Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Viestintäpalvelut ovat jo pitkään olleet osa suomalaisten ihmisten arkea. Monilla meilläkin löytyy laajakaista kotoa, ja kännykät taitavat piippailla tässäkin salissa aika taajaan. Nyt annetun esityksen tarkoituksena on saattaa viestintäpalvelut samanlaisen kuluttajansuojan piiriin kuin muutkin palvelut.

Esitys on erityisen ajankohtainen juuri nyt. Viestintämarkkinoilla teleyritykset kilpailevat kiivaasti, ja niillä saattaa olla suuri houkutus käyttää kuluttajien oikeuksien polkemista myös kilpailun välineenä. Jo nyt merkittävä osa kuluttajaviranomaisille tulevista valituksista koskee matkapuhelinliittymiä tai laajakaistaa koskevia sopimusrikkomuksia. On ymmärrettävää, että kaikenlainen uusi teknologia ja tekniikka aiheuttaa sinällään jo ongelmia kansalaisille, mutta on osoittautunut usein, että yritykset eivät riittävästi kunnioita asiakkaan oikeuksia.

Tämä nyt annettu esitys on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat olleet edustajina niin kuluttajaviranomaiset kuin myös teleyritykset. Käsittely ei ole ollut aivan ristiriidaton. Tämän lain hyvät puolet liiketoiminnalle on kuitenkin tunnustettava. Näillä selkeillä normeilla päästään eroon muun muassa laajakaistamarkkinoiden lastentaudeista ja epärealistisista toimitusaikalupauksista, jotka eivät palvele kenenkään etua. Ongelmakysymyksiä koskevat pelisäännöt vähentävät asiakasyhteydenottojen määrää ja näin parantavat myös palvelun laatua. Reiluun kohteluunsa luottava asiakas on varmasti tyytyväisempi asiakas, ja siitä välittömän hyödyn saa viestintäyritys.

On muistettava, että vielä laajemman hyödyn hyvästä asiakaspalvelusta ja kuluttajan oikeuksista saa koko toimiala sekä yleinen tietoyhteiskuntakehitys. Harva kuluttaja on valmis siirtymään mihinkään seuraavan sukupolven nimellä kulkevaan palveluun tai tuotteeseen, jos edellisetkään eivät ole hallussa tai niistä saadut käyttäjäkokemukset ovat hyvin kielteisiä. Itsellenikin tulee valtava määrä kansalaispalautetta. Valitettavan monessa näistä palautteista juuri nämä asiat on tuotu esiin hyvin kriittisessä valossa. Palvelu ei pelaa kaikissa tapauksissa. Sen sijaan hyvä kello kuuluu kauas, ja tähän kannattaa myös teleyritysten panostaa.

Arvoisa puhemies! Esityksen kaksi tärkeintä kohtaa ovat liittymän oikeudeton käyttö ja sopimusrikkomusten seuraamukset. Asiakkaan pitää voida luottaa siihen, että toimiessaan normaalilla kansalaisen huolellisuudella hän ei joudu vastuuseen toisen henkilön petollisesti aiheuttamasta ylisuuresta laskusta. Pykälien pitää kestää myös aikaa. Modeemikaappauksien ja kännykkävarkauksien lisäksi niiden pitää kattaa myös teknisen kehityksen mukanaan tuomat uudet ja yllättävät oikeudettoman käytön muodot.

Kuluttajan pitää muutoinkin voida luottaa palveluiden toimintaan ja reiluun kohteluun. (Hälinää)

Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Kuluttajan pitää siis muutoinkin voida luottaa palveluiden toimintaan ja reiluun kohteluun. Jos esimerkiksi toimitus viipyy tai palvelu ei toimi luvatulla tavalla, asiakasta pitää hyvittää. Hyvitys ei saa olla raskaan ja monimutkaisen byrokratian takana, vaan menettelyn pitää olla asiakkaan kannalta kevyt, helppo ja mahdollisimman nopea. Esityksen mukaan vakiokorvaus on 15 euroa viivästysviikolta, kuitenkin enintään 120 euroa.

Viranomaisten päätöksistä tehtyjen valitusten käsittely ja päätösten täytäntöönpano viestintämarkkinoilla tapahtuvat tällä hetkellä liian hitaasti. Viestintämarkkinalain mukaisilla päätöksillä pyritään edistämään kilpailua. Toimilupapäätösten tarkoituksena on taas säädellä yhteiskunnan perustoimintojen kannalta tärkeiden viestintäverkkojen rakentamista. Molemmat edellä tarkoitetut tavoitteet edellyttäisivät nopeata päätöksentekoa. Hitaat käsittelyajat vaarantavat tällä hetkellä vakavasti näiden tavoitteiden toteutumisen. Myös tähän esitys tuo toivon mukaan parannuksen.

