Arvoisa rouva puhemies! Suomen suurlähettiläs Natossa Antti Sierla oli huolissaan, kun hoivamenot kasvavat vuosien saatossa, että suomalainen puolustus joutuu erittäin hankalaan tilanteeseen kasvavien asejärjestelmäkustannusten myötä asejärjestelmien teknistyessä. Puolustusministeri Kääriäinen vastasi Sierlalle, että kysymys esimerkiksi liittoutumisessa ei ole rahasta vaan poliittisista päätöksistä. Tämä on aivan totta, ja se on aivan oikea vastaus. Mutta te ette vastannut Sierlan huoleen siitä, kuinka Suomi varautuu kallistuvien asejärjestelmien paineessa. Kysynkin:

Aikooko hallitus selvittää maanpuolustuksemme tarvitseman kalusto- ja laitehankinnan kustannukset seuraavan kymmenen vuoden aikaperspektiivillä?

Puolustusministeri  Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Suomi käyttää ja on käyttänyt noin kolmanneksen puolustusbudjetistaan materiaalihankintoihin joka ikinen vuosi. Se on erittäin merkittävä summa. Sillä on voitu nykyaikaistaa meidän puolustusvälineitämme siinä hyvin onnistuen. Voimassa on pitkän tähtäyksen hankintasuunnitelmia kymmenen vuotta eteenpäin, kaksikymmentä vuotta eteenpäin, ja niissä suunnitelmissa on otettu huomioon tämä realiteetti, että käytämme noin kolmanneksen puolustusbudjetista näitten materiaalien uudistamiseen. Se on totta, ed. Katainen, että materiaali kallistuu koko ajan, varsinkin sen ylläpitäminen ja huoltaminen, varaosat, koko tämä kokonaisuus kallistuu hurjaa kyytiä, ja siihen tietysti pitää tulevina aikoina varautua. 2010-luku tulee olemaan tässä suhteessa kyllä tiukkaa aikaa, rohkenen sanoa, että tiukempaa aikaa kuin nämä 2000-luvun alun vuodet ovat olleet. Näitä selvityksiä tehdään, ed. Katainen, koko ajan, ja ne kertovat tästä asejärjestelmien hintakehityksestä, niitten vaikutuksista meidän puolustusbudjettiimme.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä kuulla, että valmistaudutaan, niin kuin tietysti tiedossa onkin, pitkällä aikäjänteellä. Minkälaisista kustannuseristä puhutaan, jos ajatellaan 2010:een asti, kalusto- ja materiaalihankintojen osalta, ja onko teillä arvio, että Suomi tulee siis tekemään kaikissa olosuhteissa nämä samat hankinnat riippumatta siitä, onko Suomi 2010:een mennessä liittoutunut tai pysynyt liittoutumattomana?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Jotakin siitä, mitä mittaluokkaa tämä kallistuminen on, kertoo, että kaikkein kalleimpien materiaalien osalta hintojen nousu on seitsemisen prosenttia, pelkästään hankintahinta, ja ylläpitokustannukset vielä sitten siihen päälle. Kaikki ei nouse kuitenkaan tuota vauhtia, mutta tuo on kyllä eräitten tärkeimpien ja kalleimpien hankintojen hintojen nousu noin vuositasolla. Se kertoo siitä, että kuljemme koko ajan tiukkoja aikoja kohti. Siinä on voitu selviytyä tähän mennessä sillä tavalla, että on voitu nostaa puolustushallinnon sisäistä tuottavuutta ja näin ikään kuin säästää sieltä voimavaroja tänne materiaalihankintojen puolelle siinä erittäin hyvin tähän mennessä onnistuen, ja myös lähivuosina tällä politiikalla kyllä tullaan onnistumaan. Tarkoitus on, että jatkossakin materiaalihankinnat tulevat kattamaan kaikki kolme puolustushaaraa.

Rouva puhemies! Myös puolustusmateriaaliteollisuuden puolella maailman rajat madaltuvat, itse asiassa ovat poistumassa kokonaan. Kilpailu on jo käytännössä avattu, ja kilpailu tulee avautumaan entistä enemmän. Kotimainen puolustusvälineteollisuus on näihin saakka pärjännyt varsin hyvin, ei vähiten ammattitaidon takia, mutta myöskin tämmöisen innovatiivisen ajattelun kautta. Kysymykseni, rouva puhemies, kuuluukin:

Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta tämä massiivinen kansainvälinen aseteollisuus ei niele meidän omaa korkeatasoista, mutta sittenkin aika pienillä volyymeillä toimivaa tuotantoa?

