Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvostettu varapuhemies! Eduskunta hyväksyi Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskevan puitesopimuksen niinkin myöhään kuin heinäkuun 1. päivänä tänä vuonna. Tuossa sopimuksessa määritellään ne menettelytavat, joita sovelletaan silloin, kun jokin euromaa pyytää lainoitusta ollessaan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Tuossa sopimuksessa myöskin määritellään takauksen enimmäismääräksi 440 miljardia euroa, mistä Suomen osuus on 7,9 miljardia euroa. Tätä sopimusta on kuitenkin sen jälkeen muutettu. Tosiasiassa euromaiden päämiehet sopivat jo 11. päivä maaliskuuta — eli Suomesta oli pääministeri Mari Kiviniemi — siitä, että ERVV:n lainanantokykyä täytyy parantaa ja hinnoittelua täytyy tarkistaa, ja pääministeri Katainen oli huippukokouksessa 21.7. tekemässä päätöstä, jossa käyttöön otetaan uusia rahoitusmekanismeja. Tämän pohjalta sopimus on neuvoteltu uudestaan ja tuo muutossopimus on allekirjoitettu Suomen osalta 8. päivä syyskuuta tänä vuonna.

Nuo keskeiset muutokset, joita hallitus esittää, ovat siis ensinnäkin lainanantokyvyn ottaminen täyteen käyttöön siten, että tuo 440 miljardia muuttuu enimmillään 780 miljardin kokonaistakaukseksi, ja se tarkoittaa Suomen osalta 14 miljardin euron takausvastuuta enimmillään ottaen kaikki tekijät huomioon. Tämän lisäksi sopimuksessa lähdetään siitä, että euroalueen maille voitaisiin antaa taloudellista tukea ennakkoon. Lainaa voitaisiin antaa rahoituslaitosten pääomittamiseksi, ja myöskin euroalueeseen kuuluvien valtioiden joukkovelkakirjoja voitaisiin nostaa jälkimarkkinoilta. Kaikki nämä toimenpiteet on katsottu välttämättömiksi, jotta uhkaava rahoituskriisi Euroopassa voitaisiin välttää.

Asiasta on antanut lausuntonsa perustuslakivaliokunta, joka toteaa, että eduskunnan suostumus on tarpeen — tämähän todettiin myöskin Saksan perustuslakituomioistuimen päätöksellä Saksan osalta. Myöskin talousvaliokunta on antanut asiasta lausuntonsa.

Valtiovarainvaliokunta lähtee siitä, että tässä tilanteessa, jossa euroalueen vakaus on vakavasti uhattuna ja joka on huolestuttava, on välttämätöntä, että ryhdytään kaikkiin välttämättömiin toimenpiteisiin, joilla pyritään markkinoita vakauttamaan ja pitämään huolta siitä, että korjaaviin toimenpiteisiin jäsenmaissa on riittävästi aikaa, niin että vakaus kokonaisuutena voidaan säilyttää ja että euromaat eivät ajaudu sellaiseen kriisiin, joka johtaisi hallitsemattomaan tilanteeseen ja myöskin massatyöttömyyteen näissä maissa. Eli kaiken kaikkiaan valiokunta lähtee siitä, että kriisin ratkaisu on tärkeää ja hallituksen esittämä mekanismi on tarkoituksenmukainen.

Täytyy sanoa, että jos Suomen eduskunta tai jokin muu euromaan parlamentti ei hyväksy tätä sopimusta, olemme aivan uudessa tilanteessa, joka helposti saattaisi laukaista sen, että joutuisimme todellakin vakavaan talouskriisiin. En usko, että mikään euromaan parlamentti on valmis kantamaan tällaista vastuuta ja ottamaan tällaista riskiä.

Kuten totesin, tuo takausvastuun enimmäismäärä nousee ERVV:n osalta 780 miljardiin, ja on keskusteltu siitä, että tuon määrän pitää olla riittävä, jotta uskottavasti talouskriisiä voidaan torjua. Uskon, että tämä määrä näissä olosuhteissa on riittävä.

