Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Rouva puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kalastuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös, jonka nojalla valioneuvosto voi kieltää uhanalaisen eläinlajin, kuten saimaannorpan, suojelemiseksi tietynlaisten pyydysten tai kalastustapojen käytön määräajaksi. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännös, jonka nojalla maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräaikaisia kalastusrajoituksia, kuten lyhyitä ajallisia pyydysrajoituksia sekä pyydysten rakennetta koskevia määräyksiä, suojellakseen uhanalaista eläinlajia. Esityksellä mahdollistetaan esimerkiksi saimaannorpan suojelun kannalta välttämättömien kalastusrajoitusten säätäminen ja niistä aiheutuvien haittojen korvaaminen.

Lakimuutoksen nojalla voidaan tarvittaessa asettaa verkkokalastuskiellon tyyppisiä rajoituksia nopeasti. Lainmuutoksella vahvistetaan luonnonsuojelullisten näkökohtien toteutumista kalastuslaissa ja niillä tehostetaan luontodirektiivin kansallista täytäntöönpanoa. Vesialueen omistajalle tai vesialuetta koskevan erityisen oikeuden haltijalle esitetään oikeutta saada valtiolta korvausta rajoitusasetusten aiheuttamista merkittävistä haitoista tai omaisuuden käytön rajoituksista.

Lakimuutos annetaan, koska nykyisen perustuslain tultua voimaan vuonna 2000 on kalastuslain 37 §:n 3 momentin valtuussäännös jäänyt muotoilultaan puutteelliseksi. Nykyiseen valtuussäännökseen liittyvät perustuslailliset ongelmat heikentävät Suomen mahdollisuuksia toteuttaa luontodirektiivin vaatimuksia asianmukaisesti.

Uhanalaisten eläinten suojelutarkoituksessa annettavat kalastusrajoitukset saattavat rajoittaa vesialueen omistajan oikeutta hyödyntää omaisuutta, ja yleensähän ne rajoittavatkin. Valtuussäännösten nojalla annettavien kalastusrajoitusten ei lähtökohtaisesti oleteta aiheuttavan vesialueen omistajille tai vesialuetta koskevien erityisten oikeuksien haltijoille merkityksellistä haittaa. Suojelutarkoituksessa toteutettaviin omaisuuden käyttöön kohdistuviin rajoituksiin liittyy kuitenkin lainsäädännössä yleensä säännös, jolla mahdollistetaan korvauksen maksaminen suojelutoimien aiheuttamista mahdollisista haitoista tai omaisuuden käytön rajoittamisesta. Vastaavat säännökset ovat muun muassa luonnonsuojelulaissa.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen, että tämä esitys on nyt täällä. Alun perin tarkoitukseni oli tämä esitys tuoda jo ennen hiihtolomaviikkoa, mutta se jäi valitettavasti valtiovarainministeriön vaatimuksesta pöydälle. Hiihtolomista johtuen sen vasta nyt sitten pääsiäisen alla olen saanut tänne, mutta toivon sille nopeaa käsittelyä siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä olisi tämä väline käytössä silloin, kun sitä tarvitaan.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Meille Järvi-Suomen alueelta tuleville Saimaa on yksi tärkeimmistä vesistöistämme ja järvistä. Me arvostamme puhdasta vettä, puhdasta luontoa. Me arvostamme hyvää kalakantaa. Me arvostamme myöskin niitä muita eläimiä, kaloja ja muita, mitkä näissä vesistöissä ovat. Mutta meille on myöskin äärimmäisen tärkeää, että kalastuksen mahdollisuudet säilyvät, ja siksi on äärimmäisen tärkeää löytää oikea tapa, millä oikeus kalastukseen säilyy, millä myöskin sitten meille matkailullisesti tärkeä kalastusmatkailu voi edetä, ammattikalastajat voivat toimia, mutta samalla tuo tärkeä norppa voidaan suojella.

Olisi äärimmäisen vaikeaa ja myöskin sillä alueella vaikeasti ymmärrettävää toteuttaa pakonomainen kielto, mistä tämä lakiesitys lähtee. Mielestäni se on tietenkin yksi mahdollisuus, mutta nyt se on koettu painostuskeinoksi niiden toimenpiteiden puolesta, mitä esimerkiksi Etelä-Savon maakunnassa on vahvasti eteenpäin viety. Siellä tavoitteena on noin 1 500 neliökilometrin alueen suojelu, ja siinä tavoitteessa ollaan jo melko lähellä toteutusta.

Tänä vuonna olosuhteet norpan pesinnälle ja poikasten mahdollisuudelle selviytyä elämään ovat olleet äärimmäisen otolliset, ja viestit järviltä kertovat, että pesintä olisi onnistunut ja voidaan odottaa hyvää poikastulosta. Me odotamme tietenkin tällä alueella myöskin sitä, että saisimme tarkat tiedot Metsähallitukselta laskennan tuloksista, koska on äärimmäisen tärkeää, että ne ovat käytettävissä kaikilla niin, että ne ovat täysin julkisia ja luotettavia tietoja. Jos ei ole luottamusta puolin ja toisin, niin silloin myöskään ei löydy sitä yhteistä säveltä, johon aktiivisesti pyritään, niin kuin eilisillankin televisio-ohjelmassa kerrottiin, miten Ahvionsaarella kalastuskunta katseli, miten alueita lisättiin suojeluun, vapaaehtoiseen suojeluun nimenomaan.

Haluan korostaa, että Etelä-Savossa ja muissa Saimaan maakunnissa halutaan edetä vapaaehtoisuuden kautta ja löytää ratkaisut, ja teemme kaikkemme sen eteen, sillä niin kuin sanoin, jos jossakin vaiheessa joudutaan sitten tätä lakia käyttämään, niin silloin tulee taas kielteiset vastavaikuttimet. Silloin ei enää lakia taas ehkä kunnioitetakaan.

