Arvoisa puhemies! Kohdistan kysymykseni pääministeri Kataiselle. Sinipunahallituksen pohjalle rakennettu Kataisen hallitus on leikannut maa- ja metsätalousministeriön pääluokasta tänä vuonna 4,2 prosenttia oman ilmoituksensa mukaan, kun keskimäärin leikkaukset ovat 2,2 prosenttia. Tämän 4,2 prosentin päälle tulee kuitenkin esimerkiksi Makeran siirroista luopuminen. Sinne ei siirretä euroakaan, viime vaalikaudella siirrettiin 270 miljoonaa. Luopumistuen te olette ajamassa alas ja kohtelemassa maaseudun ihmisiä todella eriarvoisesti. Maaseudun ihmiset ymmärtävät sen, että säästöjä pitää tässä tiukassa tilanteessa tehdä, mutta sitä he eivät yksinkertaisesti voi ymmärtää, että heitä kohdellaan näin eriarvoisesti. Samaan aikaan on tehty raamitupo, hyvä asia sinänsä, sieltä tulee 4 prosentin palkankorotus, mutta maaseudulle ja maatalousväestölle sitä ei korvata. Se pieni energiaveron kautta vastaantulo ei kompensoi läheskään. Kysymykseni kuuluu: miten te, pääministeri, perustelette sen, että te näin eriarvoisesti kohtelette eri väestöryhmiä?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Ehkä maa- ja metsätalousministeri voi vastata vielä näihin yksityiskohtiin. Tässä taloustilanteessa me joudumme leikkaamaan ihan joka puolelta. Myöskään kolme M:ää ei valitettavasti säästy menoleikkauksilta. Nämä leikkaukset tehdään sen takia, että velkaantumiskierre saadaan katki. Me emme ole erityisen huonosti kohdelleet ketään, mutta kukaan ei myöskään säästy näiltä leikkauksilta, se on erittäin valitettavaa.

Maatalouden kehittämiseen yritetään investoida monella muulla tavalla, esimerkiksi suomalaisen ruuan arvostukseen, ja sen kautta saada lisää kysyntää, samoiten kaupan sektorilla avata mahdollisuuksia erityisesti luomutuotannon tuotteiden tarjonnalle. Mutta, kuten totesin, leikkaukset kohdistuvat ihan kaikkiin kansalaisiin.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Anttilan kysymyksessä oli monia yksityiskohtia, joihin ei minuutissa pysty vastaamaan, mutta jos nyt sanon pari asiaa. Ensinnäkin tässä viimeisessä kehyspäätöksessä, mikä oli, maa- ja metsätalousministeriölle tuli menoleikkauksia 55 miljoonaa euroa, ja tietysti niistä valtaosa tapahtuu vuosina 2015 ja 2016, muun muassa mahdollisesti leikkaukset viljelijätukiin, koska logiikka tässä on se, että täytyy tietää, mitä tässä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa tapahtuu ja mikä on ylipäätään tämä koko viitekehys tässä maatalouspolitiikassa.

Maa- ja metsätalousministeriön osuus on noin 4,3 prosenttia valtiontalouden menokehyksistä. Tämä 55 miljoonan euron leikkaus on noin 4,5 prosenttia menokehyksistämme. Elikkä sanotaan, että suunnilleen samalla viivalla kuin nämä muut. Aiemmat leikkaukset olivat vähän enemmän kuin mitä keskimäärin, niin kuin edustaja Anttila totesi.

Sitten yksi asia liittyen tähän Makeraan. Tätä keskustelua minä olen kyllä vähän ihmetellyt, koska nykyisellä investointitahdilla, mikä parina viime vuonna on maataloudessa ollut, Makeran varat riittävät tämän vuoden ja ensi vuoden investointeihin. Joten pitäisikö valtion ottaa lainaa maailmalta, jota siirrettäisiin sitten, samaa rahaa, johonkin rahastoon odottamaan kahta vuotta, kun sille ei kerran ole tarvetta tällä hetkellä?

Arvoisa puhemies! Olen todella pettynyt, pääministeri: te ette vastannut kysymykseen, miksi te kohtelette eri väestöryhmiä näin eriarvoisesti. Kysymys siitä, että te haluatte edistää luomuruokaa ja ruuan arvostusta, on ihan hyvä. Mutta se kaikkein tärkein kysymys on elinkeinon kannattavuus, ja se on tänä päivänä todella heikko. Silloin on turha puhua kotimaisesta ruuasta, jos elinkeinossa ei ole kannattavuutta.