Puhemies! On kohtuullista, että kuluttaja nostetaan viestintäpolitiikassa keskiöön. Tietoyhteiskunta edistyy ja tuottaa hyötyjä kaikille kansalaisille vain siinä tapauksessa, että jokainen voi luottaa sen palveluihin ja siihen, ettei kansalaisen oikeuksia tietoyhteiskunnan osallisena sorreta. Tarkoituksena on, että tämä laki saatettaisiin voimaan noin puolen vuoden kuluttua sen hyväksymisestä. Toivon, että eduskunta voi olla tätä lakia eteenpäin viemässä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri tässä kaipasi tukijoita hallituksen esitykselle. Ilmoittaudun ensimmäisenä tukijaksi tälle.

Tässä erään vaalikampanjan aikana puhuttiin siitä, onko tapahtunut jossakin kahtiajako. Tässä on nyt kysymys sellaisesta ilmiöstä, jossa on tultu kahtiajaon selvään saumakohtaan ja erään kehityksen tiettyyn hyvin merkittävää kliimaksvaiheeseen. Kun katsoo tätä tilannetta kentällä, lehdistössä, hallituksen esityksen perusteluissa, niin harvinaisen selvästi bisnespuoli on yhtä mieltä ja kuluttajapuoli on toista mieltä. Siis toisin sanoen bisnespuoli on kilpaillut itsensä siihen pisteeseen, että nyt fair play, reilu kilpailu, ei enää ole mahdollista. Hallitus on aivan oikealla tiellä, kun nyt ryhdytään selvään kuluttajansuojelun edistämiseen tässä asiassa. Tämähän on yksi kaikkein suosituimpia aiheita ottaa kansanedustajaan yhteyttä siitä, kuinka juuri puhuvaa tai kirjoittavaa on sorsittu näissä asioissa. Siis ei voi luottaa oikeastaan mihinkään minkään vertaa.

Numeron siirrettävyys teleoperaattoria vaihdettaessa toi vielä tähän oman erityisen pikantin yksityiskohtansa ja mahdollisti vielä enemmän kuin aikaisemmin pelaamisen, elikkä tietysti periaatteessa jokainen, joka menettää, menettämishetkellä tuntee kipua sielussaan ja haluaa lievästi edes kostaa sen, että asiakas tämmöisen tempun teki.

Ja mihinkä tämä kehitys on johtanut? Se on johtanut siihen, että tulokset näillä kilpailevilla teleoperaattoreilla ovat niinkin heikot kuin ne ovat, jopa suorastaan voimakkaasti tappiolliset. Edelleen, rahoja kehitystoimintaan ei enää jää. On aivan selvä asia, että kassa alkaa olla tyhjä, ja nyt tämän kehityspaineen keskellä ollaan tilanteessa, että liksaa sen kehityksen eteenpäin viemiseen, missä pitäisi olla maailmanlaajuisessa kilpailussa mukana, ei olekaan enää olemassa, ei varallisuutta.

Silloin tämän laatuinen kuluttajansuojalainsäädäntö on todella paikallaan nyt viedä ainakin siihen pisteeseen, mitä hallitus nyt esittää, ja mahdollisesti vielä käydä pihilistisemmin läpi tämä lainsäädäntö ja katsoa vielä sen mahdolliset aukkopaikat. En voinut keksiä yhdellä lukemisella, mitä nyt sanoisin siitä, että tuo nyt ainakin olisi pitänyt voida ottaa huomioon, koska lähdetään siitä, että yleinen kuluttajansuojalainsäädäntö tavallaan projisoidaan tähän todellisuuteen, niin kuin arvoisa ministeri esittelyssään äsken juuri totesi.

Arvoisa puhemies! Tämä oli mitalin yksi puoli. Toinen puoli tulee historiasta tässä lyhyessä puheessa, ja se tulee siitä, minkälaisia keskusteluja tästä asiasta käytiin aikoinaan. Palautan niistä mieliin vain yhden aiheen.

Eräs nimeltä mainitsematon liikenneministeri totesi täällä lukemattomia kertoja, että kilpailua, kilpailua, kilpailua, kilpailua. Muuta hän ei yleensäkään hokenut täällä ministerinä, mutta puhui vain, että kilpailua, kilpailua, kilpailua. Mutta silloin kun oli kysymys tästä telehommasta, minä sanoin hänelle sekä yksityisesti että täällä salissa, että kolme, neljä, viisi telepuolen yritystä rakentaa päällekkäisiä verkkoja ja ministeri väittää, että hinnat laskevat, missä tullaan siihen tilanteeseen, että ei olisi sitä mahdollisuutta, että yksi rakentaa sen verkon kokonaisuudessaan ja sitten sitä vuokrataan. Siis toisin sanoen kaikki päällekkäisinvestoinnit pitää kuluttajalla maksattaa. Tämä ei kuulemma ollut markkinataloutta, mitä esitin silloin.