Puolustusministeri  Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Eduskunta on edellyttänyt, että materiaalihankinnoista puolet, kutakuinkin puolet, suuntautuisi kotimaahan, ja tämä suhdeluku on voitu kyllä pitää tänä vuonna. Viime vuonna se taisi nousta jopa reippaasti yli sen 50 prosentin, joka oli poikkeusvuosi, mutta tuo taso on voitu pitää. Jatkossakin se aiotaan pitää, vaikka tällaisia kiintiöitä oikein ei ole lupa nykymaailmassa kovin paljon julistaa, mutta käytännössä voidaan kuitenkin tämän mukaan toimia, kiitos sen, että meillä on sellainen kotimainen teollisuus, joka osaa tehdä, jonka laatu on huipputasoa, niin että mahdollisuuksia jatkossakin on kyllä tuon suhteen säilyttämiseen. Eda, siis Euroopan puolustusvirasto, tarjoaa jatkossa tiettyjä mahdollisuuksia työnjakoon Euroopan sisällä ja myös sille, että suomalaiselle osaamiselle tiettyjä niche-alueita tämän työnjaon puitteissa voidaan osoittaa.

Arvoisa rouva puhemies! Juuri aioin kysyä, miten tämä puolustusviraston toiminta on lähtenyt liikkeelle. Tämä tietysti edellyttää, että suomalaisella puolustustarviketeollisuudella on todella kotimaassa tulevaisuudessakin riittävästi hankintoja, jotta voi kehittyä ja pysyy tässä teknologian kehityksessä mukana. Onko meillä mahdollisuus nimenomaan vientiponnisteluissa tulevaisuudessa puolustustarvikeviraston puitteissa vastata siihen haasteeseen, joka tulee sitten taas toisaalta muun muassa USA:sta, että olisimme vahvoja koko Euroopan tasolla?

Puolustusministeri  Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Tämän puolustusviraston työ on alkanut kyllä erittäin hyvin. Se on tietysti luonnollista, että kun lähdetään lähes nollapisteestä liikkeelle uutta asiaa kokoamaan, niin se alku yleensä tapahtuu pitkin askelin, ja niin on käynyt tässäkin. Suomi voisi olla omalta osaltaan tyytyväinen senkin takia, että tällaisten yhteisten eurooppalaisten markkinoitten syntymisestä — täytyy koputtaa puuta — jos tämä jatkuu, on kyllä hyötyä nimenomaan suomalaiselle teollisuudelle, joka on tottunut kilpailemaan avoimilla markkinoilla hyvällä laadulla, korkealla osaamisella ja sopivalla hinnalla. Vientikilpailu Euroopankin ulkopuolella on ankaraa, erittäin kovaa. Se ei ole mitään leikkimeininkiä, ja siinä saavutetut voitot kyllä ovat yleensä myös kovan työn takana, johon ponnistukseen teollisuus kyllä on hyvin suunnistautunut ja niin, että valtiovalta sitten on antanut hallituksen kautta niihin ponnistuksiin oman poliittisen tukensa.

Rouva puhemies! Kokoomuksen puheenjohtaja ja muut Nato-uskovaiset ovat viime kuukausien aikana yhä enemmän toistaneet sitä väitettä, että sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopuminen alentaisi puolustusmäärärahoja, että Naton jäsenyys muka säästäisi puolustusmäärärahoja. Kokoomuksen puheenjohtaja ei näytä ottavan huomioon lainkaan sitä, että aivan viime viikkoinakin Naton päättävissä elimissä on korostettu välttämättömyyttä nostaa puolustusmäärärahat 2 prosenttiin bruttokansantuotteesta eli Naton aikaisempien päätösten mukaiselle tasolle. Pelkästään tämä merkitsisi sitä, että Suomen puolustusmäärärahat nousisivat noin miljardi euroa vuodessa, mikäli tästä Naton suosituksesta, jota nyt ajetaan väen väkisin lävitse, pidettäisiin kiinni. Haluaisin kysyä puolustusministeri Kääriäiseltä:

