Arja Juvonen /ps:
Arvoisa puhemies! Valviran viimeisin selvitys vanhusten ympärivuorokautisista
sosiaalihuollon yksiköistä kertoo tutkineensa
1 237 hoivayksikköä, joista vain 7 yksikköä läpäisi
asetetut hoitokriteerit. Näistä vain yksi oli
julkisen sektorin yksikkö. Yhtenä hyvän hoidon
kriteerinä selvityksessä oli henkilöstömitoitus.
Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2008 laatimassa
laatusuosituksessa hyvä henkilöstömitoitus
on 0,8:n hoitotyöntekijää asiakasta kohden.
Vanhuspalvelulain tavoitteena on se, että lailla parannetaan
konkreettisesti vanhustenhoidon epäkohtia. Jotta näin
olisi, on 0,8 henkilöstömitoitus kirjattava myös
vanhuspalvelulakiin. Nykyisen luonnoksen mukaan mitoitus on jäämässä lain
ulkopuolelle. Kysynkin teiltä, peruspalveluministeri Maria
Guzenina-Richardson:
Kuinka te voitte työstää sellaista
lakia, josta puuttuu hyvän hoidon tärkein kriteeri,
lakiin kirjattu henkilöstömitoitus, ja mitä toimenpiteitä te aiotte
tehdä Valviran tekemän selvityksen johdosta liittyen
julkisella sektorilla todettuun liian alhaiseen henkilöstömitoitukseen?
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa herra puhemies! Kiitän erittäin hyvästä kysymyksestä.
Suomalaisen vanhustenhuollon räikeisiin epäkohtiin
on puututtava mahdollisimman nopeasti. Viime hallituskaudella aloitettiin
vanhuspalvelulain laatiminen edeltäjäni ministeri
Risikon toimesta. Tuo laki lähti ennen kesää lausuntokierrokselle
ja palasi sieltä sitten minun työpöydälleni,
ja aivan kuten edustaja totesi, tuossa lausuntokierroksen palautteessakin
puututtiin nimenomaan siihen, millä tavalla meillä henkilöstömitoituksia,
nyt tällä hetkellä suosituksen tasolla
olevia, noudatetaan.
Itse lähden siitä, että nyt kun tuo
lausuntokierros on järjestetty ja palaute on minun työpöydälläni,
niin se otetaan hyvin vakavalla mielellä huomioon tämän
lain jatkovalmistelussa. Eli se lakiluonnos, joka nyt edustajalla
on ollut edessään, ei ole se lopullinen lakiesitys,
joka tänne eduskuntaan tulee, vaan minä lähden
siitä, että tuosta laista tehdään
ihmisarvoa kunnioittava laki, joka on sitova (Puhemies: Minuutti
on täynnä!) ja riittävän tiukka
ja johon sisältyy myöskin sanktiot.
Arja Juvonen /ps:
Arvoisa puhemies! Onko ministerillä oikeasti tietoa
vanhustenhoidon kipupisteistä ja epäkohdista,
joita on muitakin kuin henkilöstömitoitus, muun
muassa hoitovirheet, jotka eivät potilasturvallisuusstrategiasta
huolimatta ole vähentyneet?
Miten kunnat voivat tulevaisuudessa selvitä kaikista
kuntasäästöjen myötä,
kun raskaista terveyden- ja vanhustenhoidon velvoitteista ei tänäänkään
selvitä niin kuin pitäisi? Onko talous poliittisena
ohjelmana tälle hallitukselle niin vahva, että välttämättömät,
vanhustenhoitoa parantavat toimet halutaan jättää vain
suositusten varaan?
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa herra puhemies! Ei todellakaan suositusten varaan ole
tätä asiaa jättämässä tämä hallitus.
