Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensimmäisen puhujan rooli täysistunnon alussa ei ole aina niin kovin kiitollinen, koska eduskunta ei aina hiljenny heti alkuun kuuntelemaan. Ilokseni näen, että nyt tilanne on toinen eli edustajat ovat valmiita kuuntelemaan tärkeää asiaa eli Kioton ilmastosopimusta.

Puhemies! Kioton sopimus on todella tärkeä prosessi koko globaalista näkökulmasta, mutta totta kai myös Suomen näkökulmasta. Niin kuin yleisperusteluissa todetaan, Kioton sopimus astuu voimaan, kun sen on ratifioinut vähintään 55 sopimusosapuolta eli maata, joiden yhteenlaskettujen hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärä vuonna 1990 oli vähintään 55 prosenttia kaikkien liitteessä mainittujen sopimuspuolten hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärästä.

Puhemies! Tärkeintä on se, että löytyy 55 maata, jotka hyväksyvät ja ratifioivat tämän sopimuksen. Suomen osaltahan tavoite on hyvin kunnianhimoinen. Tarkoituksena on, että Suomi vuosina 2008—2012 tulee saamaan kasvihuonepäästönsä vuoden 90 tasolle.

Puhemies! Tämä ei ole kovin helppo tavoite, niin kuin totesin. Kannattaa muistaa, että esimerkiksi viime vuonna hiilidioksidipäästöt lisääntyivät 3 miljoonaa tonnia. Se johtui tietysti siitä, että oli huono vesivuosi ja jouduttiin käyttämään paljon kivihiileen perustuvaa polttamista sähkön tuottamiseen. Me tiedämme myös sen, että ilmastomuutos on erittäin vakava ongelma koko maailmassa. Se aiheuttaa, niin kuin tiedämme, myrskyjä, luonnonkatastrofeja, nälänhätää, pakolaisuutta, tauteja, ja nämä on myöskin mainittu tässä meille tuodussa esityksessä.

Puhemies! Usein vähätellään tai ehkä ei edes tiedetä fossiilisten polttoaineiden haitallisia terveydellisiä vaikutuksia. Kuullessamme asiantuntijoita ympäristövaliokunnassa olemme saaneet muun muassa Kansanterveyslaitoksen lausunnon, josta, puhemies, lainaan seuraavan kohdan: "Niin sanotussa kuuden kaupungin tutkimuksessa Yhdysvalloissa keuhkosyöpä oli sydänkuoleman jälkeen tärkein pienhiukkasiin liittyvä lisäkuolleisuuden aiheuttaja. Who on arvioinut, että pienhiukkasiin liittyvä kuolleisuus on Euroopassa 100 000—400 000 kuolemantapausta vuodessa. Keuhkosyövän osuus tästä on karkeasti arvioiden ainakin 10 prosenttia eli 10 000—40 000. Pienhiukkasiin liittyvän keuhkosyöpäkuolleisuuden Euroopassa voidaan siis arvioida olevan samaa suuruusluokkaa yhdessä vuodessa kuin Tshernobylin onnettomuuden koko syöpämäärä maailmassa 50 vuoden aikana."

Puhemies! Pienhiukkaset ovat siis seurausta polttoon perustuvasta sähköntuotannosta, ja ne ovat todella vakava ongelma, joka meidän suomalaistenkin pitäisi myöskin tiedostaa.

Puhemies! Suomessa on esitetty erilaisia malleja siitä, miten me voisimme saavuttaa ne tavoitteet, jotka on asetettu vuosille 2008—2012. Me puhumme KIO1:stä ja KIO2:sta. KIO1 tarkoittaa maakaasuun perustuvaa mallia ja KIO2 ydinvoimaan perustuvaa mallia.

Puhemies! Kuitenkin on käynyt selväksi jo tähän mennessä, että maakaasuvaihtoehto ei ole todellinen vaihtoehto, koska ei löydy niitä, jotka rakentavat maakaasulauhdevoimaloita. Sen lisäksi kannattaa myös mainita se, niin kuin täällä monta kertaa on ollut esillä, että maakaasu ei ole ollenkaan niin puhdas luonnontuote kuin usein annetaan ymmärtää. Sen lisäksi maakaasun saatavuuteen liittyy riskejä niin kauan kuin me suomalaiset olemme yhden putken varassa. Ehkä eräs tällainen näkökohta on vielä se, kun Norjassa esimerkiksi on ehdotettu maakaasuun perustuvaa sähköntuotantoa, että norjalaiset ympäristöliikkeet ja vihreät, joka on pieni liike siellä, vastustavat yksimielisesti maakaasuun perustuvaa sähköntuotantoa. Kun Suomessa nyt vihreä liike näyttää lähtevän siitä, että ilmasto-ongelmat ratkaistaan maakaasun lisäkäytöllä, niin norjalainen vastaava ympäristöliike vastustaa sitä kaikin keinoin. (Ed. Isohookana-Asunmaa: Kertokaa myös, miksi!)

Puhemies! On myöskin sanottu, että me Suomessa emme ole tehneet riittävästi energiansäästön ja uusiutuvien energioiden hyväksi. On aivan selvää se, että aina voidaan tehdä enemmän, aina voidaan vaatia enemmän, mutta sanoisin, että erityisesti suomalainen teollisuus aivan omista intresseistäänkin lähtien on hyvin paljon kehittänyt energiaa säästäviä prosesseja, ja se merkitsee sitä, että Suomi on aivan kärkimaita nimenomaan teollisuuden osalta, ja myöskin kotitalouksissa suomalaiset ovat yhä energiatietoisempia ja käyttävät yhä enemmän energiaa säästäviä laitteita.

Mitä tulee uusiutuviin energioihin, niistä ei kannata tässä yhteydessä kovin paljon lähteä puhumaan. Totean vain, että Suomi on aivan huippumaa bioenergian käytön suhteen. Se johtuu siitä, että meidän metsäteollisuutemme, paperiteollisuutemme on aivan maailman kärkiluokkaa siinä, miten sellun jätelientä ja yleensä jätelientä käytetään sähköntuotantoon samaten kuin puuhaketta.

Puhemies! Kun me suomalaiset olemme valmiita ratifioimaan tämän sopimuksen, kannattaa kuitenkin muistaa se, että meidän on tärkeää pitää huolta oman teollisuutemme kilpailukyvystä samanaikaisesti. Me olemme jo täällä eduskunnassa käsitelleet päästökauppaan liittyviä ongelmia. Kannattaa ottaa huomioon vakavasti se, mitä Suomen teollisuuden edustajat sanovat siitä, mikä vaikutus päästökaupalla saattaa olla Suomen teollisuuden kilpailukykyyn.

Puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota pariin asiaan, jotka ovat ehkä enemmän kansainvälisiä asioita. Se liittyy siihen, että näyttää nyt vakavasti siltä, ettei Yhdysvallat ole tulossa mukaan tähän Kioton sopimukseen. Sitä on voimakkaasti maailmalla arvosteltu. Bushin administraatiohan on esittänyt mallin, joka perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta ainakin ympäristöasiantuntijat näyttävät yksimielisesti olevan sitä mieltä, ettei Bushin malli toimi ja että amerikkalaiset edelleen tulevat päästämään ilmaan paljon enemmän hiilidioksidipäästöjä ja yleensä kasvihuonekaasupäästöjä kuin olisi suotavaa.

Samanaikaisesti on myös syytä todeta se, että esimerkiksi Kiina on saamassa vapautuksia kasvihuonekaasupäästöjen osalta. Kuitenkin Kiina on 10—20 vuoden sisällä ilmeisesti Aasian johtava teollisuusmaa. On syytä kysyä, kuinka pitkälle me voimme katsoa sitä, että maa, joka todella kehittyy voimakasta vauhtia, saa sitten kuitenkin hyväkseen käyttää sitä, että kasvihuonekaasupäästöihin ei kiinnitetä samaa huomiota kuin teollistuneissa maissa.

Puhemies! Ihan lopuksi haluan vielä kerran todeta sen, että on tärkeää, että me olemme mukana tässä prosessissa ja että me samanaikaisesti pidämme huolen, niin kuin totesin, omasta kilpailukyvystämme järkevällä ilmastopolitiikalla. Ehkä, puhemies, lopetan oman puheenvuoroni lyhyeen lainaukseen myöskin Kansanterveyslaitoksen näkemyksestä: "- - Kansanterveyslaitos katsoo, että ympäristöterveyden kannalta ei ole esteitä ydinvoiman lisärakentamiseen ja siitä aiheutuvat riskit ovat pienempiä kuin vastaavasta polttoon perustuvasta energian tuotannosta. Normaalisti toimiva voimala parantaa kansanterveyttä, kun se korvaa fossiilista energian tuotantoa ja vähentää terveydelle haitallisia päästöjä. Pahimman mahdollisuuden mukainen onnettomuusskenaario lisäisi riskejä, mutta ei kuitenkaan fossiilisen energian tuotannon riskien suuruisiksi. Ilmastomuutoksen torjumiseen eivät toistaiseksi suunnitellut toimenpiteet riitä, ja on katsottava tulevaisuuteen myös vuoden 2010 jälkeen. Siten voidaan katsoa, että ydinvoiman rakentaminen on valtakunnan kokonaisedun mukaista toimintaa energiahuollossa." Tämä on minun mielestäni vastuullinen näkemys myöskin siitä, miten Suomessa ilmastopolitiikkaa pitäisi hoitaa.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Voi hyvin olla, että Kioton pöytäkirjan ratifiointipäätös tulee jälkikäteen näyttämään tärkeimmältä tämän eduskunnan tekemältä päätökseltä, niin kauaskantoisesta asiasta on kysymys. Sekä Suomessa että koko Euroopassa, koko teollistuneessa maailmassa, itse asiassa koko maailmassa Kioton pöytäkirjan voimaantulo on todennäköisesti suurin ennustettavissa oleva muutos globaalin talouden pelisääntöihin ja reunaehtoihin. Euroopan unionihan on asettanut tavoitteeksi sen, että Kioton pöytäkirja tulee voimaan tänä vuonna. Tämän tavoitteen EU omaksui Suomen puheenjohtajakaudella Helsingin huippukokouksessa. Tämän tavoitteen ovat sittemmin toistaneet useat Euroopan unionin huippukokoukset.

