2) Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston kertomus yhtiön
toiminnasta vuodelta 2004
Mika Lintilä /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Yleisradion hallintoneuvoston kertomus
eduskunnalle vuodelta 2004 on toinen laatuaan sen jälkeen,
kun tästä menettelystä säädettiin
viestintämarkkinalain uudistuksessa. Vuoden aikana ei Yleisradion
tapaisessa toiminnassa tapahdu juurikaan suuria muutoksia sen linjauksissa
ja tehtävissä, mutta siitä huolimatta
vuotta 2004 voidaan pitää yhtiön kannalta
varsin merkittävänä.
Yhtiön toiminnan ja tulevaisuuden linjaamisen kannalta
keskeistä vuonna 2004 oli julkisen palvelun televisio-
ja radiotoiminta 2010 -työryhmän raportti. Tämä paremmin
Niemelän työryhmän raporttina tunnetuksi
tullut selvitys määrittelee pitkälti
ne peruspilarit, joiden pohjalle Yleisradion toiminta myös
jatkossa rakentuu. Keskeisintä Niemelän raportissa
on sen lähtökohta, että YLEn tulee myös
tulevaisuudessa olla suomalaisten omistama, valtakunnallisesti ja
alueellisesti toimiva, monipuolinen televisio- ja radio-ohjelmistojen
tarjoaja, luotettava tiedonvälittäjä,
merkittävä kotimaisen audiovisuaalisen kulttuurin
tuottaja sekä johtava tapahtumien välittäjä.
YLEn ohjelmatoiminnan lähtökohtana tulevat myös
jatkossa olemaan sen arvot: suomalaisuus, luotettavuus, riippumattomuus,
monipuolisuus ja korkea laatu.
Niemelän työryhmä antaa näin
lisämäärityksiä YLEn julkisen
palvelun tehtävälle. Se on tehtävä,
jota suomalaiset eri tutkimusten mukaan arvostavat erittäin
laajasti. Yleinen julkisen palvelun periaate, ohjelmat kaikille
suomalaisille samalla maksulla asuinpaikasta riippumatta, on edelleen
voimissaan. Samalla työryhmä tuottaa suuntaviivoja
yhtiön tarjonnan monipuolisuudelle. Monipuolisuus on nimittäin
se asia, joka erottaa selvästi YLEn alan muista toimijoista.
Ohjelmatarjonnan monipuolisuuden takaaminen on myös yksi
julkisuudessa keskusteluissa useimmin esille otetuista yleisradiotoiminnan
tehtävistä.
Liikenne- ja viestintäministeriö on jo usean vuoden
ajan tilannut selvityksen suomalaisesta tv-tarjonnasta. Tuoreimman
raportin mukaan neljä analogista tv-kanavaa yhdessä tarjosivat vuonna
2003 monipuolisemman ohjelmiston kuin koskaan aiemmin vuonna 1997
alkaneella neljän kanavan kaudella. Kanavat toteuttivat
aiempaa selvempää työnjakoa, toisin sanoen
ne olivat eriytyneet entistä enemmän toisistaan. YLEn
kanavat TV1 ja TV2 osoittautuivat kaupallisia kilpailijoitaan selvästi
monipuolisemmiksi (Ed. Ala-Nissilä: Miten talous jaksaa?) niin
kokonaistarjonnassa kuin parhaana katseluaikanakin. Digikanavista
monipuolisin oli täyden palvelun FST.
YLEn oma yleisötutkimus tutki monipuolisuutta toisesta
näkökulmasta eli kysyi suomalaisten näkemyksiä television
tulevaisuudesta yleensä ja erityisesti YLEn roolista. Vastauksissa
nousi esille selvä vaatimus siitä, että juuri
YLEn täytyy huolehtia monipuolisuudesta jatkossakin. Monipuolisuus
on paljon muutakin kuin erilaisten ohjelmatyyppien kirjo. Tutkimus
osoitti, että yleisö peilaa Yleisradion ohjelmiin
tietynlaista toivottavaa asiantilaa. Tästä näkökulmasta
katsottuna monipuolisuus ei ole itseisarvo, vaan väline.
Tutkimukseen osallistujat korostivat voimakkaasti muun muassa
tietoa, kulttuuria, yleissivistystä ja moraalia sellaisina
asioina, joita television kokonaisuutena pitäisi edistää.
Erityisen selväksi tehdään YLEn vastuu
näiden asioiden edistäjänä.
Monipuolisuus tässä yhteydessä tarkoittaa myös
erilaisten katsojien tasapuolista huomioimista. YLEn tehtäväksi
yhä monipuolistuvassa tarjonnassa nähdään
nimenomaan ei-kaupallisen vaihtoehdon tarjonta. Nämä tutkimukset
kertovat, että YLEn tehtävä suomalaisten
mielissä on vaativa ja velvoittava. Eduskunnan ja YLEn
hallintoneuvoston keskeinen tehtävä puolestaan
on toimintaedellytysten tarjoaminen tälle ohjelmatyölle.
Arvoisa herra puhemies! YLEn keskeiset tehtävät
ja niissä onnistuminen punnittiin taas kertaalleen kertomusvuoden
viimeisinä päivinä, kun Kaakkois-Aasian
rannoille nousi hyökyaalto erittäin tuhoisin seurauksin.
Koko yhteiskunta oli silloin kovilla, myös media ja Yleisradio.
Hallintoneuvosto sai yhtiön toimialajohtajilta selvityksen
siitä, miten yhtiö tuosta urakasta selvisi. Senkin
perusteella on todettava, että erittäin hyvin. Nopeimmin
olivat tietysti liikkeellä radio- ja online-uutiset, joilla
luonteensa mukaisesti on mahdollisuus hyvin nopeaan reagointiin.
Radiouutisissa kerrottiin hyökyaallosta ensimmäisen
kerran Indonesiaa kohdanneitten tuhojen osalta aamuviideltä,
vain noin kaksi tuntia tapahtuneen jälkeen. Ensimmäinen
silminnäkijä oli puhelinhaastattelussa aamuseitsemältä.
Uutisointia leimasi alkuvaiheessa varovaisuus ja viranomaistietoihin
luottaminen. Jälkipuinnissa onkin jäänyt
käteen muutama tärkeä havainto. Viranomaistietoon
on suhtauduttava tällaisessa tilanteessa kuin mihin tahansa
tietoon, kriittisesti. On uskottava enemmän omiin silmiin
ja korviin. Uutistoiminta, kuten periaatteessa viranomaistoimintakaan,
ei voi myöskään viettää juhlakautta.
Kertomusvuoden loppupuolella YLE sai osakseen myös
ennenkokemattoman kiinnostuksen ja mediaryöpyn. Uuden toimitusjohtajan
valintaa seurattiin sellaisella mielenkiinnolla, että se
yllätti koko yhtiön ja kaikki valintaprosessin
osapuolet. Toimitusjohtaja kuitenkin löytyi. Hänet valittiin
kokouksessa 16. päivänä marraskuuta,
ja hän aloittaa tehtävässään
reilun kolmen viikon päästä.
Niemelän työryhmän raportti määrittää myös hallintoneuvostolle
sen keskeiset haasteet. Hallintomallin uudistus ja Yleisradion talouden
tasapainottamisesta kiinnipitäminen ovat hallintoneuvoston
työskentelyn keskeisiä kohteita. Hallintoneuvosto
tulee viemään hallintouudistusta eteenpäin
siten, että uusi ulkopuolinen hallitus tulee aloittamaan
toimintansa viimeistään vuoden 2006 alusta. Talouden
tasapainottamisen osalta keskeistä on työryhmän
esittämän rahoitusmallin toteuttaminen ja yhtiön
talouden raameissa pitäminen.
Kertomusvuonna 2004 yhtiön talous pidettiin tarkalleen
niissä raameissa, jotka sille vuonna 2003 määriteltiin
ja jotka olivat budjetoidut. Tulos on linjassa vuoteen 2008 ulottuvan
rahoitussuunnitelman mukaisesti. Tämän suunnitelman mukaisesti
yhtiön tuloksen on rahoituserien jälkeen oltava
tasapainossa vuonna 2008.
Koko sähköisen median kenttää keskeisesti koskettava
asia on digi-tv:n kehitys. Vuosi 2004 nosti huomattavasti digi-tv-talouksien
määrää Suomessa. Suomalaiset
hankkivat digi-tv-laitteita selvästi innokkaammin kuin
edellisinä vuosina. Erityisesti Ateenan olympialaisten
ja sieltä lähetettyjen digitaalisten lähetysten
merkitys oli huomattava tekijä digi-tv-talouksien lisääntymisessä.
Marraskuun lopussa jo lähes neljännes talouksista
maassamme oli digi-tv-talouksia. Vuoden lopulla hankitut laitteet
eivät ole mukana luvuissa. Tv-kauppiaiden mukaan kauppa
kävi kuitenkin vilkkaasti juuri ennen joulua.
Hallintoneuvosto teki päätöksen kertomusvuonna
YLEn siirtymisestä kokonaan digitaaliseen tv-toimintaan
31.8.2007. Tällöin analogiset lähetysverkot
suljetaan. Päätös perustui valtioneuvoston
aiemmin tekemään periaatepäätökseen.
Tässä on lähivuosina tehtävää ja
tavoitetta niin, että kaikki tv-taloudet ja kansalaiset
ovat digi-valmiudessa, kun analoginen signaali sammuu.
Arvoisa puhemies! YLEn tv-tarjonnan perusrakenteessa ei kertomusvuonna
tapahtunut oleellisia muutoksia. Näkyvimmin ohjelmatarjonnassa
olivat esillä suuret tapahtumat, kuten Euroopan parlamentin
vaalit kesäkuussa, myöhemmin kesällä Ateenan
olympialaiset, syksyllä kunnallisvaalit. Television päivittäinen
katselu laski edellisvuodesta kuudella minuutilla. Päivittäisestä katselun
kokonaisajasta YLEn osuus oli 45 prosenttia. YLEn katselu nousi
hiukan. YLEn ohjelmatarjontaan oltiin kertomusvuonna edelleen varsin
tyytyväisiä. Erityistä tyytyväisyyttä ilmaisivat
pienten lasten vanhemmat YLE TV2:n lastenohjelmatarjontaan. YLE
TV1:n katsotuista ohjelmista yli puolet oli uutis-, ajankohtais-
ja asiaohjelmia, dokumentteja ja muuta faktaohjelmistoa. Katsotuin
oli edelleen itsenäisyyspäivän vastaanotto
2,2 miljoonalla katsojalla. YLEn tv:n vuotuinen lähetysmäärä kasvoi
vuonna 2004 runsaalla 400 tunnilla. Kymmenessä vuodessa YLEn
tv-tarjonta on lähes kolminkertaistunut. Samanaikaisesti
ohjelmistojen keskituntihinnat ovat huomattavasti laskeneet. (Puhemies:
10 minuuttia!) Kotimaista tuotantoa YLEn tv-ohjelmistosta oli 62
prosenttia.
Merkittävää radiotoimialan osalta
oli 2004 loppuun saatettu alueellisten tv-uutisten käynnistäminen
kahdeksalla eri alueella. Pohjanmaan alueelliset tv-uutiset aloittivat
lähetyksensä vuosi sitten toukokuussa, ja nyt
alueelliset uutiset kattavat kahdeksalla lähetysalueella
koko maan. Alueellisten tv-uutisten pilottilähetykset käynnistettiin
vuonna 2000. Kertomusvuonna alueelliset tv-uutiset olivat ensimmäistä kertaa
mukana, kun tutkittiin YLEn julkisen palvelun tehtävien
tärkeyttä. Listatuista tehtävistä alueelliset
tv-uutiset arvioitiin kuudenneksi tärkeimmäksi YLEn
tehtävistä.
Radiotoiminnan vuosi oli tasainen. Eri kanavien yleisösuhde
vakiintui ja tyytyväisyys parani. Radion kuuntelu kaiken
kaikkiaan väheni, mutta YLEn osuus päivittäisestä kokonaiskuuntelusta on
edelleen puolet.
Vuonna 2004 YLEn kanavilla oli vahva urheilunäkyvyys
ja -kuuluvuus. Juuri Radio Suomi teki Ateenan olympialaisissa uudenlaista
oheisohjelmaa. Perinteisten kisaselostusten lisäksi Radio
Suomen kisatiimi tutustutti kuulijat Ateenan nykyelämään,
kulttuuriin ja historiaan. 16 päivän ajan tehtiin
yli kymmenen päivittäisen lähetystunnin
rupeama. Yleisö piti tästä ja kommentoi
poikkeuksellisen runsaasti kisatoimittajien työtä.
Vuoteen sisältyivät harvinaisen monet merkittävät
urheilutapahtumat, kuten esimerkiksi olympialaiset, jalkapallon
MM-kisat, jääkiekon MM-kisat jne. YLEn rooli oli
merkittävä myös maailmanlaajuisesti Ateenan
olympialaisten avajaisten, päättäjäisten
ja heittolajien televisioinnista vastaamisessa. Näillä valmiuksilla
voi luottavaisin mielin mennä kohti seuraavaa kisaa ja
tämän vuoden suurtapahtumaa, yleisurheilun MM-kisoja,
tulevana kesänä Helsingissä. Niissäkin
sähköisen median päävastuun
kantaa YLE.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Lintilä hallintoneuvoston puheenjohtajana
esitteli tämän kertomuksen varsin hyvin, mutta
siitä puuttui selkeästi yksi näkökulma,
jota olisi tullut korostaa ja joka on, että kyseessä on
julkisen palvelun yhtiö. Yksi tärkeä ratkaisu
tehtiin viime vuoden aikana, joka koski sitä, näytetäänkö ruotsinkielinen
kunnallisvaalipalvelu vai potkupalloa televisiossa. Mielestäni siinä tehtiin
vakava linjaratkaisu, jossa päädyttiin näyttämään
potkupalloa ja poliittisen järjestelmän keskeinen
elementti, kunnallisvaalit ja niitten seuranta ruotsinkielisellä puolella
jätettiin potkupallokisojen alle. Tätä ratkaisua
valitan.
Irina Krohn /vihr:
Arvoisa puhemies! Hallintoneuvoston puheenjohtaja Mika Lintilä kuvasi
hyvin Yleisradion tilannetta ja toimintaa. Haluaisin kiinnittää huomiota
muutamaan heikkoon signaaliin, jotka välttämättä eivät
vielä niin vahvasti näy tässä kertomuksessa.
Ensimmäinen heikko signaali on minusta erittäin
positiivinen ja liittyy ilmiöön pro yleisö -liike
ja ajatukseen siitä, että yhä enemmän
mielletään, että Yleisradion katsoja
ei tee katsomistaan ennen kaikkea kuluttajana vaan kansalaisena. Yleisradion
tutkimuksessa tulee ilmi se, että ihmiset arvostavat paljon
sellaisia ohjelmia, joita itse eivät kuluta, eli ovat valmiit
rahoittamaan sellaista ohjelmaa, joka omaan elämänpiiriin
tai harrastuneisuuteen ei kuulu, mutta katsovat, että se
kuuluu hyvään kansalaisyhteiskuntaan.
Yleisradio ei voi tutkia niin kuin kauppias voi tutkia hyllyjänsä,
mitä tuotetta on ostettu, ja sitä tilata, vaan
tässä pitää tutkia niin, että samaan
aikaan kun kuluttaja itse ostaa joitain tuotteita, hän arvostaa,
että siellä on laajempi valikoima. Tämä on
erittäin tärkeä asia tilanteessa, missä kansalaisyhteiskunnan
voiman ajatellaan olevan heikkenemässä. Toisaalta
median kaupallistumisen myötä meille tulee yhä enemmän
erillisyleisöjä, yhteiset kansalliset kokemukset
ohenevat.
Toinen heikko signaali ei ole niin positiivinen. Jonkin verran
vastakkainen on tälle kansalaiskatsoja-ajatukselle se,
millä tavalla me saamme kansalaiset sitoutumaan lupamaksujärjestelmään.
Mielestäni lupamaksujärjestelmä on hyvä,
se on parempi kuin suora budjettivara, mutta meillä on
viitteitä siitä, että nuoriso, joka kyllä on valmis
maksamaan Internet- ja kännykkäpalveluista, jostain
syystä kokee, että lupamaksujärjestelmä television
katseluun ei olisi nykyaikaa.
Jonkin verran on keskusteltu siitä, että kun
lupamaksu on talouskohtainen ja kun taloudet pirstoutuvat sinkkutalouksiksi,
onko tämä talouskohtainen lupamaksu se oikea.
Tämä on sellainen asia, jota tiedän,
että Niemelän komitea myös pohti, mutta
ei osannut keksiä parempaa mallia. Sanoisin, että on
selvää, että lupamaksumalli ei toimi
niin hyvin kuin toivottaisiin.
Kolmas heikko signaali liittyy Yleisradion tapaan ottaa uutisaiheita.
Kun tutkittiin kansalaisten kokemusta luotettavista uutisista, niin
kun huippuarvosana oli 5, niin YLEn tv-uutiset sai 4,8 ja se oli
korkein, alin oli iltapäivälehtien uutissivuilla,
Iltasanomat tai Iltalehti, ja se arvosana oli 2,63.
Nyt on kuitenkin tapahtunut sellainen ilmiö Yleisradion
uutistoimituksessa, että aiheet ja agendat, jotka sopivat
ja kuuluvatkin iltapäivälehtien lööppiaineistoon,
nousevat koko yhteiskunnan ainoaksi viralliseksi puheenaiheeksi. Meillä on
tilanteita, missä Yleisradion iltauutisissa nostetaan asia,
joka on ollut lööpeissä, ikään
kuin annetaan ensinnäkin tilaa ja arvoa sille lööpin
nostamalle asialle ja jatketaan sitä keskustelua. Olen
sitä mieltä, että meillä on
erilaisia lehtiä ja sananvapauden piiriin kuuluu tietysti
iltapäivälehdistö, niin kuin kuuluu ET-lehti,
Eräretkeily-lehti, Luontolehti, meillä on eri
tyyppisiä lehtiä, mutta uutiskriteeristön
suhteen aikaisemmin Yleisradio antoi ehkä keltaisen lehdistön
elää omaa elämäänsä ja
oli luovempi, rohkeampi ja monipuolisempi tuomaan omia uutisaiheita
kansallisen keskustelun piiriin.
Kolmas heikko signaali liittyy vähän siihen, mitä hallintoneuvoston
puheenjohtaja otti esille. (Ed. Elo: Tämä on jo
neljäs!) — Neljäs, mutta tämä on
ehkä kolmas ongelma. Ensimmäinen signaali oli
vain positiivinen. Niin. — Se liittyy tähän,
mitä hallintoneuvoston puheenjohtaja Lintilä otti
esille YLEn analyysistä uutisoinnista tsunamitapauksen
yhteydessä, siitä, että pitää palata
journalismin kovaan ytimeen, monilähteisyyteen ja omin
silmin ja korvin havaittujen asioiden uskomiseen, että vain
viranomaistieto ei ole se ainoa tarina.
