2) Hallituksen esitys tiettyjen sellaisten tavanomaisten aseiden
käytön kielloista tai rajoituksista, joiden voidaan
katsoa aiheuttavan tarpeettoman vakavia vammoja tai olevan vaikutuksiltaan
umpimähkäisiä, tehdyn yleissopimuksen
1 artiklan muutoksen hyväksymisestä ja laiksi
sen lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta
Ilkka Taipale /sd:
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja,
aiempi pääministeri, haastoi aikanaan rauhanliikkeen siitä,
miksi ette kiellä Kalashnikoveja, kun ne tappavat enemmän
kansaa kuin miinat. Suomi tarvitsee miinoja, käytännössä ei
suinkaan itärajan vaan aluepuolustuksen takia, joidenkin
mielestä. Toiset meistä sanovat, että kovan
luokan ylisukupolviset suhteet naapurivaltoihin ovat tärkeimpiä.
Me olemme rauhanliikkeessä ottaneet aiemman pääministerin
ja nykyisen sos.dem. puolueen puheenjohtajan haasteen vastaan. Olemme olleet
ainoita, lukuun ottamatta hänen aiemmin johtamaansa Ulkopoliittista
instituuttia, jotka ovat tuottaneet Suomen kaiken perusmateriaalin tavanomaisista
aseista. Sipri tuotti peruskirjat 70-luvun alussa, ja ne käännettiin,
ja mitä ihmeellisin porukka tuli rauhanliikkeen ovesta
sisään. Kaikki Suomen asefetisistit halusivat
ostaa teoksen "Tavanomaiset aseet", 300 sivua. Siinä yhteydessä tehtiin
toinenkin. Sen jälkeen on tullut pari kolme teosta. Yksi
on tekeillä, mutta mikä kummallisinta: Geneven
tutkimuslaitoksen tekemä maailman paras raportti "Small
Arms Survey", niin eihän se nyt missään
tapauksessa valtionapuja saa, koska se on väärällä linjalla suhteessa
Suomen rauhanpolitiikkaan ja Nato-innostukseen. Se ilmestyy joka
tapauksessa tämän vuoden syksyllä, ja
kaksi vuotta sitten meillä oli myöskin maailman
kovimmat pienaseasiantuntijat, joka ikinen Suomessa, yhtä lukuun
ottamatta kertomassa, mitä nämä aseet
aiheuttavat. (Ed. Takkula: Keitä puhuja tarkoittaa?) — Olen
pitänyt tästä aiheesta paljon laajempia
puheenvuoroja eduskunnassa, joten en toista.
Kansainvälisesti kerrotaan, että Suomen kotitaloudet
ovat maailman aseistautuneimpia. Heidän tilastonsa ovat
vääriä. Meillä toki on 1,5 miljoonaa
asetta, mutta niistä ei ole täällä haittoja sen
vuoksi, että meillä on sosiaalinen tasaveroisuus.
Me huolehdimme vielä köyhästä kansasta jonkin
verran, mutta emme kurjalistosta. Huomenna tulette saamaan saman
kampanjan osan, ei jälleen valtionapua: — Pertti
Joenniemi sen minulle kertoi Coprista, Kööpenhaminan
rauhantutkimuslaitoksesta, jonka johtaja on ollut kollegamme, vihreiden
kansanedustaja Tarja Cronberg — Anna Leanderin "Väkivallan
tuotteistaminen, sotilaspalveluyritykset ja valtio Afrikassa". Ne
neljä ruumista, joita raahattiin Irakin kaduilla, eivät
olleet sotilaita. He olivat yksittäisten turvapalvelujen
konepistoolimiehiä, ja tämä yksityistäminen
jatkuu tavanomaisten aseiden parissa.
En pidä pidempää puhetta. Tämä on
pieni haastepuheenvuoro sille, että Suomi uudelleen antaa
kansainväliselle ja kansalliselle rauhanliikkeelle rahat,
samaan aikaan kun pyrkii Natoon. Tämä on määrättömän
tärkeä asia, ja sen takia tulin asiasta puhumaan.
Ehkä puhun sitten toisessa käsittelyssä enemmälti
näistä kysymyksistä. Eli olen haastanut
sos.dem. puolueen puheenjohtajan kaksintaisteluun tavanomaisia aseita
ja miinoja vastaan.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! En nyt halua millään tavalla
sekaantua tähän ed. Taipaleen ja sosialidemokraattisen
puolueen puheenjohtajan väliseen kaksintaisteluhaasteeseen,
joka täällä annettiin, mutta ed. Taipaleen
innoittamana kuitenkin tulin tänne puhujakorokkeelle puhumaan.
Toivoisin nimittäin, että ed. Taipale voisi käyttää osaa
sitä suurta aktiviteettiaan, mitä hänellä on
näissä kysymyksissä, myöskin
pohjoismaisten sosialidemokraattisten puolueiden ja miksei myös
muiden Pohjoismaiden neuvoston puitteissa työskentelevien
puolueiden edustajiin vaikuttaakseen siltä osin, että nimenomaan
asevientikysymyksissä, ed. Taipale, löydettäisiin yhteisesti
pohjoismaisia säännöksiä. Nimittäin suomalainen
asevientivalvontajärjestelmä, joka meillä on,
on erittäin hyvä, ja pohjoismainen vihreä vasemmistoryhmähän
yritti saada tämän asian myöskin esille
Pohjoismaiden neuvostossa, jotta luotaisiin yhteiset pelisäännöt
tältä osin. Nimittäin käytäntöhän
on varsin kirjava eri Pohjoismaissa, miten asevientiä valvotaan.
Meillä järjestelmä on julkinen. Toivottavasti
se säilyy myöskin jatkossa julkisena. Minusta
muut maat voisivat ottaa meistä oppia, ja, ed. Taipale,
olkaa myös aktiivinen tältä osin.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Meidän suomalaisten aseet, mitkä ovat
valtion hallinnassa ja julkisesti hallinnassa, eivät ole vaaraksi
kenellekään. Ne aseet, mitkä ovat Puolustusvoimilla,
ovat ainoastaan sitä varten, että jos joku väkivalloin
ja pahoissa tarkoituksissa olisi tulossa tähän
maahan, niin meillä on silloin, mitä tarvitaan.
Ne aseet, jotka ovat poliisin hallussa, ovat poliisin virkatehtäviä varten.
Se, että Suomessa on myös yksityisiä aseita, saattaa
muodostaa tietysti tietyn vaaratekijän, koska ne eivät
välttämättä ole aina oikeissa
käsissä, valitettavasti. Mutta syvin, pohjimmainen
syy siihen, että aseilla aiheutetaan vahinkoa, menee elämänarvoihin,
elämän kunnioitukseen, siihen kasvatukseen, mitä suomalainen
yhteiskunta antaa. Jos meillä kasvatetaan ihmisarvon kunnioittamiseen,
niin silloin ei pitäisi myöskään
niillä aseilla, joita on kansalaisilla, kenellekään
tuotettaman vahinkoa.
Arvoisa puhemies! Arvostan toki sitä, että on rauhanliikettä,
mutta täytyy muistaa, että ne aseet, mitkä ovat
Suomessa Puolustusvoimien ja esivallan käytössä,
ovat myös rauhan ja järjestyksen palveluksessa
ja niitä kysymyksiä ei pidä vahingossakaan
sekoittaa niihin seuraamuksiin, joita aseilla yksityiset kansalaiset
saattavat tehdä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Haluaisin viitata vielä ed. Taipaleen
värikkääseen puheenvuoroon siltä osin,
että hän sanoi, että samalla kun Suomi
pyrkii Natoon, niin pitäisi antaa rauhanliikkeelle taloudellista
tukea ja sen tärkeälle työlle. Toteaisin
omasta puolestani, että siitä huolimatta, että Suomen
ei pitäisi pyrkiä Natoon, tämä tuki
pitää antaa ja Naton ei pidä olla tämän
tuen edellytys, vaan lähtekäämme siitä,
että tuki rauhanliikkeelle eikä pyrkimystä Natoon.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin esityksessä todetaan,
tässä Suomi liittyy semmoiseen sopimukseen, jolla
kielletään vammoja tuottavat aseet — noin
nopeasti kun tästä kannesta lukee. Sehän
tarkoittaa laajasti ottaen sen tyyppistä ajattelua, josta
voi laventaa tätä keskustelua hyvin pitkälle,
mitä ed. Taipalekin tuolta puhujakorokkeelta kuvasi.
Minusta nimittäin ne ihmiset, jotka ovat vahvasti sitä mieltä,
että Suomen pitää luopua miinoista, jollakin
tavalla lepyttelevät omaatuntoansa sillä ajatuksella.
Nimittäin me joudumme hankkimaan niiden tilalle, jos aiotaan
uskottava puolustus säilyttää, huomattavasti
enemmän ja kalliimpia aseita. Niin kuin ed. Oinonen edellä kuvasi,
aseet, jotka ovat tällä hetkellä Puolustusvoimien
hallussa, ovat turvallisesti varastoissa, ja niitähän
käytetään vasta siinä vaiheessa,
jos joku luvattomasti on maahan tunkeutumassa. Sen takia minusta
Suomessa pitäisi käydä tästä semmoinen
hyvin laaja, avoin keskustelu siinä mielessä,
mitä tämä oikeasti tarkoittaa.
Nimittäin ne ihmiset, jotka ovat miinakiellon kannalla,
ovat myös näiden asetehtailijoiden kannalla, ovat
rahoittamassa isoja asehankintoja. Miinat joka tapauksessa joudutaan
korvaamaan. (Ed. Laakson välihuuto) — En puutu
näihin välihuutoihin. — Siellä on
monia ihmisiä, joita on näköjään
höynäytetty vakavasti ottaen tähän,
ja tiedetään, jotta se veronmaksajille tulee kalliimmaksi
kuin tällä hetkellä. Se tarkoittaa budjetissa isoja
summia, jotka ovat pois, joita tarvitaan, kun miinakielto toteutetaan
ja joudutaan joka tapauksessa hankkimaan korvaavia aseita tilalle.
