Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Hautaustoimilakia ehdotetaan siis täydennettäväksi siten, että evankelisluterilaisen kirkon seurakunnat sekä seurakuntayhtymät voisivat kokonaan tai osittain myöntää vapautuksen hautaustoimessa perittävistä maksuista, jos vainaja on ollut rintamaveteraani tai muusta siihen rinnastettavasta syystä.

Hallituksessa on pidetty tärkeänä saada nopeasti korjaus tähän ongelmaan, joka hautaustoimilain eduskuntakäsittelyssä viime istuntokauden lopussa ilmeni. Esityksen tarkoituksena on siis mahdollistaa useiden seurakuntien sekä seurakuntayhtymien nykyisin noudattaman arvokkaan käytännön jatkuminen. Seurakunnat ovat toiminnallaan halunneet osoittaa ansaittua kunnioitusta maamme itsenäisyyttä puolustaneille henkilöille. On tärkeää, että tämä käytäntö voi siis jatkua nykyisellään.

Säännöstä voitaisiin soveltaa hyvin laajasti kaikkiin rintamaveteraaneihin ja näihin rinnastettaviin ryhmiin. Maksuvapautus voitaisiin näin siis myöntää myös vapautukseen oikeutetun henkilön puolisolle. Jos maksuvapautuksia myönnetään, ne tulisi kohdentaa yhtenäisen käytännön mukaan myös muille kuin kirkon jäsenille. Tämä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti uuden hautaustoimilain kanssa elikkä ensi vuoden alusta, kovasti odotettu ja keskusteltu laki.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri totesi, kyseessä on odotettu lainmuutos hautaustoimilain 6 §:n osalta. Tästä on käyty paljon keskusteluja. Hallintovaliokunnan puheenjohtaja on nyt paikalla, ja hän myös itse on hämmästellyt sitä, että osittain tällainen tulkinta asiaan tuli. Silloinkin jo hallintovaliokunta oli pitänyt tärkeänä, että vastaisuudessakin olisi mahdollista noudattaa aikaisempaa menettelyä eli nykyisin vielä voimassa olevan lainsäädännön mukaista menettelyä.

Mutta jos lähtee analysoimaan hallituksen esitystä, pääasiallisessa sisällössä, jonka ministeri tässä toisti, lukee esimerkiksi "muusta siihen rinnastettavasta syystä". Sitten täällä puhutaan myöskin siitä, millä tavoin tämän muutoksen jälkeen voidaan vapautus myöntää vapautukseen oikeutetun henkilön puolisolle. Tämä on tietysti toisaalta mielenkiintoinen asia. Onhan selvää tietysti, että osa näiden nykyisten veteraanien puolisoista ei ollut silloin aviossa ja on sen jälkeen mahdollisesti avioitunut. Varmasti he ovat tehneet erittäin ansiokasta työtä nimenomaan veteraanien hyväksi; moni on sodan vammojen jälkeen ollut vaikeassa tilanteessa jne.

Mutta kyllä itse näkisin myös sellaisen tilanteen, että kotirintamanaisetkin olisi voitu mielestäni rinnastaa tähän, ja olisinkin mielenkiinnolla kuullut, millä tavoin ministeri mahdollisesti suhtautuisi siihen, jos valiokunta käsittelyssään tavalla taikka toisella huomioisi kotirintamanaiset, koska hehän ovat omalta osaltaan olleet sodan aikana pitämässä Suomea ja Suomen taloutta pystyssä silloin, kun miehet olivat rintamalla. Tämä on eräs asia, johon mielestäni ehkä valiokunnan kannattaisi puuttua.

Sitten eräs asia, joka on uudessa laissa ja joka on täällä toistettu, on sivun 2 yläosassa, ainakin tässä versiossa, joka allekirjoittaneella, eli "Nykytilaan ehdotetut muutokset". Olen jäänyt vaan joskus miettimään sitä, että kaikille pitäisi hautapaikka myöntää samalla hinnalla, mikäli olen ymmärtänyt oikein. Eli jos henkilö on seurakunnan jäsen ja on osallistunut seurakunnan taloudenhoitoon ja sitten seurakunta on niillä rahoilla ostanut esimerkiksi maata ja kunnostanut hautausmaaksi, niin tuntuu ainakin allekirjoittaneesta hieman epäloogiselta, jos näin uskaltaa, arvoisa puhemies, sanoa, että sellainen henkilö, joka ei ole osallistunut millään tavoin maksujen kautta seurakunnan taloudenpitoon, saa samanlaisen kohtelun hautapaikan osalta, mikäli olen ymmärtänyt oikein, tässä uudessa laissa.

Mutta eräs asia, herra puhemies. Ed. Halme on useaan otteeseen ja omassa neitsytpuheenvuorossaankin, mikäli muistan oikein, ottanut esille sen, että tämän vapautuksen tulisi koskea kaikkia veteraaneja, olivatpa he missä seurakunnassa tahansa, koska kyse ei kuitenkaan ole niin suurista rahoista ja se olisi kunnianosoitus kuitenkin sotiemme veteraaneja kohtaan.

Ed. Halme on tänään jättänyt nimissään lakialoitteen asiasta, ja hän tulee ehkä omassa puheenvuorossaan lyhyesti siihen paneutumaan ja lähetekeskustelussa sitten aikanaan vielä tarkemmin analysoimaan aloitettaan. Mutta jo tässä yhteydessä, kun ei tiedä, onko arvoisa ministeri silloin lähetekeskustelussa paikalla, ehkä olisi mielenkiintoista kuulla, millä tavoin ministeri suhtautuisi tällaiseen ajatukseen, jota muun muassa ed. Halmeen osalta nyt on tuotu esiin ja jonka osalta myöskin tässä lakialoitteessa on hieman tarkemmin määritelty, millä tavoin se voitaisiin rahoittaa ilman varsinaisia veronmaksajain rahoja tässä vaiheessa ainakin eli ei Valtiokonttorin kautta vaan nimenomaan seurakuntien omien järjestelmien kautta. Silloin kaikki veteraanit olisivat ihan tasavertaisessa asemassa. Niin kuin, arvoisa puhemies, totesin, se ei kyllä kaada seurakuntia taikka seurakuntayhtymiä, saatikka sitten Kirkon keskusrahastoa mihinkään huonoon jamaan, koska asianomaisen lain perusteella siihen olisi kyllä mahdollisuus.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lapsus kun tässä sattui, on tärkeää, että siitä on päästy nyt eteenpäin ja on tehty korjausesitys. Mutta voisi klassista sanontaa mukaillen sanoa, että kehitys on ollut oikean suuntaista mutta riittämätöntä. Kyllä me perussuomalaisessa eduskuntaryhmässä katsomme, että nyt on niiden tekojen aika, aivan kuten pääministeri Anneli Jäätteenmäki, joka oli rintamaveteraanien kokouksessa Kuopiossa puhumassa, ja kuulin eilen Espoon valtuustossa, että oikein hyvän puheen oli pitänyt.