Käsitys on se, että meidän yhteiskuntamme nuoriso
ja kulttuuri on muuttumassa niin, että kun aikaisemmin
ensin ajateltiin, että televisio on informaation välittämiskanava,
sitten tuli vaihe, että se on tarinan välittäjä,
sillä kerrotaan tarinoita, niin kun katsotaan nuorta sukupolvea,
se haluaa olla mukana pelissä. En tarkoita peliä tässä mielessä,
että on juonittelua tai tämmöistä pahaa tai
huonoa, vaan tarkoitan peliä siinä mielessä, että on
jatkuva kaikkien toimijoiden läsnäolo ja vuorovaikutustilanne.
Kun katsoo internetmaailmoja ja muita, siellä ei ole yksi
passiivinen toimija, joka seuraa jotain suurta tarinaa, vaan samanaikaisesti
verkossa tuhannet tai sadat nuoret pelaavat samaa peliä yhdessä.
Uskon, että kun Yleisradio kehittää sitä toimintaansa,
niin yhä enemmän vuorovaikutus katsojien tai kansalaisten
kanssa ja yleisön mahdollisuus osallistua jopa havaintojen
tai aineiston tuottajana tulee merkittävämmäksi
tulevaisuudessa, jos me haluamme ylläpitää tämän
hyvän yleisösuhteen, mikä YLEllä on
ollut. Uskon, että YLE kykenee näihin muutoksiin,
ja tiedän, että näistä on keskusteltu.
Viimeiseksi haluaisin todeta, että tänä vuonna merkittävä asia
oli se, että Niemelän toimikunta jätti
raporttinsa YLEn hallintomallin uudistamisesta. Kiinnittäisin
huomiota siihen, että komitea, jossa olivat kaikki eduskunnan
puolueet edustettuina, esitti yksimielisesti, että tässä uudessa
toimintamallissa, missä on hallintoneuvosto ja talon ulkopuolinen
hallitus, ei ole hyvän hallintotavan mukaista, että hallituksessa
on pääomistaja eduskunnan edustaja, että kansanedustajat
istuisivat hallituksessa. Niemelän komitean raportin
jättämisen jälkeen monet puolueet ovat irtisanoutuneet
linjauksista, mitä komiteassa otettiin. Totean, että ainakin
tähän saakka vihreät ovat tämän
Niemelän alkuperäisen raportin takana.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! YLEn merkitys kansallisena mediana on aina
ollut suuri, ja nyt tämä rooli korostuu, kun globalisaatio
jatkuu. Se korostuu myös Suomessa, mistä kertoo
vaikkapa Maikkarin myynti ja se, että Sanomiakin on myyty
ulkomaalaisille. Luulisi, että tämä tilanne
viimeistään lopettaa puheet tiettyjen Yleisradion
osien yksityistämisestä, jonkalaista puhetta on
ollut vähän, mutta jota kuitenkin on ollut. Eduskunnan
pitää kantaa vielä suurempi vastuu Yleisradion
asemasta ja turvata sille riittävät resurssit,
joka on eduskunnan päätehtävä tässä asiassa.
Kyllä YLEssä osataan, kunhan ne resurssit vaan
ovat olemassa. Minä odotan, että liikenne- ja
viestintävaliokunta käsittelee erityisesti tätä kysymystä,
joka on tavallaan uutta nyt meidänkin tilanteessamme, tämmöisen
globalisoituvan, kaupallistavan median maailman oloissa Yleisradion
merkitystä. Sitä asiaa pitää nyt
vielä enemmän pohtia.
Johtopäätökseni on kuitenkin joka
tapauksessa selvä: Yleisradio on yhä merkittävämpi
kansallinen ja samalla kansainvälisesti suuntautunut media
ja että meillä pitää olla siihen
nähden erittäin suuri arvostus. Sitä ei
voi korvata millään.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Olen ed. Tennilän kanssa aivan samaa
mieltä Yleisradion merkityksestä. Katsotaan kaupallisia
kanavia: se ohjelmapolitiikka on selvää seksiä,
väkivaltaa, hömppää, ja sillä sipuli.
(Ed. Kekkonen: So what?) — Elikkä se tarkoittaa
se what sitä, arvoisa ed. Kekkonen, että tämmöinen sivistynyt
tietoyhteiskunta tarvitsee sellaisen, niin kuin täällä kertomuksessa
sanotaan, neutraalin kanavan, joka tarjoaa muutakin. Se tarjoaa kulttuuria,
se tarjoaa asiaohjelmia, se tarjoaa aivan toisenlaisen profiilin.
Sen takia, ed. Kekkonen, Oy Yleisradio Ab:tä tarvitaan.
Sitä tarvitaan sillä tavalla, juuri niin kuin
ed. Tennilä sanoi, että kun kysymys on eduskunnan
radiosta, niin eduskunta pitää huolen siitä,
että sen rahoitus on kunnossa. Minä pidän
tätä aivan perustavaa laatua olevana asiana.
Tähän liittyy tämä kertomusmenettely
ihan olennaisesti. Niin kuin ed. Lintilä esittelypuheenvuorossaan
totesi, niin tämä kertomusmenettely syntyi viime
eduskunnan aikana viestintämarkkinalain yhteydessä.
Silloinen liikennevaliokunta ehdotti, että siirrytään
vuotuiseen kertomusmenettelyyn, jossa hallintoneuvosto kertoo eduskunnalle,
mitä on kertomusvuoden aikana tapahtunut.
Nyt, kun tämä kertomus on toisen kerran täällä käsittelyssä,
voin vain todeta, että hyvä on, kun on pidetty
tästä menettelystä kiinni. Tämäkin kertomus
on aika mielenkiintoinen. Tämähän on kevyempi
versio kuin se edellinen, ja se voi ollakin vähän
kevyempi versio. Silloinen puheenjohtaja Laukkanen kertoi, että se
kertomus oli aika raskas työstää. Nyt
ilmeisesti ne ohjelmat, jotka grafiikan tuottavat, ovat valmiina,
niin että se on keventynyt. Kun vain syöttää sinne
oikeat luvut, se antaa oikeat piirakat edustajien arvioitavaksi.
Siitä, mitä sanoin Oy Yleisradio Ab:n merkityksestä julkisen
palvelun tehtävän toteuttajana, seuraa se, että tästä tappiollisuudesta
pitää rakenteellisesti päästä eroon.
Kun ed. Lintilä totesi, jos nyt oikein ymmärsin,
että 2008 tämä tasapaino saavutetaan,
niin olisi ollut erinomaisen hyvä, että hallintoneuvoston
arvoisa puheenjohtaja olisi kertonut sen, millä tavalla
se nyt käytännössä toteutuu,
taikka käyttäisi siitä nyt sen puheenvuoron,
joka voi olla 10 minuuttia, 10 minuuttia, 10 minuuttia tästä eteenpäin,
kun tuo ensimmäinen 10 minuuttia vähän
venähti. Näinhän ei voisi olla uutistoiminnassa,
jossa sekunnit ovat kortilla. Ed. Lintilä opettelee sen
säätelyn varmasti, kun näitä kertomuksia
esittelee.
Sitten täällä on myöskin
hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta, johon ei voi olla puuttumatta. Se
on tämän kertomuksen sivulla 5, jossa esitellään
asiaohjelmistoja. Täällä nimittäin
tähdennetään, että ruotsinkielisen
asiaohjelmiston keskeinen merkitys on suomenruotsalaisen identiteetin vahvistaminen.
(Eduskunnasta: Ihan oikein!) — Joo, ihan oikein, se passaa
olla oikein hyvin. — Mutta sitten, kun siirrytään
seuraavaan kappaleeseen, sitten enemmistökielen edustajakunnalle, meille
suomea äidinkielenä puhuville, kerrotaankin, että tehtävänä on,
siinä vain sanotaan, että suomalaisuus muuttuu
ja että Yleisradion pitää olla suomalaisuuden
muutoksessa mukana ja sopeuttaa se maailman trendeihin jnp., elikkä siinä on
harvinaisen selvä painotusero. (Ed. Kekkonen: Sitä sanotaan
vähemmistösuojaksi, ed. Pulliainen!) — Niin,
se on vähemmistön suoja, mutta se on
myöskin enemmistön suoja. Jos on kysymys
kulttuurista, niin kysymys on myöskin enemmistön
suojasta kulttuuri-instituutiona. Kyllä me suomalaiset
tämän kestämme, että Oy Yleisradio
neutraliteetin tulkitsee tällä tavalla. Nimittäin
kappalehan alkaa sillä tavalla, että kerrotaan,
että kysymys on neutraalista instituutiosta. Mutta tämähän
nyt sitten tulee käsittelyyn ja siihen voidaan ottaa tarpeen
vaatiessa niin sanotusti kantaakin.
Sitten otan enää vain yhden asian esille,
ja se on ohjelmiston alkuperäosio. Täällä todetaan näin:
"YLEn tv-kanavilla kotimaisen ensilähetysten määrä -
-" pitäisi olla kotimaisten ensilähetysten määrä — siinä on
painovirhekin — "- - ilman uutis- ja urheilulähetyksiä olisi
5 533 tuntia. Tästä määrästä riippumattomilta
ohjelmatuottajilta hankittuja ohjelmia oli 19 prosenttia, (v. 2003
18 prosenttia)." Siis indien osuus oli prosenttiyksikön
verran noussut. Tämä kohta jos joku olisi vaatinut
tänne oman piirakkakoosteensa tai taulukkonsa, millä tavalla
tämä indien osuus koostui. Koostuiko se siitä,
että moottoriurheiluohjelmia ja muita sellaisia on aika
paljon YLEllä ja ne tilataan ulkopuolisilta tuottajilta,
niin sanotuilta indieiltä, vai mitenkä tämä koostuu?
Ja kun täällä ovat politrukit paikalla
lehterillä kuuntelemassa tätä esitystä,
kun tämä tulee liikenne- ja viestintävaliokunnan
käsittelyyn, niin nyt jo viestinä, että tulen
toivomaan ja suorastaan vaatimaan, että indieselvitys tulee
selvänä piirakkana tai taulukkona siitä,
millä tavalla tämä koostuu. Minulla on
tähän erittäin pätevä syy, koska
olen tuossa tuotannossa mukana ja minulla on omat kokemukset, mutta
en halua nyt tässä vaiheessa lausua mitään
erikoista asian johdosta.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minusta tämä kertomusmenettely
on erittäin hyvä ja tarpeellinen, se lisää eduskunnan
tietoa Yleisradiosta ja sitouttaa varmasti eduskuntaa kantamaan
vastuutaan paremmin. Ja sen pitää tulla joka vuosi,
mistä asiasta on jonkun verran keskusteltu, muutoin ei
kukaan tiedä, mitä siinä saattaa sattua
sen vuoden aikana. Tämä jatkuvuus on myös
tässä tärkeätä, jatkuva
seuranta ja vastuunkanto. Voihan sitä ottaa aina sitä uudempaa
esille voimakkaammin esimerkiksi juuri valiokunnan käsittelyssä,
ettei toisteta aina sitä, mikä ei ole muuttunut.
Mutta esimerkiksi juuri nyt tämä mediamaailman
globalisoituminen, joka meillekin nyt sitten on alkanut osua, kannattaa
nostaa esille.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoroon sen verran,
että oli ihan mielenkiintoista tämä hänen
huomionsa tästä suomenruotsalaisuuden ja suomalaisen
kulttuurin korostamisesta. Olen monta kertaa miettinyt sitä,
että jos nämä ulkomaiset formaatit, joita
Suomessakin ostetaan, jos kynnelle kyetään — ei
YLE niinkään, kun ei välttämättä pysy
siellä tarjouskilpailussa mukana — yhä enemmän
lisääntyvät, niin mikä se on sitten
sitä kansallista ohjelmaa, kun formaatti on muuten sama,
peli on sama, juontajatkin saman tyylisiä, kieli vain vaihtuu.
Mutta oikeastaan pyysin tämän puheenvuoron
todetakseni tähän viimeiseen indiepuheenvuorokohtaan,
että jos tällainen indieselvitys tehdään,
ja varmasti on hyvä tehdäkin, niin siinä olisi
sitten syytä myös huomioida se, kuinka valmista
tavaraa indiet YLEen tarjoavat. Elikkä YLEn puolelta olen
kuullut, että joskus ollaan aika hankalassa tilanteessa,
kun ostetaan valmista tavaraa ja sitten sitä joudutaan
kuitenkin työstämään Yleisradiossa.
Se tulee indieostona sisään, mutta oma työ osallistuu
siihen aika isolta osin. Mitä työtä se
sitten on, indiemerkinnällä vai YLEn puolituottamana?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä nyt ed. Karhulle, joka
siviilipuolella on ollut YLEn palveluksessa minun ymmärtääkseni
ja sieltä siirrettynä näihin tehtäviin
kansan toivomuksesta, vain informaatioksi, että Yleisradio
useimmissa sopimuksissa edellyttää sitä,
että tietyt hommat hoidetaan YLEn toimesta, elikkä se
on juuri päinvastoin kuin ed. Karhu äsken totesi.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tilanne ei ole juuri päinvastoin, sopimuksia
tehdään ja niissä saattaa olla edellytyksiä näinkin
päin kuin ed. Pulliainen totesi, mutta tiedän
myös ihan olemassa olevasta käytännöstä,
että ostetaan valmista tuotetta ja se ei sellaisena tule
ohjelmistoon.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä totean kokemuksesta sen, että sellaisissakin
ohjelmatuotannoissa, jotka ovat näillä festivaaleilla
palkittuja ohjelmia, jotka olisi pystytty hoitamaan niin sanotusti omassa
laboratoriossa, on siihen sopimukseen kytketty se, että nyt
pitää olla Yleisradion mukana siinä.
Kun siinä on kysymys tavallaan monopolitilaajasta, koska
kaupallinen puoli ei mitään näistä välitä,
pätkäkään vertaa, silloin tietysti
toivoo, että nämä pelisäännöt
ovat selvät.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Hallintoneuvoston puheenjohtaja esitteli
Yleisradion hallintoneuvoston kertomuksen, ja kiitoksia siitä.
Viimeksi vuosi sitten aika tavalla puhuttiin YLEn julkisen palvelun
tehtävästä. Nyt vähän
enemmän painottui urheilun puolelle. Ehkä se kuvaa
viime vuottakin.
Mutta itse haluaisin ihan muutaman yksityiskohdan tuoda esiin
ja YLEn Radio 1:n. Se mielestäni erinomaisesti kuvaa radion
puolelta tätä julkisen palvelun luonnetta ja hyvää sisältöä, kulttuuria,
tiedettä, erinomaisia ohjelmia, joissa on ihan oikeasti
tietoa, ajankohtaista tietoa esimerkiksi lääketieteen
alalta, yleensäkin tutkimuksen alalta, erinomainen asia.
Siellä on antiikin historiaan ja maailmaan sukeltavia sarjoja, hyvinkin
pitkiä, moniosaisia, joissa on erinomaista tietoa arkkitehtuurista,
antiikin kulttuurista jne. Hannu Reimen ja Hannu Taanilan tyyppiset
henkilöt, joista on tullut jo jonkunlaisia käsitteitä,
ovat tässä osana. Nämä ovat
siis hyviä asioita.
Samalla voimme todeta, että 11 prosenttia on tämän
osuus radion kuuntelusta. Radiokanavien päivittäinen
tavoittavuus prosentteina, tämä käsite,
on 11 prosenttia YLEn Radio 1:n kohdalla. Mutta mikä muu
asema käytännössä taas täällä Helsingissä on
niin vaikeasti löydettävissä ja täsmennettävissä kuin
on nimenomaan tämä? Eli se kohta eetterissä,
mikä siellä tälle on annettu, on todella
kapea. Muuallakin Suomessa vastaavalla tavalla nimenomaan YLEn Radio
1:n kuuntelu voi olla ihan teknisesti hankalaa. Se on mielestäni
vahinko.
Sitten kaupalliseen puoleen aivan lyhyesti. Kuitenkin ehkä kun
puhumme aamutelevisiosta, niin MTV3:n aamu-tv joskus ihan oikeasti
kilpailee mielestäni varsin hyvin YLEn tv:n aamulähetysten
kanssa. Kun tämä urheilu tässä nyt
oli esillä, niin urheilun osuus painottuu aika tavalla siellä YLEn
puolella, ehkä hiukan liikaakin verrattuna MTV3:een, jossa
sitä ei ole niin toistuvasti niin paljon täällä aamupuolella.
Eli ei ehkä aina kuitenkaan kaupallinen puoli ole joka
paikassa huonompi tässä laatukysymyksessä.
Mutta kaiken kaikkiaan lopettaisin siihen, että YLE
on edelleen julkisen palvelun tehtävänsä hoitanut.
Se on erittäin tärkeä, niin kuin täällä muun
muassa edustajat Tennilä ja Pulliainen totesivat. Näin
ollen tämä käytäntö,
joka nyt on toista kertaa, toivon mukaan jatkuu. Olisi tietysti aivan
mielenkiintoista lukea myös ehkä hiukan muitakin
näkökulmia tästä työstä,
mitä hallintoneuvostossa tehdään, kuin
nyt on käsillä. Mahdollisesti se on raskaampi
malli. Kertomus olisi aina joskus hyödyllistä saada
käsiin.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Istuttuani aikoinaan vuosikausia television
ohjelmaneuvostossa tulin allergiseksi sille tilanteelle, että poliitikot
rupeavat puhumaan ohjelmista. Minusta äskeiseen puheenvuoroon
saakka tämä keskustelu on alkanut aika mukavasti
sen suhteen, että täällä ei
olla ikään kuin ohjelmaneuvoksia, siis henkilöitä,
jotka poimivat yksittäisiä ohjelmia sieltä täältä, vaan
jos tämän keskustelun tehtävä joku
on, niin se on tietysti taata se, että tämä rahoituskysymys jollakin
tavalla pysyisi kunnossa.
Ennen kuin ensimmäinen viisas tulee ehdottamaan sitä,
että rahoitusta pitäisi pitää kunnossa verovaroilla,
niin siihen on tietysti sanottava jyrkkä "ei", koska silloin
me astumme verotukseen lupamaksut siirtämällä.
Silloin me siirrymme sellaiseen maailmaan, joka kaikkialla on kuollut,
missä sitä on yritetty, ja meidän ei
pitäisi sille puolelle enää mennä.
Puhemies, kun aika on rajoitettu, niin saanen palata tähän
tematiikkaan.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen viittasi allekirjoittaneen puheenvuoroon.
Vuosi sitten aivan samalla tavalla pyrin käsittelemään
joitakin omasta mielestäni ikään kuin
indikaattorinomaisia ohjelmatyyppejä, jotka kuvaavat tässä tapauksessa varsin
positiivisella tavalla YLEn julkisen palvelun tehtävää ja
sitä kulttuurin ja sivistyksen välittämistehtävää,
mikä tällä laitoksella on. Itse en usko,
että tässä nyt 70-luvun ohjelmaneuvoston tyyppisestä tilanteesta
on kyse. Tämä on erään kansanedustajan
käsitys siitä, millä tavalla YLE positiivisesti
täyttää tämän tehtävänsä.
