Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Yhdessä käsittelyssä ovat viime eduskuntakaudelta lepäämään jätetyt ehdotukset, joissa on perustuslain muuttamista koskeva ehdotus. Kun perustuslain muutos on aina merkittävä asia, niin katsoin aiheelliseksi pienen puheenvuoron käyttää tässä yhteydessä, vaikka en tee mitään ehdotuksia. Tämä on siis tietyllä lailla muistopuhe Suomen perustuslain säädöksille, joissa Suomen kansalaisuudelle annetaan jotakin todellista merkitystä. Tähän esitykseen sisältyy myös apulaisoikeusasiamiehen sijaista koskeva säädösmuutos, mutta siihen en puutu, vaan puutun tähän perustuslain 9 §:n 3 momentin sisältöön.

Täällä ehdotetaan, että lailla voidaan nykyisestä poiketen säätää Suomen kansalaisen luovuttamisesta ja siirtämisestä vastoin tahtoaan sellaiseen toiseen maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu. Edellytyksenä on, että luovutus tai siirto toimeenpannaan rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi.

Nykyisen perustuslain 9 §:ssä on viimeinen kohta, jossa vielä puhutaan Suomen kansalaisuudesta ja Suomen kansalaisuuden perusteella saatavasta suojasta tai erityisasemasta tai oikeudesta. Nyt tällä perustuslain muutoksella tämä viimeinen kohta ollaan poistamassa, ja näin sitten perustuslaistamme tulee yleishumaani perustuslaki, joka puhuu vain ihmisistä, ei puhu Suomen kansalaisista ja heidän oikeuksistaan erityisesti.

Tätä tietä on kuljettu viime vuosikymmeninä. Tämäkin muotoilu, mikä nyt on, tuli jo toistakymmentä vuotta sitten perustuslakiin, ja perustuslakivaliokunnan mietinnössä 5 vuodelta 2005 kerrotaankin tämän syntyhistoriaa, joka on sinänsä aika mielenkiintoista. Täällä valiokunta toteaa, että voimassa oleva 9 §:n 3 momentti on perusoikeusuudistuksen yhteydessä muotoiltu ehdottomaksi kielloksi. Suomen kansalaista ei sen mukaan saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Säännös on saanut sisältönsä perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta vuonna 94.

Näin maailma muuttuu. Tämä on kansainvälisistä paineista johtuva muutos ymmärtääkseni. Silloin kun tätä käsiteltiin viime eduskunnan aikana, niin noista perusteista tarkemmin keskusteltiin. Mutta nyt on seitsemän vuotta voimassa olleen perustuslakimme aikana jouduttu maailmassa siihen tilanteeseen, että terrorismin vastainen taistelu on kaikkialla käynnissä. Se julistettiin 11.9.2001, ja sen seurauksena on nyt sitten menty eteenpäin, varmaan muistakin syistä, Euroopan yhdentymiskehityksen syistä ja muista on menty eteenpäin niin, että rajat ovat auki ja sitten toisaalta rikolliset kulkevat eri puolilla. Kun tapahtuu rikoksia, niin tutkintaoikeuteen saattaminen halutaan erityisesti näissä terrorismirikoksissa saada toimitettua siellä, missä epäillyn on arveltu rikoksia tehneen.

Tämä on mielenkiintoista, ja uskoisin, että jos ed. Aittoniemi olisi täällä vielä, niin hän puhuisi tästä paljon vauhdikkaammin ja elävämmin ja selkeämmin ja vastustaisi tämän uudistuksen läpiviemistä. Nimittäin hän puolusti loppuun asti Suomen kansalaista ja Suomen kansalaisuutta ja halusi, että sille annettaisiin tietty arvo tässä maailmassa, mutta sillä on nyt vain näin näennäinen arvo, kun tämä uudistus menee läpi.

Herra puhemies! Tämän uudistuksen ja muutoksen osalta mietin sellaista tilannetta, että jos Suomen kansalainen on epäiltynä esimerkiksi Isossa-Britanniassa jostakin rikoksesta ja Iso-Britannia pyytää luovutusta oikeudenkäyntiä varten omaan maahansa, niin Suomi melko varmasti myöntää tuon. Ei ole epäilyä, ettei Iso-Britannia takaa ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa. Mutta jos sitten jatkossa, kun tämä Suomen kansalainen on luovutettu Blairin tai Brownin hallituksen oikeuslaitoksen — ei nyt tietysti hallituksen alaisen sinänsä, vaan riippumaton oikeusistuin on sielläkin — käsittelyyn, ilmenee, että onkin verkosto laajempi ja mukana myös siteitä Yhdysvaltoihin, ja kun tiedämme, että Ison-Britannian ja USA:n välinen yhteys on erittäin tiivis — molemmat ovat esimerkiksi terrorismin vastaisessa sodassa Afganistanissa ja osin Irakissakin ja ehkä muuallakin maailmassa — niin voisi tulla eteen tilanne, että Yhdysvallat vaatisi Isolta-Britannialta tämän Suomen kansalaisen luovuttamista edelleen Atlantin taakse. Kun taas sitten tiedämme sen ikävän tosiasian, että Yhdysvalloissa on ministeri Kanervankin eilen esille ottamia leirejä, ja toisaalta tiedämme sen, että Yhdysvalloissa on käytössä jopa kuolemanrangaistus, niin päätelmissä voisi tulla siihenkin lopputulokseen, että tätä kanavaa myöten Suomen kansalainen saattaisi joutua tilanteeseen, että hänen ihmisarvonsa ja jopa henkensä olisi vaarassa sellaisessa kunnioitetussa sivistysvaltiossa kuin Pohjois-Amerikan Yhdysvallat.

En halua Yhdysvaltoja millään lailla leimata enkä ole USA-vastainen, mutta nämä tosiasiat, mitkä mainitsin näistä leireistä ja kuolemanrangaistuksen käytössäolosta, ovat selviä tosiasioita. Onko tällainen ketjutus mahdollista tämän Suomen perustuslain Suomen kansalaiselle antaman suojan poistamisen jälkeen? Miksi vuonna 94 perustuslakivaliokunta näin tiukan säädöksen perustuslakiimme kirjoitti? Onko tilanne nyt niin paljon parempi, että sen murtaminen ja poistaminen tällä tavalla on paikallaan? Sitä jään toki kyselemään.

Toivon, että olen väärässä, ja toivon, että se tavallinen laki, jonka nojalla Suomen kansalaisia jatkossa voidaan sitten luovuttaa eteenpäin muihin maihin tuomittaviksi, sisältää sellaiset ehdot ja edellytykset, että tällaista ketjua ei pääse syntymään mihinkään suuntaan, koska katson oman arvomaailmani pohjalta, että ihmistä ei saa kiduttaa eikä kuolemanrangaistus kuulu sivistyneen valtion menettelytapoihin, vaan ihmiselämää on aina suojeltava. Rangaistukset voivat olla erittäin ankaria, mutta ne eivät saa kohdistua henkeen ja terveyteen, ja tällainen mahdollisuuskin, että näin voisi tapahtua jo tämän lainsäädännön takia tai muusta syystä Suomen kansalaiselle, ei ole mielestäni hyväksyttävä.