Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Olen hyvin tyytyväinen voidessani tänään esitellä eduskunnalle valtioneuvoston ensimmäisen ihmisoikeuspoliittisen selonteon. Asiakirjan antaminen selonteon muodossa kuvastaa sitä merkittävää asemaa, jonka hallitus ihmisoikeuskysymyksille antaa. Kuten hallitusohjelmassakin todetaan, ihmisoikeudet kuuluvat hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopistealueisiin.

Selonteko on monessa mielessä aikaisempia, ulkoministerin vuosina 1998 ja 2000 ulkoasiainvaliokunnalle antamia selvityksiä laajempi. Sen valmisteluun ovat osallistuneet eri ministeriöt, ja keskustelua on eri vaiheissa käyty myös kansalaisyhteiskunnan kanssa. Valmistelu on sujunut hyvässä yhteisymmärryksessä, mikä antaa otollisen pohjan myös selonteon tehokkaalle toimeenpanolle yhteistyössä eri tahojen kesken.

Selontekoprosessin tavoitteena on ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuuden ja sitä kautta myös sen tuloksellisuuden parantaminen. On tarpeellista tunnistaa entistä herkemmin ihmisoikeuksiin liittyvät ja niiden toteutumiseen tosiasiassa vaikuttavat seikat myös nimenomaisen ihmisoikeuspolitiikan ulkopuolella. Tämän vuoksi selontekoon on valittu varsin laaja lähestymistapa: Siinä käsitellään suuri määrä ajankohtaisia kysymyksiä kriisinhallinnasta kehityskysymyksiin. Kussakin yhteydessä selkiytetään sitä, mitä ihmisoikeuspoliittisia haasteita ja tavoitteita kyseiseen alueeseen liittyy. Lähestymistavassa on pyritty paitsi kuvaamaan tapahtunutta kehitystä myös, ja ennen kaikkea, asettamaan tavoitteita tulevaan.

Ihmisoikeuksien hyvällä toteutumisella on luonnollisesti sinänsä tärkeä itseisarvo. Sen lisäksi ihmisoikeudet ovat tärkeä turvallisuuden osatekijä. Puutteet ihmisoikeuksissa, demokratiassa, yhteiskunnallisessa tasa-arvossa ja hyvässä hallinnossa vähentävät yhteiskuntien vakautta ja luovat pohjaa ääriliikkeille. Laajasti hahmotettuna myös muun muassa siviilikriisinhallinta ja toimivan oikeusvaltion rakentaminen on tärkeä ihmisoikeuspoliittinen keino. Selonteossa ilmaistaan myös tuki kansainvälisen asekauppaa rajoittavan järjestelyn valmistelulle. Maailmassa on paikkoja, joissa on helpompi hankkia Kalashnikov kuin seuraava ateria. Pienaseiden helppo saatavuus on yhteydessä siviilien, erityisesti naisten ja lasten, heikentyneeseen asemaan konfliktialueilla.

Ihmisoikeuksien toteutuminen on myös tärkeä kehityksen edellytys. Köyhyys on nykypäivän keskeisiä ihmisoikeushaasteita. Köyhyyden tehokas poistaminen edellyttää, että kaikilla kansalaisilla — myös siis muun muassa naisilla ja vähemmistöihin kuuluvilla — on oikeus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä pääsy muun muassa koulutus- ja terveyspalveluiden piiriin. Ihmisoikeudet ovat tänä päivänä erittäin horisontaalinen kysymys, jolla on liittymäkohtia hyvin erilaisiin politiikan lohkoihin ja asiakysymyksiin. Toivon, että tämä selonteko auttaa näkemään näitä yhtymäkohtia entistä selvemmin.

Ihmisoikeusselvityksen antamista valtioneuvoston selonteon muodossa oli myös eduskunta toivonut. On erittäin tärkeää, että eduskunnalle kokonaisuudessaan tarjoutuu nyt mahdollisuus keskustella selonteosta ja sen avaamista kysymyksistä sekä antaa myös palautetta laajemmalta pohjalta.

Selonteossa vahvistetaan Suomen sitoutuminen ihmisoikeuksien universaalisuuteen. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Ihmisoikeuspolitiikan tavoite on pyrkiä toteuttamaan oikeudet mahdollisimman tasa-arvoisesti ja syrjimättömyyden pohjalta.

Kulttuuriin, uskontoon, perinteisiin ym. tekijöihin liittyvät syyt eivät oikeuta ihmisoikeusloukkauksiin. Hallitus ei hyväksy missään oloissa tyttöjen sukuelinten silpomista. Suomi jatkaa kehitysyhteistyössä ja kansainvälisissä järjestöissä tämän erittäin haitallisen perinnetavan vastaista työtä.

Toinen Suomen ihmisoikeuspolitiikan perinteinen tavoite on vahvistaa eri ihmisoikeuksien yhteenkuuluvuutta. Globalisaatiokehitys korostaa sitä, että kansalais- ja poliittisten oikeuksien rinnalla tulee huomioida myös yksilön taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Kuten selonteossa todetaan, omat kokemuksemme, erityisesti Suomen laaja-alainen ja moderni perusoikeusluettelo, antavat meille hyvän pohjan edistää ihmisoikeuksien jakamattomuutta käytännössä. EU:n perusoikeusasiakirja sisältää sekä niin sanottujen kp- että tss-oikeuksien piiriin kuuluvia oikeuksia. Suomen on tärkeää erityisesti seurata, että näistä molemmat myös käytännössä huomioidaan.

Suomi painottaa edelleen naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksia. Vammaisten henkilöiden oikeudet tulevat olemaan lähivuosina erityisen korostuneessa asemassa. Suomi tukee aktiivisesti muun muassa kansainvälisen, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen laatimista.

Selonteko lähtee siitä, että uskottava kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikka ja Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden hyvä toteuttaminen liittyvät yhteen. Selonteon painopiste on kansainvälisissä kysymyksissä, kuten ihmisoikeustavoitteista puhuttaessa kuuluukin ollakin. Tässä selonteossa käsitellään ensimmäistä kertaa kansainvälisten kysymysten ohella kuitenkin myös Suomen sisäisiä ihmisoikeushaasteita. Valintakriteerinä mukaan otettavista kysymyksistä on käytetty sitä, mihin ihmisoikeuksien toteutumista valvovat kansainväliset elimet ovat Suomen osalta erityisesti kiinnittäneet huomiota.

Esimerkiksi pakolaiskysymykset liittyvät ihmisoikeuksiin sekä kansainvälisesti että Suomen turvapaikkajärjestelmän yhteydessä. Selonteossa painotetaan sitä, että Geneven pakolaissopimukseen perustuva velvoite antaa suojelua vainon kohteeksi joutuneelle on edelleen ajankohtainen. Hakemusten yksilöllinen käsittely on menettelyn pohjana.

Naisiin kohdistuva väkivalta on keskeinen ihmisoikeushaaste sekä kansainvälisesti että Suomessa. Hallitus tunnustaa ongelman vakavuuden myös kotimaassa ja pyrkii kaikin keinoin vaikuttamaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähenemiseen. Lähivuosina tullaan toteuttamaan kansallinen ohjelma naisiin kohdistuvan ja perheissä tapahtuvan väkivallan ehkäisemiseksi sekä uhreille ja tekijöille suunnattujen palveluiden parantamiseksi.

Ihmiskauppa on yhä laajeneva ongelma: maailmanlaajuisesti, lähialueillamme ja ongelma koskee myös Suomea. Selonteossa asetetaan tavoitteeksi kansallisen toimintaohjelman laatiminen ihmiskaupan vastustamiseksi. Tarkoituksena on toteuttaa kansainvälisten sopimusten edellyttämät lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimet mahdollisimman pikaisesti.

Ihmisoikeuskasvatuksen hyvä toteutus on tärkeä tavoite sekä lasten oikeuksien että yleisemminkin Suomen ihmisoikeuskulttuurin kannalta. Vähemmistöihin kuuluvat lapset ovat Suomessakin erityisen haavoittuvassa asemassa ja heidän riskinsä syrjäytyä on muita suurempi. Parhaillaan toimivan Suomen lapsiasiain toimikunnan tehtävänä on lasten oikeuksien ja YK:n lapsierityisistunnon edellyttämien toimenpiteiden valmistelu.

Rasistiset asenteet ja syrjintä ovat ongelmia myös Suomessa. Hallituksen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa valmistellaan parhaillaan, ja hyviin etnisiin suhteisiin tähtäävän politiikan kokoaminen tulee olemaan sen keskeisiä tehtäviä. Selonteossa tarkastellaan esimerkkinä sitä, mitä venäjänkielisen vähemmistön kotoutumisen edistämiseksi tehdään. Romanien osalta painotetaan vähemmistöön kuuluvien ja viranomaisten hyvän yhteistyön merkitystä.

Alkuperäiskansoille on ominaista erityinen suhde maahan, veteen ja luonnonvaroihin. Selvitystyötä Ilon alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen ratifiointiesteiden poistamiseksi tullaan jatkamaan.

Vammaiset henkilöt kohtaavat Suomessakin edelleen syrjintää jokapäiväisessä elämässään, joko piilotettuna tai suoraan. Hallituksen tavoitteena on edistää vammaisten ihmisten itsenäistä elämää, tasavertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista yhteiskuntaan. Muun muassa kaikkien kansalaisten oikeus valita myös käytännössä asuinpaikkansa vapaasti tullaan selvittämään. Vammaisten oikeudet kuuluvat myös Suomen kehitysyhteistyön tärkeisiin kysymyksiin.

Kansainvälinen ilmapiiri on ollut edellisen ulkoministerin ihmisoikeusselvityksen eli syksyn 2000 jälkeen monella tavoin haasteellinen. Syyskuun 2001 terrorihyökkäykset asettivat ihmisoikeudet uudella tavalla vastatusten turvallisuusnäkökohtien kanssa. Hallitus painottaa sitä, että terrorisminvastaisen toiminnan tulee tapahtua ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta kunnioittaen.

Toisaalta kulunutta ajanjaksoa on leimannut globalisaation eteneminen. Prosessi tuottaa ihmisoikeuspolitiikalle mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Uhkana on ennen kaikkea eriarvoistuminen: naisten, vähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja muutoin heikoimmassa asemassa olevien oikeuksien toteutuminen saattaa heiketä. Tältä kannalta myös eri toimijatahojen globalisaation hallintaa koskevaan dialogiin perustuva Helsinki-prosessi, jota vedän tansanialaisen virkaveljeni kanssa, sekä globalisaation sosiaalisia vaikutuksia tutkineen Ilon komission raportti, jossa tasavallan presidentti oli toinen puheenjohtaja, ovat Suomen ihmisoikeuspolitiikan kannalta merkityksellisiä prosesseja.

Suomi tukee monenvälisien ratkaisujen löytämistä. Globaalit haasteet ovat ratkaistavissa vain yhteistyöllä. Kansainvälisillä järjestöillä on siten edelleen keskeinen merkitys ihmisoikeuksien edistämisessä. Suomi on ehdolla YK:n ihmisoikeustoimikunnan jäseneksi vuosiksi 2005—2007. Alueellisella tasolla tasavallan presidentin aloite Eurooppalaisen romanifoorumin perustamisesta Euroopan neuvoston yhteyteen on keskeinen ja hyvin etenevä tavoite.

Selonteon lähtökohta on temaattinen. Suomen ja kansainvälisten järjestöjen toimintaa yksittäisissä maissa tarkastellaan esimerkinomaisesti. Selonteon liitteenä on selvitys ihmisoikeussopimuksista ja kuolemanrangaistuksen käytöstä maailmanlaajuisesti. EU on Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen kanava, ja sitä käsitellään selonteossa läpileikkaavasti siten, että EU:n toimintaa käsitellään kunkin teeman yhteydessä.

Herra puhemies! Toivon valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisen selonteon johtavan aktiiviseen ja monipuoliseen keskusteluun Suomen ihmisoikeuspolitiikan tavoitteista eduskunnassa samoin kuin suomalaisessa yhteiskunnassa laajemminkin.

Aila Paloniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuoden 2000 ihmisoikeusselvityksen jälkeen ihmisoikeuksien edistäminen on tullut entistä haasteellisemmaksi. Terrorismin uhka on sekä kansainvälinen että kansallinen haaste ihmisoikeuksien toteutumiselle. Maailmanlaajuiset kehitysongelmat kärjistävät kansakuntien välisiä taloudellisia eroja. Kuilu teollistuneiden ja teollistuvien valtioiden sekä köyhtyvien maiden välillä syventää ahdinkoa. Se luo kasvualustan terrorismille ja ihmisoikeuksien loukkauksille.

Kehittymään pyrkivien yhteiskuntien pitäisi antaa enemmän tilaa henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, sillä inhimillinen pääoma on entistä tärkeämpi tuotantotekijä ja vaurauden lähde. Kehityksen edellytys on mielipiteen vapaus. Varsinkin maailman kriisialueilla on kuitenkin vaarana, että vallankäyttäjät vastaavat terroriin vastaterrorilla. Se merkitsee kaventuneita ihmisoikeuksia, hukattuja mahdollisuuksia ja menetettyä tulevaisuutta. Viime vuosien terrori-iskujen seurauksena ovat turvallisuus ja ihmisoikeudet asettuneet vastakkain tavalla, joka on hankaloittanut ihmisoikeuksien toteutumista. Eurooppalaiseen ja erityisesti pohjoismaiseen yhteiskunnalliseen perinteeseen on kuulunut avoimuus. Tätä arvoa meidän on edelleen vastuullisesti vaalittava.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuspolitiikka on keskeinen osa Suomen politiikkaa. Hallitusohjelman mukaisesti valtioneuvosto harjoittaa aloitteellista ihmisoikeuspolitiikkaa kaikilla tasoilla. Hallituksen päätös tuoda ihmisoikeudet selontekona ensimmäistä kertaa eduskunnan käsiteltäväksi nostaa ihmisoikeuskysymykset näkyvämmin osaksi parlamentaarista keskustelua. Selonteko on luonteva jatko vuosina 98 ja 2000 annetuille ihmisoikeuspoliittisille selvityksille.

Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa selonteossa esitettyä ihmisoikeuspolitiikan ulottamista hallinnon kaikille tasoille. Tapahtuipa missä hyvänsä, ihmisoikeustoiminta on globaalia. Käsittelyssä olevassa selonteossa tarkastellaan aiempaa laajemmin kansainvälisen ihmisoikeustilanteen ohella sitä, miten ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa eräiden keskeisen kysymysten osalta.

Kansainvälistymisen, pakolaisuuden, siirtolaisuuden ja työvoiman vapaan liikkuvuuden vuoksi Suomi on yhä monikulttuurisempi. Nämä tekijät tuovat yleiset ihmisoikeudet uudenlaiseksi osaksi omaa arkeamme. Kysymys on yleisestä suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden sietämisestä mutta myös lainsäädännöstä ja sen noudattamisesta. Oikeusvaltiossa samat oikeudet ovat kaikilla ihonväriin, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta. Keskityn tässä puheenvuorossa keskeisimpiin kotimaisiin ihmisoikeushaasteisiin.

Naisten asemaan pitäisi sotilaallisten kriisien ja globalisaatioon liittyvien kysymysten vuoksi kiinnittää erityistä huomiota. Naiset ovat seksuaalisen väkivallan kautta sodankäynnin välineitä, ja naiskaupan ongelma on entistä vakavampi. Naisten oikeuksien toteutumisessa on edelleen selkeitä puutteita. Niitä ovat esimerkiksi naisten yhteiskunnallinen osallistuminen ja vaikuttaminen, koulutus, taloudelliset oikeudet sekä seksuaaliset ja lisääntymisoikeudet.

Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ihmisoikeusongelma myös Suomessa. Suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu perheiden sisällä ja lähisuhteissa. Viimeisimpien tutkimusten mukaan joka viides suomalaisnainen on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa tai sen uhkaa mutta vain joka kymmenes on ilmoittanut siitä poliisille. Amnesty Internationalin Suomen osasto on kiinnittänyt huomiota siihen, että puolisonsa väkivallan uhrina Suomessa kuolee väestömäärään nähden enemmän naisia kuin missään muussa Euroopan unionin jäsenmaassa. Naisiin kohdistuvassa väkivallassa on kyse sekä kansalaisten turvallisuutta vakavasti heikentävästä tekijästä että sukupuolten tasa-arvosta. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmistelussa kansallinen ohjelma naisiin kohdistuvan ja perheissä tapahtuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Kansallisen ohjelman myötä tähän ongelmaan voidaan puuttua entistä määrätietoisemmin.

Työelämän tasa-arvo-ongelmat eivät myöskään ole hävinneet. Naisten kuukausiansiot ovat edelleen keskimäärin 82 prosenttia miesten ansioista. Johtajista vain vajaa kolmannes on naisia, ja lisäksi naiset tekevät selvästi miehiä enemmän osa-aikatyötä. Naisten asemaa työmarkkinoilla heikentävät myös perhevapaiden työnantajakustannusten jakautuminen, työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät ongelmat sekä työpaikoilla esiintyvä seksuaalinen häirintä ja ahdistelu. Hallituksen ohjelmalla tasa-arvon toteuttamiseksi on edessään suuria haasteita.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisesti lasten ihmisoikeuksiin liittyy samoja ongelmia kuin naisten oikeuksiin: köyhyys, ihmiskauppa, sotilaalliset konfliktit ja pakolaisuus. Lapset ovat jatkuvasti vakavien ihmisoikeusloukkausten uhreja. Erityisen vaikea tilanne on monimuotoisen syrjinnän kohteena olevilla lapsilla, kuten vähemmistöihin kuuluvilla ja vammaisilla tytöillä. Monissa kulttuureissa juuri tyttöjen ihmisoikeuksia rikotaan edelleen räikeästi silpomalla heidän sukupuolielimiään. Lapsiin kohdistuva väkivalta on edelleen osa myös suomalaista arkea. Työelämän vaatimusten, perheväkivallan ja perheiden muiden ongelmien seurauksena myös lasten henkinen hyvinvointi on heikentynyt. Kannatamme hallitusohjelmaan sisältyvän lapsiasiamiehen viran perustamista. Lisäksi lasten oikeuksista on edelleen tiedotettava. Lapsiin ja naisiin kohdistuva räikeä ihmiskauppa on saatava kuriin lähialueillamme. Keskustan eduskuntaryhmä tukee ihmiskaupan vastaisen kansallisen toimintaohjelman laatimista pikaisesti. Suomen on annettava täysi tuki Euroopan neuvostossa valmistelussa olevalle ihmiskauppaa estävälle sopimukselle.

Pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyy myös merkittäviä ihmisoikeushaasteita. Turvapaikkamenettelyä on kehitettävä selonteon mukaisesti mahdollisimman oikeudenmukaiseksi. Hallitus on laatimassa maahanmuuttopoliittista ohjelmaa ja siten varautumassa lisääntyvään maahanmuuttoon. Keskeistä on huolehtia Suomessa pysyvästi asuvien ulkomaalaisten ja tänne muuttavien kotouttamisesta. Koulujen kansainvälisyyskasvatuksella on merkittävä rooli suvaitsevaisuuteen kasvamisessa. Ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen lähtee jo varhaiskasvatuksesta.

Vammaisten oikeudet nostetaan tässä selonteossa ensimmäistä kertaa yhdeksi Suomen lähivuosien ihmisoikeuspoliittiseksi painopisteeksi. Myös hallitusohjelmassa vammaispolitiikka saa entistä suuremman painoarvon. Tavoitteena on edistää vammaisten ihmisten itsenäistä elämää, tasavertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista yhteiskuntaan. Jo rakennetun ympäristön esteet vaikeuttavat vammaisten oikeutta liikkua vapaasti tai osallistua tasavertaisesti yhteiskunnan toimintaan. Myös joukkoliikennettä tulee kehittää esteettömyyden periaatteella. Vammaisten henkilöiden täytyy voida valita asuinpaikkansa. Tähän saakka valintaa on rajoittanut se, että asuinkunta on kotikuntalain mukaan sidoksissa palveluja ja tukitoimia alun perin järjestävään kuntaan. Myös vammaisten työllistymisessä on paljon parantamisen varaa. Laki sosiaalisista yrityksistä ja yhdenvertaisuuslaki tähtäävät osaltaan vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantamiseen ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Liian usein esteenä työllistymiselle ja vammaisten yhdenvertaiselle asemalle ovat kuitenkin syrjivät asenteet ja ennakkoluulot.

Arvoisa puhemies! Pidämme hallituksen tavoin tärkeänä, että alkuperäiskansojen elinehtoja kehitetään siten, että yhteisöt ja kulttuurit voivat säilyä ja kehittyä omilla ehdoillaan. Kuluvan vuoden alusta voimaan tulleen uuden saamen kielen lain käytännön kokemuksia ja vaikutuksia tulee seurata tiiviisti. Ensisijaisesti saamea puhuvien omakielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus on turvattava.

Euroopassa asuu 8—10 miljoonaa romania. Romanit kohtaavat kaikkialla hyvin saman tyyppisiä ongelmia, joiden taustalla on pitkälti kysymys syrjimisestä. Suomen hallituksen tavoitteena on edistää romanien ihmisoikeuksia täysimääräisinä siten kuin niistä määrätään kansainvälisissä ihmisoikeusnormeissa. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä romanifoorumin perustamista Euroopan neuvoston yhteyteen.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä ihmisoikeuksien edistämistä niin kotimaassa kuin maailmallakin. Ihmisoikeuksien kunnioittamista, oikeusvaltion periaatteiden noudattamista ja demokratian periaatteiden toteutumista edistetään parhaiten sitoutumalla monenkeskisen järjestelmän toimintaan. Tärkeä osoitus vaikuttamishalustamme ja Suomen sitoutuneisuudesta ihmisoikeustyöhön on Suomen ehdokkuus YK:n ihmisoikeustoimikuntaan kaudelle 2005—2007.

Ilkka Taipale  /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kolme yhteiskunnan toimintamallia: sorto, sekasorto tai sosiaalipolitiikka. Sorrolla saadaan sekasorto kuriin mutta sosiaalipolitiikalla sekä sorto että sekasorto kuriin. Sosiaalipolitiikka ja ihmisoikeudet kietoutuvat yhteen. Maailmanrauhan luominen puolestaan edellyttää ihmisoikeuksia, sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa ihmisten ja kansojen välillä sekä näiden luomia edellytyksiä aseidenriisuntaan.

SDP:n eduskuntaryhmän takarivin taavien yhtenä kantavana voimana iloitsen saadessani käyttää tämän puheenvuoron eturivinkin edestä. Tulee nimittäin samalla sivistyttyä, kun saa lukea hyvin tehdyn, laajan, studia generalia -tyyppisen katsauksen suomalaisen ulkopolitiikan erään sisällön nopeasta syventymisestä ja uudistumisesta. Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden ynnä hyvän hallinnon aatteiden edistäminen on koko ihmiskunnan pian omaksumia sosiaalisia keksintöjä, joiden määrätietoinen tukeminen sointuu pohjoismaisen ja suomalaisen hyvinvointivaltion pirtaan. On kuitenkin varottava, että selontekoa ei lueta Suomen hyvyys maailmalla -näkövinkkelistä. Omakehu haisee, jopa Euroopassa.

Selonteko sisältää rutkan määrän Suomen ajamia konkreettisia lähiajan tavoitteita. Ne on kehitetty johdonmukaisesti viime hallituskausilla, ja nykyhallitus voikin aiheella nyt paistatella, ansiosta. Suitsutusta ja varmaan vähäistä kritiikkiä selonteon kirjoittaneet, nämä lahjakkaat virkamiehemme, kuulevat myöhemmistä puheista. Mutta mitä selonteosta puuttuu ja mihin voisi vielä voimakkaammin tarttua?

"Äärimmäinen köyhyys on ihmisoikeusongelma", on raportin syvin lause. Sieltä kumpuavatkin pulmat. Köyhyydenvähentämisohjelmia on tehty monessa Suomen pitkäaikaisessa yhteistyömaassa, Mosambikissa ja muualla, kerrotaan, mutta Suomessa ei tällaista ole tehty. Ruotsissa jo 70-luvulla oli laaja selvitys aiheesta fattigdomen i Sverige, se oli kylläkin Låginkomsten i Sverige, vähän pliisu. Ihmisoikeusselonteko on puhemiesneuvoston toimesta ilmeisesti kuitenkin tietoisesti sijoitettu päivään, jolloin meillä on eduskunnassa kaksi köyhyysseminaaria, äsken teemasta "yksi, kolme, viisi" eli jos 1 euro 35 senttiä annetaan työmarkkinatukea lisää, 30 prosenttia toimeentuloluukuilta vähenee väki. Kello 4 on ed. Kaarina Drombergin toimesta ylivelkaantuneita käsittelevä seminaari. Tässä mielessä todella äärimmäisestä köyhyydestä puhutaan eri puolilla. Silti selonteon 126 sivusta vain 5 käsittelee tss-oikeuksia. Globalisaation tai Kiina-ilmiön yksioikoinen pelko on jätettävä. Tavoitteena on sekin, että niin Kiinan kuin Intian ihmisten elintaso nousee siten, että kansojen sosiaalinen ja taloudellinen tasaveroisuus hyperbelin tavoin lähestyy. Vertailutaulukoissa Suomi pyrkii, totta kai, aina kärkeen, mutta meillä ei olla sitä vastaan, että kärki levenee ja kattaa aikanaan Kiinan ja Intiankin.

"Sota ei tunne lakeja" oli entinen käsitys ja valitettavasti reaalimaailmaa vieläkin. Eurooppa ja Suomi tuntevat kuitenkin lait. Sodan oikeussääntöjen kehittäminen ja vahvistaminen ovat välttämättömiä. Minkään maan sotilaiden tekemille rikoksille ei voi antaa syytesuojaa sotarikostuomioistuimilta. Me emme hyväksy luutnantti Calleyta varten erillismenettelyjä, kotiaresteja tai muita lievennyksiä.

Suomi korostaa kansainvälisten ihmisoikeusinstituutioiden ohella kansainvälisten järjestöjen suurta roolia. Niille annetaan 2 miljoonaa euroa vuodessa. Näen, että saman verran tulisi antaa kansainvälisille aseidenriisunnan ja rauhantyön järjestöille. Voisimme aloittaa vaikka Ipun, Parlamenttienvälisen liiton, rinnakkaisjärjestöstä International Peace Bureausta. Samat henkilöt perustivat ne, samat olivat niiden jäseniä, Ipb sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1910. Leo Mechelin haki sen kautta tukea Suomen ihmisoikeuksille ja itsenäisyyspyrkimyksille samaan aikaan. Ipb järjesti vuonna 1983 maailman ensimmäisen huippuseminaarin teemasta "Lapsi ja sota Suomessa". Esitettiin, että ottaisimme kannan, että lapsisotilaat otettaisiin pysyvästi asialistalle, pyrittäisiin kieltämään alle 18-vuotiaiden rekrytointi. Suomi ei silloin ottanut tätä asiaa haltuunsa. Ruotsalaiset ottivat sen valmiilta lautaselta, samalla tavoin kuin pohjoismaisen arabi-instituutin perustamiseen ei suhtauduttu myönteisesti. Afrikka-instituutti on Upsalassa ja pohjoismainen Aasia-instituutti Kööpenhaminassa. Nyt Arabi-instituutilla olisi sanottavansa tässä ihmisoikeuspaketissakin.

Sota on nyt siis julistettu terrorismille. Vaarana on sorron tai sekasorron lisääntyminen, kun globaalinen sosiaalipolitiikka jälleen on kantavin ja pysyvin vastaus. Ihmis- ja kansalaisoikeuksien puolustaminen on massiivisen tärkeätä juuri nyt, jotta terrorisminvastainen sota ei vaaranna demokratiaa ja oikeusvaltiota enemmän kuin itse terrorismia. Sodan oikeussäännöistä ei voi poiketa Guantanamossakaan. Myös siviiliyhteiskunnan on oltava huolissaan ovisilmien, valvontakameroiden, yksityisten turvapalvelujen ja vartijoiden lisääntyessä, kotien varustautuessa elektronisesti. Vapaa kansalaisyhteiskunta ja vapaan miehen oikeudet on säilytettävä, kuten luottamus suomalaiseen poliisiin.

Selonteko olisi ollut rohkea vielä 15 vuotta sitten, kun se nimeää myös yksittäisten valtioiden nimiä: Kiina, Venäjä, Tshetshenia, Yhdysvallat. Kunkin valtion, kuten Suomen, tulisi kuitenkin hoitaa oma porstuansa ja takapihansa samalla, kun se arvostelee toisten etupihaa.

Norjalainen sosiologi Nils Christie kirjoitti mahtavan kirjan "Kohti vankileirien saaristoa", jossa kävi läpi noiden kolmen suurmaan ynnä Englannin ja Hollannin vankiloiden kehitystä. Nixonin aikaan Yhdysvalloissa oli 200 000 vankia, tällä hetkellä 1,5 miljoonaa, tuossa vapauden ja ihmisoikeuksien maassa. Vuonna 84, kun kävin New Yorkissa ensi kertaa, siellä oli 15 asteen pakkasessa 100 000 koditonta, joista 15 000 mielisairasta. Dostojevski sanoi vankiloiden kuten myös mielisairaaloiden olevan yhteiskunnan peili. Tutustumalla niihin näkee kuvan yhteiskunnasta, ja näissä peilisaleissa olenkin elämääni paljon viettänyt. Jos tukisimme Pietarin vankien sosiaalisten olojen kohentamista, ei suomalaisia ryöstettäisi Pietarissa. Jätkät tietäisivät, että joku kantaa heistäkin huolta eikä vain tuberkuloosista ja aidsista. Erikoista muuten on, että Suomessa ei saa pitää kissaa vankilassa, sellissä, eläinsuojelulain nojalla — ihmistä saa pitää. Muualla maailmassa elinkautisvangeilla on edes kissa seurana, kun ei ole muita ystäviä.

Toivon kuitenkin, että ulkoministeriö teettäisi selonteon jatkeeksi sosiaalihistoriallisen tutkielman Suomen ihmisoikeuspolitiikan kehityksestä. Suuret linjat tunnemme: äänioikeuden, naisten aseman vakaantumisen. Mutta kansallisten vähemmistöjemme aseman kehittyminen, 30-luvun Ihmisoikeuksien liiton kampanja kuolemanrangaistusta vastaan, aseistakieltäytymisoikeuden eli right to refuse to kill kehittyminen, oikeus synnyttää lapsi toivottuna, oikeus kuolla inhimillisesti, Amnesty Internationalin Suomen osaston vaikeahko syntyprosessi ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien synty ym. loisivat mahtavan kuvan siitä demokratian ja ihmisoikeuksien kehityslinjasta, joka meillä on ollut.