Viime vuonna, jolloin Yhdysvaltojen silloin vielä aika tuore presidentti Bush ilmoitti, että Yhdysvallat vetäytyy Kioton pöytäkirjasta, tästä EU:n päätöksestä, että tavoitteemme on Kioton pöytäkirjan voimaantulo tänä vuonna, tuli eräänlainen EU:n lippulaiva tai lippu, jota EU heilutti ilmastoneuvotteluissa, joista muodostuikin hyvin jännittävät. Uskon, että kaikki ne ihmiset, sekä ministerit että muut, jotka olivat viimevuotisissa ilmastoneuvotteluissa mukana — eduskunnan ympäristövaliokuntahan hyvin ansiokkaasti oli mukana sekä Bonnissa että Marrakeshissa, mistä ympäristövaliokunnalle erityinen kiitos aktiivisuudesta — allekirjoittavat sen näkemyksen, että kysymys oli erittäin jännittävistä kansainvälisistä neuvotteluista.

Eurooppalaisena olen ylpeä siitä roolista, joka Euroopan unionilla tässä prosessissa on ollut. Itse Kiotossa, jossa Kioton pöytäkirja synnytettiin, Euroopan unionilla oli johtava rooli valtioliittymänä, joka veti sitoutumisprosessia, teollisuusmaiden sitoutumista päästövähennystavoitteisiin. Bonnissa ja Marrakeshissa ja myöskin niihin kokouksiin valmistauduttaessa Euroopan unioni ehdottomasti veti tätä rintamaa, jotta saataisiin kansainvälinen sitoutuminen tähän asiaan ja myöskin kompromissivalmiutta, jotta sopimus saadaan aikaiseksi. Onneksi se saatiin aikaan, mikä mahdollisti sen, että Kioton pöytäkirja voidaan nyt ratifioida.

Euroopan yhteisö ratifioi Kioton pöytäkirjan joitakin viikkoja sitten ympäristöneuvoston kokouksessa, ja kaikki EU:n jäsenmaat ovat joko ratifioineet tai ratifioimassa tämän. Ratifiointi etenee monessa muussakin maailman maassa, muun muassa Japanissa.

On valitettava asia, että tällä hetkellä Yhdysvallat näyttää olevan prosessin ulkopuolella. Keskustelin jokin aika sitten Yhdysvaltojen entisen hallituksen ympäristöministerin kanssa ja kysyin häneltä, mitä hän arvioi Yhdysvaltojen sitten tekevän, kun Kioton pöytäkirja tulee voimaan. Hänen arvionsa oli se, että tässä tilanteessa Yhdysvallat tulee kokemaan tilanteen hyvin vaikeaksi, koska Yhdysvalloissa on kotimaisessa keskustelussa tähän asti voitu kertoa, että kun Kioton pöytäkirja ei ole voimassa vielä, sehän osoittaa, että muillakin mailla on sen kanssa vaikeuksia jnp. Silloin tietysti tilanne myöskin siellä kotimaassa kotiyleisölle näyttää aivan toiselta, kun Kioton pöytäkirja on tullut voimaan.

On kuitenkin muistettava se, että ilmastopolitiikassa on kysymys paljon paljon isommasta urakasta kuin pelkästään Kioton pöytäkirjan toteuttamisesta. Kioton pöytäkirja on erittäin välttämätön ensi askel ja ratkaiseva. Se on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, joka sisältää selkeitä numeerisesti ilmaistuja päästövähennystavoitteita teollisuusvaltioille. Mutta koko maapallon kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä tällä vuosisadalla nykyisestä noin kahdella kolmasosalla, mikä tarkoittaa sitä, että Kioton pöytäkirja on vasta alkua. Aivan kuten ed. Elo totesi esimerkkinä Kiinan, globaalista urakasta ei millään pystytä selviämään, ellei ensi tai seuraavalla vuosikymmenellä myöskin kehitysmaita saada mukaan päästövähennyssitoumuksiin.

Myös kotimaisessa energiapolitiikassa, joka on tietysti se isoin potti — toki on muitakin asioita, on jätehuolto, liikenne, maatalous, talojen lämmöneristysnormit ja monia alueita, joilla ilmastopolitiikkaa tulee toteuttaa, mutta energiapolitiikka on tietysti isoin potti — mielestäni katse pitää pitää isossa, tämän vuosisadan urakassa.

Mielestäni on aivan ilmeisen selvää, että ainoa mahdollisuus kansainvälisesti selvitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisurakasta on se, että ripeässä tahdissa kehitämme uutta puhdasta energiatekniikkaa, toisin sanoen aikaisempaa energiapihimpää tekniikkaa, joka toimii vähemmästä enemmän -periaatteella, ja kehitämme myös uusiutuvaa energiaa käyttävää tekniikkaa, sillä ainoastaan nämä ovat kehitysmaissa realistisia tapoja toteuttaa kehitysmaiden köyhien ihmisten toive ja tahto parantaa omaa elintasoaan ja toteuttaa se sellaisella tavalla, että samalla ei vaaranneta koko maapallon ekosysteemeitä. Siksi meidän rikkaissa teollisuusmaissa tulisi ennen kaikkea miettiä sitä, miten omalla politiikallamme voimme omissa maissamme edistää uusiutuvan energian ja energiapihin tekniikan käyttöä, koska sillä politiikalla myöskin edistämme sellaisen tekniikan kehitystä, joka on käyttökelpoista koko maapallolla, myös kehitysmaissa.

Mitä tulee terveysvaikutuksiin, jotka ed. Elo myös mainitsi, fossiilisten polttoaineiden kielteiset terveysvaikutukset ovat totta, mutta kun mietimme kotimaisia ratkaisuja, on tietysti ajateltava kokonaisuutta. Kun ed. Elo mainitsi KIO1- ja KIO2- vaihtoehdot, niin muistuttaisin ed. Eloa siitä, että näistä vaihtoehdoista tehdyn ympäristövaikutusarvion mukaan vaihtoehto KIO2 eli ydinvoimavaihtoehto on likaisempi, koska se tuottaa enemmän happosateita aiheuttavia päästöjä siksi, että siinä poltetaan eniten kaikkein likaisinta polttoainetta eli kivihiiltä. Pienhiukkasten suhteen, joiden terveysvaaroja en ollenkaan halua vähätellä, nämä vaihtoehdot ovat tehdyn ympäristövaikutusarvion mukaan aivan saman arvoiset.

Mutta kun puhumme terveysvaikutuksista ja mietimme ilmastopolitiikkaa, on muistettava, että terveysvaikutuksia eivät aiheuta vain paikallisesti vaikuttavat päästöt, vaan myöskin itse ilmastonmuutos aiheuttaa terveysvaikutuksia. Olen nähnyt sellaisia arvioita, joiden mukaan itse asiassa ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset ovat niitä vaikutuksia, jotka kaikkein konkreettisimmin kohdistuvat ihmisiin ilmastonmuutoksen kaikista vaikutuksista. Terveysvaikutukset tulevat ravinnon kautta, sitä kautta, että osalla maapalloa ilmastonmuutos todennäköisesti lisää kuivuutta ja huonontaa viljelyolosuhteita. Toisissa osissa maapalloa taas lisääntyvät rankkasateet ja kosteus, joka taas joissakin paikoissa huonontaa viljelyolosuhteita. Ilmastonmuutokset todennäköisesti vaikuttavat esimerkiksi viljantuholaisten ja niitä saalistavien eliöiden keskinäiseen tasapainoon, mistä saattaa seurata nälänhätien leviämistä uusille alueille. Ilmaston lämpeneminen todennäköisesti tulee aiheuttamaan myös trooppisten tautien kuten malarian leviämistä uusille alueille, ja tietysti lämpövaikutukset sinällään joissakin maissa tulevat ennusteiden mukaan aiheuttamaan terveysvaikutuksia. Toisin sanoen kaikki se, mitä voimme tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on myöskin ihmisten terveyden edistämistä niin meillä kuin muuallakin, arvoisa puhemies.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä ministeri että ed. Elo viittasivat hallituksen KIO1-vaihtoehtoon, joka on maakaasuvaihtoehto. Ed. Elo totesi, että se ei ole mahdollinen, koska ei meillä ole olemassa rakentajia, jotka rakentaisivat maakaasulauhdevoimalan.

Voisiko ed. Elolta kysyä sitä näinpäin, johtuuko tämä rakentajien löytymättömyys tässä vaiheessa siitä, että meillä on ydinvoimaratkaisu tekemättä, se on meillä edessämme. Kävisikö sillä tavalla, että jos eduskunta päätyy kielteiseen ydinvoimaratkaisuun, sen jälkeen maakaasuvoimaloiden rakentajia saattaisi löytyä? Toisin päin, jos me päädymme myönteiseen ratkaisuun, niin käykö silloin sillä tavalla, että maakaasuvaihtoehto tylsistyy täysin Suomessa toisin kuin muualla Euroopassa, jossa tällä hetkellä panostetaan voimakkaimmin nimenomaan maakaasuun?

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elon puheenvuoroa kuunnellessa palautui elävästi mieleen 1980-luvun jälkipuolisko eduskunnan isossa salissa, kun ed. Elo fanaattisesti puolusti Meri-Porin kivihiilivoimaloita. Siinä eivät illan tunnit käyneet lyhyiksi, kun hän lukemattomia puheenvuoroja täällä käytti. Mitä tarjoaa ed. Elo nyt ratkaisuksi? Uusiutumattomaan energialähteeseen, uraaniin, perustuvaa vaihtoehtoa, jolleka hänen ihailemansa akateemikko Jauhokin on antanut korkeintaan 50 vuotta elinaikaa. Mitä seuraavana, ed. Elo, teiltä oikein kuuleekaan?