Päinvastoin tämä hallitus on sitoutunut
siihen, että vanhuspalvelulaki astuu voimaan vuoden 2013
aikana, ja se tullaan tuomaan tänne eduskunnan käsittelyyn
vuoden 2012 aikana. Jos tämä lakiluonnos ei miellytä siinä vaiheessa,
niin minä peruspalveluministerinä olen sitoutunut
siihen, että kuuntelen herkällä korvalla,
aivan kuten olen kuunnellut tätä palautetta, joka
kenttäkierrokselta on saatu, myöskin edustajien
palautetta hyvin herkällä korvalla. Tulen mielelläni
myös sinne valiokuntaan käymään
tätä kyseistä lakia läpi, koska
tämä laki ei ole puoluepoliittinen laki, vaan
tämä laki on koko Suomen laki ja tämä on
ihmisoikeuslaki, ja minä pidän äärimmäisen
tärkeänä sitä, että tämä laki
on niin sitova ja niin ihmisarvoa kunnioittava kuin vain mahdollista.
Edustajan kysymykseen, kuinka kunnissa ei tätä asiaa
ole järjestetty: Tiedättekö, minä olen miettinyt,
onko tämä Suomelle kunniaksi vai häpeäksi,
että Suomi on ainoa maa Euroopassa, jossa tällaista
lakia tarvitaan.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa puhemies! Todellakin nykypäivänä vanhus
saattaa jäädä jopa heitteille, ja on
hyvä, että vanhuspalvelulaki, siis suunnitelmien
mukaan toimiminen, subjektiivinen oikeus palveluihin, todellakin
toteutuisi. Sitä ihmettelen, että kun ministeri
Risikon aikana tätä jo valmisteltiin, miksi haluatte
aloittaa valmistelun uudestaan ja näin ehkä ehkäistä sen,
että se asia menisi eteenpäin jo pikaisesti tällä kaudella.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa herra puhemies! Nyt on kyllä edustajalla täysin
väärä käsitys, mistä se lienee
tullut. Nimittäin valmisteluahan ei aloiteta uudestaan,
vaan juuri selostin, että laki lähetettiin lausuntokierrokselle
ennen kesää ja tuon lausuntokierroksen palaute
tuli minun työpöydälleni. Se ei ole ministerisidonnainen
asia eikä puoluesidonnainen asia, että laki valmistellaan
huolellisesti, ja kun kerran lausuntokierros on järjestetty,
niin tuon lausuntokierroksen palaute otetaan — se on normaalia
lainsäädäntötyötä — huomioon
myöskin lain jatkovalmistelussa.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa puhemies! Valtiokonttorin ohjeen mukaan jokainen Suomen
armeijan sotaveteraani olisi oikeutettu kerran vuodessa tapahtuvaan
kuntoutukseen. Yleensä tätä varten on
varattu 30 miljoonaa euroa, mutta oikein toteutuakseen olisi vuosittainen
lisätarve noin 20 miljoonaa.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Anteeksi, edustaja, tarkoitus oli esittää lisäkysymys tähän
varsinaiseen keskusteluun. Tuleeko se sieltä?
Kyllä, kyllä. Sotaveteraanit ovat vanhuksia,
onneksi.
Julkisuuteen on kuitenkin tihkunut tietoja siitä, että hallitus
aikoo tästä lisätarpeesta huolimatta
vähentää sotaveteraanien kuntoutuksen
rahoja noin 6 miljoonalla eurolla. Kysynkin vastaavalta ministeriltä:
Aiotaanko vuosi vuodelta huonommassa kunnossa olevien tuntemattomien
potilaiden, näiden vanhusten, kuntoutukseen varattua rahaa
vähentää sillä verukkeella,
että toivotaan näiden veteraanien hiljalleen kuolevan
pois?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Vastataan tällä kertaa tähän
kysymykseen, mutta meidän yhteisten pelisääntöjemme
mukaan lisäkysymyksen täytyy liittyä varsinaiseen
kysymykseen.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Niin, kyllähän tässäkin
vanhuksista puhutaan, siinä mielessä ymmärrän
kysyjän kysymyksen, mutta kysyjän ihmiskäsitystä ja
sitä, että se olisi jollain tavalla hallitus-
tai oppositiosidonnainen, en täysin tässä ymmärtänyt.