Te tiedätte varsin hyvin viime vaalikaudelta, että yritimme tuottajien neuvotteluvoimaa ketjussa parantaa. Sen te estitte, ja nyt sitten ollaan tilanteessa, että viljelijöiden tulotaso sen kuin laskee. Nämä leikkaukset, jotka te olette nyt tehneet ja teette maatalouspääluokkaan, tulevat heikentämään Suomen neuvotteluasemaa Euroopan unionissa aivan varmasti, kun neuvotellaan seuraavasta uudistuksesta. 141:n jatkosta ei ole tietoa. Hallitusohjelmassa ei ole edes kirjausta siitä. Eli kysymykseni kuuluu: miten te aiotte nyt todella varmistaa, että sitä hyvää suomalaista lähiruokaa on, josta te kaikki kauniisti puhutte, mutta ette ole valmiita elinkeinolle antamaan edellytyksiä, joilla se selviytyy?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Tuottajan asema tässä koko viitekehyksessä tapahtuu elintarvikemarkkinoilla ja kaupan ketjussa. Erityisesti nämä kilpailuasiat kuuluvat ministeri Ihalaiselle. Tiedän, että siellä ministeriössä on tietynlaista valmistelua menossa ja on myös lähiaikoina palaveri työ- ja elinkeinoministeriön edustajien kanssa siitä, missä tällä hetkellä mennään. Selvityksiä on saatu, ja ne ovat osoittaneet, että kaikki asiat eivät ehkä ihan ole kunnossa. Myös maailmalta on haettu mallia. Viimeksi tuossa kuukausi sitten vierailimme valtiosihteerin kanssa Irlannissa, missä saimme katsauksen, miten Irlannissa on vastaavien asioitten osalta tehty. Irlannissa on muun muassa tehty tietynlaista lainsäädäntöä. Meidän on hyvä arvioida sekin.

Toinen asia sitten liittyen tähän toiseen asiaan, tähän artiklaan 141, kuuluisa artikla. En nyt tiedä, pitääkö tai pitäisikö hallitusohjelmaan kirjata kaikki asiat, jotka ovat itsestään selviä. Artikla 141 on ollut ja on keskeinen osa suomalaista maatalouspoliittista järjestelmää, joka myös EU:ssa toistaiseksi on tunnustettu. Toivottavasti neuvotteluissakin onnistutaan. Kaikissa tilaisuuksissa, missä olen ollut, on sanottu, ja se on eduskunnallekin monta kertaa sanottu, että Suomi tavoittelee artikla 141:lle jatkoa ihan niin normaalisti kuin aiemminkin. Eli ministeri Anttila, saitte 6 vuoden jatkon, ja katsotaan sitten, mihin päädytään seuraavalla kierroksella.

Herra puhemies! Arvon hallitus, se nyt vaan on niin, että yhteensä tämän vuoden budjetti ja nyt esitetty budjettikehys leikkauksineen, jotka tulevat suoraan viljelijäväestölle, suoraan maaseudun väestölle, plus kaikki muut leikkaukset, jotka koskevat kaikkia meitä suomalaisia, muodostavat suuremman osan ja suuremman taakan nimenomaan maaseudun väelle. Tämä on fakta. Se ei siitä muuksi muutu. (Eduskunnasta: Onko se absoluuttinen fakta?) — Se ei ole absoluuttinen fakta, vaan se on totuus. (Naurua) — Eilen me keskustelimme täällä kaikki hyvin, hyvin yhteisesti ja yhdessä tuumin luonnonvarojen käytön tehostamisesta, kestävästä käytöstä, sen merkityksestä kauppataseeseen, sen merkityksestä suomalaiseen talouteen, työllisyyteen ja maaseudun elinvoimaan.

Arvon hallitus, nyt tarvitaan todella rajuja keinoja, jos te aiotte päästä niihin tavoitteisiin, joita teillä hallitusohjelmassanne, hyvässä hallitusohjelmassanne, on. Se ei näillä käytännön keinoilla nyt toteudu. Tehkää nyt niitä. Ja kysynkin: mitä ne ovat, vai pitääkö meidän oppositiosta tehdä järeämpiä keinoja, jotta ne asiat saadaan esille? (Eduskunnasta: Hyvä, Jari, hyvä!)

