Arvoisa puhemies! Kotikuntalakia säädettiin vuonna 93 ja täällä eduskunnassa hallintovaliokunta 3 §:n 2 kohdan muotoili niin, että henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveyshuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa. Sittemmin hallintovaliokunta on halunnut selvityksen siitä, miten tämä laki sopii yhteen nykyisen uuden perustuslain kanssa, rajoittaako se liikaa henkilön oikeutta valita kotipaikkansa. Sen johdosta sisäasiainministeriö, kuntaministeri, on asettanut työryhmän asiaa selvittämään.

Tänä talvena myöskin täällä eduskunnassa on tehty lakialoite, joka lähtee siitä kategorisesta esityksestä, että jokaisella henkilöllä on oikeus valita kotipaikkansa. Tämä työryhmä on saanut jatkoaikaa, ja kysyisin kuntaministeriltä:

Mikä on tämän jatkoajan uusi takaraja? Tuleeko siitä valmistumaan esitys siinä aikataulussa, ja milloin sen jälkeen mahdollinen hallituksen esitys saadaan tänne eduskuntaan?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Alun perin piti tämän työryhmän tehdä helmikuun loppuun mennessä ehdotuksensa. Nyt näyttää siltä, että se saattaa mennä toukokuuhun. Asia on erittäin vaikea ja ongelmallinen. On erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, mutta sellaista yhteistä, johon kaikki eri, ainakin lainausmerkeissä, intressiryhmät olisivat voineet yhtyä, ei ole vielä löytynyt. Koska kysymys on erittäin suurista kustannuksista, on tarkoin harkittava ja mietittävä, ettei ensinnäkään järkytetä kuntien välisiä taloudellisia suhteita oleellisesti ja ettei toisekseen myöskään synny sellaista tilannetta, että jos nämä taloudelliset olosuhteet oleellisesti muuttuvat, tällaiset yksilöt joutuvat helposti syrjinnän kohteiksi. Tässä on erittäin suuri tasapainottamiskysymys, ja me pyrimme sellaiseen ratkaisuun, että todennäköisesti tietyllä tavalla kustannusvastuu ja kotipaikka joudutaan irrottamaan, elikkä henkilö voisi valita kotipaikan, mutta se ei siirrä silti kustannuksia tälle uudelle kunnalle. Jotakin tällaista ratkaisua joudutaan hakemaan.

Arvoisa puhemies! Tässä on todella kysymys suurista taloudellisista arvoista. Esimerkiksi Tampereen naapurissa Ylöjärven kunnassa on laskettu, että jos tämä kokonaan toteutuisi, se tietäisi lisämenoja Ylöjärven kunnalle noin 15 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä ei tietysti mitenkään ole mahdollista. Kysyisin vielä ministeriltä:

Otatteko huomioon sen, että tässä on myöskin mahdollisuus siihen, että jos tämmöinen kategorinen päätös tehdään, se romuttaa yhden hyvin Suomessa toimivan palvelujärjestelmän?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Olen koko ajan ollut tietoinen siitä, että tämähän johtaisi siihen, että kukaan ei jatkossa ottaisi omalle alueelleen sellaisia laitoksia, joiden asiakkaina on vain muiden kuntien asukkaita. Tämä työryhmä on asetettu siksi, että asia tarkoin selvitetään, niin että ei tapahdu vahinkoja puolin eikä toisin.

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi, että vastaisuudessa voi tapahtua, ettei näitä asuntoja oltaisi ottamassa oman kunnan alueelle. Mutta näin on jo tapahtunut. Näissä seudullisissa palveluasuntohankkeissa on tällä hetkellä vitkasteltu, koska pelätään juuri sitä, mitä tämän työryhmän esitys tuo tullessaan eikä uskalleta aloittaa näitten palveluasuntojen rakentamista. Olisinkin kysynyt ministeri Manniselta:

