Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys ja sen taustalla kummitteleva direktiivi ovat taas yksi esimerkki siitä, mitä maailmanlaajuinen, ammattitaitoinen ja hyvin rahoitettu lobbauskoneisto saa parhaimmillaan, vai pitäisikö sanoa pahimmillaan, aikaan. Jatkojakin on jo luvassa. EU:ssahan valmistellaan jo uutta tekijänoikeusrikosten tutkintaa ja rangaistuksia koskevaa direktiiviä, joka edellyttäisi toteutuessaan muun muassa sitä, että tekijänoikeusjärjestöt olisi otettava mukaan epäiltyjen tekijänoikeusrikosten esitutkintaryhmiin. Niistä tulisi siis tavallaan kaupallisia poliiseja, jotka valvoisivat tutkinnassa omia etujaan. Kyseistä direktiiviä käsitellyt U-kirje oli aivan äskettäin suuressa valiokunnassa.

Olen jo pitkään ihmetellyt, miten kansainvälinen mediateollisuus onnistuu kerta toisensa jälkeen ajamaan läpi kaikki vaatimuksensa eikä vain Suomessa vaan myös EU:ssa ja Yhdysvalloissa, EU:n tekijänoikeusdirektiivi kun on joiltain osin lähes sanasta sanaan samaa tekstiä kuin Yhdysvaltain vastaava lainsäädäntö. Tekstit ovat mitä ilmeisimmin peräisin samasta kynästä.

Mediateollisuuden nälkä on kasvanut syödessä. Kun kaikki vaatimukset ovat menneet kerta toisensa jälkeen läpi, on ollut helppo keksiä uusia. Ovatpa kansainväliset tekijänoikeusjärjestöt vaatineet itselleen jopa terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa varten kerättäviä teletunnistetietoja. Viime aikoina on kuitenkin herätty eri puolilla maailmaa kysymään, kenen etuja nämä yhä kiristyvät vaatimukset loppujen lopuksi palvelevat. Esimerkiksi Valtioneuvoston tietoyhteiskuntaneuvosto toteaa tuoreessa raportissaan, että nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö ei vastaa tietoyhteiskunnan kehityksen tarpeita, ja esittää, että tekijänoikeuslainsäädännön lähtökohdaksi tulisi ottaa kulttuuripolitiikan asemesta teollisuus- ja tietoyhteiskuntapolitiikka ja kirjoittaa siitä lähtökohdasta koko homma uusiksi.

Tekijänoikeuksissa on kyse suurista rahoista. Eräiden arvioiden mukaan jopa lähes puolet maailmantaloudesta liittyy nykyään tavalla tai toisella immateriaalioikeuksilla käytävään kauppaan. Varsinaisen tekijänoikeuksilla käytävän kaupan osuus kansantaloudesta on toki pienempi, mutta silti hyvin merkittävä. En löytänyt Suomen osalta tuoreita tilastoja, mutta jos aiemmat kasvuluvut pitävät edelleen kutinsa, vähintään 10 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta syntyy nykyään tekijänoikeustaloudesta. Pian Suomen kansantalous seisoo puu- ja kännykkäjalkojen lisäksi digijaloilla.

Historiallisista syistä tekijänoikeusasioita pidetään kuitenkin edelleen kulttuuripolitiikkana, ei kauppapolitiikkana tai teollisuuspolitiikkana. Siksi tämä keskeinen teollisuudenala on edelleen opetusministeriön vastuulla ja siellä siitä vastaa käytännössä yksi ministeri ja pari virkamiestä. Puolusta siinä sitten suomalaista kuluttajaa ja sisällöntuottajaa kansainvälisten media-alan suuryritysten intressejä vastaan. Ei käy kateeksi.

Alkujaanhan tekijänoikeusjärjestelmä luotiin suojelemaan tekijöitä julkaisijoilta, mutta nyt ollaan aivan eri maailmassa kuin 1700-luvulla, jolloin ensimmäiset tekijänoikeuslait säädettiin. Eikä tämä ole suinkaan ensimmäinen tekijänoikeusjärjestelmän murros. 1900-luvulla tekijänoikeuksista tuli keskeinen osa kulttuuripolitiikkaa. Pienen maan kulttuurin turvaaminen koettiin yhteiseksi asiaksi ja alan järjestöt ja valtiovalta solmivat kiinteät yhteistyösuhteet. Näiden aikojen perintönä tekijöitä ja teollisuutta edustavien järjestöjen ja opetusministeriön suhde on edelleen hyvin tiivis, monen mielestä jopa liiankin tiivis. Vai tuntuisiko teistä luonnolliselta, että samat ihmiset istuisivat esimerkiksi metsänomistajien ja metsäteollisuuden etujärjestöjen päättävissä elimissä? Tai että maa- ja metsätalousministeriössä metsätalouden lainsäädännöstä vastaava virkamies osallistuisi näiden järjestöjen hallintoon? Tekijänoikeustaloudessa tilanne on tismalleen tällainen.