Puheenvuoro on todella tämän tyyppisen toiminnan
jatkamista tukeva. Tietysti talouden pitää olla
pohjana, niin kuin täällä on moni muu
todennut. Toivon mukaan näille (Puhemies koputtaa) ohjelmille
ei nyt ole haittaa siitä, että niitä on
täällä todettu olevan.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Täällä on jo moneen kertaan
todettu, että YLE on hoitanut hyvin tätä julkisen
palvelun tehtävää ja tekee todella hyvää työtä.
Ehkä tässä yhteydessä siitä,
kun Euroopan neuvostossa seuraamme ja olemme valvomassa vaaleja.
Usein kysymys median roolista on hyvin keskeinen vaalien valvonnassa.
On todettu, en nyt voi sanoa lähes poikkeuksetta, mutta
monissa maissa suuria ongelmia poliittisen tasapuolisuuden suhteen.
Minun mielestäni Suomen Yleisradio ja televisio ovat onnistuneet
tässä suhteessa hyvin. Joskus kyllä tulee
mieleen se, kun seuraa esimerkiksi ennen vaaleja näitä suuria vaalikeskusteluja,
olemmeko me vähän liiankin tasapuolisia, tuleeko
siitä vähän liian tasapaksua ohjelmaa,
kun kymmenen puoluejohtajaa on keskustelemassa, ja tuleeko siitä sitten
todellista informaatiota kansalaisille siitä, mitä eri
puolueet haluavat. Tämä on vaikea rajanveto, mutta
haluan sanoa, että tässä suhteessa minun
mielestäni Suomessa on kuitenkin onnistuttu paljon paremmin
kuin monissa muissa Euroopan neuvoston maissa.
Puhemies! Kun täällä ed. Krohn totesi,
että vihreät ovat sillä kannalla, että YLEn
hallitukseen ei tulisi kansanedustajia nimittää,
niin tässä tietysti on hyvin mielenkiintoinen
kysymys myös, mikä on hallituksen rooli, mikä on
hallintoneuvoston rooli. Kun katsoo yksityisiä yrityksiä,
niin vähitellenhän myöskin valtionyhtiöissä on
ja yksityisissä yrityksissä poistettu hallintoneuvostot
ja todettu, että hallitus käyttää kaiken vallan.
YLEn kohdaltahan tämän laatuista menettelyä ei
ole ehdotettu. Mutta tosiasia on se, että niissä yrityksissä,
joissa hallintoneuvosto on säilynyt, valtion yrityksissäkin,
niin hallintoneuvosto on yhä etäämmällä käytännön
päätöksenteosta. Kauppa- ja teollisuusministeriössä esimerkiksi
esitetään vakavasti kysymys, tarvitaanko enää mitään
hallintoneuvostoja, onko niillä mitään
roolia.
Kyllä tämä tietysti myöskin
YLEn osalta tulee esille, jos ei hyväksytä sitä,
että kansanedustajat tässä asiassa erityisesti
voisivat toimia asiantuntijana siinä kuin kuka tahansa
muukin ulkopuolinen. Minun oma käsitykseni on, että on
aika vaikea kuvitella, etteikö kansanedustaja olisi, tietysti
henkilökohtaisista ominaisuuksista riippuen, pätevä toimimaan
myöskin YLEn hallituksen jäsenenä.
Mutta, puhemies, tähän liittyen, olen tänään yrittänyt
muutaman hallintoneuvoston jäsenen kanssa keskustella aivan
ajankohtaisesta asiasta, joka liittyy nyt YLEn talouteen ja sen
tasapainottamiseen. Nimittäin olen havainnut sen, että YLEn
hallintoneuvoston jäsenet tuntuvat olevan vähän
ulkona jo tällä hetkellä siitä,
mitä todella YLEssä tapahtuu. Nimittäin
kun olen kysynyt, ovatko tietyt hallintoneuvoston jäsenet
tietoisia siitä, että YLEssä on käynnissä yt-neuvottelut, joilla
aiotaan irtisanoa ilmeisesti huomenna kymmenen niin sanottua tukihenkilöä,
jotka ovat Radiotoimittajaliiton jäseniä, Rtl:n
jäseniä, niin vastauksena on ollut, että kuljetusalalla
on tällaisia henkilöitä, jotka aiotaan
irtisanoa. Mutta tämän iltapäivän
tiedot kertovat siitä, että huomenna ilmeisesti
kymmenen niin sanottua tukihenkilöä saa lähteä YLEstä.
Tämä on hyvin todennäköistä kuitenkin.
Tässä suhteessa tietysti tulee tämä kysymys, kuinka
lähellä hallintoneuvosto on, kun hallintoneuvoston
jäsenet eivät tätä tunne, tällaista
käytännön päätöstä.
Minusta on suuri poliittinen kysymys, aiotaanko esimerkiksi näitten
henkilöiden työpanos sitten korvata jollakin ulkopuolisella,
ulkoistetulla työpanoksella vai tuleeko sitten YLE oman
käsityksensä mukaan toimeen vallan ilman näitä henkilöitä.
Mutta, puhemies, tämä oli minun osuuteni. Halusin
erityisesti nostaa esille tämän ajankohtaisen
tilanteen, joka yleensä nyt on irtisanomisten osalta.
Irina Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tähän hallintomalliasiaan
toteaisin vain, että oli tämä Niemelän
komitean malli, että ei ole mitään omaa
Krohnin mallia. Siinähän nimenomaan oli niin,
että hallintoneuvosto säilyy ja siellä olisivat
kansanedustajat, että muu ei ole hyvän hallintatavan
mukaista.
Tähän toiseen kysymykseen tästä puolueiden tasapuolisuuskohtelusta:
esimerkiksi ennen eduskuntavaaleja, kun oli tämä median
lanseeraama pääministerikamppailu, niin silloinhan
nimenomaan tästä tasapuolisuudesta poikettiin, niin
että kolme pääministerikandidaattia saivat niin
kuin erikoismediatilaa. Vaikka olin itse silloin hallintoneuvostossa,
sanoin, että tosiasiallisesti uskottavia pääministerikandidaatteja
olivat vain Jäätteenmäki ja Lipponen,
ja kokoomuksen Ville Itälä ei ollut tässä (Ed.
S. Lahtela: Lopputulos oli aika huono!) kaliiberissa. (Välihuuto) — Joo,
mutta haluan todeta sen, että varsinkin nämä kolme
isohkoa puoluetta ovat onnistuneet juuri tällaisilla pääministerivaaleilla
tai muilla jipoilla ikään kuin ohittamaan tätä tasapuolisuusasiaa. (Puhemies
koputtaa — Välihuuto) — Ei Itälä kyllä ollut.
Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa kommentoin vain
tätä ed. Elon puheenvuoroa, missä hän
puhui siitä, miten hallintoneuvosto tietää tämänhetkisistä operatiivisista
tapahtumista, toimista. Pitää paikkansa, että talossa
on yt-neuvottelut käynnissä 18 kuljettajan kanssa
ja 10 aluevirkailijan kanssa. Siinä ovat talossa tällä hetkellä liikkeellä olevat
yt-neuvottelut. Mutta hallintoneuvoston rooli ei missään
nimessä ole sekaantua operatiiviseen työhön.
Hallintoneuvosto valvoo sitä julkisen palvelun tehtävää,
joka Yleisradiolle kuuluu, tekee linjaukset talouden ja strategian mukaan,
mutta operatiiviseen toimintaan tulee raja jatkossakin kyllä pitää.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy nyt sanoa, että yhdyn
tähän ed. Elon huoleen. Olen pitkään
jo pohtinut sitä, onko asia hallintoneuvostossa todella
tiedossa, ja tässä nyt äsken saatu selvitys
osoittaa sen, että kyllä pitäisin tärkeänä,
että tiedettäisiin paremmin, mitä siellä tapahtuu.
Resursseista on kuitenkin kysymys ja niiden jakamisesta ja siitä, mihin
työ menee. Kyllä meillä mielestäni
kansanedustajina pitäisi olla huoli myös siitä,
miten YLEn työntekijät pärjäävät
ja minkälainen henki on talossa, ainakin hallintoneuvoston
jäsenillä. Esimerkiksi tämä kulminoitui
aika hyvin silloin Musiikkitalo-keskustelun aikana. En tiedä ketään,
joka olisi varsinaisesti vastustanut sitä Musiikkitaloa
yleläisistäkään. Radion sinfoniaorkesterin
toimintaedellytykset haluttiin turvata, mutta kaikki pelkäsivät,
mitä se tarkoittaa sillä rahalla, joka on käytössä talon
sisällä. Kuinka monta lähtee? Kuinka
monen työt ulkoistetaan? Kuinka moni alkaa tehdä kahden
henkilön töitä? Tämä on
todella tärkeä asia, että hallintoneuvosto
olisi jyvällä tästä. Sen Musiikkitalo-keskustelun
aikana, kun juttelin hallintoneuvoston jäsenten kanssa,
tuntui välillä, ettei kaikkia edes kiinnostanut.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minäkin yhdyn edustajan huoleen näistä työpaikoista,
mutta sitten ihan heti perään muutamaa hallintoneuvostoa
puheenjohtaneena sanon, että ne asiat eivät todellakaan
ole hallintoneuvoston asioita. Jos hallintoneuvosto menee operatiiviselle
puolelle, niin sitten ei kyllä mistään
tule mitään. Ja kun me nyt Yleisradiosta puhumme — ja
edelleenkin murhemieltä tuntien näistä autonkuljettajista — jos
hallintoneuvosto siirtyy operatiiviselle puolelle, ohjelmalliselle
puolelle, taiteelliselle puolelle, ylipäätänsä tuotannon
puolelle, niin lopputulos on mahdoton. Silloin peli on pelattu aivan
varmasti. Sen jälkeen näille kaupallisille toimijoille
voidaan lausua hyvää menestystä ja lyödä oma
putiikki kiinni.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Edustajat Lintilä ja Kekkonen ovat kyllä joko
vahingossa tai tarkoituksella ymmärtäneet väärin
sen, että olisin väittänyt, että pitäisi
puuttua operatiivisen johdon työskentelyyn. En ole sitä väittänyt,
eikä ole kysymys siitä, että hallintoneuvoston
pitäisi operatiiviseen johtoon puuttua. Mutta kyllä hallintoneuvoston
pitäisi minun mielestäni suurista poliittisista
linjoista silloin, kun aletaan YLEssä irtisanoa ihmisiä — se
on suuri poliittinen linja — olla informoitu. Nyt ed. Lintilä otti
tässä runsaan tunnin aikana selvää siitä,
mitä siellä on tapahtumassa, mutta kun keskustelin
kaksi tuntia sitten, niin silloin hän ei tiennyt näistä tukihenkilöistä yhtään
mitään vielä. Niin kuin sanottu, se on
selvä asia, että operatiivinen johto ei kuulu
hallintoneuvostolle. Mutta varoitan YLEn hallintoneuvostoa siitä asemasta,
joka tuli Soneran hallintoneuvostolle, joka joutui suorastaan naurunalaiseksi,
kun se ei todella tiennyt, mitä siellä yhtiössä tapahtuu.
Kyllä yhtiön hallintoneuvoston jäsenten
täytyy suurista yhteiskunnallisista linjoista olla tietoisia.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Elolle, ehkä muillekin totean,
että Yleisradion hallintoneuvostossa on asiasta käyty
keskustelua ja vasemmisto on ilmaissut siinä kantansa.
On tavattu myös nämä asianomaiset hankalan
kohtelun kohteeksi joutumassa olevat työntekijät
ja ratkaisua etsitään. Minä lähden
siitä, että niin Yleisradion kuin kaikkien muittenkin
valtion laitosten ja kaikkien työnantajien pitää toimia
aina inhimillisesti, eikä tässä Yleisradio
ole mikään poikkeus.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Taitaa olla niin, että vähän
kaikki ovat oikeassa ja pitäisi soveltaa oikeudet oikeaan
järjestykseen.
Arvoisa puhemies! Jos ed. Lintilä hallintoneuvoston
puheenjohtajana olisi tuonut tänne esittelyn siitä,
millä tavalla budjetin tasapainotus tapahtuu, jossa olisi
selvitetty myöskin henkilöpoliittiset linjaukset
ja ratkaisut jnp., niin tämä olisi ihan toisenlainen
keskustelu. Ja silloin se koskee hallintoneuvostoa, kun hallintoneuvoston
puheenjohtaja tuo sen tänne, koska se on varmasti silloin
myöskin hallintoneuvostossa käsitelty.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Asiat järjestykseen. Haluaisin kiinnittää huomiota
uutisiin, nimenomaan radiouutisiin. Uutisethan ovat asioita, jotka
ovat tietysti ajankohtaisia. Mutta minä jäin kaipaamaan
perinteisiä STT:n uutisia. Tällä hetkellä meillä tulee
sellaisia lyhyitä uutispätkiä kylläkin
radiosta, jotka ovat muutaman minuutin mittaisia, joissa on vain
muutamia asioita tuotu esille. Ajattelen entisaikojen, vuosikymmenien
takaisia perinteisiä, vaikkapa STT:n iltaseitsemän
uutisia. Sieltä tuli 10 minuutin mittainen uutislähetys.
(Ed. Laukkanen: Ja hyviä uutisia!) — No, minä en
sano uutisten laatuun muuta kuin, että ne olivat hyvin
esitettyjä uutisia. — Ne olivat asiallisesti kerrottuja
uutisia. Tietysti ne olivat pääosin, kuten uutiset
aina ovat, sisällöltään kielteisiä,
mutta tuo uutisointi oli tasapuolista, monipuolista. Nimenomaan kymmeneen
minuuttiin mahtuu eri aihepiirejä käsitteleviä uutisteemoja
niin kotimailta kuin ulkomailtakin.
Jos nyt joku radiokuuntelija yrittää muodostaa
radion avulla kuvan siitä, mitä maailmalla tai kotimaassa
tapahtuu, hän ei saa kuin pintapuolisesti muutamasta uutisaiheesta
käsityksen. Selkeää kokonaisuutta ei
muodostu. (Ed. Laukkanen: Puhuja taitaa kuunnella Radio Novaa!) — Nämä uutiset
valitettavasti koskevat kaikkia kanavia, että tuollaista
pitempää kunnon uutiskatsausta perinteisiin aikoihin
ei ole, niin kuin ennen vanhaan oli, puoli yhdeltä päiväuutiset.
Sai kymmenen minuutin uutiskatsauksen. Nyt ne ovat vain muutaman
minuutin mittaisia.
Minä toivon, että kaupalliset radiot, joihin täällä on
viitattu, huomaisivat tässä markkinaraon. Kyllä ihmiset
varmasti haluaisivat vaikka ajaessaan radiosta tietää,
mitä maailmalla tapahtuu. Nyt tietää vain
jonkun pintauutisen, joka voi tulla vaikkapa noihin kännyköihinkin,
ja minä sanoisin, että radion mahdollisuudet olisivat
tässä paljon mittavammat kuin joidenkin kännykän tekstiviestiuutisten.
Tunnustusta annan myös FST:lle, ruotsinkieliselle televisiokanavalle.
Se on minusta hyvin toiminut. Siitä pitäisi myös
suomenkielisten televisiokanavien ottaa mallia ja esimerkkiä.
Siellä on omaleimaisuutta, siellä on tuotu myöskin
maakunnallisia, paikallisia asioita hyvin ja runsaasti esille. Itse
olen pettynyt meidän eri televisiokanaviimme; kun on joku
urheilukilpailu menossa, niin kaikilta televisiokanavilta, joita
saan koneesta maakunnassa auki, tulee juuri vain yhtä ja ainoaa
urheilua. Sitten esimerkiksi uudenvuodenpäivänä yritin
katsoa televisiosta; kaikista tuli jotakin samaa ulkomaalaista rock-musiikkiohjelmaa
eri kanavilta. (Ed. Pulliainen: Oliko miellyttävää?
Oliko heviä?) Minä toivon, että monipuolisuutta
olisi, ja minä toivon, että myös voitaisiin päästä siihen,
että televisiosta tulisi myös joka pyhä televisioitu
jumalanpalvelus. Minä uskon, että hyvin monet
kansalaisista odottavat tätä. Toivon, että televisio-
ja radio-ohjelmat voisivat olla myös sellaisia, jotka ovat
kasvattavia ja joilla pyritään rakentamaan positiivisesti
yhteiskuntaa, antamaan ainakin rakennusaineksia siihen, ja toivon,
että olisi myös tervettä kotimaisuutta
entistä enemmän ohjelmissa.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Oinosen aivan erinomaisessa puheenvuorossa
saattoi olla yksi pikku lipsahdus, kun hän puhui sähköisten
uutisten lyhentymisestä. Voi olla, että ed. Oinonen
on kuunnellut kaupallista asemaa. Nimittäin minä olen
ymmärtänyt, että nimenomaan Yleisradion radio
on entistä enemmän kehittänyt uutistoimintaansa
siihen suuntaan, että se lyhyt, ytimekäs uutinen
kytketään taustaansa, ja kun aloitan tämän
kuuntelun aamulla kuuden aikaan ja lopetan sen vähän
ennen puoltayötä, niin kyllä se kuva päivästä ei
vain Suomessa vaan koko maailmassa on tavattoman kattava. Mutta
sen sijaan, kun minun autossani on vähän häiriöitynyt
radio, niin se on aina joskus näillä kaupallisilla
puolilla, ja kun on oikein pitkä matka ja on oikein kauan kuunnellut
tällaista kaupallista radiota, voi todeta, ettei tiedä maailmasta
yhtään mitään.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta Yleisradio on erinomaisen hyvin ottanut
huomioon ed. Oinosen vuorokausirytmin. Iltasella esimerkiksi kello 17:n
ja 18:n välillä ensin tulee puoli tuntia yhdeltä kanavalta
sitä samaa ja sitten se sama tulee uudestaan puoli 18:sta
18:aan ja sitten se vielä kerrataan siltä varalta,
että ed. Oinonen on ollut salissa silloinkin, se tulee
vielä kello 18 näpäkästi viiden
minuutin pätkänä. Kyllä ed.
Oinonen on otettu huomioon Yleisradion toiminnassa.
Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen luulee tietävänsä paremmin
minun puolestani. Minä jään kaipaamaan
kymmenen minuutin mittaisia iltaseitsemän uutislähetyksiä,
kymmenen minuutin mittaisia puolenpäivän uutislähetyksiä.