Yksi keskeinen seikka on tuo ennakollinen tuki. Kansainvälinen valuuttarahasto on hyvin tehokkaasti käyttänyt tällaista ennakollista tukea, myöskin Euroopassa Puolan tapauksessa. Lähtökohta on se, että maille, joissa talouden perustekijät ovat kunnossa, julkinen velka on kestävällä uralla, vaihtotaseen alijäämä on hallinnassa ja pankkisektori on vakavarainen — näiden neljän edellytyksen täytyy täyttyä — voidaan antaa tällaista ennakollista tukea, jos on tilapäisiä häiriöitä, ja se on toki ilman muuta tarkoituksenmukaista.

Toinen seikka on se, että voidaan antaa lainaa ERVV:ltä jäsenmaille rahoituslaitosten pääomittamiseksi. Tämä on tietysti tärkeätä, jotta meille ei synny rahoitusmarkkinatilannetta, joka olisi katastrofaalinen. Kuitenkin valiokunta korostaa sitä, että ensisijainen vastuu pankin pääomittamisesta on aina omistajilla. Omistajien kukkaroilla täytyy käydä ensimmäiseksi, seuraavaksi vastuu on kyseisellä valtiolla eli valtion pitää pääomittaa tuota pankkia, ja jos valtiolla ei ole riittäviä resursseja pankkien pääomittamiseen, tässä tilanteessa voidaan kääntyä tämän väliaikaisen vakausvälineen puoleen. Jos väliaikaisen vakausvälineen puoleen käännytään, niin valtiovarainvaliokunnan mielestä lähtökohtana pitää olla se, että silloin se valtio, joka saa lainaa väliaikaiselta vakausvälineeltä, antaa vakausvälineelle vakuudeksi sen pankin osakkeita, jota tässä yhteydessä pääomitetaan. Kuitenkin valiokunta toteaa myöskin, että näissä tilanteissa saattaisi olla tarkoituksenmukaista — jotta pidetään huolta siitä, että pankkisektori toimii tehokkaasti ja asianmukaisesti ja jotta kilpailua ei vääristetä — että myöskin, jos meillä on huono pankki, pyritään etsimään sellainen konserni, jolla on riittävä vakavaraisuus ja johon tuo huono pankki voitaisiin liittää, ja tällöin pitämään huolta siitä, että itse rahoitussektori kantaa vastuun näistä pankkien ongelmista. Tietysti se merkitsee sitä, että osa pankeista poistuisi markkinoilta, mutta se on tietysti järjestelmän kehittämisen kannalta tarkoituksenmukaista silloin, jos pankit eivät kykene kantamaan omaa vastuutaan.

Kolmas elementtihän oli sitten joukkovelkakirjojen hankkiminen jälkimarkkinoilta. Lähtökohta on se, että näin tehdään vain poikkeustapauksissa ja silloin pitää olla Ekp:n arvio myöskin tästä välttämättömyydestä. Nyt pitää todeta se, että Euroopan keskuspankkihan on ostanut varsin runsaasti kriisimaiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta, ja on jo käyty keskustelua siitä, onko tämä Euroopan keskuspankin tehtävä. Meidän kaikkien pitää muistaa se, että Suomi on Euroopan keskuspankin osakas ja myöskin viime kädessä vastaa tuon pankin sitoumuksista. Pankin perustehtävä on rahapolitiikka, ja silloin jos mennään finanssipolitiikan puolelle, on tarkoituksenmukaista, että siitä vastuun kantavat jäsenmaat. Tässä suhteessa on erittäin tarkoituksenmukaista, että tällä väliaikaisella vakausvälineellä on mahdollisuus myöskin näitten joukkovelkakirjojen hankkimiseen, jotta voidaan pitää huolta siitä, että maat, jos ongelmia on, voisivat säilyä luottokelpoisina rahamarkkinoilla.

