkevennyksiä yhteensä noin 3,5 miljardin euron edestä. Suuri joukko henkilöitä, joiden ostovoima muodostaa osan kotimaisesta kysynnästä, ei ole hyötynyt hallituksen verojen kevennyksestä. Tällainen elvytyslinja ei tunnu pitkällä aikavälillä uskottavalta, ja on hyvä, että jatkossa hallituksenkin piirissä aletaan suhtautua varauksellisesti vieläkin kehyksissä varattuna olevaan verojen kevennysvaraan.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on vaatinut hallitukselta veroelvytyksen sijasta menoelvytystä, mutta huolemme elvytyksen järkevästä suunnasta ovat kaikuneet yhä kuuroille korville. Siksi sosialidemokraatit ovat tehneet oman esityksensä vaihtoehtoiseksi elvytyslinjaksi, mikä sitoo myös tulevaa kehyskautta ensi vuodesta alkaen.

Laajamittainen elvyttäminen pitäisi tosiasiallisesti aloittaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteen parantamisesta, ja riittävät määrärahat pitäisi varata jo kehyksiin. Veronkevennysten sijaan suorat tulonsiirrot kohdentuvat juuri niille, joiden toimeentuloon ne vaikuttavat eniten. Kuntaverosta tehtävät perusvähennykset olisi kaksinkertaistettava pienituloisimpien eläkeläisten, työttömien, opiskelijoiden ja pienipalkkaisten toimeentulon helpottamiseksi. Hallitus ruokkii lamaa jättämällä heidät kehyksissä oman onnensa nojaan erityisesti nyt, kun onni on koko maailmassa kääntynyt.

Kehyspäätöksissä ei haluta myöskään vahvistaa tuntuvasti kuntien taloutta ja palveluita, sillä hallituksen ratkaisu osoittaa, että poliittista tahtoa on nostaa väliaikaisesti vain yhteisöveroja ja kiinteistöverotuksen alarajoja mutta ei valtionosuuksia.

Sosialidemokraatit olisivat halunneet taata palvelut valtionosuuksien 600 miljoonan euron lisäyksen muodossa. Tämä halu on sisältynyt jo aikaisemminkin vuosien 2008 ja 2009 vaihtoehtobudjetteihimme. Näistä 400 miljoonaa euroa menisi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien lisäämiseen ja 200 miljoonaa opetustoimen valtionosuuksiin. Kuntien rahoitusaseman vahvistaminen on välttämätöntä, onhan sektorin osuus kansantuotteestamme ja työvoimastamme noin viidennes. Hallitus varaa liian vähän rahaa kehyspäätöksessään kunnille, joiden menojen ja tulojen välisen erotuksen on arveltu nousevan nyt jo 2,5 miljardiin.

Kehyspäätöksellä ei haluta rakentaa kunnille siltaa yli taantuman vaan tietoisesti annetaan kuntasektorin palveluleikkausten ja henkilöstön lomautusten iskeä pitkälle jo nyt venytettyyn palvelujärjestelmään ja kuntalaisten kannalta erityisen kipeästi sattuviin hyvinvointileikkauksiin.

Hallitusaitiosta kuulunut tehokkuusvaatimusten kasvattaminen on ristiriitainen vaatimus. Samaan aikaan kun vaaditaan enemmän ja laadukkaampaa toimintaa, etsitään toisaalta menokevennyskohteita suurennuslasilla. Valitettavasti hallitus synnyttää toiminnallaan suomalaisten epäluottamusta julkisen sektorin laadukkaisiin ja riittäviin palveluihin. Suoraan sanottuna hallitus omilla toimillaan pakottaa kunnat leikkaamaan palveluita.

Arvoisa puhemies! Työllisyysmäärärahoja leikkaavalle hallitukselle työllisyyden nopea heikkeneminen tuntui tulevan täysin yllätyksenä. Nuorisotyöttömyyden raju kasvu, kymmenettuhannet lomautukset ja kasvavat menopaineet julkisella sektorilla ovat kuitenkin sysänneet samojen työllistämistoimien piiriin uusia henkilöitä. Uhkana on 100 000 työpaikan menettäminen ja 70 000 ihmisen jääminen työttömäksi. Edes kehyspäätöksessään hallitus ei sitoutunut riittävään työvoimapolitiikan määrärahatasoon, sillä tuleville vuosille ei ole luvassa työvoimapolitiikan resursseihin lisäystä. Samaan aikaan hallitus itse syventää vieläkin enemmän taantumaa aikoessaan yhä vähentää valtion työvoimatarvetta 10 000 hengellä vuoteen 2011 mennessä, vaikka useimpien ennusteiden mukaan talouden nousu alkaa aikaisintaan vuonna 2010. Tällaisessa taantumassa on lähes järjetöntä pahentaa entisestään tilannetta näin kireällä valtion tuottavuusohjelmalla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sinivihreän arvopolitiikan seurauksena syntynyt velkataakka hankalassa tilanteessa tuntuu suorastaan pöyristyttävältä. Emme edes tiedä, minkälaisista luvuista me todellisuudessa puhumme. Rahoituksen aukkoa aiotaan nyt kuitenkin myös kattaa hallituksen kehysesitysten mukaisesti 200 miljoonan euron leikkauksilla vieläpä eri ministeriöistäkin. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä tällainen edellä mainittu yksittäinen lausuma todellisuudessa tulee jatkossa tarkoittamaan kehyspäätöksen osana. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ilmeisesti hallituksella on valmistelussa tai jo pöytälaatikossa leikkauslista, jonka hallitus tuo tuttuun tapaan esiin vasta vaalien jälkeen. Myös 15 vuotta sitten taantuma alkoi vakuutteluilla leikkauksista pidättäytymisestä ...

... mutta parissa vuodessa listat kaivettiin kuitenkin esiin. Käykö näin jälleen?

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Elämme ankaria aikoja. Hallitus tekee parhaansa, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta myös jatkossa. Käsittelyssä olevat kehykset antavat uskoa tulevaisuuteen. On huomioitava, että ihan kaikkea valtiokaan ei voi maksaa eikä meneillään oleva taantuma ole millään muotoa hallituksen vika. Korkeimmilleen, jopa maailmanennätystasolle, hallituksen kehuminen yltyi vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhosen sanoissa, kun hän väitti tämän hallituksen alle kaksivuotisen historiansa aikana saaneen aikaan meneillään olevan koko maailmaa koskevan talou-den taantuman. Ei mopolla mahottomuuksiin, Mara!

On päivänselvää, että kaikki kansalaisten etuudet maksavat ja jollain ne täytyy rahoittaa. Kun kelamaksu poistuu tai ainakin alenee työnantajilta, merkitsee se huojennusta myös kuntien talouteen. Kunnat ovat kohtalaisia työllistäjiä. Lähes kaikissa kunnissa kunta itse on kunnan suurin työllistäjä. Kelamaksun verran euroja tulee siis kerätä jostain muualta. On ollut aivan oikein alentaa työn tekemistä kannustavaa tuloveroa kuin myös eläkeläisten verotusta. Samoin juuri pienituloisia palvelee ruuan arvonlisäveron alennus, ja on oikein lisätä maksatusvastuuta sellaisiin kohteisiin, joihin itse omalla toiminnallamme voimme merkittävästi vaikuttaa. Hyvänä esimerkkinä olkoot ympäristön haittaverot sekä energia, jonka kulutustottumuksia kohentamalla voimme vaikuttaa positiivisesti myös ilmastonmuutokseen.

Jos ei joku usko veromallien vaikuttavuuteen, niin katsokoon, mitä autoveron pienipäästöisempien mallien suosiminen on aiheuttanut. Autokauppa on huonossa jamassa, mutta se olisi kaaoksessa, mikäli hallitus ei olisi noita linjauksia tehnyt. Verotuksella eri muodoissaan on merkittävä ohjaileva vaikutus.

Oppositio yrittää väen väkisin vääntää mustaa valkoiseksi tai pikemminkin päinvastoin peräämällä hallitukselta piilossa olevia leikkauslistoja. Hallitus on luvannut monien muiden asioiden lisäksi kaksi asiaa: kuntien velvoitteita ei tällä vaalikaudella lisätä, eikä hallituksella ole suunnitelmissa tehdä mitään leikkauksia. Valtio päinvastoin vahvistaa kuntataloutta myös korottamalla 10 prosentilla kuntien saamaa yhteisövero-osuutta. Seuraavien kolmen vuoden aikana valtion toimet kunnille ovat yhteensä peräti 1,6 miljardia euroa, ja oppositio väittää hallituksen ajavan kunnat täysin ahdinkoon.

Valitettavasti valtion, siis meidän kaikkien, on otettava rutkasti velkaa. Onneksi tämä hallitus heti nimittämisestään alkaen kaksi vuotta sitten alkoi opposition vastustuksesta huolimatta maksaa pois valtionvelkaa. Hyvä näin. Suomi säilytti luottoluokituksensa ja saa nyt ahdingossa ollessaan lainarahaa kohtuullisella korolla ja maksuehdoilla. On aivan oikein, että valtiovarainministeri Katainen on toistanut useaan kertaan, että meillä on vain yhdet ja samat maksajat niin valtion kuin kuntienkin kuluihin: suomalaiset ihmiset ja yritykset.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa oli yksi lyhyt mutta erittäin merkittävä lause, kun sen oikein ymmärtää: "Työn verotusta keventämällä kannustetaan sekä tekemään että antamaan työtä." Julkinen sektori, valtio ja kunnat, ei koko kansaa voi työllistää, eikä se olisi kansantaloudellisesti järkevääkään. Sellaista malliahan kokeiltiin muun muassa tuossa itänaapurissa pitkään, kunnes paketti kaatui omaan mahdottomuuteensa, kuten muistamme, jo parikymmentä vuotta sitten.

Meidät työllistää yksityiset yrittäjät ja yli 300 000 yritystä. Tuosta määrästä pk-yrityksiä on peräti 99,8 prosenttia. Vierastan sanaa "pk-yritys", se pitää nimittäin sisällään kaikki sellaiset yritykset, joissa työskentelee yhdestä 250:een työntekijää. Vaikka valtaosa tästä yritysryhmästä on alle kymmenen henkeä työllistäviä mikroyrityksiä, tätä koko rypästä koskevat samat lait ja asetukset, poikkeuksena yt-lainsäädäntö, jonka velvoitteet koskevat vasta kaksikymmentä henkeä työllistäviä yrityksiä. Kuinkahan erilaiset murheet ovatkaan yhden hengen yrityksessä kuin parisataa työllistävässä?

Taantuman tullessa työttömyys valitettavasti aina lisääntyy, mutta vain taantuman ajaksi. Talouden alamäki kuitenkin innostaa aktiivisimpia työttömyyden kynsiin joutuneita ryhtymään yrittäjiksi. Pankkikriisi ei ole onneksi satuttanut Suomea. Peräänkuulutankin hallitusta ponteviin toimiin, jotta eri rahoitusinstrumentit saataisiin lainoittamaan myös aloittavia yrityksiä ja yrittäjiä. Hallituksen pankeille kohdistamista mittavista takaustoimista huolimatta lainoitus yskii pahemman kerran. Vain vakaan taseen ja parin vuoden ajan positiivisen tuloksen saaneet yritykset saavat rahoitusta. Valtion mittavalle velanotolle ei ole vaihtoehtoa, tai on tietysti: ne opposition kuuluttamat leikkauslistat ja veronkorotukset. Kumpi on parempi? Haluaako oppositio siis leikata palveluja ja vähentää kansalaisten ostovoimaa?

Lopuksi, arvoisa puhemies: Merkittävä sanoma hallitukselta on, että ihmisistä huolehditaan eikä hyvinvointipolitiikkaa ja tehtyjä sopimuksia hylätä. Nyt on tärkeintä, että kansakuntamme säilyy eheänä ja samoin säilyy usko tulevaisuuteen. Toivon katoaminen ja syrjäytymisloukut ovat kallista pääoman menetystä koko yhteiskunnan kannalta. Kaveria ei jätetä.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Jos lapsella on jokin tehtävä ja hän ei siinä onnistu, on tapana sanoa, että ei se mitään, sinä kuitenkin yritit. Vaikka parhaansa yrittäisi, ei aina voi onnistua, ja sitten kuitenkin voidaan lähteä yhdessä kaikki mehulle ja kekseille. Näin siis lasten kohdalla. Toivoisin, että voisin sanoa samantapaista nyt hallitukselle, mutta se ei nyt vain mitenkään ole mahdollista.

Tämän hallituksen talouspoliittisen linjan myötä kunnat joutuvat leikkauksiin ja veronkorotuksiin, jotka johtavat arjen tuen heikkenemiseen ja sitä kautta ihmisten epätasa-arvoistumiseen, kun kuntia ei tueta riittävästi ja palveluiden saatavuus ja laatu laskevat. Ja kun kunnat joutuvat nostamaan veroprosenttia, siirrytään yhä enemmän epätasa-arvoista tasaveroa kohti. Jos tavoitteena on ihmisten hyvinvointi ja tasa-arvo, niin kuin Suomessa ja Pohjoismaissa on hyvinvointivaltion aikakaudella ollut, ei tätä tämä hallitus ole edes yrittänyt saavuttaa.

Kuntien taloudellista tilannetta on korjattava. Mikä auttaisi? Kuntien valtionosuuksia on korotettava 600 miljoonalla, kuten SDP ehdotti vaihtoehtobudjetissaan. Kuntien osuutta yhteisöverosta on nostettava ainakin väliaikaisesti, ja oikea taso näyttäisi olevan 15 prosenttia. Veroalet on osittain peruttava. Ei ole oikein, että pienituloisten tulot eivät näytä lähitulevaisuudessa lainkaan kohenevan ja toisaalta erilaisten palvelumaksujen ja veronkorotusten jälkeen jää yhä pienempi määrä euroja käteen, samalla kun suurituloisille jää veronkevennysten jälkeen jopa enemmän käyttöön rahaa kuin aikaisemmin.

Yksittäisen kuntalaisen ja hänen perheensä talouden tiuketessa on välttämätöntä, että kunnat voivat tarjota hoivaa ja huolenpitoa. Kunnat ja valtio ovat yhdessä vastuussa siitä, että vähintäänkin lakisääteiset palvelut toimivat. Nyt ei niin ole, ja valtio ei voi mennä kuntien selän taakse sanomalla, että kunnat päättävät palveluista.