No, nyt ollaan siinä tilanteessa, että nähdään, että se oli sellaista markkinataloutta, että nyt nämä päällekkäisinvestoinnit pitää kuolettaa ja nyt pitää sitten todeta se, että teleoperaattorit eivät pärjää keskinäisessä kilpailussa, ei ole varallisuutta investoida kehitykseen, ja sitten mennään sieltä kaidalta tieltä sinne lavealle tielle ja kuluttajan oikeuksien polkemiseen.

Elikkä toisin sanoen liikenne- ja viestintäministeriölle ja Viestintävirastolle koituu tästä hommasta valtavan suuri vastuu olla ajassa mukana, ja tämän lainsäädännön pitäisi olla monta askelta edellä eikä jäljessä hetkeäkään.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle on syytä todeta, että Suomessa on erittäin kova kilpailu, mitä tulee matkapuhelinoperaattoreihin. Siitä syystä meillä on Euroopan halvimmat hinnat Suomessa, ja tähän kuluttajat ovat tyytyväisiä. Kilpailu on alentanut hintoja, ja siitä syystä meillä teknologia on myös kehittynyt pitkälle.

Mitä tulee sitten yhteistoimintaan, niin liikenneministeriö omana aikanani neuvotteli tiiviisti kilpailuviranomaisten kanssa, ja se, että olisi ollut yhteinen verkko, ei olisi ollut kilpailulainsäädännön mukaista. Mutta muun muassa päästiin silloin sellaiseen ratkaisuun, että voitiin käyttää yhteisiä mastoja. Käytimme ympäristöperusteita siihen, että jokaisella operaattorilla ei tarvitse olla omaa mastoa, jossa ovat lähettimet, ja päästiin todellakin siihen, että yhteisiä mastoja saatettiin käyttää ja tällä tavalla voitiin vähentää rasitusta ympäristölle ja myöskin vähentää kustannuksia operaattoreille.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen asia, jota se liikennevaliokunta käsitteli, jota puheenjohtajana johdin, sen ensimmäinen suuri asia, oli tämä mastojen yhteiskäyttöasian vieminen eteenpäin. Se oli se ensimmäinen suuri asia, ja me pakotimme teidät siihen, että näin oli. Mutta se ministeri, johonka minä äsken viittasin, ei ollut ministeri Sasi — selvyyden vuoksi sanottakoon — vaan ennen hänen aikaansa ministerinä toiminut henkilö, joka ei ollut kokoomuksen ministeri.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on tullut tavallaan tilanne erittäin hyvin kuvattua ministeri Huovisen esittelypuheenvuoron ja ed. Pulliaisen toimesta. Muutamia näkökulmia vielä siihen.

Joku on arvioinut, että Suomi olisi tavallaan eräänlainen kuluttajan paratiisi tässä telemarkkinassa. Jos asiaa katsellaan hintojen kannalta, niin eräässä mielessä onkin. Mutta toisaalta, nyt jos mietitään kokonaisuutta, millä tavalla verkkotarjonta ja päätelaitetarjonta on edennyt, niin kyllähän me olemme tavallaan kuluttajan kannalta myöskin hyvin hämmentävässä markkinassa, joka herättää paljon kysymyksiä ja joka teki todellakin sitten välttämättömäksi tuoda tämä lainsäädäntö tänne.

Koska tämä painottuu selkeästi tavallaan kuluttajanäkökulmaan, kuluttajalainsäädännön arviointi tässä yhteydessä on hyvin tärkeää. On löydettävä tasapaino, että telemarkkinoilla toimii samanlainen kuluttajapoliittinen tulkinta ja käytäntö kuin millä muulla toimialalla tahansa, ei sen enempää eikä sen vähempää, ei tiukempaa eikä löysempää. Mitä tahansa palvelua tai tavaraa hankintaan muilla toimialoilla, sen täytyy toteutua myöskin täällä. Sen takia pidän sitä hyvin tärkeänä, että tavallaan kuluttajapoliittisen arvion tähän lainsäädäntöön tekee sitten talousvaliokunta, jolla on asiantuntemusta ja osaamista tähän näkökulmaan ja jolta sitten äsken tehdyn päätöksen mukaisesti liikenne- ja viestintävaliokunta tulee pyytämään tähän lausunnon.

Todellakin, tätä telemarkkina- tai viestintämarkkinatilannetta voidaan tällä hetkellä pitää aikamoisena viidakkonakin, koska uusien jakeluteiden, digitaalisten jakeluteiden, uusien päätelaitteiden ja niihin liittyvien sisältöjen määrä on räjähdysmäisesti kasvanut, tulee edelleenkin kasvamaan. Me otamme eduskunnan päätöksellä käyttöön vielä tämän vuoden aikana, itse asiassa tänä keväänä, niin sanotun kytkykauppamahdollisuuden, joka tulee sekin olemaan aivan uudenlainen tilanne, jossa kuluttaja tarvitsee paitsi tietoa myöskin eräänlaista käyttökokemusta, mutta me emme oikein vielä tiedä, minkälaiseksi markkina sen myötä muodostuu.