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minua hämmästytti ed. Elon puheenvuorossa se, että hän kyllä mainitsi Yhdysvaltojen aikovan jäädä Kioton sopimuksen ratifioinnin ulkopuolelle, mutta hän keskitti arvostelunsa Kiinaan, joka kehitysmaana on tämän sopimuksen ulkopuolella. Kuitenkin Yhdysvaltojen osuus päästöistä on tavattoman suuri. Se on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi Euroopan unionin. Siksi meidän pitäisi omalta osaltamme miettiä keinoja, millä tavalla Yhdysvallat voidaan saada mukaan tähän sopimukseen. Omasta mielestäni ei riitä se, että ikään kuin kuitataan Yhdysvaltain poissaolo ja vaietaan. On välttämätöntä arvostella Yhdysvaltain nykyisen presidentin päätöstä ilmastopolitiikasta, jonka tuloksena todellakin kasvihuonepäästöt maailmassa kasvavat. Vain arvostelulla me saamme Yhdysvallat mukaan tähän sopimukseen, emme vaikenemalla.

Pentti  Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulisi, että nyt on tämän vuoden 21. viikko, jolloin pitäisi ydinvoimakeskustelu käydä täällä eduskunnassa. Nyt tosin eletään 14. viikkoa ja pitäisi päättää Kioton sopimuksesta eli Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä. Tämän mielestäni ennen muuta pitäisi olla tämänkin keskustelun sisältö. Toivoisin, että siinä pitäydyttäisiin ainakin sillä tavalla, että käsiteltäisiin Kioton sopimuksen luonnetta ja sitä, minkälaisia näkökulmia koko maapallon globaalissa mitassa on nimenomaan Kioton sopimukseen, jonka pitäisi tulla voimaan elokuun loppuun mennessä tänä vuonna. Ed. Elo siihen viittasi vielä.

Toteaisin lopuksi, puhemies, että 55 prosenttia pitäisi saada sopimukseen mukaan kasvihuonekaasupäästöistä, jotta se sopimus todellakin astuisi voimaan.

Martti Tiuri /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että Yhdysvallat ei ole mukana Kioton sopimuksessa, mutta Yhdysvallat on kuitenkin tekemässä toimia, jotka ovat paljon järkevämpiä kuin ne, mitä Euroopassa kaavaillaan. Siellä nimittäin aiotaan jatkaa ydinvoimaloiden toiminta-aikaa ja rakentaa uusia voimaloita niin, että todellisuudessa USA:n päästöt tulevat aika lailla vähenemään lähivuosikymmeninä. Sen sijaan Euroopan unionissahan puuhataan vielä ydinvoimaloitten alasajoja, ja niitten korvaamista ei voida ajatella millään muulla keinolla kuin fossiilisilla polttoaineilla.

Lopuksi vielä haluaisin todeta, että on laskettu kuinka paljon kasvihuoneilmastomuutos aiheuttaa kustannuksia. 10 terawattituntia sähköä tuottava hiilivoimala aiheuttaa 380 miljoonaa euroa ilmastomuutoskustannuksia ja saman verran suurin piirtein pienhiukkaskustannuksia; maakaasun kohdalla tulee ilmastomuutoskustannuksista 165 miljoonaa euroa ja pienhiukkaskustannuksista 155. Kyllä näitä on jo laskettu.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Elo kritisoi Norjan vihreitä ja vetosi Suomen vihreisiin. Mielestäni heillä on täysin selvä logiikka. Norjassa ei ole ydinvoimaa ollenkaan, vaan pelkkää vesivoimaa. Minäkin norjalaisena vihreänä olisin sitä mieltä, että pidetään kiinni siitä eikä oteta fossiilista lisäksi. Eli se on täysin looginen asia, että siellä ei tarvita kaasua, kun siellä pärjätään vesivoimalla. Olen itse käynyt tapaamassa Norjan vihreitä ja tutustumassa heidän linjaansa. Muutenkin he ovat erittäin miellyttäviä ihmisiä. Meillä on vähän eri asia, kun meillä valitettavasti ei ole niin paljon vesivoimaa. Muuten voisimme olla yhtä suoraselkäisiä täälläkin.

Pia  Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiusasen tavoin olisin huomauttanut, että varmaankaan ei ole tarpeellista tässä vaiheessa käydä esiydinvoimakeskustelua, mutta ilmeisesti ed. Elo ei millään malttanut välttää pientä verryttelyä tähän alkuun. Me olemme vähän verrytelleet valiokunnan puolellakin asiassa.

Haluan vain todeta sen, että, aivan kuten täällä on todettu niin ed. Elon kuin ministeri Hassin suulla, nämä ovat todella pitkän aikavälin tavoitteita, mistä nyt puhutaan. Sen vuoksi minä en voi oikein hyvällä katsoa ehkä sitä, että avauspuheenvuoro asiasta käsittelee lähinnä meillä ydinvoiman kaikkivoipaisuutta, kun esimerkiksi kaikkien skenaarioiden mukaan, mitkä koskevat maailmanmarkkinoiden myllerryksiä ja mullistuksia lähiaikoina, lähitulevina vuosikymmeninä, nimenomaan nämä uusiutuvat ovat ne, mitkä sieltä ovat tulossa hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi kun Shellin skenaarioiden mukaan jo tämän vuosituhannen puolessavälissä ydinvoima on käytännöllisesti katsoen poismennyt ja ohimennyt muoto, niin miksi me nyt tällaista meteliä tällaisesta välivaiheesta pidämme? Keskittykäämme tässä keskustelussa (Puhemies koputtaa) mieluummin uusiutuviin ja niiden mahdollisuuksiin.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Aivan lyhyesti: Ministeri Hassi käytti hyvin asiallisen puheenvuoron. Haluaisin vain todeta pienhiukkasten terveydelliset vaikutukset kuitenkin paljon suuremmiksi kuin ministeri Hassi ehkä itse haluaa niitä arvioida.

Mitä tulee ed. Kiljusen puheenvuoroon, ed. Kiljunen on varmasti oikeassa siinä. Saattaisi olla mahdollista, että maakaasulauhdevoimalatkin tulisivat ehkä jossain vaiheessa kysymykseen, jos Suomi ei noudata järkevää energiapolitiikkaa, mutta se merkitsee kyllä myös sähkön hinnan moninkertaistumista. Muuten jo tällä hetkellä niille, jotka kaipaavat lisää sähkön hintaan, ainakin minun tietoni on se, että vuoden parin sisällä tulemme saamaan aika lailla kalliimpaa sähköä, joten ei kannata olla kovin paljon huolissaan siitä.

Ed. Pulliainen, Meriporin voimala tuli sen takia ajankohtaiseksi, että eduskunnassa ei ollut riittävää tahtoa silloin ydinvoiman lisärakentamiseen. Valtiovallan toimesta, Porin kaupungin toimesta yhdessä rakennettiin syväsatama, johon hiiltä tuotiin, ja hiiltä käytettiin Meriporin voimalassa. Se on muuten eräs puhtaimpia hiilivoimaloita, mitä maailmassa on olemassa.

Ed. Tiusaselle ja ed. Viitaselle toteaisin, puhemies, kyllä, että Kioton sopimuksen sisältöön pitää nyt mennä, miten me pääsemme näihin tavoitteisiin, jotka on asetettu.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Vielä kolme lyhyttä kommenttia: Olen hyvin ihmeissäni siitä, että ed. Tiuri katsoi, että Yhdysvalloissa toteutetaan järkevämpää politiikkaa, koska ed. Tiuri on useissa yhteyksissä aivan oikein ja hyvin kuvannut niitä vaaroja, joita ilmastomuutokseen liittyy. Nyt kuitenkin Clear sky -ohjelma, jonka presidentti Bush äskettäin julkisti, merkitsisi sitä, että Yhdysvaltojen päästöjen nousu jatkuu. Yhdysvallat on Kioton pöytäkirjassa sitoutunut 7 prosentin päästövähennyksiin verrattuna vuoteen 90. Viime vuosikymmenellä sen päästöt nousivat toistakymmentä prosenttia, ja kaikki arviot viittaavat siihen, että Bushin ohjelma merkitsee vastaavanlaista päästöjen nousua tällä vuosikymmenellä. En ymmärrä, millä perusteella tämä olisi hyvää politiikkaa.

Ed. Elolle toteaisin, että totesin vain, että ympäristövaikutusarvion mukaan KIO1 ja KIO2 ovat pienhiukkasten suhteen samanarvoiset.

Kolmantena pointtina kalliimmasta sähköstä: Jos todella on niin, että sähkömarkkinoiden kehitys nostaa sähkön hintaa, sehän tuo nyt kannattamattomia uusiutuvan energian käyttömahdollisuuksia kannattaviksi eli parantaa uusiutuvan energian mahdollisuuksia.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun täällä vielä ministeri on, toteaisin ympäristövaliokunnan kiitokset ympäristöministeriölle ja koko valtioneuvostolle siitä, että valiokunta on vuodesta 1997, siis Kiotosta alkaen voinut osallistua — myös puhemiesneuvoston ja puhemiehistön hyvällä myötävaikutuksella — tämän koko maapallon tärkeimmän prosessin eteenpäinviemiseen hyvin pieneltä osalta tietysti, siten, että olemme olleet osana Suomen valtuuskuntaa. Mutta aivan oikein ministeri Hassi totesi Kioton sopimuksen eteenpäinviemisestä. Euroopan unionilla on ollut moottorin rooli, aivan aloitteellinen ja vastuullinen rooli. On hyvä myös muistaa se, että vuoden 97 Kioton sopimuksessa Suomi valtiona sitoutui 8 prosentin alentumaan vuoden 90 hiilidioksidipäästötasosta, ei siis mihinkään nollatasoon vuoteen 90 nähden vaan miinus 8 prosenttia. Olemme Euroopan unionin jäsen, ja tämän Euroopan unionin kaasukuplan, hiilidioksidikuplan, sisällä on tehty erikseen sopimus siitä, että Suomi on pääsemässä nollatasoon vuoteen 1990 nähden. Sen tavoittaminen on todettu eduskunnan yksimielisellä päätöksellä kesäkuussa 2001, että näiden molempien energiavalintavaihtoehtojen mukaan siihen on mahdollisuus päästä varsin kohtuullisin kustannuksin.