Ymmärrämme tämän, että on tämmöinen mahdollisuus, mutta toivon, että voisimme jatkaa niin, että vapaaehtoinen suojelu voisi edetä, sillä kaikilla on ihan varmasti yhteinen tahto ja alueen kanta-asukkaat mutta myöskin vapaa-ajan asukkaat ja kalastusmatkailijat odottavat, että pääsevät kokemaan niitä elämyksiä, joita Saimaa kaikkinensa ei vain kalastuksen vaan myöskin norpan katselun kautta tarjoaa.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Jottei jää väärää käsitystä Saimaan alueen ihmisten mielipiteistä ja toiveista, pitää muistuttaa, että tästä asiasta on tehty viime vuosien aikana kaksi kyselyä. Ensimmäisen kyselyn mukaan kalastusrajoitusta kannatti noin 70 prosenttia vastaajista, jälkimmäisen kyselyn mukaan 80 prosenttia. Eli melko suuri yksimielisyys tästä asiasta on olemassa.

Toinen asia, josta toivon, ettei jäisi väärää ymmärrystä, on Metsähallituksen tutkijat ja heidän ammattitaitonsa. Heitä kohtaan on esitetty monenlaisia spekulaatioita nyt, kun norppakannat ovatkin lähteneet huononemaan, mutta he toimivat kansainvälisesti hyväksytyillä ja tunnustetuilla menetelmillä, ja tutkimustulokset ovat täysin avoimia ja kaikkien tutkittavissa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Nepponen totesi, vapaaehtoinen suojelu on edistynyt erittäin hyvin tuolla Saimalla, ja mikä vielä todettava, niin osakaskuntien edustajat suorittavat valvontaa. Jos tällaiseen yliampuvaan pakkolakiin mennään, niin uskon, että valvonta jää yksinomaan Metsähallitukselle.

Mielestäni päätäntävallan näissä kalastusasioissa pitäisi olla kalastusalueilla, ja kysynkin ministeriltä, mihin tällaista lakia tarvitaan. Henkilökohtaisesti uskon, että tämä vapaaehtoinen suojelu etenee ja tätä tietä päästään hyviin tuloksiin. Myös verkkojen langan vahvuutta on ohennettu jne. Onko tarkoitus kokonaan lopettaa sitten verkkokalastus Saimaalla?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En tiedä, mihinkä ed. Järvinen perusti tuon, että olisi väärinkäsitys. Kyllä siellä nähdään vapaaehtoinen suojelu varmasti sataprosenttisestikin sellaiseksi, että sillä edetään. En tiedä, oliko se pakkosuojelu sitten laki. Minä en tämmöistä ole kuullut enkä ainakaan itse ole vastannut kyselyihin, vaikka niillä seuduilla asustelenkin. Kyllä vapaaehtoisen suojelun kautta eteneminen, aktiivisesti laskentatuloksista tiedottaminen on sellainen, jolla luottamus luodaan, ja siihen me pyrimme tällä alueella, nimenomaan vapaaehtoisuuden kautta etenemään, jotta tuo ainutlaatuinen eläin voidaan siellä edelleenkin nähdä ja se voi myöskin siellä elää, mutta kalastajillakin on omat tarpeensa.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Täällä on jo niin monta kysymystä, että ajattelin, että pyydän tähän väliin vastauspuheenvuoron.

Ensinnäkin päätavoite on se, että norppa suojellaan vapaaehtoisesti sopimalla kalastuskielloista kalastuskuntien kanssa, ja näin on nyt menetelty. 1 512 neliökilometriä on valmiita sopimuksia, mutta asia on neuvottelun alla niin, että päästään yli 1 600 neliökilometrin, mahdollisesti vielä siitäkin eteenpäin, ja tämä on nyt todellinen koetinkivi sitten, täyttääkö tämä sopimus sen, että kuutit säilyvät elävinä. Sopimukseen luonnollisesti kuuluu se, että jos sieltä kuutteja verkoista löytyy, niin silloin sopimus on rikottu. Se on selvä asia.

Kysymys sitten siitä, mihin me tarvitsemme tämän tyyppistä lainsäädäntöä: Me tarvitsemme sitä varalle. Me tarvitsemme sitä sen tilanteen varalle, jos ei toimi tämä järjestelmä, joka nyt on luotu, jossa maakuntaliitto ja kalastuskunnat yhdessä Metsähallituksen kanssa kaikki ovat tehneet aivan upeaa työtä ja kyenneet suojelemaan, sopimuksen kautta pidättäytymään kalastuksesta, silloin, kun on tämä aika, eli 15.4. alkaen kesäkuun loppuun. Todella nyt seurataan tarkkaan myöskin tätä laskentaa, ja tiedän, että kalastuskunnat ovat 60 laskijaa kouluttaneet laskemaan norpan pesiä, ja itse menen perjantainakin laskemaan norpan pesiä. Silloin me käymme siellä alueella läpi niiden ihmisten kanssa, riittääkö tämä alue nyt, suojeleeko se juuri ne kohteet, mitkä tarvitaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri sanoi, että tämä on varalta, tämä laki, hallituksen esitys 29 näiltä valtiopäiviltä. Mielestäni tässä ollaan myöhässä. Tämä laki olisi pitänyt jo aikaisemmin säätää, ja se olisi pitänyt panna toimeen. Se pitää panna toimeen.

On mielestäni aika riskaabelia odottaa, miten sille kannalle käy, ja sitten kun se on kyllin pieneksi päässyt, niin sitten aletaan vasta lakia soveltaa. Kysymyksessähän on saimaannorppa eli Pusa hispida saimensis tai Phoca hispida saimensis, joka 6 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua omaksi alalajikseen erikoistui. Silloin niitä oli ehkä noin 6 000 yksilöä, nyt tällä hetkellä 260.