"Suomessa vammaisten henkilöiden asemaa on perinteisesti pidetty varsin hyvänä", todetaan. Mielisairaiden asema on kaikista suurista vammaisryhmistä pohjimmaisena osin sen takia, että heihin ei sovelleta vammaislakeja ja -säädöksiä. Vammaispalvelulakia säädettäessä pykäliin oli jopa tulossa maininta, että lakia ei sovelleta mielisairaisiin. Tämä maininta poistettiin. Lain mukaan vaikeavammaisten asunto-olojen piti olla kunnossa 92. Ne eivät ole vieläkään vaikeavammaisten mielisairaiden ja kehitysvammaisten osalta kunnossa. Selonteossa heistä ei ole mainintaakaan. Vuosi 2003 oli EU:n vammaisvuosi. Siitä mielisairaat eivät kostuneet mitään. Hallitusohjelmassa luvataan selvitysmies kehitysvammaisten asemaa kohentamaan. Mielisairaat jäivät tästä yhteydestä pois. Ensi viikolla sosialidemokraatit Pohjoismaiden neuvostossa tekevät aloitteen, että näiden lakien sovellutus selvitetään kaikissa maissamme.

Toiseksi selonteossa huolestutaan toistuvasti ja asiallisesti naisten ja lasten aseman kohentamisesta maailmalla ja Suomessa. Maassamme on niin johdonmukaisesti ajettu perhepolitiikkaa, että yksinäiset, perheettömät ja omaisettomat ovat jääneet jalkoihin. Yhdelläkään hallituksella koskaan ei ole ollut ohjelmaa heidän asemansa vahvistamiseen. Niinpä sisäministeriön turvallisuustyöryhmässä vastikään joutui toteamaan, että yksinäiset keski-ikäiset miehet luovat jo olennaisen uhkan sisäiselle turvallisuudellemme. Ruuti on keksitty uudestaan. Oikeuskirjallisuudessa tunnetaan niin sanottu neutraliteettiperiaate: Jos perheiden asemaa kohennetaan, se ei saisi johtaa perheettömien aseman suhteelliseen heikentymiseen. Liian moni yksinäinen ja työtön ihminen kokee itsensä hyödyttömäksi, tarpeettomaksi ja työttömäksi ylijäämäihmiseksi. Pahnanpohjimmaiseksi jätettyjen ihmisoikeuksia ja tss-oikeuksia on vahvistettava erillisohjelmalla, bismarckilaisella sosiaalipoliittisella impulssilla.

Selonteosta puuttuu myös laajempi katsaus ihmisoikeuksiin median armoilla ja kynsissä. Risto Jarvan elokuva "Kun taivas putoaa" oli vasta alkua. Lisäksi ihmisoikeudet työpaikoilla ja totaalisissa laitoksissa uupuvat.

Lopuksi: Ihmisoikeusfundamentalismia pitää välttää. Valituselinten määrällä alkaa olla rajansa Suomessakin. Periaate, että kaikesta saa valittaa ja kaikkialle, luo hahmottoman yhteiskunnan. Voin välittömästi luetella teille kymmenen eri tahoa, jonne potilas voi tällä hetkellä valittaa kohtelustaan tai hoidostaan, ja silti kokee, että ei saa vastausta.

Suomalaiseen ihmisoikeusperinteeseen tulee ikuisesti kuulua väkivallattomuuden ihannointi, Gandhin Satyagraha, uskontojen välinen sovinto ja rinnakkaiselo, oikeus kuolla, olla tappamatta, syntyä ja elää toivottuna ja osallisena. Leben und leben lassen.

Me sosialidemokraatit toivomme seuraavalta selonteolta edeltävän kaltaisia avantgardistisia otteita ja tekoja.

Arto Satonen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun valtioneuvosto nyt ensimmäistä kertaa antaa selonteon Suomen ihmisoikeuspolitiikasta, on se samalla statuksen muutos. Se nostaa ihmisoikeuksien merkitystä eduskuntatyössä ja antaa meille täällä eduskunnassa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ihmisoikeuspoliittisiin linjauksiin.

Selonteosta käy erinomaisesti ilmi se, miten Suomi on ottanut aktiivisen roolin ihmisoikeuksien edistäjänä niin erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla kuin kahdenvälisissä suhteissa eri maiden kanssa. Suomella onkin edellytyksiä ja uskottavuutta viedä ihmisoikeuspoliittisia kysymyksiä eteenpäin.

Ihmisoikeuksien loukkaukset vähentävät yhteiskunnan vakautta ja altistavat sen ääriliikkeiden nousulle. Ihmisoikeuksilla on siten selkeä yhteys turvallisuuspolitiikkaan. Kriisien ennaltaehkäisy ja ihmisoikeusloukkauksien varhainen havaitseminen toimivat myös oman turvallisuutemme hyväksi. Toimimalla aktiivisesti niin YK:ssa, EU:ssa, Euroopan neuvostossa kuin Etyjissäkin suomalaiset pystyvät vaikuttamaan omien lähialueidensa ja koko Euroopan turvallisuuteen, vakauteen ja ihmisoikeuskehitykseen.

Globalisaatio luo uusia haasteita myös ihmisoikeuspolitiikalle. Globalisaation tarjoamat mahdollisuudet kehitykseen ja hyvinvointiin ovat merkittävät. Globalisaation keskeinen ihmisoikeusriski on eriarvoistuminen, mihin tulee vastata kehittämällä kansainvälistä järjestelmää. Globalisaation myötä ihmisoikeusloukkauksien salaaminen on entistä vaikeampaa. Avoimessa yhteiskunnassa uskottavan yritystoiminnan edellytys on, että yritykset kunnioittavat yhteisesti hyväksyttyjä ihmisoikeuksia.

Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteitä ovat naiset, lapset, vähemmistöt, alkuperäiskansat ja uutena tärkeänä kohderyhmänä vammaiset. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää moninkertaisen syrjinnän kohteeksi mahdollisesti joutuviin ryhmiin ja yksilöihin. Myös lasten ihmisoikeuspoliittisiin kysymyksiin tulee kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä on noussut esille kysymys perheen yhdistämisestä niin sanottujen ankkurilapsien tapauksessa. Yhdistäminen tulee toteuttaa lapsen edun näkökulmasta. Pääsääntöisesti lapsen etu on, että perhe yhdistetään perheen kotimaassa ja vain poikkeuksellisissa tilanteissa etsitään muita ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Selonteossa käsitellään ensimmäistä kertaa kotimaisia ihmisoikeuskysymyksiä. Näiden sisällyttäminen selontekoon on perusteltua, ja niiden osuutta tulee laajentaa, sillä suomalaiset ihmisoikeuskysymykset eivät ole irrallaan kansainvälisistä ihmisoikeuskysymyksistä. Vaikka Suomessa ihmisoikeudet ovat kansainvälisesti korkealla tasolla, on meillä joitakin ongelmia. Haluan nostaa tässä esille perheväkivallan, ihmiskaupan, maahanmuuttajat ja rasistiset asenteet.

Väkivalta, kohdistui se keneen tahansa, on aina vakava ihmisoikeusrikkomus. Suomessa kuolee vuodessa 30 naista perheväkivallan uhrina. Se on väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muussa Euroopan unionin maassa. Perheväkivalta on osallisille suuri tragedia, mutta me kaikki joudumme kantamaan siitä laskun. Tutkimusten mukaan perheväkivalta maksaa vuosittain noin 100 miljoonaa euroa. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole eurot vaan se, että perheväkivallan seuraukset näkyvät perheiden ja lasten moninaisena pahoinvointina. Kokoomus tukee sellaisia lakiuudistuksia, joilla voidaan vähentää perheväkivaltaa ja tukea perheväkivallan uhreja.

Ihmiskauppa on ilmiönä yleismaailmallinen ja koskee erityisesti naisia ja lapsia. Ihmiskaupassa liikkuu nykyisin rahaa ainakin saman verran, ellei jopa enemmän, kuin huumekaupassa. Vaikka ihmiskauppa ei vielä ole suuri, toki kasvava, ongelma kansallisella tasolla, on tärkeää luoda sellainen lainsäädäntö, että jatkossakaan Suomi ei ole houkutteleva maa ihmiskaupparikollisuudelle. Kokoomus vaatii, että hallituksen tulee entistä tiukemmin sitoutua ihmiskaupan vastustamiseen. Hallituksen on nopeasti laadittava ihmiskaupanvastainen kansallinen toimintaohjelma. Jo pitkään laadittu ihmiskauppaa koskeva lainsäädäntö pitäisi siten saada mitä pikimmin tänne eduskuntaan käsiteltäväksi. Lainsäädännöllä tulee toteuttaa entistä ankarammat rangaistukset ja turvata riittävät keinot tutkintaa varten, kuten telekuuntelu. Lainsäädännössä on myös huomioitava uhrien turvallisuus ja mahdollisuus avunsaantiin sekä todistajien suojelu.

Selonteossa käsitellään yhden ja saman alaotsikon alla sekä pakolaiset että maahanmuuttajat. Pakolaiset ovat osa Suomeen saapuvaa maahanmuuttoa. Käsitteet menevät julkisuudessa helposti sekaisin, ja vaikka suurin osa maahanmuuttajista on aivan muita kuin pakolaisia, tuntuu keskustelu käyvän vain pakolaisten ympärillä.

Täällä eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi. Ulkomaalaisvirastoa ja poliisia ovat viime kuukausina työllistäneet turvapaikkaa Suomesta hakevat Slovakian romanit. Perusteettomien turvapaikanhakijoiden asioiden käsittely syö resursseja ja pidentää entisestäänkin niiden ihmisten anomuksien käsittelyaikoja, jotka oikeasti tarvitsevat suojaa. Lain ei tule sallia järjestelmällistä väärinkäyttöä turvapaikkamenettelyssä. Sen sijaan lain tulee mahdollistaa sellaiset menettelyt, jotka edesauttavat aidosti turvapaikkaa tarvitsevien hakemusten nopeaa käsittelyä ja ehkäisevät ilmeisen perusteettomien hakemusten määrää. Kokoomus kannattaa nopeutettua käsittelyä siten, että se mahdollistaisi päätöksen täytäntöönpanon heti, kun päätös on annettu hakijalle tiedoksi niissä tapauksissa, joissa hakija on tullut turvallisesta alkuperämaasta tai kun hakemus on ilmeisen perusteeton.

Ikärakenteestamme johtuen Suomi tarvitsee jatkossa enenevässä määrin ulkomaalaisia työntekijöitä. Lainsäädäntömme tuleekin tukea joustavaa työperusteista maahanmuuttoa. Ulkomaalaislain uudistuksen yhteydessä kokoomus haluaa edesauttaa Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia jäädä töihin Suomeen valmistumisen jälkeen. On välttämätöntä, että Suomen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikka toimii myös suomalaisten näkökulmasta oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti.

Järjestelmämme väärinkäytökset ovat omiaan kasvattamaan rasistisia asenteita kaikkia Suomessa asuvia ulkomaalaisia kohtaan. Tutkimusten mukaan rasistiset asenteet ovat huolestuttavasti lisääntyneet Suomessa varsinkin nuorten keskuudessa. Rasistista aineistoa levitetään yhä tehokkaammin Internetin välityksellä. Rasismi on siten Suomessakin vakava, joskin vähätelty ongelma. Yhteiskunnan on selkeästi tuomittava rasismi kaikissa muodoissaan, ja erityisesti nuorillemme on annettava viesti, että rasismi ei ole missään muodossa hyväksyttävää.

Euroopan unioni on Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen vaikuttamis- ja toimintakanava. Suomella on Euroopan unionin puheenjohtajamaana vuonna 2006 mahdollisuus edistää Euroopan unionissa ja Euroopan unionin kautta ihmisoikeuspoliittisia tavoitteitaan. Samalla kun Euroopan unionin laajeneminen lisää turvallisuutta, tulee muistaa, että EU:n uusiksi rajanaapureiksi tulee maita, joissa on todettu ihmisoikeusloukkauksia. Suomen tulee omalla puheenjohtajakaudellaan toimia aktiivisesti ihmisoikeuksien vahvistamiseksi erityisesti meitä lähellä sijaitsevilla Euroopan unionin ulkopuolisilla alueilla. Hallituksen on varmistettava, että Nizzan julistuksena hyväksytty Perusoikeuskirja tulee osaksi perustuslaillista sopimusta ja että unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen toteutuu. Perusoikeuskirjan mukaan kaikilla unionin alueella laillisesti oleskelevilla henkilöillä, niin unionin kansalaisilla kuin maahanmuuttajillakin, on yhtäläiset ja turvatut perusoikeudet. Hallituksen tulee aktiivisesti vaikuttaa Euroopan unionin sisällä sen varmistamiseksi, että ihmisoikeuksia aidosti kunnioitetaan kaikissa Euroopan unionin maissa.

Unionin ihmisoikeuspoliittisena haasteena on terrorismin uhka ihmisoikeuksille. Terrorismi kohdistuu nykyisin yhä laajemmin siviiliväestöön. EU:n toimenpiteitä terrorismia vastaan on vahvistettava, mutta samalla on huolehdittava siitä, että EU:sta ei luoda poliisivaltiota.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Ihmisoikeuksien edistäminen ei ole kulttuurisidonnainen arvo, vaan aidosti maailmanlaajuinen tehtävä ja haaste, kuten selonteossa todetaan. Siksi on tärkeää, että Suomi työskentelee vahvasti sopimusten ratifioinnin ja noudattamisen puolesta. Suomen tulee ihmisoikeuspolitiikassaan noudattaa johdonmukaista ja tasapuolista suhtautumista kaikkiin valtioihin. Tulee myös muistaa, että muutoksista huolimatta maailmassa on edelleen muun muassa kommunistisia valtioita, jotka syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin, kuten Kuuba, Vietnam, Pohjois-Korea ja niihin rinnastettava Valko-Venäjä. (Ed. Uotila: USA:kin!) Kansainvälistymisen myötä Suomen on vastattava meillä uudenlaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, kuten alaikäisten pakkonaittaminen, sukupuolielinten silpominen tai niin kutsutut kunniamurhat. Kaikissa olosuhteissa tulee muistaa, että Suomessa aina noudatetaan Suomen lakeja eikä kulttuuriin vedoten voida niistä poiketa.

Anne Huotari /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton näkemyksen mukaan perustavin arvo on jokaisen ihmisen todellinen vapaus, vapaus toteuttaa itseään ja käyttää omia kykyjään. Vapaus on todellista vain, jos se kuuluu jokaiselle. Ja vapaus ei voi toteutua ilman ihmisten keskinäistä tasa-arvoa, siis taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä tasa-arvoa, ja yhteisvastuuta. Ihmisen kyky täysivaltaisuuteen muodostuu tasavertaisten ja kaikkia osapuolia kunnioittavien ihmissuhteiden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja tarpeellisuuden kokemuksen perusteella. Demokraattisen yhteiskunnan tunnusmerkki on se, että yksilön vapaus ja oikeudet eivät perustu omistamiseen tai yhteiskunnalliseen asemaan, vaan jokaisen yksilön yhtäläisen ihmisarvon tunnustamiseen. Siksi ihmisen arvoa eivät saa lisätä tai vähentää hänen ikänsä, syntyperänsä, kotimaansa, äidinkielensä, etninen taustansa, poliittinen näkemyksensä tai sukupuolinen suuntautumisensa.

Valtioneuvoston selonteko on varsin kattava ja monessa yksityiskohdassaankin hyvää ja huolellista työtä. Naisten, lasten ja vammaisten aseman ja niin sanottujen tss-oikeuksien korostaminen selonteossa on varsin kiitettävää. Silti on syytä tuoda esille selonteon puutteita ja ristiriitoja, joihin ihmisoikeuspolitiikan soveltamisessa tänä päivänä törmätään. Näyttää siltä, että kiusallisia kysymyksiä ei haluta avoimesti käsitellä.

Yksi keskeinen ihmisoikeuspolitiikan ongelma koskee sitä, mitä valintoja tehdään silloin, kun vastakkain on kotimainen ja köyhimmän etu. Toinen ongelma ovat ne tilanteet, joissa mahtivaltioiden politiikka joutuu törmäyskurssille ihmisoikeuksien kanssa. Kolmas kysymys on vähemmistöjen kohtalo yhdentyvässä Euroopassa. Nykyisistä Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista 70 prosenttia tulee Euroopan maista. Onko EU kykenemätön puuttumaan esimerkiksi romanien tilanteeseen ja naisten pakkosterilisaatioon jäsenmaissa tai tulevissa jäsenmaissa? Pidemmän päälle on kestämätöntä, että ihmisoikeussyistä jäsenmaasta tulee toiseen jäsenmaahan turvapaikanhakijoita.

Hallituksen tavoitteissa on huomioitu globalisaation hyötyjen mahdollisimman tasainen jakautuminen ja äärimmäinen köyhyys keskeisenä ihmisoikeushaasteena. Hallitus ei kuitenkaan pohdi oman edun ja köyhimmän edun välistä ristiriitaa, johon törmätään alinomaa muun muassa maailmankauppaa koskevissa Wto-neuvotteluissa. Tähän asti Suomi ja Euroopan unioni ovat valinneet kauppapolitiikassa aina ensin oman edun, josta on tingitty, jos vastineeksi on saatu jotakin. Kehitysmäärärahoilla emme voi korjata sitä vahinkoa, mitä kauppapolitiikalla aiheutamme. Pohditaanko EU-linjauksia muodostettaessa asioita myös köyhien maiden näkökulmasta?

Kysyä voi myös yritysten yhteiskuntavastuun perään, sillä jotkut yritykset, jotka toimivat ympäristösertifikaattien ja ihmisoikeuksien mukaan lännessä, heittävät kehittyvissä maissa nämä periaatteet roskikseen. Nämä ovat vaikeita moraalisia kysymyksiä, mutta olisi ollut hyvä tuoda niitä esiin, vaikkei hallituksella niihin vastauksia olisikaan.

Vahva oman edun ajaminen näkyy myös Suomen suhtautumisessa asevientiin. Mitä isompaa asevientimme on, sitä halvemmalla pääsemme omassa varustautumisessamme. Asevientiä kyllä käsitellään selonteossa, mutta siinä ei ole ehdotonta kantaa siihen, pidättäydytäänkö aseviennistä sotaa käyvään maahan tai voiko Suomi hankkia aseita sotaa käyvistä maista, kuten esimerkiksi Yhdysvalloista tai Israelista.

Vasemmistoliiton mielestä Ottawan henkilömiinasopimus liittyy oleellisesti ihmisoikeuksiin. Tässä kohdassa selonteko vaikenee. Siksikö, että miinoista luopuminen on liian kallista ja samat rahat halutaan mieluummin panna muihin asehankintoihin kuin korvaamaan miinoja? Entä mikä on hallituksen kanta rypälepommien käyttöön asutuilla alueilla?

Suomi vaikenee, kun kyse on maailman merkittävistä valtioista. Esimerkiksi Yhdysvaltain vetämän liittouman hyökkäys Irakiin ei perustunut sen enempää YK:n peruskirjan 51 artiklan antamaan oikeuteen puolustautua Irakia vastaan kuin siihenkään, että turvallisuusneuvosto olisi todennut 39 artiklan mukaista tarvetta sotatoimiin Irakia vastaan. Hyökkäystä ei liioin voitu perustella välittömällä humanitaarisen katastrofin estämisellä. Kun arvioimme Yhdysvaltain johtaman liittouman hyökkäystä Irakiin, kannattaa panna merkille, että laillisuus askarrutti myös osaa koalitiota.

Otsikolla "rankaisemattomuuden torjuminen" hallitus käsittelee sitä, että suhtautuminen sotarikoksiin ja vakaviin ihmisoikeusrikoksiin on muuttunut olennaisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tällöin kuitenkin käsitellään vain kansanmurhaa ja sodankäyntirikoksia, toisin sanoen "surmaamisen herrasmiessääntöjä", ei itse sotaa rikoksena.

Selonteko mainitsee kansainvälisen rikostuomioistuimen, jonka perussääntö tuli voimaan vuonna 2002, mutta ei sitä, että vain sodankäyntirikokset kuuluvat tällä hetkellä tuomioistuimen toimivaltaan. Hyökkäysrikos eli sodan aloittamisen kriminalisointi sisältyy kyllä ajatuksena tuomioistuimen perussääntöön, mutta se ei ole vielä voimassa. Olisin mielelläni kuullut hallituksen kannan siihen, tulisiko kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomita myös hyökkäysrikoksista. Vasemmistoliiton mielestä hyökkäysrikoksista pitää puhua eikä vain puhua, vaan myös tuomita.

Yksi törkeä ihmisoikeusloukkaus on Guantanamon vankien kohtalo. Hehän eivät ole saaneet syytteitä, oikeudenkäynneistä puhumattakaan. Oikeus puolueettomaan oikeudenkäyntiin on yksi tärkeistä ihmisoikeuksista. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Yhdysvalloissa esiintyy aktiivista yhteiskunnallista keskustelua ja että monet kansalaisjärjestöt ottavat aktiivisesti kantaa muun muassa Guantanamon vankeihin tai Yhdysvaltain hallituksen Irak-politiikkaan. Amerikkalaisen yhteiskunnan moniarvoisuus ja keskustelevaisuus on suuri rikkaus. Sitä tarvitaan myös meillä.

Oma surullinen lukunsa on se, että Israel on pitänyt Gazaa ja Länsirantaa miehitettyinä vuosikymmenet. Siitä huolimatta Palestiina-teemaa ei käsitellä lainkaan otsikon "Arabimaat ja inhimillinen kehitys" alla. Israel on rakentanut itselleen sekä kansalaisilleen moraalisen ja fyysisen ansan tukemalla laittomien siirtokuntien perustamista, sallimalla kotien, kylien ja kaupunkien tuhoamiset miehitetyillä alueilla, edistämällä historiallisten ja uskonnollisten muistomerkkien hävittämistä sekä rakentamalla palestiinalaisten elinmahdollisuudet ja ihmisoikeudet tuhoavaa muuria syvälle Palestiinan alueelle. Toisen intifadan uhreja ovat olleet erityisesti lapset ja nuoret, joiden tulevaisuuden toivo on sammutettu. Se johtaa vain koston kierteeseen, jonka uhreja ovat sekä israelilaiset että palestiinalaiset siviilit.

EU:n tulisi ottaa aktiivisempi välittäjän rooli, jotta ihmisoikeuksien loukkausten, sotarikosten ja siviiliuhrien aikakaudesta siirryttäisiin rauhankehitykseen, ja hallituksen olisi pitänyt uskaltaa käsitellä selonteossaan myös tätä arkaa aihetta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan tuoda esille sen, että ihmisoikeuksien toteuttaminen Suomessa arvioidaan selonteossa vain vähemmistöjen näkökulmasta. Suomi on saanut toistuvasti huomautuksia aseistakieltäytyjien kohtalosta. Mitä sille aiotaan tehdä?

Mielestämme ihmisoikeuksia pitäisi arvioida Suomessa myös vaikeassa elämäntilanteessa elävien näkökulmasta, kuten mielenterveyskuntoutujien, pitkäaikaistyöttömien, ylivelkaisten ja eräiden muiden väliinputoajaryhmien. Kokevatko nämä ihmiset itsensä tarpeellisiksi ja elämänsä ihmisarvoiseksi Suomessa?

Lisäksi meidän on Suomessa tehostettava harmaan talouden torjuntaa ja työehtojen valvontaa, jottei markkinoillemme syntyisi kahta kastia, alipalkattuja ulkomaalaisia ja työehtosopimusten mukaisilla eduilla työskenteleviä suomalaisia. Ammattiliittojen ja luottamusmiesten valvontaoikeuksia työmailla tulee lisätä, mutta viranomaiset eivät saa sysätä valvontavastuuta yksin ay-liikkeen harteille. Joissakin Euroopan maissa on syntynyt suorastaan kukoistavaa ihmiskauppaa, joka syöttää oikeudetonta riistettyä työvoimaa häikäilemättömille työnantajille. Vasemmistoliitto korostaa, että Suomessa ei pidä sellaista sallia.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto korostaa ihmisoikeuksien tärkeyttä niin kotimaassa kuin Suomen ulkomaisessakin toiminnassa. Hallituksen ja viranomaisten aktiivisuus ei kuitenkaan vielä riitä. Keskeisen tärkeää ihmisoikeuksien valvonnassa on kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuus. Se on aina tarpeen, olivatpa viranomaiset kuinka vilpittömiä tahansa omissa pyrkimyksissään.

Suomi ja suomalaiset kansainvälistyvät ja monikulttuuristuvat. Kulttuurimme ja alakulttuurimme rikastuvat ja kehittyvät. Samalla käsityksemme ihmisistä ja heidän oikeuksistaan joko avartuvat tai sulkeutuvat. Arvoisa puhemies! Toivon, että ne avartuvat.

Ulla Anttila /vihr (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut New Yorkissa ja Washingtonissa muuttivat kansainvälistä politiikkaa ratkaisevasti. Terrorisminvastaisista toimista tuli keskeinen osa kansainvälisen yhteisön arkipäivää. On selvää, että kansainvälinen yhteisö ei voi eikä saa seurata terrorismin leviämistä välinpitämättömänä. Nyt, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, on kuitenkin tarpeen miettiä, millä tavoin terrorismia vastaan toimitaan tehokkaimmin niin, että ihmisoikeuksia kaikissa eri ulottuvuuksissaan kunnioitetaan. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet lukuisissa eri yhteyksissä tapauksista, joissa terrorismin vastustamisen nimissä ihmisoikeuksia rajoitetaan tai loukataan. Etnisiin vähemmistöihin liittyviä ihmisoikeusloukkauksia on suurvaltapolitiikassa alettu katsoa läpi sormien, jos sorron perusteluina on hoksattu käyttää terrorismin vastustamista. Esimerkiksi tshetsheenit, uiguurit ja tiibetiläiset ovat joutuneet tällaisen valtapolitiikan uhreiksi. Terrori-iskut kuluneen kuun 11. päivänä tiivistivät EU:n toimia terrorismia vastaan. Tämä ilmeni muun muassa viime viikolla EU:n huippukokouksessa keskittymisenä pitkälti terrorisminvastaiseen strategiaan, erityisesti poliisiyhteistyön tiivistämiseen näissä asioissa.

EU toimii monilla aloilla, muun muassa ulkosuhteissaan, ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Mutta EU on avuton jäsenmaittensa ihmisoikeuspolitiikan seuraamisessa. Sillä ei ole nykyisin mitään omaa mekanismia ihmisoikeuspolitiikan valvomiseksi. EU:n sisäistä ihmisoikeuspolitiikkaa tulee kehittää myös ajankohtaisten haasteiden, kuten terrorisminvastaisen strategian ja EU:n laajentumisen, vuoksi. Suomen pitää nykyisessä tilanteessa toimia sen puolesta, että EU:hun perustettaisiin ihmisoikeusvaltuutetun toimisto tai vastaava toimielin. Ihmisoikeusvaltuutetun tehtäviin kuuluisivat sekä jäsenmaiden ihmisoikeustilanteen että EU-päätöksenteon seuranta niin, että unionin päätökset toteutetaan heikentämättä ihmisoikeuksia, mieluummin tietenkin niitä parantaen. Vaikka Euroopan neuvoston vahva asema ihmisoikeuspolitiikassa pitää tunnustaa, terrorisminvastaisen toiminnan painottuminen EU:n kehittämisessä edellyttää vastapainoksi unionin ihmisoikeuspolitiikan vahvistamista. Myös Amnesty International on korostanut EU:n ihmisoikeusmekanismin kehittämistä.

EU:n terrorisminvastaiset toimet rajattiin viime viikon huippukokouksessa pitkälti sisäasioihin ja poliisitoimeen liittyväksi strategiaksi. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että terrorisminvastaista strategiaa pitää arvioida poliisiyhteistyötä laajemmin. EU:n pitää vahvistaa yhteistyötään Arabimaiden suuntaan, jotta demokratiaa ja ihmisoikeuksia näissä maissa vahvistettaisiin. Keskeistä on myös Lähi-idän rauhanprosessin vahvistaminen niin, että Palestiinan valtion kehitysedellytykset turvataan samalla tunnustaen Israelin olemassaolo. Valitettavasti Lähi-idän rauhanprosessin tiekartasta on enää vähän jäljellä, kun Hamas-johtajan murha provosoi väkivaltaa ja Israelin rakennuttama muuri vaikeuttaa palestiinalaisten elämää jatkuvasti. Vaikka Palestiinan tilanteen vaikeutta ei pidä hyväksyä perusteluksi terrorismille, on selvää, että al-Qaida käyttää sitä sekä Irakin miehitystä verukkeena iskuilleen. Irakin tilanteen epävakaus on merkittävä riski paitsi alueen asukkaiden myös koko muun maailman kannalta.

Alkuvuodesta Saksan ulkoministeri Joschka Fischer esitti Lähi-itä-aloitteessaan EU:n ja Yhdysvaltojen syvempää yhteistyötä kriisin ratkaisemiseksi. On välttämätöntä, että EU pyrkii yhteistyöhön konfliktin osapuolten sekä Yhdysvaltojen kanssa Lähi-idän rauhanprosessissa, vaikka tilanne nyt näyttää erittäin vaikealta.

EU:n kriisinhallintaa on kehitettävä niin, että sen päätavoitteena on humanitaaristen katastrofien ennalta ehkäiseminen ja tarpeen vaatiessa niihin puuttuminen, jotta siviiliuhreilta vältyttäisiin. EU:n kriisinhallintaa alettiin kehittää voimakkaasti 1990-luvun lopussa, jolloin tuoreessa muistissa olivat muun muassa Ruandan kansanmurha ja Balkanin sota räikeine ihmisoikeusloukkauksineen. Sotilaallisen kriisinhallinnan voimavaroille on EU:ssa paljon puolestapuhujia. Jotta EU:n kriisinhallinnalla ehkäistäisiin kriisejä ja erilaisia konflikteja, on välttämätöntä käyttää nykyistä enemmän voimavaroja siviilikriisinhallintaan ja konfliktinestoon.