Nimittäin kyllä hallitus pitää äärimmäisen
tärkeänä sitä, että sotiemme
veteraanien vanhuudenhuollon palvelut turvataan, ja tämä on
kirjattu myöskin hallitusohjelmaan.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on laadittu veteraanipoliittinen
ohjelma, jossa erityisesti painotetaan kuntouttavaa toimintaa ja
myös sen viemistä kotiin, eli tämä on
siellä uutena elementtinä. Budjettiahan ei ole
vielä lyöty lukkoon, on istuttu vasta budjettiriihi.
Itse lähden siitä, että veteraanikuntoutuksen
määräraha nousee ensi vuonna, se ei laske,
vaan se nousee per veteraani. Olette aivan oikeassa: kun veteraanien määrä vähenee,
heidän ikänsä myöskin nousee, ja
silloin sitä kuntoutusta tarvitaan entistä enemmän.
Se on perusteena sille, minkä takia tätä määrärahaa
täytyy nostaa.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa puhemies! On aivan erinomaista, että edellinen
peruspalveluministeri Risikko teki oikean naisen työn siinä,
että hän valmisteli tämän vanhuspalvelulain
siihen pisteeseen, että se on nyt saatu lausuntokierrokselle,
ja lausuntoja on tullut. Kyllä esimerkiksi Helsingistä tuli
myöskin paljon sellaista palautetta, että lakia
täytyy miettiä, mutta se täytyy ripeästi
viedä eteenpäin, että ihan valmishan
se ei ollut.
Mutta kun täällä kysyttiin peruspalveluministeriltä,
onko tulossa lakiin henkilöstömitoitukset, niin
ehkä siitä tässä haluaisimme
vielä kuulla vastauksen, onko se jo ratkaistu, ja myöskin sitten
siitä iästä. Kun on vanhuspalvelulaista
kyse, niin paljon on keskusteltu julkisuudessa, vanhusasiain asiantuntijat
ovat keskustelleet, mikä ikäraja tullaan tähän
lakiin laittamaan. Toivon, että ministeri näihin
vastaisi ja ehkä kertoisi vielä, milloin me eduskuntaan
saamme tämän erittäin tärkeän
ja erityisesti kokoomukselle, koko hallitukselle ja varmasti kaikille
suomalaisille tärkeän lain.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa herra puhemies! Kiitän edustaja Sarkomaata
kysymyksestä. Tämä on todellakin ollut
yli puoluerajojen tärkeä projekti, tämä vanhuspalvelulaki.
Tässä vaiheessa ehkä oppositiollekin
voi esittää kiitoksen, nimittäin aikoinaan
ministeri Hyssälä pyysi Sirkka-Liisa Kivelää selvitysmieheksi,
millä tavalla Suomen vanhustenpalvelut voivat ja minkälaisia
parannuksia siellä pitäisi saada. Totean todellakin,
että tämä ei välttämättä ole
kunniaksi Suomelle, että kun meillä muu lainsäädäntö jo
edellyttää, että ikääntyneistä ihmisistä pidettäisiin
huolta, niin meillä joudutaan säätämään
erillislaki.
Mutta todellakin vastauksena edustaja Sarkomaan kysymykseen
totean, että tämä laki ollaan tuomassa
jo heti ensi vuoden puolella eduskunnan käsittelyyn. Henkilöstömitoituksista
sanoisin, että kun ne tänä päivänä ovat
ympärivuorokautisessa hoidossa suosituksen tasolla, niin minä lähden
kyllä siitä, että ne olisi hyvä saada myöskin
sinne lakiin kirjattua, nämä ympärivuorokautisen
hoidon henkilöstömitoitukset. Sitten kun puhutaan
niistä kotiin vietävistä palveluista, niin
siinä sitten se lakiin kirjaaminen on hieman vaikeampaa,
mutta kun niitä ei ole edes selvitetty eikä niitä ole
suosituksen tasolla ollut, niin minä lähden siitä,
että...
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Anteeksi, ministeri, minuutti on jälleen mennyt!