Arvoisa puhemies! Johannesburgin kokous alkaa 26. elokuuta, ja kansainvälinen yhteisö on päättänyt, että siihen mennessä pitäisi saada Kioton sopimus voimaan, jolloin Johannesburgin ympäristökokouksessa, joka on siis Rion kokouksen 10-vuotisseurantakokous, pitäisi todellakin olla tämä tilanne, että 55 valtiota ja vähintään 55 prosenttia maapallon ilmakehään tapahtuvista hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöistä olisi mukana tässä sopimuksessa. Silloin se astuisi voimaan.

Mitä Suomeen tulee, Suomen valtion hallituksen niin kuin Euroopan unioninkin päämääränä on se, että toukokuun viimeisenä päivänä kaikki EU-maat yhdessä, yhtäaikaisesti New Yorkissa Yhdistyneiden kansakuntien tiloissa luovuttavat ratifioidun Kioton pöytäkirjan, jolloin Euroopan unionin ratifioinnilla on siis melkoisen kiire. Meillä on alle kaksi kuukautta aikaa tähän ajankohtaan. Mitä Suomeen ja eduskuntaan tulee, tämän asian pitäisi olla presidentin esittelyssä viimeistään 25. päivänä toukokuuta, jotta se ehtisi New Yorkiin viimeisenä päivänä toukokuuta. Tämä on tärkeä asia. Kun tämä puhemiesneuvoston esityksestä on menossa ympäristövaliokuntaan, jota tietysti tervehdin, ja tietysti asia eteneekin, totean, että valiokunnan on myöskin tässä asiassa pidettävä aikataulu mielessä, niin että eduskunta pystyy todellakin omalta osaltaan asiakirjan käsittelemään.

Arvoisa puhemies! Kioton sopimus sisältää niin sanotut Kioton mekanismit, jotka koostuvat kolmesta osa-alueesta: päästökaupasta, yhteistoteutuksesta ja puhtaan kehityksen mekanismeista. Päästökaupasta eduskunta on jo käynyt valiokuntatasolla aika tavalla keskustelua. Etenkin suuri valiokunta on kysynyt asiantuntijavaliokuntien mielipidettä. Tässä asiassa Euroopan unionin sisällä tapahtuvan päästökaupan suhteen Suomi otti aika konservatiivisen linjauksen. Päästökauppa sinänsä ei välttämättä vähennä hiilidioksidipäästöjä ilmakehään, mutta se saattaa helpottaa joidenkin valtioiden selviytymistä Kioton sopimuksen velvoitteista.

Mitä tulee yhteistoteutukseen, se on esimerkiksi sitä, että Suomi osallistuisi vaikkapa Viron, Narvan, palavakivivoimaloiden kaasupäästöjen vähentämiseen ja voisi sitten laskea niitä ikään kuin omaksi hyväkseen, kun Suomen hiilidioksiditasoa määritellään, voisi miinustaa omaa päästömääräänsä. Tämä malli on käsitykseni mukaan ympäristöllisesti kestävämpi kuin päästökauppa.

Kolmannesta mallista, kestävän kehityksen mekanismista CDM, englanninkielisten sanojen lyhentymä etukirjaimin, sopii todeta se, että Marrakeshin kokouksessa, johon ministeri Hassi viittasi, päätettiin marraskuussa 2001, että CDM ei sisällä ydinvoimaa. Näin ollen nimenomaan kolmannen maailman kannalta tämä asia oli hyvin tärkeä, myös teollisuusmaiden kannalta. Energiaratkaisuja, joita viedään ja tuetaan kolmannen maailman alueella, viejämaat, rikkaat pohjoiset maat, eivät pysty laskemaan omaksi hyväkseen, jos ne veisivät ydinteknologiaa. Se ei kuulu YK-sopimuksen piiriin. Mutta uusiutuvat energialähteet, biovoima, tuulivoima, aurinkoenergia, ne voidaan laskea hyväksi omaa hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasutasoa määriteltäessä.

Arvoisa puhemies! Vuonna 97 joulukuussa, kun Kioton sopimus valmistui Japanissa, Kiotossa, tuolloin Yhdysvallat oli vielä mukana. Yhdysvallat ajoi hyvin voimakkaasti tätä emission tradea eli päästökauppaa. Euroopan unioni oli tuolloin hyvin kielteinen päästökaupan suhteen. Sen jälkeen päästökauppa on jäänyt muun muassa EU:n direktiivitasolla Euroopan komission työlistoille, mutta USA on jäänyt Kioton ulkopuolelle. USA:n ulkopuolelle jääminen on tietysti yhteiselle kaasukehällemme ja tälle planeetalle vahingollinen asia. Yhdyn todella niihin toiveisiin, että Johannesburgin yhteydessä ja sen jälkeen Yhdysvallat tulisi mukaan yhteisiin talkoisiin. Ei kukaan eikä mikään maa voi ajatella, että hiilidioksidiongelman, kasvihuonekaasuongelman, ratkaiseminen olisi ilmaista. Joka paikassa se tulee maksamaan. Joka paikassa myöskin teollisuuden pitää ottaa se huomioon. Myös tavallisen kansalaisen tulee ottaa se huomioon. Pelastaaksemme tämän planeetan ilmakehän ja ilmaston ja jotta voisimme välttyä niiltä, sanoisinko, kauhukuvilta, joita tiedämme jo nyt — lisääntyvät myrskyt, ilmakehän muutoksista johtuvat viljelyolosuhteiden muutokset, kuivuus jne. — jotta voisimme näiltä välttyä, me joudumme siitä myös maksamaan. Se on aivan selvä asia.

Toisaalta tämä tilanne tarjoaa myös mahdollisuuden. Se tarjoaa mahdollisuuden kehittää sellaista teknologiaa, jonka avulla voimme hallita ilmastonmuutosta. Tällöin uusiutuva energia on hyvin keskeisessä asemassa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnalle jaettu hallituksen esitys n:o 26 sisältää erään virheen, jonka katson aiheelliseksi todeta täällä täysistunnossa, koska se tuli esille tänään katsoessani hallituksen esitykseen liitettyä liitettä, ilmastonmuutosta koskevaa Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjaa. Siinä on käännösvirhe, joka on sinänsä syytä huomioida valiokuntatyöskentelyssä. Valiokunta tietysti mietinnössään voi ja aivan hyvin voimme siihen puuttua. 11 artiklan loppuosa kuuluu näin, luen ainoastaan virhekohdan: "Yleissopimuksen liitteessä II mainitut sopimusosapuolina olevat teollisuusmaat ja muut teollisuusmaat - -." Tässä pitää olla: "Yleissopimuksen liitteessä II mainitut sopimuspuolina olevat teollisuusmaat ja muut liitteessä II mainitut sopimuspuolet - -." Tämä sana "sopimuspuolet" sanan "teollisuusmaat" tilalle johtuu siitä, että sopimuspuolena on EY. Ja tämän haluaisin ottaa esimerkkinä vain siitä, miten mutkikasta myös käännöskulttuuri on, koska tässä joudutaan noudattamaan sellaista käännösmallia, joka Euroopan unionin tasolla on yhtenevä eri kieliin ja eri kieliasuihin nähden. Eli todellakin artiklan kohta 11 pitää sisällään Euroopan yhteisön ja sillä tarkoitetaan tuossa kohdassa nyt esiin tulleella tavalla "muita teollisuusmaita".

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan siis, niin kuin täällä ministeri Hassikin totesi, varmasti tärkeimpiä asioita, ehkä tämän eduskuntakauden kaikkein tärkein asia, on se, että Suomi ratifioi Kioton pöytäkirjan. Toivon tälle asialle varsin yksimielistä ja nopeata käsittelyä ja nimenomaan niin, että se keskittyy tämän pöytäkirjan sisältöön ja sen globaaleihin vaikutuksiin.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos, jos mikä, on globaali ilmiö, joka edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. Tulevaisuuden trendinä on vahvistaa yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä syventää maiden sitoutumista päästövähennyksiin. Tämä prosessi on edennyt jo pitkälle, eikä siitä pois vetäytyminen ole realistista, eikä Suomen edun mukaista ole myöskään tukea siitä vetäytyneitä maita. Suomen tulisikin olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Olemalla mukana neuvottelupöydässä voimme vaikuttaa vielä avoimina oleviin kysymyksiin, ennakoida edut ja haitat ja täten valmistautua ajan kanssa tuleviin haasteisiin. Meillä on joka tapauksessa kansallinen vastuu ilmasto-ohjelman toteuttamisesta. Kansallinen ilmasto-ohjelmamme Kioton ilmastosopimuksen täyttämiseksi luo haasteita taloudelle, teollisuudelle, työllisyydelle ja hyvinvoinnille, mutta se antaa myös uusia mahdollisuuksia. Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen mukaan ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuudet on vakiinnutettava sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallista häiriötä koko järjestelmälle. Kioton pöytäkirjassa on täsmennetty tavoitteenasettelua ja määritelty teollisuusmaille oikeudellisesti sitovat, ajallisesti ja määrällisesti täsmälliset päästövähennystavoitteet. Euroopan yhteisön ja muiden jäsenvaltioiden taakanjakosopimuksen mukaan Suomen vuotuiset kasvihuonepäästöt saavat olla ensimmäisellä sitoumuskaudella 2008—2012 korkeintaan samat kuin ne olivat vuonna 90. Euroopan unionin tavoitteena on vähentää yhdessä päästöjä 8 prosentilla vuoden 90 tasosta.