Tuleeko tämä kotikuntalain muutoksen aiheuttama kustannuspaine jollakin tavalla huomioiduksi tässä tulevassa valtionosuusuudistuksessa? Todellakin haluaisin kiirehtiä tätä työryhmän esitystä, sillä se tällä hetkellä jo jarruttaa vammaisten palveluasuntojen rakentamista.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ei sellaista voi ottaa huomioon, jota ei ole vielä olemassakaan. Se on tietysti ihan semmoinen tosiasia, (Ed. Kekkonen: Eikö ministeri näe tulevaisuuteen?) josta on lähdettävä. Mutta totta kai, jos taloudellisia muutoksia tapahtuu, niin tietysti valtionosuusperusteissa jossakin vaiheessa, kun se muutos sitten tulee, ne pitää ottaa huomioon.

Arvoisa puhemies! Nykyinen kotikuntalaki on hiukan tulkinnanvarainen silloin, kun on kyse ulkolaisista opiskelijoista, jotka tulevat eri opiskelupaikkakunnille ja jotka ovat siellä kuitenkin yli vuoden kestävän opiskeluajan eli täyttävät erilaiset maahantulokriteerit.

Onko tämä työryhmä pohtinut tätä asiaa, ja onko sieltä tulossa selkeitä ehdotuksia kotikuntalain yhtenäistämiseksi ulkolaisten opiskelijoiden kohdalla? Ja sitten toisekseen: Onko mahdollisesti valtioneuvosto miettinyt niitä kustannuksia, joita vastaanottavalle kunnalle opiskelijoiden sosiaaliturvaan liittyvistä asioista aiheutuu?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Siitä kustannuksesta ja sen jakautumastahan on tietysti kyse koko tässä asiassa.

Mutta mitä tulee näiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kotikuntasäännöksiin, niiden osalta olen vastannut ed. Matikainen-Kallströmin kirjalliseen kysymykseen muistaakseni. Voin todeta, että siinä on ollut vähän erilaista käytäntöä eri maistraateissa. Me pyrimme tietysti siihen, että tähänkin saataisiin yhtenäinen käytäntö. Tämän työryhmän toimeksiantoon ei tämä sinänsä kuulu.

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen mainitsi, että voidaan luoda semmoinen uusi järjestelmä, jossa kotikunta ei ole peruste maksumääräykselle. Minulle jäi vähän epäselväksi, miten on mahdollista, että kotikunnan vaihtumisen kautta kuitenkin aiemmalla kotikunnalla mahdollisesti säilyy vastuu niistä kustannuksista, joita se arvoisa henkilö aiheuttaa uudelle kotikunnalle.

Onko tämä varmasti vedenpitävä järjestelmä? Veikkaanpa, että tässä syntyy sellaisia tulkintaerimielisyyksiä, jotka voivat sitten, niin kuin täällä on esitetty, aiheuttaa erittäin merkittäviä maksupaineita ja sitä kautta seurauksena tietynlaista syrjintää joidenkin mahdollisten palveluiden osalta näissä suurissa kunnissa.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Tässähän haetaan tietysti selkeää säännöstöä. Tosin Ruotsissa on sellainen järjestelmä, että jokainen voi pyrkiä mihin kuntaan tahansa ja siinä kunnassa, mihin pyrkii, on uudet asukkaat asetettava samaan asemaan kuin kunnan omat asukkaat esimerkiksi laitospaikkojen suhteen. Siellä kunnissa varmasti helposti syntyy tällaisia ongelmia. Mutta kysymys on siitä, että jos henkilö on esimerkiksi pysyvässä laitoshoidossa ja jos tämä henkilö lastensa tai muiden läheisten omaisten takia siirtyy toiseen kuntaan, jossa he ovat, niin jos sieltä löytyy paikka, henkilö voi sinne mennä ja hän saa kotipaikkaoikeuden sillä tavalla, että hän voi muut asiat hoitaa siellä tai hänen puolestaan omainen hoitaa. Mutta se kunta, missä hän on alun perin laitoshoitoon pysyvästi joutunut, joutuu maksamaan ne kustannukset sille uudelle kotikunnalle. Tästä on pitkälle kysymys.