Se tarkoittaa sosiaalipuolelta, teiden rakentamisesta, monesta muusta
asiasta pois olevia rahoja, koska näköjään
ylimääräistä rahaa budjettikehyksissäkään
ei näytä olevan. Sen takia minä odotan,
jotta Suomessa voitaisiin, niin kuin totesin, tämä asia
nostaa pinnalle samaten kuin tämä Nato-kysymys.
Missään tapauksessa me emme tarvitse enää lisää jäsenmaksuja
tämmöisiin massiivijuttuihin, puhumattakaan siitä,
että joudutaan mukaan operaatioihin, mitkä ovat
mahdollisesti maailmanlaajuisia, ja suomalaiset varusmiehet aikanaan
eivät ole sen tyyppiseen lupautuneet sotilasvalaa vannoessaan.
Ilkka Taipale /sd:
Arvoisa puhemies! Vaikka onkin EU-vaalit, tämä ei
ole EU-vaalipuhe. Aion sinne päästä riippumatta
tästä puheesta.
Miinanpolkijoiden, ruununraakkien ja pelkureiden edustajana
kerron aluksi yhden jutun, minkä takia en ole yhtä viisas
aseasioissa kuin edeltävät puhujat. Sanoin kenraali
Aimo Pajuselle, joka on hauska mies — hän otti
neljännen leijonan kaulukseensa toisin kuin Sutela, joka
on rohkea mies — että kuule kenraali, minä olen
ollut kolmessa sodassa aseistakieltäytyjänä,
melkein neljässä, minä tiedän
enemmän sodasta kuin sinä. Oli sekunti, ja Aimo
Pajunen sanoi: "Kuule Ilkka, minä tiedän rauhasta
enemmän kuin sinä!"
Tämän vuoksi ei kaikessa olla oikeassa, mutta mikäli
sosialidemokraattien parhaimmistoa arvostellaan aseviennille myönteisestä näkökulmasta,
niin miettikää nyt presidentti Tarja Halosta,
joka tosin on eronnut puolueestamme, ja nykyistä ulkoministeriä Erkki
Tuomiojaa tai aiempia Sadankomitean perustajajäseniä,
jotka tässä salissa tällä hetkellä istuvat.
Ei meillä huono rekordi ole, mutta se on tietysti pulmallista
teollisuuspolitiikan kannalta. Voitte itse ajatella, onko parempi
tehdä tupakkaa täällä vai ei.
Luultavasti on parempi, että sitä ei tehdä,
mutta se johtaa 200 ihmisen työttömyyteen, ja
Patrian rooli on hiukan samankaltainen.
Ihmettelen kovasti ed. Oinosta, joka maalailee Neuvostoliittoa
tai Venäjää seinälle. Kyllä papin
täytyy nähdä, että Suomen pahin
uhka on piru ja perkele ja niitä vastaan ei maallisin asein voida
käydä vaan hengen aseilla. Se on myöskin se
tapa — hengen aseet — jolla Snellman ja Paasikivi
ja osin Kekkonen loivat tämän maan. Ihmettelen,
että tällä hetkellä tätä asefetisististä kamaa,
joka päätyy lopulta vain sotamuseoihin, tuetaan
näin suuresti. Eikö ed. Oinonen ole huomannut
poliisiministeriön havaintoa, että suurin sisäpoliittinen
uhka Suomelle tällä hetkellä ovat 30—40-vuotiaat
vapaat miehet? Tätä ei huomannut sosiaali- ja
terveysministeriö eikä oikeusministeriö.
Sieltä tulee suurin yhteiskuntarauhaa uhkaava tekijä,
ja jos idästä tulee uhkia, ne ovat ainoastaan
viruksia ja tauteja. Kyllä nyt on aika nousta yli sen hengenmaiseman,
jota jotkut keuruulaiset papit täällä edustavat.
Enempää en siis tällä hetkellä sano,
mutta jos jollakin on mielipiteitä, vastaan mielelläni
toisessa ja kolmannessa käsittelyssä näihin
mielipiteisiin.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Taipaleen osittain asiallisen puheenvuoron
jälkeen on helppo jatkaa tässä asiassa
etenemistä. Eduskunta on kehittämässä melkoisen keskustelurumban
tästä hallituksen esityksestä, tarpeettoman
vakavia vammoja aiheuttavien umpimähkäisten aseitten
kaupasta jne., ja näyttää niin, että ed.
Taipale on käsittänyt tämän
hallituksen esityksen aivan väärin. Näyttää niin,
että ed. Oinosen puolustaessa kuitenkin kotimaista isänmaata
ja sen itsenäisyyttä ed. Taipale ehdottomasti
haluaa provosoitua ja provosoida tätä asiaa niin,
että ikään kuin tässä olisi
jostakin suurestakin kapinasta kysymys. Kyllä minä nyt
todistan, ed. Taipale, että te olette tässä asiassa
täysin väärässä. Tällä ei
ole mitään tekemistä kansainvälisen
rauhanliikkeen kanssa. Kansainvälinen rauhanliike mielestäni
kuitenkin pyrkii välttämään
sodat, sodan uhkat ja tämmöisen keskinäisen
kapinoinnin, ja silloin tämä asekysymys on aivan
väärin argumentein pintaan nostettu näkökulma
tähän asiaan.
Yritin lukea hätäisesti, mistä tässä on
oikein kysymys. Täällähän tietysti
todetaan, tässä suomennoksessa, tiettyjen tavanomaisten
aseiden käytön kielloista ja rajoituksista, ja
tämä on jo vuodelta 49. Tässä etusivulla
yleisperusteluissa pääasiallisessa sisällössä todetaan:
"Yleissopimuksen 1 artiklan muutoksella laajennetaan yleissopimuksen
ja siihen liittyvien pöytäkirjojen soveltamisala
kattamaan kansainvälisten aseellisten selkkausten lisäksi
myös valtionsisäiset selkkaukset". Ed. Taipale,
kun te olette menossa sinne Euroopan unioniin, minusta tuntuu, että tässä olisi
huolta siinä, että Euroopan unioni ei turhan paljon
puuttuisi unionin jäsenmaiden sisäisiin asioihin.
Siinä olisikin sitä kantamisen huolta enempi kuin
näissä nyt käytetyissä puheenvuoroissa
on esille tullutkaan.
Mitä tulee rauhaan, mielestäni hyvin varustautunut
kansakunta, niin kuin toivon mukaan Suomikin tulevaisuudessa on
olemassa, on paraiten varautunut rauhaan, kun on paraiten varautunut siihen,
että kukaan sivullinen ei uhkaa sen olemassaoloa ja itsenäisyyttä.
Ed. Oinosenkin puheenvuorossa — en muista, oliko mainittu
sanoja, mutta kuitenkin — sisältö oli
sen tyyppinen, koska oli keskisuomalainen, keuruulainen, puheenvuoro
olemassa, että nämä suomalaiset jalkaväkimiinat
nyt varastossa vanhenevat, mikä on aivan oikein, tämän
rauhanliikkeen ansiosta: kun niitä on ollut varalta olemassa,
niitä ei ole tarvinnut käyttää.
Sellaista aseistusta pitäisi olla olemassa, mitä ei
tarvitse käyttää, mikä on pahimman
varalla. Se on mielestäni parasta rauhantyötä,
mitä voidaan tehdä.
Herra puhemies! Sitten yhteen toiseen kulmaan, mitä näissä asioissa
yleensä tehdään. Suomalaiset hurskastelevat
aseidenvientikiellolla ja kaikella muulla siihen liittyvällä oheistoiminnalla,
ja voisin sanoa, jos ed. Taipaleenkin katsomasta sosialidemokraattisen
työväenpuolueen asemasta tätä asiaa
katsotaan, että mielestäni sitä metalliteollisuutta,
mikä valmistaa suomalaista aseeksi luokiteltavaa teollista
materiaalia, kuten muun muassa miehistönkuljetusajoneuvoja
ja monia muita siihen rinnastettavia, pitäisi tukea, koska
kansainvälisillä rauhankentillä ne antaisivat
parhaan suojan niille kansalaisille, jotka eivät itse halua
muuten rauhaan vaikuttaa kuin suojaisissa tiloissa tähystelemällä,
kuinka kapinalliset puolella tai toisella toimivat. Niitten toimintaa,
tuotantoa, teollista ylläpitoa ja tuottamista pitäisi
kaikin tavoin tukea ja kasvattaa eteenpäin.
Herra puhemies! Tämä näin lyhyesti
tästä kansainvälisestä rauhanliikkeestä.
Näyttää niin, että tässä on
tästä hallituksen pienestä esityksestä, mikä ei
oikeastaan Suomen politiikkaa muuta mihinkään
millään lailla, nousemassa melkoinen kapina siitä,
mikä on oikeaa, mikä väärää rauhantyötä,
mutta varautuminen pahimpaan, ed. Taipale, mielestäni on
sitä rauhantyötä, mihin jokaisen suomalaisen
kannattaisi vähän panostaa, jopa uhrata näitä yhteiskunnan
varojakin.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Opposition kansanedustajana voin tässä yhteydessä lämpimästi
sanoa tukevani hallituksen esitystä, jonka tarkoituksena
on rajoittaa aseiden käyttöä ja vahvistaa
kansainvälistä oikeutta näiltä osin.
Mitä tulee kansainvälisen oikeuden vahvistamiseen
aseidenkäyttöön liittyvissä kysymyksissä,
minusta se kysymyskokonaisuus on erittäinkin tärkeä.