Kioton pöytäkirjan haasteena on määrittää päästönvähennysten ohella menettelytavat, joilla sopijaosapuolet pyrkivät vakiinnuttamaan päästönsä, sekä velvoitteiden toimeenpanokeinot eli niin sanotut Kioton mekanismit. Suomelle tärkeitä mekanismeja ovat varsinkin puhtaan kehityksen mekanismi sekä hiilinielut, joiden mahdollisuuksia olisi pohdittava päästötavoitteisiin pääsemiseksi.

Arvoisa puhemies! Kansallisten tavoitteidemme tulee olla selkeitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tämän lisäksi meidän tulee seurata kansainvälistä kehitystä, sillä muiden maiden malleista voimme löytää ratkaisuja myös Suomelle, mitä esimerkiksi verokannustimiin ja liikenteeseen liittyviin ratkaisuihin tulee. Ensi syksynä pidettävää Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokousta varten on tehdyissä alueellisissa valmisteluissa hahmoteltu kunkin alueen prioriteetit.

Euroopan talouskomission ministerilausunnossa esitettiin agendalle muun muassa luonnonvarojen kestävää käyttöä, ympäristö- ja terveyskysymyksiä sekä globalisaatiota kestävän kehityksen välineenä. Myös Suomessa olisi siirryttävä teoreettisista pohdinnoista käytäntöön, kuten siihen, miten kestävän kehityksen periaatteita voi alueellisesti toteuttaa. Ilmastonmuutos sekä ilmasto-ohjelmien vaikutukset tulevat koskettamaan koko yhteiskuntaa, ja siten myös vastuu on jaettava koko yhteiskunnan kesken tavoitteiden toteuttamiseksi. Kartoittamalla tietoa ja kokemusta voimme myös löytää niin sanotusti itsekkäitäkin hyödyntämismahdollisuuksia, mitä eri keinoihin päästötavoitteisiin pääsemiseen tulee. Ilmastosopimuksen osapuolten välisissä kokouksissa viime vuoden heinäkuussa Bonnissa ja marraskuussa Marrakeshissa sovittiin Kioton pöytäkirjan periaatteista, joilla metsä- ja maatalousmaan toimiminen hiilinieluna arvioidaan ja otetaan huomioon maakohtaisissa päästövähennystavoitteissa. Nämä suositukset antavat sopijaosapuolille mahdollisuuden valita toimeenpanokeinoja joustavasti kansallisten lähtökohtien mukaan.

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä täydentää kansallisia ilmasto-ohjelmia tehokkailla yhteisötason toimenpiteillä Kioton pöytäkirjan kasvihuonekaasupäästövelvoitteiden toteuttamiseksi. Kioton pöytäkirja tulisikin ratifioida mahdollisimman nopeasti, jotta voisimme siirtyä pohtimaan seuraaviin sopimuskausiin liittyviä tavoitteita.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Kioton sopimus on todella, niin kuin ministeri Hassi totesi, ensi askel siihen suuntaan, että maapallon ilmastonmuutos saadaan hallintaan. Sitähän ei enää voida pysäyttää vaan se jatkuu, mutta se täytyy rajoittaa kohtuulliseksi. Mitä nopeammin rajoituksiin pystytään, sitä parempi Suomen ja maailman kannalta, koska ensinnäkin maailman kannalta haitat lähinnä kohdistuvat kehitysmaihin. Siellä osa saarivaltioista häviää näkyvistä, jos maapallon ilmastonmuutos etenee kovin pitkälle, ja erilaiset trooppiset ja muut taudit leviävät, niin että nimenomaan kehitysmaat ovat hätää kärsimässä.

Valitettavasti myös Pohjois-Euroopan maat voivat olla hätää kärsimässä, koska useat tutkimukset viittaavat siihen, että nopea ilmastonmuutos voisi pysäyttää Golfvirran, jolloin meillä siirrytään noin tuhat kilometriä pohjoiseen ilmaston suhteen. Toinen etu kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamisella on se, että samalla vähennetään pienhiukkasten aiheuttamia terveyshaittoja. Uusin maaliskuun alkupuolella julkaistu amerikkalainen tutkimus vahvistaa aikaisemman käsityksen. Tutkimus on hyvin laaja niin, että sitä voidaan pitää siinä mielessä jo lopullisen sinetin antavana tälle pienhiukkashaitalle. Sen mukaan 10 mikrogrammaa kuutiometrissä lisää pienhiukkasia aiheuttaa noin 4 prosentin lisän kuolleisuuteen vuosittain. Mehän Helsingin alueella saamme etelästä noin 9 mikrogrammaa per kuutiometri jo muualta tuotuja pienhiukkasia, niin että monta prosenttia kuolleisuudesta Etelä-Suomessa voi johtua etelästä tulevista hiukkasista, koska niitä on koko ajan melko paljon. Omat tulevat vielä lisäksi.

Varsinaisesti halusinkin selvittää, mitä uusiutuvilla energialähteillä saadaan aikaan, onko meillä mahdollista uusiutuvien energialähteiden avulla selvitä ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä. Esimerkiksi Oecd-maissa, jotka ovat kehittyneitä maita, on 9 100 terawattituntia vuotuinen sähkönkulutus ja se kasvaa niin, että ehkä vähän yli 30 vuoden kuluessa on saman verran lisää. Miten 9 100 terawattituntia voidaan tuottaa uusiutuvilla energialähteillä? Ensinnäkin siihen tarvittaisiin Välimeren seudulla noin 40 000 neliökilometriä aurinkopaneeleita. Aurinkopaneelien nykyinen vuosituotanto on 1,5 neliökilometriä. Siitä on pitkä matka siihen, että aurinkopaneeleilla tehtäisiin merkittävä osa sähköstä.

Sähkön tuottaminen tuulella, 9 100 terawattituntia, vaatisi 1 100 000 kolmen megawatin tuulimyllyä merellä ja lisäksi säätövoimaa, jonka pitäisi olla lähinnä vesivoimaa, noin 350 000 megawattia, joka siis vastaa 350:tä ydinvoimalaa, ja ydinvoimala ei tietenkään sovi säätöön, mutta vesivoimaa tarvittaisiin. Maailman nykyinen tuulivoimakapasiteetti vastaa 6 600:aa kolmen megawatin tuulimyllyä, ja niitä siis tarvittaisiin 1 100 000.

Sähkön tuottaminen bioenergialla vaatisi 400 miljoonaa hehtaaria energiaviljelmiä Keski-Euroopan olosuhteissa, täällä tietenkin vielä enemmän, koska täällä aurinkoenergiaa on vähemmän. EU:n metsäpinta-ala on vain 100 miljoonaa hehtaaria. Suurin bioviljelmä lienee nykyisin Ruotsissa, noin 12 000 hehtaaria. Siitä on pitkä matka 400 miljoonaan hehtaariin.

Uusiutuvaa energiaa tarvitaan myös liikenteeseen. Jos EU-maissa 200 miljoonaa autoa käyttäisi vuonna 2030 biovedyllä tai biometanolilla toimivia polttokennoja, tarvittaisiin vuosittain polttoaineen valmistukseen 1 300 miljoonaa kuutiometriä puuta tai muuta biomassaa. Suomen vuotuiset hakkuut ovat 60 miljoonaa kuutiometriä. Esimerkit osoittavat, että uusiutuvien energialähteiden osuus tulee vielä pitkään olemaan vaatimaton. Niiden kasvua odotellessa ilmastonmuutos etenisi jokseenkin pitkälle.

Maailman energianeuvoston mukaan vesivoima ja ydinvoima ovat kestävän kehityksen mukaisia, kun on tuotettava suuri määrä sähköä. Valitettavasti kehitysmaissa teknologian taso ei salli ydinvoiman käyttöä. Silloin kehittyneissä maissa on moraalinen velvollisuus tehdä sähköä niin vähällä kasvihuonekaasujen tuotannolla kuin mahdollista. Maakaasu ei ole mikään väliaikainen ratkaisu. Maakaasu tuottaa hiilidioksidia, joten se ei mitenkään auta tässä tilanteessa.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on siis kehittyneiden maiden eettinen velvollisuus soveltaa sähköntuotantomenetelmiä, jotka eivät tuota kasvihuonekaasuja. Samalla vähenevät myöskin terveydelle vaaralliset pienhiukkaset ja luonnolle haitalliset happosateet.

Pia  Viitanen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin ihan vain muutaman sanan sanoa, koska mielestäni tämä on kuitenkin todella iso ja merkittävä asia, mikä meillä on edessämme. Nämä ovat juuri niitä sellaisia globaaleja hallintakeinoja, mitä ihmiskunta yhteisvoimin voi tehdä, jotta me saisimme sitten yhteisesti parempaa tulevaisuutta ja yhteisiä uhkia torjuttua ja korjattua. Mielestäni on aika iso ja juhlallinenkin asia, että Kioton sopimuksen ratifiointi on tänään meillä täällä Suomessa, joka prosessi jatkossa menee sitten siitä eteenpäin.