On paljon tilanteita, joissa kuluttaja on tavattoman hämmennyksissä. Siksi se tieto, minkä ministeri täällä kertoo, että kolmannes käytännössä kuluttajaviranomaisille tulevista valituksista tulee juuri viestintämarkkinalain piirissä olevista asioista, joko laitehankinnoista tai palvelutuotannosta, kyllä on aika hälyttävä. Silloinhan se tarkoittaa sitä, että juuri tämän kaltaista lainsäädäntöä tarvitaan.

Toisaalta digitaalinen teknologia, joka etenee hyvin nopeasti, antaa aivan uudenlaisia väärinkäyttömahdollisuuksia myöskin kolmansille osapuolille. Tänään juuri kuulin selvityksen, että näihin kaikkiin meidän kolmannen sukupolven kännyköihimme voidaan jostain ulkopuolelta ohjata sellainen toiminto, että kaikkiin niihin osoitteisiin, jotka ovat meidän kännyköissämme, voidaan liittää jokin liitetiedosto, joka ohjelmoidaan muualta meidän omiin kännyköihimme lähettämään se kaikkiin niihin osoitteisiin. Kuka sen maksaa? Jokainen liittymän haltija. Tällaista kiusantekoa ja haittaa tehdään tällä hetkellä paljon. Tämä tarkoittaa, totta kai, sitä myöskin, että päätelaitteet, on kyseessä sitten henkilökohtainen tietokone tai mobiilipäätelaite, ovat sitten äärimmäisen herkkiä myöskin virushyökkäyksille.

Myöskin modeemikaappaus on aika tavalla uusi termi, mutta käytännössä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että mistäpäin tahansa maailmaa, vaikka Caymansaarilta, voidaan suomalainen modeemin haltija panna systemaattisesti soittamaan tästä Suomessa olevasta tietokonemodeemista sinne Caymansaarille johonkin palvelunumeroon. On tilanteita, joissa on saatu aikaan 4 000—5 000 euron laskuja per kuukausi. Silloin sopii kysyä, kuka maksaa viulut, kuka kantaa vastuun. Tätä meillä ei ole tähän asti määritelty. On aivan selvä asia, että tässä täytyy se tasapaino, hyvin tarkka tasapaino, kuluttajan ja toisaalta operaattorin välillä löytää.

Erittäin paljon on annettu lupauksia. Suomihan on suurin piirtein ainoa maa, jossa luvataan liittymän kylkiäiseksi myöskin vapaata puheaikaa. Kohta jotkut operaattorit ovat valmiit maksamaan siitä, että me otamme tietyn operaattorin liittymän. Tämähän on täysin epäterve kehitys. Tähän ed. Pulliainen aivan oikein viittasi. Taannoin yhteiskunnan toimin lainsäädännöllä lähdettiin yhdysliikennemaksuihin puuttumaan. Aikaisemminhan käytäntö oli se, että operaattorit saattoivat keskenään sopia yhdysliikennemaksuista. Se oli markkinaehtoista, se oli tervettä, ja se tuotti tilanteen, että sinne viimeisen viivan alle jäi myöskin operaattoreille jotakin, jolla tehtiin tutkimus- ja kehitystyötä, rakennettiin verkkoja ja huolehdittiin alan kehityksestä. Tämä on, arvoisa ministeri, asia, jota mielestäni meidän on aika huolella seurattava, että ei päästetä telealaa kilpailemaan itseään hengiltä, jolloin viime kädessä häviäjä kuitenkin on sitten kuluttaja.

Mutta epärealististen lupausten määrähän on tavattomasti tällä alalla kasvanut. Luvataan nopeita toimitusaikoja, luvataan viikossa kahdessa laajakaista; se ei toteudu kahdessa kolmessa kuukaudessa. Luvataan sellaisia hintarakenteita, joihin perehtyminen vaatii tavattomasti kuluttajalta osaamista ja tietoa, jotta sieltä sitten pienellä präntätyn sopimuksen alta tai sopimusehtojen alta löytyy se todellinen hinnanmuodostus.

