Täysistunnon pöytäkirja 37/2005 vp

PTK 37/2005 vp

37. TIISTAINA 12. HUHTIKUUTA 2005 kello 14 (14.08)

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys nuorisolaiksi sekä laiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

 

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi nuorisolaki, joka korvaisi aiemman nuorisotyölain vuodelta 95. Tämän tavoitteena on niin tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä kuin myöskin sitten edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja sitä sosiaalista vahvistamista, josta tänä päivänä on paljon yhdessä keskusteltu. Nuorisolailla uudistetaan ja tarkennetaan nuorisotyön ja politiikan arvopohjaa ja keskeisiä käsitteitä ja näiden toteuttamiseksi käytettäviä välineitä. Tarkoitus on siis kumota se nuorisotyölaki vuodelta 1995, ja nuorisotyölain tavoitteena on yleisesti sanottuna nuorten elinolojen parantaminen ja edellytysten luominen kansalaistoiminnalle. Nämä hyvät tavoitteet ovat keskeisesti mukana myös tässä hallituksen esityksessä nuorisolaiksi.

Lain uudistaminen on tarpeen, koska nuorisotyölaki ei ole luonut ehkä riittävää selkeää rakennetta poikkihallinnolliselle yhteistyölle. Esimerkkejä hyvästä yhteistyöstä hallinnonalojen välillä toki löytyy, ja esimerkkinä mainittakoon tämä nuorten työpajatoiminta, ja hallituksen esityksellä uudistetaan nuorisotyölain osin sellaisia vanhentuneita ja puutteellisiakin säännöksiä.

10 vuoden aikana toimintaympäristössämme on tapahtunut valtavasti muutoksia. Suomi on sitoutunut EU:n asiakirjoissa oleviin tavoitteisiin, jotka tarpeen mukaan huomioidaan kansallisessa lainsäädännössä. Esimerkiksi EU:n nuorisopolitiikan avainkäsitteet "aktiivinen kansalaisuus" ja "sosiaalinen vahvistaminen" ovat mukana lakiesityksessä. Suomi on ollut aktiivisesti rakentamassa Euroopan unionin nuorisopoliittista yhteistyötä. Äskettäin unionin piirissä on käynnistynyt keskustelu eurooppalaisesta nuorisosopimuksesta. Sillä ei pyritä luomaan uusia rakenteita tai rahoitusvälineitä, vaan käyttämään hyväksi jo olemassa olevia ohjelmia. Aloitteen takana on huoli Euroopan väestörakenteen kehityksestä. Vanhenevan väestön ohella tarvitaan huomiota myös nuoreen sukupolveen. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella meillä on mahdollisuus nostaa nuorisopolitiikka poliittisen esityslistan keskiöön.

Nuorisolakiesityksen yksi uusi avaus on, että valtioneuvosto hyväksyisi joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman. Se on tarkoitus valmistella opetusministeriön johdolla yhteistyössä muiden ministeriöiden ja nuorisotoimijoiden kanssa. Ohjelman tavoitteena on esittää valtakunnalliset nuorisopolitiikan tavoitteet sekä edistää nuorisopoliittista ohjelmatyötä lääneissä ja kunnissa. Näin nuoria ja nuorisopolitiikkaa koskevat tavoitteet olisivat jatkossa yhä läpinäkyvämmät, selkeämmät ja vahvemmin kiinni ajankohtaisissa haasteissa. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan tehtäviin lisättäisiin arviointitehtävä nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toteutumisesta. Neuvottelukunnan kokoonpano muuttuisi näin ollen siten, että ministeriöiden edustus jäisi sieltä pois, koska ministeriöillä on näin siis keskeinen rooli nuorisopolitiikan kehittämisohjelman valmistelussa ja toteuttamisessa.

Nuorisotoimijat ovat olleet vahvasti mukana valmistelemassa tätä nuorisolakia, ja valmistelu on sujunut erittäin hyvässä hengessä. Aiheesta on käyty arvokeskustelua ja nuorisotyön peruspalvelukeskustelua niin ikään Internetissä. Viime syksynä lakiluonnoksen kuulemisvaiheessa osallistui viiteentoista alueelliseen tilaisuuteen yli tuhat kuntien päättäjää, nuorisotyön ja -järjestöjen edustajaa kuin myöskin nuorisotutkijoita. Yhdessä olemme löytäneet nuorisolain suunnan tavoitteet ja lähtökohdat.

Lain arvokohtia ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, monikulttuurisuus, kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Nuorisojärjestöjen avustustoimikunnan tehtäviä tarkennetaan ja sen asiantuntijaroolia laajennetaan varsinaisten valtionavustusten jaon ulkopuolella. Sen tehtäväksi tulisi siis arvioida avustusjärjestelmän toimivuutta ja tehdä sitä koskevia kehittämisehdotuksia. Valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen avustusjärjestelmä ehdotetaan pidettäväksi pääosin nykyisen muotoisena.

Hallituksen esityksessä nuorilla tarkoitetaan alle 29-vuotiaita lapsia ja nuoria, ja kukin toimijaryhmä voi määritellä ikärajan piiristä oman kohderyhmänsä. Nuoren kasvu tapahtuu kotona, koulussa ja vapaa-aikana, ja nuorisotyöllä vaikutetaan erityisesti nuoren omaan ajankäyttöön, ja siihen nuorisolakiesityksessä on nyt keskitytty. Tavoitteena on antaa nuorille hyvät toimintaedellytykset nuorten omalla ajalla tapahtuvaan toimintaan. Tarkoituksena on edistää nuorten toimintaa heidän omissa yhteisöissään ja kunnallisessa päätöksenteossa heitä koskettavissa asioissa. Jokainen nuori tarvitaan aivan varmasti aktiivisesti mukaan yhteiskuntaan ja aikanaan sitten työelämään.

Nuoret on tarpeen ottaa huomioon erityisenä ryhmänä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja hallinnossa. Hyvin monet nuoret ovat aivan aidosti kiinnostuneita esimerkiksi oman elinympäristönsä kehittämisestä. Nuorten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia onkin kehitettävä määrätietoisesti. Hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma ja uusi nuorisolaki antavat siihen hyviä työkaluja.

Arvoisa puhemies! Alueellinen yhteistyö ja moniammatillinen osaaminen ovat varmasti tulevaisuutta kuntien nuorisotyössä. Nuorisotyö on osa kunnan toimialaa. Hallituksen esityksessä on kuvattu kuntien nuorisotyön tavoitteelliset palvelut. Lakiin on kirjattu ne nuorisotyön palvelut, joista hyvin hoidettu kunnallinen nuorisotyö koostuu. Niitä ovat esimerkiksi nuorten toimintatilat ja harrastusmahdollisuudet, nuorisoyhdistyksien tukeminen, nuorten ympäristökasvatus, monikulttuurinen nuorisotyö sekä tieto- ja neuvontapalvelut. Niitä ei ole esitetty subjektiivisiksi oikeuksiksi, vaan jokainen kunta päättää itse palvelujen toteuttamisesta. Laissa ei esitetä paluuta lakisääteisiin nuorisolautakuntiin, vaan kunnan nuorisotyön hallinnon toteuttaminen on kuntien omissa käsissä.

Nuorisolaki kuitenkin velvoittaa kuntia huomioimaan nuorten mielipiteet paikallisten nuorisotyön ja politiikan asioiden käsittelyssä sekä kuulemaan nuoria heitä koskettavissa asioissa. Tietysti toivotaan, että nuoret ottavat tämän kirjauksen aktiiviseen käyttöön.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsillä oleva uusi nuorisolaki tähtää siihen, että nuorten toimintaa heidän omissa yhteisöissään ja kunnallisessa päätöksenteossa voitaisiin vahvistaa. Tämä on äärettömän tärkeä tavoite, johon meidän kaikin voimin on pyrittävä, vaikka mitään täsmälääkkeitä todellakaan aktiivisen kansalaisuuden vahvistamiseen ei varmaan olekaan olemassa eikä helppo keksiä. Nuorilla on kuitenkin tavattomasti valmiuksia ja tahtoa osallistua ja vaikuttaa, jos me vain ymmärrämme tarjota ja etsiä sopivia väyliä vaikuttamiseen.

Tämän lain valmistelussa on kuultu todellakin iso joukko kuntapäättäjiä ja nuorisotyön ja -järjestöjen edustajia sekä tutkijoita. Tämän lain arvolähtökohdat, jotka tässä ministerin puheessakin jo tulivat esille — yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, monikulttuurisuus, kansainvälisyys, terveet elämäntavat, ympäristön ja elämän kunnioittaminen — ovat minusta hyvin edistyksellisiä tässä ajassa, jota leimaa yltiöyksilöllisyys, itsekkyys ja kuluttaminen.

Jokaisen Suomessa asuvan nuoren on asuinpaikasta riippumatta saatava mahdollisuus monipuolisiin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen. Nuorisolaki asettaa kunnille tavoitteellisia palveluja, mutta subjektiivisiksi oikeuksiksi niitä ei ole esitetty. Kunnat voivat siis jatkossakin päättää itse palvelujen toteutuksesta. Lakisääteisiin nuorisolautakuntiin ei ehdoteta palattavaksi, mutta nuorten ääni on saatava paremmin kuuluviin muuten ja nuoret on todellakin otettava vihdoinkin vakavasti heitä koskevissa asioissa.

Pidän erittäin tärkeänä uusien toimintamuotojen hakemista kuntien nuorisotyöhön. Mielekäs toiminta ja harrastukset eivät nimittäin synny vain ylhäältäpäin ohjattuina, vaan sysäyksen niihin voivat antaa nuoret itse, jos heitä vain halutaan kuulla. Palvelujen tuottajien verkkoon pitää mahtua sekä julkisia, yksityisiä että kolmannen sektorin toimijoita.

Arvoisa puhemies! Yksi esimerkki kunnallisen nuorisotyön uusista kuvioista, joita itsekin sain olla valmistelemassa, on Jyväskylässä toimiva nuorten kulttuurinharrastajien perustama yhdistys Väristys. Yhdistyksellä on ostopalvelusopimus Jyväskylän kaupungin kulttuuritoimen, sen kulttuurisen nuorisotyön, kanssa. Yhdistyksen toimintaympäristönä on kulttuuriklubi Siperia, luovan toiminnan tila, jossa 13—29-vuotiailla nuorilla on mahdollisuus omaehtoiseen taiteen ja kulttuurin harrastamiseen vapaa-aikana. Nuoret suunnittelevat, tuottavat ja järjestävät toimintaa itse, mutta nuorille myös tarjotaan mahdollisuuksia osallistua erilaisiin taideprojekteihin, kursseille jne. Arkisin tuon Siperian tiloissa toimii Jyväskylän kaupungin työllisyyspalvelujen Esr-projektina nuorten taidetyöpaja työttömille 17—24-vuotiaille nuorille. Siperian toiminta tarjoaa mahdollisuuksia nuorten omista kiinnostuksen kohteista kumpuavaan kulttuuritoimintaan. Se työllistää kulttuuri-, nuoriso- ja taidealan ammattilaisia ja täydentää kaupungin nuorisotyötä sekä kulttuuripalvelutarjontaa.

Pidän erittäin tärkeänä, että kulttuuritoimintaa voidaan toteuttaa myös nuorilta nuorille -periaatteella. Toiminta perustuu nuorten aloitteisiin. Nuoret siis toteuttavat ideansa mahdollisimman pitkälle itse mutta saavat tarvittaessa tukea ja apua kulttuuriklubin työntekijöiltä. Toivoisin tämän tyyppisten mallien leviävän ja lisääntyvän, koska itse ainakin siellä Jyväskylässä näin, että sellainen toiminta, johon nuoret todellakin voivat alusta lähtien panna sormenjälkensä, ehdottaa, ideoida, kehittää, kiinnostaa nuoria.

Arvoisa puhemies! Alueellinen yhteistyö ja moniammatillinen osaaminen ovat todellakin tulevaisuutta kuntien nuorisotyössä. Lakiin on kirjattu ne palvelut, joista hyvin hoidettu kunnallinen nuorisotyö koostuu. Niitä ovat esimerkiksi nuorisoyhdistysten tukeminen, nuorten toimintatilat, harrastusmahdollisuudet, ympäristökasvatus, monikulttuurinen nuorisotyö sekä tieto- ja neuvontapalvelut, kuten täällä tänään on jo tullut esille. Nyt käsittelyssä oleva laki vie ison askeleen mielestäni eteenpäin nuoren sukupolven tukemista ja antaa hyvän perustan nuorisotyön kehittämiselle.

Kimmo  Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi on syytä antaa kiitosta tämän lain valmistelusta. Pääministeri Vanhasen hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma on pyrkinyt vahvistamaan kansalaisjärjestöjen asemaa kansalaisvaikuttamisen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kanavina sekä demokratian ylläpitäjinä. Nuorisolakia valmisteltaessa on käyty laaja kansalaiskeskustelu nuorisotyölain arvoista. Kun lain valmistelu alkoi vuoden 2003 syksyllä, käytettiin valtioneuvoston kansalaiskeskustelufoorumilla yli 200 puheenvuoroa. Lisäksi järjestettiin laaja kuulemiskierros vuonna 2004 sisältäen muun muassa 14 alueellista tilaisuutta kuntien ja nuorisojärjestöjen edustajille. Lisäksi lakiluonnos oli esillä valtakunnallisilla nuorisotyöpäivillä, joilla yli 1 100:lla kuntien ja järjestöjen nuorisotoimijalla oli mahdollisuus tutustua lakiluonnokseen. Asiassa on kuultu nuorisotoimen johtajia, se on käsitelty valtakunnallisilla työpajapäivillä sekä kirkon nuorisotyötapahtumissa, läänien nuorisotoimen neuvottelupäivillä ja lisäksi alan ammattilehdissä. Kun listaan lisätään vielä ympäristöjärjestöjen, maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen edustajien sekä tutkijoiden kuulemiset, voidaan edessä olevaa luonnosta pitää todellisena kansalaisvaikuttamisen tuloksena syntyneenä lakiesityksenä. Vastaavaa avoimuutta voi toivoa lisää lainvalmistelutyöhön myös muissa ministeriöissä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Vaikka itse laki ei mullista nuorisotyön alaa Suomessa, on selvää, että nykyinen, vuodelta 95 oleva laki ei enää vastaa kymmenessä vuodessa tapahtunutta toimintaympäristön muutosta. Kun verkottuminen eri toimialojen kesken, poikkihallinnollinen yhteistyö sekä palvelujen tuottaminen seudullisesti yleistyvät, ovat nämä uusia mahdollisuuksia myös nuorisotyölle.