...ne ovat vähintään suosituksen
tasolla.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ikäihmisten hoidon painopiste
on edelleen kotihoidossa ja sitä kautta myös omaishoidossa. Kuten
ministeri äsken tuossa viittasi, niin kotiin vietävien
hoitojen laatukriteerit ovat edelleen valtakunnassa määrittämättä,
ja tämä tietenkin vaikuttaa myös omaishoitoon
ja omaishoitajien jaksamiseen. Kysyn ministeriltä: Tullaanko
tulevan hallituskauden aikana puuttumaan myös kotona asuvien
ikäihmisten palveluiden laadun tasoon, ja mitä se
tarkoittaa omaishoidossa?
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa herra puhemies! Kysyjä puuttui hyvin tärkeään
asiaan, nimittäin omais-hoitajien jaksamiseen. Meillä ministeriössä on nyt
jo laitettu rattaat pyörimään sen eteen,
että me saisimme Suomeen omaishoidon kansallisen kehittämisohjelman,
jossa katsottaisiin hieman laajemmin tätä ikääntyneiden
ihmisten hoitoa ja hoivaa. Se ei nimittäin ole riippuvainen
yhdestä vanhuspalvelulaista, eikä se ole riippuvainen
ainoastaan esimerkiksi siitä, millä tavalla omais-hoitajien
asemasta säädetään laissa. Meidän
täytyy myöskin pystyä katsomaan, millä tavalla meidän
terveyskeskukset toimivat, millä tavalla meidän
järjestöt ovat mukana tässä toiminnassa, meidän
täytyy katsoa, millä tavalla yksityisen sektorin
palveluita voidaan myöskin hyödyntää, niin
että saadaan iso, hyvä kokonaisuus, joka toimii
sitten ikääntyneiden ihmisten parhaaksi.
Omaishoitajien kohdalla niin ikään nämä kotiin
vietävät palvelut ovat äärimmäisen
tärkeitä, jotta ihmiset jaksaisivat. Se ei ole
millään tavalla perusteltua, että me
säästäisimme siitä, että meidän
omaishoitajat pääsisivät tekemään
sitä tuiki tärkeää työtään.
Annika Lapintie /vas:
Herra puhemies! On totta, että kymmenkunta vuotta
tässä eduskuntasalissa on keskusteltu ikäihmisten
hoivasta, ja on ollut tuolla portaillakin mielenosoituksia inhimillisen
vanhuuden puolesta, ja siinä mielessä mikään
puolue tai hallitus ei oikeastaan voi röyhistellä rintaansa,
koska kaikki olemme syyllisiä siihen, että tämä asia
ei ole edennyt.
Mutta nyt olisi mahdollisuus viedä se nopeasti eteenpäin.
Siinä mielessä kysyn, että kun suuria
ongelmia on laitoshoidossa, erityisesti siinä, että on
liian vähän henkilökuntaa, mutta myös siinä,
että kädet eivät riitä ja rahat
eivät riitä — ehkäpä se
kuntauudistuskin voi antaa tähän vähän
apua, jos lähdetään palvelut edellä ja
palvelut nostetaan siellä ykkösasiaksi — mutta
Ruotsissa on järjestelmä, jossa henkilökunnalla
on tavallaan velvollisuus eteenpäin viedä vanhusasiamiehelle
näitä ongelmia, jos nähdään
epäinhimillistä hoitoa: Onko tähän
lakiin tulossa tällainen henkilökunnan oikeus
ja velvollisuus kertoa asioista?
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Kyllä pidän tätä henkilökunnan velvollisuutta
ilmoittaa epäkohdista — ja ehkä sitä pitäisi
myöskin kutsua itse asiassa oikeudeksi, koska usein tänä päivänä,
jos henkilökunnasta on puututtu siihen, kun on nähty
näitä epäkohtia, työntekijä on
saattanut jopa joutua hankalampaan tilanteeseen siellä omalla
työpaikallaan — kyllä pidän
tätä kohtaa laissa erittäin tärkeänä ja nimenomaan
tuon Ruotsin-mallin mukaisesti.