Hoidettaisiin nyt tämä asia niin, että hautapaikasta tulisi sotiemme veteraaneille subjektiivinen oikeus eli että se tulisi kaikille asuinpaikasta riippumatta. Se herättää katkeruutta ja kummastusta, jos joillain paikkakunnilla myönnetään tai voidaan myöntää ja jossain taas ei. Tämä asia on kertalinttuulla nyt saatavissa kuntoon, ja sen takia ed. Halme on tehnyt tästä lakialoitteen, johon koko perussuomalainen eduskuntaryhmä on yhtynyt.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lupauksia, lupauksia, lupauksia on tämä talo täynnä! Jos minä pitäisin aviolupaukseni yhtä hyvin kuin tämän talon ministerit, en koskaan olisi ollut päivää pitempään naimisissa. Ja muutama luku: 33 veteraania kuolee joka ikinen päivä, elikkä kun ed. Pulliaisen työpäivä on 17 tuntia, 24 sotaveteraania kuolee sinä aikana, kun hän on täällä töissä. Se on noin kaksi tunnissa. (Ed. Pulliainen: Johtuuko ne toisistaan jollain lailla?) — Kaikki Suomen sotaveteraanit taistelivat myöskin teidän isänmaanne puolesta, herra Pulliainen, että te voisitte täällä vapaana olla tänään vapaassa isänmaassa.

Miten täällä voi olla mahdollista, että vielä väännetään kättä tästä itsestäänselvästä asiasta, kuten on ennenkin tehty? Nyt tämänhetkinen hallitus yrittää sillä ottaa lisää pisteitä, että he hoitavat tämän. Pääministeri ei ottanut kantaa ja sanoi, että kirkko on niin itsenäinen, että he hoitavat tämän asian itse. Kirkko on itsenäinen, mutta tämä on itsenäinen valtio myöskin sen takia, että veteraanit olivat valmiit kuolemaan sen takia. Kirkon pitäisi myöskin tätä hallitusta ja tätä isänmaata totella. Nimittäin yhtäkään kirkkoa ei olisi pystyssä, jos emme olisi sotaa voittaneet.

Sitten täällä oli ministeri, joka lupasi hoitaa homman, ja täällä ollaan taas. Mitään ei ole hoidettu. Oli myöskin eräs ministeri, joka lähti veteraaneille tarjoamaan pullaa, mutta se pulla oli leivottu ilman vehnää, jotenka olen nyt tehnyt lakialoitteen, joka on rinnakkaislakialoite hallituksen esityksen kanssa ja joka takaa, että jokainen sotaveteraani sukupolveen ja sukupuoleen katsomatta saa ilmaisen hautapaikan. Hallitus tulee varmaan vetoamaan tähän, että ei ole rahaa, jotkut seurakunnat ovat niin köyhiä. Tämä ei ole totta. Kirkkohallitus tai Kirkon keskusrahasto jakakoon kaikki rahat, kun perii yksityisyrittäjiltä tässä maassa yli 860 miljoonaa rahaa eikä anna mitään vastapainoksi. Olen aivan varma, että yhdelläkään yksityisyrittäjällä ei ole mitään sitä vastaan, että heidän verorahoistaan, kirkkorahoistaan, nämä veteraanit haudattaisiin.

Otin myöskin selvää, kun niin moni sanoi, että melkein kaikki kirkot maksavat veteraaneille tämän hautapaikan tai se on ilmainen. Tämäkään ei ole totta. Myöskin kirkot valehtelevat tai ainakin niissä työskentelevät piispat. Nimittäin yli 20 prosenttia suomalaisista kirkoista ei anna veteraaneille ilmaista hautapaikkaa ja, ikävä kyllä, många av de här församlingarna är finlandssvenska, trots att många av de krigsveteraner som var ute i kriget var finlandssvenskar. Suomeksi: "Moni näistä kirkoista on suomenruotsalaisia, vaikka ihme kyllä melko suuri osa sodassa kaatuneista ja nykyään elävistä veteraaneista on suomenruotsalaisia." Hävetkää, Rkp!

Elikkä haluan tähän tulla takaisin. Tulen pitämään myöskin tarkkaa kirjaa, kun tämä lakiesitys tulee äänestykseen, kuka täällä on isänmaallinen ja kuka ei, jotenka hallituksen täytyy nyt joko hoitaa hommansa tai, niin kuin pääministeri itsekin sanoo, täytyy puhua niin totta kuin tällä hetkellä voi, mutta lupaukset täytyy pitää.

Tosiaankin minun lakiesityksiäni tulee tällä viikolla enemmänkin, perjantaina vissiin, käsittelyyn, ja silloin voitte tulla sanomaan oman mielipiteenne, olenko tässä oikeassa vai en. Minä vaadin, että jokaiselle rintamaveteraanille ja -naiselle, molemmille, kaikille sodan käyneille, pitäisi tasapuolisesti hautapaikat olla ilmaisia.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valmius hautaustoimilain 6 §:n muuttamiseen oli opetusministeriössä olemassa jo heti lain hyväksymisen jälkeen eduskunnassa 7. helmikuuta 2003, joten perustuslakivaliokunnan lausunnon ja hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta työ aloitettiin. Lukuisten yhteydenottojen perusteella on syntynyt neljä sisällöltään osin toisistaan poikkeavaa lakialoitetta. Jokaisessa on kuitenkin tavoitteena aivan oikeutetusti sotaveteraanien ilmaiset hautapaikat.

Hallituksen antaman muutosesityksen mukaan seurakunta tai seurakuntayhtymä voi 2 momentin estämättä myöntää kokonaan tai osittain vapautuksen maksuista, jos vainaja on ollut rintamaveteraani tai muusta siihen rinnastettavasta syystä. Näin ollen vanha käytäntö palautettaisiin. Tässä herää kuitenkin jatkokysymyksiä: Onko oikein, että eri seurakunnissa tai seurakuntayhtymissä rintamaveteraaneja kohdellaan eri tavoin, kun perustuslaki lähtee käsittääkseni pitkälti yhdenvertaisuudesta?

Esitänkin, että valiokuntakäsittelyssä kaikille rintamaveteraaneille turvattaisiin mahdollisuus ilmaiseen hautapaikkaan, niin kuin täällä on jo tullut esillekin tämä asia. Se on meidän kunniavelkamme maamme itsenäisyyden puolustajille. Heidän rivinsähän tulevat vuosittain harvenemaan 10 000 hengellä — tämähän oli pääministeri Jäätteenmäen ilmoitus ainakin tuolla tilaisuudessa, mistä äsken keskusteltiin — ja näiden henkilöiden keski-ikä on tällä hetkellä 83 vuotta. Oikeastaan tämä on myös oma velkani omalle isälleni, joka oli myöskin sotainvalidi, ajoi miinaan moottoripyörälähettinä ja haavoittui sodassa ja on koko ikänsä sitä vammaa kantanut ja kuoli vuonna 88, joten minulla on ihan omat perustellut syyni myös tässä asiassa. Hänelle silloin kyllä annettiin myös ilmainen hautapaikka.

