Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Maailmantalouden taantuma on viimeisen puolentoista vuoden aikana murjonut myös Suomea erittäin kovalla kädellä. Samanaikaisesti olemme kohdanneet talouden rakennemuutoksen. Talouden kansainvälinen työnjako on kovaa vauhtia menossa uusiksi. Nyt menetetyistä työpaikoista monet eivät enää palaa valitettavasti takaisin. Meidän on siis etsittävä uutta kasvua, joka tuo mukanaan uusia työpaikkoja. Meidän on siis pärjättävä kansainvälisessä, globaalissa kilpailussa, jotta Suomi saisi ne tarjotut tilaukset ja uudet työpaikat.

Lisäksi, kuten tiedettyä, väestömme ikääntyy huippuvauhtia, euroopanennätysvauhtia. Jatkossa yhä harvempi suomalainen on omalla työpanoksellaan mukana rahoittamassa hyvinvointiyhteiskuntamme tärkeitä toimintoja. Huoltosuhde näin ollen myös heikkenee kiivasta vauhtia. Tästä vuodesta eteenpäin menetämme noin 15 000 työikäistä suomalaista työelämästä vain ikääntymisen seurauksena. Eli — kun me poliitikot ajattelemme usein maailmaa vaalikausittain — ensi vaalikauden lopussa Suomessa on vajaat 100 000 työikäistä suomalaista vähemmän kuin tänä päivänä, ja se tarkoittaa sitä, että meillä on tästä syystä johtuen vähemmän työntekijöitä, vähemmän verotuloja, ja meidän täytyy saada kaikki suomalaiset ihmiset töihin ja mahdollisesti tekemään vähän pidempiä työuria.

Kaikkien näiden tekijöiden yhteissummana julkisen taloutemme kestävyys on venytetty äärirajoilleen. Vaikka käänne parempaan näyttää taloudessa jo tapahtuneen ja hidas kasvu-ura on edessä, näkyvät syvän taantuman jäljet julkisessa taloudessa vielä vuosikausia. Tämän lisäksi emme voi sanoa mitään varmaa kansainvälisen talouden kasvusta. Se on itse asiassa erittäin epävarmaa, vaikka juuri tänä päivänä tällä hetkellä vihreitä oraita taloudessa näyttää olevan.

Nämä julkisen talouden vauriot meidän on vain pystyttävä korjaamaan, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme nyt ja jatkossakin pystyisi suoriutumaan. Tätä tosiasiaa emme yksinkertaisesti voi emmekä saa juosta pakoon. Talouden tasapainotus on edessä, mutta samaan aikaan ei voi huutaa lisäelvytyksen perään ja vaatia jämerämpiä toimia talouden tasapainottamiseksi. Velkaantumisen rajat tulevat nimittäin Suomessa vastaan ennemmin kuin muissa EU-maissa johtuen poik-keuksellisesta ikääntymisnopeudestamme. Tästä syystä on perusteltua aloittaa varovainen asteittainen talouden sopeutumisohjelma jo tämän vuoden heinäkuusta alkaen, vaikka jatkammekin samanaikaisesti elvytystä. Osittain kiristämme, osittain elvytämme, jotta saamme työpaikkoja mutta toisaalta lisää verotuloja.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriön arvion mukaan julkisen talouden alijäämä syvenee kuluvana vuonna 4 prosenttiin. Ylitämme siis EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetun 3 prosentin alijäämärajan. Vaikka talouden elpyminen vahvistaa julkista taloutta tulevina vuosina, arvioidaan julkisen talouden olevan ilman uusia kasvua tukevia tai julkista taloutta vahvistavia toimia selvästi alijäämäinen koko kehyskauden. Valtionvelka kasvaa ennusteen mukaan koko kehyskauden ja on vuonna 2014 noin 110 miljardia euroa, joka on yli 50 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Arvoisa puhemies! On huomionarvoista, että julkisen talouden tila korreloi suoraan velasta maksettavan koron määrään. Esimerkinomaisesti on syytä todeta, että Yhdysvaltojen kymmenen vuoden velkapaperin korko on vajaat puoli prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomen maksama kymmenen vuoden velkapaperin hinta. Tämä johtuu siitä, että Suomen julkisen talouden katsotaan olevan vahvemmassa kunnossa kuin Yhdysvaltojen julkisen talouden. Tämä on meille vakava uutinen, vakava varoitus, koska mikään ei estä myöskään Suomen korkotason nousemista, mikäli markkinat havaitsisivat toimettomuutta talouden tasapainottamisen suhteen, tai leväperäistä, yliampuvaa menolisäyspolitiikkaa. Ottamalla velkaa velan päälle on tilanne ennemmin tai myöhemmin kestämätön. Nyt korkotaso on matala ja luottoluokituksemme parasta A-luokkaa, mutta vaikka velkarahamme hinta pysyisi — kiitos uskottavan talouspolitiikkamme — jatkossakin alhaisella tasolla, kasvaa velan hoitoon käytettävä summa merkittävästi. Arvio korkomenoista on ensi vuodelle 2,2 miljardia euroa mutta vuodelle 2014 jo 3,7 miljardia euroa, jos siis mitään ei tehdä, jos tasapainotustoimenpiteitä ei tehdä ja jos ei hillitä velkaantumista.

On myös muistettava, että jo olemassa oleva valtionvelan hoitaminen edellyttää vuosittain noin 7 miljardin euron lainojen uusimista ja päälle tulevat tulevien vuosien alijäämät. Eli korkotaso, joko korkea tai alhainen, tulee myös sille vanhan velan uusinnalle tulevalle velalle. Meidän velvollisuutemme on pitää huolta siitä, että em-me omilla toimillamme, tai paremminkin toimettomuuteen syyllistymällä, heikennä Suomeen kohdistuvaa luottamusta kansainvälisillä markkinoilla. Se voisi johtaa lainojemme hinnan kovaankin nousuun. Käytetään mieluummin liikenevät rahat suomalaisen hyvinvoinnin turvaamiseen kuin maksetaan ne korkoina velkojille.

Hyvinvointia ei saada aikaan velanotolla, vaan hyvinvointia saadaan aikaan työllä. Hallitus valmisteleekin parhaillaan tiiviissä tahdissa ja laajalla rintamalla toimia julkisen talouden kestävyyden parantamiseksi ja uuden kasvun luomiseksi. Kolmikantaisella työllä valmistellaan päätöksiä, jotka pidentävät työuria, parantavat tuottavuutta ja vauhdittavat uutta kasvua. Kolmikantatyön tulosten on tarkoitus olla käytössä hallituksen valmistautuessa elokuun budjettiriiheen. Tärkeä rooli kasvun vauhdittamisessa on tietysti verotuksella. Sillä saralla Hetemäen verotyöryhmässä on valmisteilla esityksiä poliittiseen käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Me tarvitsemme vahvaa kasvupolitiikkaa. Jos ei ole kasvua, kaikki julkisen talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan haasteet ovat vaikeammin toteutettavissa elleivät jopa mahdottomia. Tästä syystä meillä täytyy olla näkemystä siitä, millä kasvua luodaan kestävällä tavalla siten, että suomalaiset yritykset pärjäävät kansainvälisillä markkinoilla ja voivat näin ollen työllistää lukuisamman määrän suomalaisia. Kasvun kannalta olennaisia ovat tekijät, jotka luovat näköaloja tulevaisuuteen, jotka vahvistavat luottamusta ja vakautta Suomen taloutta kohtaan. Haluaisin mainita esimerkkeinä muun muassa tulevat energiaratkaisut. Uusiutuvan energian ratkaisut ovat merkittävä työllisyyttä ja tulevaisuudenuskoa rakentava tekijä. Ydinvoimaratkaisu on niin ikään erittäin vahva tulevaisuudenuskoa vahvistava tekijä. Veroratkaisuilla on mahdollisuus vaikuttaa suomalaisten yritysten kilpailukykyyn markkinoilla, myös uuteen kasvuun. Samaten julkisen talouden kuntoonsaattamissuunnitelmat, esimerkiksi työurakysymykset, ovat keskeisiä vakauden ja tulevaisuudenuskon luomisessa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ehdotus kehyksiksi vuosille 2011 ja 2014 on siis tehty tilanteessa, jossa valtiontalouden on ennustettu syvän taantuman jäljiltä olevan alijäämäinen koko kehyskauden. Kuten todettua, jokainen meistä ymmärtää, ettei näin voi pitkän päälle jatkua. On syytä huomata se, että varsinaista poliittista valintaa on tehty vain ensi vuoden kehyksen kohdalla. Tulevat vuodet ovat enemmän tai vähemmän tai oikeastaan puhtaasti teknistä olettamaa, koska perinteisen toimintatavan mukaan uuden hallituksen kehyksiä ei tämä hallitus ole halunnut rakentaa. Eli siis ensi vuoden kehys on se, johon poliittisesti on haluttu vaikuttaa, loppukehyskauden kehykset ovat teknisiä olettamia.

Kehyspäätöksessä olemme kuitenkin joitakin uudelleenkohdennuksia tekemällä halunneet pitää kiinni aiemmin tehdyistä sitoumuksista, esimerkiksi sosiaaliturvan parantamisesta. Jo vuosi sitten päätettiin merkittävistä kuntataloutta tukevista toimenpiteistä, joiden vaikutus ulottuu kehysvuosille 2011—2014. Toimenpiteistä mittavin on vuosille 2009 ja 2011 päätetty kuntien yhteisövero-osuuden tilapäinen korottaminen 10 prosenttiyksiköllä. Tämä tuo kunnille lisää verotuloja vajaalla 400 miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi kuntien kiinteistöveroprosenttien alarajoja nostettiin tämän vuoden alusta. Tämän vuoden alusta poistettiin myös niin sanottu työnantajan kansaneläkemaksu. Tämä uudistus alentaa kuntien menoja pysyvästi 250 miljoonalla eurolla, joka tarkoittaa käytännössä 6 000:tta henkilötyövuotta. Eri hallinnonaloilta kunnille maksettavat valtionavut kasvavat kehyskaudella nettomääräisesti 358 miljoonalla eurolla. (Ed. Zyskowicz: Sitä demarit vastustivat!)

Kuten valtionkin myös kuntien toipuminen taantumasta tulee olemaan hidasta. Kun verotulojen kehitys on hidasta ja samaan aikaan kun-tien menot ovat jatkaneet kasvuaan, on lähivuosina edessä veronkorotuksia, velkaantumista, mikäli rakenteisiin ei saada merkittäviä uudistuksia. Valtion vastaantulo auttaa kuntia ensi hätään, mutta talouden saaminen kestävälle uralle vaatii siis ennen kaikkea peruspalvelujen tuottavuuden parantamista sekä kuntarakenteen ja ylipäänsä palvelurakenteen uudistamista. Ikääntymisen kuntatalouteen kohdistamat menopaineet muuttuvat vuosi vuodelta suuremmiksi. Siksi pitää olla rohkea ja katsoa pitkälle. Todellista vastuun kantamista on se, että osaa uudistaa rakenteita niin, että ne palvelevat ihmisiä entistä paremmin ja entistä tehokkaammin. Uudistamalla palveluja ja tekemällä asiat fiksummalla tavalla vältytään palvelujen supistamisen tieltä.

Arvoisa herra puhemies! Tärkeistä peruspalveluista vastaavien kuntien tukemisen ohella painopisteitä kehyspäätöksessä ovat osaamisen edistäminen, t&k-rahoitus sekä työllisyydestä huolehtiminen ja parannukset sosiaaliturvaan. Satsaamme hyvinvointiin, osaamiseen ja uutta luoviin innovaatioihin. 2010-luvun Suomen hyvinvoinnin ja menestyksen voivat taata vain ja ainoastaan työnteko ja työpaikat. Tästä olemme varmasti kaikki samaa mieltä, ei ole muuta tietä pelastaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Mutta jotta meillä on töitä, joita tehdä, tarvitsemme sitä uutta kasvua, ja työn tekemiseen tarvitsemme osaamista.

Menestyksemme on tulevaisuudessa entistä enemmän kiinni korviemme välistä. Osaamisen ja innovaatioiden merkitys huomioidaan myös kehyspäätöksessä. Yliopistouudistukseen liit-tyen valtio varautuu tekemään myös muihin kuin säätiömuotoisiin yliopistoihin vuonna 2011 finanssisijoituksia yhteensä vähintään 100 miljoonan euron arvosta. Lopullinen määrä riippuu sovitusti yliopistojen hankkiman aidon yksityisen sijoituksen määrästä. Säätiöyliopistojen, Aalto-yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston pääomaan on jo aiemmin osoitettu 150 miljoonaa euroa pääomaa. Perusopetuksen puolella opetusryhmien pienentämiseen suunnattu rahoitus jatkuu, samoin jatkuu osana elvytyspakettia valtion avustus oppilaitosten korjaamiseen ja rakentamiseen. Panostus uusia innovaatioita luovaan t&k-toimintaan on erityisen vahvaa. Julkisen t&k-rahoituksen bkt-suhde kasvaa 0,97 prosentista vuonna 2007 arviolta 1,12 prosenttiin vuonna 2011. Euroissa laskettuna rahoitus kasvaa vaalikaudella yhteensä noin 320 miljoonalla eurolla.

Vaikeasta työttömyystilanteesta johtuen kehyskauden ensimmäisenä vuonna panostetaan vahvasti työllisyys- ja koulutustoimiin. Työvoimapolitiikan rahoitusta lisätään 61 miljoonaa euroa edelliseen kehykseen verrattuna. Tämä on luonnollista jatkoa edellisen ja kuluvan vuoden erityispanostuksille työttömyyden torjunnassa. Maininnan arvoista on myös yrittäjien perheenjäsenten työttömyysturvan parantaminen. Sinivihreän hallituksen sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostava politiikka saa jatkoa, kun toteutetaan niin sanotun Sata-komitean esityksiä. Pienituloisimpien eläkeläisten asemaa helpotetaan ottamalla käyttöön takuueläke maaliskuussa 2011. Samalla aiemmin indeksiin sitomattomia etuuksia — vähimmäismääräiset kuntoutusrahat sekä päivärahat, lapsilisät, kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki — sidotaan indeksiin. Uudistus on kauaskantoinen, ja sitä on odotettu pitkään.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutamia huomioita nyt käsittelyssä olevan vuosien 2011—2014 kehyksen keskeisistä tunnusluvuista verotulojen osalta.

Budjettitalouden tulojen arvioidaan kokonaistuotannon elpymisen myötä kasvavan 2 prosenttia tänä vuonna ja kehyskaudella keskimäärin 5,5 prosenttia vuosittain. Budjettitalouden tuloista 85 prosenttia muodostavien verotulojen arvioidaan kasvavan keskimäärin 6 prosenttia vuosittain. Verotuottoa lisäävät talouskasvun ohella muun muassa jo päätetyt, tänä ja ensi vuonna voimaan tulevat arvonlisä- ja energiaverojen korotukset sekä virvoitusjuoma- ja makeisvero. Ansio- ja pääomatuloveron tuoton arvioidaan kasvavan kehyskaudella keskimäärin 5,5 prosenttia vuosittain ja valtion yhteisöverotuoton 13 prosenttia vuodessa. Arvonlisäverotuoton arvioidaan kasvavan kehyskaudella keskimäärin 4,5 prosenttia.

Jos verotulojen kasvuprosentit kuulostavatkin suurilta, on paikallaan muistaa, mikä on lähtötaso. Vuonna 2009 bruttokansantuote laski liki 8 prosenttia ja valtion verotulot sen myötä peräti 15 prosenttia eli 5,7 miljardilla eurolla. Se on valtava summa, jonka kuromiseen menee aikaa. Takaisin vuoden 2008 tasolle pääsemme arvion mukaan vasta vuonna 2012, mutta menoissa olemme tuolloin jo ihan eri luvuissa.

Arvoisa puhemies! Aivan loppuun on paikallaan todeta, että nyt käsittelyssä olevalla kehyksellä hallitus keskittyi linjaamaan ennen kaikkea vuoden 2011 budjettivalmistelua, kuten jo aikaisemmin totesin. Vuosia 2012 ja 2014 koskevat menokehykset eivät sisällä uusia poliittisia lin-jauksia. Niissä on huomioitu jo tehtyjen päätösten vaikutukset menoihin. Poliittiset linjaukset näiden vuosien kehyksistä tekee viime kädessä ensi keväänä eduskuntavaalien jälkeen aloittava uusi eduskunta ja valmistelee sen luottamusta nauttiva hallitus.

Timo Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Muutos on pysyvää — vain sen vauhti vaihtelee." Lause kuvaa hyvin mennyttä ja tulevaa aikaa.

Talouden vahva nousukausi kääntyi syksyllä 2008 kansainvälisen rahoitus- ja finanssikriisin seurauksena syväksi taantumaksi. Siitä huolimatta hallituksen talouspolitiikka on säilynyt koko vaalikauden ajan johdonmukaisena. Hallitus on säilyttänyt toimintakykynsä, mikä on mahdollistanut mittavat talouden elvytyspaketit. Niillä on hoidettu työllisyyttä ja luotu siltaa yli taantuman.

Kansainvälinen luottamus Suomen kykyyn hoitaa talouspolitiikkaansa ja velkataakkaansa on säilynyt vahvana. Suomen luottoluokitus on paras mahdollinen. Valtionvelan korko on Saksan ohella EU:n matalin. Työttömyys on kasvanut vähemmän kuin kansantalouden voimakas supistuminen olisi antanut aihetta pelätä, ja kansalaisten luottamus omaan talouteensa on säilynyt vahvana. Globaalissa ja talouskriisin runtelemassa toimintaympäristössä hallitus on onnistunut talouspolitiikassaan hyvin.

Arvoisa puhemies! Hallitus ennustaa kehyskaudelle 2011—2014 kansantalouden ja työllisyyden kasvua. Yleisen arvonlisäverokannan yhden prosentin korotus heinäkuun alussa on perusteltu tulopohjan vahvistamiseksi, eikä se vaikuta vientiteollisuutemme kilpailukykyyn. Ilman sopeutustoimia valtiontalous pysyy joka vuosi noin 8 miljardia euroa alijäämäisenä. Vajeen umpeen kuromiseen on ryhdyttävä vaiheittain talouskasvua vaarantamatta.

Hallitus on laatimassa budjettiriiheen mennessä suunnitelman julkisen talouden vakauttamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi, kun se on saanut käyttöönsä kolmikantaisesti tehtävän työelämään kohdistuvan valmistelun tulokset. Työryhmien työ on vaativaa ja vastuullista. Siksi on välttämätöntä antaa työryhmille kaikki tuki, jotta ne saisivat viimeistään elokuuhun mennessä tehtyä omat esityksensä. Keskustan eduskuntaryhmä korostaa, että tasapainottavat toimet on ajoitettava ja mitoitettava siten, etteivät ne hidasta talouden elpymistä ja työllisyyden kasvua. Myös niin sanottuja saavutettuja etuja on voitava tarkastella avoimesti, jos niillä on haitallista vaikutuksia Suomen kilpailukykyyn, työllisyyteen ja talouskasvuun.

Arvoisa puhemies! Hallitus on pitänyt kiinni hallitusohjelmassa antamastaan lupauksesta kaikkein köyhimpien perusturvan parantamiseksi. Se on ollut hallitukselle ennen kaikkea omantunnon kysymys. Köyhän asia on pidetty mielessä myös taantuman aikana, vaikka toisenlaisiakin neuvoja on tuputettu. Keskusta ihmetteleekin sitä vimmaa, millä te sosialidemokraatit vastustitte ruokaveron alennusta. Se meni hintoihin täysimääräisesti ja koitui kaikkein köyhimpien hyväksi.

Myös pienimpiä sairaus- ja vanhempainrahoja ja kunnallisveron perusvähennystä on korotettu ja eläkkeiden verotusta on kevennetty. Kehyksessä sinetöidään keskustan ajaman takuueläkkeen voimaantulo ensi vuoden maaliskuussa. Samalla indeksisuojan ulkopuolella olleet vähimmäismääräiset kuntoutusrahat sekä päivärahat, lapsilisät, kotihoidontuki, yksityisen hoidon tuki sidotaan kuluttajahintaindeksiin.

Hallituksen sosiaalista tahtoa ja otetta osoittaa myös vuosi sitten laadittu mittava tukipaketti kuntataloudelle vuosiksi 2009—2011. Se oli kädenojennus erityisesti peruspalveluja tarvitseville lapsiperheille, yksinhuoltajille, sairaille ja vähävaraisille. Työtä köyhimpien ja heikoimpien hyväksi on edelleen jatkettava. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä seuraavalla vaalikaudella on kiinnitettävä erityistä huomiota omaishoita-jien aseman parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Seuraavien hallituskau-sien tärkein tehtävä on julkisen talouden kestävyysvajeen hoito. Viime kädessä kyse on siitä, millä keinoilla hyvinvointipalvelut, eläkkeet, sosiaaliturva onnistutaan säilyttämään. On löydettävä keinot, millä tuottavuutta kohennetaan. Jokaisen kynnelle kykenevän työpanosta tarvitaan. Tarvitaan myös työurien pidentämistä sekä työolojen kehittämistä, jotta ihmiset jaksavat töissä paremmin. Työllisyyden kannalta uudet sekä kasvuhakuiset yritykset ovat välttämättömiä. Veropolitiikan on tuettava näitä päämääriä.

Suomi voi vastata parhaiten kiristyvään kansainväliseen kilpailuun osaamisella ja erikoistumisella. On luotava kannustimet, millä henkinen pääoma — tieto, taito ja innovaatiot — saadaan jalostettua kaupalliseen käyttöön. Siksi tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan julkista rahoitusosuutta on nostettava enemmän kuin kehysesitykseen on kirjattu. Korkeakoulupolitiikassa on pysäytettävä keskittämisen ideo-logia. Pääsykokeet yliopistoihin on säilytettävä, jotta lukioiden erilainen taso ei muodostu esteeksi nuorten kouluttautumiselle.

Merkittävä tulevaisuuden kasvun toimiala on ympäristö- ja energiateknologia. Ministeri Pekkarisen johdolla hallitus on parhaillaan valmistelemassa tavoiteohjelmaa, jolla Suomi lisää uusiutuvien energialähteiden tuotantoa EU-velvoitteiden mukaisesti vuoteen 2020 mennessä. Se merkitsee murrosta sähkön-, lämmön- ja polttoaineiden tuotantoon Suomessa. Energiatuotanto uusiutuvilla energialähteillä käynnistää miljar-dien eurojen investointihankkeet, jotka antavat työtä ja hyvinvointia koko maahan. Keskustan eduskuntaryhmä tukee tätä tavoitetta. Tulevaisuuden ei pidä olla pelkästään hiiltä tai ydinenergiaa.

Hetemäen asiantuntijaryhmä on antamassa lähiaikoina oman ehdotuksensa verotuksen uudistamisesta. Päämäärän pitää olla selkeä: verotuksen on kannustettava työntekoon, sekä sen on luotava puitteet talouskasvulle, yritystoiminnalle ja kasvuyrittäjyydelle. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että tulevat veroratkaisut ovat myös oikeudenmukaisia. Vähimmäisetuuksia on korotettava vastaavasti kuin lisärasituksia asetetaan veroja kiristämällä. Ympäristöverojen korotuksilla ei saa vaikeuttaa haja-asutusalueilla asuvien ihmisten mahdollisuuksia elää ja hankkia toimeentuloa. Keskusta pitää myös tärkeänä, että esimerkiksi VR:n ja valtion välillä jatketaan vuonna 2011 päättyvää kaukoliikenteen ostopalvelusopimusta.

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme valtiontalouden mittavan alijäämän, julkisen talouden kestävyysvajeen sekä väestön ikääntymisen tuomat haasteet. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä heti seuraavan vaalikauden alussa.

Keskustan eduskuntaryhmä haastaa muut ryhmät avoimeen keskusteluun talouden vakauttamisesta. Talouden, työllisyyden ja tuottavuuden kasvu on välttämätöntä. Tässä yhteydessä joudumme arvioimaan myös verotusta ja menopolitiikkaa. Kaikkien puolueiden on tuotava omat näkemyksensä. Uskottavuuden äänestäjät voivat sitten punnita tulevissa eduskuntavaaleissa.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuus on tuomassa mukanaan suuria haasteita mutta myös uusia mahdollisuuksia. Suomi on vietävä ehyenä yli taantuman ilman vastakkainasetteluja. Suomen kaikki voimavarat on saatava taloudelliseen, sosiaaliseen ja henkiseen hyväksikäyttöön. Kiristyvään kansainväliseen kilpailuun on vastattava. Viime kädessä kysymys on hyvinvoinnistamme ja sen tulevaisuudesta. Tässä rakentamistyössä keskusta haluaa olla mukana.

Eero Lehti /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toiveet ovat korkealla siitä, että Suomi olisi siirtynyt talouskasvun aikaan. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen hallituksen elvytyspanoksiin, jotka ovat merkittävästi helpottaneet taantumasta selviämistä. Kansainvälisen finanssikriisin vaikutuksesta syntynyt reaalitalouden kriisi ja siitä seuranneet työttömyyden nousu ja verotulojen menetys näkyvät kuitenkin julkisessa taloudessa pitkään.

Valtio on ottanut suurimman iskun vastaan velkaantumalla rajusti. Tässä taloustilanteessa velanotto on ollut mielestäni perusteltua. Päätökset menoleikkausten välttämisestä, palvelutason ylläpitämisestä ja kansalaisten ostovoimaa parantavista veronkevennyksistä ovat luoneet luottamusta ja ennen kaikkea kysyntää kotimarkkinoille. Näin on saatu säilytettyä työpaikkoja ja estetty yritysten konkursseja, jolloin uuden kasvun rakentaminen on helpompaa.

Käsittelyssä oleva kehyspäätös vuosille 2011—2014 osoittaa kuitenkin selvästi, että Suomen julkisessa taloudessa on vakava kestävyysvaje. Kestävyysvaje johtuu ennen kaikkea Suomen väestörakenteen ja huoltosuhteen muutoksesta, mutta taantuma on vielä pahentanut lähtöoletuksia ja lisännyt velkaantumisen vauhtia. Mikäli me jatkamme niin sanottua perusuraa pitkin, valtio ja kunnat joutuvat ottamaan joka vuosi runsaasti uutta velkaa, vaikka talous kääntyisikin nyt kasvuun.

Valtiovarainministeriön esittämät laskelmat Suomen talouden kestävyydestä perustuvat muun muassa arvioon, jonka mukaan kansantalous kasvaa jatkossa keskimäärin noin 2 prosenttia vuodessa. Mikäli onnistuisimme pysyttelemään 2 prosentin kasvun yläpuolella, auttaisi se julkisen talouden tasapainottumista. Näköpiirissä oleva kasvu ei kuitenkaan yksin riitä kestävyysvajeen korjaamiseen. Tarvitaan pian suunnitelma siitä, miten julkinen talous saadaan vakautettua ja velkaantuminen pysäytettyä hallittavalle tasolle.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää hyvänä sitä, että hallitus aloittaa valtiontalouden vahvistamisen uusilla veroratkaisuilla. Arvonlisäveron maltillinen, yhden prosenttiyksikön korotus heinäkuussa sekä vuonna 2011 alusta tuleva energiaverojen korotus tuovat valtion kassaan noin 1,5 miljardia euroa. Kohteet on valittu siten, että ne estävät kasvun edellytyksiä mahdollisimman vähän, toisin kuin esimerkiksi tuloverojen kiristäminen olisi tehnyt. Toimet myös jatkavat valtiovarainministeri Kataisen johdolla aloitettua ekologista verouudistusta, jossa verojen korotuspaine siirretään työn verottamisesta ympäristö- ja kulutusveroja kohden.

Valtiontalouden vahvistavia toimenpiteitä ovat myös tuottavuusohjelman jatkaminen sekä mittavat it-uudistukset. Sähköisillä järjestelmillä pyritään helpottamaan kuntien, valtion ja kansalaisten välistä asiointia ja palveluiden järjestämistä. Kun työvoiman määrä vähenee, palvelut on pystyttävä tuottamaan yhtä laadukkaasti, jopa paremmin, vähemmällä väellä. Tämä onnistuu, jos siirrämme rutiini- ja paperitöitä tietotekniikan avulla hoidettaviksi, jolloin tekijöitä vapautuu varsinaiseen asiakaspalveluun esimerkiksi terveydenhoidossa. Turhaa byrokratiaa tulisi pyrkiä edelleenkin kitkemään ja sitä kautta vähentämään hallinnon taakkaa eri osapuolille.

Tällaiset tuottavuutta parantavat uudistukset ovat avainasemassa julkisen talouden tasapainottamisessa. Kuntatalouden kestävyyden kannalta on myös välttämätöntä jatkaa Paras-hanketta, jonka tulokset eivät vielä kaikilta osin ole tyydyttäviä. Eläköitymisen ja palvelurakenteiden kehittämisen myötä valtion ja kuntien toimintoja olisi mahdollisuus järkevästi uudelleen järjestellä, eikä sitä tule nähdä uhkana.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen myös siihen, että vaikeasta taloustilanteesta huolimatta hallitus toteuttaa merkittävät, sosiaalista oikeudenmukaisuutta parantavat uudistukset vuoden 2011 maaliskuussa. Pienituloisimpien eläkeläisten asemaa kohennetaan ottamalla käyttöön takuueläke, joka nostaa minimikansaneläkettä saavan eläkeläisen tuloja noin sadalla eurolla kuukaudessa. Samalla muutamat keskeiset etuudet sidotaan indeksiin, jolloin niiden tasoa automaattisesti korjataan vuosittain. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on erityisen iloinen siitä, että lapsilisät pääsevät vihdoinkin mukaan indeksillä tarkistettavien etuuksien joukkoon.

Arvoisa puhemies! Otan nyt esille Suomen selviytymisen kannalta aivan keskeisen seikan, joka julkisuudessa on jäänyt liian vähälle huomiolle. Arviot taloustilanteesta ja julkisesta taloudesta perustuvat sille olettamukselle, että Suomen talouskasvu jatkuu, tosin hidastuen, mutta kuitenkin keskimäärin 2 prosentin vuosivauhtia. On huomattava, että tämä oletus on vain oletus eikä itsestäänselvyys, joka tapahtuu ilman poliittista päätöstä ja valinnoista riippumatta.

Ikääntymisen ja globalisaation oloissa uuden kasvun luominen vaatii entistä enemmän työtä. Suomessa työikäisten määrä vähenee ja seniorikansalaisten palvelujen tarve vastaavasti kasvaa. Julkisen talouden kestävyysvajeen kuoppa on katettava, jotta Suomi ei joutuisi hallitsemattomaan velkakierteeseen. Samalla on kuitenkin laaja poliittinen yhteisymmärrys siitä, että hyvinvointipalveluja ei tule leikata.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että julkisen talouden ongelmista huolimatta jatkossakin kansalaisille tarjotaan riittävät ja laadukkaat hyvinvointipalvelut, kuten koulutus, terveydenhuolto ja ikäihmisten hoiva. Jokainen vastuullinen päättäjä kuitenkin ymmärtää, että hyvinvointia ei voida kestävästi rakentaa velanoton varaan. Yhtälö on haasteellinen ja sen tasapainottaminen onnistuu vain talouskasvun ja työnteon avulla.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä korostaa, että hyvinvoinnin turvaamiseksi poliittisten päätösten lähtökohtana on oltava kasvun stimuloiminen ja 2:ta prosenttia selvästi korkeamman kasvun tavoittelu. Mitä enemmän saadaan aikaan kestävää kasvua, sitä vähemmän joudutaan turvautumaan vahingollisiin talouden tasapainotuskeinoihin kuten menojen leikkauksiin tai verojen korotuksiin.

Kasvutavoitteen asettaminen korkealle kiinnittäisi entistä enemmän huomiota niihin hyvinvoinnin lisäämisen esteisiin, jotka ovat omilla toimillamme rajattavissa pois. Kehyskaudella on huolehdittava siitä, että Suomi on nykyistä houkuttelevampi maa niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin investoinneille, jotka luovat työpaikkoja. Valtiovallan toimesta on tehtävä kaikki mahdollinen työpaikkojen säilyttämisen ja synnyttämisen hyväksi siten, että jokaiselle työikäiselle ja -kykyiselle on työtä tarjolla. Työnteon on oltava aina kannattavaa, olipa kyse valinnasta työn vastaanottamisen tai työttömyyden välillä tai valinnasta lisätyön tai vapaa-ajan vieton välillä. Erityistä huolta on kannettava vastavalmistuneiden työllistymisestä sekä nuorisotyöttömyyden torjumisesta, kuten nykyhallitus on tehnytkin.

Koulutuksella on vahvistettava suomalaista osaamista, jotta luomme huippuosaamista vaativaa ja korkeata katetta luovaa työtä, joka korvaa suorittavien työpaikkojen siirtymisen halvemman työvoiman maihin. Muuttuvassa maailmassa koulutuksen ja työmarkkinoiden yhteensovittaminen on entistä haastavampaa, eikä yksi koulutus useinkaan takaa 40 vuoden työuraa tietyllä alalla. Saattaa olla tarvetta kouluttautua useamminkin. Elinikäistä oppimista on siten edistettävä kaikin keinoin, vähintäänkin asennetasolla. Tässä auttaa myös hallituksen käyntiin laittama aikuiskoulutusuudistus.

Tärkeä asennekysymys on myös se, miten suhtaudumme suomalaisiin yrityksiin. Niiden menestymistä mielestämme on kaikin keinoin kannustettava, sillä aktiivinen ja kasvava elinkeinoelämä luo työpaikkoja, verotuloja ja vientituloja, joita suomalainen kansantalous välttämättä tarvitsee selviytyäkseen.

Viime lamasta nousua edisti merkittävästi Nokian menestys ja sen ympärille syntynyt tietokoneklusteri. Nyt ei samanlaista menestysalaa eikä myöskään riittävän monta pienemmän kasvualan yritystä ole selvästi nähtävissä. Uutta kasvua olisi saatavissa esimerkiksi seniorikansalaisille suunnattujen palvelujen ja tuotteiden sekä järjestelmien kehittämisellä, joille taatusti on kysyntää myös muiden maiden vastatessa ikääntymisen haasteeseen. Ilmastonmuutoksen torjunnan ja ympäristötietoisuuden edetessä markkinoita syntyy myös uusiutuville, päästöttömille energiaratkaisuille, energiatehokkuuteen sekä biotalouteen, joissa uusiutuvat luonnonvarat syrjäyttävät nykyisiä ympäristöä pilaavia raaka-aineita. On runsaasti mahdollisuuksia.

Edelläkävijyys näillä aloilla vaatii kuitenkin näkemyksellisyyttä ja tutkimuspanostuksia. Kehyspäätöksessä todetaan, että valtiovallan tuotekehitys- ja innovointirahoitusta on kasvatettu voimakkaasti, mutta kysymys kuuluu, ovatko niistä saatu hyöty ja tulokset vastanneet meidän odotuksiamme. Jatkossa painopistettä on rohkeasti siirrettävä kansainvälistymisen mahdollisuuksia omaaviin tuotteisiin ja palveluihin ja kasvuyrityksiin, jotta luomme globaalissa kilpailussa pärjääviä vientituotteita ja palveluita. Samalla on huolehdittava jo olemassa olevien yritysten toiminta- ja kehittymismahdollisuuksista.

Kasvun stimuloimisen kannalta verotus on yksi voimakkaimmista ohjauskeinoista, joka on vielä valtiovallalla täysin omissa käsissään. Kokoomuksen eduskuntaryhmä toteaa, että lähivuosien veropäätökset on tehtävä siten, että työn tekemisen ja teettämisen sekä yrittämisen verotus voidaan pitää kannustavana.

Arvoisa puhemies! Suomella on edessään mittavia haasteita hyvinvoinnin ja julkisen talouden tasapainottamisessa. Näistä haasteista selvitään, mikäli edistämme työn tekemistä ja yritysten menestymistä ja osaamme toteuttaa yhteiskunnan rakenteelliset uudistukset hallitusti ja turvallisesti tuottavuutta kasvattaen.

Jutta Urpilainen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluaisin kiittää hallitusta rehellisyydestä. Hallitus tunnustaa kehyspaperissaan, että sen vaalikauden alussa asettamat tavoitteet jäävät saavuttamatta. 80 000 uuden työpaikan sijaan työttömyys kääntyi jyrkkään nousuun. Yrittäjyyden uusia konsteja ei ole nähty. Sosiaaliturvan suuri remontti siirrettiin ensin komiteaan ja sitten ensi vaalikaudelle. Puheet alueellisesta tasa-arvosta ovat vaienneet erityisesti yliopistouudistuksen jälkeen. Valtiontalouden miljardin ylijäämä on keikahtanut miljardien alijäämäksi.

Olemme lähes samanlaisessa tilanteessa kuin olimme edellisen porvarihallituskauden jäljiltä vuonna 1994. Tuolloin Esko Ahon porvarihallituksen aikana talouskasvu romahti, työttömyys kolminkertaistui ja valtionvelka kuusinkertaistui. Edessä on jälleen porvarihallituksen jälkien korjaaminen, eikä se tule olemaan yhtään helpompi projekti kuin se oli aikanaan pääministeri Lipposen sateenkaariyhteistyölle.

Arvoisa puhemies! Seuraava hallitus saa perinnökseen varjojen maan. Suomea varjostavat kohoava työttömyys, hyvinvointivaltion velkaantuminen, kansan lisääntyvä kahtiajako, yliopistojen ahdinko ja puhtaan suomalaisen energian puute. Tämä varjojen maa kaipaa nyt tiekarttaa kohti valoa, kohti työn, hyvinvoinnin, sivistyksen, tasa-arvon ja puhtaan ympäristön Suomea.

Hallitus väittää harjoittaneensa elvytyspolitiikkaa. Miksi sitten viime vuonna Suomen kansantuote tippui enemmän kuin koskaan kansalaissodan jälkeen, enemmän kuin finanssikriisin runtelemassa Islannissa? Siksi, että hallitus on jäänyt kolme vuotta sitten tehdyn, ajat sitten vanhentuneen hallitusohjelmansa vangiksi; se on keskittynyt elvyttämään hyvätuloisten kukkaroita. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä)

Seurauksena on tuloerojen kasvu. Tuloerojen kasvussa olemme nousseet Euroopan kärkikaartiin. Hyvätuloiset kuluttavat saman verran kuin ennenkin, mutta sen sijaan säästävät nyt enemmän kuin ennen. Sellainen ei lisää työpaikkoja. Jos hallitus olisi halunnut elvyttää työllisyyttä, se olisi satsannut julkisiin investointeihin ja työvoimapolitiikkaan, se olisi elvyttänyt julkista kulutusta tukemalla kuntia. Tämä on ollut SDP:n esittämä vaihtoehto.

Myös Oecd on opposition linjoilla. Se on arvostellut hallitusta elvytyspolitiikan painottumisesta liiaksi pysyviin veronalennuksiin. Oecd kritisoi myös, että Suomen elvytyksessä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan on satsattu huomattavasti vähemmän kuin Oecd-maissa keskimäärin.

Hallitus on tehnyt irtioton muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden linjasta. Kun Ruotsissa hallituksen panostukset kuntapuolelle tänäkin vuonna ovat yli puolitoista miljardia euroa uutta rahaa, niin meillä mennään tässäkin asiassa nollalinjalla. Hallitus on ajanut kunnat kerjuulle ja antaa tilaa kovalle bisnekselle, josta kovimman hinnan maksavat palveluiden käyttäjät, ne jotka palveluiden piiriin nyt ylipäätänsä pääsevät. Raha puhuu suurella äänellä niin hallituksessa kuin kilpailun kautta menetetyissä hyvinvointipalveluissa.

Arvoisa puhemies! Talouskasvun käynnistymiseen liittyy edelleen epävarmuutta. Kasvuennusteet ensi vuodelle eroavat poikkeuksellisen paljon. Etla ennustaa 4 prosentin kasvua vuodelle 2011, Suomen Pankin kasvuarvio on vain pari prosenttia. Orastavat kasvunäkymät pohjautuvat ennen muuta talouden alhaiseen korkotasoon. Kestävästä kasvusta ei ole luotettavia merkkejä. Tässä tilanteessa elvytyksen lopettaminen ja talouspolitiikan kiristäminen sisältävät suuren riskin siitä, että ajaudumme uudelleen laskukierteeseen. Näin suhdannekierron muodoksi voikin tulla yksinkertaisen V:n sijasta pelätty tupla-V.

Hallitus on tästä huolimatta päättänyt nostaa arvonlisäveroa prosenttiyksiköllä heinäkuun alussa. Tämä veronkorotus nostaa hintoja ja vähentää kuluttajien ostovoimaa. Yhtä virhettä, ylisuuria veronalennuksia, ollaan nyt paikkaamassa toisella: riskialttiilla arvonlisäveron nostolla kesken talouden orastavan elpymisen. Arvonlisäveron korotus täytyykin siirtää tuonnemmaksi.

Arvoisa puhemies! Tavoitteena pitää olla 70 prosentin työllisyysaste vuosikymmenen loppuun mennessä. Tämä ei onnistu antautumalla vaikeuksien edessä. Jos jäämme vain odottelemaan talouskasvua, annamme työttömyyden muuttua pitkäaikaiseksi ja pysyväksi. Paisuvaa työttömyyttä ei saa hyväksyä. SDP on esittänyt sekä viime että edellisvuonna lukuisan määrän konkreettisia esityksiä työllisyyden parantamiseksi. Valtaosa niistä on edelleen yhä ajankohtaisia. Alas ajettua työvoimapolitiikkaa on vahvistettava ja laajennettava merkittävästi. Kasvavan työttömyyden pysäyttämiseen tarvitaan tuntuvasti isompia paukkuja kuin hallitus lisäbudjetissaan esittää. Meillä ei ole varaa hukata nuorten eikä ikääntyvien työntekijöiden työpanosta ja osaamista.

Lyhyemmän ajan kasvun kannalta tärkeää on, miten tietoliikenteemme toimii sekä millainen on teidemme, rautateidemme, siltojemme sekä satamiemme kunto. Mennyt talvi opetti meille, että rautateillä ja maanteillä sekä satamissa on puutteita ja vanhentunutta tekniikkaa. Laajakaista ei vielä ole läheskään kaikkien ulottuvilla, ja homekouluja on edelleen.

Pitemmän ajan kasvuedellytysten kannalta keskeisintä on, millaisia innovaatioita yrityksemme, tutkimuslaitoksemme ja yliopistomme tuottavat. Innovaatiojärjestelmämme on hajanainen ja tehoton. Tarvitaan lisää niin yksityistä kuin julkista rahaa sekä tarkempaa kohdennusta. Onko niin, että tutkimukseen tarkoitetusta rahasta tänä päivänä liian suuri osa valuu hallinnointiin eikä itse tutkimukseen ja tutkijoille? Pienellä maalla ei ole varaa tällaiseen.

Kolmas iso asia on kohtuuhintaisen energian saanti nyt ja tulevaisuudessa. Odotamme hallitukselta energialinjauksia eduskuntaan. Samal- la odotamme esitystä teollisuuden sähköveron poistamisesta, jotta metsäteollisuutemme pääsisi Ruotsin kanssa tasavertaiseen kilpailutilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden elvyttämisen jälkeen on talouden tasapainottamisen aika. Julkisen talouden rahoitusvajeen hoito edellyttää vaalikauden mittaista linjausta valtion menoihin sekä vahvaa sitoutumista niiltä, jotka tämän talouskriisin ja porvarihallituksen jäljet korjaavat. Työ ei tule olemaan helppoa. Tämä työ vaatii myös vahvaa etiikkaa. Kansan kokonaisetu on laitettava liikemiesten etujen edelle. Toiseen Nova-vaalikauteen Suomella ei ole varaa.

Tasapainotustoimet on tehtävä niin, että sosiaaliturvan taso sekä julkisten palvelujen laatu ja saatavuus turvataan. Velka täytyy hoitaa rapauttamatta kansalaisille välttämättömiä palveluita, kuten kouluja, päiväkoteja, terveyskeskuksia ja vanhustenhoitoa sekä lisäämättä köyhyyttä. Lapsia ja vanhuksia ei saa laittaa tämän laman maksajiksi.

Veropohjaa täytyy vahvistaa oikeudenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. Erilaisiin verotukiin, joiden tehoa ja työllisyysvaikutuksia emme tunne, valuu miljardeittain euroja. Porvarihallitus on ollut aktiivinen tällä rintamalla. Omia eturyhmiä on palkittu veronhuojennuksilla.

Rikkaiden täytyy osallistua nykyistä isommalla osuudella yhteisiin taloustalkoisiin. Olemme esittäneet ja esitämme edelleenkin pääomaveron nostoa ja veron muuttamista sellaiseksi, että isoja pääomatuloja saavat maksavat enemmän veroja kuin pieniä pääomatuloja saavat. Hallituskin on luvannut pääomaveron noston. Joutuu vain kysymään, missä esitys viipyy. (Ed. Salo: Mites varallisuusvero?) On selvää, että joudumme nostamaan kokonaisveroastetta lähivuosina. Oikeudenmukaisuuden vaatimus on tällöin erityisen suuri. Pääomatulojen verotuksen korottaminen voidaan toteuttaa nopeastikin. Muut veronkorotukset on ajoitettava niin, että näemme kasvun olevan nykyistä vahvemmalla pohjalla. Veroratkaisuissa on huolehdittava siitä, että työn tekeminen pysyy aina kannattavana.

Valtion ja kuntien vastuunjakoa on korjattava niin, että kuntien peruspalveluiden rahoitus voidaan turvata kohtuullisella kunnallisverolla. Vaikka niin kansantuote- kuin työvoimaosuudella mitattuna olemme hyvinvointipalvelujen osalta tehokkaita, täytyy julkisen sektorin tehokkuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta edelleen parantaa. Tietohallinnon kehittäminen antaa tähän osaltaan paljon mahdollisuuksia. Paras-hankkeen jatko kaipaa uutta voimaa. Jatkotyö tulisi käynnistää heti, ja valmistelu olisi tehtävä parlamentaarisesti.

Arvoisa puhemies! On selvää, että työhön osallistumista tulee lisätä kaikissa työikäisten ryhmissä. Keskustelu työurien pidentämisestä on kohdentunut aivan liiaksi työuran loppupäässä oleviin. Alle 35-vuotiaiden töihin osallistumisaste on Suomessa vain 31 prosenttia. Liian moni nuori jää ilman opiskelupaikkaa, ja työhön pääsy venyy. Myös työkyvyttömänä on jo noin 20 000 nuorta. Ajatelkaa: 20 000 nuorta työkyvyttömänä! Nuorten masennus aiheuttaa miljardien menot yhteiskunnalle, kun verotuloja ei kerry. Yhdyn Työterveyslaitoksen pääjohtajan Harri Vainion näkemykseen, että nyt tarvitaan korpilampea, joka sopii keinoista, joilla kaikille nuorille annetaan mahdollisuus tulla yhteiskunnan tasaveroisiksi jäseniksi.

Ikääntyvien osalta työurien pidennys ei toteudu heikentämällä palkansaajien eläketurvaa, vaan panostamalla työssä jaksamiseen sekä työhyvinvointiin. Pääministeri on mahtipontisesti julistanut, että tämä hallitus ei leikkaa. Tästä huolimatta eilisten uutisten mukaan hallitus on nyt ajamassa uusia leikkauksia kansalaisten eläketurvaan. Suunnitelmat 10—15 prosentin uudesta eläkeleikkurista ovat täysin väärää politiikkaa oloissa, joissa tavallisten kansalaisten eläkkeet ovat jo ennestäänkin pikemminkin liian pieniä kuin suuria. Sanon selvästi, että suomalaisten eläkkeissä ei ole leikattavaa. Hallituksella ei ole eläkkeiden leikkaussuunnitelmissaan sosialidemokraattien tukea.

Pakon ja heikennysten sijaan käyttöön tulisi ottaa porkkanoita, sillä näistä meillä on palkansaajan eläketurvan puolella hyviä kokemuksia. Pitää kannustaa ei vain palkansaajia jatkamaan töissä pidempään vaan myös työnantajia pitämään ihmisiä töissä pidempään. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä esittääkin, että ne työnantajat, jotka pitävät yli 60-vuotiaita työntekijöitä töissä, saisivat selvää alennusta työnantajamaksuissa. Toivomme, että hallitus ottaa tämän lääkkeen esille tapaamisessaan työmarkkinajärjestöjen kanssa ensi viikon keskiviikkona.

Arvoisa puhemies! Hallitus mielellään puhuu siitä, kuinka talouden tasapainottamisessa tulisi välttää kovia keinoja eli veronkiristyksiä ja menoleikkauksia. Vain kovia keinoja on kuitenkin tähän mennessä käytetty. Todellisuudessa hallituksen kuntapolitiikka on johtanut molempiin: kuntaverot nousevat ja kuntapalveluista leikataan. Kylmiä keinoja on luvassa lisää. Hallitus ajaa leikkauksia ikääntyvien eläketurvaan kuin käärmettä pyssyyn.

SDP haastaa hallituksen tiekartalla, jolla palautetaan maahamme vakaa talouskasvu sekä pelastetaan työllisyys ja hyvinvointipalvelut. Haluamme viedä Suomen varjosta valoon. Tämä edellyttää elvytyksen jatkamista. Tarvitsemme työllistäviä julkisia investointeja. Laitetaan nyt rautatiemme, tieverkkomme ja satamamme uuteen iskuun tulevaa vahvaa nousua ajatellen. Tarvitsemme tulevaisuusinvestointeja osaamiseen, tutkimukseen ja hyvinvointipalveluihin. Tarvitsemme ratkaisuja kohtuuhintaisen puhtaan energian turvaamiseksi.

Suomalaisten tulevaisuudesta päättää kansa, viimeistään vuoden päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko on pelkkä tekninen listaus siitä, mitä on tehty. Missä on hallituksen linjanveto, miten talous vakautetaan, ja missä on se kuuluisa pihvi? Sen verran tässä vaiheessa hallitus uskaltaa sanoa, että periaatteessa kestävyyttä voidaan parantaa rakenteellisilla uudistuksilla, veroja korottamalla tai menoja leikkaamalla. Hallitus sanoo painottavansa rakenteellisia uudistuksia, joista keskeisin on työurien pidentäminen.

Nyt on julkisuuteen tullut tieto, että hallitus aikoo yllättää kaikki huhtikuun lopussa työmarkkinajärjestöjen tuella. Tarkoitus on poistaa 63 ikävuoden jälkeen työssä jatkavan superkarttuma ja korvata se superleikkurilla. Näin ennen 65:tä ikävuotta eläkkeelle jäävä saa pysyvästi pienemmän eläkkeen. Meille tämä ei käy. Siksi kysyn: jos hallituksen tarkoituksena on esitellä leikkauslistoja, niin kiitos, saisimmeko ne ennen vaaleja ihan äänestäjien kuluttajansuojan takia?

