Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Minulla on ilo esitellä eduskunnalle hallituksen esitys, joka sisältää ehdotuksen uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi ja useita muutosehdotuksia tasa-arvolakiin. Kyse on yhdestä viime aikojen merkittävimmästä ihmisten perusoikeuksien toteutumista vahvistavasta uudistuksesta. Sillä myös pyritään osaltaan saattamaan Suomen lainsäädäntö sellaiseksi, että Suomi voisi ratifioida YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen.

Ärade talman! Jag har glädjen att för riksdagen nu presentera regeringens proposition till ny diskrimineringslag och flera ändringar i jämställdhetslagen. Det är fråga om betydande förändringar och förbättringar som gör att människors grundrättigheter bättre än förut kan förverkligas rent praktiskt i det vardagliga livet. Förslaget strävar också till att möjliggöra att Finland snart ska kunna ratificera FN:s konvention om handikappade personers rättigheter.

Haluan ehdotetusta uudesta yhdenvertaisuuslaista nostaa esille erityisesti kolme asiaa.

Ensinnäkin uusi yhdenvertaisuuslaki antaisi nykyistä laajempaa ja yhtenäisempää suojaa syrjinnältä. Nykyinen lakihan on sillä tavoin epäsymmetrinen, että siinä kielletään syrjintä laajasti työelämässä ja koulutuksessa, mutta syrjintä muilla elämänalueilla on kiellettyä vain etniseen syrjintään perustuvana. Ei voi olla niin, että häirintä ja syrjintä esimerkiksi elinkeinotoiminnassa on kiellettyä vain etnisen syrjinnän osalta mutta ei vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen osalta. Nykyistä yhdenvertaisuuslakia antaessaan eduskunta hyväksyikin ponnen, jonka mukaan hallituksen tuli valmistella sellainen yhdenvertaisuuslainsäädäntö, jossa kaikki syrjintäperusteet asetetaan samanlaisten oikeussuojakeinojen piiriin. Nyt voin ilokseni todeta, että näin on tehty.

Toiseksi uudessa yhdenvertaisuuslaissa edellytettäisiin viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten sekä työnantajien omatoimisesti myös edistävän yhdenvertaisuutta. Tavoitteena on ennalta ehkäistä syrjintää, jotta ihmiset voivat esimerkiksi alkuperästään, uskonnostaan, vakaumuksestaan, vammastaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta opiskella, tehdä töitä ja muutoinkin toimia yhteiskunnassa ilman pelkoa häirinnästä ja syrjinnästä. Kuten hyvin tiedämme, on aina parempi yrittää ehkäistä ongelmia kuin jälkikäteen korjata niitä.

Syrjinnän ennaltaehkäiseminen on tärkeätä myös siksi, että tutkimusten mukaan vain harva syrjintää kokenut vie asiansa tuomioistuimeen tai muuhun viranomaiseen. Euroopan komission eurobarometritutkimuksen mukaan Suomessa 16 prosenttia ihmisistä kokee vuosittain tulleensa syrjityksi, siis yli 800 000 henkilöä, mutta silti käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain vain muutamia kymmeniä syrjintätapauksia. On ihmisten oikeusturvan tosiasiallisen toteutumisen kannalta erittäin tärkeätä, että rekrytointi- ja muut prosessit ovat aidosti syrjimättömiä.

Ärade talman! Det föreliggande lagförslaget betonar förebyggande arbete mot diskriminering. Det här är mycket viktigt, inte minst på grund av att flera undersökningar visar på hur allmänt förekommande diskriminering på olika grunder fortfarande är i Finland. Enligt EU-kommissionens senaste Eurobarometer-undersökning upplever faktiskt hela 16 procent av Finlands befolkning att de årligen har utsatts för någon form av diskriminering, alltså över 800 000 personer. Trots det här är det väldigt få diskrimineringsfall som behandlas i våra domstolar. För säkerställandet av alla individers rättssäkerhet är det därför mycket viktigt att till exempel rekryterings- och andra processer också i verkligheten är genuint fria från diskriminering.

Arvoisa puhemies! Kolmas asia, jonka haluan nostaa esiin, on ehdotus siitä, että nykyinen vähemmistövaltuutetun virka korvattaisiin uudella yhdenvertaisuusvaltuutetun viralla. Vähemmistövaltuutettuhan voi tänä päivänä puuttua vain etniseen syrjintään, mutta uusi yhdenvertaisuusvaltuutettu voisi puuttua myös esimerkiksi ikään, vammaisuuteen, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään. Tämä parantaisi huomattavasti syrjintää kokevien mahdollisuutta saada neuvontaa ja saada asiansa selvitettyä.

Työelämässä uuden yhdenvertaisuuslain noudattamista valvoisivat kuitenkin jatkossakin työsuojeluviranomaiset ja tasa-arvolain noudattamista valvoisi tasa-arvovaltuutettu, kuten nykyisinkin. Koska yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu ja lapsiasiainvaltuutettu säilyisivät erillisinä viranomaisina, pidän erittäin tärkeänä, että niiden olisi mahdollista tehdä saumatonta yhteistyötä. Yksi mahdollisuus on, että valtuutetut tulevaisuudessa voisivat kuulua samaan hallinnonalaan ja ehkä he myös voisivat toimia esimerkiksi samassa rakennuksessa.

Uudistuksessa nykyiset tasa-arvolautakunta ja syrjintälautakunta yhdistettäisiin. Uusi lautakunta olisi niin sanotun matalan kynnyksen oikeusturvaelin, jolla olisi toimivalta käsitellä laajasti erilaisia yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain mukaisia syrjintäasioita.

Hallitus on halunnut myös varmistaa, että uusi valtuutettu ja uusi lautakunta saavat ne lisäresurssit, jotka he tarvitsevat huomattavasti laajennetun mandaatin ja laajenevien työtehtäviensä hoitamiseksi. Hallitus on tässä tarkoituksessa kehysneuvottelujen yhteydessä varannut määrärahoja viidelle lisäviralle tulevan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon ja yhden lisäviran uudelle lautakunnalle.

Arvoisa puhemies! Otan seuraavaksi esille myös muutamia keskeisiä asioita sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelluista tasa-arvolakia koskevista ehdotuksista.

Hallitusohjelman mukaisesti yhdenvertaisuuslaki ja naisten ja miesten välistä tasa-arvoa käsittelevä tasa-arvolaki säilytetään jatkossakin erillään. Tasa-arvolain osalta kyseessä ei ole kokonaisuudistus, vaan ehdotukset ovat enemmänkin täydennyksiä nykylakiin.

Uutta lain tasolla on, että syrjintä sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella kiellettäisiin selvästi. Tasa-arvolain syrjintäkieltoja on käytännössä sovellettu sukupuolivähemmistöön kuuluvien, kuten transsukupuolisten henkilöiden, kokemaan syrjintään jo aiemmin, mutta lainsäädäntöä selkiytettäisiin nyt tältä osin.