On tullut yhteydenottoja myös katolilaisilta rintamaveteraaneilta, jotka toivoisivat yhdenmukaista kohtelua evankelisluterilaisten kanssa, mikäli heidät haudataan eri paikkakunnalla olevaan, oman uskontonsa mukaiseen hautausmaahan. Valiokunnassa on syytä tutkia myös muiden uskontokuntien menettelytavat ja näin rintamaveteraanien oikeus ilmaiseen hautapaikkaan. Kuten suunniteltu on, tärkeintä on, että laki saadaan voimaan ennen vuodenvaihdetta eli samanaikaisesti jo hyväksytyn hautaustoimilain kanssa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä, että viime sotien veteraaneille halutaan oikeudenmukaisuutta ja heistä halutaan puhua kunnioittavaan sävyyn. Tämä on erittäin hyvä asia.

Viime sotien veteraaneille pääosa Suomen seurakunnista on jo pitkään halunnut antaa ilmaisen viimeisen leposijan, ja päätäntävaltahan on ollut seurakuntien päättävillä elimillä. Seurakunnilla on maassa hyvin pitkälle menevä itsenäisyys, itsehallintonsa, jotenka aivan helppoa ei ole säätää sellaista lakia, varsinkin kun kirkon itsenäisyyttä suhteessa valtioon on viime vuosina haluttu lisätä, joka pakottaisi seurakunnat antamaan ilmaisen hautasijan veteraaneille. Tämän tulee olla kuitenkin tavoitteena. On aivan totta, niin kuin on sanottu, että viime sotien veteraanit taistelullaan turvasivat sen, että tässä maassa on ollut uskonnonvapaus ja että tässä maassa on voitu kokoontua kirkkoihin ja viettää kristillisiä hautajaisia koko itsenäisyytemme ajan. Näin ei ole ollut kaikkialla.

Siksi viime sotien veteraanien viimeistä matkaa on syytä kunnioittaa. Valitettavinta vain on, että raskaimmissa taisteluissa mukana olleitten, vaikeimmin vammautuneitten pääosa on jo poistunut keskuudestamme. He, jotka olivat pisimpään sodassa ja vammautuivat eniten, ovat poistuneet ilman, että ovat saaneet minkäänlaisia veteraanitunnuksia tai edes tunnustusta isänmaan hyväksi tekemästään työstä. Päinvastoin, ovat joutuneet kokemaan pilkkaa 60-luvun radikalismin vuosina. Samoin he, jotka ovat kaatuneet viime sodissa, eivät olleet tietoisia, että isänmaamme itsenäisyys säilyi. Mutta näille jäljellä oleville veteraaneille on varmasti syytä tehdä kaikki se, mitä heidän hyväkseen voidaan tehdä, ja myös tässä kunniatehtävässä, joka on symbolinen, ilmaisessa hautapaikassa; se tulee heille suoda.

Itse asiassahan hautaustoimilaissa tapahtui kömmähdys, joka tosin eräissä puheenvuoroissa täällä eduskunnassa viime vaalikaudella huomattiin, kömmähdys, joka johti siihen, että nyt on ollut tarve korjata lakia ja saattaa tämä asia jatkumaan, kuten se on tähänkin asti ollut. Minä toivon, että jatkokäsittelyssä voitaisiin löytää ainakin niin vahvat suositukset, että riippumatta seurakuntien omista viranhaltijoista — joissa saattaa olla nuoria, viime sotien historiaa tuntemattomia viranhaltijoita, ja myös seurakuntien päättäjissä voi olla viime sotien historiaa tai tämän päivän todellisuutta tuntemattomia päättäjiä, joita niitäkin ikävä kyllä kaikkialta löytyy — tehtäisiin niin selkeät päätökset, että käytäntö voisi olla yhtenäinen ja seurakunnat tämän kunniatehtävän suorittaisivat.

Nythän on ilmennyt muun muassa vapaussodan jääkäritunnuksien asentamisessa vapaussodan hautoihin, että jotkut seurakunnat ovat ne sallineet ja jotkut eivät. Mielestäni tällaisille yksityishenkilöistä johtuville pikkumaisuuksille ei tulisi olla sijaa, vaan tulisi saada seurakunnille ainakin niin velvoittava suoritus lain myötä, että siellä asianomaiset päättävät elimet kaikille viime sotien veteraaneille antaisivat ilmaisen viimeisen leposijan, jonka puolesta he ovat taistelleet, ja vielä selvitettäisiin tämä määräytymisperuste niin selkeäksi, että sen piiriin pääsisivät kaikki, jotka ovat isänmaan hyväksi tuona aikana olleet eri puolustustehtävissä. Nythän ilmenee tiettyjä kysymyksenasetteluja siitä, kenellä on veteraanitunnus, kenellä ei. Tämä pitäisi myöskin veteraanitunnuksen osalta lähemmin selvittää. Mielelläni näkisin kysymyksen paljon laajempana, myöskin veteraanien puolisoita ja kotirintamalottia koskevana. Toivon, että jatkokäsittelyssä kiinnitettäisiin tähänkin kunniavelkakysymykseen riittävästi huomiota.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen tässä juuri piti niin syvällisen ja pohdiskelevan puheenvuoron, että, miten voisi sanoa, jos ed. Oinosen puheenvuoroon joitakin toiveita asettaisi, niin ehkä näin tärkeässä asiassa jyrkempi vaatimustaso olisi voinut olla selvä ja tulla selvemmin näkyviin. Mutta ed. Oinosen puhetavan tuntien hän tarkoittaa aina hyvää kaikissa asioissa eikä esiinny sillä lailla jyrkkänä niin kuin monet edustajat täällä monessa asiassa turhankin usein tulevat esille.

Itse pyrin esiintymään tässä niin, että näkisin kokonaisuuden kannalta tämän asian suuruuden ja merkityksen. Tällä kertaa katsoisin, että on erittäin hyvä asia, että asianomainen ministeri on läsnä ja seuraa tätä keskustelua, ja jos oikein ymmärrän, varmaan antaa heti tämän jälkeen selvän palautteen, että tiedämme, missä mennään ja miten syntyy ja miten käy.

Ed. Oinonen puheenvuorossaan viittasi, että silloin kun eduskunta käsitteli viime eduskuntakaudella hautaustoimilakia, tähän asiaan kiinnitettiin huomiota. Siihen kiinnitettiin huomiota, mutta ei ehkä riittävässä määrin. Pitkälti voi ajatella, että se hallituksen suuri valta, millä asiaa ajettiin, ajoi sen sen näköisenä, että valiokunnassakaan ei syntynyt sellaista mietintöä, että tämä asia olisi tullut kuntoon ja järjestykseen. Vasta kun veteraanijärjestöt heräsivät tähän asiaan ja nähtiin tämä voima ja näköala, mikä syntyy siinä, jos asioita huonosti hoidetaan, miten kansa reagoi siihen ja millä lailla se tulee vaaleissa näkyviin, sen jälkeen tähän paneuduttiin ja alettiin elää tämän mukaan niin, että syntyy muutosta ja toimenpidettä tämän lain korjaamiseksi, lain, mikä ei ole vielä voimaankaan astunut.