Arvoisa puhemies! Muutaman viime vuoden tapahtumat osoittavat, etteivät ihmisoikeudet etene automaattisesti. Ihmisoikeuksien edistäminen edellyttää sekä Suomen että muiden maiden määrätietoista sitoutumista ja toimintaa niiden edistämiseksi. Amnesty Internationalin viime vuoden raportti käsitteli ihmisoikeusloukkauksia yhteensä 151 maassa.

Konfliktineston lisäksi Suomen pitää painottaa demokratiakehityksen vahvistamista, naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämistä ja köyhyyden poistamista kansainvälisissä yhteyksissä, muun muassa YK:ssa ja EU:ssa, sekä myös osana Suomen kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikkaa. Suuri ja mahdollisesti myös laajeneva globaali haaste on ihmiskaupan estäminen, ja on keskeistä, ettei ihmiskaupan ulottumiselta Suomeen sulje silmiään mikään taho.

Suomen ulkomaalaispolitiikka on tiukkaa: sekä turvapaikanhakijoiden että varsinaisten maahanmuuttajien on vaikea päästä asumaan Suomeen. Tämän vuoden alkukuukausina huomiota ovat herättäneet Slovakian romanit, joita on tullut maahamme muutaman kuukauden sisällä useita satoja henkilöitä. Ulkomaalaisvirasto on laatinut kielteisiä päätöksiä näihin turvapaikkahakemuksiin nopeasti. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että jokaisen turvapaikanhakijan, myös Slovakian romanien, turvapaikkahakemukset pitää käsitellä yksilöllisesti.

Vaikka Slovakian romanien tilanteessa on piirteitä, jotka viittaavat vainoon, turvapaikanhakijat eivät ole onnistuneet osoittamaan Suomen viranomaisille henkilökohtaista vainoa. Oletus EU:n jäsenyysehtojen täyttymisestä ihmisoikeuksien osalta ei näytä toteutuvan kaikissa uusissa jäsenmaissa, mitä EU ei saa sivuuttaa ilman toimenpiteitä. EU:n pian laajentuessa muun muassa Slovakiaan pitää EU:n sisäistä ihmisoikeuspolitiikkaa pystyä tiukentamaan, jotta etnisten ja muiden vähemmistöjen aseman parantamisesta tulevissa EU-maissa saadaan takuut, ja tähän liittyy siis myös tämä EU:n ihmisoikeusmekanismin kehittäminen.

Suomen ihmisoikeustilannetta voidaan perustellusti pitää hyvänä. Tämä ei kuitenkaan saa tuudittaa meitä omahyväisyyteen. Suomen pitkän siviilipalvelusajan vuoksi Amnesty International on hyväksynyt suomalaisia aseistakieltäytyjiä mukaan poliittisten vankien listalle. Naisiin kohdistuva väkivalta, eriasteinen rasismi ja vammaisten henkilöiden syrjäytymisriski ovat esimerkkejä siitä, että Suomessakin päättäjien on pystyttävä itsekritiikkiin. Myönteisenä asiana vihreä eduskuntaryhmä puolestaan pitää edellisen eduskunnan hyväksymää lainsäädäntöä samaa sukupuolta olevien parien parisuhteen virallistamisesta.

Vammaisten henkilöiden asemalla mitataan maan sivistystasoa. Suomessa ei ole toteutettu yhtään merkittävää vammaispoliittisen lainsäädännön uudistusta yli kymmeneen vuoteen. Perusoikeusuudistuskin uhkaa jäädä heidän osaltaan kuolleeksi kirjaimeksi.

Vammaisten ääni voi jäädä kuulumatta aivan konkreettisestikin. Puhevammaisten ääni ei Suomessa kuulu, koska heidän kommunikaatio-oikeutensa ei toteudu asianmukaisesti. Puhevammaisten tulkkipalvelu toimii vain harvoilla, ja sen järjestämiseen päättäjät ovat havahtuneet vasta viime aikoina, vaikka tulkkipalvelut oli tarkoitus toteuttaa jo vuonna 1994. Koko Uudellamaalla tulkkipalvelut on tuoreen selvityksen mukaan järjestetty 50 hakijasta 48 puhevammaiselle, vaikka tosiasiallinen palvelutarve on varmasti ratkaisevan paljon suurempi alueen väestömäärästä, 1,3 miljoonaa asukasta, johtuen.

Perusoikeusuudistuksen piti merkitä aktiivista pyrkimystä parantaa lainsäädäntöä perusoikeuksien toteuttamiseksi. Tästä vammaispolitiikassa ollaan kaukana. Taustalla on päättäjien halu miellyttää kovaäänisempiä ja runsaslukuisempia ihmisryhmiä ja piittaamattomuus perusoikeuksien kehittämisestä vammaisille henkilöille. Juhlapuheissa vammaisia muistetaan, mutta tosiasiallinen välinpitämättömyys vammaisten oikeuksista on suomalaisen ihmisoikeuspolitiikan häpeätahra. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että hallituksen pitää kiirehtiä toimia tulkkipalveluiden sekä vaikeavammaisten avustajapalveluiden parantamiseksi sekä muutenkin vahvistaa vammaispolitiikkaansa perusoikeusuudistuksen hengessä.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä pitää arvokkaana, että ihmisoikeusselonteko on annettu eduskunnan käsittelyyn ja että selonteko kattaa sekä Suomen tilanteen että ihmisoikeuskysymykset ulkopolitiikassa. On tärkeää, että eduskunta pystyy perusteellisen käsittelyn jälkeen ohjeistamaan hallitusta ihmisoikeuspolitiikan edistämisessä.

Henrik Lax /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman! Vi har mottagit statsrådets redogörelse över Finlands människorättspolitik. Svårigheten i en debatt som denna är att skilja på teori och praktik. I de allra flesta fall är regeringens målsättningar och principer tillfredsställande. Ändå får man en känsla av att allt kanske ändå inte är fullt så bra ställt.

Det finns knappast skäl att klandra Finlands linje på de internationella arenorna. Finland har varit noggrant med att framhålla människornas lika värde och värna om kvinnors och barns trygghet. I dessa frågor är det viktigt att hålla fast vid samma principer globalt lika väl som lokalt här hemma. För att kunna vara trovärdig i internationella sammanhang måste den egna bakgården vara i skick. Därför bör vi se till att Finland i alla avseenden blir ett mönsterland för förverkligandet av de mänskliga rättigheterna.

Det är positivt att redogörelsen fäster större uppmärksamhet vid situationen i Finland än tidigare. En utmaning för vår egen förvaltning är att sluta tänka på de mänskliga rättigheterna som någonting separat och att kunna se dem som en oskiljaktig del av den egna verksamheten. Bara så kan vi uppnå våra mål. Vi har många frivilliga organisationer som gör ett värdefullt arbete i att sprida kunskap och värderingar. Det allmänna bör i större utsträckning utnyttja denna kunskap och ta efter.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti kansainvälinen tilanne on käymässä yhä vaikeammaksi. Ihmisoikeuksia loukataan yhä enemmän kriisipesäkkeiden määrän lisääntyessä. Saamme olla iloisia, jos pystymme estämään tilanteen heikkenemisen.

Hyvinvointiyhteiskunta näyttää joutuneen tilanteeseen, josta puuttuvat selkeät johtajat ja esikuvat. Monien maiden uskottavuus on kärsinyt viime vuosien konflikteissa. Nyt on pulaa tiennäyttäjistä. Tässä EU:lla on suuri ulkopoliittinen tehtävä asemansa vahvistamisessa suunnannäyttäjänä kansainvälisillä foorumeilla. Tämähän on yksi unionin uuden perussopimuksen tavoite, ja me toivomme, että sopimus saatetaan päätökseen Irlannin puheenjohtajakauden aikana. Yhdeksi EU:n uuden perussopimuksen osaksi tulee Perusoikeuskirja.

Suomi ja silloinen kansanedustaja Gunnar Jansson, kansalaisten perusoikeuksien julistuksen valmistelukunnan varapuheenjohtajana, ajoivat määrätietoisesti sitä, että unionin tulisi kunnioittaa muun muassa kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta. Myös kieleen perustuva syrjintäkielto otettiin julistukseen, joka nyt sisällytetään unionin perussopimukseen. Meillä on kaikki syyt nähdä tämä Suomen ihmisoikeuspolitiikan etappivoittona. Tiedämme, että monilla vakavilla konflikteilla on alkunsa kielellisissä ja kulttuurisissa vastakkainasetteluissa ja että suvaitsevaisuuden ja ymmärtämyksen levittäminen eri ihmisryhmien välille on merkittävää rauhantyötä.

Herr talman! EU är ett värdefullt krisförebyggande instrument för sina medlemmar och Finland bör se till att EU lever upp till denna roll. Det kommer inte att vara lätt att få regimerna i t.ex. Kina, Iran och Afrika att göra slut på de människorättsliga kränkningar som förekommer där. EU bör också påtala frågor i vilka USA vacklar såsom i frågan om dödsstraffet, kvinnors rätt till abort, den internationella krigsdomstolen osv.

Vi har också utmaningar inom unionen och i våra närområden. EU får genom utvidgningen ett antal nya grannländer och detta innebär nya krav på unionens närområdespolitik. Samtidigt bör Finland axla rollen som utvecklingsmotor i Östersjöregionen. En fördjupad integrering av Ryssland i Östersjösamarbetet är angelägen och krävande.

Vi kan inte sitta med armarna i kors och beskåda utvecklingen i Ryssland heller. Kriget i Tjetjenien fortsätter att skörda liv. Säkerheten i regionen är så dålig att ingen internationell observatör bevakar området systematiskt. De rapporter som fås från Tjetjenien vittnar ändå om att de säkerhetsorganisationer som skall skydda civilbefolkningen inte respekterar människornas integritet. Finland har ett stort ansvar att se till att EU lägger upp en konsekvent och solidarisk Rysslandspolitik. Ryssland bör fås med i den västliga värdegemenskapen och detta kommer att kräva mycket lock och pock.

Herr talman! Främjandet av mänskliga rättigheter går hand i hand med en förbättring av de sociala förhållandena. Välståndsklyftan mellan S:t Petersburgsregionen och Baltikum å ena sidan och Norden å den andra har gett upphov till ett människorättsligt problem, människohandeln. De sextjänster som köps i Finland levereras mest av mindre bemedlade ryssar och balter och denna handel är i stor utsträckning en del av den organiserade internationella brottsligheten. Finland har som EU:s gränsland mot öst ett givet ansvar att stoppa denna människohandel. Den här aspekten bör vi ha i minnet då vi senare i vår skall behandla regeringens proposition om åtgärder för att få bukt med prostitutionen.

I en rapport som publicerades vid USA:s utrikesministerium i juni 2003 fick Finland kritik för förekomsten av systematisk och yrkesmässig kvinnohandel. Vi måste se till att bilden av Finland inte skall befläckas av sådana missförhållanden. Regeringen har entydigt förbundit sig att förhindra människohandel och flera handlingsprogram är i full gång. Arbetet kommer att ta tid, men det är viktigt att vi hela tiden kommer ihåg vilka universella principer vi arbetar för.

Arvoisa puhemies! Suhtautuminen maahanmuuttajiin on hitaasti mutta varmasti huonontunut Euroopassa viime vuosina. Samalla kun Eurooppa taistelee terrorismia vastaan, korotetaan äänenpainoja maahanmuuton pysäyttämiseksi. Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä olemme havainneet suhtautumisen ulkomaalaisiin muuttuneen kriittisemmäksi myös täällä Suomessa. On tärkeää, että hallitus selonteossa selkeästi toteaa rasististen tendenssien ja ennakkoluulojen vahvistuneen. Tämä kehitys on pysäytettävä. Hallituksen on tietenkin pidettävä huolta siitä, että ennakkoluulot kitketään hallinnosta, mutta meillä kaikilla on vastuu mielipiteisiin vaikuttamisesta.

Joka vuosi miljoonat ihmiset joutuvat pakosalle ihmisoikeusloukkausten pakottamina. Pakolaisvirrat ovat todiste epäonnistumisista ihmisten turvallisuuden takaamisessa. Suojan tarjoaminen pakolaiselle on yksi arvokkaimpia asioita, mitä voimme tehdä. Selonteossaan hallitus toteaa, että Suomen turvapaikkamenettelyn tulee olla tehokas ja oikeudenmukainen. Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä haluamme varoittaa näiden kahden sanan virheellisestä kytkennästä ja tulkinnasta. Oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden tulee merkitä sitä, että sellainen henkilö, joka maasta karkottamisen vuoksi on vaarassa joutua vainon kohteeksi, saa jäädä maahamme.

Viime viikkoina monet suomalaiset tiedotusvälineet ovat nostaneet esiin pakolaisvirran Slovakiasta. Uutisointi on usein ikävästi ja yksipuolisesti korostanut turvapaikan hakemisesta aiheutuvia kustannuksia. Sen sijaan yhtä selkeästi ei ole tuotu esiin, millaisen sorron kohteeksi nämä ihmiset joutuvat ja miten heidän oikeuksiaan itse asiassa loukataan heidän kotimaassaan. Tämä ilmenee Amnesty Internationalin raportista. On kiusallista toki, että meillä Euroopassa tulee pakolaisvirta maasta, josta kuukauden kuluttua tulee EU:n jäsen. Tämä ei kuitenkaan muuta Slovakian romanien vaikeaa tilannetta, vaan siihen on suhtauduttava vakavasti, kun heidän hakemuksiaan tutkitaan.

On tärkeää, että Suomi ja EU lähtevät määrätietoisesti parantamaan romanien asemaa entisissä Itä-Euroopan maissa. Ilman konkreettisia panostuksia hienot ohjelmanjulistukset jäävät merkityksettömiksi. Suomi on antanut vahvan panoksensa Euroopan romanien puolesta toimimalla Euroopan neuvoston yhteyteen perustettavan romanifoorumin puolesta. Tavoitteena on, että foorumi voisi aloittaa toimintansa tämän vuoden aikana. Tämän yhteistyön lisäksi tarvitaan paikan päällä tehtäviä taloudellisia panostuksia. Meidän tulee ihmisoikeuspolitiikkamme mukaisesti osallistua tähän.

Eduskunnalla on tänä keväänä hyvä tilaisuus osoittaa, miten arvostamme ihmisoikeuksia. Ulkomaalaislain muutos on nyt käsiteltävänä hallintovaliokunnassa, jolle perustuslakivaliokunta on jo antanut lausuntonsa. Ne arvot, joita Suomi tässä selonteossa sanoo edistävänsä, on otettu perustuslakivaliokunnan lausunnossa ansiokkaalla tavalla huomioon. Lähden siitä, että eduskunta ottaa huomioon perustuslakivaliokunnan näkemykset, kun asia lähiaikoina ratkaistaan täällä. Jos hallintovaliokunta ja eduskunta eivät noudata perustuslakivaliokunnan ohjeita, voi syntyä koko eduskunnan kannalta kovin kiusallinen tilanne. Tuomioistuimet soveltaisivat joka tapauksessa perustuslain 106 §:n nojalla perustuslakivaliokunnan tulkintoja riippumatta siitä, miten säännökset esimerkiksi pikakäännytyksen toimeenpanosta muotoillaan ulkomaalaislaissa.

Herr talman! Riksdagen har nu ett bra tillfälle att visa hur vi värderar de mänskliga rättigheterna. Ändringen av utlänningslagen ligger som bäst i förvaltningsutskottet till vilket grundlagsutskottet redan har gett sitt utlåtande. I grundlagsutskottets utlåtande har de värderingar som Finland säger sig arbeta för i denna redogörelse på ett förtjänstfullt sätt beaktats. Jag utgår ifrån att riksdagen beaktar grundlagsutskottets uppfattningar då ärendet avgörs här inom kort. Om förvaltningsutskottet och riksdagen inte följer grundlagsutskottet anvisningar, kan det uppstå en för hela riksdagens anseende mycket pinsam situation. Domstolarna skulle med stöd av grundlagens 106 § i varje fall tilllämpa grundlagsutskottets tolkningar oberoende av hur reglerna om t.ex. verkställighet av snabbutvisning utformats i utlänningslagen.

Finlands placering i internationella jämförelser är inte alltid smickrande. Det beror delvis på att den finländska statistiken är omutlig. Statistiken visar att Finland är ett farligt ställe för kvinnor. Varje år dör omkring 40 kvinnor på grund av våld i sitt eget hem. Var femte kvinna du känner har blivit utsatt för våld i sitt eget hem. Dessa siffror motsvarar inte den bild som vi så ofta i internationella sammanhang visar upp av vårt land som ett exempel på den riktiga välfärdsmodellen. Lagstiftningsvägen har vi gjort en hel del, men dessa fenomen måste brytas ned genom attitydfostran och debatt. Där har vi alla ett ansvar.

Värderade herr talman! Som jag redan sade, visar vi inte vår respekt för de mänskliga rättigheterna genom redogörelser eller högtidliga deklarationer. Det gör vi bara i beslut och handlingar. Vi har flera frågor framför oss där respekten för de mänskliga rättigheterna kommer att ha betydelse. Vi skall varken göra omvärlden eller vårt eget folk besvikna på Finland.

Sari Essayah  /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit lähtevät siitä, että jokainen ihminen kykyihin, ominaisuuksiin tai tuottavuuteen katsomatta on luotu ainutkertaiseksi ja saman arvoiseksi yksilöksi. Sen vuoksi ihmisarvo ei ole suhteellinen käsite vaan aina ehdoton ja täysi. Tältä pohjalta tuemme Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueiden valintaa. Lasten, naisten, vähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja nyt ensimmäistä kertaa myös vammaisten oikeuksien esille ottaminen on juuri heikommassa asemassa olevien ja muita helpommin syrjityksi tulevien tilanteeseen puuttumista. Meidän tulee edelleen vahvistaa näiden ryhmien omaa osallistumista ja äänen kuulumista politiikan tuloksellisuuden kannalta.

Arvoisa puhemies! Vammaisten ihmisten suora tai piilotettu syrjintä on valitettavan tavallista. Vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet Suomessa -selvityksessä todetaan, että käytännössä vielä nykyisinkin erityisesti vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen osalta on havaittavissa viranomaiskontrollin voimakas vaikutus. Vammaisten perusoikeuksien tulee toteutua ilman erillisiä vaatimuksia tai huomautuksia. Vammaisten voimavarat taistella oikeuksiensa puolesta ovat usein vähäisemmät.

Muun muassa vammaisjärjestöissä on vastustettu vammaisten sikiöiden lain edessä eriarvoista asemaa terveisiin verrattuna. Raskaudenaikaisia seulontoja järjestetään yhä kattavammin vammaisuuden paljastumiseksi keskeytystä varten, ja raskaus voidaan keskeyttää sikiön vammaisuuden perusteella myöhemmin kuin terveiden lasten kohdalla. Vaikka sikiödiagnostiikan yhteydessä korostetaan perheen omaa valintaa, tosiasiassa jo pelkästään kattavan seulontaohjelman järjestäminen merkitsee vahvaa yhteiskunnallista viestiä suhteessa vammaisen ihmisen ihmisarvoon.

Sukupuolten tasa-arvon lisääntymisestä huolimatta seksuaalisuuden rintamalla nainen on enenevästi kauppatavaraa. Prostituutiolla on vahva kytkentä köyhyyteen ja elintasokuiluun. Myös miljoonien lasten elämä ympäri maailmaa tuhoutuu seksibisneksessä, kun suvun elanto yritetään turvata heitä kauppaamalla. Ihmiskaupan ja Suomeen levittäytyvän kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi ollaan lainsäädäntöä juuri kehittämässä. Prostituutioon liittyy monia kielteisiä ilmiöitä, kuten huumekauppa, talousrikollisuus, sukupuolitaudit ja naisia hyväksi käyttävä paritusrikollisuus. On tajuttava, että lapsi- ja naiskauppa on tällä hetkellä maailman tuottoisinta bisnestä, kannattavampaa kuin huumekauppa. Tämän rikollisuuden äänitorvina, julkisuudessa prostituutiota puolustavina, esiintyvät tahot edustavat vain muutamaa prosenttia suomalaisista prostituoiduista, niitä harvoja, jotka eivät ole paritusrikollisuuden orjia ja ovat alkuperältään suomalaisia.

Kristillisdemokraatit katsovat, että seksikaupan kieltäminen on osa ihmisoikeuksien tunnustamista. Ryhmä toivoo, että oikeusministeriö sisällyttäisi lakiehdotukseen ihmiskaupan torjumisen lisäksi myös seksipalvelujen oston ja myynnin kieltämisen, sillä prostituutio itsessään loukkaa aina sekä seksin myyjän että ostajan ihmisarvoa.

Arvoisa puhemies! Suomi ei suinkaan ole maailmalla tunnettu varsinaisesti ihmisoikeuksia rikkovana maana, mutta selonteosta välittyy kuitenkin tietty pessimismi lähinnä maahanmuuttajien elämän kohdalta. Selonteossa tuodaan useammassa kohdassa esille yhteiskunnassamme esiintyvät maahanmuuttajiin kohdistuvat syrjivät asenteet ja suoranainen rasismi. Toisaalta todetaan, että maahanmuuttajien asema työmarkkinoilla on myös hyvin vaikea. Erikseen otetaan esiin suurimmat maahanmuuttajaryhmät: paluumuuttajien ja muiden venäjänkielisten muuttajien asema. He joutuvat kokemaan melkoisesti kielteistä suhtautumista, ja erityisen valitettavaa on, että tuhannet korkeasti koulutetut ihmiset eivät pääse hyödyntämään tietojaan ja taitojaan yhteiseksi hyväksi. Heidän työllistämiseensä on pikaisesti paneuduttava. Hyväksi havaittuja käytäntöjä on jo olemassa.

Selonteossa sivutaan myös tiedotusvälineiden tehtävää ennakkoluulojen ja tietämättömyyden vähentäjinä. En voi kuin ihmetellä näinä viikkoina ollutta tapaa uutisoida itäeurooppalaisten romanien turvapaikkahakuprosessia. Omassa maassaan syrjityt ja viranomaisten kaltoin kohtelemat ihmiset leimataan pelkiksi turvapaikkaturisteiksi. Kuitenkin asiaan vähänkin perehtyvien on helppo havaita, että kyseessä on näiden epätoivoisten ihmisten hätähuuto Euroopan unionille. Sen on yhdessä tehtävä paljon Itä-Euroopan uusien jäsenmaiden useampimiljoonaisen romaniväestön hyväksi. Heitä ei saa jättää unohduksiin eikä pelkkien lupausten varaan EU-jäsenyyden nyt toteutuessa.

Juurettomien, pakolaisuuteen tai siirtolaisuuteen joutuneitten ihmisten määrä on kasvamassa maailmanlaajojen poliittisten, taloudellisten ja ympäristökatastrofien takia. Rajoittava siirtolaispolitiikka ja kielteissävyinen keskustelu hädässä olevien ihmisten kohtalosta ei ole omiaan edistämään inhimillisiä ja avoimia asenteita niissä yhteiskunnissa, joihin pakolaisia tai siirtolaisia tulee. Suomen on kannettava vastuunsa pakolaisista ja sotien uhreista osallistumalla kansainvälisiin hankkeisiin ja ottamalla vastaan hätää kärsiviä. Turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ei saa vaarantaa, vaan on pitäydyttävä Suomen hyväksymissä kansainvälisissä sopimuksissa. Kristillisdemokraatit vaativat inhimillistä turvapaikkapolitiikkaa, joka mahdollistaa avoimen ja oikeusturvan takaavan prosessin.

Arvoisa puhemies! Julistukset, ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisten ihmisoikeuksia puolustavien järjestöjen työ eivät ole suoraan johtaneet maailmanlaajuiseen ihmisoikeuksien toteutumiseen, mutta ne kuitenkin luovat moraalista painetta kansalliseen lainsäädäntötyöhön ja ovat tarjonneet vainotuille ihmisryhmille selkänojan oikeuksiensa ajamiselle. Meidän tulee panostaa aiempaa enemmän rahoitusta ihmisoikeustutkimukseen niin viranomaistyönä kuin järjestöissä ja korkeakouluissakin. Samoin kansainvälisissä yhteyksissä toimivien poliitikkojen Ipussa, Etyj:ssä, Euroopan neuvostossa ja jopa Pohjoismaiden neuvoston delegaatiossa tulisi pohtia keskinäisen yhteistyönsä lisäämistä ihmisoikeusasioissa.

Poliittisten ja kansalaisoikeuksien lisäksi ihmisoikeuksilla tarkoitetaan nykyisin myös taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien turvaamista. Muun muassa YK:n vuosituhatjulistus toteaa, että globaali kehitys vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa köyhyys, terveys, opetus, turvallisuus, ympäristö, ihmisoikeudet ja demokratia liittyvät toisiinsa. Jotta ihmisoikeudet toteutuisivat köyhimmissä ja vähiten kehittyneissä maissa, tarvitaan kehitysavun lisäksi velkahelpotuksia, globaalin talouden tasapainoa sekä mahdollisuuksia päästä osallisiksi markkinoista ja yksityisistä rahavirroista. Kehitysyhteistyö on olennainen sivistysvaltion tunnusmerkki. Kristillisdemokraatit vaativat Suomen kehitysavun lisäämistä YK:n suosittamalle tasolle muiden Pohjoismaiden esimerkin mukaisesti. Suomen on huomioitava ihmisoikeudet ja edistettävä niitä kansainvälisissä suhteissa, myös kehitysyhteistyössä ja etenkin kauppapolitiikassaan.

Arvoisa puhemies! Selonteossa käsitellään myös teemaa Arabimaat ja inhimillinen kehitys. Siinä todetaan, että öljyvarojensa vuoksi nämä maat kuuluvat maailman rikkaimpiin valtioihin. Silti niissä, samoin kuin monissa muissakin muslimimaissa, taloudellinen kasvu on ollut maailman alhaisinta. Innovatiivisuus ja monipuolinen sijoitustoiminta pitkälti puuttuvat. Syynä tähän on ennen kaikkea kansalaisvapauksien puute, toisin sanoen demokratian puuttuminen. Valtioiden suuret tulot jäävät vain harvalukuisen eliitin hallintaan.

Yhteiskuntien ilmeiset epäkohdat johtavat uusiin ongelmiin muun muassa luomalla kasvualustaa fundamentalismille ja terrorismille. Terrorismille ei kuitenkaan tule koskaan hakea oikeutusta tai ymmärtämystä esimerkiksi köyhyydestä. Eiväthän esimerkiksi Afrikan nälkäongelmien kanssa painivat maat ole turvautuneet oikeuksiensa peräämisessä terroritekoihin. Tulevaisuus huolestuttaa, sillä fundamentalistisen islamin käyttö valtiorakenteen perusteena on edelleenkin kasvussa. Tällaisessa näkemyksessä on vain rajoitetusti tilaa kansalaisvapauksille, kuten sananvapaus, uskonnonvapaus sekä suvaitsevaisuus toisinajattelevia kohtaan, naisten oikeuksista puhumattakaan.

Arvoisa puhemies! Uskonnonvapauden toteutumisen tulee yhtä lailla turvata niin positiivinen kuin negatiivinenkin uskonnonvapaus eli niin vapaus harjoittaa uskontoa kuin olla sitä harjoittamattakin. Oman uskonnon tunteminen antaa pohjan, josta käsin on helpompi ymmärtää myös muita kulttuureita. Suomen edustustojen tulee raportoida säännöllisesti uskonnonvapaustilanteesta eri maissa ja tarkkailla esimerkiksi muslimien ja juutalaisten uskonnonvapauden toteutumista Euroopassa, antisemitistisiä ilmiöitä ja kristittyjen vähemmistöjen kohtelua muslimimaissa. Huomiota tulee kiinnittää etenkin niihin tilanteisiin, joissa ihminen vaihtaa uskontoaan.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuksien vaaliminen on poliittisten toimijoiden keskeisin tehtävä. Ihmisoikeuksien tarkoituksena on suojella ja kunnioittaa jokaisen ihmisen ihmisarvoa. Joku viisas on todennut, että kaiken vallantavoittelun oikeutus lähtee heikomman puolustamisesta. Ihmisoikeuksien vaaliminen on siksi tärkeimpiä tehtäviämme poliitikkoina.

Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmisoikeuskysymys on aina ajankohtainen asia, niin tälläkin hetkellä. Kun jossainpäin maapalloa otetaan tässä kysymyksessä askel eteenpäin, tulee samaan aikaan usein takapakkia jossakin muualla. Myös Suomen osalta löytyy aina joitakin ongelmakohtia, vaikka kokonaisuutena tarkastellen olemmekin varsin ongelmaton maa ihmisoikeuksien loukkausten osalta. Perussuomalaisten mielestä on hyvä ratkaisu, että koko eduskunta pääsee nyt keskustelemaan tästä tärkeästä asiasta, varsinkin kun aikaisemmat ulkoministerin ihmisoikeuspoliittiset selvitykset on annettu vain ulkoasiainvaliokunnalle, jossa ryhmällämme ei ole edustusta.

Maailman valtapolitiikan yksinapaistuminen USA:n voimapolitiikan seurauksena on johtanut siihen, että käytännössä se yksin pyrkii määrittelemään sen, missä ja milloin oikeata ihmisoikeuspolitiikkaa toteutetaan. Varsinkin syksyllä 2001 tapahtuneen terrori-iskun jälkeen maa on ottanut oma-aloitteisesti globaalin ihmisoikeuspoliisin valtuudet itselleen. Tästä ovat esimerkkeinä Afganistanin ja Irakin operaatiot, joihin se ei ole kysynyt eikä saanut yksiselitteistä valtuutusta. Onkin täysin perusteltua kysyä, toteutuvatko ihmisoikeudet paremmin nyt, kun USA pitää ihmisiä apinahäkeissä Guantanamon tukikohdassa vuosia ilman syytteen nostamista ja ilman oikeudenkäyntiä. On myös täysin auki, pidetäänkö näitä oransseissa puvuissa köpötteleviä ihmisiä siviileinä vai sotavankeina. Suomen hallituskin on näissä asioissa kohtuullisen vähäpuheinen aina YK:ta myöten.

Myös Kiina-ilmiö jyllää. Suomen kauppamiehiä ja poliitikkoja eivät Kiinan ihmisoikeustilanne ja teloitukset näytä huolettavan. Massayhteiskunnat ovat maailmanlaajuisesti katsoen ihmisoikeuksien kehitysmaita.