Tälläkin hetkellä maailmassa on meneillään
kymmeniä erilaisia selkkauksia ja konflikteja, joista huomattava
osa on valtioiden sisäisiä. Osalla niistä on
pitkällinen historiallinen tausta, mutta enemmän
otsikoihin ovat toki viime aikoina päässeet kysymykset,
jotka liittyvät terrorismiin, mutta näitä,
sanoisinko, perinteisimpiä valtioiden sisäisiä konflikteja
on toisen maailmansodan jälkeen ollut runsaasti. Näidenkin
konfliktien takia on hyvin tärkeää, että aseisiin
liittyviä kansainvälisiä sopimuksia tiukennetaan,
vaikka meillä tietenkään ei ole takuita
siitä, että näissä maissa tapahtuvissa
konflikteissa sopimuksilla olisi vaikutusta, mutta suunta edes on tuolloin
oikea.
Mitä tulee muihin sopimuksiin, esimerkiksi Ottawan
sopimus, jota tässä keskustelussa on sivuttu,
on mielestäni hyvin merkittävä sopimus. Suomen
toiminnalla on suuri merkitys siltä kannalta, kuinka uskottavana
Suomi haluaa itseään pidettävän
aseidenriisuntakysymyksissä, oli sitten foorumina YK, EU
tai mikä muu foorumi hyvänsä. Näin
ollen pidän erittäin tarkoituksenmukaisena, että Suomi
liittyy henkilömiinat kieltävään
Ottawan sopimukseen ja toimii tulevan turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä sillä tavoin,
että asiaan liittyvät perusjohtopäätökset
tehdään viimeistään tuossa vaiheessa.
On olemassa myös asejärjestelmiä,
joihin liittyen sopimusjärjestelyt puuttuvat, ovat vajavaiset.
Esimerkiksi taktisista ydinaseista tarvittaisiin kansainvälinen
sopimus ja näin ollen sekä YK-perusteisia että muita
laajamittaisia sopimuksia aseidenriisunnan ja aseiden käytön
rajoittamiseksi tarvitaan kaiken kaikkiaan.
Toivon, että edustajat ottavat huomioon näiden
kysymysten laajakantaisuuden ja vakavuuden, eli kun puhumme Suomen
asejärjestelmistä, silloin puhumme myös
kansainvälisistä kysymyksistä.
Risto Kuisma /sd:
Arvoisa puhemies! Tällä hallituksen esityksellä ja
kansainvälisellä sopimuksella on tietysti hyvä ja
kannatettava tarkoitus. Tietenkin, kun lukee tätä suomenkielistä käännöstä,
että kielletään aseita, jotka aiheuttavat
tarpeettomia vammoja, kai jokainen meistä ajattelee, että kaikki
aseiden aiheuttamat vammat ovat tarpeettomia. Sanon tämän,
vaikka hyväksynkin realistina aseidenkin käytön
oman valtion puolustukseen viimeisenä keinona.
Mutta ehkä tässäkin yhteydessä on
hyvä tuoda esiin se ongelma tai uhka, että kyllähän
tämä nyky-yhteiskunnan ilmapiiri, kun katsoo lasten ja
nuorten tietokonepelejä tai sarjakuvia, on se malli, ettei
elämän ongelmia eikä henkilökohtaisia
ongelmia ratkaista suinkaan eduskunnassa eikä kokouksissa
vaan pyssyillä ja aseilla ja että ne ovat siistejä ratkaisuja.
Siinä mielessä tämä asemyönteisyys,
jos tätä vauhtia mennään eteenpäin,
varmasti yhteiskunnassa lisääntyy.
Sen takia, kun tilaisuus on, kun ed. Taipale otti rauhanjärjestöjen
valtionapujen leikkauksen esiin, todella on hämmästyttävää,
että vaikka silloin 90-luvun alussa rauhanjärjestöillä oli
aika pienet valtionavut, tai hyvinkin pienet, sitten niistäkin
vielä määräosa leikattiin ja
niitä ei ole ed. Taipaleen ja monen muunkin puheista huolimatta
missään määrin palautettu. Kyllä varmasti sitäkin
valistustyötä, mitä rauhanjärjestöt
tekevät, tarvittaisiin tämän ilmapiirin
muokkaamiseksi.
Sinänsä tässä asiassa, joka
nyt on esillä, todella, niin kuin ed. Anttila edellä sanoi,
hallituksen esitystä on hyvä kannattaa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Kuisma otti hyvin mielenkiintoisen teeman esille:
erilaisten videopelien ja muiden vastaavien aseenkäytön
mallin. Samoin televisio-ohjelmissa ja monissa muissa vastaavissa
aseitten käyttö on fiktiota, ja helposti lapset
ja nuoret ottavat sieltä esikuvia ja mallia, joita sitten
saattavat humalapäissään aikuisina refleksinomaisesti toteuttaa.
Tässä on todella se vaara, mikä liittyy aseisiin.
Meidän on lähdettävä siitä,
että on kasvatettava ihmisiä oikeisiin elämänarvoihin
ja elämän kunnioitukseen ja myöskin kasvatettava
siihen, että jos toista lyö tai vahingoittaa,
niin se tekee kipeää. Tämä tunnepuoli
kasvatuksessa on, ikävä kyllä, päässyt
unohtumaan.
Mitä sitten tulee Suomen maamiinoihin, henkilömiinoihin,
ne ovat välttämätön perusedellytys
yhtenä osatekijänä tämän
maan uskottavalle puolustukselle. Suomen ei ikäpäivänä pidä mennä allekirjoittamaan
Ottawan sopimusta. Se merkitsisi sitä kuin jättäisi
talon ovet lukitsematta, jolloinka olisi mahdollisuus vapaasti käydä sisälle.
Suomen tulee sitä vastoin maailmalla osoittaa miinanraivaamisen
esikuvaa. Maailmallahan noita miinoja on kylvetty täysin
vastuuttomasti. Suomessa kaikki miinat ovat tallessa. Viime sotien
aikanakin miinat, joita jouduttiin käyttämään,
merkittiin tarkoin muistiin, ja jos tilanne salli, ne olivat poistettavissa.
Samoin pahan päivän varalle ovat täsmälleen
tämänkaltaiset suunnitelmat.
Sekä ed. Seppo Lahtela että ed. Esa Lahtela käyttivät
erittäin perustellut puheenvuorot, joissa ed. Esa Lahtela
toi esille sen, että jos Suomi luopuisi jalkaväkihenkilömiinoista,
niin tämä merkitsisi sitä, että meidän
olisi käytettävä asevarusteluun huikeasti
nykyistä paljon enemmän valtion varoja, joita
tarvittaisiin todella kyllä sosiaali- ja terveystoimeen,
sivistykseen ja moneen muuhun. Meillä ei ole järkeä eikä varaa
luopua henkilömiinoista. Se on yksi tärkeä osatekijä. Sen
korvaaminen maksaisi kohtuuttoman paljon. Rahaa olisi jostakin muualta,
tärkeämmästä, poissa. Ja mikä pahinta,
tilalle ei suinkaan tulisi aseettomuus, vaan entistä tappavammat
ja raatelevammat aseet. Vieläpä on aivan hullu
tämä aseittenriisuntasopimus, koska se mahdollistaisi lentokoneista
kylvettävät, aivan niin kuin apulantaa metsään
levitetään, miinat, jotka eivät olisi
millään tavalla kartoissa, eivät ainakaan
neliömetrin tai neliödesimetrin tarkkuudella.
Ne olisivat todellinen vaaratekijä.
On aivan totta, kuten ed. Esa Lahtela sanoi, että joka
vaatii Suomea allekirjoittamaan Ottawan sopimuksen, itse asiassa
palvelee aseteollisuutta, joka tällä kertaa on
ulkomainen, ei suomalainen oma aseteollisuus, joka pystyy valmistamaan
meidän omat miinamme. Tämän haluan, arvoisa
puhemies, tuoda tässä yhteydessä esille, mutta
haluan tässä yhteydessä vielä korostaa
sitä, että on tärkeää toki,
että aseitten vastuullisuudesta puhutaan, ja todella ongelma
ovat ne aseet, jotka ovat vastuuttomien käyttäjiensä käsissä. Suomen
valtion aseet eivät ole sitä rauhan aikana eivätkä toivon
mukaan pahimpanakaan aikana, mutta tällaisena hyvinvoinnin
aikana tapahtuu paljon väkivaltarikoksia, joissa käytetään
asetta, ja siihen sitten ovat monet muut syyt, ja näitä syitä pitäisi
pyrkiä vähentämään.
(Ed. Taipale: Eivät kaikki nykyiset miinat ole kotimaisia!)
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä nyt ei ole
oikein selvinnyt, mikä tämä sosialidemokraattien
kanta tähän henkilömiinakysymykseen tai
maamiinakysymykseen oikein on, voittavatko taipaleslaiset vai voittavatko
esalahteslaiset, ja ongelmahan meillä täällä on,
että sosialidemokraattien puheenjohtaja ei voi käyttää eduskunnassa
puheenvuoroa, että hän selventäisi, mikä tässä tilanne
on, eikä taida olla yhtään varapuheenjohtajaakaan
tällä kertaa paikalla, (Ed. Taipale: Pitkällä aikavälillä me
voitamme!) mutta jäämme katsomaan, mikä tämän
sisäisen taistelun tulos sitten on.
Ed. Esa Lahtela täällä totesi, minkä sitten myöskin
ed. Oinonen vahvisti, tai ed. Esa Lahtela sanoi nimenomaan, että on
höynäytetty niitä, jotka ovat vaatimassa
liittymistä tähän Ottawan sopimukseen,
ja minusta tämä on aika kovasti sanottu nimenomaan
sen takia, että kun Suomen tasavallan presidentti Tarja
Halonen aika voimakkaasti otti kantaa tämän Ottawan
sopimukseen liittymisen puolesta ja nimenomaan totesi vielä, että hän
on joutunut kansainvälisesti kiusallisiin tilanteisiin
sen vuoksi, että Suomi ei ole liittynyt tähän
sopimukseen, niin jotenkin tuntuu kyllä aika kummalliselta,
että täällä eduskunnassa sitten
tällaista kieltä presidentin kannanottoihin voidaan
käyttää. Sitähän nämä puheenvuorot käytännössä tarkoittivat.