Laki koskee hyvin suurta osaa Suomen kansasta, sillä Suomessa on noin 1,9 miljoonaa alle 29-vuotiasta ja näistä jopa lähes miljoona kuuluu jäsenenä järjestöihin. Tämä lakiesitys ehdotetaan koskemaan heitä, ja ikäraja on hyvin perusteltu, kuuluvathan monet lapset jo lapsuudessa varhaisnuorisojärjestöihin tai vastaavasti vanhempi nuoriso vaikkapa opiskelijajärjestöihin, jotka kummatkin kuuluvat tämän lain avustuskelpoisuuden piiriin. Lakiesitys ei aiheuta lisäkustannuksia valtiolle tai kunnille, rahoitushan hoidetaan edelleen veikkaus- ja raha-arpajaispelien tuotoilla ja työpajatoiminnan sekä ehkäisevän päihdetyön osalta kehyspäätöksen rajoissa.

Viime vuoden valtion talousarviossa voittovaroja nuorisotyön edistämiseksi lisättiin 37 prosentilla. Se kertoo nuorisomyönteisestä hengestä. Kuntien nuorisotoimille osoitettiin 6,1 miljoonaa euroa budjetissa. Yhteensä kunnat käyttävät vuosittain nuorisotyöhön noin 150 miljoonaa euroa Suomessa. Nuorisojärjestöille myönnettiin valtionavustusta 9 miljoonaa euroa, ja sitä sai yli sata järjestöä. Lisäksi valtio tukee koululaisten iltapäivätoimintaa, nuorisotiedotusta, alueellisia kehittämishankkeita, toimintaohjelmia ja tutkimustyötä. Kaikella tällä panostuksella saadaan varmasti merkittävä, pitkäaikainen hyöty yhteiskunnalle, sillä ongelmien ennaltaehkäisyn vaikutusta ei koskaan korosteta riittävästi, vaikka sitä on vaikea rahassa mitata.

Lakiesityksen mukaan nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat edelleen valtio, kunnat ja valtakunnalliset nuorisojärjestöt. Nuorisotyö säädetään kunnan toimialaan kuuluvaksi, ja itse toiminnasta vastaavat nuoret itse, heidän toimintaryhmänsä ja järjestönsä. Työnjako on siis selkeä. Johto ja kehittäminen on ministeriön ja lääninhallitusten vastuulla. Toteuttamisesta vastaavat kunnat yhdessä nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien yhteisöjen, kuten seurakuntien tai liikuntajärjestöjen, kanssa. Kunnat voivat siis itsenäisesti päättää, mitä palveluja ne nuorille tarjoavat ja miten nämä palvelut tuotetaan.

Nuorisotyön peruspalvelut eivät ole subjektiivisia oikeuksia, mutta niiden tulee kuitenkin olla kaikkien nuorten tavoitettavissa. Kuntia on kritisoitu muun muassa lääninhallituksen tekemässä arviossa peruspalvelujen tilasta sekä valtiontilintarkastajien taholta nuorisotyön järjestämisestä. Itsehallintonsa mukaisesti kunnat ovat kuitenkin saaneet itse päättää nuorisotyön järjestämisestä.

Nuorisolautakuntia on jäljellä enää muutamia, ja esittelyvastuussa nuorisoasioissa on hyvin harvoin nuorisotyön asiantuntija. Myös paikallinen nuorisojärjestötoiminta on viime vuosina heikentynyt. Säästötoimet ovat rankasti karsineet nuorisotyön kenttää, ja ennalta ehkäisevästä työstä säästettyjen eurojen takaisinmaksu korkoineen on vasta edessämme.

Kun nuoren kasvu tapahtuu kodin ja koulun lisäksi myös vapaa-aikana, on harrastusmahdollisuuksien ja myös vapaa-ajan kasvatustyön turvaaminen tärkeää. Lisäksi nuorten vaikutusmahdollisuuksien edistämisen paikallistasolla tulee olla kaikkien kuntien esityslistalla. Laissa esitetty valtioneuvoston joka neljäs vuosi hyväksymä nuorisopolitiikan kehittämisohjelma voitaisiin tulevaisuudessa ulottaa myös paikallistasolla kunnissa toteutettavaksi.

Esityksessä korostetaan alueellista yhteistyötä ja moniammatillisen osaamisen merkitystä kaikilla tasoilla. Se tarkoittanee toivottavasti käytännössä entistä aktiivisempaa yhteistyötä nuorisoasioissa eri ministeriöiden välillä sekä maakunnallisen ja seudullisen yhteistoiminnan lisäämistä paikallisen nuorisotyön tuloksellisuuden ja toiminnan tason nostamiseksi.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Laki pyrkii takaamaan sen, että nuoria kuullaan paikallisesti heitä koskevissa asioissa. Lukuisat nuorisovaltuustot ja -ohjelmat eivät kuitenkaan riitä. Kaikki nuoret eivät aktiivisesti hakeudu päätöspöytien ääreen. Tulevaisuuden haasteena onkin kehitellä kunnissa sellaisia toimintatapoja, jotka tarjoavat nuorille mahdollisuutta vaikuttaa vaikkapa koulujen tai harrasteyhteisöjen kautta tai vaikka suoraan käyttäen hyödyksi uutta tietotekniikkaa, nettiä, kännykkää jne. Uusille kokeiluille lähidemokratian kehittämiseksi tämä lakiesitys varmasti jättää tilaa.

Riikka  Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan aivan aluksi onnitella ministeri Karpelaa ja opetusministeriön nuorisoyksikköä nuorisolain valmistelutyöstä.

Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora on saanut olla mukana lain valmistelutyössä alusta lähtien. Nuoran puheenjohtajana voin todeta, että tämä valmistelu on tehty poikkeuksellisen avoimesti. Henkilökohtaisesti minua miellyttää se, että lain valmistelu aloitettiin kansalaisfoorumilla, kaikille avoimella Internetin välityksellä käydyllä keskustelulla. Tämä mahdollisti kansalaisten mahdollisuuden olla mukana lain nykyaikaistamisessa. Tämän lisäksi työssä on ollut mukana laaja joukko eri nuorisotyön toimijoita, jotka ovat saaneet ajantasaista tietoa valmistelun eri vaiheissa.

Oman mielipiteensä saivat sanoa myös nuoret. Tällainen mahdollisuus tarjottiin muun muassa läpi Suomen toteutetuissa tilaisuuksissa. Viime syksynä valtioneuvoston jäsenet ja puhemies Lipponen olivat mukana Kuuluuko nuorten ääni kunnassa -seminaarisarjassa. Laki on siis syntynyt avoimuutta kunnioittaen.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan tehty kirjaus nuorisotyölain uudistamisesta on osoittautunut tarpeelliseksi monella tapaa. Ikääntyvän Suomen haaste on yhä pienenevä nuorten osuus väestöstä. Vaarana on, että yhteiskunnan katse on suunnattuna pääosin vanhusväestöön. Tämän päivän lapset ja nuoret ovat kuitenkin huomisen aikuisia ja pitävät monella tapaa yhteiskunnan peruspilareita pystyssä lähivuosikymmeninä. Nuorisotyölakia on uudistettu noin kymmenen vuoden välein. Yhteiskuntamme elää voimakasta muutoksen kautta, joka heijastuu myös nuorten elinoloihin.

Nyt käsittelyssä olevassa nuorisolaissa todetaan, että nykyinen laki on vanhentunut ja puutteellinen. Sen tulkinta on ollut myös käytännössä ongelmallista. Olen ilahtunut siitä, että pitkä valmistelutyö on tuottanut tämän päivän haasteita vastaavan lain, joka on myös edeltäjäänsä konkreettisempi. Uutena lainkohtana ovat tavoitteelliset peruspalvelut, jotka kuvaavat nuorisotyön sisältöä nykyistä paremmin.

Vuoden 1993 alusta voimaan tullut nuorisotyölaki lakkautti suuren osan kuntien nuorisolautakunnista. Osittain tästä syystä tänä päivänä kuntien tarjoamat nuorisopalvelut vaihtelevat voimakkaasti. Ainakaan minulle ei tullut yllätyksenä lääninhallituksien johtopäätös. Lääninhallituksien arviossa peruspalveluista 2003 todetaan, etteivät kaikki kunnat ole tukeneet riittävästi nuorisotoimen suunnittelua ja kehittämistä. Kohtuullista on toivoa, että nuorisotyön peruspalvelut olisivat kaikkien nuorten saatavilla. Toivottavasti uudistettu laki kannustaa kaikkia kuntia vahvistamaan nuorisotyötään.

Ministeri Karpelaa voi jälleen onnitella siitä, että tämän lain kautta kehotetaan seutukunnalliseen yhteistyöhön ja annetaan kunnille mahdollisuus itse päättää toimintatavoistaan. Olen seurannut oman kotikaupunkini Oulun nuorisotoimea varsin läheltä ja voin vakuuttaa, että satsaukset nuorisotyöhön palautuvat moninkertaisina säästöinä niin nuorten kuin kunnankin näkökulmasta. En voi kuitenkaan väittää, että juuri Oulun-malli sopisi jokaiseen suomalaiseen kuntaan. Tästä syystä laki on varsin realistinen.

Arvoisa puhemies! Lain merkittäviin uudistuksiin kuuluu kehittämisohjelma, jota voi tervehtiä ilolla. Pidemmän aikavälin suunnitelma antaa suuntaviivat, jotka luovat kestävän pohjan nuorisotyön toteuttamiselle valtion, läänien ja kuntien tasolla. Toteuttamisen kannalta on tärkeää, että taloudelliset voimavarat on turvattu. Toivon, että viime vuosien myönteinen budjettikehitys nuorisotyön osalta saa jatkoa.

Käsittelyssä olevan lain myönteisiksi uudistuksiksi haluan nostaa vielä monikulttuurisuuden ja lain kirjauksen konkreettisesta ikärajasta. Nämä ovat merkittäviä edistysaskeleita. Tiedossani on, että erityisesti ikärajan määrittely on ollut lain vaikeimpia kohtia. On toivottavaa, että valiokuntakin käsittelee ikäkysymystä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alle 29-vuotiaiden ikäraja antaa vapautta harkintaan eikä jätä ulkopuolelle merkittäviä ikäryhmiä. Nuoruuden ikää on vaikea rajata, ja toivonkin valiokunnalta avointa mieltä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta, että tämä laki ei määrittele nuorisotyöntekijöiden kelpoisuuksia. Vastikään eduskunnan käsittelyssä on ollut sosiaalihuollon kelpoisuuslaki, ja tuo laki jätti kyseiset työntekijät, nuorisotyöntekijät, lain ulkopuolelle. Toivon, että tulevaisuudessa tämä epäkohta voitaisiin korjata, koska uskon, että sillä olisi myönteisiä vaikutuksia niin työn houkuttelevuuteen kuin palkkaukseen. Nuorisotyölain uudistus on ollut onnistunut hanke. Toivon lakikäsittelylle täällä eduskunnassa yhtä myönteisiä tuulia kuin sen valmisteluvaiheessakin on ollut.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Säde  Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lainmuutoksen taustalla on hallitusohjelman kirjaus siitä, että nuorisolaki uudistetaan tällä vaalikaudella, ja syy, minkä takia aikanaan tällainen kirjaus tehtiin hallitusohjelmaan, oli se, että nykyisen lain koettiin olevan jo vanhentunut tähän elämäntilanteeseen katsoen, eli lain modernisointitarve on taustalla, joka toisaalta puuttuu kyllä lain perusteluista. Siellä sitä mainintaa ei ole. Luulenpa, että koska tätä modernisointitarvetta etsittiin aika lailla tämän lain prosessin yhteydessä, niin tämä avoin menettely lähti käyntiin juuri siitä tarpeesta, että etsittiin niitä parhaita metodeja ja myöskin näkökulmaa siihen, mitä kaikkea tässä laissa on tarve kaiken kaikkiaan uudistaa.

Arvoisa puhemies! Kun olen tämän lain valmistelun yhteydessä ollut tarkkaan seuraamassa sitä prosessia, miten nuorisolaki syntyy, voin kyllä kehua sitä, että avoimesti kansalaisyhteiskuntaa on kuultu ja sen jälkeen myöskin järjestöt ovat päässeet vaikuttamaan tähän prosessiin. Olen henkilökohtaisesti ollut sosialidemokraattisen nuorisopoliittisen työryhmän puheenjohtajana käymässä tätä keskustelua omankin puolueeni piirissä, ja se on ollut erittäin hedelmällistä. Koska olen seurannut prosessia, en ihan kaikilta osin voi sanoa, että se täysin tyydyttää oman puolueeni näkökulmaa, mutta ainahan hallituksessa tehdään kompromisseja. Niitä asioita, jotka täällä olisimme halunneet painokkaammin esille nousevan, olisi ollut nimenomaan lain sitovuus, että kuntia velvoitettaisiin kuitenkin aikaisempaa enemmän järjestämään nuorisotoimen palveluita, kohdentamaan niitä ja tavallaan tuomaan peruspalveluina enemmän myöskin tämän nuorisotoiminnan kuntatasolla esille. Tällä hetkellähän tilanne ei kaikissa kunnissa todellakaan ole tyydyttävä. Vaihtelua on hyvin paljon maan eri osissa, ja tähän pitäisi sitten pureutua loppukaudella erityisen paljon ja erityisesti, kun nuorisotoiminnan kehittämisohjelma aikanaan sitten laaditaan.