Tämä kehysesitys on osa hallituksen kriisiajan talouspoliittista linjaa, jossa oikeistolaiset ideologiset tarpeet kiilaavat hyvinvoinnin ja tasa-arvon edelle. Suomalaiset ja Suomessa asuvat ihmiset eivät ole ansainneet tällaista kuritusta. Tulkaa alas norsunluutornistanne ja katsokaa, miten kansalaiset tässä yhteiskunnassa todellisuudessa pärjäävät!

Kehyksessä olevat muutamat hyvät linjaukset peittyvät sen alle, että hallituksen suuri linja on niin pahasti vinksahtanut eikä se edes yritä huolehtia kansalaisista ja kuntalaisten palveluista.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Vanhusbarometriaineistossa on huonoja liikenneyhteyksiä pidetty yhtenä ikääntyneiden syrjäytymistä ja yksinäisyyttä aiheuttavista syistä. Muun muassa Kaste-ohjelma, kuntien yhteistoimintojen eri muodot, panostus innovatiivisten ja sähköisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen sekä työn ja opiskelun yhteensovittamiseen muuttavat perinteisiä yksittäisten alueiden toiminta-alueita eivätkä suinkaan aina lähipalvelujen suuntaan. Sama ongelma voi esiintyä myös tiheään asutussa taajamassa, kun kyky itsenäiseen liikkumiseen on heikentynyt. Palvelujen järjestämisessä ja kuluissa olisikin huomioitava myös kulkeminen, tarvittaessa jopa avustettuna.

Herra puhemies! Kansalaisbarometri 2009 taas sanoo, että kansalaisten avuntarpeita esiintyy eniten terveyteen liittyvissä asioissa. Talouteen tarvitsee apua joka kuudes ja työllistymiseen ... — No, tilastot olivat jo vanhentuneet tähän päivään mennessä. — Noin kymmenesosa kotitalouksista tarvitsee apua kodinhoitoon, lastenhoitoon ja omaishoitoon. Tähän tarpeeseen hallitus onkin vastannut kotitalousvähennyksen ja palvelusetelien käytön laajentamisella. Palvelujen saatavuus ja työllisyyden hoito helpottuvat uusien palveluyritysten syntymisen myötä. Tiukka budjetti kuntataloudessa ohjaakin toivottavasti kuntia ja jokaista työntekijää työ- ja toiminta-asenteessaan välttämättömään sisäiseen yrittäjyyteen, oman työn jatkuvan kehittämiseen sekä alueellisten toimijoiden yhteistyöhön nimenomaan yhteisillä pinnoilla, ei toistensa kanssa kilpaillen tai pelkästään rajapintoihin keskittyen.

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten sekä perheiden peruspalveluihin ja elämän turvallisuuteen tähtääviin toimiin on panostettava jatkossakin, niin että lapsiperheiden ja aikuisuuttaan aloittavien nuorten tulevaisuudenuskoa tuetaan konkreettisin toimin. Neuvolapalvelujen tehostaminen koko perheen palveluina voi toteutua, jos niin halutaan, myöskin ilman lisärahatarvetta. Yksinhuoltajaperheiden tukeminen palkkaveroa alentamalla sekä nykyistä aktiivisemmalla harkinnanvaraisella taloustuella ja aktiivisemmalla elatusapujen perinnällä on toteutettava. Lapsiin liittyvistä ongelmista ovat kertoneet paljon työn ulkopuolella olevat yksinhuoltajat. Meidän onkin kehitettävä keinot, joilla tähän, joskin marginaaliseen, perheryhmään osoitetaan täsmätoimia aidosti toiminnan ja rahoituksen yhtenä keihäänkärkenä, kuten Kaste-ohjelmassakin on kirjattu.

Arvoisa puhemies! Täsmätoimia tarvitaan myös toiselle keihäänkärjelle, niille 18—25-vuotiaille nuorille miehille, jotka edelleen tilastoissa ovat aiemman suuruisena ryhmänä — myös nousukaudella säilyneenä — koulutuksen ja työn ulkopuolella. Taantuman syvetessä on heidän tilanteensa entisestään heikentynyt, koska myös opiskelupaikan saaneilla ovat harjoittelupaikat vähentyneet ja valmistuminen työttömäksi lisää epävarmuutta tulevaisuudesta. Samasta syystä yrityksissä toteutetuksi aiottu oppisopimus- ja työllisyyskoulutus on vaikeuksissa. Opetusministeriö onkin antanut koulutuksen arviointineuvostolle toimeksiannon arvioida työelämän kehittämis- ja palvelutehtävän toimivuutta vuoden 2009 jouluun mennessä.

Koulutuksen kurssia onkin ohjattava raportin merkitsemällä väylällä. On tärkeää kehittää koulunsa lopettaneista nuorista kiinni pitäviä koulutuspolkuja. Yhdessä oppilaitosten ja julkisen sektorin kanssa voitaisiin aloittaa erilaisille aloille vuoden pituiseksi orientointijaksoksi tarkoitettu koulutus, jossa vuorottelevat teoria ja käytännön työ ja johon voisi mennä mukaan myös esimerkiksi varusmiespalvelun keskeytymisen jälkeen. Samalla nuoriso- ja liikuntatoimi, päivähoito, ruokahuolto ja ympäristötoimi saisivat opiskelijoista aputyövoimaa. Nuorille vuoden pituinen koulutus antaisi eri aloille työkokemusta, ja koulutukseen voisi yhdistää erilaisten kansalaistaitojen kursseja, jotka vahvistaisivat nuoren varsinaisiin opintoihin pääsemistä ja elämänhallintaa, esimerkiksi ensiapu-, hengenpelastus-, hygieniapassikurssi jne.

Taantuman ja samalla yhteiskunnan toiminnan hidastumisen aikana on oiva aika kehittää uusia, nopeasti toteutettavia keinoja ja toimintamalleja jatkuvasti tilastojen mukaan heikommin selviävien suomalaisten tueksi.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kehysriihen tulos oli juuri niin heikko kuin saattoi pelätäkin. Hallitus pitää itsepintaisesti kiinni heikosti työllistävistä veronkevennyksistään, ei anna juuri mitään helpotusta kuntatalouteen ja siirtää vastuun ikävistä päätöksistä kunnille. Olemme tänään kuulleet synkkiä lukuja kuntataloudesta ja monia esimerkkejä siitä todellisuudesta, jossa kunnissa nyt eletään. Kunnat joutuvat kiristämään verotustaan ja leikkaamaan palveluistaan.

Arvoisa puhemies! Tällainen politiikka on vaarallista ja lyhytnäköistä. Hallituksen tulisi kantaa vastuunsa yhdessä kuntien kanssa, tehdä aitoa yhteistyötä, jotta koko kansa ja koko maa selviäisivät lamasta mahdollisimman pienin vaurioin. Siihen tarvitaan yhteisvastuuta ja yhteen hiileen puhaltamista.

Valitettavasti tämä hallitus on lisännyt ennennäkemättömällä tavalla yhteiskuntamme eriarvoistamista. Eriarvoistuminen on kuin syöpä, joka leviää välillä huomaamatta ja välillä pahaa tuhoa tehden. Suurin kysymys on palvelurakenteen ja palvelusisältöjen eriarvoistuminen, joka johtaa myös palveluiden käyttäjien eriarvoistumiseen. Se näkyy yhteiskunnan lisääntyvänä pahoinvointina, se näkyy osallisuuden puutteena, lamaantumisena, työttömyytenä, ja kaikkein pahiten se näkyy ylisukupolvisena, vanhemmilta lapsille periytyvänä, näköalattomuutena.

Sosiaalipolitiikan näkökulmasta hallituksen jääräpäinen halu keventää verotusta täysin suhdanteista riippumatta on vähitellen viemässä meidät hyvinvointiyhteiskunnasta kohti köyhäinhoidon yhteiskuntaa. Se tuntuu sopivan hallituksen arvomaailmaan, mutta meille sosialidemokraateille se ei käy.

Arvoisa puhemies! On todella hämmästyttävää myös se, että hallitus on vaatinut tässä yhtey-dessä kuntatyöntekijöitä osallistumaan kuntapalveluiden säästötalkoisiin. Työntekijöiltä odotetaan maltillista palkkaratkaisua, työntekijät pitävät palkattomia vapaita, heitä lomautetaan, uusia vakansseja tai olemassa olevia vakansseja ei täytetä. Hallitus ei myöskään tue tasa-arvoista palkkakehitystä. Ilman näitä ratkaisuja hallitus ei aio antaa lisää valtionosuutta, lisää rahoitusta kuntapalveluiden turvaamiseksi. Uskomatonta, käsittämätöntä politiikkaa!

Arvoisa puhemies! Julkisen palvelusektorin on annettu yksinään kamppailla rahoitusvaikeuksissaan, samaan aikaan kun yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä on monin tavoin edistetty. Kuntia on vain patistettu tekemään rakenteellisia uudistuksia, mutta entä sitten, kun kaikki mahdolliset rakenteet on uudistettu ja kevennetty, kuten joissakin kunnissa on jo tehty? On sanottu, että terveydenhuollossa on saatavissa miljardin säästöt, kun hyvät käytännöt toteutetaan ja palveluita sähköistetään ja järkeistetään. Mutta muutos vaatii rahaa.

Hallituksen tekemien päätösten seurauksena kuntien palvelut rapistuvat. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että kunnat leikkaavat opetustoimen rahoituksesta ja ryhmäkokoja kasvatetaan, vaikka suunnan piti olla täysin toinen. Joissakin kunnissa on suunnitteilla opettajien lomautuksia. Resurssien puute kunnissa kohdistuu kaikkein pahimmin tietysti niihin lapsiin, joilla on koulussa oppimisvaikeuksia, ja heitä on yhä enemmän. Mutta tämä ei ole vain mikään marginaali-ilmiö, vaan resurssien puute kohdistuu kaikkiin lapsiin, jokaisen lapsen oppimisedellytyksiin, heidän kasvuunsa ja heidän tulevaisuuteensa. Tässäkin valitettavasti perhetausta alkaa vaikuttaa yhä enemmän, sillä yhä vahvempaan rooliin nousee heikentyvässä opetustilanteessa se, millaiseen lisäoppiin lapsella tai nuorella on mahdollisuus koulun ulkopuolella. Tämä on erittäin huolestuttavaa kehitystä, jonka vaikutukset pitäisi kunnissa ajoissa tiedostaa. Suomalainen tasa-arvoinen peruskoulujärjestelmä on tuottanut erittäin hyviä oppimistuloksia, ja koulutus ylipäätään on ollut suomalaisen menestyksen avaintekijä. Tätä välttämätöntä pääomaa ei saa nyt laman varjolla hukata, vaan kouluihin on jatkossakin satsattava riittäviä resursseja.

Arvoisa puhemies! Syksyllä Matti Rimpelä Stakesista arvioi, että koulujen oppilashuolto toimisi säällisesti, jos siihen satsattaisiin 150 miljoonaa euroa. Se on pieni hinta lasten ja nuorten hyvinvoinnista, (Puhemies: 5 minuuttia!) mutta hallitus ei ole tehnyt siihen suuntaan mitään avauksia.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Johdonmukaisen talouspolitiikan ja valtionvelan aikaisemman lyhentämisen ansiosta Suomen julkinen talous on kohtuullisen vahvalla lähtötasolla. On totta, että voimme ottaa vielä lisää velkaa lievittääksemme taantuman vaikutuksia työllisyyteen ja verotulojen pienenemiseen.

Kiinnittäisin kuitenkin huomiota tähän velan takaisinmaksuun. Vaikka olemme pystyneet maksamaan velkaa takaisin, on sitä kuitenkin edellisestä lamasta johtuen vielä paljon jäljellä. Sitä on prosentuaalisesti niin paljon jäljellä, että yksikään yksityinen ihminen ei saisi lisälainaa elämiseen samassa maksutilanteessa. Takaisinmaksuohjelmaan on kiinnitettävä huomiota. Emme voi nousukauden tullessa lykätä takaisinmaksamista millään verukkeella. Tosiasia on, että olemme nyt hoitamassa toista hyvin vakavaa lamaa varsin lyhyessä ajassa. Voimme silloin myös olettaa, että kolmaskin lama on jossain kulman takana jo tulossa. Silloin meillä on elämiseen otettujen lainojen takaisinmaksutilanteen oltava huomattavasti paremmin hoidettu kuin tällä hetkellä on.

Arvoisa puhemies! Vaikka taloutemme juuri nyt sukeltaa, tulee meidän silti pitää kiinni kunta- ja palvelurakenteen kehittämisestä. Tiedämme, että taantuma iskee voimalla myös kuntiin ja niiden verotulot ovat jo laskussa. Mutta siitä huolimatta tulee meidän muistaa, että todelliset haasteemme ovat tulevaisuudessa työvoimamme ikääntymisessä. Paras-kakkonen on nyt saatava varsin nopeasti liikkeelle, vaikka hieman keppiä käyttäen. Toisaalta tulisi meidän myös miettiä, miten auttaa niitä kuntia, jotka ovat jo oman osansa yhdistymisestä hoitaneet ja ovat nyt siinä tilanteessa, että henkilöstön työturva on varmistettu viideksi vuodeksi. Tästä johtuen näillä uusilla, suuremmilla ja muuten elinvoimaisilla kunnilla ei ole niin paljon työkaluja laman torjuntaan kuin niillä kunnilla, jotka ovat päätöksiään lykänneet.

Pienempänä mutta ei merkityksettömänä asiana on alkoholiveron nosto. Nimittäin alkoholiveron nostamisella lasketaan valtion kassaan tulevan noin 70 miljoonan euron lisätulot. Vaikka kokoomuksen veromalli, jossa työn verotusta pienennetään ja veroja siirretään välillisesti kulutukseen sekä ympäristön kuormitukseen, on kannatettava, ei se alkoholin lisäverottamisen kohdalla toimi. Vähän aikaa sitten veroa nostettiin hyvän alkoholipolitiikan toivossa, nyt veropolitiikan. Koko ajatusmalli on hieman ristiriitainen. Mikäli kulutus vähenee, on se hyvää alkoholipolitiikkaa, mutta huonoa veropolitiikkaa. Mikäli korotuksella ei ole vaikutusta kulutukseen, niin se on hyvää veropolitiikkaa mutta epäonnistunutta alkoholipolitiikkaa. Pelkään kuitenkin, että vain Viro selviää voittajana tästä suomalaisesta alkoholipolitiikan tai veropolitiikan sekavuudesta. Pahimmassa tapauksessa tulos on miinusmerkkinen.