Arvoisa puhemies! Olennaista on tässä nyt, kun tähän valiokuntatyöhön ryhdytään, että me todella löydämme hyvän tasapainon eri toimialojen kesken niin, että telemarkkinoita kohdellaan samalla tavalla kuluttajasuojan kannalta kuin muitakin toimialoja, kun puhutaan palvelujen ja tavaroiden hankinnasta, ja vielä sellaisen tasapainon, jossa kuluttaja kokee tulevansa aivan olennaisella tavalla paremmin suojatuksi myöskin uuden teknologian tuomien uhkien äärellä kuin hän tänä päivänä on.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime viikolla Lissabonissa oli Government Leaders -teknologiaforum, ja siellä kävi ilmi asia, joka on varmasti monelle täällä tuttu, että Suomi on tietoyhteiskunnan huippumaa ja suomalaisten koululaisten huippuosaaminen todella perustuu hyvin paljon myös tähän tietoyhteiskunnan hyvään käyttämiseen. Täälläkin on nuoria ihmisiä paikalla. Tämä koskee aika paljon juuri teitä. Ja varmasti tämä on seurausta siitä, että kilpailu on tuonut kohtuulliset hinnat ja ne ovat nimenomaan auttaneet sitä, että Suomessa on levinnyt tämä tietoyhteiskunta. Mutta toisaalta sitten kolikon toinen puoli on tämä, että se on aiheuttanut telealalla todellakin tämmöisen seurauksen, että bisnes on kuralla ja sitä tuottoa saatetaan tehdä sitten kuluttajan kustannuksella. Sen takia tämä viestintämarkkinalain muutos on tarpeellinen kuluttajan suojaamiseksi.

Modeeminkaappaamisongelma on todella suuri asia, ja siinä kuluttajaa ei saa panna vastuuseen tällaisista väärinkäytöksistä. Viivästyksiä on; tosiaan telepalvelujen tarjoajat eivät täytä sopimusvelvollisuuksiaan. On myös virheitä. Annetaan ehkä vääriä tietoja sopimusta tehtäessä, ja sitten markkinointi ei olekaan pitänyt paikkaansa. Luvataan kuuta taivaalta.

Jos Suomi aikoo tietoyhteiskuntakehityksessä pysyä mukana ja olla ykkösenä, niin todellakin tämä laki on tarpeellinen myös kuluttajan näkökulmasta. Nykyisellä meiningillä teleala kyllä lahtaa itsensä.

Yksi tuleva kriittinen piste ovat 4G-verkot ja tv-kännykät. Miten niihin voidaan luottaa, niiden markkinointiin? Mitä niissä kytkykauppana myös myydään? Jotta tämä kehitys voisi meillä mennä eteenpäin, tämä laki tarvitaan ja meidän täytyy tehdä hyvää työtä liikenne- ja viestintävaliokunnassa, jotta jokainen tulevaisuuden digikodissa voi luottaa näihin lupauksiin, mitä ala tarjoaa.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ministeri ja hänen johtamansa ministeriö ovat tuoneet meille hyvän lakiesityksen siltäkin kannalta, että tietoyhteiskuntakehitys Suomessa on siinä vaiheessa, että sitä on syytä vahvistaa ja tähänastisen kehityksen lieveilmiöitä poistaa juuri sillä tavalla kuin ministeri täällä esitti. Teleyritysten vastuu on määriteltävä nykyisten ja tulevaisuuden vaatimuksien edellyttämällä tavalla, ja täällähän todetaan, että viestintäpalvelujen virhetilanteet ja viivästystilanteet ovat juuri sellaisia, joissa kuluttajan etua pitää valvoa, ja silloin, kun edunvalvonta on lainsäädännössä todettu, kuluttajan etu käytännössä luonnollisesti toteutuu paremmin.

Myöskin, arvoisa puhemies, tämän lain sisältöön kuuluvat vahingonkorvauskysymyksiä koskevat säännökset ovat äärettömän tarpeellisia, ja nykytilanne paranee nykyisestä tuntuvasti sekä myöskin vastuun jakautuminen silloin, kun on kiistakysymyksiä, mikä on teleyrityksen vastuu, mikä on kuluttajan vastuu. Tietoyhteiskunnan kehitys on ollut niin nopeaa, että tässä ei oikeastaan lainsäädäntö kaikilta osin ole vielä kehittynyt. Tältä osin täällä esitetyt puheenvuorot, esimerkiksi ed. Laukkasen, tukevat sitä näkemystä, jota myös itse tuen, että yrityksiä on kohdeltava tasapuolisesti tässä suhteessa.

Tässä oikeastaan palautteeni.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on erittäin tervetullut monestakin syystä. Suurin moitteeni kohdistuukin siihen, miksi nämä esitykset ovat täällä vasta nyt, eivät vaalikauden alussa tai mikä parempaa, viime vaalikaudella.

Otetaan esimerkiksi nämä modeemikaappaukset, joihin ministerikin viittasi ja joihin on viitattu myös monessa muussa puheenvuorossa. Ne olisi tullut saada kuriin lainsäädännöllä jo vuosia sitten, kun ihmisillä vielä oli modeemeja. Olenkin käyttänyt tätä modeemikaappaustyöryhmän raporttia esimerkkinä siitä, miten pahasti ajastaan jäljessä meidän lainsäädäntömme on. Ei ihmisillä enää ole modeemeja. (Ed. Laukkanen: On niitä vielä!)