Perusarvot ovat kysymys, josta me myöskin keskustelimme paljon, samoin kuin hyvän nuorisotyön kriteereistä, pitäisikö ne määritellä tässä laissa. Mielestäni ne olisi pitänyt tässä laissa määritellä, mutta se jäänee hamaan tulevaisuuteen, koska Kuntaliiton puolella ei kovin suurta himoa ja halua ole saada uusia lainsäädännössä tulevia velvoitteita kunnille.

Nuorisolautakuntien palauttaminen lakiin on myöskin ollut tässä prosessissa keskustelussa. Ymmärrän kyllä sen, että tänä päivänä, kun hyvin väljästi säädetään kaikesta, nuorisolautakuntien palauttaminen kuntalakiin velvoittavana on vaikea prosessi, mutta haluaisin korostaa kuitenkin täällä eduskuntakeskustelussa ja edelleen valiokunnan käsittelyssä, että nuorisolautakunnan ja nuorisotyön asemaa tulisi kunnissa ehdottomasti tulevaisuudessa nostaa. Tänä päivänä se jää hyvin pitkälle sosiaalitoimen alaisuuteen ja sosiaalitoimen jalkoihin, kun resursseja jaetaan. Siinä suhteessa monta kertaa unohdamme käydä niin valtuustotasolla kuin valtakunnankin tasolla riittävän laaja-alaista nuorisopoliittista keskustelua.

Hyvänä pidän nuorisotoiminnan kehittämisohjelmaa, joka tähän lakiin on nostettu. Myös oman puolueeni näkökulmasta on noussut tämän tyyppisiä vaatimuksia. Meidän täytyy saada vaalikausittain tsekkauspiste, jossa käydään myöskin nuorisopolitiikkaa läpi. Näin me käymme nykyisin koulutuspolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa, monta muuta tärkeää asiaa läpi ja pystymme tekemään linjauksia valtakunnan tasolla ja täällä eduskunnassa käymään keskustelua niiden ohjelmien puitteissa. Toivon, että kun aikanaan tämä kehittämisohjelma valtioneuvostosta tulee, myöskin eduskuntaan tuodaan vastaava keskustelu, ettei se jää pelkästään valtioneuvoston tasolla käytäväksi keskusteluksi.

Arvoisa puhemies! Kunnissa on todellakin nuorisotyön uudistamistarve, kuten äsken jo esille toin. Mielestäni nuorisotyön kehittämisohjelman puitteissa pitäisi laittaa käyntiin valtakunnallinen hanke nimenomaan kunnallisen nuorisotyön elvyttämiseksi ja parantamiseksi. Pääkaupunkiseudulla olen havainnut, että täällä on hyvin innovatiivisia, hyviä hankkeita ollut nuorisotoimen osalta ja on päästy jopa yliseutukunnalliseen toimintaan. Toivon, että saman tyyppistä viestiä viedään maakuntiin ja kasvukeskuksiin, joissa erityisesti tänä päivänä olisi seutukunnalliselle yhteistyölle ja nuorisotyön kehittämiselle tarvetta, kun ongelmia alkaa syntyä eri hallintokuntien alalle ja ihmisten elämässä.

Moniammatillisen yhteistyön lisääminen erityisnuorisotyön tehostamiseksi on tarpeen. Se tarkoittaa sitä, että opetustoimen, sosiaalitoimen ja nuorisotoimen tiivis yhteistyö pitäisi saada käyntiin. Tällaisia käytäntöjä varmasti pystyttäisiin löytämään, jos pannaan tuollainen hanke valtakunnan tasolla liikenteeseen ja varataan siihen myöskin riittävät rahat. Yksi mahdollinen tapa olisi, että nuorisotyöntekijöillä olisi napanuora peruskouluille ja siellä käytäisiin viikoittain läpi kaikki keskeiset ajankohtaiset asiat tai ongelmat tai hyvätkin hankkeet nuorten ja opettajien kanssa. Luulen, että sillä voitaisiin ainakin jotakin uutta saada aikaan meidän koulutus- ja nuorisojärjestelmäämme.

Arvoisa puhemies! Virallisen nuorisotyön lisäksi meillä on iso, laaja kansalaisjärjestöverkosto, joka tekee vapaaehtoistyötä nuorison hyväksi ja jossa nuoret toimivat vapaan nuorisotoiminnan puitteissa. Tätä toimintaa pitää tulevaisuudessa tukea. Veikkausvoittovarojen kauttahan on rahoitettu sekä järjestöjen että kuntien tekemää nuorisotyötä kiitettävästi. Voimavarat ovat kasvaneet, kuten tiedämme. Kasvu alkoi muutamia vuosia sitten, ja nyt olemme viime ja tämän vuoden aikana saaneet budjettiin runsaasti voimavaroja, jotka myös kohdentuvat nuorisotyön puolelle. Tietojen mukaan, jotka lakiesityksestä myöskin näkyvät, 37 prosentin kasvu on nuorisotoimen sektorille tämän vuoden budjetissa, jos me vertaamme vuoteen 2004. Eli niillä rahoilla pitäisi jo saada näkyviäkin tuloksia aikaan, mikäli voimavarat kohdennetaan oikein.

Kunnille on kohdennettu niin sanottuja kohdennettuja valtion avustuksia myöskin useiden vuosien ajan. Niitä ovat olleet muun muassa työpajatoiminta, iltapäiväkerhot ja ennalta ehkäisevä päihde- ja huumetyö, mikä on ollut erittäin hyvä asia, että näihin hankkeisiin on kohdennettu rahaa. Tällä linjalla pitää jatkaa, koska tämä on nyt ollut yksi instrumentti ohjata nimenomaan nuorisotoimen kehittämissektoreille lisää voimavaroja, koska kaikki kunnat eivät ole riittävässä määrin niitä omaehtoisesti sinne vieneet. On syytä pitää huolta tulevaisuudessakin, että näin tulee tapahtumaan. Tarvitsemme järjestöjä ja kolmatta sektoria myöskin palvelutuotannossa ja näissä toiminnoissa mukana.

Arvoisa puhemies! Aivan tähän loppuun korostaisin vielä sitä asiaa, että nuorisoasiain neuvottelukunnan painoarvo tulee kasvamaan tulevaisuudessa, ja luulenpa, että siitä tulee sellainen toimielin, jonne poliitikot tahtovat tulevaisuudessa. Kun tällainen kehittämisohjelma saadaan aikaan, nostetaan nuorisotoimen valtakunnallista statusta kaiken kaikkiaan ja myöskin nuorisoasiain neuvottelukunnan rooli kasvaa ja tulee sitä kautta entistä painavammaksi ja halutummaksi paikaksi. Toivon, että näin todella tulee tapahtumaan.

Toivon myöskin, että nuorisoavustuksista esityksen tekevällä avustustoimikunnalla tulee edelleen tulevaisuudessa olemaan keskeinen rooli rahanjaossa ja että sitä kuullaan samalla tavalla kuin tällä hetkellä kuullaan ja pidetään kiinni siitä periaatteesta, että pääasiallisesti noudatamme avustustoimikunnan esityksiä rahanjaossa.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Tahvanainen toi hyvin esille niitä hyviä puolia, mitä tässä laissa on, joka tulee meille valiokuntaan käsiteltäväksi, niin haluaisin resursseihin kiinnittää huomiota. Te toitte hyvin esille sen, että resursseja tarvitaan, mutta haluaisinkin nyt tiedustella myöskin ministeriltä sitä, kun on kuulunut sosialidemokraattiselta taholta, että haluttaisiin Veikkaukselta tulevaa rahaa, jakosuhdelakia, muuttaa niin, että nuorison prosenttilukua pienennettäisiin. Se on todella huolestuvaa siksi, että tämä on nostettu nyt sille tasolle, jolla se oli aikaisemmin. Mikä on sosialidemokraattien kanta tähän ja mikä on ministerin kanta? Tämä on todellinen kysymys tulevaisuutta ajatellen.

Kulttuuriministeri  Tanja  Karpela

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tänään tullut ansiokkaasti esille se, että nuorisotyömäärärahat ovat nousseet merkittävästi viime vuosina. Tämä jakosuhdelaki todellakin, kuten ed. Dromberg toi esille, määrittelee sen, millä tavalla Veikkauksen edunsaajat sitten Veikkauksen tuoton keskenänsä jakavat. Itse olen lähtenyt siitä ajatuksesta, että meillä on kuitenkin aika monta vuotta takana nuorisotyössä sellaisia vuosia, jolloin on vajetta syntynyt, hyvinkin mittavia vajeita. Tämä lisäys on tuonut meille nyt mahdollisuuden näitä vajeita paikata ja kohdentaa niitä sitten oikealla tavalla. Uskon, että tämä jakosuhdelaki, joka tällä hetkellä voimassa on, on varsin onnistunut, jonka on aikanaan eduskunta säätänyt.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Drombergin kysymykseen haluan vastata, että meillä ei ainakaan sosialidemokraattisella puolueella ole mitään virallista kantaa, että me haluaisimme nuorison osuutta lähteä vähentämään. Luulenpa, että meillä on hyvin iso paine siihen, että se halutaan pitää nykyisellään. Totta kai näitä edunsaajaryhmien välisiä keskusteluja varmasti tulee tai yksittäisten edustajien puheenvuoroja, mutta mitään tällaista virallista linjaa ei ole olemassa, enkä itse kannata, että nyt lähdetään leikkaamaan nuorisolta, kun vihdoin on saatu sinne lisää rahaa.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on käsittelyssä tärkeä laki, nuorten oma laki. On tärkeää uudistaa ja ajantasaistaa tätä hiukan vanhentunutta lakitekstiä ja tietenkin samalla myös pohdiskella sitä, miten toimintaympäristö on muuttunut ja mitkä ovat ne tarpeet, joita nyt on näköpiirissä, ja mitkä ne ovat sitten 10—20 vuotta eteenpäin katsottuna näköpiirissä.

Tietenkin lähtökohtana pitää olla, että Suomi on sitoutunut muun muassa lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jossa jo todetaan, että täytyy suoda mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon oman kehitystasonsa mukaan myös lapsille ja että lapsia ja nuoria on kohdeltava yksilöinä. Myös EU:n tasolla korostetaan osallistumista, tiedotusta, vapaaehtoistoimintaa, nuorten parempaa ymmärtämistä ja nuorisotutkimuksen merkitystä.

Nuorten asioiden vaikutusmahdollisuuksista voisi tietenkin vetää sen johtopäätöksen, että ne ovat heikentyneet, ainakin jos katsotaan nuorisolautakuntien määrää. Täällä hallituksen esityksen sivulla 8 perusteluissa todetaan, että kuntien itsehallintoaseman parantuessa ovat nuorisolautakunnat olleet ne, jotka ovat kärsineet tästä muutoksesta. Tietenkin syitä on varmasti myös monia muita, mutta lääninhallitusten arvion mukaan oli esimerkiksi Itä-Suomen ja Lapin lääneissä tilanne se, ettei vuoden 2003 aikana tehdyn tarkastelun aikaan ollut jäljellä enää yhtään nuorisolautakuntaa. Tämä tietenkin herättää mielestäni sen aiheellisen kysymyksen, miksi näin on tapahtunut. Toivon, että valiokunta voi käsitellä tätä asiaa. Tietenkin on niin, että niin nuoriso- kuin liikunta-asioissakin painoarvo noin budjettilukujen valossa kunnissa ajateltuna on aika vähäinen, mutta toisaalta eikö juuri nuoriin ja nuorten asioihin paneutuminen olisi kuntienkin kannalta parasta tulevaisuuden rakentamista?

Tietenkin, kun pohdiskellaan nuorten vaikuttamisen mahdollisuuksien tilannetta ja sitä kehitystä, joka on tapahtunut, on tärkeää samalla myös pohtia sitä, onko ainoa vaikutusvallan merkki sitten kuitenkaan se oma lautakunta, jos se toimii todellakin sitten vain kumileimasimena, jolla ei ole todellista vaikuttavuutta. Kyllä mielestäni tämä pohdiskelu on tärkeää, koska on se hieman erikoista, että juuri nuorten asioihin keskittyneet lautakunnat on niistetty tältä Suomi-kartalta lähes kokonaan.

Lain tarkoituksena on tietenkin antaa kunnille ja järjestöille mahdollisimman hyvät edellytykset toimia ja osallistaa nuoret kuntien päätöksentekoon ja opastaa ja opettaa niitä tapoja, joilla voi osallistua myös muutoin vaikuttamiseen. Tässä työssä tietenkin nyt nuorisovaltuustot ovat ehkä ottaneet sitä paikkaa, joka aikaisemmin on ollut nuorisolautakunnilla. Mutta tässä mielestäni ongelmaksi näen sen, että nuorisovaltuustoihin osallistuu sittenkin se kaikkein aktiivisin nuorisojoukko, joka muutenkin on jo aktiivista, joka muutenkin jo ottaa kantaa ja osallistuu keskusteluun. Sen vuoksi toivon, että valiokunta käy tätä periaatteellista keskustelua siitä, miten sitten saada niiden nuorten ääni ja näkemys esiin, jotka todella kaipaisivat niitä kunnan toimenpiteitä. Itse inhoan sanontaa "syrjäytynyt nuori", se on huono termi, mutta miten auttaa näitä syrjäytyneitä nuoria, jos he eivät itse ole näissä prosesseissa mukana ja osallisina kertomassa, mitä he haluaisivat, jotta heidän elinolonsa olisivat paremmat ja jotta heidän vaikutusmahdollisuutensa paranisivat? Kuitenkin olen sitä mieltä, että nuorisovaltuustot ovat yksi hyvä keino vaikuttaa siihen, että nuorten ääni edes jollakin tavalla siellä kunnassa tulee esiin.

Mutta sitäkin tärkeämpää on se, että nuorten asioille kunnissa varataan riittävästi resursseja eli rahaa toiminnan järjestämiseen. Nämä nuorisovaltuustotkin voivat joissakin kunnissa toimia hyvin ja voivat saada taloudellisia mahdollisuuksia päättää nuorten omista asioista, mutta siltikin viestejä kuuluu myös siitä, että kunnat ikään kuin perustavat nuorisovaltuuston ja sitten toteavat, että nyt on nuorisoasiat hoidettu, ja sen jälkeen nuorisovaltuusto saa puuhastella, mitä haluaa, tehdä hienoja julkilausumia, mutta mitään linkkiä todelliseen päätöksentekoon näillä nuorisovaltuustoilla ei kaikissa tapauksissa valitettavasti ole ollut.