Kun hallitus ei tässä selonteossa alusta keskustelua, täytyy turvautua ulkopuolisiin alustajiin. Ensinnäkin valtiovarainministeriö on laatinut 2010-luvun finanssipolitiikan suunnasta selvityksen "Julkinen talous tienhaarassa". Toinen puheenvuoro on juuri ilmestynyt Oecd:n Suomea koskeva maakatsaus. Väistämättä tulee mieleen ajatus, onko hallituksella tarkoituksena teettää virkamiehillä ja konsulteilla linjanvedot, joita hallitus sitten vaihtoehtojen puuttuessa kiltisti noudattaa, eli onko näytelmän nimeksi suunniteltu "Pahat virkamiehet ja hyvät ministerit"?

Näissä alustuksissa on jonkin verran eroa kestävyysvajeen suhteen, mutta oleellisin ero on se, että siinä, missä valtiovarainministeriö vihjailee, siinä Oecd panee halot halki, poikki ja pinoon. Oecd:n suosituksissa on yksi paha vika: ne eivät täytä oikeudenmukaisuuden tavoitetta. Raportti on sosiaalisesti rujo ja ruma. Siinä pitäisi olla vähintään K18-merkintä, sillä lapsilta ja herkkäunisilta menee muuten yöuni.

Oecd on huolissaan työvoiman riittävyydestä, ja hyväähän tässä kohtaa löytyy: raportti toruu hallitusta siitä, että se sallii työttömyyden pitkittyvän ja että aktivointitoimet aloitetaan Suomessa aivan liian myöhään. Totta puhuu Oecd. Kun puhutaan työurien pidentämisestä, mihin on unohdettu ne ihmiset, joista politiikkavalinnat tekevät ensin pitkäaikaistyöttömiä ja joista moni menettää sen jälkeen otteensa työelämästä kokonaan? Oecd:n arvosteluun pitkäaikaistyöttömyyden sallimisesta voi lämpimästi yhtyä, mutta vain tähän.

Paljaimmillaan Oecd:n raportin rumuus ja rujous on siinä, mitä se punoo työttömien pään menoksi. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa moititaan liian hyväksi. Sen korvaustaso pitäisi saada lyhyessä ajassa pienenemään, jotta työtön hakisi aktiivisesti mitä tahansa työtä. Tämäkään ei riitä. Oecd vaatii myös toimeentulotuen ja varsinkin toimeentulotuen ja siihen yhdistyvän asumistuen leikkaamista. Toimeentulotuki ei sen mielestä saisi johtaa parempiin tuloihin kuin työmarkkinatuki. Kuvitelkaa: Oecd:n mielestä toimeentulotuen ylenpalttisuus tekee ihmisistä laiskoja. Todellisuudessa toimeentulotuen suuruus on enimmillään 417 euroa kuukaudessa.

Oecd vaatii edelleen, että ikääntyneiltä otetaan pois työttömyysturvan lisäpäivät eikä ikääntyneitä työttömyyden uhkaavia pidä liioin laskea työkyvyttömyyseläkkeelle. Tässä kohtaa tulitukea antaa oikein sarjatulella valtiovarainministeriö. Ihan voi luulla, että Oecd kuvittelee, että Suomessa siirrytään työkyvyttömyyseläkkeelle oman ilmoituksen perusteella silloin, kun huvittaa. Vuosittain työkyvyttömyyseläkehakemuksista hylätään keskimäärin joka neljäs.

Viimeinen lenkki Oecd:n etsintäkuulutuksessa työttömien päänmenoksi on vaatimus yleissitovien työehtosopimusten vähimmäispalkkasäännösten purkamisesta, jotta vähän koulutetut ja muutoin heikosti työllistyvät saavat työtä. Työehtosopimusten vähimmäispalkan voisi tällöin korvata riittävän alhainen lakisääteinen vähimmäispalkka.

Oecd:n raportti ei toteutuessaan johtaisi työtätekevien köyhien, vaan työtätekevien rutiköy-hien yhteiskuntaan. Onko työtätekevien rutiköyhien yhteiskunta myös kokoomuksen ihanneyhteiskunta ja tavoite, ministeri Katainen? — Tarkistin vain, että hän on tullut paikalle takaisin. (Min. Katainen: En ole ollut poissa!) — Olittepas välillä. (Ed. Ukkola: Eikä ollut! — Ed. Gustafsson: Äänestetäänkö?)

Oikeudenmukaisuutta ei palvele myöskään Oecd:n veropolitiikka, joka ei itse asiassa poikkea piirun vertaa hallituksen linjasta. Oecd:n raportti vaatii suurimpien ansiotulojen verotuksen keventämistä. Samalla se vaatii sulkua kunnallisen tuloveroprosentin korottamiselle. Raportin mukaan veroja pitää sen sijaan kerätä lisää arvonlisäverolla valtiolle ja kiinteistöverolla kunnille. Oecd vaatii tehokkuussyistä alempien arvonlisäverokantojen poistamista. Tämä tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi kirjojen arvonlisäveron korottamista. Tällä tavalla ei rakenneta oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Tällaista vasemmistoliitto ei voi kannattaa. Valtiovarainministe-riö antaa tukensa kiinteistöverolle juuri sillä talousteoreetikkojen kaavamaisella perusteella, että paikallisena ja liikkumattomana verokohteena se sopii kuntien verotuksen kohteeksi. Missä on huoli siitä, että asumiskustannukset kohoavat, myös vuokralla asuville? Kuka opettaisi valtiovarainministeriön tavaamaan sanan oikeudenmukaisuus?

Oecd:n raportissa pidetään ongelmana sitä, että palkkatulosta verotetaan progressiivisen asteikon mukaan, mutta pääomatulosta paljon matalamman prosentin mukaan. Tämän tunnustaminen on hyvä. Vasemmistoliitto vaatii, että pääomatuloja ja palkkatuloja verotetaan yhtälailla progressiivisen asteikon mukaan. Ja listaamattoman yrityksen enimmillään 90 000 euron pääomatulon verovapaudesta on syytä luopua. Vasemmistoliitolle ei käy epäoikeudenmukainen, sosiaalisesti ruma ja rujo politiikka. Mahtaako se sopia keskustalle?

Suomen kunnalliset palvelut saavat Oecd:ltä tunnustusta hyvän laadun ja kustannustehokkuuden takia, mutta raportti näkee myös tehostamistarpeita. Kysynkin, miten kunnallisia palveluita tehostetaan. Tarvitaanko koululuokkiin yhä enemmän oppilaita, terveysasemia vähemmän ja päiväkoteihin suurempia lapsiryhmiä? Valtiovarainministeriön raportti sanoo, että vanhusväestön hoito- ja hoivapalvelujen työn tuottavuus on pitkään ollut pääosin negatiivinen ja vaatii käännettä. Tosielämässä ongelma on se, miten kaikkialla päästään edes inhimillisen hoidon tasoon.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto lähestyy kestävyysongelmia oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden näkökulmasta. Niitä ei Oecd:n ja valtiovarainministeriön raporteista löydy, ei suurennuslasilla eikä edes pinseteillä hakemalla.

Kirsi Ojansuu /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntymisen ja finanssikriisin myötä Suomen talous on ajautunut pahaan kestävyysvajeeseen. Lähivuosina edessä on niukat ajat ja joudumme tekemään vaikeita päätöksiä. Meillä on moraalinen velvollisuus huolehtia siitä, että tulevat sukupolvet eivät joudu tämän kriisin maksajiksi.

Olemme joutuneet toimimaan hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Ilman sinivihreän hallituksen toimia lama olisi iskenyt Suomeen huomattavasti kovemmin. Keskeistä on, että puhumme avoimesti ja rehellisesti siitä, missä tilassa Suomen talous tällä hetkellä on. Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaaminen tulee kestämään seuraavat kaksi vaalikautta. Me vihreät emme halua sosiaaliturvan ja hyvinvointipalveluiden menoleikkauksia, siksi tarvitsemme rakenteellisia ja verotuksellisia uudistuksia.

Arvoisa puhemies! Eduskuntaryhmämme mielestä lähitulevaisuuden tärkeimmät poliittiset kysymykset ovat, miten talouskasvu on mahdollista ekologisesti kestävällä tavalla ja miten uudistamme hyvinvointivaltiota.

Koska ympäristö ja ilmasto asettavat viime kädessä rajat elämällemme, aineellisen tuhlauksen aika on ohitse. Tulevaisuuden talouskasvun on oltava vihreää.

Taantuman myötä työttömyys on kasvanut. Pysyväksi ongelmaksi on muodostunut, että uudet työpaikat eivät synny samoille paikkakunnille ja aloille, joilta niitä on taantuman aikana menetetty. Tässä tilanteessa uuteen ammattiin kouluttautuminen on pystyttävä toteuttamaan nykyistä joustavammin.

Talouskriisi on iskenyt pahasti myös kuntiin. Ne paikkaavat talouttaan velkaantumalla ja veronkorotuksin. Lisäksi ikääntyminen tuo kuntataloudelle merkittäviä haasteita. Tästä hankalasta yhtälöstä ei ole muuta tietä ulos kuin palveluiden tuottaminen nykyistä fiksummin. Hallitus on tukenut kuntia talouskriisin aikana väliaikaisella korotetulla yhteisövero-osuudella. Vihreiden mielestä tulee harkita korotetun yhteisövero-osuuden maksamista kunnille myös vuoden 2011 jälkeenkin.

Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamisen merkittävin yksittäinen keino on työurien pidentäminen. On helpompi aikaistaa työelämään siirtymistä kuin myöhentää eläkkeelle jäämistä. Opetusministeriön ehdotus pääsykoejärjestelmän uudistamisesta on tärkeä. Uudistuksessa on kuitenkin varmistettava, että edelleen jää riittävän monenlaisia väyliä päästä korkeakouluun, jotta hakijoiden erilaiset elämäntilanteet ja alakohtaiset erot huomioidaan.

Arvoisa puhemies! Rakenteellisten ratkaisujen lisäksi julkisen talouden kestävyysvajeen kurominen umpeen edellyttää veropohjan laajentamista. Vihreässä verouudistuksessa keskeisessä osassa ovat energia-, ympäristö-, kiinteistö- ja kulutusverot.

Arvonlisäveron korottaminen yhdellä prosenttiyksiköllä tuo valtion kassaan 500 miljoonaa. Arvonlisäveron korotus on siksi merkittävässä osassa, kun taloutta tasapainotetaan. On todella kummallista, että vasemmisto-oppositio kritisoi juuri sen veron korotusta, jonka nostaminen tuo suurimmat tulot valtion kassaan. Arvonlisäveron korottaminen on keskeinen väline hyvinvointivaltion säilyttämiseksi. Yhden prosenttiyksikön korotuksen tuotto vastaa yli 10 000 terveydenhuollon ammattilaisen palkkakuluja. Sitä vastustatte!

Oecd:n tuoreessa maaraportissa huomioidaan Suomen kasvaneet tuloerot. Parhaiten ansaitsevan kymmenyksen tulot ovat kasvaneet suhteettomasti muihin verrattuna. Aiemmista hallituksista poiketen tämä hallitus on parantanut kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta korottamalla kunnallisveron perusvähennystä ja pienimpiä etuuksia. Kuitenkin rikkaiden rikastumista edesauttavat monet verotuksen rakenteelliset ratkaisut, joihin on vihreiden mielestä puututtava. Erityisesti kiinteistöjen ja muun kiinteän omaisuuden verotusta tulisi kiristää. Kiinteistöveron alarajan nostaminen on oikeudenmukaista ja antaa kunnille niiden kipeästi tarvitsemia vakaita lisätuloja. Ja tätäkin vasemmisto-oppositio tiiviisti vastustaa. Aivan käsittämätöntä!

Vihreät ovat useasti kritisoineet verojärjestelmää, jossa osa ihmisistä on voinut muuntaa ansiotuloja kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi. Myös Oecd kritisoi tätä. Vihreiden mielestä listaamattomien yritysten osinkojen verotusta on kiristettävä.

Tämän hallituskauden aikana on tehty ekologinen autoverouudistus. Siinä verotus määräytyy päästöjen mukaan. Tämä uudistus on ollut onnistunut, ja sillä on ollut vaikutusta siihen, millaisia autoja nyt myydään. Tätä uudistusta tulee parantaa entisestään kiristämällä päästörajoja.

Jo päätetyistä teollisuuden energia- ja ympäristöveroista ei tule tinkiä. Ne ovat historiallisia. Ekologiset veroratkaisut ovat kestävän kehityksen kannalta välttämättömiä. Ne ovat myös mahdollisuus synnyttää uusia vihreän teknologian työpaikkoja. Lisäksi vihreiden mielestä yksityiset kaatopaikat on vihdoin saatava verolle.

Arvoisa puhemies! Hallitus on elvytystoimillaan lisännyt uudis- ja korjausrakentamista todella merkittävästi. Toimien tarkoitus on ollut huolehtia suomalaisen rakennusalan työllisyydestä. Julkisuudessa on kuitenkin ollut paljon tietoja siitä, että rakennusyhtiöt ovat tuoneet ulkomaista työvoimaa Suomeen. On perusteltuja epäilyksiä siitä, että heille ei makseta työehtosopimusten mukaisia palkkoja. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että Suomessa harmaata taloutta on erityisesti rakennusalalla. Sen kitkemisessä on otettu vihdoin askel eteenpäin, sillä vihreiden pitkään ajamaa käännettyä arvonlisäverojärjestelmää ollaan ottamassa käyttöön. Hyvä. (Ed. Gustafsson: Kuka sitä täällä eduskunnassa oikeastaan ajoi?) — Me vihreät!

Käsillä olevan talouskriisin luonteeseen on kuulunut, että yksityiset finanssilaitokset ovat käärineet suuria voittoja, mutta riskit ovat jääneet valtioiden maksettavaksi, kaikkien veronmaksajien maksettavaksi. Tämä sotii pahasti yleistä oikeustajua vastaan. Tilanteen korjaamiseksi Ruotsiin on perustettu vakausrahasto, johon pankit maksavat tietyn prosentin lainanannostaan. Vihreät vaativat, että tällainen pankkiverojärjestelmä tulisi saada pikaisesti myös Suomeen.

Arvoisa puhemies! Käsillä oleva kehyspäätös osoittaa, että tulemme elämään lähivuosina niukkuuden aikaa. Hallitus on siitä huolimatta halunnut parantaa monien ryhmien asemaa. Olemme päättäneet muun muassa takuueläkkeestä sekä pienimpien päivärahojen, lapsilisien, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen sitomisesta indeksiin. Merkittävää on myös kuntouttavan psykoterapian siirtäminen Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin. Globaalia vastuutakin kannetaan näinä tiukempina aikoina ja kehitysyhteistyömäärärahat nousevat.

Maahanmuutosta on keskusteltu tänä talvena kiivaasti. Pakolaisten vastaanottaminen on eettinen velvollisuutemme. Sen lisäksi pitkällä aikavälillä tarvitsemme lisää työvoimaa maahamme. Oleellista on kuitenkin toteuttaa kotouttaminen hyvin, jotta maahanmuuttajat integroituvat yhteiskuntaamme. Siksi on hyvä, että kehyspäätöksissä lisätään kunnille maksettavia korvauksia pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta.

Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on suuri yhteiskunnallinen ongelma, joka unohdetaan usein. Siksi on tärkeää, että kehyksessä osoitetaan lisäresursseja tähän. Suuri puute on kuitenkin se, että ensi- ja turvakotien toiminnan tulevaisuus jää edelleen uhatuksi. Lääkärihelikopterien toiminta on otettu valtion budjettirahoituksen piiriin, mutta ensi- ja turvakoteja ei. Ihmettelen tässä ministeri Risikon priorisointia. Vihreiden mielestä on suuri vaara, että kunnat eivät tule kantamaan vastuutaan ja ensi- ja turvakotipalvelut tulevat karsiutumaan paljon tarvetta pienemmäksi. Siksi valtion tulisi varmistaa turvakotien riittävät resurssit ja niiden toiminta.

Kehyksen toinen suuri puute on yliopistojen 40 miljoonan työttömyysvakuutusmaksun jääminen pois. Yliopistojen rahoitus on jo nyt hyvin tiukoilla ja siksi tämä maksu tulisi kompensoida yliopistoille valtion toimesta.

Saimaannorpan suojelu on puhuttanut viime aikoina paljon. Uutisista olemme saaneet kuulla, että tänä vuonna saimaannorpan pesintä on onnistunut hyvin. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että norpan suojeluun panostetaan entistä enemmän, ja tähän on kehyksessä varattu vuosittainen raha.

Lopuksi, arvoisa puhemies, taloudellisesti tiukkoina aikoina poliittisten puolueiden arvoerot tulevat selkeämmin esiin. Kun joudumme tekemään vaikeita päätöksiä, vihreät laittavat etusijalle ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Budgetramar är i viss mån ett tveeggat svärd. De behövs för att trygga budgetdisciplinen och den vägen stabiliteten i statsfinanserna, och för att trygga långsiktighet i regeringarnas politik. Men visst kan de förvandlas till en tvångströja om de är alltför strikta och inte tilllåter en anpassning till förändrade omständigheter i den ekonomiska utvecklingen och vid behov till förändringar i de politiska prioriteringarna.

Den här motsättningen mellan två, i och för sig väl motiverade, behov accentueras då budgetramarna ju faktiskt i tre fall av fyra sträcker sig från en valperiod till en annan, och alldeles särskilt då de som nu sträcker sig hela tre år in på nästa valperiod. Regeringen har därför låtit bli att i förslaget till budgetramar inkludera några nya politiska riktlinjer för åren 2012—2014. Det är korrekt att överlämna dessa politiska linjedragningar till nästa regering och riksdag. Men denna respekt för demokratin är faktiskt inte helt oproblematisk.

Under den globala finans- och ekonomikris från vilken vi nu börjar återhämta oss har staten lånat stora belopp för att stimulera den inhemska ekonomin. Underskottet i den offentliga ekonomin stiger i år för första gången — och det är faktiskt rätt allvarligt — under vårt medlemskap i euroområdet så att det överstiger den gräns som har uppställts av EU:s stabilitets- och tillväxtpakt. Underskottet och upplåningen har ändå, tror jag nog att vi alla är överens om, varit väl motiverade och dessbättre har tidigare års hushållning skapat en marginal för denna stimulanspolitik.

Men de här lånen ska återbetalas, och det med en ränta som lyckligtvis tillsvidare är låg men som nog kan stiga. Återställandet av balansen i statsfinanserna kommer att förutsätta en blandning av olika mediciner, av vilka somliga kommer att vara beska. Skatter måste höjas och utgifter hållas i styr. Så är det. Andra mediciner smakar förhoppningsvis lite bättre, framför allt då man lyckas öka intäkterna utan att höja skatterna. Alla de här åtgärderna förutsätter långsiktighet i planeringen, en långsiktighet som bör sträcka sig från en valperiod till en annan.

Arvoisa puhemies! Ruotsalaisella eduskuntaryhmällä on omasta puolestaan valmius tehdä päätöksiä, jotka ovat sekä vaikeita että epäsuosittuja, kunhan ne vain tähtäävät tulevaisuuteen. Verouudistuksia tarvitaan kokonaisverotulojen kasvattamiseksi. Joitakin veroja on korotettava, mutta tällöin oikeiden poliittisten priorisointien tekeminen on tärkeää. Veronkorotusten tulee kohdistua niihin, joilla on korotuksiin varaa, eikä niihin, jotka eivät pysty maksamaan enempää.

Tämän vuoksi välittömien ja välillisten verojen herkkä tasapaino on otettava harkintaan. Tämä merkitsee, että erityisesti sellaisia välillisiä veroja voidaan korottaa, jotka palvelevat samalla muita hyviä tarkoituksia, kuten ympäristö- ja ilmastopoliittisia tavoitteita ja vihreää kasvua. Tämä merkitsee myös, että yhteiskunnan heikompiosaisten tilanne on aina otettava huomioon. Kaikkien veropäätösten on myös edistettävä yrittäjyyttä ja työllisyyttä.

Kahtena ensisijaisena keinona verotulojen lisäämiseksi, ilman että veroja sinänsä joudutaan korottamaan, on toisaalta taloudellinen kasvu ja toisaalta työurien pidentäminen. Hallitus lupaa erityisen suunnitelman julkisen talouden tasapainottamiseksi ja kestävyysvajeen poistamiseksi, mutta vasta sen jälkeen, kun se on nähnyt kolmikantavalmistelun tulokset. Ilman tätä suunnitelmaa budjettikehykset ovat tarkkaan ottaen riittämättömät vastaamaan vastuullisesti lähivuosien haasteisiin.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää äärimmäisen tärkeänä työurien pidentämistä lähemmäs muiden Pohjoismaiden tilannetta. Tämän tulee mieluiten tapahtua vapaaehtoisesti ja sekä työuran alku- että loppupäässä. Viimeksi sanottua voidaan edistää toimenpiteillä työssäjaksamisen parantamiseksi ja lisäämällä työajan joustoa. Mutta jos työmarkkinaosapuolet eivät pysty sopimaan pehmeistä keinoista, tämän ja tulevan hallituksen ei pidä epäröidä ryhtymistä tarvittaessa lainsäädäntötoimenpiteisiin eläkeiän korottamiseksi jonkin verran. Jollemme hikoile hiukan enemmän ja hiukan pidempään, joudumme pahimmassa tapauksessa sen sijaan vuodattamaan verta ja kyyneleitä.

Värderade talman! Förslaget till budgetramar innehåller trots allt också en del politiska markeringar, kanske inte nya men dock politiska. För utrikesministeriets del noterar svenska riksdagsgruppen att riktlinjerna för höjningen av biståndsanslagen till det av FN rekommenderade 0,7 procent av bnp har stannat lite vid en halvmesyr. Å ena sidan bekräftas målet att uppnå 0,7 procent före 2015, men å andra sidan har man för åren 2012—2014 gjort det, som det heter, tekniska antagandet att andelen 0,58 procent 2011 förblir den samma även under dessa år. Det är klart, kanske självklart, att besluten fattas av nästa regering och riksdag, men just i detta fall skulle det faktiskt krävas en ansvarstagande långsiktighet i planeringen.

På motsvarande sätt förutsätter svenska riksdagsgruppen att Finland under ramperioden kan leva upp till sina klimatpolitiska löften och bereda sig för en fortsättning även efter 2012.

Inom inrikesministeriets förvaltningsområde ökas anslagen för asylmottagning och ersättningar till kommuner som tar hand om flyktingar, och bra så.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää valitettavana, että johtavalta oppositiotaholta on nyt alkanut kuulua työvoiman maahanmuuton vastaisia äänenpainoja. Ilman ulkomaista työvoimaa esimerkiksi pääkaupunkiseudun julkinen liikenne ei toimisi, yhtenä esimerkkinä.

EU:ssa työvoiman vapaa liikkuvuus kuuluu perusvapauksiin, ja siinä ei ole kyse vain suomalaisten oikeudesta työskennellä muissa EU-maissa, vaan se koskee myös muiden EU-kansalaisten oikeutta hakea työtä Suomessa. Ja ylipäänsä meidän on syytä muistaa, että suomalaiset ovat kyllä itsekin kautta aikojen muuttaneet Suomesta parempien elinehtojen perässä.

Inom justitieministeriets förvaltningsområde noteras med tillfredsställelse markeringen mot våld mot kvinnor och barn och våld i närrelationer, och att större resurser utlovas för att beivra detta våld. Det är ett bra exempel på att det i budgetramarna måste finnas utrymme för en del nya politiska prioriteringar.

Svenska riksdagsgruppen undrar faktiskt ändå om samma utrymme finns också för att övervaka de planerade nya reglerna för val- och partifinansiering. Det kommer nämligen att behövas resurser för det.

För undervisningsministeriets del utlovas, förhastat tycker vi, att antagningen av studerande till högskolorna ska reformeras i enlighet med ett föreliggande arbetsgruppsförslag. Svenska riksdagsgruppen motsätter sig planerna på att slopa inträdesproven till högskolor och i stället låta avgångsbetygen från gymnasiet och studentexamen bli avgörande. Allmänna betyg testar nämligen inte lämplighet för ett visst yrkesval.

I årets första tilläggsbudget reserveras särskilda anslag för sysselsättning av ungdom. Det är viktigt att den här satsningen då inte stannar vid en engångsföreteelse utan att den systematiskt följs upp under kommande år. Investeringar i de unga, det om någonting är investeringar i framtiden. Varje människa som står utanför arbetsmarknaden är en för mycket, både för individen själv men naturligtvis också för samhället. Och särskilt en ung människa som inte får fotfäste i arbetslivet blir lätt en förlorad resurs som står också samhället mycket dyrt.

Överhuvudtaget måste Finland för att klara sig i den internationella konkurrensen inrikta sig mer på framtidsinriktade satsningar i kunskap och utbildning, i ny teknologi, i fördomsfria innovationer. I budgetramarna måste det finnas utrymme för sådant.

Arvoisa puhemies! Kehysehdotuksessa hallitus myöntää avoimesti kuntien tukalaan taloudelliseen tilanteeseen liittyvän dilemman. Vaikka suhdanne kääntyykin, kuntien taloudelliset ongelmat tulevat jatkumaan vielä useiden vuosien ajan. Elpyminen on hidasta.

Monet kunnat ovat joutuneet korottamaan veroprosenttiaan, pelkästään tänä vuonna keskimäärin 0,4 prosenttiyksikköä. Yhdessä sen kanssa, että valtio on keventänyt tuloverotusta, verotuksessa on tapahtunut tietty siirtymä progressiivisesta verotuksesta suhteelliseen. Jatkossa meidän on otettava kantaa siihen, haluammeko tällaisen siirtymän. Nyt se on vain tullut ikään kuin itsestään. Sitä on myös tarkasteltava suhteessa siihen, että käynnissä oleva ja sinänsä toivottava painopisteen siirtyminen välittömistä veroista välillisiin veroihin vaikuttaa samaan sosiaalisesti epäoikeudenmukaiseen suuntaan tulonjaon kannalta.

Me tarvitsemme siis arvokeskustelua ennen kuin uudistamme verojärjestelmäämme ja lisäämme verotusta, jotta pystyisimme maksamaan takaisin elvytyslainat. Samanaikaisesti tarvitsemme keskustelua valtion ja kuntien välisestä työnjaosta. Valtio ei voi panna uusia kustannuksia vaativia rasitteita kunnille, mutta kunnatkaan eivät voi väistää vastuutaan, kun kyse on suun panemisesta säkkiä myöten.

Värderade talman! Budgetramarna är till sin struktur en teknisk konstruktion. Men den innehåller också politiska värderingar, och därför är riksdagen det rätta forumet för att föra den politiska värdedebatt som ramarna också förutsätter.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa kuvataan valtiontalouden toimintaympäristöä, jonka puitteissa seuraava hallitus joutuu ohjelmaansa laatimaan. Valtion velkamäärä yli kaksinkertaistuu vuoden 2008 54 miljardista vuoden 2014 110 miljardiin euroon. Velan bruttokansantuoteosuus nousee 29:stä 50 prosenttiin. Samaan aikaan huoltosuhteen heikkeneminen jarruttaa talouden elpymistä. Toki tiedämme, että osa EU-maista on päästänyt velkansa ylittämään peräti 100 prosentin rajan bruttokansantuotteesta, mutta muiden EU-maiden raskas velkataakka ei helpota Suomen tilannetta, päinvastoin vaarana on, että joudumme tavalla tai toisella kantamaan vastuuta taloutensa kuralle päästäneiden maiden tilanteesta.

Hallituksen antama kehysselonteko on käytännössä nollapaperi, sillä siitä puuttuvat tyystin ne toimet, joilla taloutta aiotaan tasapainottaa. Selonteossa todetaan niukkasanaisesti, että "hallitus laatii suunnitelman julkisen talouden vakauttamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi saatuaan käyttöönsä kolmikantaisesti tehtävän valmistelun tulokset budjettiriiheen mennessä". Pelkään, että hallituspuolueiden aikeet eivät selkiydy ennen eduskuntavaaleja vaan jäävät seuraavan hallituksen huoleksi, ja kovin sekavia ovat olleet viestit, joita ministerien suunnalta on tullut, ja keskenään ristiriitaisia jopa samankin puolueen ministereiden taholta. Vaalien vuoksi ikäviä päätöksiä ei saa siirtää.

Tässä tilanteessa olisi mielestäni viisasta, että pääministeri kokoaisi kaikkien eduskuntapuolueiden johtajat neuvotteluun, jossa voitaisiin sopia suurista yhteisistä linjauksista, joiden avulla voidaan taloutta tasapainottaa ja turvata hyvinvointi myös tuleville sukupolville huomioiden huoltosuhteen heikkeneminen. Ne vakauttamistoimet, joita nyt tarvitaan, ulottuvat yli tulevankin vaalikauden, ja siksi poliittista vastuuta tulee kantaa laajalla yhteisrintamalla. Nyt tarvitaan suunnitelmaa, jolla sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla hillitään julkisen talouden menokasvua ja lisätään verotuloja sekä pidennetään työuria. On suuri takaisku, että Rantalan työryhmässä ei päästy odotettuihin tuloksiin, joilla olisi pystytty löytämään pitävät keinot työurien pidentämiseksi.

Hallitus on viivästellyt valtiontaloutta tasapainottavan verouudistuksen toteuttamisessa. Verotuksessa tulisi noudattaa sitä periaatetta, että verotetaan raskaasti sellaisia toimintoja, jotka ovat haitallisia yhteiskunnalle, mutta kevyesti sitä, mikä on ihmiselle hyödyllistä ja tarpeellista. Kokonaisveroasteen maltillista korottamista ei pidä liikaa pelätä, kunhan veronkorotukset kohdennetaan niin, että suomalaista työtä ja yrittäjyyttä kannustetaan. Ihailtu pohjoismainen hyvinvointimalli sisältää melko korkean veroasteen, jonka avulla tuotetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja samalla on mahdollista pitää yllä myös korkeaa työllisyysastetta. Tanskassa ja Ruotsissa kokonaisveroasteet ovat yli 49 prosenttia, kun Suomessa se on tänä vuonna 42,4. Muiden Pohjoismaiden työllisyysasteet ovat kuitenkin perinteisesti olleet selvästi korkeammat kuin Suomessa. Tanskassa työllisyysaste on edelleen liki 80 prosenttia, kun se meillä on 66,4 prosenttia. Ei siis ainakaan suoraan voi vetää sitä johtopäätöstä, että mitä korkeampi veroaste, sitä alhaisempi työllisyys.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kiirehtii hallitusta ottamaan käyttöön myös haittaveroja, joiden avulla voidaan sekä lisätä verotuloja että saada kansanterveys- ja taloushyötyjä yhteiskunnalle. Hallitus linjasi taannoin ottavansa käyttöön makeisveron tämän vuoden kesällä, mutta tämäkin hanke on lykkääntynyt. Kannustamme hallitusta edelleen tiukentamaan alkoholi- ja tupakkaveroa samoin ottamaan käyttöön rasvaveron ja tarttumaan myös esityksiimme eräiden pääomaliikkeiden tuntuvammasta verottamisesta. Vaihtoehtobudjetissa esittämämme pörssissä noteerattujen osakkeiden myyntiin kohdistettavan 0,1 prosentin suuruisen veron käyttöönottoa sekä ehdotamme myös lyhytaikaiseen omistukseen perustuneiden myyntivoittojen verotuksen kiristämistä. Pelkästään viimeksi mainituilla esityksillä saataisiin verotuloja lisää noin 250 miljoonaa euroa vuodessa.

Elinkeinoelämän edellytysten vahvistaminen on nyt Suomen kohtalonkysymys. Kylmässä pohjoisessa maassa on erityisen tärkeää, että saamme investointikohteita pohtivalle teollisuudelle myönteisen viestin siitä, että teollisuuden energiatarpeet turvataan tulevaisuudessa kohtuuhintaan. Valtiovallan tulee vahvistaa teollisuuden menestymisen edellytyksiä ja varmistaa siten Suomen elpymisen kannalta elintärkeitä vientituloja. Teollisuuden energiaveron tulee olla sellaisella tasolla, että Suomi pysyy mukana kilpailussa yritysten sijoittumisesta.

Hallitus näyttää nostaneen kädet ylös sen tavoitteen edessä, että tuotanto säilyisi mahdollisimman pitkälle Suomessa. Selonteossa ennustetaan, että tuotannon siirtyminen lähemmäs vientimarkkinoita ja halvemman tuotannon maihin osaltaan hidastaa tuotannon kasvua vuosikymmenen puoliväliä lähestyttäessä. Korkean osaamisen maassa olisi kuitenkin mahdollisuuksia muuttaa tätä suuntaa. Lamanaikaisen viennin romahduksen syvyyttä selittää osin se, että Suomen vienti on rakentunut melko kapealle pohjalle. Vientiteollisuuden vahvistamiseksi tarvitaan uutta suuntaa vihreän teknologian, uusiutuvan energiatuotannon sekä palvelujen saralta. Suomi on vuosia niittänyt mainetta terveys- ja koulupalvelujen laadulla sekä toisaalta tietoteknologian edelläkävijänä. Nämä tulee nyt osata yhdistää palveluviennin kehittämiseksi.

Samalla on huolehdittava tärkeimmistä tuotannontekijöistä: ihmisistä. Edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikkaukset kohdistettiin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin. Ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan ei puututtu mutta vähimmäisturvaa leikattiin. Räikeänä esimerkkinä oli sateenkaarihallituksen sairauspäivärahasta hakemat säästöt. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäiväraha poistettiin ja hanketta puolustettiin sillä perusteella, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, hän ei tuloja tarvitse sairaanakaan. Tälle linjalle ei saa nyt palata. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista.

Kuntaliiton arvion mukaan suomalaiset pääsisivät vuonna 2030 eläkkeelle vasta reilusti yli 70-vuotiaina, jos eläkkeellä ja työelämässä olevien huoltosuhde haluttaisiin pitää nykyisellään. Tilanne ei korjaudu pelkästään maahanmuuttoa lisäämällä ja työuria pidentämällä, vaan tarvittaisiin myös syntyvyyden lisäämistä. Kyllä perhe- ja väestöpolitiikan kannalta on ongelmallista, että politiikkaa tehdään hyvin lyhytjänteisesti neljän vuoden, vaalikauden, mittaisissa pätkissä, kun ensi vuonna syntyvät lapset kuitenkin antavat työpanoksensa yhteiskunnalle vasta reilun 20 vuoden kuluttua.

Suhdannepoliittisesti ristiriitaista on ollut se, että tuottavuusohjelman nimissä julkisen sektorin työpaikkoja on vähennetty epätarkoituksenmukaisella tavalla. Kuntatalouden kuristaminen on vauhdittanut työttömyyskehitystä ja lisäksi heikentänyt laman aikana kipeästi tarvittavia hyvinvointipalveluja.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 mielenterveyden häiriöiden takia eläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui. Koko maassa lastensuojelun asiakasmäärät samoin kuin alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana — tavattoman huolestuttavia trendejä. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmia ehkäiseviä palveluja ei ole lupauksista huolimatta ryhdytty toivotulla tavalla kehittämään. Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen kyseltiin, tarvittiinko näin raju tapahtuma, jotta päättäjät heräisivät. Tosiasia on, että ei ole herätty. Ei ole tapahtunut niitä muutoksia ja niitä parannuksia, joita oltaisiin tarvittu.

Kyllä erityinen painopiste tulee asettaa ennalta ehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen peruspalveluihin. Toki tarvitsemme raskasta psykiatriaa ja raskasta lastensuojelua, mutta jos peruspalvelujen muodostama pohja vuotaa, suuret paineet kasaantuvat näihin kalliisiin korjaaviin palveluihin. Jos kouluterveydenhuolto, matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut, ennalta ehkäisevät kotipalvelut ja neuvolat toimivat ja kouluryhmät ovat riittävän pienet, tarve kalliimmille erityispalveluille vähenee.

Arvoisa puhemies! Tarkasteltava kehyskausi on haasteellinen. Suomi on selviytynyt vaikeammistakin ajoista ahkeruudella, työllä ja yhteisvastuulla. Samat arvot kantavat tämänkin ajan yli.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen kansantalous on heiveröisessä kasvussa, mutta epävarmuustekijöitä on edelleen runsaasti. Huoli velkaantumisesta ja työttömyydestä, etenkin tavattoman korkeasta nuorisotyöttömyydestä, on yhteinen. Tässä tilanteessa on tärkeää pitää kansantalouden rattaat pyörimässä.

Perussuomalaisten mielestä järkeviä elvytystoimia tulee jatkaa eikä valtion menoille tule asettaa liian matalaa kattoa. Ei voi olla niin, että nyt käsittelyssä olevat valtiontalouden kehykset sitoisivat seuraavien eduskuntavaalien jälkeen valittavan hallituksen kädet. Ne voivat olla korkeintaan suuntaa-antavia.

Arvoisa puhemies! Julkisen sektorin rahoitusvaje on selviö. Veronkevennykset ovat supistaneet veropohjaa, etenkin kun ne on kohdistettu lähinnä hyvin toimeen tuleville. Kokonaisveroastetta on tulevina vuosina epäilemättä nostettava pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme turvaamiseksi. Ansio- ja pääomatuloja on kohdeltava nykyistä yhdenvertaisemmin verotuksessa. Kannatamme lämpimästi varallisuusveron palauttamista. Kun arvonlisäverokantoja taas veivataan heinäkuussa, on hallituksen syytä seurata ravintolapalveluiden arvonlisäveron alennuksen siirtymistä hintoihin.

Julkisten palveluiden tuotantotapoja on kehitettävä, ja aitoa tuottavuutta on haettava. Julkisella sektorilla ja erityisesti kuntatasolla tuottavuutta voitaisiin lisätä merkittävästi luopumalla poliittisista virkanimityksistä. Minkään puolueen jäsenkirja ei saisi virkaan valittaessa mennä ohi henkilön koulutuksen ja työkokemuksen.

Emme ymmärrä valtion tuottavuusohjelmaa, jossa sanaa "tuottavuus" käytetään harhaanjohtavasti. Tässä ohjelmassa henkilömäärän vähentämisestä on tullut itsetarkoitus. Tämä on johtanut monilla valtionhallinnon sektoreilla kohtuuttomiin tilanteisiin niin henkilöstön kuin toiminnankin osalta, esimerkiksi Tullissa, poliisissa, Rajavartiostossa, syyttäjälaitoksessa ja oikeusistui-missa. Perussuomalaiset suhtautuvat kielteisesti siihen, että ulkoistamisesta ja yhtiöittämisestä on valtionhallinnossa tullut keino toteuttaa tuottavuusohjelmaa. Joissain tilanteissa palvelujen tilaaminen ulkopuolelta on tullut veronmaksajille jopa kalliimmaksi kuin jos ne olisi säilytetty valtionhallinnolla.

Arvoisa puhemies! Näillä menokehyksillä ei harmaan talouden ongelmaa juuri lievennetä eikä sisäistä turvallisuutta ja rikollisuuden ennalta ehkäisemistä edistetä. Tässä yhteydessä on kuitenkin annettava hallitukselle tunnustusta siitä, että rakennusalalle on tulossa käyttöön niin sanottu käännetty arvonlisävero. Se on askel oikeaan suuntaan, vaikka osa rakennusalan yrittäjistä onkin lähtenyt kampanjoimaan sitä vastaan. Kun puhutaan talousrikoksista ja rikoshyödyn takaisin saamisesta, tulisi koko ketjun poliisista aina verottajaan, Tulliin, ulosottoon ja syyttäjän kautta oikeusistuimiin olla iskukykyisessä kunnossa. Tällä hetkellä ongelmana on, etteivät viranomaiset riittävässä määrin kykene puuttumaan reaaliaikaisesti vakaviinkaan talousrikoksiin. Harmaan talouden kitkemisellä pystyttäisiin huomattavasti tukemaan valtion kassaa.

Arvoisa puhemies! Kehykset ovat tylyt veteraaneja ja kotirintamanaisia kohtaan. Jokaisella sotiemme veteraanilla on vuosittain oikeus kuntoutukseen, mutta tämä oikeus ei toteudu määrärahojen alituisen alibudjetoinnin takia. Moni kunta on jo nyt käyttänyt kaikki tälle vuodelle budjetoidut varat. Kuinka tämä on mahdollista vuodesta toiseen?

Veteraanien lisäksi hallitus on unohtanut omaishoitajat, jotka tekevät arvokasta työtään vuorokauden ympäri olemattomalla korvauksella. Sitä ei kuitenkaan tehdä tasa-arvoiselta pohjalta. Kunnat päättävät omaishoidosta. Kun kuntien talous on tiukoilla, eriarvoisuus korostuu. Omaishoitoasiat olisikin siirrettävä pikaisesti Kelalle.

Rahaa kuitenkin on riittänyt jo siitä saakka, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, täysin käsittämättömään EU-jäsenmaksuhelpotukseen Isolle-Britannialle. Summa on tänä vuonna 100 miljoonaa euroa. Suomi siis maksaa EU-kolhoosiin 100 miljoonaa euroa brittien puolesta jäsenmaksua! Perussuomalaiset vaativat hallitusta aloittamaan välittömästi neuvottelut tämän epäkohdan poistamiseksi.

Vaadimme myös jalkaväkimiinojen säilyttämistä. Säästäisimme 200 miljoonaa euroa, kun emme hankkisi jalkaväkimiinoja korvaavia järjestelmiä emmekä näin sabotoisi kansallisen puolustuksemme olennaista osaa.

Arvoisa puhemies! Suomen kansa kokee vahvasti, että hallituksen maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut. Turvapaikanhakijoiden ja ankkurilasten räjähdysmäinen kasvu, kansainvälisten rikollisjärjestöjen harjoittama ihmissalakuljetus, turvapaikkahakemusten pitkät käsittelyajat ja hakijoille annetut kohtuuttomat taloudelliset etuudet kertovat hallituksen leväperäisestä linjasta karua kieltään. Sen sijaan perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen linja on saanut kansan enemmistön tuen. Olemmekin tyytyväisiä aikaansaamastamme suunnanmuutoksesta maahanmuuttokeskustelussa, mutta missä viipyvät hallituksen teot?

Turvapaikkaturismi on tehtävä kerta kaikkiaan kannattamattomaksi. Valiokunnissa olevat hallituksen esitykset ovat riittämättömiä. Perussuomalaiset kaipaavat hallitukselta nopeita ohjaavia toimenpiteitä, ettei tilanne riistäydy enempää viranomaisten käsistä. Eikö nyt viimeistään olisi järkevää lisätä turvapaikkakäsittelijöiden määrää huomattavasti, jolloin hakemusten käsittelyajat lyhenisivät ja kielteisen päätöksen saaneet pystyttäisiin mahdollisimman nopeasti poistamaan maasta? Se olisi suoraa säästöä valtion kassaan.

Suunnanmuutos on väistämättä edessä myös kehitysapupolitiikassa. Perussuomalaiset ovat pitkälti samaa mieltä Björn Wahlroosin kanssa siitä, että Suomen kehitysapu nykymuodossaan pitää ajaa alas. "Olemme 50 vuotta heittäneet rahaa kankkulan kaivoon", on tämä Rkp-vaikuttaja todennut. Suomen valtion Afrikan maille antama kehitysapu on edistänyt korruptiota, vahvistanut riippuvuutta teollisuusmaista ja kärjistänyt köyhyysongelmaa. Hyvällä syyllä voi kysyä, olemmeko sinisilmäisesti halunneet parantaa maailmaa, mutta saaneet aikaan pahaa. Sitä paitsi ei ole mielekästä samaan aikaan kasvattaa kehitysapumäärärahoja, kun valtiontalouden tasapainoa pitäisi parantaa. Ja lisäksi Suomen on Kööpenhaminan sitoumuksien mukaisesti jatkossa maksettava kehitysmaiden ilmastotoimia, esimerkiksi seuraavien kolmen vuoden aikana ainakin 110 miljoonaa euroa.

Jos haluamme turvata hyvinvointivaltion rakenteet, meidän on huolehdittava ensisijaisesti omista köyhistämme ja vaikeassa elämäntilanteessa olevista kansalaisistamme. Tälläkin hetkellä keskuudessamme elää yli 700 000 köyhyysrajan alapuolella olevaa suomalaista. Kymmenientuhansien eläkeläisten on tultava toimeen pelkällä kansaneläkkeellä. Opiskelijoita, työttömiä, yksinhuoltajia ja lapsiperheitä ei pidä myöskään unohtaa.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijoiden julkisuudessa esittämien arvioiden mukaan tiestömme nykykunnon säilyttäminen edellyttää teiden ylläpidon vuosirahoituksen nostamista 150 miljoonasta 215 miljoonaan euroon 15 vuoden ajaksi. Tällä summalla saataisiin päällystettyä teitä vuodessa noin 5 000 kilometriä. Kehyksessä esitetyillä määrärahoilla tieverkon rapistuminen jatkuu hitaasti mutta varmasti. Perussuomalaisten mielestä pitäisi olla päivänselvää, että pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen maassa hyväkuntoinen tieverkosto on edellytys kansalaisten tasa-arvoiselle kohtelulle ja toimivalle elinkeinoelämälle myös reuna-alueilla. Tähän liittyy myös huolehtiminen perusradanpidosta siten, että tavarat siirtyvät ilman nopeus- ja painorajoituksia.

Arvoisa puhemies! Suomen maatalous elää kriittisiä vaiheita. EU:n edellyttämä suurtilalinja ei ole tuonut autuutta talonpojille. Jos Suomessa halutaan syödä terveellistä ja ympäristöystävällisesti tuotettua lähiruokaa sekä pitää maa kauttaaltaan asuttuna, on maatilojen ahdinkoon saatava pikaisesti apua.

Viime vuosien ongelmat metsien hoidossa ja puun hyödyntämisessä sekä ainainen vaje Kemera-rahoituksessa sekä energiapuun että energiarangan talteensaannissa tulevat jatkumaan. Kemera-rahat olisi saatava pikaisesti Kansallisen metsäohjelman edellyttämälle 85 miljoonan euron tasolle. Metsätalous ei ole auringonlaskun ala. Esimerkiksi miljoonan puukuutiometrin hankinta energiakäyttöön työllistäisi tuhat henkeä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämät kehykset eivät edistä kansalaisten tasa-arvoista kohtelua eivätkä huolehdi tasapuolisesti maan eri osista. Toivottavasti seuraavien eduskuntavaa-lien jälkeen maahan saadaan hallitus, joka ilman bisnesmiesten aiheuttamia vaalirahasotkuja ja erilaisia kähmintöjä saa uudet, raikkaat poliittiset tuulet puhaltamaan yhteisessä isänmaassamme

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan todeta, että olen edellisen puheenvuoron pitäjän monista kysymyksistä täysin eri mieltä. Pidin aika populistisena tapaa, jolla kehitysmaiden köyhät ja omat köyhämme asetetaan vastakkain. Samoin en pitänyt tavasta, jolla maahanmuuttoon liittyen viljellään käsitteitä ja jopa vääriä mielikuvia, joilla yllytetään ihmisiä ulkomaalaisvastaisuuteen. Käsitteet ankkurilapset ja turvapaikkaturisti tai väite siitä, että on olemassa kohtuuttomia taloudellisia etuja tänne hädässä tuleville ihmisille — en ole samaa mieltä näistä kysymyksistä.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriön kansantalousosaston painelaskelmat, jotka tulivat tutuiksi alkutalvesta, jotka julkaistiin raportissa Julkinen talous tienhaarassa, piirtävät esiin sen ison talouskuvan, josta valtiontalouden kehyspolitiikkaa johdetaan. Näitä kahta asiakirjaa, kehyskannanottoa ja tätä painelaskelmaa, kannattaa lukea rinta rinnan. Ei ole mitään syytä asettaa noita talven laskelmia kyseenalaisiksi, kunhan muistamme niiden lähtökohtaoletukset. Painelaskelma ei ole ennuste vaan loogisesti laskettu taloudellisen kehityksen ura ja se pitää ottaa päätöksenteon pohjaksi, jotta voidaan toimia niin, ettei se koko voimalla toteudu.

Mainittu paine, joka laskelmaan muodostuu, aiheutuu taantumakuopan ylimenon aiheuttamasta velkaantumisesta sekä ikäsidonnaisista kustannuksista, jotka johtuvat sekä suurten ikäluokkien pääsystä eläkkeelle että elinaikaodotteen kasvusta peräti 9,5 vuodella. Painelaskelmassa oletetaan, että työura eli yhden ihmisen keskimäärin tekemien työtuntien summa kasvaisi kahdella vuodella. Tämä oli laskelman lähtöolettamus. Jos työura pitenisi kaiken kaikkiaan kolmella tai jopa neljällä vuodella, mikä on hallituksen tavoite, olisi tuleva tilanteemme olennaisesti parempi. Yksi vuosi työuraa tarkoittaa aina 2,6—3 miljardia euroa positiivista hyvää valtiontaloudessa.

Näin ollen on käynnistetty kolmikantainen kuuden työryhmän valmistelu, joka kulkee kestävän kasvun ja työllisyyden ohjelman nimellä. Se on keskeinen osa valmistautumistamme taloudellisiin päätöksiin. Kyse on laajasta kansallisesta selviytymispaketista, joka luo pohjaa myös valtiontalouden realiteeteille. Tähän työhön kohdistuu paljon myönteisiä odotuksia ja sen tulokset ovat käytettävissä, kun hallitus 19.—20.8. käsittelee budjettiriihessä vuoden 2011 budjettia.

Tästä työstä on julkisuuteen tullut joitakin väitteitä tai tietoja. Ne perustuvat siihen, voidaan sanoa, eri osapuolten eksperttien välillä käytyyn valmistelutyöhön, jossa asiantuntijat — valtion puolelta virkamiehet — ovat sukkuloineet järjestöjen kanssa. Näitä tietoja on tullut esille. Hallituksen vahva vetoomus on se, että kun jokainen on voimakkaasti sitoutunut työuran pidentämiseen ja siihen nyt yhdessä haetaan vastuuntuntoisia ratkaisuja, ei ammuttaisi alas jokaista yksittäistä esitystä, joka näissä keskusteluissa on.

Hallitus omalta puoleltaan on neuvotteluissa vakavissaan. Me uskomme siihen, että kolmikannassa kannetaan vastuuta, löydetään ratkaisuja. Oikeastaan sille tämän valmistelutyön aloittamisen jälkeen ei ole olemassa kunnollista vaihtoehtoa, sillä se vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että Suomessa ei pystyttäisi enää sopimaan asioista, isoista, kansallisista asioista. Siitä näissä neuvotteluissa on kyse. Tässä mitataan sitä, että näissä neuvotteluissa ollaan tosissaan ja vakavissaan; hallitus sitä on.