Minun mielestäni parasta rauhantyötä on
se, kun sodankäyneet miehet kertovat lapsilleen, niin kuin
isänikin on sanonut, että on tehtävä kaikkensa
sen puolesta, että kenenkään ei tarvitsisi
kokea sotia, ja se olisi varmasti parasta myöskin nykyajan
nuorisolle. Ehkä olisi hyvä, että veteraanit
kävisivät myöskin kouluissa kertomassa,
mitä se todellisuus sitten siellä sodassa on ollut.
Olen sitä mieltä myös, että rauhanjärjestöt tarvitsevat
tukea.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tästä on hyvä jatkaa.
Ed. Huotarin kanssa olen juuri samaa mieltä. Olen sitä mieltä,
jotta jos päästäisiin tilanteeseen, jotta
ei aseita tarvittaisi ollenkaan, niin se olisi kaikkein paras tilanne. Mutta
nyt eletään siinä tilanteessa, jotta
on tämä Ottawan sopimus, josta ed. Ulla Anttila
tuossa totesi, jotta Suomen pitää liittyä aseistariisuntaan
siinä, kun miinat hävitetään.
Mutta sehän ei tarkoita sitä, kun tilalle tullaan
hankkimaan muuta semmoista kalustoa, mikä on paljon pahempaa.
Sen takia väitän, että tässä on
höynäytetty ja omaatuntoa lepyytellään
sillä, kun tehdään tällainen
ratkaisu, yhdytään johonkin Ottawan sopimukseen.
Jos asetehtailijat olisivat Ottawan asesopimusta vastaan, niin kuulkaa,
se olisi hirveä mekkala, olisi rahoitettu valtavat kampanjat,
että semmoista sopimusta ei tehdä ollenkaan. Nyt
ne ovat ihan hissun kissun, koska ne saavat lisää kehittämisrahaa,
tietävät, että menevät uudet
asejärjestelmät kaupaksi, ja kaikki ne hokevat
sen perään. Tiedätte, mitä nämä suuret
asetehtailijat ja nämä yhtiöt tekisivät,
jos se ei olisi heidän mielensä mukaista. Eivät
ne ajattele yhtään, onko tämä ihmisille
vaarallista tai tuleeko pahempaa jälkeä, vaan
ne ajattelevat, mikä heidän osakkeidensa tuotto
tulee olemaan.
Suomessahan on Puolustusvoimat. Sehän tarkoittaa sitä,
että se puolustaa, se ei hyökkää.
Olisi aika merkillistä, että miinat olisivat hyökkäysaseita.
Nehän ovat paikallaan olevia, niin kuin täällä ed.
Oinonen totesi, että ne pannaan ja merkataan yhteen paikkaan.
Silloin sen varustuksenkin pitää olla puolustavaa,
elikkä kun aiotaan tulla meidän maahamme, niin
sitten puolustetaan sitä, mutta ei hyökätä.
Sarjatuliaseethan ovat paljon pahempia. Nehän tekevät
reikiä hirveästi, kun sieltä tulee yhdessä nauhassa
vaan. Eikö ne pidä kieltää?
Silloin te, jotka olette Ottawan sopimuksen kannalla, käykää puhumaan,
että kaikki sarjatuliaseet pitää kieltää.
Pystykorva, se yhdesti poksahtava, se on hidas, se ei niin kuin
roilauta silleen eikä tee niin paljon haavoja.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela on täysin oikeassa:
sarjatuliaseet aiheuttavat paljon kuolemia. Tiedämme esimerkiksi
Yhdysvalloissa käsiaseiden aiheuttavan tuhansia kuolintapauksia,
kymmeniätuhansia vuositasolla, ja näin ollen sarjatuliaseet
pyritään kieltämään
siellä, mutta siellä taas esitetään
erilaisia verukkeita vedoten Yhdysvaltain perustuslakiin siinä,
että niitä ei tule kieltää.
Esimerkiksi Bowling for Columbine -niminen elokuva, Michael Mooren
elokuva, joka on myös Suomessa ollut levityksessä,
kertoo nimenomaan tästä. Ed. Esa Lahtela on aivan
oikeassa: ne pitäisi kieltää. Näin ollen
niiden käyttö aiheuttaa myös aivan selkeästi
tarpeettoman vakavia vammoja, niin kuin hallituksen esityksessä n:o
33:kin todetaan.
Mutta, puhemies, maapallolla käydään
sotia ja aina niitä perustellaan jollakin tavalla, sisällissotia
Sudanissa, meillä on tiedossa tietysti ympäri
maailmaa kriisipesäkkeitä, joissa tuhotaan ihmisiä,
luontoa, ympäristöä. Tänään
eduskunnassa Länsi-Papuasta nimenomaan on ihmisiä käymässä tälläkin
hetkellä puhumassa siitä, mitä väkivalta
ja aseet aiheuttavat. Ottawan sopimukseen liittyminen on linjassa
Suomen yleisen politiikan kanssa, ja aivan niin kuin tasavallan presidentti
on todennut, on epäloogista, että Suomi ei allekirjoita
Ottawan sopimusta, mutta muuten on toisten miinoista huolissaan.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, mikä koskee
tätä hallituksen esitystä, tämän
yleissopimuksen laajentamista valtionsisäisiin selkkauksiin,
niin sitä ei voi muuta kuin kannattaa, niin kuin ryhmätoverini
ed. Ulla Anttila täällä totesi. Tästä ei
ole sen ihmeempää sanottavaa, mutta mikä koskee
tätä keskustelua yleensäkin, niin on
tullut semmoinen vaikutelma, että viime sodasta on ilmeisesti
kulunut niin paljon jo aikaa, yli puoli vuosisataa, että se
on ruvennut kultaamaan eräitten keskustapuolueen kansanedustajien
ja myöskin demarien edustajan Esa Lahtelan maailmankuvaa
niin, että siitä on tullut sellainen tarunhohtoinen
ilmiö, jota kannattaa vain aseitten näkökulmasta
pohdiskella, kun ehdottomasti pitäisi olla juuri niin kuin
ed. Taipale on täällä tehnyt, kun on
puhunut nimenomaan rauhan puolesta ja pitänyt sitä ensisijaisena
tavoitteena. Meitä on täällä kahta
täysin eri maailmankatsomusta puoltavia kansanedustajia. On
ainakin yksi asia, joka meidät jakaa harvinaisen selvästi
kahteen kategoriaan.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Toistan nyt vielä edelleen ed. Esa
Lahtelalle sen seikan, että se, jos Suomi ei ole mukana
Ottawan sopimuksessa ja Suomi kuitenkin esittää kritiikkiä henkilömiinojen
aiheuttamia tuhoja kohtaan, kerta kaikkiaan heikentää maamme
uskottavuutta puhua niin tässä asiassa kuin muissa
aseidenriisuntakysymyksissä, jotka ovat vakavia kansainvälisen
politiikan kysymyksiä. Ne ulottuvat aina taktisiin ydinaseisiin
asti, joilla voi olla myös hyvin suuri merkitys.
Mitä sitten tulee näihin henkilömiinojen
aiheuttamiin tuhoihin, ne ovat vuosittain erittäin suuria
ja vaikuttavat kymmenientuhansien ihmisten arkeen, kun nimenomaan
lapsia ja siviilejä vammautuu näiden miinojen
uhreina. Näin ollen tämä kysymys on hyvin
tärkeä aseidenriisunnan kannalta, ja itse ainakin
toivon, että Suomi pystyy pienenä maana ja EU:n
jäsenmaana toimimaan sillä tavalla, että edistämme
rauhanprosesseja, edistämme aseidenriisuntaa kaiken kaikkiaan,
ja jotta tämä meidän roolimme voisi olla
aktiivinen, niin meidän täytyy huolehtia myös
siitä, että itse toimimme johdonmukaisesti siihen
nähden, miten opetamme.
Matti Saarinen /sd:
Herra puhemies! Minäkin toteaisin, niin kuin ed. Pulliainen,
että hallituksen esitys on kannatettava ja siinä eivät
viisarit paljoa värähdä, kun niin tehdään.
Mutta sitten tähän muuhun keskusteluun: Ei kai
kukaan tosissaan ja vakavissaan vertaa Suomen miinapolitiikkaa maailman
muitten maitten miinapolitiikkaan. Maat, mistä huonot esimerkit
haetaan, eivät ole Suomen oloihin verrattavissa alkuunkaan.
Meillä on asiat kuitenkin hallinnassa. Olisin henkilökohtaisesti
sitä mieltä, että kun Ottawan sopimukseenkin
ovat vain eräät maat maailmassa liittyneet — suurin
osa väkiluvulla mitattuna on sen sopimuksen ulkopuolella
eikä se ole ollut kovin suosittu sopimus allekirjoitettavaksi — niin
Suomella on erityissyynsä kyllä pitäytyä aika
pitkään omassa juoksuhaudassaan tässä asiassa.
Oman oppini sain eräällä torilla, kun
sotien veteraani tuli luokseni ja sanoi: "Muista Matti, mitä viime
sodan jälkeen veteraanit sanoivat: Kun rauha saatiin, niin
rauhanpiippua poltettiin, kiväärit maahan haudattiin,
mutta sitä ennen ne rasvattiin."
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Mitä suomalaisiin miinoihin
tulee, niin ymmärrän hyvin sen, että tasavallan
presidentti on kiinnittänyt huomiota siihen, että kansainvälisessä kanssakäymisessä
Suomi
tässä asiassa ei ole siinä seurassa,
johon se luontevasti kuuluisi, eli muiden EU-jäsenmaiden
joukossa ja että tämä asia kiusallisella
tavalla on joskus tullut kansainvälisessä kanssakäymisessä esiin.