Valitettavasti sellaisia minä en löydä,
en kaupallisilta enkä YLEn kanavilta. Tämä on
se peruspuute, ja minä uskon, että monet muutkin
näin toimivat. Televisiosta tulee pitempiä uutisia,
mutta täytyy muistaa, että on kansalaisia, joilla
ei ole televisiota, eikä kansanedustajallakaan ole tuolla
majapaikassa, missä eduskuntatyön vuoksi on, koska siihen
pitäisi olla erillinen lupa.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! YLEn hallintoneuvoston kertomuksesta yhtiön toiminnasta
menneeltä vuodelta löytyy monia syitä olla
tyytyväinen. Meillä on yleisradioyhtiö, joka
tuottaa laaja-alaista, laadukasta ohjelmaa niin televisiossa kuin
radiossa. Meillä on monia hyviä kaupallisia toimijoita,
mutta niiden perimmäinen tavoite eli voiton tavoittelu
ei turvaa laaja-alaista tiedonvälitystä ja erilaisten
pienempien ihmisryhmien huomioon ottamista.
Asiaohjelmat ovat Yleisradion vahvinta osaamista. Laadukkaitten
asiaohjelmien tuottaminen on jatkossa erittäin
tärkeää, kun monet ihmiset vieraantuvat
yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja yhteiskunnan rakenteista.
Meidän suomalaisten vahvimpia valtteja tulee tulevaisuudessa olemaan
entistäkin enemmän kansansivistys ja osaaminen.
Tähän huutoon pitää Yleisradion vastata
jatkossakin, sillä markkinatalouden mekanismi pitää huolen
siitä, ettei kaupallisten toimijoitten kannata panostaa
riittävästi laadukkaitten yleishyödyllisten
asiaohjelmien tekoon.
Arvoisa puhemies! Tärkeä osa Yleisradiota
on kuitenkin myös viihde. YLEn tuottama viihde on usein
erittäin laadukasta ja tuo hyvän lisän
muitten toimijoitten viihdetarjontaan. Viihteen tuottamista ei saa
antaa pelkästään kaupallisten toimijoitten
tehtäväksi. Mikäli näin tehtäisiin,
marginalisoituisi Yleisradio helposti eikä se enää tavoittaisi
entiseen tapaan laajoja kansanjoukkoja. Yli 80 prosenttia ihmisistä on
tyytyväisiä YLEn ohjelmatarjontaan. On tärkeää,
että YLE saa riittävästi resursseja,
jotta tyytyväisyys toimintaan säilyy jatkossakin.
Asiaohjelmien lisäksi YLE on erittäin hyvä lastenohjelmien
tuottaja. Tasokkaitten lastenohjelmien määrää pitäisi
lisätä. Television lastenohjelmat ovat
usein tarpeettoman raakoja eivätkä tue oikealla
tavalla lasten kehitystä. Tämä on todettu
monissa tutkimuksissa. Rauhattomuus kodeissa, päiväkodeissa
ja kouluissa johtuu usein vääränlaisista
lastenohjelmista. Ainakin itse olen saanut tällaista viestiä päiväkodin
työntekijöiltä.
Arvoisa puhemies! Yleisradion tulee olla puolueeton tiedonvälityksen
turvaaja. Kaupalliset kanavat toimivat rahoittajiensa eli mainostajien ehdoilla.
Maailmassa on myös paljon esimerkkejä siitä,
kuinka kaupalliset tiedonvälittäjät saattavat
luisua harvojen ihmisten käsiin. Silloin niistä tulee
helposti liiankin vahvoja yhteiskunnallisia toimijoita.
Toimivaan demokratiaan kuuluu avoin ja puolueeton tiedonvälitys.
Yleisradio on eduskunnan alainen, ja suuret suuntaviivat tulee jatkossakin vetää eduskunnassa.
Pitää kuitenkin pitää tarkka huoli
siitä, että sisällöntuotanto
pysyy mahdollisimman puolueettomana ja riippumattomana.
Arvoisa puhemies! Kaikilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus
päästä osallisiksi laadukkaasta tiedonvälityksestä ja
Yleisradion palveluista. Eriarvoisuus ja köyhyys ovat huolestuttavasti
lisääntyneet yhteiskunnassa, ja monet ihmiset
ovat päättäneet säästää jättämällä televisioluvan
ostamatta. Tämä on täysin vääränlaista
kehitystä. Voi tulla ongelmaksi vähävaraisille
ihmisille, kun siirrytään digitekniikkaan. Sinänsä hyvä,
että Suomi on kehityksessä mukana, mutta pitäisi varmistaa,
että kukaan ei putoa kelkasta siirtymävaiheessa.
Digiboksit voivat olla liian kalliita monelle ihmiselle. Mielestäni
tarvittaessa pitäisi tukea digivastaanottimien hankintaa
vähävaraisille ihmisille.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Täyden palvelun ohjelmisto kaikille
suomalaisille samalla maksulla asuinpaikasta riippumatta on ylevä ja
kaunis ajatus. Riittävätkö varat, järki
ja kannatus toteuttamaan nämä? Tämänhän
on kyseenalaistanut nimenomaan kilpaileva ja ohjelmistoltaan kapeneva
kaupallinen media. Onhan se totta, että täyden
palvelun ohjelmisto jo ajatuksena sisältää suuren
paradoksin. Kuka määrittelee täyden palvelun?
Kuuluvatko mahdollisesti esimerkiksi digitaaliset ja langattomat
tiedonvälityspalvelut osaksi Yleisradion toimintaa? Kun puhutaan
suomalaisista, tarkoitetaanko yhtä totuutta vai moniarvoisuutta?
Toivottavasti se on moniarvoisuus. YLEhän ei voi olla vain
yhden totuuden media.
Sama maksu kaikilta ei sekään ole yksinkertainen
periaate. Tässä on sama ongelma kuin kirkollisverossa.
Onko oikein joutua maksamaan niistäkin ohjelmista, joita
ei katso? (Ed. Kekkonen: Vain toinen pelastuu!) — Näin
on. — Mutta tämä riippuu meistä kansalaisista,
haluammeko, että YLE todella jatkaa julkisen palvelun tehtäväänsä,
ja olemmeko valmiita maksamaan siitä. Täällä on
käynyt ilmi se, että muun muassa nuoriso ei oikeastaan
ole kovin motivoitunut maksamaan näitä lupamaksuja.
Silti he kyllä maksavat Internet-maksuja mielellään.
Pitäisikö esimerkiksi opiskelijoille antaa puoleen
hintaan tuo lupamaksu, että he motivoituisivat paremmin,
vai onko se rahasta kiinni?
Arvoisa puhemies! Olen ollut itsekin hyväksymässä tätä kertomusta,
ja onhan tämä aika kohtelias kertomus. Harvassa
pörssiyhtiön vuosikertomuksessa on käytetty
sanaa "tyytyväisyys" niin moneen kertaan kuin Yleisradion
papereissa. Tuossa taannoin, kun tehtiin radiouudistusta, kanavat
kävivät kuumina kuuntelijapalveluissa ja yleisö kävi
muutenkin kuumana vähän samaan suuntaan, mihin
ed. Oinonen viittasi. Ei se kyllä näissä kertomuksissa
hirveästi ole näkynyt. No, nyt tässä tullaan
tähän rajaan, kuinka paljon hallintoneuvoston
pitää tähän operatiiviseen puoleen
puuttua. Mutta voisi kyllä kysyä toisaalta, tekisikö MOT
tai A-talk eduskunnalle terävämmän kertomuksen.
Joka tapauksessa on hyvä, että tämä kertomus
tulee näin vuosittain, ja toisaalta siellähän
on liikenne- ja viestivaliokunnassa tällaisia kriittisiä edustajia
kuten ed. Pulliainen, jotka voivat kriittisesti tarkastella näitä YLE-asioita,
ja kyllä tämmöinen kertomus varmasti
tarvitaan.
Arvoisa puhemies! On hyvä, että eduskunnan valvoman
YLEn toiminnan laatua ja asiakkaiden tyytyväisyyttä mitataan.
Monipuolisuudessa Yleisradio on onnistunut aika hyvin erityisesti
televisiopuolella, kuten täällä todettiin.
Muun muassa lastenohjelmat ovat huipputasoa, samoin TV 2:n monet
keskusteluohjelmat. Tutkimukset kertovat, että kaikkiaan
yli 81 prosenttia yli 15-vuotiaista suomalaisista on melko tyytyväisiä YLEn
ohjelmatarjontaan ja 90 prosenttia kuuntelijoista on vähintään
jossain määrin tyytyväinen kuulemiinsa
YLEn radiokanaviin, vaikka äsken viittasin, että radiouudistus
sinällään aiheutti aika paljon kritiikkiä.
Näyttäisikö nyt tämän
tietyn muutosvaiheen jälkeen siltä, että Yleisradio kuitenkin
koetaan tärkeimmäksi ja luotettavimmaksi tiedonvälittäjäksi,
vaikka kaikenlaista mediaa on tullut esille? Onko vanhassa kuitenkin vara
parempi?
Kun puhutaan näistä tutkimustuloksista, niin sehän
on pitkälle tosiaan Yleisradion operatiivisen johdon tehtävä tehdä ne
johtopäätökset, mutta ei se pahaksi ole
meille hallintoneuvoston jäsenillekään
tietää, mitä tapahtuu, ja ihan yksittäisistä ohjelmistakin
meidän täytyy tietää. Ed. Karhu
sanoi, että hallintoneuvoston jäsenet eivät
ole olleet kovin kiinnostuneita näistä. Kyllä meillä kovaa
keskustelua on siellä käyty muun muassa näistä radiolinjauksista
ja siitä, minkälaista musiikkia siellä esimerkiksi
esitetään, kuinka monipuolisesti Yleisradio toimii
kulttuurikanavana.
Mutta sen verran sanon esimerkkinä, että poukkoileva
ohjelmapolitiikka ei palvele ketään. Uudistuksia
ei kannata tehdä uudistuksen vuoksi. Mainitsen yhden esimerkin,
vaikka tämä nyt kuuluu tosiaan sinne operatiivisen
johdon puolelle. Esimerkiksi sunnuntaiaamun Maailmannäyttämöllä-tv-ohjelma
oli hyvä ohjelma ja sitä katsoi pieni mutta uskollinen
yleisö. Peruskysymys kuuluu tässä, tämä on
periaatteellinen kysymys: eikö siis pieni mutta aktiivinen
katsojajoukko ole tärkeä Yleisradiolle?
Tv:n vuotuinen lähetysmäärä lisääntyi
vuodessa runsaalla 400 tunnilla, ja radiossa lähetystunteja
tuli lisää 550 tuntia. Kymmenessä vuodessa
YLEn tv-tarjonta on lähes kolminkertaistunut ja radiotarjonta
kaksinkertaistunut. Se on realiteetti, eli oikeastaan, kun taloudesta
puhutaan, kuitenkin tarjontaa tulee aika paljon lisää.
Karkeasti voidaan sanoa, että Yleisradio vastaa yli puolesta
Suomen radio- ja tv-ohjelmista. Onko tämä liikaa?
Minun vastaukseni on ei, jos aiotaan Yleisradion julkisen palvelun
periaatetta noudattaa. YLEnhän täytyy tehdä myös
niitä ohjelmia, mitä kaupalliset kanavat eivät
tee, kun ne haluavat taas kuoria kerman päältä ja
entistä enemmän formatoiduilla ohjelmillaan. Kun
MTV myytiin Ruotsiin, YLEllä on nyt entistä suurempi
haaste paikata mediakenttää ja ohjelmiston aukkoja
ja luoda omaa ohjelmaansa. Jos vain kaupalliset tekijät
saisivat valita, Suomessa ei olisi maaseutua vaan pelkkä stadi
ja Suomessa ei olisi köyhiä eikä kipeitä,
vain kauniita ja rohkeita. On mielenkiintoista, että nämä 70-luvun
ihanteet tavallaan palaavat tänä päivänä entistä konkreettisemmin takaisin,
kun näitä silloin aikoinaan Tampereen yliopistossa
opiskeltiin. Tämä on mielettömän tärkeä asia
siinä mielessä, että me emme voi antaa
periksi pelkästään vain kaupalliselle
kentälle.
Arvoisa puhemies! Yleisradion jakelutoimen ja ohjelmatoimen
radikaalimpaa erottamista voisi harkita. Vaikka YLE on hienosti
hyödyntänyt nuoria tekijöitä,
ovia voisi avata yhä reilummin; miten tieteen ja kulttuurin
opiskelijat ja ammattilaiset, tutkimus ja koulutus ja Yleisradio
saataisiin vielä enemmän yhteistyöhön
keskenään. Tästä hyötyisivät
kaikki osapuolet ja tästä tulisi sellaista pörinää,
jota tämä yhteiskunta tarvitsee.
Erityisiä kehuja Yleisradio ansaitsee uutis- ja ajankohtaisohjelmistaan,
ja niissähän nimenomaan niitä taustoja
tulee. Minäkin kun radiota kuuntelen matkoillani, niin
kyllä sitä koko päivän tulee
ja vielä illalla tulee radiossa esimerkiksi tällainen
kooste koko päivän uutisista. A-ohjelmat ovat
huolella tehtyjä, laadukkaita ohjelmia. Lauantaisauna suorastaan
tuottaa uutisia. Toivon mukaan Yleisradio pystyy tehostamaan tätä omaa
uutishankintaansa aina vain globalisoituvassa uutistulvassa.
Yksi hankala vaihe tuohon tosiaan liittyy, joka myös
puhutti hallintoneuvostoa, tämä Kaakkois-Aasian
katastrofi. Onhan siinä joku oire, että journalistipalkinto
meni kirjeenvaihtaja Kari Lumikerolle. Yleisradio ehkä halusi
olla paavillisempi kuin paavi itse ja olla luotettava. Yksi opetus
tässä on se, että Yleisradio todella
tarvitsee kirjeenvaihtajaverkoston. Se on meidän silmämme
maailmalle. Me tarvitsemme edelleen sellaisia rohkeita linjoja vetäviä toivasia
ja tannisia, jotka ovat nopeasti myös kriisipaikoilla.
Kaakkois-Aasian katastrofiuutisoinnissa yksi opetus oli se,
että digikamerat, videokamerat, kännykkäkamerat,
matkapuhelimet, Internet-sivut ohittivat tämän
makrotason raskaan tiedonvälityksen. Mikrotason tiedonsiirtovälineet
olivat nopeampia ja ihan tavallisten ihmisten käytössä.
YLE tulee olemaan mikrotason haasteiden edessä teknologian
kehittyessä, koska myös radio- ja tv-ohjelmien
vastaanottaminen tulee sirpaloitumaan ja muuttumaan mobiiliksi.
3G-kännyköillä jo nyt Koreassa kuunnellaan
radiota, katsotaan elokuvia, urheilulähetyksiä,
selataan Internetiä ja sen uutisklippejä. Meillä oli
eilen täällä Korean valtuuskunta vierailulla
parlamentista, ja he kertoivat, että 4G:kin on heillä jo
kohta tulossa ja mitä se tuo tullessaan. (Ed. Kekkonen:
Onko Pohjois-Korea niin pitkällä?) — Ei Pohjois-Korea
vaan Etelä-Korea. — Tämä asettaa
myös YLElle uusia haasteita. Kuka nettoaa esimerkiksi tv-ohjelmien
ja radiolähetysten nettipalvelusivuista, jotka tulevat
tykö näihin uusiin ohjelmiin?
Kaiken kaikkiaan, kun ajattelemme koko mediakenttää ja
etenkin kaupallisen median nykytilaa, on YLE paljon vartijana. YLEn
tehtävä ja mahdollisuus on haastaa kuulijat ajattelemaan
ja antaa monipuolisia virikkeitä. Public service broadcasting
-yhtiöiden tarve on kiistaton demokratian ja kansalaisten
valveellisuuden kannalta edelleen, ja ehkä sen takia on
myös tarpeellista, että tehdään
tällainen — vaikkakin tällainen kohtelias
mutta hyvä — kertomus myös eduskunnalle,
joka Yleisradiota valvoo.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ihan pieni lisätarkennus kohtaan, jossa
ed. Alatalo sanoi, että nämä 70-luvun
ihanteet näkyvät palaavan Yleisradioon. Se on
aivan totta, mutta ne ihanteet eivät palaa sen ihanteellisuuden
itsensä takia vaan yksinkertaisesti mitä raaimpien
kaupallisten ratkaisujen jälkeen. Olisi ollut erittäin
mielenkiintoista, jos vaikkapa tässä talossa olisi
ollut aina silloin tällöin toistuva keskustelu
lupamaksujen kalleudesta juuri niinä päivinä,
kun Alma-kaupat tehtiin, jolloin toinen pääverkko
siirrettiin kansallisesta omistuksesta pois. Luulen, että se
olisi antanut aivan erilaisen kehyksen sille lupamaksukeskustelulle,
mitä täällä aina silloin tällöin
joudutaan kuulemaan.
Toistan, puhemies, siis sen, että ne ihanteet, (Puhemies
koputtaa) jotka osittain varmaan ovat ihan nerokkaita ihanteita,
eivät sinisten silmien takia palaa vaan ihan julman kaupallisen
reaalimaailman takia.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun edustajakollega Alatalo nimeni mainitsi,
täytyy todeta, että ehkä olen tulkinnut
väärin enkä voi väittää koko
hallintoneuvoston kanssa puhuneeni mutta olen tuonut ja haluan tässäkin
yhteydessä tuoda esiin sen, että kaikki ei ole
niin auvoisaa. Monet entiset kollegat ovat puhuneet lisääntyneestä työtaakasta, huoli
irtisanomisista on, on eläkkeellelähtöjä jopa
vasten tahtoa, kädenpuristuksien kanssa tai ilman. Tilanne
on tällä hetkellä päällä ja
yhä kiristyvässä määrin.
Ymmärrän toki sen, että hallintoneuvoston
tehtävä ei ole puuttua operatiivisen johdon toimintaan,
mutta kyllä valtionyhtiön hallintoneuvoston pitää pitää huolta
ja tarkkailla sitä tilannetta, että harjoitettu
henkilöstöpolitiikka on hyvää henkilöstöpolitiikkaa.
Siinä mielessä, kun epäilen, ettei tämä viesti
tule välttämättä siellä hallintoneuvoston
kokouksissa, olen tätä koettanut viedä eteenpäin,
mutta aina välttämättä ei ole
tuntunut siltä, että viesti menee perille.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kun ed. Kekkonen nyt vielä puuttui
tähän Alman myyntiin, joka on erittäin
olennainen asia, ja pohti vaikutusta tavallaan tv-maksun tasoon,
järjestelmärakenteeseen, niin siinä se
polku meni juuri näin. Kun niin sanottu Backmanin työryhmä pohti
tätä Yleisradion rahoituspohjaa niin, että siltä pohjalta
Yleisradio pystyi laatimaan rahoituskehyksensä vuosille
2003—2008, siinähän toteutuu se ed. Pulliaisenkin
täällä aiemmin kaipaama tavallaan vuosittainen
suunnitelma, miten tämä 2008 tasapaino haetaan
ja millä keinoin se haetaan. Siinä se on, ja on
hyvä, että se avataan sitten myöskin
valiokuntakäsittelyssä.
