Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt esitettävällä Århusin sopimuksen ratifioinnilla laajennettaisiin ympäristöjärjestöjen mahdollisuuksia valittaa ja hakea muutoksia merkittäviin energia-, liikenne-, teollisuus- ja maatalousinvestointeihin. Uusi laki toisi mukanaan lunastusmenettelyn, jolloin ympäristöjärjestöille tulisi mahdollisuus valittaa lunastuspäätöksestä, kun nykyisin maanomistus siirtyy useimmiten vapaaehtoisin sopimuksin, joista ei ole valitusoikeutta.

Euroopan unionin komission mukaan valitusoikeus Euroopan unionin sisällä on mahdollista kaikille eri Euroopan maissa rekisteröidyille ympäristöjärjestöille koko Euroopan unionin alueella. Jos Suomi siis ratifioi Århusin sopimuksen, esimerkiksi Greenpeace voi valittaa kaikista Suomessa toteutettavista hankkeista mukaan lukien siis kaikki merkittävät investoinnit. SAK-johtaja Matti Viialainen onkin osuvasti kuvannut hallituksen joulun alla tekemää päätöstä joululahjaksi Greenpeacelle. SAK:n lisäksi myös TT ja MTK vastustavat Århusin sopimuksen ratifioimista, ja heidän kannanottojensa luulisi painavan tässä salissa. Suomella ei ole Århusin sopimuksen ratifioimiseen mitään tarvetta eikä kiirettä. Nykyisessä maankäyttö- ja rakennuslaissa on jo pitkälti huomioitu Århusin sopimuksen periaatteet. Lisäksi ainoastaan viisi nykyistä Euroopan unionin maata on sopimuksen ratifioinut ja nekin varauksin. Esimerkiksi Saksa on ilmoittanut, että se ei tule ratifioimaan sopimusta, koska ei näe sen tuovan lisäarvoa ympäristönsuojelulle, vaan ainoastaan antavan valittajille mahdollisuuden jarruttaa koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeitä investointeja.

Suomessa edellinen hallitus ei suostunut ratifioimaan sopimusta, mutta nykyinen valitettavasti suostui. Århusin sopimus on myös ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa luvataan nopeuttaa valitusten käsittelyä "kiinnittäen erityistä huomiota yhteiskunnan tai alueiden kehittämisen kannalta merkittävien päätösten käsittelyaikoihin". Välillisesti Århusin sopimus on ristiriidassa myös hallituksen 100 000 uuden työpaikan tavoitteen kanssa, sillä vaikutusmahdollisuuksien kasvaminen tulee väistämättä hidastamaan tai jopa estämään investointeja, jolloin työllisyystilanne heikkenee. Hyväksymällä sopimuksen, samalla kun suuri osa kilpailijamaistamme ei sitä ole tehnyt, hallitus antaa samalla tavoin tasoitusta muille maille kuin hiihtäjä, joka lähtee kilpailuun suksilla, jotka varmasti eivät luista eivätkä pidä.

Arvoisa puhemies! Osallistuva demokratia on ollut viime vuosien sana. On aivan oikein, että ihmiset saavat ottaa ajoissa kantaa heidän lähellään tapahtuviin maankäyttöratkaisuihin. On kuitenkin aivan eri asia antaa valitusoikeus kansainvälisille järjestöille, jotka eivät ole asiassa mitenkään osapuolia. Tämä itse asiassa johtaa koko asian vääristymiseen. Vaarana on tilanne, jossa osallistuvan demokratian nimissä pieni aktiivinen vähemmistö jarruttaa suuren enemmistön kannattamia hankkeita. Joissakin tapauksissa valitusprosessien pitkittyminen saattaa jopa estää hankkeen toteutumisen, jolloin tosiasiallinen valta on siirtynyt pienelle aktiiviryhmälle, mikä ei vähimmässäkään määrin ole demokratian hengen mukaista. Suomessa pitäisikin ryhtyä keskustelemaan siitä, miten valitusten käsittelyaikoja voidaan nopeuttaa ja valitusoikeutta rajata investointien nopeuttamiseksi, ilman että asianosaisten vaikutusmahdollisuuksia olennaisesti heikennetään.

Lopuksi, arvoisa puhemies, koska olen hyväntahtoinen opposition edustaja, niin uskon, että tämä esitys on hallitukselta tullut työtapaturmana, koska en usko, että tätä vakavasti ottaen voi mikään sellainen hallitus kannattaa, joka yrittää suomalaista taloudellista järjestelmää pitää dynaamisena ja kilpailukykyisenä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen sanoi olevansa hyväntahtoinen ihminen. Puheensa alkuosassa hän ei halunnut antaa kenellekään edes joululahjoja. Sellaista ihmistä en voi pitää hyväntahtoisena.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi näkökohta. Kokoomus näköjään tuntee olevansa ja haluaa olla eräänlainen maailmanhallitsija, hallinnan toteuttaja. Se tuo minulle mieleen Yhdysvaltain hyväntahtoisen maailmanhallinnan politiikan, jolla Irakiakin parhaillaan miehitetään. Siinä oppositiossa me emme halua olla.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Satonen varmasti on aidosti huolissaan Århusin sopimuksen sisällöstä. Tämähän pohjautuu Rion sopimukseen vuodelta 92, ja uskon, että kun ympäristövaliokunta ja neljä muuta valiokuntaa käsittelevät tätä asiaa, niin nuo huolet kyllä tulevat poistumaan. Se, että SAK:n jotkut aktiiviset toimijat ja toisaalta TT ovat tässä asiassa löytäneet toisensa, niin ehkä se on enemmän työtapaturma.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ed. Satosen puheenvuoro edustaa juuri sitä ikävää todellisuutta Suomessa, että vaikka meillä on perustuslakia myöten turvattu kansalaisten oikeus osallistua elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, niin sitten kuitenkin käytäntö on se, että kun kansalaiset alkavat näitä vaikutusmahdollisuuksiaan käyttää, niihinhän tunnetusti sisältyy oikeus myös viedä tuomioistuimen tai hallintomenettelyssä käsiteltäväksi päätös, jonka kansalainen tai kansalaisjärjestö katsoo lainvastaiseksi. Minusta pitäisi olla hyvin tarkkana siinä, että kun mennään tähän korporaatio-Suomen valitsemaan retoriikkaan, että tällä nyt sitten tuhotaan 100 000 työpaikkaa, että kansalaiset pääsevät osallistumaan, niin mikä nyt on tässä se todellinen uhka. Eikö sitten voida ajatella niin, että jos kansainväliset järjestöt saavat valitusmahdollisuuksia, niin myöskin suomalaiset kansalaisjärjestöt, jotka toimivat näissä kansainvälisissä järjestöissä, saavat myöskin mahdollisuuden puuttua sitten naapurimaissamme meneillään oleviin kyseenalaisiin hankkeisiin, kuten johonkin vaarallisiin laitoksiin. Onko tämä nyt niin suuri ongelma?

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan käsittämättömään suuntaan tämä keskustelu on menossa, jos meidän täytyy ruveta kinastelemaan siitä, kenellä on oikeus valittaa suomalaisista hankkeista. Kyllä se ehdottomasti ainoastaan voi olla suomalaisilla tahoilla se oikeus. En voi käsittää semmoista oikeusajattelua, että meillä suomalaisilla vastaavasti olisi oikeutta lähteä italialaisten päätöksistä tekemään valituksia taikka että englantilaiset saisivat päättää, kuinka paljon metsää Suomessa täytyy olla tai jotain tämmöistä. Eli aivan tämä on lähdössä hakoteille. Kyllä me suomalaiset itse tiedämme omat asiamme, ja kyllä tämä päätöksenteko ja valitusoikeus täytyy pitää nimenomaan niitten käsissä, jotka tietävät mistä puhuvat.

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu siltä, että ihan kaikki eivät kuunnelleet kokonaan puhettani tai sitä ainakaan ymmärtäneet. Ensinnäkin, kun korostin, että en halua antaa joululahjaa Greenpeacelle, se tarkoittaa sitä, että haluan nimenomaan antaa kyllä joululahjan niille suomalaisille, jotka eivät joudu sitten kärsimään siitä, että tätä valitusoikeutta kohtuuttomasti laajennetaan, koska pelkään sen oikeasti johtavan siihen, että tässä vaarannetaan meille kaikille tärkeitä hankkeita. On järjestöjä, jotka voivat tietoisesti sitä tehdä. Niillä on siihen resursseja, niillä on siihen ammattitaitoa ja muuta, mutta ne eivät ole mitenkään osallisia prosessissa, joten ne voivat aivan huolimatta siitä, mitä heille itselleen tapahtuu, tätä tehdä ja vaikeuttaa meidän toimintaamme. Korostin sen sijaan sitä, että on aivan oikein, että ne asukkaat, joita asiat koskevat, pääsevät osallistumaan prosessiin.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minua kyllä hieman on surettanut tämä sävy, millä Suomessa tätä keskustelua on käyty, koska kuten täälläkin todettiin, kysymys on kuitenkin viime kädessä ihan kansalaisyhteiskunnasta ja demokratiasta ja sen tyyppisistä asioista, jotka perinteisesti Suomessa on hoidettu kovin hyvin, ja olemme olleet kansainvälistä kärkeä hyvin monessa näistä asioista. Minä nyt totean ihan vain sellaisen faktan, että mikä tässä nyt on sitten loppujen lopuksi suomalaisesta näkövinkkelistä niin pelottavaa tai kamalaa, kun kuitenkin tästä heti johdantotekstistä me voimme lukea, mistä on kysymys. Sopimuksen on allekirjoittanut 39 valtiota sekä Euroopan yhteisö ja ratifioinut tai hyväksynyt sen tai liittynyt siihen 26 valtiota. Olemmeko me sitten, kun muuten olemme tämän tyyppisissä asioissa edelläkävijöitä, tässä asiassa jostain syystä valtio, jonka ei pitäisi tämän tyyppisessä kehityksessä seurata mukana?

Satu Hassi /vihr:

Arvoisa puhemies! Århusin sopimusta koskeva keskustelu Suomessa on todella saanut kovin oudon sävyn. Sävy on todella täysin toinen, etten sanoisi päinvastainen, kuin silloin, kun tätä Århusin sopimusta neuvoteltiin, kun se sopimus solmittiin. Vuonna 98 Suomen ympäristöministerinä ollut Pekka Haavisto kertoo, että silloin kesällä 98, kun sopimus solmittiin Tanskan Århusissa, kukaan Suomessa ei nostanut epäilyjä siitä, että Suomessa tehtäisiin ympäristölle niin haitallisia hankkeita, että ne herättäisivät muissa huolta. Pikemminkin pidettiin merkittävänä, että suomalaiset voisivat seurata hankkeita lähialueilla, esimerkiksi Suomenlahden satamahankkeita ja ydinlaitoksia. Pekka Haavisto toteaa, että koko tämän keskustelun tunnelma on todella muuttunut.

Ed. Satosen puheenvuoroakin kuunnellessa tuntui, että edustaja ei ole niinkään lukenut itse hallituksen esitystä perusteluineen ja analyyseineen siitä, mitä tämä Suomen kannalta merkitsee, mitä se Suomessa muuttaa ja mitä ei muuta, vaan tuntuu siltä, että ed. Satonen on lukenut kauhupropagandaa, mitä ikävä kyllä nyt asiasta on Suomessa levitetty.