Toisaalta, kun on kyse Suomen turvallisuudesta ja Suomen turvallisuuden
tarvitsemasta puolustusjärjestelmästä,
niin tässä on eri asioita punnittava toisiaan
vasten, ja uskon, että tämä kansainvälinen
kiusallinen tilanne, joka joskus saattaa näissä yhteyksissä tulla
esiin, on kuitenkin pienempi paha kuin se, että luopuisimme näistä oman
puolustuksemme ja turvallisuutemme kannalta tässä vaiheessa
tarpeellisista miinoista. Kuten on todettu, suomalaisiin miinoihin astuu
korkeintaan vihollisen sotilas, ja kun me niitä turvallisuutemme
ja puolustuksemme kannalta tarvitsemme, niin niistä ei
pidä mennä luopumaan.
Mitä rauhanjärjestöihin tulee, olen
myös sitä mieltä, että ne tarvitsevat
taloudellista tukea toimintaansa. Niiltä on samalla tietysti
edellytettävä sitä, että ne
ovat silmät auki kaikkiin ilmansuuntiin, näkevät
ihmisoikeusloukkauksia siellä, missä niitä tapahtuu,
eivät katso vain yhteen suuntaan. Tässä suhteessa
on onneksi tapahtunut hyvin paljon myönteistä kehitystä niistä ajoista, jolloin
ed. Tiusanen ja kumppanit toimivat Suomen Rauhanpuolustajissa. Suomen
Rauhanpuolustajathan oli tunnetusti järjestö,
jonka mielestä neuvostoaseet olivat niitä rauhan
aseita ja länsi oli se ainoa paha.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Ulla Anttilalle voisi todeta sen,
jotta vaikka tuolla kesälauantai-illan tansseissa jossakin
käytetään puukkojakin, niin eihän
puukkoja sen takia kielletä, että siellä aina
joutuu joku menemään lääkärille
sen takia paikkauttamaan itseään. Siinähän
on käytetty puukkoa väärässä tarkoituksessa.
Se ei ole ohjeen mukaista. Ei sillä ole tarkoitettu semmoisia
tehdä, mitä sillä tehdään.
Tämä miinajuttu on vähän
saman oloinen juttu. Jos jossakin maassa käytetään
niitä järkevästi, ei tehdä sillä tavalla
kuin joissakin maissa muualla käytetään,
niin siinähän on käyttöohjeesta
puute. Eikös Suomen pidä paheksua sitä, että siellä käytetään
huonosti niitä miinoja — niitä ei merkata
ja käytetään vastuuttomasti — eikä lähteä silleen
niin kuin sanotaan, höynähtämään, jotta
kaikki miinat pitää hävittää jokaisesta
maasta ja hankkia hirveän kalliit asejärjestelmät
tilalle, jotka ovat paljon pahempia vielä kuin miinat, tehdään
paljon pahempaa tuhoa? Kaiken lisäksi tietysti asetehtailijat
rahastavat sillä. Tämä on se ongelma.
Sen takia Suomen pitäisi paheksua sitä ja mennä neuvomaan,
että miten tämä laitetaan ja miten kerätään
pois, että ei tehdä siviileille vahinkoa niin
kuin monissa maissa tehdään valitettavasti.
Ilkka Taipale /sd:
Arvoisa puhemies! Kysymys on niin sanotuista epäinhimillisistä aseista, jotka
aiheuttavat epätäsmällisiä tai
satunnaisia vammoja kenelle tahansa. Kaikille näille aseille on
ominaista se, että ne ajavat tiensä loogiseen loppuun
asti. Esimerkiksi biologisia aseita ei olisi kielletty tähän
mennessä, ellei kävisi niin, että kun
ruttoa lähetetään rottiin, niin rotat
tulevat omalle puolelle ja uhkaavat omaa puolta.
Kemialliset aseet tulivat toisessa maailmansodassa jo tiensä päähän.
Eräät sirpalekranaatit tulivat tiensä päähän,
kun käytettiin niiden hauleina plastiikkia. Niitä ei
röntgensäteillä löydetä. Ehkä se,
että hauleja ei olisi löydetty vietnamilaisista,
ei olisi merkinnyt mitään, mutta niitä saattaa
vastapuoli käyttää myöskin ja
niitä saatetaan löytää myöskin
teollisuusmaiden henkilöistä. Tästä on
pitkälti kysymys, ja myös miinat tulivat tiensä päähän
kansainvälisesti sillä nojalla, että ne
jäivät sinne ikuisina vartiomiehinä 50
vuodeksi sotien jälkeenkin maaperään.
Kerron tarinan tässä, joka on yhtä mielenkiintoinen
kuin monet muut tarinat. Vuonna 88 maailman huippukaveri, Arthur
Westing, joka oli YK:n ympäristöohjelmassa Unepissa
töissä ja julkaisi kaikki parhaat julkaisut sotien
ympäristövaikutuksista — silloin vihreitä ei
ollut, hän oli ainoa — julkaisi Unepin toimesta
Sodan räjähtävät jätteet -julkaisun,
jossa oli aika hurjia kuvauksia Puolasta ja Libyasta. Libyassa vielä silloin 2
prosenttia kameleista kuoli miinoihin vuosittain. Tämä oli
pitkälti myös Kamputsean sodan ja muiden jälkeen
se syy, miksi maailmanlaajuisesti päätettiin luopua
miinoista.
Se logiikka, mistä ed. Ulla Anttila on tässä maininnut,
on juuri se logiikka, millä me puolustamme niistä luopumista
osana globaalista päätöstä,
vaikka se meille maksaa. Emme me mitään tyhmiä ole,
ettemmekö ymmärtäisi toisten logiikkaa
ja saatamme sen hyväksyäkin, mutta me olemme toista
mieltä. Meillä on jokin globaali näkemys
ja aiomme taistella sen puolesta ja pitkän päälle
voittaa. Tähän mennessä Suomen logiikka
on ollut se, että niistä luovutaan vuoteen 2008
mennessä, jotkut sanovat 2010 jne., jotkut haluavat niitä pitää.
Ennemmin tai myöhemmin niistä luovutaan, se on
se logiikka, joka tulee vastaan.
Otan toisen esimerkin vielä Unepista. Silloin ehdotimme
rauhanliikkeen toimesta, tämän sitoutumattoman
rauhanliikkeen toimesta, Suomelle, että se perustaisi miinojen
raivausjoukkoja eri puolille maailmaa. Kenraali Pajunen, silloinen
kansliapäällikkö, ilmoitti "Ei herranjestas! Voi
kuolla joku suomalainen!" tajuamatta, että mehän
voimme maksaa muille, jotka voivat kuolla. He vastustivat jyrkästi
hanketta silloin. Nyt kun meidän Pasista on tehty Raisu-ajoneuvo,
joka kettingeillä raivaa miinoja — moni teistä on
nähnyt niitä — siitä tehtiin
tuote, tuotteistettiin miinojen raivaus. Se toimii osittain, mutta jokainen
tietää, että siinä on pulmia;
Mosambikista tunnen asian erittäin hyvin.
Mutta olisiko viisaampaa ollut perustaa Punaisen Ristin tekojalkatehdas
tai pyörätuolitehdas Mosambikiin, viedä sotainvalidien
kuntoutustoimintaa niihin maihin tai SPR:n apuvälinetehdas, Raisun
ohella tai sijaan? Tässä on se valinta. Sotien
pitkäaikaisvaikutukset tulevat pysyvästi tietoisuuteen
tämän jälkeen — luulen, että ed.
Zyskowiczkin tajuaa ne — kaikkialta maailmasta. Niiden
merkitys on yhä syvempi. Nyt aletaan puolustaa kulttuuriomaisuutta
eri puolilla täydellä vakavuudella, ja vielä 90-luvun
alussa Suomi ei ollut edes sen sopimuksen jäsen.
Vein Mosambikin ainoan psykiatrin Kaunialan sotavammasairaalaan
vuonna 88, vähän ennen kuin perustimme siviilien
aivovammayhdistyksen. Siellä oli noin 300 miestä paikalla,
ja kysyimme Leo Jarholta, ylilääkäriltä,
kauanko tämä laitos on sotavammaisten käytössä.
Hän sanoi tälle mosambikilaiselle, että vuoteen
2015. Sota-aivovammaiset saattavat poistua, sitten tulevat dementit,
normaalit sotainvalidit ja kaikkia muita sairauksia sairastavat,
eli sodasta 70 vuotta. Tämä psykiatri, ainoa psykiatri
ja neurologi maassa, ajatteli, mitä se heillä meinaa,
kun heillä oli täydellinen sisällissota
käynnissä. Tässä suhteessa on
hirveän tärkeää ottaa tämä sosiaalinen ja
inhimillinen näkökohta eikä vaan asenäkökohta
huomioon.
Viime sodissa suomalaisista astui miinaan 2 000 henkeä.
Tiedän sen sen vuoksi, että kävimme läpi
vaimoni kanssa kaikki Suomen lääkärilehdet,
mitä niissä on sanottu sodasta ja terveydestä kaikkina
aikoina, mukaan lukien sotilasaikakauslehdet. Sieltä puuttuivat
epäinhimilliset aseet kokonaan, sieltä puuttui
siviiliväestö lähes kokonaan, vastapuoli
lähes kokonaan, sodan pitkäaikaisvaikutukset lähes
kokonaan ja myöskin atomipommi lähes kokonaan
ja sodan ennaltaehkäisy lähes kokonaan. Ja nämä ovat
ne asiat, jotka pitää ottaa huomioon myös
sen ohella, että meillä olisi rautaa varastossa
ja rasvatut museoon joutavat kiväärit maan alla.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Varmasti aseet aiheuttavat vammoja, kun niitä käytetään,
aivan huolimatta siitä, missä ne on valmistettu.