Mutta asiaan eli tähän hallituksen esitykseen. Itse tekijänoikeuslakiinhan tämä esitys ei tee kuin varsin pienen lisäyksen, mutta se lisäys onkin sitten sitäkin mielenkiintoisempi. EU:llahan ei ole normaalisti toimivaltaa antaa rikosoikeudellisia normeja ykköspilarin instrumenteilla, mutta tekijänoikeusasioissa tämä periaate ei näemmä päde. Vaikka rikoslainsäädäntö ja rikosprosessuaaliset säännökset perinteisesti kuuluvat kansalliseen toimivaltaan, tämä esitys tuo Suomen lainsäädäntöön peräti aivan uudentyyppisen rangaistuksen eli mahdollisuuden määrätä yksityishenkilö julkaisemaan saamansa tuomio tiedotusvälineissä omalla kustannuksellaan. Tällainen lisähäpeärangaistus on suomalaiselle oikeusperinteelle täysin vieras eikä sitä tulisi hyväksyä nytkään. Ja erityisenä vaarana tässä on se, että vastaava lisärangaistuskäytäntö leviää tulevaisuudessa muuhunkin lainsäädäntöön. Tätäkin lakia on jo ehditty puolustelemaan sillä, että elinkeinonharjoittaja on voitu tietyissä rajatuissa tilanteissa velvoittaa kustantamaan oman tuomionsa julkaiseminen tiedotusvälineissä.

En voi kuin ihmetellä, miten tämän esityksen takana oleva direktiivi on taannoin mennyt läpi. Ainakin eduskunnan talousvaliokunnan siitä taannoin antama lausunto on hyvin kriittinen ja kiinnittää huomiota muun muassa siihen, että tämän direktiivin vaikutus järjestäytyneeseen piratismirikollisuuteen jää todennäköisesti varsin vähäiseksi. Sen sijaan yksityishenkilölle vähäisestä tai tahattomasta tekijänoikeusrikkomuksesta aiheutuvat seuraamukset saattavat osoittautua kohtuuttomiksi. Talousvaliokunta otti lausunnossaan kantaa myös siihen, että direktiivin tulisi kohdistua vain kaupallisessa tarkoituksessa tehtyihin tai huomattavaa vahinkoa aiheuttaneisiin tekijänoikeuksien loukkauksiin. Valitettavasti Suomen edustajat eivät ole saaneet tätä tavoitetta mukaan direktiiviin, ja nyt meillä on sitten edessämme sitä toimeenpaneva hallituksen esitys.

Arvoisa puhemies! Meidän tehtävänämme on epäonnistuneen, jopa vaarallisen direktiivin aiheuttamien haittojen minimointi kansallisessa lainsäädännössä. Tätä tavoitetta tämä hallituksen esitys ei valitettavasti saavuta. Olenkin jättämässä tähän esitykseen rinnakkaislakialoitteen, joka antaisi tuomioistuimelle hallituksen esitystä tiukemmat normit siitä, mitkä ovat ne erityisolosuhteet — tämä erityisolosuhteet-sana on siis otettu suoraan direktiivistä — joissa tuomittu voidaan velvoittaa kustantamaan tuomion julkaiseminen. Lisäksi esitän rinnakkaislakialoitteessani, että julkaisemisvelvoitetta ei saa käyttää lisärangaistuksena eikä se saa aiheuttaa tuomitulle tuomioon verrattuna kohtuuttomia taloudellisia seurauksia. Toivon, että rinnakkaislakialoitteeni saa valiokuntakäsittelyssä ymmärrystä osakseen.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, kära kolleger! Riksdagsledamot Kasvi har helt rätt i att det här är ett sorglustigt direktiv, men jag kan också med gott samvete stå här och säga och bevisa att Finland med händer och tänder kämpade emot det här direktivet, liksom också undertecknad under min tid i Europaparlamentet.

Det här är ett direktiv som man körde igenom i rädslan för EU:s utvidgning. Jag trodde aldrig att det skulle ha gått igenom om inte den här rädslan hade funnits, och jag kan garantera er att det fanns en omfattande krets av nordiska upphovsrätts- och immateriell rättsexperter som var mycket olyckliga över att det här direktivet innehöll sådana element som är främmande för vår rättsordning. Men tyvärr, rädslan för piratism från de nya EU-länderna medförde att det ändå röstades igenom. Det som är så förvirrande i den här saken är att det nu handlar om tvistemål, som man säger på svenska.