Arvoisa puhemies! Suhdanne kääntyy, ja se merkitsee vähitellen myös talouspolitiikassa kiristävän vaiheen alkua. Ensimmäinen kiristävä toimi on tulevan heinäkuun alkuun osuva arvonlisäveron korotus prosenttiyksiköllä. Jonkun verran on ollut keskustelua siitä, pitäisikö tuota korotusta myöhentää. Onhan korotuksen ajoitus ollut joka tapauksessa harkintaan perustunut päätös. Tämänhetkisen tiedon valossa arvioiden korotus osuu suhdannepoliittisesti oikein eikä siihen ole todellakaan tarvetta puuttua. Se on osa seuraavien vuosien talouspoliittista askellusta, merkittävä osa siitä. Sillä on kokonaisveroastetta järkevästi nostava vaikutus. Sillä kartutetaan valtion käytettävissä olevia tuloja.

Painelaskelmassa on ennakoitu, että ilman korjaavia toimia julkisen talouden velka olisi vuoden 2014 lopulla noin 108 miljardia euroa. Se tarkoittaisi, että jokainen korkoprosentin yksikkömuutos, joka saattaisi tapahtua, olisi kokoluokaltaan yli miljardi euroa. Meidän kannattaa siis olla kaukaa viisaita. Menokuri ja johdonmukainen, luotettava talous takaa meille pysyvästi alhaisen korkokannan ja säästää äkillisistä talouspolitiikan muutoksilta. Me itse asiassa voimme saada kaksoisvoiton, kun teemme toimet järkevästi: estämme sen, että velkataso ei nousisi aivan niin korkealle — se on suoraa säästöä meille — ja kun ja jos onnistumme tässä, se on samalla niin vahva viesti markkinoille, että se takaa sen, että me emme joudu maksamaan ylimääräistä marginaalia koroissamme. Jos toisinpäin käy, mikäli emme onnistu tässä, se on samalla viesti siitä, että on perusteita arvioida sitä, kestääkö Suomen julkinen talous, ja siitä on seuraukset sitten myös korkomarkkinoilla. Tavoite on siis velkaantumisen pysäyttäminen suunnitellussa aikataulussa ja uskottavasti. Kun velka ei kasva, sen osuus kansantuotteesta alkaa sitten aikanaan automaattisesti vähetä.

Painelaskelman julkistamisen jälkeen on kysytty, onko kestävyysvajetta todella korjattava aikataululla, jossa on joka vuodelta tarvittu 1,5 miljardin euron korjaus. Onko tämä tavoite lähtökohtaisesti hirttäytymistä Emu-kriteeriin, jossa julkisen velan suhde bkt:hen on rajattu 60 prosenttiin? Näitä kysymyksiä esitetään, ja kysytään, minkä takia muut Euroopan maat ovat saaneet velkaantua huomattavasti tuota rajaa enemmän. Luuleeko joku, että ne ovat iloisia ja tyytyväisiä siitä? Eivät varmasti ole. Tähän kysy-myksenasetteluun vastaan: Valtiontalouden korjausliikkeiden on muodostettava looginen ja uskottava polku, ja toimenpiteet on aloitettava nimenomaan jo vuonna 2011. Tosiasiassa ne aloitetaan jo tänä vuonna. Emu-kriteerien 60 prosentin raja on olemassa olevan järjestelmän realiteetti, jota rahamarkkinat seuraavat. Jos tuon rajan kanssa lähdetään tietoisesti löysän politiikan hengessä urheilemaan, vaarannetaan kaikki se, mitä kohta on maltilla, järjellä ja yhteisvastuulla rakennettu. Pelivaramme on jatkossa sitä suurempi, mitä enemmän meillä lähimpinä vuosina on malttia.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa kristillisdemokraattien puolelta tuli toive, että kaikki poliittiset puolueet neuvottelisivat näistä ratkaisuista. Hallitus omalta puoleltaan ottaa kaikki hyvät ideat vastaan. Kuuntelemme hyvin tarkoin esityksiä. Tässä keskustelussa erityisesti pääoppositiopuolue sosialidemokraattien puheenvuoron sisältö ei kuitenkaan luonut kovin paljon näkymää tasapainotuksen mielessä. Oli pitkä lista siitä, mitä ei saa tehdä. Oikeastaan pluspuolelle tasapainotuksen mielessä jäi lopulta vain, että pääomatulovero progressiiviseksi ja sitä voidaan nostaa. Ehkä summa on 100 miljoonaa, ehkä 130 miljoonaa euroa. Sillä ei kovin pitkälle taloa rakenneta.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen, te olette useaan otteeseen todennut, että tämä johtamanne hallitus ei leikkaa. Me kuitenkin kuulimme eilen uutisissa, että hallitus on suunnittelemassa uutta leikkuria kansalaisten eläketurvaan, jopa noin 10—15 prosentin leikkausta 63—65-vuotiaille palkansaajille. Tämä on kyllä täysin väärää politiikkaa. Meidän suomalaisten palkansaajien eläkkeet ovat pikemminkin liian pieniä kuin liian suuria. Niissä ei missään tapauksessa ole leikkaamisen varaa. Ja nyt toivoisin teiltä, pääministeri, hyvin selkeää kannanottoa tälle eduskunnalle siitä, oletteko te viemässä eteenpäin tätä suomalaisten palkansaajien eläkeleikkuria.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen ei kuunnellut äskeistä puheenvuoroani. Juuri itse asiassa käsittelin aihetta. Ensinnäkin hallituksen viesti laman hoidossa on ollut se, että valtion ei pidä keskellä lamaa syventää lamaa omilla toimenpiteillään, mutta sen jälkeen me tulemme tarvitsemaan tasapainotusta, ja olennainen osa tätä tasapainotusta on työurien pidentäminen sekä alkupäästä, keskeltä työuraa että eläköitymisen päästä. Näillä voidaan, niin kuin äsken puheessani kuvasin, itse asiassa kattaa noin puolet siitä suuresta kestävyysvajeesta, joka meillä on. Ja kaiken lisäksi ne ovat toimenpiteitä, jotka stimuloivat, lisäävät talouden kehitystä ja kasvua.

Me olemme järjestöjen kanssa ryhtyneet erittäin vakavaan neuvotteluprosessiin, jolla tavoittelemme sellaista kasvun ja työllisyyden ohjelmaa, jossa muodostetaan kokonaisuus, jonka yhtenä osana on myös se, millä tavalla työuria saadaan eläkepäästä venytettyä. Tässä valmistelutyössä, joka on tapahtunut järjestöjen ja valtion eksperttien, virkamiesten kesken, on ideoitu erilaisia toimenpiteitä ja nyt näitä ideoita on levitetty julkisuuteen ja otettu niihin jyrkän vastustavia kantoja.

Omalta puoleltamme hallitus vetoaa siihen, että ei nyt lähdetä kesken tätä luottamuksellista valmistelutyötä ampumaan alas jokaista ideaa, joka siellä liikkuu. Hallitus ottaa aikanaan sitten kantaa myös tähän kokonaisuuteen. Me olemme valmiita sellaisiin toimenpiteisiin, jotka uskottavasti lisäävät työuraa, ja uskomme, että se saadaan yhteistyöllä aikaan ja kolmikanta osoittaa toimivuutensa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Te ette siis kiellä ettekä torju suomalaisten palkansaajien eläketurvan leikkaamista, ja tämä on teiltä, pääministeri Vanhanen, selkeä kannanotto. Sosialidemokraatit ovat täysin eri mieltä tästä asiasta. Meidän mielestämme suomalaisten palkansaajien eläketurvaa ei pidä lähteä heikentämään.

Meillä on teille myös konkreettinen esitys. Toisin kuin te äsken puheessanne totesitte, meidän ryhmäpuheenvuorossamme oli useita konkreettisia esityksiä hallituksen käytettäväksi. Yksi niistä on se, että annetaan työnantajille porkkana, alennetaan heidän työnantajamaksuaan, mikäli he pitävät työelämässä yli 60-vuotiaita työntekijöitä. Me uskomme kannustimiin, me uskomme porkkanoihin sen sijaan, että lähdettäisiin heikentämään suomalaisten palkansaajien eläketurvaa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Minusta ehdottomasti myös asiantuntijoiden pitää laskea, paljonko tämä toisi hyvää, mitä se maksaisi, mikä tulos sillä saavutetaan. Kaikkea näitä ideoita tarvitaan.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Urpilainen lainasi tätä Oecd:n maaraporttia. Pitää todeta, että täällä on 90 prosenttia enemmän toimia, joita hallitus on toteuttanut, ja selvästi vähemmän toimia, jotka ovat samalla kannalla kuin oppositio nyt ja opposition varjobudjetti ja rinnakkaisbudjetti. Ne toimet, joita hallitus on tehnyt, varmistavat sen, että palkansaajien eläkkeitä ei tarvitse leikata, ja ne toimet, joita hallitus on tehnyt, varmistavat toivottavasti tulevaisuudessa myös sen, että tulottomien eläkkeitä ei jouduta leikkaamaan. Tehän ette ole huolissanne ollenkaan niistä eläkkeistä, ainoastaan palkansaajien eläkkeistä, ja sen tähden valtion pitää toimia niin, että tämä kestävyysvaje hoidetaan ja että valtionta-lous on ennakoitavissa ja sosiaaliturva voidaan hoitaa niin.

Kysynkin pääministeri Lipposelta (Naurua) — anteeksi, pääministeri Vanhaselta — että ellei valtiontalous ole kunnossa (Hälinää ja välihuutoja) — sori, sori (Puhemies koputtaa) — pystytäänkö silloin maksamaan tulottomien eläkkeitä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Jos asettuisin edeltäjäni edeltäjän asemaan tässä, niin ainakin olisin jyrkästi eri mieltä sen kanssa, mitä nykyinen pääoppositiopuolue esitti siitä, mitä ei saa tehdä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että Suomi tarvitsee menestyäkseen menestyvää yritystoimintaa. Siinä otettiin varsin voimakkaasti kantaa, aivan oikein, siihen, että tarvitaan uutta yritystoimintaa, tarvitaan tukitoimenpiteitä siitä, että uusi innovatiivinen yritystoiminta pystytään tuotteistamaan ja tekemään uusia menestysartikkeleita, jotka ovat tälle maalle tärkeitä.

Mutta haluaisin kääntää esille mitalin toisen puolen. Minusta keskustelussa joskus ainakin unohtuu se, että kannattaa pitää huolta nykyisin toimivan elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksista ja kehittymisen edellytyksistä. Meillä on olemassa itse asiassa aika runsaasti instrumentteja, joilla tätä tärkeää toimintaa voidaan viedä eteenpäin, ja pidän tärkeänä, että näitä instrumentteja myöskin jatkossa erittäin voimakkaasti käytetään ja, jos tarvetta on, innovoidaan vielä uusiakin instrumentteja.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Huolestuttavaa tässä on kyllä hallituksen linjaus siitä, että täällä eduskunnassa ei saisi ottaa kantaa niihin asioihin, jotka ovat valmistelussa, ja niinhän on ollut alusta alkaen.

Mutta kun pyysitte myös ideoita, niin voisin sanoa, miksi ei ole järkevää leikata niiden ihmisten eläkkeitä, jotka eivät 65 vuoteen asti pysty olemaan töissä. Voi olla, että terveydellisistä syistä ei pystytä olemaan töissä, tai yksinkertaisesti, niin kuin usein on, työnantaja irtisanoo työsuhteen. Sen lisäksi tällainen malli, että alatte leikata varhennusvähennyksen tapaan niiltä, jotka eivät 65-vuotiaiksi asti kykene olemaan töissä, johtaisi vain ostoeläkkeiden lisäämiseen. Ei suinkaan työurien pidentämiseen, vaan pikemminkin siihen, että ne, jotka kykenevät, ostavat yksityisiä eläkkeitä, ja siihen eivät pienipalkkaiset pätkätyöläiset pysty. Toivottavasti nämä perustelut nyt vakuuttavat teitä siihen, että tulette vasemmistoliiton linjoille. Ei ole syytä leikata eläkkeitä. Yritetään pitää voimassa tämän mallin edut, joka nyt on luotu, ja katsotaan, mihin se johtaa.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen suuresti demareiden vastuuta ympäristöstä: onko sitä lainkaan, (Välihuutoja sos.dem. ryhmästä) sillä veropolitiikassa te vastustatte arvonlisäveron korotusta, koska se vähentää kulutusta, ja samoin vastustatte teollisuuden sähköveroa, ja nämä ovat aivan selkeitä, tärkeitä linjauksia ekologisen verouudistuksen näkökulmasta.

Sitten keskusta kyllä hienosti omassa ryhmäpuheenvuorossaan innovoi ja näki tulevaisuuden miljardien hankkeita uusiutuvan energian sektorilla. Hyvä, mutta jos keskustapuolue ajaa samalla ydinvoimaa, niin tuo tavoite ei kyllä toteudu. On realismia, että meidän kansantaloutemme on niin pieni, että mittavat investoinnit ydinvoimaan ovat sellaisia, jotka vähentävät selkeästi uusiutuvan energian alan satsauksia. Tämä sama ongelma on mielestäni myös kokoomuksen lin-jauksissa energiapolitiikassa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron pitäjä, ed. Lapintie, sanoi eläkepolitiikasta, että pidetään nämä nykyiset päätökset, että katsotaan, mihin se johtaa. Kyllä me tiedämme, mihin se johtaa. Kaikki asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että vuoden 2005 eläkeuudistuksella saamme noin 1,5 vuotta työuraa lisättyä. Reilun vuoden takaisella sosiaalitupolla tulee joitakin kuukausia, ja Ahtelan työryhmän työelämän kehittämistoimilla saadaan myös kuukausia lisää tähän. Mutta se johtaa sitten tähän kestävyysvajeeseen, joka on laskettu. Tämän päivän rahaksi muutettuna se tarkoittaa, onko se 12 miljardia euroa. Jos sitä lähdetään paikkaamaan veronkiristyksillä tai leikkauksilla, niin sehän vaan supistaa talouttamme.

Kyllä me tarvitsemme yhteiskunnassa ensisijassa toimia, jotka kasvattavat taloutta, luovat dynaamisuutta lisää. Tässä avainsana on työllisyysasteen lisääminen, jota työuran pidentäminen tarkoittaa, eli tehdään lisää työtä. Avainsana on tuottavuuden lisääminen, osaamisen lisääminen, investoinnit semmoisiin kohteisiin, jotka lisäävät talouskasvua. Ensisijassa näillä pitää tätä eroa lähteä kaventamaan, ja sitten vasta viimesijaisia keinoja ovat ne, että lähdetään puuttumaan verotukseen tai yhteiskunnan menoihin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri, te nyt vaan olette kerta kaikkiaan vielä näitten Lapin hankien sokaisema. Jos te annatte nyt tuen sellaiselle tavoitteelle, että 10—15 prosentilla leikataan eläkkeitä, se tulee johtamaan itse asiassa ostovoiman, elintason laskuun, kun pitäisi käyttää kannusteita ja porkkanoita. Kyllä se työura kasvaa sillä tavalla, jos me laitamme houkuttimia, ja aivan niin kuin vuoden 2005 eläkepäätös on osoittanut, siellä on tasaisesti kasvava käyrä. Me sosialidemokraatit uskomme siihen, että työurat tulevat merkittävästi pitenemään. Mutta kuten puolueen puheenjohtaja Urpilainen totesi muun muassa Helsingin Sanomissa, pitää paljon voimakkaammin sinne työuran alkupäähän kajota, saada nuoret opiskelemaan aikaisemmin. Sieltä saadaan vuosi kaksi kiinni myöskin järkevillä porkkanoilla.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Näistä neljästä vuodesta pitääkin yksi vuosi saada työuran alkupäästä. Siinä ovat toimenpiteet käynnissä. Ne eivät herätä läheskään niin paljon intohimoja ja ristiriitoja yhteiskunnassa.

Mutta hallituksella ja minulla pitää olla malttia niin paljon, että me emme ammu alas yhtään järkevää ehdotusta, (Ed. Tennilä: Kyllä tuo pitää ampua alas kättelyssä!) joka on tehty. On hyvä, että on erilaisia malleja esillä, silloin tulee myös verrattua niiden epäkohtia. Eihän tuo malli mikään kauhean optimaalinen ole, siinä on selvät heikkoudet olemassa, (Ed. Gustafsson: Ei todellakaan, se on epäoikeudenmukainen!) mutta on hyvä, että eri malleja voidaan verrata ja katsoa. Voisi sanoa, että ikävistä malleista pitää sitten pystyä valitsemaan paras.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Te, pääministeri Vanhanen, torjuitte ehdotukseni siitä, että kaikki eduskuntapuolueet koottaisiin sopimaan yhteisistä tavoitteista, joilla taloutta tasapainotettaisiin, toisaalta sen vuoksi, että epäilitte ainakin jonkun oppositiopuolueen yhteistyökykyä tässä, mutta myös sillä perusteella, että hallitus voisi ottaa vastaan opposition hyviä ehdotuksia ilman keskustelujakin.

Mutta ei nyt ole kysymys pelkästään hyvistä ehdotuksista vaan siitä, että puolueet sitoutuisivat joihinkin yhteisiin suuriin tavoitteisiin ja linjauksiin. Emme me kukaan tiedä täällä, mitkä puolueet ovat hallitusvallassa tulevalla vaalikaudella tai sitä seuraavalla vaalikaudella. Ajattelen, että olisi kyllä isänmaan etu, että kestävyysvajeen paikkaamisessa ja hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisessa ja turvaamisessa ei noudatettaisi kovin poukkoilevaa politiikkaa eikä myöskään sellaista politiikkaa, joka on vaalipopulismille altista, vaan saisimme sellaisen hyvän yhteistyön linjan, jolla voidaan edetä eteenpäin. Kyllä tämä tilanne on vakava, kun lukee pelkästään kehysselonteon raameja.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson, sanoitte, että "me sosialidemokraatit uskomme", että näillä toteutetuilla eläketoimilla saadaan riittävästi pidennettyä työuria, (Ed. Gustafsson: Täydennettyinä porkkanajärjestelmillä!) mutta se ei riitä, että te sosialidemokraatit luotatte siihen, vaan näiden kansainvälisten luottoluokittajien pitää luottaa siihen. (Ed. Tennilä: Niillekö tätä politiikkaa tässä tehdään? — Ed. Gustafsson: No se on psykologiaa taas se!) — Se ei ole mitään psykologiaa. Se on arkirealismia, että jos meidän luottoluokituksemme alenee yhdellä pykälällä, tulee 0,5 prosenttia valtionvelkaa lisää, mikä tarkoittaa 500 miljoonaa euroa vuodessa. Se on sitä konkretiaa, ja sen takia pitää toimia sillä tavalla, ettemme vain me täällä usko siihen vaan myös Suomen ulkopuolella meidän luotottajamme uskovat siihen, että me hoidamme asioita niin, että talous saadaan tasapainoon.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on ääni muuttunut taas kellossa. Monta kuukautta pääministeri Vanhanen kulki täällä edestakaisin antamassa haastatteluja, että leikkauksia ei tehdä, ei nyt eikä edes ensi vaalikaudella, ja nyt me saamme täällä kuulla keskustalaisten kertomana, että kyllä nyt luottoluokituslaitokset täytyy pitää tyytyväisinä ja nyt pitää ryhtyä leikkaamaan palkansaajaeläkkeitä. Tämä 10—15 prosentin leikkaus on se uhri, joka halutaan kantaa. Mutta kysymys on, tuottaako se mitään tulosta. Onko tämän hallituksen linja, että sosiaaliturvaa leikataan ja se on sitä ihanaa, jota ihmisille tarjotaan? Kestämätön tie. Jos näin ajatellaan, niin sittenhän me seuraavaksi kuulemme varmaan myös keskustalaisen pääministerin suusta, miten täytyy kotihoidon tukea leikata ja opintotukea leikata, että ihmiset valmistuvat nopeammin ja menevät töihin. (Välihuuto.) — No, näinhän tämä kulkee tämä teidän logiikkanne, että nyt pitää leikata eläkkeitä, jotta ihmiset ovat myöhemmin töissä. Tämä on mielenkiintoinen käänne.

Ministeri Pekkarinen sanoi vuosi sitten, että tarvitaan hyväosaisia mukaan talkoisiin. Onko, pääministeri Vanhanen, tässä teidän käsityksenne siitä, mitä hyväosaiset ovat?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on tosi hieno tilanne siinä suhteessa, että hallituksella ja palkansaajajärjestöillä on täysin yhteneväinen näkemys, että työurien pituudessa pitää päästä parempaan, kuin tähän mennessä olemme päässeet, myös vielä parempaan, kuin mitä Ahtelan työryhmässä on tehty, koska tiedämme yhdessä, että se ei ole riittävää. Se on oikein, mitä siinä esitetään, mutta se ei ole riittävää. Sen takia meillä on tämmöinen kolmikantainen valmistelu muun muassa työurien kohdalla. Puhutaan siis paljon muistakin asioista, kuten julkisen sektorin tuottavuudesta, uuden kasvun luomisesta, ja nämä työurat ovat yksi keskeinen kysymys julkisen talouden vakauttamisessa.

Minä tiedän, että Suomessa on paljon erityisesti politiikan puolella ihmisiä, jotka toivovat, että tämä kolmikantainen valmistelu epäonnistuu, ja siitä kumpuavat muun muassa ne väitteet, joista kuulimme, että hallitus olisi leikkaamassa eläkkeitä. Tehdään se nyt kerralla selväksi, että hallitus ei ole leikkaamassa eläkkeitä. Tiedän, että tämän jälkeenkin näin väitetään, mutta se on puhdasta poliittista retoriikkaa, jolla yritetään vain ja ainoastaan hämmentää. Jos te olette vastuullisia, te tuette tätä kolmikantaista valmistelua, jos se on yhteinen tahto. Minä olen erittäin tyytyväinen ja kiitollinen palkansaaja- ja keskusjärjestöjohtajille, jotka ovat sitoutuneet yhdessä etsimään ratkaisua muun muassa työurakysymykseen, sekä alkupäähän että loppupäähän. (Ed. Gustafsson: Mekin oltaisiin haluttu tulla työryhmiin mukaan, hei!)

Mitä tulee sitten näihin luottoluokittajiin, ei se ole mitään tämmöistä, että pitää pitää joku tyytyväisenä. Me näemme jo nyt, että Yhdysvallat maksavat kymmenen vuoden lainapaperistaan vajaat puoli prosenttiyksikköä enemmän korkoa kuin Suomi, ja vain ja ainoastaan siitä johtuen, että heillä on heikompi julkinen talous kuin Suomella on. Tämä tie on meillä edessä, mikäli Suomi horjuttaa luotottajien luottamusta. Ei meidän tarvitse ketään palvoa. Meidän pitää vaan pitää hommat omissa näpeissämme ja kertoa, että me hoidamme asian kuntoon niin, että tätä maata kannattaa luotottaa edullisilla ehdoilla.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikenlaiset puheet eläkeleikkurin käyttöönotosta ovat täysin vastuuttomia. Jos lähdetään yrittämään sen toimeenpanoa, niin sehän johtaa vuorenvarmasti täyteen rähinään tässä maassa, kenties jopa yleislakkoon. Eli työurien pidentymisen sijasta vuotuinen työaika lyhenisi. Kyllä teillä, pääministeri, pitää sen verran vastuuta olla, että torjutte tämmöiset puheet. Ette te voi pyöritellä täällä, että tämmöinenkin vaihtoehto on. Ei sillä mitään edistetä. Todellinen ratkaisu työuran pidentämiseen, yksi sellainen, on se, että estetään ikääntyneitten erottamiset töistä. Tämänkin kriisin aikana ikääntyneitä on pantu liukuhihnalla pois töistä, ja ei tämä homma sillä lailla onnistu. Pitää ottaa käyttöön sellainen eroraha, joka on sitä isompi, mitä pitempään työntekijä on ollut töissä. Se on todellinen toimi estää näitä ikääntyneitten poispotkimisia. Ottakaa niitä rakentavia toimia käyttöön ja heittäkää, pääministeri, puheetkin pois, tai niitten puheitten jonkinlainen mumiseva myötäily, siitä, että eläkeleikkuri muka tässä maassa on mahdollinen. Se ei ole edes mahdollinen, mutta heittäkää puheetkin siitä pois.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kestävyysvajeen suuruus on sitä luokkaa, että me todella tarvitsemme laajaa keinovalikoimaa. Hyvinvointipalvelujen tuottavuuden kasvu on sopeutuskeinona erittäin tehokas, ja meidän olisi nyt hyvin tärkeää edetä määrätietoisesti tässä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamistyössä. Tätä kehittämistyötä ministeri Risikko on hyvinkin paljon vienyt eteenpäin, ja meille on tulossa uutta lainsäädäntöä, jota kunnat saavat avukseen, jotta pääsevät kehittämään näitä sosiaali- ja terveyspalveluja niin, että niitä hieman edullisemmin ja mahdollisesti myöskin tehokkaammin tuotetaan.

Mutta nyt kysyisin: Tuleeko tähän sellaisia velvoitteita? Eli meillä on puhuttu tästä niin sanotusta perälautapykälästä, että tämmöistä väestöpohjavaatimusta tulisi kuntien yhteistyön vauhdittamiseksi, koska tätä kovasti odotellaan kunnissa ja hyvinkin paljon kuntien tuottavuuteen on vaikutusta sillä, että päästään tätä yhteistyötä rakentamaan, ja valtiovallan ohjausta odotetaan tältä suunnalta. Kysyisin ministereiltä: Miltä näyttää tämä lainsäädäntö tämän osalta tällä hetkellä?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Terveydenhuoltolakihan on nyt valmisteilla, ja siellä otetaan kantaa tähän sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöhön jollakin tasolla. Kun meille ei varsinaisesti järjestämislakia tule, niin me tietysti toimimme terveydenhuollon sisällöllisten kysymysten kautta, koska meillä on sellaisia asiakasryhmiä kuten vanhukset, vammaiset, päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset, joissa tarvitaan vahvaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä.

Mutta kuntaministeri Kiviniemen puolella on sitten puitelain muutos meneillänsä, ja siinähän on jo selonteossa todettu tästä, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä lisätään ja myöskin sitten tämä niin sanottu perälautapykälä, eli näitä kuntia velvoittavia säädöksiä tarkennetaan, ja se on todettu siellä selonteossa, joka viime marraskuulla annettiin eduskunnalle.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tässähän kuntien ei tarvitse mitään odottaa, kun nyt jo lainsäädäntö sallii tehdä melkein mitä tahansa tehokkuuden nimissä ja rakenneuudistuksen nimissä. Meillä on kunta- ja palvelurakenneuudistus menossa. Meillä on hyviä malleja siitä, miten on tehty. On Kainuun malli, jossa on todettu, että on saatu säästöjä tällä uudella järjestelmällä. Nykylain perustalta on tehty esimerkiksi juuri Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirimalli, jossa on paljon uutta ja hyvää asiaa. Ehkä nyt jossakin on jääty turhaan odottamaan jotain messiasta, kun nyt jo voidaan tehdä: voidaan katsoa rakenteita yhdessä sosiaali- ja terveyspuolen kanssa ja monenlaista muuta.

Meillä on ministeri Risikon kanssa terveydenhuoltolaista neuvotteluja menossa, ja varmasti kaikki hallituspuolueet toivovat, että saamme hyvän lain ja että se saadaan vielä ennen kesälomia eduskuntaan.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on osoittanut hyvin selvästi, että vasemmisto-opposition katse ulottuu vain tuleviin eduskuntavaaleihin ja niissä menestymiseen ja kansakunnan hyvinvoinnilla ja tulevaisuudella on vähemmän painoarvoa, osassa puheenvuoroista ei juuri lainkaan. (Ed. Gustafsson: Kannattaa lukea meidän ryhmän puhe!) Sen sijaan hallituksen puolelta on erittäin vastuullisesti otettu esille Suomen pitkän tähtäimen menestyksen kannalta tärkeimmät tekijät: talouden kasvun vahvistaminen pääministeri Vanhasen Työtä Suomessa -ohjelman pohjalta, työurien pidentäminen, kolmikantaisen, hyvän yhteistyöilmapiirin kautta valmistellun työn pohjalta, julkisen sektorin tuottavuuden edelleen parantaminen ja kokonaisveroasteen määräaikainen korottaminen, jossa sosiaalisella oikeudenmukaisuudella on vahva sijansa.

Täällä ed. Heinäluoma vähän pelottavalla tavalla jo muisteli niitä 1990-luvun puolivälin leikkauslistoja, joita silloinen hallitus, sinipunahallitus, teki. Siellä olivat pienet eläkkeet, kotihoidon tuki ja lapsilisät, niitä kohteita, joista miljarditasolla ja kuntien valtionosuuksien lisäksi leikattiin, ja sama kyyti on edessä, jos täällä sama kokoonpano pääsee asioihin vaikuttamaan SDP:n johdolla.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on todellinen eläkeikä tällä hetkellä vasta 60:ssa, ja on kansallisesti tärkeää saada pidennettyä tuota työuraa, siitä ei ole kysymys, mutta kun täällä ovat jo hallituspuolueen kansanedustajatkin aika syvässä rintamassa todistamassa sitä, että me emme tarvitse pakkoeläkeiän nostamista. Tähän on käytetty niin montaa eri perustelua, että kukaan ei ole irtisanoutunut siitä, että me haluaisimme pureutua todellisen eläkeiän nostoon, vaan ollaan peesaamassa jo näitä väläytettyjä ideoita, että leikkuri iskee. Varhennusvähennys oli se nimi, jota hallitus käyttää tässä työskentelyssään, varhennusvähennys eläkkeistä ja 10—15 prosentin leikkaus eläkkeisiin. Tästä ei ole kukaan irtisanoutunut. Ministeri Katainen väitti, ettei tämä olisi leikkaus. Voisitteko perustella, miten tämä ei olisi leikkaus, jos ihminen joutuu työttömäksi ennen 63:tta ikävuottansa? Teillä ei ole mitään esityksiä ollut siitä, että työnantajat myös kantaisivat vastuuta työssä pitämisestä. Tässä oli ed. Urpilaisen puheenvuorossa meillä esitys sinne, että myös työnantajia katsottaisiin porkkanoilla eikä vaan lähdettäisi pakkoeläkeiällä pelaamaan. Aika vaarallista. Ja kyllä tuleville hallituskausille tulisi katsoa kansallisesti nämä asiat vähän tarkemmin kuin yhden numeron muuttamisella. Se on ihmisille iso raha, 10—15 prosenttia eläkkeestä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus — sekä pääministeri, valtiovarainministeri että tänään sosiaali- ja terveysministeri — tuo aina tämän hyvinvointipalvelujen tuottavuusohjelman ja tuottavuuden lisäämisen esille, että se olisi tällainen jonkinlainen taikasana, taikateko. Mielestäni se on hallituksen kupla. Tosiasiassa kymmenet ja sadat kunnat leikkaavat hyvinvointipalveluja, terveyden- ja sairaanhoitoa, vähentävät kuitenkin esimerkiksi lomautuksien kautta, niin kuin Kouvolan kaupunki, nimenomaan näiden palvelujen tuottamista, ja sitä pidetään tuottavuutena. Siitä kärsivät nimenomaan ihmiset, eläkeläiset, lapset, sairaat, vanhustenhoito, ja tässä asiassa hallituksen ei pitäisi ikään kuin kannustaa kuntia tällaiseen epäterveelliseen toimintaan, vaan olisi taattava kunnille taloudellisesti mahdollisuus tuottaa ne palvelut.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vastauksena välittömästi ed. Tiusaselle. Me keskustelimme tästä tuottavuuden lisäämisestä jo lisätalousarviokeskustelun yhteydessä. Minä haluan nyt vielä kerran muistuttaa ed. Tiusaselle ja muillekin edustajille, että meillä on olemassa tässä valtakunnassa kuntien etujärjestö Suomen Kuntaliitto, jonka hallitus on yksimielisesti todennut kuntien pelastusohjelman yhteydessä, että vuonna 2011 tarvitaan kuntatalouden sopeuttamista muistaakseni 850 miljoonaa euroa, josta Kuntaliitto itse on todennut, että 350 miljoonaa tarvitaan nimenomaan kuntien omin toimenpitein aidon tuottavuuden lisäämiseksi. Ja sillä mistä te puhuitte, ed. Tiusanen, ei ole mitään yhtymäkohtaa todelliseen tuottavuuden lisäämiseen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä Kuntaliittoon tulee, Kuntaliiton toimitusjohtaja, joka on kokoomuslainen toimija, on esittänyt "vanhusten ruokintaa", jota voisi verrata lähinnä näiden teollisuusnavetoiden, teollisuusmaatalouden toimenpiteisiin käyttää erilaisia robotteja, koneita, näissä asioissa. Kuntaliitto ei todellakaan edusta peruspalvelujen suhteen mielestäni, ed. Ravi, mitään edistystä. Tuo, mitä hänkin, Kuntaliiton toimitusjohtaja, esitti, on kyllä hyvin, voisi sanoa, taantumuksellista ja epähumaania suhtautumista vanhusten hoivaan.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua kyllä hieman hämmentää hallituksen sekava tilanne. Nimittäin pääministeri Vanhanen täällä vähän aikaa sitten totesi, että kaikki vaihtoehdot, mukaan lukien eläkeleikkuri, ovat nyt tällä hetkellä pöydällä työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen työryhmissä. Mutta ministeri Katainen täällä totesi, että eläkkeitä ei tulla leikkaamaan. (Ed. Heinäluoma: Kumpaa uskoa? — Ed. Tennilä: Minä kannatan Kataista tässä asiassa!) Nyt on vaikeaa saada selvää, mikä on hallituksen kanta tähän asiaan. Täytyy kysyä, onko tämä eläkeleikkuri keskustan idea, niin kuin oli myöskin vanhuseläkkeen ikärajan nosto 65 vuoteen. Siitäkö tässä nyt on kysymys? Te, pääministeri Vanhanen, ajatte suomalaisten palkansaajien eläkkeiden leikkaamista.

Mitä tulee sitten työurien pidentämiseen, hyvä pääministeri, me olemme kaikki samaa mieltä siitä, että työuria tulee pidentää. Olemme myös sitä mieltä, että työhön osallistumista tulee kaikilta osin lisätä. Olemme esittäneet konkreettisia esityksiä siitä, miten alkupäässä nuorten osallistumista työelämään voidaan nykyisestä enemmän lisätä. Olemme esittäneet myöskin loppupäähän tämän porkkanaidean työnantajille. Mutta yksi asia, joka keskustelussa on jäänyt liian vähäiselle huomiolle, on työuran keskivaihe, työttömät. Miksi te jätätte oman onnensa nojaan nyt nämä työttömät, erityisesti pitkäaikaistyöttömät, koska myös se vaikuttaa työuriin? Teillä ei ole esityksiä pitkäaikaistyöttömien auttamiseksi.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vielä ed. Tiusaselle: Minusta tämä meidän debattimme ehkä kertoo vähän siitä, että täällä todella puhutaan vähän toisten yli eikä malteta kuunnella sitä, mitä toiset puhuvat. Te käänsitte asian ihan toiseen näkökulmaan, kuin mistä minä puhuin, ja annoitte vielä hyvin tarkoitushakuisen ja minun mielestäni väärän kuvan siitä, mitä Kuntaliiton toimitusjohtaja on todennut. Mutta minä haluan nyt vielä kirkastaa sitä sanomaani, koska se jäi vähän kesken.

Olen usein tässä salissa ja muualla puhunut siitä, että todellinen tuottavuuden nousu ja nostaminen kuntapalveluissa kumpuaa siitä, että otetaan aidosti, oikeasti sen henkilöstön asiantuntemus käyttöön, ja olen keskustellut tänä keväänä ja viime syksynä monen työntekijäjärjestön edustajan kanssa, jotka jakavat tämän saman näkemyksen ja haluavat esimerkiksi työehtosopimusneuvotteluissa nostaa esille tämän tuottavuuselementin entistä enemmän myöskin omissa palkkausjärjestelyissään. Ette te tästä voi olla eri mieltä.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomaisen tärkeää puhua työurien pidentämisestä (Ed. Tennilä: Torjukaa te edes tuo eläkeasia!) sekä alku- että loppupäästä, mutta kyllä tämä keskustelu menee vähän näpertelyn tasolle, jos puhutaan pelkästään eläkkeistä eikä oikein konkreettisista toimenpiteistä.

Kysyisin hallitukselta, minkälaista keskustelua käydään esimerkiksi oppivelvollisuusiästä ja sen alentamisesta, jolloin päästäisiin todellakin vähän konkreettisempaan asiaan ja oikeasti katsomaan, millä tavalla nuoria saataisiin työelämään vähän aikaisemmin.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaan tähän pitkäaikaistyöttömyyskohtaan. Nythän ensimmäistä kertaa on otettu käyttöön pitkäaikaistyöttömille, nimenomaan työmarkkinatukea saaville ja peruspäivärahaa saaville, jotka ovat pitkään olleet työttöminä, aktiivilisä, joka on 100 euroa kuukaudessa, noin 100 euroa kuukaudessa. Sen tarkoitus on nimenomaan, että saamme aktiivitoimenpiteitten pariin ne, jotka ehkä ovat pitkäänkin siellä kotona olleet. Uskon, että tätä kautta ja kehittämällä tätä aktiivitoimenpidesarjaa ja tätä lisää saamme myöskin tähän ryhmään sellaista apua, että he pääsevät jotenkin elämän syrjään, työelämän syrjään, kiinni. Näitä toimenpiteitä vain pitää jatkaa.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että puhutaan kuntasektoristakin, koska se on niin olennainen alue julkisen talouden kestävyydessä. Kysyisin ministeri Kataiselta: Oletteko valmis harkitsemaan kunnille maksetun korotetun yhteisövero-osuuden maksamista vielä vuoden 2011 jälkeen? Mielestäni se olisi hyvä porkkana myös kunnille, kun niillä itsellään on, niin kuin ed. Ravi kertoi, valmius omaa toimintaa tehostaa.

Sitten kysyisin vielä ministeri Risikolta. Lääkärihelikopterit on otettu budjettiin mutta ikävä kyllä ensi- ja turvakoteja ei. Miksi tällainen priorisointi on tehty?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nuori puheenjohtaja Urpilainen nyt ajaa meidät vanhat ihan ennenaikaiselle eläkkeelle, koska suurin osahan jo eläkkeille jääneistä olisi halunnut jatkaa työelämässä, mutta kun jatkuvasti puhutaan, että ei, pitää jäädä eläkkeelle, pitää jäädä eläkkeelle. (Ed. Tennilä: Ei, kun päinvastoin!) Olen itse sitä mieltä, tämä on mielipide, ei kysymys, että eläkeikää ei tarvitsisi olla ollenkaan. Ihminen on töissä niin kauan kuin hän jaksaa ja haluaa.

Mutta se kysymys olisi valtiovarainministeri Kataiselle: Miten on tämän evo-rahoituksen laita, koska nyt kun tämä terveydenhoitolaki on tulossa käsittelyyn, siellä puhutaan, että evo-rahoitus on jäänyt jälkeen erittäin monta kymmentä miljoonaa? Onko mitään mahdollisuutta saada sitä nostettua, koska nyt kunnat joutuvat meillä maksamaan lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta ja tutkimuksesta liikaa?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt ajelehtinut kolme vuotta tämän hallitusohjelmansa kanssa, ja siitä on tullut maan talouden ja työllisyyden uppotukki. On erittäin vakava seuraus nyt siitä, mitä aiheuttaa veropohjan murentaminen miljardien lailla: teidän harhalaukaisunne, Kelan työnantajamaksun miljardiluokan poisto, joka sai perusetuuksien rahoituksen tässä syöksyvän talouden tilanteessa epävakaaksi. Tämä horjuttaa vakavasti koko tätä valtiontalouden kestävyyttä. Samoin valtiontalouden oikeat kasvua tukevat investointipanostukset ovat jääneet heikoiksi, ja tämän kriisin sosiaalisia vaikutuksia, työttömien perheitä, tukevat ratkaisut ovat jääneet olemattomiksi.

Nyt tässä tilanteessa on todella vakavaa, että samaan aikaan te esitätte ainoina toimina nimenomaan eläkkeensaajien, pienituloisten, aseman heikentämistä. Eikö nyt olisi aika vihdoin katsoa kansallisen eheyden ja luottamuksen ilmapiirin perään ja koota todella samaan pöytään kaikki vastuulliset poliittiset voimat, koska tuloerot ja terveyserot eivät ole kasvaneet pitkään aikaan niin vakavalla tavalla kuin nyt, ja nyt täytyy löytää talouden jälleenrakentamisen edellytykset.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin minä arvelen, että parhaiten se, kuinka kestäviä nämä Suomen talouden ratkaisut ovat olleet verrattuna yleisesti muualla tehtyihin ratkaisuihin, kyllä varmaan tulee arvioitua aika hyvin sittenkin silloin, kun me haemme lainaa maailmalta. Ja totuus on se, että Suomi on tällä hetkellä Saksan kanssa siellä pienintä marginaalia maksavien joukossa, niin että kyllä minä uskon, että nämä ratkaisut ja toimintatapa, jolla hallitus on hoitanut tätä lamaa ja pitkän ajan kestävyyttä, on markkinoilla nähty hyväksi. Ne, jotka aidosti panevat rahansa likoon, mittaavat sitä uskottavuutta ehkä jopa joskus paremmin kuin me täällä omilla arvioinneillamme.

Te toistuvasti esitätte, että hallitus esittää nyt eläkkeisiin jotakin. Ei hallitus ole nyt esittämässä mitään. (Ed. Tennilä: Torjukaa se!) Me pyrimme toimimaan siten, että kun työeläkejärjestelmä on työnantajien ja työntekijöiden rahoittama, niin siihen mahdollisesti tulevia muutoksia myös valmistellaan yhdessä. Jos nämä järjestöt ovat valmiita ideoimaan ja keskustelemaan näistä eri malleista, niin kyllä tällä poliittisella salilla pitää olla malttia antaa sen työn käydä. Kyllä sieltä huonot mallit karsiutuvat pois, ja niin kuin sanoin, varmasti helpoimmin hyväksyttävä malli sitten lopulta nousee esille. Tämä malli, josta te puhutte, ilmeisesti teillä on jostakin siitä kaikkein tarkimmat tiedot. Analysoidaan se sitten, kun on kaikki muukin pöydällä.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tähän lääkärihelikopteriasiaan sanon Raha-automaattiyhdistyksen näkökulmasta, että jos historiaa tarkastellaan, aina silloin tällöin on tapahtunut hallituksen väristä riippumatta, että Raha-automaattiyhdistyksen kontolle on budjettineuvotteluissa joitakin asioita laitettu. Näin on sitten kerran myöskin helikopterien osalta tapahtunut, ja on ollut vaikea saada sitten sitä ketjua lakkaamaan. Nyt olemme tyytyväisiä siitä, että rahoitus tulee siitä lähteestä, josta sen kuuluukin tulla, koska kysymyksessä on kaikille kansalaisille välttämätön, julkisen vallan huolehtima palvelu.

Mitä tulee sitten tähän Ensi- ja turvakotien liittoon, niin kysymyksessähän on järjestö, ja järjestöjä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys, ja siinä rahoituksessa Ensi- ja turvakotien liitto on pärjännyt erittäin hyvin. Jos katsotaan suhteessa muihin järjestöihin, se on pärjännyt erittäin hyvin.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa rouva puhemies! Päihdeäitien hoidosta tosiaan Raha-automaattiyhdistys tänä vuonna vastaa Ensi- ja turvakotien liitossa, ja on ollut tarkoitus, että se siirretään nimenomaan valtion budjettiin ja valtionosuuksissa on tähän varauduttu. Se on valtionosuuksissa, ja niin kuin tiedätte, valtionosuuksissa ei ole korvamerkintämahdollisuuksia, mutta se on kyllä meillä kirjattu ihan näihin esityspapereihin.

Sitten vielä täällä kysyttiin näistä evo-rahoista. Tutkimuksen evo-rahoja ei ole pystytty viime vuosina nostamaan, mutta koulutuksen evo-rahoja eli erityisvaltionosuuksia koulutukseen on pystytty jonkin verran nostamaan, mutta aivan niin kuin ed. Asko-Seljavaara totesi, niin ne eivät ole täysimääräisiä siihen nähden, mitä siihen menee. Kiinnittäisin nyt kuitenkin huomiota siihen, että meillähän hammaslääkäreiden ja lääkäreiden koulutukseen annetaan sairaanhoitopiireille ja terveyskeskuksille rahaa, mutta ei muiden koulutuksiin. Tämä on kuitenkin hyvä asia, että me pystymme lääkärikoulutukseen antamaan.

Minä itse näkisin, että tulevaisuudessa, jos olisi parempi taloudellinen tilanne, pitää arvioida myös muita koulutuksia. Yhtä lailla siellä käytännön kentällä menee aikaa muiden koulutusohjelmien opiskelijoiden ohjaamiseen kuin lääkäreiden, ja kuitenkin on vuosien varrella pystytty nostamaan niitä rahoja. Eivät ne täysimääräisiä ole, mutta hyvä sekin on, että on pystytty antamaan rahaa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Pääministeri Vanhanen tässä sanoo, että olkaa nyt rauhallisia, valmistellaan rauhassa eläkeleikkauksia ja katsotaan sitten, milloin ne tänne saliin tulevat päätettäviksi. En kyllä ihan rauhallisesti voi sellaista kuunnella. Toisaalta ministeri Katainen sanoo, että ei ole tulossa eläkeleikkauksia. Tarkoittaako ministeri Kataisen lause nyt sitä, että 63-vuotiaana eläkkeelle jäävän eläkkeeseen ei aiota tehdä varhennusvähennystä eli voimme turvallisesti luottaa siihen? Katsotaan sitten tätä käsipainia, kumpi teistä voittaa.

Mutta toisesta asiasta, näistä opinnoista. Oecd suosittelee opintojen maksullisuutta, ja tarkoituksena on silloin, että opiskelijat ohjataan nopeasti suoriutumaan opinnoista ja hakeutumaan aloille, joilla työllistyy helposti. Tämä ei kuulosta minusta eikä vasemmistoliitosta oikeudenmukaiselta eikä tarpeelliselta ratkaisulta. Suurin ongelmahan on siinä, että opintoraha on niin pieni, että sillä ei kykene opiskelemaan. Täytyy tehdä töitä, jotta pystyisi opiskelemaan, ja silloin se pidentää opintoja. Jos siihen vielä luodaan päälle 1 000 euron lukukausimaksu, niin varmasti ei sitä pystytä kattamaan lainalla, vaan se katetaan työllä, ja edelleen opiskeluaika pitenee. Voitteko nyt myös tämän huoleni poistaa ja sanoa, että ette aio tällaista ikinä ikinä sallia?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tulkitsin, että sosialidemokraatit kantavat huolta myös meidän valtiontalouden kestävyydestä ja kestävyysvajeesta ja ovat valmiita tekemään ratkaisuja myöskin näissä eläkeasioissa, työurien pidentämisessä ym. Ja toivonkin sitä, että jos teillä itsellänne ei ole valmiutta omalta osaltanne ratkaista työurien pidentämisasiaa, niin käytätte hyviä suhteitanne muun muassa ay-kenttään ja toimitte yhteiseksi hyväksi niin, että saamme rakennettua ratkaisun, jossa kaikki työntekijäosapuolet ovat yhteisen ratkaisun takana. Toivon sitä hartaasti.

Sitten kollegalle ed. Ojansuulle tässä vieressä: Kannoitte huolta keskustan energiaratkaisuista. Haluan todeta sen, että me erityisesti haluamme tukea sellaisia ratkaisuja energiapaketissa, joissa annetaan signaaleja ja edellytyksiä myös sille, että Suomessa on hyvä työskennellä sekä teollisuudessa että muilla työaloilla tulevaisuudessakin. Ja tämä uusi energiapaketti voisi auttaa jopa Helsinkiä pääsemään hiilettömälle tielle, ja toivomme, (Puhemies: Aika!) että myös vihreät antavat apua tässä hallituksen työskentelyssä.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo on hyvä toive, mutta kuten sanoin, niin toisaalta meillä on niin kuin se realismi, että investointeihin meillä on vain rajallinen pääomamäärä, ja tosiasia on, että jos me rakennamme niin massiivisesti ydinvoimaa — varsinkin kuten kokoomus esittää, että kolme ydinvoimalaa — niin silloin on aivan turha kuvitella, että yhden yhtäkään ropoa löytyisi uusiutuvaan. Se on ihan niin.

Ikävä kyllä, kaikki nojaa menneeseen aikaan, eikä ole tulevaisuutta laisinkaan. Jos me katsomme maailmanlaajuisesti, niin suurimmat markkinat jopa talouden taantuman aikana ovat uusiutuviin ekologisiin energiaratkaisuihin. Elikä sikäli tuleva ratkaisu tulee olemaan kauaskantoinen ja merkittävä. Ja sitten vielä, minusta on erittäin vastuutonta puhua siitä, että halpaa sähköä pitäisi tulevaisuudessa tulla runsaasti, koska meidän maapallomme ei kestä sellaista ajatusta ja sellaisia tekoja, että kulutusta vaan lisää ja ydinvoimalla vaan halpaa sähköä. Silloin kyllä Pallo loppuu.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Jyrki Katainen, aivan olennainen asia: Teidän oikealla puolellanne istuu nyt pääministeri Vanhanen, joka ei ampunut alas tätä ehdotusta eläkeleikkauksista. Hän ei ampunut sitä alas. Kyllä minun on nyt pakko vaan ihmetellä, millä ihmeen hangilla tällä kertaa pääministeri on hiihdellyt, miltä hangilta nyt tämän neronleimaus on peräisin, että okei, me emme pakolla nosta eläkeikää, mutta jos et jaksa 63:a vuotta pidemmälle, niin ohoh, nyt me sitten leikkaamme eläkettäsi.