Katson niin, että varmasti yhtenä hyvänä signaalina oli tässä asiassa, kun äsken kuuntelin ed. Halmeen puheenvuoroa, ed. Halmeen vaatimus tämän asian muuttamiseksi ja korjaamiseksi. Luulen, että ed. Halmeen menestys vaaleissa herätti myöskin nykyisen hallituksen toimimaan niin, että Halmeen suuri ylivalta, mikä on muodostumassa näistä kansalle tärkeistä asioista, taitettaisiin hallituksen paremmilla esityksillä jo ennen kuin kansa kerkiää siihen voimakkaammin reagoida.

Tämän pohjalta käyty keskustelu osoittaa sen, että asia on herkkä. Siihen tunnetaan mielenkiintoa, ja tästä on helppo puhua, ja tähän on helppo vaikuttaa.

Ed. Vistbacka pohdiskeli puheenvuorossaan sitä, kuinka puolisot tulisi ottaa huomioon ja millä näköalalla. Mielestäni suomalaisessa kirkossa eri uskontokunnista riippumatta on kyllä tapa ja taito pohtia se asia kuntoon, kuka on kenenkin puoliso, kenen puoliso on oikeutettu tähän ilmaiseen hautapaikkaan ja kenen puoliso on kohtuullista rinnastaa tähän rintamaveteraanin statukseen, mikä tässä asiassa on olemassa. Selvyyden vuoksi mainitsen kuitenkin, että Suomen kirkkoonkin on pesiytynyt sellaisia ajatusmaailmoja, että joskus näissä saattaa olla vaikeuksia olemassa. Toivon, että syntyy sellainen kansanliike, että ne väärällä näköalalla tehdyt tulkinnat, mistä itse olen joskus jyrkästi eri mieltä, eivät sekottuisi tähän asiaan.

Tältä osin voisi myöskin sanoa, että täällä on otettu ainakin ed. Vistbackan puheenvuorossa esille kotirintamanaiset ja kotirintamanaisten merkitys tämän, miten sanoisin, suomalaisen yhteiskuntajärjestyksen säilyttämisessä, säilyttämisessä niin, ettei ollut kysymys järjestyksestä, vaan koko maan tulevaisuudesta silloin, kun miesväki taisteli rintamalla. Kotirintamaväki, erityisesti kotirintamanaiset, teki sen työn, mistä miehet vapautuivat aseellisiin rintamatehtäviin. Sen asian esille ottaminen ja pohtiminen myöskin valiokuntakäsittelyvaiheessa voisi olla sellainen paikka, vaikka en usko, että asia tässä etenee, että sitä asiaa voitaisiin tarkastella sillä silmällä, että esille otetaan tämä näköala, että kotirintaman naisväki on varmasti tehnyt tämän isänmaan eteen kaiken sen, mitä silloin nuoruudessaan kykeni ja pystyi tekemään. Naiset suoriutuivat jopa yliluonnollisista tehtävistä. Sen pohjalta voin epäillä, että tämän päivän suomalaisista miehistä, naisia en niinkään tähän ottaisi epäilyn alle, moni ei selviäisi niistä tehtävistä, mistä kotirintamanaiset selvisivät toimiessaan teollisuuden ahjon äärellä tai auran kurjessa viljellessään maata, että leipää riittäisi kansalle, sitä riittäisi syötäväksi niin, että taistelukunto ja henkinen kestävyys säilyi niissä oloissa niin, että se vihollisen uhka pystyttiin lannistamaan ja maa säilyi itsenäisenä.

Herra puhemies! Tämän asian puitteista voin olla varma, että tämä etenee toivotulla tavalla. Hallituksen esitys on sen verran yksinkertainen ja lyhyt, että tätä ei voi kovin monessa paikassa väärin tulkita. Mutta toivon, että myöskin valmistelutyössä valiokuntakäsittelyssä otetaan esille ne keskustelut ja puheenvuorot, mitä tässä lähetekeskustelussa ja edustajien jättämien muutamien lakialoitteiden lähetekeskustelussa on tullut ja syntynyt. Jos tämän ulkopuolelta vielä löytyy merkittäviä asioita, mitkä tästä ulos ovat jääneet, se osoittaa sitä, että myöskään eduskunta ja nykyiset edustajat eivät kaikkea osaa esille nostaa. Kyllä tässä aika monen näköisiä kohtia jo esille nykyiselläkin keskustelutasolla on noussut.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän kunniavelka-asian hoitamisessa on monta sisällöllisesti ja teknisesti erilaista vaihtoehtoa, kuten asiasta edellisellä kerralla käyty keskustelu osoitti: neljä lakialoitetta, joissa on vähän erilainen sisältö. Pohjavire on kuitenkin hyvin sama. Se on kunniavelan maksu, joka pitää hoitaa.

Minusta olisi ollut oikein reilua, jos kerrankin hallituksen esityksen perusteluissa olisi rehellisesti todettu, että asia unohtui viime kerralla, piste. Se olisi ollut semmoinen isänmaallinen teko. Se ei näköjään kuulu pelisääntöihin, että tunnustetaan reilusti, että tuli möhlityksi. Saa olla reilu itseään kohtaan ja tunnustaa, että tässä on möhlitty. (Ed. Ahde: Se oli edellinen hallitus!) Kun se möhlijä on vielä edellinen hallitus, tunnustus olisi ollut helppo tälle hallitukselle — joka on muuten ilmoittanut olevansa paljon parempi, ed. Ahde, elikkä siis tässä suhteessa näin.

Nimittäin tämä olisi sikälikin ollut varsin helppoa, kun katsotaan, mitä nyt hallituksen esityksessä esitetään. Tässähän esitetään 6 §:ssä mainittavaksi seuraavaa: "Seurakunta tai seurakuntayhtymä voi 2 momentin estämättä myöntää kokonaan tai osittain vapautuksen 1 momentissa tarkoitetuista maksuista, jos vainaja on ollut rintamaveteraani tai muusta siihen rinnastettavasta syystä." Siis toisin sanoen vanha käytäntö säilyy. Tämä asia on myöskin sellainen, että jos tämä on se yleinen viritys ministeriössä, minä ihmettelen edelleenkin, miksi hallintovaliokunta ei tätä asiaa hoitanut, kun hallintovaliokunnalle tämä möhlä osoitettiin. Se olisi ollut erittäin helposti hoidettavissa. Se ei ole mitään muuta kuin vanhan tekstin tuominen tähän yhteen uuteen momenttiin ja sillä siisti, perustelut ja kaikki niin kuin aikaisempi käytäntö, kun se asia esitellään nyt juuri niin, että kaikki on entistä, mikään ei muutu.