Euroopan unionin perusperiaatteisiin kuuluu myös ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja kansalaisten tasavertaisuus ja yhdenvertaiset oikeudet. Näihin ymmärtääksemme ovat myös tulevat jäsenmaat sitoutuneet liittyessään EU:n jäseniksi. Nyt kuitenkin myös Suomeen virtaa sadoittain romaneja muun muassa Slovakiasta, josta on 1.5. tulossa unionin jäsenvaltio. Onkin perusteltua syytä kysyä, miksi EU:n taholta vaietaan tästä ristiriidasta, miksi EU ei ryhdy yhtä ponnekkaisiin toimiin romaniväestönsä oikeuksia sortavia jäsenmaita kohtaan kuin se ryhtyi silloin, kun se asetti Itävallan boikottiin vapaissa vaaleissa ihmisten tahdon pohjalta nimetyn hallituksen nimittämisen jälkeen. Mikäli Slovakiassa sorretaan sen omia kansalaisia, niin kuin nyt väitetään, on se EU:n tasoinen ihmisoikeuskysymys. Tämän ongelman ratkaisuna ei ole turvapaikkarumba ympäri Eurooppaa, vaan asioiden kuntoon saattaminen Slovakiassa.

Arvoisa puhemies! Suomen sisälläkin on ihmisoikeuksiin liittyviä epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuuksia. Eräs näistä on vammaisten henkilöiden oikeudet, joihin puututaan myös selonteossa. Periaatteessa Suomessa ovat vammaisten asiat kohtuullisessa kunnossa, mutta käytännössä oikeudet eivät aina toteudu tarkoitetulla tavalla. Esimerkiksi vammaispalvelulain mukainen periaatteellinen oikeus saada palveluja ja tukea normaalin elämän mahdollistaviin apuvälineisiin on olemassa, mutta sen toteutuminen vaihtelee asuinkunnasta riippuen. Osa kunnista epää kylmästi vammaispalvelulain mukaiset oikeudet asukkailtaan ja jättää huomioimatta jopa korkeimman hallinto-oikeuden langettavat päätökset. Tämä johtuu siitä, etteivät nämä oikeudet olekaan niin sanottuja subjektiivisia oikeuksia. Tässä olisi hallituksella ja eduskunnalla suuri työsarka kynnettävänään, jotta myös vammaisten oikeudet toteutuisivat maassamme perustuslain määrittelemien, vuonna 1995 hyväksyttyjen perusoikeuksien mukaisesti.

Hallituksen selonteossa puututaan totaalikieltäytyjien ja siviilipalvelusta suorittavien oikeuksiin. Mielestäni tämä on puolestaan sitä näennäisproblematiikkaa, jolla peitellään edellä esille ottamiani todellisia epäkohtia. En näe mitään mieltä siinä, että joku selviäisi käytännössä kahdeksan tunnin päivittäisenä työnä suoritettavasta siviilipalvelusta samassa ajassa kuin henkilö, joka suorittaa asepalvelustaan käytännössä kellon ympäri raskaissakin kenttäolosuhteissa. Siviilipalvelun pitempi kesto verrattuna asepalveluun on mielestämme täysin perusteltua. Mitä totaalikieltäytyjiin tulee, kysyn vain, mitä tapahtuu henkilölle, joka kieltäytyy muista kansalaisvelvoitteista, kuten esimerkiksi veronmaksusta. Siitä langetetaan lain mukainen tuomio veronkierrosta ja verot peritään vaikka väkisin. Miten asepalvelus eroaa tästä velvollisuudesta?

Arvoisa puhemies! Tämä seuraava kappale edustaa omia näkemyksiäni. Sanon selvyyden vuoksi, koska pidän täällä ryhmäpuhetta, että tämä kappale ei ole ryhmän virallinen kanta.

Ensimmäinen ihmisoikeus on oikeus elämään. Ihmiskunnan merkittävin ihmisoikeus löytyy käskystä "Älä tapa", sillä se sisältää ihmisen oikeuden elää. Ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta on merkittävää, että ymmärrämme, että jos vaadimme joitakin oikeuksia itsellemme, joudumme antamaan samat oikeudet muille. Jos vaadin oikeutta elää, joudun antamaan myös saman oikeuden muille. Haluan tämän asian täällä henkilökohtaisesti todeta, vaikka abortti on Suomessa täysin laillinen. Sitä lakia ei minun sydämeeni ole kirjoitettu. Tässä asiassa olen Suomessa ja EU:ssa ja omassa eduskuntaryhmässänikin vähemmistönä. Joskus tuntuu hieman kummalliselta, että yhteiskunnassa vaahdotaan adoptioista ja siitä, kenelle adoptio-oikeus pitää myöntää ja kenelle ei. Sama pätee hedelmällisyyshoitoihin. Sitten meillä puhutaan yleisesti ei-toivotuista lapsista. Mielestäni käsite on loukkaava ja leimaava. Kenellä meistä on oikeus kutsua jotakin toista ei-toivotuksi? Meillä on voimassa poliittinen päätös siitä, että oikeus elämään on kiinni raskausviikoista. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että lääkäreillä pitää jatkossakin olla oikeus kieltäytyä abortin tekemisestä ja siihen osallistumisesta. Tämä oikeus on minun mielestäni aivan perustavaa laatua oleva ihmisoikeuskysymys.

Arvoisa puhemies! Sitten viralliseen perussuomalaiseen kantaan: Kulttuurin ja uskonnon ja perinteiden nimissä ei saa harjoittaa syvästi epäinhimillisiä tyttöjen ympärileikkauksia. Pääsäännön pitää olla, että Suomessa eletään Suomen lakien mukaan. Emme hyväksy rasismia emmekä kenenkään sortamista ihonvärin, terveyden, vakaumuksen tai muun vastaavan syyn perusteella. Yhtä tarkkoja olemme siitä, ettei millään järjestöllä, puhumattakaan että jollakin aatesuunnalla tai poliittisella puolueella, ole oikeutta leimata toisia puolueita tai aatesuuntia. Erityisen paheksuttavaa perusteeton leimaaminen on korkeassa ja arvostetussa poliittisessa asemassa olevilla tahoilla.

Tanskalainen sosialistipoliitikko Henning Gjellerod leimasi muutama vuosi sitten puoluettamme Euroopan tasolla muukalaisvihamieliseksi. On Suomelle kunniaksi, että silloiset kansanedustajat, vasemmistoliiton Jaakko Laakso ja SDP:n Tarja Kautto, tuolloin oikaisivat tämän virheellisen tiedon. Nykyinen tasavallan presidentti, joka toimi silloin ulkoministerinä, antoi silloin vastauksen ed. Vistbackan kirjalliseen eduskuntakyselyyn ja siinä selvät ohjeet, ettei Suomessa sallita minkään poliittisen tahon perusteetonta leimaamista, ei maamme rajojen sisäpuolella eikä niiden ulkopuolella.

Köyhyys ja taloudelliset vaikeudet vaikeuttavat ihmisoikeuksien toteutumista. Suomessakin on satojatuhansia köyhiä. Yksi ongelmaryhmä ovat ylivelkaiset ihmiset, jotka joutuvat vuodesta toiseen elämään toimeentulominimillä ja ankaran henkisen paineen alaisena. On erittäin kyseenalaista ihmisoikeuksien kannalta, jos tällaisessa asemassa olevat ihmiset eivät saa avattua edes pankkitiliä. Millä he voivat asiansa hoitaa?

Arvoisa puhemies! Ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille, ja on paikallaan, että näistä asioista perusteellisesti keskustellaan maan korkeimmalla foorumilla, täällä eduskunnassa. "Ymmärrä oma tilasi ja anna arvo toisellekin" on hyvä periaate. On myös aina hyvä muistaa, että kun osoitamme sormella toista ihmistä, neljä sormea osoittaa itseämme kohti. Helpointa on aina vaikuttaa omaan toimintaansa. Poliittinen kilpailu ja mielipiteet olkoot vapaita. Hyvä ihmisoikeustilanne on myös oivallinen kansainvälinen kilpailutekijä. Näinä kilpailukyvyn ylikorostamisen aikoina tämä on myös syytä huomata.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi kiitokset hallitukselle selonteosta ja ulkoministeri Erkki Tuomiojalle.

Mutta sitten tähän keskusteluun: Vasemmistoliiton ed. Huotarin puhe oli minusta hyvin asenteellinen ja yksipuolinen. Samaan virheeseen sortui kyllä vihreitten ed. Ulla Anttila. Nämä puheenvuorot olivat, varsinkin ed. Huotarin puheenvuoro, aika lailla yksipuolista USA:n ja Israelin toiminnan arvostelua. Minä en kuullut ed. Huotarilta arvioita Venäjän Tshetshenia-politiikasta, enkä minä kuullut häneltä arviota Lähi-idän muiden osapuolten toiminnasta kuin Israelin toiminnasta. Sekä palestiinalaisilla että israelilaisilla on kova historiallinen tausta takanaan, ja meidän pitää olla hyvin tasapuolisia niin tässä salissa kuin kaikkialla. Suomi on pieni maa, ja me emme voi toimia suurella rahalla tukeaksemme ihmisoikeuksia, vaan asenteilla, ja me näytämme nimenomaan asenteillamme maailmalle esimerkkiä. Nämä puheenvuorot eivät kyllä valitettavasti olleet hyviä esimerkkejä.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos olisitte tarkkaan kuunnellut puheenvuoroni, niin sanoin siinä, että nämä toimet, mitä siellä on tehty, aiheuttavat molemmissa maissa liikaa siviiliuhreja, kun on nimenomaan kysymys Israelista.

On ihan totta, että en maininnut siinä Venäjän tilannetta. Sielläkään kaikki ei ole kunnossa. Mutta pääpointti oli se, että hallituksella ei ole mitään kantaa silloin, kun on kysymys suurvallasta. Siis sitä tarkoitin tässä ja sanoinkin sen ihan suoraan tuossa puheenvuorossani, että silloin, kun on kysymys suurvaltapolitiikasta, ihmisoikeudet silloin väistyvät ja muut asiat tulevat ensi sijalle.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Panin tyytyväisyydellä merkille, että monissa puheenvuoroissa keskityttiin myös tähän kansalliseen häpeäpilkkuumme eli perheväkivaltaan Suomessa. Suomi on Euroopan unionin väkivaltaisin maa. Pari huomiota vielä tästä aiheesta.

Miehistä, joiden isä oli väkivaltainen puolisoaan kohtaan, 41 prosenttia on ollut väkivaltainen omalle puolisolleen. Näyttää siis siltä, että paitsi köyhyys myös väkivalta periytyy. Lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan riskiryhmiä ovat nuorten naisten ohella iäkkäät ja vammaiset henkilöt, jotka voivat joutua aikuisen lapsensa tai hoitajansa kaltoin kohtelemiksi. Tällä hetkellä kuitenkin on niin, että väkivaltaisille miehille tarkoitettua apua on saatavissa hyvin niukasti, lähinnä Pääkaupunkiseudulla ja muutamissa muissa kaupungeissa eri puolilla Suomea.

Onkin erinomaisen hyvä, että muun muassa näistä syistä ja myös maahanmuuttajanaisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa vastustamaan STM on laatimassa tätä kansallista toimintaohjelmaa nimenomaan naisiin kohdistuvan ja perheissä tapahtuvan väkivallan sekä prostituution ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi. Odotan toimia tämän selvityksen jälkeen meiltä kaikilta.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on hieman vaikea ymmärtää puheenvuoroani kohtaan esitettyä kritiikkiä, koska toisaalta esitin sen, että sekä Palestiinalla että Israelilla on oikeus olemassaoloon ja että Arabimaiden demokratiaa pitää kehittää. Totesin myös, että EU:n pitää pyrkiä yhteistyöhön konfliktin osapuolten sekä Yhdysvaltojen kanssa Lähi-idän rauhanprosessissa, vaikka tilanne näyttää erittäin vaikealta. Minusta niitä tahoja, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia, pitää pystyä kritisoimaan ja asioista pitää pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Mutta kun otetaan huomioon tuonkin alueen historia, niin koston kierre on suuri ongelma. Sekin pitää tunnustaa. Mutta en näe mitään muuta mahdollisuutta tilanteen rauhoittamiseen kuin että tämmöisiltä provosoivilta iskuilta, oli taho mikä hyvänsä, pidättäydytään.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelun aikana on käynyt hyvin ilmi, että näitä ihmisoikeusrikkomuksia on eri puolilla maailmaa, ja me olemme siinä hyvinkin kärkipäässä niitten maiden joukossa, joissa niitä on vähiten, mutta toki niitä on.

Mutta mitä keskusteluun tulee, aika monessa puheenvuorossa kiinnitettiin huomiota Slovakian romanien tilanteeseen ja näihin viimeaikaisiin tapahtumiin. Minä pitkälti yhdyn siihen, mitä ed. Soini täällä sanoi, että kyllä se ongelma pitää pyrkiä ratkaisemaan siellä lähtömaassa ja nimenomaan Euroopan unionin kautta meidän pitää siihen asiaan vaikuttaa. Ei tämmöinen hallitsematon maahanmuutto, jolloin henkilöt tulevat maahan, jonka kieltä he eivät edes osaa, ole mikään ratkaisu tähän ongelmaan, vaan ratkaisu on se, että me painostamme Euroopan unionin kautta toimenpiteisiin siellä ja aivan vastaavissa muissakin tapauksissa samalla tavalla.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana en malta olla kiinnittämättä huomiota pariin kolmeen puheenvuoroon täällä.

Ed. Ulla Anttila jo aikaisemmin eräässä yhteydessä oli todennut ihmisoikeusjärjestöiksi muun muassa Euroopan neuvoston mutta sitä edellä Etyjin. Haluaisin kyllä todeta, että Etyjin osalta ihmisoikeuskysymykset eivät ole niin tärkeitä. Muutenhan Etyjin parlamentaarinen yleiskokous ei olisi voinut hyväksyä Valko-Venäjää esimerkiksi jäsenekseen. Kyllä Euroopan neuvosto on Euroopan keskeinen ihmisoikeusjärjestö. Se on myös Euroopan neuvoston keskeinen tehtävä, ja toivon, että ed. Ulla Anttila, joka on ihmisoikeusryhmän puheenjohtaja, myöskin tämän myöntää ja haluaa ottaa opikseen.

Puhemies, mitä tulee ed. Soinin puheenvuoroon Henning Gjellerodista, hän oli sosialidemokraattisen ryhmän poliitikko Tanskasta, joka ei ollut mikään sosiaalipoliitikko, vaan hän teki raportin Euroopan neuvostolle ja siinä suoraan myönsi, että hän oli saanut vääriä tietoja Suomesta.

Puhemies! Mitä tulee kuolemanrangaistukseen ja tähän asiakirjaan, jonka hallitus on antanut eduskunnalle, täällä puhutaan EU:n kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen vastaisesta politiikasta. Haluan todeta sen, (Puhemies koputtaa) että Euroopan neuvosto on tässäkin kyllä keskeinen toimija ja Euroopan neuvosto on jo saanut aikaan sen, ettei missään Euroopan maassa enää kuolemanrangaistusta panna toimeen. Tässä suhteessa olemme olleet kyllä erittäin tärkeällä asialla.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokaisessa historian vaiheessa on omat sokeat pisteensä, joissa ihmisoikeuksien loukkauksia ei tunnusteta eikä aina edes havaita, ja minun mielestäni meidän aikanamme tällainen sokea piste on syntymättömien lasten kohdalla, kuten ed. Soini puheenvuorossaan mainitsi. Noin 10 000 lasta vuosittain menettää tämän kaikkein tärkeimmän perusoikeutensa.

Myös vammaisten syrjintä alkaa jo ennen syntymää. Äitiysneuvolan seurantaan on viime vuosina liitetty varsin kattava seulontajärjestelmä, jolla pyritään löytämään etenkin Downin syndroomaa sairastavia sikiöitä, ja ongelmana on se, että tarjolla ei ole parantavaa hoitoa vaan ainoastaan raskauden keskeytys. Sikiön vammaisuuden perusteella tehtävien aborttien korkeampi ikäraja on myös ongelma näiden lasten perusoikeuksien kannalta. Nimittäin raskaus voidaan keskeyttää sikiön vammaisuuden perusteella aina 24. raskausviikon loppuun, (Puhemies koputtaa) kun terveiden sikiöiden kohdalla ehdoton yläraja on 20 raskausviikkoa. Keskoshoidon edistyessä ollaan absurdissa tilanteessa, jossa aborttirajaa varmuudella nuorempia sikiöitä voidaan pitää hengissä kehittyneen tekniikan ansiosta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että tämä selonteko on tässä keskustelussa. Selonteko on myöskin ansiokas, mutta itse kyllä kiinnitän huomiota siihen, että tässä tämä kuolemanrangaistusasia on kovin ohuella tavalla esillä, ei juuri ollenkaan. Kysymyksessä on kuitenkin vakava globaali ihmisoikeusongelma. Tärkein ihmisoikeus on minunkin mielestäni oikeus elämään.

Onko kysymyksessä lapsus vai tietoinen valinta, että näin on, että se on todella vähällä osuudella tässä selonteossa? Muutenkin kun linjataan Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa ja tässä kirjataan selvät tavoitteet, kyllä sen pitäisi olla näissä tavoitteissa mukana. Näistä teloituksista ei puhuta, kun puhutaan Kiina-ilmiöstä, eikä siitä puhuta, kun puhutaan transatlanttisista suhteista. Mutta, arvoisa puhemies, kyllä nyt ainakin vähintään tässä paperissa pitäisi puhua, kun linjataan Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa.

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Asian laajuus ja monialaisuus on haastava, ja ajoituksellisesti keskustelu osuu tärkeään ja hyvään aikaan, kun Suomi yhdessä monien muiden maiden ja kansakuntien kanssa käy myös terrorisminvastaista taistelua. Ihmis- ja kansalaisoikeuksien puolustaminen tässä ajassa on hirmu tärkeää juuri nyt, jotta itse tämä terrorisminvastainen taistelu ei vaaranna demokratiaa ja oikeusvaltiota ja hyvää elämää enemmän kuin sitten jopa itse terrorismi. Meillä jo satama-alueita joudutaan aitaamaan, jotta niitä voidaan turvallisiksi katsoa, kengät saamme edelleen pitää lentokentällä vielä toistaiseksi jaloissa, mutta paljon hankaluuksia ja vääriä mittakaava-arvioitakin voidaan tehdä. Suomi on johdonmukaisesti korostanut siviilitoimintatapojen ja siviilikriisinhallinnan keskeistä merkitystä eurooppalaiselle ja globaalille turvallisuuspolitiikalle, ja tästä kiitos, että selonteko tuo tämän myös selvästi esille.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä selonteossa on ihan hyvää se, että otetaan käsittelyyn myös Suomessa tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset, ja syytä onkin, koska ainakin kahdessa kohtaa kansainväliset järjestöt ovat puuttuneet Suomen tilanteeseen.

Toinen on naisiin kohdistuvan väkivallan laajuus Suomessa, jota kiitettävästi useassa ryhmäpuheenvuorossa selvennettiin edelleen, ja kyseessähän on myös oikeus elämään, koska kolmisenkymmentä naista vuosittain kuolee parisuhdeväkivallan vuoksi. Ihmettelen kuitenkin, että hallitus ei ole puuttunut siihen, että meiltä puuttuu tällainen kattava julkinen palvelu- ja tukijärjestelmä niille naisille, jotka joutuvat väkivallan uhriksi, ja se kyllä kertoo siitä, että vaikka ongelma on tiedossa, todellista halua puuttua ei ole.

Toinen asia on tämä suomalaisten järjestelmä siitä, miten me nopeasti karkotamme maasta turvapaikanhakijoita, ja ed. Lax otti tämän hyvin esille. (Puhemies koputtaa) Pidän kyllä suurena ongelmana sitä, jos perustuslakivaliokunnan kommentteja ei hallintovaliokunta tai täysistunto aio ottaa huomioon. Kyllä silloin olemme todella vaikeuksissa.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Huotarin puheenvuoroon viitaten sanoisin, että kun me puhumme suurvalloista, kyllä meidän pitää tämmöisessä tilanteessa ottaa mukaan myöskin Venäjä ja Kiina ja katsoa puolueettomasti niin itään, länteen, etelään kuin pohjoiseen, kun me puhumme ihmisoikeuksista. Kyllä tässäkin salissa voidaan jo arvostella itärajan yli. Ne ajat ovat menneet ohi, jolloin ei uskallettu sanoa yhtään kielteistä sanaa Venäjän toiminnasta. Tämä kaikella kunnioituksella sinnepäin. Mutta emme voi olla puolueellisia omassa maassamme emmekä omassa päätöksenteossamme sellaisissa tilanteissa, joissa me näemme, että ihmisoikeuksia loukataan monella eri tavalla ja moneen eri suuntaan. Me emme voi olla puolueettomia, meillä täytyy olla kanta, ja se kanta on nimenomaan, että me tuomitsemme sellaiset toiminnat kaikkialla, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vielmalle vielä sen verran, että itse taisin kyllä kuulla, että vihreiden ryhmäpuheenvuorossa ed. Ulla Anttila nimenomaan otti esiin, kuinka terrorisminvastaista sotaa on käytetty hyväksi ja sillä on perusteltu ihmisoikeusloukkauksia muun muassa Venäjällä ja Kiinassa. Näin ainakin minä kuulin hänen puheenvuoronsa.

Sitten, arvoisa puhemies, toiseen asiaan. On mielestäni hyvä asia, että tässä selonteossa on otettu samalle viivalle myös käsittelyyn kotimaan asiat. Haluaisin todeta yhden asian, johon toivoisin valiokuntakäsittelyssä puututtavan, ja se on meidän siviilipalveluksemme pituus. Se on tullut tässä keskustelussa tänään jo esiin. Meidän siviilipalveluksemme on suhteessa asepalvelukseen kohtuuttoman pituinen, ja olisi hyvä, jos eduskunta tässä yhteydessä voisi ottaa kannan, että sen pituus olisi saatava kohtuulliseksi.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Haluan kiittää tähänastisesta keskustelusta. En ole nähnyt, että tässä olisi mitään ristiriitoja hallituksen esittämiin ihmisoikeuslinjauksiin nähden. Sen sijaan on tullut kyllä hyvin paljon tärkeitä täydentäviä näkökohtia, joiden oletan eduskunnan jatkokäsittelyssä valiokuntien kautta tulevan sitten myös mukaan.

Kun teimme sen valinnan ja nimenomaan myös eduskunnan toivomuksesta, että tämmöisestä selonteosta tehtiin laaja-alaisempi kuin aikaisemmin, niin että tarkastelun kohteena on myös ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa, on tietysti varauduttava siihen, että keskustelusta tulee ehkä jonkin verran hajanainen sen vuoksi, että jokainen ymmärrettävästi nostaa esiin niitä kysymyksiä, jotka ovat häntä tai hänen ryhmittymäänsä erityisesti lähellä. Kun kerran lähtökohtana on ihmisoikeuspolitiikassa ihmisoikeuksien jakamattomuus, tämä on tietysti täysin perusteltua ja hyväksyttävää. Samaten on muistettava se, että ihmisoikeudet ovat aina yksilön oikeuksia ja että pienikin ihmisoikeusloukkaus, vähäinenkin loukkaus, laajassa mittakaavassa on iso asia tälle yksilölle ja on otettava siltä osin vakavasti.

Mutta samanaikaisesti, kun puhutaan Suomen ulkopolitiikasta ja ihmisoikeuksista, on toki pyrittävä jollain lailla säilyttämään myös tietty suhteellisuus ja arvioitava asioita ja keskitettävä vähäisiä voimavaroja siihen, millä lailla voidaan parhaiten vaikuttaa kokonaisuudessaan räikeimpien ihmisoikeusloukkauksien vähentämiseen ja ihmisoikeuksien kunnioituksen lisääntymiseen. Toivoisin myös, että tämä jatkokäsittelyssä otettaisiin erityisen arvioinnin kohteeksi, ja se on myös yksi syy, minkä vuoksi olemme pyrkineet täällä laajaa kannatusta ja ymmärtämystä saaneella tavalla identifioimaan nämä erityiset painopistealueet, joita haluamme Suomen erityisesti ihmisoikeuspolitiikassaan nostavan ja pitävän esillä ja joihin haluamme keskittää voimavarojen käyttöä.

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotarin puheen innoittamana muutama sana maataloudesta. Maataloudessahan on ei-kaupallisia näkökohtia, ja sen takia sitä ei tulisi kohdella kuten teollisuustuotantoa. Ruokaturvallisuus ja ruuan riittävyys ovat tärkeämpiä kuin maatalouskauppa, eli kaikilla mailla on oltava oikeus omaan maataloustuotantoon.

Maatalous ja maaseutu näissä köyhissä maissa on suuri kehityskohde, ja tätä perustyötä on lyöty laimin vuosia meidänkin kehitysyhteistyöpolitiikassamme. Mutta Wto-neuvotteluissa täytyy muistaa, että siellä ovat vastakkain kolmen ryhmän edut. Siellä ovat kehitysmaat, siellä ovat vapaita markkinoita ajavat isot maatalousviejät, joista puolet on kehitysmaita kuitenkin, ja sitten maataloutta puolustavat maat. Kun EU-linjauksista puhutaan, täytyy muistaa, että köyhimmät maat pelkäävät sitä, että maatalouskaupan nopea vapauttaminen voisi ajaa niiden sisäiset markkinat entistä suurempaan ahdinkoon, joten ei kaupan vapauttaminen ole ainoa automaattinen oikea tie.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yhteen asiaan, turvapaikanhakijoihin. Pitäisi osata erottaa se juttu, että on semmoisia henkilöitä, jotka ovat todellisessa tarpeessa, mutta sitten on näitä turvapaikkaturisteja, jotka on jo Suomessa tai Pohjoismaissa aikaisemmin tutkittu, että heillä ei sitä statusta ole. Sitä minä vain ihmettelen, että jos yhä edelleen meillä sen tyyppinen sallittaisiin. Semmoinen todellinen pikakäännytys, joka joissakin maissa on käytössä, minusta ei yhtään loukkaa ihmisoikeuksia. Sen takia odotan, että myös Suomen eduskunta voisi ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä tehdä semmoisen päätöksen, että jos usean kerran ollaan kierroksella, silloin tulisi tämmöinen menettely. Koska tietoverkot meillä kyllä ilmeisesti toimivat maiden välillä, tehtäisiin tämmöinen järjestelmä.

Jari Vilén  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministerikin täällä totesi, mielestäni tällä selonteolla on sekä tarve että tilaus tänä päivänä. Pidän lähtökohtaa, jonka hallitus on valinnut, että tässä käsitellään sekä globaaleja kokonaisuuksia että kansallisia kysymyksiä, hyvänä. Mutta mielestäni se haaste, johon tämä selonteko täysin ei vastaa, on myös vastaaminen siihen, miten Suomi omalta osaltaan tulee kansallisesti painottamaan ja priorisoimaan tiettyjä kysymyksiä. Esimerkiksi se, että Suomi on nyt YK:n Ecosocin puheenjohtaja, mikä antaa meille loistavan mahdollisuuden käyttää tätä foorumia hyväksi, tai esimerkiksi se, että vuonna 2006 me olemme EU:n puheenjohtajana, olisivat mielestäni olleet asioita, joiden olisi ollut hyvä näkyä täällä selkeämmin: miten me hyödynnämme niitä mahdollisuuksia, mitä meille Suomena ja Suomen valtiona tulee, meidän keskeisten asioidemme ja yhteisten tavoitteidemme eteenpäinsaattamiseksi.

Kovin usein tässä selonteossa toistuvat sanat "keskeinen ihmisoikeushaaste" tai "tavoitteena kansallisten toimintaohjelmien rakentaminen". Tässä puhuttiin esimerkiksi useissa puheenvuoroissa naisiin kohdistuvasta väkivallasta, josta todetaan, että me teemme toimintaohjelman. Olisi hyvä saada jo elementtejä ja aihioita siihen, mitä se tarkoittaa käytännössä, miten me tulemme toimimaan, ja myös vastauksia esimerkiksi hyvin akuutteihin kysymyksiin, joista nostan vaan esille esimerkiksi ihmiskauppakysymyksen. Tässä selonteossa todetaan, että Yhdysvaltain hallinto kritisoi Suomea voimakkaasti. (Puhemies: Aika!) Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä se vastaus on, tai saada vastaus siihen, kun esimerkiksi Antti Pentikäinen on todennut, että Suomi on ihmiskaupan reitti. Miten ulkoministeriö vastaa tähän haasteeseen?

Rakel Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olipa kyllä vähän järkyttävää kuulla oman ryhmätoverin suusta tämä jälleen lanseerattu käsite "turvapaikkaturismi". Minusta se on muutamissa puheenvuoroissa täällä kuultanut läpi, kun puhutaan Slovakian romaneista. Me näemme monta kertaa päivässä uutislähetyksissä televisiossa kuvia näistä alakuloisista ja surullisen näköisistä ihmisistä, lapsista ja vanhemmista, lentokenttien penkeillä. Ei minusta tämä ole uhka Suomelle.

Haluaisin kysyä nyt ministeri Tuomiojalta: Eikö nyt EU:n tasolla todella ole käynnistymässä jotakin keskustelua, jossa todella puututaan Slovakian ihmisoikeuskysymykseen ja ihmisten sosiaalisen tasa-arvon kehittämiseen ja edistämiseen? Onko perustuslaki EU:lle ainoa keino, jolla voidaan puuttua siihen?

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ja ryhmäpuheenvuoroissa hyvin monet edustajat ovat tukeneet sitä esittämääni ajatusta, että EU:n ihmisoikeusmekanismia pitää vahvistaa. Esitin ajatuksen EU:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston perustamisesta. Tiedän, että muitakin kehitelmiä on tekeillä, ja mielelläni kuulisin tähän hyvin ajankohtaiseen kysymykseen ministeri Tuomiojan näkemyksen, koska sekä tämä terrorisminvastainen toiminta ja siihen liittyvä erilainen poliisiyhteistyö ym. että myös sekä vanhojen jäsenmaiden että tällä hetkellä erityisesti juuri näiden uusien jäsenmaiden ihmisoikeustilanteen seuranta on sellainen haaste, että tätä mekanismia tarvittaisiin. Totta kai, kuten sanoin ryhmäpuheenvuorossa, nämä hakemukset pitää käsitellä yksilöllisesti, mutta vähintään yhtä tärkeää on se, että pystytään vaikuttamaan romanien asemaan eri puolilla Eurooppaa.