Uskotteko te siihen, että sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopuminen vähentäisi sitä panostusta, jonka Suomi nyt panee sotilaalliseen puolustamiseen? Merkitsisikö Nato-jäsenyys sitä, että (Puhemies: Minuutti!) Suomi esimerkiksi luopuisi jostakin kokonaisesta puolustushaarasta, esimerkiksi ilmavoimista, vai millä tavalla, ed. Katainen, nämä säästöt muka saataisiin aikaan?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Pari kolme vuotta sitten puolustusministeriön selvityksen mukaan osoittautui, että se mahdollinen jäsenyys maksaisi noin 70 miljoonaa euroa sen päälle, mitä tuossa tasossa käytettiin tuolloin Suomen puolustamiseen. Nämä ovat kaikki näppituntumia, niistä ei pidä kovin voimakkaasti vannoa suuntaan eikä toiseen, mutta se kertoo kuitenkin sen, että ainakin tuon suuruisesta tason noususta oli liittoutumisessa joka tapauksessa kysymys. Tietenkin pitää muistaa, että jos Suomi tuollaiseen jäsenyysneuvotteluun joutuisi joskus tai menisi joskus, niin se neuvottelutuloshan sitten määräisi aikanaan, mikä olisi Suomen maksuosuus jne. Mikäli Suomi liittoutuisi, niin lähtökohta on se, että Suomi puolustaa joka tapauksessa aina ensisijaisesti itse itseänsä, omilla värkeillään aina itse itseänsä, ja näin ollen meidän pitää myös oma puolustuksemme pitää kaikissa tilanteissa suorituskykyisenä eikä lähteä siihen, että joku muu ottaisi Suomen puolustamisen vastuulleen.

Arvoisa rouva puhemies! Suurlähettilään viesti oli oikeastaan se, että joko on määrärahaa nostettava tai sitten pitäisi harkita liittymistä Natoon. Tässä salissa varsin usein kysytään sitä, että selvitystä pitäisi tehdä, selvitys Natoon liittymisen eduista ja haitoista. Sellainen selvitys tehtiin pari vuotta sitten, ja kun siitä ruvettiin pikkasen keskustelemaan, niin silloin kiellettiin keskustelemasta siitä. Nämä luvut, mihin puolustusministeri viittasi, löytyvät siitä selvityksestä, (Ed. Jaakonsaari: Missä se on tehty?) ja kysyn puolustusministeriltä:

Eikö olisi paikallaan, että hallitus antaisi vaikkapa selonteon, joka pohjautuisi vaikkapa tuohon selvitykseen, jotta jokainen kansanedustaja tietäisi, mitkä ovat ne edut ja haitat ja seuraamukset mahdollisesta liittymisestä?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Sovitulla tavalla seuraava selonteko tullaan antamaan vuodelle 2008. Jo sitä ennen on myös se vanha selvitys kaikkien luettavissa kyllä. Minun arvioni mukaan Nato-jäsenyys ei näillä euroilla ratkea, vaan se on poliittinen kysymys, johon otetaan seuraavan kerran varmastikin kantaa tämän selonteon yhteydessä.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Kääriäinen on ansiokkaasti tuonut esille sen ristiriidan, joka on olemassa Puolustusvoimain resurssien ja kasvavien uusien tehtävien välillä. Voisi sanoa, että Puolustusvoimat on kuin kuminauha: jos toisessa päässä on kasvavat kansainväliset velvoitteet ja niiden tarvitsemat resurssit ja toisessa se kansallinen velvoittavuus ja kansalliset puolustustehtävät, niin jossakin vaiheessa tämä kuminauha katkeaa, jos ei sille tehdä mitään.