Tämä on aivan hirvittävän iso tulevaisuusasia, mitä käsittelemme. Joskus tuntuu ihan siltä, että hoksaammeko me täällä eduskunnassa, kuinka pitkällä tähtäimellä me näitä päätöksiä teemme. Varsinkin usein ilmastokysymyksissä ja ympäristökysymyksissä ylipäätään korostuu juuri päätösten hyvin pitkälle menevä, laajakantainen, iso merkitys. Kyllä minua ainakin jollakin tavalla kiehtovat ne kuvat, mitä olen esimerkiksi ympäristövaliokunnassa saanut kuulla maailmantalouden kehityksestä ja siitä, kuinka paljon markkinat tulevat muuttumaan muun muassa juuri ilmastonmuutoksen seurauksena, kuinka paljon maailmalla edellytetään, että uusiutuvat energiateknologiat rupeavat kehittymään, kuinka paljon ihmisiltä edellytetään kekseliäisyyttä, nerokkuutta ja uutta teknologiaa, kuinka paljon ihmisten täytyy tinkiä jostakin ehkä oletetusta hyvinvoinnistaan, jotta voidaan vähän säästää ja saada pihimpiäkin ratkaisuja aikaan jne.

Mielestäni tässä on kysymys isoista arvovalinnoista eli siitä, että ihmiskunta yhdessä pistää pikkuiset päänsä yhteen ja sovimme tietyn asian. Olemme valmiita ikään kuin tekemään jotakin vähän vaikeammin kuin ennen sen vuoksi, että yhteinen hyvä eli ympäristö pysyy turvallisempana, parempana ja puhtaampana myös tuleville sukupolville. Nimittäin, aivan kuten täälläkin on todettu, kyllähän tässä kiire alkaa olla sen suhteen, että voimme turvallista ruokaa, puhdasta ilmaa ja vettä tuleville sukupolville jatkossa taata.

Arvoisa rouva puhemies! Jos sallitte vielä, haluaisin sen sanoa, koska tämä on merkittävä asia, että me sitoudumme tähän. Omalta osaltamme meillä on Kansallinen ilmastostrategia, joka edellyttää meiltä tiettyjä toimia energian suhteen, se edellyttää liikenteen suhteen, se edellyttää yhdyskuntarakenteen suhteen, se edellyttää maatalouden suhteen, monien sektoreiden suhteen meiltä tiettyjä toimenpiteitä. Minä toivon, että olemme samalla valmiita myös sitoutumaan kansallisesti jatkossa niin, että entistä enemmän jokaisessa päätöksessämme kestävä kehitys ja tämä näkökulma olisi mukana.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä paljon puhuttu päästökauppa on asia, joka voi johtaa siihen, että meidän perusteollisuutemme toimintaedellytykset vaarantuvat. Tästä syystä meidän on päästökaupan sijasta neuvoteltava perusteollisuudelle sellaiset päästörajat, ettei esimerkiksi tärkeän metalliteollisuuden kohdalla jouduta kohtuuttomiin vaikeuksiin.

Meillä muun muassa Raahen terästehtailla asiaa seurataan nyt erityisen tarkasti. Nyt ei ole varaa esimerkiksi Raahessa ryhtyä alentamaan terästehtaan tuotantoa, koska se vaarantaa ennen pitkää koko laitoksen tuotantoedellytykset. Päästökauppa ei ole ratkaisu myöskään Raahen tehtailla, koska se lisää tuntuvasti tehtaan tuotantokustannuksia. Teollisuus tarvitsee ehdottomasti omat hiilidioksidipäästörajansa. Tehdas ei nimittäin voi toimia ilman edellä mainittuja päästöjä.

Arvoisa puhemies! Kioton sopimuksesta olen sitä mieltä, että se ei toteudu kunnolla ennen kuin USA saadaan taivutettua mukaan. Paineet pitäisikin nyt saada niin meillä kuin muuallakin Euroopassa sellaisiksi, että USA:n on pakko lähteä tähän sopimukseen mukaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Mitä tulee päästökauppaan ed. Valppaan puheenvuorossa, niin totean, että tämä keskustelu ei ole sinänsä sitä. Päästökauppa tulee myöhemmin Kioton mekanismien kautta meille ajankohtaiseksi. Suomen kanta on selvä Euroopan unionin päästökaupasta Euroopan unionin sisällä.

Puhemies! Haluaisin todeta, että todellakin nyt yhteistyötä valtioiden, kansojen ja yritysten, siis ihmisten, välillä ollaan tekemässä Kioton sopimuksessa. YK:n rooli vahvistuu. Kun olemme puhuneet viime vuosina kampanjoista, kampanjasta Afganistanissa, kampanjasta terrorismia vastaan, niin nyt on kampanja ympäristön puolesta, paremman ilmakehän, paremman ilmaston puolesta ja biodiversiteetin puolesta, joka on aika tärkeä asia ja liittyy ilmastokysymykseen läheisesti.

Lopuksi, puhemies, haluaisin vielä viitata tämän lain liitteenä olevan Kioton sopimuksen 11 artiklaan, joka ainakin korrehtuurissa on sivulla 74. Sen viimeinen kohta kuuluu — että se tulee oikein pöytäkirjaan — liitteessä "II mainitut sopimuspuolet".

Lopuksi, puhemies, on tosiaan hieno asia, että tämä asia on nyt tässä vaiheessa täällä täysistunnossa ja lähtee valiokuntiin, niin että me ehdimme hyvin tämän käsitellä ikään kuin valmiiksi jo ennen sitä, kun eduskunta muuten palaa energiakeskusteluun.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta on hyvin kannatettava ja tärkeä asia.

Ilman puhtaus on kansainvälinen asia, joka koskettaa kaikkia yli maapallon. Se koskettaa myös meitä suomalaisia paitsi omalta osaltamme niin, että koetamme itse vaalia ilman puhtautta, myös siten, aivan kuten täällä on todettu, että meille tähän maahan tulee muualta muun muassa pienhiukkassaasteita ja saasteita muullakin tavalla, jotenka tämä kysymys on juuri sellainen, joka tulee hoitaa kansainvälisin sopimuksin, ja tähän tällä tahdotaan pyrkiä.

Samalla olisi toivottava, että nimenomaan mahdollisimman monet maat ja nimenomaan suuret maat — täällä on viitattu muun muassa Kiinaan, Yhdysvaltoihin — myös voisivat tulla tähän mukaan, sillä kaikkia ihmisiä ja kaikkia kansoja koskettaa tasapuolisesti puhdas ilma ja kaikkein eniten niitä pieniä saarivaltioita, jotka uhkaavat hukkua veden alle, jos tapahtuu tutkijoiden ennustamia vedenpinnan kohoamisia.

Samoin kysymys vaikkapa Golfvirran kääntymisestä, joka saattaa olla hyvin pienestä kiinni, on hyvin tärkeä kysymys. (Ed. Rajamäki: Toivottavasti ei sentään!) — Todella yhdyn ed. Rajamäkeen, että toivottavasti ei sentään. — Mutta ei ole sanottu, miten pienistä nuo saattavat kiinni olla. Jotkut tutkijat ovat hyvinkin hälyttäviä tekijöitä olleet havaitsevinaan. Toivottavasti Golfvirta ei nyt käänny, mutta jos tämmöisiä muutoksia tapahtuu, ne ovat meille hyvin kohtalokkaita. Sen takia meidän suomalaisten tulisi osaltaan löytää ne keinot, joilla voimme pitää huolen, että emme omalta osaltamme olisi ilmaa saastuttamassa. Nämä liittyvät osaltaan energiaratkaisuihin.

Näen, että tässä tilanteessa, missä tänä päivänä elämme, meillä on oltava myös valmius kotimaiseen ydinvoimatuotantoon siten, että meidän energiamme riittävät, mutta välittömästi meidän on korvattava saastuttavaa öljyä ja kivihiiltä kotimaisella bioenergialla, puulla sen eri muodoissa. Nimenomaan tulee edistää voimakkaasti toimia, joilla saaste, mikä nousee savupiipuista öljyjä poltettaessa, voitaisiin saada paljon luonnollisemmaksi puun kautta tulevaksi savuksi. On edistettävä niitä veroratkaisuja, niin kuin täällä viitattiin, verotuksellisia keinoja, joilla voimme auttaa kotimaisen puupolttoaineen, olipa se sitten klapia, haketta, pellettiä, edistämistä, jotta voidaan korvata öljyä, kevyttä polttoöljyä ja myöskin raskasta polttoöljyä ja muita fossiilisia, luontoa saastuttavia tekijöitä.

Samoin liikennettä tulisi saada entistä enemmän sähkövetoiseksi, jotta voitaisiin korvata öljyä. Sähköautojen tekniikkaa tulisi kehittää ja samalla entistä enemmän raideliikennettä tulisi saada sähkövedon pariin. Näen, että niin hyvä ajatus kuin on säästää sähköä, se on energiamuoto, joka on helposti siirrettävissä, ja kun se tuotetaan saasteettomasti, tällä voidaan myös edesauttaa niitä ratkaisuja, joilla me suomalaisina pidämme huolta siitä, että emme itse kohtuuttomasti ole ilmansaasteita lisäämässä.

Arvoisa rouva puhemies! Meidän suomalaisten toivomus on, että mahdollisimman monet maat yhtyisivät tähän sopimukseen, jolla yhteisestä hyvästä, ilman puhtaudesta, pidämme huolta.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! On esitetty se ajatus, kun esimerkiksi ed. Tiuri ja minä olemme ehkä enemmän keskittyneetkin energiapuoleen, että se olisi jotenkin Kioton sopimuksen vastaista, mutta väittäisin kyllä vastaan. Mielestäni se on oleellinen osa ilmastosopimusta, miten energiaa tuotetaan. Totta kai liikenteellä on oma osuutensa, mutta jos me vain yritämme päästökaupalla tai joustomekanismeilla ja muilla hoitaa asian, tiedämme, että emme tule tässä onnistumaan. Sen takia mielestäni on oleellista, että myös tässä yhteydessä tiedostamme sen, että energiapolitiikka näyttelee aivan keskeistä roolia, jos ja kun Suomi aikoo toteuttaa oman tavoitteensa.