Saimaannorpasta maksettiin tapporahaa 1882—1948, ja se rauhoitettiin vasta 1955. Tuo 260 yksilön kanta, josta puolet on ehkä sitten lisääntymiskykyisiä, on aivan liian pieni. Se on vaarallisen pieni sisäsiittoisuuden näkökulmasta ja yksinkertaisesti myös hävikin näkökulmasta. Talvet, niin kuin meillä ovat aikaisemmin tätä talvea lukuun ottamatta olleet, ovat vaarana. Ilmastonmuutos nopeuttaa kaikkia saimaannorppaa vaarantavia tekijöitä.

1 500 neliökilometriä on nyt saatu ikään kuin sovituksi verkkokalastuskieltoalueeksi, mutta tämän saimaannorpan säilymisen kannalta tärkeän alueen sisällä on noin 200 neliökilometriä alueita, joissa tätä sopimusta ei ole. Sitten vielä, niin kuin täällä ministerikin viittasi: noudatetaanko tätä verkkokalastuskieltoa? Kysymys toisaalta ei ole vain kuuteista vaan myös täysikasvuisten norppien pelastamisesta. Viime joulukuussa ainakin, siis ainakin, yksi täysikasvuinen norppa hukkui verkkoon ja tammikuussa tänä vuonna toinen. Ne ovat täysikasvuisia eläimiä.

Etelä-Savon maakuntaliitto on siis ollut mukana ministerin kertoman mukaan myönteisesti siis näissä vapaaehtoisissa toimenpiteissä, mutta hiukan sieltäpäin, Etelä-Savon maakuntaliiton johdon suunnasta, on kyllä mielestäni epätoivottuja ääniä myös kuullut siitä, ettei oikeastaan tarvita mitään lainsäädäntöä, että kyllä hoidetaan ilman lakeja näitä asioita.

Tarvitsemme tämän ainutlaatuisen yksilön, joka on Suomen nisäkäs, jonka tulevaisuus on Suomen tasavallan suojelutoimenpiteistä riippuvainen. Tarvitsemme siinä lainsäädäntöä, ja meillä on tässä kiire, ja aivan oikein ministeri totesi: mahdollisuuksien mukaan. Täällä on perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja paikalla. Toivon, että tämä hallituksen esitys mahdollisuuksien mukaan pystyy ohittamaan perustuslakivaliokunnassa vallitsevan asiaruuhkan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää arvoisaa ministeriä siitä työstä, jota hän on tämän hankkeen osalta tehnyt. On upeata, että olette pitänyt sananne. Se on näissä asioissa erittäin tärkeätä. Tällä hetkellä suurina harvinaisuuksina kerätään tietoja heistä, joihin on voinut luottaa näissä ympäristö- ja luonnonsuojeluasioissa. Se joukko ei nyt kovin iso galleria ole.

Tähän asiaan liittyy sitten mitalin toinen puoli. Henkilökohtaisesti koen sen henkisesti erittäin rasittavana asiana, ja yritän sitä nyt kuvata nyt tässä.

Täällä samassa talossa tänne pyhimpään tulematta, mutta heti tuossa lasioven takana, tuon lasioven takana ja tuon lasioven takana, aina oli sama henkilö, joka oli Eurooppalainen Suomi ry:n johtohenkilöitä, lobbaamassa Suomea Euroopan yhteisön jäseneksi. Minä sitten satuin olemaan silloin sen kansanliikkeen yhteistyövaltuuskunnan puheenjohtaja, joka suhtautui tähän hankkeeseen jonkin verran kriittisesti, ja jouduin hänet kohtaamaan aina vähän väliä tuossa lasi-ovien takana. Minä huomautin hänelle argumentaatiosta, että hän varmasti ymmärtää, että siitä seuraa myöskin kaikenlaisia velvoitteita, kysymys ei ole pelkästään tähtisumussa leijailusta. Hän varmasti kuunteli, ehkei hän kommentoinut.

Mitä tekemistä tällä asialla on tässä yhteydessä? Erittäin paljon. Arvoisa ministeri esittelypuheenvuorossaan kertoi, kuinka luontodirektiivi on tässä taustalla, ja se on Euroopan yhteisön lainsäädäntöä. Tämä asianomainen henkilö, joka silloin oli Eurooppalainen Suomi ry:n edustajana täällä lobbarina, lähettelee nyt luettavaksi näitä asiakirjoja, jotka koskevat tätä asiaa. Siinä on Etelä-Savon maakuntaliitto ja siinä on Etelä-Karjalan maakuntaliitto ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja mitähän kaikkea onkaan sitten taustalla, mutta skribenttinä, kirjoittajana, on täsmälleen tämä sama henkilö. Missään näissä papereissa ei ole sanaakaan luontodirektiivistä, luontodirektiivin velvoitteista. Ne on kirjoitettu täydellisesti sillä periaatteella kuin Karl Marx jo aikoinaan opetti, että pitää vaieta siitä, mikä on ideologialle vierasta. Näin näissä asioissa toimitaan. (Ed. Tiusanen: Ei Marx varmasti tällaista sanonut!)

Minä otan näistä tässä tämän ratkaisevan paperin, jolla maakuntaliitot ovat ministeriötä lähestyneet. Tämä meille toimitettiin. Hän lupaa tässä, aivan oikein, tämmöisen suojelustrategian — tämä on upea juttu kuin mikä, tämä pitää ottaa vakavasti — jossa taataan riittävä uhanalaisen eläimen suojelun taso ja sovitetaan se yhteen aluekehittämisen — mutta sitten tulee, mitä kaikkea siihen mahtuukaan — kuten kaavoituksen, matkailun, vapaa-ajan asumisen sekä ammatti-, kotitarve- ja virkistyskalastuksen kanssa. Siis toisin sanoen yhtälö on sellaisena, kuin se on nyt näyttäytynyt, lähestulkoon mahdoton. Kun on kysymys näin harvalukuisesta, uhanalaisesta lajista, niin tässä ei pelivaraa ole kovin paljon. Tässä on pakko ihmisen antaa jonnii verran periksi.