Tämä koskee ei rikosasiaa vaan riita-asioita, ja siitä huolimatta tässä on tämmöisiä rikosoikeudellisia piirteitä. Niin kuin ed. Kasvi totesi, toisessa yhteydessä uutta esitystä tehdään nyt siitä rikosoikeudellisesta vastuusta.

Därför är det speciellt de här frågorna, de här så kallade a-paragraferna i regeringens förslag, sådana som 59 a § i upphovsrättslagen, 40 a § i kretsmönsterlagen, 60 a § i patenlagen som bekymrar. Man skulle egentligen kunna fråga att hur många riksdagsledamöter känner till att det finns en lagstiftning om skydd för integrerade kretsmönster, men det är en annan sak. Med alla de här a-paragraferna som ålägger att man skall offentliggöra domstolens avgörande är det de som strider så där starkt mot offentlighetsprincipen och chydennieandan i våra domstolar.

Arvoisat kollegat, kun katsoo, miten toisaalta niin sanottu 27 kohta johdantolausekkeissa ja itse asiassa artikla 15 direktiivissä on kirjoitettu, niin ei olisi ollut välttämätöntä mielestäni myöskään tehdä lakia siinä muodossa kuin se on tehty. Tämän lakivalmistelun aikana minä olin jo huolestunut siitä, millä tavalla tämä kirjoitettiin, ja tein kirjallisen kysymyksen hallitukselle, millä periaatteella tätä yritetään juosta yhteen, enkä kyllä valitettavasti saanut esimerkiksi tyydyttävää vastausta, koska mielestäni tässä olisi voitu tehdä sellaista hyvää pohjoismaista yhteistyötä, että esimerkiksi olisi katsottu, miten me, joilla kuitenkin on aika samanlaiset tekijänoikeuslainsäädännöt, olisimme halunneet tuoda tämän oman lainsäädäntöömme.

När man alltså ser på de möjligheter och de skyldigheter som nu föreläggs och som föreslår att man skulle kräva offentliggörande, kräver däremot artikel 15 i direktivet att man ska förordna om lämpliga åtgärder för spridning av information om avgörandet innefattar till exempel att det skall anslås och offentliggöras helt eller delvis. Vi som är vana från kommunala förhållanden vet att ibland så räcker det med att offentliggöra på en anslagstavla. Vi har offentliga domstolar som kan bevakas av journalister och på det sättet får man en tillräcklig spridning om man så vill.

Tässä on todellakin mahdollisuus myöskin jäsenvaltioilla katsoa, mitkä ovat ne sopivat toimenpiteet, joilla yritetään levittää tietoa tästä riita-asiain ratkaisusta. Olen aika vakuuttunut siitä, että ellei se olisi saanut tällaista löysempää muotoilua, direktiivi ei koskaan olisi mennyt lävitse.

Myöskin näissä säännöksissä edelleen on huolestuttavaa, kun me tiedämme myöskin, miten esimerkiksi patenttia käytetään. Tämä lainsäädäntöhän koskee myös patenttia. Minä luulen, että jokainen kansanedustaja on kuullut niistä tilanteista, eli miinoitetaan jokin teollisuusalue tai joitakin tuotantoalueita, jotta kilpailija astuisi tähän miinaan. Voi hyvinkin olla, että kilpailija sitten astuu erittäin tahtomattaan tällaiseen miinaan. Silloin nämä uudet säännökset, jotka velvoittavat antamaan kilpailijoille todistusaineistoa, ovat aika kummallisia, kun edelleen on kyse siitä nyt, että on riita-asia eikä ole varsinainen rangaistusasia.

Med det här vill jag säga att vi måste när vi stiftar lagen vara medvetna om att patent används i många syften, i offensivt och defensivt syfte. Verkligheten kring patenten är inte bara den här piratismen utan det händer också att man lägger ut minor för konkurrenterna så att de skall snubbla på dem och kanske hamna i omöjliga situationer. I ett sådant läge kan en mindre firma eller någon som agerar på en ny marknad bli tvungen att offentliggöra sina distributionskanaler, sina bankkonton och liknande. Jag undrar om det här är väl övervägt.