Lakipaketin yhteydessä on myös tarkoitus parantaa työpaikan tasa-arvosuunnittelua ja erityisesti palkkakartoitusta koskevia säännöksiä. Uudistuksen yhteydessä palkkakartoituksen sisällöstä säädettäisiin nykyistä tarkemmin, henkilöstön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia korostettaisiin ja tasa-arvolakiin lisättäisiin uusi velvollisuus tiedottaa henkilöstölle tasa-arvosuunnitelmasta. Vastapainoksi työpaikoille ehdotetaan mahdollisuutta harventaa suunnitteluväliä joka toiseen vuoteen.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lopuksi todeta, että tämä hallituksen esitys kokonaisuudessaan on merkittävä ajatellen perusoikeuksien suojan kehittämistä maassamme.

Ärade talman! Jag konstaterar slutligen att den här propositionen har stor betydelse med tanke på det praktiska tillgodoseendet av de grundläggande rättigheterna i vårt land. — Tack, kiitos.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Henriksson äsken totesi, yhdenvertaisuuslain uudistuksella on tarkoitus antaa nykyistä vahvempi suoja syrjinnältä. Pidän tätä uudistusta erittäin merkittävänä. Tässä kokonaisuudessa on siis kaksi lakia: on yhdenvertaisuuslainsäädännön kokonaisuudistaminen ja tasa-arvolakiin tehtäviä muutoksia. Niitä on kolmen vuoden ajan yhdessä toimiessani tasa-arvoministerinä viety eteenpäin, ja nyt tulos on salissa keskusteltavana. Siinä on jokainen joutunut antamaan joissain asioissa periksi, mutta oleellista on se, että iso kokonaisuus myös tasa-arvolain kannalta ja tärkeitä asioita saadaan edistettyä.

Ensinnäkin, syrjintä sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella kiellettäisiin selvästi tasa-arvolaissa. Tätä tasa-arvolain syrjintäkieltoa on sovellettu sukupuolivähemmistöihin kuuluviin jo aikaisemmin, mutta täsmällinen kielto on silti erittäin tärkeä. Se luo konkreettisia oikeuksia ja velvoittaa ja toimii viestinä syrjinnän tuomitsemiseksi. Lakiin tulee myös velvoite ennalta ehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. Tämän tavoitteena on se, että asenteet ja käytännöt viranomaistoiminnassa, työelämässä ja oppilaitoksissa muuttuvat niin, että myös sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset voivat opiskella ja työskennellä ilman pelkoa syrjinnästä.

Toinen muutos tasa-arvolaissa on se, että tällä tasa-arvolain muutoksella on tarkoitus parantaa työpaikan tasa-arvosuunnittelua ja erityisesti palkkakartoitusta koskevia säännöksiä. Tasa-arvosuunnittelu on tärkeätä, sillä sen avulla työpaikoilla päästään keskustelemaan naisten ja miesten tasa-arvon ja etenkin samapalkkaisuuden toteutumisesta käytännön tasolla. Jos katsoo selvityksiä, joita on tehty tasa-arvosuunnitelmista ja palkkakartoituksista, niin ne osoittavat sen, että laadussa ja kattavuudessa on ongelmia. Huomiota herättävä on se tulos, että suuri osa kyselyyn vastanneista luottamusmiehistä ei tiennyt, onko työpaikalla tehty palkkakartoitusta. Lain ajatus, joka nytkin on laissa, yhdessä henkilöstön kanssa tehdystä suunnitelmasta ei siis ole toteutunut ollenkaan niin laajasti kuin on toivottu. Työelämän tasa-arvoa koskevat ongelmat, kuten raskaussyrjintä ja palkkasyrjintä, eivät ole poistuneet, vaan työtä naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi on terävöitettävä, ja tämä laki antaa uudet mahdollisuudet palkkakartoitusten parempaan tekemiseen. Uusissa palkkakartoitusta koskevissa säännöksissä käsitellään palkkaerojen syiden selvittämistä ja korvaaviin toimiin ryhtymistä, minkä myötä olisi selvempää, että palkkakartoitus ei ole vain kuvaus naisten ja miesten palkoista. Tarkoituksena on, että palkkakartoitus tuo esiin mahdollisia naisten ja miesten välisiä perusteettomia palkkaeroja ja johtaa niiden poistamiseen.

Kolmas iso asia tässä tasa-arvolain uudistamisessa on se, että oppilaitosten tasa-arvosuunnittelua koskeva velvoite ehdotetaan laajennettavaksi myös perusopetukseen. Järjestelmällinen tasa-arvotyö perusopetuksessa on itse asiassa jopa tärkeämpää kuin ylemmillä koulutusasteilla, koska perusopetuksen aikana tehtävillä valinnoilla on suuri merkitys jatko-opintoja ja ammatinvalintaa ajatellen.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ministeri Henrikssonia yhteistyöstä, jota olemme tehneet yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain uudistamisen eteen. Ymmärtääkseni tasa-arvolakia on yhteensä seitsemän vuotta oltu uudistamassa ja viimeiset kolme vuotta tällä eduskuntakaudella, ja nyt se on täällä salin käsiteltävänä. Toivon, että uudistukset ja niiden yhteydessä käytävä julkinen keskustelu näkyvät ihmisten elämässä myönteisinä muutoksina, joidenka seurauksena naisten ja miesten tasa-arvo toteutuu nykyistä paremmin ja myös eri vähemmistöihin kuuluvien ihmisten on helpompi elää ja toimia suomalaisessa yhteiskunnassa täysivaltaisina jäseninä ilman pelkoa, ilman tuskaa syrjinnästä. Nämä ovat hyvin tärkeitä asioita. Sen vuoksi on hienoa, että tämä lakikokonaisuus on nyt saatu eduskunnan käsiteltäväksi.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä syytä kiittää sekä ministeri Henrikssonia että entistä tasa-arvoministeri Arhinmäkeä tästä esityksestä yhdenvertaisuuslaiksi. Tämä on todella merkittävä, ja tätä on pitkään odotettu. Esitys vahvistaa ja asettaa tasa-arvotyön niihin kehyksiin, mitä on odotettu jo monia vuosia.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on työministeri paikalla, olisin kysynyt ministeri Ihalaiselta, näkeekö hän joitakin konkreettisia keinoja naisten ja miesten välisen palkkatasa-arvon aikaansaamiseksi. Tämä on kysymys, joka on puhuttanut jo vuosia.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset uskomme aika laajasti tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Siitä huolimatta tämä laaja arvopohjamme vaatii kuitenkin käytännössä lakia edesauttamaan näiden arvojen toteutumista. Vaikka syrjintää Suomessakin tapahtuu päivittäin, vain harvat ihmiset jaksavat taistella oikeudestaan yhdenvertaiseen kohteluun. Yksin taistelu onkin kohtuuton vaade syrjintää kokeneelle, ja sen vuoksi on tärkeää, että meillä on neuvontaa ja tukea, asiantuntija-apua, sitä tarvitseville.