Arvoisa puhemies! Suomi tulee kuitenkin nousemaan tästä lamasta. Olemme toteuttaneet tai toteuttamassa lähitulevaisuudessa lukuisan joukon tehokkaita toimia silmälläpitäen uutta taloudellista nousua. Emme kuitenkaan pysty sanomaan, milloin nousu alkaa tai miten taantuma vaikuttaa vaikka puolen vuoden kuluttua. Pidänkin hallituksen valitsemaa linjaa, jossa ensin katsotaan ja sitten tuumataan ja sitten vasta korjataan, erittäin kannatettavana asiana.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä edelliset puhujat ovat perustelleet, jotta tässä on kansainvälisestä lamasta tai taantumasta kyse ja kriisi on lähtenyt tuolta Amerikan mantereelta. Se on totta, mutta tässä pitää erottaa kaksi asiaa siinä, miten me voimme vaikuttaa. Me emme siihen kansainväliseen puoleen hirveästi voi vaikuttaa, osin jotain, mutta me voimme vaikuttaa siihen, mitä tehdään täällä kotimaassa kotimaisen kysynnän ja työllisyyden osalta, ja tietysti eurooppalaisella tasolla siihen, miten tätä eurooppalaista elvytystä, joka on vireillä, hoidetaan.

Eurooppalainen elvytyshän lähtee siitä, jotta elvytyksen pitää olla määräaikaista, väliaikaista ja täsmäkohdennettua. Minusta tässä nykyisen hallituksen linjassa on joitakin sellaisia asioita, mitkä eivät täytä näitä ehtoja. Ilmeisesti kuitenkaan EU:n ei ole mahdollista puuttua siihen, vaan kansallisvaltiot hoitavat sen omalla tavallaan. Näin ainakin asiantuntijat ovat todenneet, kun on kysytty.

Mutta mitä tämä tarkoittaa, kun sanotaan, että tämä ei ole täsmäkohdennettua eikä määräaikaista, siis pelkästään lamaan, tähän matalasuhdanteeseen, kohdistuvaa? Hallitus tekee veroratkaisuja, jotka ovat pysyviä. Ainoastaan taitaa olla tämä metsävero ja joitain tämmöisiä pienempiä, jotka ovat ihan hituja koko sakissa ja jotka on määräaikaisiksi todettu, mutta muut kaikki ovat pysyviä, siis viedään pysyvästi veropohjaa pois.

Ovatko nämä sitten miten hyvin kohdennettuja? On selkeästi näkyvissä, jotta meillä pääosa siitä veronkevennyksestä valuu hyvin toimeentuleville, isotuloisille. Kun tämä kelamaksujen poisto on veroluontoinen maksu, niin siinäkin olisi pitänyt tehdä sillä tavalla, että antaa tämä kunnille suoraan valtionosuuksina eikä tehdä tätä ratkaisua niin kuin nyt on tehty, koska kuitenkin tämä maksatuspuoli tulee sillä tavalla olemaan, jotta siinä pääsevät köyhemmätkin nyt maksamaan osansa. Elikkä kun se tulee energiaverojen puolelle vähän myöhemmin, niin sitten pääsevät kaikki osalliseksi siihen, tai joutuvat, sanotaan niinpäin. Sehän tarkoittaa, että silloin perustoimeentuloa ja työmarkkinatukea, kaikkia näitä osioita, tai pienempiä eläkkeitä pitää korottaa, jotta pystyvät nämä ihmiset elämään vähintään samantasoista elämää kuin tällä hetkellä.

Sitten iso asia, joka minusta tässä varmasti tulee eteen, on se, että kun lainasta on kova kysyntä ympäri maailmaa, niin koron hinta tulee varmasti nousemaan. Tässä on ennustettu sillä tavalla, että nousu olisi hyvin maltillinen. Kun laskee näitä suhteita, niin tässä ilmeisesti ei ole paljon ennakoitu koko tämän suunnitelmakauden aikana, jotta tässä korko nousisi. Mutta minun väittämäni on, että se tulee nousemaan, koska kun rahasta on kova kysyntä, niin markkinataloudessa tulee aina näin käymään. Se on just näin, ja se näkyy jo tänä päivänä. Muun muassa eilen oman kunnan osalta Nordea Pankki on lähettänyt jo tiedon, että se tulee nostamaan näitä korkoja, jotka on aikaisemmin sovittu. Se teki meillä 12 000 euroa Nordean lainoissa pienessä kunnassa vuositasolla lisää, mikä kuvaa, jotta se suunta on nyt ylöspäin.

Sitten iso asia, mikä tähän liittyy, on tämä, miten selviydyttiin 1990-luvun lamasta ja mitä siellä tapahtui ja mitä tapahtuu nyt. Sitä kyllä on hyvä miettiä. Silloinhan tapahtui sillä tavalla, jotta silloin 1991 meillä oli velkaa joku, olisiko se ollut, 9 miljardia euroa ja sitten neljä vuotta myöhemmin, viisi vuotta myöhemmin meillä oli melkein 70 miljardia euroa. Sitten nyt tämän kovan kasvun aikana se putosi sinne vähän päälle 50 miljardiin, oliko se 53, 54, ja nyt kun kuvitellaan tai ennustetaan, että se kaksinkertaistuu, tuplaantuu, niin voi miettiä, jotta siinä tapahtuu taas hyppäystä. Silloin mentiin ylös reippaasti. Nyt mennään taas ylös, ja siinä vaiheessa kun taas kasvu alkaa, niin ilmeisesti joudutaan tekemään näitä leikkauslistoja siitä huolimatta, että puhutaan kauniisti, jotta täällä joillakin työikien pidentämisillä nämä hommat hoidetaan.

Eli tässä on (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) tapahtumassa tämmöinen iso uusjako. Kun aikaisemmin Robin Hood teki niinpäin, jotta otti rikkailta ja jakoi köyhille, niin tässä tapahtuu toisinpäin: nyt otetaan köyhiltä ja jaetaan rikkaimmille. Tässä pääomapiirit, jotka omistavat nämä varallisuudet, saavat hyviä koronmaksajia, elättäjiä tulevaisuudessa, koska valtiot ovat niitä. Siksi kyllä me varmaan lainaa tulemme saamaan. Korko nousee, ja jotkut pällistelevät meidän rahoja, mutta ne eivät vaan tule sairauden- ja terveydenhoitoon eivätkä työttömyysturvaan eivätkä teiden kunnostamiseen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden kehyksistä todetaan: "Kehyspäätöksen mukainen menolinjaus toteuttaa hallituksen talousstrategiaa, jonka tavoitteena on lisätä suomalaisten hyvinvointia parantamalla edellytyksiä työllisyyden tuntuvalle kohenemiselle ja tuottavuuden kasvun nopeutumiselle." Edelleen täällä painotetaan, että painopisteinä ovat sosiaaliturvan kehittäminen ja osaamisen edistäminen, ja myös muita myönteisiä lauseita on. Sanotaan myös näin: "Vuosittaisilla valtiontalouden kehyspäätöksillä ei muuteta menokehyksen perusteena olevaa hallitusohjelmassa määriteltyä menolinjaa, vaan tarkistetaan vaalikauden kehys teknisesti vastaamaan hinta- ja kustannustasossa sekä talousarvion rakenteessa tapahtuneita muutoksia." Näiden lauseiden toivoisi antavan tulevaisuudenuskoa aivan kaikille suomalaisille.

Tämmöistä kuvaa en kuitenkaan saanut esimerkiksi tänä aamuna, kun olimme lähetystöjen vastaanottotilassa ottamassa vastaan pieneläkeläisten vetoomusta, adressia, ja kysymystä siitä, mitä on elää köyhyysrajan alapuolella. Oli kysymys erityisesti näistä 100 000 eläkeläisestä. He kysyivät, tiedämmekö me täällä, mitä on mennä ruokajonoon, joka on puolitoista kilometriä pitkä. Sinne ei mennä ihan ilolla eikä myöskään työttömäksi jäädä ilolla. Nämä kasvot jäivät mieleen, ja silloin tuntuu pahalta, kun katsoo näitä lauseita ja myös näitä puheita, joissa ehkä vähän, puheissa ainakin, ylimielisesti todetaan se, että kaikki ikään kuin on tehty hallituksen puolelta nyt tässäkin vaalikauden kehyksessä, mikä meillä nyt on käsittelyssä.

Hallituksen lähtökohtana kehysriihessä on palveluiden ja turvaverkkojen säilyttäminen, ja se on tietysti hyvä asia, että lähtökohta on tämä. Tästä huolimatta me tiedämme, että kunnissa koetaan se, että tänä päivänä palveluja joudutaan arvioimaan uudelleen ja aukaisemaan budjettia uudelleen. Kuntatalous on kauttaaltaan vaikeutumassa huolestuttavan nopeasti, revitään auki budjetteja, laaditaan massiivisia säästölistoja, velkaannutaan vauhdilla ja karsitaan välttämättömistä palveluista, siis aivan peruspalveluista, mikä tarkoittaa silloin koulujen perusopetusta, päivähoitoa, vanhusten palveluja, terveydenhoidon palveluja ja sellaisiakin palveluja, jotka eivät ole menneinä vuosinakaan olleet millään laatusuosituksen ylimmällä portaalla vaan enemmän siellä välttävällä tasolla.

Hallituksen kehysriihi on siis todellinen pettymys monelle kuntapalvelujen käyttäjälle. Hallituksen esittämät toimet eivät millään tavoin riitä auttamaan kuntia tässä talousahdistuksessa. Tietenkin voi sanoa, että meillä on hyvät terveyspalvelut ja on vain kysymys siitä, että ne, joilla on rahaa, voivat käyttää näitä palveluita. On hyvä, että he käyttävät, mutta se tasa-arvo tai sosiaalinen oikeudenmukaisuus, mikä on hallituksen tavoitteena, ei toteudu, jos näillä pienituloisilla, vähävaraisilla, ei ole mahdollisuus hyviin peruspalveluihin ja jos me nyt näillä vaalikausien kehyksillä rapautamme nimenomaan meidän peruspalveluitamme sekä kouluissa että terveyspalveluissa ja sosiaalipalveluissa. Nämä ovat ne ykkösasiat, joista meidän tulisi kehyksissä pitää huoli. Silloin se tarkoittaisi sitä, että olisi pitänyt tuntuvasti lisätä kehyksissä valtionosuuksien rahoitusta eikä siirtää tätä talousvaikeutta nyt pelkästään kunnille.

Tietysti voi sanoa, että tilanne erityisesti Suomessa on vanhustenhuollon kohdalla ja työttö-mien kohdalla vaikein. Työttömien näkökulmasta kehysriihen anti jää todella olemattomaksi, ja tässä olen erityisesti huolissani nuorista työttömistä, joittenka määrä on kasvussa, ja siitä, että tästä seuraa syrjäytymisvaara ja lisääntyvä pitkäaikaistyöttömien määrä. Nämä huolet näkyvät kyllä nyt jo yhteiskunnassamme, ja vaalikauden kehys ei siihen anna vastausta.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeiseksi olisin toivonut, kun siellä oli näitä politiikkaohjelmia, että olisin nähnyt siellä köyhyysohjelman.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa, jossa käsittelemme valtiontalouden kehyksiä 2010—2013, on tullut esille, kuinka porvarihallituksen linjaukset ovat suistamassa maatamme yhä vaikeampaan taloudelliseen tilanteeseen. Porvarihallituksella on ollut kaksi vuotta sellainen vauhti päällä, ettei se ole juoksussaan huomannut, että kengännauhat ovat auki ja kompastuminen on edessä. Lähes yksinomaan veronalennuksiin — ja nimenomaan hyvätuloisten veronalennuksiin ja verohelpotuksiin — keskittynyt näennäiselvytys, jota rahoitetaan velkaa ottamalla ja kuntien kautta pienituloisten verotusta ja maksuja nostamalla, ei elvytä kotimaista kysyntää niin tehokkaasti kuin meidän sosialidemokraattien esittämät toimet tekisivät.

3,5 miljardin euron veronalennukset, joiden työllistävä vaikutus on pieni, sekä yritysten kelamaksun poisto, joka peritään energiaverona tavalliselta kuluttajalta, on politiikkaa, johon me sosialidemokraatit suhtaudumme erittäin kriittisesti. Täällä salissa on huudeltu, että meillä demareilla on suurempia veronalennusehdotuksia kuin hallitus on esittänyt. Se ei olekaan mielestämme se pointti, vaan se, miten veronalennukset kohdennetaan. Me tiedämme, että ostovoimaa tulee lisätä verotusta säätelemällä ja myös alentamallakin. Mutta me kohdentaisimme verohelpotukset vain niin, että ne painottuisivat pieni- ja keskituloisille, joille suunnattu raha palautuu kulutuksena kiertoon, kun porvarihallitus on suunnannut suurimmat veronalennukset rikkaille ja metsänomistajille, jotka sijoittavat rahansa, tai esimerkiksi elintarvikekauppiaille, jotka esimerkiksi ruuan arvonlisäveron alennuksesta käärivät niin sanotusti makeimmat hillot.

Hyvä kauppiaitakin on tukea, mutta koska ruuan arvonlisäveron alennusta markkinoitiin kuluttajan ostovoiman lisäämisellä niille henkilöille, joilla menee rahaa paljon ruokaan, kuten minunkin viisihenkisellä perheelläni, niin kyllä se hyöty on kadotettu jo aikaa sitten, niin paljon on ruuan hinta noussut viimeisen vuoden aikana. Nyt on helppo pudottaa hintoja 5 prosenttia, kun niitä on ensin nostettu 10 prosenttia. Tuottajat eivät tästä hyödy, vaan voitot keräävät väliportaat, ja kuluttajat ostavat edelleen entistä kalliimpaa ruokaa. Toivottavasti tämä verohelpotus kuitenkin vaikuttaa niin, että kaupat voivat työllistää kassalle lisää henkilökuntaa, niin ei tarvitse jonottaa niin kauan.

Arvoisa puhemies! Kun suomalaisilta kysytään, siis henkilöiltä, joita me täällä edustamme, pitäisikö veroja tällaisessa tilanteessa laskea ja samalla vaarantaa julkiset peruspalvelut, niin ylivoimainen enemmistö on sitä mieltä, että ei, veroja ei tulisi alentaa, pikemminkin nostaa. Julkisia palveluja ei haluta leikata vaan julkisen ter-veydenhuollon, koulun, päiväkodin ja sosiaaliturvan taso halutaan pitää hyvänä. Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa kunnat velkaantuvat, joutuvat leikkaamaan palvelujaan, lomauttamaan henkilöstöään ja nostamaan pienituloisia enemmän rokottavaa kunnallisveroa. Tällä hetkellä kuntatalous on 2 miljardia euroa alijäämäinen. Ensi vuosi tullee olemaan vielä synkempi.