Mutta nyt, mikä tässä on merkityksellistä, tämä oli aikaisemmin vaan kotitarvekalastusjuttua, ja sitten se yhtäkkiä laajenikin tämä intressiryhmä kattamaan lähes kaiken inhimillisen toimeliaisuuden. Minä ymmärrän tämän erittäin hyvin, minä olen itse Etelä-Savosta syntyisin eikä minulle tämä alue ole millään tavalla outo, ja Joroisiinkin on ilmestynyt jo saimaannorppia.

Sitten se seuraava asia, joka tässä kiinnittää huomiota, on hyvä asia niin ikään lähtökohtaisesti, että tämä tavoite on toteutumassa, siis verkkokalastusrajoitus on toteutumassa 15.4.—30.6., niin kuin arvoisa ministeri tässä juuri esitteli. Erinomaisen hyvä. Mutta sitten heti perään sanotaan, että näköä haittaa se, että taustalla on sellainen yleinen, huom. lainsäädäntö — ei puhuta saimaannorpasta yhtään mitään — yleinen kalastuslain kohta, joka mahdollistaa tämän laatuiset toimenpiteet siltä varalta, että sellaisia joskus tarvittaisiin.

Sitten puhutaan näistä korvauksista. Tässä on mielenkiintoinen yksityiskohta, nimittäin tässä puhutaan palkkiosta osakaskunnille. Tämä on aika mielenkiintoinen instituutio. Eli kun minä kerroin niitä, mitä on tämän prosessin aikana tullut lisää pyrkimyksiä, minä ymmärrän, että palkkioita halutaan, kaikki haluavat voittopalkkioita missä tahansa tämmöisenä aikana, jota eletään.

Sitten uudestaan palataan siihen, ketä tämä koskee, ja sitten on mielenkiintoinen toteamus, jolla niin kuin ponsitetaan tämä kielteiseen lopputulokseen suhteessa tähän hallituksen esitykseen johtava lause, virke. Se kuuluu näin: "näin ylös ja kauas alueelta viety päätöksenteko asiassa, joka koskettaa satojatuhansia alueen vakituisia ja vapaa-ajan asukkaita". Siis onko Etelä-Savon tällä alueella, Saimaan rannalla satojatuhansia asukkaita? Se on aika mielenkiintoinen tilanne.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Olen seurannut saimaannorpan hyväksi tehtävää työtä niin kauan, että joudun aloittamaan puheenvuoroni hieman kauempaa.

Jos norpan tulevaisuuden haasteista ja toiveista haluaisi kiteytetysti sanoa, ne voisi sanoa yhdellä sanalla, ja se sana on "ihminen". Ilmastonmuutos on ilman muuta norpalle pahin uhka, se on selkein, se on vaikein, se on vaikein sen takia, että koska siihen on hankala tarttua ainakaan nopealla aikataululla, niin vaikka siihen tartuttaisiinkin, vaikutukset ovat hyvin hitaita. Mutta se yksittäisistä syistä merkittävin ja selkein on ilman muuta verkkokalastus, ja siihen me ihmiset pystymme vaikuttamaan huomattavasti paremmin.

Kun verkkokalastuksesta puhutaan, niin on syytä muistaa, että ammattikalastajat, joita Saimaalla on tällä hetkellä parikymmentä, ovat suhtautuneet norpparajoituksiin huomattavan suopeasti. Heidän kriittisiä kommenttejaan on saatu lukea poikkeuksellisen vähän. Sen sijaan vapaa-ajan kalastajat ja rantojen omistajat ovat olleet se porukka, joka on ollut kaikkein kriittisin siitäkin huolimatta, että ammattikalastajille koituu kaikkein suurimmat kustannukset norpan aiheuttamista kalamenetyksistä. Tätä keskustelua ei aina ole ollut kovin mukava seurata etenkään, kun kaikki vapaa-ajan kalastusjärjestöt ovat olleet kalastusrajoitusten puolella.

Kaikkein harmillisinta keskustelussa on ollut asenne. Tässä ovat selkeästi vastakkain vesialueiden omistajien edut ja toisaalta jääkaudesta asti Saimaalla asunut norppa. Näitä etuja ei aina ole ihan helppo asettaa samaan koppaan. Ikävää on ollut se, että monta kertaa kyseenalaiseksi on ajettu tutkijoiden ammattitaito. Tutkijat, jotka silloin kun norppakannat kasvoivat vuosittain, olivat hyvin arvostettuja, heidän tutkimustuloksensa hyvin luotettavia, ovatkin yhtäkkiä suurin piirtein ammattitaidottomia, täysin kokemattomia ja heidän tutkimustuloksensa täysin ala-arvoisia, kun norppakannat ovatkin laskussa. Sitä väittelyä on ollut ikävä seurata etenkin, kun samat tutkijat samaan aikaan ovat saaneet kansainvälistä tunnustusta työstään.

Kuten jo sanoin, 80 prosenttia Saimaan asukkaista on sitä mieltä, että saimaannorppa ansaitsee verkkokalastusrajoitukset, eli Saimaan asukkaat ovat hyvin vahvasti tämän lakimuutoksen puolella.