Arvoisa puhemies! Olen äärettömän iloinen siitä, että tämän lakiesityksen perusteluissa korostetaan moniammatillisuutta, yhdenvertaisuutta ja varsinkin monikulttuurisuutta. Tämä on todellinen haaste. Nuorten kautta ja nuorten järjestöissä tehdään jo tällä hetkellä tavattoman tärkeää työtä juuri monikulttuurisuuden alalla. Silti jäin kaipaamaan tästä arvojen listasta demokratiaa, demokratian edistämistä, demokratian kehittämistä. Täällä puhutaan yhteiskuntatietoisuudesta, mutta mielestäni sana "demokratia" olisi voinut esiintyä lakitekstissä hieman useammin ottaen jo ihan huomioon sen faktan, mitä Tampereen yliopiston tutkijat esimerkiksi ovat huomioineet siitä, etteivät nuoret kiinnity tulevaisuudessa nykyisenkään vertaa yhteiskunnalliseen, saati sitten poliittiseen vaikuttamiseen.

On hyvä, että lain 8 § toteaa, että laki koskee myös lapsia. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa siitä, että lapsista, joita rohkaistaan, kasvaa aktiivisia nuoria ja toimeliaita aikuisia. Niinpä myös lasten kuulemista kuntien päätöksenteossa tulisi lisätä. Hyvänä esimerkkinä voi toimia tässä Tampere, jossa sekä lapset että nuoret osallistuvat ja vaikuttavat omissa valtuustoissaan varsinaisen kaupunginvaltuuston asialistan lapsia ja nuoria koskeviin asioihin. Lapsilla on, pienilläkin lapsilla, varsin käyttökelpoisia ideoita esimerkiksi oman asuinympäristön kehittämiseen. Tuolta vaahtosammuttimen korkeudelta maailma näyttää vähän erilaiselta kuin aikuisen mittapuusta katsottuna.

Vielä lopuksi, arvoisa herra puhemies, haluan korostaa sitä, että tämän lain, kuten kaikkien muidenkin lakien, vaikuttavuuden arviointi on tavattoman tärkeää. Nuorten maailma muuttuu hyvin nopeasti, ja toivoisin, että nämä eri tahot — järjestöt ja nuorisoasiain neuvottelukunta — voisivat mahdollisimman nopealla tempolla kyetä vastaamaan muuttuviin haasteisiin ja muun muassa hyödyntämään sitten tätä teknologiaa, joka tuo varmasti nuorten osalta mahdollisuuksia parempaan vaikuttamiseen.

Vielä tästä kehittämisohjelmasta haluaisin ministeriltä kysyä: Onko ajateltu, niin kuin ed. Tahvanainen täällä edellisessä puheenvuorossa esitti, että myös eduskunta säännöllisesti puhuisi näistä nuorten asioista, ei vain valtioneuvosto?

Kulttuuriministeri Tanja  Karpela

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys pitää todellakin sisällään valtioneuvoston hyväksymän nuorison kehittämisohjelman, joka joka neljäs vuosi olisi näin tarkoitus hyväksyä. Myös tässä Nuoran rooli on aivan oleellinen. Nuora tulee vuosittain arvioimaan sitä, millä tavalla tämä kehittämisohjelma toteutuu ja millä tavalla sitä noudatetaan. Minun mielestäni ajatus siitä, että myös kehittämisohjelmasta ja sen toteutuksesta käytäisiin eduskunnassa keskustelu, on varsin hyvä. Tämä koko hallituksen esitys on lähtenyt hyvin avoimista lähtökohdista, ja minun mielestäni tällainen eduskunnassa käytävä keskustelu vain lisää sen avoimuuden arvoa.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään lähetekeskustelussa oleva nuorisolaki on odotettu ja tarpeellinen. On hyvä, että nuorisolain avulla on haluttu selkeyttää ja ajantasaistaa lainsäädännön tarpeet nuorisotoimen osalta. Nuorisolaissa nuorisotyöllä tarkoitetaan paitsi nuorten aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistamista myös kasvun ja itsenäistymisen tukemista ja sukupolvien välistä vuorovaikutusta. Tehtäväala on tärkeä ja haastava.

Nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat kunnat yhdessä nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien yhteisöjen kanssa. Voimassa oleva nuorisotyölaki ei ole velvoittanut kuntia toimenpiteisiin nuorisotyön tai nuorisopolitiikan suhteen. Nuorisotyölain 4 §:n 1 momentissa todetaan ainoastaan, että nuorisotyö kuuluu kunnan toimialaan. Näin väljä sanamuoto on mahdollistanut sen, ettei laissa säädettyä velvollisuutta ole kunnissa toteutettu. Tämän vuoksi olisi toivonut uudessa laissa olevan vähän painokkaampia ja sitovampia velvoitteita nuorisotyön toteuttamiseksi kunnissa.

Monet kunnat ovat muun muassa lakkauttaneet nuorisolautakunnat. Nämä lautakunnat ovat taanneet nuorten äänen kuulumisen kunnan hallinnossa. Nuorisotoimi on kunnissa sijoitettu pääasiassa kuntien sivistys-, vapaa-ajan tai perusturvan hallintoon. Näissä monialaisissa lautakunnissa nuorten asiat eivät tule aina asianmukaisesti käsittelyyn ja jäävät muiden asioiden jalkoihin. Toki uusia toimielimiä, kuten nuorisovaltuustoja ja erilaisia nuorisofoorumeja, on perustettu nuorten äänen esiin saamiseksi sekä myös erilaisia sähköisiä vaikuttamiskanavia, kuten meillä Hämeenlinnassa on kehitetty, mikä on hyvä asia. Näitä erilaisia vaikuttamiskanavia on tällä hetkellä 180 kunnassa.

Myös uusi nuorisolaki velvoittaa nuorten kuulemiseen heitä koskevissa asioissa. Toivonkin, että tämä nuorten kuuleminen nähtäisiin laaja-alaisesti, ei vain suppeasti juuri nuoria koskevien asioiden yhteydessä. Nuoria tulisi kuulla kaikissa kuntien suurimmissa hankkeissa. Nuoret ovat tulevaisuuden palveluiden käyttäjiä, minkä vuoksi heidän kuulemisellaan tulisi olla erityinen painoarvo kuntia kehitettäessä.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksia tulee kaikilla tavoin tukea. On hyvä, mitä nuorempana nuoret saavat vaikutusmahdollisuuksia. Tämän vuoksi myös lasten parlamentit ja erilaiset lasten vaikutusmahdollisuuksia tukevat toiminnot ovat hyvin tärkeitä. Nuorten osallisuushanke on ollut hyvä valtakunnallinen hanke, minkä avulla on voitu lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia. Samoin kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma sisältää monia nuorten vaikutusmahdollisuuksia tukevia kokeiluja ja uudistuksia. Myös kouluissa toivoisi nykyistä enemmän opetettavan yhteiskunnallisista kysymyksistä, muun muassa Eurooppa-opintoja tarvittaisiin kouluihin kiireesti lisää. Esimerkiksi toisen asteen opintoihin sisältyy vain hyvin suppea katsaus yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Kuntien tekemiä säästötoimenpiteitä on kohdistettu voimakkaasti juuri nuorisotyöhön. Nuorisotiloja on suljettu ja nuorisotyöntekijöiden virkoja lakkautettu. Kaikista kipeimmin tämän kaltaiset säästötoimet ovat usein kohdistuneet niiden nuorten elämään, joille nuorisotoimen toteuttama sosiaalinen vahvistaminen olisi erityisen tärkeää, esimerkiksi syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin. Syrjäytymisen ehkäisyn tulee olla vahvasti nuorisotyössä mukana. Käsittelyssä olevan lain 7 §:ssä luetellaan kuntien nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvia toimia kattavasti ja hyvin. Tähän tehtävien kuvaukseen olisi suonut vielä erikseen mainittavan ehkäisevän päihdetyön, mitä myös Kansallisen alkoholiohjelman henki tukisi.

Sosiaalibarometrin 2004 tulokset osoittavat, että 18-29-vuotiaiden ikäryhmän hyvinvointi on jäänyt jälkeen muiden ikäryhmien hyvinvoinnista kaikista eniten. Myös Kuntaliiton ja Allianssin toteuttama selvitys vuodelta 2004 osoittaa saman suuntaista viestiä. Kysyttäessä kuntien nuorisotyön viranhaltijoilta, miten lain tavoite parantaa nuorten elinoloja on toteutunut kunnan nuorisotyössä, vastanneista yli puolet katsoi, että lain tavoite ei näiltä osin ole toteutunut lainkaan tai on toteutunut vain osittain. Tämä viesti on mielestäni erittäin huolestuttava. Yhteiskunnallamme ei voi olla varaa nuortemme syrjäytymiseen, kuten täällä muun muassa ed. Moilanen-Savolainen toi aivan oikein esiin. Nuorisotyöhön suunnatut resurssit tulevat varmasti yhteiskunnalle pitkässä juoksussa monin verroin takaisin.

Valtakunnallisissa nuorisojärjestöissä oli vuoden 2003 lopussa alle 29-vuotiaita jäseniä noin 815 000. Suomessa on 1,9 miljoonaa alle 29-vuotiasta asukasta, joten järjestöt ovat merkittäviä toimijoita nuorisotoimen saralla. On erityisen hyvä, että veikkausvoittorahojen jakoperusteiden muutos vuodelta 2003 on mahdollistanut nuorisotyötä tekevien järjestöjen mittavamman avustamisen. Jatkossa tulee kuitenkin erityisesti kiinnittää huomiota kunnallisen nuorisotyön resursointiin, mikä on jäänyt monien kuntien kehittämisessä taka-alalle.

Arvoisa puhemies! Nuorten työpajatoiminta on myös sisällytetty nuorisotoimen alaan laissa. Työpajatoiminnan laajentaminen valtakunnallisesti kattavaksi olisi todella tärkeää. Hallituksen tavoite vakinaistaa nykyinen nuorten työpajatoiminta on erittäin tärkeä ja oikea. Työpajatoiminnalla on vaikutettu merkittävästi nuorisotyöttömyyden alentamiseen sekä nuorten hakeutumiseen koulutukseen ja työelämään. Nuorisotyön painopiste työpajoissa on nuorten itsetunnon ja arjen taitojen parantaminen, mikä on ehdottoman tärkeää syrjäytymisen ehkäisyssä.

Arvoisa puhemies! Hyvää lakiesityksessä on myös se, että ehdotukseen sisältyy uutena välineenä valtioneuvoston hyväksymä nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Tällä saadaan toivottavasti uutta potkua nuorisotoimen valtakunnalliseen kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Uusi nuorisolaki on askel oikeaan suuntaan nuorten aseman parantamiseksi yhteiskunnassa.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Keskustelu nuorisolaista on kuulostanut hyvin monipuoliselta ja ansiokkaalta, ja monet edustajat ovat olleet ilmeisesti myöskin lain valmistelussa jo laajasti taustalla mukana. Hyvä niin. Kiinnitin huomiota ed. Huovisen mainintaan siitä, että hän olisi kaivannut sanaa "demokratia" tänne tekstiin. Voi olla näin, että itse kaipaisin sanaa "tasa-arvo" hiukan auki kirjoitettuna ja hiukan laajemmin kuin se tässä tekstissä tällä hetkellä on. Se kuuluu tähän arvopohjaan, niin kuin ministeri totesi, mutta toivon, että valiokuntakäsittelyssä juuri hyväksyttyä tasa-arvolakia, esimerkiksi mietinnön niitä osia, joissa avataan oppilaitosten, koulutuksen ja nuorisoon liittyvien osien kohtaa, peilattaisiin sitä näkemystä vastaan, onko tämä tasa-arvo riittävästi uloskirjoitettu näihin perusteluihin.

Laki on kymmenessä vuodessa vanhentunut, ja meillä aivan hiljattain on ollut lakeja, jotka ovat olleet 100 vuotta voimassa, mutta nuoret ja nuoriso muuttuvat. Se kertoo jotakin tämän maailman muutoksesta. Toisaalta se, että laissa ikäraja on asetettu 29 vuoteen, voi tuntua oudolta, mutta olemmehan me muutoinkin ajatuksissamme siirtäneet tätä ikäkeskustelua toisenlaiseen muotoon: Me puhumme mieluiten ikääntyneistä ja emme enää edes rohkene sanoa, kuka on vanhus, mutta ei ainakaan alle 80-vuotias ole vanhus. Jos puhutaan nuorisopolitiikasta tai ikäpolitiikasta tai vanhuspolitiikasta, niin nämä ikärajat eivät suinkaan ole 18 v eli silloin kun ajokortti saadaan, vaan ne ovat jotain muuta. Totta kai, kun lakitekstiin on laajasti kirjattu myöskin esimerkiksi tämä työpajatoiminta tai syrjäytyminen, silloin ei voi olla esimerkiksi 18 vuotta se ikäraja mitenkään. Tiedämme, että oppimisvaikeuksissa tai muutoin vaikeissa elämäntilanteissa olevilla nuorilla vie vuosia saada kiinni yhteiskunnasta, ja siihen on tarjottava myöskin nuorisotyön keinoin ehdottomasti mahdollisuudet. Todettakoon, että eduskunnankin mukaan lapsilisää maksetaan vain 16-vuotiaaksi, mutta emme me ehkä ajattele, että lapsuus silloin loppuu.

Kaikki kytkeytyy rahaan. Tässä jo ed. Dromberg otti esiin pienen pelon siitä, että asiat eivät olisikaan niin valoisasti kuin miltä nyt näyttää. Hyvä oli kuulla ministeri Karpelan suusta, että pidetään kiinni siitä, mitä on sovittu. Tietenkin on niin, että kunnissa esimerkiksi nuorisotyö ei ole kovin kiinnostavaa kuntapäättäjien mielestä, kun siihen ei sisälly kovin paljon rahaa. Mutta jos on uusia toimintamahdollisuuksia ja on myöskin rahaa, niin on aivan varma, että päättäjät myös kiinnostuvat aivan uudella tavalla, laajasti, nuorisotyön kehittämisestä.