Yhdysvalloissa kuolee joka vuosi 30 000 amerikkalaista
käsiaseella ammuttuina. Luku sisältää tosin
itsemurhat, joiden määrä on kuitenkin
varsin vähäinen verrattuna näihin niin sanottuihin
onnettomuuksiin, rikolliseen ampumiseen, tappamiseen, murhiin liittyen
ja muihin vahinkoihin, joka on hyvin iso osa tuosta luvusta.
Afganistanissa vuonna 2000 toimi itävaltalaisten toimesta
perustettu proteesisairaala Kabulissa, jossa hoidettiin vuositasolla
tuhansia pääosin lapsia ja naisia, jotka olivat
menettäneet miinoihin alaraajansa taikka muuten vammautuneet. Neljävuotias
tyttö, jolla on molemmat jalat poikki ja tilalla proteesit,
jota äiti toisella kädellään kuljettaa,
tukee, koska toinen käsi on samassa miinaonnettomuudessa
vammautunut ja jouduttu amputoimaan, ei ollut mikään
epätavallinen näky tuolloin tuossa sairaalassa.
Näin ollen sellainen logiikka, että Suomi osaa
hoitaa miinansa ja muut eivät, tietysti sille on perusteluja,
mutta kun maailmantasoisesti, globaalisti, sovitaan miinapolitiikasta,
niin poikkeuksia ei yleensä tällaisiin sopimuksiin
mahdu.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! On tietysti tosiasia tuoda globaaliset tilanteet esille,
joita miinat siellä, missä niitä on vastuuttomasti
ja sotien sääntöjenkin vastaisesti levitetty,
aiheuttavat. Suomalaiseen periaatteeseen viime sotien aikana on
kuulunut ja näin, uskon, Suomen sotilaat ovat tänäkin
päivänä tarkoin koulutettu, että miinat
rauhan aikana pidetään lukkojen takana ja niitä vartiokoirat
myös vartioivat, niin ettei kukaan vahingossakaan niihin käsiksi
pääse, ja sotatilanteessa myös tarkoin merkittäisiin
karttoihin, missä ne ovat. Nämä miinat
ovat semmoinen suoja, johonka köyhän, pienen maan
turvallisuus hyvin olennaisesti perustuu, jotta se voi käyttää rauhan
aikana rahaa köyhäinhoitoon, sosiaalitoimeen,
terveystoimeen, opetustoimeen ja kaikkeen siihen, mihin me tarvitsemme.
Eli on aivan käytännön eri asiasta
kysymys, jos me vertaamme, niin kuin täällä on
ansiokkaasti tuotu esille näitä Mosambikia ja
Kamputseaa ja monia muita ongelma-alueita, joissa on miinoja, tai
sitten se periaate, minkä mukaan Suomi niitä käyttäisi,
jos pahan päivän käyttötarve
tulisi. Mutta kuten ed. Seppo Lahtela sanoi, paras ase on se, joka
jo pelkällä olemassaolollaan on riittänyt
tekemään itsensä tarpeettomaksi, ja sehän
se kaikkein paras asia on, että jokainen jo ennalta tietää,
että pahoissa aikeissa ei tähän maahan
ole kenelläkään tulemista.
On todella väärin, että maailmalla
näitä on käytetty vastuuttomasti, ilmeisesti
vastoin Geneven sodankäynnistä annettuja sopimuksia.
Niitä ovat käyttäneet käyttäjät,
jotka eivät näitä sopimuksia ole halunneetkaan
noudattaa, eivät ole merkinneet miinoja karttoihin, ja
ne on todellakin lentokoneista käsin jopa kylvetty, siroteltu, pitkin
maisemaa, ja nämä ovat todella uhkatekijä.
Suomalaisina saamme olla ylpeitä siitä, että meillä on
tämä Raisu, joka edustaa aivan kehityksen kärkeä miinanraivauksessa.
Suomalaiset voivat kouluttaa miinanraivaajia, ja tätä työtä riittää vuosikymmeniksi,
sitä työtä riittää vuosikymmeniksi.
Toivon, että tässä kaikki rauhantahdon
ja humanitaarisuuden voimavarat kootaan myöskin kehitysavun
merkeissä todella saamaan miinoitetut pellot elintarviketuotantoon,
miinoitetut polut ja alueet ihmisten astuttaviksi ja käyttöön.
Eli miinanraivauksella Suomi voi saavuttaa todella kansainvälisiä pisteitä,
jos näitä halutaan. Sitä vastoin, jos
Suomi ikään kuin jälkijättöisesti
allekirjoittaisi Ottawan sopimuksen, sillä tuskin mitään
pisteitä keneltäkään saataisiin,
ainoastaan osoittaisi, että painostuksen edessä oli heikko
taipumaan, ja sitten ajateltaisiin, että tokkopa tuo maa
omasta turvallisuudestaan paljon välittää.
On muistettava, että maailmassa on hyvin paljon valtioita,
naapurimme Venäjä, suurvalta Yhdysvallat, jotka
eivät luovu miinoista. Eniten kiinnittyy huomio siihen,
että maat, jotka eniten puhuvat henkilömiinoista
luopumisesta, ovat merivaltioita, saarivaltioita jopa, jotka eivät
ikäpäivänä ole valmiit puhumaan
merimiinoista luopumisesta, jotenka niin ikävää kuin
se onkin, että joku voi miinaan astua, niin Suomen osalta
on kysymys maahantulijasta, joka tulee ei-tervetulleissa ajatuksissa,
pahoissa ajatuksissa, ja tällöin jokaisella maalla
on oikeus puolustautua. Miinat ovat ase, joka ei oman kansamme jäseniä sotatilanteessakaan
uhkaisi. Se olisi täysin sataprosenttisesti puolustuksellinen
ase.
Viime sotien aikana suomalaisia kuoli miinoihin ilmeisesti eniten
Lapin sodassa. Saksalaiset miinoittivat Lapin. Suomalaiset palauttivat
Lapin omistuksen suomalaisiin käsiin, ja ilmeisesti miinanraivaus
ei ollut vielä sillä tasolla, millä sen olisi
tullut olla, ja tämän vuoksi erityisesti Lapin sodassa
miinat aiheuttivat varsin paljon vahinkoja. Mutta nämä ovat
tietysti olleet sotatilassa, ja osaltaan miinanraivauksen parempi
taso olisi saattanut suojata suomalaisten onnettomuuksia noissa
tilanteissa.
Kun on tuotu esille biologiset ja kemialliset aseet, nämä ovat
todella semmoinen vakava uhka, johonka meidän tulisi paljon
enemmänkin kiinnittää huomiota kuin miinoihin.
Bakteeri marssii yli rajojen. Bakteeria ei voida merkitä karttaan,
ei edes neliökilometrin eikä satojen neliökilometrienkään
tarkkuudella, mihin se menee. Samoin kemialliset aseet leviävät
ilmavirtojen mukana, puhumattakaan ydinaseet. Nämä ovat
todella vakava uhka, ja näitten poistamiseksi tulisi tehdä entistä enemmän
kansainvälistä yhteistyötä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Lauri Oinosta. Nyt kun
olen kolmeen kertaan kuullut tuon saman puheen, niin minä alan
päästä jyvälle siitä,
mitä te oikein ajattelette tästä asiasta.
Arvoisa puhemies! Minä olen tästä argumentaatiosta
tullut siihen johtopäätökseen, että oinoslaisesti
ajattelevat tulevat tarvitsemaan tässä lähitulevaisuudessa
jonkunlaista konsulttikampanja-apua. Minä näille
valitsijoille, jotka kampanjakonsultit valitsevat, annan vinkin,
että eivät ainakaan ed. Esa Lahtelaa ottaisi yhdeksi konsultiksi,
koska se on meidän puolelle varma voitto.
Jaakko Laakso /vas:
Herra puhemies! Puolustusselonteko on loppumetreillä,
ja osana tätä uutta puolustusselontekoa miinakeskustelu
eduskunnassa jatkuu. Tämä miinakeskustelu, jota
tänään on käyty, ei ole ensimmäinen
vaan varmaankin vasta alustava puheenvuoro sille keskustelulle,
joka puolustusselontekoon tulee liittymään.
Mitä eduskunta on päättänyt,
ed. Oinonen, jalkaväkimiinoista? Mehän keskustelimme
vuoden 2001 puolustusselonteon yhteydessä laajasti miinakysymyksestä,
ja silloin eduskunta yksimielisesti edellytti, ed. Oinonen, yksimielisesti
me edellytimme, että hallitus selvittää seuraavaan selontekoon
mennessä, miten jalkaväkimiinoista voidaan luopua
alentamatta Suomen puolustuskykyä, tavoitteena Suomen liittyminen
Ottawan sopimukseen vuonna 2006 siten, että jalkaväkimiinat
voidaan poistaa vuonna 2010.
Ed. Oinonen, te olitte mukana hyväksymässä tätä päätöstä sekä puolustusvaliokunnassa
että myöskin eduskunnan suuressa salissa. On hyvä pitää mielessä tämä.
Eduskunnan kanta tässä asiassa oli siis
se, että asiaa selvitetään ja että jalkaväkimiinoista
voidaan luopua ja että Suomi voi liittyä Ottawan
jalkaväkimiinasopimukseen, mutta yhdellä edellytyksellä:
alentamatta Suomen puolustuskykyä. On aivan selvää,
että nyt hallituksen tehtävänä ja
uutta puolustusselontekoa laadittaessa on tietenkin ollut selvittää se, miten
tällainen yhtälö voidaan toteuttaa. Samalla tietenkin
tähän liittyy myöskin niiden kustannusten
selvittäminen, joita jalkaväkimiinoista luopuminen
aiheuttaa.