Mutta se pointti oli tässä vaan se, että tuolloin sovittiin
myöskin toimilupamaksun alentamisesta. Jos tuolloin Alma
olisi ollut ruotsalaisessa omistuksessa, sanonpa vaan, että ei
varmasti olisi ollut sellaista poliittista valmiutta alentaa kaupallisten
toimilupamaksua, minkä tarkoituksena oli suunnata se suomalaisille
kaupallisille yhtiöille, jotta ne voisivat tuottaa entistä parempaa suomalaista
ohjelmistoa myös kaupallisilla kanavilla ja helpottaa niiden
siirtymistä digitaaliseen aikaan.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vastauksena ed. Kekkoselle: En todellakaan
kaipaa sellaista 70-lukua, jolloin ummistettiin silmät
muun muassa Neuvostoliitolle, sille, mikä se oli, vaan
sellaista julkisen palvelun periaatetta, mikä silloin luotiin
aikoinaan. Niin kuin sanoitte, nythän on raa’an
markkinatalouden edessä jouduttu tähän
palaamaan takaisin ja tarkistamaan näitä arvoja.
Itse olin ensimmäisiä toimittajia silloisella
kolmoskanavalla, joka oli kaupallinen kanava, ja me ajattelimme,
että nyt auvoinen aika alkaa, kun avautuvat nämä markkinat,
mutta nyt olemme huomanneet, että sekä radiosektorilla
että tv-sektorilla tarjonta on oikeastaan kaventunut, kermaa
kuoritaan päältä ja yritetään
osakkeenomistajille antaa mahdollisimman suuria voittoja. Tässä tilanteessa
tietynlainen julkisen palvelun periaate, joka 70-luvulla syntyi,
on jälleen minun mielestäni esille otettava.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan voisin aloittaa siitä,
mihin ed. Alatalo lopetti. Kun aikanaan tuijotettiin silmät
sokeiksi Neuvostoliittoa ja ummistettiin sen epäkohdilta silmät,
niin onhan meillä uusi Neuvostoliitto nimeltä Eurostoliitto,
jonka mukaan nyt peli käy. Se on niin auvoinen ja demokraattinen
ja muuta. Sanoin kyselytunnilla, että EU:n perustuslaista kansa
ei tiedä hölkäsen pöläystä,
eikä tiedäkään, eikä sille
erityisen paljon kerrotakaan. (Ed. Kekkonen: Mentiinpä kansanäänestyksellä sinne!)
Ed.
Kekkonen, olisi pitänyt olla kansa-äänestys. Minä olisin
voinut kertoa, mitä se sitten todella merkitsee, eikä mitään
tällaista vanhojen puolueiden höpötystä,
niin kuin yleensä on asianlaita.
Arvoisa herra puhemies, viesti menee perille, koska sosialistit
hermostuvat. Näinhän se on aina ollut perinteisesti
näiden asioiden kanssa. Mutta Euroopan unioni nauttii kyllä hieman
liian suurta tuulensuojaa myös Yleisradiossa. En siitä nyt sen
enempää rupea luennoimaan, koska en halua uutistoimitusten
riippumattomuuteen ja muuhun sellaiseen puuttua, mutta
vaikka semmoinen EU-kriittinen vartti olisi hyvä ohjelma.
Sinne voisi sitten vähän kasailla kääntäen
Näin naapurissa -ohjelmaa, mitä aikanaan toimitettiin
70-luvulla, jolloin Neuvostoliitossa oli kaikki hyvin; nyt voisi
tasapainottaa, olisi tämmöinen EU-kriittinen vartti.
Aineistoa riittää, siitä ei ole pienintäkään epäilystä.
Arvoisa herra puhemies! Tämä ohut mutta informatiivinen
toimintakertomus tuottaa suuria lukuelämyksiä loppupäässä,
jossa muun muassa käytetään tällaista
uuskieltä kuin tv-maksun tarkistaminen. Tästä ei
puutu, että se olisi tariffin tarkistaminen, sitähän
kansankielellä kutsutaan hintojen korottamiseksi. Mainitkaa
nyt, jos kerran hintoja korotetaan, että hintoja korotetaan, eikä niin,
että taksoja ja tariffeja tarkistetaan. Siis voidaan lähteä tällaisista
alkeellisista asioista, että puhutaan kansan kieltä,
puhutaan suomen kieltä ja kunnioitetaan lukijaa ja kuulijaa
siinä, että se informaatio eli viestintä ja
sanoma menee myös perille. (Ed. Pulliainen: Sehän
on julkisen palvelun tehtävä!) — Nimenomaan.
Sitten täällä on tietysti tämä onneton
päätös, joka on tehty 16. marraskuuta,
eli YLE osallistuu musiikkitalohankkeeseen. Se on ehdottoman suurta
tuhlausta; olisi sekin määräraha pistetty laadukkaaseen
ohjelmatuotantoon, uutistuotantoon, dokumenttituotantoon. Tulette
varmasti näkemään, kun eihän
nämä teidän laulu- ja soittotalonne tule
pysymään missään budjeteissa,
että siinä tulee ylitystä ja jatkuvaa
julkisuutta. Siitä voitte olla aivan varmoja. Minä toivoisin,
että tämä olisi satsattu ohjelmatoimintaan
ja ohjelmapuoleen ja hyviin kriittisiin, monipuolisiin ohjelmiin.
"Ei seiniä vaan sisältöä" — siinä on
iskulause. Ei tarvita Hasan & Partnersia, vaan se on siinä.
"Ei seiniä vaan sisältöä — YLE!"
Näinhän se menisi.
Arvoisa herra puhemies! Sitten oli tietysti tämä johtajaprosessi,
jonka keskeinen tavoite tietenkin oli saada johtaja, joka on sosialisti,
mutta onneksi saatiin myös johtaja, joka on ainakin minun
käsitykseni mukaan myös spesialisti. Toivon, että tässä päästään
eteenpäin. Valinta on tehty ja pulinat pois, mutta eihän
se prosessi nyt erityisen hyvä ollut varmaan kenenkään
kannalta.
Arvoisa puhemies! Myönteistä haluan sanoa sen — ed.
Kangas lähti pois — vaikka yleensä en vasemmiston
puheista paljon myönteistä löydä, se
voi johtua sekä puhujasta että kuulijasta, kun hän
kehui lastenohjelmia, että ne ovat kyllä erinomaisen
hyviä ja katsottuja. Lapsiperheet pitävät niistä kovasti.
Minäkin, ennen kuin tänään lähdin
tänne työpaikalle, näin Niilo Nokkelan
ja harakan, 25 yli 8 aamulla. Se oli semmoinen sopiva pläjäys,
kun lähdin viemään tytärtäni
tarhaan — minäkin pysyn ajan tasalla siinä,
mitä pienten ihmisten päässä liikkuu.
Erinomaista lastenohjelmaa: se on myönteistä,
positiivista, iloista, rakentavaa, ei väkivaltaista, kauniita
tarinoita. Siitä aivan ehdoton plussa. (Ed. Laukkanen:
Vähän niin kuin perussuomalaisten politiikka!) — Eipä se siitäkään
kauaksi liippaa, pientä ihmistä sekin puolustaa,
toisin kuin kepu.
Arvoisa puhemies! Pari sanaa vielä sitten asiasta,
joka tietysti meitä perussuomalaisia on hiertänyt:
aina on lähetysajasta niukkuutta, kun perussuomalaiset
pitäisi saada esiin ryhmäpuheenvuoron kanssa.
Se oli jokakertainen messu viime vuoden puolella. Minä ymmärrän
toisaalta Yleisradiota, että puheaika on rajoitettu, mutta
aina se rajoittuu meihin. Kun on kerrankin joku eri mieltä eli
olisi jotain kriittistä näkökulmaa, niin
ohjelmatoiminta puoltaisi, että tulisi toisenlainen näkemys.
Sitten on pistetty sitä eduskunnan syyksi, että täällä puheet
venyvät ja edustajat puhuvat liian pitkään
ja puhuvat toiset ulos lähetyksistä. Siinä on
varmaan näitten kaikkien onnettomien tekijöiden
summa, mutta kärsijä on aina ollut sama, perussuomalainen
eduskuntaryhmä.
Mutta minä olen myönteinen ja optimisti, uskon
hyvyyden voimaan, uskon siihen, että tämä asia
pikkuhiljaa parantuu, koska tiedän, että tästä asiasta
on hallintoneuvostossa puhuttu, ed. Olin on kertonut, että näin
on ollut asianlaita. Tiedän myöskin, että tässä talossa
on kiinnitetty siihen huomiota. Annan sille arvoa sekä YLEn
että talon puolesta. Emme me vaadi erioikeutta, mutta näemme
mielellään, kun ryhmän kannanotot on kaikilta,
että ne menisivät läpi.
Ikään kuin, arvoisa puhemies, lopuksi ja hieman
ennakoiden tulevaa, kun vaaleja tulee, eduskuntavaaleja ja muita
vaaleja, joissa on paljon hyviä ehdokkaita tarjolla, uutiskriteereistä:
Nimittäin minulla on semmoinen pieni aavistus, että kun
esimerkiksi presidentinvaaleja, jotka minuakin jostain syystä jonkin
verran kiinnostavat, ruvetaan suunnittelemaan, niin toivon, ettei
tehdä sellaisia ohjelmapoliittisia rajauksia, joissa ikään
kuin kolmen suuren puolueen ehdokkaat keskustelevat. Kyllä he
keskustelevat, mutta eivät sano mitään,
eli pistetään kaikki ehdokkaat — sehän
on sitä tasapuolisuutta — framille ja näytille.
Tämä olisi tasapuolista. (Ed. Kekkonen: Vasemmistoliitolla
ei ole ehdokasta!) — Ei niillä ole mitään
sanottavaakaan, ed. Kekkonen. Miten ne tarvitsevat, jos ei ole kerran
ehdokastakaan? Mutta jos ehdokkaita on, niin silloin pitää kohdella
tasapuolisesti, ja se on se aika. Minä haluan jopa, että kommunistit
pääsevät televisioon, koska sitä vähemmän
heitä kannatetaan, mitä enemmän he pääsevät älyttömyyksiään
julistamaan. Ei tässä ole mitään
epäselvää, miten näissä asioissa
tulee menetellä. Mutta tasapuolisuutta ja oikeutta.
Ja pitäkää nämä kustannukset
kurissa. Nimittäin minä kyllä arvelen,
että — enkä ole katsonut shamaanin luihin,
tämä on ihan Soinin järkeilyä — jos
rahat eivät laulu- ja musiikkitalossa riitä, niin
lupamaksuja korotetaan ja siitä nousee parku Jerusalemissa
ja myös kansan keskuudessa. Tämähän
voidaan vielä perua, vielä ei ole peruskiveä muurattu
eikä lapioitu. Tähän haluan lopettaa:
"Sanomaa, ei seiniä —YLE."
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Juuri kuultu ed. Soinin puheenvuoro
edustaa sitä kansanomaisuutta, mitä Suomen kansa tarvitsee
ja haluaa. Kun ed. Soini omassa puheenvuorossaan viittasi tulevaan
presidentinvaaliin ja siinä olevien ehdokkaitten esilläoloon,
niin uskon, että kansa nimenomaan haluaa nähdä ed. Soinin
television, YLEn ruudussa ja myöskin haluaa kuulla Yleisradion
muiden radio-ohjelmien kautta ed. Soinin älykkäitä ja
näyttäviä puheenvuoroja.
Mutta, ed. Soini, kun katselin teitä vähän
tarkemmin ja kun viittasitte kommunistien hampaattomiin puheisiin,
niin hiukan minulle jäi semmoinen vaikutelma, että tästä yleisolemuksesta
tulee ensimmäisenä mieleen, mieleen edesmennyt — kaikella
ystävyydellä — Brezhnev, ja siinä valossa
teidän kannattaisi hiukan laihduttaa ja alkaa pitää valkeata
paitaa. Silloin tämä menisi kansaan varmasti vielä paremmin
perille. Mutta olen kuitenkin varma, että te tulette menestymään
vaalissa aivan erinomaisesti.
Näin katsottuna muihinkin puheenvuoroihin voisin viitata.
Minusta ed. Oinonen otti erittäin hyvin puheenvuorossaan
esille sen, että tulisi viikoittain sunnuntaisin radiosta,
anteeksi televisiosta, ohjelma jumalanpalveluksesta, oikein päiväjumalanpalveluksen
aikaan. Tässä ainakin sen voisin arvella, että jos
se tulisi Kotkan taikka Haminan seudulta, niin me ed. Kekkosen kanssa
olisimme joko siellä paikalla tai ainakin katsoisimme,
ketä siellä on ja ketä sieltä puuttuu.
Näin ajatellen sillä kyllä voitaisiin
tätä kirkasta sanaa tuoda huomattavan paljon lähemmäs
kansaa. Tämä lähinnä tuli siitä mieleen,
että silloin kun itse olin hyvin pieni, hyvin, hyvin lyhyt
ja pieni, niin naapurin mummo tuli meille kuuntelemaan radiosta jumalanpalvelusta
johtuen siitä, että hänellä ei omaa
radiota ollut olemassa. Sen jälkeen olen aina arvellut
tätä asiaa, että se on tärkeä näkökohta
ja tärkeä asia olemassa. Tämän
sanoman kirkastamisen julistamista kannattaisi pitää esillä. Tässä asiassa
ymmärrän ja tiedän, että ed.
Soinilla on puhtaat jauhot ja mielipiteet tämän
asian puitteissa olemassa, ja hän nyt näinä nykyisinäkin
aikoina on aina tuonut tämän asian merkityksen
ja tärkeyden esille.
Herra puhemies! Kolmanteen asiaan, minkä ottaisin käytetyistä puheenvuoroista
esille. Ed. Elo kaipasi paksumpaa kertomusta hallintoneuvostolta
eduskunnalle. Tämä saattaa olla paikallaan, mutta
kun tänä iltana ei kovin paljon edustajia paikalla
ole eikä keskustelu kovin aktiivista, niin minä vaan
luulen, että niille, jotka eivät nyt paikalla
ole, tämäkin opus on liian paksu. He eivät
tätä kokonaisuutta ole pystyneet sulattamaan ja
sen takia eivät ole keskusteluun osallistumassa. Pitäisin
tätä kyllä hyvin havainnollisena ja hyvin
luettavana, ja tästä kyllä pystyy normaaliasiat
käsittämään. Viitaten siihen,
mitä äskeiset puhujat ovat sanoneet, niin kyllä täältä epäkohdat
löytyvät.
Yksi asia — se ei ole ollenkaan YLEn asia, se on enempi
viranomaisasia. Täällä otsikon 2.5 alla
mainitaan Viranomaistiedottaminen ja varautuminen poikkeusoloihin.
Tässä sanotaan, että kertomusvuoden aikana
YLE välitti 85 viranomaistiedotusta; 113 tiedotusta on
ollut edellisenä vuonna. Tämän puitteissa
tietenkin, kun ihan hiljattain oli tämä suuri
liikennekaaos liukkauden perusteella — tämä syy,
edelleenkin korostan, ei ole YLEn, vaan viranomaisten, jotka eivät
ole ottaneet kantaa — ja kun ed. Oinonen otti puheenvuorossaan
esille, että ei uutisista kuulu uusia asioita, niin itse
kun kuuntelin uutisia aamulla, niin uutisista minä kuulin,
että nyt on tosi liukas keli, ja olin todella tyytyväinen, että en
ollut itse liikenteessä mukana, jolloin olisin ollut hoipertelemassa
siellä muitten mukana. Näin ajatellen uutiset
silloin toimivat siinä, mutta olisi pitänyt toimia
paljon nopeammin. Toivon, että viranomaiset tämän
asian ymmärtävät, ja tiedän,
että kyllähän YLEssä tämä asia
ymmärretään ja tiedetään.
No sitten, mitä tulee äskeiseen ed. Soininkin puheenvuoroon
Musiikkitalon osalta — tämä on otsikon
6.2 Hallintoneuvoston päätöksiä alla
yhtenä kohtana — niin kyllä on aika helppo
todeta, että kyllä tässä on
tehty väärä ja linjaton päätös, kun
samanaikaisesti on myöskin päätetty,
tai sitä ennen päätetty jo, digilähetysten
toteuttamisesta ja köyhän kansan riistämisestä näitten
kalliitten vastaanotinten kautta. Olisi kannattanut kyllä harkita
ed. Soinin kertomalla tavalla, onko Musiikkitalo tarpeellinen, onko
se välttämätön. Ja kun täältä sivulta
30 katsoo kohtaa YLEn julkisen palvelun tehtävien tärkeys
suomalaisille vuonna 2006, niin aivan viimeisenä siellä mainitaan
Radion sinfoniaorkesterin ylläpito ja konsertit. Ei kansa
tätä kovin tärkeänä pidä.
Näin katsottuna kyllä se kohta kestää arvostella,
ja sanon, että se arvostelu on aiheellista ja tärkeätä, mutta
kansan pitää tietää, että se
riistäminen, mikä kansaan tältäkin
osin kohdistetaan lupamaksupolitiikan kautta, ei voi olla oikein,
vaan pitää harkita se, paljonko siinä tarvitaan
kuulijoita, paljonko se on tärkeää. Tämän
taulukon mukaan se ei ainakaan kansalle kovin tärkeää tunnu olevan.
Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt parissa
puheenvuorossa puututtu siihen, mitenkä tehty Musiikkitalo-päätös
vaikuttaa YLEn rahoitustilanteeseen tällä hetkellä.
Selvyyden vuoksi on ehkä syytä todeta, että Musiikkitalo
rasittaa YLEn taloutta siinä vaiheessa, kun se tulee käyttöön,
eli näillä näkymin vuonna 2009, mahdollisesti vuonna
2010. Eli siinä linjauksessa, joka meillä on,
että YLEn talous on tasapainossa vuonna 2008, vasta sen
jälkeen alkaa tulla Musiikkitalosta aiheutuvat kustannukset.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallintoneuvoston puheenjohtaja Lintilä oikeastaan
kertoi sen taloudellisen faktan, mikä tähän
Musiikkitalo-päätökseen sisältyy.
Mutta en minä nyt oikeastaan malttanut olla käyttämättä vastauspuheenvuoroa,
kun minä kuulen, että maalaisliittolainen, anteeksi,
keskustalainen, hehkuttaa kansan riistämisestä tällaisilla
termeillä kuin mikäkin kunnon sosialidemokraatti.
Hienoa tietenkin kuulla tällaisia termistöjä,
mutta minun mielestäni kyllä, jos puhutaan kansan
riistämisestä ja yhdistetään
se lupamaksuun, se on hieman kuitenkin ehkä kaukaa haettu.
Ehkä tämä on joku maalaisliittolainen
versio sitten tästä riistosta.