Hallituksen pitää nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja toteuttaa meidän sosialidemokraattien Silta yli taantuman -ohjelman esityksiä, joissa vaaditaan valtionosuuksien nostamista niin, että 600 miljoonaa ohjataan kuntataloudelle, 400 miljoonaa sosiaali- ja terveyssektorille ja 200 miljoonaa koulutuspuolelle. Esitämme lisäksi yhteisöveron kuntien tuotto-osuuden nostoa väliaikaisesti 37 prosenttiin. Esitämme jäteveron tuloutusta suoraan kunnille. Esitämme myös, että luonnollisten henkilöiden pääomatuloista osa ohjataan kuntien kassaan. Tämän lisäksi me sosialidemokraatit esitämme kuntaverosta tehtävän perusvähennyksen korottamista kaksinkertaiseksi, koska se vahvistaisi kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten, työttömien, opiskelijoiden ja pienipalkkaisten toimeentuloa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen elvytystoimet ovat 90-prosenttisesti veronalennuksia jo hyvin pärjääville ja hyvätuloisille. Menoelvytyksen osuus, jossa siis tuettaisiin rakentamista ja työllistymistä, on 10 prosentin luokkaa tästä elvytyskokonaisuudesta. Tarvittaisiin kuitenkin valtion tukea päiväkotien, koulujen, vanhainkotien ja muiden kuntien rakennusten peruskorjaukseen. Rakennukset on pakko korjata, ja sillä olisi työllistävä vaikutus. Miksi työllisyyttä ei nyt tueta, kun työttömyys vaan lisääntyy, työläisiä lomautetaan ja irtisanotaan? Mitä järkeä on vain hyvätuloisten veroja alentaa, kun julkisten palvelujen tarve vaan nousee ja verotettavaa tuloa ei työttömyyden takia juuri kerry? Eivät kansan syvät rivit tätä hyväksy. Milloin kokoomus vastaa huutoonsa niin sanottuna työväenpuolueena, jota se viimeisissä vaaleissa on isolla rahalla markkinoinut, vai oliko sekin sitten äänestäjien uunotusta? Tätäkö se toivotalkoo ja hyvä meininki onkin?

Arvoisa puhemies! Toistan ryhmämme epäluottamuslauseen. Hallituksen politiikka uhkaa romuttaa hyvinvointivaltion perusrakenteet. Elvytyspolitiikan tehottomuus ja viivyttely sekä kevein perustein tehdyt veronkevennykset ja tiukka menokehyspolitiikka ovat vakava uhka hyvinvointivaltiolle. Me sosialidemokraatit haluamme palauttaa luottamuksen politiikkaan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista kuulla täällä opposition näkemyksiä siitä, miten paljon pitäisi entistä enemmän rahaa laittaa sinänsä hyviin eri hankkeisiin. Hyvin vähän on näkemyksiä siitä, kenen laskuun tätä kaikkea rahan kylvämistä halutaan siirtää. On syytä muistaa, että velka on maksettava takaisin. Suomen väestön voimakkaasti ikääntyessä 2010-luvulla on jo 400 000 enemmän eläkeläisiä kuin nyt ja 200 000 työtä tekeviä. Haluaisin kuulla opposition vastaukset, mistä löytyvät ne ahkerat työläiset, meidän lapsemme, lapsenlapsemme ja heidän lapsensa, jotka maksavat nämä velat. Tässä velan maksussa on jo hallituksen toimilla kovasti työtä. Lisäämiseen ei ole kyllä yhtään euroa valitettavasti varaa. Vastuun kantamista eduskunnassa sekä opposition että hallituksen osalta näissä asioissa tarvittaisiin.

Kaikesta tästä huolimatta johtava hallituspuolue keskusta on pitänyt tärkeänä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa säilyy ja peruspalvelut toimivat. Tämän vuoksi nimenomaan kuntasektoria vahvistetaan, jotta työllisyys ja palvelut voitaisiin pitää yllä. Yhteisövero-osuutta nostetaan väliaikaisesti 10 prosenttiyksiköllä. Tuo tietää kunnille pelkästään jo 390 miljoonaa euroa vuodessa lisää. On vaikea ymmärtää, miten pitäisi vielä enemmän ottaa velkaa ja vielä enemmän antaa kunnille, koska kunnilla on oma verotusoikeutensa. Kunnilla on velvollisuus huolehtia taloudestaan ja palveluistaan niin kuin valtiollakin. Ei valtio voi lähteä vastaamaan kaikista kuntien päättäjien veloista. Tietysti on hyvä täällä eduskunnassa siitä puhua ja luvata kaikille hyvää, mutta vastuuntuntoa täytyy kyllä kansanedustajiltakin nykyistä enemmän löytyä.

Kelamaksun poisto vahvistaa myös kuntata-loutta 248 miljoonaa euroa vuodessa ihan pysyvästi. Monia muita toimenpiteitä: Valtionosuusjärjestelmää muutetaan harvan asutuksen kun-tien auttamiseksi pysyvästi. Tämä tekee 30 miljoonaa euroa näille kunnille. Toisaalta kiinteistöveron ylä- ja alarajojen muutos mahdollistaa verotulojen kertymisen kunnille. Mutta kuntapäättäjillä pitää olla myös vastuuta, niin kuin valtiontalouden ylläpitäjillä on parin viimeisen hallituksen aikana ollut. Myös sosiaalitupo toteutetaan, jolla parannetaan monien niin työssä olevien kuin eläkkeellä olevien tulevaisuuden näkymiä. Takuueläke, joka on nimenomaan keskustan asia ja keskustan esittämä ja ajama, toteutuu 2011. Lapsilisät sidotaan indeksiin 1.3.2011. Nämä ovat merkittäviä sosiaalipoliittisia ratkaisuja.

Toisaalta verouudistus ja verotus kohdistuu juuri ympäristöveroihin ja ilmasto- ja energiapolitiikan osalta ilmastonmuutosta hillitseviin kohteisiin. Myöskin ansiotuloverotuksen kevennykset kohdistuvat nimenomaan pieni- ja keskituloisille eivätkä, niin kuin ed. Asell täällä sanoi, vain korkeapalkkaisille. Hyvätuloiset ovat tästä hyvin pieni osa. On muistettava, että ennen eduskuntavaaleja merkittävät puolueet vaativat eläkeläisten työeläkkeiden verotukseen oikaisua ja hallitus oikaisi viime vuonna 160 miljoonaa ja tänä vuonna 225 miljoonaa, ja nyt täällä sitten on kovasti huudettu sitä vastaan. Nyt olisi syytä mennä ja kertoa näille eläkeläisille, että te vastustatte näiden eläkeläisten kireämmän verotuksen oikaisua. Se olisi reilua. Kotitalousvähennys työllistää, siihen käytetään 70 miljoonaa euroa. Kulttuuriseteleihin ja moniin muihin asioihin panostetaan.

Haluan, arvoisa puhemies, lopuksi tässä vielä todeta poliisin ja joidenkin hallinnonalojen asioita. Poliisikoulutuksen osalta on syytä lisätä koulutuspaikkoja, koska hallitusohjelman mukaisesti resurssikartoitustyöryhmä on juuri saanut työnsä valmiiksi. Jotta me pystymme pitämään sisäistä turvallisuutta yllä, meidän on turvattava myöskin sisäinen turvallisuus eikä pelkästään puolustuspolitiikka.

Hätäkeskustoiminnoista on esitetty, että niitä organisoidaan uudelleen. Minä vastustan hätä-keskusten lopettamista ja niiden yhdistämistä, koska henkilöstösäästöjä tästä toiminnasta ei ole. Hätäkeskukset ovat olleet vasta vuodesta 2006 saakka hyvin hajautettuina eri alueilla. Pienet ja keskisuuret toimivat kaikista parhaiten, niin kuin hätäkeskusselonteon valiokuntakuulemisessa tu-li esiin. Kaiken lisäksi henkilöstö ei kestä muutoksia. Tämä on valiokunnan mietinnössä myös todettu, että jos niitä lähdetään muuttamaan, niin kansalaisten turvallisuuspalvelujen taso ja laatu tulee kärsimään.

Myöskin sisähallinnon osalta minun mielestäni hallituksen tulisi tehdä päätös sisäistä turvallisuutta käsittelevän parlamentaarisen selonteon tekemisestä ja tuoda se eduskunnan käsittelyyn, niin kuin yli sata kansanedustajaa on vaatinut. Se esitys on ollut lähes puolitoista vuotta eduskunnassa, mutta ei ole tapahtunut vielä ainakaan mitään. Se tehtiin 14.12.2007 Jokelan surullisten tapahtumien jälkeen. Sen jälkeen on tapahtunut Kauhajoki ja monet muut. Väkivalta ei tästä maasta lopu, jos ei se ala viimein kiinnostaa myöskin ylimpiä päättäjiä, eduskuntaa ja hallitusta. Presidenttihän otti uudenvuoden puheessa esille sisäisen turvallisuuden. Siitä olemme me turvallisuuden alan ihmiset pelkästään kiitollisia. Laaja yhteiskunnallinen keskustelu sisäisestä turvallisuudesta on syytä käydä. Sen korjaaminen ei ole pelkästään poliisiasia, (Puhemies: 7 minuuttia on mennyt!) se on sosiaalipolitiikkaa, perhepolitiikkaa, se on yhteiskunnallista suuntautumista turvallisempiin toimintatapoihin.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä totean, että on erinomaisen hyvät tulokset parlamentaarisesta turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta, koska se mahdollistaa varuskuntien kehittämisen ja puolustuksen ylläpidon ja tällä tavalla voidaan säilyttää ne toiminnot ja kehittää sitä puolustushallintoa ja Suomen itsenäisyyden puolustamista, joka meillä on. Tämä tulisi nähdä samanlaisena asiana myöskin sisäisen turvallisuuden osalta. Meillä muun muassa Satakunnassa on Säkylän ja Niinisalon varuskunnat, jotka ovat erittäin keskeisiä koko valtakunnan ulkoisen turvallisuuden ylläpitämisessä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut tätä eduskunnan käymää talouskeskustelua tänään ja olen ollut aika huolestunut sen takia, että tässä ovat loppujen lopuksi aika vähän kansanedustajat kiinnittäneet huolensa ja huomionsa kaikkein vakavimpaan asiaan eli tähän valtion velkaantumiseen. Nyt kun muistellaan vähän tästä taaksepäin, mitä tässä on tapahtunut, kun kansantalous puski eteenpäin monen prosentin kasvuvauhdilla viime vuodet, niin minkä verran sitä valtionvelkaa pystyttiin lyhentämään? Sitä ei pystytty parhaimpinakaan vuosina lyhentämään kuin kolmisen miljardia vuodessa, ihan parhaimpina vuosina. Nyt puhutaan, että kun lähivuosien talouskehitys on erittäin heikkoa, valtio voi ottaa velkaa vaikkapa jopa 10 miljardia vuodessa, ja on ennustettu, että muutaman vuoden kuluttua valtiolla olisi velkaa jopa 100 miljardia nykyisen reilun 50 miljardin sijasta. Kuka todellakin jaksaa maksaa nämä velat joskus pois? Tämä on erittäin huolestuttavaa, että eduskunnassa ei ole tähän asiaan tässä keskustelussa enempää kiinnitetty huomiota.

Kaikkein pahinta tässä tilanteessa on se, että paitsi opposition myöskään hallituksen piiristä ei ole sellaisia äänenpainoja kuulunut, millä tätä tilannetta voitaisiin paljon nykyisiä suunnitelmia radikaalimmin toimin oikaista. Ja vielä huolestuttavammaksi tämän tilanteen tekee se, että kansainvälisiltä markkinoilta tulevat avut ovat meille todella heikonlaiset.

Ehkä vielä, arvoisa puhemies, lopuksi tähän lyhyeen puheenvuorooni nostaisin yhden asian esille. Kun hallitus esittää, että tätä vakavaa kuntien talousahdinkoa korjattaisiin kiinteistöveron ala- ja ylärajojen nostolla, niin en pidä sitä todellakaan kovin hyvänä ratkaisuna. Siinä voidaan saada kunnille noin 40 miljoonan euron lisätulot, mutta samalla verotetaan tyhjiä halleja, ja en pidä ihan viisaana tässä taloustilanteessa esimerkiksi niitten tyhjien hallien verottamista.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Nämä esillä olevat valtiontalouden kehykset vuosille 2010—2013 ovat perinteisellä tavalla synnyttäneet keskustelun, jossa hallituksen ja opposition näkemyserot ovat tämän päivän keskustelussa hyvin voimakkaasti korostuneet. En niinkään lähde tarkastelemaan näitä käsityseroja, vaan enemmänkin omassa puheenvuorossani haluaisin pysähtyä kysymään, onko meistä, arvoisat kollegat, kukaan tänään oikeassa. Minulla on sellainen käsitys, että tämä maailmantalouden erittäin syvä murros tulee olemaan syvempi ja jatkumaan pidempään, mitä tässä hallituksen esittämässä kehysselonteossa on arvioitu, mutta samanaikaisesti kuitenkin haluan todeta sen, että ne painopisteet, jotka liittyvät tähän selontekoon, ovat varsin oikeita: sosiaaliturvan kehittäminen, osaamisen edistäminen, panostaminen tutkimus- ja kehitystoimintaan ja nimenomaan ilmasto- ja energiapolitiikan erityinen huomioon ottaminen. Tämän lisäksi tässä kiinnitetään hyvin vahvasti huomiota peruspalveluiden turvaamiseen ja voidaan todeta, että lähtökohtaisesti hallitus kiinnittää huomiota tässä mielessä aivan oikeisiin asioihin.

Mutta suurempi huolenaihe on juuri se, millä tavalla tältä kehysaikajaksolta selvitään. Me lähdemme siitä arviosta, että tänä vuonna talouskasvu alenee noin 5 prosenttia. Henkilökohtainen arvioni on se, että talouskasvun hidastuminen tulee olemaan tätä arviota suurempi. Se varmastikin asettuu, siis hyvin todennäköisesti, lähemmäksi 10:tä prosenttia kuin 5:tä prosenttia. Jos ajatellaan sitä, selviydytäänkö tälle kasvun uralle niin nopeasti kuin tässä kehysarvioinnissa on päädytty, niin minusta se vaatisi ehkä vähän syvällisempää pohdintaa. Siksi, arvoisa puhemies, nostankin esille sen, että kun me elämme poik-keuksellisia olosuhteita, tässä salissa opposition ja hallituksen näennäisellä kinastelulla tätä ongelmaa ei ratkaista, ja sen vuoksi meidän tulisi perusteellisemmin kysyä, millä tavalla tämän kehyskauden aikana todella Suomi tulee selviytymään.