Varsinaisessa valiokuntakäsittelyssä esille nousee varmasti vielä monta pohdittavaa asiaa, mutta kaksi kysymystä haluaisin ministerille tässä kohtaa esittää: tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat teoriassa hyviä, mutta kuinka monessa työyhteisössä ne jäävät pölyttymään paperipinona vain hyllylle? Toisena kysymyksenä haluaisin kysyä: miten tämä yhdenvertaisuuslaki muuttaa kaikkien ihmisten tasa-arvoista oikeutta avioliittoon?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka en ole tätä lakia oikeastaan tutkinutkaan, meidän pitäisi jo tänä päivänä tietää, että kaikkien ihmisten pitää olla yhdenvertaisia, on se sitten ikään, sukupuoleen tai muuhun katsottuna, ja sama on myös, että lain nimessä pitäisi olla yhdenvertaisia, mutta välttämättä se ei aina näin toteudu.

Täällä esityksessä sanotaan, että viranomaisten tulee maahanmuuttajien ohella kiinnittää huomiota myös saamelaisiin ja romaneihin laatiessaan yhdenvertaisuussuunnitelmia. Tämä on ihan hyvä asia, mutta sitten työelämässä on käytännössä sanonta, että naisen euro on se 80 senttiä.

Ja mitä vielä tulee sitten koulutukseen, on sillä lailla, että vaikka tavoite olisi, että esimerkiksi tämän päivän niin sanotuilla naisvaltaisilla aloilla olisi yhtä paljon miehiä kuin naisia, me emme varmaan koskaan voi koulussakaan tehdä niin, että nyt sitten määrätty osa poikia kasvatetaan vaikka sinne sosiaali- ja terveydenhuollon alalle. Tästä me emme koskaan pääse siihen, vaikka toivottavaa työelämässä on, että juuri tämmöisillä sosiaalialoilla nähtäisiin miespuolisia henkilöitä.

Kaiken kaikkiaan tämä laki on hyvä ja kannatettava, mutta käytännössä on sitten niitä monia ongelmia, jotka eivät tämänkään lain myötä vielä ratkea.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset hallitukselle tästä merkittävästä yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia edistävästä lakikokonaisuudesta. Naisten ja miesten välinen tasa-arvo työelämässä paranee, ja on hienoa, että sukupuoli-identiteettien syrjintäkielto on nyt selvästi laissa.

Oli hyvä kuulla myös ministeri Henrikssonilta, että lakimuutos edistää YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen ratifiointia. Kysyisin tästä hieman lisää: onko myös kehitysvammalain pakkokeinopykälän kumoamisessa edistytty, mikä myös on tärkeää sopimuksen ratifioimiseksi?

Lisäksi kysyisin resursseista: nimittäin kun yhdenvertaisuusvaltuutettu varmasti tarvitsee lisää henkilötyövuosia lain tärkeiden tavoitteiden eteenpäinviemiseen, onko näihin hallitus mahdollisesti varautunut?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämä yhdenvertaisuuslaki on nyt tässä vaiheessa. Tässä on tehty suuri työ tämän valmistelemiseksi. Perustuslain 6 §:ssähän määritellään, että ihmiset ovat kaikki tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia lain edessä, ja kun tutustuin tähän lakiin, katsoin, että siellä tuo 5 § kertoo yhdenvertaisuuden edistämisestä ja viranomaisten velvollisuuksista sen suhteen. Kysynkin ministeriltä: miten paljon tässä lain valmistelussa on otettu tämmöistä alueellista yhdenvertaisuutta esille, ja miten arvioitte sen vaikuttavan alueellisen yhdenvertaisuuden arviointiin? Esimerkiksi väestö ikääntyy ja ihmiset tarvitsevat sähköisiä palveluita, laajakaistayhteyksiä, jotka eivät ole tasavertaisia koko maassa. Voidaanko tätä yhdenvertaisuuslakia soveltaa näihin tapauksiin, kun arvioidaan esimerkiksi palveluiden saatavuutta sähköisessä muodossa?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että vammaisten oikeuksiin ja asemaan tulee parannuksia.

Tällä hetkellä Suomessa on paljon osatyökykyisiä, jotka ovat sekä kiinnostuneita että motivoituneita tekemään töitä mutta törmäävät erilaisiin esteisiin. Pidän hyvänä ajatuksena, että vähemmistövaltuutetun toimivaltaa laajennetaan niin, että jatkossa myös vammaisten oikeuksien toteutumisen valvonta kuuluu hänelle. Tämä on mielestäni erittäin tarpeellinen uudistus, eli saadaan selkeästi yksi viranomainen, joka valvoo vammaisten oikeuksia.

KD esitti hallitusneuvotteluissa kirjausta vammaisten oikeuksien ratifioimisesta, ja se löytyykin sieltä, sivulta 61. Kysyn ministeri Henrikssonilta: onko ratifiointi nyt tämän lain myötä toteutumassa tämän hallituksen aikana, vai edellyttääkö se vielä muiden lakihankkeiden läpiviemistä?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä on odotettu kauan ja sitä on valmisteltu huolellisesti.

Lain tehokas toteuttaminen edellyttää eri tahoille annettavaa tiedottamista ja koulutusta, ja asennemuutostakin varmasti tarvitaan. Jatkossa on edelleen syytä pohtia, onko järkevää, että työelämän syrjintää valvotaan useiden eri tahojen toimesta, sekä työsuojeluviranomaisten että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetun toimesta. Tämä jakaa käsittääkseni myös asiantuntijoiden mielipiteitä, ja kysyisinkin molemmilta ministereiltä: Mitä mieltä olette tästä asiasta? Miksi päädyttiin tähän ratkaisuun?

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys on todella hyvä ja odotettu. Esityksessä on paljon asioita luettavana, elikkä kaikkea en mitenkään ole ehtinyt vielä edes lukea, mutta on hyvä, että vammaisten asia tulee tässä esille, ja yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistaminenhan on ollut yksi edellytys sille, että Suomi voi ratifioida YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Hiljaiset ja pienet ryhmät, ikääntyneet ja vammaiset, ottavat hyvin paljon yhteyttä ja kertovat asioista, joita he kokevat. Siitä epätasa-arvosta, mitä vastaan on tullut ja mitä on havainnut, totean, että todellakin neuvoja ja jopa sitä oikeusapua on hyvin vaikea saada, jopa löytää, ja on tärkeää, että näitä asioita tähdennetään ja heillä on sitten mahdollisuus myös saada apua asioihinsa.