Keskustelussa on ollut paljon älämölöä ja epämiellyttäviä tuntemuksia myös siitä, kun parhaimmat neuvojat ovat tahtoneet tulla täältä Helsingin seudulta. Siksi lienee asialle hyväksi se, että tämä lakialoite on lähtenyt minun kynästäni ja minä asun Saimaan äärellä. Olen itse vesialueen omistaja, olen itse myöskin vapaa-ajan kalastaja. Tosin lakialoite on vielä hallituksen käsittelyssä — kiitokset ministeri Anttilalle — sen kun vain parantunut. Tässä on nyt otettu mukaan muun muassa korvaukset ammattikalastajille, joka on aivan ensisijainen lähtökohta, kun saimaannorpan tulevaisuutta ja myös sitä ilmapiiriä parannetaan Saimaan alueella.

Yksi saimaannorpan suurimmista uhista on aika. Kanta on tällä hetkellä noin 260, ja huomionarvoista on se, että tästä joukosta synnyttäviä naaraita on vain noin 80, ja se osoittaa sitä kannan haavoittuvuutta. Niin hyvä kuin tämä talvi on ollut, ja uskon, että tässä salissa kaikki pitävät käsiään kyynärpäitä myöten ristissä sen puolesta, että kuutteja nyt saataisiin paljon maailmaan, totuus on kuitenkin se, että vasta viiden vuoden kuluttua tämän kevään kuutit ovat synnytyskelpoisia ja vasta silloin nähdään, pystyvätkö ne synnyttämään eläviä jälkeläisiä ja lähteekö saimaannorppakanta kasvuun. Vielä tänä keväänä tai ensi vuonna sitä kasvua ei voi nähdä, koska kuuttikannat menneinä vuosina ovat olleet niin huonoja.

Toisaalta kun puhutaan aikahaasteista, pitää muistaa sekin, että kun puhutaan verkko- ja täkykoukkukalastusrajoituksesta, puhutaan 2,5 kuukaudesta. Se tarkoittaisi käytännössä siis sitä, että Saimaan rannalla asuvat ja Saimaasta vapaa-aikoinaan nauttivat saisivat 12 kuukautta kalastaa kaikilla muilla pyydyksillä haluamansa mukaan ja vielä kaupan päälle 9,5 kuukautta verkoillakin ilman rajoituksia. Eli kovin kohtuuttomalta tämä rajoitus ei tässä mielessä kuulosta.

Mutta olen samaa mieltä ed. Pulliaisen kanssa siitä, että ministeri Anttila on tehnyt erinomaista työtä. Hän on todella paneutunut tähän ongelmaan, hän on käynyt alueella lukuisia kertoja ja tuntee olosuhteet varsin hyvin. Suuri kiitos sekä hänelle että monille muille toimijoille, joiden kautta vapaaehtoinen suojelu on lähtenyt liikkeelle niin hyvin kuin esimerkiksi tutkijat ovat toivoneet. Nyt on saavutettu se toivottu 1 500 neliökilometrin raja, ja hyvä, se on erinomainen asia. Mutta entä jos se ei riitä? Ja tämän jos-sanan takia tätä lakimuutosta kaivataan.

Jos ajatellaan julkisuuden merkitystä, siinä on norpalle ollut tietysti sekä haastetta että toivoa. Toisaalta haastetta on tuonut se, että tässä on vellonut aika monenlaisia tunteita puolin ja toisin. Toivoa on tuonut se, että koskaan saimaannorpasta ei varmasti olla keskusteltu yhtä paljon kuin viimeisen vuoden aikana, viimeisen kahden vuoden aikana. Savonlinnassa järjestetään elokuussa kansainväliset luontoelokuvafestivaalit osittain myöskin saimaannorpan kunnioittamiseksi. Ainoa huono puoli julkisuudessa on ehkä ollut se, että kun puhutaan kuolleista kuuteista ja norpista, niin niitä ei tuoda enää esiin ja ilmi samalla tavalla kuin ennen vanhaan ja menneinä vuosina, koska nyt julkisuuden paine on sen verran kova. Eli vaikka kuinka toivotaan, että jokainen kuollut kuutti ja norppa ilmoitettaisiin eteenpäin, näin ei valitettavasti kuitenkaan tapahdu.

Me tarvitsemme monenlaisia uusia keinoja saimaannorpan tulevaisuuden takaamiseksi. Tutkijat itse ovat lähteneet auttamaan norppaa pesänrakennuspuuhissa kolaamalla lunta. No, tämä talvi taisi tehdä tutkijoiden puolesta tämän työn. Toivon mukaan tällaisia talvia tulee enemmänkin, mutta jos ei, niin kaikki kunnia tällekin yritykselle. Toivottavasti siitä on jotain hyötyä. Oikeusministeri Brax on ehdottanut moottorikelkkatelaketjujen tunnistusta, ja sekin voisi olla yksi keino ainakin siihen, että moottorikelkalla häirintää tapahtuisi entistä vähemmän tai ainakin sitten saataisiin häiritsijät kiinni.

Itse olen pohtinut myöskin julkisesti norppaystävällisten rysien järjestämistä. Nyt en tarkoita sitä, että kaikkien kalastajien rysät pitäisi muuttaa norppaystävällisiksi erityisesti. Rysiin kuolee jonkun verran norppia, mutta kohtuullisen vähän. Mutta tarkoitan tällä sitä, että entä jos hyville norppavesille järjestettäisiinkin yksi tai kaksi tällaista norppaystävällistä rysää, jotka olisivat rakenteeltaan kiinteitä ja joissa ei olisi mitään verkkomuodostelmia, joissa norpat saisivat ihan laillisesti käydä syömässä. Voisiko se vähentää norppien vierailuja kalastajien rysillä? Tätäkin voisi ainakin pohtia.

Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että tämä lakiehdotus, joka tulee muodostamaan perälaudan tälle norpan suojelulle, on toiminut jo nyt. Se on synnyttänyt vipinää hyvin monessa paikassa, maa- ja metsätalousministeriössä, ympäristöministeriössä, alueella, paikallisten ihmisten keskuudessa, ja tämä pohdinta ja keskustelu on vienyt asiaa huomattavasti eteenpäin. Nyt kun tämä lakimuutos tulee eduskunnan käsittelyyn ja kun se saadaan vielä täältä ulos, niin siitä saadaan lopulta se kaivattu perälauta, joka tarvittaessa saadaan käyttöön, jos muut keinot norpan suojelussa eivät auta. Vaikka itse olen aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, toivon silti, että tätä ei koskaan käytössä tarvittaisi.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Epäilys tutkijoiden ammattitaidosta tulee pitkälti siitä, että omakohtaiset havainnot alueen asukkailta ja ne tiedot, mitä tutkijoilta tulee, eivät käy yksiin. Siellä elää ihmisiä pysyvästi Itä-Savon puolella, Savonlinnan seutuvilla, Pihlajavedellä vaikka kuinka paljon. He näkevät ja kuulevat ja toisilleen kertovat, ja sitten tulee tutkijoiden havainnot, jotka ovat erilaisia. Eihän näin voi olla. Tätä minä peräänkuulutan, että pitää olla avointa tiedon tuloa, jossa myöskin havainnot käyvät yksiin tieteellisten tutkimusten kanssa. Silloin vain voi syntyä se luottamus.

Minä itse kannatan, että norppaa suojellaan, en ole sitä vastaan, mutta pitää antaa arvo myöskin sille, miten nämä pysyvästi siellä elävät ihmiset, toisaalta myöskin vapaa-ajan ihmiset näkevät ja kokevat, ja heidän oikeutensa säilyttää. Ei voi olla niin, että panta pistetään nyt jokaisen kaulaan, jalkaan, traktoriin tai moottorikelkkaan, niin kuin täällä nyt jo vihreät esittivät, kyllä nyt joku rajoitus pitäisi olla tälläkin valvonnalla, missä liikumme.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikella kunnioituksella ed. Järvistä kohtaan, me emme nyt varmaan käsittele ed. Järvisen allekirjoittamaa lakialoitetta, vaan hallituksen esitystä. Kyllähän tätä asiaa ovat täällä monet kansanedustajat monen vuoden aikana tuoneet esiin erilaisin aloittein, kirjallisin kysymyksin jne., mutta aktiviteetti, mikä sieltä Etelä-Savosta kansanedustajan suunnalta on ollut, on varmaan ollut myönteistä tämän asian eteenpäin viemiseksi.

Mutta tässä haluan kyllä kiittää ministeri Anttilaa. Vaikka olemme ajoittain hiukan olleet sanasilla myös näissä keskusteluissa suuressa salissa, niin aivan niin kuin ed. Pulliainen sanoi, ministeri on vienyt asiaa eteenpäin ja varmasti ministeriökin on tässä ihan hyvin liikkeellä.

Vielä noihin jälkiin, mitä moottorikelkka voisi jättää. Se oli vuonna 1995—1996 eduskunnassa esillä, ja silloin katsottiin, että se ei ole ehkä kuitenkaan oikea tapa asiassa edetä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin viittaan samaan kuin ed. Nepponen eli kanta-arviointien tavallaan suureen eroavaisuuteen. Mielelläni otan esimerkin myös suurpetojen osalta. Samalla tavalla siellä petoyhdysmiehet tekevät vapaaehtoistyötä ja sitten ovat Rktl:n tutkijat, ja näissä lukumäärissä on ollut valtava ero, joskin nykyään on päästy hiukan eteenpäin. On todella hyvin tärkeää, että näissä kanta-arvioinneissa päästäisiin samoihin määriin ja luottamus toisia osapuolia kohtaan lisääntyisi.

Mutta tämän vastauspuheenvuoron pyysin ennen kaikkea tunnisteitten asentamisesta moottorikelkkojen telaketjuihin. Luin lehdestä, ja ihmettelen kyllä, onko harkintakyky ministeri Braxilla tavallaan pettänyt. Samalla tavalla autoihin pitäisi olla tunnisteet ja johonkin muuhun. Pitäisi miettiä kaksi kertaa, ennen kuin suustaan tämmöisiä päästää.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä keskustelut ovat kiusallisia sillä tavalla, että meikäläisen rasitteena on se, että täällä on istuttu aika kauan ja aina suurin piirtein paikalla. Täällä on käyty nämä telamattokeskustelut. Aikaisemmin oli hallituksen esitys, mutta se ei vaan mennyt läpi sen takia, että täällä oli aivan hysteerinen ilmapiiri, tönittiin neljännen kerroksen käytävällä nykyisen hallintovaliokunnan oven ulkopuolella jnp., ilmiö, jota ei saisi esiintyä missään nimessä tässä talossa. Taitaa tulla pari vuotta linnaakin, jos siitä jää kiinni. Mutta siitä nyt ei tehty silloin isompaa asiaa.

Mutta minä ed. Nepposelle sanon nyt, että se, mitä kaipasitte, tämä vesistökohtainen tilasto, on julkaistu Hesarissakin koko sivun juttuna. Kaikki on julkaistu, ei siinä ole mitään epäselvää.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kuten sanottu, asun siellä Saimaan rannalla. Minun rantavesissäni tai aika lähellä niitä on runsaasti harjuksia, mutta en silti lähde väittämään, että koko Saimaalla on paljon harjuksia. Ja vähän sama pätee tähän saimaannorppaan, niin että jos sattuu juuri tutulla alueella näkymään saimaannorpan päitä useamminkin, se ei välttämättä edes tarkoita kauhean montaa yksilöä. Eli kyllä tässä suhteessa tutkijoilla on paljon pitempiaikaiset, paljon vertailukelpoisemmat tulokset käytössä, ja ainakin ne ovat ihan yhtä hyviä tuloksia kuin niinäkin vuosina, kun norppakannat kasvoivat.