Nimittäin tämä lupamaksuhan on sinänsä varsin
kohtuullisella tasolla. Helsingin Sanomien, Aamulehden vuosikerrat
ovat kalliimpia kuin tämä lupamaksu, se, mitä se
tekee päivässä. Tärkeää on
tietenkin panostaa siihen, mitä sillä saa, ja
niin kauan kuin kansa on sitä mieltä, että sillä saa
kohtuullisen hyvää palvelua, kohtuullisen laadukasta,
niin se on hyvä asia. Mutta totta kai Yleisradionkin täytyy
joka päivä ponnistella sen oikeutuksen eteen,
että tämä lupamaksu nähdään oikeudenmukaisena.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Valitettavasti ed. S. Lahtela poistui. Hänen
värikästä kielenkäyttöänsä on mielenkiintoista
ja miellyttävää kuunnella, mutta joskus
täytyy olla täysin päinvastaista mieltä, ja
suhteessa tähän Musiikkitaloon on oltava. Nimittäin — en
nyt puutu näihin rahallisiin panostuksiin, mitä tämä talo
tarvitsee — jos me tällä hetkellä mietimme,
ketkä suomalaiset ovat kaikkein kuuluisimpia, niin ne ovat
meidän laulajamme ja ne ovat meidän kapellimestarimme,
jotka poikkeuksetta ovat kulkeneet Radion sinfoniaorkesterin kautta.
Radion sinfoniaorkesteri on voinut olla niin hyvä vain
sen takia, että siihen on satsattu ja että sillä on
myöskin ollut tilaa operoida. Tämä Musiikkitalo
on myös mitä kansallisinta vienninedistämistyötä eikä vain
musiikin alueella.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Jälleen kerran keskustelu Yleisradion
asioista on ollut hyvin virkeää ja monipuolista.
Yritän lyhyesti sanoa muutaman huomion, joita ei ainakaan
siinä keskustelussa vielä ole tullut, jota itse
olen ollut kuuntelemassa.
Tietenkin sen haluan sanoa omasta puolestani, vaikka yksittäisiin
ohjelmaryhmiin ja ohjelmiin kannan ottaminen on vähän
mielipidekysymys, että kyllä minäkin
kiitokseni haluan antaa Yleisradion monikulttuuriselle ohjelmatuotannolle,
sille, että maahanmuuttajille suunnataan ohjelmaa, lastenohjelmille
sekä laadukkaalle draamatuotannolle. Nämä kaikki
omalta osaltaan kasvattavat myös Yleisradion tulevaisuutta.
Haluan kuitenkin valiokunnalle yhdestä edelleen kehitettävästä asiasta
muistutusta tuoda, ja se on tv-tekstitys-asia. Kyse on kuurojen
ja huonokuuloisten, lupamaksuja maksavien kansalaisten, oikeuksista
seurata Yleisradion ohjelmatarjontaa. Täällä kerrotaan
kyllä, että aika paljon jo tekstitystä on,
mutta edelleen viestitystä tulee siihen suuntaan, että toiveet
olisivat paljon paljon suuremmat kuin tämä nykyinen
tekstitysmäärä on. Kyse ei ole pelkästään
kuurojen ja huonokuuloisten asiasta. Meillä väestö ikääntyy,
ja esimerkiksi kuurojen ja kuulovammaisten järjestö Euroopassa
on todennut, että vuonna 2005 meillä on Euroopan
tasolla 81 miljoonaa ihmistä, joilla on kuulo-ongelmia.
Vuonna 2015 tämä luku Euroopan tasolla on 90,6
miljoonaa, eli kyse ei ole pelkästään
näiden erityisryhmien asemasta. Tekstitys voi myös
tukea lasten lukemaan oppimista ja sitten kielten oppimista meillä aikuisilla.
Viime kerran kertomuksesta lausuntoa antaessaan valiokunta on
sanonut, että olisi hyvä, että esimerkiksi
vaaliohjelmissa tekstitystä tai viittomakieltä voitaisiin
useammin käyttää. Nyt toivoisinkin, että valiokunta
(Puhemies koputtaa) selvittäisi, onko näin tapahtunut
esimerkiksi viime kunnallisvaalien yhteydessä, koska Yleisradio
on nimenomaan eduskunnan radio ja sen vuoksi myös parlamentaarista
keskustelua, täältä tulevia lähetyksiä,
on voitava joko tekstittää tai viittoen tulkita.
Se ei voi olla enää tänä päivänä kehittyneen
teknologian yhteiskunnassa mikään ongelma. Kyse
on pikemminkin rahasta ja halusta tehdä näin.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Miksi tämä keskustelu
on tärkeää? Tietenkin siksi, että eduskunta
on Yleisradion omistaja. Me käymme täällä omistajapoliittista keskustelua,
ja tässä katsannossa tämä on
erittäin merkittävää, ja tämän
vuoksi tämä kertomusmenettely on todella merkittävä.
Tämähän tuli nyt aika yllättävän
nopeasti, koska edellisen vuoden kertomus käsiteltiin syksyllä.
Tässähän ei jäänyt
aikaa kuin itse asiassa vajaa puoli vuotta, mutta varmaan tämä rytmi
tästä eteenpäin nyt sitten löytyy.
Puhemies! Muutamia kommentteja käytyyn keskusteluun.
Ensin haluaisin muistuttaa ed. Sasia, joka nyt on pois täältä.
Hän valitteli sitä, että ruotsinkielinen
vaalitulospalvelu jäi jonkun jalkapallo-ottelun, vai käyttikö hän
sanaa potkupallo-ottelun, jalkoihin. No, näinhän
ei käynyt. Kyse ei ensinnäkään
ollut kunnallisvaalipalvelusta, vaan kyse oli Euroopan parlamenttivaalipalvelusta.
Siinähän päädyttiin sitten sellaiseen
ratkaisuun, että ruotsinkielinen tulospalvelu hoidettiin
ykköskanavalla, siis parhaalla mahdollisella paikalla. Kyse
oli vielä siitä, että kaikkialla EU-maissa
piti samaan aikaan sen lähetyksen lähteä liikkeelle; se
lähti kello 22:n uutisilla, ja kaikki olivat saman palvelun
piirissä: suomenkieliset ja ruotsinkieliset uutiset samaan
aikaan kertoivat, niin että ei tässä millään
tavalla tämä parlamentaarinen vaaliseuranta jäänyt
minkäänlaisen urheilutarjonnan jalkoihin, vaan
se hoidettiin tyylikkäällä ja asianmukaisella
tavalla.
No, on sitten helppo sanoa pari sanaa tästä urheilutarjonnasta.
Täällähän on selvästi
puheenvuoroissa katsottu, että sitä on liikaa,
mutta pikemminkin huolihan on pitkässä juoksussa
siitä, että urheilulähetysten tekijänoikeusmaksut,
tv-oikeusmaksut, ovat räjähdysmäisessä nousussa edelleenkin.
Ja tässä tullaan taas nyt siihen, että keskeinen
osa julkista palvelua on totta kai myöskin kansainvälisten
urheilukilpailujen tarjoaminen. On aivan selvää,
että meidän täytyy kyetä tarjoamaan
kansainvälinen kuva, kotimaan kuva tulevista tämän
vuoden yleisurheilun MM-kisoista, jääkiekon MM-kisoista,
olympialaisista jne. ja monista muista kansainvälisistä kilpailuista
eri lajeissa.
Tässä tulee olemaan se suuri haaste, että voihan
olla, että me joudumme tästä jonkunlaisen priorisointilistan
todellakin tekemään yhteistyössä hallituksen
kanssa ja huolehtimaan siitä, että tällaiset
lähetykset ovat jatkossakin vapailla kanavilla. On aivan
selvää, että tässä teknologisessa
muutoksessa, joka on erittäin nopea, yhä enemmän
tulee palveluja todellakin siirtymään kaikkiin
mahdollisiin käytettävissä oleviin päätelaitteisiin.
Totta kai on selvää, että tämä liittyy myös
sitten siihen legitimiteettikysymykseen, että ihmiset kysyvät,
täytyykö minun maksaa lupamaksu siitäkin,
että minä katselen telkkaria kännykästä.
Jo tänä päivänä tietysti
täytyy, koska laki sanoo näin. Mutta on aivan
selvää, että täytyy huolehtia
jatkossakin siitä, että keskeinen huippu-urheilutarjonta
säilyy tv-maksurahoitteisena julkisen palvelun kanavilla,
niin sanotuilla vapailla kanavilla.
Muutama sana tästä budjetista. On aivan hyvä,
että ed. Pulliainen täällä on
kantanut siitä painavasti huolta. Nyt voin vain toistaa
sen, että yhtiöhän on sitoutunut hyvin
vahvasti tähän 2003—2008-budjettikehykseen
ja on selkeästi sillä polulla. Vuonna 2008 tulee
löytymään tasapaino, mutta tietysti se
tarkoittaa silloin myöskin sitä, että tämän
kolikon toisella puolella ovat sitten edessä olevat jokavuotiset
tv-maksun korotukset. Ne ovat selkeitä korotuksia, vaikka
täällä nyt puhutaan sanasta tarkistus.
Ne on korotuksia, mutta ne ovat välttämättömiä,
jos halutaan se julkisen toiminnan laajuus säilyttää,
mikä tänä päivänä on
tämän lähtökohtana ollut.
Yhtiöllä on edessä, totta kai, paitsi
talouden edellyttämiä tasapainottamistoimia
myöskin suuri hallintoremontti, josta tullaan puhumaan tässä salissa
varmasti seuraavan kahden viikon sisällä, kun
hallitus antaa esityksen, joka perustuu tähän
Niemelän toimikunnan esitykseen. Sehän tulee merkitsemään
juuri Niemelän esitysten mukaisia linjauksia, joissa selkiinnytetään
hallintoneuvoston ja ulkoisen hallituksen välistä työnjakoa.
Siinä katsannossa Yleisradio-yhtiö tulee jatkossa
siirtymään yhä enemmän sitten normaalin
osakeyhtiön malliseksi. Palataan siihen keskusteluun sitten
tuonnempana, mutta ei siitä häviä se
peruselementti, että edelleenkin eduskunnalla on keskeinen
ja kaikkein keskeisin rooli omistajapolitiikan toteuttajana siinä yhtiössä.
Tuossa jo vastauspuheenvuorossani ed. Kekkoselle totesin sen,
että kyllähän se nyt tuntuu tänä päivänä aika
turhauttavalta, kun päätettiin toimilupamaksun
alentamisesta tai oikeastaan portaittaisesta poistamisesta ja nyt
siitä nauttii herra Bonnier, ruotsalainen herra Bonnier.
Kyllä se oli ajatus, että se panos olisi mennyt
tavallaan tämän suomalaisen viestinnän
kehittämiseen. (Ed. Pulliainen. Annettiinhan Erkollekin!) — Kyllä,
Erkkokin sai sen. — Edelleenkin sopii kysyä ja
vähän kaivatakin sitä, että edelleenkin Yleisradiolle
on jäänyt se veturin rooli digitaalisuuden kehittämisessä.
Kyllä kaupallisilta yhtiöiltä, sekä Neloselta
että Kolmoselta, olisi pitänyt tästä toimilupamaksualennuksesta,
joka oli erittäin merkittävä — se
oli erittäin merkittävä, siellä puhutaan
kymmenistä miljoonista euroista — joutaa niitä rahoja
merkittävällä tavalla enemmän
digitaalisten sisältöjen rakentamiseen.
Täällä on puhuttu laatuohjelmistosta,
ja Yleisradio voi todella olla ylpeä esimerkiksi YLE Teemasta
ja esimerkiksi myöskin siitä, että FST
on nyt omalla kanavallaan ja pystyy tarjoamaan myöskin
laadukkaita ohjelmia. Tässä ollaan oikealla polulla.
Nythän yhtiö on joutunut käyttämään
aika paljon jakelutekniikasta, Digitasta, saatuja myyntituloja sisältöjen
kehittämiseen.
Totta kai edessä on sekin pohdinta, jonka nyt lyhyesti
vain totean, että kun aikanaan tehtiin päätös,
että lähdettiin digitalisoimaan maanpäällistä verkkoa,
on vielä aika arvioida, oliko se päätös
oikea vai olisiko tuolloin pitänyt mennä suoraan
satelliittiin, mihin nyt sitten myöhemmin tämän
kertomuskauden aikana päätettiin jo ohjelmisto
viedä. Nythän voidaan yhtiön ohjelmia katsoa
satelliitin kautta. Kysymys kuuluukin, oliko se perustelu oikea,
että katsottiin, että se täällä Suomessa
oleva maanpäällinen verkko, kiinteä verkko,
pysyy täällä — totta kai se
pysyy vaikka omistus onkin nyt muualla, ei se täältä mihinkään
häviä — ja oliko se investointi pitkässä juoksussa
sellainen, että se kannatti tehdä sen sijaan,
että olisi menty satelliittiin. Minulla ei ole tällä hetkellä tähän
selkeätä vastausta. Totean vaan, että teknologian
murros ja siirtyminen mobiliteettiin, siirtyminen satelliittilähetyksiin
yhä enemmän on niin voimakasta, että tämä pohdinta
on hyvä käydä.
Yksittäinen kommentti vielä, arvoisa puhemies,
tähän liikennetiedottamiseen. Minusta on ihan
selvää, että Suomessakin täytyy
ottaa käyttöön sama käytäntö,
mikä monissa EU-maissa on, että vaaratilanteiden
ennaltaehkäisyssä voidaan tietynlaisella tekniikalla
pakottaa nämä tiedotteet kaikkien kanavien läpi,
mitä tahansa autoilija kuuntelee, ne voidaan pakottaa läpi.
Se teknologia on olemassa, ja se on käytössä varsin monissa
maissa.
Sitten, puhemies, vielä lyhyesti pari aihetta. Ensin
tämä teknologiamurros, joka on erittäin voimakas.
Meillä on nyt jo olemassa sellainen teknologia, joka
tarkoittaa, että digitaalinen tv-kuva voidaan ottaa vastaan
liikkuvassa vastaanottimessa, mikä tarkoittaa sitä,
että se voidaan ottaa vastaan junassa, busseissa, kännyköissä.
On päivänselvä asia, että tähän
me menemme tavattoman nopealla tavalla, hyvin nopealla aikataululla.
Tässä on Yleisradio-yhtiöllä tietysti äärimmäisen
keskeinen rooli, ja silloin Yleisradio-yhtiötä ei
pidä myöskään kahlita siihen,
että sille asetettaisiin jotain rajoitteita, että se
ei voisi tarjota ohjelmistoaan kaikilla mahdollisilla jakeluteillä käytettäväksi
kaikilla mahdollisilla vastaanottimilla. Tämähän
on osa myöskin julkista palvelua. Tässä pitää Yleisradio-yhtiön
olla keskeinen veturi ja tuottaa myös sellaista ohjelmistoa,
jota sitten liikkuvissa vastaanottimissa voidaan käyttää. Tämä on
suuri tuotteistamismahdollisuus.
Tähän liittyy myöskin ministeri Luhtasen avaama
keskustelu kännykän kytkykaupparatkaisun kieltämisestä.
Itse kuulun niihin, joiden mielestä ilman muuta pitää purkaa
tämä kytkykauppakielto, sallia kytkykauppa varsinkin
kolmannen sukupolven kännyköiden osalta ja saada maahan
myöskin tässä katsannossa uutta draivia.
Sitten lopuksi tästä Musiikkitalosta. Kyllä se ratkaisu
tehtiin, ed. Soini, äärimmäisen tietoisesti
siitä lähtökohdasta käsin, että Radion
sinfoniaorkesteri on ollut jo 78 vuotta keskeinen julkisen
palvelun kivijalka. Radion sinfoniaorkesteri tuottaa äärimmäisen
tärkeätä sisältöä Yleisradion
ohjelmiin ja Yleisradion kanaville. Tässä oli kysymys
siitä, tarvitaanko ja pidämmekö me tärkeänä RSO:n
säilyttämistä osana Yleisradio-yhtiön
julkisen palvelun toimintaa. Hallintoneuvosto piti sitä tärkeänä.
(Ed. Soini: Entäs kansa?) — Totta kai maksaa,
kaikki maksaa, ohjelmatuotanto maksaa (Ed. Soini: Mitä kansa
ajattelee?) ja kansa nauttii myös niistä palveluista.
Tämähän on tämä ydin.
Niin kuin täällä jo ed. Viitanen totesi,
50 senttiä päivässä. Kertokaa,
ed. Soini, mistä Helsingissä saa kahvikupin sillä hinnalla? Ei
mistään. (Ed. Soini: Ei saa soittoakaan!) — Kyllä sillä hinnalla
saa paljon soittoa, kun kuuntelee YLEn kanavia. Olisi kannattanut
eilen tulla kuuntelemaan Radion sinfoniaorkesteria, kun oli maailman
ykköspianisti saatu tänne, Radu Lupu, romanialaissyntyinen,
joka tuli vaan sen takia, että RSO soittaa niin hyvin,
vain sen vuoksi. (Ed. Soini: Tuli, vaikka meillä ei ole
Musiikkitaloa! — Puhemies koputtaa) Meillä on
koulutettu ja kasvatettu, on Sarastetta, on Oramoa, on Salosta, Segerstamia,
Franckia, maailmankuuluja kapellimestareita, tämän
lisäksi huippusolisteja. Meillä on upea musiikkikoulutus
tässä maassa ja sen toisessa päässä on
sitten Radion sinfoniaorkesteri, maailmanluokan orkesteri, ja sen
päässä on myös sitten tämä Musiikkitalo,
joka tulee (Puhemies koputtaa) niin lähelle ed. Soininkin
työpaikkaa, että siellä kannattaa joskus
piipahtaa.
Herra puhemies! Lopuksi vaan totean, että kaiken aikaa
YLEn täytyy vaan tavallaan uskoa siihen omaan julkisen
palvelun missioonsa tiukasti, tapahtuu tässä kaupallisessa
kentässä mitä tahansa. Tämä on
ollut tässä katsannossa erittäin hyvä evästyskeskustelu
valiokunnan käsittelylle.
Antero Kekkonen /sd:
Puhemies! Varsin monta asiaa on tullut käsitellyksi
tässä keskustelussa. Minäkin kyllä ed.
Soinille haluaisin kahdesta asiasta tässä huomauttaa.
Ensinnäkin juuri tämä Musiikkitalo-kysymys. Suomalainen
musiikkielämähän on meidän väestöpohjaamme
nähden käsittämättömällä tasolla. Ja
mistä se johtuu? Se johtuu juuri siitä, että näitä seiniä on
rakennettu hyvin ahtaista oloista ja hyvin vähistä rahoista
on uhrattu kulttuurille rakentamalla Suomeen musiikkioppilaitosverkosto,
jonka hedelmiä me nyt nautimme. No, kun ne hedelmät
nyt ovat kypsyneet, niin pitäisikö ne heittää haaskuun?