Silloin, kun tätä sopimusta valmisteltiin, kantavana perusajatuksena oli se, että kun Euroopassa, Keski- ja Itä-Euroopassa, on maita, joissa yhteiskuntajärjestelmä on muuttunut, on siirrytty normaaliin parlamentaariseen demokratiaan, rautaesirippu on kadonnut, haluttiin varmistaa, että entisissä sosialistimaissa ympäristöä koskeva tieto ja kansalaisten osallistumisoikeudet vastaavat sitä, mihin me olemme lännessä tottuneet. Tietysti Länsi-Euroopalla tätä sopimusta neuvoteltaessa oli myöskin taka-ajatuksena se, että myöskin meidän ympäristöämme koskee se, mitä tehdään Itä-Euroopassa, minkälaisia saasteita pääsee tehtaanpiipuista ilmaan, minkälaisia saasteita pääsee jokiin ja minkälaisia riskejä esimerkiksi ydinlaitokset Itä-Euroopassa myös meidän terveydellemme aiheuttavat.

Tämän sopimuksen kantavana ajatuksena on myöskin se, että oikeus terveelliseen ja turvalliseen ympäristöön on ihmisoikeus, sama ajatus, joka on myöskin Suomen nykyisessä perustuslaissa, se ajatus, että yleisöllä pitää olla oikeus saada tietoa ympäristöstä. Sen tiedon, mikä on viranomaisten hallussa ympäristöstä, pitää olla yleisön saatavissa. Suurella yleisöllä, kansalaisilla, pitää olla osallistumisoikeus ympäristöä koskevien suunnitelmien laadintaan ja myöskin valitusoikeus. Tämä on, kuten ed. Tiusanen jo repliikissään mainitsi, jo vuonna 92 Ahon hallituksen aikana solmituissa Rion kestävän kehityksen huippukokouksen sopimuksissa todettu. Tämän esityksen perusteluissa todetaan iso liuta myöskin muita sopimuksia, joissa sama periaate on todettu, muun muassa Itämeren suojelua koskevat tuoreet sopimukset.

Eräs sopimus, joka suomalaisessa keskustelussa on ollut esillä jonkun verran, on niin sanottu Espoon sopimus, joka koskee hankkeita, joilla on rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia. Espoon sopimushan sanoo, että tällaisista hankkeista pitäisi tehdä kansainvälinen ympäristövaikutusten arviointi. Esimerkiksi, kun Suomessa keskusteltiin meidän mahdollisuuksistamme vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, kun Venäjä rakentaa Koiviston Primorskin öljysatamaa, minkä tiesimme lisäävän öljykuljetuksia Suomenlahdella ja niihin liittyviä riskejä, niin suomalaiset esittivät venäläisille, että Espoon yleissopimuksen mukaisesti tästä hankkeesta pitäisi tehdä kansainvälinen ympäristövaikutusten arviointi, mutta koska venäläiset eivät olleet sitä sopimusta ratifioineet, he myöskin kieltäytyivät ympäristövaikutusten arvioinnista. Tämä nyt vain esimerkkinä siitä, että tiedon liikkuminen yli rajojen on myöskin meidän etumme mukaista ja vaikutusmahdollisuuksien ulottuminen yli rajojen on myöskin meidän etumme mukaista, kun on kysymys ympäristöä muuttavista hankkeista.

Ne väitteet, mitä julkisuudessa on tästä sopimuksesta esitetty, ovat todella aika kummallisia. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudessa on väitetty 7. tammikuuta, että navetan tai sikalan rakentaminen voi vaikeutua, kun ulkomaiset ympäristöjärjestöt saavat valitusoikeuden. Helsingin Sanomissa on väitetty, että Kreikan Greenpeace voisi pysäyttää Kymijoen—Mäntyharjun kanavahankkeen, ja esimerkiksi Lasse Lehtinen on kirjoittanut sanomalehti Kalevassa, että sopimus laillistaisi yhteiskunnan sabotoimisen ulkoapäin. Nyt kuitenkaan todellisuudessa valitusperusteita kussakin asiassa tämä asia ei muuta, eli siis, jos kuka tahansa valittaa jostain suomalaisesta hankkeesta, joka vaikuttaa ympäristöön, valituksella täytyy olla Suomen lakiin liittyvät perustelut. Se käsitellään suomalaisessa hallintotuomioistuimessa, tai mikä nyt sitten kussakin tapauksessa on se Suomen lainsäädännön määrittämä elin, missä valitukset käsitellään. Tämä sopimus ei suinkaan luo jotain omituista uutta kansainvälistä kettutyttötuomioistuinta, joka rupeaisi jakamaan tällaisia toverituomioistuimen tuomioita sillä perusteella, että joku jossain ei satu tykkäämään jostakin hankkeesta.

Tässä sopimuksessa vaaditaan esimerkiksi, että jos joku valittaa hankkeesta, hankkeen pitää vaikuttaa valittajan elämään, tai jos kysymyksessä on järjestö, joka valittaa, sen järjestön pitää toimia sillä alueella, jota valitus koskee. Sopimuksessa todetaan, että kansalaisuuden perusteella valitusoikeutta ei saa estää. Esimerkiksi, jos nyt sitten vaikkapa Kreikan kansalainen asuu Suomessa jollain alueella, johon liittyy joku hanke, siis tämän kansalaisuuden perusteella häneltä ei voi valitusoikeutta estää, ja jos järjestön säännöissä määrätty toimipaikka on ulkomailla, sekään ei ole peruste evätä valitusoikeus, jos järjestö kuitenkin toimii sillä alueella, mitä tämä hanke koskee.

Kaiken kaikkiaan esityksen perusteluista käy ilmi se, että tämän sopimuksen aiheuttamat muutokset Suomen lainsäädäntöön ovat erittäin pieniä. Ne ovat lähinnä hienosäädön luokkaa. Pääosin Suomen lainsäädäntö vastaa jo tämän sopimuksen vaatimuksia. Ne pelottelut, mitä on esitetty, perustuvat enemmänkin kuin Århusin sopimuksen tekstiin komission ehdotukseen EU-direktiiviksi, joka koskee yleisön osallistumisoikeutta, valitusoikeutta, joka ehdotus menee pitemmälle kuin itse tämä Århusin sopimus. Mutta se on ihan eri asia kuin tämä Århusin sopimus.

Minä todellakin, arvoisa puhemies, toivoisin, että edustajat perehtyisivät itse hallituksen esitykseen, lukisivat sen eivätkä vain kauhumaalailuja julkisuudesta ja että asiasta keskusteltaisiin asiallisesti ja muistettaisiin, että myös meihin kohdistuu ympäristövaikutuksia, jotka ovat lähtöisin Suomen rajojen ulkopuolelta.

Ulkoasiainministeri  Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ympäristöongelmat ovat maailmanlaajuisia. Tunnetusti saasteet eivät tunne rajoja. Siksi kansainvälinen ympäristöyhteistyö, sitovat kansainväliset sopimukset ovat tarpeen ja kaikkien etujen mukaisia. Tässä nimenomaisessa Århusin sopimuksessa ei ole kysymys asiasta, jolla olisi suurta vaikutusta Suomelle. Sen merkitys on sekä ympäristövaikutuksiltaan että oikeusvaikutuksiltaan huomattavan paljon suurempi Keski-Euroopassa ja nimenomaan unionin uusissa jäsenmaissa ja muissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa, toisaalta sen vuoksi, että tiheään asutuissa pienissä maissa vesistöt ovat yleensä yhteisiä ja saman joen varrella voi kaukanakin toteutettu hanke omata vakavia ympäristövaikutuksia laajemminkin kuin vain naapurimaissa.

Toisaalta tällä on merkitystä tällaisissa maissa siksi, että näissä maissa ympäristökysymysten käsittely ei ole ollut toistaiseksi samalla tasolla ja kansalaisten oikeusturva ja vaikutusmahdollisuudet eivät ole myöskään olleet samalla tasolla kuin esimerkiksi meillä Pohjoismaissa. Siksi kuitenkin Suomen kannalta tämä sopimus on hyödyllinen, sitä on valmisteltu pitkään hallituksessa ja käyty läpi Suomen lainsäädäntöä ja todettu, että suurista muutoksista todellakaan ei ole kysymys, koska Suomessa näiden ympäristöasioiden käsittelyjärjestys on aika korkeatasoinen. Sen vuoksi ne pelot tai uhkakuvat, jotka tässä yhteydessä on maalattu, ovat jokseenkin turhia ja asiattomia.

On aivan oikein muistuttaa siitä, että valitusoikeus, valitusmahdollisuus ei ole sama asia kuin veto-oikeus. Valitusoikeus on oikeusjärjestykseen kuuluva välttämätön oikeus, ja se tulee käsitellä lakien mukaisessa järjestyksessä, ja jos valitukseen ei ole aihetta, silloin sillä ei tule olemaan hankkeeseen mitään vaikutusta.

Niin kuin sanottu, kun on hyvin huolellisesti tietäen tämän asian herkkyys käyty tätä asiaa hallituksessa lävitse myös kauppa- ja teollisuusministeriön ja muiden asianosaisten ministeriöiden kanssa ja arvioitu, mitä vaikutuksia sillä Suomessa voisi olla, ei ole katsottu, että sillä ainakaan mitään haittavaikutuksia olisi. Tässä asiassa Suomi ei todellakaan ole pyrkinyt EU:n ytimeen. Jos me olisimme, me olisimme jo vuosi sitten tämän sopimuksen tuoneet tänne ratifioitavaksi. Nyt se tapahtuu suurin piirtein unionin valtavirrassa samassa tilanteessa, jossa noin puolet unionimaista on jo tämän sopimuksen ratifioinut, ja ennen kaikkea tilanteessa, jossa komission esitys direktiiviksi unionin osallistumisesta tähän sopimukseen on myös annettu eduskunnalle, ja on silloin täysin perusteltua, että Suomen ratifioinnin ja unionin sopimukseen liittymisen kysymystä käsitellään eduskunnassa kokonaisuutena ja samanaikaisesti.

Toivon, että valiokuntakäsittelyssä päästään näistä asioista sellaiseen selkeyteen, että tämä ratifiointi voi edetä. Se on tärkeätä myöskin sen vuoksi, että kun Suomi kuuluu niihin maihin, jotka ehdottomasti kannattavat kattavaa, monenkeskistä yhteistyötä kaikkien erilaisten turvallisuuteen liittyvien uhkien torjumiseksi, ja niihin kuuluvat usein myöskin ympäristöön liittyvät uhat, tässä suhteessa ei syntyisi epäselvyyttä Suomen asemasta ja paikasta Euroopan unionin muiden maiden rinnalla.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Kun ministeri Tuomiojalta kysyttiin kesäkuussa 2003, milloin hallitus tuo tämän esityksen eduskunnalle, niin hän vastasi, että ennen juhannusta. Nyt se on onneksi tullut. (Eduskunnasta: Ennen juhannusta!) — Ennen juhannusta 2004, pitää ilmeisesti aina vuosiluku muistaa ministerin vastauksissa, todeta, mitä juhannusta tai joulua hän milloinkin tarkoittaa. Mutta tuo oli siis kesäkuussa 2003. — Tiedetään, että tämän asian tänne tuomista on jarrutettu ennenkin, ennen vuotta 2003. Se, minkä täällä ed. Hassi ja ministeri Tuomioja toivat omissa puheenvuoroissaan esille, että on maalailtu erilaisia kauhukuvia, pitänee erittäin paljon paikkansa.