Mitä sitten tulee kelkkojen telatunnisteisiin, niin niitähän on käytössä jossakin puolella maailmaa, ja on ehkä hieman eri asia tunnistaa kelkkauria lumihangessa kuin autonrenkaita asfalttitiellä. Lisäksi vielä paikalliset ihmiset ovat kannattaneet näitä kelkkatunnisteita juuri sen takia, että haitallinen kelkkaliikenne saataisiin alueella kuriin. Ehkä paikalliset ihmiset ovat sitten väärässä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä keskustelussa aiemmin on todettu, näitä pesintäalueita ja niitä lähialueita on pystytty vapaaehtoisesti rauhoittamaan tältä määräaikaiselta verkkokalastukselta, mutta itse kyllä uskon — toivottavasti olen väärässä — että mikään ei riitä. Siis jatkossa ollaan vaatimassa lähialueiden lähialueita edelleen rauhoitettavaksi, ja jossakin vaiheessa tätä lakia sitten käytetään. Toisaalta pelkään sitä, että sitä tullaan sitten jostakin muusta syystä jatkossa myös muilla vesialueilla käyttämään. Toistan sen, mitä sanoin aiemmin, että kalastusasioissa päätäntävallan pitäisi olla alueilla, ja uskon, että tällä vapaaehtoisella norpan suojelulla päästään hyviin tuloksiin.

Edelleen ed. Järviselle: Tietyllä tavalla vähättelitte tätä kahta ja puolta kuukautta. Se riippuu ihmisistä. Osalle verkkokalastus on enemmän kuin tärkeää, osa ei siitä niin kauheasti välitä, osalle riittävät katiskat, osa kalastaa niin sanotusti kameralla, ja tässä on eroavaisuuksia. Varmasti näistä rajoituksista on ainakin osalle matkailuyrittäjistä jo vahinkoa. Eivät välttämättä läheskään kaikki turistit ole vuokraamassa kyseisiltä alueilta kesämökkejä, kesäasuntoja, jos ja kun siellä on kalastusta rajoitettu.

Sitten aivan lopuksi, arvoisa puhemies, tästä merkityksellisestä haitasta. Varmasti kynnys on erittäin suuri, jos ja kun ollaan jonkinlaisia korvauksia maksamassa.

Ja aivan lopuksi toistan: jos ajaudutaan siihen, että Metsähallituksen ja poliisin toimesta vain tätä valvontaa ollaan suorittamassa, niin resurssit heillä ovat aivan riittämättömät.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä en tunne tätä asiaa kovin hyvin, mutta minä olen yleensä luottanut ministeri Anttilan hyvään harkintaan, ja minä olen ymmärtänyt, että hän kulkee tässä tiettyä keskitietä näiden osapuolten välillä.

Mutta kun puhuttiin perustuslakivaliokun-nasta ja siitä, että tämä pitäisi nyt nopeasti saada säädettyä, niin meidän työtilanteemme on kyllä suhtkoht mahdoton tällä hetkellä. Tässähän on kysymys delegointioikeudesta eli siitä, kuinka paljon saa lainsäädäntövaltaa delegoida. Se on käsitelty erinomaisesti itse esityksessä. Nyt on kysymys näistä korvauksista. Meillä on äskettäin ollut sekä luonnonsuojelulaki että rakennusperintölaki, jolloin varmaan tämä korvausjärjestelmä saataisiin niiden kanssa samalle tasolle.

Mutta kuten sanottu, meillä on nyt arpajaislaki, ampumalaki, kaivoslaki, vesilaki, vaalirahoituslaki ja muutamia muita lakeja käsittelyssä, niin että ainoastaan puhumalla hyvin kiltisti puheenjohtaja Sasin kanssa tämän voisi nopeasti saada ulos valiokunnasta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella tämä norppakysymys on aiheuttanut varsin asiattomia kommentteja, ja ne ovat suuntautuneet norppatutkijoihin. Metsähallituksen tutkijoiden, biologien, suuntaan on heitetty varsin isoja ämpärillisiä lokaa. (Ed. Nepponen: Missä?) — Muun muassa Yleisradion televisio-ohjelmissa. — Eikä sitä asiaa paljon helpota se, että yleensä sama toimittaja näitä ohjelmia tekee, ovatpa ne sitten ilmastonmuutos- tai ympäristökysymyksiä tai mitä tahansa. Sitten tulee sitä itteään niitä kohtaan, jotka luontoa puolustavat taikka sanovat, että ilmastonmuutos on todellinen uhka.

Tämä norpan säilyttäminen on Suomen kansan velvollisuus, ja se on kansallinen tehtävä, siitä emme pääse mihinkään, ja uskon, niin kuin täällä ed. Järvinen totesi yleisen mielipiteen, että suomalaiset haluavat myös toteuttaa tämän suojelun. Se vaatii uhrauksia: verkkokalastuksen vähentämistä kahden ja puolen kuukauden ajan Saimaan alueella laajalti, ja siihen joudumme sopeutumaan. Niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät haluaisi jostakin syystä periaatteessa tai käytännöllisistä syistä sopeutua, valvonta-asia on sitten ongelma. Tietysti mitä pitemmälle me vaan pääsemme yhteistyössä kaikkien ihmisten kanssa ja vapaaehtoisten toimien suuntaan, sitä enemmän silloin tämä vastakkainasettelu vähenee, tässä ministeri on oikeassa, mutta laki on kuitenkin sellainen kuin on, ja uskon, että sitä vielä tarvitaan.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lakimuutos on erittäin tärkeä ja pitäisi saattaa voimaan nopeasti. Tarvitaan toimenpiteitä, jotta lailla suojattu saimaannorppakanta kasvaisi elinkelpoiseksi populaatioksi. Verkkokalastuskielto on keskeinen toimenpide, ja tämä laki antaa siihen mahdollisuuden. Vapaaehtoisia suojelusopimuksia on tehty jo 28 vuoden ajan, mutta silti EU:n luontodirektiivissä määritelty suotuisan suojelun taso ei ole toteutunut.