Me olemme todenneet sen, että meidän ennustemenetelmämme, ennustekäytäntömme, jotka ovat esimerkiksi valtiovarainministeriön käytettävissä, eivät ole pysyneet kovin hyvin kartalla, kun nämä poikkeusolosuhteet ovat syntyneet nimenomaan maailmantalouden murroksesta johtuen, ja sen vuoksi olisi äärimmäisen tärkeää, että nyt koottaisiin maan parhaat voimat tekemään sitä todellista ennakointityötä, millä varmistetaan se, että Suomen talous selviytyy, suomalaiset selviytyvät ja me tavoitamme mahdollisimman nopeasti tämän uuden vahvan kehitysuran. Tässä mielessä näen erittäin tärkeänä sen, että me näillä tulevilla elvytyspanoksilla, mitä me suuntaamme, jotka osittain sisältyvät tähän kehykseen, varmistamme sen, että ne suuntautuvat riittävästi tämän yhteiskunnan uudistumiseen.

Olen omassa ajattelussani aika vakuuttunut siitä, että me emme tule enää nousemaan tästä murroksesta samoilla lääkkeillä kuin 1990-luvulla. Tässä on joissakin puheenvuoroissa tätäkin kysymystä tarkasteltu. 1990-luvun lamasta Suomen nostivat vetureina Nokia ja metsäteollisuus. Nyt jos me arvioimme tämän murroksen jälkeistä aikaa, kumpikaan näistä ei kykene nousemaan riittävään veturin asemaan. Sen vuoksi meidän on rohkeasti uudistettava yhteiskunnan rakenteita, meidän on rohkeasti panostettava niihin uusiin alkuihin, joidenka varassa me varmistamme sen, että meidän viennin ja kansainvälisen vaihdannan rooli tulee säilymään riittävän vahvana. Nythän meillä on sillä tavalla erikoinen tilanne, että tavallaan tämä kotimarkkina toimii, me rapautamme vientiä, ja kun ajatellaan sitä, että meidän bruttokansantuotteestamme viime vuonna lähes puolet tuli vientiteollisuudesta ja kansainvälisestä vaihdannasta, aivan olennainen kysymys Suomen pienen kansantalouden näkökulmasta on se, millä tavalla me luomme uutta elinvoimaa, uutta kasvua, nimenomaan kansainväliseen vaihdantaan.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi totean sen, että meidän on erittäin tärkeää myös Suomessa huomata se, että osittain tämän vaurauden rakentumisen perustana on ollut se sama kupla, joka on maailmantalouden kriisin ytimenä. Siitä samasta vastuuttomuudesta me olemme voineet omalla tavallamme hyötyä. Onneksi meillä on ollut vastuullisia toimijoita, jotka ovat tämän edun olleet valmiita vastaanottamaan kansainvälisiltä markkinoilta, mutta nyt tämä uuden rakentaminen tulee olemaan erityisen merkittävä haaste.

Haluan lyhyesti vielä todeta kaksi käytännön asiaa, jotka sisältyvät minusta hyvinä asioina tähän kehykseen. On myönteistä, että alkoholiverotuksen osalta palaudutaan sille tasolle, joka on eheyttämässä yhteiskuntaa ja varmasti vaikuttamassa myös omalta osaltaan alkoholinkulutuksen vähenemiseen. Toinen asia, josta olen muutaman kerran aikaisemmin puhunut, ja ilolla totesin, että nyt tämä asia on otettu kehyksissä riittävästi huomioon, on tietoyhteiskunta-arkkitehtuurin uudistaminen, jossa valtion ja kuntien yhteistyöhön pyritään luomaan ihan uusi malli. (Puhe-mies: Nyt on mennyt 7 minuuttia!)

Näillä ajatuksilla, arvoisa puhemies, kuitenkin totean, että hallitus on pyrkinyt tekemään parhaansa tämän kehyksen rakentamisessa, mutta niin kuin totesin, välttämättä kukaan meistä ei tänä päivänä ole oikeassa, jos katsotaan tätä koko kehysajanjaksoa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Pitkään aikaan valtiontalouden kehysten valmistaminen ja valmistautuminen tähän esitykseen ei ole ollut niin haasteellista kuin se nyt on. Ne neljä viisi päällimmäistä tavoitetta, joita näillä kehyksillä on, ovat perusteltuja, ja toivoa vain sopii, että ne ratkaisut, joita nyt on tehty, riittävät tuon kehityksen turvaamiseen: ostovoiman turvaamiseen, työllisyyden varmistamiseen, rahoitusmarkkinoiden turvaamiseen ja luottamuksen lisäämiseen ja peruspalveluiden edelleen kehittämiseen ja uudistamiseen.

On selvää, että kotimarkkinavedon vahvistaminen on nyt se linja, jota lyhyellä tähtäimellä meidän on tehtävä, mutta yhtä selvää on myöskin se, että kun tämä taantuma aikanaan päättyy, me tarvitsemme uusia teknologioita, uusia tuotteita ja uutta kasvua, jotta me voimme varmistaa meidän vientimarkkinoidemme kasvun ja sitä kautta pitkäjänteisen myönteisen kehityksen tässä maassa.

Viime laman jäljiltä valtio teki rohkeat ratkaisut ja satsasi merkittävät määrät telematiikkaan ja siihen liittyvään tietojärjestelmän kehittämiseen, ja tulokset ovat maailmanlaajuista taloushistoriaa. Se oli onnistunut ratkaisu. Nyt tarvitsemme saman tyyppisiä ratkaisuja, ja uskon, että meidän hyvistä puuraaka-aineistamme ja meidän uusiutuvan energian osaamisestamme tällaisia voi muodostua, ja siihen myöskin satsauksia tehdään.

Puhemies! Yksi merkittävä asia koko tämän maailmanlaajuisen ongelman aikaansaamiseksi on ollut se, että rahoitusmarkkinoiden valvonta, läpinäkyvyys ja säätely ei ole ollut riittävän laadukasta eikä se ole kohdentunut oikein. Siksi pääministeri Vanhasen esittämä ja läpiviemä stressitestiehdotus Euroopan unionissa on erittäin hyvä ja tulee enemmän kuin tarpeeseen. Tosin aina voidaan puhua ja sanoa, että tällainen järjestelmä olisi pitänyt luoda jo ajat sitten. Se olisi saattanut jotakin pelastaa, mutta hyvä, kun nyt siihen asiaan on herätty. Tällaisia viestejähän on kuulunut myöskin Yhdysvalloista presidentin vaihdoksen jälkeen, ja toivottavasti tästä saadaan nyt maailmanlaajuinen ratkaisu, jolla pystymme lisäämään sitä luottamusta, jota tarvitaan niin kansalaisten, yritysten kuin rahoitusmarkkinoidenkin välille. Jos tätä uutta luottamusta ei pystytä rakentamaan vaan sama meno jatkuu edelleenkin, seuraavan nousukauden aikana samat virheet uhkaavat toistua, ja silloin me olemme jälleen saman tyyppisessä tilanteessa kuin mitä tällä hetkellä on. Eli tämä esitys on mitä vastuullisinta tulevaisuuspolitiikkaa, ja tervehdin sitä suurella myönteisyydellä.

Meitä kansalaisia säädellään tällä hetkellä yli oman tarpeen hyvin hyvin monessa kohdin, ja Euroopan unioni on tässä kyllä mestari tekemään. Mutta Euroopan unioniltakin, niin kuin koko maailmanlaajuiselta yhteisöltä, on jäänyt säätelemättä yksi tärkeimmistä asioista, joka sitä säätelyä ja valvontaa tarvitsee, ja se on rahoitusmarkkinat. Siksi on tärkeää, että nyt on lähdetty uudelle tielle, ja kun se on vielä tullut Suomen esityksestä, niin tämä kuvaa sitä, että pieni maa, hyvin hoidettu oma talous ja hyvin hoidetut omat rahoitusmarkkinat, voi olla esimerkkinä, ja näin myöskin pystymme saamaan aikaan tällaisia erittäin pitkälle meneviä ratkaisuja, niin kuin tämän stressitestin läpivienti on ollut.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen elvytykset alkaa kohta puremahan. Oppositiolla oli vähän turhan kiirus ruveta heti näkemähän elvytyksien tuloksia, mutta hallitus on tehny mielestäni ihan oikeen siinä, että se on tarkasti harkinnu ja kattonu, mihin elvytys parahite alkaa tuottamahan tulosta ja nimenomaan työllistävissä merkeissä eli mihnä työllisyyttä tarvitahan parhaiten.

Totuushan on se, että Suomi on tällä hetkellä jo niin sanotussa lamassa, mutta rohkenen, ku oon nyt kolme kertaa kuullut — en tiedä, onko se enemmänkin Nalle ollut asialla, mutta Wahlroos on kolme kertaa jo samaa toitottanu — että juhannuksen aikana aletahan selvästi jo näkemähän parempia aikoja, ja tähän asti hän on kaikessa näissä onnistunu ennusteissaan takavuosina, ja mä luotan hänehen ku kirvehen silmään.

Totuushan on se, että Suomihan on vientivetoinen maa. Meidän kansantalous on paljolta siitä kiinni, kuinka vienti vetää. Eihän tavaroja voi pankkohonkaan teherä. Ne ajat on ohitte, jolloinka tehtihin känkköhön tavaraa ja sitten ku alkas paremmat ajat, niin sitä purettiin ja vienti veti. Tänä päivänä se on suusta suuhun -menetelmä, eli tilaus tuloo, se teherähän, ja se rahaliikenne on jouhevaa.

Mutta haluaasin täs puheessani jonkun verran kiinnittää huomiota yhteen oleelliseen asiahan, nimittään työssäjaksamiseen. Siit on paljon puhuttu, mutta se on taivahan tosi asia. Se sisäinen moottori, mitä meirän sisällä on, se on paljon hienompi laite ku ykskään avaruusalus, mitä on kehitetty, eli ihmisen hyvinvointi. Eli väitän, että jos ihmiset pitääs, oli sitten nuoret tai vanhat, fyysisestä kunnosta huolen, ne jaksaas paremmin. Ne tulis paremmin toimehen toinen toistensa kans, eikä täs pidä silitellä myös sitä toista osapuolta, työnantajapuolta. Monta kertaa jos työnjohto osaas käsitellä työntekijöitä sillä lailla, että sillekin annetahan niin sanottu tietynlaanen arvo eli annetahan vastuu, niin sekin on sitä hyvinvointia eli sisäisen hyvinvoinnin palvontaa eli työssäjaksamista.

Erityinen huoli on siitä, että tulevaisuudes totta kai ikähaitaria pitää leventää eli työssä pitää jaksaa tai olla, jos terveitä ollahan, pirempään ja pirempään, mutta kaikista tärkeintä on kuitenkin, jotta nuoret saataas heti työn pariin ja sitä koulutustaki pikkusen kattotaas, että sieltä valmistaudutaas jouhevasti työn pariin. Ihminen on ihmeellinen siitä, että kun se opetteloo sellaahen niin sanotun luppoajan, niin vaikia ottaa niskasta kiinni ja tarttua.

Ihan viimeksi haluaasin mennä ihan siihen vaiheeseen, kun lapsena vartutaan aikuiseksi. Silloin ku hankitaan hyvä fyysinen peruskunto, jaksetahan elämässä paremmin joka sektorilla, ja meirän henkinen jaksaminen on paljo siitä kiinni, kuinka me fyysisesti voiraan.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme tänään hallituksen kehysriihen esityksestä. Hallituksen kehyspäätökset vievät Suomea kohti ekologista verouudistusta, jossa työn verotusta vähennetään ja ympäristölle aiheutettua haittaa verotetaan yhä enemmän. Tämä on hyvä suunta.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on jo pitkään pitänyt esillä ympäristöperusteisen verotuksen laajentamista, ja nyt nämä ja myös aikaisemmat ympäristöveropäätökset osoittavat, että olemme ottamassa verotuksessa aivan uutta suuntaa. Ympäristöverojen korotukset vahvistavat valtiontaloutta ja parantavat ympäristön tilaa. Ne kannustavat vähentämään aiheutettua ympäristöhaittaa, ja sitä kautta on myös mahdollista vähentää työn kokonaisverorasitusta. Tätä kautta me vaikutamme siihen, että työpaikat säilyvät Suomessa. Tämä kyllä vie myös Suomen taloutta ekotehokkaampaan suuntaan, eli tässä miekassa on kaksi terää. Tässä taloudellisessa tilanteessa on erittäin tärkeää, että myös ekotehokkuutta kohti ohjataan.

Suomessa kerättiin vuonna 2007 ympäristöverotuksella noin 4,9 miljardia euroa. Ympäristöverojen osuus koko valtion verokertymästä oli 6,4 prosenttia. Suomen ympäristöverotuksen taso on hieman EU:n keskitasoa korkeampi, mutta se ei tarkoita, että me olisimme tässä vielä kovin edistyksellisiä. Erinomaista on ympäristön kannalta nimenomaan se, että ympäristöverojen nosto kohdistuu enemmän elinkeinoelämään kuin kotitalouksiin. En tarkoita sitä, että yrityksiä pitäisi varsinaisesti tässä jotenkin kurittaa, mutta on niin, että elinkeinoelämän kulutusjousto eli hinnannousun vaikutus kulutukseen on yrityksillä suurempi kuin kotitalouksilla eli vero vaikuttaa helpommin yrityksissä kuin kotitalouksissa. Vero on siis hyvä kannustin, se on hyvä konsultti. Ympäristöystävälliset valinnat nousevat tätä kautta sitten ihan sinne tuloksen tekemiseen.

Arvoisa puhemies! Ympäristöverot ovat tulevaisuuden verotusta, ja innovatiivisuuttakin tässä tarvitaan. Innovatiivisella verotuksella voidaan kerätä huomattavia summia tulevaisuudessa valtion kassaan. Kehysriihen päätöksissä ei ole otettu vielä kaikkia keinoja käyttöön. Nämä keinot, joita nyt otettiin käyttöön, ovat oikeastaan vaan veron viilauksia eli veronkiristyksiä, olemassa olevien verojen kiristyksiä, mutta tästä me jatkamme edelleen.