Kymijoen—Mäntyharjun kanavahankkeen torjuminen: hankkeen torjui jo hallitus silloin, kun ministeri Heinonen oli liikenne- ja viestintäministerinä, eli joulukuussa 2000. Se hanke on silloin kuopattu. Tällä hetkellä eduskunnassa on siis käsittelyssä myös Euroopan unionin direktiivi, joka liittyy tähän, ja se on lähetetty suuresta valiokunnasta talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan käsittelyyn. Nyt tänään puhemiesneuvostossa oli mielenkiintoinen keskustelu tästä asiasta, joka meillä on, Århusin sopimuksen ratifiointi. Keskustelu piti sisällään nimenomaan tämän nyt täällä esillä olevan esityksen, että asia lähetetään lausunnolle neljään eri valiokuntaan sen lisäksi, että ympäristövaliokunta laatii tässä asiassa mietinnön. Todellakin, kun tänään on keskusteltu myös varovaisuusperiaatteesta, tuota varovaisuusperiaatetta näkyy kyllä kovasti nyt sovelletun.

Mutta yhtä kaikki omasta puolestani vakuutan, että tämä asia, hallituksen esitys 165, käsitellään perusteellisesti ympäristövaliokunnassa ja asianomaiset lausunnot otetaan toki erityisesti sitten huomioon.

Tällä hetkellä Århusin sopimusta on jo sovellettu Suomen lainsäädännössä, muun muassa ympäristönsuojelulaissa, ja lain esityössä ja teksteissä ja lain perusteluissa on myös mainittu Århusin sopimus vuodelta 98. Siis todella me olemme jo tätä asiaa aivan hyvällä tavalla soveltaneet. Itse Århusin sopimuksessa ei todellakaan ole sellaisia elementtejä, jotka toisivat Greenpeacen tai jonkun muun mörköolennon Suomen asioita sotkemaan, erityisesti ei minkään organisaation Suomen rajojen ulkopuolelta. Tämä tilanne on tältä osin selvä.

Ed. Hemming viittasi siihen, mitä Suomi haluaisi tehdä mahdollisesti Italian suhteen ja mitä me haluamme muiden tekevän meidän oman ympäristömme suhteen. Mutta tässä haluaisin myös itse viitata kyllä Espoon sopimukseen, joka on aivan samanlainen YK:n sopimus kuin tämä Ece-sopimus, ja todeta, että kun Espoon sopimusta, niin kuin täällä jo ed. Hassi totesi, Venäjä ei ole ratifioinut, Suomi ei ole pystynyt asiallisesti puuttumaan, kyseenalaistamaan tai tuomaan painavaa mielipidettä ja näkemystä Primorskin eli Koiviston öljysatamahankkeen etenemisestä. Tämä on erinomaisen ongelmallista, kun tiedämme, että Primorskin väylä on vaarallinen, yleensäkin itäisen Suomenlahden väylästö ja merenkulku siellä. Erityisesti suurten öljytankkereiden liikkuminen on vaarallista ja uhkaa yhteistä ympäristöä.

Näin ollen, jos me emme taas toisaalta itse sitten Århusin sopimusta ratifioisi, niin me kyllä asettuisimme siihen seuraan, joka suhtautuu kyseenalaistaen ympäristösopimuksiin, joiden tarkoituksena on nimenomaan tavallisille ihmisille taata nyt ja tulevaisuudessa kestävä ympäristö olla ja elää. Olemme Kioton sopimuksenkin ratifioineet, ja myös siitä sitten voi todeta sen, että Venäjä ei ole sitä ratifioinut.

Näin ollen tämä hanke, siis hallituksen esitys 165, jonka hallitus on nyt pystynyt lopulta tuomaan eduskuntaan, on hyvä. On toisaalta tietysti aivan paikallaan, että mahdollisimman laajasti valiokunnat tätä asiaa käsittelevät, mutta ympäristövaliokunnan puheenjohtajana toivon, että ne lausunnot sitten tulisivat ajallaan, niin ettei niiden odottaminen viivästyttäisi turhaan tämän asian asianmukaista käsittelyä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Lukeudun niihin edustajiin, jotka suhtautuvat hieman epäillen tähän Århusin sopimukseen. Mielestäni meillä on jo riittävät valitus- ja vaikuttamismahdollisuudet kansalaisille ottaa kantaa ja hakea muutosta ympäristöluvanvaraiseen toimintaan. Mielestäni ei tule rakentaa lisää esteitä elinkeinotoiminnalle, kun meillä jo on niitä: tässäkin keskustelussa jo moneen kertaan mainitut Natura, erilaiset suojeluohjelmat, erilaiset päästökaupat, on uudistettu maankäyttö- ja rakennuslakia ja äsken mainittua ympäristönsuojelulakia, on valtakunnalliset alueidenkäyttösuunnitelmat jne. Kyllä nämä luovat sellaisen pohjan ja mahdollisuuden, että me voimme olla kärkimaita ympäristönsuojelussa, niin kuin me tällä hetkellä olemme.

Yhdyn siihen ulkoministerin näkemykseen, että ympäristönsuojelu on ehdottomasti rajat ylittävää toimintaa ja kansainvälistä toimintaa. Se on aivan selvä. Mutta me olemme tässä näyttäneet esimerkkiä, ja sen vuoksi en näe, että tämä on kovinkaan tarpeellinen meille.

Mielestäni myöskin näkökulman tähän asiaan täytyisi olla niiden puolella, jotka Århusin sopimuksen myötä joutuvat sopeuttamaan toimintaansa, joutuvat entistä pitempien valitusaikojen uhriksi ja joille koituisi sopimuksesta vahinkoa ja jopa lisäkustannuksia, eikä niiden puolella, jotka tästä saavat lisää valtuuksia.

Niinpä, herra puhemies, ehdotankin, että mietinnön tästä asiasta, Århusin sopimuksesta, hallituksen esityksestä n:o 165, tekee talousvaliokunta, jolle nämä esitetyt neljä valiokuntaa antavat lausunnon.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten ulkoministeri Tuomioja kertoi, meillä on hyvin hoidettu ympäristöasiat, ja jokainen meistä, niin minäkin, pidämme huolta näistä asioista ja niiden toteutumisesta.

Kuten ed. Leppä sanoi, meillä on jo erittäin hyvä järjestelmä olemassa, jossa muun muassa yksi valittajaviranomainen eli ympäristökeskukset vaikeuttavat ja pitkittävät erilaisia hankkeita järjestelmällisesti ja usein täysin perusteettomasti. Samoin omat järjestömme ovat kiitettävästi hoitaneet nämä valitukset jo pidemmän matkan takaakin. Tästä minulla on muun muassa Mäntästä selvä osoitus, jossa 90 kilometrin päässä oleva luonnonsuojelujärjestö teki valituksen meidän hankkeestamme käymättä paikalla ja edes näkemättä aluetta. Sieltä valitettiin, ja meidän piti laskea kasvit kesän aikana toiseen kertaan, syksy ei riittänyt vaan piti odottaa seuraavaan kesään, jolloinka nähtiin, oliko joku lillukanvarsi kasvanut lisää.

Tässä sopimuksessa mielestäni hyväuskoiset suomalaiset laitetaan jälleen kerran maksumiehiksi Kioton sopimuksen tapaan. Ne, jotka todella saastuttavat ja joita pitäisi rangaista, kintaalla viittaavat näille sopimuksille. Meille nauretaan päin näköä, kun hyväuskoiset suomalaiset toteuttavat pienen kansan ja pienen maan osalta ympäristönsuojelua täällä pohjoisessa perukassa. Mielestäni tässä kaikenlaisille terroristijärjestöille annetaan selvät mahdollisuudet osallistua meidän päätöksentekoomme eikä tätä pitäisi hyväksyä missään nimessä.

Kannatan ed. Lepän tekemää ehdotusta siitä, että mietinnön antaa talousvaliokunta.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen täällä puhui, että Århusin yleissopimuksen ylevä tavoite on nimenomaan edistää nykyisten ja tulevien sukupolvien oikeutta elää terveydelleen ja hyvinvoinnilleen suotuisassa ympäristössä. Mielestäni meillä on lainsäädäntö tätä tukemaan jo aivan ilman sitäkin, että kukaan ulkopuolinen, Suomen rajojen ulkopuolelta tuleva taho, alkaa sitä edistää meidän puolestamme.

Täytyy kysyä, mitä lisäarvoa Århusin sopimus ylipäätään toisi Suomelle. Suomen maankäyttö- ja rakennuslakiin on muutoksia tulossa, ja niihin on suuri tarve, koska meillä nykyinen valitusprosessi jo hidastaa tarpeellisia muutoksia ja rakennustoimia, mitä Suomessa haluttaisiin tehdä. Århusin sopimusta kannatetaan puheilla normaalista demokratiasta, ja minun mielestäni se kuitenkin johtaa kovin helposti tyranniaan ja joissain harvoissa tapauksissa harvainvaltaan kuitenkin. Se on se lievin muoto, mihin se johtaa, etenkin, kun EU:n komissio on ottanut kannan, että mikä tahansa EU-maassa rekisteröity järjestö voi valittaa missä tahansa muussa EU-maassa toteutettavaan hankkeeseen. Jos tämä on EU-komission kanta, niin tämä on mielestäni aivan kestämätön Suomen ympäristöä puolustamaan. Siksi on tärkeää, että valiokuntakäsittelyssä sopimukseen perehdytäänkin suurennuslasin kanssa.

Olen kuitenkin eri mieltä ed. Lepän kanssa siitä, että tämä pitäisi käsitellä talousvaliokunnassa, vaan pidän nimenomaan ympäristövaliokuntaa oikeana paikkana ja uskon, että meillä on myöskin erittäin suuri halu ja kyky puuttua siihen, että mikään mielivaltainen tulkinta Århusin sopimuksesta ei mene läpi.

Ed. Hassilla oli varsin ruusunpunainen kuva Århusin sopimuksesta ja sen soveltamisesta. Hänen näkemyksensä varmasti on alkuperäisen sopimuksen mukainen, mutta kun tähän on vuosien varrella tullut nimenomaan EU:n komission kantaa ja muuta, niin pitää pitää huoli, että mietintö, jonka ympäristövaliokunta jättää, ei sisällä sellaista mahdollisuutta, että nämä kauniit ajatukset nimenomaan häviävät mielivallan alle. (Puhemies koputtaa)

Pienin haitta tästä tulkinnasta on kuitenkin rakennushankkeita ...

Lopetan puolen sekunnin kuluttua. — Myöhästymisiin rakennushankkeissa ei ole varaa, ja siksi Århusin sopimusta täytyy tarkastella erittäin huolella, suurennuslasin alla.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ympäristöasioissa kansainväliset sopimukset ovat sinänsä paikallaan ja tarpeen, koska niin kuin täällä on todettu, nämä ongelmat eivät rajoja tunne. Mutta yhtä tärkeää kuin on sopimusten aikaansaaminen on myös niiden sisältö.

Nyt meillä on käsittelyssä Århusin sopimukseksi kutsuttu asiakirja, jonka sisällöstä ei voi olla täysin samaa mieltä hallituksen kanssa. Hallitus esittää sopimuksen ratifiointia ja hyväksymistä, voimaansaattamista, sellaisenaan. Monet muut maat ovat jättäneet varaumia. Suomen hallitus esittää kaksi selitystä, mutta ne eivät ole varaumia. Nämä selitykset eivät sopimusta miksikään muuta. Ne ovat hyvin teknisluontoisia.