Mikä sitten koskee tämän asian hoitamista sillä tavalla kuin ed. Halme esitti asian hoidettavaksi, että etu myönnettäisiin kaikille, silloin kun on kysymys evankelisluterilaisen kirkon jäsenistä, kun meillä on valtionkirkkojärjestelmä, joka toimii sillä tavalla, että oikeastaan miltei kaikki kirkkolain muutokset, jotka koskevat valtionkirkkoa, evankelisluterilaista kirkkoa, kulkevat eduskunnan kautta — siis toisin sanoen meillä on keskinäinen yhteenkuuluvuus valtionkirkon kanssa — silloin tietysti on olemassa erinomaisen hyvät asialliset perusteet sille, että menetellään, niin kuin ed. Halme äsken ehdotti. Kun ed. Halme pitää kirjanpitoa meidän käyttäytymisestämme täällä kaikessa, myös erikoisesti ed. Pulliaisen kohdalta, niin kuin hän äsken ilmoitti jälleen kerran, niin minä ilmoitan jo etukäteen, että mikäli olen äänestyksessä paikalla, tulen ed. Halmeen ehdotuksen puolesta äänestämään, jos se teitä rauhoittaa yhtään.

Mutta tällä asialla on myöskin muu puolensa, joka olisi voinut olla perusta sille, että hallituksessa tätä asiaa olisi todella mietitty, jos hallituksen esityksen tekstin sisältö olisi ollut se, mitä ed. Halme esitti, että kaikkia veteraaneja koskien tämä asia olisi hoidettava. Nimittäin niin kuin täällä yhdestä puheenvuorosta kävi ilmi, katoliset ovat olleet yhteydessä, että tämän tulisi koskea myöskin heitä. Siinähän ei ole olemassa silloin valtionkirkkosidonnaisuutta, jolloinka asia muuttuneekin pikkuisen monimutkaisemmaksi, jolloinka valtioyhteisön pitäisi olla niissä kustannuksissa mukana. Vielä asialla on se puoli, mikä ed. Vistbackan puheenvuorosta kävi ilmi, että toiset ovat osallistuneet seurakunnan talouden hoitoon taloudellisella panoksella ja toiset eivät; tämäkin olisi sitten siinä. Mutta silloin kun on kysymys valtionkirkosta, silloin minusta tämä asia on perusteiltaan ihan selvä.

Toivon hartaasti, että hallintovaliokunta, joka nyt on tullut tunnontuskiinsa, hoitaa tämän sivistyneesti ja laajemman kaavan mukaisesti eduskunnassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todellakin tätä asiaa on nyt ollut parsimassa nykyisen hallituksen kulttuuriministeri, ministeri Karpela, joka on paikallakin, ja edellisen hallituksen vastaava ministeri on ilmoittanut täällä tänäänkin vahvan kantansa tämän puolesta ja todennut, että asiaa oltiin jo hoitamassa kuntoon edellisen hallituksen aikana. Kuitenkin tämä hautaustoimilain 6 §:n muuttaminen, niin kuin ed. Pulliainen edellisessä puheenvuorossaan totesi, on varsin pieni asia. Tässä todellakin on syytä kysyä, miksi ei tätä asiaa hoidettu ikään kuin lyhyemmän kaavan mukaan kuntoon.

Tässä on kaksi ehdollista kohtaa: "Seurakunta tai seurakuntayhtymä voi - - myöntää kokonaan tai osittain vapautuksen - - maksuista"; ja toinen: "jos vainaja on ollut rintamaveteraani tai muusta siihen rinnastettavasta syystä". Eli siinäkin on hiukan väljyyttä. Yhdyn niihin ajatuksiin, että todella ei vain rintamaveteraanit vaan laajemmin tuon ikäluokan ihmiset kotirintamalla muutenkin. Laajennetaan asiaa: Yleensäkin sodan aikana työtä tehneet ihmiset todella ovat osallistuneet vahvasti ja raskaasti Suomen valtion ja Suomen kansan puolesta tapahtuvaan työhön. Se on ollut raskasta aikaa.

(Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle) Arvoisa puhemies! Vielä täältä puhujakorokkeelta:

Se on ollut raskasta työtä, se on jättänyt jälkensä ihmisiin. Kun nyt viikonloppuna Kuopiossa rintamaveteraanit kokoontuivat, siis nimenomaan ne veteraanit, jotka ovat olleet etulinjassa ennen muuta, sillä tavallahan se järjestö perustettiin, ikään kuin näillä pohjin, niin siellä tuli ilmi se, mitä veteraanit tarvitsevat: He tarvitsevat eläessään myös apua ja tukea, kuntoutusta ennen muuta, varsin paljon kotikuntoutusta, kotipaikkakunnalla tapahtuvaa kuntoutusta. Ei monikaan pysty laitoskuntoutukseen, joka on raskaampaa ja vaatii matkustamista, mutta kotona olemisen tukemista, kotipalveluja, kotisairaanhoitoa, yleensä ottaen hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa.

Kun tämä kunniavelka-ajatus yhdistyy ehdottomasti siihen, miten yleensä vanhempia ihmisiä kohdellaan, miten he saavat tukea terveyden- ja sairaanhoidon osalta, me olemme todellakin hyvin tärkeiden asioiden parissa. Vanhempien ihmisten usko siihen, että heistä todella välitetään, on viime aikoina rapautunut johtuen aika tavalla siitä, että terveyden- ja sairaanhoidon rakenteet ovat heikentyneet. Usein ihmiset ajattelevat, että kun heillä on jo ikää, heistä ei niin paljon välitetä. Nämä tavallaan liittyvät toinen toisiinsa. Koska nyt puhutaan hautaustoimilaista eli niistä ihmisistä, jotka ovat, niin kuin täällä on jo todettu, kuolleet, ovat jo ikään kuin poistuneet tästä yhteisöstä, heille kunniavelka toki on syytä maksaa ja suorittaa, ja siinä mielessä tämä esitys on täysin oikein, mutta ei pidä unohtaa niitä eläviä veteraaneja ja samaa ikäluokkaa olevia ihmisiä.

Nimenomaan tämä asia on hyvin tärkeä eduskunnan kannalta, koska on olemassa tietty määrä budjettivaroja kuntoutukseen. Ikäluokat veteraanikuntoutuksessa jatkuvasti pienenevät, mutta rahat pitäisi säilyttää ikään kuin edelleenkin niiden ihmisten käytössä ja myös laajentaa kuntoutukseen pääsevien piiriä. Täällä on puhuttu naisista, jotka ovat tehneet työtä kotirintamalla, ja muutenkin pitäisi ymmärtää laajemmin tämä asia. Esimerkiksi maan jälleenrakentamisen vaihe oli myös erittäin rankka ja ihmisiä rasittava ja heidän terveyteensä pitkällä aikavälillä vaikuttava jakso. Näin ollen kuulutan vain myös sen perään, ettei ainoastaan kuolleita vaan myös eläviä veteraaneja ja muita vanhuksia muistetaan.