Pääministeri, te sanoitte, että te ette halua ampua järkeviä ehdotuksia alas. Olisiko liikaa pyydetty, että ampuisitte sitten jonkun hölmön ehdotuksen alas? Tämä on mielestäni sellainen. Nimittäin ei suomalainen palkansaaja ymmärrä sitä, että hänelle yhtäkkiä tullaan yksipuolisesti kertomaan, että nytpä sinun eläkkeitäsi leikataan, jos et jaksa 63:a vuotta pidemmälle. Ministeri Katainen, suostuisitteko te ampumaan tämän esityksen alas, vai menettekö te nyt vaalien alla kertomaan sairaanhoitajille ja opettajille, että kas vain, että näin tuli pakolla teidän eläkeikäänne pidennettyä käytännössä? Koska suomalainen keskieläke on 1 344 euroa, ei siitä ole varaa 10:tä—15:tä prosenttia leikata.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ei minulla ole mitään esteitä sille, ettenkö ampuisi järjettömiä esityksiä alas. Mutta jos nyt järjestöjen kesken ollaan, heidän eksperttinsä ovat valmiita käymään keskusteluja erilaisista malleista ja sitten niistä joku yksityiskohta tulee esille, niin mikä ihmeen kiire tällä salilla on lähteä ensimmäisenä (Ed. Tennilä: Erittäin kova hoppu!) — joo, ed. Tennilä sanoi "erittäin kova hoppu" — ampumaan tämä keskustelu alas. Minä ymmärrän sen, että tässä on poliittisia tarkoitusperiä tällä salilla. Se on tämän salin tehtävä, mutta annetaan nyt työrauha tälle työlle. Minä enemmänkin näen tässä ehkä jopa sen riskin, että ellei kolmikanta tässä onnistu, niin se on äärimmäisen vakava tappio. Kyllä hallitus ja eduskunta työtään jatkavat, mutta mikä on sitten tämän yhteistyökuvion nimi jatkossa?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Hallitus tulee hyväksymään yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa ne tulevat ratkaisut, mitä sitten ovatkaan. Se meidän tarkoituksemme on, siihen työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet. He tietävät, että jos tässä ei onnistuta, se kertoo siitä, että kolmikannalla ei ole enää kykyä sopia. Niin, ja minä en ainakaan toivo, että Suomi menisi lopullisesti siihen malliin, missä kolmikanta ei kykene sopimaan. Jos työnantajat tai osa palkansaajajärjestöistä ovat sitä mieltä, että tupoja ei enää tarvita, niin kuin tähän mennessä ovat nyt parin vuoden ajan olleet tätä mieltä, siihen me emme voi vaikuttaa.

Mutta kun pyysin edellisellä palkkakierroksella muutamalta palkansaajajärjestöltä, että voiko vaikuttaa millään porkkanalla, että tehdään keskitetty, minulle vastattiin: ei. Eli osa palkansaajajärjestöistä, niin kuin hyvin tiedätte, olivat jyrkästi tupoa vastaan. Aivan yhtä jyrkästi tai vielä jyrkemmin oli työnantaja, mutta silti yhteiskunnassa on asioita, kuten työeläkeasiat, joista on järkevä etsiä yhteisiä linjoja, ja sitä me nyt tässä haemme. Toivon, että tämä onnistuu.

Ihan tähän energiakeskusteluun. Tämä hallitus tulee tekemään Suomen historian suurimman uusiutuvan energian paketin. Se on varma asia. Ja tulemme tekemään myös hyvän ydinvoimaratkaisun, joka antaa tämän maan ihmisille ja elinkeinoelämälle tulevaisuudenuskoa. Me tarvitsemme täällä energiaa, jotta tässä maassa on teollista tuotantoa ja työpaikkoja myös jatkossa. Ei kannata yrittää huijata ihmisiä sillä, että ydinvoima sulkee uusiutuvan energialähteen hanat. Näin se ei ole. Se ei ole totta.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä valtiovarainministeri Katainen, olisin mielelläni kertonut teille yhden esityksen, jolla olisi voitu vaikuttaa siihen, että maahan olisi syntynyt tupo, ja se on kelamaksun poisto. Mutta sen sijaan te annoitte sen ihan ilmaiseksi yhdessä Helsingin Sanomien lehtihaastattelussa työnantajille, ilman että siitä olisi käyty konkreettisia neuvotteluja.

Mutta sitten varsinaisesti tähän pääministerin puheenvuoroon. Pääministeri, te totesitte täällä, että jos järjestöillä on valmius käydä keskustelua eläkeleikkurista. Haluaisin tietää, mitkä järjestöt Suomessa, mitkä palkansaajajärjestöt ovat valmiita keskustelemaan teidän kanssa eläkeleikkauksista. Koska minulla on kyllä se tieto, että palkansaajajärjestöt ovat hyvin selkeästi viestittäneet teille sen saman viestin, jonka sosialidemokraatit ovat myöskin kertoneet, että suomalaisten palkansaajien eläkkeitä ei pidä lähteä leikkaamaan. Ja miksi tänään haluamme tästä asiasta keskustella? Juuri siksi, että te, pääministeri Vanhanen, olette lukemattomia kertoja todennut täällä salissa, että tämä hallitus ei leikkaa. Tänään teidän linjanne on muuttunut. Tänään te ette enää sano, että tämä hallitus ei leikkaa, vaan te olette valmistelemassa eläkeleikkuria.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas oli kuulevinaan, että vasemmalla olisi kaipuuta Lipposen leikkauksiin ja aikaan. Sehän oli teidän ryhmänjohtajanne Kalli, jolle tuli tämmöinen freudilainen lipsahdus, ja hän oli jo näkevinään, että Lipponen istuu tuolla. Meillä ei ole kaipuuta niihin aikoihin. Silloin tehtiin suuria virheitä, mutta silloin päädyttiin näihin leikkauksiin myös sen vuoksi, että niitä saatiin niin sanotusti rauhassa valmistella valtiovarainministeriössä.

Nyt on samanlainen peli lähtenyt liikkeelle. Nyt on selvästikin koepalloja, katsotaan, mihin eduskunta, mihin hallitus venyy, kun nämä asiantuntijat niin sanotusti heittelevät näitä palloja. Mutta pääministeri, teidän velvollisuutenanne on torjua täysin typerät ja tosielämässä täysin mahdottomat hankkeet, jonkalaisiin eläkeleikkuri kuuluu. Te vaan myrkytätte ilmapiiriä edelleen, kun tämmöisiä keskusteluja sallitte, ja vielä toteatte, että "mielenkiintoisia" tai sinne päin, kunhan sitten katsotaan lopuksi, miten käy. Nyt muhitetaan tämän tyyppistä leikkauslistaa, ja silloin me emme anna työrauhaa, olkaa siitä ihan varma. Todellinen keino pidentää (Puhemies: Aika!) työuria on estää ikääntyneitten erottamiset töistä. Ottakaa niitä käsittelyyn.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On arvioitu tosiaan, että kestävyysvaje pienenisi noin prosentilla, jos hyvinvointipalveluitten tuottavuutta saataisiin nousemaan 0,25 prosenttia vuosittain. Tässä yhteydessä toisaalta on sanottu, että jos kunnissa otettaisiin käyttöön ne parhaat käytännöt, niin tuottavuutta saataisiin nostettua eri arvioista riippuen 5—20 prosenttiin. Haluaisinkin kysyä vielä siitä kuntatalouden selviämisestä tulevalla kehyskaudella ja tästä tuottavuuden parantamismahdollisuuksista, että millä tasolla te näette realismin tässä. Tietenkin on huomioitava ja huomattava, tiedostettava tässä vaiheessa se, että hallituksen erillispäätöksethän tulevat vahvistamaan kuntataloutta 2010—2011 vuositasolla noin 750 miljoonalla eurolla.

Arvoisa rouva puhemies! Muutamasta asiasta haluan kiittää tässä yhteydessä. Hyvä, että tuo Savonlinnan keskustan ohitustien kakkosvaihe aikaistuu nyt vuodelle 2011 sillä 20 miljoonalla eurolla. Se tuli välttämättömäksi, kuten hyvin tiedätte, ja kiitos, että hoiditte sen ministeri Vehviläisen toiveiden mukaisesti. Tietenkin on positiivista, että nuo takuueläke- ja indeksiinsitomisasiat on edelleen vahvistettu tässä kehyspäätöksessä.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä vaiheessa haluaisin myös vedota hallitukseen, ja varmasti me kaikki voisimme kiittää suomalaisia työntekijöitä, jotka ovat venyneet ja ovat jäämässä nyt pitempään työelämään. Kehitys on sen suuntaista kuin olemme jo useamman hallituksen aikana toivoneet. Tänään Helsingin Sanomat kertoo, että me suomalaiset täällä Pohjolassa suhtaudumme työelämässä kauemmin pysymiseen hyvin myönteisesti. Se on tämä kertomus Ranskan eläkeuudistuksesta, ja ranskalaisethan ovat hakeneet täältä meiltä oppia, miten asia tulisi hoitaa. Muutenkin tänään ministeri Katainen kertoi meille valtiovarainvaliokunnassa, että asenteet suomalaisilla siihen, että olemme pitempään töissä, ovat myönteiset verrattuna muihin kansoihin Euroopassa. Kyllä me olemme saaneet asennemuutosta aikaiseksi ja voimme kiittää suomalaisia siitä, että kyllä on viesti mennyt perille ja talkoissa ollaan mukana.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri on monta kertaa vertaillut lainojen korkotasoa Yhdysvalloissa ja sitten täällä euroalueella ja erikoisesti Suomea koskien. Hän on aivan oikeassa.

Tästä seuraa kaksi asiaa. Toinen on se, että tällä kertaa finanssisotkuja USA ei maksata Euroopalla, vaan käy päinvastoin. Toisekseen se merkitsee sitä, että Suomi on poikkeuksellisen edullisessa asemassa kansantaloutensa — huom. vaihtotase on ollut pitkään ylijäämäinen — puolesta ja valtiontaloutensa osalta ja voi nauttia rauhallisesti Ekp:n alhaisesta lainojen korkotasosta ja vielä lainata, hui hai, korkealla niille, jotka ovat finanssinsa pilanneet. Elikkä siis toisin sanoen ... Mutta mitä tämä merkitsee? Sehän on vientiteollisuudelle supervoitto, kun ne muut töppöilevät. Suomiko korjaa potin ja euro on (Puhemies: Aika!) halvempi kuin USA:n dollari?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kehykset ovat kivellä, hallitusohjelman pohja on pettänyt, pääministerin vaihto vie aikaa. Kaikki asiat seisovat. Jos nykymenolla jatketaan, niin meillä on toimintakykyinen hallitus uusine ohjelmineen vasta kesällä 2011. Viime eduskuntavaalit olivat hyvin epäreilut, koska muutama liikemies järjesti itselleen sopivan hallituspohjan ja heille sopivat ministerit. Näinhän he ovat itse kehuneet julkisuudessa, että he onnistuivat. (Ed. Zyskowicz: Ne onkin poikkeuksellisen luotettavia liikemiehiä!) Tämän vuoksi, kun hallitus on umpikujassa ja, niin kuin tämä keskustelukin on näyttänyt, täällä on eipäs—juupas ja suma todella on juntturassa, eikö olisi ihan asialliselta pohjalta, kun näinkin merkittävä ministerinvaihdos tulee, myöskin mitattava uudelleen, miltä pohjalta ja minkälaisen vaalituloksen pohjalta lamatalkoisiin lähdetään? Ihmiset äänestivät viimeksi nimittäin korkeasuhdanteessa (Puhemies: Aika!) sen mukaista hallituspohjaa, ja tämä ei suosisi välttämättä SDP:tä. Me emme ainakaan nyt ole missään gallup-aallon harjalla.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vasemmisto-opposition puheet ovat kuulostaneet kyllä siltä ja ovat samalla tasolla kuin sillä myymälävarkaalla, joka juostessaan huusi koko ajan "ottakaa varas kiinni". Kyllä tässä on nyt niin kuin luotu mörkö, uhkakuva. Sitten se laitetaan hallituksen piikkiin ja ammutaan itse ikään kuin torjuntavoittona.

Arvoisa puhemies! Kun keskustellaan valtiontalouden kehyksistä vuosikymmenen puoliväliin, me tarvitsemme varmasti kaikkia toimenpiteitä, jotta tämä kansakunta selviää: (Ed. Erkki Virtanen: Missä ne toimenpiteet on?) yrittäjyyden edellytysten parantamista, työn teettämisen kannustamista. Tuleeko siellä säästöjä? Minä ymmärrän teidän pelkonne säästöistä, koska te itse olitte leikkaamassa niitä, vasemmistoliittokin. Ed. Tennilä kyllä vikisi silloin, mutta joka tapauksessa minä ymmärrän sen teidän pelkonne. Tämän hallituksen taholta on ilmoitettu, että me luomme taloudellista pohjaa, jotta kansakunta tulee selviämään. Kun tämän vuosikymmenen aikana valtionvelka tulee nousemaan 10 000 eurosta 20 000 euroon per jokainen suomalainen, niin kyllä siinä meillä (Puhemies: Aika!) laskua riittää maksettavaksi.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan kiittää pääministeriä erittäin selkeästä ja suorasanaisesta perussuomalaisten puheenvuorossa esitetyn kehitysyhteistyön alasajon torjunnasta. On todellakin halpamaista ja kurjaa populismia asettaa vastakkain kehitysmaiden hädänalaiset ihmiset ja suomalaiset köyhät.

Puheenvuoroni siirtyy nyt samaan asiaan mutta rahanäkökulmaan. Suomi on sitoutunut käyttämään ilmastotoimiin kehitysmaissa vuosina 2010—2012 ainakin 110 miljoonaa euroa sekä myös osallistumaan Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa sovittuun pitkäaikaiseen ilmastorahoitukseen kehitysmaille. Haluaisin erityisesti tässä yhteydessä korostaa, että tämän ilmastorahoituksen tulee olla uutta ja lisää siihen kehitysyhteistyömäärärahojen kasvukäyrään, joka saavuttaa 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuonna 2015.

Perussuomalaisetkin varmasti tajuavat, että maailmanlaajuinen taloustaantuma ja sen seu-raukset kohtelevat kaikkein rankimmin köyhien kehitysmaiden ihmisiä ja maailmanlaajuisen (Puhemies: Aika!) köyhyysongelman syveneminen (Ed. Pertti Virtanen: Ne on tottunut siihen!) vaikuttaa myös muihin ihmisiin, myös meihin suomalaisiin. Ja uskon myös, että näistä kansainvälisistä (Puhemies: Aika!) kehitysyhteistyötavoitteista kiinnipitäminen vaikuttaa myös Suomen YK:n turvaneuvoston väliaikaisen jäsenyyden kampanjaan, johon on myös varattu kehysbudjetissa rahaa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Sumuvuoren esille nostama kysymys siitä, miten tämä ilmastorahoitus suhteutuu muuhun kehitysapuun. Siihen ei ole aivan yksiselitteistä vastausta, kunnes olemme saavuttaneet tämän 0,7 prosentin tason. Me olemme viimeisten vuosien aikana hilanneet tämän ilmastorahoituksen vuositasolla jo reiluun 30 miljoonaan euroon, ja se kasvaa, ja se on ollut nimenomaan valmistautumista näihin kansainvälisiin ilmastoratkaisuihin. Eli siinä mielessä se on uutta rahaa, aidosti uutta rahaa, vaikka sen päätöstä ei ole tehty Kööpenhaminan jälkeen, vaan me olemme valmistautuneet siihen niin kuin yleensä asioihin teemme: hyvin ja etukäteen.

Nyt kun kehitysyhteistyön kokonaismäärärahat nousevat selvästi, voidaan sanoa, että osa tästä ilmastorahasta on aidosti uutta, osa on ehkä sellaista, joka kuuluu kehitysapuun. Sitä rajaa on mahdotonta vetää. Mutta sitten kun Suomi saavuttaa 0,7 prosentin tason, kyllä näitten kansainvälisten sitoumusten mukaan asia on ihan selvä, että on erikseen kehitysapu ja sen päälle tulee tämä ilmastorahoitus.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu julkisen talouden tuottavuudesta on kyllä aika mielenkiintoista. Kun ei muu auta, voisi kokeilla totuuttakin ja puhua oikeilla termeillä. Lopultahan kysymys on julkisen tuottavuuden kasvussa siitä, että pienempi porukka tekee samat työt tai sama porukka tekee enemmän töitä. Silloin käytännössä se tuottavuuden kasvattaminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kunnista vähennetään työntekijöitä.

Kun tuli henkilökohtainen mahdollisuus viettää neljä päivää julkisten palvelujen hoivassa sairaalassa, ei tehnyt kyllä mieli siellä esittää sellaista vaatimusta, että lisätkää nyt vähän tuottavuuttanne. Teki mieli esittää kestävän kehityksen tuottavuuden kasvattamista, sitä, että ihmisten työoloja parannetaan, että heille maksetaan parempaa palkkaa, että heitä koulutetaan enemmän, että heille ylipäätään annetaan mahdollisuus tehdä paremmin sitä työtä. Kuten yksi hoitaja sanoi, kyllähän minä tätä tekisin, mutta kun menee puolet ajasta atk-järjestelmien kanssa temppuillessa, ennen ehti sentään hoitaa potilastakin. (Puhemies: Aika!) Tämän vuoksi nimenomaan tähän pitää kiinnittää huomiota. Silloin myöskin pystytään ratkaisemaan työuran pituuden ongelmaa, koska kun ihmisten (Puhemies: Aika!) työolosuhteet ovat paremmat, he myöskin jaksavat pitempään.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kyllä tuottavuuden lisääminen tarkoittaa ennen muuta sitä, että tehdään järkevämmin ja paremmin niitä töitä, juuri niin, että ei mene puolta päivää atk:n kanssa temppuilemiseen, vaan atk hoitaa puolessa tunnissa sen puolen päivän homman. Tällä tavallahan kaikkialla maailmassa on tuottavuutta lisätty valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, ei niin, että käytetään ihmistyötä sellaiseen, joka pystytään paremmin organisoimaan tai jonka koneet tekevät, vaan hyödynnytetään sitä osaamista ja teknologiaa, jota meillä on. Tuottavuusajattelussa pitää myös tämän salin ottaa positiivinen asenne, hakea ne keinot, jotka aidosti lisäävät tuottavuutta. Ei se voi tarkoittaa sitä, että hiostetaan tai revitään selkänahasta enemmän, vaan sitä, että tehdään järkevämmin ja hyödynnetään tekniikkaa.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tästä tuottavuusasiasta. Se on hyvä nyt tiedostaa, että tämä vuosi on ensimmäinen vuosi Suomen historiassa, jolloin meillä työikäisen väestön määrä alkaa vähetä. Tästä 30 vuotta eteenpäin joka vuosi noin 15 000 työikäistä on vähemmän. (Ed. Gustafsson: Ei joka vuosi!) Eli meidän talouskasvumme on vain ja ainoastaan tuottavuuden kasvun varassa. Tämä ei ole minun mielipiteeni, vaan tämä on yleisesti hyväksytty fakta. Eli suomalainen hyvinvointi ja ne verotulot tulevat vain ja ainoastaan tuottavuuden kasvun kautta, ja sen takia sitä tuottavuutta pitää metsästää.

Eli jos meillä on yhteisymmärrys siitä, että tuottavuus sairaalassa ei voi tarkoittaa sitä, että nykyisellä tavalla teetetään enemmän työtä pienemmällä porukalla, niin se on hyvä lähtökohta. Me kaikki olemme siitä samaa mieltä. Mutta sitten meidän pitää tunnustaa se, että Suomessa on kuntien välillä, sairaaloiden ja terveyskeskusten välillä huomattavia tuottavuuseroja. On niitä terveyskeskuksia, joissa työt tehdään työntekijän mielestä paremmin (Puhemies: Aika!) ja työt teetetään paremmin, ja se on myös edullisempaa ja hoitokokemus on positiivisempi kuin taas sitten joissakin toisissa paikoissa.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Täällä tulivat esille esimerkiksi atk-asiat ja terveydenhuolto, ja on ihan totta, että niissä meillä on kyllä paljon kehittämistä. Siihen me olemme nyt juuri kehyskaudelle varanneet lisää rahaa, että me saisimme sitä joustavuutta ja tuottavuutta.

Mutta en voi olla nyt käyttämättä sellaista puheenvuoroa, kun olen miettinyt, ja minua aina ottaa kyllä vähän pattiin, kun aina ajatellaan, että lisää tuottavuutta pitää saada terveydenhuoltoon. Aina vaan lisää palveluja, lisää palveluja, ja sitten tuottavuutta pitäisi saada, kun meidän pitäisi pystyä vaikuttamaan siihen, että tämä tautitaakka saataisiin pienemmäksi eli terveyden edistämiseen. Meillä menee alkoholisairauksiin yli 200 miljoonaa, tupakkasairauksiin yli 200 miljoonaa euroa vuodessa ja diabetekseen. Kaikki nämä ovat sairauksia, joihin voimme itse vaikuttaa. Koska me uskallamme ruveta puhumaan siitä, että meidän pitää sitä tuottavuutta lisätä sillä, että me olisimme terveempiä?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän rehellisesti pitää sanoa, että hallitus on talouspolitiikassaan onnistunut sellaisena aikana, jota nyt on eletty. Maailmanlaajuisen laman tähden suomalaisten investointituotteiden erittäin merkittävä viennin vähentyminen, jopa naapureiden valuuttakurs-sien merkittävät muutokset ja kikkailut sillä ovat vaikuttaneet meihin, mutta siitä huolimatta olemme pystyneet samaan aikaan säilyttämään kohtuudella meidän taloutemme tervehdyttämisen ja terveenä pysymisen ja myöskin pystyneet perusturvaa kasvattamaan merkittävällä tavalla tällä vaalikaudella. Kyllä tämä ansaitsee kiitoksen, mutta tätä pitää jatkaa.

En myöskään ymmärrä sitä, että oppositio tekee täällä oman tulkintansa ja rupeaa sitä sitten sarjatulella ampumaan. Aivan käsittämätöntä toimintaa. Edesvastuutonta toimintaa nimenomaan vasemmisto-opposition taholta.

Kiitoksia myöskin pitää antaa, niin kuin täällä ed. Komi, myöskin siitä, että hallitus reagoi oikea-aikaisesti. Vaikkapa tämä Savonlinnan liikennejärjestely osoittaa sitä, että rahat kaivettiin, kun ne tarvittiin välttämättä ja väistämättä. Kiitos siitä! Juuri tällä lailla ajassa tehtyä politiikkaa tämä hallitus on harjoittanut.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Noin tunti sitten pääministeri Vanhanen nosti esille, että hallituksen painopistealueita ovat muun muassa työllisyys ja tuottavuus. — Nyt hän ei enää ole paikalla, kun sain puheenvuoroni näin myöhään. — Hänen mielestään viimeisiä asioita, joihin hallitus haluaa muutosta, oli verotukseen puuttuminen. Silti hallituksen veronkevennykset ovat minusta olleet tuottavuusohjelman ohella jääräpäisyyden mestarinäyte. Hallitusohjelman mukaan veronkevennysten piti olla vuosina 2008—2011 yhteensä 2,3 miljardia. Hallitus on kuitenkin päättänyt lähes kaksinkertaistaa ne, eli 4,3 miljardia veronalennuksia. Sitten hallituksella piti olla aikoinaan painopisteenä työn verotuksen keventäminen, mutta toisin on käynyt. Muuta kuin työn verotusta on tällä hetkellä hallituskaudella keven-netty yli 2 miljardilla eurolla. (Puhemies: Aika!) Eli olisi mielenkiintoista tietää, mikä on oikeasti se hallituksen linja?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä jo aikoja sitten ed. Rajamäki moitti muun muassa kelamaksun poistoista ja eräistä muista. Tosiasia on kuitenkin, että viime vuodelta kunnat tekivät odotettua parempia tilinpäätöksiä, saivat positiivisia tilinpäätöksiä, mutta se ei tietenkään riitä. Tuottavuutta pitää kehittää.

Palaisin vielä tähän tietotekniikan hyödyntämiseen. Sen suhteen valtionhallinto ja kunnallishallinto ovat epäonnistuneet. Toivottavasti nyt Sitran projektin myötä tätäkin kautta tuottavuutta voidaan lisätä.

Palaisin vielä uskottavuuteen. Tämä hallitus on hoitanut valtiontaloutta niin, että kansainväliset luottolaitokset meihin luottavat. Myös jatkossa luottamuksen on säilyttävä, jotta rahoituskulumme pysyvät hallinnassamme. Se edellyttää puolestaan niin tuottavuuden lisäämistä, eläkkeellesiirtymisen myöhentymistä kuin tietenkin myös jatkuvan talouskasvun aikaansaamista uudenlaisella ajattelulla.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy palata päihdeäitien ja heidän vauvojensa hoitoon. Nimittäin joulun alla tämä eduskunta hyväksyi valtiovarainvaliokunnan mietinnön, jossa me kirjasimme, että tulevinakin vuosina päihdeäitien hoito täytyy varmistaa, ja kyse ei ole yksittäisen liiton tukemisesta, vaan on kyse nimenomaan päihdeäitien hoidosta, ja mikään muu organisaatio tässä suomalaisessa yhteiskunnassa ei järjestä samanlaista hoitoa päihdeäideille kuin Ensi- ja turvakotien liiton päihdehoitoyksiköt.

Nyt sitten ministeri sanoi, että rahoitus on valtion yleisessä avustuksessa, ja me tiedämme, että jos se siellä pysyy, niin se häviää kuin hiekka tuuleen. Elikkä se käytännössä tarkoittaa silloin sitä, että tämä päihdeäitien hoito joudutaan lopettamaan, ja sitä me emme kukaan todellakaan toivo, ja tiedän, että ministeri hakee tähän ratkaisua, jotta pystyttäisiin korvamerkitsemään tai varmistamaan se, että tämä rahoitus edelleen jatkossa turvattaisiin päihdeäitien hoitamiseksi. Kyse on sellaisesta toiminnasta, jossa ei ole tavallaan varaverkkoa olemassa, samaten kuin reumapotilaitten hoidosta voidaan sanoa, että erva-alueet osittain korvaavat lakkaantuneen hoidon, mutta ei päihdeäitien osalta. Toivon, että ministeri Risikko tekee tämän eteen vielä valtavasti työtä, että tämä saadaan varmistettua.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on, aivan niin kuin ed. Väätäiselle, hyvin tärkeä asia, ja ed. Väätäinen on todella paljon tehnyt tämän asian eteen hyvää työtä ja käynyt keskusteluja. Eduskunta antoi siihen nyt lisää rahaa, niin sanottua korvamerkittyä rahaa, ja sehän meiltä ministeriöstä hakemusten mukaan annetaan ja se tulee nimenomaan tälle toiminnalle, ja siellä on nyt, tarkistin sen, tämän liiton hakemus.

Nyt kun se tulee, kun Raha-automaattiyhdistys lopetti sen rahoituksen, tämän projektin ja tämän rahoituksen, ja se siirtyy nyt valtionosuuksiin, niin se on vaan valitettava totuus, että sitä ei voi korvamerkitä sinne. Mutta tärkeäähän on juuri se, että me pystyisimme tätä osaamista levittämään kaikkialle elikkä myöskin se, että kunnat ottaisivat nyt suurempaa vastuuta myöskin siitä joko ostamalla näitä palveluja tältä liitolta tai sitten tuottamalla niitä palveluja itse. Tällä hetkellä on käynyt niin, että kunnat eivät itse tuota niitä palveluja, vaan se on jäänyt hyvin pitkälle kolmannen sektorin kontolle. Esimerkiksi Kaste-ohjelman rahoituksella pystytään tukemaan kuntia, että ne luovat näitä käytäntöjä yhdessä liiton kanssa, ja se on se yksi keino, millä me yritämme nyt tähän saada sitten apua.

Ilkka Viljanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On tärkeätä keskustella eläkkeistä ja palveluiden tuottamisen turvaamisesta, mutta niistä sektoreista on pakko viedä keskustelu takaisin myöskin työmarkkinoille. Ministeri Katainen viittasi täällä äsken siihen, että tästä vuodesta eteenpäin joka vuosi työmarkkinoilta poistuu enemmän väkeä kuin tulee tilalle. Julkisella puolella tämä kärjistyy vielä voimakkaammin niin, että jo kymmenen vuoden sisällä, jos sama rakenne on julkisella sektorilla olemassa, kahden kolmesta työmarkkinoille tulevasta tarvitsee sijoittua julkiselle sektorille. Jokainen ymmärtää ongelman siinä, että jos avoimelle sektorille jää 30—40 prosenttia työvoimasta, joka kantaa verokertymän, että saadaan julkinen puoli rahoitettua, niin yhtälö ei sillä toimi.

Meillä oli eilen Lahdessa tuottavuusohjelmavaltuusto, ja kuvaavaa oli se, että kun 60-sivuisessa paperissa puhuttiin tuottavuustoimenpiteistä, niin vieläkin jarruttajat, tulevaisuuteen epäilevästi suhtautuvat, halusivat lisätä tuottavuustoimenpide-ehdotukset. Eli puhuttiin edelleen vain ehdotuksista, kun oli jo mahdollisuus mennä myöskin tuottavuustoimenpiteisiin.

Kuntien vastuu palvelujen järjestämisestä (Puhemies: Aika!) on niin suuri tulevina vuosina, että jos siellä ei löydy lisää rohkeutta, uusia ajatuksia ja uusia toimenpiteitä, niin silloin joudutaan todellisuudessa keskustelemaan palvelutuotannon järjestämisestä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mukavaa puhetta työurien pidentämisestä. Mutta onko hallituksella nyt oikeita toimia siihen, miten nämä työnantajat pitäisivät työpaikoissa pitempään? Ainakin minulla on se käytännön kokemus tällä hetkellä tuolla, että kun katsoo, niin kun viittä—kuuttakymppiä alkaa ihminen olla, niin siellä käydään potkimaan pois ja sen jälkeen ne ihmiset eivät sovi mihinkään, he eivät saa uutta työsuhdetta mistään. Vai onko tässä nyt tarkoitus, kun tämä ulkomaalaislaki on tuolla työelämävaliokunnassa käsittelyssä, jossa tänne sitten ilman saatavuusharkintaa voi tuoda ihmisiä, niin onko tässä asia niin, jotta omia potkitaan pois ja tuodaan sitten halpatyövoimaa joistakin muista, kolmansista, maista tänne ilman saatavuusharkintaa, vaikka omat ihmiset ovat työttömänä, vai mikä tämä idea tässä systeemissä on?

Sitten ed. Lepälle voisi todeta sen, miten hienosti on Savonlinnan tiehanke lähtenyt taikka sinne saatu hanke pystyyn, ja ministeri nyökytteli oikein tyytyväisenä. Edellinen hallitushan laittoi sen siltahankkeen Kyrösalmeen pystyyn ja siellä oli maailman lyhin ohitustie nimittäin muutaman vuoden. Elikkä rahat kun vedettiin pois, niin tehtiin sitten (Puhemies: Aika!) kaide siihen. Olihan se älytön homma, että jätettiin semmoinen keskeneräinen hanke, jotta sitä ei jatkettu.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun meillä on 300 000 työtöntä, jos 15 000 työpaikkaa vuodessa häviää, niin kestää 20 vuotta, ennen kuin saadaan ne 300 000 ihmistä työllistettyä. Elikkä kyllä meillä urakkaa siinä on, eikä kannata kauheasti vielä hätäillä siinä.

Mutta kyllä hallitus pelaa nyt tässä eläkekysymyksessä Elinkeinoelämän keskusliiton paita päällä. Heillä on samanlaiset paidat, ja he hyökkäävät samalla tavalla eläkeläisten etuja vastaan elikkä vaativat, että 63-vuotiaille pitäisi saada se 10—15 prosentin alennus. Kyllä minä sanon, että on se kohtuuton vaatimus 63-vuotiaalle metsurille, betoniraudoittajalle tai raskasta rakennustyötä tekevälle työntekijälle tai raskasta kolmivuorotyötä tekevälle metallimiehelle, että 63 vuoden jälkeen, jos jäät eläkkeelle ja olet selvinnyt hengissä sinne asti, niin sinun eläkettäsi leikataan 10—15 prosenttia. Tämä on siis täysin kohtuutonta, käsittämätöntä. Kaiken lisäksi vielä työnantajat potkivat pois. Eivät he anna edes olla sinne 60 ikävuoteen asti, vaan he pistävät työttömäksi valtaosan näistä ikääntyneistä työntekijöistä. Tehkää tälle jotain, arvoisa ministeri!

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vasemmiston johdolla säädettiin kansaneläkkeen pohjaosan poisto ja taitettu indeksi taannoin. Mielestäni nyt ei ole kyllä eläkeläisten vuoro olla pääasiassa maksamassa tätä talkoota, mikä nyt on edessä, mutta toki työurien pidentämistä pitää saada aikaan. Esitänkin semmoisen positiivisen keinon siihen, eli tätä superkarttumaa niille, jotka jatkavat 63 vuoden jälkeen työssä, sen superkarttuman kasvattamista esimerkiksi regressiivisesti niin, että pienissä eläkkeissä ja pienissä tuloissa se kasvaisi nopeammin kuin suurissa, joissa sen ei tarvitsisikaan kasvaa. Tämä olisi positiivinen tapa, ja työurat varmasti jatkuisivat. Ihmiset ovat valmiita työhön, kun siitä palkitaan. Nyt hallitus ilmeisesti suunnittelee raippaa eläkeläisille, ja jos työmarkkinajärjestöt eivät tätä hyväksy, niin ilmeisesti tästä ei tulekaan mitään. Onko silloin mahdollista, että lähdettäisiinkin positiiviselle uralle, jota tuossa esitin, ministeri Katainen?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eri yhteyksissä hallituksen puolelta julistetaan elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä, kannetaan niistä huolta ja palvelujen tasavertaisesta saatavuudesta. Nyt täällä kehyspaperissa lukee, että kaukojunaliikenteen ostoja, valtion ostoja, ollaan leikkaamassa kolmanneksella vuoden 2012 alussa. Vaikka täällä sanotaan, että määrärahan tasosta päättää seuraava eduskunta, niin kai se kielii tämän nykyhallituksen tahdosta.

Tällä tavalla maakuntakeskusten saavutettavuus huononee. Erittäin tärkeää on muun muassa eri järjestöjen edustajien käynnit tänne Pääkaupunkiseudulle jne. Ei kaikilla ole mahdollista lentokoneella kulkea. Ja tämänkeväinen päätös, mikä liittyy linja-autovuorojen ostoliikenteeseen: satoja vuoroja lakkautetaan kokonaan, ja maksumiehiksi jäävät kunnat. Ei kaikilla ole autoa, jolla liikkua, ja näitten palvelujen saatavuus entisestään huononee.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä valtiontalouden kehyksethän ovat toimineet kaiken kaikkiaan, voi kai sanoa, erinomaisen hyvin noususuhdanteessa, mutta ovat sitten tässä laman keskellä olleet kovinkin joustamattomia ja monella tavalla myös huono väline talouspolitiikan johtamiseen. Yritän nyt sitten peilata näitä uusia kehyksiä tulevien vuosien laman seurausten korjaamiseen ja toimenpiteisiin. Kysyisinkin valtiovarainministeriltä nyt sitä, kuinka tätä nykyistä joustamattomuuden ongelmaa kyetään eliminoimaan näissä uusissa kehyksissä kaiken kaikkiaan.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa rouva puhemies! Muutamia vastauksia. Ensinnäkin noista kaukojunaostoista ei kannata ollenkaan huolestua. Se on tyyppiesimerkki asiasta, jossa ei ole käytetty minkäännäköistä poliittista harkintaa tuleville vuosille. Tietyt ostot päättyvät tuohon mennessä ja sen jälkeen pöytä on puhdas. Niitä voi tehdä kuinka paljon ikinä haluaa sitten jatkossa.

Tämä työurien jatkaminen — se on sinänsä samantekevää, mikä se mekanismi on, kunhan siitä yhdessä sovitaan ja kunhan se lopputulos on uskottava. Ei sillä tavalla uskottavaa, että se vaan on meidän jonkun mielestä uskottavaa, vaan niin, että joka ikinen, sokea Reettakin, näkee, että tämä toimii; eli toimii siten, että 15 vuoden päästä suomalaiset ovat keskimäärin vaikkapa vuoden pidempään töissä kuin mitä nämä tähän saakka tehdyt uudistukset antavat ymmärtää. Eli 15 vuoden päästä, ei ensi eikä seuraavan vaan 15 vuoden päästä ovat keskimäärin vuoden pidempään sen lisäksi, mitä sosiaalitupo ja mitä uudistus 2005 on tehnyt. Siihen meidän pitää pystyä. Sillä on iso merkitys. Se säästää meitä kaikkia, ketkä ovatkaan sitten tekemässä tasapainotusbudjettia ensi vaalikaudella, turhilta verojen korotuksilta ja turhilta menojen leikkauksilta.

Näistä kehyksistä. Eivät ne nyt kovin jäykkiä ole olleet, jos me tämän kriisin aikana olemme pystyneet ylittämään hallitusohjelman perälaudaksi laitetun 2 prosentin alijäämän kuitenkin jollakin 4 miljardilla eurolla. Eli jos kehykset vielä olisivat tämän päälle joustaneet, niin sitten olisivat olleet aika huonosti asiat. Kyllä tässä joustovaraa on kehysten ulkopuolellakin ihan vaan sen takia, että työttömyysmenot, tämmöiset sattumanvaraiset menot, ovat kehysten ulkopuolella. En lähtisi kauheasti joustavuutta sinne puolelle tekemään. Kyllä tämä suomalainen kehysmalli on itse asiassa semmoinen, jota ensi viikonloppuna ylimääräisessä Ecofinin neuvostossa käsitellään esimerkkinä muille.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen talouspolitiikassa ongelma on se, että se ei näyttäydy kovin rehellisenä eikä avoimena tähän suuntaan, ja tuntuu siltä, että mennään eteenpäin sammutetuin lyhdyin ja viltti pään päällä. Tämä koskee erityisesti valtion velkautumista ja sen hoitoa. Hallitus ei ole tuonut realistista suunnitelmaa siitä, miten tämä valtion velkautuminen hoidetaan. Me muistamme edellisen porvarihallituksen ajalta, että sieltä oli jo ennen tätä kautta 83 prosenttia valtion velasta. Nyt tämä velka suurin piirtein tuplataan vielä, ja tässä osoittautuu erittäin huono finanssipolitiikan hallinta ja valtiontalouden hallinta. Me korjasimme 12 vuotta tätä, saimme 400 000 uutta työpaikkaa, teimme talouden peruskorjaukset. Hallitus on syyttänyt meitä siitä, että me emme riittävästi kovimpana nousukautena lisänneet valtion menoja. Mutta juuri sen takia, että me pidimme (Puhemies: Aika!) budjettinyörit kireällä, on voitu edes tämän verran nyt toimia elvyttävästi. Mutta velkaelvytys on ollut suuri virhe.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kehyskausi on erittäin haasteellinen, ja hallitus on kyllä erinomaisesti tähän valmistautunut ohjelmassaan. Erittäin keskeistä on, että talouskasvun saavuttamisessa onnistutaan, sillä velkaantumista ei kyllä verojen korotuksilla ja menojen leikkauksilla pystytä yksin hoitamaan. Elikkä on erittäin tärkeätä, että voidaan lisätä tuottavuutta ja huolehtia kilpailukyvystä.

Työllisyys on oleellinen asia kestävyysvajeen torjunnassa. Nimenomaan nuorten työllistyminen on aikamoinen haaste, ja siihen hallitus on hyvin vastannut nimenomaan lisäbudjetissaan. Mutta edelleen nuorten kohdalla kaipaisin lisää keinoja, millä voitaisiin nuorten valmistautumista työelämään nopeuttaa. Opintososiaaliset edut ovat tärkeät ja niistä on pidettävä huoli, mutta onko meillä taas riittävät kannusteet nopeampaan valmistautumiseen, siinä on varmaan miettimisen paikka.

Energiapolitiikka on erittäin tärkeä meidän talouskasvumme kannalta, ja on tärkeää — paitsi että huolehdimme ilmastonmuutoksen torjunnasta — että saavutamme energiassa omavaraisuuden. Sitä kautta voidaan kyllä vaikuttaa vaihtotaseeseen ja taloudenkin kasvuun. (Puhemies: Aika!) Tässä vaikeassa tilanteessa hallitus on onnistunut hyvin.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä valtioneuvoston selonteossa kehyksestä todetaan, että "ilmasto- ja energiapoliittista strategiaa toteutetaan kehysten puitteissa" ja että "- - Suomi varautuu osaltaan osallistumaan Kööpenhaminan ilmastosopimuksen ja sen toimeenpanon kustannuksiin." Suomi on Kööpenhaminassa sitoutunut siihen, että ilmastorahoitus on uutta, ja lisää sitä rahaa muihin kehitysyhteistyörahoihin nähden. Nyt kuitenkin ne, jotka kehitysyhteistyön toteutumisesta tai lupausten toteutumisesta huolta kantavat, ovat olleet erityisen huolestuneita siitä, miten jatkossa pystytään huolehtimaan siitä, että ilmastomuutoksen torjuntaan kehitysmaissa käytettävät rahat olisivat budjetissa eri momentilla kuin muu kehitysyhteistyö.

Tähän pääministeri otti jo kantaa toteamalla, että tämä on Suomen tavoitteena. Itse ajattelisin näin (Puhemies: Aika!), että jotta kehitysyhteistyötavoitteista pystytään huolehtimaan, pitäisi pitää kiinni siitä hallitusohjelmaan kirjatusta tavoitteesta tai sitoumuksesta, että Suomi kansainvälisissä neuvotteluissa tuo esiin erilaisia innovatiivisia kehitysrahoituksen muotoja (Puhemies: Aika!) tai mekanismeja. Kysynkin valtiovarainministeri Kataiselta, miten tästä lupauksesta on pidetty kiinni.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Keskustelisin enemmänkin tänä päivänä siitä, miten nämä kehykset työllistävät. Meidän sosiaaliturva, kaikki on kytketty palkkatyöhön. Millä tavalla nyt kehyksistä sitten ilmenee se, paljonko hallitus aikoo työllistää, luoda uusia työpaikkoja? Me keskustelemme täällä eläköitymisestä. Täällä on peruspalveluohjelma, joka on aika raskas. Mutta kaikki maksetaan palkkatyöllä. Mistä tulee niitä uusia palkkatyö-työpaikkoja? Minä en kyllä ainakaan löydä tästä paperista niitä, muuta kuin erilaisia hallinnonaloja, joissa sitten oikeastaan paikataan rapistuvaa yhteiskuntaa. Missä on se markkinatalous, jota nyt mainostetaan, joka luo jotain uutta ja jonka pitäisi nimenomaan luoda työpaikkoja? Tämä puuttuu minusta olennaisesti tästä valtion touhusta.

Täällä ed. Viljanen puhui meidän eilisestä tuottavuuskokouksestamme, ja kumminkin itse asiassa se oli tietyllä tavalla työvoiman (Puhemies: Aika!) ja palvelujen vähennysohjelma eikä mikään työvoiman lisäysohjelma. Kysyisin valtiovarainministeriltä, missä piilevät täällä ne uudet todelliset työpaikat, joilla luodaan pohjaa esimerkiksi eläkeiän nostolle.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lama ja 1990-luvun alun lama ovat kaksi eri asiaa. 1990-luvulla oli tosi kysymyksessä, ja se näkyi myös tässä keskustelussa, mutta se näkyi myös siinä, että silloin tartuttiin voimakkaasti asioihin. Silloin tehtiin ikäviä päätöksiä, mutta silloin myös talous saatiin kuntoon ja nousuun, ja se on kiitoksen arvoinen asia.

Entäs nyt? Nyt on tehty sellaisia ratkaisuja, jotka pehmentävät turvaverkkoa niin, että kukaan ei putoa pohjalle, mikä sinänsä on ihan hyvä. Se on ihan oikein tehdä näin, mutta samalla on lisätty myös kaikkea sosiaaliturvaa, ja sekin on tietenkin ihan oikein. Mutta: Onko oikein, että me velkaannumme? Emmekö ymmärrä sitä, että me velkaannumme aivan rajattomasti? Emmekö ymmärrä, mitä meiltä vaaditaan? Meiltä vaaditaan kyllä ikäviä toimia jatkossa. Ei se mene näin, että otetaan jatkuvasti velkaa ja sillä maksetaan hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, kun tämä kansa ei ole valmis luopumaan yhtään mistään. Päinvastoin, se sanoo, että valtion kuuluu tehdä minulle työpaikat, tehdä minulle sosiaaliturva ja tehdä minulle kaikki. Kukaan ei enää kohta ota vastuuta omasta itsestään, ja tästähän se yhteiskunta koostuu: kansalaisista, jotka yrittävät edes huolehtia itsestään.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun julkisia varoja jaetaan eri kohteisiin, kysymys on aina priorisoinneista. Tämä hallituspuolueiden edustajien on syytä myös ymmärtää. Kaikkien ei tarvitse olla kaikesta aina samaa mieltä, vaan erilaisia mielipiteitä ja keskusteluja tulee suvaita ja sallia.

Valtion tuottavuusohjelma ja julkisen sektorin tehostaminen ovat hallituksen keskeisiä tavoitteita. Maan tapa kunnallishallinnossa on, kuten yleisesti tiedetään, vielä valtionhallintoakin selvempi ja räikeämpi virkanimitysten sitominen poliittisiin perusteisiin. Kunnissa ei juuri ole välitetty tästä. Tätä ei edes peitellä kuten valtionhallinnossa.

Aikaisemmin rehtiä politiikkaa oppositiossa vaatineet vihreätkin ovat päässeet vallan ja myös näiden poliittisten virkanimitysten makeaan makuun. Kiinnostaisi tietää, mikä on asianomaisen ministerin näkemys poliittisten virkanimitysten aiheuttamista ylimääräisistä kuluista julkiselle sektorille. Kokeeko ministeri, että tämä on ongelma Suomessa, vai onko hänestäkin kysymys vain harmittomasta maan tavasta?

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Valtiovarainvaliokunnan entinen puheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä pakkasi sanomaan, että tämä kehysbudjetti on vientituote Suomelta maailmalle. No, voidaan sanoa, että tämänmuotoinen kehysbudjetointi noususuhdanteessa toimii erittäin hyvin. Mutta sen kyky toimia laskusuhdanteessa, silloin kun kaikki julkiset investoinnit lasketaan menoiksi, niin kuin tässä meidän kehysbudjetissamme, on rakenteellinen virhe. Ja tätä virhettä mielestäni pitäisi korjata.

Sitten toinen asia, tämä tuottavuuskysymys. On pakko sanoa, että nyt istuva hallitus on jatkanut it- ja sähköisten palveluiden ongelmakenttää, jolla meidän julkisten palveluiden tuottavuusongelma sen kun vain kasvaa. On käytetty satoja miljoonia euroja varoja it-järjestelmien ja sähköisten palveluiden tuottamiseen, mutta koko ajan on menty huonompaan suuntaan. Itse asiassa voi sanoa, että on syntynyt aikamoinen svoboda ministeriöiden välille, kuntien ja hallituksen tai valtion välille, kuntayhtymien ja kuntien välille (Puhemies: Aika!) ja sitten täällä vielä eri osastojen välille. Tässä, herra valtiovarainministeri ja sosiaali- ja terveysministeri, on kyllä myös nyt todellakin suuren, suuren muutoksen ja murroksen paikka.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Saarinen toisti täällä tänä päivänä aika yleisen hokeman tai näkemyksen siitä, että hallitus on menettänyt toimintakykynsä ja tarvittaisiin ennenaikaiset vaalit. (Ed. Gustafsson: Kansa näkee näin!) Mihinköhän faktoihin tällainen arvio, johon tosiaan aika ajoin törmää, perustuu? Myönnän, että Yle-ratkaisussa hallitus ei päätynyt siihen ratkaisuun, mitä oli haettu, mutta siinä haettiinkin hyvin laajaa yhteisymmärrystä koko eduskunnan piirissä.

Mutta jos katsomme näitä keskeisiä päätöksiä, viimeksi on tehty työllisyyslisäbudjetti, jossa on satsattu lähes 80 miljoonaa euroa nimenomaan nuorten työllistämiseen, ja nyt lähiviikkoina tullaan tekemään historialliset energiaratkaisut, joissa yhtäältä uusiutuvan energian käyttöä tuetaan, toisaalta ydinvoimaloita rakennetaan. Nämä ovat miljardiluokan satsauksia isänmaan hyväksi. Sen jälkeen kesällä budjettiriiheen mennessä tulevat nämä työura-asiat ja muut. Ei ole mitään sellaista tässä vaiheessa jäänyt tekemättä, jota ed. Saarinen tarkoitti.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä palata hallituksen peruslogiikkaan liittyen tähän eläkeratkaisuun, ja se on se, että hallitus on nyt päätynyt siihen, että työpaikkoja syntyy ikääntyville sillä, että eläkkeitä heikennetään. Se on kyllä tosi mielenkiintoinen logiikka. Jos meillä keskieläke on 1 300 euroa kuussa ja tehdään 15 prosentin leikkaus, se on 200 euroa pois eli 1 100 euroa. Jään kysymään, kuinka monta työpaikkaa sillä syntyy tai miten työllisyysaste tästä nousee. Ei mielestäni mitenkään.

Meillä on tiedossa 300 000 työtöntä, se on tämän hallituksen jälkeen saldo, ja yli 100 000 piilotyötöntä. Kun demarit olivat hallituksessa, 400 000 työpaikkaa oli saldo, mutta siihen meni 12 vuotta. Nyt tämän hallituksen saldoksi tulee ilmeisesti jäämään ei ne luvatut 80 000—100 000 työpaikkaa lisää, vaan tulee jäämään miinusmerkkinen luku, ehkä 80 000.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Risikko, puheenvuorossanne te nostitte kauniisti esiin tämän sairauksien ennaltaehkäisyn tärkeyden. Painopistettä palveluissa tulisi todellakin siirtää sinne varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn, mutta se vaatisi alkuvaiheessa rohkeita investointeja ja myös vahvaa ohjausta, ihan lain tasoista ohjausta, mutta toisi kyllä muutamassa vuodessa varmasti säästöjä. Kun te, ministeri Risikko, olette tästä niin vakuuttunut, niin miksi ihmeessä hallitus ei ole tähän lähtenyt ja tätä käynnistänyt?

Kyllä viime laman jälkeen todellakin tehtiin suuria virheitä. Täällä on muisteltu nyt sitä aikaa, kun leikkaukset kohdistettiin heikossa asemassa olevien sosiaaliturvaan ja juuri niihin palveluihin, joista tekin, ministeri Risikko, nyt puhuitte, eli näihin ennalta ehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen palveluihin, esimerkiksi kotipalveluun, kouluterveydenhuoltoon. Myös kouluryhmät suurenivat, mikä on sitten niitä ongelmia ollut aiheuttamassa. Eli nyt on todella tärkeää, että ei toisteta niitä virheitä, joita tehtiin silloin viime laman jälkeen.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Vastauksena ed. Zyskowiczille, joka näyttää poistuneen salista, totean vaan, että nythän on kysymys siitä, että on haettava tämän laman hoitokeinoja. Keppiä vai porkkanaa, leikkauksia vai elvytystä, ketä ja miten verotetaan, yksityistetäänkö julkisia palveluja vai ei? Näistä kaikista on kysymys. Miten suhtaudutaan työttömyyden hoitoon?