Meillä on melko uusi rakennus- ja maankäyttölaki, ja sen yhteydessä annettiin järjestöille valitusmahdollisuus mielestäni jo hieman arveluttavankin laajassa mitassa, niin kuin ed. Rönni käytännön esimerkilläkin kuvasi. Silloin sitä kritisoin. Ymmärrän sen, että sillä alueella toimiva järjestö — esimerkiksi samassa kunnassa tai samalla seutukunnalla, ehkä samassa maakunnassa, jos isommasta hankkeesta on kysymys — järjestö, joka on siellä olevien ihmisten muodostama, on oikeutettu ja sillä pitää olla oikeus valituksen tekemiseen ja asioiden saattamiseen tutkittavaksi. Nyt meillä on voimassa laki, joka sallii sen maan laajuisesti. Eli Helsingistä johdetut järjestöt pystyvät missä tahansa organisoimaan valitukset ja tällä tavalla ajamaan näitä asioita. Ehkä se näinkin menee, mutta tämä on mielestäni kyllä se raja.

Nyt tällä esityksellä, sopimuksella, ollaan laajentamassa tätä oikeutta yli kansallisten rajojen. Siihen en näe minkäänlaista tarvetta, eikä se ole eduksi. Minä luotan siihen, että Suomessa hallitaan nämä järjestelmät, ja toivon, että muissakin maissa näin kehitys menee eteenpäin. Jos ne sitoutuvat tähän, niin hyvä on, jos niillä ongelmia on. Mutta ennen kaikkea omassa maassa toimivat voivat kaikkialla hoitaa näitä asioita.

Täällä on todettu, että tämän sopimuksen on ratifioinut tai hyväksynyt, 26 valtiota. Näiden joukossa ovat Albania, Armenia, Azerbaidzhan, Makedonia, Georgia, Kazakstan, Kirgistan, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Moldova, Tadzhikistan, Turkmenistan, Valko-Venäjä, sitten muutama harva EU-maa ja sellaiset maat yleensä, joilla ilmeisesti olosuhteet ovat jonkin verran erilaiset kuin esimerkiksi meillä, missä luonnonolosuhteet ovat aika lailla erilaiset kuin todellakin noissa maissa. Historiasta muistamme, että Ceausescun Romania oli aina se valtio, joka ensimmäisenä vahvisti ja hyväksyi kaikki kansainväliset sopimukset, mitä jossakin tehtiin. Eri asia on sitten, miten Ceausescun hallinto niitä pani täytäntöön.

Arvoisa puhemies! Tuossa totesin, että sopimukset sinänsä ovat tarpeen, mutta niiden sisältö on yhtä tärkeä. Tämän sopimuksen sisällön osalta ihan muutama huomio.

Täällä 2 artiklassa ovat määritelmät, ja sen 5) kohdassa on tämä, mitä tarkoitetaan yleisöllä, jolle annetaan näitä oikeuksia. Siinä todetaan: "Yleisöllä, jota asia koskee tarkoitetaan yleisöä, johon ympäristöä koskeva päätöksenteko vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, taikka yleisöä, jonka etua se koskee. Ympäristönsuojelua edistäviä ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttäviä, valtiosta riippumattomia järjestöjä pidetään tätä määritelmää sovellettaessa yleisönä, jonka etua asia koskee." Hyvin mielenkiintoinen lause. Eli nämä ympäristöjärjestöt ovat siis yleisöä, jonka etua aina ja kaikki asiat koskevat, ja niille tätä kautta tulee siis sananvalta tämän sopimuksen mukaan. Mielestäni tämä on liian avara ja laaja. Ei saksalaista ympäristöjärjestöä koske suomalaisten metsien taikka muiden hankkeiden toteuttaminen, joka koskettaa vain meitä, mutta tuon määritelmän mukaan heitä se koskee.

Edelleen 3 artiklan 4) kohdassa todetaan: "Kukin sopimuspuoli tunnustaa ympäristönsuojelua edistävät yhteenliittymät, järjestöt ja ryhmät ja tukee niitä asianmukaisesti ja varmistaa, että sen kansallinen oikeusjärjestelmä on tämän velvoitteen mukainen." Mitä tarkoittavat nämä ryhmät, minkälaisia ryhmiä, onko kolmen hengen ryhmä jo sellainen, jota tällä tarkoitetaan, riittävä, ja miten valtion pitää tukea näitä? Se on avoin kysymys. Tällaisia käsittämättömiä avaria sääntöjä, määräyksiä, artikloita tänne on kirjoitettu, jotka täytyy kyllä tarkkaan perata. Tämä vain esimerkin luontoisena.

8) kohdassa samassa 3 artiklassa määrätään, että sopimuspuolet eivät saa rangaista, vainota tai häiritä millään tavalla näiden edellä mainittujen ryhmien ja järjestöjen toimintaa. Tämä ei kuitenkaan koske oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen määräämistä, eli voidaan määrätä ne oikeudenkäyntikulut maksamaan, mutta esimerkiksi vahingonkorvausta tämän mukaan ei saa määrätä, jos ne toimivat sillä tavalla, että tuottavat jollekin vahinkoa. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi MTK ja TT, vaikken sellaisenaan niiden äänitorvi olekaan, tämmöisiä kohtia ihmettelevät eivätkä pidä järkevinä.

Saman artiklan 9) kohdassa on edelleen se asia sanottu, mihin ed. Hassi aikaisemmassa puheenvuorossa viittasi. Hän sanoi, että ulkomailla toimivat järjestöt eivät ole oikeutettuja valituksiin ja näihin toimenpiteisiin, mutta kyllä tässä 9) kohdassa sivulla 55 todetaan, että ilman kansalaisuuteen, kansallisuuteen tai kotipaikkaan liittyvää syrjintää täytyy hyväksyä tämä osallistuminen päätöksentekoon sekä oikeus muutoksenhakuun ja vireillepanoon ympäristöasioissa ja ilman, että rekisteröidyn toimipaikan sijainti tai sen toiminnan todellinen keskus olisi sen maan alueella, jossa toiminta on. Eli saksalaista tai kreikkalaista järjestöä ei voi syrjiä, ei saa tavallaan rajoittaa sen toimivaltuuksia tuon kohdan mukaan. Mielestäni tässä muutama esimerkki. En ole lukenut näitä kirjoituksia, mitä asiasta on, enkä ole kenenkään äänitorvi siinä mielessä, mutta hämmästelen, että Suomen keskustajohtoinen hallitus on tämän esityksen tällaisena tuonut ilman varaumia.

Herra puhemies! Jatkossahan meillä taitaa käydä niin, että tämän tyyppiset sopimukset hyväksyy sitten Euroopan unionin uuden perustuslain mukaan unioni meitä sitovina ja me voimme vain antaa lausunnon. Mutta aika näyttää, tuleeko joskus voimaan se perustuslaki, jota ollaan laatimassa. Se kuitenkin tekee unionista oikeushenkilön, jolle tulee oikeus solmia kansainvälisiä sopimuksia meitä sitovasti, vaikka ne olisivat meidän kansallisia etujamme vastaan.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Århusin sopimuksessa on kolme osaa. Ensimmäinen koskee kansalaisten oikeutta saada ympäristöä koskevaa tietoa. Tämähän on Suomessa suhteellisen hyvällä mallilla, koska Suomi on yksi julkisuusperiaatteen edelläkävijämaita jo pitkän historian ajan, ja voidaan katsoa, että ilman oikeutta ympäristöä koskevaan tietoon myöskin mahdollisuus vaikuttaa sitä koskevaan päätöksentekoon on kuollut kirjain, jolloin voidaan korostaa tätä tiedonsaantioikeutta.

Århusin sopimuksen toinen osa on oikeus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Niin kuin tässä keskustelussa on jo todettu, Suomessa tämä oikeus on peruslaillinen oikeus eikä sitä tällä sopimuksella sen kummemmaksi muuteta vaan se säilyy ja toivottavasti hieman vahvistuu.

Kun puhutaan osallistumisoikeudesta, niin on tietysti ajateltu se, että kaikenlaiset mahdolliset virheet ja intressien väliset epätasapainoisuudet korjataan päätöksentekoprosessissa laajalla osallistumisoikeudella eli sillä, että kaikki tahot, joita tietty ympäristöä muuttava hanke koskee, pääsevät aktiivisesti kertomaan mielipiteensä ja osallistumaan sen hankkeen valmisteluun. Tämähän on mahdollisimman hyvää ennalta ehkäisevää toimintaa, kun ajatellaan mahdollisia valituksia. Haluankin korostaa sitä, että juuri tämä osallistumisoikeus on paras tapa ehkäistä niin sanottuja perusteettomia valituksia tai valituksia, joilla on todelliset perusteet siitä syystä, että tiettyjä intressejä ei ole valmistelu- ja päätöksentekoprosessissa riittävästi otettu huomioon. Tätä pitää mielestäni painottaa.

Kolmanneksi Århusin sopimus kattaa muutoksenhakuoikeuden. Mielestäni keskustelussa on tullut jo varsin hyvin selväksi se, että ei suinkaan voida tehdä jossakin ulkomaisessa tuomioistuimessa tämän sopimuksen perusteella tuomioita siitä, mitä Suomessa voi tehdä ja mitä ei, vaan nämä ratkaisut tehdään suomalaisissa tuomioistuimissa. Olin hyvin hämmästynyt, kun ed. Hemming sanoi, että EU:n komissio on esittänyt sellaisen kannan, että nyt tähän ratifiointiin liittyen mikä tahansa missä tahansa EU-maassa rekisteröity järjestö voisi valittaa missä tahansa EU-maassa toimeenpantavasta hankkeesta. Oletan, että hän puhuu siitä, että itse asiassa Euroopan unioni on itse ratifioinut tämän sopimuksen siinä mielessä, että se soveltaa näitä määräyksiä omaan päätöksentekoonsa, semmoisiin päätöksiin, joissa Euroopan unionilla on toimivaltaa. Tällä tavalla tosiaan EU:ssa on hyväksytty kaksi direktiiviä. Ne on saatettu jo loppuun: oikeus ympäristöä koskevaan tietoon EU:n toimielimissä, oikeus osallistua päätöksentekoon ympäristöä koskevissa asioissa EU:n toimielimien suhteen, ja nyt on valmisteilla tämä viimeinen osuus, joka liittyy muutoksenhakuoikeuksiin. Siinä luonnollisesti EU:n osalta puhutaan vain EU:n omista toimielimistä.

Ed. Leppä totesi täällä, että Suomi on ympäristönsuojelun kärkimaita eikä suinkaan tarvitse minkäänlaisia kansainvälisiä sopimuksia Århusin sopimuksen kaltaisina tilannetta enää korjaamaan, mutta on otettava todellakin huomioon se, että kun nämä ed. Kankaanniemen luettelemat maat, Albania, Azerbaidzhan, Kirgisia ym. ovat tämän sopimuksen hyväksyneet, ne ovat samalla ottamassa omaan oikeusjärjestykseensä tiettyjä muutoksia, jotka itse asiassa liittyvät aivan olennaisesti nykyaikaiseen hyvään hallintoon. Jos me nyt täällä Suomessa rupeamme jotenkin tätä sopimusta kyseenalaistamaan, niin voimme olla varmoja, että tällainen hyvä hallinto, joka sisältää tiedon avoimuuden periaatteen, hallinnon avoimuuden, joka sisältää osallistumisoikeuden ja muutoksenhakuoikeudet oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti, sitten lykkääntyy niissä maissa, joissa myöskin suomalaiset yritykset yhä enemmän harjoittavat liiketoimintaa ja kaikkien meidän saamien tietojen mukaan kärsivät esimerkiksi korruptiosta, joka on syvään juurtunut. Siis demokratia ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen on havaittu erittäin hyväksi tavaksi ehkäistä korruptiota, joten vetoan ed. Kankaanniemeen, ettei hän nyt mitenkään halveksivassa mielessä luettele näiden maiden nimiä, jotka ovat lähteneet Århusin sopimukseen mukaan, (Ed. Kankaanniemi: Ruotsi ei ole mukana!) vaan kyllä siellä todella tarvitaan sitä, ja tämä on kansainvälinen sopimus.