Kysyisin tästä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimenkuvasta. Sanoitte, että viisi virkaa on tulossa sinne lisää. Kuinka paljon on odotettavissa, että tämä yhdenvertaisuusvaltuutettu juuri korvaa esimerkiksi vanhusasiamiehen ja vammaisasiamiehen toimenkuvia, joista on kovasti puhuttu Suomessa viime vuosina? Heillähän ei ole tällaista toimenkuvaa, mutta työtä sitten tulee tälle yhdenvertaisuusvaltuutetulle heidän asioitaan selvitettäessä ja hoidettaessa.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieno hetki, saamme lain, joka parantaa muun muassa sukupuolten, seksuaalisten vähemmistöjen ja vammaisten oikeuksia. Yhdenvertaisuus on ainakin minulle erittäin tärkeä arvo, ja tätä lakiesitystä on syytä meidän kaikkien puoltaa.

Tässä on myös tärkeätä se, että tässä on vahva henki edistää yhdenvertaisuutta. Tämä ei ole sellaista suvaitsevaisuutta, jossa jotkut hienot ihmiset suvaitsevat toisia, vaan tällä lailla me haluamme nimenomaan edistää yhdenvertaisuutta, ja tätä pidän tämän lakiesityksen ehkä kaikkein suurimpana arvona. Edistämisvelvoite koskee niin viranomaisia, koulutuksen järjestäjiä, oppilaitoksia kuin työnantajiakin.

Työpaikkojen yhdenvertaisuutta pidän ehkä erittäin ajankohtaisena, tärkeänä asiana, ja tässä lailla tulee velvollisuus 30 hengen työpaikoille, siis työnantajille, jotka työllistävät vähintään 30 henkeä säännöllisesti, laatia yhdenvertaisuussuunnitelma. Mutta kysyisin ministeriltä: Miten me sitten edistämme yhdenvertaisuutta pienemmillä työpaikoilla, koska usein ongelmia saattaa esiintyä juuri silloin, kun on kysymyksessä pieni työpaikka, missä on vähän ihmisiä, vähän ehkä voimia puuttua siihen, jos esiintyy syrjintää? Miten me edistämme yhdenvertaisuutta myös pienissä työpaikoissa?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Seitsemän vuotta eikä suotta, eli kansalaisten yhdenvertaisuus on myöskin tätä yhteiskuntaa ylläpitävä ja kehittävä arvo, ja sen eteen meidän kaikkien sopii kaikin mahdollisin keinoin töitä tehdä. Kyllä tämä laki kaiken kaikkiaan on kannatettava, oikeastaan voisi sanoa semmoisella erityismaininnalla, että erityisen kannatettava.

Mielestäni lain nimi eli yhdenvertaisuuslaki kuvaa todella hyvin sitä ajatusta, mikä täällä kaiken kaikkiaan on takana. Sitten myöskin vähemmistövaltuutetun virka korvataan yhdenvertaisuusvaltuutetun viralla. Se henkii tätä lain ajatusta kaiken kaikkiaan, ja erityisen tyytyväinen olen siihen, mikä on tullut monessa puheenvuorossa jo esille, että työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa ja siihen liittyvää muun muassa palkkakartoitusvelvollisuutta täsmennetään.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkipää nosti esille naisten ja miesten väliset palkkaerot, tämän epätasa-arvon. Osa siitä selittyy tietysti sillä, että naisvaltaiset alat ovat usein hoito- ja hoiva-aloja julkisella sektorilla, jolla on pienemmät palkat. Tämän eteen pitää tehdä töitä, että entistä enemmän miehet hakeutuisivat naisvaltaisille aloille ja naiset miesvaltaisille aloille.

Tässä tasa-arvolaissa on nimenomaan tämä tasa-arvosuunnittelu peruskouluun, jolla pyritään siihen tilanteeseen, että jo etukäteen ei olisi ajatusta siitä, että tietyille aloille ei voi hakeutua. Tutkimukset osoittavat, että tytöistä vain reilu 10 prosenttia ajattelee, että on semmoisia aloja, jonne ei voisi hakeutua, mutta pojista noin yksi kolmasosa. Tämä osoittaa, että meillä on iso tasa-arvo-ongelma vielä.

Toinen kysymys, joka on ministeri Ihalaiselle, on se, että tässä tulee palkkakartoitus mutta voisiko lainsäädäntöä vielä tiukentaa sen osalta, että luottamusmiehet pystyisivät käymään palkkoja vielä selkeämmin läpi niin, että sieltä löytyisi, jos on tämmöisiä ei-perusteltuja palkkaeroja naisten ja miesten välillä.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä vähän tästä valvonnan merkityksestä. Valvonta on oleellinen osa lakien noudattamisessa, ja nykyisen yhdenvertaisuuslain ongelmana on ollut juuri se, että esimerkiksi suunnitelmien laiminlyönnistä ei ole seurannut mitään. Käsittääkseni se on nyt nostettu tässä lakiesityksessä esille.

Myöskin keskeistä yhteiskunnassa on edelleenkin kasvatus ja valistus. Asenteitamme on kasvatettava oikeaan suuntaan jo lapsesta pitäen, ja sen takia onkin tärkeää, että nyt myöskin koulutus osana tulee tämän yhdenvertaisuuslain alle.

Työelämästä kysyisin edustaja Mäkisalo-Ropposen tavoin: Työelämää koskevat syrjintäkysymykset jäävät työsuojeluviranomaiselle, ja resurssien puutteen takia näen, että se voi olla ongelmallista. Kysyisin ministeri Ihalaiselta, onko työsuojeluviranomaisilla riittävästi resursseja valvoa myöskin tätä uutta lakia.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tämän lain valmistelussa oikeusministeriön rinnalla työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja ministeri Arhinmäen panos ovat olleet erittäin tärkeitä. Nimittäin nämä työelämää koskevat osiot on valmisteltu kolmikantayhteistyössä ja työministeriön johdolla, ja itse asiassa tämän yhdenvertaisuuslain ehkä yksi merkittävimpiä alueita on nimenomaan sen soveltamisalue työelämässä.

Tällä lailla on siis kaksi isoa tarkoitusta: pyrkiä yhdenvertaisuuden edistämiseen yleisesti ottaen ja puuttua syrjintään sillä mielellä, että oikeussuoja tulee hyvin toteutettua. Työelämän kannalta, sen arkisen työn kannalta, se iso muutos on se, että tässä palvelusuhdelainsäädännöstä siirretään yhdenvertaisuuslainsäädäntöön sellaisia kohtia, jotka liittyvät syrjintäkieltoon. Eli selkeytetään näiden kahden lainsäädännön eroja, ja tämähän heijastuu sitten työehtosopimuksiin ja lakien soveltamiseen arjessa, mutta selkeyttää tätä lainsäädäntöä. Tämä oli aika iso työ, kun tämä muutos tässä hankkeen yhteydessä tehtiin.