Viime vaaleissa, jotka siis liikemiehet junailivat mieleisikseen, äänestettiin korkeasuhdanteen aikana, ei ollut nähty painajaisuniakaan tällaisesta lamasta. Nyt pitäisi valtuudet päivittää. Tähän on ihan asiaperusteita, että vaaleja pitäisi aikaistaa, ja niin kuin totesin, ainakaan näitten galluplukujen valossa sosialidemokraatit eivät aja omaa asiaansa vaan ovat tässä asiassa ihan kansan asialla ja asialinjalla, kuten aina.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen on tietysti oikeassa, kun hän toteaa, että työ ja tuottavuus tuovat veroja, mutta veropohjaa ja veroja saadaan myös, kun torjutaan harmaata taloutta, ta-lousrikollisuutta ja veronkiertoa.

Olen kysellyt tämän tästä teiltä, mihin toimenpiteisiin olette ryhtynyt ulkomaalaista työvoimaa välittävien vuokrayritysten laajamittaisen ja jo vuosia jatkuneen veronkierron estämiseksi. Viimeksi hämmästelitte, voiko tällaista edes olla olemassa. Voin vakuuttaa, että kyllä voi. Verohallituksen tarkastusyksikön ylitarkastaja Pertti Häkkinen on todennut lehtihaastattelussa, joka minulla on tässä: "Tällaisia Suomessa verotettavia, Baltian maista tulleita työntekijöitä on arviolta 10 000. Vuonna 2008 Suomi sai verot 640:ltä." Miksi tämä verollepano on näin vaikeaa?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kädessäni filosofi Pekka Himasen kirja, selvitys, jonka pääministeri Matti Vanhanen, valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja kulttuuriministeri Stefan Wallin ovat häneltä tilanneet, ja minä siteeraan täältä kappaleen, joka sopii hyvin tähän keskusteluun, mitä me täällä puimme. Himanen aloittaa:

"Olen todennut, että Suomi voi ratkaista haasteensa vain uudistamalla laajasti toimintakulttuuriaan — tai toisin sanoen rakentamalla sen parhaimmillaan ilmenneille elementeille. Suomen 2010-luvun kukoistuksen edellyttämät pidemmät työurat ovat mahdollisia vain, jos meillä on maailmanlaajuisesti edelläkävijämäisen työkulttuurin uudistuksen ansiosta tarjolla paremmat työurat. Tiedämme, että pelkkä työuran pidentäminen ei riitä, sillä nykyään suomalaiset eivät jaksa tai viihdy työelämässä kuin hieman yli 59-vuotiaiksi. Tarvitsemme työkulttuuria, jossa ihmiset pystyvät tuntemaan voivansa hyvin. Pelkkä mekaaninen työuran pidentäminen ei ole ratkaisu myöskään siksi, että samalla tarvitsemme työssä luovuuden kautta uusia kasvun ja tuottavuuden lähteitä. Oppimiskulttuurin lisäksi siis myös työkulttuurin on uudistuttava. Tämä on koko kukoistuksen käsikirjoituksemme" — siis tämän kirjan — "välttämätön peruspilari". (Puhemies: Aika!)

Kysymys kuuluu, onko tätä ehditty huomioida jo näissä kehyksissä, ja jos ei, niin aiotaanko huomioida seuraavissa, tai miten tätä kirjaa huomioidaan.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Risikko mainitsi tämän terveyden- ja sairaanhoidon tuloksellisuuden tai tehottomuuden, ja yksi varmaan merkittävä osa siinä on, että 60 prosenttia lääkäreitten ajasta menee muuhun kuin siihen heidän perustyöhönsä. Oletteko miettinyt tähän ratkaisua?

Sitten ministeri Kataiselle näistä ratainvestoinneista. Muistaakseni joulukuussa ministeri Vehviläinen totesi, että lisätalousarviossa on tulossa rahaa Seinäjoki—Oulu-välille, mutta siellä ei ole nyt yhtään esitetty sinne, eikä myöskään raameissa näy olevan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vuolanne täällä kaipasi sitä, että hallitus tekisi valtionvelan lyhennysohjelman tässä vaiheessa. Ehkä se on tällä hetkellä todella olemassa, ja se on ihan kovan luokan juttu. Nimittäin, niin kuin äskeisessä vastauspuheenvuorossani totesin, tällä hetkellä nämä rahan arvottamiset, euro suhteessa Yhdysvaltain dollariin, ovat niin päin, että se suosii tätä euroalueen vientipuolta. Elikkä se kaikkien aikojen tilaisuus, kun se teollisuus nyt on olemassa, on käytettävissä, ja se on sitä parasta velanlyhennysohjelmaa. Toivoisi, että vielä ei toteutuisi sitten se, että mennään setelirahoituksessa pitemmälle kuin nyt on jo menty Ekp:n toimesta.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtion tuottavuusohjelmaa aiotaan jatkaa aiemmin päätetyllä tavalla huolimatta siitä, että tuottavuusohjelmasta on tullut käyttöön vain yksinkertaistettu versio, jossa valtionhallinnon työvuosia on mekaanisesti vähennetty. Tuottavuutta toimilla ei ole lisätty eikä ole vähennetty julkisen talouden menoja. Päinvastoin, vähennettyjä henkilötyövuosia on korvattu ulkoistamalla toimintoja. Joissain valtion laitoksissa työntekijöitä on siirtynyt tehtävät saaneen yrityksen palvelukseen. Heidän palkkansa ja työehtonsa ovat heikentyneet, mutta valtion laitoksen maksama korvaus yritysten palveluksista on silti isompi kuin jos työ olisi tehty omana työnä. Kysynkin nyt, onko tämä sitä Vanhasen linjaamaa loogisen polun kulkua.

Merikukka Forsius /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talouden ollessa tiukalla haetaan kunnissa säästöjä ensimmäisenä sivistyspuolelta. Tämä koskettaa suuresti erityisesti lapsia ja nuoria. Usein leikataan koulujen tuntikehystä, minkä seurauksena ryhmäkoko kasvaa, jakotunnit, tukiopetus sekä erityisopetus vähenevät. Opettajien lomautukset ja sijaiskiellot aiheuttavat jopa laittomia tilanteita, kun lapset eivät saa opetussuunnitelman mukaista opetusta ja oikeus turvalliseen oppimisympäristöön vaarantuu. Erityisesti nämä toimet vaikuttavat niihin oppilaisiin, jotka tarvitsevat keskimääräistä enemmän ohjausta ja muuta tukea. Haluaisinkin kysyä hallitukselta, onko hallitus tiedostanut, ketkä eniten kärsivät kuntien huonosta taloustilanteesta, ja miten hallitus aikoo turvata lasten perusoikeuden turvalliseen ja opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä äskeinen puheenvuoro oli muuten juuri sitä samaa, mitä sosialidemokraatit ovat tässä kovasti kysyneet. Kun kunnat jätetään tässä tilanteessa yksin, siitä seuraa se, että ryhmäkoot kasvavat, päivähoidossa vedetään vyötä kireälle, vanhuksista ei ole varaa huolehtia kyllin hyvin. Minusta se ei ole vaan reilua, ministeri Katainen, että meidän pikku pirpanat ja vanhukset pistetään maksamaan tämä lama. Se ei käy. Juuri tässä valossa minä ihmettelen kovasti, kun täällä erityisesti tänään keskustapuolue erityisen monta kertaa on kertonut, kuinka loistavaa talouspolitiikkaa tämä hallitus on tehnyt.

Tosiasiassa tämä hallitus on leikannut kunnilta tai ikään kuin pakottanut kunnat resurssivajeessaan leikkaamaan. Nyt tänään on paljastunut uusi leikkaus, mitä pääministeri ei kieltänyt, eli tämä eläkeleikkaus. Eli jos linja on leikkauksien linja tällä hallituksella, niin kuinka teidän mielestänne tämä politiikka voi olla näin mainiota? Leikkaukset osuvat aina pienituloisimpiin.

Ministeri Katainen, palaan siihen asiaan, mikä täällä aiemmin nousi esiin: Täällä keskustaministerit aiemmin, ennen tätä linjanmuutosta, vaativat hyväosaisia lamatalkoisiin. Missä sen nyt näkee, että myös hyväosaiset osallistuisivat jollakin tavalla lamatalkoisiin eivätkä vain lapset, nuoret, vanhukset ja työttömät?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on tehny hyvää työtä kolome vuotta. Totta kai taantuma on näkyny, mutta on myös elvytetty. Pikkuhiljaa on nähty tunnelin pääs valoa. Meil on lähäretty siitä, että Suomi ei selviä jatkossa, tulevina vuosikymmeninä, jonsei me eläkeikää pirennetä eli pysytä töissä pirempään. Mielestäni tämä järjestys olis oikea, mutta nyt on tullu viime aikoina tietohon, tänä päivänäkö ensimmäisen kerran tierostettiin, että täysmäärääsenä vasta maksetahan eläkettä 65-vuotiaana. Mää kyllä kans jyrkästi pistäsin mietintöhatun alle sen, että kun on sellaasiakin, jokkon 15-vuotiaana ruvennu tekee raakaa työtä, niin se on kohtuutonta heitä klupuuttaa, jos ne jää 63-vuotiaana eläkkeelle. Eli täs suhtees minä kyllä kysyysin hallitukselta, onko tämä loppuun asti mietitty. Tämä alunperinen järjestys, että (Puhemies: Aika!) työuraa pirennetähän, olis oikea.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin ja hallituksen asenne on ollut pelottava. Tästä keskustelusta on jäänyt nyt huomioimatta se, että kun puhumme eläkeleikkauksista, niin me samalla horjutamme ja pääministeri horjuttaa luottamusta meidän eläkejärjestelmäämme, joka on aivan keskeinen kulmakivi yhteiskuntapolitiikassa, talous- ja sosiaalipolitiikassa. Se horjuttaa sitä elintärkeää luottamusta.

Sitten se toinen huomio, joka on jäänyt liian vähälle, mihin ed. Kuoppa kyllä viittasi: Kun puhutaan ylimalkaisesti tai verrattain tarkastikin ikävuosista 63—65, eri työntekijäryhmät ovat täysin eriarvoisessa asemassa suhteessa siihen eläkeikään. Osa on tehnyt tosiaan vuorotyötä, raskasta työtä, ja osa on tehnyt sitten kevyempää. (Puhemies: Aika!) Minä nyt haluan luottaa palkansaajajärjestöihin, että ne kykenevät tämän asian ratkaisemaan eivätkä tee mitään kansalaisten oikeustajua loukkaavaa eläkeratkaisua tai sopimusta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kansan oikeustajua loukkaa vaan sekin, että kansaneläkkeitten pohjaosa vietiin ja laadittiin leikattu indeksi. Tämä oli demarien saavutus. (Hälinää)

Sitten minä olisin puuttunut siihen asiaan, kun täällä edellytetään, että valtiosta tulee työnantaja, valtion pitää räätälöidä joka ikiselle työttömälle työtä. Meidän työttömyysturvajärjestelmämme ei ole aktivoiva. Ottakaa mallia Tanskasta, menkää sinne. Katsokaa, miten Tanska tekee. Se maksaa hyvän työttömyysturvan alussa, mutta edellyttää, että ihminen työllistyy heti ja hakee sen työpaikan heti. Jos puututaan muutosturvaan, niin se on ihan toisenlainen olosuhde, missä muutosturva on hyvä asia. Niissä maissa ei ole tämmöistä 500 päivän loikoilutyöttömyysturvaa kuin meillä. Näin se on. Emme me tarvitse muutosturvaa, kun meillä 500 päivää voi olla ilman työtä hyvällä ansiosidonnaisella työttömyysturvalla.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle: Vuodelta 1995, jolloin tehtiin tämä 66 prosentin kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus, hallitusneuvottelujen pohjalta kulkee vahvistettu tieto, että tämä ajatus tuli vihreitten hallitusneuvottelija Soininvaaralta. Se oli laajapohjainen sateenkaarihallitus, jossa kokoomus heilutti aivan keskeistä tahtipuikkoa, eli tätä asiaa ei kannata kyllä ollenkaan tuupata sosialidemokraattien kylkeen. Me kannamme varmaan vastuun siltä osin laajapohjaisessa hallituksessa ollessamme, mutta emme ole kyllä tämän isiä tai äitejä. (Ed. Tölli: Jaakonsaari! Liisan lista!) — Ei, ei, ei.

Ilkka Viljanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Palaan vielä ed. Saarisen, joka ei ole salissa, parikin kertaa esiin nostamaan asiaan, jossa hän viittasi, että muutama liikemies ohjasi edellisiä vaaleja ja sen jälkiseurauksia. Oudoksun ed. Saarisen näkemystä ja sitä, kuinka paljon hän arvostaa suomalaisten kykyä tehdä henkilökohtaisia valintoja vaaleissa.

Toinen asia, jonka ed. Saarinen otti esiin: Hän puhui, niin kuin hyvin usein vasemmalta puhutaan, julkisten palveluiden ulkoistamisesta, vaihtoehtojen lisäämisestä tai yksityistämisestä "peikkona". Lahdessa paikallinen aviisi kävi läpi paikallisten SDP:n edustajien puoluekokousaloitteita, ja siellä oli yksi aloite, jossa vaadittiin ehdotonta kieltoa terveyspalveluiden yksityistämiselle. Puoluehallitus otti siihen kantaa ja valmisteli teidän puoluekokoukseenne ehdotuksen, jossa tämä aloite hylättiin, koska sitä pidetään hyvänä vaihtoehtona, palvelujen tuottamisen laajentamisena ja niiden turvaamisena tulevaisuuteen.

En usko, että julkinen sektori (Puhemies: Aika!) voi olla maamme johtava työllistäjä tulevaisuudessa. Sen sijaan julkisen sektorin tehtävä on mahdollistaa yrittäminen ja työllistäminen. Ilman, (Puhemies: Aika!) että tässä maassa olisi halu tehdä työtä, halu yrittää ja halu omistaa, on turha keskustella julkisten palveluiden tulevaisuudesta.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy oikaista edustajan tietoa siitä, millä tavalla SDP:n puoluehallitus käsitteli tätä aloitetta. Emme suinkaan sanoneet, että se on hyvä vaihtoehto, vaan olemme todenneet, että yksityiset palvelut voivat olla tukipalveluja silloin, kun julkiset palvelut eivät ole riittäviä. Elikkä tämä on meidän näkökulmamme, emmekä halunneet kieltää yksityistä yrittämistä suomalaisessa yhteiskunnassa, joka on hyvin demokraattinen järjestelmä, mutta ei pidä liioitella kuitenkaan näitä vastauksia.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Missä on se yksityinen sektori, joka työllistää? Päijät-Hämeessä, Heinolasta meni tuhannen työpaikkaa, lähes kaikki niin sanotusti yksityiseltä sektorilta. Mistä löytyy se julkinen sektori, joka työllistää heidät? Lahden seudulla on varmaan mennyt Lahden kaupungista ja Hollolasta, Nastolasta enemmän työpaikkoja. Missä on se yksityinen sektori, joka työllistää? Missä on tässä selonteossa se kohta, jossa valtio tukee yrityksiä niin, että näitä yksityisen sektorin työpaikkoja todellisuudessa tulee? Nythän ne menevät erilaisten konsulttien ynnä muitten palkkoihin, kun he tutkivat kaupunkeja ja suurempia yrityksiä. Pienyritykset jäävät ihan täysin hunningolle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle ihan rakentavahenkisesti, että älkää syyttäkö äsken mainitussa asiassa ketään muita kuin vihreitä. Se oli Osmo Soininvaaran idea, ja se on historiallinen totuus. Ja sellaisella väitteellä, minkä äsken esititte, ei kannata elää. Se on huono homma.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan kiitän ed. Pulliaista äskeisestä rehellisestä puheenvuorosta. Oikeastaan se, miksi pyysin tämän vastauspuheenvuoron tässä vaiheessa, oli se, että nyt minun korvaani särähtää se, että kun te, ministeri, puheenjohtaja Katainen, muutama viikko sitten markkinoitte, että kokoomuksen uusin brändi on rehellisyys, niin miten ihmeessä tämä salikeskustelu, jossa ensin ed. Ukkola antaa täysin väärää todistusta sosialidemokraattien eläkelinjasta ja jota jatkaa sitten ed. Viljanen kertomalla aivan totuudenvastaisia väitteitä omista puoluehallituksen vastauksistamme aloitteessa, teidän mielestänne vastaa sitä brändiä, että rehellisyys maan perii ja se on teidän valttinne? Tämä keskustelu on siltä osin ikävää, että leimataan asioilla, jotka eivät ole tosia. Mutta jos se rehellisyys nyt on se valtti, niin voisimmeko me lähteä siltä pohjalta keskustelemaan esimerkiksi näistä talouspolitiikan valinnoista: meneekö kunnilla hyvin, onko oikein, että työllisyysmäärärahoja käytetään Euroopan unionin viimeisellä sijalla jnp.? Nämä ovat mielestäni niitä asioita, mistä nyt tätä vuoropuhelua kaivattaisiin.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä vakuutan, että ed. Tuula Väätäinen puhuu täällä totta. Olen myös puoluehallituksen jäsen ja olen ollut päättämässä tuosta lausunnosta. Tuemme todellakin yrittäjyyttä, joka tukee ydinpalveluja, ja katsomme, että sosiaali- ja terveyspuolen ja sairaanhoidon palvelut kuuluvat julkisen sektorin järjestettäviksi ja yksityinen tukee niitä sitten. Tällä hetkellä yksityinen sektori sanoo nimittäin irti erittäin merkittävissä määrin työntekijöitään. Julkisella sektorilla olisi parempi puskuri ottaa vastaan tätä taantumaa kuin yksityisellä sektorilla. Tämän takia työllisyyden näkökulmasta kannattaisi satsata nimenomaan sille puolelle.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täysistunnossa 9. helmikuuta pääministeri totesi: "Kun kansakunnan tilan tiivistää, voi maailmanlaajuisen laman jälkeen ja ikääntymisen oloissa todeta, että meillä ei ole tiedossa tulevaisuudessa riittäviä varoja kansalaisille antamamme hyvinvointilupauksen täyttämiseen."

Arvoisa puhemies! Onko tämä pääministeri Vanhasen lauselma nimenomaan sitä, mistä hän tänään sitten epäsuorasti on puhunut — ja suorastikin, kun oli puhe nimenomaan eläkkeiden leikkauksesta, josta hän ei irtisanoutunut?

Myöskin Reumasäätiön sairaalan lopettaminen on niitä hyvinvointilupauksen täyttämisestä luopumisia, joita on nyt viime aikoina ollut. Tämä on nimenomaan mielestäni, ed. Asko-Seljavaara, sellainen päätös, että nämä sairaanhoitopiirien ja yliopistollisten keskussairaaloiden toimet eivät kompensoi tätä lopettamista.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nuorista ei ole täällä riittävästi puhuttu, heissä on se tulevaisuus. Meillä on nyt se tilanne, että valitettavan moni nuori — eivät nyt tietysti lähellekään kaikki, mutta kuitenkin moni — 16-vuotiaana, kun oppivelvollisuus päättyy, jää vaille koulutus- tai opiskelupaikkaa tai työtä. Siinä iässä ei vielä töihin mennäkään. He ovat siis alaikäisiä, alle 18-vuotiaita. Tuollainen väli on erittäin hankala nuorelle. Sen jälkeen eri kouluasteitten väliset vaihtotilanteet ovat tutkimusten mukaan myös tällaisia riskivaiheita, joista syrjäytyminen uhkaa lähteä.

Onko, ministerit, mahdollista ajatella niin, että meillä voitaisiin säätää oppivelvollisuuden jälkeen opiskeluvelvollisuus alle 18-vuotiaille nuorille niin, että yhteiskunta todella takaisi heille joko opiskelupaikan, harjoittelupaikan tai työpaikan, niin että yksikään ei jäisi tuossa vaiheessa ulkopuolelle yhteiskunnallisen ja normaalin elämän toiminnan, koulutuksen tai työelämään johtavan uran alkamisen, ja sen jälkeen myös eri nivelvaiheissa?

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainministeriltä toivoisin vielä vastausta siihen, että kun sosialidemokraatit olivat tuon 12 vuoden talouden peruskorjauksen tehneet, vuodesta 2003 vuoteen 2007 muistaakseni bruttokansantuote nousi 145 miljardista noin 180 miljardiin, nimellisarvoltaan 35 miljardia, 25 miljardia vuoden 2000 hinnoilla eli merkittävästi. Me loimme sen pohjan työlle ja yrittämiselle ja siihen perustuvalle talouskasvulle. Ollaanko tämä nyt kokonaan hassaamassa? Nimittäin bruttokansantuotteen tasainen nousu on hyvän työllisyyspolitiikan lähtökohta. Kun te sanoitte jossakin haastattelussa, muistaakseni Helsingin Sanomissa, että aina on rakennepolitiikan aika tai aina rakennepolitiikka on oikein, niin ei se suurituloisille annettu verohelpotus ole oikein silloin, kun tuo sama panos olisi paljon tehokkaammassa käytössä luoden kymmeniätuhansia työpaikkoja nuorille.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa, olipa idean isä kuka tahansa, ne kaksi eläkeläisten eläkkeiden heikennystä 1990-luvulla teki sateenkaarihallitus, jossa olivat kaikki muut paitsi Lkp ja keskusta. Näin se on.

Sitten täällä on sanottu, että kunnat on jätetty yksin. Kunnat ovat tuhlanneet ja eläneet kuin pellossa nämä viimeiset 5—10 vuotta. Jos ne olisivat 2000-luvulla, 10 vuotta sitten, aloittaneet kunnon talouskuurin, niin ne olisivat niin kuin Utajärvi, joka silloin oli rapakunta, mutta nyt se on yksi Suomen parhaista ja menestyvistä kunnista. Täytyy ottaa käteen ne ongelmat ja päättää yhdessä eikä riidellä. Siellä päätettiin, että emme enää riitele vaan teemme yhteistyötä, ja se kunta nousi.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tässäkin keskustelussa jonkin verran, varsinkin keskustelun alkupuolella, on käyty sitä perinteistä taistelua siitä, onko veroja kevennetty oikein, liikaa vai liian vähän.

Me olemme nostaneet energiaveroja noin miljardilla. Kun siihen otetaan välilliset verot eli kulutuksen verotus, yhteensä kulutusta ja ympäristöveroja on nostettu 2 miljardilla eurolla. Vastaavasti työpaikkaverotusta on alennettu miljardilla, eli kelamaksun poisto, ja palkansaajien ja eläkkeensaajien tuloverotusta miljardilla. Siinä on mennyt 2 miljardia päikseen.

Tämän lisäksi suurimpia veronkevennyksiä on autoverouudistus, joka johtaa verotulomenetykseen sen takia, että ihmiset ovat ruvenneet ostamaan vähäpäästöisempiä autoja. En tiedä, vastustaako nyt joku tätä. Sitten kaikkein pienimmät perinnöt on vapautettu perintöverosta, eli kaksi kolmasosaa perinnöistä on verovapaita, vain suurimmat perinnöt joutuvat verotuksen kohteeksi. En tiedä, vastustaako tätä taas joku. Eli tässäpä ne suurimmat veromuutokset ovat sitten olleetkin. (Ed. Rossi: Elintarvikkeitten arvonlisävero!) — Ja elintarvikkeiden arvonlisävero tietysti kuuluu tähän suurimpaan, eli puoli miljardia siitä on lähtenyt. Tässä tämä.

Mutta täällä aivan oikein ovat ed. Kauppila ja ed. Vuolanne ym. kysyneet talouskasvusta. Se on olennaisin kysymys, ja missä ovat ne yksityiset yritykset. Valtio ei voi lähteä yrityksiä kovin kaksisesti tukemaan eikä pidäkään. Meidän tehtävä on luoda sellaiset olosuhteet, että yritykset tässä maassa pärjäävät.

Se, mitä tämä talouslama ei ole meiltä vienyt, on älyllinen kapasiteetti eli siis suomalainen järki, innovatiivisuus, kekseliäisyys. Sitä meiltä ei ole viety, ja sille pitää antaa mahdollisuus kukoistaa jatkossakin. Eli meidän pitää satsata sellaisiin toimiin, jotka parantavat suomalaisten kilpailukykyä, vientiteollisuuden ja vientisektorin, palveluteollisuuden, yritysten kilpailukykyä pärjätä maailmanmarkkinoilla. Sillä ei ole mitään arvoa, jos suomalainen yritys kansainvälisessä kilpailussa tekee Suomen parhaan tarjouksen, kun sen yrityksen pitää tehdä maailman paras tarjous, jotta voittaa sen tarjouskilpailun.

Me pääsemme tämän kevään aikana todennäköisesti tekemään tätä tukevia ratkaisuja bioenergiassa, ydinvoimassa, mahdollisesti veroratkaisuissa. Sitten vielä syksyllä toivon mukaan tehdään julkisen talouden vakauttamisratkaisuja erityisesti työurien pidentämisen kohdalla, koska se on myös elinkeinoelämän, suomalaisten työpaikkojen, kannalta olennainen tekijä. Sen investorin, joka miettii, investoiko Suomeen puoli miljardia tai miljardi euroa, pitää tietää, onko maa stabiili vielä puolen vuoden, vuoden, kymmenen vuoden päästä. Hän ei ota sellaista maariskiä, että Suomi ei pistä omaa julkista talouttaan kuntoon vaan nostaa hätäpäissään veroja muutaman vuoden päästä, jolloin se investointi menettää merkityksensä. Eli meidän pitää antaa fiksuille suomalaisille ihmisille, yrityksille, mahdollisuus tehdä hyvää tässä maassa. Meidän pitää kantaa huolta kilpailukyvystä. Silloin meillä pitää olla kotimaista energiaa, verotus järkevällä tasolla, julkinen sektori hallinnassa, työurat semmoisia, että sieltä ei tule sitten yllätyksiä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on debatissa metsästetty, ammuttu ja ammuttu alas, ja toivottavasti nyt sitten ovat myös kaikki saaneet purkaa tuntojaan.

Kun 2007 tulimme tänne saliin ja aloitimme työskentelyn, niin rohkenen väittää, että aika harvat meistä tiesivät, mikä on talouden kehitys vuoden 2009 lopussa tai vuonna 2010. Jälkiviisaita tietysti löytyy tästäkin salista, jotka sanovat, että no, mitäs minä sanoin. Mutta aika vähän varmaan niitä on semmoisia edustajia, jotka pystyivät arvioimaan, miten nopea tämä talouden pudotus on, miten jyrkkä ja miten paljon se sitten koskettaa maatamme ja Suomea. Näissä lähtökohdissa hallitus on mielestäni onnistunut talouspolitiikassaan varsin hyvin. Elvytys on ollut kuitenkin oikea-aikaista, ja talouden realiteetit on huomioitu tässä elvytyksessä, eli velkaantuminen on pidetty kohtuullisella tasolla, ja tämä on erinomaista ja tuloksiakin on syntynyt.

Tässä selonteossa todetaan, että "finanssipolitiikassa tarvitaankin strategiaa ja toimenpiteitä, joilla voidaan vahvistaa julkisen talouden pitkän ajan kestävyyttä". Tämä on aivan oikein. Täällä on nostettu kolme tapaa, joista on tänään keskusteltu varsin runsaasti: rakenteelliset uudistukset, verojen korotus ja menojen leikkaaminen.

Rakenteellisia uudistuksissa on työurien pidentäminen nostettu keskeiseen rooliin. Itse näen tilanteen niin, että näitä rakenteellisia uudistuksia tulee toteuttaa, vaikka meillä ei olisi lamaakaan. Sen pitää olla jatkuvaa työtä, jatkuvaa ajattelua, miten me voimme tätä tulevaisuutta rakentaa paremmin. Silloin kun työurien pidentämisestä puhutaan ja keskustellaan, niin tärkeätä olisi kuitenkin se, että pääpaino olisi siellä työurien alkupäässä ja sieltä lähdettäisiin tässä asiassa liikkeelle.

Täällä sosialidemokraatit nostivat esille sen, että pääministerin asenne on pelottava ja keskusta pelottelee. Minä en todennut pelkääväni kyllä missään vaiheessa tässä tilanteessa. Minä itse näen tilanteen niin, että jossakin vaiheessa, vuosien päästä varmaan, eläkeiän nostosta keskustellaan. Mutta oma kantani tietysti on, kun olen rakentaja, että tätä tulisi tarkastella toimialoittain. Ei kaikilla aloilla ole mahdollista, vaikka meidän elinikämme on pidentynyt, olla kuuskasiksi tai seitenkymppiseksi töissä, tämä on minusta aivan selvä asia. Tässä vaan niin kuin puhutaan asiasta, joka realisoituu ehkä todellisuudessa vasta 15 vuoden päästä. Eli nyt panokset ovat äärettömän kovat asiassa, joka ei varmasti ole vielä tätä päivää.

Sitten täällä ovat nämä verokysymykset ja verojen korottaminen. Veropolitiikan tulisi aina olla pitkäjänteistä, ennustettavaa, ja kyllä tietysti tosiasia on se, että kun viime vaalikaudella Vanhasen ykköshallituksen aikana tehtiin merkittäviä korjauksia yritysverotukseen, niin en minä näe kovin järkevänä sitä, että nyt heti lähdettäisiin tätä linjaa muuttamaan. Muistutan, että sosialidemokraatit olivat vahvasti näissä linjauksissa silloin mukana. Se kuitenkin on niin, että varsinkin yrittäjät näkevät tämän veropolitiikan äärettömän tärkeäksi ja eivät kyllä koskaan pidä siitä, että se olisi poukkoilevaa.

On puhuttu tuottavuudesta varsin paljon tässä salissa. Lamalla ja taantumalla on aina omat hyvätkin puolensa, ja itse näen niin, että ainakin yrityksissä taantuman aikana mietitään asioita hyvinkin tarkkaan, mitä me voisimme tehdä eri tavalla, ja näin pitäisi myös julkisessa taloudessa, kunnissa ja valtionhallinnossa miettiä, teemmekö asioita oikein ja missä me voisimme säästää. Tämä on sitä tuottavuuden parantamista minusta, ja se lähtee silloin ihan oikeasti liikkeelle, ja siinä henkilöstö voi olla myös hyvinkin vahvasti mukana.

Täällä on verotuksessa nostettu esille vielä tämä rakennusalan käänteinen arvonlisäverojärjestelmä. Saattaa olla niin, että minä olen ainut täällä, joka on eri mieltä sen vaikutuksista, mutta rohkenen sen kuitenkin sanoa ja tuoda esille. Se tulee, sille emme mahda mitään, mutta aika näyttää, mitkä ne vaikutukset kaiken kaikkiaan ovat.

Velkaantumisen osalta korot nousevat 1,5 miljardia euroa seuraavalla kehyskaudella ja summana se on varsin iso.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että tämä olikin 5 minuutin puhe, koska punaista vilkuttaa, mutta ainahan puheenvuoron voi uudelleen pyytää ja jatkaa sitten hallinnonalojen asioista.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtio velkaantuu aika tavalla, viime vuonna ja tänä vuonna yhteensä jo 13 miljardia lisää, ja joskushan tuo velkakin on maksettava. Ja jos haluamme säilyttää hyvinvointipalvelut, niin työuria on ilman muuta pidennettävä, siitähän me olemme yksimielisiä. Myöskin palkkamalttiahan tässä vaiheessa tarvitaan ja palvelurakenteita on muutettava.

Ministeri Virkkunen on pyytänyt opetusministeriön työryhmältä muistion koulutukseen siirtymisen nopeuttamiseksi. Kun suomalainen nuori täyttää 15 vuotta, niin hän astuu työelämään 8,5 vuoden kuluessa, ja se on kaikista pisin jakso Oecd-maissa. Ruotsissa mennään töihin 7,5 vuoden kuluttua ja Japanissa 5,8 vuoden kuluttua siitä, kun on täytetty 15 vuotta. Opiskelemaan täytyy siis päästä nopeammin ja valmistumista tulee nopeuttaa. Nyt ministeri Virkkunen odottaakin sitten lausuntoja monilta tahoilta siitä, miten tämä asia onnistuu.

Ministeri Risikko on luvannut tuoda terveydenhuoltolain eduskuntaan tänä keväänä, ja ensi syksynä saamme sosiaali- ja terveysalueiden kokeilulain. Nämä molemmat selkeyttävät terveydenhuollon rakenteita, ne yhdistävät erikoissairaanhoitoa, perusterveydenhoitoa ja sosiaalitointa.

Vastaisin ed. Lapintielle, että terveyskeskuksia eli terveysasemia on ilman muuta vähennettävä, koska nykyaikainen terveydenhuolto on sen verran vaikeaa ja monipuolista, että sellainen pieni terveyskeskus, jossa itsekin olin töissä Puumalassa 1960-luvulla, ei enää täytä nykyajan vaatimuksia. Nyt tarvitaan enemmän konsultaatiota, suurempia asemia.

Vastaisin myöskin ed. Tiusaselle tästä Heinolan reuma-asiasta. Todella reuman hoito on täysin muuttunut jo 20 vuoden aikana, koska nämä uudet biologiset reumalääkkeet ovat tulleet ja nyt ei enää tarvita tällaista keskitettyä hoitoa. Ihmiset saavat hoidon kotisairaalassaan ja ovat kotona. Kuntoutuspaikkoja tarvitaan, mutta kuntoutuspaikkoja on paljon myös muualla kuin Heinolassa. Eli valitettavasti ne muutamat potilaat, jotka nyt jäivät pois sieltä, ovat olleet siitä hyvin epätoivoissaan, mutta kaikki keskussairaalat ja yliopistosairaalat, joihin olen ollut yhteydessä, ovat hyvin järjestäneet näiden potilaiden hoidon. Kukaan ei oikeasti ole jäänyt heitteille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiakastietojärjestelmä ei näytä toimivan, niin kuin tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Ahde sanoi, ja me emme ole saaneet edes sähköistä reseptiä, vaikka se jo toimii Virossa. Mutta nyt tämän terveydenhoitolain mukaisesti sairaanhoitopiireissä tulee olla tämmöinen yhtenäinen järjestelmä, joten uskoisin, että hyvään suuntaan kuitenkin ollaan menossa. Ainakin Husissa nämä järjestelmät jo toimivat yhteen, mutta ne ovat varsin monimutkaisia.

Alueellistamista ei kannata jatkaa nykyisessä muodossaan, jossa väkisin jokin toiminta siirretään henkilöineen päivineen toiselle paikkakunnalle. Esimerkiksi Lääkelaitoksen lopettaminen johti varsin onnettomaan tilanteeseen ja suuriin kustannuksiin. Nyt ei ole varaa käyttää valtion varaa tämmöisiin tarkoituksiin, kun rahasta on muutenkin pula. Fimean koko budjettihan oli nyt 2 miljoonaa alijäämäinen ja myyntilupahakemuksia tuli vähän ja henkilöstön vaihtuvuuskin oli 22 prosenttia, eli hirvittävän epätoivoiseen tilanteeseenhan tämä alueellistaminen johti. Kuopiolla menee varmasti vuosikausia, ennen kuin se saa tämän lääkevalvonnan hallintaansa.

Pääomatuloverotusta voi hyvin kiristää vähän, mutta parturi-kampaamoiden arvonlisäveroalennusta ei pitäisi poistaa, sillä se ihan varmasti aiheuttaa silloin työttömyyttä tällä alalla.

Edelleenkin, me vanhukset haluaisimme, että meidän työuraamme ei katkaista ennen kuin sitten, kun me itse haluamme luopua työstämme, eli ihmiset saisivat jatkaa työelämässä joko osapäiväisesti tai kokopäiväisesti niin kauan kuin ha-luavat. Siis mitään eläkeikää ei oikeasti tarvita.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Työpaikkojen turvaamisen suomalaisille tulee olla hallituksen tärkein missio. Talouden taantuma jatkuu, se on tosiasia. Meitä kaikkia huolestuttaa työllisyyden heikkenevä kehitys. Helmikuussa 2010 työssä olevien määrä on laskenut edellisvuodesta lähes 42 000 ihmisellä. Työttömyys on kirpaissut ensin miesvaltaisilla aloilla, kuten teollisessa työssä ja rakentamisessa. Miesten työttömyys onkin noussut 24,3 prosenttia. Yleensä naisvaltaisilla aloilla työttömyys seuraa vähän viiveellä ja niin tässäkin ta-pauksessa, sillä naisten työttömyys on noussut 16,3 prosenttia.

Myös ikääntyneiden, 55—64-vuotiaiden työttömyys on kääntynyt selvään nousuun, ja kasvu on ollut 51,3 prosenttia. Kuten täällä on monessa puheenvuorossa tänään kuultu, työpaikoilta työntekijöiden poispotkiminen alkaa juuri ikääntyneiden joukosta. Tähän nykymenoon tarvittaisiinkin kipeästi lääkkeitä.

Kaikkein huolestuttavinta on mielestäni kuitenkin nuorten työttömien määrän raju kasvu. Kotikunnassani ja kotimaakunnassani Lapissa nuorisotyöttömyys on kasvanut yli 40 prosenttia, Meri-Lapin alueella jopa 60 prosenttia. Tällä hetkellä yksin Lapissa on nuoria työttömiä 1 730 henkilöä. Eli meillä on nuoria työttömiä jo yhden lappilaisen pienen kunnan verran. Lisäbudjetissa tuli rahaa nuorisotyöttömyyden hoitoon, mutta vuoden liian myöhään. Edellisen laman aikana nuorisotyöttömyys pitkittyi ja muuttui osin rakenteelliseksi pitkäaikaistyöttömyydeksi, ja tuota laskua maksamme sekä kansantaloudellisena että inhimillisenä kärsimyksenä.

Sinivihreältä hallitukselta on työllisyyden hoito jäänyt kaikkien muiden asioiden varjoon, eikä hallitus ole sitä omasta puolestaan pitänyt esillä edes keskusteluasteella. Myöskään nykyisen hallituksen alkutaipaleella tekemä työllisyyspoliittinen linjanmuutos ei näytä purevan. Hallitus mainosti työllistävänsä markkinoille, yrityksiin, koska sen vaikuttavuus on parasta, mutta myös yrityksien työllistämisen taso on laskenut. Kun tähän yhtälöön lisätään se, että työttömyyden kasvaessa aktiivitoimenpiteiden määrä sen sijaan on vähentynyt, niin rämmitään yhä syvemmällä suossa. Etenkin viime vaalien alla sosialidemok-raatteja tempputyöllistämisestä syyttäneellä kokoomukselta kaipaisi nyt vihdoinkin konkreettisia toimia, jottei työttömyys pääse entisestään pahenemaan.

Suomalainen eläkejärjestelmä koki perinpohjaisen uudistuksen vuonna 2005. Jälleen ollaan muutosten myrskyn silmässä ja työurille haetaan pidennystä. Ensiarvoisen tärkeää on, että työuran pitenemisen on tapahduttava ihmisten hyvän terveyden ja jaksamisen kautta myönteisessä hengessä, ei pakolla. Sairasta ja raihnasta ei voi väkisin töissä pitää, oli hän vanha tai nuori. Suomalaisilla on kova työmoraali, ja siitä meidät tunnetaankin maailmalla. Työelämämme on kuitenkin mennyt niin hektiseksi, että emme jaksa henkisesti emmekä fyysisesti, ja tämä on hälyttävää ja vaatii todellakin yhteistä ponnistusta muuttuakseen. Työelämässä yhä nuoremmat jäävät masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle, ja meidän tulisi satsata voimavaroja siihen, ettei näin tapahtuisi.

Kaikki olemme samaa mieltä siitä, että työuria on saatava pidennettyä, muuten ei pohjoismainen hyvinvointimallimme yksinkertaisesti pelaa. Tarvitsemme työntekijöiden veroeuroja, jotta palveluita olisi mahdollista järjestää. Työuraa voidaan kuitenkin pidentää sekä alku- että loppupäästä. Jotta työuria saataisiin pidennettyä toivotulla tavalla työuran alkupäästä, on peruskoulun jälkeen varmistettava jokaiselle jatkokoulutuspaikka. Tällä hetkellä tämä yhteiskuntatakuu ei toimi toivotulla tavalla. Tällä hetkellä 3 000—4 000 nuorta jää peruskoulun jälkeen syrjään ja kukaan ei ota heistä koppia, ei edes tämä hallitus. Syrjäytyminen on saatava estettyä, koulunkäynnin keskeytyksiä vähennettyä ja lisäksi on huolehdittava lukion jälkeisestä koulutuksesta.

Mikko  Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Muutama sana veropolitiikasta.

Hallitus haluaa nostaa arvonlisäveroa, jota kaikki, myös pienituloiset, joutuvat maksamaan, ja suhteessa tietenkin pienituloiselle arvonlisävero on kovempi vero kuin esimerkiksi tulovero.

Sen sijaan Matti Vanhanen viime viikon kyselytunnilla torstaina vastasi näin, kun kysyin häneltä varallisuusveron käyttöönotosta: "Varallisuusveron käyttöönottaminen tuo ehkä noin 100 miljoonaa euroa, ja lisäksi se voidaan kiertää, niin kuin hyvin tiedetään. Nämä olivat niitä syitä, minkä takia siitä luovuttiin. Se on niin helposti kierrettävissä." Jos kerta juristit pystyvät neuvomaan, miten varallisuusvero voidaan kiertää, niin on varmasti myöskin juristeja, jotka pystyvät tekemään pykälät, jotka estävät sen kiertämisen.

Minun mielestäni verotuksen painopistettä tulee siirtää sinne, missä on veronmaksukykyä, elikkä Suomen rikkaimmille. Tässä tapauksessa varallisuusveron periminen tulee aloittaa uudelleen.

Jos tarkastellaan tuloveron alennuksia, täällä jatkuvasti väitetään, että ne ovat olleet erittäin sosiaalisia tämän hallituksen aikana. Vuonna 2009 tuloveroa alennettiin 10 000 euroa vuodessa ansaitsevalta 120 euroa, 20 000 euroa ansaitsevalta 318 euroa ja ministeritason palkkaa saavalta, 120 000 ansaitsevalta 1 537 euroa vuodessa. Elikkä moninkertainen alennus tuli ministerille. Ehkä ministeri tarvitsi enemmän ja hän oli kaikista kipeimmin tämän käteenjäävän tulonlisäyksen tarpeessa. Vuonna 2010, siis tänä vuonna, sama verolinja jatkui. 10 000 vuodessa ansaitseva sai 183 euroa, kun kunnallisverotuksen perusvähennystä nostettiin; se merkitsi sitä. 20 000 euroa ansaitseva sai 214 euroa vuodessa ja 120 000 ansaitseva 960 euroa vuodessa. Elikkä hallituksen veropolitiikka on suosinut suurituloisia ihmisiä, hyvätuloisia ihmisiä.

Sen sijaan pienituloisten ihmisten, esimerkiksi eläkeläisten, jotka ovat joutuneet taitetun eläkeindeksin kohteeksi, työeläkettä korotettiin 0,26 prosenttia. Työeläke on leikkaantunut noin 15 vuoden aikana noin 10 prosenttia elikkä erittäin paljon. Niissä yli sadassa kunnassa, joissa kunnallisveroa nostettiin, eläkeläisten ostovoima selvästi laski. Elikkä siellä eläkeläisten ostovoima ei kasvanut, ja täytyy muistaa, että kansaneläkeindeksihän olisi merkinnyt eläkkeiden alentamista, mutta siitä hallitus luopui, mutta ei sieltä tullut myöskään kansaneläkkeeseen korotusta, ja näin ollen eläkeläisten asema on siinä suhteessa erittäin hankala.

Mielestäni varallisuusveroa tulisi ruveta keräämään uudelleen ja myöskin pörssiveroa. Pääministeri Vanhanen vähätteli tätä 100:aa miljoonaa euroa. Mutta toisaalta jos halutaan jotain sosiaalista uudistusta, 100 miljoonaa euroa on taas tavattoman suuri raha, mutta kun se annetaan rikkaille verohelpotuksina, silloin se on pieni raha pääministeri Vanhasen mielestä.

Kunnat on laitettu leikkaamaan hyvinvointipalveluja lomauttamalla, sijaiskielloilla ja palvelupisteiden lopettamisilla. Monet kaupungit ja kunnat sulkevat kesäajaksi kuukausikaupalla palvelupisteitä, terveysasemia, päivähoitolaitoksia jnp. Tämä aiheuttaa melkoisia ongelmia monille ihmisille, elikkä sitä kautta palveluja heikennetään. Myöskin pysyvästi palvelut ovat menneet entistä kauemmaksi.

Vielä pari sanaa tästä työurien pidentämisestä. Mielestäni eläkeiän pitää olla joustava. Sen pitää olla yksilöllinen. Enkä näe mitään syytä siihen, että nykyistä 63 vuoden yleistä eläkeikää ryhdyttäisiin nostamaan. On täysin käsittämätöntä, että vaaditaan, että 63 vuotta täyttänyttä metsuria, raskasta rakennustyötä tekevää työntekijää tai muun raskaan ruumiillisen työntekijää rangaistaisiin, jos hän ei pysty tekemään 63 vuoden jälkeen työtä 65 vuoteen asti.

Niin sanotut tupatyöläiset kyllä pärjäävät, jotka istuvat kirjoituspöydän takana, saattavat pärjätä kyllä hyvinkin 68 vuoteenkin asti. Mutta raskasta ruumiillista työ tehneet ihmiset ovat useimmiten loppuun kuluneita, ja heille pitää tämä eläke turvata eikä heidän eläkkeitään pidä leikata. 63 vuotta on erittäin korkea ikä raskasta työtä tekeville.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Budjetin menokaton laatiminen seuraaville vuosille on tässä taloustilanteessa erityisen hankalaa, kun samalla pitäisi pystyä huolehtimaan sekä talouden kestävyydestä että löytämään ratkaisut väestörakenteen muutokseen, estämään köyhyyden ja työttömyyden muuttuminen periytyväksi ja hillitsemään ilmastonmuutosta.

Tämänhetkisen taantuman aikana erityisen huolissaan täytyy olla nuorisotyöttömyyden kasvusta. Opiskeluiden jälkeinen välivuosi voi toki olla monelle hyväkin asia. Pitkittynyt välivuosi voi kuitenkin helposti muuttua pitkittyneeksi työttömyydeksi, joka etenkin nuorena altistaa voimakkaasti syrjäytymiselle. Suomella ei ole varaa uuteen pitkäaikaistyöttömien sukupolveen, ei taloudelliselta saati inhimilliseltä kannalta. Hallituksen tämän vuoden ensimmäisen lisäbudjetin menonlisäykset menivätkin lähes kokonaan nuorisotyöttömyyden helpottamiseen muun muassa koulutuspaikkojen, palkkatuen, starttirahan ja kurssituksen keinoin. Panostuksen on tarkoitus tavoittaa noin 15 000 nuorta.

Hallitus on tehnyt useita ympäristön ja työllisyyden kannalta järkeviä veroratkaisuja. Hallitus korottaa reilusti energiaverotusta, jolla on voimakas ohjausvaikutus ympäristön kannalta kestävämpiin valintoihin. Saastuttamisen ei todellakaan pidä olla ilmaista tai halpaa. Virvoitusjuomaveron korotus ja makeisveron palauttaminen ovat juuri sellaista vero-ohjausta, jolla on merkitystä kansanterveydelle. Terveellisyyden pitää olla helppoa ja halpaa. Epäterveelliset tuotteet saavat maksaa enemmän.

Arvoisa puhemies! Edelleen heikkenevä työllisyys rasittaa myös kuntien veropohjaa, joka on valmiiksi koetuksella ihmisten ikääntymisen johdosta. Kuntien yhteisövero-osuuden tilapäisen 10 prosentin korotuksen ohella on päätetty kun-tien kiinteistöveron alarajojen nostosta. En ole ainoa, jonka mielestä kiinteistöveroa olisi edelleen järkevää nostaa tulokuopan paikkaamiseksi. Suomen kiinteistöverotus on edelleen Oecd:n keskiarvon alapuolella, ja kiinteistöveron kiristäminen olisi ansiotuloverotuksen kiristämistä järkevämpää. Mielestäni kuntien määräaikaista yhteisövero-osuuden korotusta voisi myös jatkaa.

Päätökset pääomaverotuksen kiristämisestä pitäisi tehdä mitä pikimmin. Vaikka tuloerot ovat Suomessa edelleen kansainvälisessä vertailussa kohtuulliset, tuloerojen kasvun vauhti on ollut hurjaa. Huono-osaisten ohella ihan tavalliset palkansaajatkin joutuvat ihmettelemään rikkaiden rikastumista, yritysjohdon megasuuria palkkioita ja suomalaisten yhtenäisyyttä jäytävää epäisänmaallista verokikkailua.

Arvoisa puhemies! Vaikeinakin aikoina on niitä, joilla on vielä meitä vaikeampaa. Kehitysyhteistyömäärärahat kasvavat 90 miljoonalla eurolla, ja kehitysyhteistyömäärärahojen osuus bruttokansantulosta nousee 0,58 prosenttiin vuonna 2011. Suomi on sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyörahat 0,7 prosenttiin bkt:stä vuoteen 2015 mennessä. Tätä tavoitetta ei saa vaarantaa, vaan on huolehdittava tasaisesta kasvuvauhdista kohti sitoumuksen saavuttamista. Tulevien vuosien budjetteihin kohdistuukin kehitysyhteistyön määrärahojen merkittäviä korotuspaineita.

Vaikka kehitysyhteistyömäärärahoja ei ole viime laman tapaan samalla tavalla leikattu — niitä on pystytty koko ajan kasvattamaan — kasvaa silti koko ajan riski Suomen jäämisestä sitoumuksestaan. Jos perusteeksi tavoitteen saavuttamiselle ei riitä maailman hädänalaisimpien kärsimys, voimme tietenkin myös itsekkäästi miettiä, onko Suomella mitään mahdollisuuksia yrittää päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosille 2013—2014, jos bkt-tavoite jää edelleen saavuttamatta.

Suomi on sitoutunut käyttämään myös ilmastotoimiin kehitysmaissa vuosina 2010—2012 ainakin 110 miljoonaa euroa. Ilmastorahoituksen tulee olla uutta ja lisää siihen kehitysyhteistyömäärärahojen kasvukäyrään, joka saavuttaa 0,7 prosenttia bkt:stä vuonna 2015.

Arvoisa puhemies! Vaikeista ajoista huolimatta hallitus on pitänyt kiinni sitoumuksistaan takuueläkkeestä sekä pienimpien päivärahojen, lapsilisien, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen sitomisesta kuluttajahintoja seuraavaan indeksiin. Hallitus on myös korottanut kansaneläkettä ja vähimmäispäivärahoja enemmän kuin kaksi edellistä hallitusta korotti yhteensä ja opintotukea lähes yhtä paljon kuin kaksi edellistä hallitusta yhteensä.