Sinänsä se, että nyt tämä hallituksen esitys kirvoittaa näin laajan keskustelun, on varsin hyvä asia. Kyllä tämä asia sinänsä on sen ansainnut, kun otamme mahdollisimman laajasti tämän asian keskusteluun ja myöskin toteamme tämän virheen oikaisun tärkeyden. Tosin todella, puhemies, ed. Pulliainen otti esiin sen, ja hallintovaliokunnan puheenjohtaja on paikalla, että hallintovaliokunta käsitteli asiaa ja katsoi, että se hoidetaan myöhemmin; näin ymmärsin silloin, kun tämä asia oli esillä. (Ed. Väistö: Hyvin ehditään hoitaa!) — Olisiko ehditty hoitaa aikaisemmin, en tiedä. (Ed. Väistö: Mitä siitä olisi ollut apua?) — Ainakin se apu siitä nyt on ollut, että tämä asia on noussut keskusteluun. Ehkä se omalla tavallaan myös virittää näitä muita tarpeita ja tuo niitä esille. Tässä mielessä tämä pitempikin kaava ehkä nyt on tarpeen.

Kulttuuriministeri  Tanja Karpela

Arvoisa puhemies! Tuli vauhdikas lähtö aitiosta. — Kiitoksia ensinnäkin erittäin hedelmällisestä keskustelusta.

Täällä on useaan otteeseen otettu esille lakialoitteita, joita on tehty tästä aiheesta. Ensinnäkin eräässä lakialoitteessa ehdotetaan, että säännösehdotuksessa mainituille henkilöryhmille olisi siis aina myönnettävä maksuvapautus kaikista hautaustoimesta perittävistä maksuista. Lisäksi tässä lakialoitteessa ehdotetaan, että seurakunta tai seurakuntayhtymä voisi siis vapauttaa maksuista edellä mainitun henkilön puolison ja muutoinkin erityisistä syistä myöntää maksuvapauden.

Tämä aloite muuttaisi siis nykyistä harkinnanvaraista maksuvapautuskäytäntöä, ja tämä automaattinen maksuvapautushan edellyttää sitä, että laissa yksiselitteisesti määritellään ne ryhmät, joita vapautus koskee. Tällöin tämä lakialoite rajaisi lain soveltamisalan ulkopuolelle ne henkilöt, joilla on ulkomaalaisen rintamasotilastunnus, sekä eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annetun lain 1 §:n 1, 2, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut henkilöryhmät. Jos tämä maksuvapautus siis määrättäisiin lakisääteiseksi, niin silloin tulisi tietenkin selvittää, miten seurakunnille kompensoidaan siitä aiheuttavat kustannukset.

Tämä lakialoite tullessaan voimaan ei koskisi myöskään niitä veteraaneja, jotka haudataan muualle kuin evankelisluterilaisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän ylläpitämälle hautausmaalle. Kuten täällä ed. Pulliainenkin huomioi tämän aiheen, muun muassa ortodoksiset, juutalaiset ja islamilaiset rintamaveteraanit eivät tällöin kuuluisi tähän, aivan kuten ed. Pulliainen totesi. Yhdenvertaisuuden vuoksi olisi siis näin ollen selvitettävä, miten olisi mahdollista toteuttaa tällainen ilmainen hautaus myös näille veteraaneille. Tässä lakialoitteessa ei myöskään yksilöidä, mitä tarkoitetaan erityisellä syyllä, jonka perusteella seurakunta voisi myöntää maksuvapauden.

Sitten on tämän lisäksi lakialoite, joka mahdollistaisi niin ikään nykyisen käytännön jatkumisen, sekä on myös lakialoite, joka rajaisi maksuvapautuksen tai alennetun maksun ainoastaan niille henkilöille, joilla on rintamasotilastunnus. Nykyisinhän seurakunnat ovat voineet myöntää vapautuksen laajemmille ryhmille. Muilta osin tämä lakialoite on nykyisen käytännön jatkamisen kannalla.

Sitten ed. Vistbacka puheenvuorossaan kysyi muuta rinnastettavaa syytä. Hallituksen esityksen mukaan siis maksuvapautus voitaisiin myöntää "jos vainaja on ollut rintamaveteraani tai muusta siihen rinnastettavasta syystä", aivan kuten ed. Vistbacka totesi. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän harkintaan siis jäisi, mille henkilöryhmille maksuvapautus myönnetään. Muussa lainsäädännössä rintamaveteraaniksi katsotaan siis henkilö, jolle on myönnetty rintamasotilastunnus, rintamapalvelustunnus, rintamatunnus, veteraanitunnus tai ulkomaalaisen rintamasotilastunnus. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös Suomen sotiin liittyvissä tehtävissä palvelleisiin muihin henkilöihin. Tämän lisäksi, kuten jo aikaisemmin totesin, tämän säännöksen nojalla maksuvapautus voitaisiin siis myöntää myös vapautukseen oikeutetun henkilön puolisolle.

Sitten täällä on tullut keskustelussa paljon muita aiheita, joita varmasti hallintovaliokunta ansioituneesti tulee pohtimaan, mutta siitä olen aivan vakuuttunut, että tämä keskustelu, joka on asian yhteydessä käyty useampaankin otteeseen, on varmasti hedelmällinen monessakin mielessä ja varmasti ainakin siinä mielessä, että yhä useampi seurakunta tullee antamaan sotiemme veteraaneille ilmaiset hautasijat. Siinä mielessä pidän keskustelua äärimmäisen arvokkaana.

Kaikin puolin tätä hallituksen esitystä on kaivattu ja siihen on jo viime kaudella kiinnitetty huomiota. Tärkeintä varmasti on se, että asia nyt hoitunee, ja uskon, että valiokunta tässä tekee erittäin hyvää työtä.

Vastauspuheenvuoroja pyydetään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on todettu, että on tapahtunut virhe Lipposen kakkoshallituksen aikana käsittelyssä. Sitä on miettinyt vaan, onko se tietoisesti tehty virhe sillä tavalla, että virkamies tarkoituksella kirjoitti semmoisen esityksen, joka teki tämän ongelman, vai mistä mahtaa johtua. En tiedä, tuliko se hallintovaliokunnassa selville silloin, kun aikanaan kuultiin asiantuntijana ilmeisesti myös sitä esityksen kirjoittajaa.