Tässä tekstissä mainitaan myöskin perusteluissa nuorisovaltuustoista, että niitä on runsas 100. Kun ottaa huomioon, kuinka paljon meillä on kuntia, niin sanoisin, että niitä on vain 100 tai vähän yli. Elikkä tämä nuorisovaltuustoajatus ei ole mennyt läpi kuntakentän vielä läheskään tyydyttävällä tavalla.

Nuorisokeskukset aikanaan, kun niitä on lähdetty perustamaan, ovat olleet hyvän idean ja ideologian varassa, ja on ollut usein kysymysmerkkejä näiden nuorisokeskusten toiminnan ympärillä, että mitä ihmettä ne tekevät. Tänään sitä ei tarvitse kysyä eikä kyseenalaistaa. Nuorisokeskuksilla ympäri Suomen on erittäin tärkeä osa nuorisotyössä. Esimerkiksi nämä viikot, joita eri koululuokat leirikoulujen nimellä viettävät tällaisissa keskuksissa korkeatasoisen nuorisotyön merkeissä, ovat osa uutta, modernia nuorison kohtaamista. Siihen tulee erityisesti mielestäni panostaa ja kehittää tätä työsarkaa.

Toinen asia, mihinkä ehdottomasti on kiinnitettävä huomiota, on nuorisotyöntekijöiden koulutus: miten yhä nopeammassa tahdissa muuttuvassa maailmassa ja siinä maailmassa, jossa nuoret ja lapset elävät, aikuiset, nuorisotyöntekijät, pysyvät siinä mukana. Tämä koulutuspuoli ei ehkä ole aivan kohdallaan, ja tästä pätevyysasiasta jo todettiinkin, että sitä oli hankala kirjoittaa tähän lakiin lainkaan.

Viittaan vielä tuonne seurakuntien puolelle, jossa itsekin olen läheltä juuri saanut seurata, kuinka rippikoulu on onnistuttu uudistamaan sillä tavalla, että nuoret kokevat sen tänä päivänä erittäin merkitykselliseksi asiaksi, mitä en itsekään heti 70-luvulla rippikoulun käyneenä uskonut, että tämän päivän nuori kokee sellaisen tapahtuman ja koulun tärkeäksi ja erinomaiseksi. Samanlaista ahaa-elämystä kuntien nuorisotyöhön pitäisi saada. Toivon, että tämä nuorisotyölaki on omalta osaltaan edesauttamassa sitä, että löydetään yhteinen kontaktipinta tämän päivän nuorison, kuntapäättäjien, rahoituksen ja sitten tämän yhteisen yhteiskunnallisen tahdon välillä, jossa ovat ehdottomasti kiinteästi sanat "demokratia" ja "tasa-arvo" myöskin voimakkaasti kirjoitettuna.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitukselle ja ministeri Karpelalle on annettava täysi tunnustus hyvästä nuorisolakiesityksestä, joka on tänään lähetekeskustelussa. Juuri tällaista tarvitaan. Meidän on katsottava nuoriin, sillä nuorissa on tulevaisuus. Tämä pätee nytkin ja pätee tietysti vastaisuudessakin. Kunnissa valitettavasti, niin kuin täällä eräissä puheenvuoroissa viitattiin, joudutaan tiukkaan talouteen. Osaltaan tämä on johtanut siihen, että nuorisotoimen menoja on jouduttu leikkaamaan, mutta onneksi nuorilla on myös ihailtavan paljon omaa aktiivisuutta. Kaikki ei suinkaan ole rahasta kiinni. Paljon voidaan tehdä ja toimia varsin vähälläkin rahalla, ja tästä on annettava nimenomaan nuorille itselleen tunnustus. Kotikaupunkini Keuruun nuorisovaltuusto tulee vierailemaan runsaan viikon päästä myös täällä eduskunnassa, ja kun heitä kohtaa, niin voi vain huomata, kuinka paljon nuorilla on ideoita ja ajatuksia.

Ed. Taiveaho täällä viittasi erittäin tärkeään kysymykseen, joka liittyi myöskin päihteitten vastaiseen työhön. Meidän kannattaa muistaa se, että aikoinaan kun kunnissa oli raittiuslautakunnat, niin nämä olivat hyvin läheisessä yhteistyössä myös nuoriso- ja liikuntalautakuntien kanssa. Nyt oikeastaan sellaista vastuutahoa, mikä raittiuslautakuntien aikanaan tekemästä työstä vastasi, ei tänä päivänä meillä kunnissa ole. Tämäkin haaste kannattaisi nimenomaan juuri nuorisotyön sektorilla muistaa ja nimenomaan toimia niin, että koulupudokkaat, jotka eivät pääse opiskelemaan tai eivät halua opiskella tai jostakin muusta syystä jäävät jatko-opintojen sivuun, voisivat löytää elämäänsä mielekästä tulevaisuutta joko työsopimuskoulutuksen tai jonkin muun kautta. Meidän pitäisi päästä siihen, että yksikään nuori ei peruskoulun jälkeen tipahtaisi sinne kirkonkylän kuppilaan keskikaljan äärelle, vaan pitäisi olla jotain myönteistä ja positiivista elämässä eteenpäin.

Maaseutuyhteiskunta vuosikymmeniä sitten oli semmoinen, että se tarjosi työtä ja työhön oppimista paljon paremmin kuin tämä aika. Siksi juuri tarvitaan nuorisotyöhön voimavaroja ja panostusta niin kuntien, seurakuntien kuin myöskin järjestöjen taholta aivan erityisesti. Täällä ed. Ylä-Mononen viittasi myöskin seurakuntien nuorisotyöhön aivan ansiokkaasti. Näkisin, että pienillä paikkakunnilla, mutta myöskin isommilla, pitäisi löytää yhteisiä voimavaroja vahvuuksiksi kuntien ja seurakuntien kesken. Esimerkiksi maaseurakunnissa ja maalaiskunnissa aikoinaan rakensivat sekä kunta että seurakunta kumpikin omia leirikeskuksiaan, ja seurauksena oli se, että kummallekaan ei tullut oikein kunnollista. Muun muassa tuollaisissa rakentamisissa ja muissa hankinnoissa kannattaa koota voimavaroja, samoin työntekijäjärjestelyissä. Silloin voidaan päästä tehokkuuteen, tavoittaa nuoria entistä paremmin ja tätä kautta aktivoida nuoria.

Meillä on yleensä semmoinen käsitys, että nuoria pitäisi jollakin lailla ohjata. Kyllä minä näen, että pitää antaa nuorille mahdollisuuksia; nuorissa on valtava voimavara, kun se vaan saadaan käyttöön. Nuoret itse osaavat paljon, ja pitää luottaa nuoriin.

Arvoisa puhemies! Pidän varsin hyvänä, että tällainen nuorisolaki on nyt saatu tänne lähetekeskusteluvaiheeseen, ja toivon sille myönteistä etenemistä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on tuonut eduskunnalle esityksen nuorisolaista. Nimikettä vaihtamalla korvataan nuorisotyölaki. Kuntien ohjaamaan nuorisotoimintaan osallistuu vain pieni joukko nuoria. Kuntien nuorisotyö tavoittaa järjestöissään toimivat nuoret ja kuntien nuorisotiloissa toimivat nuoret, mutta se on vain pieni osa nuorisotyön päämäärästä. Kuntien nuorisotyön haasteena onkin sen vaikuttavuus. Nuorisotyön onkin siirryttävä tukemaan nuorten toimeliaisuutta ja harrastuksia heidän omilla ehdoillaan.

Nuorten huonot ruokailutottumukset ja vähenevät liikuntaharrastukset vaikuttavat muun muassa siihen, että jokainen varusmiespalvelukseen tuleva ikäluokka on huonommassa kunnossa kuin edellinen. Siksi nuorisotyön kautta on vaikutettava erityisesti nuorten elämäntavan muutokseen, ja siihen voidaan vaikuttaa perhetyöllä. Nuorisopolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat myös vaikuttaminen nuorten asunto-, työllisyys-, toimeentulo- ja opiskelukysymyksiin. Nuorten työpajatoiminnan jatkaminen on tärkeätä, mutta työpajat on syytä liittää osaksi ammattioppilaitosten toimintaa. Näin taataan työpajatoiminnan voimavarat muun muassa valmentajien ja opettajien osalta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan uusia käsitteitä, joita ovat aktiivinen kansalaisuus, sosiaalinen vahvistaminen, nuorisotyö ja nuorisopolitiikka. Käsitteet ovat mielenkiintoisia, mutta erittäin teoreettisia suhteessa paikalliseen nuorisotyöhön. Nyt tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä nuorisotyön tehostamiseksi ja suunnan muuttamiseksi. Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös sitä, että vaalikaudeksi laadittaisiin nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Pidän tätä ehdotusta sinänsä hyvänä, kun ohjelmat johtavat aktiivisempaan nuorisotyöhön paikallistasolla. Hyvänä pidän myös sitä, että hallituksen lakiesitys täsmentää sitä, mihin nuorisotyöjärjestöjen valtionapua voidaan käyttää. Esitys tuo lisää joustavuutta valtionavun käyttöön. Hallituksen esitys nuorisotyölaista ei muilta osin poikkea merkittävästi voimassa olevasta nuorisotyölaista, mutta hallituksen ehdottamat täsmennykset ovat asiallisia ja paikallaan.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Erinomaista, että lain tulo tänne antaa meille mahdollisuuden myös arvioida tämän koko nuorisotyökentän ja toiminnan hyödyllisyyttä yhteiskunnan kannalta. Niin kuin täällä tuotiin esille, niin täällähän edelleenkin liikkuvat tosi isot ihmismäärät, nuorten joukot, 800 000 ihmistä, ja kun katsotaan, kuinka paljon tähän rahaa käytetään, niin voi sanoa, että tämä on sitä parasta ja halvinta ennalta ehkäisevää työtä, mitä yhteiskunta voi tehdä. Muutamalla kymmenellä eurolla tehdään myös sellaista työtä, joka kasvattaa yhteiskuntaan, antaa ihmisille parempia valmiuksia ja vähentää sosiaalisia ongelmia verrattuna sitten siihen tilanteeseen, jossa joudutaan tuhansilla euroilla paikkaamaan, kun syrjäytymisongelmat ovat todellisia, tehdään huostaanottopäätöksiä ja muita.

Kiinnitän huomiota kuitenkin siihen, että tässä ehdotetussa laissa tämä nuorisoasiain neuvottelukunnan asema, jotenkin tuntuu, jää vielä kovin ohkaiseksi. Opetusministeriön hallinto ei tavallaan täysillä käytä tämän järjestö- ja nuorisotyökentän osaamista hyväkseen. Myös kehittämisohjelmien teossa se on vaan tämmöisen lausunnonantajan asemassa. Siksi kysynkin ministeriltä, eikö olisi ollut mahdollisuus tässä yhteydessä palauttaa tätä valtion nuorisoneuvoston aikana ollutta nuorisoneuvoston vahvempaa asemaa valmistelussa. Erityisesti tämä liittyy myös sitten tähän rahanjakopäätösten valmisteluun. Kun on tämä avustustoimikunta, siellä on tämä asiantuntemus, niin minkä takia siellä on vaan osa tämän järjestökentän avustuksista? Miksi eivät myös nämä nuorisotyötä tekevät järjestöt ole mukana samanlaisessa harkinnassa ja arvioinnissa ja yhtä aikaa arvioida näitä molempia? Toivoisin, että ministeri voisi vastata: Eikö tässä olisi voinut mennä vähän pidemmälle ja luottaa tähän kenttään ja siellä toimiviin ihmisiin hiukan enemmän?

Kulttuuriministeri Tanja  Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinäluoma toi varsin hyvin esille tämän hallituksen esityksen luonteen, mutta koskien nuorisoasiain neuvottelukunnan vahvempaa roolia tämä hallituksen esitys nimenomaisesti tähtää siihen, että roolia vahvennetaan. Tässä kehittämisohjelmassa, jonka on tarkoitus vastedes joka neljäs vuosi valtioneuvoston hyväksyä, Nuoran roolihan tulee vahvistumaan nimenomaisesti siten, että se on juuri se asiantuntijaelin, joka vahtii ja valvoo ja katsoo, miten tätä kehittämisohjelmaa toteutetaan. Tästä syystä toimimme myös niin, että opetusministeriön edustus jää tästä asiantuntijaelimestä pois, jotta ei tällaista jääviysongelmaa syntyisi, koska ministeriössä tietysti tämä kehittämisohjelma valtioneuvoston kanssa sitten yhdessä päätettäisiin.

Rahanjaosta: Arviointi- ja avustustoimikunnan rooli tulee olemaan edelleen hyvin saman kaltainen, kuten se on nytkin, elikkä antaa ohjeellisia lausuntoja. Tämän roolin kävimme erityisen huolellisesti läpi sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä ja tässä ministerityöryhmässä tulimme siihen tulokseen, että tämä ohjeellinen esitys, joka sieltä tulee, on nimenomaisesti se toimivin, ja katsoimme, että sillä tavalla pystymme juuri tähän edustajan esittämään kysymykseen parhaimmin vastaamaan.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nuorisolain uudistaminen on tehty hyvässä yhteistyössä suomalaisten nuorisojärjestöjen, nuorisotutkijoiden ja valtionhallinnon kanssa. Siitä kiitokset valmistelijoille. Laki on merkittävä jo senkin takia, että suomalaisissa nuorisojärjestöissä toimii yli puolet suomalaisista nuorista. Avustettuja nuorisojärjestöjä on lähes sata kappaletta, ja niissä toimii yli 900 000 nuorta ja nuorta aikuista.

Nuorisotyön tehtävät ovat laajentuneet. Nuorisotyön piirissä tehdään ennalta ehkäisevää perusnuorisotyötä, syrjäytymisen ehkäisyä esimerkiksi työpajoissa, laajaa nuorisotutkimusta, iltapäiväkerhotoimintaa kouluissa sekä ennalta ehkäisevää huumetyötä kautta Suomen. Kuitenkin nuorisotyön osuus on koko valtion budjetista vain noin 0,08 prosenttia. Merkillepantavaa kuitenkin on, että nuorisorahoissa on parina viime vuonna menty merkittävällä tavalla oikeaan suuntaan.