Toinen merkittävä asia on juuri se, mistä täällä on jo puhuttu, että laki edellyttää yli 30 henkilöä koskevissa yrityksissä yhdenvertaisuussuunnitelman laatimista, joka on tämmöinen kaikkia yrityksiä ja työnantajatahoja koskeva toimintatapasuunnitelma, joka edellyttää sitten sitä, että nämä yhdenvertaisuusasiat myös työelämän osalta otetaan yrityksissä osaksi yrityksen strategiaa ja henkilöstöpolitiikkaa ja johtamista, ja näillä on näin ollen tämmöistä ennakoivaa, ennakolta ehkäisevää merkitystä. Taustalla tietysti on se, että myös tämä työelämä monikulttuurillistuu ja meidän pitää kohdata yhdenvertaisuuden kannalta kaikki toimijat.

Kun meillä työelämässä on nyt henkilöstö- ja koulutussuunnitelma, tasa-arvosuunnitelma ja yhdenvertaisuussuunnitelma, ajattelen, että se tulevaisuudenkuva on se, että ehkä meidän kannattaa näitä eri suunnitelmia vähän koota yhteisen sateenvarjon alle ja katsoa, että niistä muodostuu sen yrityksen toiminnan synergian kannalta järkevän henkilöstöpolitiikan väline, ne tukevat toisiansa, mutta tämä työ on ehkä tässä sitten vielä edessä.

Kaikki eri asemaan asettautuminen ei ole syrjintää. Tämä laki pitää sisällään myös tämmöisen positiivisen erityiskohtelun, ajatellaanpa vain ikääntyvien työntekijöiden asemaa työllisyys- tai työmarkkinoilla, sinne voidaan asettaa erilaisia kannustimia ja esityksiä heidän työmarkkinoille pääsynsä suhteen, ja sitä ei katsota syrjinnäksi.

Sitten merkittävä asia on se, että tämä luettelo syrjintäperusteista laajenee merkittävästi. Se laajenee enempi kuin mitä direktiivi olisi edellyttänyt: muun muassa ammattiyhdistystoiminta, poliittinen toiminta tai sukupuolinen suuntautuminen ja niin poispäin ovat perusteita, joista katsotaan, että jos niitä rikotaan, se on syrjintää.

Sitten ehkä se kiteytys on se, että tämän lain soveltamisala siis laajenee: Yhdenvertaisuuden edistämistä koskevat suunnitelmat täytyy tehdä työyhteisötasolla, ja näiden lisäksi tähän tulee semmoinen mukauttamisperiaate, joka koskee nimenomaan vammaisia. Heidän työolosuhteisiinsa liittyviä järjestelyjä täytyy tehdä, jotta heillä on tosiasialliset edellytykset päästä työelämään, ja tämäkin tulee nyt näihin syrjintälainsäädännön suojien piiriin.

Valvonnasta lopuksi haluaisin sanoa sen, että yhdenvertaisuusvaltuutetun merkitys on tärkeä yleisten suositusten antajana, mutta kun mennään työelämän lainsäädännön valvonnan puolelle, sen valvonnan suorittavat työsuojeluviranomaiset. Syy on kuitenkin se, että se on työelämää koskien tässä maassa kattavin verkosto, joka tätä valvontaa pystyy tekemään. Totta kai resursseja voisi olla enempi, mutta yhdenvertaisuusvaltuutettu ei voi antaa yksittäisissä tapauksissa arviota vaan tämmöisiä yleisiä suosituksia, mikä on tietysti hyvä työnjako niitten viranomaisten kesken, jotka tätä työtä tekevät. Molempia tarvitaan, ja se on hieno asia.

Jos puheenjohtaja sallii sitten näihin kysymyksiin vielä vastauksia.

Palkkatasa-arvon edistämisen asiat. On viisi asiaa, joilla voidaan edistää palkkatasa-arvoa: palkkakartoitusten saaminen laajemmaksi eikä vain yhden toimialan tai sektorin sisälle, tasa-arvosuunnitelmien edistäminen työyhteisöissä — niitä ei kaikissa tänäkään päivänä ole, vaikka laki edellyttää — tulospalkkausjärjestelmien kehittäminen niin, että ne koskettavat myöskin naisvaltaisia aloja, ja sitten tämä palkkaprofiili aina on tärkeä tasa-arvon kannalta, minkälaisia ratkaisuja tehdään, ja viimeksi tietysti sitten se, että meillä on äärettömän kahtiajakautuneet työmarkkinat miesten ja naisten työmarkkinoihin, ja tämän purkaminen on keskeinen edellytys myös sille, että palkkauksellista tasa-arvoa voidaan edistää.

Miten sitten voidaan näitä toimia edistää alle 30 henkilöä koskevissa yrityksissä? Se on hyvä kysymys. Minä luulen, että tällä lainsäädännöllä on kuitenkin sellainen voima, että myös näissä pienemmissä yrityksissä heidän omien etujensakin mukaan näitä käytäntöjä varmaan tullaan soveltamaan, ja olisikin hyvä, että me teemme töitä, vaikka se ei ole lainsäädäntövaatimus, jotta myös pienemmissä yrityksissä nähtäisiin tämä yhdenvertaisuus sen yrityksenkin menestystarinaksi ja -tekijäksi, ja sen eteen pitää tehdä tässä kovasti työtä. — Kiitoksia.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä kysymyksistä.

Tässä ihan alussa kysyttiin, vaikuttaako tämä tasa-arvolakiuudistus tai sen täydentäminen myös tähän avioliittolakikysymykseen. Siihen se ei vaikuta. Se avioliittokysymys on erillisessä lainsäädännössä, ja tämä lakipaketti ei suoranaisesti siihen vaikuta. Siihen otetaan sitten kantaa tässä salissa, kun tämä kansalaisaloite on käynyt sen valmistelun läpi, mitä nyt lakivaliokunnassa tehdään.

Mutta tähän asiaan enemmänkin liittyvät kysymykset: Tässä kysyttiin siitä, miksi on tavallaan kaksi valvojaa. Ministeri Ihalainen jo vastasi siihen, ja on tärkeätä todeta, että nämä eivät tule tekemään päällekkäistä työtä. Elikkä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimi ja tehtävä on tavallaan tämmöinen neuvoa-antava, ja sitten työsuojeluviranomaiset voivat puuttua näihin yksittäisiin tapauksiin, ja näitä molempia nyt tässä tarvitaan.

Sen takia on myös tärkeätä se, että me onnistuimme nyt hallituksen kehysriihineuvotteluissa saamaan aikaiseksi sen, että saadaan riittävät resurssit. On ilmiselvää, että yhdenvertaisuusvaltuutetun työmäärä tulee kovastikin kasvamaan, koska syrjintäperusteet nyt ovat niin kattavia. Kun aikaisemmin ainoastaan etnisen syrjinnän perusteella on voinut kääntyä vähemmistövaltuutetun puoleen ja pyytää neuvoja ja apua, niin nyt kaikki nämä, sekä vammaisuus, uskonto, rotu että kaikki muut, tulevat tähän samaan piiriin. Sen takia tämä on tärkeää, että onnistuttiin, ja kiitokset myös vielä edustaja Arhinmäelle tästä työstä, minkä hän on ministerinä ollessaan tehnyt tämän asian edistämiseksi.