Mitä sitten tulee ed. Elon esittämään kritiikkiin puheenvuoroani kohtaan Etyjin asemasta, on tietysti upeaa, että te luette minun vanhojakin puheenvuorojani, mutta tässä puheenvuorossa en käyttänyt sanaa Etyj kertaakaan, puhuin Euroopan neuvoston asemasta ihmisoikeuksien vahvistajana. Etyjin rooli on enemmän demokratiakehityksen vahvistajana.

Pirkko Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useassa puheenvuorossa puututtiin vammaisten asemaan. Myös ministeri Tuomioja totesi, että vammaiset henkilöt kohtaavat Suomessakin edelleen syrjintää jokapäiväisessä elämässään. Otitte myös tärkeän tavoitteen esille, että kaikkien kansalaisten oikeus, myös vammaisten, valita käytännössä asuinpaikkansa vapaasti tullaan selvittämään. Pari viikkoa sitten ministeri Hyssälä totesi minulle, että selvityksiä on jo riittävästi, nyt tarvittaisiin toimenpiteitä. Myöskin keskustan ryhmäpuheenvuorossa puututtiin tähän samaan asiaan.

Tämä vaatisi vain kotikuntalain pienen muutoksen ja sen, että myös valtion ja kuntien välisissä rahoitusjärjestelyissä katsottaisiin tarkemmin, miten kunnasta toiseen siirtyvän menot maksettaisiin. Haluaisin, että lähemmin kommentoisitte, mitä tämä selvittäminen tässä yhteydessä tarkoittaa.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on peräänkuulutettu EU:lta hyvää yhteistyötä terrorisminvastaisessa taistelussa. Sitä tarvitaankin. Olisin kysynytkin ulkoministeriltä, mitä toimenpiteitä aiotaan tehdä, että toteutetaan ne päätökset, jotka silloin, kun Suomi oli EU:n puheenjohtajamaa, hyväksyttiin. Laaja toimenpideohjelma terrorisminvastaisiksi toimenpiteiksi ja itse asiassa lähes kaikki suositukset ja toimenpiteet, mitkä silloin hyväksyttiin, ovat jääneet käytännön tasolla toteutumatta. Eli voimme todeta, että huippukokouksissa ja muissakin kokouksissa on ollut paljon puhetta, mutta käytännön arkitoimenpiteet — niiden puolesta on aika vähän vielä tehty. Mitä tässä on tulossa?

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on viitattu perustuslakivaliokunnan keskusteluun ulkomaalaislaista. Siinä yhteydessä käytiin keskustelua myös siitä, mitkä maat ovat turvallisia ja mitkä turvattomia ja sillä perusteella turvapaikkapäätösten tekemiseen vaikuttavia asioita. Itse näen sen niin, että on erittäin hyvä, että on olemassa tällainen lista turvallisista ja turvattomista maista. Vaikka se ei aina pitäisikään ihan eksaktisti paikkaansa, se kuitenkin nimenomaan helpottaa niiden ihmisten asemaa, jotka tulevat näistä turvattomista maista, koska silloin heidän hakemuksensa aina otetaan vakavampaan tarkasteluun. Sitä kautta se on erittäin merkittävä asia heidän ihmisoikeuksiensa kannalta. Myös tämä puoli tulee tässä muistaa.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin on pakko perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajana kiinnittää huomiota siihen, kun täällä on väitetty, että on olemassa turvapaikkaturismia. Varmasti on ihmisiä, jotka käyvät eri maissa ja haluaisivat saada turvapaikan, mutta se nyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jollakin tavalla meidän pitäisi tehdä lainsäädäntömme sellaiseksi, että se polkisi ihmisoikeuksia.

On täysin välttämätöntä, että turvapaikanhakijoita käsitellään yksilöllisesti, että heidän tilanteensa selvitetään. Tietenkin hallinto voi saada apua siitä, että on olemassa maita, jotka luokitellaan turvallisiksi, mutta kyllä on aina kuitenkin selvitettävä, onko kysymyksessä uskonnollista taikka sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvää sortoa tai mitä tahansa tämän tyyppistä. Silti varmasti päästään ripeisiin käsittelyaikoihin. Kysymyshän on siitä, miten resursoidaan myöskin näiden hakemuksien käsittelyä ja muutakin.

Nyt haluaisin painottaa sitä, että kyllä turvapaikkapolitiikka on vähän eri asia kuin maahanmuuttopolitiikka. Jos ei Euroopan unionilla eikä Suomella ole aktiivista käsitystä maahanmuuttopolitiikasta, niin se näkyy tietenkin sitten turvapaikanhakijoiden määrän kasvamisena. Minusta tuntuu kovin oudolta, että suomalaiset puhuvat turismista, kun tiedämme, että hyvin monet suomalaiset ovat lähteneet Ruotsiin paremman elämän toivossa sen takia, että Suomessa ei ollut töitä, ja vastaavasti on lähdetty muualle myöskin, Amerikkaan saakka jne. Tämä täytyy hyväksyä, että kaikilla ihmisillä eri tilanteissa voi olla samanlaisia oikeuksia.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Laajenemisen jälkeen EU:ssa lienee noin 8 miljoonaa romania, ja heitä pitää tietenkin kohdella aivan samalla lailla kuin muitakin EU-kansalaisia. Peruskysymys on se, että Slovakia, jos se kerran rikkoo ihmisoikeuksia, siellä ei ole asiat kunnossa, ei voi silloin olla EU-maa. Se pitää potkia pois. Siis tämä on peruskysymys, missä on se paine. Samoin EU-maan pitää olla turvallinen maa. Jos se ei ole, niin eihän se toteuta edes sitä perusedellytystä olla unionin jäsenmaa. Tämähän on se kysymys.

Kun Itävallassa kansa äänesti ja sai hallituksen ja se ei ollut EU-eliitin mieleen, niin salamavalojen räiskeessä pistettiin koko unionin boikotti päälle, joka sitten vähin äänin poistettiin häntä koipien välissä. Mutta nyt, kun on todellisia ongelmia, niin EU juhlii vaan ja paukuttelee samppanjaa, kuinka se laajenee, eikä välitä tuon taivaallista näistä ihmisistä.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Haluan vielä tässä vastauspuheenvuorossa korostaa Euroopan neuvoston kyllä keskeistä roolia ihmisoikeuksien ylläpitäjänä ja vartijana tässä maanosassa. Kun esimerkiksi Euroopan unionin uusia jäsenmaita ajatellaan, näitä kahdeksaa entistä sosialistista maata, niin Euroopan neuvosto on kyllä omalla toiminnallaan edellyttänyt, että ihmisoikeuksia seurataan ja noudatetaan näissä uusissa jäsenmaissa. Uskon, että se on aivan keskeistä.

Sen takia minä vähän vieroksun ed. Ulla Anttilan näkemystä siitä, että oltaisiin perustamassa jotain uusia ihmisoikeusorganisaatioita Euroopan unionin piiriin. Päinvastoin Suomen hallitus on omalla aloitteellaan vuonna 2000 esittänyt, että Euroopan unioni liittyisi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. Tämä asia on menossa eteenpäin. Euroopan unionista on perustuslain mukaan tulossa myös oikeusyksilö, jolloin Euroopan unioni voi liittyä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen.

Puhemies! Vielä ed. Komille, kun ed. Komi vähän vähätteli tätä maatalouden vapauttamisen merkitystä kehitysmaiden kannalta. (Puhemies koputtaa) Kehitysmaissahan köyhyys on suuri ongelma, ja se on ihmisoikeuksien suurimpia loukkauksia tietysti. Mutta haluan todeta, puhemies, sen, että Maailman kauppajärjestö Wto on ajanut sitä ja periaatteessa muut maat ovat siihen suostuneet, että maatalouskauppa vapautetaan, jolloin kehitysmaatkin saavat uuden mahdollisuuden. Mainittakoon nyt, että 350 miljardia dollaria (Puhemies: Aika!) kyllä vuodessa käytetään maatalouden tukeen. Se on enemmän kuin kehitysapu yhteensä koko maailmassa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Uskon, että ed. Esa Lahtelan ja ed. Soinin puheenvuorot turvapaikkaturismista johtuvat varmaankin joko tietämättömyydestä tai sitten ajattelemattomuudesta, kun ei tunneta näitä yksityiskohtia. Esimerkiksi perustuslakivaliokunnan hyvin pitkään ja tarkkaan harkittu lausunto lähti nimenomaan siitä, että näiden ihmisten oikeudet perustuvat siihen, että he saavat yksilöllisen käsittelyn ja heidän asiansa tutkitaan, ja kuten valiokunnan mietinnöstä käy ilmi, se ei tätä käsittelyaikaa sinänsä pidentäisi ollenkaan. Kysymys on nimenomaan siitä, että vaikka maa sinänsä olisi turvallinen, se ei välttämättä jokaiselle yksilölle ole turvallinen. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta. Silloin, totta kai, pitää tutkia yksilöllisesti tämän ihmisen tilanne.

Sen lisäksi on nämä Slovakian romanit, jotka ed. Esa Lahtelakin tässä otti esille. Sielläkin on varmasti ihan ihmisoikeusloukkauksia sillä tavoin, että ihmiset ovat joutuneet huijatuiksi, antaneet kaikki säästönsä jollekin kuljettajalle, joka nettoaa tästä voittoa ja (Puhemies koputtaa) väärin perustein ja valheellisin tiedoin sitten ottaa nämä rahat ja kuljettaa heidät tänne. Eli kyllä se roisto (Puhemies koputtaa) on joku muu kuin nämä pakolaiset.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jotkut edustajat ovat näköjään närkästyneet minun turvapaikkaturismi-sanasta — minusta se on hyvä termi siinä mielessä. Jos katsotaan bulgarialaisia, joita aikaisemmin tuli tänne, niin hehän olivat useammin kiertäneet tämän saman kehän. Totta kai ne lapset ovat hyvin alakuloisia siellä kentällä, kun ovat joutuneet valvomaan ja kiertämään monessa maassa ja tietävät, etteivät täältäkään saa turvapaikkaa.

Onko ensimmäisellä kerralla, kun Suomessa on nämä tarkastettu, että ei ole edellytyksiä, viranomaiset silloin tehneet virheen tai toisella kerralla tai onko Ruotsissa tehty virhe, kun ei ole annettu turvapaikkaoikeutta, tätä minä haen, että minkä takia. Kun tiedetään, ettei ole oikeutta, niin siitä tulee jo turismia. Se on semmoinen olotila, että silloinhan pitää tutkia tarkempaan se homma eikä viikkotolkulla tai kuukausitolkulla pitää taas täällä; se ongelma ei poistu siinä. Tosin kun EU nyt laajenee, niin sehän muuttuu tässä, mutta sehän voi tulla jostakin muualta, EU:n ulkopuolisista maista, jatkossa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvapaikkaa hakevien Slovakian romanien kohdalla on julkisuudessa puhuttu näiden vaikeiden elinolojen lisäksi sellaisista raskaista ihmisoikeusrikoksista kuin romaninaisiin kohdistuvista pakkosterilisaatioista. Kysyisin ulkoministeri Tuomiojalta: Mikä käsitys teillä on tästä nimenomaisesta väitteestä, eli onko itse asiassa niin, että näiden maiden, kuten Slovakian, turvallisuuteen suhtaudutaan liian keveästi nimenomaan romanien osalta?

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että EU:n on arvokasta ja järkevää liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen eli tämä linjaus on hyvin tarkoituksenmukainen. Mutta mielestäni, ed. Elo, tämä ei poista niitä ongelmia, jotka liittyvät tällä hetkellä siihen, että EU:lla ei ole omaa ihmisoikeusmekanismia. Täytyy pyrkiä siihen, että päällekkäisyyksiä ei tule.

Mutta jos esimerkiksi arvioimme sitä, mitä toimia EU haluaa kehittää terrorismin vastustamiseksi esimerkiksi poliisitoiminnan alalla, niin tällaisen EU:n ihmisoikeusvaltuutetun tehtävänä olisi arvioida ennalta tällaisten mekanismien ja päätösten kehittäminen ja niihin liittyvät mahdolliset riskit ja samalla myös maa-arviointi EU:n omassa toimialassa liittyen ihmisoikeuksien kehittämiseen. Eli kyllä katson, että tämä ja EU:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tai jonkin muun vastaavan toimielimen perustaminen on tällä hetkellä erittäin välttämätöntä, koska integraatio on mennyt jo aika pitkälle.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kun katselemme ihmisoikeustilannetta vähän pidemmällä aikavälillä, esimerkiksi 10—20 vuoden aikavälillä, niin minusta voidaan kyllä sanoa, että ihmisoikeustilanne on selvästikin kansainvälisesti parantunut. Jos katsomme esimerkiksi kuolemanrangaistuksen levinneisyyttä, vertaamme sitä taulukkoa, joka nyt on tämän selonteon liitteenä, ja sitä, minkälainen se olisi ollut 20 vuotta sitten, tässäkin on tapahtunut selvää myönteistä kehitystä ja monilla muillakin kriteereillä. Jos me ajattelemme myöskin demokraattisten vaalien levinneisyyttä, niin sekin muutos on ollut selkeä.

Mutta se ei poista sitä, että samanaikaisesti on myöskin noussut uusia ihmisoikeuksiin liittyviä haasteita, puhumattakaan siitä, että monet vanhat ja hyvin syvälliset ihmisoikeusongelmat, jotka nyt sitten, kun tavallaan tällaiset kansalais- ja poliittiset oikeudet ovat paremmin kunnossa, nousevat näiden taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumattomuuden kautta esiin eli työtä riittää ja se on pitkäjänteistä työtä.

On tärkeätä, että Suomen ihmisoikeuspolitiikka on perusteiltaan selkeätä, johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Silloin emme varmaan pääse kovin pitkään sillä, että joillain erillisillä jipoilla tai aloitteellisuudella vain toimisimme. En nyt usko, että ed. Vilén suinkaan tarkoittikaan tätä, mutta näiden periaatteidenhan täytyy olla sellaisia, joita johdonmukaisesti viedään myös ja nimenomaan silloin, kun meillä on Ecosocissa tai tulevan puheenjohtajakauden aikana Suomella erityinen vastuuasema ja mahdollisuus viedä asioita eteenpäin.

Yksi näistä uusista haasteista on ilman muuta syyskuun 11. päivän jälkeen 2001 syntynyt terrorismin nousu tärkeimmäksi mielletyksi uhkatekijäksi. Terrorismi sinänsä on ihmisoikeusrikos aina, se on ensinnäkin muistettava, ja sen vuoksi myös sitä vastaan toimiminen on tärkeä osa ihmisoikeuspolitiikkaa. Mutta yhtä lailla on tärkeätä, että kun terrorismi pyrkii hyökkäämään nimenomaan oikeusvaltioita, demokratiaa, näitä meidän keskeisiä arvojamme vastaan, niin käytämme terrorismia vastaan toimiessamme sellaisia keinoja, jotka ovat meidän oikeusjärjestyksemme mukaisia. Tämä on tuonut sitten myöskin uuden haasteen viime vuosien ihmisoikeuspolitiikkaan, jossa, sanoisin, vähitellen alkaa löytyä oikea tasapaino. Mikään ei ole koskaan valmis, mutta katsoisin, että EU:kin terrorisminvastaisessa työskentelyssään on nyt vähitellen oikealla lailla osannut toteuttaa ja korostaa juuri näitä kahta välttämätöntä rinnakkaisnäkökulmaa.

Se edellyttää tietenkin sitä, että viedään loppuun jo ennen vuotta 2001 tehtyjä päätöksiä oikeus- ja sisäasiainyhteistyön vahvistamisesta, joka on luonut olemassa olevan pohjan sille, että pystymme tehostamaan eurooppalaisella tasolla poliisin, tiedusteluviranomaisten ja oikeusviranomaisten yhteistyötä kaikenlaisen rikollisuuden, mukaan lukien terrorisminvastaisessa toiminnassa. Uskon, että nyt ihan viime viikkojenkin tapahtumat ovat, niin kuin näkyy viimeisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, antaneet selvää pohjaa sille, että on paremmat valmiudet esimerkiksi tarkistaa aiempia kannanottoja määräenemmistöpäätöksenteon laajentamisesta. Sekin on yksi tärkeä edellytys sille, että EU pystyy toimimaan näissä kysymyksissä tehokkaasti.

EU:n rooli ihmisoikeuksissa on tietenkin täysin keskeinen. Näen sen, jo tietysti omankin näkökulmani vuoksi tarkastellen, hyvin voimakkaasti juuri EU:n ulkosuhdepolitiikan kannalta, millä lailla EU omissa suhteissaan kolmansien maiden kanssa pystyy ihmisoikeuksia parantamaan, ihmisoikeusnäkökulmaa pitämään esillä ja puuttumaan ihmisoikeusloukkauksiin, ja jotta se olisi tässä uskottava, niin totta kai unionissa, joka on myöskin arvoyhteisö, täytyy olla omat ihmisoikeusasiansa kaikissa jäsenvaltioissa kunnossa. Edellyttääkö tämä sitten jonkinlaisia mahdollisia uusia instituutioita tai mekanismeja, esimerkiksi ihmisoikeusvaltuutettua, on mielestäni tässä vaiheessa vielä harkitsemisen arvoinen kysymys, koska joka tapauksessa on tärkeätä korostaa sitä näkökulmaa, että ihmisoikeudet ovat jakamattomia.

Meillä on Euroopassa se hyvä tilanne, että niin Ety-järjestön kuin Euroopan neuvoston kautta olemme pystyneet luomaan oleellisesti nykyistä unionia laajemman ihmisoikeuksien valvontajärjestelmän. Vaikka on tärkeätä, että unionilla on myöskin omat mekanisminsa — ja onhan meillä toki oikeusasiamies olemassa, onhan meillä toki tällaisia mekanismeja nytkin olemassa — niin niitä ei mielletä millään tavoin kilpailijoiksi. Sen vuoksi on ollut tärkeätä viedä eteenpäin aloitetta unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, mikä näyttäisi tuon uuden perustuslakisopimusluonnoksen mukaan nyt myöskin etenevän niin, että sitä ei enää vastusteta. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että myöskin näitä omia mekanismeja voidaan käyttää.

Yksi näitä valtavia haasteita on epäilemättä romanivähemmistöjen asema Euroopassa. On tuskin toista tämän suuruista vähemmistöryhmää, joka on ollut niin pitkään historiallisesti hyvin räikeän syrjinnän ja ihmisoikeusloukkausten kohteena. Vaikka tänä päivänä kaikki valtiot Euroopassa Euroopan neuvoston jäseninä, puhumattakaan niistä, jotka ovat Euroopan unioniin liittymässä, ovat tietenkin sitoutuneet myös heidän ihmisoikeuksiensa kunnioittamiseen ja asemansa parantamiseen, niin tämän historiallisen rasitteen ja vääryyden oikaiseminen on erittäin pitkä työ. Ei tarvitse ajatella kuin vain sitä, minkälainen tilanne oli Suomessa 50 vuotta sitten. Varmasti nykyisillä ihmisoikeus- ja turvapaikkakriteereillä Suomestakin olisi voinut lähteä ihmisiä, jotka olisivat voineet esittää hyvin perusteltuja turvapaikkahakemuksia. Sen vuoksi jokainen hakemus on käsiteltävä, siihen velvoittavat olemassa olevat sopimukset, aina yksilöllisesti. Mutta tärkeintä todellakin on vaikuttaa siihen, että romanit, missä tahansa asuvatkin, saavat oikeudenmukaisen kohtelun, joka on sopusoinnussa ihmisoikeussopimusten kanssa.

Tästä olemme keskustelleet myös viimeksi vajaat kaksi viikkoa sitten Slovakiassa Slovakian ulkoministerin kanssa. Se oli hyvin keskeisesti siellä myös lehdistötilaisuudessa esillä, eikä Slovakian hallitus kiistä ongelmia, sitä että niitä on olemassa. Mutta myöskin olen vakuuttunut siitä, että he pyrkivät vilpittömästi näiden ongelmien ratkaisemiseen. Siinä meidän on tietenkin heitä tuettava ja heitä kannustettava. Minulla ei ole edellytyksiä mennä yksittäistapauksissa esittämään arvioita siitä, mikä väite pitää paikkansa tai ei. Mutta jokainen on yksilöllisesti tutkittava, ja jos asia antaa aihetta toimenpiteisiin, turvapaikan myöntämiseen täällä tai siihen, että tilanteeseen puututaan, niin siihen on puututtava.

Yksi tärkeä suomalaisaloite tässä on ollut tämä Euroopan neuvostossa tasavallan presidentin puheesta liikkeelle lähtenyt ajatus romanifoorumin perustamisesta, jolloinka ensimmäistä kertaa tämä ryhmittymä saisi eurooppalaisella tasolla oman äänensä kuuluviin. Tätä työtä nyt on muutama vuosi tehty, ja aloite on menossa eteenpäin. Uskon, että se tämän vuoden kuluessa saa sellaisen hahmon, että se myöskin toteutuu, ja sillä tulee olemaan suuri merkitys. Tämä on minusta hyvä esimerkki tästä hyvin konkreettisesta tavasta, jolla Suomi on voinut tärkeässä ihmisoikeusasiassa viedä eurooppalaista yhteistyötä eteenpäin.

Sitten nämä kotimaiset ihmisoikeuskysymykset ja niihin liittyvät erilliset perheväkivaltaa koskevat tai vammaisten oikeuksia koskevat ohjelmat. On ollut mielestäni tärkeätä, että tämänkin asian käsittelyn yhteydessä hallitus kokonaisuudessaan on joutunut ottamaan kantaa ja sitoutumaan siihen, että nämä tietyt tärkeät asiat tulevat — tulevaisuus näyttää, minkälaisella aikataululla ja minkälaisessa muodossa — joka tapauksessa selvityksen ja toimenpideohjelmien kohteeksi. Se nyt ei sinänsä ole uusi asia, mutta on tärkeätä, että se myöskin tulee tätä kautta esiin. Sitä koskeviin yksityiskohtaisempiin kysymyksiin alan ministerit pystyvät paremmin vastaamaan. Mutta olen pitänyt arvokkaana sitä, että tämäkin käsittely on tuonut tällaiset asiat ihmisoikeuskysymyksinä hallituksen ja eduskunnan käsiteltäviksi.

Anneli Jäätteenmäki /kesk:

Arvoisa puhemies! Oli erinomainen asia, että ulkoministeri Tuomioja toi tätä historiallista perspektiiviä. Kyllä ihmisoikeuksissa on edistytty, ja jos mennään vielä pidemmälle, 1700—1800-luvulle, huomaamme, että on edistytty vielä enemmän. Kun 1800-luvulla luotiin perusoikeusjärjestelmää, niin perusoikeuksia nauttivaksi kansalaiseksi naista ei vielä silloin kelpuutettu, eli eteenpäin on menty ja voi sanoa, että naiset voivat olla nyt hiljaa, kun näin hyvät olot tänä päivänä on, mutta toki tiedämme, että täydellinen tasa-arvo ei ole vielä toteutunut.

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että Suomen ihmisoikeuspolitiikan lähtökohdat ja periaatteet on kirjattu tähän selontekoon, mutta nämä lähtökohdat ja periaatteet eivät pelkästään riitä vaan tarvitaan keskustelua, tarvitaan ennen kaikkea asenteiden muutosta ja käytännön toimenpiteitä, että ihmisoikeusperiaatteet tulevat osaksi arkitodellisuutta niin täällä koti-Suomessa kuin sitten laajalla kansainvälisellä kentällä.

Tässä hallituksen selonteossa Suomi sitoutuu muun muassa ihmiskaupan vastustamiseen. Voisi sanoa, että konkreettiset toimenpiteet puuttuvat tästä. Ne ovat kuitenkin niitä kaikista tärkeimpiä. Itse asiassa on aika kummallinen tilanne, hälyttävä tilanne, että Euroopassa puoli miljoonaa naista ja lasta, etupäässä Itä-Euroopasta, Etelä-Amerikasta ja Aasiasta, joutuvat ihmiskaupan kohteiksi ja sillä tavalla, että nämä puoli miljoonaa lasta tai naista sijoitetaan EU-maihin. Sanotaan, että Suomen kautta kulkee tämän ihmiskaupan pohjoinen reitti.

Ihmiskaupan poistamiseksi tarvitaan tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, mutta myös paljon nykyistä tehokkaampia rajavartiolaitosten ja Suomenkin poliisin toimenpiteitä. Toivoisin, että tässä ihmiskaupan kitkemisessä Suomi olisi aktiivinen, jopa niin aktiivinen, että tämä asia nostettaisiin terrorismin ohella EU-huippukokousten yhdeksi tärkeäksi asiaksi. Väitän, että tämä koskee vähintään yhtä useaa eurooppalaista ihmistä kuin terrorismi tähän saakka on koskettanut. En halua aliarvioida sitä ja terrorismin kitkemiseksi täytyy tehdä paljon työtä, mutta toivoisin, että tämä lapsi- ja naiskauppa saisi paljon nykyistä tärkeämmän sijan EU:n esityslistalla.

Sitten haluaisin muutamalla sanalla pohtia kriittisesti myös ihmisoikeustilannetta täällä meillä Suomessa ja haluan ottaa esille vain aivan muutaman asian. Täällä ovat olleet jo puheena monet tärkeät asiat, täällä on ollut keskustan ryhmäpuheenvuorossa naisten huono asema eli epätasa-arvo, sitten on ollut vammaisten asia. Haluaisin tuoda tähän keskusteluun vielä lapsiin kohdistuvan väkivallan.

Meillä on keskusteltu aika runsaasti naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja parisuhdeväkivallasta, mutta itse asiassa lapsiin kohdistuva väkivalta on ollut aika vähäisen keskustelun kohteena. Se on suuri ongelma Suomessa, ja se on hälyttävästi lisääntynyt. Viime vuonna poliisin tietoon tuli 110 kappaletta alle kuusivuotiaiden lasten pahoinpitelyjä, ja siinä on 50 lapsen lisäys, eli se on lisääntynyt, voi sanoa, 50 prosentilla. Eli tämä on asia, jossa tarvitaan paljon keskustelua ja toimenpiteitä, ja lapseen kohdistuvasta väkivallanteosta tulisi joutua vastuuseen. Tässä tarvittaisiin lakimuutoksia. Nykyisin nimittäin sosiaaliviranomaisilla ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta ilmoittaa lapseen kohdistuvaa väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Heillä on vain oikeus tehdä ilmoitus poliisille, ja tätä oikeutta ei käytetä, ei edes aina uskalleta käyttää, eli tässä olisi pieni asia, jolla varmasti voitaisiin puuttua tähän tärkeään ongelmaan, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan väkivaltaan.

Sitten, arvoisa puhemies, tässä hallituksen selonteossa korostetaan, että terrorisminvastaisen toiminnan tulee tapahtua ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta kunnioittaen. Tämä on aivan oikea periaate, ja näin tulee tapahtua, mutta tämäkin asia vaatii Suomelta ja EU:lta paljon nykyistä valppaampaa ja tehokkaampaa toimintaa ja myös YK-tasolla, niin että ihmisoikeuksia ja demokratiaa kunnioitetaan silloinkin, kun toimitaan terrorismin kitkemiseksi.

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Tuomioja totesi ihmisoikeusselonteon julkistamistilaisuudessa, että merkittävin ihmisoikeusongelma Suomessa on alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyvä kysymys maanomistusoloista Lapissa. Tahtomatta mitenkään väheksyä maanomistuskysymyksen merkitystä ihmettelen kuitenkin, miten ulkoministeri voi nostaa sen pahemmaksi ongelmaksi kuin suomalaisissa kodeissa naisiin kohdistuvan väkivallan.

Aihe on herkkä, ja erilaisten pari- ja lähisuhdeväkivaltaa käsittelevien tutkimusten tulokset vaihtelevat. Useimmat tutkimukset kertovat kuitenkin naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan olevan hälyttävän yleistä. Esimerkiksi vuonna 1998 ilmestyneen, Tilastokeskuksen ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan teettämän laajan kyselytutkimuksen perusteella parisuhteessa elävistä naisista enemmän kuin joka viides on joutunut nykyisen puolison tekemän väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi. Parisuhdeväkivallan uhrina kuolee noin 30 naista vuosittain. Niin ikään Tilastokeskuksen ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tekemän tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa vuodessa yhteiskunnalle noin 90 miljoonan euron kustannukset.

Lähisuhdeväkivalta on aina lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Vaikka väkivalta kohdistuisi ensisijaisesti lasten äitiin, myös lapset joutuvat uhrin asemaan monilla tavoin. Lisäksi naiseen kohdistuva parisuhdeväkivalta nostaa myös lasten riskiä joutua fyysisen väkivallan kohteeksi. Arviolta 30—40 prosentissa väkivaltatilanteista puolison pahoinpitelyyn liittyy myös lasten pahoinpitely.

Viime vuosina tähän vakavaan ihmisoikeusongelmaan on onneksi kiinnitetty kasvavassa määrin huomiota. Lakiesitys perheen sisäisestä lähestymiskiellosta ja esitys lain muuttamisesta niin, ettei pahoinpitelystä voi enää jättää syyttämättä uhrin pyynnöstä, ovat kiitoksen ansaitsevia uudistuksia. Paljon on kuitenkin edelleen tehtävää. Erityisesti tulisi kehittää julkista palvelujärjestelmää lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja sen uhrien ja tekijöiden auttamiseksi. Kansalaisjärjestöt tekevät tällä sektorilla arvokasta työtä ja sen tukemista tulee jatkaa.

Kansalaisjärjestöjen työ ei voi kuitenkaan olla korvike koko maan kattavalle julkiselle palvelujärjestelmälle. Julkisten palvelujen tulee kattaa niin ennalta ehkäisevä ja kriisityö kuin myös korjaavat toimet. Palveluiden saatavuus on turvattava koko maassa. Tällä hetkellä palvelut jakaantuvat hyvin epätasaisesti. Palvelujen tulee olla helposti saavutettavia niin sanottuja matalan kynnyksen palveluja. Helppo lähestyttävyys on erityisen tärkeää, koska avun hakeminen lähisuhdeväkivaltaan on siihen liittyvän häpeilyn vuoksi vaikeaa. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla pelätään leimautumista. Selvää on, että uhreille tarkoitettujen palveluiden tulee aina olla ensisijaisia. Näin esimerkiksi kunnan tulee järjestää väkivallan uhrien palveluja ennen kuin väkivallan tekijöille aloitetaan palvelut. Tällaisen suosituksen on antanut muun muassa YK, ja se liittyy koko väkivaltatyön ensisijaiseen tavoitteeseen, joka on uhrien turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen.