Kun edustaja mainitsi tuossa kuntauudistuksen, niin kuntauudistus
lähtee nimenomaan palvelut etunenässä,
niin että me saamme tämänkin lain implementoitua
sinne kuntakenttään, valtionosuusjärjestelmä,
kuntalaki ja koko kuntakentän uudistus, niin että palvelut
toimivat ja ne pystytään turvaamaan joka ikiselle
suomalaiselle samalla tasolla.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Vanhustenpalvelujen tarve tulevina vuosina
kasvaa, koska, hyvä kyllä, ihmiset elävät
pidempään ja meillä on lisää vanhuksia.
Vaikka tästä tulevasta laista tulisi aivan täysin
täydellinen, sitä ei saada toteutettua, ellei
meillä ole riittävästi niitä ihmisiä,
jotka haluavat tehdä töitä vanhusten parissa
ja jotka on koulutettu nimenomaan vanhustyöhön
hoito- ja hoivapuolella. Onko tämän lain valmistelun
yhteydessä tehty yhteistyötä opetushallinnon
kanssa sillä tavalla, että myös koulutuksen
uudistaminen ja kehittäminen ottaa huomioon sen, että tarvitsemme
todella ison joukon nuoria ihmisiä, jotka kiinnostuvat
vanhustyöstä ja ovat valmiita menemään
sille alalle?
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa herra puhemies! Kyllä me olemme ministeri Gustafssonin
kanssa näistä asioista jo keskustelleet. Tässä ei
vielä kovin montaa viikkoa ole ehditty olemaan ministerinä,
mutta totean, että asiat edistyvät kyllä aika
sutjakkaan tahtiin. Tuossa vielä tarkennuksena totean, että tämä vanhuspalvelulain
aikataulu sovittiin tuolla hallitusneuvotteluissa, ja se aikataulu
pitää, eli vuoden 2013 aikana me tämän
lain saamme Suomessa voimaan. Tästä on ehdottomasti lähdettävä.
Mitä tulee sitten siihen, millä tavalla meillä vanhuspalveluissa
työpaikat saataisiin vetovoimaisiksi, niin siinä tarvitaan
kyllä muutakin kuin pelkästään
lainsäädäntötyötä.
Tarvitaan asenneilmaston muuttamista, sitä tapaa, jolla
meillä esimerkiksi johdetaan näissä laitoksissa,
niin että henkilökunta itse pääsee
myöskin kehittämään tätä työtä ja
heitä kuullaan. Näidenkin uudistusten implementoinnin
aikana on hyvin tärkeää, että henkilökunta
otetaan mukaan tähän työhön.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön
suosituksen mukaan 75 vuotta täyttäneiden laitospaikkoja
pitäisi olla 3 prosentille väestöstä ja
tehostettua palveluasumista 5—6 prosentille yli 75 vuotta
täyttäneestä väestöstä.
Näitten suositusten valossa esimerkiksi omassa kotikunnassani Kurikassa
kotihoitoa pitäisi vähentää 22
paikalla nykyisestä, tehostettua palveluasumista 27 paikalla
ja laitoshoitoa 32 paikalla. Näillä toimillako
hallitus aikoo tätä henkilöstömitoitusta
vanhustenhuollossa parantaa?
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Nyt täytyy sanoa, että en ihan ymmärtänyt
edustajan varsinaista kysymystä. Siis onko edustaja sitä vastaan,
että meillä vanhustenhuollossa katsotaan nämä henkilöstömitoitukset ja
niin, että siellä ihan aidosti on riittävästi
henkilökuntaa sitten niin laitoksissa kuin kotihoidon puolella?
Kaikki varmasti ovat sitä mieltä, että meillä täytyy
saada painopistettä muutettua esimerkiksi siitä,
että meillä terveyskeskusten pitkäaikaisosastoilla
makuutetaan ikääntyneitä ihmisiä,
jotka itse asiassa siellä ollessaan päätyvät huonompaan
kuntoon kuin sinne mennessään. Tämä ei
varmasti voi olla tarkoitus.