Sitten kysyttiin tästä YK:n vammaissopimuksesta ja sen ratifioinnista, ja se on äärettömän tärkeä asia myös tässä kokonaisuudessa. Edustaja Östman, joka myös kyseli tätä, ehti jo poistua salista, mutta muun muassa edustaja Karimäelle voin sitten kertoa, että vammaissopimuksen ratifioimiseksi tarvitaan vielä STM:n valmistelussa oleva uudistus liittyen niin sanottuun itsemääräämisoikeuslainsäädäntöön. Sen tiedon mukaan, mikä minulla nyt on, uudistusta valmisteleva työryhmä on antanut loppuraporttinsa viime viikon perjantaina ja tätä asiaa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa kesäkuussa ja sen jälkeen UM saattaa ratifiointia koskevan HE:n eduskuntaan. Elikkä eletään siinä toivossa nyt, että tämä asia saadaan hoidettua tällä hallituskaudella, ja se olisi erittäin hieno juttu, jos siinä onnistutaan.

Arvoisa puhemies! Tässä on myös kysytty paljon tästä palkkatasa-arvosta. Se on varmasti niin, että me jokainen saamme tehdä työtä sen eteen, että me tulevaisuudessa olisimme sellaisessa Suomessa, jossa naisten ja miesten palkkaerot eivät olisi niin isoja kuin ne ovat tänä päivänä. Tähän ei varmasti löydy suoranaista ratkaisua. Niin kuin edustaja Mäkipää totesi, me emme pysty määräämään, että tietyn osan pojista on hakeuduttava sosiaalipuolelle. Meillä ei ole sellainen järjestelmä kuin eräissä maissa on, että katsotaan, että tietty osa väestöstä kouluttautuu tiettyyn ammattiin ja niin edelleen.

Tässä uudistuksessa on nyt tärkeintä se, että päästään eteenpäin, että me autamme ja parannamme heikommassa asemassa olevia ryhmiä, että me pääsemme siihen, että kaikkien vammaisten, maahanmuuttajien, nuorten ja ikääntyvien mahdollisuuksia osallistua työelämään ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan edesautetaan. Tässä on myös suuria mahdollisuuksia siihen, että lisäämällä ihmisten oikeusturvaa, parantamalla ihmisten oikeusturvaa, me voimme myös saada aikaiseksi säästöjä. Jos vammaiset henkilöt, vanhemmat ihmiset myös kykenevät olemaan aktiivisia omassa yhteisössään, pääsevät työmarkkinoille ja niin edelleen, niin sitä kautta edesautetaan sitä, että syrjintää voidaan välttää ja että ihmisten arki on tasa-arvoinen kaikille.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys uudesta yhdenvertaisuuslaista ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan syrjintäsuojan laajentamista ja yhtenäistämistä siten, että suoja olisi yhtä laaja syrjintäperusteesta — muun muassa alkuperä, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen — riippumatta. Ehdotus laajentaa yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitetta. Viranomaisten lisäksi myös koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset sekä työnantajat velvoitetaan edistämään yhdenvertaisuutta. Nykyinen velvollisuus koskee työn teettäjiä ja koulutuksen järjestäjiä.

Tasa-arvolaissa esitetyt sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellot laajennettaisiin koskemaan myös sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. Lisäksi lakia täydennettäisiin velvoitteella ennalta ehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. Nykyistä oppilaitosten tasa-arvosuunnittelua koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että suunnitteluvelvollisuus koskisi jatkossa myös perusopetuslaissa tarkoitettuja kouluja ja oppilaitoksia. Esitys siis mahdollistaa entistä varhaisemman puuttumisen syrjintään ja lisää suvaitsevaisuutta ja yhdenvertaisuutta kouluympäristössä.

Tämä esitys on linjassa hallitusohjelman kanssa, ja eduskunta on edellyttänyt samansuuntaisia toimia. Esityksellä on yhtymäkohtia myös ulkoministeriössä valmisteilla olevaan YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoon.

Arvoisa puhemies! Yksi eduskunnan tärkeimmistä tehtävistä on varmistaa, että kaikilla kansalaisilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet elää, opiskella ja tehdä työtä. Tämä esitys on askel kohti entistäkin avoimempaa ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, ja siksi kannatan esitystä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys yhdenvertaisuuslaiksi muodostaa tärkeän kokonaisuuden, jolla lähdetään päivittämään lakeja, jotka koskevat ihmisten perusoikeuksia. Yhdenvertaisuuden lähtökohdat ovat tärkeitä, ja voidaan sanoa, että tässä asiassa käsitellään yhteiskuntamme yhtä perusarvoa.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi yhdenvertaisuuslaki, joka tulisi voimaan siis ensi vuoden alussa. Lain soveltamisalue laajenee käsittämään yksityisen ja julkisen toiminnan. Kokonaisuus on kattava, ja uudistukset käsittävät useita eri lakeja. Yhdenvertaisuuslainsäädäntöä on valmisteltu useita vuosia, ja muun muassa järjestökenttä laajasti on odottanut lakipaketin valmistumista varsin hartaasti. Meidän on kyettävä kitkemään erilaiset syrjinnän muodot yhteiskunnasta kokonaan.

Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Velvollisuutta edistää yhdenvertaisuutta laajennetaan voimassa olevaan lakiin verrattuna. Velvollisuus koskee viranomaisten lisäksi koulutuksen järjestäjiä ja oppilaitoksia sekä työnantajia. Viranomaisen velvollisuutta laatia yhdenvertaisuussuunnitelmia myös laajennetaan — hyvä niin. Syrjinnän määritelmää ja oikeutettua erilaista kohtelua koskevia säännöksiä täsmennetään. Syrjintä olisi, kuten nykyisinkin, kiellettyä muun muassa iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kohtuullisten mukautusten epääminen määriteltäisiin syrjinnäksi. Velvollisuutta tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi laajennetaan. Yhdenvertaisuuslain noudattamisen valvontaa uudistetaan myös eräiltä osin.

Kyseinen laki tulee muun muassa meille työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan käsittelyyn, ja olen todella tyytyväinen, että yhteistyössä muiden käsittelyvaliokuntien kanssa järjestämme myös julkisen kuulemistilaisuuden heti pääsiäisen jälkeisellä viikolla tästä kyseisestä lakipaketista.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin tämä lakiesitys on hyvä ja se edesauttaa, kuten edustaja Taimelakin tuossa mainitsitte, vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, ne ovat kaksi sanaa, jotka monesti menevät sekaisin, ja aina ei itsekään muista, kumpaako pitäisi käyttää. Yhdenvertaisuus — kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Tasa-arvo — viittaa enemmän sitten miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon.