Toivon, että myös tulevina vuosina tehdään jatkuvasta niukkuudesta huolimatta syrjäytymiseen puuttuvaa, hyvinvointia lisäävää politiikkaa ja huolehditaan myös velvollisuudestamme maamme rajojen ulkopuolella olevien hädän-alaisten ihmisten auttamiseksi kansainvälisten sitoumusten mukaisesti.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Den offentliga ekonomin och den offentliga sektorn kommer att vara svårskött de närmaste åren. Till det här bidrar sysselsättningssituationen. Den låga sysselsättningsgraden och den låga ekonomiska tillväxten betyder att skatteinkomsterna inte räcker till för att staten och kommunerna ska kunna finansiera välfärden så som vi vant oss. Bara med ökad skuldsättning kan de offentliga välfärdstjänsterna upprätthållas. En sådan här utveckling kan inte tillåtas bli långvarig. Utgifterna måste hållas i styr och inkomsterna ökas.

Eli julkisen talouden ja julkisen sektorin tilanne tulee olemaan vaikea lähivuosina. Tähän vaikuttaa alhainen työllisyysaste. Hallituksen tavoitteena oli luoda 80 000—100 000 uutta työpaikkaa, ja alku oli hyvä, mutta sitten syksyllä 2008 tuli maailmanlaajuinen finanssikriisi, ja maamme on ilman omaa syytään sen kohteena useiden vuosien ajan. Noin 88 000 työpaikkaa on itse asiassa hävinnyt.

Hallitus asetti vaalikauden tavoitteeksi 72 prosentin työllisyysasteen ja 75 prosentin työllisyysasteen pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä työllisyysaste on ainoastaan noin 67 prosenttia, eli se on pienentynyt 3 prosentilla. Karu totuus on yhä edelleen hyvinvoinnin perustuminen työhön. Työllisyyden merkitys on ratkaiseva sille, mihin valtiolla, kunnilla ja kotitalouksilla on varaa.

Ett övergripande mål för regeringens och riksdagens politik bör vara att uppmuntra till företagsamhet och skapa goda förutsättningar för företagsverksamhet. Det måste skapas flera jobb och åstadkommas mera i arbetslivet. Både nu och i ett längre perspektiv är det nationalekonomiskt klokt att satsa på infrastruktur, i trafik- och logistiklösningar, i utbildning och kunnande, i finländarnas hälsa, trivsel och ork i arbetslivet. Det här med tanke på näringslivets konkurrensförmåga, sysselsättningen och välfärden.

Parhaillaan valmistellaan perusopetuksen uutta opetussuunnitelmaa ja tuntijakoa. Kyse on hyvin tärkeästä työstä, jolla on kauaskantoiset vaikutukset tulevaisuuden suomalaisille. Kilpailu eri aineiden välillä ja oppilaiden mielenkiinnosta päättyy varsin todennäköisesti vaatimukseen opetustuntien lisäämisestä. Tämä edellyttää lisää voimavaroja vuonna 2014 viimeistään, mitä ei ole hallituksen kehyksissä otettu huomioon tai millään tavalla kommentoitu.

Koulussamme tapahtuvia muutoksia näinä vuosina, vuodesta 2014 vuoteen 2023 asti, ei saa pysäyttää viittaamalla siihen, että tulevaisuuden koulusta ei saa aiheutua nykyistä koulua enemmän kustannuksia. Tämä olisi väärä valinta tulevaisuutta ajatellen. Itse kuulun niihin, joiden mielestä koululiikunnan tulee saada tunti lisää viikossa kaikilla asteilla, koska lasten ja nuorten fyysinen kunto ei vastaa huomispäivän työelämän vaatimuksia.

Överhuvudtaget så gäller det att inse att det måste satsas mera på den förebyggande hälsovården, den måste prioriteras högre än för närvarande. Vi har helt enkelt inte råd med nuvarande utveckling. Kostnaderna för sjukvården kan inte öka i det oändliga. Nu beräknas arbetsoförmåga på grund av problem med stöd- och rörelseorgan kosta 4 miljarder euro om året och arbetsoförmögenhet av psykiska orsaker hela 8,5 miljarder euro. Människor ska stimuleras till större engagemang, till större ansvar för sin egen hälsa, och upplysning och skattepolitik ska användas för hälsosammare levnadsvanor.

Arvoisa puhemies! Nämä hallituksen asettamat kehykset eivät tule helpottamaan kuntien taloustilannetta. Kunnat joutuvat toimimaan hyvin tukalissa olosuhteissa lähivuosien aikana. Sekä valtion että kuntien intressissä on luoda suurempia kuntia ja suurempia yhteistoiminta-alueita.

Ajatus valtion ja kuntien välisen yhteisöveron jaon palauttamisesta normaaliksi vuonna 2012 sen jälkeen, kun kuntien osuutta nostettiin tilapäisesti 22 prosentista 32 prosenttiin, ei ole minusta realistinen. Tämä kohdistuisi aluekeskuksiin erityisen raskaasti, koska ne vastaavat pitkälti työllisyydestä omalla työssäkäyntialueellaan, ja on todennäköistä, että tämä asia jää seuraavan hallituksen ratkaistavaksi myönteisellä tavalla.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset vuosille 2011—2014 on erittäin tärkeä keskusteluasiakirja eritoten tässä tilanteessa, kun tässä asiakirjassa todetaan osuvasti: "Syvä taantuma ja sen aiheuttama julkisen talouden rahoitusaseman jyrkkä heikkeneminen on muuttanut perusteellisesti finanssipolitiikan lähtökohtia." Minusta tämä toteamus olisi antanut aiheen jopa vielä henkisesti haasteellisempaan vastaukseen tämän kehystarkastelun puitteissa, kun kuitenkin nyt olemme jo pidempään harjoitelleet tämän tyyppisen asiakirjan tuottamista.

Hallitus itse toteaa, että tämä ei sisällä uusia linjauksia vaan niiden aika on seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Se on tietyltä osin perusteltua, mutta tässä äärimmäisen syvässä ja moninaisessa murrosaikakaudessa, jota nyt elämme, kyllä olisi odottanut, että hallitus olisi katsonut myös niitä tulevaisuuden linjauksia oman näkemyksensä ja käsityksensä pohjalta selkeämmin ja tällä tavalla haastanut sitä yhteiskunnallista keskustelua, joka on välttämätöntä käydä ennen tulevia eduskuntavaaleja. Tässä mielessä tämä keskustelu, jota tänä päivänäkin on käyty, on jäänyt aika lailla tämmöiseksi juupas—eipäs-keskusteluksi, joka ei kovin paljon vie eteenpäin niitä uusia ratkaisuvaihtoehtoja, joita nyt välttämättä lähitulevaisuudessa tarvitaan.

Edessä on jättiurakka: miten vastataan ikääntymisen ja globaalitalouden haasteisiin. Avainkysymykseksi muodostuu talouden tasapainottaminen kestävällä tavalla. Tämän ratkaisun ytimenä on luonnollisesti kasvun ja yritystoiminnan vahvistaminen. Millä tavalla tässä tulemme onnistumaan? Ajattelen tätä laajaa murrosta, jota tausta-asiakirjassa sinällään aika monipuolisesti sekä Euroopan unionin jäsenmaiden kannalta että laajemminkin kansainvälisesti arvioidaan, miten merkittävällä tavalla se tulee haastamaan ihan näitä peruskysymyksiä. Otan käytännön esimerkin. Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostona viime viikolla vierailimme Hollannissa, joka on yksi, aika lailla monilta osin samoissa asemissa oleva Euroopan unionin jäsenvaltio kuin Suomi. Siellä esimerkiksi työllisyyden parantamisen osalta on päädytty niin radikaaliin ratkaisuun, että alle 29-vuotias nuori ei saa minkäänlaista sosiaaliturvaa muuta kuin työn kautta.

Jos ajatellaan, että Euroopan sisällä, unionin sisällä, mennään jo tällaisiin ratkaisuihin, niin jollakin tavalla ajattelen, että tämä henkinen muutos — mitä merkitsee se, että työ on ensin — sitä kautta todella luodaan uusia käytänteitä, panostetaan uuden tyyppisiin asioihin, jotta me eliminoimme sen ongelman, joka tänä päivänäkin on hyvin monta kertaa ollut esillä, nuorisotyöttömyyden, nuorten syrjäytymisen. Hyvin todennäköistä on, että ellemme me pureudu näihin asioihin nykyistä vahvemmin, edessä on nuorten pitkäaikaistyöttömien sukupolvi. Olisin odottanut jollakin tavalla, että tämän tyyppisiin kysymyksiin tässä kehystarkastelussa olisi vielä selkeämmin tartuttu.

Arvoisa puhemies! Esitän omana missionani tähän keskusteluun, että voisiko Suomen tulevaisuudenkuva rakentua siitä, että me tietoisesti luomme tästä hienosta maasta terveimmän kansakunnan. Mitä tämä kaikkiaan tarkoittaa, terveimmän kansakunnan kansakuntien joukossa. Me tiedämme, kuinka valtavat ovat tänä päivänä ne häiriökustannukset, jotka sisältyvät tähän kehykseen, kun sen sijaan meidän pitäisi luoda ratkaisuja, jotka vievät rakentavalla, ehyellä tavalla yksittäisten ihmisten elämää eteenpäin ja sitä kautta luovat perustaa myös Suomen tulevalle menestykselle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Aivan muutama sana tähän keskusteluun kehyksistä. Naapurimaamme Venäjä on maa, jossa valtion tuloista noin 80 prosenttia tulee energian viennistä. Toisaalta Afrikassa Kongon demokraattinen tasavalta, joka ei varmasti ole kovinkaan demokraattinen, on kuuluisa kaivoksista ja sodista, joita kaivoksista käydään. Mutta se elää kaivoksista, sen vientituloista tulee huomattava osa niistä. Toisaalta huomattava osa tulee sademetsäpuusta, josta osa on laittomasti kaadettua.

Puhemies! Suomesta ollaan tekemässä tulevaisuudessa tällainen Venäjän ja Kongon välimuoto, energian viejä, ja tästä energiasta ydinsähkö on merkittävä osa. Samalla maamme sananmukaisesti avataan kaivosteollisuudelle: Lappi, Itä-Suomi mutta käytännössä koko Suomi on kohteena. Kaivosteollisuus jopa puhuu siitä, että kuntien pitää ratkaista taloudelliset ongelmansa niin, että joka kunnassa olisi jonkunlainen pieni kaivos. Kaivosteollisuus pohjaa tulevaisuuttaan Intian ja Kiinan kysyntään. Kuitenkin tuo kysyntä voi olla hyvin vaihtelevaa, varsin ylä- ja alamäkistä, ja on kuitenkin linjattu niin, että hyvinkin köyhiä malmivarantoja, joissa siis malmin mineraalipitoisuus on hyvin matala, avataan suuriksi avokaivoksiksi. Tällainen on esimerkiksi Talvivaara.

Talvivaaran kaivoksesta onkin todettava, koska se nyt viime aikoina on ollut kiinnostuksen kohteena, että se on avattu myös uraanikaivokseksi, ainakin kaivoksen omistaja tähtää tähän. Kuitenkaan ympäristövaikutusarviointeja ei ole uraanikaivoksen suuntaan tehty. Se tarvitaan, jos siitä uraanikaivosta todella tehdään. Tällä hetkellä paljolti uraani on kipsiseoksessa, joka on padottu sinne. Tosin tämä pato joku aika sitten osittain romahti, ja tätä kipsiseosta uraaneineen virtasi alapuoliseen jokeen. Asia on edelleen kesken, ja ongelma mielestäni on sekin, että paikallisella elyllä ei ollut lupaa suorittaa säteilymit-tauksia, ne olivat Stukin asioita, mutta Stuk taas ei ollut niitä tehnyt.

Arvoisa puhemies! On selvä, että Suomi tarvitsee työpaikkoja, mutta työpaikkoja syntyisi varmasti myös muuten kuin suuria avolouhoksia avaamalla. Toisaalta jos energiantuotanto pohjautuu, niin kuin nyt näyttää hallituksen energialinja pohjautuvan, ydinvoiman lisärakentamiseen, niin sekään ei ole erityisen työvoimavaltainen, kun laskemme sen, miten paljon megawattia kohti tarvitaan työvoimaa. Tuollaisessa keskisuuressa ydinvoimalaitoksessa on noin 200—300 työntekijää, ja näin ollen bioenergia, yleensäkin uusiutuva energia, on paljon enemmän työvoimavaltainen. Hallituksen politiikka tässä kolmen uraanivoimalan rakentamisen liputtamana on ongelmallista, ja on tietysti ikävää, että eduskunnassa on niinkin laaja tuki tällaiselle hallitukselle, joka on hakemassa Suomeen jopa kolmea uutta uraanivoimalaa. Voimme vain odottaa tätä keskustelua ja sen käymistä sitten eduskunnassa.

Vielä, puhemies, tähän palvelukysymykseen, joka tulee lähivuosina olemaan todella kova kysymys. Pääministeri jo 9. helmikuuta täällä sa-lissa oli epäilevä, pystymmekö me vastaamaan kansalaisillemme antamastamme hyvinvointilupauksesta. Palvelujen ja myös eläkkeiden leikkaamisuhka on todellinen. Mielestäni meidän tulee löytää todellakin sellaisia tuloja tälle yhteiskunnalle, että näitä palveluiden leikkaamisia ei synny, ja yksi toimenpide on harmaan talouden lopettaminen.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyksiä käsitellään nyt poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa, kun julkista talouttamme uhkaa pitkäaikainen kestävyysvaje. Merkittäviä toimia talouden tasapainottamiseksi siis tarvitaan. Vihreiden mielestä julkista taloutta pitää tasapainottaa kahdella tavalla: korottamalla joitain veroja ja kasvattamalla tuottavuutta, ei tekemällä menoleikkauksia.

Ekologista verouudistusta pitää jatkaa tinkimättömästi, vaikka taantuma asettaa energiaintensiivisen teollisuutemme hankalaan rakoon. Energia-, ympäristö- ja kulutusveroja pitää edelleen nostaa. Teollisuuden tulee pyrkiä näkemään verotuksen rakenteen uudistuminen positiivisena mahdollisuutena muutokseen. Esimerkiksi uusiutuvien energianlähteiden oikeanlainen lisääminen voi tuoda Suomeen uusia teollisuudenhaaroja ja kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Verojärjestelmän pitää kaventaa tuloeroja, ei kasvattaa niitä. Siksi kiinteän omaisuuden verotusta tulee kiristää ja osinkotulojen verotusta muuttaa ainakin niin, että niin sanottu nollaveroluokka poistuisi.

Arvoisa puhemies! Talouden kestävyyden turvaamiseksi odotetaan, että talous kääntyisi taas kasvuun. On kuitenkin todella tärkeä muistaa, että talouskasvun on tulevaisuudessa tapahduttava ympäristön kantokyvyn rajoissa. Siksi on tärkeää paitsi saada talouden rattaat pyörimään myös tehdä asiat tuottavammin. Julkisessa keskustelussa tuottavuudesta on viime aikoina puhuttu lähinnä työurien pidentämisen kautta. Työurien pidentäminen on käytännössä synonyymi työllisyyden nostolle. Tähän liittyen on keskitetty parjaamaan nuoria liian hitaasta valmistumisesta ja nyttemmin liian hitaasta pääsystä korkeakoulutukseen. Tämän keskustelun ohella on todella tärkeää miettiä, mitä nopeammalla opiskelutahdilla oikein saavutetaan. Ei yhtään mitään, ellei työpaikkoja ole. Nyt on tärkeämpää kuin koskaan pyrkiä ennakoimaan, mille aloille työpaikkoja tulevaisuudessa syntyy, ja tekemään koulutuspoliittisia valintoja myös sen mukaan.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetissaan hallitus kohdensi 77 miljoonaa euroa nuorisotyöttömyyden vähentämiseen. Nuorisotyöttömyyden torjunnan olisi oltava keskeinen painopiste myös tulevien vuosien budjeteissa. Sen lisäksi tulevina vuosina pitää keskittyä niiden nuorten ja muunkin ikäisten tukemiseen, jotka kaikista panostuksista huolimatta eivät ole saaneet töitä. Ilman riittäviä tukitoimia nämä ihmiset ovat todella vaarassa jäädä pitkäaikaistyöttömiksi ja syrjäytyä, aivan kuten kävi 1990-luvun laman jälkeen.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan paraikaa niin sanottua välityömarkkinastrategiaa yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Tämä työ on todella tärkeä, sillä välityömarkkinoiden rooli syrjäytymisen ehkäisemisessä on suuri. Esimerkiksi työpajatoiminnan vahvistaminen edelleen tulevissa budjeteissa on erittäin tarpeellista. Työpajat toimivat kuntouttamisen, työssäoppimisen ja opiskelun välineinä esimerkiksi juuri työttömille nuorille. Työpajatoiminnan jatkopolkujen, esimerkiksi tutkinto-opiskeluun siirtymisen, kehittämistä pitää jatkaa.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet sitoutuivat aikanaan yliopistouudistukseen sillä lupauksella, joka valtiovarainministeriöstä ja opetusministeriöstä saatiin, ettei uusi yliopistolaki aiheuta yliopistoille sellaisia uusia kustannuksia, joita niille ei täysimääräisesti korvattaisi. Valitettavasti näiden lupausten toteutumista on jatkuvasti joutunut peräämään. Ongelmat liittyvät ennen muuta yliopistojen perusrahoitukseen. Vastoin opetusministerin puheita tuottavuusohjelma kurittaa yliopistoja edelleen. Perusrahoituksesta puuttumaan jäänyttä yliopistojen työnantajamaksua ei olla korvaamassa yliopistoille ilmeisesti miltään osin, ainakaan tähän kehyspäätökseen se ei sisälly. Perusrahoitus ei reaalisesti ole nousemassa minkään muun kuin Aalto-yliopiston osalta.

Kehyspäätöksen yhtenä painopistealueena mainitaan osaamisen edistäminen ja tutkimus- sekä kehitystoiminta. Voi vain todeta, että näillä nykyisillä määrärahoilla sitä ei yliopistojen osalta voida toteuttaa. Valtio on edelleen ja tulee monialaisten yliopistojen kohdalla jatkossakin olemaan yliopistojen merkittävin rahoittaja. Yliopistojen perusrahoitusta pitää tuntuvasti lisätä ja kohdentaa erityisesti aloille, joilla on heikoimmat mahdollisuudet hankkia ulkopuolista rahaa. Nyt menetellään juuri päinvastoin: rahaa annetaan eniten niille, jotka ovat onnistuneet parhaiten ulkopuolisen rahoituksen hankinnassa.

Arvoisa puhemies! Vihreille on ollut erityisen tärkeää pitää kiinni kehitysyhteistyömäärärahojen reaalisesta kasvusta myös taantuman aikana. Maailmanlaajuinen talouskriisi on koskettanut köyhiä maita pahimmin, eikä apua voi tässä tilanteessa ainakaan vähentää. Nyt kehyspäätöksessä määrärahat nousevatkin sekä absoluuttisesti että prosentuaalisesti. Jatkossa on pidettävä huolta siitä, että ilmastonmuutoksen torjuntaan kehitysmaissa käytettävät rahat ovat budjetissa eri momenteilla kuin muu kehitysyhteistyö. Suomi on Kööpenhaminassa sitoutunut siihen, että ilmastorahoitus on uutta ja lisää sitä rahaa muihin kehitysyhteistyörahoihin nähden.

Lopuksi haluaisin vielä korostaa, miten tärkeää on, että lähtiessämme pikkuhiljaa taas talouden elpymisen tielle emme unohda kriisin opetuksia. Talouden pitää olla sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Tämä tarkoittaa sitä, että voitot käytetään ihmisten arjen parantamiseen esimerkiksi palveluita kohentamalla eikä tappioita maksateta veronmaksajilla. Pankkien ja muiden ta-loudellisten toimijoiden toiminta on saatava vastuulliseksi ja läpinäkyväksi. Toiseksi, talouskasvun on edettävä ympäristön asettamissa rajoissa. Tämä voi vaatia meiltä tulevina vuosina tyytymistä hiukan vähempään ja satsausta määrän sijasta elämisen laatuun.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen talous ajautui viime vuonna pahaan talous- ja työllisyyskriisiin. Työllisyysnäkymät ovat synkät, ja työttömiä on maassamme jo 300 000. Erityisen huolestuttavaa on ollut nuorisotyöttömyyden kasvuvauhti. Tämän hallituskin on jo ymmärtänyt. Työttömyysaste tulee nousemaan edelleen tämän kevään aikana, eikä talouskasvun merkittävästä käynnistymisestä ole vielä minkäänlaista varmuutta.

Hallituksen finanssipoliittinen elvytyspolitiikka ei ole taloudellisen tilanteen vakavuuteen nähden ollut riittävää eikä oikein suunnattua. Sitä on leimannut pyrkimys pidättäytyä varsin tiukoissa menokehyksissä ja sokea usko veroelvytykseen. Tämä hallitus on pakottanut kunnat leikkauslistojen ja veronkorotusten tielle.

Työnantajan kelamaksun poistosta aiheutuva hyöty menee suuryrityksille, ja työllisyysvaikutuksiltaan se on olematon, mutta se katetaan muun muassa nostamalla energiaveroja. Hallitus siis maksattaa hätiköidyt päätöksensä tavallisella kansalla ja kotitalouksilla.

Valtion tuottavuusohjelman jääräpäistä toteuttamista on näin vaikeana aikana täysin mahdoton käsittää. Tuottavuusohjelma on heikentänyt merkittävästi työvoimatoimistojen toimintakykyä, ja vaikka hallitus pitää yhtenä keskeisenä tavoitteena työllisyyden hoitoa, niin käytännön toimissa tämä huoli ei tunnu näkyvän. Päinvastoin, hallitus aikoo tuottavuusohjelman nimissä edelleen vähentää työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalta miltei 1 200 henkilötyövuotta vuosien 2011—2015 välillä. Tämä on enemmän kuin minkään muun ministeriön hallinnonalalta samana aikana.

Olisi todella hyvä kuulla hallituksen perustelut sille, miten tämä voi vaikuttaa myönteisesti työttömyyden hoitoon lähivuosien aikana. Haastetta on ihan riittävästi, ilman että hallitus tieten tahtoen rapauttaa työvoimahallinnon toimintakykyä. Vielä viime vuoden talousarviossa hallitus leikkasi työllistämis- ja koulutusmäärärahoja miltei 77 miljoonaa euroa. Tätä käsittämätöntä päätöstä hallitus on sittemmin saanut paikkailla useaan otteeseen, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Lisäykset eivät ole missään suhteessa siihen, kuinka paljon työvoimahallinnossa tarvittaisiin lisäresursseja.

Sosialidemokraatit ovat esittäneet hallituksen politiikalle selkeitä vaihtoehtoja useaan otteeseen. Vaihtoehtobudjetissamme on löydettävissä merkittäviä panostuksia palveluihin ja kun-tien rahoituspohjan vahvistamiseen, rakentamisen vauhdittamiseen sekä koulutukseen. Esitimme myös kuntien rahoituspohjan vahvistamista palveluiden laadun ja saatavuuden turvaamiseksi. Suora tuki kunnille on työllisyysvaikutuksiltaan huomattavasti kohdennetumpaa kuin yltiöpäiset lisävelalla rahoitettavat veronalennukset.

Pääministeri Vanhanen totesi jokin aika sitten kyselytunnilla, taisi olla viime kyselytunti: "Meillä on edessä varmasti vuosia, jolloin kokonaisveroaste tulee nousemaan. Jos ensimmäisen veronkorotuksen kohdalla tulee tällainen vastustus, niin mitenköhän tässä mahtaa käydä?" Tämä lausunto tuntuu hieman oudolta siinä valossa, että hallituksen tähänastiset päätökset ovat kaventaneet hälyttävällä tavalla veropohjaa ja veronkorotuksia tullaan tarvitsemaan ja sen ymmärtävät kaikki.

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka on synnyttämässä todellisen uhan siitä, että laman todellisiksi laskumiehiksi joutuvat vähävaraiset, sairaat, vanhukset ja lapsiperheet. Nyt olisi mielestäni arvovalintojen aika.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvosto on antanut kehysselonteon vuosille 2011—2014 aikana, jota edelleen hallitsee kansainvälisen talouden epävarmuus. Meneillään olevan kansainvälisen talouskriisin myötä olemme siirtyneet uudelle aikakaudelle, jolloin yksisilmäisen talouskasvun edistämisen sijasta meidän on edistettävä talouden vastuullisuutta ja kestävyyttä.

Vanhasen hallituksen talouspolitiikan linja on ollut selkeä. Taloutta on elvytetty harkitusti ja määrätietoisesti. Työllisyydestä on huolehdittu kaikin keinoin. Samaan aikaan katse on ollut tulevaisuudessa. Uutta kasvua on luotu ja sitä on luotava jatkossakin, sillä muuten palvelumme rapautuvat.

Kansainvälisen talouskriisin vaikutukset ovat näkyneet suomalaisessa arjessa ja suomalaisten arjessa. Vientituotteidemme kysyntä on supistunut voimakkaasti. Hallitus on tiedostanut talouden ongelmat ja on helpottanut yritysrahoituksen saantia monin tavoin.

Me keskustassa olemme vaatineet useissa neuvotteluissa ratkaisuja kuntatalouden vahvistamiseen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ylläpitämiseen ja työllisyyden tukemiseen.

Arvoisa herra puhemies! Julkisen talouden tasapainottamisessa on oltava selkeä tärkeysjärjestys. Työuria on pidennettävä ensinnäkin, toiseksi tarvittaessa veroastetta on nostettava hallitusti ja vasta, jos nämäkään toimenpiteet eivät riitä, harkitaan menoleikkauksia. On kuitenkin muistettava, että menoleikkuria voidaan toteuttaa vasta talouden nousuvaiheessa. Korostan ja toistan, että on kuitenkin muistettava, että menoleikkuria voidaan toteuttaa vasta talouden nousuvaiheessa. Lisäksi on tunnistettava julkisen talouden kasvun rajat.

Keskustajohtoinen hallitus on ollut sosiaalisesti oikeudenmukainen myös vaikeutuvissa oloissa, mikä on näkynyt oikea-aikaisina tulonsiirtoina. Ruuan arvonlisäveron laskeminen viime vuoden lokakuussa 17 prosentista 12 prosenttiin on hyödyttänyt erityisesti pienituloisia. Muita historiallisia uudistuksia ovat takuueläke ja lapsilisien sitominen indeksiin sekä vähimmäisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen ja sairauspäivärahojen korottaminen työmarkkinatuen tasolle. Hallituksen perhepainotteinen linja näkyy myös muun muassa lapsilisän yksinhuoltajakorotuksessa, kotihoidon tuen korotuksessa ja monilapsisen perheen lapsilisän korotuksessa. Kaiken kaikkiaan etenkin pienituloisten etuuksia on lisätty tällä vaalikaudella enemmän kuin koskaan aiemmin — enemmän kuin koskaan aiemmin.

On tärkeää, että lasten, nuorten ja perheiden tulevaisuudesta ei tingitä talouden taantumassakaan. Tämä on satsaamista tulevaisuuteen. Meidän on kannettava huolta nuorisotyöttömyyden kasvusta ja nuorten syrjäytymisestä työmarkkinoilla. Lisäksi opetus-, sosiaali- ja terveyssektorin yhteistoimintaa täytyy parantaa ja palveluita on tuotettava julkisen sektorin, yritysten ja järjestöjen yhteistyönä.

Sosiaali- ja terveysongelmien ennaltaehkäisy on paljon edullisempaa kuin niiden korjaaminen. Voi hyvällä syyllä sanoa, että etukäteen sijoitettu euro on moninkertaisesti säästetty euro.

Arvoisa herra puhemies! Me suomalaiset olemme kaikki samassa veneessä niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Meidän on yhdessä torjuttava taantumaa ja löydettävä keinoja uudelle kasvulle. Nyt on vedottava yrityksiin, jotta ne kantavat oman yhteiskuntavastuunsa taantuman aikana. Jos yritykset pitävät kiinni työntekijöistään nyt, ne ovat valmiita uuden nousun alkaessa.

Matti Vanhasen toinen hallitus pyrkii viemään Suomen mahdollisimman ehyenä läpi taantuman. Hallituksen toimet ovat taanneet Suomelle monia muita maita paremman talous- ja työllisyyskehityksen.

Reijo Paajanen /kok:

Herra puhemies! Taloudenhoito on parin viimeisen vuoden aikana ollut erityisen haastavaa niin maailmantalouden kuin kotimaan taloudenkin suhteen, ja olemme seuranneet hyvin synkissä tunnelmissa joillakin tahoilla, mihin joudutaan. Sanoi kuka mitä hyvänsä, oli varmasti yllätys, miten nopeasti koko talous kiepsahti nurin. Talouskriisistä toipuminen on ehkä alkanut, ja vientimarkkinoillakin nähdään pikkuhiljaa elonmerkkejä. Varovaisuutta silti orastavista kasvunmerkeistä huolimatta ei saa hylätä. Vaikka kukat alkavat kukkia, voi uusi hallayö yllättää nopeasti.

Suomessa talouden kasvuun tulee jatkossa vaikuttamaan vakavasti talouden rakennemuutos. Tuotanto tulee siirtymään lähemmäs vientimarkkinoita ja halvempia tuotantokustannuksia tarjoavia alueita. Samalla väestö ikääntyy ja työvoimapula nostaa päätään. Näyttää valitettavasti siltä, etteivät uudet työpaikat synny enää samoille aloille kuin ennen. Monilla paikkakunnilla tullaan törmäämään ongelmaan, että tarjolla oleva työvoima ei vastaa olemassa olevaan tarpeeseen. Taantuma on vaikuttanut koko talouteemme niin, että julkisen talouden alijäämä ylittää tänä vuonna jo EU:n asettaman alijäämärajoituksen. Finanssipolitiikan lähtökohdat ovat muuttuneet perusteellisesti. Siksi pelkkä komiteoiden asettaminen ja pikkunäpertely eivät enää riitä. Talouden rakenteita on uudistettava heti ja ennakkoluulottomasti. Kuntien menokehitys on käännettävä laskuun ja koko julkinen talous on saatava kestävälle pohjalle. Palvelurakenteiden tuottavuuden parantaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta kilpailukykymme pystytään pitämään yllä entiseen tapaan.

Herra puhemies! Lähivuosien talouspolitiikassa on huomioitava entistä paremmin alueelliset ja paikalliset tarpeet. Elinkeinorakenteet vaihtelevat eri alueilla, ja moniin paikkakuntiin taantuma on iskenyt rajummin kuin toisiin. Maakunnista löytyy myös hyvin erilaisia lähtökohtia oman talouden parantamiseen. Kasvualojen löytäminen ei ole missään nimessä itsestäänselvää. Luvattoman suureksi paisuneet työttömyysluvut ja sitä kautta kunnallisveropohjan heikkeneminen on vienyt kunnat heikkoon happeen. Toipuminen tulee olemaan hidasta, kun verotulojen kehitys on vaimeaa myös ensi vuonna. Lakisääteisen palvelutuotannon turvaaminen ilman velkaantumista on haasteellista ja merkitsee veroprosenttien korotuksia monessa kunnassa. Kun-tien menojen kasvu on saatava hidastumaan olennaisesti pysyvästi, sillä veronkorotuksia ja velkaantumista ei voida jatkaa loputtomiin.

Hallitus on tehnyt useita hyviä päätöksiä kuntien talousahdinkoa auttaakseen. Pidän hyvänä päätöksenä korottaa väliaikaisesti yhteisöverotuottoa koskevaa jako-osuutta, sillä se omalta osaltaan kasvattaa kuntien verotuloja. Myös työnantajan kelamaksun asteittainen poisto ja kiinteistöveron ylä- ja alarajojen korotus tuovat helpotusta kuntien kiperään tilanteeseen. Hallitus tukee jatkossakin merkittävästi kuntataloutta, muun muassa maksamalla eri hallinnonaloille tulevia valtionapuja vajaa 10 miljardia euroa tulevana vuonna. Kuntien täytyy vastaavasti omalla tahollaan pyrkiä hillitsemään menoja lisäämällä palveluiden tehokkuutta ja tuottavuutta. Ainakin kuntatalouden rakenteiden muuttamiseen painottunut Paras-hanke on saatava nopeasti oikealle polulle. Laajamittaisia kuntaliitoksia tarvitaan vielä lisää, jotta kuntien elinvoimaisuus ja asukkaiden laadukas elinympäristö taataan.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvostamani puhemies! Valtiontalouden kehyksissä on tänä hankalana taloudellisena aikana sovitettu monia tarpeita yhteen, mutta haluan tässä puheenvuorossa keskittyä yhteen erittäin merkittävään puutteeseen. Kehyksessä ei nimittäin tueta niitä, jotka tukea eniten tarvitsevat yhteiskunnassa.

Laman myötä meidän pitää tukea erityisesti pientuloisia ja heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevia. He kärsivät eniten. He ovat kaikkein riippuvaisimpia julkisista palveluista, koska heillä ei ole yksityisiin palveluihin varaa. Julkisten palveluiden turvaaminen on heille ensisijaista. Julkiset palvelut ovat tällä hetkellä syöksykierteessä alaspäin. Tämän kierteen oikaiseminen on aivan keskeinen toimenpide, joka kehyk-sissä pitäisi olla. Näin ei nyt kuitenkaan ole.

Paras-hankkeen myötä palvelutuotantoa ei ole saatu sellaiseen kuntoon, mikä hankkeen alkuperäinen tavoite oli. Palvelutuotanto on yhä rikkonaisempaa ulkoistamisen ja hallintohimmeleiden myötä. Oikea suunta olisi kohti selkeitä, riittävän suuria peruskuntia. Palveluiden rikkonaisuutta korostaa syntynyt tilanne, jossa kunnat on pakotettu ulkoistamaan. Muun muassa Kunnallisalan kehittämissäätiön selvitykset osoittavat, että ulkoistaminen ei ole johtanut säästöihin, päinvastoin hintaa palveluille on tullut lisää ja samalla yksityistäminen on rikkonut palveluiden valvontaa, kehitystä ja tasa-arvoista saatavuutta.

Rikkonaisuuden lisäksi kuntapalveluita vaivaavat krooninen alibudjetointi ja asiakasmaksujen nousu sekä uudet asiakasmaksut. Kuvailen näitä kuntapalveluiden ongelmia, koska ne ovat sitä hyvinvointivaltion ruisleipää, joka kansalaisille merkitsee turvallista elämää, erityisesti silloin, jos ihminen on pienituloinen tai muuten heikko-osainen, fyysisesti tai sosiaalisesti puutteellinen.

Arvoisa puhemies! Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä enemmän hän tarvitsee hoito- ja hoivapalveluita. Hallitus on väläytellyt eläkkeiden leikkausta. Tämä, jos mikä, olisi ongelma iäkkäille ihmisille, joiden taloudellinen tilanne antaa pääsääntöisesti hyvin kapeat mahdollisuudet ostaa itse hyvinvointipalveluita. Eläkeleikkauksen tavoitteena kerrotaan olevan työurien pidentäminen. Tavoite on oikea, mutta keino on totisesti väärä. Usein puhutaan valitsemisesta kepin ja porkkanan välillä, kun ihmisten käytöstä halutaan ohjata. Eläkkeiden leikkaaminen on halon käyttämistä ohjausvälineenä. Julkisen talouden tila voi näin vahvistua lyhyellä aikavälillä, mutta yksittäisen mummon ja papan talous ei sitä kestä. Tämä ei ole julkisenkaan talouden etu pitkällä tähtäimellä.

Pienituloisten lisäksi toinen heikko-osaisten ryhmä ovat monisairaat ja erityistä hoitoa tarvitsevat ihmiset. Heille on peruspalveluiden lisäksi tiettyjen erityispalveluiden turvaaminen tärkeää ja välttämätöntä. Tarkoitan esimerkiksi reumapotilaita, päihdeäitejä ja heidän vauvojaan tai ihmisiä, jotka tarvitsevat esimerkiksi Järvenpään sosiaalisairaalaa. Näiden palveluiden turvaamiselle olisi hyvä tilaisuus kehyksissä.

Käsittelyssä olevat kehykset eivät anna eväitä palveluiden ja kuntatalouden korjaamiselle, vaan päinvastoin viittaavat kintaalla ihmisten ja kun-tien vaikeuksille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on vähän semmoinen persoonallinen kehysselonteko hallitukselta, kun ottaa huomioon, että se koskee yhtä vuotta periaatteessa. Eli se on niin kuin käytännössä esileikki tulevasta ensi vuoden budjetista ja kaikki muu on pelkkää tekniikkaa. Tämä on aivan kokonaan muuta kuin oli silloin, kun nykyinen puhemies oli valtiovarainministerinä. Hän toi tänne tiedonannon ja sitoi sillä tavalla hallituspuolueet oman kehyspolitiikkansa vankkureiden eteen.

Tämä kehysesitys on muutenkin aika mielenkiintoinen. Otetaanpas muutama esimerkki, mitä siellä on ja mitä siellä ei ole. Ensinnäkään siellä ei ole verotukia, jotka ovat 13 miljardia euroa ja jonka verran tosiasiallisesti tilanteessa siis jää verotuloja perimättä. Edelleen ulkopuolisten menojen osuus, jotka eivät ole siis kehyksessä mukana, on 12,3 miljardia euroa. Velkaa tehdään nettomääräisesti pohjille 12,3 miljardia euroa. Ja sitten mikä tärkeintä, arvoisa puhemies, on se, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden osuus on noussut jo yli 5 miljardin euron. Siis mopo alkaa karata käsistä.

Kun nämä äsken mainitsemani luvut suhteutetaan yhden vuoden budjetin kokonaisuuteen, se mikä budjettikirjassa näytetään menoina ja sitten tietenkin vastaavasti on jostakin tulojakin, niin se on 50 miljardia euroa suurin piirtein. Sillä tavalla tässä oikeastaan ei ole paljon mistään kysymys, mutta hauska keskusteluhan tästä on saatu aikaiseksi. Selvä ero on sekä toisaalta hallituspuolueiden sisällä ja kesken että toisaalta suhteessa opposition näkemyksiin.

Onko tasavallan tila sitten hyvä vai huono? Se riippuu aivan, mistä katsotaan. Jos katsotaan sitä kansantalouden kannalta, niin Suomi on Euroopan paras maa, kun jätetään numeerisesti ulkopuolelle veroparatiisit, ylivoimaisesti paras maa. Mistä tämä johtuu? Se johtuu siitä, että vaihtotase on ollut varsin pitkään ylijäämäinen, eli siis toisin sanoen kansantaloutemme on vahvistunut ja vahvistunut, ja siitä kun miinustetaan pois velat, niin lopputulema on sen jälkeen positiivinen. Elikkä siis toisin sanoen, Suomi on itse asiassa velaton maa.

Mitäs sitten on käytännössä odotettavissa, sen tulee ratkaisemaan ehdottomasti se, kuinka huonosti tai hyvin muut eurovaltiot pärjäävät. Nykyinen yhtälö on niin kuin sanottuna hurja sillä tavalla, että Euroopan keskuspankki harrastaa halvan lainan alhaisten korkojen politiikkaa ja vakuudeksi riittävät valtioiden liikkeelle laskemat joukkovelkakirjalainat, niin kuin sanotaan joukkolainat, kun tuo nimitys on nykyisin lyhennetty sellaiseksi.

Tämä tarkoittaa sitä, että se, joka on saanut näillä ehdoilla lainaa, voi sitten pankeille antaa sen voitollisesti ja voi köyhiä valtioita ja pulassa olevia valtioita varsin korkeakorkoisilla lainoilla auttaa. Eli toisin sanoen tästä kierteestä on syntynyt setelirahoitusautomaatti, jossa itse asiassa koko ajan rakenteellisesti euron arvo suhteessa muihin päävaluuttoihin laskee ja sillä tavalla vientiteollisuutta autetaan oikein voimakkaalla valtio- ja Ekp-subventiolla parempiin tuloksiin.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehykset, vuosikymmenen puoliväliin oleva selonteko, ei pidä sisällään mitään uutta. Se on tavallaan hallituksen jättämä linjaus uudelle vaalikaudelle. Poliittiset avaukset tulevat luonnollisestikin vaalien yhteydessä ja jälkeen uuden hallituksen ohjelman myötä, ja tässä mielessä tämä selonteko ei todellakaan muodosta mitään erityisen uutta. Voisiko siinä olla enemmän talouden arviointia siitä, kuinka me selviämme tämän vuosikymmenen aikana, on sitten toinen kysymys.

Hallitushan on luvannut ja kertoo sen, että tämän vuoden aikana eli budjettiriiheen mennessä laaditaan julkisen talouden vakauttamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi ohjelma ja tämä ohjelma valmistellaan myös laajapohjaisesti kolmikannankin kautta. Hallituksen on tietysti kannettava talouspolitiikasta vastuu ja viime kädessä sitten katsottava, millä ratkaisuilla myös tämän vuoden aikana ja ensi vuoden aikana mennään. Talousarviohan valmistuu loppuvuonna, mutta me kaikki tiedämme, että talouden ennustaminen on edelleenkin erittäin vaikeaa. Kun vuoden 2008 lopulla tapahtui suuri talouden romahdus, samoin vuonna 2009, ja kun talous on edelleenkin ollut vaikeassa jamassa tänä vuonna, niin tulevaisuuden ennustaminen tätä taustaa vasten näyttää olevan melkein vieläkin vaikeampaa. Harva taho pystyy ainakaan tässä katsantokannassa vielä sanomaan vakuuttavasti, milloin nousu alkaa. Joka tapauksessa se on selvää, että kun me velkaannumme tällä tahdilla eli valtionvelka tulee tuplaantumaan lähivuosien aikana, niin sen velanmaksun aikakin koittaa.

Vasemmisto-oppositio on tämän keskustelun aikana pyrkinyt lähtemään siitä, että torjutaan erilaisia hankkeita, vaihtoehtoja. On puhuttu eläkeleikkauksista, jotka ovat opposition itse esille nostama tietyn tyyppinen mörkö, joka on ammuttu sitten alas täällä. Myöskään sillä me emme tule pärjäämään, että me vain uhkakuvia poistamme. Vanhasen hallitus on ilmoittanut, että me emme ole lähdössä leikkausten tielle, vaan pyrimme kaiken kaikkiaan kasvattamaan kansantalouden kakkua niin, että siitä myös jaettavaa riittää. Ensi maaliskuun alussa on suuri eläkeuudistus edessä, ja siitä myös on pidettävä kiinni. Meillä on myös uudistuksia, jotka tulevat maksamaan, mutta se on myös osa sitä kansalaisten sosiaaliturvaa, joka pienituloisempien ihmisten hyväksi tullaan tekemään, ja niistä pitää myös pitää kiinni.

Kaiken kaikkiaan tämä valtionvelan lisääntymisen määrä on asia, joka ehkä jää vielä vähän liian vähälle huomiolle. Ihan varma en ole kyllä ollut sosialidemokraattien kannasta siinä, pitäisikö sitä velan määrää vähentää vai lisätä. Miten se mahtaa oikein olla? Kuitenkin joka tapauksessa tilanne on nyt niin, että jos jokainen suomalainen laskee vaikkapa, että kymppitonnin velan maksaisi valtion puolesta, 10 000 euron verran — itse kukin voi sitten perheen koon mukaan laskea — niin tuo määrä tulee nousemaan 20 000 euroon. Kuntien velkataso ylipäätänsäkin on jossakin 1 500—2 000 euron tasolla, eli valtiolla ollaan ihan omissa sfääreissä. No, näitä tietysti verrataan kansantalouden kehitykseen ja todetaan, että vielä näilläkin lukemilla me tulemme pärjäämään, mutta se on kaikki pois siitä tilistä. Se on vähän niin kuin förskottia. Se on pois lopputilistä. Me jätämme perinnöksi nuoremmille ihmisille sitä velkataakkaa, ja se on sellainen asia kyllä, joka meidän pitäisi kaikkien miettiä.

Siksi on ihan selvää, että me myös tämän talouslaman johdosta joudumme kantamaan vastuuta koko seuraavan vuosikymmenen ja vielä sitä seuraavankin. Edellisenkään laman, siis 1990-luvun alkupuolella syntyneen laman, velkavankeutta ei ole pystytty kaiken kaikkiaan lyhentämään. Sitä jäi vielä tuo vajaat 50 miljardia, ja se on tietysti meillä tässä kaiken kaikkiaan painona. Mutta se, että hallitus paneutuu talouteen, on aivan oikein, ja eduskunnan omalta osaltaan tulee olla myös kannustamassa siihen, että yrittäjyyden kautta me parannamme suomalaisten ja Suomen kansainvälistä ja kansallista kilpailukykyä niin, että meillä on varaa myös sitten tuottaa niitä sosiaalipalveluita, mitä kansalaisten tarpeisiin on saatava.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen kansantaloudelle viime vuosi oli poikkeuksellisen synkkä. Tilastokeskuksen ennakkotietojen valossa bruttokansantuote laski 7,8 prosenttia. Viime vuoden eli vuoden 2009 suuruinen pudotus koettiin viimeksi yli 90 vuotta sitten. Eniten kysyntää vähensi viennin ja investointien supistuminen. Yksityinen kulutus laski yli 2 prosenttia, vaikka veroja on kevennetty vaalikaudella merkittävästi. Säästämisaste kääntyi viime vuonna positiiviseksi. Tuotannon pudotus oli sekä syvyydeltään että laajuudeltaan poikkeuksellinen. Yksikään keskeinen toimiala ei yltänyt kasvuun.

Kuten selonteossa on todettu, talouden rakennemuutos, väestön ikääntyminen sekä tuotannon siirtyminen lähemmäs vientimarkkinoita ja halvemman tuotannon maihin hidastivat talouden kasvun mahdollisuuksia. Valtionvelka lisääntyy kehyskaudella joka vuosi, eniten tänä vuonna: runsaat 12 miljardia euroa. Sen jälkeen uutta velkaa otetaan perusskenaariossa vuosittain arviolta noin 8 miljardia euroa, ja kehyskauden lopulla velkakanta saavuttaa noin 110 miljardin euron tason. Niinpä valtiontalouden heiketessä sisältäpäin mahdollisen laman iskiessä uudelleen meillä ei ole enää varaa vastata siihen ottamalla lisävelkaa reilusti, kuten tehtiin 2008—2009.

Arvoisa puhemies! Porvarihallituksen politiikan seurauksena työllisyydelle ja julkiselle talou-delle asetetut tavoitteet jäävät saavuttamatta. Lama onkin muuttamassa perusteellisesti finanssipolitiikan lähtökohtia, ja kuten äsken totesin, niin julkinen talous on entistä haavoittuvammassa kunnossa. Laman myötä työvoiman määrä on supistunut ja rakenteellinen työttömyys on kasvanut. Myös investointien supistuminen on heikentänyt talouden kasvupotentiaalia. Nyt pitäisi panostaa uuden kasvun luomiseen.

Tänä vuonna työllisyysnäkymien ja sitä kautta kunnallisveropohjan heikkeneminen laajentaa kriisin koskemaan koko kuntakenttää. Kuluvalle vuodelle lähes 200 kuntaa nosti kunnallisveroprosenttiaan ja keskimääräinen kunnallisveroaste kohosi 0,4 prosenttiyksiköllä. Lisäksi kiinteistöveroon tehtiin poikkeuksellisen suuria korotuksia. Akuutin suhdannekriisin lisäksi kunnilla on vaikeita vuosia edessä myös keskipitkällä aikavälillä. Kuntien tulokehitys ei jatkossa yllä esimerkiksi vuosien 2006—2008 tasolle, kun väestötekijät heikentävät jo lähivuosina verotulojen kasvuedellytyksiä. Lisäksi kuntien korotettu osuus yhteisöverosta poistuu näillä näkymin vuoden 2011 jälkeen. Kuntien lähivuosien investointipaineet ovat mittavat johtuen muun muassa rakenneuudistuksista, välttämättömistä peruskorjaustarpeista ja kasvukeskusten suurista hankkeista, eli veronkorotukset jatkunevat, velka lisääntynee ja kuntatalouden ahdinko pahenee.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi lyhyesti yhdestä yksityiskohdasta eli Harva-projektista, harvaan asuttujen alueiden viranomaispalvelujen kehittämisprojektista. Siinä mukana ovat Lappi ja Pohjois-Karjala ja mukana poliisi, Rajavartiolaitos ja sitten pelastuslaitoksen henkilöt. Valitettavasti tämän projektin niin sanottuihin ensivastevälineisiin ei vieläkään ole rahaa. Siis koulutusta on ollut jonkin verran, ja kaiken kaikkiaan me tiedämme, että tuottavuusohjelman myötä poliisien määrä on vähentynyt, rajavartioalueet häviävät ja Rajavartiolaitoksen henkilökunta vähenee. Tämä ptr-yhteistyö, jossa muun muassa oma kotikuntani ollut pioneeri tässä hommassa, sekin murenee, koska ei ole näitä työntekijöitä. On hyvä, että tämmöisillä projekteilla jotakin tehdään, mutta niillä ei voida taata haja-asutusalueiden turvallisuutta. Tietysti vähin, mitä tässä vaiheessa voitaisiin tehdä ja tavallaan minimi on se, että osoitettaisiin todella rahaa myös näihin ensivastevälineisiin. Toki toivon, että myös tähän tuottavuusohjelmaan ainakin näiltä osin pistettäisiin jarruja.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä paikka ryhtyä laajoihin synnintunnustuksiin. Syvintä sieluani on pitkään kalvanut se, että arvioin olevani ensimmäinen suomalainen, joka on opettanut viattomille opiskelijoille kehysbudjetointia oikein yliopistossa. Siitä on nyt tasan 30 vuotta, ja silloin minä ajattelin, että tämä se on hieno järjestelmä. Terveydenhuollon hallinnon opiskelijoitten on hyvä tämä tuntea, mutta sittemmin, sen jälkeen kun valtiovarainministeriö ensin ja erinäisten kuntien kamreerit myöhemmin sen omaksuivat sydämenasiakseen, olen enenevässä määrin tuntenut — milloin enemmän, milloin vähemmän — kyllä aina pistoksia sydämessäni, että kaikenlaista hapatusta.

Mutta, arvoisa puhemies, valtioneuvoston kehysselonteonhan pitäisi olla koko vaalikauden yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin asiakirja. Siinähän määritellään tai ainakin pitäisi määritellä, mitkä hallitusohjelman kirjauksista resursoidaan ja missä määrin kuluvana kehyskautena. Nyt kun tämä ulkoinen maailmamme on sellainen kuin tästä kehysasiakirjasta käy ilmi, minkä me tietysti oikein hyvin muuten itsekin tunnemme, niin nyt kai voisi odottaa, että tässä asiakirjassa linjattaisiin politiikkaa, linjattaisiin ne linjat, joilla valtion voimavaroja käyttämällä päästäisiin mahdollisimman hyvin ja terveesti ja oikeudenmukaisesti näistä laman uhkakuvista.