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Nyt ei minun järkeni kyllä ihan riittänyt ottamaan koppia siitä, mikä tuo varsinainen kysymys oli, minkä tyyppisiä asioita nyt edustaja Leppä tässä peräänkuulutti. Totta kai luonnonvarojen kestävä käyttö on olennainen osa. Vaikka metsäsektori on meidän tärkein uusiutuva luonnonvaramme ja siihen tietysti panostetaan, mitä on panostettavissa, ja markkinat toivottavasti toimivat hyvin, koska ei nyt pelkästään kestävän metsätalouden rahoituslain tuillakaan näitä luonnonvaroja eteenpäin viedä, niin kyllä pitää myös markkinoilla olla vetoa ja imua, ja toivottavasti sitä löytyykin. Mutta on aivan selvää, että kaikkia keinoja pitää harkita ja pitää miettiä, millä tavalla ylipäätään saadaan tätä meidän kauppatasettamme parannettua. Jos mietitään nyt vaikka sitä eilistä keskustelua, mikä oli ennen kehyskeskustelua ja missä puhuttiin siitä, mitä tapahtuu maailmassa ja kansainvälisesti, niin kyllähän monessa päin maailmaa, myös Suomessa, keskustellaan siitä, millä tavalla tätä vihreätä taloutta voidaan viedä eteenpäin. Kyllä minulla on se käsitys, että tämä hallitus on erittäin vahvasti sitoutunut vihreän talouden edistämiseen. Katsotaan sitten, mitä ne keinot ovat.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Kun edustaja viittasi tähän eiliseen keskusteluun kestävästä kehityksestä ja luonnonvarojen kestävästä käytöstä, voin sanoa, että hallituksella on paljon sellaista valmistelua, missä varmistetaan, että maaseudun tuotteille ja yrittäjyydelle on jatkossa Suomessa enemmän kotimaista kysyntää. Puhutaan vaikka siitä, että yritetään tukea siirtymistä suljettuun ravinnekiertoon niin, että biokaasulaitoksia voidaan avata lisää. Julkisissa hankinnoissa pyritään löytämään laatukriteereitä. TEMin ja YM:n rahoilla on perustettu Motivaan julkisten hankintojen neuvontapalvelu, jossa annetaan kunnille välineitä suosia kotimaista tuotekehitystä ja maaseudun yrittäjyyttä, eli näitä keinoja on paljon käytössä. Ja kestävien kulutustottumusten omaksumisessa, jossa suositaan lähellä tuotettua, pienellä hiilijalanjäljellä tuotettua uuden ajan biotaloutta, on Suomella iso mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ja aiemmin budjettiesityksessä on käynyt ilmi, että maanviljelijäväestölle tulee tänä vuonna 4 prosentin tulonalennus. Sen lisäksi EU:n uudessa maatalousohjelmassa on tulossa erinäköisiä rajoitteita. Yksi vaarallinen rajoite on yli kolmen hehtaarin tiloille tuleva kolmen kasvin viljelypakko. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa tarvitaan noin 15 hehtaarin peltopinta-ala, että saadaan autokuorma vehnää keskimäärin joka vuonna. Siitä jos lasketaan, jotta kolme kasvia pitäisi olla, niin Suomessa pitäisi maata olla noin 40 hehtaaria tai 45 hehtaaria peltoa, että voitaisiin saada ne autokuormat täyteen ja ekotehokkaasti ympäristöä säästäen kasvit kauppaan. Maanviljelijä maksaa rahtikulut myöskin. Mitä hallituspuolueet aikovat tehdä, että EU:sta ei tule tämmöinen järjetön viinitiloille, kolmen hehtaarin aloille suunniteltu kolmen kasvin viljelypakko Suomeen?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkilä viittaa siihen EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen, jossa on paljon lukuisia erilaisia yksityiskohtia. Tämä kolmen kasvin vaatimus on niistä yksi, joka liittyy tähän EU:n esittämään viherryttämisvaatimukseen. Me olemme koko ajan sanoneet, että Suomessa me ymmärrämme, että viherryttäminen on hyvä asia ja tärkeä asia, mutta se, miten se hoidetaan käytännössä, ei tällä EU:n esityksellä mene ollenkaan hyvään suuntaan. Yksi esimerkki on juuri tämä kolmen kasvin vaatimus, mikä ei Suomen olosuhteisiin sovi ollenkaan, niin kuin edustaja täällä hyvin kuvasi.

Tämän takia me olemme tehneet yksityiskohtaisia esityksiä komissiolle, millä tavalla muutetaan näitä säännöksiä. Voin sanoa esimerkkinä, että esimerkiksi tässä asiassa Suomi ja Ruotsi löysivät toisensa maatalouspolitiikassa. Olemme tehneet yhdessä ruotsalaisten kanssa komissiolle kirjeen, jossa todetaan, että pohjoisissa olosuhteissa kolmen kasvin vaatimus on huono juttu, se ei toimi käytännössä eikä sillä ole myöskään ympäristön kannalta yhtään mitään hyvää merkitystä. Pyrimme muuttamaan tätäkin kohtaa siinä esityksessä.