Sitten kun kysytään, kenellä on oikeus Suomessa valittaa mahdollisista ympäristöä muuttavista hankkeista, niin totta kai suomalainen hallintotuomioistuin tai mahdollinen muu oikeusistuin joutuu erikseen käsittelemään asianosaisuuskysymystä. Ed. Hassi tähdensi sitä, että vaikka ulkomaille rekisteröity järjestö tällaisen valituksen tekisi, niin eräänä aivan normaalina edellytyksenä on se, että sillä tulee olla toimintaa tällä alueella, jolloin se voidaan ylipäätään katsoa oikeusprosessissa asianosaiseksi. Tässä sovelletaan varmasti aivan normaaleja oikeusperiaatteita.

Mutta totuus on myöskin se, että menneinä aikoina asianosaisuus on ollut aivan liian kapeasti määritelty. Täällä joku juuri puhui siitä, että on ihan oikein, että henkilöllä tai taholla, joka esimerkiksi sattuu asumaan jonkin hankkeen lähistöllä, on oikeus valittaa. Mutta ei tämä nykyaikana riitä, vaan tällainen kapea asianosaisuus, joka ehkä irvikuvamaisimmillaan on ollut ikään kuin naapuruussuhteisiin liittyvää, ei enää todellakaan ole riittävä edellytys, jos halutaan suojella ympäristöä. Siinä on hyväksyttävä myöskin se, että tietyt ympäristöä muuttavat hankkeet ovat vaikutuksiltaan valtioiden rajat ylittäviä. Me olemme hyväksyneet Espoon sopimuksen mukaisesti sen, että valtioilla on oikeus puuttua toistensa alueilla oleviin hankkeisiin, vaatia kansainvälistä ympäristövaikutusten arviointia. Suomelle tämä on ollut erittäin arvokas väline, kun olemme esimerkiksi pyrkineet vaikuttamaan Venäjän kuin sieniä sateella toinen toisensa jälkeen nouseviin satamahankkeisiin.

Nyt sitten, jos halutaan ajatella sitä, että myöskin kansalaisyhteiskunta voi toimia yli rajojen, niin mielestäni pitäisi nähdä pikemminkin nämä myönteiset mahdollisuudet, jotka tähän demokratian vahvistamiseen liittyvät. SAK:ssa ja TT:ssä on kyllä luettu kuin piru raamattua tätä Århusin sopimusta, ja toivottavasti sitten eduskunnassa tapahtuu niin laaja asiantuntijakuuleminen, että ikään kuin tällaiset selvästi tarkoituksenhakuiset kauhukuvat tästä keskustelusta saadaan pois. Pidän nyt suoranaisesti asiattomana sitä, että täällä sanotaan, että terroristijärjestöille mahdollisesti tulisi mahdollisuus Århusin sopimuksen mukaisesti tehdä valituksia Suomessa. Tämä oli ed. Rönnin puheesta.

Arvoisa puhemies! Nyt on tärkeää havaita se, että kuitenkin Suomessa on erittäin hyvät perusteet vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja lisätä ihmisten osallistumisoikeuksia. Olen usein hyvin hämmästynyt siitä ilmapiiristä, mikä näissä keskusteluissa vallitsee, koska tulee sellainen tunne, että Suomen kansan edustajien suuren joukon mielestä kansalaiset ovat demokratian suurin uhka. Kuinka me tällä tavalla voisimme ajatella? Ja täällä on puhuttu siitä, että pieni vähemmistö pääsee estämään suuren enemmistön hyväksymiä hankkeita. Tosiasiassa kuitenkin tilanne on aika usein se, että valppaat kansalaiset käyttävät vapaa-aikaansa siihen, että he vahtivat viranomaisten toimintoja, ja he sitten mahdollisesti, kun eivät ole esimerkiksi päässeet tosiasiassa osallistumaan jonkun hankkeen valmisteluun, vaikka Suomessa tällainenkin velvoite on olemassa, tekevät sitten valituksen ja silloin tällöin käy niin, että tuomioistuin toteaa, että on rikottu voimassaolevia lakeja, joita nämä viranomaiset ovat mahdollisesti vielä itse olleet säätämässä. Eli tämä kansalaisten valitusoikeus on arvokas asia.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat täällä puhuneet siitä, että tuomioistuimissa pitää pyrkiä nopeuttamaan käsittelyaikoja, mutta kaikkinainen tällainen esimerkiksi valitusoikeuksien rajoittaminen puuttumalla asianosaisuuteen menemällä ajassa taaksepäin, kaventamalla asianosaisuuden käsitettä, mielestäni on sellaista, joka ei todellakaan palvele suomalaista yhteiskuntaa, ei demokratiaa, mutta ei myöskään talouselämää, koska talouselämäkin tarvitsee aktiivisia kansalaisia ja sitten loppujen lopuksi hyötyy heistä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa oleva hallituksen esitys niin sanotusta Århusin sopimuksesta on tärkeä ja kannatettava. Sen tavoitteena on lisätä kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon ja näin parantaa elinympäristöjen laatua. Århusin yleissopimuksen tavoitteena on edistää nykyiseen ja tuleviin sukupolviin kuuluvien oikeutta elää terveydelleen ja hyvinvoinnilleen suotuisassa ympäristössä. Sopimuksen osapuolena olevat maat takaavat yleisölle oikeuden saada tietoa, osallistua päätöksentekoon ja käyttää muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöä koskevissa asioissa siten kuin sopimuksessa tarkemmin määritellään.

Århusin sopimuksen on allekirjoittanut tällä hetkellä 39 valtiota sekä Euroopan yhteisö ja sen on ratifioinut tai hyväksynyt tai siihen on liittynyt 26 valtiota. Suomen olisi korkea aika seurata muita maita tämän ympäristön ja ihmisoikeuksien kannalta tärkeän sopimuksen hyväksymiseksi. Perustuslakimme sisältää monia kohtia, jotka tukevat sopimuksen hyväksymistä. Näitä ovat muun muassa se, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille, samoin kohdat, jotka tukevat muun muassa asiakirjojen julkisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Muutenkin maamme lainsäädännössä on jo varsin hyvin huomioitu Århusin sopimuksen kohdat.

Hallituksen esitys on synnyttänyt vilkasta keskustelua, myös vastustusta, viime aikoina. Sopimuksen on pelätty muun muassa hidastavan merkittävästi lupaprosesseja. Tämä pelko on kuitenkin liioiteltua, koska suurin osa Århusin sopimuksen kohdista on jo käytännössä toteutunut lainsäädäntömme kautta. Yhdyn vahvasti ed. Hassin esiintuomiin näkemyksiin siitä, että on tärkeää, että pääsemme vaikuttamaan myös lähialueiden ympäristöhankkeisiin. Todennäköistä ei mielestäni ole se, että ulkomailta tultaisiin rajusti vastustamaan toimiamme ja hankkeitamme, koska senhän pitäisi olla itsestäänselvää ja ylpeytemme, että hoidamme ympäristöasiat niin hyvin, ettei valitusten aiheita edes syntyisi. (Ed. Sjöblom: Niin kuin ydinvoimala-asiassa!)

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että hyväksymme kyseessä olevan sopimuksen ja lisäämme kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia myös tässä asiassa. Ympäristöasiat ovat mitä selvimmin meidän yhteisiä niin paikallisesti kuin globaalistikin, minkä vuoksi meillä jokaisella tulee olla myös mahdollisuus vaikuttaa näihin asioihin. Sopimuksen hyväksyminen on myös Rion julistuksen kymmenennen periaatteen mukainen. Periaatteessa todetaan, että ympäristökysymyksiä hoidetaan parhaiten siten, että kaikki asianosaiset kansalaiset osallistuvat päätöksentekoon asianmukaisella tavalla.

Århusin sopimus on osa kansalaisyhteiskunnan avointa demokratiaa, jonka eteenpäinviemisessä Suomi on ollut esimerkillinen, ja toivon tämän jatkuvan Århusin sopimuksen myötä. Århusin sopimus on tärkeä lisä muiden kansainvälisten sopimusten joukossa. Se on tärkeä lisä erityisesti Pohjoismaisen ympäristösopimuksen ja niin sanotun Espoon sopimuksen kanssa, jotka ovat osittain hyvin saman suuntaisia nyt käsiteltävänä olevan Århusin sopimuksen sisällön kanssa.

Arvoisa puhemies! Toivon Århusin sopimuksen hyväksymiselle myötätuulta ja nopeaa etenemistä ja pikaista voimaantuloa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta ottaa nyt lähetekeskustelussa kantaa niin sanottuun Århusin sopimukseen, mikä laajentaisi ympäristölupa-asioissa valitusoikeutta valtakuntien rajojen yli. Täällä ed. Leppä muun muassa ja ed. Kankaanniemi ovat käyttäneet erinomaisen hyvät puheenvuorot, ja heti alkuunsa lämpimästi kannatan ed. Lepän ajatusta siitä, että tämä tulee saattaa talousvaliokuntaan mietintöä varten. Tyypillisesti tämän Århusin sopimuksen asiasisältö liittyy juuri talouden sektoriin, koskettaa toki ympäristökysymyksiä, koskettaa liikennettä ja kaikkea muutakin, mutta tämä on ennen kaikkea seurausvaikutuksiltaan talousvaliokunnan alaa. Toivon, että eduskunta tekee ratkaisun, jossa asianmukaisesti keskeisin valiokunta saa tästä antaa mietinnön.

Näennäisesti tämä Århusin sopimus saattaa näyttää vaarattomalta ja ehkä siinä nähdään vain kansainvälistymistä nykyajan muodin mukaan. Mutta kuitenkin tämä on seurausvaikutuksiltaan myös hyvin suuria ongelmia kätkevä laki, niin kuin täällä edustajat Leppä ja Kankaanniemi muun muassa ovat esille tuoneet, samoin ed. Rönni ja useat muutkin. Nämä ongelmatekijät, jotka tämä sopimus kätkee, toivon mukaan sitten eri valiokuntien käsittelyissä voivat tulla selkeästi esille.

Kansainväliseksi laajeneva valitusoikeuden käyttäminen voisi arvaamattomilla tavoilla viivästyttää teiden, rautateiden, lentokenttien, asuinalueiden, teollisuuden tuotantotilojen, voimaloiden, mukaan lukien ydinvoimalat mutta myös vesivoimalat, jopa bioenergiavoimalat jne. rakentamisia. Esimerkiksi kansainvälisessä liiketaloudellisessa kilpailutilanteessa todennäköisesti tultaisiin käyttämään tämän sopimuksen mahdollistamia valituksia kiusantekovälineenä. Meillä tänä aikana ympäristö- ja luonnonsuojelu, niin hyvä asia kuin se onkin, on valitettavasti saanut huonon maineen sen takia, että sitä käytetään lähinnä kiusantekovälineenä, jolla halutaan vaikeuttaa ihmisten elämää, ja ikävä kyllä arvokas asia on silloin kyllä pilattu.

Minä pelkään, että tässä nimenomaan vielä enemmän tuollainen arvokas asia kuin luonnon- ja ympäristönsuojelu käsitteenäkin yhä enemmän pilattaisiin, kun sitä käytettäisiin aivan muiden tarkoitusten kuin luonnon ja ympäristön parhaan kannalta valitusvälineenä. Minusta luonnon- ja ympäristönsuojelu on niin arvokas asia, että se ei saa joutua tuommoiseen väärinkäyttöön, jonka tämä laki nimenomaan mahdollistaa.