Puhemies! Haluan myös huomauttaa ed. Tiusaselle siitä, kun hän usein, ainakin tänään, puhui siitä, että KIO1:stä ja KIO2:sta eduskunta on päättänyt niin, että nämä ovat molemmat toteuttamiskelpoisia, että eduskunta voi luoda edellytykset tällaiselle päätökselle, mutta ei eduskunta voi näistä päättää. Kyllä ne ovat markkinat, jotka toimivat. Mielestäni sellainen on tuudittautumista teoreettisiin malleihin, että eduskunta on päättänyt, että esimerkiksi maakaasulauhdevoimaloita rakennetaan. Pitää löytää ne rakentajat, pitää olla markkinat, joten kerran vielä: ei eduskunta ole tällaisia päättänyt muuta kuin teorioissa.

Puhemies! Minä yhdyn ed. Valppaan — oikeastaan jo käytin saman suuntaisen puheenvuoron — huoleen siitä, että myöskin päästökaupassa, joka on osa itse asiassa nollasummapeliä, koska se ei vähennä hiilidioksidipäästöjä, joka tapauksessa pidämme huolen siitä, että suomalainen teollisuus saa riittävät kilpailuedellytykset myöskin, kun tätä tavoitetta toteutetaan.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kioton sopimus on kannatettava, mutta se on myös ongelmallinen, sillä suuret päästöjen tuottajat, kuten USA, eivät halua sitoutua ilmasto-ohjelmaan. Meidänhän on kaikkien toimittava yhdensuuntaisesti ja vähennettävä hiilidioksidipäästöjä, jos haluamme ja kun haluamme varjella maapallomme ilmakehää. Kioton sopimuksen ratifiointi on pahasti kesken, ja siksi täällä esitetyt puheenvuorot USA:n painostamiseksi sopimuksen hyväksymisen suuntaan ovat ihan välttämättömiä.

Me olemme nyt käsittelemässä tässä talossa myös hiilidioksidipäästökauppaa EU:n sisällä, jota Suomen kannan mukaan pitäisi lähteä toteuttamaan ensin vapaaehtoisella pohjalla. Se on Suomen teollisuuden kannalta myös hyvin kiusallinen tilanne. Me luomme omille järjestelmillemme uusia kustannuksia samanaikaisesti, kun muualla toimitaan aivan villisti ja vapaasti. Meidän pitäisi entistä enemmän pohtia myös sitä, mitkä ovat ne keinot, joilla voimme vaikuttaa siihen, että kansainvälisesti otetaan käyttöön samanaikaisesti samat normit, jotta emme vaaranna oman teollisuutemme toimintaedellytyksiä.

Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan omalta osaltani myöskin yhtyä siihen käsitykseen, että Kioton ilmastosopimus on varmasti yksi tämän eduskunnan kauaskantoisimmista ja ehkä kaikkein tärkeimmistä päätöksistä. Se tulee vaikuttamaan hyvinkin pitkälle kaikkien suomalaisten elämään, kaikkien maailman kansalaisten elämään itse asiassa.

Siinä mielessä itse olinkin aikanaan aika hämmästynyt siitä, että kun kansallisesta ilmastostrategiasta keskusteltiin viime keväänä tässä salissa kauan ja hartaasti, kun sitä oli moni valiokunta käsitellyt, niin julkinen sana vaiensi täysin kuoliaaksi koko keskustelun, ei maininnut yhtä ainutta riviä missään siitä keskustelusta, jota täällä käytiin. Mutta ehkä tämä vielä tästä menee eteenpäin.

Oli aika mielenkiintoista huomata äsken, että kun ed. Viitanen käytti hyvin ansiokkaan puheenvuoron siitä, mihin kaikkeen Kioton sopimus vaikuttaa ja kuinka tärkeä se on eri aloilla, seuraava puheenvuoro ed. Valppaalta oli vähän ikään kuin toisen suuntainen: että aivan totta, pitää tehdä, paitsi että meidän kilpailukyvystämme ei sitten olla valmiita yhtään tinkimään. Toki on selvää, että meidän pitää pitää huolta kilpailukyvystämme, mutta kannattaa ehkä kuitenkin myös muistaa se, että kilpailukyvystä ei meillä eikä missään muuallakaan ole kauheasti iloa siinä vaiheessa, kun emme enää pysty terveinä tässä maailmassa elämään, mikä tapahtuu kyllä, jos emme Kioton sopimuksen tavoitteita ryhdy oikein ja vakavissaan toteuttamaan.

Tämä askelhan Kiotossa on hyvin pieni, mutta se on oikean suuntainen. Siinä mielessä se on hyvin merkittävä ja osoittaa juuri yhteistä tahtoa haluta yhdessä vaikuttaa näihin asioihin.

Mutta menemättä sinänsä esiydinvoimakeskusteluun haluan kuitenkin huomauttaa, että tämä päättyy vuoteen 2012 ja me jokainen tiedämme, että sen jälkeen tulee entistä tiukempia rajoituksia ja meidän olisi viisasta tehdä sellaisia ratkaisuja nyt, joitten päälle me voimme jatkossa myöskin rakentaa.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Minua on myös häirinnyt tässä keskustelussa se, että jotkut haluavat leimata tämän koko ratifiointiasian hyvin yhteen asiaan liittyväksi. Joillekin se on vain keskustelua siitä, rakennetaanko ydinvoimaa tai ei, toiselle taas sitä, sitoudummeko päästökauppaan vai emme. Kuitenkin itse asiassa nämä molemmat tulevat erillisinä asioina eduskunnan käsittelyyn.

Muutamia puheenvuoroja on onneksi käytetty siitä, että itse asiassa meidän pitäisi keskustella nyt siitä, kuinka valmiita olemme esimerkiksi tinkimään siitä, että pidämme esillä vain puhtaasti taloudellisia tavoitteita Suomen kansallisessa toiminnassa, vai olemmeko valmiita sitoutumaan yksissä tuumin muiden valtioiden kanssa erilaisiin yhteistyösopimuksiin ja toimenpiteisiin.

Itse näen hyvin, mikä merkitys on täälläkin mainituissa kokouksissa sillä, että kansallisesti yritetään painostaa toisia valtioita mukaan. Täytyy sanoa, ettei esimerkiksi Kanadan, Japanin, Venäjän ja eräiden muidenkin maiden tuleminen mukaan tähän sopimukseen ollut mitenkään itsestäänselvyys, vaan vaati yökausia kestäneitä neuvotteluja ja painostustoimenpiteitä. Tavallaan se on esimerkki siitä, ollaanko valmiita tämän tapaiseen toimintaan mukaan. Olen samaa mieltä, että USA:n tilanne on sen jälkeen, jos muut maat tämän ratifioivat, aivan erilainen. Kun on jonkin verran seurannut keskustelua, mitä Yhdysvalloissa on käyty, selvästi on siellä nyt itse asiassa alkanut sen pohdinta, mitä kaikkia uhkia liittyy tähän ja mitä voi tapahtua tulevaisuudessa.

Totta kai on juuri sosiaalinen vastuu siitä, olemmeko me suomalaiset valmiita muulloinkin kuin juhlapuheiden tasolla kantamaan vastuuta kehitysmaista ja siellä asuvien ihmisten tulevaisuudesta. Vertaisin oikeastaan tätä sopimusta pitkälti YK:hon liittyviin sopimuksiin.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kautto käytti äsken kyllä todella hyvän ja ansiokkaan kokonaisvaltaisen ja globaalissävyisen puheenvuoron. Minulla ei ole siihen mitään lisättävää. Kiitän siitä puheenvuorosta. Se oli hyvä.

Vielä olisin vastannut ed. Elolle, joka ehti jo kadota, siitä, mitä eduskunta voi päättää KIO1:stä ja KIO2:sta. Eduskunta on kuitenkin hyväksynyt ilmastostrategiassaan kaksi ajatusmallia, jotka hallitus on omissa laskelmissaan meille esittänyt vaihtoehdoiksi, ja käsittääkseni hallitus myös nämä laskelmat on ihan tosissaan teettänyt. Mielestäni on vähän harhaanjohtavaa puhua siitä, että näihin asioihin ei saisi millään tavalla vedota.

Varmasti ed. Elo on siinä ihan oikeassa, että ei eduskunta ehkä voi päättää, että nyt vain joku rakentaa vaikka maakaasulauhdevoimalan, mutta samalla tavalla muistuttaisin ed. Eloa siitä, että ei eduskunta myöskään voi päättää sitä, että vaikka rakentaisimme uuden ydinvoimalan, niin siitä huolimatta uusiutuvat energianlähteet pysyvät kilpailukykyisinä. Ei eduskunta voi päättää, että investoijia löytyy siinä tapauksessa samassa määrin uusiutuville energianlähteille jnp. Tämä keskustelu pitää nähdä molemmilta puolilta. Kyllä KIO1 ja KIO2 ovat laskennallisia ajatusmalleja, joissa on laskettu taloutta, työllisyyttä jnp., ja kyllä niillä tällainen painoarvo tässä keskustelussa tulee olla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Yhtäkään puheenvuoroa ei ole tässä vilkkaassa keskustelussa käytetty Kioton sopimuksen ratifiointia vastaan. Kaikki olemme varmasti yksimielisiä, että se pitää mahdollisimman nopeasti ratifioida, niin että pääsemme EU-aikatauluun mukaan.

Tällä hetkellä 49 maata on ratifioinut Kioton sopimuksen. Mutta varsinaisia teollisuusmaita on ainoastaan kaksi, jotka kuuluvat ilmastosopimuksen I liitteen listaan, ja ne ovat Romania ja Tshekin tasavalta. Näin ollen meiltä todellakin puuttuvat suuret saastuttajat, päästäjät, vielä listalta, ja Euroopan unionin lisäksi tietysti katse kääntyy Japaniin, Kanadaan, Venäjään, ja niiden kaikkien yhteisvaikutus tarvitaan, jotta päästään 55 prosentin tasoon kaikista kaasupäästöistä, jotka suuntautuvat teollisuudesta ilmakehään. Tämä on se iso kysymys, saammeko todella Johannesburgiin mennessä aikaan sopimuksen voimaantulon, joka todella, niin kuin ed. Kauttokin viittasi, on YK-sopimus. Tämä vahvistaa Yhdistyneiden kansakuntien asemaa, että se on kaikesta huolimatta saanut tällaisen prosessin eteenpäin, joka on siis vaatimaton, mutta oikean suuntainen.