Mutta mitä tämä asiakirja sitten tarjoaa? Ei mitään. Siellähän todetaan, ihan rehellisesti sinänsä, että ei tässä nyt esitetä mitään sen kummempaa. Sisällytetään siihen ne päätökset, jotka on jo aiemmin tehty, mutta vuosille 2012—2014 ei tehdä erityisiä linjauksia. Se on sinänsä ymmärrettävää tietysti, koska tässä on vaalit välissä ja voisi olla tietysti kohtuutonta, että vanha hallitus ryhtyisi kovin linjaamaan tulevan hallituksen tekosia, mutta kyllä valtion talousohjauksessa pitäisi kuitenkin olla pitkäjänteinen linja. Siinä mielessä sitä ohjaustakin olisi voinut esiintyä. Valtiovarainministeriön entinen alivaltiosihteeri Juhani Kivelä väitteli tässä ansiokkaasti valtion tulosohjauksesta ja totesi, että erityisesti vaikuttavuuden, tuloksellisuuden ja taloudellisuuden osalta talousohjaus ei ole toiminut talousarviolain edellyttämällä tavalla. Se on kyllä minusta aivan oikea arvio.

Kyllä minä olisin kaivannut tähän tilanteeseen arviota ja myöskin voimavarojen siirtoa valtion eri ministeriöitten kehysten kesken esimerkiksi sen suhteen, miten työttömyyttä torjutaan, miten työttömyyden uhrien eli työttömien tilannetta parannetaan. Olisin kaivannut sinne myöskin aivan samalla tavoin arviota siitä, mitä kuntataloudelle valtion pitäisi tehdä. Tähän saakkahan se on lähinnä keventänyt verotusta nimenomaan kunnallisverotusta keventämällä ja kompensoinut sen sitten valtionosuuksien kautta, mikä on johtanut kunnat kestämättömään tilanteeseen eli siihen tilanteeseen, joka tässä asiakirjassa todetaan.

Eli, arvoisa puhemies, tämä kehysselonteko ei vastaa niihin keskeisiin kysymyksiin, joihin sen pitäisi vastata. Siksi tämä kehysselonteko on huono.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Edessämme on aika, jolloin on parannettava suunnitelmallisesti julkisen talouden kestävyyttä. Väestön ikääntymisestä aiheutuva julkisen talouden menopaine ajoittuu 2010-luvulle ja jatkuu aina 2050-luvulle asti. Yli 60-vuotiaiden osuus on suurimmillaan vuonna 2040. Koska uudet ikäluokat ovat pieniä, vähenee työvoima sadoillatuhansilla henkilöillä vuoteen 2030 mennessä. Näihin pitää varautua julkisen talouden kestävyyttä vahvistamalla.

Valtiontalouden kehyksissä arvioidaan, että vaikka elpyminen vahvistaa julkista taloutta tulevina vuosina, niin ilman uusia kasvua tukevia tai julkista taloutta vahvistavia toimia budjetti on selvästi alijäämäinen vielä vuonna 2014. Tästä arviosta seuraa, että valtion ja kuntien velkaantuminen syvenee ja jatkuu odotettua pidempään, ja vielä syvemmälle velkaannutaan, jos elvytyspolitiikasta ei irtauduta.

Julkisen talouden kestävyyden saavuttaminen vaatiikin oletettua tiukempia poliittisia linjauksia, joilla supistetaan alijäämiä, karsitaan menoja, lisätään verotuloja sekä luodaan edellytyksiä talouskasvuun ja hyvään työllisyyteen, ja kun kasvuun päästään, on kerättävä puskurirahastoja seuraavaa taantumaa varten. Se aika on tosiaan varsin kaukana, jos kehyksiä on uskominen.

Arvoisa puhemies! Hallitus on luvannut laatia suunnitelman julkisen talouden vakauttamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi saatuaan käyttöönsä kolmikantaisesti tehtävän valmistelun tulokset budjettiriiheen mennessä. Mielestäni tällaisen suunnitelman pitäisi olla jo eduskunnan käsittelyssä.

Valtiovarainministeriön raportin mukaan väestön ikääntymisestä sekä työvoiman ja talouden kasvupotentiaalin vähenemisestä aiheutuvaan kestävyyshaasteeseen voidaan vastata pyrkimällä noin 8—9 miljardin euron rakenteelliseen ylijäämään. 8—9 miljardin euron rakenteellisella ylijäämällä julkisen velan osuus bruttokansantuotteesta vakiintuisi nykyisellä veroasteella 60 prosentin tasolle, kun ikäsidonnaiset menot kasvavat 6 prosenttiyksikköä bruttokansantuotteesta seuraavan 20 vuoden aikana. Tavoite on julkisen velan osalta maltillinen, koska se käytännössä sallisi julkisen talouden 120 miljardin euron velan eli siis valtion 110 miljardin euron ja kuntien 10 miljardin euron velan. Näin valtava velka on iso riskitekijä, kun kasvun alkaessa korkotaso nousee. 120 miljardin euron velan korot ovat matalan korkokannan aikana noin 4 miljardia euroa, mutta koron nousu muutamalla prosenttiyksiköllä kaksinkertaistaisi velanhoitomenot. Kehyksissä arvioidaan jo nyt, että valtion korkomenot nousevat neljässä vuodessa 3,7 miljardiin euroon.

Arvoisa puhemies! Kuntien suurin ongelma on, että päättäjät eivät ole osanneet hoitaa kuntataloutta silloin, kun verotulot ja valtionosuudet ovat merkittävästi lisääntyneet. Siksi kunnat ovat nyt velkaantumis- ja veronkorotuskierteessä. Kuntien on parannettava työn tuottavuutta ja sopeutettava palvelut väestörakenteen muutoksiin. Kunta- ja palvelurakenteen uudistamisella tähän pyritään. Palvelurakenteisiin ei kunnissa ole kuitenkaan liiemmälti koskettu. On tärkeätä, ettei eduskunta sälytä kuntien vastuulle uusia velvoitteita. Nykyisistäkin velvoitteista osan voisi purkaa. Olisi tärkeää, että hallitus ottaisi tämän asian tosissaan, koska eduskunta saa jatkuvasti käsittelyyn lakeja, jotka lisäävät kuntien menoja. Väestön ikääntymisestä johtuvaan palvelutarpeen kasvuun ja rakennemuutokseen varautuminen korostaa kuntatalouden vakauden merkitystä. Kuntien menotalouden valvonnalla on pidettävä huolta lakisääteisten velvoitteiden ja niiden rahoituksen tasapainosta.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään valtion kehysbudjetista puhuttaessa on muistettava tilanne, jossa tällä hetkellä olemme. Vahva valtiontalous muuttui 2009 lähes 2,5 prosenttia alijäämäiseksi. Ennusteen mukaan tulemme näkemään alijäämiä ainakin vuoteen 2014 asti valtiontaloudessa. Taantuman jälkeinen toipuminen ei ole verrattavissa 1990-luvun laman jälkeiseen nopeaan elpymiseen. Meillä ei myöskään ole Nokian tai it-teollisuuden kaltaisia vetureita aivan näköpiirissä. Tarvitaan joko rakenteellisia uudistuksia kuten esimerkiksi työurien pidentämisiä tai verojen korotuksia tai menojen leikkaamisia tai kaikkia näitä yhdessä. Kehyksen painopisteinä ovat sosiaaliturvan kehittäminen, osaamisen edistäminen, t&k-toiminta sekä ilmasto- ja energiapolitiikka. Näistä kehyksissä on paljon painoarvoa.

Sanon muutaman sanan opetusministeriön hallinnonalaan kuuluvista kehysrahoista. Perusopetuksen laatua kehitetään edelleen. Rahoitusta suunnataan muun muassa ryhmäkokojen pienentämiseen. Tämä rahapottihan tulee oppilasmäärän supistumisen myötä tulevista, kuitenkin perusopetukseen kanavoituvista rahoista. Oppilaitosten rakentamiseen ja etenkin peruskorjaamiseen annetaan merkittävää lisärahoitusta, mikä toimii myös talouden elvytyksenä. Usea homekoulu, päiväkoti, terveyskeskus kunnissa odottaa tätä rahaa. Uudisrakentamistakin tarvitaan, jotta pyörät Suomessa pysyvät pyörimässä.

Lisätalousarviossa on päätetty painotuksista nuorisotyöllisyysasteen korottamiseen sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen, mikä heijastui myös viime viikon aikana kehyksistä keskusteltaessa. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on lisätty. Oppisopimusta, työpajatoimintaa ja palkkatukea on myös lisätty.

Yliopistolain uudistamisen myötä yliopistojen rahoitusjärjestelmää on muutettu. Meidän täällä eduskunnassa on syytä pitää huolta yliopistojen perusrahoituksen tilanteesta ja korjata sitä ylöspäin. Uudellakin rahoitusjärjestelmällä pitää pystyä varmistamaan kaikkien yliopistojen toiminta jatkossakin. Ensimmäinen indeksitarkastelu on tehty vuoden 2011 rahoihin. Yliopistojen omaa varainhankintaa pitää tukea edelleen. Valtiohan antaa 2,5-kertaisesti yliopistoille rahoitusta, kun ne saavat itse kerättyä oman pottinsa. On tarpeen tarkastella tätä oman rahoituksen saantia ja valtion kompensaatiota ehkä vuoden 2011 loppuun asti. Tähän finanssisijoitukseen kaikkinensa on varattu nyt 100 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Kuntien kohdalla kehykset eivät varmastikaan poista niitä kuntien perimmäisiä ongelmia, joiden kanssa kuntatalous edelleen painii vaikeissa tilanteissa. Velkaantuminen jatkuu niin valtion kuin kuntienkin osalta, ja kunnallisveroastetta on jouduttu nostamaan monessa kunnassa. Mutta edelleen kunta- ja palvelurakennehanke pyrkii ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluihin pureutumaan, ja kunnille on erilaisilla yhteisövero-osuuden tilittämisillä ja kiinteistöverorajojen nostoilla annettu mahdollisuuksia kerätä tuloja entistä enemmän.

Aivan lopuksi, puhemies, olen erittäin tyytyväinen siitä, että vuonna 2011 käynnistetään seitsemän uutta isoa väylähanketta, ja yksi niistä on rataosuuden Seinäjoki—Oulu välisen palvelutason parantamisen toisen vaiheen kirjaus. Budjettikäsittelyssä tulemme sitten vaatimaan tälle hankkeelle tarvittavat rahat.

Merikukka Forsius /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalainen hyvinvointi pohjaa korkeatasoiseen koulutukseen ja osaamiseen. Suomen kilpailukyvyn varmistamiseksi meidän pitää uskaltaa panostaa tutkimukseen, tuotekehitykseen ja koulutukseen. Pitäisi satsata enemmän laadukkaaseen ja tasa-arvoiseen perusopetukseen, ei vain huippuyliopistoihin ja parhaaseen oppilasainekseen.

Perusopetuksella luodaan pysyvä pohja oppimiselle ja mahdollisuudet menestyä jatko-opinnoissa. Erityisesti oppilaiden yhdenvertaiset mahdollisuudet saada tukipalveluja ovat ratkaisevassa asemassa tavoitellessamme kattavaa, kaikkia nuoria tukevaa koulujärjestelmää. Avainsanoja pitäisi olla ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Nykyistä enemmän tulisi kiinnittää huomiota heikompien oppilaiden tason nostamiseen, koska juuri koulupudokkuus johtaa monessa tapauksessa syrjäytymiseen.

Kuntien vastuut ja velvoitteet ovat viime vuosina lisääntyneet ja yleinen kustannustaso on noussut, mutta valtiolta tuleva rahoitus ei ole seurannut perässä. Tämän seurauksena monissa kunnissa talous on kriisissä. Talouden ollessa tiukalla säästöjä haetaan usein ensimmäisenä sivistyspuolelta, mikä koskettaa suuresti lapsia ja nuoria. Usein leikataan tuntikehystä, jonka seurauksena ryhmäkoko kasvaa, jakotunnit, tukiopetus sekä erityisopetus vähenevät.

Lomautukset ja sijaiskiellot aiheuttavat jopa laittomia tilanteita, kun lapset eivät saa opetussuunnitelman mukaista opetusta ja oikeus turvalliseen oppimisympäristöön vaarantuu. Erityisesti nämä toimet vaikuttavat niihin oppilaisiin, jotka tarvitsevat keskimääräistä enemmän ohjausta ja muuta tukea. Asiantuntijat ovatkin todenneet lasten ja nuorten kustannuksella säästämisen olevan velanottoa huikean kalliilla korolla. Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä, ja ihmettelenkin, onko hallitus tiedostanut sen, ketkä kuntien huonosta taloustilanteesta eniten kärsivät.

Nuorten peruspalveluiden järjestämisessä tulisi panostaa ennaltaehkäisyyn ja ongelmien varhaiseen tunnistamiseen. Suomi on erilaisten kokeilu- ja kehittämishankkeiden luvattu maa. Pitkäjänteistä työtä ei kuitenkaan voi rakentaa pelkästään projektien varaan, vaan perustyöhön on suunnattava riittävästi voimavaroja. Syrjäytymistä ehkäisevien ja korjaavien toimien pitäisi niveltyä osaksi opetuksen perusrakenteita.

Mielestäni myös ikäluokkien pienentymisestä tulevien säästöjen eli perusopetuksen parantamiseen varattujen Pop-rahojen tulisi olla ehdottomasti niin sanottua korvamerkittyä rahaa, jotta ne varmasti menisivät kunnissa opetuksen parantamiseen eivätkä esimerkiksi tehtyjen leikkauk-sien kattamiseen tai kunnan yleiseen kassaan, niin kuin nyt on monissa kunnissa käynyt.

Arvoisa puhemies! Päiväkotien ja koulujen kosteus- ja homeongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, eikä korjaamiseen tai uudisrakentamiseen ole jaettu riittävästi rahaa. Nyt laman aikana rakentaminen ja korjaaminen olisi kuitenkin taloudellisesti järkevää. Rakentamisella on aina myös elvyttävä ja alueellinen työllisyyttä edistävä vaikutus.

Kuntien talouden ollessa tiukalla tulisi tukien maksamisessa suosia enemmän etupainotteisuutta. Se mahdollistaisi yhä useamman hankkeen käynnistymisen. Nyt vain murto-osa hankkeista voidaan toteuttaa, ja niissäkin valtionapu pystytään maksamaan usein vasta jälkikäteen. Mielestäni perustamishankkeita priorisoitaessa pitäisi painottaa kosteus- ja homeongelmista johtuvia hankkeita korkeamman valtionosuuden muodossa.

Suomalainen hyvinvointimme pohjaa korkeatasoiseen koulutukseen ja osaamiseen. Tämä ei kuitenkaan voi toteutua, mikäli emme pysty toteuttamaan koulutustakuuta eli tarjoamaan riittävästi toisen asteen, erityisesti ammatillisen koulutuksen, aloituspaikkoja. 4 prosenttia nuorista jää edelleen ilman aloituspaikkaa. Ongelmia on tulevaisuudessa myös työvoiman kysynnän ja koulutuksen alakohtaisen tarjonnan välillä, eivätkä myöskään koulutuksen tarjonta ja työvoiman kysyntä ole alueellisesti tasapainossa.

Erityisen huolestunut olen siitä, että eräiden arvioiden mukaan jopa 100 000 nuorta on kadoksissa, eli he eivät ole työssä, koulutuksessa tai asevelvollisuutta suorittamassa, ja lopullinen syrjäytyminen uhkaa noin 30 000 nuorta.

Arvoisa puhemies! Suomi on työn yhteiskunta. Meillä on aina osattu arvostaa ammattimiehiä ja työntekoa. Yhä tänäkin päivänä tarvitsemme maistereiden lisäksi näitä työmiehiä ja -naisia. Ammattiosaajista on kova pula. Suomessa on aina selvitty lamasta ja kriisistä ja niin tullaan selviämään nytkin. Puoluerajat tulee nyt unohtaa ja pystyä tekemään yhteistyötä yhteisen asian eteen.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehykset lähes vuosikymmenen puoleenväliin ovat vakavaa luettavaa. Talouden alamäkeä vasten tarkasteltuna hallitus on kuitenkin toimintakykyisenä menetellyt hyvin, ennakoivasti ja ajassa reagoiden. Alijäämäiseltä taloudelta ei kuitenkaan ole voitu tässä maailmantalouden tilanteessa välttyä. Velkamäärä kasvanee kehyskaudella 103 miljardiin euroon. Tämä kaikki edellyttää sitä, että julkista taloutta vahvistetaan kaikin mahdollisin tavoin.

Työllisyyden tilassa alkaa laman hienoisen taittumisen myötä näkyä elpymisen merkkejä. Julkisen talouden kestävyys vaatii sitä, että mahdollisimman moni tekee maassamme työtä ja että työ kaiken kaikkiaan on tuottavampaa ja tehokkaampaa. Työurien pidentäminen on välttämätöntä, ja katse voidaankin eläkeiän korottamisen ja nuorten aikaisemman työllistymisen lisäksi suunnata tiukemmin myös työelämän olosuhteisiin.

Maassamme sairauspoissaolot, pahoinvointi työssä ja poissaolot nimenomaan mielenterveysongelmien vuoksi ovat maailman huippuluokkaa. Sanotaan, että suomalainen työelämä sairastuttaa. Olisiko siis työpaikkojen viihtyvyydestä löydettävissä hyvin pitkälle julkisen talouden vahvistamisen siemen samalla inhimillisiä arvoja edistäen?

Inhimillisiä ja sosiaalisia arvoja hallitus on tässäkin ajassa toteuttanut muun muassa sopimalla takuueläkkeestä, laskemalla ruuan alvia ja sitomalla indeksiin monia sosiaalietuuksia. Se on auttanut kotitalouksia osaltaan tukemaan taloutta yli taantuman niin, ettei yksityinen kulutus ole tyrehtynyt kokonaan ja että pienituloisimpia on pystytty näin tukemaan.

Taantuma on laskenut varjonsa etenkin nuorten työllisyyden päälle, ja tässä näkymässä kehyskautta pitkälti edetään. Tällä hetkellä ilman työtä olevia alle 25-vuotiaita nuoria on 35 000. Nuorten työttömyysasteen ennustetaan nousevan 24 prosenttiin tämän vuoden aikana ja kehyskaudella edelleen. Hallituksen aiemmin tekemä 77 miljoonan euron lisäys nuorisotyöllisyyden hoitoon tulee siis enemmän kuin tarpeeseen.

Hallitus suuntaa voimavaroja määrätietoisesti työllisyyttä parantavin toimin katkaistakseen etenkin nuorten työttömyyden kasvun. Toimia tarvitaankin, jotta työttömyydestä mahdollisesti seuraava syrjäytyminen vältetään. Emme voi myöskään opettaa lapsiamme ja nuoriamme siihen, että yhteiskunta pyörii työtä tekemättäkin. Työ on yhteiskuntamme turvan ja turvallisuuden selkäranka. Vain työllä pystymme takaamaan maamme hyvinvoinnin.

Arvoisa puhemies! Nuorten elämää ajatellen valtion kasvava velkataakka huolestuttaa. Millaisen velkataakan olemmekaan tuleville sukupolville jättämässä? Joka tapauksessa olisi nostettava esiin kysymys siitä, onko meidän jo tänään tai tulevaisuudessa luovuttava jostain yhteiskunnan velkataakkaa kasvattavasta tekijästä. Kuntien kantokyky ainakin on jo huipussaan. Kuntia ei voida enää kuormittaa uusilla tehtävillä ja lisäkuluilla.

Joko pian alkaa todellinen keskustelu siitä, mitä kunnissa todella priorisoidaan ja esimerkiksi mistä subjektiivisista oikeuksista ollaan valmiita tai oikeammin pakotettuja luopumaan? Kunnat ovat toki olemassa kuntalaisiaan varten, mutta verotulojen pienentyessä ja palvelutarpeen kasvaessa palvelutuotannon tehostamisen yhtälö käy mahdottomaksi. Vieläkö valtio kykenee auttamaan, vai joko on luovuttava jostain, madallettava palvelutasoa? Tähän kysymykseen joudumme vastaamaan, kunhan ensin toteamme, kuinka tehokkaasti Paras-hankkeella on kuntien talouden kestävyyttä voitu vahvistaa.

Tässä tilanteessa työllistävän yrittäjyyden tukeminen on aina vain enemmän viisautta. Siksipä yrittäjyyden edellytysten tukeminen ja yrittäjäksi ryhtymisen kynnyksen madaltaminen on välttämätöntä. Se vaatii tällä kehyskaudella erityisen sosiaalista tahtotilaa, muun muassa yrittäjien sosiaalisten etuuksien asialliselle tasolle saattamista.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun kaiken kaikkiaan arvioi Suomen taloudellista tilannetta, meidän talouden rakennemuutosta ja väestön ikääntymistä jne., niin ehkä joutuu sanomaan, totta kai suurella kunnioituksella, että tämä tämänpäiväinen salikeskustelu ei ehkä kokonaisuutena ole antanut hallitukselle kovin paljon uusia eväitä tulevien vuosien valtiontalouden kehyksille kaiken kaikkiaan, vaikka monia ansiokkaita puheenvuoroja tässä päivän aikana on kuultukin.

Joka tapauksessa nyt näyttää siltä, että julkisen talouden menojen ja tulojen epäsuhta muodostuu pidempiaikaiseksi ongelmaksi, jota ei pystytä kuromaan kiinni pelkällä talouskasvulla. Tarvitaan tuottavuuden kasvua, tehtävän työn määrän lisäämistä, menojen kurissa pitämistä jne. jne.

Kiihtyvästä verokeskustelusta huolimatta ei myöskään veronkorotuksella voida ratkaista tätä koko ongelmaa. Se edellyttäisi veroasteen nostamista poikkeuksellisen korkeaksi eli talouskasvun kannalta haitallisen korkeaksi. Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös se, että Suomi tarvitsee mahdollisimman paljon yrittäjien omalla työllään ja yrittämisellään luomia työpaikkoja, ja tässä tilanteessa yrittäjien veronkorotukset olisivat työllisyyden kannalta todellista myrkkyä. Pk-yritysten määrä ja sitä kautta niiden työllistävyys on kasvanut viime vuosina, erityisesti ennen lamaa, erittäin hyvin, ja sitä kehitystä ei pidä pilata yrittäjien verotusta kiristämällä, vaan päinvastoin meidän on tuettava yrittäjien toimintaedellytyksiä kaikin mahdollisin tavoin. Me tarvitsemme erityisesti tällaisessa tilanteessa entistä suurempia valtion panostuksia osaamiseen, tutkimus- ja kehitystyöhön, väyliin, kaivoksiin, energiaan ja tietoliikenneyhteyksiin. Kehyskaudelle on esitetty mittavia lisäyksiä tuotekehitys- ja innovaatiorahoitukseen, mutta esitys tuskin on riittävä, niin vaativa on kansainvälinen ja kiristyvä kilpailu.

Kehysten panostukset osaamiseen sisältävät paljon kysymysmerkkejä. Koulutuspolitiikkahan kaiken kaikkiaan on se ydin, jolla varmistetaan Suomen kaikkien alueitten kehittäminen vastuullisesti. Korkeakoululaitoksella on mitä vahvin aluekehitystehtävä. Onkin täysin välttämätöntä turvata korkeakoulutasoinen koulutus laajasti maan eri osissa, ja tätä taustaa vasten on syytä hyvinkin pikaisesti arvioida, kykenevätkö yliopistot vastaamaan uuden yliopistolain mukanaan tuoman autonomian haasteeseen vai onko meidän syytä lähteä muuttamaan yliopistolakia.

Viittaan tässä Oulun yliopiston tekemiin päätöksiin. Oulun yliopiston hallitus teki kohtuuttoman päätöksen lakkauttaessaan Kajaanin opettajankoulutuksen perustellen sitä kireällä talousraamilla. Tämän vuoksi onkin välttämätöntä, että näihin kehyksiin lisätään kehyskaudelle vuosittain 1,5 miljoonaa euroa Oulun yliopistolle kohdennettuna Kajaanin opettajankoulutuksen jatkamiseen. Tämän myötä onkin toivottavaa, että Oulun yliopiston hallitus ei lähde toteuttamaan mitään erillistoimenpiteitä tässä vaiheessa Kajaanin yliopistokeskukseen liittyen vaan jäädyttää suunnitellut toimenpiteet.

Merkittävä tulevaisuuden kasvun toimiala on ympäristö- ja energiateknologia. Kotimaiselle uusiutuvalle bioenergialle on asetettu erittäin rajut kasvutavoitteet seuraavalle 10 vuodelle, ja onkin syytä tukea kaikin tavoin kotimaisen energiatuotannon investointeja. Niiden kautta meillä on mahdollisuus käynnistää miljardien eurojen investointihankkeet, jotka antavat työtä ja hyvinvointia koko maahan.

Ehkä aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Täällä keskustelun aikana ed. Tiusanen käytti puheenvuoron, jossa hän otti esille kaivannaisteollisuuden. Hyvä niin, että hän otti sen esille. Se onkin maan talouden kannalta erittäin tärkeää, vaikka ehkä ed. Tiusanen otti sen esille aivan toisenlaisessa näkökulmassa. Hän viittasi myös Talvivaaran kaivokseen todeten, että siellä tähdättäisiin mittavaan uraanikaivostoimintaan. Pitää muistuttaa, että Talvivaara on ja tulee olemaan Euroopan suurin nikkelikaivos ja uraanin osuus sen kaivoksen tuotannosta on aivan minimaalinen verrattuna nikkelituotantoon. Ed. Tiusanen viittasi myös siihen, että työpaikkoja syntyy myös muuten kuin kaivoksia avaamalla. Haluaisin tietysti mielelläni kuulla, mitä eväitä ed. Tiusasella on muun muassa Kainuulle siihen, millä tavalla kaivannaisteollisuuden työpaikat voitaisiin siellä turvata jonkin muun toiminnan kautta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on esittänyt selonteossaan valtiontalouden raamit vuosille 2011—2014. Se linjaa käytännössä nykyisen vaalikauden viimeiset hallitusohjelman kirjaukset sekä antaa suuntaviivaa seuraavalle hallituskaudelle. Valtioneuvoston selontekokehykset pohjautuvat hallituksen talousstrategiaan, jossa hallitus sitoutuu talouden vakauttamiseen ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseen.

Painopisteenä ovat työllisyyden hoito, osaamisen edistäminen eri sektoreilla, sosiaaliturvan kehittäminen ja ilmasto- ja energiapolitiikka. Valtion velka kasvaa kehyskauden aikana yli 50 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja valtionta-louden ennakoidaan olevan alijäämäinen koko kehyskauden. Taantuman aikaansaamat vaikutukset taloudessamme näkyvät vielä pitkään, vaikkakin käänne parempaan suuntaan on tapahtunut. Ulkomaankauppa on viimeisimpien tilastojen mukaan lähtenyt kasvuun.

Lähivuosien talouskasvuumme kuitenkin vaikuttaa maamme vientimahdollisuuksien rajoittavana tekijänä oleva vientimme suuntautuminen pääosin EU-alueelle, jolla kasvunäkymät ovat keskimääräistä hitaammat. Viennin ja kulutuksen onneksi arvioidaan kääntyvän nousuun tulevaisuudessa, kun myös yksityiset investoinnit ovat kasvamassa.

Selonteossa arvioidaan, että verotuotoissa tapahtuu kasvua kehyskauden aikana. Työllisyyden parantumisen myötä ansiotuloverokertymä kasvaa ja samasta syystä myös pääomatulovero ja yhteisöverotuotto kasvavat. Lisäksi arvioidaan valmisteveron ja muiden kulutuksesta riippuvaisten verojen tuoton kasvavan.

Kuntataloudellamme on käynnissä vaikeat ajat, eikä merkittävää parantumista ole tulossa kehyskauden aikana. Talouden taantuman vaikutukset koskivat ensiaallossa suuria kaupunkeja, mutta nyt ne ovat rantautuneet koskemaan koko kuntakenttää. Kunnallisveropohjan heikkeneminen sekä tänä vuonna heikentyneet työllisyysnäkymät lisäävät kuntakentän ahdinkoa. Positiivista on, että kuntien kriisiä helpotetaan kehyskaudella lisäämällä valtionapuja nettomääräisesti noin 350 miljoonaa euroa. Se kohdennetaan erityisesti peruspalveluja tarvitseville, sairaille, pienituloisille, yksinhuoltajille ja lapsiperheille.

Valtionapujen lisäämisestä huolimatta kuntatalouden tasapainottaminen tarvitsee myös muita keinoja. Kuntien tulopohjaa tulisi laajentaa esimerkiksi ohjaamalla jäteveron tuotto kunnille, pitämällä nyt korotettu yhteisöveron palautusosuus korotetulla tasolla ja ohjaamalla osa pääomaveron tuotosta kunnille. Kunnallisveron korotuksen osalta aletaan monissa kunnissa olla äärirajoilla. Kunnallisveron korottaminen lisää kansalaisten eriarvoisuutta, koska kunnallisvero vaikuttaa valtion tuloveroa voimakkaammin nimenomaan pieni- ja keskituloisiin.

Yhtenä kuntataloutta helpottavana tekijänä on mainittu tuottavuuden parantaminen. Sen käytännön toteuttamiseen tarvittaisiin kuitenkin palveluja ohjaavien normien purkua. Normien purku on mainittu usein, mutta kukaan ei ole tehnyt siitä vielä selkeää avausta.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on käsittelyn loppusuoralla maaseutupoliittinen selonteko. Useat valiokunnat ovat kiinnittäneet huomiota aivan oikeutetusti maaseudun peruselinkeinon, maatalouden, kannattavuuteen. Siitä on oltu huolissaan. Nyt tässä valtioneuvoston selonteossa koko maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala käsitellään vain hyvin lyhyesti. Talouteen liittyvästä osuudesta todetaan vain suoraan, että "maataloutta, maaseudun kehittämistä ja kalataloutta tuetaan kansallisten ja EU:n yhteisten maatalous- ja kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti sekä EU:n rahoituksella että kansallisin varoin".

Tämä linja ei paljon lupaa. Koko EU-jäsenyytemme ajan viljelijöiden tulot ovat alentuneet. Nyt eletään maatilojen kannattavuuden osalta äärirajoilla. Viime vuonna osalla maatiloista taloutta kuvaava kannattavuuskerroin oli 0,4, kun sen tulisi olla 1,0, jolloin viljelijä saisi työstään palkan ja koron sijoitetulle pääomalle. Luku kertoo siis sen, että viljelijän palkkavaatimuksesta ja pääoman korkovaatimuksesta on saavutettu 40 prosenttia.

Selonteossa mainitaan, että maatalouspolitiikkaa tuetaan kansallisten ja EU:n tavoitteiden mukaisesti. Toivottavasti tähän löytyy sitten vuosittaisista budjeteista konkretiaa ja todellisia toimenpiteitä niin hallitukselta kuin myös sitten Euroopan unionin osalta.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan mainita kiitokset liikenne- ja viestintäministeriöön isoista väylähankkeista ja erityisesti siitä, että Sepänkylän ohikulkutie Vaasassa, Seinäjoen itäinen ohitustie sekä Seinäjoki—Oulu-rataosuuden toinen vaihe ovat toteutettavien hankkeiden listalla.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään käsittelyssä oleva valtiontalouden kehys vuosille 2011—2014 on puhuttanut ja puhuttaa varmaan edelleenkin. Toisia näyttää tämä tilanne tyydyttävän, mutta kaikkia ei. Tämä ei tasapuolisesti kohtele suomalaisia.

Täällä aikaisemmin iltapäivällä ed. Kalli kehui tästä arvonlisäveron alennuksesta, että se meni suoraan hintoihin. Mutta täytyy muistaa, missä vaiheessa hallitus ilmoitti, että tämmöinen arvonlisäveronalennus on tulossa. Puolitoista vuotta aikaisemmin hallitusohjelman yhteydessä se ilmoitti, että tämmöinen tulee silloin ja silloin. Hinnat nousivat sinä aikana 13—14 prosenttia, ja sitten voidaan alentaa arvonlisäveroa ja sanoa, että se meni täysillä hintoihin.

Arvoisa puhemies! Porvarihallituksen tahtotilana vaikuttaa olevan maan jakaminen kahtia, hyvinvoiviin metropolialueisiin ja Pohjois-Suomeen, josta halutaan leikata viimeisetkin toimeentulon ja kestävän talouden hedelmät. Kukaan ei uskalla ottaa vastuuta enää mistään, vaan pallo heitetään mahdollisimman kauas pois itseltä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Kajaanin opettajakoulutuksen lopettaminen, mihin hallituksella olisi ollut mahdollisuus tarttua — ja on vieläkin, jos vain halutaan.

Ed. Timo Korhonen jo tässä vähän pehmensi tilannetta, ja toivon todella, että ed. Korhonen käyttää nyt sitten tässä sitä vaikutusmahdollisuuttaan keskustaryhmään ja ministereihin, että tämä asia vielä hoidetaan. Muuten täytyy todeta, että puheet hallituksen toimintakyvyn halvaantumisesta eivät tosiaankaan ole tuulesta temmattuja.

Tällainen vastuunpakoilu osoittaa hallituksen ylimielisen asenteen vallankäytön moraalia ja kansalaisten oikeustajua kohtaan. Alueellistamislain yli on kävelty mennen tullen ja palatessa. Tästä alueellistamislain loukkaamisesta hallitus sai jo ripitystä eduskunnan tarkastusvaliokunnalta, mutta suunta ei vaan näytä hallituksella muuttuvan. Moitteeni kohdistuu erityisesti pääministeri-keskustapuoluetta kohtaan ja sen aluepolitiikan hylkäämiseen. Kokoomukselta aluepolitiikan kunnioittamista ei kukaan edes odota.

Kuntien tilanne on todella huono. Palveluiden tarve kasvaa työttömyyden lisääntyessä, ja monen kunnan kirstunvartijan pussi huutaa tyhjyyttä. Muun muassa lapsiperheille ja eläkeläisille on turvattava kunnalliset peruspalvelut ja laatu varmennettava. Kuntien ja valtion tietojärjestelmiin esitetään 10 miljoonaa euroa vuositasolla. Tämä on hyvä suunta, mutta todella pienet rahat ovat nyt esityksessä. Kaikki tiedämme, että rahan tarve on todella suuri. Suomi oli vuosituhannen alussa tietoyhteiskunnan maailman kärkimaita, nyt olemme tippuneet häntäpäänpitäjämaaksi.

Arvoisa puhemies! Kehysriihen työllistävät tavoitteet ovat perin heikot. Työvoimapolitiikan rahoituksen määrärahat ovat todella vaatimattomat. Hallitus on hylännyt maamme työttömät, ja erityisesti nuorisotyöttömyys päästettiin hallitsemattomaan kasvuun. Tämä on hallitukselta iso virhe. Tämän virheen hintalappu on iso, ja joudumme kuittaamaan sitä pitkään. Miljardeja on jaettu veronkevennyksillä hyväosaisille ja finanssielvytykseen. Maamme työttömät on jätetty heitteelle ja valtiontalous rapautettu.

Näin ei voi jatkua. Hallitus ei kunnioita perustuslain kirjainta työttömyyden hillitsemiseksi, vaan pyrkii omilla toimillaan luomaan Suomeen halpatyömarkkinat. Julkiset investoinnit olisivat hyvä ratkaisu työttömyyden hillitsemiseen. Ne on käynnistettävä nyt laajamittaisesti.

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueiden tärkeä kehittämisen perusedellytys ovat toimivat liikenneyhteydet. Yritystoiminnan edellytykset tulee turvata koko valtakunnan alueella. Se tarkoittaa toimivia liikenneyhteyksiä. Ratainvestointeihin ei raameissa ole esitetty euroakaan Seinäjoki—Oulu-välin radan rakentamiseen. Ministeri Vehviläinen totesi joulukuussa 2009, että lisätalousarviossa tulee lisää rahaa, mutta ei esityksessä ole euron jetiäkään.

Myös kunnossapitomäärärahat ehtyvät entisestään. Radat ovat todella huonossa kunnossa. Nopeusrajoituksia on koko rataverkolla, ja ju-nien aikataulut pettävät, mikä johtaa kansalaisten ärtymykseen VR:ää kohtaan, joka on vain operaattori ja harjoittaa liikennettä valtion omistamalla radalla. Myös VR:n kaukoliikenteen ostopalveluiden määrärahoja ollaan supistamassa 31,5 miljoonasta eurosta 20 miljoonaan euroon. Tämä tarkoittaa jälleen haja-asutusalueiden toimintaedellytysten kaventamista.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset tuleville vuosille on tärkeä linjapäätös, sidotaanhan sillä melko tiukasti kaikki menot tiettyjen raamien sisään. Kehysbudjetointi otettiin käyttöön edellisen porvarihallituksen aikaan. Tätä nykyä noin kolme neljäsosaa valtion budjetin määrärahoista mitoitetaan koko vaalikautta sitovaan kehykseen. Tulipa kehyskaudella eteen millainen välttämätön uudistus tahansa, se typistyy kehyksiin. Toisaalta, kun pakollisia uudistuksia joudutaan joskus tekemään, kehysten ansiosta vastaava määrä rahaa on leikattava toisaalta.

Kehysmenettelyn suuri ongelma on se, että kehys asettaa katon vain valtion menoille. Valtion tuloille ei sen sijaan aseteta alarajaa. Kehyksistä huolimatta on siis ollut tilaa verojen alentamiseen. Menokehysten tiukkuudesta johtuen sen sijaan on ryhdytty harjoittamaan uudenlaista menopolitiikkaa. Menonlisäyksistä tehdään päätöksiä etukäteen jo pitkälle kehyskauden jälkeiseen aikaan. Näin varsinaiset menopäätökset jäävätkin seuraavalle hallitukselle. Näinhän on tapahtumassa myös tulevien vaalien jälkeen.

Puhemies! Vaikka Vanhasen kakkoshallitus on vakuutellut, että etujen leikkauksia ei tehdä, näin kuitenkin on tapahtumassa. Hallitus on ajamassa kiireisellä aikataululla uusia leikkauksia kansalaisten eläketurvaan. Suunnitelmat 10—15 prosentin uudesta eläkeleikkurista ovat väärää politiikkaa oloissa, joissa tavallisten kansalaisten eläkkeet ovat pikemminkin liian pieniä kuin suuria. Suomalaisten eläkkeissä ei ole leikattavaa, eikä hallitus saa sosialidemokraattien tukea eläkkeiden leikkaussuunnitelmissa.

Valtiovarainministeri Katainen vakuutteli puheenvuorossaan tänään, että hallitus ei tule leikkaamaan, vaan leikkaukset tehdään kolmikannassa hyvässä yhteisymmärryksessä. Mitenkä se on mahdollista, kun palkansaajapuoli ei suostu siihen, että eläketurvan kimppuun taas hyökätään? Ei ole kuin muutama vuosi siitä, kun vuosisadan uudistus tehtiin. Työnantajat pitää saada pitämään työntekijät töissä pidempään. Pakon ja heikennysten sijaan käyttöön tulee ottaa porkkanoita. Näistä meillä on jo saatu hyviä kokemuksia palkansaajan eläketurvan puolella.

Arvoisa puhemies! Hallitus laiminlyö velvollisuutensa taistella köyhyyttä vastaan. Se, mitä vasemmalla kädellä on annettu, on otettu oikealla pois. Lopputuloksena on kahtia jakautunut yhteiskunta, jossa on erilaisia etuoikeutettuja ryhmiä. On keveästi verotettujen pääomatulon saajia. On monenlaisten verovähennysten saajia, kuten esimerkiksi metsänomistajat. On kotitalousvähennyksiä, jotka ovat jääneet pääasiassa hyvätuloisten käyttöön. On matalapalkkatukikokei-luja, joissa tuki myönnetään työnantajalle, ei pientä palkkaa saavalle työntekijälle. Veronalennukset ovat kohdistuneet keski- ja suurituloisiin.

Köyhyys ja puute altistavat syrjäytymiselle. Kun kunnat talousvaikeuksissaan joutuvat tekemään säästöpäätöksiä, päiväkotien ja koululuokkien ryhmäkoot kasvavat. Helsingin yliopiston tutkimus kertoo, että erityisesti köyhien perheiden lapsille pienellä luokkakoolla on myönteinen vaikutus. Ylisuuret päiväkotiryhmät aiheuttavat lapsille keskittymisvaikeuksia, joista kärsitään koko loppuelämä.

Hallitus ei ole jättänyt riittämättömillä valtionosuuksilla vain kuntia pulaan, vaan hallituksen toimettomuus on suistanut suomalaiset perheet, lapset ja nuoret tilanteeseen, josta joudutaan tulevina vuosina maksamaan suuria laskuja. Peruspalveluissa tehdyt säästöt aiheuttavat moninkertaisia kuluja toisaalla tuonnempana. Onhan ongelmien ennaltaehkäiseminen aina edullisempaa kuin jo syntymään päässeiden vaurioiden korjaaminen.

Arvoisa puhemies! Valtio vetäytyy vastuustaan todetessaan, että vastuu palvelujen järjestämisestä on kunnalla. Millä kunta palvelut järjestää, jos siihen ei ole rahaa? Kunnan tehtäviä kasvatetaan jatkuvasti, ilman että sitä huomioidaan valtionosuuksissa. Valtio ei voi jättää kuntia pulaan vetoamalla valtionvelan kasvuun. Valtion rahoitusasema on kansainvälisesti vertaillen kohtuullisen hyvä. Sen sijaan kunnat joutuvat elämään kädestä suuhun.

Hallituksen tulee lisätä kuntien valtionosuuksia välittömästi 500 miljoonalla eurolla. Kansantalouden kannalta on edullisempaa vaikka kasvattaa velkataakkaa muutamalla sadalla miljoonalla kuin jättää kunnat rämpimään talousahdinkoon. Hallituksen pitää myös vahvistaa kuntien veropohjaa. Yksi keino siihen on jätevero, jonka tuotto pitää ohjata kunnille. Pääomatulojen verotuksen kiristämistä ja siitä osuuden ohjaamista kunnille pitäisi ryhtyä pikaisesti valmistelemaan. Mikäli kuntien veropohjaa ei laajenneta, paine kunnallisverojen nostamiseen kasvaa entisestään.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka valtiontalouden kehysmenettelyllä on talouden vakauden kannalta positiivisia vaikutuksia, niin kehykset ovat myös äärettömän jäykät eivätkä mahdollista tilanteen mukaista joustavaa reagointia. Tämä on käynyt erityisen selväksi finanssikriisin aikana. Koska meillä on yhteinen Euroopan keskuspankin ohjaama rahapolitiikka, niin meillä on kansallisena instrumenttina käytettävissä lähinnä vain finanssipolitiikka. Jäykät kehykset eivät kuitenkaan mahdollista finanssipolitiikan aktiivista ja joustavaa käyttöä. Mielestäni tilannetta oleellisesti helpottaisi jo se, jos julkiset investoinnit voitaisiin irrottaa kehyksistä. Jäykät kehykset ovat myös johtaneet siihen, että kun menoja ei voida ylittää, niin sitten kikkaillaan erilaisilla verovähennyksillä.

Nyt käsittelyssä olevat kehykset ovat pitkälti tekniset. Seuraava hallitus joutuu arvioimaan ensi kauden kehykset omista hallitusohjelmallisista lähtökohdista. Kuitenkin nykyhallitukselta tarvittaisiin vielä kipeästi ja kiireellisesti työllisyyttä ja talouskasvua koskevia linjauksia. Talouskasvu on vasta heikolla oraalla, joten sitä pitää ravita. Niinpä elvytystoimia tulee edelleen jatkaa ja orastavaa kasvua vaarantavia ratkaisuja tulee välttää. Arvonlisäveron korotus 1.7. lähtien on yksi toimenpide, joka pitäisi arvioida uudelleen.

Arvoisa puhemies! Tulevina vuosina Suomi tarvitsee nopeasti työllistävää talouskasvua, jotta julkinen talous saadaan jälleen tasapainoon ja työllisyys lamaa edeltävälle tasolle. Hallituksen lääkkeenä näyttää olevan pelkästään työvoiman tarjonnan lisääminen. Tämä ei mielestäni valitettavasti riitä. Tilanne ei uskoakseni korjaannu myöskään pelkästään vientivetoisella kasvustrategialla. Nyt on panostettava sekä palvelualojen että teollisuuden kasvuun. Tämä edellyttää aktiivista elinkeinopolitiikkaa, tutkimus- ja kehityspolitiikan laajentamista uusille aloille, uskoa tulevaisuuteen vahvistavaa energiaratkaisua, ostovoiman turvaamista veropolitiikan ja palkkaratkaisujen yhdistelmällä, liikenneyhteyksien parantamista sekä aktiivista kaavoitusta ja asuntopolitiikkaa. Toki meidän täytyy huolehtia myös työvoiman tarjonnasta, mutta eiköhän sittenkin se suurempi haaste ole uusien työpaikkojen luominen.

Nykyhallituksella on myös erinomainen mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten työttömyys kehittyy ja kuinka pahana yhteiskunnallisena ongelmana työttömyys pysyy seuraavina vuosina. Nyt ei mielestäni pidä tehdä samoja virheitä kuin tehtiin 1990-luvun alussa. Tuolloin Ahon hallitus asetti valtiontalouden tasapainon ykköstavoitteeksi ja työttömyyden kasvun hillintä jäi toissijaiseksi. Tämä johtikin pitkään ja sitkeään valtiontaloutta rasittaneeseen joukkotyöttömyyteen. Itse asiassa pitkäaikaistyöttömyyden kova ydin ei ehtinyt vielä täysin edes sulaa, ennen kuin me jouduimme kohtaamaan uuden talouskriisin.

Arvoisa puhemies! Työttömyys on tänä päivänäkin edelleen kasvussa, ja huolestuttava piirre on se, että pitkäaikaistyöttömyys on kääntynyt kasvuun. Juuri työttömyyden pitkittyminen heikentää työllistymismahdollisuuksia jatkossa ja lisää syrjäytymisriskiä. Vaikka tilanne ei tänä päivänä olekaan yhtä paha kuin 1990-luvun alussa, niin pitkäaikaistyöttömyyden lisääntymisen uhka on mielestäni otettava vakavasti. Hallituksen on tältä osin reivattava kurssiaan.

Viime viikolla lähetekeskustelussa olleessa lisätalousarviossa pitkäaikaistyöttömyyden hillintä oli unohdettu täysin. Mielestäni on tarpeen, että ensi kuussa annettavassa lisätalousarviossa tähän tulee korjaus niin, että työvoimapoliittisiin toimiin osoitetaan riittävästi määrärahoja. Tämä tulee huomattavasti halvemmaksi kuin pitkäaikaistyöttömyyden hallitsematon kasvu, ja tämä panostus on sikälikin perusteltu, että Suomessa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan on osoitettu huomattavasti vähemmän määrärahoja kuin keskimäärin Oecd-maissa.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset vuosille 2011—2014 ovat sisällöltään untuvankevyttä luettavaa. Se ei huomioi riittävästi panoksella tämänhetkistä eikä tulevaa tilannetta. Sen avulla ei tueta riittävästi kasvua, eikä se lupaa edes työttömyyden vähentämiseen mitään uutta. Kehyksessä listataan jo tehtyjä ammatillisen koulutuksen lisäyksiä ja todetaan, että tämä heijastuu eräiltä osin kehyskaudelle. Aika vaatimatonta, kun nyt pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, että jokainen nuori saisi koulutuspaikan tai työpaikan ja samalla uskoa tulevaisuuteen. Samalla pitäisi toimia vahvasti siten, että pitkäaikaistyöttömyys ei kasvaisi.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuore selvitys työvoiman tarpeesta ennustaa, että vuonna 2025 tarvitsemme noin 80 000 tai jopa 120 000 ihmistä nykyistä enemmän hoitamaan vanhusiän saavuttaneita ihmisiä. Samaan aikaan sosiaali- ja terveysaloilta lähtee eläkkeelle kymmeniätuhansia ihmisiä. Siksi juuri nyt pitäisi voimakkaasti lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon alan koulutusta. Tähän ei kehyspäätöksessä löydy eväitä. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla kehyksissä on myönteistä se, että pienimmät eläkkeet hiukan nousevat ja esimerkiksi lapsilisät ja vähimmäismääräiset kuntoutusrahat ja päivärahat sidotaan kansaneläkeindeksiin. Myös kuntouttavan psykoterapian siirtyminen Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuun piiriin on hyvä asia, kunhan pystytään turvaamaan perusterveydenhoidon resurssit, niin että hoitopolku perusterveydenhoidon alkuvaiheen terapiasta Kelan psykoterapiaan toimii.

Kehysselonteko kertoo myös, että sosiaali- ja terveydenhoidon asiakastietojärjestelmien kehittäminen jatkuu ja hanketta tuetaan vuosittain noin 20 miljoonan euron lisämäärärahalla. Toivottavasti vuosien työ saadaan pian kattavasti käyttöön, että myös asiakasmaksu-uudistuksen yhteydessä luvattu terveydenhuollon maksukattojen yhdistäminen vihdoinkin toteutuisi.

Ympäristöministeriön osalta kehyksissä luvataan jatkaa valtakunnallista Kosteus ja hometalkoot -ohjelmaa, ja hyvä niin. Toivon, että samalla kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota myös radonin torjuntaan ja että tämä näkyisi myös asuntojen korjausavustuksen määrärahoissa. Ilmasto- ja energiapoliittisen strategian toteuttamista luvataan jatkaa kehysten puitteissa. Ilmasto- ja energiahankkeissa tarvitaan poikkihallinnollista ja kansainvälistä yhteistyötä. Hankkeiden hallinnoinnin pitää olla selkeää siten, että koordinointi ja seuranta toimivat ja saamme tietoon, mitä käytetyillä määrärahoilla on saatu aikaan.

Kehyksen mukaan innovaatiopolitiikan ja yritysten kansainvälistymisen rahoitus nousee 777 miljoonan euron vuositasolle. Innovaatiopolitiikka ja yritysten kansainvälistyminen on tärkeää, mutta tuettavien hankkeiden seurannan pitää olla selkeää ja läpinäkyvää, jotta tiedämme, mitä valtion vuosittaisella tuella saadaan aikaiseksi ja miten yrityksemme sen avulla nousevat ja pystyvät tarjoamaan työtä nimenomaan täällä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Valtion tuottavuusohjelmaa aiotaan jatkaa aiemmin päätetyllä tavalla huolimatta siitä, että tuottavuusohjelmasta on tullut käyttöön yksinkertaistettu versio, jossa valtionhallinnon työvuosia on mekaanisesti vähennetty. Tuottavuutta toimilla ei ole lisätty eikä ole vähennetty julkisen talouden menoja. Päinvastoin, vähennettyjä henkilötyövuosia on korvattu ulkoistamalla toimintoja. Joissain valtion laitoksissa työntekijöitä on siirtynyt tehtävät saaneen yrityksen palvelukseen. Heidän palkkansa ja työehtonsa ovat heikentyneet, mutta valtion laitoksen maksama korvaus yritysten palveluksesta on silti isompi kuin jos työ olisi tehty omana työnä. Yksisilmäinen vaatimus vähentää henkilöstötyövuosia saattaa johtaa jopa siihen, että laitoksissa mietitään luopumista esimerkiksi kesäharjoittelijoiden palkkaamisesta, säästetäänhän jokaista noin 3 kuukauden harjoittelujaksoa kohden 0,25 henkilötyövuotta. Samalla tosin menetetään mahdollisuus saada lahjakkaita nuoria valtionhallinnon eri sektoreille ja lyödään muun muassa työurien pidentämistavoitteita korville.