Arvoisa puhemies! Kriisityössä tärkein konkreettinen uudistus, joka tulee toteuttaa mahdollisimman pian, on turvakotien määrän lisääminen. Suomessa on kaikkiaan 31 turvakotia, mikä on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna huomattavan vähän. Ruotsissa on eri puolilla maata 140 turvakotia. Suomessa turvakotien määrässä on lisäksi huomattavia alueellisia eroja. Esimerkiksi koko Lapissa on vain yksi turvakoti. Suomessa olisi myös ilmiselvä tarve salaisille turvakodeille. On tavallista, että väkivaltainen puoliso tulee uhkailemaan turvakotiin paennutta puolisoaan. Turvakodit tarjoavat mahdollisuuden katkaista väkivaltatilanne. Väkivaltaisesta parisuhteesta irrottautuminen on kuitenkin pitkä prosessi. Erityistä huomiota onkin kiinnitettävä uhrien turva- ja tukiverkostojen luomiseen. Väkivallan uhreille pitää järjestää mahdollisuus kriisiryhmiin, terapiaan ja vertaistukeen.

Tekijä voi päästä eroon väkivaltaisesta käytöksestään myöntämällä ongelman ja käymällä läpi terapeutin kanssa tai ryhmässä väkivaltaan johtaneita tilanteita ja omia tunteitaan niissä. Pitkän prosessoinnin kautta väkivaltaan turvautunut voi oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Muutosprosessi edellyttää, että tarjolla on terapeuttisia palveluja. Tekijöiden on vielä uhrejakin vaikeampi hakeutua hoitoon, ja myös heidän kohdallaan tulee kiinnittää huomiota terapeuttisten palvelujen saatavuuden helppouteen ja joustavuuteen.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuvitelkaa valtio, joka ehkäisee murhia tekemällä itse sellaisia. Eikä tarvitse edes kuvitella, sillä tämä on tämän päivän tilanne valitettavan monessa maassa. Amnesty Internationalin mukaan vuonna 2002 teloitettiin ainakin 1 526 ihmistä 31 maassa ja 3 248 henkilölle tuomittiin kuolemanrangaistus 67 maassa. Nämä luvut ilmaisevat siis vain tunnettuja tapauksia. Varmaa on, että todelliset luvut ovat paljon suuremmat.

Vaikka valtioneuvoston selonteko on monilta osin ansiokas, jää kuolemanrangaistuksen käsittely kuitenkin valitettavan ohueksi. Mielestäni kuolemanrangaistuksen poistamisen maailmasta pitää kuulua Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeisiin tavoitteisiin. Nyt asiaa käsitellään selonteossa lähinnä liitetasolla. Jatkossa valtioneuvoston tulee kirjata tämä tavoite selvästi Suomen linjaksi.

Oikeus elämään on ihmisoikeuksista tärkein. Jos oikeutta elämään ei ole, ei muillakaan ihmisoikeuksilla ole merkitystä. Kuolemanrangaistukset pitää pyrkiä poistamaan maailmasta kaikissa yhteyksissä. Vaikka teloituksille olisi juridinen peruste, ne johtavat aina uusiin moraalisiin kysymyksiin, jotka jäävät vaille vastauksia.

Arvoisa puhemies! Olin viime syksynä yhtenä kymmenestä Suomen edustajasta Strasbourgissa Euroopan neuvoston istunnossa, jossa kuolemanrangaistus oli keskustelun aiheena. Pidin tuossa istunnossa puheenvuoron, jossa hämmästelin sitä, että Euroopan neuvosto ei voimakkaammin painosta tarkkailijajäseniään Yhdysvaltoja ja Japania luopumaan kuolemantuomiosta. On erikoista ja peräti kummallista, että Euroopan neuvosto, jonka perustehtävänä on ihmisoikeuksien puolustaminen, ei nosta kysymystä tarkkailijajäseniensä teloituspolitiikasta voimakkaammin esille.

Kuolemaan tuomitaan valitettavan usein myös täysin syyttömiä ihmisiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on viimeisen 30 vuoden aikana yli sata ihmistä vapautettu heidän odottaessaan kuolemanrangaistuksensa toimeenpanoa, kun on käynytkin ilmi, etteivät he olekaan syyllisiä. Samassa ajassa on yli 850 ihmistä teloitettu, vaikka kaikkien kohdalla ei ole syyllisyydestä ollutkaan vedenpitäviä todisteita. Kuinka monta syytöntä on teloitettu pelkästään Yhdysvalloissa? Vastaavia tapauksia tapahtuu eri puolilla maailmaa vähän väliä. Maailma ei tarvitse enää yhtään useampaa syytöntä uhria. Yhdysvallat on myös yksi niistä harvoista maailman maista, joissa teloitetaan nuoria, jotka ovat tehneet rikoksensa alle 18 vuoden iässä. Esimerkiksi vuonna 2002 ainoat tunnetut kuolemantuomiot nuorille rikoksentekijöille toteutettiin Teksasissa Yhdysvalloissa. Arvoisa puhemies! Kyllä sen voi Suomikin ääneen sanoa, että Yhdysvaltojen on korkea aika muuttaa politiikkaansa.

Vaikka on vielä paljon maita, joiden suhteen kehitystä ei olekaan tapahtunut, globaalisti suunta on kuitenkin ollut onneksi oikea. Yhä useampi maa on luopunut kuolemanrangaistuksen käytöstä. Sata vuotta sitten oli vain muutama maa maailmassa, joissa kuolemanrangaistus oli kielletty. Nyt jo yli puolet maailman valtioista on kieltänyt kuolemanrangaistuksen. Ymmärrys perusihmisoikeuksien kunnioittamisesta leviää, vaikkakin hitaasti.

Vaikka Euroopan neuvosto ei olekaan edennyt Yhdysvaltojen ja Japanin suhteen, on Euroopassa kuitenkin edetty positiivisesti. Viime vuosien aikana Viro, Latvia, Liettua, Bulgaria, Iso-Britannia, Ukraina ja Malta ovat luopuneet kuolemanrangaistuksesta. Euroopan neuvosto puolustaa eurooppalaisia arvoja tärkeällä tavalla. Euroopan neuvostoonhan kuuluvat kaikki niin sanotun laajan Euroopan maat Valko-Venäjää lukuun ottamatta. Valko-Venäjän nykytilanteen valossa sillä ei taida ollakaan mitään asiaa Euroopan neuvostoon ainakaan vähään aikaan.

Kansainvälisellä yhteistyöllä on ollut ratkaisevan tärkeä merkitys työssä kuolemanrangaistuksen poistamiseksi. Suomen EU-puheenjohtajuuskausi vuonna 2006 tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden viedä eteenpäin ihmisoikeuksia myös globaalilla tasolla. Euroopan neuvoston lisäksi myös Euroopan unionin on syytä edellyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista yhteistyökumppaneiltaan. Vaikka esimerkiksi Yhdysvallat, Japani ja Kiina ovat Euroopan unionin merkittäviä kauppakumppaneita, emme voi hiljaa hyväksyä ihmisoikeuksien loukkauksia.

Arvoisa puhemies! Rakentavalla otteella ja yhteistyöllä päästään tässäkin vaikeassa asiassa eteenpäin.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta on laaja asiakirja. Sos.dem. ryhmäpuheenvuorossa ed. Ilkka Taipale teki maailmanympärimatkan ihmisoikeusasioissa, joten rajoitetun ajan puitteissa puheenvuoroni keskittyy asiakirjan osaan, joka on "Äärimmäinen köyhyys ja syrjäytyminen on aikamme keskeisiä ihmisoikeusongelmia", lähinnä kotimaan näkökulmasta.

Syrjäytyminen tarkoittaa yhteisön ulkopuolelle ja yhteiskunnasta sivuun jäämistä. Syrjäytymisellä on monenlaisia ulottuvuuksia, ja se kattaa hyvinvoinnin koko kääntöpuolen. On taloudellista syrjäytymistä, fyysisen tai mentaalisen sairauden takia syrjäytymistä, yksinäisyyttä, päihdeongelmia, laitoksissa olevien ja laitoksista pois päässeiden institutionaalista syrjäytymistä, sukupuoleen liittyvää syrjäytymistä, seksuaalista syrjäytymistä ja eri ikäryhmien syrjäytymistä. Syrjäytyminen ei ole tietty tila, vaan prosessi, jossa tilanteiden monimutkaisuus ja moninaisuus johtavat siihen, että on vaikea sanoa, mistä syrjäytyminen alkaa. Syrjäytyminen on yhteiskunnallinen, usein taloudellisesta huono-osaisuudesta liikkeelle lähtevä, asteittain etenevä tapahtumasarja, jossa ongelmat alkavat kasaantua.

Yksi keskeinen sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden taustatekijä on työmarkkinoilta syrjäytyminen. Työttömyyden pitkittyminen vähentää ratkaisevasti yksilön työllistymismahdollisuuksia ja voi vähitellen johtaa syrjäytymiseen yhä useammilla elämän alueilla. Merkittävimpiä keinoja syrjäytymisen hallinnassa ja ehkäisemisessä onkin työttömyyden alentaminen. Pitkäaikaistyöttömyys on katkaistava erityistoimin. Riittävä toimeentulotuki, mielenterveyden edistäminen ja riskiryhmien palveluiden turvaaminen ehkäisevät syrjäytymistä ja köyhyyttä. Siksi kannatan Stakesin Matti Heikkilän esitystä "yksi, kolme, viisi" eli 1,35 euron korotusta alimpaan työmarkkinatukeen.

Yhteiskunnassamme ajankohtaiset ikääntymisen ja eläköitymisen haasteet koskevat myös vammaisia ja heille suunnattuja palveluja. Asumisen järjestäminen on yksi suurimpia ratkaistavia kysymyksiä, kun omaishoitajien voimat ja terveys hupenevat. Vaikeavammaisten ihmisten henkilökohtaisen avustajan saamista subjektiiviseksi oikeudeksi on kiirehditty valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston tämän vuoden budjettimietinnössä. Jotta erityisvelvollisuudeksi säädetyt asumis-, kuljetus- ja tulkkipalvelut toteutuisivat asiakastarpeiden mukaisesti myös pienissä kunnissa ja syrjäseuduilla, tulee seudullista yhteistyötä kehittää ja resurssien riittävyys tarkistaa. Toivottavasti eduskunta saa nopeasti käsiteltäväkseen koko vammaispoliittisen selonteon, jossa on myös konkreettisia toimenpiteitä palveluiden parantamiseksi. Mielestäni ministeri Erkki Tuomioja otti yhden erittäin keskeisen asian esille eli sen, että tänä päivänäkään ei vielä vammaisilla ole oikeutta valita asuinpaikkaansa vapaasti. Tämä, jos jokin, on myös perusoikeuskysymys.

Herra puhemies! Syrjäytymisen ehkäiseminen ja hoitaminen on kirjattu muun muassa hallituksen vuoden 2003 strategia-asiakirjaan. Syrjäytymistä vastaan on käyty myös erilaisin yhteistyöprojektein. Silti se koskettaa yhä enemmän erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä eikä se katso ikää, aikaa tai paikkaa. Syrjäytymisprosessi voi alkaa kenen tahansa kohdalla esimerkiksi onnettomuuden, avioeron, fyysisen tai mielen sairastumisen, uupumisen tai konkurssin liikkeelle sysäämänä.

Yhteiskunta on muuttunut selkeästi kovempaan suuntaan. Yritykset heittävät työntekijöitä ulos kuin rukkasia ikkunoista. Yhteiskuntavastuun ja yhteisyyden tunne on heikentynyt. Hyvä koulutustasokaan ei enää takaa menestymistä. Syrjäytymiseen johtavia tekijöitä on paljon: henkisen rasittavuuden kasvu, elämänmenon kiireinen tahti, työuupumus ja kova kilpailu. Epäonnistumisen riski markkinatalouden hallitsemassa yhteiskunnassa on suuri ja itsetunnon heiketessä luovuttaminen käy yhä useamman mielessä.

Kyse on laajasta kansainvälisen kehityksen suunnasta. Maailman siirtyminen yhden kapitalistisen mahdin sanelemaan järjestelmään, jota voisi kutsua superkapitalismiksi, luo paineita myös pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Suuryritykset painostavat hallituksia laskemaan veroja ja heikentämään työntekijöiden oikeuksia vedoten kansainväliseen kilpailukykyyn. Ahneudelle on voitava asettaa rajat. Sanonta "Missä kone on kallis, siellä ihminen halpa" kuvastaa kipeällä tavalla meidän aikaamme.

Työelämässä jo joka viides poissaolopäivä johtuu psyyken ongelmista, ja yli puolet alle 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään psyykkisistä syistä. Työntekijät voivat huonosti, koska avoimen markkinatalouden vaatimukset ovat liian kovat. Ihmisistä ei enää saa irti enempää, vaan he alkavat voida huonosti ja lähtevät ennenaikaisesti pois työelämästä. Mielenterveysongelmien aiheuttamat työkyvyttömyydet ovat kääntyneet 1990-luvun loppupuolella nousuun. Nuorempien työntekijöiden työkyvyttömyyseläkkeiden osalta luvut ovat suorastaan karmeita. Kilpailutilanteessa yhdet menestyvät ja toiset menehtyvät. Vaikka hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa parhaan mahdollisen puskurin yhteiskunnan kahtiajakoa vastaan, osallisuus ja syrjäytyminen ovat meilläkin alkaneet eriytyä yhä selkeämmin.

Yhteisvastuun ajatus elää kuitenkin yhä pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Vähimmäisetuudet tulee turvata ja peruspalvelut järjestää yhteisin verovaroin. Yhteiskunta, joka pyrkii huolehtimaan kaikista jäsenistään, ehkäisee myös parhaiten ääri-ilmiöiden ja väkivallan syntymistä. Turvaverkko luo toivoa paremmasta. Toivo syntyy siitä, että on yhä olemassa mahdollisuus pysähtyä ja etsiä vastauksia muiden ihmisten kanssa. Ihminen voi toimia siltana siellä, missä siltaa ei ole. Ihmiset luovat yhteiskunnan ja määrittävät sen ehdot.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä mielenkiintoisesta superkapitalismin tilan analyysistä siirtyisin yhteen ulkopolitiikkaamme liittyvään kysymykseen, jota selonteossa on käsitelty, eli sotaan Tshetsheniassa. Tämä on konflikti, josta itse asiassa emme saa tiedotusvälineiden kautta läheskään niin paljon tietoa kuin monista vastaavista konflikteista. Venäjä on itse asiassa aktiivisesti pyrkinyt siihen, että tuolta alueelta tiedonvälitys ei ole vapaata. Selonteossa Tshetsheniaa käsitellään esimerkkitapauksena, ja haluaisin itse ottaa sen esiin siinä toivossa, että ulkoasiainvaliokunta perehtyisi erityisesti tähän tapaukseen. Alueella tapahtuu vakavia ihmisoikeusloukkauksia, ja sen lisäksi näkisin, että Suomella olisi tässä tapauksessa mahdollisuus toimia Venäjän suuntaan suhteessa Tshetshenian konfliktiin ja ihmisoikeusrikkomuksiin nykyistä aktiivisemmin.

EU:n politiikka Venäjää kohtaan koskien Tshetsheniaa on ollut jonkin verran tempoilevaa. Esimerkiksi silloin, kun Italia oli EU-puheenjohtajamaa, pääministeri Berlusconi ylisti Venäjän Tshetshenia-politiikkaa venäläisille, ja EU:n ikään kuin antama viesti ei ole ollut johdonmukainen, joten Tshetshenian kysymys olisi varmasti semmoinen, jossa Suomi voisi toimia sen eteen, että EU jo ennen, kuin mahdollisia uusia perustuslakeja on hyväksytty, voisi toimia ulkopolitiikassaan yhtenäisesti ja saada EU:n toimimaan johdonmukaisemmin suhteessa Venäjään.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meille suomalaisille ihmisoikeudet ovat monella tapaa itsestäänselvyys. Voimme olla omasta ihmisoikeustilanteestamme suhteellisen ylpeitä, ja meidän on huolehdittava siitä, että meidän tilanteemme paranee sekä vähemmistöjemme että vaikkapa perheväkivallan suhteen. Maailman mittakaavassa olemme kuitenkin etuoikeutetussa asemassa. Suurimmassa osassa maailman maita poljetaan ihmisoikeuksia monellakin tasolla.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja kuuluvat kaikille. Ihmisarvoisen elämän toteutumisen kannalta sekä kansalais- ja poliittiset oikeudet että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat yhtä tärkeitä. Monissa maissa ei ole mahdollisuutta todellisen poliittisen opposition muodostamiseen. Naisten edes periaatteellinen tasa-arvo on monissa maissa täysin tuntematon. Kansallisuuksien ja etnisten vähemmistöjen epätasa-arvoinen kohtelu aiheuttaa monissa maissa levottomuuksia.

Kiina on esimerkki maasta, jossa vähemmistöjen oikeuksia ja perusihmisoikeuksia poljetaan rankasti, ja osia maasta on suoranaisen miehityshallinnon alla, tästä esimerkkinä vaikkapa tiibetiläisten ja uiguurien alueet Länsi-Kiinassa. Emme saa sulkea silmiämme maan epäkohdilta pelkästään taloudellisten intressiemme takia. Toisaalta voidaan miettiä, että jos Kiinassa olisi vapaa ammattiyhdistystoiminta sallittua, miten tämä vaikuttaisi työpaikkojen siirtymiseen toiselle puolelle maapalloa. Tämä varmasti parantaisi paikallisten työoloja ja pienentäisi Kiinan etumatkaa sekä tekisi meidän hyvistä työoloistamme kilpailukykyisemmät. Tämä sama yhdistymisvapausasia koskee monia muita kehitysmaita.

EU on yhteinen vaikutus- ja painostuskanavamme ihmisoikeuksien esille nostamisessa. Naisten tasa-arvoinen asema on sekä inhimillinen että ekologinen kysymys. Naisten olojen paraneminen ja tasa-arvon lisääntyminen vähentävät väestönkasvua kehitysmaissa, ja toisaalta paikallisen päättämisen lisääntyminen estää ihmisiä turmelemasta lähialueitaan esimerkiksi suuryritysten kaivostoiminnalla. Näin on käynyt vaikkapa Perussa.

Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa, mutta se tarkoittaa käytännössä myös enemmistön valtaa, ei kuitenkaan mielivaltaa. Turkki ja edellä mainittu Kiina ovat esimerkkejä siitä, että enemmistö sortaa vähemmistöään. Turkki on ehdokas Euroopan unioniin. Sillä on siihen varmasti historialliset perusteensa ja oikeutuksensa. Maan ihmisoikeustilanne ei kuitenkaan ole vielä EU:ta tyydyttävä. Jos halutaan, että Turkki hyväksytään EU:n jäseneksi, on sen parannettava omaa ihmisoikeustilannettaan.

Nykyään puhutaan paljon terrorismista. Palestiinalaisia ja tshetsheenejä pidetään automaattisesti terroristeina. On totta, että näistä kansanryhmistä löytyy erittäin tuomittavilla keinoilla toimivia ihmisiä, mutta on myös huomattava, että samaan aikaan viralliset ja tunnustetut valtiot alueella, siis Israel ja Venäjä, omilla toimillaan hankaloittavat tilannetta. Israelissa palestiinalaisalueita eristetään, ja Venäjällä tshetsheenien infrastruktuuri on pommitettu taivaan tuuliin. Kansoilla tulisi periaatteessa olla itsemääräämisoikeus. Siksi esimerkiksi tshetsheeneillä ja palestiinalaisilla tulisi olla oikeus omaan valtioon niiden demokraattisesti asiasta äänestäessä.

Euroopasta löytyy viime vuosikymmeneltä esimerkkejä kylmän sodan aikaisten valtioiden hajoamisesta, sekä huonoja että hyviä. Huono esimerkki on tietysti entisen Jugoslavian surullinen ja verinen sota, hyvä taasen Tshekkoslovakian hajoaminen. Lähi-idän kriisissä on erittäin tärkeä osuutensa ihmisoikeuksilla, sekä demokraattisilla että sosiaalisilla ja taloudellisilla. Niiden parantaminen on avainkeino alueen rauhoittumiseen ja myös maailman turvallisuuden parantamiseen. Näihin ongelmiin pitää kiinnittää enemmän huomiota erilaisen terrorismiin varautumisen ja terrorismilla pelottelun sijaan. Olosuhteiden parantamisesta löytyy kestävämpi ratkaisu.

Emme ole EU:ssakaan vielä tilanteessa, jossa ongelmat olisivat poistuneet. Romaniväestön asema on huono joissakin tulevissa EU-maissa. Itäisessä Keski-Euroopassa on suuret romanivähemmistöt, joiden huono kohtelu ei täyttäne kaikilta osin kansainvälisiä sopimuksia. Romaneilla ei ole käytössä tasavertaista mahdollisuutta edetä elämässään samalla tavoin kuin muilla kansalaisilla. Tässä on saatava romanien kotimaissa muutos parempaan. Euroopan neuvostoon perustettava romanifoorumi on myös askel parempaan.

Ihmisen perusoikeudet, tasa-arvo, vähemmistöjen huomioon ottaminen ja eri poliittisten näkökantojen hyväksyminen ovat sivistysvaltion merkkejä. Ihmisoikeuksien tasavertainen toteuttaminen on myös perusedellytys maailman vakauden lisäämiseksi. Paras lääke terrorismia vastaan on se, että ihmisille annetaan omissa maissaan mahdollisuudet esimerkiksi poliittiseen vaikuttamiseen, lyhyesti sanoen: parannetaan ihmisoikeuksia. Demokratia luo myös parhaat edellytykset taloudellisen tasa-arvon paremmalle toteutumiselle. Meidän tulee pyrkiä vaikuttamaan näiden hienojen tavoitteiden kehittymiseen laajentuvassakin EU:ssa ja EU:n kautta koko yhteisessä maailmassamme. EU on Suomen tärkein apparaatti juuri tällaisten koko ihmiskuntaa koskevien asioiden hoidossa.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston painotukset selonteossa ovat oikean suuntaisia ja kannatettavia.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Kuka ei jaksa rakastaa, kunnioittakoon edes, kuka ei ihailla tai sääliä, älköön edes vihatko tai halveksiko." Näin kirjoitti Eino Leino jo aikaa sitten tietämättä, että tätä paljon kertovaa lausetta voidaan lainata Suomen ensimmäisen ihmisoikeusselonteon lähetekeskustelussa.

Arvoisa puhemies! Suomen valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Perus- ja ihmisoikeudet turvataan ja toteutetaan yksittäisin säännöksin perustuslain 2 luvussa ja ihmisoikeusyleissopimuksessa. Ne muodostavat yhdessä integroidun järjestelmän.

Ihmisoikeudet voidaan yleisesti määritellä oikeuksiksi, jotka ovat meille luonnostaan kuuluvia ja joita ilman me emme voi elää täysiarvoisina ihmisinä. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien polkeminen ei ole ainoastaan yksittäistä ihmistä koskevaa. Se luo myös edellytykset sosiaaliselle ja poliittiselle levottomuudelle, mikä taas johtaa väkivaltaan ja yhteiskuntien ja valtioiden sisäisiin ja keskinäisiin konflikteihin.

Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueina ovat niiden ryhmien oikeudet, jotka joutuvat muita useammin syrjinnän kohteiksi. Näitä ovat muun muassa naiset, lapset ja vammaiset. Suomella on hyvät edellytykset viedä hienoja arvojaan eteenpäin. Tähän päästään kehittämällä hyvää hallintoa ja oikeusvaltiotamme vieläkin parempaan suuntaan. Samalla on kehitysyhteistyöpolitiikkamme tuettava näitä asioita maailmalla. Tässä selonteossa käsitellään kansainvälisten kysymysten rinnalla myös ensimmäistä kertaa eräitä ihmisoikeuskysymyksiä Suomessa. Tämä on tärkeätä.

Arvoisa puhemies! Naisten ja lasten oikeudet ovat olleet koko yhteiskuntamme historian aikana jollakin tavalla esillä. Usein on puhuttu naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta tai lähinnä sen puuttumisesta. Myös lasten oikeudet ovat saaneet huomiota osakseen. Lapsen oikeuksien edistäminen on edelleen yksi Suomen ihmisoikeuspoliittisista prioriteeteista. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on ensimmäisenä ihmisoikeussopimuksena lähes yleisesti ratifioitu, mitä on pidettävä merkittävänä saavutuksena. Pelkkä liittyminen sopimukseen ei kuitenkaan riitä. On ensiarvoisen tärkeää, että sopimusvaltiot täyttävät kaikki sopimus- ja raportointivelvoitteensa täysimittaisesti.

Uutisissa on vastikään kerrottu, että vastasyntyneiden vauvojen pahoinpitelyjen määrä on kasvanut. Pahoinpitelyn ja rajujen otteiden raja on veteen piirretty viiva. Hyvä on, että ilmoitukset lapsiin kohdistuneesta väkivallasta ovat lisääntyneet. Surullista on se, että useimmiten lapsen pahoinpitelijä on oma vanhempi tai muu lähipiiriläinen. Väkivallan ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyn on jatkossakin oltava osa perhepolitiikkaamme, erityisesti tällä hetkellä, kun Suomi on EU:n väkivaltatilastossa kärkisijoilla arvioitaessa väkivallan aiheuttamia kuolemantapauksia.

Vuonna 1995 Pekingissä järjestetyssä neljännessä naisten asemaa käsitelleessä maailmankonferenssissa jouduttiin toteamaan, että naisten ja miesten eriarvoisuus jatkuu yhä. Pekingissä laadittiinkin toimintaohjelma naisten oikeuksien toteutumista jarruttavien esteiden poistamiseksi. Suomessa valmistellaan tasa-arvolain uudistamista. Hallitus on lisäksi muutaman vuoden tauon jälkeen valmistellut tasa-arvo-ohjelmaa vuoteen 2007 asti.

Hallitus on ohjelmassaan myös nostanut parisuhde- ja naisiin kohdistuvan väkivallan sekä prostituution ehkäisyn esiin kahdesta näkökulmasta: sukupuolten välisenä tasa-arvokysymyksenä ja kansalaisten turvallisuutta heikentävänä ilmiönä. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaankin kansallista ohjelmaa naisiin kohdistuvan ja perheissä tapahtuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Prostituutioon läheisesti liittyvän ihmiskaupan vastustamiseen on sitouduttu hallituksen toimesta. Ihmiskaupan poistaminen on vakava haaste ihmisoikeusnäkökulmasta Suomessakin.

Arvoisa puhemies! Todellinen köyhyys on keskeinen ihmisoikeushaaste erityisesti kehitysmaissa, mutta myös Suomessa köyhyys ja sitä mahdollisesti seuraava syrjäytyminen ovat arkipäivää. Erityisesti naisten ja yksinhuoltajien köyhyysriski on muita väestöryhmiä suurempi ja on kasvanut 1990-luvulta hälyttävällä vauhdilla. Perherakenteiden muuttuminen on lisännyt naisten toimeentulojen eroja. Köyhyys ilmenee monin tavoin, kuten riittämättömänä toimeentulona, huonona terveydentilana, koulutuksen ja peruspalveluiden puutteellisuutena, puutteellisina asuinoloina sekä epäterveellisenä ympäristönä.

Erityisiin painopisteisiin kuuluvat lähivuosina myös vammaisten henkilöiden oikeudet. Vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutuminen on noussut esille sekä kansainvälisissä että kansallisissa yhteyksissä viime aikoina. Suomen perusoikeusuudistuksen yhteydessä 1995 perustuslakiin otettiin kielto syrjiä ketään muun muassa juuri vammaisuuden perusteella.

Kaikista vähemmistöoikeuksista tuli maailmanlaajuisesti merkittävä kysymys 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa väkivaltaisten, maiden sisäisten konfliktien leviämisen myötä. Ne aiheuttivat pakolaisuutta sekä taloudellista että sosiaalista paniikkia. Monien konfliktien juuret ovat vähemmistöjen pitkäaikaisessa tyytymättömyydessä. Jos vääryydet ja syrjintä jatkuvat eikä valtioilla ole mekanismia itsemääräämisvaateiden käsittelyyn, tilanne saattaa johtaa väkivaltaiseen konfliktiin ja jopa sisällissotaan. Ongelmien ratkaiseminen pohjautuu ihmisoikeuksiin ja demokratiaan.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuksilla on selkeä yhteys turvallisuuspolitiikkaan ja terrorismin torjuntaan. Ihmisoikeuksien loukkaukset saattavat edesauttaa ääriliikkeiden esiintuloa. Hallituksen kanta terrorismin torjumisessakin on sopusoinnussa ihmisoikeuksien kanssa. Valtiolla on velvollisuus suojata kansalaisiaan.

Ihmisoikeuskysymyksissä ja niihin liittyvissä politiikan ja käytäntöjen kehittämisessä tulisi pyrkiä löytämään kussakin maassa ja kullakin alueella parhaiten toimivat käytännön ratkaisut yhteistyössä valtion ja muiden organisaatioiden kanssa. Ipu, kansainvälinen parlamenttien välinen organisaatio, toimii omalta osaltaan tässä työssä. Sen perustavoitehan on edistää rauhaa ja demokratiaa poliittisen dialogin kautta. Yksi sen pysyvistä komiteoista käsitteleekin ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Myös naisten oikeudet ja tasa-arvo ovat voimakkaasti esillä.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on aina asenteellista. Suomessa ei ihmisoikeus- ja kansainvälisyyskasvatukselle ole yhtä yksiselitteistä oppiainetta. Meillä ihmisoikeuskasvatuksen tulee toteutua kaikissa oppiaineissa. Jatkossa ihmisoikeuksiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Kouluilla, oppilaitoksilla ja opettajilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten kasvattamisessa suvaitsevaisuuteen ja kansainvälisyyteen. Pyrkimyksenä on oppia suhtautumaan ennakkoluulottomasti uusiin asioihin sekä oppia hyväksymään ja arvostamaan erilaisuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kulttuuri ja uskonto oikeuttaisivat ihmisoikeusloukkauksiin.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten jo aikaisemmissa puheenvuoroissa on todettu, käsittelyssä oleva selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta on laaja ja yksityiskohtainen. Se sisältää tavoitteita, haasteita sekä keinoja niiden ratkaisemiseksi. Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueita ovat naiset, lapset, vähemmistöt, alkuperäiskansat sekä tärkeänä esiin nostettavana kohderyhmänä vammaiset. Otan tässä puheessani esiin vain muutaman teeman.