Jätetty nuorisolaki vahvistaa suomalaisten nuorten asemaa päätöksenteossa ja suomalaisen nuorisokansalaistoiminnan asemaa Suomen kunnissa. Juhlapuheissa usein esille nostetut nuoret saavat nyt myös lakiin heille kuuluvan peruspilarin. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on nyt edelläkävijä nuorten huomioimisessa lainsäädännössä. Pohjoismaista Islannin lisäksi Suomi on ainoa maa, joka vahvistaa ja säätää nuorisoasiat tähän tapaan lain tasolla.

Arvoisa puhemies! Jätetty laki vahvistaa nuorten osallistumista ja aktiivista kansalaisuutta. Päätöksenteossa nuorilla pitää olla mahdollisuus osallistua heitä koskevien asioiden käsittelyyn. Nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa, ja heidän mahdollisuuksiaan saada laadukasta tietoa ja ymmärrettävää tietoa on parannettava kehittämällä nuorisotiedotusjärjestelmiä.

Kunnat voivat järjestää asiat monella tavalla, voivat panostaa nuorisotoimintaan monella tavalla. Yksi tapa on perustaa nuorisolautakuntia näitä kysymyksiä varten. Valitettavasti vain parikymmentä kuntaa on Suomessa tällä hetkellä perustanut oman nuorisoasioihin erikoistuneen lautakunnan. Muissa kunnissa nuorisoasiat on yhdistetty esimerkiksi sivistys-, kulttuuri- tai liikunta-asioitten tai kaikkien näitten kanssa, ja helposti on niin, että nuorten kysymykset jäävät sitten lapsipuolen asemaan.

Täällä ed. Ylä-Mononen toi esille sen, että vain noin sadassa kunnassa toimii nuorisovaltuusto. Niitäkin saisi olla enemmän, mutta sata on kuitenkin jo paljon parempi kuin tuo parikymmentä nuorisolautakuntaa. Elikkä huudan tässä lisää sekä nuorisovaltuustoja että nuorisolautakuntia Suomen kuntiin.

Kunnan nuorisotyön laajentunut tehtäväkenttä on toteutettava tavoitteellisilla peruspalveluilla ja yhteistyöllä yli rajojen. Yhteistyöllistä toimintaa on vahvistettava, mikä tukee nuorten etua ja kunnan nuorille tarjoamia palveluita. Tässä toiminnassa on vahvistettava yhteistyötä koulun ja kodin kanssa. Nuorisotyön peruspalveluiden tulee olla myös fyysisesti kaikkien nuorten saavutettavissa, siis myös käytännössä, ei vain teoriassa tai lakitekstissä. On myös huomioitava, että nuorisotyön ammatillinen pätevyys on osa laadukasta kunnallista nuorisotyötä.

Arvoisa puhemies! Vaikka viimeisimmän tutkimuksen mukaan suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, on tyytyväisiä elämäänsä ja viihtyy kotona ja koulussa, on huomattavalla joukolla nuoria kuitenkin ongelmia, vakaviakin ongelmia, elämässään. Nuorisolain avulla mahdollistetaan suomalaisille nuorille onnistumisen ja tekemisen paikkoja, linkittymistä yhteiskuntaan sekä huomioidaan niiden nuorten räätälöidyt tarpeet, joilla Suomessa ei mene hyvin. Arvioidaan, että Suomessa on niin sanottuja syrjäytyneitä nuoria lähes 20 000, ja nuorisotyöttömyys on edelleen lähes kaksinkertainen muuhun työttömyyteen nähden. Toivoa sopii, että nuorisolaki omalta pieneltä osaltaan voi tähän olla auttamassa, ja lisäksi tämän vuoden alusta voimaan tullut nuorten yhteiskuntatakuu pystyy myös osaltaan vastaamaan näihin ongelmiin.

Uudessa nuorisolaissa oleva kehittämisohjelma sitouttaa myös valtionhallinnon entistä keskeisemmin nuorisoasioista vastaamiseen. Nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa tulee myös määritellä laatimisen tarkka aikajänne tai tarkistussykli. Perustelumuistiossa tätä asiaa on avattu, mutta asian tärkeyden takia se on hyvä kirjata myös varsinaisiin säädöksiin. Kehittämisohjelman sisältö ja tavoitteet on mietittävä tarkoin niin toiminnallisesti kuin taloudellisestikin. Ohjelman on aina johdettava konkreettisiin toimenpiteisiin, parannuksiin ja epäkohtien korjaamiseen.

Arvoisa puhemies! Näillä nuoteilla toivotan nuorisolaille myötätuulta eduskuntakäsittelyssä.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän nuorisolain merkitys on mitä suurimmassa määrin siinä, että kun nuoria kannustetaan osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan ja lähtemään mukaan erilaisiin nuorisojärjestöihin ja yhdistyksiin, niin silloin heille myös syntyy maailmasta tavoitteita ja näkemyksiä, jotka ovat oman navan tuolla puolen ja isompia, ja jokaiselle syntyy tavoitteita. Uskon, että tämä myöskin sitten antaa nuorille valmiuksia oman elämänhallinnan kysymyksissä, joista tässäkin on puhuttu. On todettu, että Suomessa on liian paljon syrjäytyneitä nuoria. Niin kuin ed. Heinäluoma sanoi, tämän nuorisolain avulla varmasti voidaan hyvin merkittävästi myös ehkäistä syrjäytymistä. Todellinen haaste on se, miten ne nuoret saadaan mukaan toimimaan, jotka itse asiassa tällä hetkellä kokevat, että he eivät oikein kuulu minnekään. Tässä varmasti on löydettävissä ihan uusia keinoja.

Lopuksi haluan vaan todeta, että puoluejärjestöjen ohella on hyvin merkittävää vapaata kansalaistoimintaa puolueiden ja niiden liepeillä olevien järjestöjen ulkopuolella. Mielestäni se ansaitsee paljon tukea ja huomiota. Sen merkitys on kasvamassa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensimmäinen laki kuntien nuorisolautakunnista tuli voimaan heinäkuussa 1972, niin kuin tämän lain esittelyssä todetaan. Itse toimin Porin nuorisolautakunnan puheenjohtajana vuosina 73—76, kun olin tullut valituksi kaupunginvaltuustoon 72. Eli oli ja on edelleenkin tällaista kokemusta siitä, kun oli kuntien nuorisolautakunta. Niin kuin täällä ed. Kaikkonen totesi, tällä hetkellä nuorisolautakuntia on enää 20 kunnassa, ja muun muassa Porissa, joka on minun kotipaikkakuntani, nuorisotyö on vapaa-aikalautakunnassa muun muassa yhdessä urheilun ja muun vapaa-aikatoiminnan kanssa. Tällä laillahan ei tämä tosiasia sinänsä muutu miksikään.

Puhemies! Täällä kiinnitti erityisesti huomiota ed. Huovisen puheenvuoro, minun mielestäni erittäin hyvä puheenvuoro siitä, miten tästä laista tietyllä tavalla puuttuu kuitenkin se ohjausdemokratia, kasvattaminen demokraattiseen yhteiskuntaan. Toivon, että kun täällä nyt on sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Kaarina Drombergkin paikalla, että valiokunta tässä kuulemisessa erityisesti kiinnittäisi huomiota tähän demokraattiseen yhteiskuntaan kasvattamiseen. Mehän kaikki tiedämme, että nuorten osallistuminen esimerkiksi vaaleihin on jatkuvasti alentunut, niin kuin koko suomalaisen yhteiskunnankin osallistuminen, eli prosentit ovat jatkuvasti tippuneet. Kun nuorista ensi kertaa äänestävistä vain noin joka kolmas käy äänestämässä, niin minun mielestäni tämä on todella suuri haaste suomalaiselle nuorisotyölle mutta koko yhteiskunnallekin. Jos ajatellaan sitten, kenen vastuulla nuoret ovat, niin totta kai vastuu ensi sijassa on vanhemmilla. Vanhempien pitäisi minun mielestäni ohjata myöskin nuoria yhteiskunnallisen toiminnan seuraamiseen eikä pelkästään seuraamiseen, vaan myöskin osallistumiseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Minun mielestäni nuoria ei pidä kohdella objekteina, jotka ovat pelkästään yhteiskunnan toiminnan kohteena, vaan on saatava heidät itse aktiivisiksi subjekteiksi eli osallistumaan tähän yhteiskunnalliseen toimintaan.

Tietysti suuri vastuu on myöskin koululla. Valitettavasti viestit usein ovat sen laatuisia, että suomalainen koululaitos ei kyllä riittävästi kannusta nuoria osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Päinvastoin tulee viestejä siitä, että koulussa annetaan se kuva, että yhteiskunnallinen eli poliittinen toiminta ei ole sellaista oikeastaan, johon ihmisten, myöskään nuorten, pitäisi osallistua. Minun mielestäni tämä viesti on väärä, jos se pitää paikkansa. Varmasti riippuu hyvin paljon opettajista, heidän omista asenteistaan yhteiskunnalliseen toimintaan eli politiikkaan. Mutta jos yleinen käsitys, niin kuin nyt näyttää olevan, on se, että politiikka on peetä ja se ei ole sellaista, johon nuorten pitää osallistua, niin se on kyllä erittäin valitettavaa meidän demokratiamme kehittymisen kannalta. Demokratia sinänsä on haaste ei pelkästään koko suomalaiselle yhteiskunnalle, vaan koko Euroopalle, niin kuin me tiedämme. Tämä politiikan vastaisuus on hyvin laajaa. Mutta tässä suhteessa tosiaan oma toivomukseni on, että valiokunta nyt asiantuntijakuulemisessa kiinnittäisi erityistä huomiota demokraattiseen yhteiskuntaan kasvattamiseen, katsoisi, voitaisiinko mahdollisesti tämän lain sisällössä tai ainakin mietinnössä tähän asiaan sitten puuttua.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Mikko Elo kiinnitti erittäin tärkeään asiaan huomiota, ja sikäli täytyy tietysti sanoa, että kun tuo uusi tuntijako tehtiin, niin siinä historiaan ja yhteiskuntaoppiin lisättiin yksi tunti. Siinä mielessä olisi tavattoman merkityksellistä, että tämä käytettäisiin nimenomaan yhteiskunnan tietouden lisäämiseen. Täytyy sanoa, että hienoa työtähän eduskuntakin tekee, kun se ottaa oppilaita vastaan tänne ja myöskin videoilla näyttää, kuinka tätä yhteiskunnallista vaikuttamista viedään eteenpäin, ja nuorisoparlamentit, jotka ovat olleet täällä ja joita mekin olemme Euroopan neuvostossa olleet tukemassa, ovat erittäin tärkeää työtä nimenomaan demokratian puolesta, ja pidän sitä erittäin tärkeänä asiana, että se olisi mukana myöskin tässä.

Kyösti  Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että tämä nuorisolaki on nyt tulossa eduskunnan käsittelyyn. Varmastikin tämä osaltaan selkiyttää, luo raameja sille nuorisotyölle, mitä kunnissa ja alueilla tehdään. Mutta haluan kuitenkin pohjalle nostaa semmoisen näköalan, syyllistymmekö me kaikesta huolimatta suomalaisessa yhteiskunnassa jollakin tavalla nuorten vähättelyyn, aliarviointiinkin. Nimittäin tämän nuorisolain piiri ulottuu aina 29 ikävuoteen. Jos ajatellaan sitä, miten tänä päivänä kuitenkin merkittävä osa jo paljon aikaisemmin suomalaisista nuorista aikuisista joutuu ottamaan ihan todellisen vastuun elämästä, paneutumaan merkittäviin tehtäviin työelämässä, moni ottaa vastuun perheestä jo tähän ikään mennessä, niin tältä pohjalta, jos ajattelen nyt tätä nuorisolain olemusta, rohkenin ajatella ääneen tätä, mitä puheenvuoroni alussa ajattelin.

Tästä huolimatta tämä pitää toki paljon hyviä asioita sisällään, mutta tartun, arvoisa puhemies, oikeastaan kahteen asiaan. Ed. Elo lähestyi edellä jo samaa näkökulmaa, mistä kannan ehkä kaikkein suurinta huolta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Sen lisäksi, että tämä lasten ja nuorten syrjäytymiskehitys on huolestuttava kehitysilmiö, erityisen tärkeää on se, millä tavalla suomalainen koulu valmistaa lapsia ja nuoria yhteiskunnalliseen vastuuseen. Tässä yhdessä puheenvuorossa tuotiin esille se, että poliittisen toiminnan lisäksi pitää ottaa huomioon muu järjestö- ja nuorisotoiminta. Omasta kokemuksestani sanoisin melkein toisin päin, että tämä muu järjestötoiminta kyllä jollakin tasolla hyväksytään, mutta jostain syystä silloin, kun puhutaan osallistumisesta nuorten keskuudessa, tämä poliittinen osallistuminen on lähes kokonaan siirretty sivuun, ja sanoisin, että jopa ei vain passiivisesti vaan suhteellisen aktiivisesti siirretty sivuun.

Jos ajatellaan kuitenkin demokratian rakentumista, miten keskeinen osa puoluetoiminta on demokratiaa, minusta olisi erittäin perusteltua, että suomalainen koulu avautuisi nykyistä paremmin, toisi nykyistä vahvemmin esille, ei yksisilmäisesti vaan nimenomaan monipuolisesti, sen poliittisen toiminnan, johon nuortenkin on perusteltua kasvaa, ottaa oma vastuullinen paikkansa. Tässä mielessä tämän demokratiaoppimisen, demokratiakasvatuksen, pitäisi nousta vahvempaan asemaan kaiken kaikkiaan suomalaisten nuorten keskuudessa. Siksi tietyllä tavalla jään kysymään ja toivon, että tämän lain käsittelyn yhteydessä koulun, oppilaitosten ja tämän muun nuorisotyön yhteys selkiytyy. On äärimmäisen tärkeää, että tämä lain piirissä oleva nuorisotyö ei eristäydy tavallaan omaksi erilliseksi kokonaisuudeksi vaan luontevalla tavalla integroituu ja kytkeytyy muuhun nuorten toimintaan, jossa pääosin kuitenkin opiskelu ja koulu ovat niitä lähtökohtia.