Ei tietenkään. Nyt meillä on status kansainvälisesti,
nyt meillä pitää myöskin olla
sen statuksen mukainen paikka, jossa me esitämme sitä,
tekisi mieleni sanoa, maailman parasta musiikkia, mihin täällä Suomessa
kyetään. Koko meidän kapellimestarikaartimme,
joka kelpaa maapallolla joka paikkaan, on tulosta meidän
musiikkioppilaitosjärjestelmästämme,
meidän sinfoniaperinteestämme ja erittäin
suurelta osin siitä, että Suomi kaikkein vaikeimpinakin aikoina
on pitänyt Yleisradiossansa Radion sinfoniaorkesterin.
Kysymys ei ole vain muusikkoudesta eikä vain kapellimestariudesta,
myöskin vokaalitaiteilijat, laulajat, nämä mattisalmiset,
ryhäset, ne ovat erinomainen käyntikortti kaikkialle
maailmaan. Tunnen paikkoja maailmassa, eduskunnan matkoilla olen
sellaisiin päässyt käymään, joissa — vaikka
ed. Soini ei tätä usko — ei tunneta Kimi
Räikköstä, mutta tunnetaan meidän bassolaulajamme
ja tunnetaan meidän kapellimestarimme. Onko tällä merkitystä?
Hyvin brutaalia on sanoa tämä: Nämä ihmiset
ovat sellaisia, joiden bisnespäätökset,
joiden poliittiset päätökset ylipäänsä,
joiden päätöksenteko koskee tavalla tai
toisella myös Suomea. Siis se rakenteilla oleva Musiikkitalo
tulee erinomaisella tavalla palvelemaan isänmaata, ei vain
musiikin näyttämönä, vaan paljon
laajemminkin.
Herra puhemies! Toinen asia. Ed. Soini otti puheeksi sen, että hän
hiukan liian säännönmukaisesti jää pois
näistä televisioitavista keskusteluista. (Ed.
Soini: Ei vaan perussuomalainen eduskuntaryhmä!) — Perussuomalainen
eduskuntaryhmä, jota johtaa ed. Soini, tai perussuomalainen
edustajaryhmä, edustajat Vistbacka, Halme ja Soini. — Tässä asiassa
ed. Soini on oikeassa. Jos on olemassa edes periaatteellisella tasolla
sellainen järjestelmä, jossa tietty määrä aikaa
tässä järjestelmässä suodaan
eri puolueille, niin silloin se kyllä myöskin
kuuluu edustajille Tony Halme, Raimo Vistbacka ja Soini. Eli missä päätöksiä sitten
tullaankin tekemään, minun mielestäni
on välttämätöntä se,
että esimerkiksi välikysymyskeskustelua, sikäli
kuin sitä televisioidaan, ei katkaista siinä kohdassa,
jossa ed. Soini, ed. Vistbacka tahi ed. Halme aloittaa puheenvuoronsa.
Mitä sitten tulee muuhun esiintymiseen, toimittajien tekemiin
haastatteluihin, eduskunnan kyselytunteihin jne., niihin tällaisia
tasapuolisuussäännöksiä toivottavasti
kukaan ei rupea tarjoamaan, koska se sitten tappaa kyllä kaiken
journalismin. Se merkitsee paluuta minuuttidemokratiaan, josta toivottavasti
olemme jo päässeet. (Ed. Soini: Samaa mieltä!)
Herra puhemies! Tämä tietokoneistuminen noin
kaiken kaikkiaan tulee olemaan suuri pulma yleisradiotoiminnalle.
Ed. Laukkanen kuvaili niitä mahdollisuuksia, en ryhdy niitä toistamaan.
Mutta se, mihin tämä saattaa johtaa, on kysymys
lupamaksujen legitimiteetistä. Minua vähän
pelottaa, että nyt jo on olemassa nuorisoa, joka ei suostu
ymmärtämään tätä lupamaksukäytäntöä.
Sellaisiin puheisiin tuolloin tällöin törmää,
ja siinä voisi olla jonkinlainen valistustehtävä Yleisradiolle,
jotta ihmiset tajuaisivat, että sekin maksaa. Viime kädessä se
maksaa, katsellaan kännykän näytöltä tai
mistä tahansa näitä juttuja. Se, että se
maksu tulee monen mutkan kautta maksettavaksi, ei merkitse, ettei
sitä maksua olisi. Eli tämä sittenkin
aika läpinäkyvä ja rehellinen järjestelmä,
mikä lupamaksujärjestelmä on, ansaitsee
kyllä puolestapuhujia, koska sitten toinen vaihtoehto on
se, että hyvin lähellä täällä on — olen
hämmentynyt, että tänään
ei kukaan ole puhunut siitä — että lupamaksu
pitäisi siirtää budjettiin. Toisin sanoen
se olisi ikään kuin veroa, se tulisi budjettikirjan
kautta. Se maailma on, jos mahdollista, vielä pelottavampi.
Siitä maailmasta meillä on näyttöjä ihan
liikaa. Toivottavasti kovin moni sellaiseen maailmaan ei enää halua.
Sehän siis tarkoittaisi sitä, että se budjettikirjan
haltija omaisi mahdottoman peukaloruuvin sille firmalle, jota hän
budjettikirjansa kautta manipuloi.
Ja hajahuomio edelleenkin: Toivon, että Yleisradiota
ei koskaan rupeaisi vaivaamaan liian suuri miellyttämisen
pakko, toisin sanoen se, joka näkyy hysteerisenä kuuntelija-
ja katsojalukujen tutkimisena ja niihin perehtymisenä.
Juuri sen lupamaksukäytännön legitimiteetin
kautta on välttämätöntä,
että Yleisradio tekee sellaisia ohjelmia, joilla on mieluummin
vähän kuulijoita ja katselijoita kuin tavattoman
paljon, jotta se ei miellytä itseänsä hengiltä vaan
tuottaa ja tekee sellaista ohjelmistoa, joka iskee ei välttämättä kaikkiin,
mutta iskiessään iskee tehokkaasti siihen ryhmään,
jolle se kenties on tarkoitettu, ja vielä parempi, jos
se iskee sellaiseenkin ryhmään, jolle ohjelma
ei ole tarkoitettu. Pelkään sitä kaupallisen
television piiriin ajautunutta miellyttämisen pakkoideologiaa.
Se ei todellakaan sovi julkisen palvelun laitoksen tehtävään.
Ja sitten vielä yksi asia, puhemies. Nämä tekijänoikeuskysymykset
tulevat olemaan ihan lähivuosina paljon suurempi asia kuin
me ehkä vielä osaamme nähdäkään.
Tekijänoikeusmaailma on muuttumassa koko Euroopassa, koko
maailmassa, ja se on kyllä muuttumassa pikemminkin niin päin,
että hinnat nousevat, kuin että hinnat laskevat.
Jo nyt tämä näkyy tällä kaikkein
epäguldureimmalla alalla eli urheilussa hyvin pelottavalla tavalla.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Täällä on lukuisissa
puheenvuoroissa todettu, että YLEn ohjelmisto on laadukasta,
kiitos osaavan henkilöstön. YLEn ohjelmiin luotetaan,
YLEä tarvitaan, YLE tarvitsee rahansa. Tässä ei
voi muuta kuin yhtyä näihin kannanottoihin, sillä ne ovat
täyttä totta. YLEn taloudelle ei kuitenkaan tällä hetkellä kuulu
kovin hyvää, ja oikeastaan vähän
ihmettelen, ettei tämä digiasia ole sen kummemmin
noussut täällä esiin. Hieman siihen on
viitattu, tähän digitaalisen ja analogisen lähettämisen
päällekkäisyyteen, jota nyt jatkuu vielä reilut
parisen vuotta. Aika tuntuu pitkältä, mutta se
ei ole joskus hamassa tulevaisuudessa, vaan se on todella lyhyt
aika, kun ottaa tämänhetkisen digitalisoitumistilanteen
Suomessa huomioon ja sen todennäköisesti hankalan
siirtymäajan, joka siinä tulee, tai onko siinä mitään
siirtymäaikaa vai yksinkertaisesti leikaten vaan analoginen
loppuu.
Digi todellakin tulee elokuun lopussa 2007, ja silloin sitten
tämä vanhakantainen analoginen lähettäminen
loppuu. Se on YLEn kannalta hyvä asia, sillä päällekkäinen
kuluerä, joka on varmaan aika mittava tekijä budjetissa
tällä hetkellä, poistuu, mutta sitten
kansalaisten keskuudessa, missä mennään,
se vähän hirvittää. Mietinkin tässä,
että tässä olisi kyllä YLElle
toinen hyvä valistustehtävä, että jotenkin
saataisiin ihmiset ottamaan tämä digiasia vähän
enemmän omakseen. Laitteiden määrä on
kyllä lisääntynyt, mutta kertomuksen
mukaan 50 prosenttia digitalouksistakin viihtyy edelleen analogisen
ohjelmiston puolella eri syistä.
Kun katsoo sitten tätä kertomuksen sivua 30, niin
täällä toiseksi viimeisenä,
juuri ennen tätä Radion sinfoniaorkesterin osuutta
kohdassa YLEn julkisen palvelun tehtävien tärkeys
suomalaisille vuonna 2004 ovat digitaaliset julkisen palvelun televisiokanavat.
Paremmaksi pistävät jopa suorat lähetykset
eduskunnasta. Kyllä tuntuu siltä, että ihan
ei ole kyllä mennyt vielä tämä digiajatus
läpi ihmisille. Monethan vannovatkin, etteivät
ikinä digiaikaan siirry, lopettavat lupamaksun, eivät
hanki laitteita. Ongelmana on myös näiden laitteiden
kalleus edelleenkin tällä hetkellä, vaikka
hinnat ovat tulleet ja tulevat varmasti vielä alas. Ne
ovat hintavia, kun otetaan huomioon esimerkiksi meidän
erittäin uskolliset lupamaksajamme, ikääntyneet
ihmiset, joilla on edelleenkin verrattain pienet eläkkeet.
Yleensä sanotaan, että laite ei ratkaise vaan tarjonta
ja tarve saada palvelu. Näinhän se on. Tässä tapauksessa
täytyy sanoa, että digikanava tarjoaa kuulemma
varsin hyvää ohjelmaa. Sanon "kuulemma", koska
olin ostamassa digiboxia, mutta myyjä ei sitä suostunut
minulle myymään. Hän totesi kutakuinkin
niin, että myisi kyllä vaan ei kehtaa, koska kaapeliini
ei ole vielä sellaista, jonka myyjä kehtaisi myydä.
Tätä taustaa vasten olenkin ihan aidosti huolissani
tästä tilanteesta, minkälainen turbulenssi
kesällä 2007 käy, kun tämä sitten
aidosti konkretisoituu kansalaisten keskuudessa, ja tästä todella
toivoisin nyt YLEssä sellaista jonkinlaista valistustehtävää vaikka pikkuhiljaa
liikkeelle, ja totta kai laitevalmistajat voisivat olla myös
mukana siten, että löytyy sellaisia ja sen hintaisia
laitteita, jotta kansalaiset pääsevät
tähän digiaikaan mukaan.
Mutta sitten ihan muutama semmoinen anekdootti tässä käytetyistä puheenvuoroista.
Ed. Huovinen otti esiin tärkeän asian eli tämän
viittomakielisen katsojakunnan palvelun. Hän mainitsi myös
tekstityksen. Siinä on tietysti se ongelma sen tekstityksen
kanssa, silloin kun on suora lähetys, että sitä on
aika vaikea saada reaaliajassa tulemaan. Mutta todella tämä viittojan
käyttäminen ei olisi kyllä temppu eikä mikään,
kustannuskysymys kyllä, mutta jos se halutaan, niin kyllähän
sen semmoisiin ohjelmiin mukaan saa, joihin se katsotaan aiheelliseksi.
Sitten toinen asia on se, että kannan suurta huolta
ohjelmiston kotimaisuudesta. Mielestäni YLE on tässä kantanut
hyvin lippua korkealla. YLEssä on erittäin hyvää osaamista,
sitä on talossa sisällä, hyvin paljon
indien keskuudessa talon ulkopuolella, ja varsinkin huolettaa tämä YLEn
sisäinen tilanne. Toivoisin, että ikääntyneemmästä päästä ei
tuupattaisi porkkanalla tai kepillä porukkaa ulos. En radiotyötä tunne
sillä tavalla erittäin hyvin, mutta tv-työn
sitäkin paremmin, ja voisin kuvitella, että niissä toistuu kuitenkin
se sama tendenssi, eli sitä työtä ei
opita koulussa, vaan se opitaan työtä tehden.
Tässä on hirveän tärkeää,
että on tämmöinen mestari—kisälli-periaate.
Nuoret tulevat tarmoa puhkuen, mutta sitten siellä on joukko,
jolla on osaaminen siltä alalta. He voivat sitten viedä tätä vanhaa kulttuuria
eteenpäin, elikkä siinä yhdistyvät
aika monet asiat. En puhu pelkästään
toimittajista, vaan Yleisradiossa on monenlaista osaamista, siellä on
hyvin erilaisia tekijöitä. Juuri tämä osaaminen
pitäisi kyllä ehdottomasti saada välitettyä tuleville
sukupolville vaikka sitten perimätietona, joka jää vaan
muistirakoihin eikä sen kummemmin käyttöön,
mutta kuitenkin minusta tässä menetetään
hyvin paljon, ja tunnen kyllä tämän asian
johdosta suurta murhetta.
Mutta ihan semmoisena viimeisenä juttuna haluaisin
nostaa esiin tämän ed. Soinin kommentin näistä ryhmäpuheenvuoroista
ja siitä, että hänen eduskuntaryhmänsä usein
jää televisiointiajan ulkopuolelle. Se pitää kyllä minunkin
mielestäni paikkansa. Olen kiinnittänyt siihen
huomiota. Ihan aidosti sanottuna, asiaan kyllä pitäisi jotenkin
puuttua ihan tasapuolisuuden nimissä. Kun kerran eduskuntaryhmä on
olemassa, niin se on ihan samanarvoinen kuin muutkin eduskuntaryhmät,
kun ryhmäpuheenvuoroja täällä käytetään,
ja televisioaika on jokaiselle eduskuntaryhmälle tärkeää.
En voi tässä muuta kuin yhtyä kollega
Antero Kekkosen ajatuksiin tästä asiasta. Kyllä sitä mieltä olen,
että eduskunnan sisäisen järjestelmän
tämä pitäisi hoitaa, koska Yleisradiolla
on tietty aika, jonka he antavat tälle keskustelulle täällä,
ja meidän pitäisi se aika pystyä siten
jaottamaan, että jokainen ryhmä ehtii puheenvuoronsa
käyttämään. Totta kai on hienoa,
jos Yleisradio pystyy antamaan lisää aikaa, mutta
jos ei, niin silloin se on kyllä talon sisäinen
piiskaus, ja tässä sitten vaatii sitä minuuttiaikataulutusta tai
mitä hyvänsä, että otetaan sitten
toiset huomioon.
Yhtenä asiana vielä tässä lopussa,
arvoisa puhemies, edelleen ed. Kekkosen erinomainen asia oli tämä,
että YLEllä ei saa olla semmoista miellyttämisen
pakkoa. Se on hyvä juttu. Siellä täytyy
uskaltaa tehdä ja olla vähän rakkikoiranakin. Pikkuisen
olen kauhulla katsonut todella sitä semmoista vähän
mainos-tv:mäistä tarttumista joihinkin mielestäni
aika triviaaleihin asioihin, jotka tänä päivänä totta
kai katsojia kiinnostavat, ja sitä kautta niihin mennään
mukaan. Mutta muuten on hyvä, että pengotaan ja
tuodaan julkisuuteen semmoisia asioita, jotka eivät välttämättä muuten
tulisi, ja on useita hyviä ohjelmia, joissa näin
tapahtuu. Sitten vaikka kyseinen ohjelma ei saisi mitään
jättiyleisöä, viisari värähtäisi
vain vähäsen, niin se saattaa silti saada omasta
kohderyhmästään lähes sataprosenttisen
katsojakunnan. Se on semmoinen merkittävä asia.
Se on myös yksi oikeutus YLEn olemassaololle.
Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Täällä edustajat
Huovinen ja Karhu puuttuivat erittäin tärkeään
asiaan, kuurojen asemaan ohjelmatarjonnassa. Tiedän kuurojen
isovanhempieni kautta, että päivän odotetuin
ohjelma on viittomakielen uutiset. Kun ajattelen YLEn tehtävää,
että se on taata suomalaisille yhtäläiset
mahdollisuudet saada tietoa, niin sitäkin taustaa vasten
toivon, että näiltä osin ohjelmatarjontaa
voitaisiin laajentaa. Toivonkin, että valiokunta voisi
tätä asiaa nostaa esille.
Aika vähälle huomiolle tässä keskustelussa
on jäänyt YLEn alueellisuus. Minun mielestäni
tässä kertomuksessa kävi kovin konkreettisesti
ilmi sekin, että esimerkiksi alueellisten tv-uutisten katseluluku
muun muassa Pohjois-Suomessa on kohtuullisen korkea. Minun mielestäni
tämäkin kuuluu tähän YLEn julkisen
palvelun tehtävän hoitamiseen. Niiltä osin
toivonkin, että tämä tarjonta säilyisi
läpi Suomen.
Minä olen ed. Soinin kanssa täysin samaa mieltä,
että YLE on onnistunut lastenohjelmissa. Tämäkin
tukee kyllä tätä julkista palvelua. Tämä kertomuskin
kertoo sen, että vanhemmat antavat yhä useammin
kiitettävän arvosanan lastenohjelmista. Minun
mielestäni on kohtuullista, että YLE lasten vanhempien
rinnalla kantaa kasvatusvastuun lähinnä lastenohjelmien
sisällön osalta.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Varmuuden vuoksi tänne, en
aio puhua pitkään, on lähinnä kommentinomaista
asiaa. Nimittäin kuuntelin tätä keskustelua
pitkään työhuoneestani, ennen kuin tänne
saliin tulin. Silloin tuli tarve käyttää ikään
kuin vastauspuheenvuoro, mutta se on hivenen hankalaa vielä tänä päivänä tuolta työhuoneesta
käsin tehdä, enkä kerinnyt niin nopeasti
juoksemaan tätä väliä.
Silloin täällä puhuttiin henkilöstökysymyksistä aika
lailla ja arvuuteltiin sitä, ovatko hallintoneuvoston jäsenet
lainkaan perillä näistä henkilöstöasioista
jnp. Sen voin sanoa, että kyllä perillä ollaan
ja onneksi viestiä tulee koko ajan. Meillä on
paljon erilaisia tilaisuuksia, joihin saamme kutsun, missä henkilöstö esittelee
toimintaa ja kertoo asioitaan. Meille tulee suoria yhteydenottoja
yksittäisiltä ihmisiltä, ja myös
edustajakollegat, kuten esimerkiksi ed. Karhu täällä mainitsi, tuovat
meille sitten viestiä. Kyllä minun mielestäni
sitä viestiä tulee, ja myös YLEn hallintoneuvostossa
hyvin säännöllisesti henkilöstökysymyksistä kyllä keskustellaan.