Oli sinänsä täysin sietämätöntä, että kuluttaja joutui maksamaan operaattoreille yhteydestä, jota ei ollut ottanut, ja operaattori joutui tilittämään nämä rahat modeemikaappaajalle, jonka tiesi rikkoneen lakia kaapatessaan tämän kuluttajan tietokoneen käyttöönsä. Mutta mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut, ellei sitten halunnut tosiaan tämä kuluttajaparka ruveta haastamaan oikeuteen toimijaa siellä Caymansaarilla tai Bahamasaarilla, missä joitakin tällaisia toimijoita pitkään oli.

Modeemien poistuminen markkinoilta ei tietenkään tarkoita sitä, että kuluttajien tietokoneiden rikollinen etäväärinkäyttö olisi loppunut, päinvastoin. Laajakaistayhteydet tekevät sen paljon houkuttelevammaksi ja paljon helpommaksi. Joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 10 prosenttia internetiin kytketyistä tietokoneista on tällä hetkellä niin sanottuja zombeja, koneita, joita voidaan käyttää omistajan tietämättä mihin tarkoitukseen tahansa. Kone voidaan pitää tällaisessa tilassa kuukausitolkulla, kunnes koneen kaappaaja onnistuu myymään koneen jollekin sopivalle rikolliseen käyttöön, esimerkiksi luottokorttinumeroita kalastavan huijausnettikaupan pyörittämiseen. Nämä ovat niitä asioita, joihin toivottavasti tartutaan nyt eikä vasta sitten viiden vuoden kuluttua, kun tämä asia on jo menneen talven lumia.

Toinen tärkeä asia tässä lakiesityksessä on teleyritysten vastuiden alleviivaaminen ja niiden kirjaaminen lakiin. Teleyhteyksistä on tullut aivan yhtä keskeinen osa yhteiskunnan infrastruktuuria kuin sähköstä, vedestä ja lämmöstä. Jos teleyhteydet eivät toimi, ei toimi mikään muukaan, ja lähivuosina tämä riippuvuus vain kasvaa. Koettakaapas kymmenen vuoden päästä hoitaa pankkiasioita muuten kuin tietokoneen avulla. Ehkä pääkonttori on Helsingissä, jossa on vielä nostalgiasyistä joku tiski, jossa on joku vanhan polven pankkivirkailija auttamassa.

Tästä syystä teleyhteyksien, niin puhelin- kuin laajakaistayhteyksienkin, toiminta on turvattava eikä teleyritysten kova kilpailu saa johtaa siihen, että palvelun laadusta ja palvelun toimivuudesta tingitään, jotta kustannuksia saataisiin leikattua ja hintoja vielä pikkaisen puristettua alaspäin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole tuonut sellaisia asioita tänne käsittelyyn kuin esimerkiksi eläkeindeksin oikaiseminen taikka kuntien taloudellisen ahdingon poistaminen. Mutta on hyvä, että edes tällaisia kuin nyt tänään. Viestintämarkkinalain markkinaoikeudellisten asioiden suhteen mennään parempaan suuntaan ja lakia muutetaan kuluttajan eduksi. Hyvä, että tulee edes näitä. Tässä mielessä hallitus on ollut pirteä, vaikka isot sosiaalipuolen asiat ovat jääneet toteuttamatta.

Tähän asiaan, hallituksen esitykseen 231, voi todeta, että Suomen viestintämarkkinoiden historia on ollut sikäli huono, että siellä ovat mukana Soneran kadonneet miljardit ja myös tämän kansan kahtiajakautuminen ja -jakaminen, mihinkä ed. Pulliainen viittasi.

Haluaisin tuoda asian myös sillä tavalla esille, viitaten siihen, mitä ed. Kasvi sanoi, että se yhteiskunta, jossa voidaan asioita hoitaa ainoastaan viestintävälineillä, tietokoneilla ja laajakaistoilla, ei toivon mukaan ole se lopullinen tilanne, missä vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua olemme, vaan yhteiskunnan tasa-arvo vaatii myös muita mahdollisuuksia. Kaikille ei ole mahdollista käyttää laajakaistaa. Se kahtiajakaminen on hyvä pitää mielessä.