Jos jotkut muut maat maailmassa haluavat lähteä suojelemaan tällä tavalla luontoa, niin olkoon se heille mahdollista. Me emme valitettavasti pysty täältä valvomaan, mitä täällä luetellut kaukaiset maat sitten käytännössä tekevät, kirjoittivatpa alle mitä sopimuksia tahansa, emmekä edes ihan lähinaapuriakaan pysty valvomaan.

Mutta sen me tiedämme, niin kuin ed. Leppä täällä sanoi, että Suomi on ympäristönsuojelun kärkimaita. Ilmeisesti Suomi on ympäristönsuojelun kärkimaa maailmassa. En ainakaan tiedä parempaa. Jos joku tietää paremman ympäristö- ja luonnonsuojelumaan todellisuudessa, niin toivon, että sen kertoisi. Sen jälkeen voisin jatkaa väittelyä kahden kesken, että Suomi on parempi. Olen ylpeä siitä, että Suomessa on luontoa ja se on täällä osattu säilyttää ja osataan säilyttää.

Teollisuus ja työnantajat, TT, ammattiyhdistysliike ovat valveutuneesti nähneet Århusin sopimuksen uhkakuvat. Samoin MTK:kin on asiassa alkanut tulla vihdoin viimein hereille. Vaarantaisihan tämä varmasti myös metsänhakkuita, kun mielivaltaisesti voitaisiin tehdä valituksia mistä vain. Sehän tiedetään, että tällaisia valituksia osattaisiin masinoidusti ja järjestetysti tehdä. Jopa loma-ajan ja vapaa-ajan rakentaminen saattaisi vaarantua. Tiedän varsin hyvin, että muualla Euroopassa ei nytkään tajuta suomalaisen asutun maaseudun luonnetta ihmisen, työn ja elinkeinon ympäristönä. Euroopassa haluttaisiin maaseudusta tehdä vain suurpetoreservaatti, mutta tosiasiassa suomalainen maaseutu on ihmisten, työn ja elinkeinojen ympäristö.

Eli en missään tapauksessa voi hyväksyä enkä kannattaa, että tällainen sopimus kuin Århusin sopimus voisi sellaisenaan edetä kuin on esitetty. Siinä valta siirtyisi, näin pelkään, ammattivalittajille ja valitusprosessit kestäisivät eri instansseissa kauan ja vieläpä vaarana olisi suomalaista ympäristöä asiantuntemattomien oikeusinstanssien ollessa kyseessä valittajien voitto. Silloin monet hankkeet, elintärkeät kansalaisten hyvinvoinnin kannalta, estyisivät tai ainakin viivästyisivät.

Kotimaakuntani Keski-Suomi on raaka-ainevaroiltaan erityisesti puun ja turpeen maakunta. Näitä on voitava edelleenkin mielekkäästi hyödyntää, jotta meillä olisi kotimainen energiaomavaraisuus. Suomalainen metsänhoito jo sellaisenaan on jo mitä esimerkillisintä luonnon, ympäristön ja maiseman hoitoa. Hoidettu metsä on myös kaunista katseltavaa. Århusin sopimus voisi tuoda hyvin paljon tarpeettomia ongelmia. Kotimaakunnalleni Keski-Suomelle, joka on tyypillinen otos Suomesta, Århusin sopimus saattaisi merkitä vakavaa uhkaa, mutta tätä se merkitsee myös kaikkialla muuallakin maassa.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että asianomaisissa valiokunnissa asiaan paneudutaan eri näkökohdat huomioon ottaen ja voidaan niistä tehdä esittämäni puheen mukaiset linjanvedot.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Olen hyvin mielenkiinnolla kuunnellut tätä käytyä keskustelua. Olen suorastaan hämmästynyt, että vallitsee ikään kuin ristiriita, erilaiset kannat, vaikka todellisuudessa kaikki puhuvat samasta asiasta ja ovat samaa mieltä. Tässä on ilmiselvästi, arvoisa puhemies, nyt jonkinlainen väärinkäsitys niillä, jotka vastustavat näennäisesti Århusin sopimusta, mutta sisällöllisesti ovat täsmälleen samaa mieltä. Yritän nyt kahdesta eri näkökulmasta tätä sovittelutyötä tässä tehdä ja poistaa sen väärinkäsityksen, joka ilmiselvästi on ilmassa ja tuottaa meille vaikeuden ymmärtää, mistä on kysymys.

Ensinnäkin tavoite: Århusin yleissopimuksen tavoitteena, kuten hallitus toteaa ja itse yleissopimus toteaa, on edistää nykyisten ja tulevien sukupolvien oikeutta elää hyvinvoinnilleen terveellisessä ympäristössä. Tästä me kaikki olemme samaa mieltä. Muun muassa ed. Leppä, ed. Oinonen, ed. Kankaanniemi ja eräät muut, jotka vastustavat Århusin sopimusta, ovat todenneet ykskantaan, että Suomessa ympäristönsuojelun taso on poikkeuksellisen korkealla. Jopa äskeisessä puheenvuorossa ed. Oinonen totesi, että se on korkeinta maailmassa. Ed. Kankaanniemi totesi, että meidän maankäyttö- ja rakennuslakimme antaa valitusmahdollisuudet, antaa mahdollisuudet hoitaa tuota korkeatasoista ympäristönsuojelua.

Nyt, arvoisa puhemies, minulla on dilemma. Minä en ymmärrä, mikä takia nämä kyseiset edustajat vastustavat tätä Århusin sopimusta, joka ulottaisi tämän saman korkean ympäristönsuojelun tason ympäri maailman kattavaksi. Te varmasti olette, arvoisat edustajat, täsmälleen samaa mieltä, että olisi upeaa, että muualla maailmassa edes lähestyttäisiin tätä suomalaista korkeata ympäristönsuojelun tasoa. Tässä suhteessa tietysti Århusin sopimus voi toimia välineenä. Arvoisa puhemies, minusta näyttää, että tässä on nyt vain väärinymmärrys eikä todellinen sisällöllinen ristiriita.

Arvoisa puhemies! Toinen huomio yhtä lailla, jossa ilmiselvästi on vain väärinkäsityksestä kysymys eikä sisällöllisestä erimielisyydestä: Ed. Kankaanniemi luetteli eräitä maita, jotka ovat jo allekirjoittaneet Århusin sopimuksen ja lähti liikkeelle Albaniasta ja viittasi Armeniaan, Kirgisiaan, Tadzhikistaniin, Kazakstaniin ja päätyi Romaniaan. Ed. Kankaanniemi totesi, että Romaniassa ja näissä muissakin maissa on usein sitouduttu kansainvälisiin sopimuksiin, ehkä jopa omallakin lainsäädännöllä toimenpiteisiin, tavoitteisiin, jotka ovat meidänkin kannaltamme erinomaisen hyväksyttäviä, mutta käytännön toimissa ei ole pystyttykään toteuttamaan sitä, mihin lainsäädäntöteitse on sitouduttu sen kummemmin kansallisesti kuin kansainvälisestikään tehtyjen sitoumusten kautta.

Nyt tämä Århusin sopimushan tietysti antaa aivan oivan uuden mahdollisuuden vaikuttaa tässä asiassa, vaikuttaa laajemmin ilmiöissä, jotka ovat luonteeltaan — ja tämän kaikki myöskin täällä myöntävät, kun puhumme ympäristönsuojelusta ja kestävästä ympäristön kehityksestä — ylikansallisia, ulottuvat yli kansallisten rajojen. Tässä nyt annetaan mahdollisuus sille, että toimijoille, joihin vaikutetaan kansallisella päätöksenteolla ympäristön kannalta ongelmallisesti, annetaan mahdollisuus olla päätöksentekoprosessissa mukana.

Tässä suhteessa, kun ed. Kankaanniemi moittii muun muassa Romaniaa, että siellä ei ole noudatettu ympäristölainsäädäntöä kunnolla niiden sitoumusten osalta, joihin on sitouduttu, niin jos me voimme osoittaa, että Romaniassa, Armeniassa tai Azerbaidzhanissa tehdään jatkossa ratkaisuja, jotka ovat herkän ympäristön kannalta ongelmallisia, joilla on myöskin vaikutusta jopa siinä mielessä, että ne ovat ylikansallisia, niin eikö ole luontevaa, että kansainvälinen yhteisö reagoi, Suomi yhtenä osana tätä kansainvälistä yhteisöä? Tästähän, ed. Kankaanniemi, oivallisesti syntyy mahdollisuus kerrankin puuttua siihen ongelmalliseen Romanian kehitykseen, mihin te viittasitte.

Tässä aivan ilmiselvästi on olemassa nyt väärinymmärrys siitä, mitä tässä tavoitellaan, mitkä mahdollisuudet meillä suomalaisilla on olla osallisena prosessissa, joka on luonteeltaan ylikansallinen, ja tätä kautta ottaa hallintaan ilmiö niiden periaatteiden pohjalta, joihin me kaikki sitouduimme. Meidän on luotava sellaista ympäristöpolitiikkaa, joka luo kestävät edellytykset inhimilliselle hyvinvoinnille globaalimitassa, alueellisella ja myös eurooppalaisella tasolla ja myöskin kansallisessa mitassa. Tämähän on oivallinen sopimus. Olen aivan vakuuttunut, kun tätä väärinymmärrys tästä poistetaan, ed. Leppä, ed. Kankaanniemi, ed. Oinonen, kaikki, ovat yhtä kantaa tässä asiassa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. K. Kiljunen tulkitsi puheenvuoroni nyt täysin nurin niskoin eli ei ymmärtänyt tai ei ollut kuunnellut. Ensinnäkin puhuin vain Ceausescun ajan Romaniasta, joka aina ensimmäisenä ratifioi kaikki sopimukset. Mutta tiedämme, mihin se johti ja mikä tilanne siellä on tänäkin päivänä.

Sitten toiseksi, minä kävin läpi tämän sopimuksen eräitä artikloja Suomen kannalta. Moneen kertaan totesin, että kansainväliset sopimukset ovat ympäristöasioissa aivan tarpeellisia, mutta niiden sisältö on myös tavattoman tärkeä asia. Suomen kannalta tämän sopimuksen sisältö, josta me täällä nyt päätämme, on huono. Siis niitä kohtia haluan sieltä korjata, kun tiedämme, että kansainvälisiä sopimuksia hyväksytään tai hylätään tai niihin tehdään varaumia, ja hallitus ei esitä mitään varaumia. Minun mielestäni pitäisi muutamiin kohtiin tehdä korjauksia eikä antaa kaikenlaisille ryhmille sellaisia oikeuksia, mitä hallitus esittää.

Jari  Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kiljunen, ei minun mielestäni tässä ole mitään dilemmaa sen vuoksi, että olen hyvin iloinen siinä vaiheessa, kun näissä muissa maissa, joissa ympäristönsuojelu ja vaikutusmahdollisuudet eivät ole tällä tasolla kuin ne meillä Suomessa tällä hetkellä ovat, ovat samalla tasolla. Mielestäni silloin ollaan erinomaisen hyvässä tilanteessa.