Se on selvää, että operatiivista otetta
me emme siihen voi ottaa, mutta tietenkin henkilöstöpolitiikka
kokonaisuutena ja sen hyvä hoitaminenhan on totta kai asia, mikä hallintoneuvostoa
kiinnostaa, koska tietenkin se, kuinka hyvin se Yleisradio toimii,
on hyvin paljon siitäkin riippuvainen, kuinka motivoitunut
ja asiaansa sitoutunut henkilöstö on. Tiedän
kyllä ne huolet, mitä tänä päivänä tietenkin on.
Kun on paljon muutosta ja epävarmuutta, niin aina se sitten
tietenkin huolia aiheuttaa.
Tämä kuljetusalan irtisanomistilanne tai tämä,
että siellä nyt käydään
niitä yt-neuvotteluja, se oli meillä tiedossa
tosiaan, niin kuin täällä joku kertoikin,
että keskustelimme siitä myös hallintoneuvostossa
ja esitimme kysymyksiä ja saimme joitakin vastauksia. Sitten
samalla tavalla tämä AKT:n porukka kävi
tapaamassa osaa meistä hallintoneuvoston edustajista, ja
sieltä saimme myös suoraa palautetta tilanteesta.
Ainakin minulle itselleni jäi siitä vielä kysymyksiä, joita
varmasti selvitämme myös siellä Yleisradion
päässä tämän osalta,
eli se, onko tämä nyt sitten kaikilta osin ihan
niin kuin sen on ajateltu olevan. Eli nämä ovat
vakavia asioita ja on tärkeätä, että se
viesti kulkee ja se viesti tulee.
Kaiken kaikkiaanhan Yleisradio on ihan oikeasti hyvä yhtiö.
Minulla on jopa sellainen ääriesimerkki tiedossa.
Minun paras ystäväni, joka on minun ikäiseni
kaveri, ei katso, kuulkaa, mitään muuta tv-kanavaa
kuin Yleisradiota. Minä olen aina sanonut, että hänet
pitäisi varmaan palkita jollain Yleisradio-pokaalilla.
Hän ei katso koskaan Maikkaria, ei koskaan Nelosta, ei
mitään. No, sanotaanko, että kun hän
on jalkapallomiehiä, niin hän katselee sitten
Canal Plussan kautta jalkapalloa, mutta Yleisradio on se, koska se
kuulemma riittää hänelle. Sieltä tulee
kaikki olennainen ja sillä sipuli. Se olisi tietenkin hienoa,
jos moni muukin tämän ikäinen kuin minä olen
näin ajattelisi, koska tämmöinen minun
ikäiseni ja minusta nuorempi polvihan on vähän
sitä YLEllekin haasteellista sukupolvea, kun pitää oppia
löytämään näitten Maikkareitten
ja Sub-tv:n ja näiden joukosta myös Yleisradion
kanavat. No, minä en ole koskaan Subia katsonut. Minä olen
jo sen veran vanhempi, mutta sitten minusta kymmenen vuotta nuoremmat,
sanotaanko nyt näin. (Ed. Kekkonen: Katsokaapas Martti
Servoa joskus, minä katselen!) — Ai jaa, Antero
Kekkonen katselee, hyvä.
Mutta kaiken kaikkiaan nämä Yleisradion perustehtävät
ovat mitä hienoimmat: siis sivistyksen edistäminen,
kulttuurin edistäminen, suvaitsevaisuuden edistäminen — tästä suvaitsevaisuuden
edistämisestä usein myös hallintoneuvosto
on keskustellut — ja sitten tämä alueellisuus, mistä ed.
Moilanen-Savolainen äsken puhui. Se on hyvin tärkeä asia.
Me Tampereellakin nykyisin olemme hyvin tyytyväisiä,
kun me katsomme vihdoin tamperelaisia, siis Pirkanmaan tai sanotaanko
Hämeen uutisia. Nimittäin me katselimme Tampereella
muutaman vuoden Turun uutisia, kun tämä uudistus
ei ollut vielä meille asti tullut, ja oli kyllä tuskastuttavaa
näin tamperelaisittain katsella joka ilta Turun uutisia,
tai ainakin joka kolmas ilta, niin kuin ne meille sitten tulivat.
Sen sanon, että mielestäni YLEn vahvuuksia, semmoisia
tosi hyviä juttuja ovat muun muassa lastenohjelmat. Niistä tulee
tosi paljon hyvää palautetta. Draama on hyvää.
Monikulttuurisuusasiat ovat hyviä, ja uutisten uskottavuus
on hyvä. Siitä myös tulee paljon kunniamainintaa,
että se YLEn uutinen on se oikea uutinen, että siihen
uskotaan kaikista eniten. YLEllä on minun mielestäni
tänä päivänä myös
hyviä ajankohtaisohjelmia, mutta vielä enemmän
voisi juuri sitä painottaa, että ikään
kuin Yleisradion, kun sillä on tämä demokratiatehtäväkin — minä usein
puhun demokratiatalkoista — koko yhteiskunnan, eduskunnan,
kaikkien järjestöjen, kaikkien puolueiden ja miksei
vaikka Yleisradionkin pitäisi lähteä semmoisiin
demokratiatalkoisiin, että mietittäisiin kukin
osaltamme, mitä voidaan tehdä, jotta jengi kiinnostuisi
omista asioistaan, tästä yhteiskunnasta,
ja miten YLEkin voisi tuoda politiikkaa lähemmäksi,
yhteisistä asioista päättämistä lähemmäksi
ihmistä. Semmoiset syvälle menevät, analyyttiset
jutut olisivat minun mielestäni Yleisradion juttu.
Pelkään sitä, että tässä hurlumhei-maailmassa
Yleisradiollekin tulee käymään niin,
että pitää joko miellyttää,
niin kuin Antero Kekkonen täällä puhui,
tai sitten täytyy tehdä niitä lööppejä,
että yksinkertaistetaan asioita ja heitetään
lööppimäisesti ja sanotaan nopeasti eikä pohdita
mitään. Se ei ole tietenkään
kauhean hyvää ja kivaa, jos semmoiseen suuntaan
mennään.
Yksi, mitä kaipaisin, ja se sopisi hyvin Yleisradion
ohjelmistoon, on tämä mediakriittisyys. Joskus
tuli tämä Maailma sanojen vankina, Saksan ohjelma.
Sehän oli hirmu hyvä. (Puhemies koputtaa) Mediakriittisyyttä minun
mielestäni voisi harrastaa myös tämän
päivän yhteiskunnassa, kun tämmöiset
asiat kuitenkin nykypäivän ihmisille olisivat
mitä tärkeimpiä, päästä niihinkin pureutumaan.
No, ei tästä nyt niin kauhean lyhyttä puheenvuoroa
tullut, puhemies.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Muutama kommentti vielä täällä paikalla.
Sivistystehtävää jää vielä YLElle
ja kollegoille tämän Musiikkitalon suhteen. En
ole vakuuttunut, ja mielestäni se on tarpeeton. Sibeliuksen
aikaan ei ollut mitään tällaisia taloja
rakenteilla. Todella lahjakkaat henkilöt murtautuvat aina esiin.
Taide pakottaa ja nostaa. Ei siihen mitään taloja
tarvita.
Mutta, arvoisa herra puhemies, yksi asia, jota jäin
täältä kaipaamaan: ruotsin kielen osuus
ja ruotsinkielinen osuus. Sen olisi kyllä hyvä käydä ilmi
täältä toimintakertomuksesta. Nimittäin
jos Suomessa tabuja on, niin sehän on tämä ruotsin kieli.
Olen melko varma, että siinä sitä sivistystehtävää on
kyllä silkkihansikkain kohdeltu. Väestön
osuus taitaa olla 6 prosenttia, mutta paljonko on ruotsinkielisten
ohjelmien kustannusosuus? Minä luulen, että siinä olisi
tutkivan journalismin paikka.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Soinille Sibeliuksesta:
mutta olipahan Kämppi silloin! Se homma hoitui sillä hommalla.
Toisekseen sitten tästä teidän ryhmänne
kohtelusta ryhmäpuheenvuorojen osalta, niin olen tietysti
aivan samaa mieltä. Minun ymmärtääkseni
tämä on nyt järjestelykysymys ja se on
myöskin ryhmien välisen solidaarisuuden kysymys, että ei
ylitetä sitä omaa aikaa. Minulla on yksi karmea
esimerkki siitä, kun eräs minua lähellä oleva
ryhmä ylitti kerran sen kauhealla tavalla, että todella
kävi sääliksi ed. Soinin edustama ryhmä.
Sitten kun ed. Kekkonen kysyi Yleisradion budjettirahoituksesta,
miksei siitä puhuta ja siihen liittyvistä vero-
ja muihin mahdollisuuksista, niin todellakin se keskusteltiin viimeksi
niin puhki, että minusta siinä ei jäänyt
mitään keskusteltavaa. Minusta se on ihan hyvä asia,
että se keskusteltiin loppuun saakka.
Vielä lopuksi kehut: Viimeksi keskusteltiin paljon
siitä, että Radio Suomessa on liikennetiedotusinterventioita,
vaadittiin niitä, samoin valiokunnassa. Se toimii hyvin,
erittäin hyvin, eikä haittaa yhtään
Radio Suomen ohjelmien seurantaa, ei pätkänkään
vertaa.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen elävästi
otti esille jonkun häntä, puhujaa, lähellä olevan
ryhmän. Kun tästä näin täältä keskivälistä arvelen,
niin eipä se oikein juuri voi olla mikään
muu ryhmä kuin vihreä eduskuntaryhmä.
Siihen ed. Pulliaisella on, jopa voisin sanoa, lähes määräysvalta
olemassa. Ainakin hän on sen ryhmän vahva henkinen
johtaja.
Mutta, herra puhemies, sillä lailla tätä maailmaa
ajatellen, kun täällä näitä kameroita
on olemassa ja YLEllä on ohjausvalta ja voima tähän, niin
jospa tulevaisuudessa syntyisi niin, että kansalle viestitettäisiin
täältä täysistunnosta tämän laajakaistayhteyden
ja tulevaisuuden aikakautena jatkuvaa kuvaa, mitä salissa
tapahtuu. Luulenpa niin, että puheenvuorot terävöityisivät,
lyhentyisivät, tulisivat paremmiksi ja kansa saisi myöskin
eduskunnan työstä kokonaisvaltaisemman ja terveemmän
kuvan kuin miten se tällä kertaa näitten
iltapäivälehtien välittämänä ja
vääristämänä sille
kerrotaan. Siis annetaan selvästi sitä kautta
väärää tietoa.
Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! Täytyy olla nyt täsmälleen
päinvastaista mieltä ed. S. Lahtelan kanssa. Kauhulla
ajattelen sitä tilannetta, kun täällä olisivat
kamerat päällä 24 tuntia vuorokaudessa.
Minä en oikein jaksa nyt käsittää,
mistä syntyy tämä suuri idea, että jutut paranisivat
siitä. Minä luulen, että tämä narsistinen
esiintymisen vietti johtaisi kammottaviin lopputuloksiin ja siinä tilanteessa,
jos jotakuta pitäisi kadehtia, niin ei niinkään
niitä, jotka katselevat kotona televisiota, vaan eduskunnan
kulloinkin vuorossa olevaa puhemiestä, joka joutuisi kärsimään
vielä enemmän kuin tällä hetkellä.
Herra puhemies! Yksi asia, joka on tullut esiin vain
tässä liikenneturvallisuuskysymyksessä: Minusta
ei kannata myöskään unohtaa Yleisradion
roolia turvallisuustekijänä. Joskus mietitään, tarvitaanko
niin monta teknistä päällekkäisyyttä, että on
mastot, että on digitaalijärjestelmää,
että on jossain määrin satelliittijärjestelmää.
Ne ovat myöskin kansallisen turvallisuuden tekijöitä,
jotka eivät toki ole ohjelmapolitiikkaa mutta jotain sellaista,
joka kuitenkin kuuluu tähän kansalliseen, sanoisinko
vähän juhlallisesti tähän loppuun,
identiteettiin ja sen turvaamiseen.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt kävi niin,
että ed. Kekkonen vei ihan sanoja suusta. Oikeastaan pyysin
tämän puheenvuoron heti siinä vaiheessa,
kun itse puhuin komeasti demokratiatalkoista ja siitä,
että Yleisradiokin voisi miettiä, miten tätä politiikkaa
tekee kiinnostavammaksi ja ihmistä läheisemmäksi
ja niin, että ihmiset huomaisivat, mistä tässä on
kysymys. Kauheinta sille asialle olisi se, jos kuva politiikasta
olisi oikeastaan se, että tulisi suoraa lähetystä mitenkään
juontamatta, mitenkään käsittelemättä,
mitenkään toimittamatta eduskunnasta. Eihän
se ole niin.
Katsokaa nyt niitä paperinippuja, mitä teillä on,
ja katsokaa niitä otsikoita niissä laeissa. Ne ovat
yksityiskohtaisia, spesifejä juttuja, joista tietää muutama
ihminen jotakin, jonkun pykälän, pykäliä,
mistä täällä hyvin usein keskustellaan. Ei
se keskustelu aina ole värikästä ja kivaa
ja nopeatempoista. Mitä sitten, jos ihmisille välittyy kuva
ja avataan telkkareita, tuollaistako siellä on? Ei tule
mitään. Minä toivon sitä, että eduskuntatyötäkin
tulisi enemmän Yleisradiosta ja muuallakin, mutta toimitettuna,
erilaisia keissejä, katsotaan joku työpäivä,
millainen se on, mitä edustajat tekevät, selitetään
jonkin asian taustoja, mikä on kompromissi jnp., tämmöistä ihan perustietoa,
vähän niin kuin hyviä opetusohjelmia
tulee YLEltä. Minä joskus jostain syystä katselin
moneen kertaan matematiikan opetusohjelmat, kun ei muutakaan siihen
aikaan tullut telkkarista. En tiedä, miksi katselin, mutta
saman tyyppisiähän saa politiikastakin, mikä lähentää sitten
meitä päättäjiä ja
kansaa. Tämä on se missio, ei se, että suoraa
lähetystä vaan putkesta ulos eduskunnasta.
Seppo Lahtela /kesk:
Herra puhemies! Ed. Viitanen, te olette nyt antamassa julki
aivan väärän kuvan, niin ettei näitä asioita
ymmärrettäisi, mitä niissä lukee.
Niihin pitää syventyä, ja ne, jotka syventyvät,
nauttivat siitä ja tuovat asiaa esille. Minä luulen,
että tänäkin iltana, kun keskustellaan,
käydään läpi, tätä Yleisradion
hallintoneuvoston kertomusta, ainakin puhujat luulevat olevansa
kovinkin paljon syventyneitä tähän asiaan
ja olevansa omasta mielestään koviakin asiantuntijoita.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä on juuri sitä taidetta,
että käsitetään nyt aivan väärin
ja mennään kertomaan, että Viitanenkin
siellä muuten puhui, että kansa ei ymmärrä mitään.
Tätähän minä nyt en tietenkään
tarkoittanut. Minä olen vähän omituinen.
Nimittäin minulla oli kerran eräänä sunnuntaina
vapaapäivä, ja minä ajattelin, että kerrankin
vapaapäivä, kolme viikkoa tehty töitä putkeen,
ja sen vapaapäivän minä käytin
katsomalla digitelevisiosta suorana lähetyksenä useita
tunteja keskustan puoluekokousta. En ymmärtänyt
itseäni, mutta minä olen poikkeava, ja minä uskon,
että kovin moni muu ihminen ei sunnuntaitaan käyttäisi
näin. Armoa niille ihmisillekin: Tarjotaan heille realistista
kuvaa politiikasta ja eduskunnasta, tehdään itsemme
kiinnostaviksi. Minä tiedän, että ihmiset
ymmärtävät, mutta meidät on
sen takia eduskuntaan valittu, ed. Lahtela, että me käymme
näitä läpi. Ei kansan tarvitse ihan kaikkea
katsella.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meinasin pyytää puheenvuoron,
mutta ajattelin, että jos menisi tässä samassa keskustelussa,
kun on kyse samasta asiasta oikeastaan.
Halusin kiittää Yleisradiota siitä,
että täällä eduskuntasalista
otettu kuva on tuoretta, se on yleensä päivän
istunnosta. Toinen asia on se, että se on otettu istunnon
alussa eli ei käytetä esimerkiksi tällaisesta
tilanteesta tai vielä kehnommasta kuvaa, jolloin sali on
aika tyhjä, toisin kuin tekevät jotkut päivittäin
ilmestyvät lehdet, jotka painetaan aamulla, vaikka ne iltapäivälehden
nimellä kulkevatkin. Niissä saattaa olla varsin
vanhaa kuvaa salistakin. Kerrankin huomautin yhdestä kuvasta,
joka oli salista otettu: etusivulla, eduskunta taas tyhjä.
Se kuva oli viime kaudelta, ja silloin salin keskellä istui
ed. Sulo Aittoniemi, joka oli jo siinä vaiheessa perustanut
oman ryhmänsä ja siirtynyt tuonne taakse istumaan.
Totesin, että ottakaa nyt edes tuore kuva tyhjästä salista.
Todellakin kiitoksia YLElle siitä, että kuva
on tuoretta ja ajassa ollaan mukana. Sillä tavalla myös
tätä kautta luodaan minun mielestäni
kyllä myönteistä kuvaa politiikasta ilman
mitään opetusosuutta, ihan reaaliajassa olevaa,
myönteistä kuvaa.
Mika Lintilä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tähän keskusteluun,
tulisiko salista välittää suoraa kuvaa äänestäjille,
sen verran tiedoksi, että tällä hetkellä on
jo työryhmä työskentelemässä sen
tiimoilta, että ne edustajat, jotka ensi kaudella täällä istuvat,
todennäköisesti tulevat Internetin välityksellä olemaan
jatkuvassa yhteydessä äänestäjiin.
En tiedä, onko se kaikille edustajille sitten etu vai haitta,
että he ovat yhteydessä äänestäjiin
joka ilta useampaankin kertaan illassa. Se on sitten äänestäjien
päätettävä asia. Puhuja ottaa
tietysti oman riskinsä.
Kaikkinensa keskustelu, mitä täällä on
käyty hallintoneuvoston kertomuksesta eduskunnalle, on
ollut mielestäni erittäin hyvää,
ja kukaan ei ole kyseenalaistanut sitä merkittävää kansallista roolia,
joka Yleisradiolla on, ja sitä julkisen palvelun laajaa
tehtävää, joka sille kuuluu tänä päivänä,
ehkä voi sanoa, kansallisen identiteetin vahvistajana ja
rakentajana enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Se, että keskustelua käydään,
löydetään erilaisia näkökulmia,
on monipuolisuutta. Se on monipuolisuutta niin kuin YLEn ohjelmatarjonta,
värikästä kielenkäyttöä.
Toivon, että myös valiokunta omassa käsittelyssään
tuo omia näkökulmiaan tämän
kertomuksen osalta.
Keskustelu päättyy.