Ensin hieman naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Väkivalta, kohdistuipa se keneen tahansa, on vakava ihmisoikeusrikkomus. Suomessa kuolee 30 naista vuodessa perheväkivallan uhrina. Se on väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Erään laskelman mukaan naisiin kohdistuva väkivalta maksaa Suomessa 170 miljoonaa euroa vuodessa.

Perheväkivallan seuraukset näkyvät perheiden ja lasten moninaisena pahoinvointina. Maassamme vähintään 200 000 lasta kärsii perheväkivallasta joka vuosi. 10—15 lasta jopa kuolee omien vanhempiensa pahoinpitelemänä ja 200—300 vammautuu vakavasti. Tutkimuksessa, jossa tutkittiin naisten parisuhdeväkivallan kokemuksia, saatiin seuraavat tulokset: 40 prosenttia yli 15-vuotiaista naisista oli kokenut väkivaltaa ja 52 prosenttia seksuaalista häirintää.

Naisiin kohdistuvan väkivallan voittamisessa on viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut ainakin yksi merkittävä edistysaskel: naiset ovat uskaltautuneet puhumaan asiasta. Se on auttanut luomaan menettelytapoja ja toimia väkivallan ehkäisyyn sekä uhrien ja työntekijöiden auttamiseen. Ammattiauttajat, muut viranomaiset ja järjestöt ovat tehneet vaativaa työtä väkivaltaan puuttumiseksi ja uhrien auttamiseksi. Työtä on kuitenkin jatkettava monipuolisin menetelmin, sillä myös syyt väkivaltaan ovat moninaiset. Kuten selonteossa todetaan sivulla 92, on valtakunnassamme tekeillä kansallinen toimintaohjelma naisiin kohdistuvan ja perheissä tapahtuvan väkivallan ehkäisemiseksi sekä uhrien ja tekijöiden ja perheenjäsenten tarvitsemien palvelujen kehittämiseksi. Se on erinomainen ohjelma.

Yhtenä tärkeänä esille nostettavana asiana pidän myöskin ihmiskauppaa. Tähän selonteossa paneudutaankin ihan erikseen. Hallituksen tarkoituksena on laatia kansallinen toimintaohjelma ihmiskaupan vastustamiseksi. Hyvä niin. Omassa ryhmäpuheenvuorossamme totesimme, että kokoomus vaatii, että hallituksen tulee entistä tiukemmin sitoutua ihmiskaupan vastustamiseen. Ihmiskauppa on ilmiönä yleismaailmallinen ja koskee käytännössä erityisesti naisia ja lapsia. Vaikka ihmiskauppa ei vielä ole suuri, vaikkakin on kasvava, ongelma kansallisella tasolla, on tärkeää luoda sitä estävä lainsäädäntö. Ihminen ei voi olla kaupan, ei missään tilanteessa.

Selonteossa on käsitelty myös seksuaaliterveyttä, mitä pidän hyvänä asiana. Seksuaaliterveyden käsite on viime vuosina onneksi noussut puheenaiheeksi ja tavoitteeksi. Se on ymmärretty myös ihmisoikeus- ja tasa-arvoasiana. Seksuaaliterveyteen kuuluvat muun muassa ehkäisymenetelmien käyttö, sukupuolitautien ehkäisy ja hoito, raskauden seuranta, synnytyksen hyvä hoito jne.

Arvoisa herra puhemies! Myös vammaisten henkilöiden oikeudet mainitaan selonteossa. On arvioitu, että Suomessa on 0,5 miljoonalla kansalaisella jokin elämään vaikuttava vamma. Lisäksi arvioidaan, että noin 250 000 henkilöllä on merkittävä vamma tai toiminnan vajaus. Vaikeavammaisia ihmisiä on noin 50 000. Vammansa vuoksi asumisen tueksi runsaasti palveluita tarvitsevia arvioidaan olevan 20 000—40 000 henkilöä. Jokainen heistä on yksilö tässä yhteiskunnassa. Vammaisuus on hyvin monimuotoisesti elämään vaikuttava ilmiö, ja näistä syistä yhteiskunnassamme tulee olla tarjolla erilaisia ratkaisuja vammaisten ongelmiin.

Merkittävä vaikutus suomalaiseen vammaispolitiikkaan on ollut Yhdistyneiden kansakuntien hyväksymillä vammaispoliittisilla kannanotoilla ja periaatteilla. YK:n kansainvälinen vammaisten vuosi vuonna 1981 oli vammaispoliittisesti hyvin merkittävä. Silloin syntyi kuva aktiivisesta ja osallistuvasta vammaisesta kansalaisesta, jolla on oikeuksia yhteiskunnassamme. Vammaisten henkilöiden tarpeiden kohtaaminen tuli kaikkien yhteiskuntapolitiikan lohkojen tehtäväksi: kouluhallinnon, työhallinnon, asuntohallinnon, sosiaali- ja terveyshallinnon jne. Kysymys on vammaispolitiikan integroimisesta osaksi yhteiskuntapolitiikkaa. Vammaisten kansalaisten oikeuksia täysivaltaisina kansalaisina vahvistaa kansallisen vammaisneuvoston vuonna 1995 julkaisema vammaispoliittinen ohjelma, jonka pohjana ovat YK:n yleisohjeet. Kolmas suomalaisten vammaispolitiikan muotoutumiseen vaikuttanut tekijä on vammaisjärjestöjen merkittävä rooli palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa.

Niin ikään hallitus tukee vammaisen kansalaisen hyvää elämää. Uudessa hallitusohjelmassa luvataan antaa vammaispoliittinen selonteko eduskunnalle. Lisäksi hallitus haluaa parantaa henkilökohtaista avustajajärjestelmää ja tulkkipalveluja sekä tukea sosiaalisten yritysten perustamista. Sosiaaliset yrityksethän ovat nyt juuri tänä vuonna käynnistyneet. Vuosi 2003 oli Euroopassa vammaisten henkilöiden vuosi. Itse ehdotan, että jokainen vuosi olisi vammaisten vuosi.

Arvoisa herra puhemies! Miten käsissämme oleva selonteko saadaan sitten elämään ja sen tavoitteena olevat Suomen ihmisoikeudet toteutumaan tavoitellulla tavalla? Meillä lainsäätäjillä on toki siinä merkitystä. Erityisen suuri merkitys on kuitenkin itse asenteilla. Asenteisiin vaikuttavat hyvin monet asiat, kuten tiedämme, muun muassa kasvatuksemme ja kokemuksemme, samoin koulutuksella on merkitystä. Selonteossa onkin kiinnitetty huomiota myös koulutukseen, vähän kiinnitetty huomiota, mutta onneksi se sieltä löytyy. Kohdassa 2.5 todetaan: "- - ihmisoikeuskasvatuksen tulisi alkaa jo kouluiässä." Itse olen kyllä sitä mieltä, että sen tulisi alkaa jo paljon paljon aikaisemmin kuin kouluiässä, ja sitä tekstiä muuttaisin vielä siten, että sen ei "tulisi alkaa", kuten selonteossa todetaan, vaan sen "tulee alkaa".

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Kuulun itse siihen sukupolveen, joka on oppinut YK:n ihmisoikeuksien julistuksen Päivi Paunun laulamana: "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan." Olen ollut myöskin siinä onnellisessa asemassa, että olen voinut nähdä Suomen perustuslain muuttumisen niin, että kansalaisten vapausoikeuksien rinnalle olemme saaneet modernin ja ajanmukaisen ihmisoikeuksia kunnioittavan perusoikeusuudistuksen. Näinpä voimme sanoa, että Suomessa on poikkeuksellisen hyvä lainsäädännöllinen pohja arvioida omassa maassamme ihmisoikeuksia. Onhan niin, että klassiset vapausoikeudet voivat toteutua vain silloin, kun myöskin taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet on kansalaisille turvattu.

Tämä ihmisoikeusraportti tai valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta on hyvin laaja, ja keskustelukin on jo osoittanut, että täällä voidaan puhua erinomaisesti esimerkiksi kuolemantuomioista, kuten ed. Kaikkonen, tai sitten vammaisten oikeuksista, joihinka moni täällä on viitannut.

Itse haluan myöskin todeta sen, että mielestäni on hyvin tärkeätä Suomessa kansallisesti huolehtia siitä, että vammaisten oikeus täysipainoiseen elämiseen turvataan. Yksi tällaisista keinoista on myöskin vammaisten subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan, joka itse asiassa ei ole mikään raha-asia, vaan puhtaasti yhteiskunnallinen asennekysymys. Toivonkin, että tältäkin osin voimme yhteisesti toimia niin, että tämä oikeus voisi toteutua tällä vaalikaudella.

Ajattelin kuitenkin omassa puheenvuorossani keskittyä ihmisoikeusvaltuutetun raportteihin. Täällähän on ed. Ulla Anttila esittänyt, että olisi tarpeellista myöskin EU:n piirissä perustaa tällainen ihmisoikeusvaltuutetun toimi. Itse en usko, että nyt ihmisoikeuksien kohdalla on oikeastaan kyse siitä, että puuttuisi instituutioita tai valtuutettuja, vaan näen sen niin, että jokaisen maan pitäisi tietysti nähdä omassa toiminnassansa aina se ulottuvuus ja arvioida, miten päätettävät toimet ovat sopusoinnussa ihmisoikeuksien kanssa.

Mielestäni olisi tärkeä vahvistaa Euroopan neuvoston piirissä tapahtuvaa ihmisoikeusoikeustyötä ja ennen kaikkea tukea ihmisoikeusvaltuutettu Gil-Roblesin työtä. Hänhän on raportoidessansa Suomen tilanteesta kiinnittänyt huomiota ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien asemaan, kansallisiin vähemmistöihin, aseistakieltäytyjiin ja lasten oikeuksien kunnioittamiseen. Hän on kiinnittänyt myöskin huomiota siihen, että Suomi ei ole ratifioinut alkuperäiskansojen asemaan liittyvää Ilon yleissopimusta. Se onkin ainoa tällainen kansainvälisten sopimusten puolella oleva epäkohta. Uskon, että ministeri Tuomioja on nimenomaisesti sopimusten näkökulmasta tätä korostanut, kun hän on tämän asian maininnut, eikä suinkaan ajatellut, että tämä olisi Suomen suurin ihmisoikeusongelma. Näin juuri näen asian, ja tässä ajattelin ed. Forsiusta valistaa, mutta hän ei nyt ole kuulemassa tätä valistusta.

Todellakin ulkomaalaisten kohdalta haluaisin painottaa sitä, että myöskin Suomi tulee monikulttuuristumaan väistämättömästi. Meillä jo asuu vanhojen vähemmistöjen lisäksi pysyviä uusia etnisiä vähemmistöjä, jotka koko ajan integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan tiiviimmin. Mutta on myöskin selvää, että tässä integroitumisessa tapahtuu myöskin takaiskuja ja pitää olla valmiutta kohdata ne. Kysymys on kulttuurillisista eroista ja kieliongelmista ja monista sen tyyppisistä asioista, joita on vaikea kuitenkin lainsäädännöllä hoitaa. Kysymys on suvaitsevaisuudesta ja ihmisten sosiaalisesta kanssakäymisestä ja siitä, miten monikulttuurisuuteen ylipäätänsä suhtaudutaan.

Meillä on kaksi välinettä tietysti kansainvälistymisen ja monikulttuurisuuden suhteen. Meillä on ulkomaalaislaki, josta tullaan käymään toivon mukaan piakkoin eduskunnan täysistunnossa keskustelua, enkä sen vuoksi halua sen enempää siitä todeta kuin sen, että mielestäni on hyvin tärkeätä erottaa turvapaikkaa hakevien ihmisten oikeudet ja sitten toisaalta maahanmuuttopolitiikka, jossa mielestäni Suomessa tarvittaisiin ja EU:n piirissä aivan uudenlaista arviota. Enkä tästä halua jatkaa tämän enempää.

Mutta joka tapauksessa turvapaikanhakijoiden kannalta on hyvin tärkeätä, ja tätä myöskin ihmisoikeusvaltuutettu Gil-Robles on painottanut, yksilöllinen harkinta. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että käsittelyajat olisivat pitkiä ja jollakin tavalla hyväksyttäisiin se, että näitä käsittelyaikoja, jotka nyt ovat ehdottomasti ongelma ja myöskin jopa ihmisoikeusongelma, pidettäisiin kohtuullisina, vaan päinvastoin kyllä yksilöllinen harkinta ja turvapaikanhakijan maan olojen selvittäminen ja ratkaisujen tekeminen hyvää hallintokäytäntöä noudattaen ja myöskin niin, että hallinto-oikeus on voinut mahdollisissa valitusratkaisuissa tehdä päätöksensä, ovat vain nopeaa ja hyvää ja asianmukaista hallintoa, ja kysymys on sitten niistä resursseista, voidaanko nämä turvata vai ei.

Haluaisin myöskin kiinnittää siihen huomiota, että kotouttamislaki on se toinen väline, jolla voimme huolehtia siitä, miten monikulttuurinen Suomi voisi toimia ja miten voisimme vastata niihin ongelmiin, joihinka ihmisoikeusvaltuutettu on omassa raportissaan kiinnittänyt huomiota. Meillä on monia hyviä järjestöjä, muun muassa Rasmus-niminen järjestö, joka on rasisminvastainen naisjärjestöjen ja muiden järjestöjen yhteenliittymä, joka on pitänyt hyvin tärkeänä sitä, että vähemmistöt tulisivat itse asiassa näkyviksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Me voisimme varmasti poliittisten puolueiden kautta ottaa tavoitteeksi sen, että myöskin Suomen eduskunnassa tulevina vuosina voisimme nähdä maahanmuuttajien edustajia ja etnisten vähemmistöjen edustajia. Silloin vähemmistöt ja monikulttuurisuus tulisivat myöskin näkyviksi tämän kansakunnan tärkeimmässä kokouspaikassa eduskunnassa ja tulisivat myös mukaan lainsäädäntötyöhön.

Maahanmuuttajien kotouttamisen osalta selonteossa on monia ansiokkaita kohtia. Haluaisin kuitenkin viitata siihen, että myöskin lasten ja nuorten kotoutumista pitää tukea. Monien venäläisten ja inkerinsuomalaisten paluumuuttajien lapsilla on ollut vaikeita sopeutumisongelmia kielen suhteen ja muutoinkin, ja se on näkynyt vaikeina huumausaine- ja muina päihdehuollon ongelmina. Näitä ongelmia ei suinkaan ratkaista niin, että ne lakaistaan maton alle tai ne kielletään tai että näitä nuoria käännytetään takaisin Venäjälle, vaan kyllä meidän täytyy yhteisesti luoda sellaisia mekanismeja, joissa tuetaan näitä ihmisiä ja heidän sopeutumistansa ja integroitumistansa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aivan lopuksi haluaisin, arvoisa puhemies, viitata siihen, että tietenkin taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet ovat merkittäviä ja että köyhyys, niin kuin tässä selonteossa on todettu, on yksi maailmanlaajuisia ja suurimpia ihmisoikeuksien loukkauksia. Sen vuoksi kaikki ponnistelu Yhdistyneissä kansakunnissa ja monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä köyhyyden vähentämiseksi on parasta terrorisminvastaista työtä, ja tämän toivon myöskin näkyvän Suomen politiikassa, niin kuin uskonkin tämän selonteon lukemisen perusteella.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva selonteko osoittaa, että Matti Vanhasen hallitus aikoo toteuttaa monipuolista ja aktiivista ihmisoikeuspolitiikkaa. Selonteossa todetaan, että ihmisoikeuksien universaalisuus, jakamattomuus, syrjimättömyyden periaate sekä avoimuus ovat Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeiset lähtökohdat. Näitä on helppo kannattaa. Selonteon kautta voi selkeästi havaita, että ihmisoikeuskysymyksillä on Suomessa merkittävä rooli. Maassamme on toteutettu ihmisoikeuskysymyksissä edelläkäyvää politiikkaa, joka tukee tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja edistää ihmisarvoa. Meille ovat vieraita kaikkein räikeimmät ja raaimmat ihmisoikeusloukkaukset, esimerkiksi kuolemanrangaistus.

Arvoisa puhemies! Haluan puheenvuorossani nostaa esille muutaman konkreettisen näkökulman.

Selonteossa todetaan, että hallitus jatkaa työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi Suomessa ja kansainvälisesti. Työ- ja tasa-arvovaliokunnan vastikään tekemä matka Latinalaiseen Amerikkaan havainnollisti, kuinka lapsen oikeuksissa on maailmalla suuria epäkohtia. Toivon hallitukselta selonteon mukaisia toimenpiteitä muun muassa lapsityövoiman käytön vähentämiseksi. Kyseessä on vakava ongelma.

Meillä Suomessa lapsen asemaan liittyvät ongelmat ovat toisenlaisia. Toivon, että hallitus kiinnittää huomiota lapsen oikeuksiin tapauksissa, joissa vanhemmat eroavat tai lapset otetaan huostaan. Kyseessä on räjähdysmäisesti kasvava ongelma. Tapauksien viranomaiskäsittelyajat ovat venyneet kohtuuttomiksi. Erityisesti huostaanottopäätöksien käsittely vaatisi perinteisen poliittisesti nimitetyn lautakunnan avuksi ammattimaista otetta. Tiedossani on, että luottamushenkilöt uupuvat yhä vain lisääntyvien ja entistä vaativampien tapauksien käsittelystä.

Aivan oma lukunsa ovat avioeroprosessit, joissa usein lapsen etu ja asema eivät toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Huoltajuusongelmat ratkaistaan monessa tapauksessa erottamalla lapset tai jopa niin, että yhteishuoltajuus hoidetaan vanhempien asuessa monen sadan kilometrin päässä toisistaan. Toteutuuko lapsen etu tällaisissa tapauksissa, jos lapsi matkustaa säännöllisesti kahden kodin väliä? Hallitusohjelman kirjaus lapsiasiainvaltuutetun virasta antaa toivon mukaan uudenlaisia näkemyksiä myös näihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa käsitellään laajasti ja ansiokkaasti vammaisuutta ihmisoikeuskysymyksenä. Olen aiemminkin todennut, että maassamme on erityinen ihmisoikeuteen liittyvä epäkohta, johon toivon ripeitä toimenpiteitä. Olen huolissani kuurojen asemasta ja erityisesti tulkkipalvelujen puutteesta. Perustuslaissa todetaan, että viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Oikeudet eivät täyty kaikilta osin. Olen huolestuneena seurannut, että kuurojen selviytyminen arjesta on vaikeutunut tulkkipulasta johtuen vakavalla tavalla. Tulkkipulan lääkkeenä voisi tutkia mahdollisuuksia järjestää tulkkipalvelut alueellisina ja seudullisina. Uuden teknologian ja erityisesti etätulkkauksen tuomat mahdollisuudet on otettava vakavasti harkintaan. Tilanteen helpottaminen ei vaadi kohtuuttomia lisäresursseja. Puuttumalla tulkkiongelmaan me päättäjät toteuttaisimme ihmisoikeuspolitiikkaa hyvin konkreettisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on hyväksynyt yhdenvertaisuuslain, jonka tulee edistää syrjimättömyyttä. Suomessa useita satoja vuosia asunut romaniväestö kohtaa suoraan tai piilosyrjinnän kautta ongelmia päivittäin. Suurimpiin ongelmiin romanit törmäävät työelämässä ja koulutuksessa. Kun tätä asiaa lähestyy ihmisoikeuskysymyksenä, uskon, että pahin vastustaja on valtaenemmistön asenne. Valtioneuvosto on asettanut neljä alueellista romaniasiain neuvottelukuntaa tämän vuoden alusta. Sosiaali- ja terveysministeriö on rahoittanut tätä aiemmin kokeiluluontoisten neuvottelukuntien toimintaa erillismäärärahoin 20 000 euroa per vuosi. Toimintamäärärahojen supistuessa vuonna 2004 sosiaali- ja terveysministeriö pystyi osoittamaan erillismäärärahoja enää vain 10 000 euroa eli 2 500 euroa per neuvottelukunta. Toimintamäärärahojen puoliintuminen samanaikaisesti, kun niiden asema muutettiin säädöspohjalle, on ristiriitaista. Määrärahojen puute vaarantaa oleellisesti alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien toimivuuden ja vaikeuttaa romaniväestön aseman ja kulttuurin myönteisenä alkanutta kehitystä.

Halusin mainita nämä konkreettiset asiat, joilla me voisimme omalta osaltamme edistää ihmisoikeuskysymyksiä tämän tärkeän selontekokeskustelun lisäksi. Ihmisoikeuskysymyksiä pidetään hyvin usein vain ja ainoastaan maailmanlaajuisina, ja huomattavan usein unohtuu, että meistä jokainen voi toteuttaa tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi tulevat sukupolvet toteuttavat ihmisoikeuskysymyksiä. Rasismin ehkäisy ja suvaitsevaisuuden edistäminen ovat ihmisoikeuskysymyksen suurin haaste.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Koetan tässä puheessani käydä läpi semmoisia asioita, mitä eivät ole hirveän paljon edelliset puhujat käyneet läpi, ja tietysti väkisin menee vähän päällekkäinkin.

Ensinnäkin lähden siitä kysymyksestä, minkä paikaltani vastauspuheenvuorossa kahdesti totesin. Yhä edelleen olen sitä mieltä, jotta se slogaani turvapaikkaturismista on yhä edelleen ajankohtainen, ja minusta sitä pitää tarkastella siltä näkökulmalta, jotta meitä suomalaisia ei pidettäisi hyväntahtoisina hölmöinä. Nimittäin kysehän on siitä, jotta en missään tapauksessa halua olla eri mieltä siitä, jotta jokainen hakemus käsitellään yksilöllisesti. Mutta jos se saman henkilön osalta on käsitelty usean kerran vaikka eri Pohjoismaissa, mahdollisesti Suomessakin jo, siinä herää kyllä kysymys, onko sitten jotenkin huonommin tutkittu ne edelliset kerrat, onko sitten jopa niinpäin, jotta pitää mahdollisesti viranomaisia käydä vaihtamaan. Jos kerta edellisen kerran ei ole myönnetty turvapaikkaoikeutta ja henkilö on pyörinyt tai samat henkilöt ovat pyörineet pohjoismaisten satamien välillä tai lentokenttien välillä, niin siinä tapauksessa luulisi, jotta se homma on tutkittu.

Miksi ei voitaisi luoda Euroopan laajuisesti sitten tietokoneyhteydet, Internet-yhteydet, joissa voitaisiin tarkistaa nämä henkilötiedot, jolloin ei turhaa työtä tehtäisi, päällekkäistä työtä, eri maissa? Kyllähän meillä EU:ssa pitäisi olla kuitenkin yhtenevät normitukset näissä asioissa ja samaten yhtenevät arvot, millä perusteella myönnetään turvapaikka, samaten kuin siinä, mikä maa on turvallinen ja mikä ei ole turvallinen maa heti lähtökohtaisesti, vaikka kuitenkin kaikki hakemukset käsitellään yksilöllisesti. Se tarkoittaa sitä, jotta niissä tapauksissa, joissa on jo todettu, jotta ei ole turvapaikan saantiedellytyksiä, eihän siinä ole mitään järkeä, jotta heitä uudelleen tutkitaan viikkotolkulla, koska sehän loukkaa jo periaatteessa sen ihmisen oikeuksiakin. Sen takia näissä pitää saada semmoinen nopea toiminta-aika, oikea pikakäännytys. Itse olen tehnyt siitä toimenpidealoitteen ulkomaalaislakiin, ja aikanaan se varmaan tulee tänne saliin sitten, kun kyseinen laki on käsittelyssä.

Loppupuheessa aion puuttuu näihin meidän omiin takapihoihimme. Meillä nimittäin on omassa maassamme perkaamista sillä tavalla, jotta meillä nämä säännökset olisivat sillä tavalla toimivia, jotta ne eivät loukkaisi meidän suomalaisten ja Suomessa asuvien ihmisoikeuksia.

Yksi minusta on se kysymys, johon suoraan ei tässä selonteossa ole puututtu sinällään: laajasti ottaen kaikki laitoshoidossa olevat ihmiset. Heillähän ei ole ihmisoikeuksia olemassakaan. Nimittäin kotikuntalaki on sellainen, jotta se estää niiden ihmisten muuton paikkakunnalta toiselle. Vaikka joku meidän vanhemmistamme olisi täällä Helsingissä hoidossa esimerkiksi laitoksessa vaikka dementiaosastolla ja me haluaisimme, että se vanhus, äiti, isä mahdollisesti, siirrettäisiin meidän omalle paikkakunnallemme, meillä ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä vanhusta siirtymään sinne, jos ei vastaanottava kunta suostu maksamaan niitä kustannuksia tai Helsingin kaupunki anna maksusitoumusta.

Minusta tämä siinä mielessä loukkaa, kun se sitoo tämmöisen laitoksessa olevan ihmisen ihmisoikeudet. Vaikka hänellä kuinka järki pelaisi ja hän haluaisi itsekin tehdä tämmöisen mutta on jostain ihmeen syystä joutunut laitokseen, liikuntakyvyn puutteen vuoksi mahdollisesti tai ei ole osannut asioita hoitaa, hän on menettänyt siinä tapauksessa ihmisoikeutensa. Sitten sitä oikeutta eivät edes sukulaiset voi saada takaisin tälle ihmiselle, se on näin vaan. Tämä on karvaasti tullut esille monissa tapauksissa, kun ihmiset ovat ottaneet yhteyttä. Muutamissa on onnistuttu puhumalla saamaan tämmöinen ihmisoikeus takaisin, jotta se kunta, jossa tämä laitoksessa oleva henkilö on, hyvän hyvyyttään on sitten antanut maksusitoumuksen, mutta on yllättävän vähän semmoisia kuntia.

Sitten toinen on köyhät ihmiset. Kyllä meillä Suomessa monessa mielessä köyhiltä ihmisiltä on viety ihmisoikeus, heillä ei ole sitä olemassakaan tänä päivänä. Yksi esimerkki siitä: Jos on toimeentulotukiasiakas, sehän tarkoittaa, että hän joutuu kääntämään kaikki taskut nurin ja paljastamaan kaikki sukulaissuhteet ja kaikki mahdolliset, mitä hänellä on. Sen lisäksi viranomainen heti katsoo, että kyllä hän kuitenkin valehtelee, ja voi vielä katsoa pankkitilinkin. Minusta siinä tilanteessa tuntuu siltä, että tätä on viety kyllä liian pitkälle: Jokainen toimeentulotuensaaja on jo ikään kuin rikollinen, kun hän menee sinne tiskille. Hänellä ei ole mitään yksityisyyttä olemassa. Siinä mielessä tässä on kysymys siitä, jotta suomalainen lainsäädäntö — joku vuosi sitten tämmöinen laki tehtiin — meni liian pitkälle, koska aikaisemmin piti olla jo epäilys, joka tapauksessa saatiin tiedot. Mutta se meni niin pitkälle, että nyt jo pyytämällä sosiaaliviranomainen saa tiedot kaikesta, onko 100 euroa vai 50 euroa pankkitilillä varoja.

Toinen on tietysti sitten työttömien asema ja heidän ihmisoikeuskysymyksensä. Useimmiten heidät syyllistetään hyvin pitkälle jo etukäteen siinä mielessä, jotta kun kuunnellaan näitä juttuja, niin pitää vain keppiä keksiä lisää, ei porkkanoita. Kepillä saa ihmiset liikkeelle. Tiedetään kuitenkin, jotta meillä on olemassa työpaikkoja vähemmän kuin hakijoita. Meidänkin seudulla jos on työpaikka haussa, sinne on 150 hakemusta, jopa enemmän. Se kuvaa sitä, miten paljon olisi tunkua. Ihmiset eivät ole sellaisia kuin heidän kuvitellaan olevan monessa tahossa, kun täälläkin eduskunnassa erityisesti oikeiston puolelta on tällaisia puheenvuoroja, jotta millaisia lusmuja kaikki työttömät ovat. Onneksi keskustalaisten vasen siipi ymmärtää enemmän köyhempiäkin ihmisiä, se on todettava. Siinä mielessä kiitos heille.

Itse tähän romanikysymykseen, josta aloitinkin. Minusta pitää EU:ssa kyllä kehittää järjestelmä sillä tavalla, jotta näille maille, missä loukataan romanien ihmisoikeuksia, pitää keksiä sanktiot: Sakotetaan uhkasakolla ensittäin, jos siellä ei homma toimi, tai sitten, kuten ed. Soini taisi todeta, pitää liipasta ulos koko unionista, jos eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä. Mutta eka systeemi tässä kai lienee ja monissa muissakin tapauksissa uhkasakko, ja jos ei käy toimimaan, sitten muihin toimenpiteisiin.

Sitten yksi asia, johon jotkut muutkin ovat tainneet puuttua, ylivelkaisten ihmisoikeudet. Meillä on olemassa vielä yhä edelleen monista hyvistä laeista ja toimenpiteistä huolimatta joukko ylivelkaantuneita, jotka ovat takausvelassa tai yritys mennyt konkurssiin tai jopa oma henkilökohtainen ahdinko myös vienyt siihen tilaan, että työttömyyden tai muun syyn takia joutunut tämmöiseen. Pankkiyhdistyshän teki tässä viimeisen toimenpiteen, jotta tämmöinen vapaaehtoinen velkasovintojärjestelmä luotiin.