Olen itse esimerkiksi esittänyt, että vesistöihin johdettavat lämpökuormitukset laitettaisiin verolle eli olisi tällainen hukkalämpövero. Sillä voitaisiin helposti kerätä 350 miljoonaa euroa valtiolle. Sitten olen suunnitellut myös jäteveron korottamista ja jäteveropohjan laajentamista. Sillä pystyisin helposti keräämään satoja miljoonia valtion kassaan, ja kummallakin näillä saadaan sekä materiaali- että energiatehokkuutta lisättyä eli viedään Suomea kohti talouden rakenteiden uudistumisia. Me tarvitsemme tämän tyyppistä verotusta.

Olen todella ylpeä siitä, että meidän valtiovarainministeri Jyrki Katainen pitää tätä asiaa paljon esillä ja tässä verotyöryhmässä on vahvasti esillä ympäristöperusteisen verotuksen uudistaminen, laajentaminen ja syventäminen. Suomi on verotuksen kehittämisessä aivan oikealla tiellä.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ei sovi kieltää, etteikö hallituksen propaganda ole hyvää ja rauhoittavaa. Kehysriihestä annettiin virallinen tiedote, joka oli otsikoitu: "Hallitus turvaa kuntien palveluja ja vahvistaa rahoituspohjaa." Kyllä tässä Goebbelskin kalpenisi.

Todellisuudessa hallitus on pakottamassa kuntia laatimaan leikkauslistoja. Hallitus lykkää valtionosuuksien korottamista, jotta kunnat leikkaisivat palveluja, lomauttaisivat ja irtisanoisivat työntekijöitään ja polkisivat palkkoja. Tästä julkisen sektorin ammattiliitot ovat aivan oikein muistuttaneet. Suomen kunnissa on käynnissä hallituspuolueiden masinoima kampanja, jolla pyritään sitomaan myös oppositiovoimat palvelujen leikkauksiin. Tästä vakuuttavana todisteena on se, että lähes kaikissa kaupungeissa ja kunnissa etsitään 3 prosentin tasoa olevia menoleikkauksia. Sapluuna on sama riippumatta siitä, onko kunta rikas vai köyhä. On selvää, että tässä kyydissä sadat köyhät kunnat hoippuvat konkurssin partaalla. Palveluja ei kerta kaikkiaan kyetä järjestämään. Olisi suuri virhe taipua kunnissa leikkauslistojen laatimiseen. Siksi on nostettava kuntakapina hallituksen kiristystä vastaan, ja nyt on sen aika.

Arvoisa herra puhemies! Kehysriihen ainoa merkittävä lisärahoitus kunnille on yhteisöverojen jako-osuuden nostaminen 10 prosenttiyksiköllä kuntien hyväksi eli 22 prosentista 33 prosenttiin. Käytännössä tämä ei korvaa kunnille edes yhteisöveron tuoton vähenemistä. Kunnat saivat viime vuonna yhteisöverotuottoja 1,5 miljardia. 10 prosenttiyksikön nousun jälkeenkin kunnat saavat valtiovarainministeriön ennusteen mukaan tänä vuonna 400 miljoonaa viimevuotista vähemmän. Lisäksi lukuisat kunnat eivät hyödy yhteisöveroista lainkaan. Ne elävät yksinomaan kunnallisveron ja valtionosuuksien varassa. Kiinteistöverojen nostaminen puolestaan kiihdyttää entisestään asumiskustannusten nousua ja kiristää pienituloisten asemaa ja lisää suoraan muun muassa kuntien toimeentulotukimenoja.

Menojen leikkaamista perustellaan sillä, että valtio velkaantuu. Valtiontalous on ollut pitkään ylijäämäinen, ja sillä on ollut lainasaatavia enemmän kuin velkaa, mutta sadoissa velkaantuneissa kunnissa eletään ja on jo pitkään eletty toivottomassa noidankehässä: verotuotot alenevat ja vastuut kasvavat muun muassa toimeentulotukimenojen, perusturvan, perhepalvelujen ja vanhustenhoidon tarpeiden kasvaessa.

Laman torjumisessa hallitus on valinnut väärän linjan: veropohja kaventuu, julkinen kulutus supistuu, ja työttömyys kasvaa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan julkiseen kulutukseen ja julkisiin investointeihin käytetty raha elvyttää kuusi kertaa, siis kuusi kertaa, enemmän kuin hallituksen toteuttamat tuloverojen kevennykset ja pääomavaltaisten suuryritysten kelamaksun poistaminen, mutta hallitus on valinnut rikkaiden varallisuuden, ei työllisyyden elvyttämisen linjan. Ja tätä samaa näyttää jatkavan kokoomuksen yrittäjäryhmä. Puheenjohtaja, kansanedustaja Eero Lehti esittää, että nykyinen 90 000 euron verovapaiden osinkotulojen raja on liian alhainen ja sitä pitäisi korottaa.

Herra puhemies! Edellisen laman aikana kuntien valtionosuuksia leikattiin rajusti. Synnytettiin terveydenhuollon kriisi, vanhustenhoidon kriisi, lapsiperheiden laaja köyhyys ja lasten syrjäytyminen. Suomi ajettiin uusliberalismin tielle. Porvarihallitus aikoo käyttää nykyistä lamaa saman politiikan uuden vaiheen toteuttamiseen, ennen muuta kuntien roolin selvään kaventamiseen koko kansantaloudessa, palvelujen leikkaamiseen ja yksityistämiseen. Polvilleen painetut kunnat pakotetaan yhteen riittävän suurten palvelukokonaisuuksien luomiseksi ja palvelujen keskittämiseksi. Tämä on hallituksen palvelus yksityisille palvelujen tuottajille, kansainvälisille ketjuille, jotka kärkkyvät kuntien veromiljardeja. Tämä on porvarihallituksen kupletin juoni, siksi tarvitaan kuntien kapinaa leikkauslistoja vastaan kuntien valtionosuuksien lisäämiseksi.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tuosta edellisestä on hyvä jatkaa ja kommentoida vähän sitä, mitä ed. Yrttiaho sanoi. Minun mielestäni tämä 90 000 euron ilman veroa oleva tulo on myöskin liian korkea elikkä pitäisi mennä verot kaikista tuloista samalta prosentilta. Pistetään kaikki tulot samalle viivalle, niin nekin saavat maksaa, jotka hyvin ansaitsevat. Minusta oli totaalinen virhe tämmöisiä päätöksiä tehdä. Olin kyllä siinä hallituksessa, joka sen päätöksen teki, mutta en sitä ole kyllä hyväksynyt.

Mutta kuntatalouteen: Täällä on jo todistettu sitä vaikka kuinka moneen kertaan. Olin eilen naapurimaakunnan kaupungissa vierailulla, ja kyllä Jämsän kaupunginjohtajan ja talousjohtajan viesti oli selkeä. Ei näitä yhteisöveron alennuksia, jotka Jämsälläkin ovat jotain 5 miljoonan luokkaa — vissiin se tuntuu semmoisessa 25 000 asukkaan kaupungissa kohtalaisen isosti ja isolta summalta — muuten muutaman kymmenentuhannen tai muutaman sadantuhannen euron muutoksella korvata millään. Heillä talous on totaalisesti kuralla, ja he ovat todellisissa vaikeuksissa, ellei valtionosuuksia pystytä muuttamaan.

Sitten taas omassa kaupungissani, Mänttä—Vilppulassa, yhteisöveron tuotto on ollut koko ajan, ainakin meillä Mäntässä, yksi Suomen huonoimpia kaiken aikaa, jolloinka sen merkitys on ollut melko mitätön koko aikana, eikä se nytkään näyttele isoa osuutta, vaikka siitä prosentteja lähteekin. Olimme tässä pari vuotta sitten suurimpana menettäjänä. Yhteisöverojen tuotto putosi meiltä lähes 60—70 prosenttia parissa vuodessa, jolloinka se ei meillä näyttele juurikaan suurta osaa. No, toki näyttää siltä, että jossain päin nämä arviot kohdentuvat eri lailla, ja tuonne Itä-Suomeen näkyy nyt sitten sitä hyvinvointia jaettavan niin erilaisten teitten kuin Joensuun taloudenkin kuntoon laittamiseksi.

Kuntataloudesta sitten siihen alaan, mistä tänään on saatu valiokunnassakin kuulla.

Me saimme tämmöisen etukäteisbriiffin oikeusministeriön hallinnonalalta, ja kyllä täytyy sanoa, että kylmää kuultavaa oli. Ihmettelen, jos sen koko porukka hyväksyy, mitä sieltä tuleman piti. Elikkä tilanne on se, että kun tällä hetkellä vankimäärä on noussut johonkin 3 700:een, vähän ylitse, parisataa nousua vuoden alusta eivätkä siinä ole mukana ne parisataa rikollista, jotka poliisit tässä ottivat kiinni muutama viikko sitten — niitä ei tähän lukuun ole laskettu, en tiedä, mihinkä tämä väki sijoitetaan — ja vieläkin kuulemma muutama sata kävelee tuolla vapaana, niin yhtään uutta tai kunnostettavaa laitosta ei olla tekemässä. Päinvastoin, suljettuja sellejä ja suljettuja laitoksia ollaan lakkauttamassa. Konnunsuo ollaan sulkemassa ja Pelsoa ollaan vääntämässä alaspäin, paikkoja tiputetaan huomattava määrä, ja siellä ei ole paljon sellejä. No, Suomi on saanut huomautuksia sekä paljuselleistä että oikeudenkäyntien viivästymisistä, ja tällä budjetilla kumpaakaan asiaa ei kyllä korjata pätkääkään. Päinvastoin, lisää ongelmia on tulossa.

Elvytysbudjettiin olisi ollut selkeästi toimia. Vankiloitten kunnostamiseen, koko vankeinhoitoon, on esitetty toistakymmentä miljoonaa euroa lisää, mutta sen valtiovarainministeriön viisaat virkamiehet pyyhkivät ylitse eivätkä suostuneet sitä ottamaan. Korjauksiin olisi vaadittu 6—7 miljoonaa, semmoista pientä ehostusta, jolla olisi laitettu asioita kuntoon, mutta kaikki vedettiin punakynällä ylitse. Ilmeisesti me sitten tyydymme siihen, että rikolliset kävelevät keskuudessamme tulevaisuudessa entistä voimakkaammalla joukolla ja entistä enemmän heitä pakenee myöskin avolaitoksista. Olisihan heitä nyt jo sinne siirretty, jos olisi pieniäkin realistisia mahdollisuuksia siirtää. Valitettavasti näin vaan ei ole ollut.

Kai me sitten tämän hyväksymme ja otamme sen todesta, että me emme pysty kaikkia rikollisia pitämään laitoksen sisäpuolella eikä kannata kaikkia tuomita. Tämä on tätä vihreätä oikeuspolitiikkaa. Samalla voisi myöskin huomauttaa siitä, että menetämme myöskin erittäin ison tulomäärän, kun tuottavuusohjelman myötä ollaan vähentämässä muun muassa ulosottomiehiä. Saimme kuulla, että 40 ulosottomiestä saa keskimäärin valtiolle noin 10 miljoonan euron tulot, jotka me tulevaisuudessa tämän laman ja näiden ankeitten aikojen myötä tulemme menettämään. Minusta 40 ihmisen palkka olisi kannattanut kyllä näinkin ottaa, mutta jos tämän ovat suuressa viisaudessaan VM ja ministeriö päättäneet, niin näinpä se sitten varmaan menee.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksiä ollaan tekemässä kansainvälisen talouden lamassa, joka sai alkunsa finanssikriisistä, eteni reaalitalouteen ja etenee siitä vääjäämättä julkiseen talouteen. Jakaisin tarvittavat toimenpiteet kahteen ryhmään, "heti-toimenpiteisiin", jotka on toimeenpantava välittömästi, ja pidemmän tähtäimen linjauksiin. Hallitus on oikealla tavalla juuri näin tehnyt.

Niillä päätöksillä, jotka vaikuttavat välittömästi, turvataan rahoitusjärjestelmän toimivuus ja edistetään kotimarkkinoiden toimintaa ja työllisyyttä. Tällä hetkellä kannattaa tehdä kaikki se, mitä voidaan järkevästi tehdä työllisyyden eteen. Myöskin asenteellisesti olisi hyvä suhtautua tähän tilanteeseen sillä tavalla, että on laskusuhdanteita ja noususuhdanteita. Maailmalla se ajatellaan siten, että varsinkin laskusuhdanteissa pitää työskennellä entistä enemmän. Esimerkiksi yritystasolla se tarkoittaa sitä, että jos laman aikana asiakkaat vähenevät tai asiakkaat ostavat vähemmän, niin lamasta ei selviydy, ellei hanki uusia asiakkaita. Nyt olisi aktiivisesti panostettava siihen, että löytää uusia asiakkaita, uusia toimijoita, kun olemassa olevien asiakkaiden kanssa kauppa vääjäämättä vähenee. Eli jos ei nyt myy, niin asiasta ei tule mitään. Sama tarkoittaa myöskin työllisyyttä. Työttömyys tulee väkisinkin kasvamaan. Meidän on mahdollistettava se, että kaikki työttömät voivat omaehtoisesti toimia oman työllisyytensä eteen kaikilla järkevillä keinoilla.

Näiden "heti-toimenpiteiden" tärkeyden myönnän, mutta vielä tärkeämpinä pidän niitä toimenpiteitä, millä tavoitellaan Suomen menestystä pidemmälle tulevaisuuteen. Suomen kannalta se, että Suomeen syntyy ja Suomessa pysyy osaamisintensiivisiä yksityisen sektorin työpaikkoja, on kohtalonkysymys. Laman aikana työpaikat selvästi vähenevät, ja noususuhdanteessa työpaikkoja syntyy lisää. Olennaisin kysymys on se, minne ne työpaikat syntyvät, mihin maihin ja minne Suomessa. On suuri pelko siitä, että noususuhdanne hidasti rakennemuutosta ja laskusuhdanne vastaavasti tulee nopeuttamaan rakennemuutosta, mikä johtaa siihen, että noususuhdanteen ensimmäiset investoinnit eivät varmaankaan suuntaudu Suomeen. Eli tilanne on meidän kannaltamme hyvin vakava, ettei meiltä arvokasta teollisuutta tai palvelutuotantoa siirry halvempien kulujen maihin.

Myöskin sitä on mielenkiintoista miettiä, minne Suomessa tulevat työpaikat syntyvät. Jos vertaa sitä tilannetta, mikä 1990-luvun alussa oli, mistä silloin hävisi työpaikkoja ja minne ne syntyivät, niin tässä kun ovat olleet paljon keskustelussa Helsingin ja Vantaan yhdistymisaikeet, niin oma arvioni on se, että Vantaa on potentiaalisin työpaikkavoittaja seuraavassa noususuhdanteessa Suomessa, koska Seutula ja Vuosaaren satama vääjäämättä tuovat sen tilanteen, että Vantaa on Suomen kaupungeista kilpailukykyisin, kun uusia työpaikkoja ajatellaan. Sitä vasten ne puheet siitä, että Vantaa itse ei yksin selviytyisi, tuntuvat erikoisilta.