En malta olla tässä nyt mainitsematta vammaisiin liittyvää asiaa, kun vuoden alusta astui voimaan vanhuslaki, jossa lailla säädetään vanhusneuvostot, jotka parantavat sitten ikäihmisten äänen kuuluvuutta siellä kunnissa. Meillä on nyt tässä laissa tällainen pieni porsaanreikäongelma, että meillä ei ole vammaisneuvostoja vielä. Kunta voi ne kyllä perustaa, mutta se ei ole lakisääteistä, ja tästä perussuomalaiset ovatkin tehneet lakialoitteen. Vammaisneuvosto on hyvin tärkeä toimija ja asiantuntija vammaisuuteen liittyvissä asioissa. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista säädetyn lain mukaan vammaisilla henkilöillä ja heidän omaisillaan ja järjestöillä tulisi olla myös riittävä edustus siellä vammaisneuvostossa.

Eli on todella hyvä, että tämä esitys on, ja toivottavasti myös ehkäpä tämäkin asia saadaan tulevaisuudessa korjattua ja yhdenvertaisuus paranee vanhusneuvoston ja vammaisneuvostojen välillä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä yhdenvertaisuuslain suuri muutos on erittäin merkittävä, ja se edistää tasa-arvoa ja ennalta ehkäisee syrjintää. Syrjintä on kiellettyä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kohtuullisten mukautusten epääminen määritellään syrjinnäksi. Velvollisuutta tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi laajennetaan.

Laki on tärkeä ja hyvä kokonaisuus. Siinä on mukana laaja-alainen yhtenäinen syrjintäkielto. Myös koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten sekä työnantajien edellytetään edistävän yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi kaikissa yli 30 hengen yrityksissä pitää jatkossa laatia yhdenvertaisuussuunnitelma. Vähemmistövaltuutetun virka korvataan tehtäviltään laaja-alaisemmalla yhdenvertaisuusvaltuutetun viralla. Tasa-arvolautakunta sekä syrjintälautakunta yhdistetään. Työelämän tasa-arvo naisten ja miesten välillä paranee. Laki vahvistaa työpaikan tasa-arvosuunnittelua, ja uutena velvoitteena tulee palkkakartoitus. Naisen euro on vain 80 senttiä, ja nyt tähän epäkohtaan vihdoin puututaan.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvolakiin tulee uutena asiana sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kielto. Vihreät pitävät tätä muutosta olennaisena ihmisarvoa parantavana lisäyksenä, vaikka tässä olisi voinut olla tiukempikin kirjaus syrjinnän ennaltaehkäisystä. Toivon tässä huolellista ja laajaa eduskuntakuulemista ja sitä, että lakia voitaisiin vielä tältä osin eduskuntakäsittelyssä täsmentää. On merkityksellistä, että jokainen voi elää ilman pelkoa syrjinnästä.

Lasten ja nuorten osalta tasa-arvotyö ottaa harppauksen eteenpäin. Oppilaitosten tasa-arvosuunnittelua koskeva säännös ulotetaan nyt koskemaan peruskouluakin.

Vammaiset ihmiset kokevat päivittäin syrjintää esimerkiksi palveluiden ja tilojen esteettömyyden muodossa. Vammaisten palveluita ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä on tultu vuosien saatossa pienin askelin eteenpäin. Viime eduskuntakaudella voimaan astunut vaikeavammaisten henkilöiden oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on hyvä asia. Sen sijaan se, että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on vielä ratifioimatta, on meille häpeäksi. Sopimuksen ratifiointi on loppusuoralla. Vihreät kiirehtivätkin kaikkia tarpeellisia lainsäädäntömuutoksia, jotta ratifiointi saataisiin tämän vuoden kuluessa todeksi.

Oli ilo kuulla ministeri Henrikssonilta tarkemmin tästä prosessista. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee itsemääräämisoikeuslainsäädäntöä, ja tavoite on saada laki eduskuntaan kesäkuussa käsittelyyn. Tämä olisi sitten viimeinen lakimuutos, jonka jälkeen ratifiointi voitaisiin toteuttaa. Erittäin tärkeä unelma monelle.

Esteetön ympäristö, tärkeiden palvelujen turvaaminen, pääsy harrastuksiin ja kulttuurin pariin, mahdollisuus työhön ja opintoihin sekä kohtuulliseen toimeentuloon ovat asioita, joiden mahdollistaminen parantaa vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä elämänlaatua.

Nyt eduskunnalla on mahdollisuus käsitellä yhdenvertaisuutta hyvin laajasti ja heikommassa asemassa olevien väestöryhmien ihmisoikeuksien parantamisen kannalta. Tärkeä laki vaatii myös resursseja, jotta hyvät tavoitteet toteutuvat. Edistämisvelvollisuuksien laajentamisesta koituu selvitysten mukaan valtion viranomaisille ja kunnille yhteensä yli 600 000 euron kustannukset vuosittain. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston on arvioitu tarvitsevan yhteensä kuuden henkilötyövuoden suuruisen henkilöresurssilisän. Jo tällä hetkellä vähemmistövaltuutetulla on ollut resurssipulaa muun muassa tärkeiden ihmiskaupanvastaisten kysymysten hoidossa. Olikin hyvä kuulla, kun ministeri Henriksson kertoi, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon on tulossa viisi lisävirkaa. Tässä kohdin on kehysriihineuvotteluissa onnistuttu. Jatkossa on tärkeää varmistaa, että uudistuksella on riittävä rahoitus.

Kokonaisuudessaan tämä laki on merkittävä parannus. Perusoikeudet vahvistuvat, tasa-arvo ja ihmisoikeudet koskettavat meitä kaikkia.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Voimassa oleva yhdenvertaisuuslaki säädettiin nopealla aikataululla vuonna 2004 EU-direktiivien voimaan saattamiseksi. Lain säätämisen yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus valmistelee esityksen sellaiseksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi, jossa lähtökohtana on suomalainen oikeusjärjestelmä ja kaikkien syrjintäperusteiden asettaminen samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin. Samalla päätettiin, että lain voimaantulon jälkeen yhdenvertaisuuskysymyksiä on syytä selvittää yhdenvertaisuuslaista saatujen kokemusten pohjalta.

Voimassa olevan yhdenvertaisuuslain säätämisestä on kulunut kymmenen vuotta. Laista on saatu kokemuksia, sen toimivuudesta on tehty tutkimusta ja lain uudistamistarpeen laajuutta ja uudistamisvaihtoehtoja on selvitelty. Näin on tultu siihen tulokseen, että voimassa oleva yhdenvertaisuuslainsäädäntö on hajanaista ja osin epäyhtenäistä. Tutkimusta on myös tehty syrjinnän esiintymisestä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi 69 prosenttia suomalaisista arvioi etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän olevan Suomessa yleistä. Syrjintää tapahtuu erityisesti työelämässä.