Mutta siitä huolimatta — se on vain Pankkiyhdistyksen tekemä järjestelmä — jos nämä velat on myyty ulkomaisille perintäyhtiöille, joita on Saksaa myöten: Ruotsissa, Saksassa ja missä kaikissa niitä mahtaa ollakin, ne ovat sen verran armottomia, jotta niihin tämä vapaaehtoinen velkasovinto, näyttää siltä, ei purekaan. Näin niiden henkilöiden ihmisarvo, jotka ovat toimineet vilpittömässä mielessä joskus aikanaan takaajina, yrittäjinä ja sitten silloin 90-luvun syövereissä on tapahtunut tämmöinen vahinko, ihmisarvo on tosi pieni ja mahdollisuus elää tässä yhteiskunnassa. Osa tietysti on jo oman käden kautta häippässyt pois, sen osoittavat monet tutkimukset; monet ovat mielenterveysongelmissa. Muutama siellä vielä olisi, jotka olisivat pelastettavissa. Toivoisi, jotta kun tätä käsitellään valiokunnassa, niin puututtaisiin myös näihin seikkoihin ja kaikkiin, mitä tuossa aikaisemminhan mainitsin, koska ne ryhmät ovat todella ahtaalla olevia ja ne ovat meidän takapihoja, jotka pitää saada kuntoon.

Seppo Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta ja siitä käyty keskustelu tänään on antanut aika laajan kuvan ja kirjon siitä asemasta, mitä huolia eduskunta nyt kantaa tähän aiheeseen liittyvistä asioista.

Ehkä voi sanoa, että sen lopun osan, mitä puheenvuoroista olen kuullut, niissä on ollut paljon itua ja paljon ajatusta ja erityisesti viimeksi kuultu ed. Esa Lahtelan puheenvuoro mielestäni piti sen kansanomaisen näkemyksen tähän asiaan, kuinka on katsottuna suomalaisen köyhän, vaatimattomasti omillaan toimeen tulevan ihmisen kannalta tämä aihe.

Siinä mielessä, kun ed. Esa Lahtela otti esille toimeentulotuensaajan taskujen penkomisen, niin tähän voisi noin kansanomaisesti ajatella, että onpa se aika erikoista niitä tyhjiä taskuja penkoa, koska toimeentulotuensaajalla ei ole mitään tuloja eikä omaisuuttakaan olemassa.

Mutta miten muuten tätä asiaa katsottuna? Mielestäni keskustelu on aika paljon liikkunut myöskin tämän sisällön mukaisesti Suomen rajojen ulkopuolellakin. Sen pohjalta näkisin, että niiden ihmisten, jotka asuvat Suomessa, tulevat omillaan toimeen ja pyrkivät tulemaan omillaan toimeen vaatimattomastikin eläen, oikeuksista ja ihmisarvoisesta elämästä ei oikeastaan ole juuri tämän päivän aikana muistettu mainita eikä sanoa.

Se kansalainen, joka on elantonsa varaan laskenut ajatellen tulevaa eläketuloa taikka tulevaa toimeentuloa hoitaen pienistä käyttövaroistaan omaeläkkeen maksun toivoen pääsevänsä eläkkeelle vähän aikaisemmin ja kunnialliselle eläkkeelle, niin nyt olisin tässä toivonut, että valtioneuvosto olisi myöskin tätä asiaa pohtinut tai ainakin puheenvuoroissa olisi pohdittu, onko tämä ihmisoikeuspolitiikan mukaista, jos tämä eläkeoikeus ja eläkeikä tavallaan taannehtivasti ryöstetään tältä kansalaiselta. Se ei tähän omaan maailmankuvaani mahdu eikä satu. Tietysti täytyy sanoa, että eihän valtioneuvosto vielä ole esitystä tästä asiasta tuonutkaan, mutta ainakin lehdissä joitakin linjaraameja on hahmoteltu, ja ne eivät aina hyvää lupaa ja siinä mielessä ovat aina toteutuneet suurin piirtein niin, kuin niitä on ennakoitu taikka alustavasti jo sovittu.

Jos sitten katsotaan muuten suomalaisten perusoikeuksia, niin kuten täällä joissakin puheenvuoroissa on todettu, että tämä maahanmuuttaja saa kohtuuttoman hyvän kohtelun verrattuna siihen, että tämä Pohjois-Karjalan mummo, joka terveyskeskuksesta pyrkii hoitoa hakemaan ja siellä jonossa kituen elää, ei saa oikein ollenkaan siihen verrattavaa hoitoa ja hoivaa. Tämän pohjalta itse olisin mieluummin enemmän kuuntelemassa sitä ja kääntämässä niinpäin, että meidän pitäisi nämä kotimaan asiat saada sellaiseen järjestykseen, että täällä ei olisi huolia olemassa. Sitten vaikka kuinka paljon levittäisimme maailmalle tätä, niin eipä siinä huolia olisi olemassa.

Mielestäni täällä on aika hyvin otettu kantaa saamelaisten ja muiden alkuperäiskansojen oikeuksiin. Tähän asiaan liittäisin tietysti perään vielä myöskin sellaisen pohjan, että alkuperäiskansaksi katsottakoon kaikki työtä tekevä maalaiskansa, mitä pakkosiirretään tai muutatetaan tänne suurempiin asutuskeskuksiin, kun siellä syrjäisillä kylillä ei ole aurattuja eikä kulkukelpoisia teitä eikä muutenkaan elinmahdollisuutta, kunniallista toimeentuloa olemassa, ja näistä kantaisin huolta alkuperäisväestön osalta, että pitäisi vähän toisella lailla käsittää, ymmärtää tätä asiaa.

Herra puhemies! Yhteen asiaan tietysti voisi sanoa, että voisi ajatella, että olisi viisaampi olla puhumatta, mutta en malta olla kuitenkaan kantaa ottamatta. Täällä "EU:n kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen vastainen politiikka" mielestäni on hyvä otsikko, hyvä teksti, mutta tuntuu, että suomalaiset ottavat niin kovin paljon näitten kaukaisten maitten asioihin kantaa tämän kuolemanrangaistuksen osalta. Jos katsotaan näitä viime päivien terroritekoja, niin olen aina pannut rinnakkain sen, onko sen jälkeen tämä teon tehnyt jonkin erityisen suojan tarpeessa ja erityisen suojan nauttija, mistä Suomen hallituskin tuntuu huolta kantavan. En nyt ihan suoraan silläkään kannalla ole olemassa, että silmä silmästä, hammas hampaasta, mutta vähän pitäisi ajatella myöskin sitä, että meille suomalaisille kuolemanrangaistus ei ole läheinen asia eikä se ole Pohjoismaissa yleensäkään. Jos tämä eteläinen kaukainen maailma sitä käyttää, tarvitsisiko siitä nyt niinkään paljon huolta kantaa kuin täällä kannettu on olemassa?

Enempikin, niin kuin jo aikaisemmin pariin kertaan sanoin, pitäisi kantaa huolta kotimaan kansalaisista, kansalaisten toimeentulosta, elinmahdollisuuksista ja kunniallisen elämän ja vanhuuden elämän toimeentulomahdollisuuksista kuitenkaan unohtamatta näitä sairaita, vammaisia ja muuten niitä, joille Luoja on suonut vaatimattomammat lähtökohdat ja vaikeammat lähtökohdat kuin meille muille kansalaisille. Kun näihin kiinnittäisimme kaiken huomiomme, suomalainen yhteiskunta olisi paljon parempi kuin mitä se tänä päivänä on olemassakaan.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeusasioita on käsitelty tässä istunnossa jo suhteellisen kattavasti. Otan esille muutaman asian, jotka ovat jääneet keskustelussa hieman taka-alalle.

On helppoa ajatella, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa ihmisoikeudet toteutuisivat moitteitta. Vaikka Suomen ihmisoikeustilanne on yleisesti ottaen hyvä, meillä on silti edelleen haasteita ihmisoikeuskysymyksissä ja ratkaisemattomia kysymyksiä erityisesti naisten, vammaisten ja vähemmistöjen oikeuksissa. Myöskään ei riitä se, että allekirjoitetaan ihmisoikeusjulistuksia, vaan niihin tulee aidosti myös sitoutua. Tähän liittyen on tosiasia, että ihmiskauppa on nykyajan orjakauppaa ja globaali haaste. Meidän tulee lainsäädännöllä varmistaa, ettei ihmiskauppaa pääse Suomen alueella tapahtumaan.

Herra puhemies! Euroopan neuvostolla on ainutlaatuinen rooli ihmisoikeuksien edistämisessä. Informaationa totean, että Euroopan neuvosto ei ole EU:n instituutio, vaan erillinen kansainvälinen organisaatio, johon kuuluvat kaikki muut Euroopan maat paitsi Monaco ja Valko-Venäjä, myös Venäjä on jäsenmaa. Organisaation ehdottomasti merkittävin saavutus on sen ihmisoikeustuomioistuin. Organisaation laajentuminen 1990-luvulla tämän päivän 45 jäsenmaahan on pahasti ruuhkauttanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja rasittanut sen kykyä toimia tehokkaasti. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korvaamaton Euroopan ihmisoikeussopimuksien valvonnassa. Vaikka jäsenmaiden määrän kasvun myötä valitusten määrä on kasvanut merkittävästi, tuomioistuimen resurssit eivät ole vastaavasti lisääntyneet. Suomen tulee osaltaan pitää huoli siitä, että tuomioistuimen rahoitus turvataan budjetissa.

Mikko Elo /sd:

Herra puhemies! Euroopan neuvosto, jonka valtuuskunnan puheenjohtajana olen toiminut lähes yhdeksän vuotta, on Euroopan keskeisin ihmisoikeusjärjestö. Ihmisoikeusjärjestön luonteen lisäksi se on myöskin demokratian tilasta ja oikeusvaltiosta huolta pitävä instituutio. Mikä ehkä huomattavinta kansanedustajan näkökulmasta, Euroopan neuvostolla on parlamentaarinen ulottuvuus, joka puuttuu esimerkiksi YK:lta ja Etyjissäkin se on kuitenkin ehkä vähäisempi kuin Euroopan neuvostossa, vaikka Etyjissä kieltämättä on tämä parlamentaarinen ulottuvuus myöskin ja sitä ollaan edelleen kehittämässä.

Euroopan neuvostoa on myös pidetty jonkinlaisena odotushuoneena Euroopan unioniin pyrkiville maille, mutta minun mielestäni on ehkä vähän turhan vähättelevää todeta vain se, että Euroopan neuvosto on odotushuone näille uusille EU:n jäsenmaille. Kyllä Euroopan neuvosto on ja pysyy maanosamme tärkeimpänä ihmisoikeusjärjestönä myös tulevaisuudessa. Siksi, kuten totesin jo vastauspuheenvuorossani, en näe ollenkaan hyödyllisenä sitä, että esimerkiksi Euroopan unioniin alettaisiin kehittää omaa ihmisoikeusmekanismiaan, ihmisoikeustuomioistuintaan. Tällainen hankehan oli meneillään vielä muutama vuosi sitten, mutta kun perustuslakia ollaan muuttamassa ja esimerkiksi Suomen hallituksen ehdotus vuodelta 2000 on nyt käsittelyssä siitä, että Euroopan unioni liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ja tämä on myötätuulessa, niin minun mielestäni kaikki ehdotukset siitä, että perustettaisiin Euroopan unioniin ehkä kilpaileva järjestelmä vain tietyille maille, eivät palvele Euroopan kansalaisten asiaa.

Ihmisoikeuksiin liittyy oleellisesti tietysti demokratia. Me voimme asettaa varmasti kyseenalaiseksi monen nyt toukokuun 1. päivänä Euroopan unioniin liittyvän jäsenmaan demokratian tilan ja myöskin niiden ihmisoikeuksien tilan ja minun mielestäni aivan perustellusti. Täällä on paikalla esimerkiksi ed. Sasi, joka on Euroopan neuvoston puolesta tutkimassa esimerkiksi vähemmistöjen asemaa Latviassa. Nämä vähemmistökysymykset ovat Euroopan neuvoston eräs kiperimpiä, hankalimpia kysymyksiä, mutta erittäin tärkeitä kysymyksiä. Me täällä Suomessa, me suomalaiset kansanedustajat, emme ehkä osaa ymmärtää, kuinka vaikeita nämä vähemmistöihin liittyvät kysymykset Euroopassa tällä hetkellä ovat, valitettavasti, sanoisin näin. Me olemme täällä omassa kotimaassamme tulleet hyvin toimeen omien vähemmistöjemme kanssa ja tässä suhteessa voimme olla tyytyväisiä, mutta emme voi olla tyytyväisiä siihen, ettei vähemmistöjen asemaa kunnioiteta muissa Euroopan neuvoston jäsenmaissa ja tulevissa EU-jäsenmaissa. En halua nyt ruveta nimeltä mainitsemaan muita, Latvian tässä nyt ohimennen totesin, jossa esimerkiksi venäläisen vähemmistön asema on todella varsin hankala ja ansaitsee kyllä huomiota.

Puhemies! Kun esimerkiksi vuodelle 2007 on kaavailtu, että Bulgaria ja Romania tulisivat mukaan Euroopan unioniin, niin oma kantani on, että tarkkaan pitää nyt sitten miettiä, mikä esimerkiksi erityisesti Romanian tilanne on ihmisoikeuksien ja demokratian kannalta. Lisäksi Turkki on vakavana ehdokkaana tulossa Euroopan unioniin 2013. Siitä on hyvin erilaisia käsityksiä, voidaanko Turkki islamilaisena valtiona, täysin eurooppalaisista muista valtiosta poikkeavana, hyväksyä Euroopan unioniin, mutta kannattaa muistaa se, että Turkki on jo ajat sitten hyväksytty Euroopan neuvostoon. Tosin Turkin jäsenoikeuksia on aina silloin tällöin suspendoitu eli Turkin jäsenoikeudet on pidätetty, mutta siitä huolimatta Turkki on Euroopan neuvoston jäsen. Tämä osoittaa sitä, että Euroopan neuvostossa on ehkä joskus kiirehditty vähän jäsenten hyväksymisessä ilman, että jäsenmaat pystyvät kuitenkaan täyttämään kaikkia niitä velvoitteita ja odotuksia, joita jäsenmailta vaaditaan ihmisoikeuksien ja demokratian suhteen.

Erittäin kiistanalainen oli Venäjän jäsenyys 90-luvun puolivälin aikoihin. Suomen valtuuskunta kannatti Venäjän jäsenyyttä, mutta Venäjän jäsenyydestä käytiin erittäin kiivas keskustelu, ja sen jälkeen sitten lähes jatkuvana ongelmana on ollut Tshetshenia-kysymys Euroopan neuvostossa. Muutama vuosi sitten Venäjän äänioikeus pidätettiin noin vuodeksi Euroopan neuvostossa sen takia, että Tshetshenia-kysymys herätti niin paljon epäluuloja erityisesti ihmisoikeuksien toteutumisen osalta Tshetsheniassa, että Euroopan neuvoston enemmistö päätti pidättää Venäjän jäsenoikeudet.

Toteaisin, että Euroopan neuvosto on tehnyt tärkeää työtä Tshetshenian osalta. Englantilainen ylähuoneen jäsen lordi Judd on ollut erinomaisen ahkera ja myöskin vaikutusvaltainen Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen, joka on omalta osaltaan, lordi Judd, vaikuttanut Venäjän asennoitumiseen. Mutta me tiedämme kaikki, että Tshetshenia on edelleen avoin haava Euroopassa ja Venäjällä ja pitää suhtautua vakavasti niihin ongelmiin, jotka siellä ovat.

Puhemies! Haluan myös todeta, että Euroopan neuvoston ansiosta kuolemanrangaistus on poistettu meidän maanosastamme, nimenomaan Euroopan neuvoston. Kun tuosta selonteosta saattaisi saada sen käsityksen, että Euroopan unionilla on ollut merkittävä osuus, en halua väheksyä sitä, mutta Euroopan neuvosto on se, joka on vaatinut kaikilta jäsenmailtaan, että ainakin moratorio tulee kuolemanrangaistusten toimeenpanolle ja että sitten viime kädessä kaikki jäsenmaat poistavat kuolemanrangaistuksen lainsäädännöstään. Kun Euroopan neuvoston liitännäisjäseninä ovat myöskin Yhdysvallat ja Japani, niin Euroopan neuvosto on vaatinut Yhdysvaltojen ja Japanin kuolemanrangaistusten poistamista, toistaiseksi kuitenkin tuloksetta, koska nämä maat katsovat, etteivät ne ole Euroopan neuvoston täysjäseniä, ja sillä perusteella ne eivät myöskään ole halukkaita poistamaan kuolemanrangaistuksia. Ne katsovat, ettei Euroopan neuvostolla ole oikeutta puuttua niiden asioihin.

Lopuksi, puhemies, muutama sana demokratiasta, joka oleellisesti liittyy ihmisoikeuksiin. Demokratia on vaikea elämisen muoto, me tiedämme sen. Joka maassa, näissä vanhoissakin jäsenmaissa, on ongelmia demokratian suhteen ja esimerkiksi tiedotusvälineiden käytön suhteen jne. Mutta haluan tässä vain todeta muutamia esimerkkejä ja ehkä lopuksi vain yhden eli Georgian, joka on myöskin Euroopan neuvoston jäsen. Kun Saakashvili, nykyinen presidentti, tuli valtaan, niin hän nimenomaan moitti edellistä hallintoa siitä, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa oli poljettu, ja kun sitten pidettiin presidentinvaalit, niin Saakashvili sai 93 prosenttia äänistä. Nyt kun viime viikonvaihteessa pidettiin parlamenttivaalit, ainoastaan hänen puolueensa tuli parlamenttiin. Itse asiassa voidaan nostaa se kysymys, onko Georgia enää tämän jälkeen demokratia. Kun ensin poistettiin vanha valta, niin sitten paikalle tulee yksi puolue.

Puhemies! Euroopan neuvoston ulkopuolella ovat enää käytännössä Monaco ja Valko-Venäjä. Monaco on kuitenkin lähiaikoina liittymässä Euroopan neuvostoon, mutta siinäkin voidaan ehkä harvinaisuutena todeta se, että kun Monacoa nimenomaan syytettiin siitä, että siellä on vain yhdellä puolueella valta — vaalijärjestelmä oli sellainen — niin seuraavissa vaaleissa tulikin oppositio valtaan, niin että kun siellä on 21 niin sanotun parlamentin jäsentä, niin 18 edusti oppositiota ja 3 edellistä hallituspuoluetta.

Valko-Venäjän kohdalta voidaan todeta, että Valko-Venäjä ei täytä minkäänlaisia mittoja Euroopan neuvoston jäsenyyden suhteen. Me olemme korostaneet Euroopan neuvostossa sitä, että saattaisi olla hyvä, jos Euroopan neuvosto olisi hyväksynyt tällaiseksi tarkkailijajäseneksi tai special guest -jäseneksi, erikoisvierasjäseneksi, Valko-Venäjän sillä perusteella, että olisimme voineet seurata vaalikampanjointia eli esimerkiksi tiedotusvälineiden käyttöä. Mutta päätös on nyt tehty: Valko-Venäjälle ei ole annettu eikä anneta erikoisvieraan asemaa, koska presidentti Lukashenkan politiikka on kuitenkin se, joka hallitsee, ja oppositiolla ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia toimia Valko-Venäjällä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa ed. Hänninen totesi, jotta EU-tasolle yhä enemmän näitä valituksia tulee käsittelyyn. Minusta se on hyvä toteamus, ja siitä voi heti aasinsiltana todeta, jotta sehän tarkoittaa myös sitä, jotta silloin myös ihmiset eivät ole kokeneet saavansa oikeutta Suomessa. Siitä voi tietysti heittää monta kysymystä: Onko sitten kyse siitä, jotta ne kaikki, jotka valittavat EU:n tuomioistuimeen, tekevät turhia valituksia? No, osassa voi todeta heti, että sieltä on tullut myös semmoisia päätöksiä, että suomalainen ihminen ei olekaan saanut Suomessa oikeutta, mikä siinä mielessä minusta myös liittyy tähän ihmisoikeuskysymykseen.

Jotkut Suomessa epäilevät, jotta meillä toimii tämmöinen hyvä veli -järjestelmä. Minä en osaa siihen todeta mitään. Itse en ole semmoista käytännössä havainnut, mutta kun näitä asioita ovat monet tutkineet, niin väitetään sillä tavalla, että meillä jollakin tavalla suojelujärjestelmä tässä virkakoneistossa on olemassa. Se olisi aika paha homma, jos semmoinen paljastuisi.

Mutta ihan käytännön esimerkkinä: Tuossa hiljattain oli yksi talokauppa, jossa se ihminen sanoi, että sen perheen ihmisoikeudet ovat kyllä pahasti menneet pieleen. Siinä prosessin yhteydessä heiltä meni talo ja vielä oikeudenkäyntikulut maksatettiin ja kaikki, koko elämäntyö, meni hukkaan. Kuitenkin noin maalaisjärjellä ajateltuna siinä ne ihmiset olivat tavallaan syyttömiä siihen koko juttuun. Olen käynyt tarkkaan sen prosessin läpi. Tässä tuntuu siltä, jotta meilläkin Suomessa löytyy tapauksia, jotka ovat ihan oikeita räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia. Toivoisi, että silloin myös, kun valiokunta käy asian läpi, se toteaa nämä seikat ja mahdollisesti etsii ratkaisua, onko meidän oikeusjärjestelmämme sillä tavalla toimiva, että vaikka se on moniportainen, meillä on valvonta riittävä tässä järjestelmässä tällä hetkellä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Mitä ihmisoikeuspolitiikkaan tulee, niin siinä mielestäni tärkeintä ei ole politiikan laajuus, agendan monikohtaisuus, vaan sittenkin tärkeämpää tänä päivänä olisi sen agendan laatu. Myöskin — ihmisoikeuksien turvaaminen on tärkeä asia — näissä kysymyksissä ei saa olla naiivi, vaan pitää olla realisti ja miettiä, millä todellisilla keinoilla voidaan päästä hyväksyttävään tulokseen.

Kansainväliset sopimukset ovat sinänsä tärkeitä, ja ne vievät kehitystä hitaasti oikeaan suuntaan, mutta täytyy sanoa, että kun sopimuksia tehdään, niin niitten täytäntöönpanoon pitäisi kiinnittää erittäin paljon huomiota. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus on siinä suhteessa erinomainen ihmisoikeussopimus, että kun siinä on tuomioistuinjärjestelmä ja kun valtiot noudattavat tuomioistuimen päätöksiä, niin tältä osin meillä on todellista oikeusturvaa saatavissa tuomioistuimen ja tuon ihmisoikeussopimuksen kautta.

Suurin ongelma tällä hetkellä ihmisoikeuksille on vakava väkivalta, mitä esiintyy ympäri maailmaa, ja tietysti keskeinen kysymys on se, pitääkö meidän ulkopuolisten pyrkiä puuttumaan siihen väkivaltaan. Tätä keskustelua on käyty viime aikoina nimenomaan Afrikan osalta, ja YK:n pääsihteeri Kofi Annankin on todennut, että hän on syyllistynyt laiminlyöntiin siltä osin, että hän ei ole ollut riittävän aktiivinen siinä suhteessa, että toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä. Onneksi tältä osin tiettyä huonoa omaatuntoa Euroopassa on ollut viime aikoina. Muun muassa Kongon osalta on ryhdytty toimenpiteisiin; sinne on lähetetty sotilaallisia joukkoja, joilla tilanne on suhteellisen hyvin saatu rauhoitettua.

Ongelma usein on myöskin YK ja YK:n turvallisuusneuvosto, jonka pitäisi antaa erilaisiin toimenpiteisiin mandaatti. Mandaatti saadaan yleensä suhteellisen hyvin, paitsi tilanteissa, joissa jollakin pysyvällä jäsenellä on erityisiä omia intressejään tai sillä on tietty pelitilanne, jossa se väärinkäyttää omia oikeuksiaan. Tässä suhteessa mielestäni on tärkeätä, että kun ihmisoikeuspäätöksiä tehdään, ne pitäisi ensi sijassa ankkuroida kyllä YK:n turvallisuusneuvostoon, mutta pitää olla myöskin pakotie niin, että jos siellä ei kyetä tekemään päätöksiä, kansainvälinen yhteisö voi toimia muulla tavalla. Tässä suhteessa tärkeätä on myöskin, että Suomessa rauhanturvalakia kyettäisiin tulevaisuudessa muuttamaan niin, että eurooppalaiset arvot voisivat toteutua ihmisoikeuksien osalta laajalti koko maailmassa.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta on erittäin hyvä ja tärkeä ja kuvastaa ihmisoikeuksien toteuttamisen välttämättömyyttä. Ihmisoikeudet ovat universaaleja oikeuksia, joiden toteutuminen on elinehto ihmisarvoisen elämän toteutumiselle. Suomi on sitoutunut syrjimättömyyteen ja avoimuuteen. Hyvä esimerkki tästä on konkreettisesti hiljattain voimaan tullut laki syrjimättömyydestä.

Suomessakin on kuitenkin edelleen monia väestöryhmiä, joiden oikeuksia poljetaan. Esimerkiksi maahanmuuttajat kohtaavat edelleen rasistisia toimia ja rasistista suhtautumista ja niin sanottu piilorasismi on yhteiskunnassamme yllättävän yleistä. Tämä piilorasismi tulee ilmi esimerkiksi maahanmuuttajien hakiessa töitä. Heidän on usein oltava monin verroin suomalaisia kollegojaan pätevämpiä, jotta työpaikka löytyisi. Maahanmuuttajien asemaan onkin kiinnitettävä yhteiskunnassamme erityistä huomiota. Oma erityinen ryhmänsä on yksin maahantulleet lapset, joiden suojelemiseksi ja ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi on tehtävä kaikki voitava. Samoin kidutettujen maahanmuuttajien erityistarpeet tulee yhteiskunnassamme vahvasti huomioida. Suomen maahanmuuttopolitiikan keskeisimpänä perustana tuleekin olla ihmisoikeuksien turvaamisen.

Lisäksi muun muassa vammaisten asemaan liittyy monia puutteita meillä Suomessakin. Vammaisten oikeuksien toteutumisessa on myös paikkakuntakohtaisia eroja palveluiden suhteen, joita vammaiset tarvitsevat ihmisoikeuksiensa toteutumiseksi. Alueelliseen tasavertaisuuteen tulee panostaa kaikissa hyvinvointipalveluissa.

Eräs ryhmä, joka mielestäni puuttuu ihmisoikeusselonteosta, ovat ikäihmiset. Heidän mukaanottonsa selontekoon olisi ollut tarpeellinen, koska laitoshoidon tarpeessa olevat ikäihmiset ovat yksi yhteiskuntamme heikommassa asemassa olevista ryhmistä ja heidän sosiaalisten oikeuksiensa toteuttamisessa on paljon puutteita. Oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja yksityisyyteen ei aina heidän kohdallaan toteudu. Myös itsemääräämisoikeudessa on heidän kohdallaan puutteita. Niin ikäihmisten kuin muidenkin laitoshoidon tarpeessa olevien kohdalla tulee aika ajoin esiin esimerkiksi henkilökunnan vähyydestä johtuvaa jonkin asteista hoidotta jättämistä ja hoidon laiminlyöntiä. Ikäihmiset ovat yksi yhteiskuntamme haavoittuvimmista ryhmistä, ja heidän, kuten muidenkin heikommassa asemassa olevien ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi on toimittava aktiivisesti.

Myös lastensuojelulasten ja muiden vaikeissa ja haavoittuvissa olosuhteissa kasvavien ja elävien lasten asemassa on paljon kehitettävää. Lapsi ei pysty puolustamaan itseään, ja lasten asiat jäävätkin näin usein jalkoihin päätöksenteossa. Yksi tällainen esimerkki on lasten- ja nuortenpsykiatrian panostusten riittämättömyys. Lapselle jonottaminen palveluiden piiriin saattaa olla erityisen haavoittavaa. Lastenpsykiatrit ovat käyttäneet esimerkkinä sitä, että lapsen kehitysvaiheiden kannalta vuoden jonotus palveluun merkitsee lapselle samaa kuin kymmenen vuoden jonotus aikuiselle. Kuka aikuinen suostuisi jonottamaan tämän ajan? Lapsen auttamisessa on myös monia ylitettäviä esteitä, ennen kuin ensimmäisestä avuntarve-epäilystä päästään hoitovaiheeseen. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden määrällisen ja laadullisen tason turvaaminen on välttämätöntä. Lasten oikeuksien kannalta on tärkeää myös se, että hallitusohjelmassa on sitouduttu perustamaan lapsiasiainvaltuutetun toimisto.

Täällä paljon keskustelussa esillä ollut perheväkivalta on myös eräs asia, jonka ehkäisemiseksi ja estämiseksi on toimittava aktiivisesti. Raaka väkivaltaisuus on lisääntynyt yhteiskunnassamme, ja sen estämiseksi on toimittava aktiivisesti. Tässä keskeistä on ihmisten pahoinvoinnin ehkäisytyö.

Haluan vielä mainita romanien oikeuksien edistämisen tarpeet. Heidän kohdallaan yleisiä syrjintämuotoja esiintyy muun muassa palveluiden saatavuudessa, asuntomarkkinoilla ja työllistymisessä. Yhteiskuntamme ei pidä hyväksyä minkäänlaista etniseen tai muuhun taustaan perustuvaa syrjintää. Ihmisoikeuksien osalta on vielä paljon tehtävää, jotta tasavertainen ja syrjimätön kohtelu toteutuisi.

Suomen tulee ajaa avointa, ihmisoikeudet vahvasti huomioivaa, kansainvälistymiseen myönteisesti suhtautuvaa politiikkaa. Se on ainoa keino vaikuttaa myös globaaleihin ihmisoikeusloukkauksiin. Suomen tulee olla aktiivinen kansainvälisessä taistelussa globaalia köyhyyttä ja ihmisoikeusrikkomuksia vastaan. Epäoikeudenmukaisuus maailmassa aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, miltä emme voi sulkea silmiämme. Kansainvälinen eriarvoisuus koskettaa viime kädessä koko maailmaa. Esimerkiksi kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi kumpuavat juuri sieltä, missä ihmisoikeuksia rikotaan räikeimmin ja missä absoluuttinen köyhyys on vallitsevaa. Siitä ja eriarvoisuudesta kärsivät usein eniten haavoittuvimmat ryhmät, kuten lapset ja vanhukset. Erityisen räikeitä ihmisoikeusloukkauksien muotoja ovat muun muassa kuolemanrangaistus, lapsisotilaat, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, prostituutio ja lapsityövoiman käyttö.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä selonteossa esiin tullutta ajatusta kansallisen ihmisoikeusinstituutin perustamisesta. Meidän tulee todella tehdä kaikki voitava ihmisoikeuksien toteuttamiseksi.