Edustajan kysymykseen ehkä tarkennuksena voisin todeta,
että kun tämä on iso kokonaisuus, niin
me tarvitsemme myöskin henkilökuntaa sinne kuntouttavan
työn puolelle katsomaan sitä isompaa kokonaisuutta.
Tämä yhteiskunta ei voi olla kapea-alainen, jossa
byrokraattisesti katsotaan vaan joitain asioita, vaan meidän
pitää miettiä, millä tavalla
me kaikki voimme osallistua tähän, ja silloin
me puhumme myöskin järjestöjen osallisuudesta
tähän työhön. Me puhumme myöskin
yksityisten yritysten osallisuudesta tähän työhön.
Tämä on isompi kokonaisuus, ja tähän
tarvitaan kyllä koko Suomen tahtotilaa.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Ministeri kovin kauniisti puhuu siitä,
miten vanhuksista tulee pitää huolta, mutta tosiasia
on se, että kunnilta tullaan leikkaamaan merkittävästi toimintamenoihin
kohdistettuja rahoja seuraavina vuosina tiukan taloustilanteen vuoksi.
Mistä hoitavia käsiä ja heille palkkaa
jatkossa riittää, hyvä ministeri?
Toinen kysymys, jonka itse nostitte esiin laajemmin tähän
omaishoitoon liittyen: Hallitusohjelmassa olette linjanneet selvittävänne
omaishoidon asiaa kokonaisuudessaan. Puolueemme piti sitä erittäin
tärkeänä asiana ja pitää jatkossakin.
Te olette monessa yhteydessä todennut, että omaishoidon
tuen verovapaus tulee toteutumaan. Näinkö todella
on ja milloin? Se on hieno uudistus. Olisi hyvä kuulla,
onko todellakin koko hallitus tämän teidän
avauksenne takana.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa herra puhemies! Tämä ei ollut ainoastaan
sosialidemokraattien avaus, vaan kyllä tästä oli
yksimielisyys hallituksen keskuudessa, ja siksi se on sinne hallitusohjelmaan
myöskin kirjattu, millä tavalla me voimme parantaa
omaishoitajien asemaa. Tämä ei ole ainoastaan
selvitystasolla, mitä te puhuitte yleisesti omaishoitajien
palveluiden kehittämisestä, vaan niin kuin totesin
jo täällä edustaja Kiljuselle, niin omaishoidon
tuen valtakunnallinen kehittämisohjelma on nyt jo ministeriössä työn
alla. Asiat kyllä etenevät, ja ehkä me
voimme palata tähänkin puolen vuoden päästä,
niin voin sitten antaa tarkempaa tietoa siitä, millä tavalla
tämä asia edistyy.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunta on puuttunut siihen, että säädetään
hyviä lakeja, joita ei sitten kuitenkaan käytännössä voida
toteuttaa resurssien puutteen vuoksi. Olettaako hallitus kuntasektorin
käytännön toimijana olevan valmiina vanhuspalvelulain
astuessa voimaan?
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Arvoisa puhemies! Jos minä aloitan ja ministeri Virkkunen
sitten jatkaa.
Nyt kun tätä keskustelua kuntauudistuksesta on
käynyt, niin on ollut välillä aika hämmentävääkin
kuunnella sitä opposition tapaa puhua tästä hyvin
tärkeästä uudistuksesta, jota itse asiassa
keskustapuolue oli itse viemässä eteenpäin aikoinaan.
Tässä mielessä varmasti luulisi, että kaikki
ovat sitä mieltä, että meidän
täytyy saada tämä meidän kuntakenttä kuntoon,
niin että kunnissa on vitaliteettia ja kunnat pystyvät
nämä palvelut turvaamaan paremmin kuin tänä päivänä.
Tänä päivänä meillä on
kuntia, joissa esimerkiksi todella vakava sairastuminen saattaa
heilauttaa koko kunnan talouden tasapainon. Tällainen kunta
ei ole vitaali kunta, joka pystyy sitten tulevaisuudessakaan näitä palveluita
tuottamaan.