Tässä on esille tuotu nuorten työpajatoiminta. Nimittäin haluan toisena asiana tarttua omaehtoiseen vastuulliseen toimintaan, ja tähän osittain liittyy se kysymys, aliarvioidaanko nuoria. Minusta nuorisolain henki ei saa olla vain harrastustoimintaa, vaan nimenomaan jos me ajattelemme nuorten syrjäytymisenkin ehkäisemistä, kyllä kysymys on siitä, että me löydämme välineitä, joilla me integroimme, kytkemme, nuoret eri tavoin työelämään, aktiiviseen toimintaan. Tämä nuorten työpajatoiminnan kytkeminen osaltaan toki palvelee tätä aluetta.

Nostan esille yhden käytännön esimerkin. Kajaanissa on toiminut nyt muutaman vuoden ajan Intotalo, nuorten toimintakeskus. Minä toivoisin, että tämän lakiesityksen yhteydessä kuultaisiin myös tämän Intotalon kokemuksia, joka on erinomainen esimerkki siitä, millä tavalla rakennetaan tämmöisen nuorten omaehtoisen, vastuullisen toiminnan toimintakeskus. Nimittäin tämän ikäiset nuoret, joita tämä laki koskee, ovat jo parhaimmillaan myös toistensa tutoreita. En malta olla ajattelematta ääneen sitä, että kun me puhumme nuorista, hyvin helposti ajatellaan, että se on jotain semmoista toissijaista toimintaa, mikä nuorilla onnistuu. Mutta haluan vielä havahduttaa sillä, että tämä 29 ikävuoden raja menee jo sille tasolle, että kun kansainvälisestikin ehkä merkittävin suomalainen nuorisoprojekti on Nokia, niin silloin kun Nokia oli 90-luvulla ehkä tässä kansainvälisessä asemoinnissa ihan siellä parhaimmalla huipulla, Nokian työntekijöiden keski-ikä oli vähän yli 31 vuotta. Tässä mielessä ajattelen, että jos tämmöisessä nuorisotoiminnassakin annetaan riittävästi vastuuta nuorille, riittävästi haasteita tämän lain piirissä, niin tämä voi synnyttää sellaista uutta toimintaa, jolla on todellista merkitystä aikuistuvien nuorten elämässä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tätä niin sanottua poliittista toimintaahan ei tarvitse eikä sitä pidä missään tapauksessa nähdä vain puoluepoliittisena, se voi olla yhteiskuntapoliittista, ympäristöpoliittista, miljööpoliittista. Väittäisin, että nuoret ihmiset ovat tässä aktiivisia.

Mitä tulee monienkin kuntien ylläpitämiin nuorisovaltuustoihin, niin kyllä sieltä on kasvamassa myös niitä ihmisiä, jotka ovat tulossa tällaiseen enemmän puoluepoliittiseen valtuustotoimintaan. Meillä Kotkassa ainakin kaksi kappaletta nykyvaltuutetuista tuli nuorisovaltuuston kautta ja muutama varavaltuutettu, aivan hyvä tilanne, ja positiivista kyllä, ymmärtääkseni jonkinlainen laaksonpohja on sivuutettu tässä asiassa.

Kaiken kaikkiaan puoluepolitiikan ei pitäisi olla niin jähmeää. Enemmänkin puolueiden pitäisi olla välineistöä, mitä kansalaiset voivat käyttää omassa vaikuttamistyökalulaatikossaan, valita sieltä, käydä mukana puoluetoiminnassa ja lähteä pois. Sellaisen puoluepoliittisen sitoutumisen erilaisine äänestyspakkoineen ja puoluekurineen ei pitäisi sen enempää vanhempia kuin nuoriakaan ihmisiä innostaa. Mikä on ongelma, on tietysti se, että yhä tuhannet nuoret jäävät ulkopuolelle toisen asteen jatkokoulutuksen taikka eivät ensimmäisenkään asteen lopputodistusta saa. Se on asia, joka johtaa sivuun jäämiseen, ongelmiin, mutta kuitenkin positiivista on näkyvissä kyllä. Ainahan nuoret ovat fiksumpia kuin varttuneemmat, ainakin omasta mielestään, ja ainakin he vievät elämää aina eteenpäin.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusanen kiinnitti huomiota varsin ajankohtaiseen asiaan eli nuorten eri tapoihin vaikuttaa. Näin asia juuri on. Nuoret ovat hyvin aktiivisia vaikuttamaan ja haluavat vaikuttaa asioihin, mutta heillä on tutkimusten mukaan hyvin erilaisia tapoja tänä päivänä. On elämäntapapolitiikkaa ja vaikutetaan eri yhdistysten kautta. Tämä on juuri yksi syy, miksi nuorisolain arvopohjaan on nyt ensimmäistä kertaa lisätty myös ympäristökasvatus ja ympäristöarvot, jotta voimme myös tällaista toimintaa tukea, johon erityisesti nuoret aktiivisesti osallistuvat.

Minna  Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Nuorisolain ensisijainen tehtävähän on nuorten elämänhallinnan tukeminen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy, ja samalla nuorten osallistuminen ja osallisuus on modernin nuorisopolitiikan peruspilareita.

En ihan pysynyt ed. Karjulan ajatuksissa mukana johtuen ehkä siitä, että itselläni on vain kolme nuorta perheessä. En ymmärtänyt, millä lailla me tässä nyt aliarvioimme nuoria.

Oikeastaan syy, miksi tässä pomppasin pystyyn, on asia, joka minua eniten huolestuttaa, ja se on rahoitus. Kysyisinkin nyt ministeri Karpelalta: Olisiko mahdollista, että opetusministeriö kehittäisi projektirahoituksella ja mahdollisella nuorisotuen valtionosuusjärjestelmän uudistuksella nykyistä paremmin nuorisotyön ja nuorisopalvelujen saatavuuden alueellista tasa-arvoa toteuttavan järjestelmän?

Samalla voisi selvittää, kärjistääkö nykyinen järjestelmä maaseutuvaltaisten ja kaupunkimaisten kuntien välisiä eroja. Norjan valtion kokemusten pohjaltahan OPM voisi selvittää, tulisiko luoda erillisiä tukijärjestelmiä maaseutuvaltaisille ja kaupunkimaisille kunnille.

Informaatio- ja resurssiohjauksen keinoin tulisi edistää seutukunnallista yhteistyötä, josta on saatu erittäin hyviä kokemuksia muun muassa Pohjanmaalla ja Oulun läänissä.

Säde  Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut erittäin hyvä. Mielestäni näin spontaania ja hyvää keskustelua eduskunnassa pitäisi pystyä käymään kaikista asioista.

Uskon, että niin valiokunnan puheenjohtaja kuin minä varapuheenjohtajana ja muut jäsenet täällä olemme ottaneet merkintöjä papereihimme siitä, mitä täällä on esille tuotu, ja erityisesti demokratianäkökulmaa, jonka edustajat Huovinen ja Elo toivat esille, kyllä lämpimästi kannatan. Kysymys on sellainen, joka voidaan todellakin ottaa valiokuntakäsittelyssä esille, ja pitää tarkastella monipuolisesti niitä keinoja, mitä kaiken kaikkiaan on käytettävissä nuorten aktivoimiseksi.

Tällä hetkellähän nuorisovaltuustot ovat monissa kunnissa jo olemassa, mutta niiden toimintaan liittyy hyvinkin ongelmallisia asioita. Toisissa kunnissa niillä on merkittäväkin rooli, paljon painoarvoa, ja niitä kuullaan oikeasti asioita valmisteltaessa hyvin laajastikin eri asioiden valmistelussa. Toisissa kunnissa taas tilanne on se, että nuorisovaltuustot pyörittävät itse itseään ja pitävät kahvikerhoa. Se ei liene oikea tapa aktivoida nuoria oikeasti vaikuttamaan asioihin. Sellaisella toiminnalla saadaan tietysti sosiaalista toimintaa aikaan, mutta ei ehkä sitä viestiä eteenpäin, miten demokratiassa oikeasti vaikutetaan. Tämä asia on kyllä syytä ottaa valiokuntakäsittelyssä esille.

Toisena asiana tulivat esille niin ed. Hautalan kuin ed. Karjulankin puheenvuoroissa ikärajakysymykset kontra se, miten rahoitusta suunnataan. Se liittyy mielestäni myöskin demokratianäkökulmaan aika oleellisesti. Ensinnäkin, jos puhutaan kunnallisesta nuorisotyöstä, puhtaasti kunnallisen nuorisotyön piiriin voidaan kyllä laskea, sanotaan, alle kaksikymppiset ja hieman ehkä päälle, jos joku vielä nuorisotalolle kehtaa mennä sen ikäisenä, mutta ei missään nimessä tietenkään 29-vuotiaita. Mutta jos me katsomme laajaa kansalaistoimintaa, järjestötoimintaa, demokratianäkökulmasta, silloin 29-vuotias on vielä vallan hyvin siihen verkkoon menevä, erityisesti ne, jotka toimivat puoluejärjestöissä jne., todellakin kuuluvat vielä nuorten henkilöiden piiriin ja tällaisten poliittisten tai muiden avustusjärjestelmien piiriin. Tässä suhteessa ikäraja on kohdallaan. Sitä ei pidä missään nimessä lähteä laskemaan, koska se kaventaisi demokratianäkökulmaa ja vaikuttamismahdollisuuksia tältä osin.

Kun sitten puhutaan rahanjaosta muutoin, mihin ed. Hautala täällä viittasi, niin olen samaa mieltä, että nämä kaikki vapaat ryhmätkin tietenkin pitää ottaa huomioon kaiken kaikkiaan, mutta ei pidä kärjistää niin, että laitetaan näitä vastakkain, kuten tässä mennä vuosina on aika paljon tehty erityisesti vihreän liiton toimesta paikallistasolla. Muistan 90-luvun alussa, kun istuin itse kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa Joensuussa, jossa käytiin keskustelua tietenkin säästöistä mutta myöskin rahanjaosta, minne rahaa kaiken kaikkiaan laitetaan. Silloin kieltämättä täytyy sanoa, että monta kertaa meni kyllä iho kananlihalle kuunnellessani niitä puheenvuoroja, joissa haluttiin nimenomaan lähteä purkamaan tämä poliittinen tukijärjestelmä, mikä meillä tällä hetkellä on olemassa, ja siirtämään ne rahat täysin joillekin muille vapaille ryhmille. Mielestäni se on väärä suunta.

Ei pidä lähteä purkamaan nykyisiltä nuorisojärjestöiltä ja siltä järjestelmältä pois avustuksia, vaan meidän pitää kohdentaa sitä uutta voimavaraa myöskin näille uusille ryhmille, joita kaiken kaikkiaan tulee, koska se on se poliittisen toiminnan ydin nuortenkin osalta, että meillä on myös edunvalvontaorganisaatio. Luulenpa, että jos ei olisi näin vahvaa poliittista verkostoa eri puolueiden osalta olemassa, niin ei meillä paljoa nuorisoavustuksiakaan tänä päivänä jaettaisi, ei sinne vapaille nuorisoryhmille eikä muillekaan. Kyllä silloin 90-luvun alkupuolellakin taistelu nuorisomarkoista jäi todellakin puolueiden nuorisojärjestöjen varaan, ja onneksi ne olivat olemassa ja vielä sen verran voimissaan, että kaikkea ei viety.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässäkin asiassa, näytelmässä, on hyvin selvästi kaksi puolta. Kun ed. Karjulan puheenvuoroa kuunteli, niin tuli semmoinen vaikutelma, että mitä ihmeen lakia tarvitaan, jos on intotaloja ja muita ja nuoret ihmiset hoitavat loistavasti omat asiansa ja sillä siisti. Mutta sitten heti, kun tulee raha kysymykseen ja poliittiset puolueet kysymykseen, silloin tarvitaan nuorisolakia, jolla säädellään jälleenjakelujuhlaa. Tässähän on kysymys normaalista jälleenjakelujuhlasta, jossa veronmaksajilta kerätään rahat ja jälleenjakelujuhlana jaetaan ne sitten hyviin tarkoituksiin, tässä tapauksessa nuorisolle.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tarkoitus ei ollut puhua ed. Pulliaisen puheenvuorosta, mutta kun hän aivan selvästi jotenkin minun mielestäni väheksyi poliittisten nuorisojärjestöjen työtä, niin minusta hän kyllä tekee karhunpalveluksen tälle poliittiselle järjestelmälle.

Puhemies! Itse asiassa ministeri Karpela viittasi myös omassa puheenvuorossaan siihen, mitä haluaisin korostaa. Meillä kansalaisyhteiskunta on selvästi vahvistunut, nuorten osallistuminen urheiluseuroihin ja kaikenlaisiin järjestöihin on selvästi lisääntynyt ja vahvistunut, se on hyvä puoli. Mutta samanaikaisesti on myöskin käynyt niin, että tämä meidän poliittinen järjestelmämme on heikentynyt. Poliittisen järjestelmän vetovoima nuoriin on heikentynyt, ja minun mielestäni tämä on se todellinen ongelma.

Äsken omassa puheenvuorossani puhuin vanhempien vastuusta, koulun vastuusta, ja kyllä medialla on minun mielestäni myöskin todella suuri vastuu siitä, minkälainen kuva tästä politiikasta annetaan, siitä työstä, mitä esimerkiksi me täällä teemme. Sen takia tässä nyt vetoan myöskin median edustajiin, että he pyrkisivät tietysti mahdollisimman neutraalisti ja oikeudenmukaisesti käsittelemään esimerkiksi eduskunnan ja yleisesti poliittisten järjestöjen työtä, ettei siitä annettaisi sellaista kuvaa, että se on pelkkää p:tä ja siihen ei kannata tavallisen ihmisen osallistua.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että olemme saaneet käsittelyyn tämän nuorisolain, ja siitä on käytetty täällä erittäin hyviä puheenvuoroja. Ed. Karjulan puheenvuoro oli minusta erittäin hyvä, jalat maassa pidetty puheenvuoro.