Mutta siihen tähän saakka epäkelpoon tilanteeseen ja kuluttajan asemaan nähden tämä hallituksen esitys on toki positiivinen asia. On hyvä, että hallitus ja liikenne- ja viestintäministeriö ovat tämän tänne tuoneet.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ikään kuin vastauspuheenvuorona ed. Kasvin äskeisen puheenvuoron johdosta vaan täydennystä: Olivatko kuluttajaoikeusasiat tiedossa silloin, kun viestintämarkkinalakia vuonna 2003 täällä väsättiin? Sehän oli valtava operaatio ja hengen ponnistus. Nämä olivat tiedossa silloin oikein hyvin, mutta se koneisto, mikä näitä pykäliä tuotti, ei pystynyt niitä tuottamaan silloin. En tiedä, oliko silloin aidosti olemassa sitä niin sanottua tunnetta tarpeista riittävän voimakkaana, mutta ainakaan koneisto ei pystynyt enempää tuottamaan kuin sen valtavan määrän pykäliä, minkä me sitten valiokunnassa käsittelimme ja saimme myöskin asian täällä isossa salissa hoidettua. Meidän puolestamme se ei ollut kiinni, se oli kyllä ministeriön ja Viestintäviraston henkilökunnasta kiinni.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen äskeinen viittaus viestintämarkkinalakiin vuodelta 2003 oli oikeastaan aika hyvä tähän keskusteluun, koska siinä tilanteessa eduskunta joutui todella jopa ihan tarkastelemaan pykälätasolla valmisteluasiakirjaa. Nyt olemme toisessa tilanteessa. Ministeri on tuonut tänne lakiesityksen, joka, olen vakuuttunut, tulee etenemään kohtalaisen sujuvasti eduskunnassa.

Kun ed. Tiusanen viittasi tämän asian yhteydessä, kun tietoyhteiskunnasta puhutaan, sosiaalipolitiikkaan, niin kyllä hän varmasti aivan oikeassa on siinä, että esimerkiksi tähän asiaan sinänsä kuulumaton indeksitarkistus ja niiden laahausprosenttien ajantasaistaminen ovat varmasti asioita, joita odotetaan myöskin hallitukselta.

Arvoisa puhemies! Tässä laissa ja lakipaketissa on eräs tärkeä painotus, ja se on valitusten käsittelyn nopeuttaminen. Tältä osinhan hallintomenettelylaki asettaa jo omat velvoitteensa, mutta on hyvä, että tällä uudella toimialalla myös tähän lainvalmistelussa on kiinnitetty huomiota.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama näkökulma tähän keskusteluun.

On tavattoman tärkeätä, että tietoyhteiskuntakehityksen kannalta tavallaan nyt selvennetään käyttäjän ja teleyrityksen välistä sopimussuhdetta. Sehän tässä on ollut kaiken aikaa tavallaan myös sen punainen lanka. Kovasti odotan mielenkiinnolla asiantuntijakäsittelyä myöskin tavallaan tästä korvausjärjestelmästä, koska on ihan selvää, että tavallaan näiden verkkojen oikeudeton käyttöhän tulee aiheuttamaan nyt tietynlaista kustannusvastuun kasvua operaattoreille. Minkälaiseksi se muodostuu ja millä tavalla se tulee sitten vaikuttamaan tulevaisuudessa operaattoreiden tilanteeseen, mutta siihenkin täytyy löytää sitten hyvät menettelytavat.

Mutta olennainen kysymys on luottamus. Eilen keskusteltiin pitkään korkean tason seminaarissa tietoturvasta. Kuluttajaturva ja tietoturva ovat aivan saman tasoisia asioita, ne kulkevat käsi kädessä. Toivoisinkin, että jos ministeri aikoo tässä käyttää vielä jonkunlaisen loppupuheenvuoron, niin voisitte vielä nyt arvioida tavallaan nyt sisällä olevan lainsäädännön vertailukelpoisuutta Euroopan unionin muissa jäsenmaissa oleviin lainsäädäntöihin, millä tavoin niissä on kuluttajaturva telemarkkinoilla, viestintämarkkinassa turvattu. Olemmeko me tässäkin, tietoturvapuolella, tehneet selvästi tavallaan tämmöistä pioneerilainsäädäntöä? Jos näin on, niin pidän hyvin tärkeänä, että Suomi sitten puheenjohtajakaudella tulee myöskin näitä kokemuksia ja tätä lainsäädäntömallia viemään EU-tasollakin eteenpäin.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen puuttui tässä keskustelun lopussa vielä tärkeään asiakokonaisuuteen. Se on tämä tietoturva. Tiedän ja muistan ed. Laukkasen eduskunnan laitoksen, Yleisradion, hallintoneuvostossa toistuvasti kiinnittäneen tähän asiaan huomiota, ja se on tärkeä asia. Toisaalta myöskin se, että tämä lainsäädäntö nyt on valmisteltu alan vaatimukset Euroopan unionissa huomioon ottaen, on välttämätöntä.

Mikäli ministeri loppupuheenvuoron käyttää tai tähän keskusteluun vastaa, niin arvoisa puhemies, itseäni kiinnostaa se, että kun laista ja sen toteuttamiseen liittyvästä kokonaisuudesta valmistellaan myöskin asetus, niin kuinka pitkällä asetuksen valmistelu oikeastaan on. Itse asiassa asiaahan paljon eduskuntakäsittelyssä auttaa, jos laki ja asetus voisivat olla samanaikaisesti käsittelyssä, koska asetuspuolella kuitenkin nähdään sitten, miten sen lain hallinnollisesti on ajateltu toimivan.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa esiin vielä yhden kysymyksen, joka on minusta hyvin mielenkiintoinen tässä esityksessä. Se on se, että mehän olemme tottuneet tietotekniikka- ja tietoliikenneteollisuutta kuuntelemaan hyvin tarkalla korvalla, koska aivan oikein, ne ovat tietoyhteiskuntakehityksen ja Suomen kilpailukyvyn tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa.