Mutta, ed. Kiljunen, kun me tällaisen sopimuksen ratifioimme, me samalla annamme mahdollisuuden edelleenkin tiukentaa meidän omia säädöksiämme juuri tätä kiusanteossa tehtävää toimintaa varten. Se ei meidän kenenkään tarkoitus varmaankaan ole, ei teidän eikä varmasti meidän muidenkaan, ja tätä itse pelkään tapahtuvan. On helpompi vaikuttaa täällä, jossa demokratia ja kansalaistoiminta toimivat, kuin niissä maissa, joissa ne eivät toimi, joissa myöskin ympäristönsuojelu on huonommalla tasolla. Tätä minä tarkoitin, ed. Kiljunen.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En edelleenkään ymmärtänyt tätä ristiriitaa. Ed. Leppä totesi, että meillä on korkeimmalla mahdollisella tasolla ympäristönsuojelu. Århusin sopimus on eräs väline nostaa muissa maissa ympäristönsuojelun tasoa samalle tasolle kuin Suomessa. Eihän Suomi tässä silloin ole se ongelmallisin kohdealue, jos kerran meillä on tämä niin korkealla tasolla kuin te viittasitte, ja se onkin korkealla tasolla.

Ed. Kankaanniemelle yhtä lailla: Eihän tämä ongelma tässä Århusin sopimuksessa ole vain ikään kuin sen kaltainen, että Suomen suuntaan voidaan vaikuttaa. Tämähän antaa olennaisesti myöskin mahdollisuuden vaikuttaa Suomesta muualle, jos muualla tehdään sellaisia hankkeita, jotka ovat meidän kannaltamme ongelmallisia. Tämähän on tämän sopimuksen loistavin piirre, koska kuten totesitte, muualla ollaan huonommassa tilanteessa kuin Suomessa. Todennäköisesti me vaikutamme enemmän ulospäin kuin tänne vaikutetaan. Tässä ei ole, ed. Kankaanniemi ja ed. Leppä, mitään ongelmaa. Yhteiseen leiriin vaan, että kannatetaan tätä Århusin sopimusta. Tämä on ilman muuta loistava hanke.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Epäkohta, mitä tässä pelkään, on se, että Suomi, jossa on — väitän edelleen — hyvin korkeatasoinen ja maailman kärkiluokkaa oleva luonnon- ja ympäristönsuojelu, joutuisi tuollaisen mielivaltaisen valituskäytännön uhriksi ulkomailta, vaikka liiketaloudellisessa kilpailutilanteessa. Jos halutaan, että joku tehdas, voimalaitos, tie, rautatie, lentokenttä, metsänhakkuu ei toteudu, niin ulkomailta voidaan valitusmenettelyllä tehdä kiusaa tätä kohtaan. Elikkä tämä on se epäkohta, minkä takia haluan, että valiokuntakäsittelyssä tähän todella kiinnitetään huomiota.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta meidän on aivan tarpeetonta täällä kinata siitä, ovatko Suomen luonnonsuojelutaso ja ympäristökysymykset hyvät vai ei ja paremmat kuin muualla. Ne ovat huippuluokkaa koko maailmassa katsottuna. Unohdetaan se asia, mutta me kaikki tiedämme, että näillä asioilla valitusteitse tehdään omassa maassamme ja pienissä piireissä kiusaa toisille ihmisille, yrittäjille, elinkeinoelämälle jnp. Minä olen ymmärtänyt ed. Lepän puheenvuoron viestin sellaiseksi, että meidän pitäisi kuitenkin varmistautua siitä, että ei rajojen ulkopuolelta tule valituksia ja jarrutuksia meidän omille toimillemme tämän Århusin sopimuksen seurauksena. Meillä on ollut viime aikoina esimerkkejä siitä, että nythän on jo vaikutettu. Muun muassa eläinaktivisteilla on suorat yhteydet ulkomaille. He toimivat täällä meidän maassamme ja aktivoivat näitä aktivisteja Suomessa, ja tätä me pelkäämme, että vastaisuudessa tämän sopimuksen seurauksena tämän tyyppiset hankaluudet vain lisääntyvät.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on ehkä välillä tullut semmoinen käsitys, joka on itse asiassa kai lausuttukin joissakin puheenvuoroissa, että oltaisiin perustamassa jotain tämmöistä kansainvälistä tuomioistuinta. Ed. Hassi sanoi, että mitään tämmöistä kansainvälistä tuomioistuinta, joka palvelisi kettutyttöjä, ei nyt olla perustamassa, vaan kysymys on siitä, että kotimaiset tuomioistuimet näitä asioita käsittelevät ja tuomioistuin sitten ratkaisee sen, kenellä on oikeus olla asianosainen tämmöisessä prosessissa.

Siinä kohdassa 9, mitä täällä ed. Kankaanniemi on siteerannut, todetaan, että ei saa syrjiä kotipaikan eikä pääasiallisen toimipaikan perusteella, mutta aivan ilmeisesti se ei riitä, että joku järjestö valittaa, jonka päämaja on maan rajojen ulkopuolella, mikäli se ei toimi tässä maassa, ja kai meidän nyt kannattaa kannustaa esimerkiksi sitä, että ympäristöjärjestöt liittoutuvat kansainvälisesti Euroopan unionin tasolla. Ne ovat itse asiassa aika merkittävä taho, joka pystyy vaikuttamaan Euroopan unionin toimintaan, samalla tavalla kuin kansainvälinen kauppakamari. Minusta tässä on ihan hyvä tasapaino syntymässä. Miksi me nyt jotenkin haluaisimme lannistaa tätä ympäristöjärjestöjen kansainvälistymistä, kun me kuitenkin hyväksymme sen, että yritykset kansainvälistyvät? Kyllähän joku monikansallinen yrityskin voi kyseenalaistaa jonkun suomalaisen hankkeen esimerkiksi Maailman kauppajärjestössä jonkin sen jäsenmaan kautta. Siinä mielessä tässä nyt tuodaan kansalaisille hiukan tasoitusta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärsin edustajien kritiikin nimenomaan siitä lähtökohdasta, että voidaan tehdä kiusaa: lainsäädäntö on tiukka, ja sen seurauksena joku voi käyttää sitä väärin muiden motiivien vuoksi kuin ympäristöllisten motiivien vuoksi. Tämä on luonnollisesti tietysti erinomaisen vahva peruste, ja se täytyy aina arvioida, kun me teemme lainsäädäntöä. Mutta eihän tämä lainsäädäntö tässä suhteessa poikkea mistään muustakaan, jolloin me joudumme viime kädessä luottamaan tietysti oikeusistuimiin, ja toivon, että arvon edustajilla on luottamusta suomalaiseen oikeuskäytäntöön siltä osin, että oikeusistuimet pystyvät arvioimaan, milloin tämä asianosaisuus on osoitettava. Jos sitä ei ole, niin luonnollisesti tämäntapaiset valitukset valuvat hukkaan ja niillä ei ole merkitystä. Silloin myöskin tämmöinen kiusan tekemisen mahdollisuus katoaa.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että me varmasti luotamme oikeusistuimeen. Ei ole kysymys siitä, mutta kysymys on siitä, kuinka pitkän aikaa yrittäjät ja elinkeinoelämä joutuvat odottamaan tämän prosessin kautta jo nyt. Nyt puhun omasta kokemuksestani. Kun viimeksi hain ympäristöluvan alaiselle toiminnalle lupaa, niin vuoden kesti se projekti ja prosessi ja minkäänlaisia valituksia ei ollut. Kolmeen eri kertaan kolmessa eri vaiheessa se oli lehdessä kuulutettuina. Kyllä minusta aika lailla korkeatasoiset vaikuttamisen mahdollisuudet silloin ovat. Jos tähän vielä lisätään joku elementti, ed. Kiljunen, sitä minä pelkään.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minullakin on henkilökohtaista kokemusta täsmälleen samasta asiasta eli siitä, miten ympäristölainsäädännön kautta kikkaillaan ja tehdään kiusaa, jopa pienelinkeinoelämän osalta. Olen sen pystynyt hyvin henkilökohtaisesti myöskin näkemään. Minä reagoin tähän probleemaan siitä näkökulmasta, että kiusaa voidaan tehdä kansallisesti ja erityisesti sitä tehdään paikallisesti. Reagoin siitä näkökulmasta, minkä takia tämä ylikansallinen ulottuvuus tässä on ongelma. Se ei minusta voi olla ongelma. Kiusan tekeminen on ongelma, mutta ei se, että meillä on olemassa joku raja, jonka toisella puolella oleva organisaatiotaho, jolla on asianosaisuutta tähän aiheeseen liittyen, ei voisi valittaa. Tämä on minusta se syvin ongelma ja outo tilanne, että tähän suhtaudutaan kielteisesti. Kiusan tekeminen ympäristölainsäädännön osalta on kieltämättä ongelma, ja siihen kannattaisi ehkä laajemmin kiinnittää huomiota.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisiä sopimuksia tulee tehdä ympäristöasioista. Saaste- ja ympäristöongelmat ovat kansainvälisiä ja koko maapalloa käsittäviä. Mutta myös minä olisin kyllä huolissani tästä, että nyt laajennetaan sitä oikeutta tulla maan rajojen ulkopuolelta tänne, puuttua meidän sisäisiin asioihimme. Tämä ennen kaikkea on näissä energiaratkaisuissa, tieasioissa ja rakentamisessa jo nyt. Vaikka ei ole tällaista laajennusta, niin nyt jo koukataan ulkomaitten kautta ja vaikeutetaan täällä olevia hankkeita. Ennen kaikkea se korostuu näissä liito-orava- ja valkoselkätikka-asioissa. Niitä on miljoonia, kymmeniä miljoonia maapallolla, ja Suomessa sitten vaikeutetaan. Samoin metsäteollisuuden tuotteita viedään Eurooppaan ja muualle maailmaan, ja ulkolaiset järjestöt kertovat, että nämä on tehty tavalla, jota ei voi hyväksyä; toki taitavat olla yhteistyössä suomalaisten vastaavien järjestöjen kanssa. Olen sitä mieltä, että riidellään ja sovitaan maan sisällä ja hoidetaan nämä asiat täällä, mutta kyllä tämä antaa nyt sen mahdollisuuden, aivan niin kuin ed. Leppä totesi, että ainakin voidaan viivyttää niin kauan, että asiat menevät sitten aivan toiseen suuntaan kuin on aiottu. Pidetään omassa maassamme nämä asiat käsissä ja kehitellään asioita tältä pohjalta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli miellyttävää kuulla ed. Kankaan puheenvuoro tässä asiassa, kun tätä asiaa arvioisi niin, että meillä näin poliittiset katsantokannat eivät ole välttämättä aivan samasta putkesta, mutta ne nyt kohtaavat niin toisensa, että olemme tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä. Se kuvaa tämän aiheen siinä, kuinka tärkeä tämä on kansallisesti olemassa. Koko kysymys ja koko sopimus tässä, niin kuin keskustelun aikana on käyty, kyllähän tämä on aivan toivoton näkemys olemassa. Tässä valitettavasti on niin, että vaan mahdollistetaan valittaminen, valittaminen ja valittaminen. Mieluummin pitäisi tehdä semmoisia sopimuksia, että turhista valituksista pitäisi päästä rankaisemaan ja saada korvausvelvolliseksi.

Sen pohjalta vähän selventääkseni sitä ajatusta, kun tässä eteläisen Euroopan maista, muun muassa Romaniasta, on käyty keskustelua: suomalaiset kun tekevät jonkun sopimuksen, he noudattavat sitä pilkun tarkkaan, kun eteläisessä Euroopassa viis veisataan näistä eikä aiotakaan koskaan noudattaa.