Ministeri Kääriäinen, onko tilanne käytännössä se, että nykyisellä talous- ja kustannuskehityksellä, joka koskettaa, me olemme tilanteessa, jossa joudumme joko arvioimaan uhkakuvamme uudelleen, rakentamaan puolustustaloutemme uudelleen tai etsimään sitten muita vaihtoehtoja, tuon liittoutumisen tai vastaavia? Onko, ministeri Kääriäinen, edessä tilanne, että me joudumme seuraavassa selonteossa hyväksymään sen, mitä Ruotsissa tehtiin jo viime kerralla: Puolustusvoimista tulee kansainvälinen kriisinhallintaorganisaatio, joka varautuu kansainvälisiin kriiseihin eikä koe vastaavaa muuta uhkaa lähialueillansa?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Minusta jatkossakin ehdoton lähtökohta on se, että Suomen puolustusvoimat ovat Suomen puolustamista varten tiukasti ja ensisijaisesti ja että sitten sen perässä tulevat ja siihen liittyvät myös kansainväliset tehtävät, mutta nimenomaan tässä järjestyksessä. Puolustusvoimat toimivat aina niillä voimavaroilla, jotka viime kädessä eduskunta niille osoittaa, niin kuin kaikki tietävät, toimivat siinä suhteessa erittäin tehokkaalla ja mallikelpoisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen vastasi naulan kantaan sanomalla, että mahdollinen jäsenyys ei ole mikään eurokysymys vaan suuren luokan poliittinen kysymys, ja näinhän se on. Mutta jotta näistä Nato-fobioista päästäisiin irti vähän jäsennellympään keskusteluun, niin sen takia olisi erittäin hyvä, kuten esimerkiksi keskustapuolueen puoluesihteeri Lankia eilen televisiossa sanoi, tämmöisen selvityksen tekeminen näistä hyödyistä ja haitoista. Minä haluaisin vielä kysyä pääministeriltä, onko todellakin niin, että tämmöisen jäsennellymmän keskustelun mahdollistava selvitys tehdään vasta vuonna 2008, että siihen saakka käydään tätä hedelmätöntä juupas—eipäs-keskustelua ja kummallisella koodi- ja salailukielellä käytävää keskustelua.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä selonteon valmisteluhan on pitkä prosessi. Me olemme oikeastaan edellisen selonteon keskustelun vasta käyneet aika lyhyt aika sitten, ja tuntuu, että se jatkuu koko ajan. Uuden selonteon valmistelu lähtee verraten pian myös liikkeelle, viimeistään seuraavan eduskuntavaalikauden alkaessa. Kuten on sovittu, sitä ennen jo tämän vaalikauden loppuvaiheessa asetetaan tämmöinen parlamentaaristyyppinen seurantaryhmä, niin kuin oli edelliskerrallakin. Minusta ei ole mitään esteitä sille, etteikö sen selonteon valmisteluprosessissa voisi olla vähän erilaisia vaiheita sen keskustelun jäntevyyden lisäämiseksi, ja kaikki tällaiset ideat ovat varteenotettavia ja ne kirjataan ylös.

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki tämä tiedetään ja ollaan yhtä mieltä siitä, että Suomea puolustavat suomalaiset ja Suomen puolustusvoimat ovat Suomea varten ja Nato ei ole rahakysymys, vaan se on poliittinen ja turvallisuuspoliittinen kysymys. Tämä on kaikki selvää. Mutta esimerkiksi minä veikkaan, että kovinkaan moni meistä kansanedustajista ei tiedä sitä kysymystä, että kun me tiedämme, mitä kalustoa me tarvitsemme, niin tulemmeko me tekemään tismalleen samat investoinnit riippumatta siitä, onko Suomi liittoutunut vai liittoutumaton vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Minusta olisi äärettömän hyvä, että meillä olisi semmoinen selvitys, jonka ei tarvitse olla niin mittava selonteko, jossa kylmän viileästi arvioidaan erilaisia vaihtoehtoja, sitä, mihin Nato menee, mikä on Suomen rooli, mikä on rahoituspohja, jotta me pääsisimme esimerkiksi eduskuntavaaleissa ihan järkevään, rakentavaan keskusteluun Suomen turvallisuuspolitiikasta, ettei tarvitse kuunnella tämmöistä, kuten ed. Jaakonsaari sanoi, juupas—eipäs-väittelyä tai erityisen kiihkon vallassa käytävää keskustelua. (Puhemies koputtaa) Aiotteko te, esimerkiksi puolustusministeri, asettaa sellaisen työryhmän, tai pääministeri, joka tekisi tämmöisen (Puhemies: Minuutti!) selvityksen? Se olisi palvelus kansanvallalle.

Puolustusministeri  Seppo  Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Ei minun mielestäni keskustelu Suomen turvallisuuspolitiikan eri vaihtoehdoista ole ollut luonteeltaan juupas—eipäs-väittelyä, tämmöistä tyhjää väittelyä, vaan kyllä siinä on ollut älyllisiä piirteitä ihan riittävässä määrin. (Naurua)

Toisekseen totean sen, ed. Katainen, että tällaista työtä kyllä tehdään koko ajan, jota peräätte, tehdään virkatyönä ainakin puolustusministeriössä yhteistyössä Pääesikunnan asiantuntijoiden kanssa, mutta eihän mikään estä, jos hallitus siihen aikanaan päätyy, teettämästä tällaista kokonaisselvitystä, jossa sitten nämäkin asiat ovat osana. Mutta niin kuin totesin tuossa alussa, niin jo virkatyönä tällainen työ on jatkuva prosessi. Ei tässä olla mitenkään ikään kuin eksyksissä taikka mitenkään uusia asioita etsimässä.