Silloin kun ensimmäinen kustannusselvitys jalkaväkimiinojen
luopumisesta, Ottawan sopimukseen liittymisestä, tehtiin,
sen hintaluokka oli kokonaan toinen kuin selvityksissä,
joita on tehty tänään. Ensimmäisessä selvityksessä arvioitiin,
että jalkaväkimiinoista luopuminen tulee merkitsemään
välittömästi noin 5 miljardin markan
kuluja eli korvaavien asejärjestelmien käyttöönotto
merkitsisi noin 5 miljardin markan lisäpanostusta. Tämän
lisäksi sama selvitys arvioi, että täydentävien
asejärjestelmien käyttöönotto merkitsisi
lisäksi vielä toisen 5 miljardin markan lisäpanostusta.
Eli ensimmäinen selvitys, joka jälkiväkimiinoista
luopumisesta tehtiin, antoi suuntaviivoiksi sen, että kustannukset
tulisivat olemaan niin suuret, että Suomella ei kerta kaikkiaan
olisi, vaikka kustannukset jaksotettaisiin pitemmällekin
aikavälille, mahdollisuus 10 miljardin markan lisäpanostukseen.
Kyse oli vähän suuremmasta lisäpanostuksesta
kuin on vuotuinen puolustusbudjetti.
Kun asiaa on selvitetty myöhemmin, on päästy
huomattavasti pienempiin summiin, eli kun on käyty lävitse
sitä, minkälaisia uusia järjestelmiä, joita
parhaillaan on kehitteillä, voitaisiin Suomessa ottaa käyttöön
korvaamaan jalkaväkimiinoja, on todettu, että nämä uudet
järjestelmät kyllä aiheuttaisivat kustannuksia,
mutta nämä kustannukset olisivat kokonaan toista
hintaluokkaa kuin ensimmäisessä selvityksessä todettiin.
Mutta edelleenkin ongelma, meillä kaikilla yhteinen ongelma,
joka tulee meidän eteemme, on se, että vaikka
kustannukset jalkaväkimiinoista luopumisesta eivät
välttämättä ole niin mittavat
kuin aikaisemmin on kuviteltu, löytyvätkö nämä määrärahat
miinajärjestelmästä luopumiseen nykyisistä kehyksistä vai
ei. Ongelma on se, että joko jalkaväkimiinat korvaava
järjestelmä löytyy nykyisestä puolustusbudjettikehyksestä tai
sitten on suuntauduttava näiden kehysten korottamiseen, jos
lähtökohtana on se, että puolustuskykyä ei alenneta.
Parhaillaan puolustusministeriössä tehdään täydentäviä selvityksiä siitä,
minkälaisia järjestelmiä on tarjolla,
mitä voitaisiin ottaa käyttöön, millä aikavälillä ja
minkälaisin kustannuksin. Mutta sanon tässä yhteydessä vain
lopuksi sen, ed. Oinonen, että minun ennustukseni on se,
että hallitus tulee tekemään eduskunnalle
ehdotuksen jalkaväkimiinoista luopumisesta, Ottawan sopimukseen
liittymisestä, mutta siten, että hallitus ei tule
esittämään niitä samoja päivämääriä, joita
te, ed. Oinonen, olette kerran olleet jo tukemassa, eli vuosia 2006
ja 2010.
Kaikkein tärkeintä tässä on
tietenkin se, edustajat Oinonen ja Esa Lahtela, että ei
teistä kukaan ole ehdottanut sitä, että jalkaväkimiinojen
tuotanto aloitettaisiin uudestaan. Te olette epäloogisia.
Jalkaväkimiinat tulevat vanhenemaan, viimeiset vuoteen
2020 mennessä, pääosin jo ennen vuotta
2015, mutta kukaan teistä ei ole esittämässä,
että jalkaväkimiinojen tuotanto aloitettaisiin
uudestaan. Jos jalkaväkimiinojen tuotantoa ei aloiteta
uudestaan, niin jollakin tavallahan on pidettävä huolta
siitä, että puolustuskyky ei alene, eikö niin,
ed. Oinonen? On otettava käyttöön joitakin
uusia järjestelmiä tai sitten aloitettava jalkaväkimiinojen
tuotanto uudelleen, koska ne fyysisesti vanhenevat. Haluaisinkin
esittää kysymyksen, edustajat Lahtela ja Oinonen:
Oletteko te todella sitä mieltä, että jalkaväkimiinojen tuotanto
pitäisi aloittaa uudelleen, koska jo tällä hetkellä huomattava
osa niistä on vanhenemassa, vai katsotteko, että pitäisi
löytää jonkinlainen muu järjestely,
jolla Suomen puolustuskyvystä pidetään
huolta?
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Laaksolle muutama kommentti.
Kun oli kysymys jalkaväkimiinojen selvitystyöstä,
niin ei minulla ole mitään sitä vastaan, etteikö tehdä tällainen
selvitystyö, mitä merkitsee ja mitä maksaa
miinoista luopuminen tiettyihin vuosiin nähden. Tämä on
täysin eri asia kuin se, että hyväksyisin
jonain päivämääränä tai
edes koskaan jalkaväkimiinoista, henkilömiinoista, luopumisen.
Nyt tämä selvitystyö on ollut puolustusvaliokunnassa
jo esillä, kuten arvoisa puolustusvaliokunnan
varapuheenjohtaja Jaakko Laakso erittäin hyvin tietää.
Selvitystyön yhteydessä on tuotu esille arviot,
mitä tämä maksaisi, mitä kenties
saattaisivat olla puolustuksen ylläpitoon tarvittavat uudet
välineet. Tämä selvitystyö on
hyvin mielenkiintoinen, ja on minusta todella paikallaan, että tämä selvitystyö on
valmisteilla ja on jo niin pitkälle kuin se tällä hetkellä on,
ja tämän selvitystyön pohjalta sitten
pitää voida tehdä ne päätökset,
jotka minusta nyt perustellusti osoittavat sen, että meillä ei
ole aihetta jalkaväkimiinoista luopumiseen.
Kysymys jalkaväkimiinojen vanhentumisesta kemiallisesti
ja teknisesti toimintakyvyltään siten, että ruuti
vaarantuu, kun sytyttimet saattavat vanhentua ja voi tapahtua kemiallinen
itsestään syttyminen tietyn ajan tullen, on kysymys,
joka ansiokkaasti ed. Laakson puheenvuorossa nousi esille. Minusta
meillä pitää olla myöskin itsenäisyyttä ajatella
tarvittavasti vaikka valmistaa uudelleen miinoja. Tarkoitan tässä tapauksessa
nimenomaan jalkaväkimiinoja, henkilömiinoja, joista
on kyse. Meillähän on monia muitakin miinatyyppejä,
jotka ovat asia erikseen ja jotka ovat vielä tuhoisampia
kuin tämä jalkaväkimiina. Tässähän
on vain yhdestä miinatyypistä kyse, niin kuin
uskon kaikkien salissa olevien tietävän, mistä miinatyypistä on
kyse. Nämä teknisesti kun vanhenevat, niin meillä pitäisi
olla valmius sitten pohtia, miten me saamme uusia, ja näitten
valmistaminen ei ole todellakaan kallista, se on halpaa, ja meidän
tulee voida tämä kysymys ratkaista sitten, kun
se on ajankohtainen, kun meidän miinamme kemiallisesti
ja teknisesti ovat siinä koostumuksessa, että joudutaan
kovin paljon niitä poistamaan. Sitten pitää pohtia,
mitä me tässä yhteydessä teemme.
Minusta pitää olla silloin myös yhtenä vaihtoehtona
rohkeasti ratkaisu valmistaa niitä se määrä uusia,
mikä meillä on alun perin ollutkin, jolloin meidän
miinamäärämme, mikäli ne tarpeellisiksi
puolustuksessa silloin edelleen katsotaan, niin kuin uskon, olisi se
sama, mistä olemme viime vuosina kiinni pitäneet.
Tämän vuoksi katson, että selvitystyö,
arvoisa ed. Laakso, on aivan eri asia kuin se, että olisin missään
vaiheessa koskaan hyväksynyt Suomen jalkaväkimiinoista
luopumista. Tämä kysymys on aiheellista pohtia,
löytyvätkö rahat korvaaviin järjestelmiin,
mutta sitten samassa yhteydessä täytyy muistaa,
että ainakaan vähemmän tappavia ne korvaavat
järjestelmät eivät missään
tapauksessa ole. Ne ovat vähintäänkin
yhtä tappavia. Ne saattavat tappaa myöskin satunnaisempia
ihmisiä enemmän, joten kyllä siinä on
kyse aika lailla pään pistämisestä pensaaseen,
jos sinänsä hyvästä tavoiteltavasta
tilasta, ettei kukaan sodassakaan kuolisi, ei edes vihollinen, tähän
lähdetään. Elikkä minusta meille
alkavat lähestyä ne ajankohdat, jolloin meidän
on totuuden kanssa katsottava tämä miinakysymyksemme
ja muistettava, että on maita, suuria maita, kuten Venäjä ja
Yhdysvallat ja monet monet muut, jotka eivät tätä jalkaväkimiinakysymystä ole
allekirjoittaneet. Puolakaan ei ole ratifioinut. Meidän
on tässä asiassa tarkasteltava asiaa oman itsemme
kannalta, ja muun muassa EU:n korkea edustaja Javier Solana, kun
hän täällä liikkui, sanoi, että asia
on täysin Suomen oma.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Herra puhemies! Kun ed. Oinonen erehtyi provosoitumaan ed.
Laakson provokaatiosta, niin pari sanaa hallituksen puolelta tämän
oikeastaan tällä kertaa asian sivusta liikkuvan
miinakeskustelun puitteista.
Eduskunnan edellyttämät selvitykset on tehty ja
niitä vielä täydennetään,
niin kuin eri puheenvuoroissa on viitattu, niistä korvaavista
järjestelyistä, joita mahdollisesti miinoista
luovuttaessa otetaan käyttöön. Kustannusarviot
ovat kovin erilaisia riippuen siitä, minkälaiseen
korvaavuuteen kiinnitetään päähuomio,
katsotaanko, että se riittää, että tämmöinen
pelotevaikutus, deterrenssivaikutus, korvataan. Se voi olla hyvin
erityyppisellä järjestelmällä.