Edelleenkin se, miten Suomi menestyy kilpailussa osaamisintensiivisistä työpaikoista, on Suomen kohtalonkysymys. Jos Suomi ei pärjää siinä, millä nämä yksityisen sektorin osaamisintensiiviset työpaikat saadaan, se muuttaa koko Suomen strategiaa. Suomi on nojannut strategioissaan osaamiseen, tutkimukseen ja kehitykseen, joten jos noita työpaikkoja ei saada Suomeen, se tarkoittaa sitä, että osaajat Suomesta siirtyvät näiden työpaikkojen perässä muualle ja koko tämä meidän strategiamme menettää ikään kuin merkityksensä ja siitä vuotaa ilma ulos. Sen takia Suomen on välttämättä pidettävä osaajatase positiivisena, jotta Suomeen saadaan enemmän osaajia kuin täältä lähtee.

Arvoisa puhemies! Ehkä vielä lyhyesti loppuun. Reaalitalouden vaikeudet vaikuttavat aina vääjäämättömästi julkiseen talouteen. Vanha viisaus, että ei voi syödä enempää kuin tienaa, pitää tässä hyvin paikkansa. Se tarkoittaa sitä, että valtion ja kuntien (Puhemies: 5 minuuttia!) on keskityttävä olennaiseen. Kunnille ei voi säätää lisää velvoitteita. Se tarkoittaa vastuullista menokuria, ja se tarkoittaa tuottavuuden parantamista.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Jukka Mäkelä laittoi minun puheeni uusiksi. Hän puhui kohtalonkysymyksistä, ja minäkin puhun kohtalonkysymyksestä.

Ensimmäiseksi tämmöinen perustausta-ajatus siitä, että kun me kevennämme verotusta lainarahalla, lainaamme lapsiltamme. Kun lainaamme lapsiltamme, päätämme heidän puolestaan heidän aikansa verotuksesta. On hyvä muistaa, että edes yhteiskunnallisella puolella ei ole sellaista lainaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin.

On totta, että talouden taantuma on myös merkki siitä, että tarvitaan rakenteiden remontointia, monipuolista ja kriittistä toimintojen seurantaa, tarkastelua ja uudistusta. Samalla kun me elvytämme työllisyyttä, teollisuutta ja taloutta turvaamalla työpaikkoja ja pitämällä yllä työllisyyttä, tukemalla koulutusta, mahdollistamalla uusia innovaatioita ja uutta teknologiaa — nämä kaikki ovat yhteiskunnalle todella tärkeitä asioita — on pidettävä mielessä erityisesti se kansanosa, jolle me käytännössä tätä maksettavaa laskua kasaamme.

Lasten ja nuorten hyvinvointi on asia, josta tulisi ottaa yhtä lailla oppia 1990-luvun viime laman jäljiltä. Ei riitä, että me muistamme läpivalaista rahalaitoksemme. Ei riitä, että me pidämme huolta hyvin työtä tekevistämme, kasvatamme työuraa jne., keskitymme kehittämään aikuisten maailmaa. On pidettävä iholla se, että lasten ja nuorten hyvinvointi ei maksa elvyttävänä toimena läheskään niin paljon kuin lasten ja nuorten pahoinvointi.

Hallituksen kehys ei riittävästi tunnusta näitä niin kutsuttuja pehmeitä arvoja. Lasten ja nuorten elämän ylläpito on todella merkityksellistä yhteiskuntaa voimaannuttavaa toimintaa. Ennakoiviin toimiin panostaminen ei tyhjänä palaa. On suorastaan käsittämätöntä politiikkaa säästää ennakoinnissa mutta avata sitten terapiapiikkejä erilaisten onnettomuuksien tai katastrofien jälkeen. En vastusta hoitoa enkä huolenpitoa, en auttamista silloin, kun sitä tarvitaan, mutta on tyhmää pelata rulettia sillä, miten pahoinvointi kumuloituu. Oppilashuolto, oppilaanohjaus, opetusryhmien pienentäminen ihan oikeasti, perheiden mahdollisuus valita perhettä palveleva hoitomuoto, päivähoidon riittävän pienet ryhmät, lasten ja perheiden avopalvelut sosiaalityön sektorilla ja terveydenhuollon riittävät palvelut, myös raskaampi sairaanhoito silloin, kun tilanne on akuutti — näitä meidän lapsemme ja nuoremme tarvitsevat.

Myös lapsiperheköyhyys on tosiasia. Vuonna 2007 köyhyysrajan alapuolella Suomessa asui 150 000 lasta. Hallitus ei voi pestä käsiään Pilatuksen tavoin lasten ja nuorten edessä. Hallitus ei voi piiloutua kuntatalouden selän taakse kertomalla tukevansa kuntia temppurahoituksella, kiinteistöveroin, yhteisöverokädenojennuksin. Me tiedämme, mitä nämä auttavat, me osaamme sen laskea. Kuntakenttä on lasten ja nuorten palveluiden osalta puristuksessa. Se toteuttaa valtion torpparina palveluita. Vaatimuksia on kasvatettu, tehtäviä lisätty, mutta resurssit eivät vastaa odotuksia. Kansalaiset ja kunnat tarvitsevat lasten ja nuorten palveluissa erityisesti nyt rinnalla kulkemista, eivät pelkkää päälle katsomista.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Palm otti esille näkemykseni kansantalouden kohtalonkysymyksistä, ja puhuin nimenomaan kansantalouden kohtalonkysymyksistä. Sanoin myös, että valtion ja kuntien on keskityttävä olennaiseen, ja tarkoitan sillä sitä, että vain siten lasten ja vanhusten asiat voidaan asiallisesti hoitaa. Mutta jos Suomi ei onnistu näissä kansantalouden kohtalonkysymyksissä, se johtaa vääjäämättä siihen, että kaikkia lasten ja vanhusten palveluja joudutaan leikkaamaan. Ikävä kyllä palveluja ei voida mitoittaa eikä pystytä mitoittamaan tarpeen mukaan. Jos palvelut mitoitettaisiin tarpeen mukaan, niin varmasti eniten opettajia ja lääkäreitä tarvittaisiin Afrikassa tai Aasiassa, mutta kuten me kaikki tiedämme, näinhän ei suinkaan käy.

Sari  Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän edelleen kiinni siitä, että silloinkin kun tasku on tyhjä, lapsista ja nuorista on pidettävä huolta viimeiseen asti — tämä vaan tuohon äskeiseen vastauksena.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myös puuttua tähän ajatukseen, kenestä pidetään huolta. Ed. Jukka Mäkelä, toitte esille, että kaikkiin tarpeisiin ei voida vastata. Varmasti näin on, mutta kuulin ainakin itse ed. Palmin puheenvuorossa nimenomaan sen, että kyllä me joudumme arvottamaan ja me joudumme priorisoimaan ja silloin keskitytään näihin lapsiin ja heikompiosaisiin ja ehkä silloinkin painopiste on nimenomaan siinä, että me emme tuota enemmän palvelujen tarvetta juuri niistä, jotka maksavatkin sitten vielä enemmän, vaan painopiste olisi näissä ennalta ehkäisevissä toimenpiteissä.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omat priorisointini ovat selvästi saman suuntaiset kuin ed. Palmin ja ed. Rauhalan. Olen oman lapsuuteni saanut viettää lapsirikkaassa ja -rakkaassa Tapiolassa, ja ainoa asia, missä Espoo on halunnut panostaa muita kuntia enemmän, on nimenomaan lasten hoito ja lasten opetus, ja edelleenkin pidän sitä tärkeimpänä prioriteettina. Mutta totean, että koko kansantalouden näkökulmasta Suomen on onnistuttava myöskin tämän kansantalouden kannalta kohtalonkysymyksessä.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä aikaisemmin käytiin myöskin kirjallisuuskeskustelua siitä, mitkä kirjat pitäisi jättää pois ja mitkä pitäisi ottaa käyttöön. Toden totta täytyy sanoa, että tässä taloustilanteessa on moni vanha guru herännyt henkiin, esimerkkinä vaikkapa lordi Keynes, jonka nimeen nyt vannotaan monen talousviisaan papereissa ja myöskin elvytyspakettien nimissä täällä eduskunnassa ja hallituksen esityksissä. Voi ehkä ottaa esille sen, että ehkä kohta kaivetaan parikymmentä vuotta jo täysin unohduksissa ollut Marxin kirjallisuus myöskin esille. Kun esimerkiksi Pohjois-Amerikan pankeista alkaa puolet olla kansallistettu, niin pitääkö pikkuhiljaa tutustua myöskin siihen, mitä Marx kirjoitti proletariaatin diktatuurista kommunismin korkeimpana asteena, jolloin tuotantovälineet todellakin ovat yhteiskunnan ja työväen hallussa? No, toivon, että ihan siihen pisteeseen emme kuitenkaan mene, vaikka ehkä pankkien sosialisointia voi tällaisena kehityspiirteenä pitääkin.

Mutta hallituksen realistiset mahdollisuudet vaikuttaa tähän taloustilanteeseen ovat kuitenkin rajalliset huolimatta kaikesta siitä keskustelusta, mitä täällä on käyty, ja siitä, minkälaista arvostelua hallitusta kohtaan on esitetty. Määrätyllä tavalla hallitus kuitenkin menee tässä taloustilanteen virrassa, ja sen keskeinen tehtävä on nyt pitää huolta siitä, että kaikki pysyvät kyydissä, kaikilla on pelastusliivit ja että vene pysyy pinnalla.

Hallitushan on reagoinut kaikesta huolimatta — aina voidaan aikataulusta ja toimenpiteiden nopeudesta ja mitoituksesta keskustella — mielestäni kuitenkin oikean suuntaisesti ja oikeaan aikaan lähtien siitä, että aluksi hallittiin viime kesästä ja syksystä lähtien nimenomaan finanssikriisiä ja pankkisektorin toimivuutta, turvattiin sen rahoituspohjan vakautta. Vaikka täälläkin arvosteltiin hyvin voimakkaasti näitä pankkitakauspaketteja, niiden laajuutta ja niiden mitoitusta, niin ne ovat kuitenkin turvanneet myöskin tämän suomalaisen kotimaisen pankkisektorin, vaikka se ei vastaavissa vaikeuksissa onneksi olekaan kuin nuo kansainväliset kollegansa.

Hallitus on myöskin elvyttänyt hyvin vahvasti, ja elvytys toivon mukaan jatkuu. Hallitus on tässä kehyspaketissa erityisesti kantanut huolta kuntapalveluista ja pyrkii ohjaamaan sinne uutta rahoitusta, ja tämä on ihan oikea suunta. Hallitus toivon mukaan myöskin laatii jatkossa suunnitelman siitä, miten velka kunnolla hallitaan ja miten tuota velkaa lähdetään aikanaan myöskin alentamaan. Väistämättä hallituksen edessä on myöskin veropohjan, verotuksen, pohtiminen siinä mielessä, minkälaiseen verotuksen laajuuteen lähdetään ja mitä oikein verotetaan, ovatko kohteena välilliset vai työhön liittyvät verot.

Nyt esiin on noussut vahvasti kiinteistövero. Se on tietenkin osa suomalaista verotuskulttuuria jo parin vuosikymmenen takaa, mutta sen taustallahan on neljän eri veron yhdistelmä, jossa vahva rooli oli muun muassa katumaksuilla. On kyllä sanottava, että kiinteistöveron ulottaminen laajasti muualle kuin taajamiin, joissa tavallaan sen edeltäjiä voimakkaasti kerättiin, on kyllä määrätyllä tavalla ideologista ja, voi sanoa, myöskin rankaisevaa, jos siitä ei vapauteta sellaisia kohteita kuin maatalous- ja metsämaata ja vaikkapa syrjässä asuvia ihmisiä, koska heillä ei oikeastaan ole mahdollisuutta saada niitä hyötyjä, joita kiinteistöverolla aikanaan koottiin ja nytkin kootaan, tai sitten kiinteistöveroa pitäisi myöskin korvamerkitä ja suunnata sitä vaikkapa tiestön kunnossapitoon paikallisesti. Nyt tästä on vaarana tulla erityinen rankaisuvero, ja se ei ole hyvä asia.

Veropohjan laajentamista on täällä mietitty laajemminkin. Täällä oli hyviä esimerkkejä muun muassa jäteverotuksesta. Alkoholiverotus on täällä jo moneen otteeseen mainittu. Muitakin kohteita varmasti löytyy.

Itse ottaisin tuosta kehyksestä esille yhden pikkuasian mutta sinällään aika merkittävän asian. Öljysuojarahastoa tullaan esityksen mukaan korottamaan, ja se antaa mahdollisuudet kerätä rahoitusta muun muassa ajankohtaisen öljyntorjuntakaluston uusimiseen, ja perinteisesti se antaa myöskin työtä kotimaassa. Eli tässä yhdistyy myöskin tuo kaivattu elvytys.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Finanssikriisi ja ehkäpä jopa reaalitalouden kriisi tuli yllättäen. Nyt olisi ehkä aika pohtia, mitä pitäisi tehdä, jotta seuraava vaihe ei tulisi yllät-täen. Yleisesti ollaan asiantuntijoiden keskuudessa aika vakuuttuneita siitä, että maailmantalouden nousu alkaa sieltä, mistä finanssikriisikin, eli Yhdysvaltain talous pyritään saamaan ensiksi tolpilleen ja sitä kautta maailmantalouskin nousuun.

Suomi on jälkisyklinen maa. Voin kuvitella, että Yhdysvaltain finanssimarkkinoilla seurataan varsin huolellisesti, miten Yhdysvaltain pörssi kehittyy, ja Suomen pörssillä on ollut taipumus nousta samalle tasolle noin puolen vuoden viipeellä. Kansalliseen varallisuuteen kuuluu aivan keskeisenä se, että suomalaiset omistavat suomalaisen elinkeinoelämän keskeiset toimijat, ja tässä suhteessa syntyy ehkä yllättävä vaara. Tällä hetkellä pörssissä noteerattujen yhtiöiden arvo on varsin alhainen. Ne ovat siis vakavaraiselle sijoittajalle, esimerkiksi eläkesäätiölle, joka toimii Yhdysvalloissa, melkeinpä, uskallan sanoa, pelkkä suupala. Suomessa ei ole finanssivarallisuutta, joka olisi likvidiä, käytännöllisesti katsoen muualla kuin takaisinmaksuina tel-yhtiöissä, joissa tällä hetkellä osakepaino on perin alhainen.