Sitä samaa olen ihmetellyt monesti, niin kuin ed. Pulliainen täällä, miksi sitä ei korjattu silloin välittömästi, kun kyse oli vaan palauttamisesta entiseen muotoon, niin kuin tällä hetkellä tämä esitys on olemassa. Silloin kun aikanaan hallintovaliokunta huomasi sen mokan, ajasta se ei voinut olla kiinni. Nimittäin tämmöisen kirjoituksen muutamassa minuutissa valiokuntaneuvos pykää tuolla pystyyn, jos niin halutaan. (Ed. Pulliainen: Ei minuuttiakaan!) — Ei minuuttiakaan varmasti, niin kuin ed. Pulliainen totesi.

Se on taas ollutta ja mennyttä. Tässä on esitys, joka on nyt oikeaan suuntaan menevä, pyrkii korjaamaan tätä ongelmaa, mikä on syntynyt. Mietin vaan sitä noin kokonaisuutena, eikö tässä pitäisi tehdä sitten laki, mikä kannattaa hallintovaliokunnan ottaa huomioon, jotta kompensoitaisiin sitten seurakunnille tämä hautapaikka sillä tavalla kompensoiden, jotta ei mitään kohtuuttomia hintoja maksettaisi.

Minä nimittäin itse olen kaivanut tuolla hautoja ja monilla hautausmailla käynyt, ja tunnen ainakin maaseutua — täällä voi pohjamaan hinta olla kallis — ja kyllä siellä niistä hautapaikoista peritään kohtuuttoman suuria hintoja siinä mielessä, kun ottaa huomioon sen hinnan, mikä siitä raakamaasta hautausmaan osalta on maksettu aikanaan. Erityisesti se koskee näitä seurakunnan ulkopuolisia jäseniä, joita sinne haudataan. Monesti maaseutukunnissa seurakunnan jäsenet saavat hautapaikan maksutta, siis kaikki jäsenet saavat maksutta, myös veteraanit niin kuin muutkin jäsenet. Joissakin seurakunnissa taas peritään maksu, koska jokainen seurakunta voi tehdä omalla tavallaan tätä hinnoituspolitiikkaa. Sen takia minä odotan, jotta valiokunta katsoisi tämän ihan vakavasti.

Nimittäin yli 10 000 veteraania poistuu keskuudestamme vuodessa. Sehän tarkoittaa, että noin teoriassa jää kuntoutusvaroja käyttämättä, mutta tiedän sen, mikä tarve on ollut, ja sillähän on nyt tihennetty sitä tai ainakin uskottu, että kuntoutusvälit tihenisivät. Mutta jokainen meistä kuolee vain kerran, niin myös veteraanit, ja minusta se on sen tyyppinen juttu, että se henkilö ei tule enää uudelleen kuntoutukseen sen jälkeen. Vaikka tämä on aika kovaa kieltä, minusta sillä tavalla pitäisi suhtautua tähän, jotta siinä ei narista sitten, onko mikä seurakunta, vaan Valtiokonttori maksaa siitä kohtuuhintaisen korvauksen sillä tavalla tietysti vielä hinnoiteltuna, että täällä, missä on huomattavasti kalliimpaa, katsotaan se, jotta siinäkään ei tule narinaa seurakuntien osalta, että jotenkin olisi vääryyttä kärsinyt.

Se näkökohta minusta on tärkeä, mikä täällä on tullut esille, että muistetaan näiden ihmisten työ, uhrautuminen. Aikanaan nuorena henkilönä siellä useimmat silloin olivatkin, koska elettiin sitä aikaa, he olivat hyvin nuoria henkilöitä, jotka olivat tappelemassa. Kyllä heille se oikeus kuuluu ja velka meillä kaikilla on olemassa, myös seurakunnilla. Niin kuin täällä on todettu, se on sitä kunniavelkaa, joka pitää hoitaa.

Sen takia minä odotan, että valiokunta parantaisi tätä esitystä sillä tavalla, että tämä todella saataisiin kaikille maksuttomaksi, niille, joille tämä kuuluu, eikä semmoisia rajauksia tulisi enää olemaan kuin joidenkin kuntoutuksien osalta: Jos veteraanipuoliso on ennen vuotta 76 kuollut, ei saa sitten kuntoutusta, mikä tuntuu ihan hassulta rajalta. En tiedä, sisältyykö tähän vielä tähänkin semmoinen jippo, joka kuntoutuksen puolella erottaa veteraanien lesket nimenomaan. Minusta, jos tässä on tarkoitus veteraanien lesket ottaa mukaan, niin sen pitää koskea kategorisesti kaikkia leskiä, onpa puoliso kuollut aikaisemmin tai myöhemmin.

Sitten jos ajattelee sitä symboliikkaa, mikä tuolla hautausmaalla on, siellähän on sellaisia hautoja, joilla ei ole hautakiviä olemassa, ei mitään muistomerkkiä. Tässä voi käydä sillä tavalla, että köyhempi veteraani on niin kuin koira heitetty kuoppaan; siellä ei ole kuin hiekkamätäs, kukaan ei edes vie kukkia siihen haudalle. Sen takia minä odotan kanssa, että tässä valiokunta katsoisi vielä senkin, jotta tähän liitettäisiin semmoinen ajatus, jotta siihen myös jonkin tyyppinen muistomerkki tulisi, jossa henkilön nimi olisi, jos omaiset eivät pysty hankkimaan muistomerkkiä. Minusta semmoiselle veteraanille, joka on kuitenkin ollut aikanaan valmis uhrautumaan, mutta tässä yhteiskunnassa ei ole pystynyt maallisia mammonoita hankkimaan niin paljon, jotta olisi muistomerkkiin enää varaa, vaatimaton hautakivi, jossa nimi on näkyvissä, tai hautalaatta olisi kohtuullinen siinä tilanteessa nimenomaan, jos omaiset eivät ole tällaista varallisuussyistä pystyneet hankkimaan.

Aulis Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä hallituksen esittämä lisämomentti hautaustoimilain 6 §:ään on hyvä ja tyhjentävä sanonnaltaan. Oma kantani on se, että se on hyvä säilyttää seurakunnan harkinnassa kuitenkin. Se on toiminut hyvin tähän asti ja voi toimia jatkossakin.

Perusteluissa määritellään sitten tarkemmin, kuka on rintamaveteraaniksi katsottava henkilö. Siinä on vain mielestäni yksi kielellinen asia, joka vaatii korjaustarkennuksen, kun todetaan, että "Säännöstä voitaisiin soveltaa myös muihin Suomen sotiin liittyvissä tehtävissä palvelleisiin" niin sana "muissa" olisi kyllä parempi, "muissa tehtävissä". Se voi silloin koskea näitä, mitä seurakunnat harkitsevat, kotirintamanaisia ja muita. Mielestäni tämä "muihin Suomen sotiin" viittaa Suomen muihin sotiin. On selvää, että niiden sotien veteraaneja ei ole enää aikapäiviin ollut hengissä. Tuntuu ehkä saivartelulta, mutta tällainen tarkennus olisi paikallaan.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Myöskin minä pidän erinomaisen hyvänä, että ministeri Karpela toi hyvin pikaisesti nyt sitten tämän hautaustoimilain 6 §:n muutoksen siten, että siihen lisätään tuo 3 momentti, joka mahdollistaa seurakuntien tai seurakuntayhtymien myöntämän vapautuksen hautapaikkamaksuista rintamaveteraaneille tai vastaaville muille henkilöille.