Arvoisa puhemies! Pitää paikkansa, että maa- ja metsätalousministeriö on ollut valtiontalouden tasapainottamisessa mukana etupainotteisesti. Tasapuolisuus on tärkeää, ja se toteutunee vaalikauden aikana. Talkoita joudutaan tekemään muuallakin. Samaan aikaan käydään suomalaisen maatalouden kannalta tärkeitä cap-neuvotteluja. Kysyisinkin asianomaiselta ministeriltä: onko nyt tehdyillä kehyspäätöksillä vaikutuksia käytäviin cap-uudistusneuvotteluihin?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Minun käsittääkseni tehdyillä kehyspäätöksillä ei ole mitään vaikutusta näihin neuvotteluihin. Kun katsoo vähän tätä eurooppalaista taloustilannetta, niin näyttää vähän siltä, että melkein joka ainoalla eurooppalaisella valtiolla on rahat lopussa, joka ainoassa maassa tehdään säästöpäätöksiä. Tuossa jokunen aika sitten Portugalin ministeri kertoi, kun me tuskailimme omista säästöpäätöksistämme ja kerroimme vähän suuruusluokkaa, että no joo, heillä näiden säästöpäätösten taso on 30 prosenttia ministeriön pääluokasta, niin että se on yksi esimerkki. Eli joka puolella joudutaan säästämään, myös maatalouden menoista. Sitten se tietysti heijastuu siihen, että nämä neuvottelut maatalouspolitiikan uudistamisesta ovat entistäkin vaikeammat ja myös rahoituskehysneuvottelut EU:ssa ovat entistä vaikeammat, koska jokainen yrittää saada sitä kautta itselleen mahdollisimman paljon rahaa.

Arvoisa puhemies! Maataloutta ja maaseutua koskevat myös muut kuin maatalouden menokohdan leikkaukset. Siihen kohdentuu leikkauksia lähes kaikilla osa-alueilla.

Eduskuntaan tullessani minä luulin tietäväni, mitä keskittäminen on, mutta minä en sitä todellakaan tiennyt. Nyt minä alan nähdä, mitä se tarkoittaa. Maataloutta ja maaseutua isketään alas joka suunnalta. Esimerkiksi hallitusohjelmassa on kohta Ympäristöä haittaavat tuet: niitä pitäisi kartoittaa ja selvittää, mitä ne ovat, ja niihin pitäisi puuttua. Saamani tiedon mukaan ympäristöä haittaavat tuet tarkoittavat ennen kaikkea maa- ja metsätalouden tukia, maaseudun yritystoiminnan alasajamista ja asutuksen keskittämistä kasvukeskuksiin.

Esitän kysymyksen nyt muille kuin maa- ja metsätalousministerille: onko hallitus hahmottanut näiden leikkausten kokonaisvaikutuksen maaseudulle, eli mitä muita tässä on kuin maatalouden menokohdat? Lisäksi kysyn: onko maaseutu tarkoitus tyhjentää ja siirtyä ulkomaisen ruuan ostamiseen?

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Ympäristöhaitallisten tukien osalta voin vastata, koska siihen liittyvää valmisteluahan on tehty sekä valtiovarainministeriössä että ympäristöministeriössä.

On selvää, että nämä ovat sellaisia tukia, joita käytetään yhä siihen, että tuetaan rakenteellisesti esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Me haluamme siirtyä sellaiseen tukijärjestelmään, missä kannustetaan esimerkiksi maaseudun yrittäjyydessä monipuolistamaan vaikkapa biopolttoaineiden käyttöä, löytämään sieltä uutta kilpailukykyä, markkinoita kotimaisille tuotteille. Elikkä siirrytään ympäristöhaitallisista tuista, jotka estävät tuotekehittelyä, sellaisiin tukiin, jotka kannustavat siihen ja vauhdittavat suomalaisen osaamisen ja suomalaisen maaseudun elinvoimaisuutta.

Eli kyllä ympäristöhaitallisten tukien perkaamisessa on itse asiassa kyse siitä, että sillä parannetaan myös Suomen maaseudun elinvoimaisuutta. Valtaosa näistä tuista on ulkomailta tulevaa energiaa, elikkä puhutaan fossiilisten polttoaineiden tuista. Tämä tehdään tietysti harkiten ja varoen ottaen huomioon kaikki lyhyen aikavälin seuraamukset.