Usein on käyty keskustelua siitä, tulisiko näiden työeläkelaitosten kotimaisen osuuden olla suurempi. Nyt tulisi. Nyt täytyisi nopeasti muuttaa vakavaraisuussääntöjä entisestäänkin suojaamaan suomalaista omistusta siten, että työeläkeyhtiöt voisivat ottaa suuremman osakepainon ja ostaa kotimaisia yhtiöitä, ainakin määräysvallasta merkittävän osan.

Tähän samaan kategoriaan tietysti sisältyvät pörssin ulkopuoliset kiinnostavat yhtiöt. Usein ne ovat lääketieteeseen, teknologiaan tai ainakin korkeaan osaamiseen keskittyneitä, usein Tekesin, Sitran, Akatemian tuella käynnistettyjä yhtiöitä. Niillä on suuri tulevaisuus, mutta niitä on kiusallisen vähän. Meillä ei ole varaa itse asiassa menettää niitä ollenkaan, meiltä puuttuu tällaisia potentiaalisia korkean osaamisen yrityksiä, jotka työllistävät tulevaisuudessa suomalaisia maistereita ja tohtoreita ja ammattikorkeakoulun käyneitä tämän hetken opiskelijoita. Meillä on vain yksi kolmasosa siitä, mitä tilastollisesti tarvittaisiin. Tässäkin suhteessa olisi toivottavaa, että myös työeläkeyhtiöt voisivat näiden vakavaraisuussääntöjensä puitteissa panostaa tähän kategoriaan. Tällä hetkellä näiden vakavaraisuussääntöjen puitteissa tällaisiin yhtiöihin sijoittaminen on perin hankalaa.

Finanssikriisin seurauksena on myös useissa maissa kehitetty uusia instrumentteja, joilla turvataan kotimaisten, terveiden yritysten jatko. Irlannissa, Ranskassa ja Englannissa on jo käytössä niin sanottu carry back -filosofia, joka tarkoittaa itse asiassa taannehtivaa tappiontasausjärjestelmää. Suomalainen tappiontasausjärjestelmähän lähtee siitä, että vahvistettua tappiota voidaan tulevaisuudessa kymmenen vuoden aikana syntyneistä voitoista käyttää yhtiön hyväksi. Tässä carry back -ajattelussa lähdetäänkin taaksepäin, eli menestynyt yritys, joka on maksanut veroja, voi tämän vuoden tappioista käyttää aikaisempia voittovaroja hyväksi, itse asiassa saa veronpalautusta, jolloin yritys ei tarvitse myöskään takuita, mikä esimerkiksi työeläkeyhtiöiden takaisinlainaustilanteessa on välttämätöntä. Kun Irlanti, Ranska ja Englanti ovat ottaneet tämän käyttöön, veikkaan, että myös moni muu maa tällä hetkellä pohtii tätä samaa asiaa. Olisi suotavaa, että tätä asiaa ryhdyttäisiin valmistelemaan.

Kehysriihessä on pohdittu myös laajakaistaa. Hyvä niin, mutta asia on mielestäni jäänyt puolitiehen. Nykyisen Postin ensimmäisen luokan kirjeiden perillemenoprosentin pitää olla 85, mutta itse asiassa laajakaistalla voidaan tämä palvelu hoitaa paljon tehokkaammin. Sen seurauksena voitaisiin varmasti pohtia myös sitä, että koko postijärjestelmä saataisiin yhdellä kantokerralla kaiken kaikkiaan hoidettua. Se olisi kansallista ja menestystä.

Samoin hajasijoittaminen. Tekisi mieli sanoa, että Helsingin satama on aikansa elänyt. Se on Vuosaaressa tällä hetkellä. Vantaan pääradan varsi on tällä hetkellä logistisesti paras sijoittamispaikka. Esimerkiksi Lääkelaitoksen sijoittaminen Kuopioon näyttää tuottavan tuskaa. Tilastokeskus on seuraavalla sijalla sijoittamislistalla. Tekisi mieli pohtia, olisiko Pääkaupunkiseutu kuitenkin sille parempi, mutta Helsingin niemen ulkopuolella.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Käytin jo viisiminuuttiseni, mutta siinä sitten jäi yksi asia kertomatta, johon haluan erikoisesti kiinnittää huomiota ja joka liittyy päivän aiheeseen mitä suurimmassa määrin.

Nimittäin minulla oli tilaisuus kuunnella eilisaamuna Oulussa esitelmää muuttoliikkeestä Oulun läänissä ja Pohjois-Suomessa. Siellä on meneillään nuoren väen joukkomuutto Ouluun, ja se tarkoittaa sitä, että peruskoulunsa suurin piirtein päättäneet vetäytyvät maakunnista Ouluun, vaikka ei olisi mitään tietoa työpaikasta, opiskeluajatustakaan eikä mitään muutakaan. Siis toisin sanoen tukeudutaan mielikuvaan, että Oulussa nyt aina tullaan pitämään huoli.

Tällä, arvoisa puhemies, on merkitystä toisinpäin. Kun se maakunta tyhjenee, siis älyttömällä tavalla ja psykologisten reaktioitten tuloksena, niin sehän merkitsee sitä, että potentiaaliset tulevaisuuden veronmaksajat sieltä häipyvät pois, ja se taas merkitsee päivän teemaan liittyen sitä, että meillä täytyy sen Lex Karkkila -mallin olla edelleen tarjolla. Jokaisella kuntaministerillä pitää olla se plakkarissa, kun sitä tarvitaan, sillä nythän nämä hallituksen toimet ovat erinomaisen viisaita. Me olemme käyttäneet muita kuin harkinnanvaraisen varallisuuden instrumentteja kunnallisen pärjäämisen parantamiseksi, mutta nyt tulee se harkinnanvaraisuus esille, ja se on vakava vaihtoehto.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustajakollega Rönni sai vielä Kyllösen nousemaan kolostaan. Ed. Rönni nosti esille äärimmäisen tärkeän kysymyksen suomalaisen vankeinhoidon tulevaisuudesta, sillä tällä hetkellä vankimäärä ei ole suinkaan laskussa, päinvastoin. Mutta oikeusministeriön esityksen pohjalta hallitus päätti toteuttaa Konnunsuon vankilan lakkauttamisen sekä Pelson vankilan supistamisen nykyisistä 209 vankipaikasta 120 vankipaikkaa sisältäväksi vankilaksi, ja samalla hallitus päätti Pelson vankilan henkilökuntamääräksi 80 virkaa, mikä on 46 virkaa vähemmän kuin tällä hetkellä. Päätösten yhtenä perusteena oli Konnunsuon vankilarakennusten huono kunto, minkä vuoksi kyseinen laitos katsottiin parhaaksi sulkea kokonaan ja vankimäärän oletettua vähenemistä pidettiin Pelson vankilan supistamisen yhtenä perusteena. Kuitenkaan näin nyt ei ole tapahtunut.

Suomi on aikaisemmin saanut nootteja siitä, että Suomessa on ollut käytössä jo käyttökiellossa olleita paljusellejä, ja nyt kun vankimäärä on kasvanut, niin paljusellejä on otettu uudelleen käyttöön, ja tämä on jo puhtaasti ihmisoikeuskysymys, johon Suomi on joutunut EU:n komitealle Cpt:lle vastaamaan useamman kerran. Viimeksi Yle on uutisoinut perjantaina 6.3.2009 seuraavaa: "Helsingin vankilassa on jouduttu ottamaan käyttöön 20 sellaista paljuselliä, jotka ovat olleet jo jonkin aikaa käyttökiellossa. Tällä hetkellä on näitä paljusellejä käytössä Suomessa kaikkiaan 508 kappaletta." Uutisessa mainittiin, että kaikista paljuselleistä ei tulla pääsemään eroon vielä vuoteen 2015:kaan mennessä. Tuntuu aika käsittämättömältä, että samanaikaisesti suljetaan 89 vankipaikkaa Pelson vankilasta, jossa selleissä on käytössä nykyaikaiset saniteettitilat, ja kuitenkin samanaikaisesti aiotaan ottaa Helsingin vankilassa käyttöön käyttökiellossa olevia paljusellejä. Täytyy huomauttaa myös, että Pelson vankilassa näitä paljusellejä ei ole ollut viimeiseen 40 vuoteen, elikkä tämän asian virallinen julkisuuskuvakaan ei ole kovin hyvä Suomen kannalta, että toimivat vankipaikat lakkautetaan ja otetaan sitten kielletyt käyttöön.

Mielestäni hallituksen iltakoululinjausta Pelson vankilan vankipaikkamäärästä tulisi tarkistaa viipymättä tämän hetken vankimäärää vastaavaksi ja vankipaikat tulisi säilyttää nykyisessä määrässä, mikä on 209 vankipaikkaa, mikäli vankitilanne vaatii tällä hetkellä jo käyttökiellossa olevien paljusellien käyttöönottoa. Näkemystä voi perustella ennen kaikkea vankimäärän kehityksellä ja vakavilla yliasutusongelmilla monissa Suomen vankiloissa. On huomioitava myös se, että Pelson vankilan henkilökunnan suhdeluku vankia kohden on Pelsolle tehtyjen uusien suunnitelmien mukaisesti 0,66, ja kun katsotaan valtakunnallista vertailua, niin havaitaan muiden laitosten keskiarvon olevan 0,81, eli Pelson vankilan henkilöstömitoitus on huomattavan paljon alhaisempi kuin muissa Suomen vankiloissa, ja tämän ei pitäisi olla tällä tavalla.

Sen lisäksi haluaisin vielä viimeisenä nostaa esille sen kysymyksen, että kun puhutaan suomalaisessa vankeinhoidossa lähivankilajärjestelmästä, niin miten voi olla niin, että Pelso on keravalaisille liian kaukana, kun se Kittilän ja Utsjoen kotikunnista tulevalle vangille on saman matkan päässä. Kyllä tätäkin problematiikkaa pitää kyetä järjen valossa Suomessa miettimään, miten katsotaan se, mikä vankila on lähellä ja mikä on kaukana, kunhan se täyttää myös ihmisoikeusmääräykset.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talouspolitiikan päätavoitteet — työllisyyden edistäminen, talouden kasvupotentiaalin vahvistaminen ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden turvaaminen — tulevat entistä tärkeämmiksi tässä taloustilanteessa. Pääministeri Vanhasen esittelemää Työtä Suomessa -ohjelmaa tarvitaan ensi vuosikymmenellä. Rakenteellisia uudistuksia on tapahduttava eri sektoreilla, esimerkiksi työtunteja täytyy saada lisää. Suomessahan työllisyysaste on nyt noin 70 prosenttia, ja joissakin maissa on päästy lähelle 80:tä. Tärkeää on poissaolojaksojen lyhentäminen työstä ja työurien pidentäminen molemmista päistä. Muuten jätämme liian suuren taakan lapsille ja nuorille aikuisille.

Meneillään olevan taantuman lieventämiseksi tehtävät elvytystoimet lisäävät valtionvelkaa nopeasti. Ei kuitenkaan ole järkevää tehdä nyt sellaisia leikkauksia kuin 1990-luvun lamassa tehtiin. Työllisyyttä tukevaa elvytystä on jatkettava mielellään ennen kesää annettavalla lisäbudjetilla. Kohteita meillä kyllä riittää, vaikkapa vain home- ja kosteusongelmista kärsiviä kouluja tai päiväkoteja. Kun talouskäänne tapahtuu, sitten katsotaan, tarvitaanko esimerkiksi veronkorotuksia.

On kuitenkin selvää, että esimerkiksi kuntien auttamiseksi tehty paketti yhteisöveron tilapäisine korotuksineen on oikea. Samalla kuntien on hillittävä menojen kasvuvauhtia. Olen tyytyväinen kuntapaketissa myös siihen, että Enonkoski, Puumala ja Sulkava Etelä-Savosta saavat pysyvän lisän saaristokuntastatuksen vuoksi. Toki siellä on myös osa saaristokuntia, jotka mielellään pysyvää lisää olisivat ottaneet.

Arvoisa puhemies! Olen iloinen keskustan tavoitteiden toteutumisesta myös sosiaaliturvassa. Takuueläke, jonka piiriin kuuluu noin 120 000 pienituloisinta eläkkeensaajaa, otetaan käyttöön vuonna 2011. Taso tulee olemaan noin 700 euroa, ja saajista noin kaksi kolmasosaa on naisia. Samaan aikaan vähimmäispäivärahat, lapsilisä, kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki sidotaan kuluttajahintojen muutosta kuvaavaan indeksiin vihdoinkin.

Sosiaaliturvaa on edelleen pystyttävä saamaan kannustavammaksi. Sata-komitealla riittää töitä. Etenkin syrjäytymisuhan alla olevat nuoret miehet on löydettävä ja kiinnitettävä heidät työhön tai koulutukseen.

Olen tyytyväinen siihen, että Kelan harkinnanvaraisen psykoterapiakuntoutuksen siirtäminen järjestämisvelvollisuuden piiriin myös tapahtuu vuoden 2011 alusta. Siinähän on tavoitteena, että työ- tai opiskelukykyä pystytään palauttamaan tai ylläpitämään ja sitä kautta vähentämään tai hidastamaan sitten nuorten ja nuorten aikuisten joutumista pois työmarkkinoilta mielenterveydellisten syitten takia. Tähän liittyy omalta osaltaan myös Masto-hanke, joka on ollut menossa, jolla pyritään vähentämään masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien henkilöiden määrää. Oma osansa on myös sitten osasairauspäivärahan uudistamisella, eli karenssi on siellä nyt aika pitkä, ja sitä ensi vuoden alusta lyhennetään merkittävästi ja toivottavasti sieltä kautta saadaan, sanotaanko, hyvää koko yhteiskunnalle mutta myös hyvää aikaiseksi näille sairauspäivärahalla olijoille. Kolmantena vielä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien asemaa parannetaan myös sillä tavalla, että olisi helpompi myös yrittää työhön paluuta, ja tämä myös ensi vuoden alusta tapahtuisi.

Sitten työttömiä koskien taas perusturvaa parannetaan uudella aktiivituella, jota ryhdytään maksamaan perusturvaan, kun työtön osallistuu koulutukseen tai muihin työkykyä tukeviin toimenpiteisiin. Tässä tietenkin sitten tehtävänä on se, että näitä toimenpiteitä tai koulutusta on myös tarjolla.