Tässä on moni pohtinut sitä, miksi hallintovaliokunta ei tätä muuttanut. Minulle jäi se käsitys, että siinä yksinkertaisesti oli aikapula. Hallintovaliokunta pyysi ministeriöltä tähän pykälämuutosta, mutta yhtä lailla siellä ilmeisesti oli aikapula. Eli faktisestihan tässä virhe tai epähuomio on tapahtunut siinä, kun opetusministeriö valmisteli ja toi uskonnonvapauslain, jonka liitännäisenä tämä oli, jolloin asiaa hyvin paljon tarkasteltiin uskonnonvapauslain näkökulmasta ja hautaustoimen kokonaisuus jäi vaille huomiota. Sen takia tässä nyt sitten hallintovaliokunta joutui kiinnittämään tähän asiaan vakavaa huomiota, ja se näkyy myöskin tämän hallituksen esityksen perusteluissa.

Kuten ministeri Karpela totesi, tämä on hyvin monitahoinen asia ja tässä on askel eteenpäin. Minä pidän tätä hallituksen esitystä hyvänä ja tyydyttävänä. Uskon ja toivon, että nekin seurakunnat, jotka tähän saakka eivät ole vapautuksia myöntäneet, tulevat ne jatkossa toisten seurakuntien tapaan myöskin hoitamaan kunniallisesti veteraanien hyväksi.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pidän hyvänä, että nyt korjataan edellisen eduskunnan ja edellisen hallituksen aikanaan säätämä hautaustoimilakiin päässyt virhe ja jatkossa seurakunnat voivat edelleen myöntää veteraaneille ja veteraaneihin rinnastettaville vapaan hautapaikan.

Näkisin kyllä näin, että kaikille veteraaneille ja veteraaneihin rinnastettaville pitäisi vapaa hautapaikka myöntää. Seurakunnat ovat aiemmin hyvin eri tavalla näitä asioita käytännössä hoitaneet. Jotkut seurakunnat ovat veteraaneille aika laajasti ilmaiset hautapaikat myöntäneet ja jotkut seurakunnat myös veteraanien puolisoille. Pidän hyvänä, että seurakunnat edelleen voisivat tältä osin harkita veteraanien puolisoiden ja mahdollisesti kotirintamanaisten osalta ilmaisen hautapaikan antamista, mutta niin kuin sanoin, pitäisin hyvänä, että se ilman muuta kaikille veteraaneille ja veteraaneihin rinnastettaville järjestettäisiin.

Myös kentältä on kuulunut huoli siitä, että seurakunnat, jotka kustantavat näitä hautapaikkoja ja hautausmaiden hoitoa, hoitavat hautausmaita hyvin eritasoisesti. Jotkut seurakunnat käyttävät enemmän rahaa ja myös sitten seurakuntien jäseniltä kerättyjä kirkollisveroja näiden hautausmaiden hoitoon. Siinä mielessä nämä hautauspaikat tietysti ovat erihintaisia. Minusta on tärkeää, että tässä yhteydessä hallintovaliokunnassa asia perusteellisesti mietitään ja annetaan sitten seurakunnille vapaus osaltaan harkita näitä muitten kuin varsinaisten veteraanien osalta. Myös se, vaikuttaako seurakuntaan kuuluminen tai seurakuntaan kuulumattomuus (Puhemies koputtaa) näihin maksuihin, minusta on seurakunnan harkittavissa. (Ed. Jaakko Laakso: Ei ole, se on laissa!) Niin kuin sanoin, seurakunnat hoitavat hautauspaikkoja ...

... eritasoisesti. — Näitten muitten kuin veteraanien osalta harkinnanvaraisuutta pitäisi voida jatkossakin olla.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oli hyvä, että ed. Dromberg otti tämän pienen roomalaiskatolisen väestönosan huomioon. Itse olen roomalaiskatolinen, ja tämä asia on siellä myöskin otettu huomioon ja sitä on seurattu. Käsitykseni mukaan Suomessa on vain yksi katolinen hautausmaa, Turussa, mutta aika monesti myös katolilaisia veteraaneja on haudattu luterilaiseen kirkkomaahan. Tämä selkiyttäisi tämän kohdan, enkä usko, että siitäkään mitään ongelmaa tulee. Kirkkokuntien välit ovat hyvät, ja tästä varmaan päästään sopimukseen. Itse tämä iso periaate ei saa tähän kaatua. Se on hyvä, että ed. Dromberg otti tämän esille, niin että se on nyt täällä eduskunnassa mainittu ja tiedossa.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Det här borde ju egentligen vara en ganska enkel sak, men av någon orsak så har den blivit en av de mest känslofulla frågor som egentligen har debatterats. I och för sig så är det naturligt. Veteranernas sak är vår sak, men om man tänker på vilken liten miss det i alla fall är fråga om, så har jag lite svårt att hänga med. Det är självklart att förvaltningsutskottet har missat i beredningen av lagförslaget och där är jag en av de skyldiga. Den saken är för min del alldeles klar. För egen del blev det en överraskning att det gick som det gick men samtidigt vill jag understryka att egentligen alla som har uttalat sig i frågan har haft och har beredskap att rätta till det här misstaget. Då frågar jag mig att är det skäligt att man på det här sättet trissar upp en sak som det nu har blivit gjort?

Enda saken som jag egentligen funderar över och har en lite annorlunda åsikt om är huruvida det skall vara frivilligt inom ramen för församlingarnas självbestämmanderätt att avgöra eller om vi skall lagstifta om det här. För min del tycker jag att när församlingarna är så självständiga som de är så skall det vara församlingarnas beslutanderätt att säga hur man vill ha det. Jag är fullständigt övertygad om, och det är kanske den goda sidan i den här debatten, att efter den här debatten kommer, vågar jag tro, alla församlingar att frivilligt gå in för det här. Jag tror knappast att församlingarna ens har tänkt över det. De församlingar som har haft en avgift har knappast funderat över den här saken, utan den har bara rutinmässigt hängt med.

Jag tycker som sagt att det här egentligen är en för allvarlig sak att försöka göra billiga poäng på. Det blir nog inte speciellt mycket stilpoäng i varje fall.

Arvoisa puhemies! Olen vakuuttunut siitä, että seurakunnat tulevat, varsinkin tämän keskustelun jälkeen, hoitamaan tämän asian tyylikkäästi, ilman että eduskunta määräilee, mitä itsenäinen seurakunta tekee. Olen vakuuttunut siitäkin, että hallintovaliokunta tulee suoriutumaan tästä tehtävästä tyylikkäästi. Mielestäni ei tule kovin korkeita tyylipisteitä tästä keskustelusta.