Verkkokalastuskiellon pitäisi käsittää koko Saimaan alue. Kuuttikuolemien riskiä lisää se, että kuutti ei tiedä Saimaalla uidessaan, milloin se tulee asetusalueen keskellä olevalle suojelemattomalle alueelle. Kuutit ovat herkimmillään takertumaan kalaverkkoihin alkukeväästä kesään, jolloin emo vieroittaa kuutit. Kuutteja uhkaa myös talvien lumettomuus, jolloin talvipesintä ei onnistu. Saimaannorpan suojelu vaatiikin erityistä huomiota, eikä meillä ole varaa antaa yhdenkään kuutin hukkua. Maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen ja uhanalaisen saimaannorpan selviytyminen on yksin suomalaisten käsissä.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos erittäin asiallisesta keskustelusta. Tämä on asia, josta tässä salissa ollaan täysin yhtä mieltä: tämä meidän harvinainen eläimemme pitää ehdottomasti suojella. Nyt kun täällä on paikalla sekä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja että varapuheenjohtaja, niin ajattelin parilla sanalla valaista sitä, miksi tämä on nyt sitten pyydetty perustuslakivaliokuntaan.

Tämä lähtee siitä, että kun olin vienyt tämän esityksen valtioneuvoston listalle, niin valtiovarainministeriö kyseenalaisti tämän korvaussumman, olisi halunnut sinne tietyn ylärajan. Siihen sitten oikeuskansleri totesi, että kun on kysymys perustuslain mukaan määräytyvistä tietyistä korvauksista, jotka maksetaan tietyistä haitoista, niin tämmöiselle asialle euromääräisen ylärajan asettaminen on aika vaikea asia.

Tästä nyt syntyi se tilanne, että perustuslakivaliokunnassa pitäisi tämä korvausjärjestelmä käydä läpi, nimenomaan se tulkinta, että tässä noudatetaan sitä samaa, mikä esimerkiksi luonnonsuojelulaissa on. Se on valiokunnan tärkein tehtävä nyt, koska tämä jäi meillä niin sanotusti erimieliseksi asiaksi valtioneuvoston sisällä valtiovarainministeriön ja meidän ministeriön välillä. Tämä ratkaisu, että se saatiin tänne, syntyi sillä, että päädyimme yhdessä siihen, että tämä kuljetetaan perustuslakivaliokunnan kautta tämän korvauskäytännön varmistamiseksi.

Mutta sitten ihan lopuksi, arvoisa puhemies, ensinnäkin norpan suojelee ihminen. Siitä me varmaan olemme kaikki aivan samaa mieltä. Suomalainen ihminen on vaan sellainen, että jos käytetään pakkoa, niin se halukkuus tehdä yhteistyötä, suojella ja toteuttaa, vähenee. Sieltä Saimaan alueelta tehtiin vuonna 2008 esitys, että nyt ryhdyttäisiin toimenpiteisiin saimaannorpan suojelemiseksi kalastuskuntien kanssa tehtävin sopimuksin, joilla kalastajat pidättäytyvät kalastamasta tiettynä aika, ja siitä sitten syntyy luonnollisesti, jos syntyy merkittävää haittaa, tämä korvaus.

Mutta nyt on kysymys sitten perjantaina, kun lähden kuutin pesiä laskemaan, siitä, että me käymme hyvin tarkkaan asiantuntijoiden kanssa alueella läpi sen, onko se alue, joka nyt on suojelusopimusten piirissä, norpan esiintymistä ajatellen riittävän kattava. Siitä tässä on kysymys. Me olemme siellä saaneet hienosti sopimuksia aikaan. Niin kuin sanoin, yli 1 600 neliökilometriin kyllä päästään näillä työn alla olevilla, mutta oleellinen asia on se, että ne ovat juuri niillä alueilla, missä norpan liikkeet ja liikkuminen on ja missä se vaara joutua verkkoon on kaikkein suurin. Mutta itse luotan siihen, että tämä erittäin hyvä työ, jota alueella on tehty yhteistyössä kalastuskuntien kanssa, tuottaa norpan kannalta parhaan tuloksen, koska ihminen suojelee norpan, ja se laki, joka on nyt käsittelyssä, tarvitaan siitä syystä, että jos ne eivät ne keinot riitä, joista nyt on sovittu, niin sitten on varalla mahdollisuus käyttää tätä.

Tähän, arvoisat perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, liittyy nyt kysymys siitä, että olisi erittäin tärkeä saada tulkinta siitä, että jos me joudumme käyttämään tätä kieltoa, miten käy sitten vapaaehtoisten sopimusten ja niiden mukaan maksettavien korvausten. Tämä on se kysymys, johon tarvitaan myöskin vastaus tilanteessa, jos todetaan, että se ei riitä, mitä on yhdessä sovittu.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on hienoa pohdintaa ministeri Anttilalta. Ajattelin vain päättää tämän keskustelun hyviin uutisiin, sillä vaikka norppalaskennan viralliset tulokset ovat selvillä vasta 10. päivä toukokuuta, niin tuoreet tiedot kertovat tältä päivältä, että norppia, siis kuutteja, tämän kevään kuutteja, on löydetty jo ainakin kolme poikasta uusilta alueilta, siis täysin uusilta alueilta, ja se kuvaa juuri tätä tarvetta, josta ministeri Anttilakin kertoi. Eli suojelualueiden määrä ja niiden sijainti elää koko ajan, ja sen mukaan täytyy myöskin täällä meidän elää.