Vaikkapa jos me pelottelisimme sillä, että vaihdetaan
täällä poliittinen järjestelmä sellaiseksi,
että kukaan ei uskalla tänne hyökätä,
niin se voisi olla halvan tuntuinen järjestelmä,
mutta sinänsä mieletön ottaa käyttöön.
Mutta sitten voidaan tutkia sitä, minkälaisilla asejärjestelmillä saman
tyyppinen tuhovaikutus saadaan kehitetyksi, rakennetuksi. Näissä ensimmäisissä laskelmissa,
joihin ed. Laakso viittasi, oli sitten hyvin pitkälti katsottu,
että tällaisilla elektronisilla täydennyksillä tavallaan
miinan tyyppisiin järjestelmiin haettaisiin vastaava laaja kattavuus
ja sitten kuitenkin varmuus siitä, että miinan
räjähdys ei kohdistu tarkoituksettomalla tavalla
siviileihin tai muihin.
Eli näitä laskelmia voidaan tehdä eri
periaatteilla. Olennaista on se, että Suomen kokonaispuolustus
pidetään tehokkaana ja kattavana ja otetaan huomioon
tämä aikaperspektiivi, että kun miinoista
joudutaan jo teknisen vanhenemisen vuoksi luopumaan ajan myötä,
yhdistetään tähän ne ratkaisut,
jotka ovat mielekkäitä maan puolustuskykyä heikentämättä,
ja siinä ei tosiaankaan voida välttämättä yhdestä tietystä ajankohdasta ainoastaan
keskustella, vaan pitää ottaa aikaperspektiivi
käyttöön ja katsoa, ettei turhaan hakata
euroja, budjettivaroja, veronmaksajien varoja, vain jonkin tietyn
päivämäärän takia tuon
korvaavan järjestelmän rakentamiseen vaan haetaan taloudellisesti
ne tavat, joilla kuitenkin Suomen puolustus voidaan turvallisesti
järjestää siinäkin tapauksessa,
että näistä miinoista luovutaan.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen pidettyään neljännen
kerran tuon saman puheen osoitti, että hän tarvitsee
syvällistä uskonvahvistusta itselleen.
Arvoisa puhemies! Pidän toisen kerran saman puheen
ja totean siinä, että neljännellä kerralla ed.
Oinonen ei onnistunut lisäämään
mitään olennaista aikaisempiin puheenvuoroihinsa,
jotenka se, mitä aikaisemmin lausuin, on edelleen relevanttia.
Mutta, ed. Oinonen, teidän olisi kannattanut kuunnella
ministeri Johannes Koskisen äskeinen puheenvuoro, jossa
kerrottiin hallituksen näkemys. Onko nyt käymässä niin,
että te olette jäämässä yksin
hallituksessa tuolle omalle kannallenne? Se nimittäin osoittaisi,
että teillä on itsenäistä ajattelua,
jota te peräänkuulutitte, koska te olette sitten
ehkä ainoa, ed. Seppo Lahtelan ja ed. Esa Lahtelan tukemana
nyt kuitenkin.
Jaakko Laakso /vas:
Herra puhemies! Haluaisin korjata yhden virheen, joka sisältyi
ed. Oinosen puheenvuoroon.
Kun ed. Oinonen totesi, että hän ei ole hyväksynyt
eikä tule hyväksymään jalkaväkimiinoista luopumista,
niin tämä, ed. Oinonen, on virhe. Te olette jo
luopunut. Uudet valmiusyhtymät on perustettu hallituksen
ja eduskunnan päätöksillä siten,
että ne eivät enää kouluta jalkaväkimiinojen käyttöön
eivätkä ota niitä käyttöön.
Tämä on tehty aivan yksimielisenä päätöksenä.
Lähtökohta on se, että kun Suomi rakentaa
uutta puolustuksellista järjestelmää,
niin Suomi ei enää ota kaikkein tehokkaimpien
yksikköjen, valmiusyksikköjen, käyttöön,
ei edes varastoihin, jalkaväkimiinoja. Tämän
päätöksen te olette hyväksynyt, ed.
Oinonen, ja todennäköisesti tulette hyväksymään
myös sen päätöksen, jonka hallitus
tulee esittämään ja jonka sisältö on
ilmeisestikin se, että näitä vuosilukuja
vähän rukataan eteenpäin eli Suomi ei
liity 2006 siten, että miinat poistetaan 2010, vaan näitä vuosilukuja
muutetaan vähän toisenlaisiksi, ja luulenpa, että päätös
syntyy täällä ihan yksimielisesti.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisen kerran totean eduskunnassa, että ed.
Laakso vähän joustaa, kun vuosiluvuissakin on
näköjään varaa joustaa.
Mitä tulee tähän puheenvuoroon, niin
ed. Laakso haki sitä, että kukaan ei ole sanonut,
että miinoja pitää ladata lisää.
Mielestäni kyllä näin pitää tehdä,
ja pidänkin edesvastuuttomana sitä, että niitten
lataaminen ja varastojen ylläpito on lakkautettu vailla
mitään korvaavaa järjestelmää.
Ed. Laakso, teidänkin olemassaolostanne kantaisin huolta,
että tämän maan turvallisuus kyllä vaatisi,
että täällä olisi riittävä valmius
tähän asiaan olemassa, jos tänne joku
pyrkisi tulemaan.
Mitä tulee ed. Laakson puheenvuoroon siitä, että eduskunta
ja hallitus on päättänyt, että valmiusyhtymissä ei
näihin kouluteta eikä niitä käytetä,
niin kyllä minä vaan luulen, että tämä ei
ole eduskunnan päätös vaan tämä on
muualta syntynyt, minkä eduskunta on kuullut. Tästä asiasta voisi
todeta omakohtaisesti: Poikani on parhaillaan Karjalan prikaatissa
pioneerina aliupseerikoulussa, ja kun kysyin eilen, koulutetaanko
teitä miinoittamaan, suluttamaan jne., niin hän
kertoi, että ei kouluteta, kun valmiusyhtymät
vain raivaavat. Mielestäni tässä on hyvä lähtökohta olemassa,
että valmiusyhtymät eivät ole peräytyvä eikä puolustava
joukko, vaan minä tulkitsisin tätä asiaa,
että niillä on hyökkäävä merkitys
ja siinä mielessä rajamme ovat kyllä rauhassa
olemassa. (Ed. Pulliainen: Minne ne pysähtyvät?)
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä on varmaan viimeinen
puheenvuoro tässä, yritän olla provosoitumatta.
Ed. Laakso kysyi juuri tätä, tarvitseeko lisää. Ed.
Seppo Lahtela sanoi ihan hyvästi, että jos tulee
semmoinen sauma, että joudutaan tekemään lisää,
sekin pitää. Ei koskaan pidä sulkea kaikkia ovia
taaksepäin, että koskaan ei tulla enää jotakin
tekemään, nimittäin kun ei tiedä maailmantilannetta,
mitä tulee tapahtumaan.
Mutta ed. Laakson puheenvuorossa kävi hyvin esille,
että joka tapauksessa on kyse isoista euromääristä,
mitä tullaan tarvitsemaan. Kun vertaa sitä siihen
tilanteeseen, mikä meillä tällä hetkellä miinojen
osalta on olemassa — ne eivät ole kenellekään
vaaraksi — niin tässä on hyvä peilata
meidän kehyksiimme, mistä tässä hiljattain
käytiin eduskunnassa keskustelua. Se 135 artiklaksi sanottu
elikkä työmarkkinatuen korotus. Meillä ei
ole työmarkkinatukea korottaa, sitä 1 euroa 35
senttiä ei löydy raameista, sitten meillä olisi
kuitenkin varaa, niin kuin opposition suullakin sitä ed.
Laakso puhuu, kuitenkin ikään kuin koukata lisää rahaa
jostakin sieltä. Sehän tarkoittaa, jotta se montaa
muuta heikentää. Se tarkoittaa ei pelkästään
työttömyysturvaa, mutta jostakin se noukitaan
se raha ja pannaan sinne lisäraamiin, hankitaan amerikkalaisia
järjestelmiä, jotka vähät välittävät
meidän systeemeistä. Amerikkalaisten yhtiöt
rahastavat tällä meitä, koska ei meillä sen
tyyppistä tuotantoa itsellämme ole. Sitä on
kehitetty sen takia, kun on tämmöinen Ottawan
sopimus saatu höynäytettyä tekemään, niin
rahastavat meiltä härskisti, naureksivat partaan,
miten hyvät sijoitukset saadaan, ja kehitetään
uusia aseita. Myyntimiehet kiertävät, ja tietysti
he suomalaisille myyvät vielä vähän
vanhemmat, eiväthän he niitä uusimpia
myy, vähän romut myyvät ja kohta tulevat
myymään uusia. Näinhän tämä tapahtuu.
Sen takia joka tapauksessa näyttää, että missään
tapauksessa näitä miinoja ei tule hävittää.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustajat Esa Lahtela ja Seppo Lahtela käyttivät erinomaiset
puheenvuorot, joiden ajatuksiin yhdyn. (Ed. Pulliainen: Yllätys,
yllätys!) Todellakin tiedän, kuten ed. Laakso
sanoi, etteivät nämä valmiusyhtymät
miinoja käytä. Ne ovat liikkuvia, hyökkääviä joukkoja,
ja niittenkin taistelukentillä ovat muun tyyppiset joukot,
jotka miinoja käyttävät, jos niiden käyttötarvetta
on. Elikkä on ihan puhtaasti sodankäynnin sisäisistä asioista
kysymys, että on joukkoja, jotka käyttävät
miinoja, ja joukkoja, jotka eivät käytä,
ja niitä käytettäisiin siellä,
missä niitä tarvittaisiin.
Keskustelu päättyy.