Arvoisa puhemies! Tuottavuusohjelmasta on tullut henkilöstön vähennys- ja ulkoistamisohjelma, jossa aiemmin omana työnä teetetyt työt ostetaan nyt firmoilta. Samalla siitä maksetaan enemmän ja saadaan usein vähemmän.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua lähinnä muutamia huomioita valtiontalouden tilasta ja tulevaisuuden haasteista.

Kuten tästä kehysselonteosta ilmenee, valtion menotaso on tarkoitus pitää tänä vuonna ja vuonna 2011 suurin piirtein samalla tasolla ja myöskin laskennallinen kehys tuleville vuosille siitä eteenpäin on suurin piirtein samalla tasolla. Toki, kuten valtiovarainministeri täällä aiemmin sanoi, kyse on näiden vuosien osalta, jotka eivät tätä hallituskautta koske, lähinnä teknisestä seikasta.

Tässä on kuitenkin hyvä muistaa se, että valtio velkaantuu tänä vuonna 12 miljardia. Se on todella kova velanoton kasvu. Jos näin ei tehtäisi, niin valtio ei voisi vastata sitoumuksistaan, jotka se on antanut, palkkojen eikä muidenkaan etuuksien suhteen, joten lyhyellä tähtäimellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tämä velkaantuminen. Mutta samanaikaisesti meidän on hyvä muistaa se, että jos vienti ei lähde uudelleen vetämään, kun 40 prosenttia hyvinvoinnista tuli ennen taantumaa viennistä, niin meidän valtiontaloudellinen tilanteemme uhkaa lähivuosina mennä erittäin vaikeaksi. Eli nyt toivo on siinä, että ne pienet orastavat nousun merkit, jotka teollisuudessa ovat nähtävissä, toteutuvat ja sitä kautta saamme tuntuvasti velanottoa vähennettyä tulevina vuosina ja pääsemme sitten myöskin ylijäämäisiin vuosiin muutaman vuoden kuluessa.

Joka tapauksessa valtion velkataso tulee nousemaan huomattavasti siitä tasosta, noin 27 prosenttia bruttokansantuotteesta, missä me olimme ennen taantuma. Samanaikaisesti meidän työvoimastamme 15 000—20 000 ihmistä enemmän jää vuosittain eläkkeelle kuin uusia tulee työelämään. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä taloudellinen yhtälö on todella vaikea, ja on ihan väistämätöntä se, että keskustelu näiden työurien pidentämisestä ei voi loppua siihen, missä se tällä hetkellä on, vaan sen täytyy jatkua ensinnäkin siltä osalta, mikä liittyy sinne työurien alkupäähän ja mistä on puhuttu — pääsykoejärjestelmiä uudistamalla ja valmistuvien ylioppilaitten sijoittumista nopeuttamalla voimme säästää sieltä sen yhden vuoden — mutta myöskin siellä yläpäässä on tehtävä niitä ratkaisuja, jotka rohkaisevat pidempään työuraan. Kaikkein tärkein on kuitenkin se, että työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden keski-ikää on saatava nousemaan tuntuvasti ja sitä määrää, joka sinne jää mielenterveydellisistä syistä, on saatava alenemaan.

Täällä oppositiojohtaja Urpilainen mainitsi omassa puheessaan, että yhteensä 20 000 alle 30-vuotiasta nuorta miestä ja naista on työkyvyttömyyseläkkeellä tällä hetkellä. Se on ihan kohtuuton luku. Tässä ehkä olennaista on nyt se, että meidän on löydettävä tällainen lähimmäisen vastuun ajattelu aivan uudella tavalla myöskin meidän yhteiskunnassamme. Eli meillä jokaisella on vastuu niistä henkilöistä, jotka ovat meidän läheisyydessämme, ja kun näemme, että tässä lähipiirissä olevilla henkilöillä on vaikeuksia, niihin asioihin on puututtava, koska silloin me autamme parhaiten sekä sitä ystävää että autamme myöskin yhteiskuntaa. Meillä ei ole varaa menettää näin isoja määriä yhteiskunnan ulkopuolelle kuin miltä tällä hetkellä näyttää.

Se on tietysti erinomaista, että tämän nuorisotyöttömyyden ongelman hoitamiseksi tulee lisäbudjetin kautta 15 000—16 000 tukityöpaikkaa tai koulutuspaikkaa tai voidaan tehdä muita toimenpiteitä nuorten hyväksi. Se auttaa tähän akuuttiin ongelmaan ja helpottaa myöskin sitä, että näitten nuorten joukosta niin monet eivät ajautuisi sinne vaikeasti työllistettävien joukkoon ja sitä kautta sitten siihen putkeen, jonka päässä on vain ja ainoastaan tämä työkyvyttömyyseläke. Mutta siitä huolimatta me tarvitsemme monenlaisia toimia.

Olen tyytyväinen siihen, mitä Ahtelan työryhmästä tuli tänne työhyvinvoinnin parantamiseen ja työterveydenhuollon kehittämiseen. Ne asiat tulee viedä eteenpäin, mutta sen lisäksi tarvitaan myöskin eläkepuolelle lisää sellaisia toimia, jotka antavat sekä porkkanoita että jossain määrin myöskin keppiä sen eteen, että työurat tulevat pitenemään.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Elpyminen talouden taantumasta on jo alkanut, mutta talouskriisin jäljet näkyvät julkisessa ta-loudessa vielä vuosia. Kestää aikansa, ennen kuin kokonaistuotantomme palautuu edes vuoden 2008 tasolle.

Talouskasvumme nousun hitaus johtuu siitä, että vientiteollisuutemme tuotteista yli 80 prosenttia on investointitavaroita, joiden kysyntä on vielä pitkään alamaissa, ja viennin merkityshän on Suomelle suuri. Tänä vuonna julkisen talouden alijäämän arvioidaan syvenevän noin 4 prosenttiin, ja vielä vuonna 2014 julkisen talouden ennakoidaan olevan selvästi alijäämäinen, jollei kasvua tukevia tai julkista taloutta vahvistavia toimenpiteitä tehdä.

Julkisen talouden tasapaino tulee saavuttaa talouskasvulla mutta myös tuottavuutta lisäämällä. Työpanosta on käytettävä entistä tehokkaammin ja harkitummin. Talouskasvu takaa myös budjetista riippuvaisten heikompiosaisten vakaan tulokehityksen. Taantuman aiheuttamaa budjettivajetta ei tässä taloustilanteessa tule täyttää menoja leikkaamalla eikä veroja kiristämällä. Tällaisen ajattelun aika ei ole nyt. Kamreeri-ajattelulla taloutemme ei käynnisty. Nyt ei tarvita talouden käynnistämisen tukahduttajia vaan uskon luomista tulevaisuuteen.

Valtion velka kasvaa ennusteen mukaan koko kehyskauden ja on vuonna 2014 noin 110 miljardia euroa, mikä on yli 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Yleinen arvio kuitenkin on, että vasta 60 prosentin rajan ylittyminen voi olla omiaan leikkaamaan talouskasvua. Jossain vaiheessa menojen kasvulle joudutaan kuitenkin panemaan piste.

Arvoisa puhemies! Talouskriisin myötä etenkin vientiteollisuus ja kuntien taloudellinen tilanne on heikentynyt. Viime vuonna yhteisöverotulot romahtivat, ja tänä vuonna heikentyneet työllisyysnäkymät johtavat kunnallisverotulojen vähenemiseen. Talouskriisin lisäksi väestön ikääntyminen tuo kunnille lisää menopaineita. Tämän vuoksi kuntatalouden pitkän aikavälin kestävyyden turvaaminen nousee entistäkin tärkeämmäksi.

Hallitus päätti jo vuosi sitten kuntatalouden tervehdyttämiseksi tehtävistä toimenpiteistä. Tärkein näistä toimenpiteistä on vuosille 2009—2011 päätetty kuntien yhteisövero-osuuden tilapäinen korottaminen 10 prosenttiyksiköllä, mikä lisää kuntien verotuloja vajaalla 400 miljoonalla eurolla vuodessa. Kehyskaudella 2011—2014 kunnille annettavat valtionavut kasvavat nettomääräisesti 350 miljoonalla eurolla.

Kehyspäätöksen painopistealueita on tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan tukeminen. Yritysten kansainvälistymisen ja innovaatiopolitiikan rahoitus kasvaa kehyskaudella vuositasolla noin 777 miljoonaan euroon. Varojen kohdistaminen tutkimus- ja kehitystoimintaan on olennaista, sillä talouskasvun lisäämisen edellytyksenä on innovaatioihin perustuva tuottavuuden parantaminen. Tuottavuuden lisäystarve korostuu väestön ikääntyessä, jolloin työpanoksen määrä vähentyy. Suomen mahdollisuudet ovat osaamiseen perustuvassa tuottavuuden kasvussa. Meidän menestyksemme perustuu yhä enenevässä määrin koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Kehyspäätöksen mukaisesti maatalouden harjoittamista tuetaan alentamalla vuosina 2000—2007 otettujen korkotukilainojen vähimmäiskorkoa, jotta investoineiden tilojen taloudellista tilannetta saataisiin helpotetuksi. Metsätaloudessa tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen pidetään vuosina 2011—2014 noin 72 miljoonan euron tasolla.

Näitä Kemera-tukiin varattavia määrärahoja tulisi kuitenkin korottaa, jotta päästäisiin linjattuun tavoitteeseen, jonka mukaan energiapuun käyttöä tulisi lisätä 15 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä energiapuun vuotuinen käyttö on noin 5 miljoonaa kuutiometriä. Nuorten metsien energiapotentiaalin hyödyntämisen kannalta olisi hyvin tärkeää, että Kemera-tukien riittävyys turvataan.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2011—2014 on vakaata jatkoa tämän vaalikauden talouspolitiikalle. Kehyslinjausmenojen osalta se toteuttaa hallituksen talousstrategiaa, jossa painopisteinä ovat sosiaaliturvan kehittäminen, osaamisen edistäminen, t&k-toiminta sekä ilmasto- ja energiapolitiikka. Laman voittamiseksi tehtyjen elvytystoimien vaikutukset sisältyvät näihin kehyksiin. Tarkistettu vaalikauden kehystaso vuodelle 2011 on noin 38 miljardia euroa. Osa valtion menoista jää tämän kehyksen ulkopuolelle. Otan tarkemmin esille muutaman hallinnonalan.

Opetusministeriön hallinnon osalta perusopetuksen laadun kehittämistä jatketaan, ja esimerkiksi opetusryhmien pienentämiseen suunnataan edelleen lisää resursseja. Tällä vaalikaudellahan ikäluokkien pienentymisestä syntyneet säästöt käytetään perusopetuksen kehittämiseen. Hyvää on myös, että oppilaitosten rakentamiseen ja koulujen peruskorjauksiin varataan nyt rahaa.

Syrjäytymisen torjumiseen on haettu erityisiä keinoja jo useamman vuoden ajan. Aloituspaikkojen lisääminen sekä ammatillisessa koulutuksessa että oppisopimuskoulutuksessa on ehdottomasti hyvä toimenpide. Ammattistartti tulee uutena koulumuotona perusopetuksen jälkeen niille, joilla ei ole toisella asteella koulutuspaikkaa. Juuri nämä nuoret ovat vaarassa pudota kelkasta.

Toimet nuorten työllisyysasteen nostamiseksi, opintojen nopeuttamiseksi ja opintojen aloittamisiän laskemiseksi ovat myös paikallaan. Korkeakoulujen pääsykokeiden uudistuksessa on otettava huomioon ala, mille nuori hakee. Matemaattiset aineet, luonnontieteet ja ehkä kielet voisivat olla aloja, joille opiskelijat suhteellisen suoraan voisivat mennä jatko-opintoihin, mutta esimerkiksi sosiaaliselle ja yhteiskunnalliselle alalle vaaditaan melkeinpä välttämättä soveltuvuuden mittaamista. Varottava on sitä tilannetta, että preppauskurssit siirtyvät lukioihin ja lukion opiskeluaika selvästi kasvaisi nykyisestä. Japanissa on esimerkki tällaisesta kilpailujärjestelmästä, ja sieltä ei kovin hyviä malleja ole meille tarjolla.

Maa- ja metsätalousministeriön osalta kehyspäätöksessä ei ole kovin useita kirjauksia, mutta kehysten taso säilyy kutakuinkin nykyisellään. Metsätaloudessa varaudutaan puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen noin 78 miljoonan euron resurssilla. Sekin on jokseenkin nykyisellä tasolla. Kun uusiutuvaa energiaa ruvetaan käyttämään lisää, tarvittaisiin tähän rahoitukseen lisäpanostuksia lähitulevaisuudessa.

Eräharrastajana ja poronhoitoalueelta tulevana edustajana minun on helppo yhtyä kehyksen linjaukseen suurpetojen aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi tehostamalla eri petojen hoitosuunnitelman toteutusta. Samalla riistavahinkolain mukaisia korvauksia on varauduttava maksamaan kirjaimellisesti.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on käynnissä 33 isoa hanketta. Pohjoisen näkökulmasta Seinäjoki—Oulu-rataosuuden palvelutason nostaminen ja Rovaniemi—Kemijärvi-rataosan sähköistys ovat hyviä toimenpiteitä. Seuraavalla vaalikaudella väylähankkeisiin on kirjattava Mustavaaran kaivoksen avaamisen vuoksi Kontiomäki—Taivalkoski-rataosuuden kunnostus, ja suunnittelu on käynnistettävä radan jatkamiseksi aina Rukalle saakka. Kaivos- ja puutavaramassat vaativat raiteita. Samalla uusittu rata palvelee matkailijoita. Arvovaltaiset hiihtäjät Isolle-Syötteelle ja Rukalle tulevat aikanaan mielellään junalla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Noista radoista muutama sana. Hiukan etelämpää, Helsingistä, itäinen ilmansuunta on ainut mahdollinen, jonneka voidaan maata myöden viedä ratakiskot, ja sieltä ne puuttuvat edelleenkin. Sanotaan, että Krimin sota oli syynä tähän. Sittemmin Pietarin pääesikunta päätti, että viedään ne turvallisesti Salpausselän kautta kohti Pietaria täältä suurruhtinaskunnan pääkaupungista, jotta mahdollinen vihollinen ei niitä sitten katkaise, niin kuin todettiin, rannikolla tapahtuneet iskut Krimin sodan aikana tässä ikään kuin ohjeena. Eli kun kehitetään Suomea, pitäisi ratoja kehittää. Ruotsi tekee niin, ja samalla Ruotsi myös huomioi ympäristön ja kestävän kehityksen, ilmastonmuutoksen hillinnän. Raideliikenne on se, joka vähiten tuottaa hiilidioksidipäästöjä tonnikilometrejä kohti. Se edellyttää tietysti, että sähkö on tuotettu mahdollisimman saasteettomasti.

Tämä rantarata itään, jota kutsutaan myös Heli-radaksi, odottaa toteuttamistaan. Tuskin se nyt näiden käsittelyssä olevien vuosien aikana toteutuu, mutta suunnittelun pitäisi jo edetä. Se liittyy myös lentorataan, eli tämä pitää koordinoida lentokenttäratayhteyden kautta ja myös niin sanotun Pisara-radan suhteen. Kuitenkin haluan sen sanoa myös, että muutama aika sitten silloinen Ratahallintokeskus on määritellyt tämän radan vuonna 2050 Suomen vilkkaimmin liikennöidyksi rataosuudeksi sekä henkilöliikenteen että tavaraliikenteen suhteen.

Mutta sitten, puhemies, aivan toiseen asiaan, mitä täällä myös ed. Hänninen käsitteli, eli petovahinkoihin. Suomi on maa, jossa ihmiset ovat yleensä noudattaneet lakia, mutta tässä suurpetoasiassa laittomuus rehottaa. Salametsästys, johon liittyy usein eläinrääkkäystä, on valitettavan toistuvaa. On tietysti myös lainkuuliaisia kansalaisia, niin kuin kertovat nyt näiden päivien uutiset siitä, että poliisi sai vihjeen karhun kaatajista, jotka liikkuivat kahdella moottorikelkalla aseet mukanaan. Ilman näitä vihjeitä viranomaiset eivät olisi pystyneet tämän jahdin pysäyttämiseen ja sen keskeyttämiseen. Tarvitsemme lisää erävalvojia ja lain kunnioitusta. Tarvitsemme myös uutta lakia eli lakia törkeästä metsästysrikoksesta ja myöskin kehyksiin tulevaisuudessa enemmän eläinsuojeluresursseja. Tämä koskee myös tuotantoeläimiä. Nyt tämä nykyinen hallitus on toki hiukan edennyt tässä asiassa, muun muassa eläinlääkärin virkojen perustamisessa, mutta tarvitsemme todellakin lisää resursseja huolimatta tästä taloudellisesta tilanteesta.

Taloudellinen tilanne ei myöskään voi sillä tavalla ratketa Suomessa, ei näiden kehysvuosien aikana eikä niiden jälkeenkään, että eläkkeitä ja palveluja todella heikennettäisiin. Se ei ole yhteiskunnallisesti kehityslinja, joka olisi kestävä. Siitä on tänään puhuttu. Näin ollen tämä eläkeleikkauskysymys on ollut tämän päivän uutinen, ja täällä pääministerin välttelevät vastaukset ovat tietysti olleet huolestuttavia. Eläkkeitä ei voi leikata, ja uskon, että nykyhallituskaan ei ole niin, voisi sanoa, lyhytnäköinen, että se lähtisi tuolle linjalle. Toivon mukaan ei myöskään seuraava.

Mutta ympäristöministeriön kehys on ollut laskeva, kapeneva, pienenevä, ja sitä on leikattu entisestään ja aiotaan leikata. Kun puhumme ilmastonmuutoksen hillinnästä, niin ympäristöministeriö tarvitsee tutkimusrahoja ja kehittämisrahoja tähän asiaan ja myöskin kansainväliseen toimintaan rahoja. Ja niiden rahojen, puhemies, joilla Suomi on sitoutunut ilmastonmuutoksen hillinnän rahoitukseen — sillä sitoutumisasteella, mitä nyt Kööpenhaminassa yleensä oli — tulee olla lisääviä rahoja. Ne eivät saa olla pois Suomen kehitysyhteistyörahoista, vaan niiden tulee tulla muualta, toiselta momentilta.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Haastavassa taloustilanteessa on keskityttävä työllisyyttä tukeviin toimiin: koulutukseen, yrittäjyyteen ja innovatiivisuuteen. Julkisten palvelujen parantamiseksi keskeistä on sähköisen asioinnin kehittäminen ja tietojärjestelmäviidakon yhtenäistäminen. Elvytystoimet ovat tärkeässä asemassa pahimpien vahinkojen estämiseksi. Kehys pohjautuu vuonna 2007 hyväksyttyyn kehykseen sisältäen hintapäivitykset sekä talousarvion rakenteessa tapahtuneet muutokset. Yksi keskeinen puute kehyksessä on se, ettei Ray:n rahoituksessa tapahtunutta muutosta ole huomioitu. Raha-automaattiyhdistys on vastannut vuosia lukuisista tärkeistä toimista, joiden osalta rahoitus on nyt auki. Kyseessä on noin 100 miljoonan euron summa, jolle on ratkaistava rahoitus. Kehyksessä on huomioitu pelastushelikopterit, mutta ensi- ja turvakodit eivät ole saaneet varmistusta toiminnan jatkumiseen.

Äitien päihdeongelmiin erikoistuneissa Pidä kiinni -hoitoyksiköissä on ollut kuntoutettavana yli tuhat äitiä ja perhettä kymmenen vuoden aikana. Suuri osa äideistä kuntoutuu niin hyvin, ettei lapsen huostaanottoa tarvita. Siinäkin tapauksessa, että päädytään sijoitusratkaisuun, hoito on ollut tärkeää vauvan alkuvaiheiden turvaamiseksi. Raskauden aikana aloitettu hoito on vauvan terveyden kannalta erityisen merkittävää, sillä keskushermosto kehittyy voimakkaimmin sikiöaikana ja kolmena ensimmäisenä elinvuotena. Päihdeongelmaisten äitien ja heidän vauvojensa hoitaminen ehkäisee syrjäytymistä ja lievittää inhimillistä kärsimystä. Lisäksi toiminta säästää julkisia menoja. Äidin raskaudenaikaisen päihteiden käytön aiheuttamat vauriot voivat pahimmillaan johtaa kehitysvammaan, joka vaatii pysyvää laitoshoitoa. Pidä kiinni -järjestelmässä keskitytään vauvan ja vanhemman varhaisen vuorovaikutussuhteen ja arjen tukemiseen sekä päihdekuntoutukseen. Vuosittain tarvitaan valtion budjettiin noin 4 miljoonaa euroa tämän arvokkaan toiminnan jatkamiseksi.

Hyviä kehysuudistuksia ovat takuueläke ja lapsilisien sitominen indeksiin. Korotus kuitenkin väistää kaikkein köyhimmät, sillä lapsilisän korotus leikkautuu toimeentulotuessa pois. Samoin työttömien 100 euron aktivointilisä leikkautuu kaikkein köyhimmiltä pois toimeentulotuesta. Työn vastaanottamisen pitää olla kannattavaa ja aktivoinnin palkitsevaa. Lapsilisää ei pitäisi vähentää toimeentulotuesta. Se olisi kädenojennus köyhille perheille, monille yksinhuoltajaperheille.

Arvoisa puhemies! Vielä ekologisesta verouudistuksesta, joka vaatii lukuisia jatkotoimenpiteitä. Työhön on kannustettava, mutta kulutusta on verotettava. Verotuksen painopistettä on siirrettävä raaka-aine-, energia- ja ympäristöveroihin. Esimerkiksi työmatkavähennys tukee yksityisautoilua, ja se tulisi korvata tukemalla vain polkupyöräilyä ja joukkoliikenteen käyttöä. Autoverotukseen tarvitaan päästöporrastuksen tiukennus, ja myös polttoaineveroon tarvitaan porrastus ja tiukennus. Jäteveroa on niin ikään korotettava. Kiinteistöveron osalta olisi selvitettävä veron muuttaminen sellaiseksi, että se kannustaisi rakennuskannan ekologisuuteen.

Verotuksen siirtäminen raaka-aine-, energia- ja ympäristöveroihin vahvistaisi julkista taloutta ja samalla ohjaisi kulutusta ja tuotantoa kestävämmäksi. Lisäksi raaka-aineverot ovat välillisinä veroina arvonlisäveroa oikeudenmukaisempia, sillä jokainen voi vaikuttaa kulutusvalinnoillaan verorasitukseensa ja raaka-aineverot kohdistuvat vähemmän jalostukseen ja työllistävään toimintaan. Uusiutuva energia vaatii valtavan asenne- ja rakennemuutoksen. Paras ratkaisu on hajautettu ja monipuolinen uusiutuvan energian järjestelmä älykkäillä sähköverkoilla. Lisäydinvoima taas on veltto ratkaisu, joka vesittää panostuksen uusiutuvaan energiaan ja hidastaa uuden teknologian kehitystä ja käyttöönottoa.

Hannu  Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehykset vuosille 2011—2014 ovat monella tapaa ratkaisevia Suomen menestymiselle tulevina vuosikymmeninä. Paljon puhuttu maailmanlaajuinen lama on tosiasia, johon meidän on sopeutuminen, ja laman takarajaa ei vielä tiedä kukaan. Kuluvana vuonna julkisen talouden alijäämän suhteessa kokonaistuotannon arvioidaan syvenevän noin 4 prosenttiin. Julkinen taloutemme ei kuitenkaan kestä alijäämäisiä vuosia montakaan enää.

Heikomman talouskasvun ja työllisyyden kehityksen takia alijäämän arvioidaan olevan noin 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta vielä vuosikymmenen puolivälissä. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että kestävyysvajeeseen vastaaminen edellyttää julkisen talouden 4 prosentin ylijäämää bruttokansantuotteesta eli noin 8:aa miljardia euroa. Julkinen talous on kestävällä pohjalla vain, jos julkisten menojen rahoitus ei johda liialliseen velkaantumiseen tai voimakkaisiin verojen korotuksiin.

Talouden kestävyysvaje johtuu syvästä taantumasta mutta ennen kaikkea myös väestön ikääntymisestä. Hyvinvointipalveluiden järjestelmä joutuu väestön ikääntymisen seurauksena uuteen tilanteeseen. Yhtäältä tämä johtuu eliniän jatkuvasta pitenemisestä ja toisaalta toisen maailmansodan jälkeen syntyneistä suurista ikäluokista.

Tämän seurauksena väestömme ikääntyy vuoteen 2030 mennessä nopeammin kuin mikään muu Euroopan unionin jäsenmaa. Jo parin vuosikymmenen kuluttua meillä on tilanne, jossa kahta työikäistä kohti on yksi yli 65-vuotias kansalainen. Ikääntymisen seurauksena julkiset menot kasvavat ja verotulojen kehitys on aiempaa heikompaa. Tilanteesta tekee entistä haasteellisemman se, että julkisten palvelujen kustannuksiin kohdistuu jatkuvia nousupaineita. Joka tapauksessa nämäkin ongelmat on ratkaistava. Työn tuottavuudella tulee lähivuosina olemaan kuninkaantekijäasema Suomen taloutta tervehdyttäessä.

Julkisen talouden tasapainottamiseen on olemassa kolme tapaa: verotuksen kiristäminen, julkisten menojen leikkaaminen ja rakenteelliset uudistukset. Kaikille on yhteistä se, että ratkaisut eivät tule olemaan helppoja. Julkisten palveluiden heikentämisen tulee olla keinovalikoimassa aina viimeisenä, ja tässä pääministeri Matti Vanhasen II hallitus on tehnyt viisaan päätöksen, ettei edellisen laman aikana tehtyjä virheitä toisteta, ja tätä menettelyä tulee jatkaa myös tulevalla kehyskaudella.

Heikompiosaisista on huolehdittava kaikissa tilanteissa taloussuhdanteista riippumatta. Verotuksen maltillinen kiristäminen ja rakenteelliset uudistukset ovat väistämättä edessämme. Verotuksen kiristämisessä on muistettava sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Esimerkiksi kulutusverojen kiristäminen kirpaisee aina voimakkaimmin pienituloisia. Rakenteelliset uudistukset on aloitettava heti ensi vaalikauden alussa, koska talouden tasapainottaminen edellyttää toimia pitkällä aikavälillä asteittain. Äkkiä tehdyt muutokset eivät yleensä ole olleet talouselämässä hyvästä.

Työuran pidentäminen sekä alku- että loppupäästä tulee olemaan uudistuksen tärkein osa. Tämän takia on erittäin järkevää ja kannatettavaa se, että sekä työmarkkinajärjestöt että valtiovalta tässä asiassa pääsevät sopuun ja että eduskuntakin kantaa vahvalla päätöksenteollaan kortensa kekoon tässä asiassa. Ellei tätä eläkeratkaisua pystytä järkevästi tekemään, on meillä lähivuosina vaikeuksia.

Arvoisa puhemies! Haasteellisesta taloustilanteesta huolimatta meillä on myös valtavia mahdollisuuksia menestyä tulevaisuudessa. Yksi tärkeimmistä kasvusektoreista on uusiutuva energia, johon meillä on myös Euroopan unionin asettamia velvoitteita. Jo tällä vuosikymmenellä uusiutuva energia voi luoda jopa kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja maakuntiin.

Uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi on otettava käyttöön tukitoimia. Sen aika on nyt, ja toivottavasti ministeri Mauri Pekkarinen tällä viikolla tekee tässä asiassa hyvän avauksen. Tuulivoimalle, biokaasulle ja puulle on saatava syöttötariffi, joka merkitsee jopa useiden miljardien investointeja energiasektorille. Ainoastaan voimakkailla panostuksilla uusiutuvaan energiaan voimme saavuttaa 38 prosentin osuuden kokonaisenergiasta.

Bioenergian ohella kaivannaisteollisuudessa on suuret mahdollisuudet. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tavoitteena on, että kaivannaisteollisuudessa ja siihen liittyvissä toiminnoissa työskentelee yhteensä 3 000 henkilöä vuonna 2030. Kaivoslain uudistamisessa on pidettävä huoli, että edellytykset malminetsinnälle ja kannattavalle kaivostoiminnalle tässä maassa säilyvät.

Uusien työpaikkojen syntyminen edellyttää muun muassa toimivaa väyläverkkoa. Seuraavalla vaalikaudella teiden ja ratojen kunnossapidon määrärahat tulee sitoa riittävälle tasolle. Määrärahat on saatava budjettiin kehyksen sisälle kiinteäksi määrärahaksi, ettei niitä samoja virheitä tehdä, mitä aikaisempina hallituskausina on tehty. Määrärahat ovat olleet jo pitkään riittämättömiä, jolloin teiden ja ratojen kunto on päässyt pahasti rapistumaan.

Suomi ei pärjää tulevaisuudessa määrällä vaan osaamisella ja laadulla. Tämä toteutuu parhaiten laajalle ulottuvan koulutusverkon myötä. Koulutus tulee säilyttää korkealla tasolla koko Suomessa myös tulevaisuudessa. Vain tuottavalla työllä voimme maksaa velkamme ja turvata kansalaistemme palvelut tulevaisuudessakin. Hyvä kouluverkko yhtä lailla ylläpidettynä koko maassa on paras elintasomme ja hyvinvointimme tae. Kasinotalouden aika on ohi, ja sen laskun maksuaika on nyt. Se lasku maksetaan vain hyvällä suomalaisella työllä ja huippuosaamisella.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Täällä paljon puhuttu kestävyysvaje on vakava asia. Edessämme on aika pitkä korpivaellus. Siitä huolimatta katson, että elvytystoimia on edelleen jonkun aikaa vielä jatkettava. On uskallettava investoida. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat esimerkiksi hallituksen esitykset peruskorjausavustuksista. Olkoonkin, että ne olivat määrältään vain 10 prosentin luokkaa, ne kuitenkin kerrannaisvaikutuksineen saivat erittäin suuret rakennusalan investoinnit liikkeelle ja näin ollen elvyttivät ja huolehtivat omalta osaltaan siitä, että työttömyys rakennusalalla ei ole päässyt ryöstäytymään ihan mahdottomiin lukuihin.

Pitäisin hyvänä, jos kehysmenettelyä voitaisiin kehittää sillä tavalla, että investoinnit otettaisiin kehyksen ulkopuolelle. Tehtäköön investoinneille sitten ihan omat kehyksensä. Mutta nyt käyttötalousmenojen ja investointimenojen yhteen koplaaminen vaikeuttaa monella tavalla asioitten hahmottamista, ja kun kunnissa, seurakunnissa, yksittäisissä firmoissa osataan käyttötalouden ja investointimenojen ero tehdä, niin kyllä se valtionhallinnossakin kannattaisi niin toimia, koska investoinnithan ovat, kuten tiedämme, kertaluonteisia menoja, ja ne tulisi myöskin sen vuoksi päätöksenteossa käsitellä eri tavalla kuin käyttötalouden pysyvät menot.

Herra puhemies! Olemme myös täysin yksimielisiä työurien pidentämistarpeesta. Sen sijaan meidän näkemyksemme poikkeavat siinä, millä keinoilla tähän yhteisesti hyväksyttyyn tavoitteeseen päästään. Olisin kannattamassa ja olen kannattamassa myötäkarvataktiikkaa ja positiivisia kannustimia. Suomalainen luonne taipuu aika huonosti sellaiseen pakkolinjaan ja sanelupolitiikkaan. Uskon siihen, että tässä positiivisin asentein ja elementein voidaan saavuttaa ne tavoitteet, jotka ovat sinänsä välttämättömiä saavuttaa.

Asiaperusteet puoltaisivat eduskuntavaalien aikaistamista. Hallitusohjelmalta on pudonnut pohja pois. Ne vaalit käytiin korkeasuhdanteen aikana. Hallitusohjelma kirjoitettiin siltä pohjalta ja kaikkeen hyvään ja kasvuun edelleen uskoen. Myöskin tämä vaalikierros oli hyvin poikkeuksellinen Suomen oloissa, siihen vaikutti eräiden liikemiesten vahva ohjaus. Ja kuten he ovat julkisuudessa sanoneet, he saavuttivat tavoitteensa. He tavoittelivat tätä hallituspohjaa, sen he saivat, ja he tavoittelivat ministeripaikkoja ja saivat ainakin enemmistön hallituksen ministerisalkuista, jos sitä mitataan heidän kohdistamillaan tukitoimenpiteillä. Vaalit eivät olleet reilut, vaan siellä oli osittain tällaista vehkeilyä, ja sen vuoksikin olisi ihan hyvä saada vaihteeksi fair play -vaalit.

Nyt me olemme menettämässä aikaa, ja aika käy kalliiksi. Ennen kuin meillä on toimiva hallitus ja sillä ohjelma, eletään kesäkuuta 2011, jos mitään ei tehdä. Kuitenkin lamanhoidon kannalta on merkittävää, millä keinoin jatketaan. Kepillä vai porkkanalla, leikataanko vai elvytetäänkö, ketä, mitä ja milloin verotetaan? Siis asioidenhoitovaltuudet tulisi päivittää aikaistamalla eduskuntavaaleja, koska olosuhteet ovat muuttuneet niin radikaalisti. Tämän sanon silläkin uhalla, että oma edustamani sosialidemokraattinen puolue ei ratsasta näissä poliittisissa suhdanteissa mitenkään gallupien aallonharjalla, vaan ajattelen näitä täysin asiaperusteisesti.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nostan keskusteluun asian, joka tulee meille valitettavan kalliiksi.

Tässä yhteiskunnassa syrjäytettyjen määrä kasvaa. Sanon "syrjäytettyjen" sen vuoksi, että syrjäyttäminen on hyväksytty osaksi yhteiskuntamme toimintatapaa. Syrjäytymisen ehkäisystä näyttää tulleen pelkkää poliittista retorista puhetta. Myös sosiaalinen vastuu tuntuu jäävän unelmaksi. Ja mihin perustan ajatukseni? Siihen, että esimerkiksi te-toimistoissa ajan henki on se, että työ- ja elinkeinoministeriö on antanut te-toimistoille ohjeet jakaa työttömät eri palveluryhmiin niin, että vaikeimmin työllistettävät jäävät jatkossa jopa kokonaan ilman te-toimistojen palveluita. Puhutaan henkilöistä, jotka ovat asetettu 0900-koodistoon. Heitä on tällä hetkellä jo yli 17 000 vähimmäistoimenpiteiden piirissä.

Koska kuntouttavan työtoiminnan lakiuudistus meni lainausmerkeissä sanottuna reisille, niin lisää väkeä pukkaa tähän syrjäytettyjen porukkaan jatkuvalla syötöllä. Ja miksi näin? Lainsäädännön tiukat tulkinnat johtavat siihen, että kansalaiset menettävät mahdollisuutensa saada työttömyysturvaa, työmarkkinatukea ja erilaisia etuisuuksia ja ovat sitten viimesijaisen sosiaaliturvan, sosiaalitoimiston luukun, varassa.

Suomi kuitenkin hehkuttaa tarvitsevansa kaikki kädet. Puhutaan työvoimapulasta, työurien jatkosta. Olen jo varmaan yhden kolmekymmentä kertaa kysynyt tässä salissa, kuinka se työura jatkuu, jos se ei koskaan pääse alkuun. Vammaisten, vajaakuntoisten ja vaikeasti työllistettävien tilanne ei ole maassamme parantunut. Ilmeisesti heidän käsiään ei Suomi tarvitse loppupelissä muualla kuin juhlapuheissa.

Maassamme on tultu valtavan kauas siitä te-toimistojen unelmasta, jossa lähdetään ihmisten kyvyistä, mahdollisuuksista ja tarpeista, etsitään sopivaa ja mahdollisuuksien mukaista työtä tai sitten se rinnakkainen tie, jossa ihminen voi vajaakuntoisenakin antaa panoksensa yhteiskunnalle, ellei kunto ole jo sitten sellainen, että eläke on ainoa inhimillinen ja järkevä ratkaisu. Löysässä hirressä roikottaminen ei ilahduta eikä edistä yhtään mitään, puhumattakaan siitä, että se tulisi halvaksi yhteiskunnalle. Hinta on kova, mikäli kaikki kädet tarvitaan vain juhlapuheissa ja osa ihmisistä jätetään syrjäytetyiksi.

Arvoisa puhemies! Edustajakollega Timo Korhonen nosti ajatuksen Kajaanin yliopistokeskukseen kohdentuvien toimien jäädyttämisestä, ja kannatan tätä ajatusta lämpimästi. Kuulin tässä tänä iltana, että irtisanomistoimet aloitetaan jo tulevana maanantaina, että se siitä kolmen vuoden siirtymäajasta. Yliopistomaailma on muuttunut. Opettajat ja tutkijat muuttuivat tulosyksiköiksi, joiden ensisijainen tehtävä on edistää talouden kilpailuedellytyksiä, kilpailukykyä, ei suinkaan enää elinikäistä oppimista tai osaamisen vahvistamista, jolla maan tietotaitoa lisätään ja sitä kautta myös sitä kuuluisaa taloutta vahvistetaan osaamisen ja toiminnan kautta. Vain tuottavuus ja tehokkuus ja kilpailukyky ratkaisevat, ja yliopistomme on laitettu keskitetysti kerjuulle.

No, viimeiseksi murheenkryyni. Kollegat nostivat täällä joukkoliikennettä, radan kunnossapitoa esille ansiokkaasti. Valitettavasti meillä pyörii vaan kohta 20 vuotta pyörinyt sama nauha. Se pyörii yli kaikkien puoluerajojen. Lämpimistä sanoista huolimatta niin tiestön kuin ratojen peruskunnossapidosta puuttuu satoja miljoonia euroja, mikä rapauttaa kaikkia verkostoja ja vaikeuttaa juna- ja tieliikennettä. Jospa me joskus yhdessä voisimme vaihtaa nauhaa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Talouskriisi ja sen aiheuttama julkisen talouden rahoitusaseman jyrkkä heikkeneminen on muuttanut perusteellisesti finanssipolitiikankin lähtökohtia. Julkinen talous on entistä haavoittuvammassa asemassa vastaanottamaan väestön ikääntymisen aiheuttamat menopaineet ja veropohjan kaventumisen. Julkisen talouden kestävyyden turvaaminen onkin nyt aiempaa suurempi haaste, sillä taantuman jäljet tulevat näkymään vielä vuosikausia.

Kuluvana vuonna julkisen talouden alijäämän arvioidaan syvenevän jopa 4 prosenttiin ja ylittävän siten EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetun 3 prosentin alijäämärajan. Vaikka talouden elpyminen vahvistuu tulevina vuosina, arvioidaan julkisen talouden olevan ilman uusia kasvua tukevia tai julkista taloutta vahvistavia toimia selvästi alijäämäinen vielä vuonna 2014. Näihin vahvistaviin toimiin hallitus on onneksi ryhtynyt.

Tänään käytävän selontekokeskustelun yhteydessä on tärkeä painottaa, että vuosi 2011 eli ensi vuosi, tai oikeastaan tämä vuosi jo, on tämän vaalikauden ja kehyskauden viimeinen vuosi. Vuosia 2012—2014 koskevat menokehykset ovat siksi lähinnä teknisluonteisia. Niissä on otettu huomioon jo tehtyjen päätösten vaikutukset näiden vuosien menoihin. Ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen aloittava uusi hallitus tekee poliittiset linjaukset vuosien 2012—2015 valtiontalouden menokehyksistä hallitusohjelmansa pohjalta. Nyt käytävä selontekokeskustelu antaa kuitenkin tietysti tärkeän suuntaviivan tähän työhön.

Herra puhemies! Vastuullisen ja pitkäjänteisen menokurin varmistamiseksi hallitus on sitoutunut valtion menojen kasvua ohjaaviin menokehyksiin kiitettävällä tavalla. Kehyspäätöksen menolinjaus toteuttaa hallituksen talousstrategiaa, jossa painopisteinä ovat sosiaaliturvan kehittäminen, osaamisen edistäminen, t&k-toiminta sekä ilmasto- ja energiapolitiikka. Työttömyydestä ja tästä taloustilanteesta johtuen kehyskauden ensimmäisenä vuonna, siis ensi vuonna, panostetaan erityisesti työllisyys- ja koulutustoimiin, joiden määrärahat pysyvät korkealla tasolla.

Haluan nostaa esille muutamia tärkeitä huomioita valtiontalouden kehysselonteosta. On välttämätöntä, että kehyksissä on huomioitu jatkossakin Suomen maa- ja metsätalouden sekä hyvinvoivan maaseudun kehittäminen. Näitä on tuettava jatkossakin kansallisten ja EU:n yhteisten maatalouspolitiikan tavoitteitten mukaisesti sekä EU-rahoituksella että kansallisin varoin. Samaan aikaan on huolehdittava, ettei liian byrokraattisella ja raskaalla tuki- ja valvontajärjestelmällä kuormiteta viljelijöitä ja hallintoa enää yhtään enempää. Seuraavan hallituksen ja eduskunnan on pakko yksinkertaistaa ja keventää näitä järjestelmiä.

On tärkeää, että kehyksissä on myös osoitettu lisärahoitusta maahanmuuttohallinnossa erityisesti pakolaisten, mutta myös turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaan ja kunnille maksettaviin korvauksiin johtuen erityisesti pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ennakoitua suuremmasta määrästä.

Kehyksissä olevasta tavoitteesta lisätä kehitysyhteistyörahoitusta on kuitenkin syytä tässä taloudellisessa tilanteessa tinkiä. Ennen oman taloutemme tasapainottamistoimia Suomessa on kyseenalaista lähteä jakamaan rahaa vastikkeetta muille. Välttämättömämpää olisi sen sijaan jatkaa liikennepoliittisen selonteon mukaisella tavalla esimerkiksi isojen väylähankkeitten rakentamistoimia. Tällä kehyskaudella käynnissä on yhteensä 33 suurta hanketta. Myös perusväylänpito vaatii voimakkaita panostuksia.

Arvoisa puhemies! Lähivuosina talouspolitiikassa on keskeistä toteuttaa taantuman jälkeistä julkisen talouden sopeutumispolitiikkaa. Finanssipolitiikan tavoitteena on oltava julkisen talouden pitkän ajan kestävyyden vahvistaminen. Kestävyyttä voidaan parantaa periaatteessa kolmella tavalla: rakenteellisilla uudistuksilla, veroja korottamalla tai menoja leikkaamalla. Nyt on tärkeintä tehdä rakenteellisia uudistuksia sekä pidentää työuria erityisesti alkupäästä, mutta myöskin loppupäästä. On myös tärkeätä epätarkoituksenmukaisen, raskaan hallinnon purkaminen. Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa nykyisen kaltaiseen hallinnon määrään.

Vielä lopuksi, herra puhemies, työtä on paljon edessä. Valtiontalous on alijäämäinen, ja valtionvelka kasvaa ennusteen mukaan koko kehyskauden. Velkaa on vuonna 2014 näillä näkymin jo yli 100 miljardia euroa, mikä on yli 50 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämä on aivan liikaa. Tulevan hallituksen ja eduskunnan on pidettävä huoli siitä, ettei velkamäärä enää kasva. Se on meidän kaikkien yhteinen velvollisuus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tänään aiemmin iltapäivällä ed. Vuolanne ja eräät muut edustajat kaipailivat sen perään, koska ja millä keinoilla maksetaan nopeasti lisääntyvä valtionvelka takaisin. Huoli on tietysti ilman muuta aiheellinen: 12,3 miljardia tänä vuonnakin lisää tulevina vuosina maksettavaa.

Eräs hyvin merkittävä väline tässä on se, että pistetään harmaa talous ja musta talous elikkä talousrikollisuus kuriin. Tuore selvitys osoittaa, että harmaan ja mustan talouden liikevaihdon volyymi ylittää jo 5 miljardia euroa, mikä on aika paljon. Siinä siis veromenetykset valtiolle ovat vähintään puolet tästä summasta. Tässä on pelättävissä se, että Suomen tie on Kreikan nyt jo kokema tie. Kreikassa kolmasosa taloudesta on harmaata taloutta, ulkopuolella kaiken julkisen verotuksen. Siellä lääkärit ja juristit eivät maksa enää valtiolle veroja lainkaan. Tästä seuraa, että nyt täytyy kerta kaikkiaan terästää toimenpiteitä harmaan ja mustan talouden kuriin saattamiseksi. Kaikkein pahinta nyt noudatettavassa politiikassa on se, että pidetään itsestäänselvänä ja oikeutettuna sitä, että ihminen, valkokaulusväkeen kuuluva, saa tekeytyä ulkomaalaiseksi ja hallintarekisterin avulla täydellisesti pidättäytyä veronmaksusta. Vakuutuspuolella jo veronmenetykset ovat yli miljardi euroa vuodessa.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri aloitti puheensa niin, että vaikka kehys on useammalle vuodelle, tämä painottuu seuraavaan vuoteen elikkä vuoteen 2011. Voisinpa sanoa, että onneksi näin, ja tietenkin siitä syystä, että tämä hallitus on vallassa enää kyseisen vuoden budjetin valmistelun.

Meillä on tästä lamasta selviämiseksi ollut selkeästi kaksi erilaista linjaa tänä vuonna — kuten aikaisempinakin vuosina mutta erityisesti nyt — joista ministeri Kataisen esittämä elvytyksen jo lopettaminen, exit-strategia, on toinen ja johonka sosialidemokraatit eivät ole taipumassa. Meidän mielestämme elvytystä jatkava linja elikkä se täysin vastakkainen linja — jolloinka vahvistettaisiin taloutta ja erityisesti työllisyyttä suuntaamalla enemmän volyymiä julkisiin panostuksiin — olisi se linja, jota vielä tämän ja ensi vuoden aikana olisi noudatettava.

Näissä politiikan linjoissa näkyy myös hallituksen uskollisuus, tai uskovaisuus, Oecd:n raportteihin ja esityksiin. Se tuntuu ottavan aina ne kohdat, mitkä milloinkin parhaiten sopivat. Elvytyksen osalta Oecd ei Suomea rankannut kovin korkealle siitä syystä, että Oecd:n kriteerithän olivat oikea-aikaisuus, kohdennus ja määräaikaisuus. Mitä me voimmekaan todeta muun muassa määräaikaisuuden osalta? Kaikki veroelvytykset on tehty jatkuvasti elikkä koko tulevaisuuteen yhä edelleen rasitusta luoviksi. Tai mitä voimme todeta nuorisotyöttömyydestä, jonka oikea-aikaisuus oli ainakin opposition mielestä jo vuoden myöhässä, niin että meillä on jo nyt 36 000 alle 25-vuotiasta nuorta työttömänä. Tässä kohden Oecd:n kriteeristöjä ja ohjeistuksia ei oltu kovin hyvin kuunneltu.

Sitä vastoin nyt kun Oecd:ltä on tullut raportti, mitenkä eteenpäin mentäisiin, jossa on hyvin rankkoja esityksiä, on otettu uudelleen näkyville eläkeiän hinaaminen ylöspäin. Ei niin, että ikäkriteereihin kirjoitettaisiin vuosilukua, vaan leikattaisiin eläkkeistä 10—15 prosenttia, joka tarkoittaisi kyllä niille keskieläkettä, noin 1 300 euroa, saaville varsin rankkaa leikkuria. Kun samalla tiedämme, että hallitus on tehnyt verohelpotuksia muun muassa pitkäaikaissäästämiseen, niin olemmeko menossa yhteiskuntaan, jossa ne rankimpaa työtä tekevät ihmiset joutuvat väkisin työskentelemään pidempään saadakseen sen 1 300 euroa, ja sitten ne rikkaammat ihmiset, joilla on varaa maksaa henkilökohtaista lisäeläkettä tai säästää pitkäaikaissäästämisen avulla saaden siitä myös verohelpotukset, voivat jäädä sitten aiemmin eläkkeelle?

Jos tämä on linja, että tämän Oecd:stä saadun raportin suosituksia noudatetaan, tulemme siis seuraavaksi näkemään varmaankin ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkauksia, toimeentulotuen leikkauksia, lukukausimaksujen korotuksia ja muita esityksiä, joita Oecd oli Suomelle sinne kirjoittanut. Toivottavasti emme tätä linjaa siis näe, ja toivottavasti tässä kohtaa taas poimitaan vain joitakin asioita näistä suosituksista.

Työllisyyden hoito on ollut myöskin Oecd:n listauksissa yksi asia, mihin Suomen kohdalla on kiinnitetty hyvin paljon huomiota nyt erityisesti, kun olimme rankkauksessa toiseksi viimeisenä panostajana työllisyyden hoidossa. Jos 300 000 ihmistä on työttömänä, pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut huimasti ja nuorisotyöttö-mien määrä on se noin 36 000, olisi todellakin ollut huomioitava tämä jo huomattavasti aikaisemmin eikä jätettävä tälle saralle.

Kuntien osalta on viitattu useamman kerran siihen, kuinka kelamaksun poisto on pelastanut ja auttanut kuntia. Se on totta. Myös yhteisöveron väliaikainen tason muutos on auttanut. Mutta eivät kunnat eikä Kuntaliitto ole pyytäneet kelamaksun poistamista. Kunnat kuten myös Kuntaliitto ja oppositio olisivat halunneet kunnille lisää valtionavustuksia ja toisaalta täysimääräiset korvaukset niistä velvoitteista, mitä erilaisilla lainsäädännöillä on täällä viime vuosinakin tehty, kuten Paras-laissa oli alun perin sovittu, että uudet velvoitteet korvataan täysimääräisesti.

Nyt kunnat sitten ovat sitkoilleet ja joutuneet tekemään rankkoja päätöksiä tasapainottaessaan talouttaan, niin että siellä lomautetaan ihmisiä, leikataan palveluja, jäädytetään investoinnit, korotetaan veroja, sekä kiinteistöveroja että muita veroja. Kaikki tiedämme, että tämä ei voi olla jatkuva linja. Kuntien palveluiden osalta ei riitä, että selviämme juuri ja juuri tämän vuoden tuloksilla, sillä 2011 kuntien talous on kaikkien ennustusten mukaan jo huomattavasti heikompi, ja silloin on satsattava myöskin kuntien valtionosuuksiin nykyistä huomattavasti enemmän.