On kuitenkin pakko todeta, että missään tapauksessa me emme saa tuudittautua siihen uskoon, että kun me säädämme tällaisen nuorisolain, niin nuorten asiat tulevat kuntoon. Tämän istuvan hallituksen tehottomuus oikeastaan kilpistyy juuri siihen, että se uskoo saavansa asiat järjestykseen tekemällä erilaisia selvityksiä, antamalla selontekoja, säätämällä lakeja jnp. Jos kaikilta näiltä puuttuu kosketus elävään elämään ja elävän elämän resurssit, niin tulos on huono, ja nuorten osalta tämä on mielestäni nyt se suuri vaikeus, tiettyjen syrjäytyneitten nuorten osalta.

Tämän päivän tilanne heidän osaltaan on valitettavan huono, huonompi kuin ehkä monet tiedostavatkaan. Kun maassa on yli 300 000 työtöntä, niin monessa perheessä on suuria vaikeuksia ja ne koskettavat silloin perheessä hyvin kipeästi juuri nuoria. Meillä on valitettavan paljon tämän lain mukaisia nuoria eli alle 29-vuotiaita aikuisia, sanoisin näin, jotka eivät ole vielä kertaakaan päässeet palkkatyöhön. Se on todella huolestuttava asia. Meillä on myös paljon opiskelleita nuoria, valmistuneita tämän ikäisiä aikuisia, jotka ovat suorittaneet akateemisen tutkinnon, mutta ovat sitten joutuneet työttömyyskortistoon. Näiden määrähän vain kasvaa päivä päivältä, ja tulevaisuus näyttää erittäin huonolta.

Nuorten kannalta tärkeimmät paikathan elämälle ovat koti ja koulu. Kun tämän lain 1 §:n 2 momentin lukee, että tavoitteina, toteuttamisen lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen, niin eikö tämä ole ihan selvä asia, että jo kun lapsi syntyy kotiin, niin näidenhän on huoneentauluina kodissa oltava, jos halutaan kasvattaa tasapainoisia lapsia, ja se lähtee sieltä ja jatkuu sitten kouluissa.

Jos kouluissa on ongelmanuoria, niin yleensä taustat ovat samat, joita edellä kerroin, ne vaikeudet heijastuvat perheistä. Koulu ei yksin pysty sitä tilannetta korjaamaan, vaan tarvitaan hyvin monipuolista yhteistyötä.

Näillä kaikilla asioilla on siis kasvaville nuorille merkitys. Kun minä tietoisesti käytän tässä kuitenkin lähes 29-vuotiaasta ihmisestä nimeä nuori aikuinen, minä haluan korostaa samaa kuin ed. Karjula, että heistä suuri osa vastaa itse itsestään ja lapsistaan, he ovat perheenäitejä ja -isiä. Jos me todella heitäkin varten joudumme miettimään lainsäädännöllisesti keinoja, millä he itse elävät ja perheensä elättävät, niin todella surullista luettavaa ja mietittävää on.

Eräs kaikkein keskeisin ja tärkein asia on nuorten osalta tulevaisuudenusko. Sanoisin, ja varmaan kaikki olemme yksimielisiä siitä, että jos tulevaisuudenusko menee ihmiseltä missä elämänvaiheessa tahansa, niin se on kaikkein pahinta, mitä ihminen voi menettää. Jos tulevaisuudenuskon menettää nuori ihminen, niin kuin tässä tapauksessa nämä alle kolmekymppiset nuoret, niin sehän on pahin mahdollinen tilanne ajatellen pitkällä tähtäimellä tulevaisuutta ja oman maamme menestymistä. Eli kun me samanaikaisesti tällaista lakia käsittelemme ja me luomme tällaiset lainausmerkeissä byrokraattiset raamit tälle asialle, niin kyllä hallituksen pitäisi sisäistää tämä paljon, paljon maanläheisemmin ja ihmisläheisemmin miettiä, että kun me nyt tällaisen lain täällä säädämme, niin mitä muuta meidän pitää tehdä, jotta tätä koneistoa, jota tässä luodaan, yleensä tarvitaan.

Kun täällä on puhuttu Porin nuorisolautakunnasta, että siellä ei ole nuorisolautakuntaa: Eihän ole kiellettyä tehdä vapaaehtoisesti jotain lautakuntaa. En minä ainakaan usko, että sitä laki kieltää, vaan se oli eräs aikakausi, kun kunnallisia organisaatioita uudelleen järjesteltiin ja lautakuntia vähennettiin, ja silloin vähennettiin muun muassa nuorisolautakuntia, vapaa-aikalautakuntia, lautakuntia yhdisteltiin. Sen merkitys oli se, että imagollisesti nuorison osalta kunnallinen päätöksenteko sisällytettiin suurempaan massaan, jossa se ei korostunut sillä tavalla kuin aikaisemmin. Nuoret eivät pääse esiintymään tänä päivänä kunnallispolitiikan kentällä sillä tavalla kuin aikaisemmin. Eli sitä taustaa vasten kannattaa korostaa sitä, että kenties olisi ainakin suurimmilla paikkakunnilla terveellistä palata uudelleen vanhaan järjestelmään, jossa nuorilla olisi oma lautakunta, oma foorumi, missä he pääsevät itse esiintymään ja itse pohtimaan omia asioitansa.

Ja sitten keskeiset asiat, joista puhuin, nämä raamit vanhemmille, jotka niistä nuorista sitten ovat vastuussa: pitää kyllä miettiä korkeammalla tasolla niin, että maassa on työtä ja toimeentuloa ja kotona ei kasva niitä vaikeuksia, jotka sitten nuoriso raahaa mukanaan aina myöhemmille vuosille saakka ja joista kärsivät myöskin niitten nuorten lapset.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Olen kerännyt muutamia kysymyksiä, joita tämän keskustelun aikana on minulle esitetty. Aluksi kuitenkin haluaisin sanoa sen, että minulla on aika suuri ilo tuoda eduskunnan käsiteltäväksi tämä nuorisolaki ensinnäkin siitä syystä, että tämä on ollut harvinaisen yksimielinen. Koko lainvalmistelun ajan tuo yksimielisyys ja tällainen avoin valmistelutapa on taannut sen, että olemme voineet kuulla hyvin laajasti eri toimijatahoja. Uskon, että tämä nuorisolaki, joka nyt eduskunnan käsiteltäväksi sitten tulee, tuo muutosta tuohon vanhaan nuorisotyölakiin.

Täällä esitettiin kysymys, ovatko demokratia ja tasa-arvo sanoina riittävän vahvasti tulleet esille tässä nuorisolaissa. Demokratia- sekä tasa-arvo-sanat olisivat ehkä olleet aivan hyviä tässä laissa. Toki tässä on lähtökohtaisesti kuitenkin ajateltu niin, että nämä molemmat käsitteet ovat tässä laissa läpäisyperiaatteella, mutta varmasti tätä kohtaa on mahdollisuus valiokunnan käsittelyssä vielä pohtia, tulisiko tuota vahvistaa, mutta tuo läpäisyperiaate kuitenkin käsittää nuo molemmat arvot, niin tasa-arvo- kuin demokratia-käsitteet.

Kuten tuossa vastasin aiemmin, niin täällä ed. Tiusanen erittäin osuvasti toi esille tuon nuorten hyvin monimuotoisen tavan vaikuttaa tänä päivänä. Sellainen huoli siitä, miten nuoret aktivoitaisiin aktiivisiksi kansalaisiksi meidän yhteiskunnassamme, on toki aiheellinen, mutta meidän ei pidä samalla unohtaa sitä, että nuo vaikuttamisen mahdollisuudet ovat huomattavasti moninaisemmat kuin ne kenties ovat aiemmin olleet. On todellakin tätä elämäntapapolitiikkaa, vaikutetaan kuluttajana, ja tällaisten erilaisten yhdistysten ja järjestöjen, joiden puitteissa esimerkiksi toimitaan, rooli on entisestään korostunut. Tämän vuoksi halusimme myös tähän lain arvopohjaan hyvin laaja-alaisesti tuoda nämä eri arvot esille, jolloin tietysti voimme niin ikään näitä harkinnanvaraisia varoja osoittaa tämän tyyppiseen nuorisotyöhön, jolloin voidaan ottaa mukaan niin ikään ympäristökasvatuksen ja elinympäristön vahvempi huomioon ottaminen.

Ed. Karjula toi varsin osuvasti tällaisen kolmen k:n periaatteen: koulu, koti, kaverit. Tämä kolme k:ta on ollutkin hyvin vahvasti valmistelussa mukana, toki tietysti niin, että tämä nuorisolaki kohdentuu erityisesti siihen nuoren vapaa-aikaan, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tämän yhteistyön eri toimijatahojen välillä tulisi olla aktiivista, päinvastoin juuri yhteistyön niin näiden toimijoiden kuin myöskin eri henkilöiden ja järjestöjen ja yhteisöjen välillä tulee olla entistä aktiivisempaa.

Sitten täällä esitettiin kysymys koskien näitä erilaisia kuntia, millä tavalla tämä ottaa huomioon eri kuntien tarpeet. Meillähän on niin muuttovoitto- kuin muuttotappiokuntia, ja muuton suunta luonnollisesti vaikuttaa myös useasti tähän väestön ikärakenteeseen, onko kovasti nuoria lapsiperheitä asuinkunnassa vaiko sitten iäkkäämpää väestöä. Kun laki lähtee siitä, että tämä koskee alle 29-vuotiaita henkilöitä, niin juuri tämä on yksi peruste sille, miksi tämä nuorisolaki on tehty siten, että ei ole haluttu uusia velvoitteita luoda kunnille tai subjektiivisia oikeuksia, koska yhtä reseptiä, joka vastaisi näiden hyvin erilaisten kuntien tarpeisiin, ei ole olemassa. Tämä väljyys ja kuntien itsehallinnon huomioon ottaminen ovat avainasioita: jotta juuri mahdollistuisi oikea tapa taata se, että nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa heitä koskevissa asioissa päätöksentekoon, tämä väljyys tässä laissa on tarpeellinen.

Kustannusvaikutuksiahan tällä lailla ei ole. Tästä esityksestä ei siis aiheudu lisäkustannuksia, ei valtiolle eikä kunnille.

Edelleen kysyttiin, miten tämä istuu tähän valtionosuusuudistukseen. Tässä esityksessä ei ole otettu kantaa valtionosuusasioihin sinällänsä, mutta nämä mahdolliset muutokset toki tulee sitten ratkaista kokonaisuudistuksen yhteydessä, jos näin päätetään.

Sitten täällä ed. Heinäluoma kysyi niin ikään näistä rooleista, ja siihen lyhyesti jo vastasinkin. Haluaisin kuitenkin vielä sen verran täydentää tätä vastaustani, että valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan tehtäviin on tarkoitus lisätä vuosittain valtioneuvostolle annettava arvio nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toteutumisesta, eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että neuvottelukunnan rooli vahvistuu entisestään. Kokoonpanoa todellakin ehdotetaan muutettavaksi siten, että ministeriöiden edustus jäisi pois.

Mitä tulee nuorisojärjestöjen avustustoimikunnan tehtäviin, niitä tarkennetaan ja sen asiantuntijaroolia laajennetaan kattamaan valtion avustusten jakoesityksen lisäksi myöskin tämän tukijärjestelmän kehittämisen sekä tukijärjestelmän arvioinnin.

Niin ikään kysyttiin ja tuotiin esille koulupudokkaiden sekä syrjäytymisuhassa olevien nuorten asema liittyen tähän nuorisolakiin. Jo tällä hetkellä olemme tällaista poikkihallinnollista yhteistyötä tehneet niin sosiaali- ja terveysministeriön kuin työministeriön kanssa esimerkiksi työpajatoiminnan kehittämisessä. Tämä työpajatoiminta on suunnattu niin koulupudokkaille kuin myöskin se ollut ennalta ehkäisevää päihdetyötä. Työpajojen erilainen toiminta on lähtenyt siitä ajatuksesta, että tarkoitus on räätälöidä hyvin yksilöllisiä ratkaisuja riippuen siitä, minkälaisista lähtökohdista nuori on tullut, minkälaisia ongelmia hänellä on kenties. Mutta toki työpajat vastaavat myös niiden nuorten tarpeisiin, joilla ei ole välttämättä ongelmia, ja toimivat muuten, aktivoivat heitä ja tuovat yhteiskunnan osallistuvaa toimintaa. Tämän lisäksi meillä on aivan tällaisia erityishankkeita ministeriössä. Mainittakoon nyt ihan konkreettisena esimerkkinä päihteettömät nettikahvilat, joihin olemme osoittaneet tätä harkinnanvaraista tukea, ja ne ovat hyvin positiivista palautetta kyllä tuoneet.

Ja aivan lopuksi mainittakoon vielä, että tämä laki on tarkoitettu tulevaksi voimaan ensi vuonna 2006, mutta kuitenkin niin, että valtakunnallisten nuorisojärjestöjen sekä valtakunnallisten nuorisotyön palvelujärjestöjen samoin kuin nuorisotyötä tekevien järjestöjen valtionavustussäännökset tulevat voimaan vuonna 2007. Tämä siksi, jotta ne voivat sitten toiminnassaan ja taloudellisissa ja toimintasuunnitelmissaan ottaa huomioon tämän uuden nuorisolain.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin ihan lopuksi tuoda huomion nimenomaan nuorten omistakin järjestöistä, mitä he tekevät itse ihan itsenäisesti. Heillä on esimerkiksi organisaatio Nuoret huumeita vastaan. He sanovat sen englanniksi, ja se Youth Against Drugs -järjestö tekee ihan pienissäkin ja keskisuurissa kaupungeissa hyvää työtä, aivan, voisi sanoa, päihdepolitiikkaa.

Lopuksi: On erittäin arvokasta, että ministeri on alusta loppuun hallituksen esityksen lähetekeskustelussa.

Keskustelu päättyy.