Jag hoppas därför att uskottet granskar de här två omständigheterna, den här skyldigheten att offentliggöra bevisning och att ställa information till domstolens och framför allt till motpartens förfogande, om det är nödvändigt att göra det på det sättet som här stadgas, och om det är industripolitiskt och rättspolitiskt alls motiverat. Jag hoppas att utskottet som har ansvaret för den här frågan kan göra en grundlig genomgång av vad det är som vi verkligen är skyldiga att göra och vad som är rättspolitiskt motiverat.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin ed. Kasvin puhetta tuolla työhuoneessa, ja se innoitti minut tulemaan tänne ja antamaan tunnustusta, koska hän nimenomaan näistä asioista tietää. Tämä EU on siis haitallinen systeemi, ja hyvin näemme, kuinka komission yksinoikeus antaa näitä direktiivejä rajoittuu lobbareilta tulevaan evästykseen, ja mitä suurempi raha ja mitä vaikutusvaltaisempi lobbari, sen enemmän lainsäädäntö muokkaa tätä.

Arvoisa puhemies! Muistuvat mieleen viime vuodelta nämä mp3-laitteet ja monet muut. Jos ed. Kasvi ei olisi hieman valaissut sitä, mitä on tapahtumassa — tämä nopea tekniikka ja pitkälle viety uusi tekniikka — niin me kansanedustajat olisimme siinä vähän jälkijunassa. On erittäin hyvä, että tätä valistustyötä on tässä tullut.

Mutta tämähän näkyy EU:ssa — olkoon riita-asia tai rikosasia — että komissiohan ja EU jatkuvasti siirtävät ja pyrkivät siirtämään sitä rajapyykkiä eteenpäin ja ottamaan itselleen näitä tehtäviä ja laajentamaan tätä. Kohta 70 prosenttia saa alkunsa lainsäädännöstä Brysselissä, ja täällä me sitten päivästä toiseen implementoimme näitä direktiivejä. Tämä on ehdottomasti haitallinen järjestelmä. Se on sortuva järjestelmä, ja sikäli pitäisi näistä epäkohdista iloita, vaikka sitä en kyllä tee.

Astrid  Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman och kära kolleger! Jag tror att den senaste tidens utveckling när det gäller till exempel servicedirektivet har visat ganska klart att vi har en upplöst gemensam politisk arena som gör att det inte går till på det sättet som kollegan Soini beskriver.

Esimerkiksi Euroopan parlamentista on todellakin nykyään tullut sellainen voimahahmo, joka saa jopa valtion päämiehet mukautumaan omaan tahtoonsa, mitä tulee esimerkiksi palveludirektiiviin.

Se, että olemme antaneet tämän tekijänoikeuden tavallaan joidenkin munkkilatinaa puhuvien järjestöjen yksinoikeudeksi, se on tämän asian ongelmallisuuden takana ja se, että aikaisemmassa vaiheessa esimerkiksi kuluttajajärjestöt eivät päässeet tukemaan niitä edustajia ja niitä tahoja, jotka näkivät tämän asian ongelmallisena.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! EU:ssahan tilanne on se, että teknokraatit ja komissio liittoutuvat EU-parlamentin kanssa, kun taas hallitusten välinen yhteistyö, jossa olisivat hallitukset, jotka nauttivat oman kansan luottamusta, jäävät vähemmistöön. Tämä on jatkuva taistelu komission teknokraattien ja byrokraattien välillä. Euroopan parlamentti usein liittoutuu teknokraattien ja byrokraattien kanssa kansallisvaltioita vastaan, kansallisia hallituksia vastaan. Tämä uusi EU:n perustuslaki kasvattaisi EU-parlamentin valtaa, se kasvattaa teknokraattivaltaa. Se on haitallista.

Astrid  Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det är nog på det sättet att om man vill ha en effektiv övervakning av vad till exempel kommissionen gör så skall man söka den i parlamentet. Hur många år har inte Finlands regering och riksdag utan någon som helst kritik givit kommissionen ansvarsfrihet medan parlamentet har varit kritiskt. Parlamentet har den förmågan att det kan på ort och ställe utöva den kontroll som behövs. Jag tycker inte att vi skall se det här som en orsak att ha en motsättning mellan två olika parlament, utan de skall kunna samarbeta och gemensamt se till att checks and balances finns.

Arvoisa puhemies! Mielestäni nämä liittoutumat eivät ole kyllä sillä tavalla kuin ed. Soini ne esittelee vaan päinvastoin. Esimerkiksi Euroopan parlamentti on ollut hyvin kriittinen vastuuvapauden myöntämisessä. Samaan aikaan Suomen hallitus on usein katsonut asioita läpi sormien ja ollut vastuuvapauden myöntämisen puolesta esimerkiksi neuvostossa.