Herra puhemies! Toivon, että valiokunnassa tämä teilataan niin perusteellisesti, että tästä ei jää jäljelle yhtään mitään, niin kuin tämä lähetekeskustelukin nyt tavallaan on antanut jo ymmärtää. Onko täällä juuri puoltajia ollut kuin ed. Kiljunen, ja ed. Tiusanenkin taisi olla vähän samaa mieltä? (Ed. Heidi Hautala: Ed. Hautalakin!) — No, ed. Hautalan puheenvuorosta voisi todeta, ettei ainakaan vastaan tuntunut tähän olevan, mutta kyllä edelleenkin toistan, että hyljättävä koko ajatus.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ettei nyt kenellekään jäisi sellaista käsitystä, että tässä vain valitusoikeuksia lisätään, niin huomautan kuitenkin, että jos te nyt teette oikein parhaanne tämän sopimuksen ratifioimisen estämiseksi, niin te samalla estätte sitten ikään kuin tätä ennalta ehkäisevää toimintaa, joka on sitä, että ihmisillä tulee olla oikeus saada tietoa ympäristöä koskevista asioista, jotta he voivat vaikuttaa, ja sitten heillä tulee olla oikeus osallistua päätöksentekoon, joka on paras tapa estää turhia valituksia. Keskitytään mielestäni Suomessa nyt sitten siihen, että parannetaan tätä todellista osallistumisoikeutta niin, että ihmisiä kuullaan. Mielestäni ed. Lepällä oli oiva esimerkki siitä, että tällaista todella tapahtuu.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Uskon, että kaikki täällä olijat varmaan suhtautuvat positiivisesti sekä puhtaan ympäristön turvaamiseen että kansalaisten tiedonsaannin parantamiseen, enkä itsekään tältä osin millään tavalla vastusta kyseistä sopimusta. Mutta muuten varsinkin valitusoikeuden osalta suhtaudun erittäin kriittisesti tähän Århusin sopimukseen. Pidän aika outona varsinkin rajat ylittävää laajaa valitusoikeutta. Sen mukaan missä tahansa EU-maissa rekisteröity järjestö voi valittaa missä tahansa muussa EU-maassa toteutettavasta hankkeesta. Tulee ajatus siitä, että kansainväliset järjestöt voisivat jarruttaa myös mahdollisen seuraavan ydinvoimalan rakentamista joka mutkassa, kaavoitusvaiheen ja ympäristöluvan lisäksi vielä rakennusvaiheessakin. Onneksi tämä ei sentään koske nyt viidettä ydinvoimalaa, mikä tästä ilmenee, kun katson ydinenergialain muuttamista, tätä kolmatta lakiesitystä, josta on myös kyse.

Mielestäni Suomen energiahuolto on sen verran tärkeä kansallinen kysymys, että emme millään muotoa voi altistaa sitä kansainvälisten luonnonsuojelujärjestöjen temmellyskentäksi. Mielestäni tämä pitää ehdottomasti tältä osin saattaa siihen muotoon, että tätä mahdollisuutta emme näille järjestöille anna. En itse aina pidä niiden motiiveja kovin korkeina. Toki hyvääkin sieltä löytyy, mutta ei aina välttämättä. Kuten tässä on aikaisemmin jo sanottu, niin valitusoikeus voi olla myös kiusanteon väline, ja sitä pelkään myös tässä tapauksessa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä sen verran, mikä merkitys on valituksilla ja kaavoilla, jos niistä valitetaan. Wärtsilä on siirtänyt moottorituotantonsa Italiaan, ja 400—500 ihmistä saa lopputilin. Kauppalehdessä näkyy olevan, että joku vuosi sitten Wärtsilä olisi halunnut laajentaa tuotantoaan Turussa, rakentaa uudet hallit sinne, suurimman viimeisen moottorin olisi ruvennut siellä kasaamaan ja tekemään. Siitä kaavamuutoksesta valitettiin, ja sitten korkein oikeus totesi, että sitä ei voi laajentaa, ja nyt sitten moottoritehdas menee muualle. En tiedä, olisiko mennyt muutenkin muualle, mutta on suurempi mahdollisuus, että se olisi ollut Turussa, jos siellä olisi uudet hallit ollut ja uudet tilat, olisi investoitu sinne rahaa yrityksen taholta. En tiedä, ketkä siellä ovat olleet valittamassa ja mitkä syyt ovat olleet, mutta katsoin vain Kauppalehdestä, että näinkin voi käydä. Tämä on yksi esimerkki siitä, että kun viivästetään, niin sillä voi olla hyvinkin suuria merkityksiä kansantalouteen ja työllisyyteen. Sanoisin näin, että kyllä teollisuuden pysymiseen Suomessa myös vaikuttaa paljon, minkälaiset ovat olosuhteet. Näitä pystytään kyllä hankaloittamaan, ja useasti asiat ajavat ohitse ja tehdään toisenlaisia johtopäätöksiä.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Mielestäni olisi aika keskustella siitä, että tällaisia yhteiskunnallisesti merkittäviä hankkeita voitaisiin jotenkin nopeutetusti käsitellä tuomioistuimissa, sikäli kun niihin kohdistuu valituksia. Esimerkiksi korkein hallinto-oikeus hukkuu tapausruuhkaan. Tämä olisi sellainen uudistus, joka voisi nimenomaan siis nopeuttaa oikeusprosessia ilman, että siinä kajotaan kansalaisten perusoikeuksiin. Mutta voisi tietysti kysyä ed. Kankaalta, olisiko kuitenkin syytä ottaa selvää siitä — ilmeisesti korkein hallinto-oikeus on kysymyksessä tässä tapauksessa, josta te puhutte — olikohan se hanke mahdollisesti nyt sitten lainvastainen. En tiedä, miten paljon te kunnioitatte korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja ylipäätään.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Hautalan viimeiseen puheenvuoroon minä nyt haluan käytännön kokemuksesta, pitkästä kokemuksesta sanoa, että kun rakennuslakia muutettiin, tuli uusi maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka valitusoikeutta laajennettiin huomattavasti siihen verrattuna, mitä se oli rakennuslaissa. Se on johtanut siihen, että hankkeet viivästyvät Suomessa ja erittäin merkittäviä kaavoitus- ja rakennushankkeita viivästyy Suomessa. Meidän viestimme on yksinkertaisesti se, että jos me vielä tätä valitusprosessia laajennamme yli rajojen, niin että, oli sitten kiusanteosta tai mistä tahansa kysymys, nämä viivästymiset laajenevat vielä enemmän ja niitä tulee vielä enemmän, vielä laajemmalti, niin meidän elinkeinoelämämme, meidän rakentamisemme vaikeutuu entisestään, kun pitäisi tehdä niin, että kun maankäyttö- ja rakennuslaki tulee meillä tarkistukseen nyt tämän kauden aikana, meidän pitäisi puuttua juuri nimenomaan siihen, että me vähennämme valitusmahdollisuuksia. Ei tätä järjestelmää pelasta se, että me saamme oikeuslaitoksen joustavammaksi. Se ei missään tapauksessa pysty purkamaan sitä ruuhkaa, mikä jo nyt on huonosta lainsäädännöstä johtuen ja mikä vain laajentuu, jos tämä Århusin sopimus tällaisenaan tulee hyväksyttyä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaksi huomiota vielä näistä puheenvuoroista, että meille ei synny väärinkäsitystä. Minä oletan, että kaikki edustajat ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen kansantalouden reaalinen kilpailukyky rakentuu eräiltä olennaisilta osiltaan sille, että meillä on kestävän kehityksen mukaisesti toimittu ja meillä on vahva, korkea ympäristönsuojelun taso. Tämä luultavasti on se lähtökohta, miksi suomalaiset ovat niin vahvasti kansainvälisessä kilpailukyvyssä korkeilla sijoilla, eikä se, että me ikään kuin heikennämme omaa ympäristönsuojelun tasoamme ja sieltä kautta haemme ikään kuin näennäisiä kilpailuetuja. Minä luulen, että me tässä olemme yhtä mieltä, vaikka eräissä puheenvuoroissa tämä ehkä ei ihan siltä näyttänyt.

Toinen huomio: kun täällä viitattiin rakennus- ja maankäyttölakiin ja ympäristölakeihin myöskin, että käytetään valitusmahdollisuuksia ja tehdään kiusaa, perusteluna ovat usein jopa ympäristölliset tekijät ja ovat nimenomaan keskeisesti ympäristölliset tekijät. Jos te olette hyvin tarkkoja, arvoisat edustajat, jos te katsotte niitä, jotka ovat valittaneet primääristi ja aiheuttaneet sitä kiusaa, useimmiten kyse ei ole ympäristöjärjestöistä, jotka ovat aidosti huolissaan ympäristöstä, vaan useimmiten kyseessä ovat kilpailijat. Naapuristossa oleva tietty kateus saattaa tätä aiheuttaa, mutta hyvin rajoitetussa mielessä, mutta vielä tyypillisempää on, että samalla toimialalla toimivat kilpailijat vaikeuttavat uusia hankkeita. Tämähän on se ongelma siellä. Minusta on sen takia täysin outoa, että me syyllistämme tässä ympäristöjärjestöjä, kansallisesti ympäristöjärjestöjä, puhumattakaan siitä, että nostamme tämän ylikansallisen ulottuvuuden, rajojen ylitse tapahtuvan valvonnan, joka on upea saavutus, ja sille meidän täytyy antaa kaikki tukemme, koska ympäristöongelmat ovat luonteeltaan yli rajojen ulottuvia.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma tuntee käytännön elämästä kaavoitukseen liittyviä ongelmia. Maankäyttö- ja rakennuslakiuudistus tähtäsi nimenomaan siihen, että ihmisillä olisi vähemmän aihetta valittaa. Nyt jos tässä kysymyksessä on tapahtunut toisenlainen lopputulema eli on tullut hidastusta itse kaavojen toteutumiseen, silloin se asia, mihin ed. Hautala viittasi, on selvitettävä: miten todellakin esimerkiksi kaavojen oikeusistuinkäytäntö etenee, kuinka paljon on resurssipulaa, onko turhaa viivytystä. Se on yksi asia, joka on sinänsä vakava ja tärkeä asia selvittämistä varten. Tosiasiassahan maankäyttö- ja rakennuslaki pohjaa siihen, että on ainoastaan oikeusperusteinen valitusoikeus, ei enää sisältövalituksia. Tässä mielessä valituskäytäntö siis muuttui.

Kaiken kaikkiaan uskon, että eduskunnasta löytyy nimenomaan kokonaisuuden ymmärtämistä sekä tämän asian että muutenkin ympäristöasioiden käsittelyssä eikä niin, että me tekisimme esimerkiksi sellaisia ratkaisuja, jotka loppujen lopuksi olisivat kokonaisuuden kannalta, mutta myös ympäristön kannalta huonoja.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Meillä kaikilla on varmasti kohtalaisen hyvä ja minulla varsin hyvä luottamus Suomen oikeuslaitokseen, mutta en nyt ihan varma ole tämän sopimuksen merkityksestä siltä osin, että jos esimerkiksi suomalainen järjestö valittaa Azerbaidzhanin — sinänsä hieno, arvokas maa — oikeuslaitokseen jostakin Azerbaidzhanissa olevasta ympäristökysymyksestä, se oikeuslaitos toimii varmasti hyvin ja hienosti. Se on hyvä tietysti, että saadaan asia siellä esille, mutta lopputulos ei välttämättä vielä ole paras mahdollinen. Parasta on se, että Suomi kehitysyhteistyöllä ja muulla vaikuttamisella pyrkii vaikuttamaan siihen, että siellä lupajärjestelmät saadaan kuntoon, valvonta kuntoon ja omat kansalaiset heräämään, eikä sillä, että yli kansallisten rajojen lähdetään valitusteitä käyttämään. Ei suomalaisilla välttämättä se usko siihen ole lähellekään niin hyvä kuin on saksalaisilla tai italialaisilla usko siihen, että saadaan Suomessa kyllä valituksilla suomalaiset hankkeet jäihin.