Mutta tässä teollisuuden kuuntelemisessa on aina välillä unohtunut kuluttajanäkökulma, ja ensimmäistä kertaa minun mielestäni tässä esityksessä nostetaankin kuluttaja sinne keskiöön, koska on aivan turha tuottaa hienoja laitteita ja hienoja palveluita, jos kuluttajat kokevat, että nämä eivät palvele heidän etuaan ja heidän elämäänsä. Lopultakin palataan sinne kuluttajalähtöisen yhteiskunnan ja kuluttajalähtöisen bisneksenteonkin juurille.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä ed. Kasvin puheenvuorosta on oikeastaan välttämätön jatkaa, koska kuten itsekin puheenvuorossani totesin, tämä kuluttajan näkökulma on tärkeä, kuten tekin totesitte. Samalla on myöskin ikään kuin demokratisoitava myös tämä viestintämarkkinakenttä ja tietoyhteiskunta siitä näkökulmasta, arvoisa puhemies, että jossakin vaiheessa on arvioitava, etteivät tietoyhteiskunta ja viestintämarkkinat kehity vain asiantuntijoiden desibelidemokratian kautta. Eli se asiantuntija, joka huutaa kovemmin, ikään kuin vie kehitystä eteenpäin. Tässäkin asiassa on kansanvallan näkökulma välttämätön ja on kysyttävä, mitä kuluttaja tarvitsee, mitä kuluttaja haluaa ja miten lainsäädännössä kuluttajan etu sitten toteutuu.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Jaan täysin ed. Kasvin käsityksen siitä, että näillä teknisillä vempeleillä ja laitteilla ei sinänsä ole oikeastaan mitään tekoa, jos ne eivät sisällä jotakin sellaista, mitä kuluttaja kokee tarvitsevansa ja minkä hän kokee helpottavan elämäänsä. Sen takia tavallaan tämä kuluttajanäkökulma ei vain tässä lainsäädännössä, joka nyt tuodaan, vaan yleisemminkin tietoyhteiskuntakehitystä pohdittaessa, niin kuin täällä monet ovat sanoneet, on tavattoman tärkeä asia.

Mitä sitten tulee tähän ed. Laukkasen esittämään kysymykseen, niin lakiesityksen sivulta 9 lähtien on jonkinlaista koontia siitä, mitä muissa maissa on tällä hetkellä tehty. Oma käsitykseni on se, että kyllä Suomi tavallaan tässäkin on tämmöisenä pioneerina, edelläkävijänä, varmasti menossa. Joissakin maissa lähdetään siitä, että kaikki tällainen kuluttajan huomiointi tapahtuu ikään kuin itsesääntelyn kautta eli luotetaan aika pitkälle myös siihen, miten yritykset toimivat. Mutta kyllä olen varma, että meille tarjoutuu lukuisia tilaisuuksia nyt sitten EU-puheenjohtajuuden myötä kertoa myös tästä tärkeästä lainsäädännöstä, joka nyt eduskunnalle on tuotu käsittelyyn.

Teleyritysten puolesta voi toki sanoa, että kun näitä ongelmia on ollut niin kovin paljon ja niistä meille kaikille on palautetta tullut, niin myös laajakaistakehitys on ollut tavattoman nopeaa. Eli yrityksillä on ollut todellisia vaikeuksia saada tekijöitä, eli se ei ole pelkästään sellaista, että on haluttu olla keljuja kuluttajille, vaan kyse on siitä, että tämä laajakaistakehitys on ollut niin nopeaa, että siihen on yritystenkin ollut vaikea sitten vastata ihan siinä ajassa. Tosin on kyllä niinkin, että jos luvataan jotakin, niin kyllä siitä pitäisi yrittää pitää kiinni tai sitten muuttaa sitä toimintalinjaa ja sanoa suoraan, että ei onnistu ennen kuin kahden kuukauden päästä vasta.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan lopuksi: On tavattoman suuri haaste, että me pystymme pysymään tässä jatkuvasti kehittyvässä, eteenpäin menevässä tietoteknisessä kehityksessä mukana, ja varmasti on niin, että aina se todellisuus menee vähän edellä, koska tämä kehitys on niin tavattoman nopeaa, mutta ed. Kasvin vaatimus siitä, että koetetaan pysyä ajan hermolla, on tärkeä.

Ja nyt minä lähden, arvoisa puhemies, edustamaan Suomea tietoturvaseminaariin Itävallan Wieniin.