Puhemies! Alun pitäen Kiotossa laskettiin, että 5,2 prosenttia laskisivat kaasupäästöt vuoden 90 tasolta. Tiedämme, että nyt sopimusten erilaisten kompromissien jälkeen tuo prosentti on pienentynyt, mutta joka tapauksessa se on olemassa. Kyllä tämä prosessi on jo nopeuttanut kestävän kehityksen eteenpäinmenoa.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta Kioton sopimuksen mekanismit ovat tietenkin hankalia, koska Suomi on jo vuosikymmeniä hoitanut energia-asioita niin, että energiaa on meillä tehty ja käytetty mahdollisimman edullisesti. Se johtuu siitä, että me olemme niin pohjoisessa, ja siitä, että meillä on niin taitavia energiainsinöörejä.

Nyt, kun sitten ruvetaan vaatimaan päästöjen alentumista ja päästökauppoja, Suomessa suurin osa niistä tempuista on tehty. Muualla niitä on vielä tehtävissä. Siitä syystä meillä helposti sitten teollisuuden kilpailukyky kärsii, kun meillä on energian varassa toimivaa teollisuutta, jos muut vasta nyt tulevat mukaan tilanteeseen.

Toteaisin sen vielä kerran, että kehitysmaille meidän täytyy antaa oikeus fossiilisten polttoaineiden käyttöön, koska eivät 20—25 miljoonan asukkaan suurkaupungit mitenkään pysty millään puunpoltolla sitä energiaa itselleen tuottamaan eivätkä aurinkopaneeleilla, vaan siellä tarvitaan ihan selvää sähköä. Siitä syystä vetoan edelleen siihen, että minusta on moraalisesti arveluttavaa, että kehittyneet maat päästävät hiilidioksidia vielä ilmaan, kun on kehitetty keinoja, joilla se voidaan välttää.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! On jo aivan selvä asia, että uusiutumattomiin energialähteisiin perustuen temppu ei vain onnistu.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota siihen, että kun minusta perimmäinen asia on se, että Kioton ilmastosopimuksen ne tavoitteet toteutuvat, jotka pysäyttävät kasvihuoneilmiön, silloin tietysti, paitsi että täällä puhutaan päästöjen rajoittamisesta, niitten sanotaanko pahoina pysäyttämisestä, aivan samalla tavalla täytyy katsoa se, että me pystymme sitomaan hiilidioksidia mahdollisimman paljon siellä, missä hiilidioksidin sidontakyky on aavikoitumisen myötä häipynyt pois. Jos läntiset teollisuusmaat toteuttaisivat kaikkein viisainta kehitysmaapolitiikkaa, ne lähtisivät pistämään yli puolet kehitysyhteistyövaroista aavikoiden metsittämiseen. Se olisi kaikkein tehokkainta. Sillä saataisiin perustavaa laatua olevat tulokset aikaiseksi, vaan siihenpä ei pystytäkään poliittisista syistä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kioton sopimus on YK:n sopimus, joka on vuonna 97 Kiotossa hyväksytty. Ongelmana on kuitenkin se, että esimerkiksi talousvaliokunta elokuussa 2000 tekemällään Pohjois-Amerikan ja Kanadan matkalla sai kuulla kaikilta sikäläisiltä huippuasiantuntijoilta, että heillä ei ole minkään näköisiä haluja eikä tarkoituksia edetä tämän sopimuksen mukaisesti, elikkä siellä ei ole mitään valmiutta tämän sopimuksen ratifiointiin. Siinä mielessä meidän ponnistelumme, joita täällä teemme, valuvat osaltaan näiden piittaamattomien maiden vuoksi hiekkaan. Toisaalta unionin sisäisessä taakanjaossa meillä on tavoitteena pudottaa päästötaso 90-luvun alkupuolen tasolle. Samanaikaisesti Kreikalle ja Portugalille on annettu huomattavasti lisäpäästöoikeuksia.

Jos katsotaan päästökauppaa, joka on tulossa ja joka on sinänsä vielä unionin kohdalla jäsentymätön, ajaudummeko me siihen, että unionin sisällä valtiot voivat tehdä päästökauppaa ja sitten kehittymättömät maat, joilla on isot päästöoikeudet, myyvät ne kehittyneille maille ja jäävät taas kerran siihen vaiheeseen, että eivät voi kuitenkaan kehittää omaa tuotantoaan? Kyllä tässä aikamoisessa oravanpyörässä olemme ja tosi viisautta tarvitaan, jotta Kioton sopimus kaiken kaikkiaan tulee toteutumaan, niin kuin alkuperäinen sopimus on.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin haluan todeta tässä sen, että ilmastonmuutos kasvihuoneilmiöineen on minusta tulevien vuosikymmenien suurin ympäristöuhka ja -ongelma. Näin ollen tietysti tämä Kioton sopimus on tärkeä, mutta voidaan nähdä, että tämän jälkeen tarvitaan myöskin jatkotoimi, uusi Kioto tai miksi sitä sitten aikanaan tullaan nimittämäänkin.

Yhdyn ed. Tiurin näkemykseen siinä, että Suomen ja teollisuusmaiden pitäisi omia ratkaisujaan laajalti katsoa ja tehdä niin, että me olisimme eturivissä täyttämässä tämän Kioton ympäristösopimuksen velvoitteet ja tietysti osana EU:ta. EU:n tässä pitäisi olla erittäin aktiivinen, jotta USA voidaan pakottaa noudattamaan sopimuksia.

Ed. Pulliainen puhui metsityksestä. Kyllähän Suomi esimerkiksi Tansaniassa on tiettyjä ohjelmia toteuttanut, ei ehkä tästä näkökulmasta vaan muutoin. Toki metsittäminen voisi olla laajemmin kehitysyhteistyömuoto myöskin ympäristönäkökulmasta.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vain täydentää käytettyjä puheenvuoroja sillä, että ei riitä pelkästään se, että sallitaan kolmansien maiden polttaa fossiilisia polttoaineita, vaan meidän pitäisi päinvastoin juuri kehitysyhteistyön puitteissa pyrkiä viemään sinne korkeinta mahdollista teknologiaa sähkön tuottamiseen. Tämä tarkoittaisi silloin tuulivoimaloita, aurinkovoimaloita ym., jolloin yhteinen globaali ilmakehä saadaan suojelluksi, koska Kiotossa tehty puitesopimus ei ole läheskään riittävä, kuten täällä on useaan otteeseen todettu. On varmaa, että Kioto+10 tai jokin muu vastaava tarvitaan, koska ilmastonmuutos on isoin maapalloa uhkaava katastrofi. Sitä tulisi yhdessä EU:n puitteissa pyrkiä estämään ja torjumaan ja yleisellä vaikuttamisella saamaan esimerkiksi USA mukaan tähän puitesopimukseen tai tuleviin puitesopimuksiin, koska kuitenkin USA:n päästöt globaalilla tasolla ovat neljännes koko maapallon päästöistä. Kyllä silloin, jotta voitaisiin kolmansia maita saada mukaan samaiseen rintamaan, koska ilmakehä on yhteinen, meidän on toden totta saatava myöskin kaikki Oecd-maat mukaan.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti tuntuu, että Suomi yksittäisenä valtiona on pieni valtio eivätkä toimenpiteet niin suuria ole, mutta sillä on tiettyä osa-aluetta siinä mielessä, että me olemme EU:n jäsenmaa.

Viimeisissä kokouksissa, missä olemme olleet mukana, nimenomaan Suomi toimii osana EU:ta. EU on taas omalla painoarvollaan aika merkittävä ja suuri tekijä, joka vaikuttaa siihen, miten jotkin suuretkin yksittäiset maat voivat katsoa näitä asioita ja esitettyjä toimenpiteitä. Juuri niin kuin ministeri aiemmin viittasi, EU:lla viimeaikaisissa kokouksissa on ollut erittäin johtava rooli ja asioita eteenpäin vievä rooli. Toivon, että Suomi osaltaan on tukemassa tätä kehitystä omalla ratifioinnillaan ja näkee asian siten, että tämä on itse asiassa taas yksi välivaihe. Seuraava kokous on jo elo—syyskuun vaihteessa, jossa tavallaan tämä prosessi jatkuu.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! YK:n mukaan Suomessa on maailman kehittynein teknologian taso. Siitä syystä meillä energiapolitiikkakin on aina ollut hyvässä kunnossa. Nythän me voimme näyttää esimerkkiä EU:lle ja maailmalle, kun otamme käyttöön lisäydinvoimaa, joka on ainoa tehokas keino nopeasti vähentää hiilidioksidipäästöjä.

Haluaisin vielä todeta kansanedustaja Pulliaiselle, että metsittäminen on aika epävarma keino ilmastomuutoksen hillitsemiseen, koska jos ilmastomuutos etenee, ennen kuin metsä ennättää kasvaa, silloin voi käydä huonosti. Sääolosuhteet muuttuvat niin, että siellä ei metsä kasvakaan. Sen sijaan Suomen talousmetsäthän ovat imemässä melkein saman verran hiilidioksidia joka vuosi kuin meidän energiatuotantomme tuottaa, mutta sekin vähitellen hidastuu, kun puut kasvavat suuremmiksi. Sen sijaan suojellut metsäthän eivät tietenkään vaikuta yhtään mitään hiilidioksidipäästöihin. Mitä enemmän Suomessa suojellaan metsiä, sitä vähemmän meillä metsät sitovat hiilidioksidia.