Nyt kymmenen vuotta yhdenvertaisuuslain säätämisen jälkeen meillä on käsissä hallituksen esitys uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi. Hallituksen esitys on huolellisen valmistelun tulos. Se on oleellisesti laajempi, kattavampi ja täsmällisempi kuin voimassa oleva yhdenvertaisuuslaki. Esitetyn yhdenvertaisuuslain soveltamisala on nykyistä lakia laajempi. Eri perusteilla tapahtuva syrjintä on pyritty asettamaan mahdollisimman samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin. Myös yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuus on voimassa olevaan lakiin nähden laajempi. Syrjinnän määritelmää sekä syrjinnän oikeuttamisperusteita koskevat säännökset ovat nykyistä täsmällisempiä. Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi tehtäviä mukautuksia, esimerkiksi esteettömiä kulkuväyliä, esitetään laajennettavaksi. Syrjityksi tulleiden oikeussuojaa ehdotetaan parannettavaksi. Myös lain noudattamisen valvontaa ehdotetaan uudistettavaksi.

Nämä ovat vain osa esitetyistä muutoksista. Pidän näitä uudistuksia tärkeinä ja uskon, että uudella yhdenvertaisuuslailla on todellisia myönteisiä vaikutuksia ihmisten yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen. Hallituksen esityksessä todetaan ehdotetulla sääntelyllä olevan vaikutusta esimerkiksi työelämän laatuun, mikä osaltaan tukee pyrkimystä työurien pidentämiseen. Ehdotetulla sääntelyllä on myönteinen vaikutus myös esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamiseen ja väestön ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin. Yhdenvertaisuuden edistäminen koulutuksessa, työelämässä, palvelujen tarjonnassa ja viranomaistoiminnassa edistää kaikkien ihmisten mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan ja vähentää syrjäytymistä.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Lain tehokas toteutuminen edellyttää eri tahoille annettavaa ohjeistusta, tiedottamista ja koulutusta, myös asennemuutosta tarvitaan. Näiden asioiden toteuttamiskeinoja toivon valiokunnissa pohdittavan. Lisäksi on syytä pohtia huolellisesti, miten lain toteutumista voidaan valvoa tehokkaasti. — Kiitos.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana ehdotetun lain 7 §:stä, jossa työnantaja velvoitetaan vähintään 30 hengen yrityksissä tekemään yhdenvertaisuussuunnitelmia. Laajennan tältä kohtaa hieman sitä asiaa: vaikka työnantaja tietenkin velvoitetaan olemaan siinä aloitteellinen, kyllähän tämä koko työyhteisön asia sitä tasavertaisuutta on edistää yhdessä toimien, ja tästä ajatus tietenkin menee siihen, että kun se työnantaja lähtee toivon mukaan asiaa eteenpäin viemään, siinä myöskin henkilöstön sopii olla aktiivisesti mukana. Näinhän ei tällä hetkellä vielä valitettavasti ole, eli kaikilla työpaikoilla ei muun muassa näitä nykyisenkään lainsäädännön vaatimia tasa-arvosuunnitelmia ole olemassa.

Tästä yhdenvertaisuustoiminnasta kaiken kaikkiaan siellä työpaikalla pitää pystyä tekemään semmoista ihan normaalia arkipäivää. Se ei saa olla mitään hienostelevaa puuhaa. Tarkistaa sitä pitää aika ajoin, niin kuin lakiesityksessä on todettu. Kun ihmiset kokevat oikeudenmukaisuutta siellä yrityksissä, kyllähän myös se yritys menestyy, eli kyllä tämä laki niin sanotusti oikein toimiessa luo myös tuottavuutta yrityksiin ja sitä kautta paremmin pärjäämistä.

Tästä miesten ja naisten välisestä palkkatasa-arvosta, eli miehen euro on 1 euro ja naisen euro on 80 senttiä. Sehän ei ole koskematon paikka, vaan kyllä lukuisissa eri työehtosopimuksissa siihen on yritetty puuttua ja myöskin puututtu ja töitä sen eteen tehty. En tarkoita tällä sitä, että siihen ei pitäisi nyt puuttua, sehän ei ole kunnossa, mutta eihän se kävelemätön polku tietenkään ole tässä vuosikymmenienkään mitassa ollut.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa on korostettu sitä, että tämä on merkittävä laki. On tietysti niin, että työpaikoilla kenenkään ei tule kokea syrjintää, on syy sitten mikä tahansa, ja tässä on hyvin kattavasti lueteltu ne syyt. Aivan kuten täällä ainakin edustaja Taimela mainitsi, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tulee varsin perusteellisesti tätä asiaa myöskin omalta osaltaan käsittelemään, prosessihan on ollut pitkä, ja kiitokset myöskin ministereille siitä, että tässä vaiheessa ollaan. Eli pitkälti tässä on siis hyvää ja asiaa, joka kuuluu suomalaiseen yhteiskuntaan, ja varmasti on myöskin hyvä, niin kuin edellinen puhuja sanoi, että tätä yhdenvertaisuustyötä tehdään sekä työnantajien että työntekijöiden toimesta. Tämähän on erittäin tärkeää esimerkiksi silloin, kun meillä on työperäisiä maahanmuuttajia ja heidän integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan, ja tiedän, että tässä elinkeinoelämän järjestöt ja ammattiyhdistysliike ovat yhdessä tehneet hyvää työtä.

En kuitenkaan malta olla sanomatta yhtä asiaa, joka jälleen kerran tässä tulee vastaan. Se on tämä raja, että 30 hengen yritys on velvollinen tekemään tämän yhdenvertaisuussuunnitelman. Se on hyvä, että se on 30 eikä 20 niin kuin yt-laissa, mutta kyllä eurooppalainen käytäntö on, että pk-yrityksen raja on 50 henkeä, ja toivoisin kyllä, että me suomalaisessa lainsäädännössä ottaisimme vallitsevaksi säännöksi tämän 50, koska silloin kun me olemme isossa yrityksessä, siellä on toimihenkilöitä, on luottamushenkilöitä, jotka kykenevät näitä töitä tekemään, mutta mitä pienempi yritys on, sen enemmän ne kuormittavat sitä yrittäjää, ja mitä enemmän sitä yrittäjää kuormitetaan, sen vähemmän meillä näitä työnantajia ja yrittäjiä on.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän yrityskokoon ja sen arveluun: Euroopassa yritykset ovat yleisesti ottaen suurempia kuin Suomessa. Siitä varmaan tulee osittain tuo yt-lain 20 ja tämä 30. Totta on, mitä edustaja Satonen sanoi tästä, että mitä pienempi yritys, sitä pienemmät resurssit, ja hankalampi siellä on sitten yhdeksää hyvää kymmentä kaunista toivoa ja varsinkaan sitten saada aikaiseksi ja tehdä, mutta kyllä se tämä 30 henkeä minun mielestäni on ihan passeli koko tässä laissa, tai on tarkoitettu, että se on 30. Ymmärrykseni mukaan myöskin sen 20 hengen yrityskoon rajalla siellä yhteistoimintalain puolella on kyllä pystytty kohtuullisen hyvin elämään.