Lähtökohta kaikessa on se, että silloin kun keskeisiä päätöksiä tehdään, silloin väliaikaisessa vakausvälineessä päätökset tehdään yksimielisesti. Suomella on johtokunnassa oma edustaja, ensisijaisesti valtiovarainministeri, ja keskeisiin päätöksiin tarvitaan yksimielinen päätös, jolloin Suomi vastustamalla päätöstä voi estää tällaisen päätöksen synnyn.

Tärkeätä on myöskin sitten se, että kun ryhdytään uusiin rahoitustoimenpiteisiin, niin näissä tilanteissa nykyisten säännösten mukaisesti hallituksen täytyy tuoda tämä asia tiedonannon pohjalta eduskunnan käsiteltäväksi. Eli valiokunnassa tänään käydyn keskustelun pohjalta voidaan todeta se, että silloin esimerkiksi, jos mennään jälkimarkkinoille, ostetaan osakkeita, näissä tilanteissa lähtökohta on se, että kun tehdään päätös siitä, että markkinoille mennään, tehdään myöskin päätös siitä, minkälaisilla summilla markkinoille mennään, ja eduskunta antaa tiedonannon pohjalta suostumuksensa sille kokonaissummalle, mikä on käytettävissä näihin markkinaoperaatioihin. Mutta tarkoitus ei ole se, että täällä eduskunnassa alettaisiin istuntosalissa jokaista erilaista operaatiota, jokaista erillistä ostosta käsitellä. Eli annetaan raamit, minkä puitteissa toimitaan, ja sen puitteissa sitten väliaikainen vakausväline toimii. Mutta meillä on se jarru siinä suhteessa, että me teemme viime kädessä päätöksen Suomen osalta siitä, onko valmiutta mennä näille jälkimarkkinoille.

Mitä tulee sitten vakuuksiin, niin on syytä todeta, että tässä puitesopimuksessa ei ole mainintaa vakuuksista, mutta tuo vakuuskysymyshän onkin jäsenmaiden välinen, ja siitä syystä on ymmärrettävää, että vakuuksia ei ole tässä puitesopimuksessa mainittu. Mutta hallitusohjelmassa on selvästi lähdetty siitä, että jos jokin uusi maa haluaa tulla toimenpiteiden piiriin, tässä yhteydessä lähtökohtana on se, että Suomi vaatii vakuuksia.

Mitä tulee budjettivaikutuksiin, joita valtiovarainvaliokunta on joutunut tiiviisti arvioimaan, on syytä todeta se, että nyt tällä hetkellä Suomi on antanut Irlannille 740 miljoonaa euroa, Portugalille 1 miljardin ja Kreikalle 890 miljoonaa euroa eli vastuut ovat kaiken kaikkiaan noin 2,5 miljardia tällä hetkellä. Tietysti, jos käytetään koko väliaikaisen vakausvälineen kapasiteetti, 14 miljardia on Suomen vastuu kaiken kaikkiaan. Kuitenkaan, kun me muistamme, että Suomen valtionvelka on yli 80 miljardia ja vuotuinen alijäämä tänä vuonna on 8 miljardia, tässä suhteessa tällaiset velkamäärät eivät ole sellainen riski Suomelle, että Suomi ei kykenisi pitämään huolta kansalaisten perusturvasta, sosiaaliturvasta ja kaikista näistä perusoikeuksista, jotka meillä perustuslaissa on kansalaisille turvattu. Tämä kyetään hoitamaan, vaikka joutuisimme kaiken maksamaan. Ja täytyy muistaa se, että riskihän ei yleensä kata koko summaa, vaan aina osa kuitenkin saadaan takaisin, joten tässä tilanteessa tämä riski on tässä laajuudessa Suomen osalta täysin hallittavissa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta sen, että tässä tilanteessa eduskunnalla on vain kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä tai hylätä sopimus. Jos hylkäisimme sen, joutuisimme todellakin vakavaan kriisiin, joka johtaisi massatyöttömyyteen Suomessa. Tähän valtiovarainvaliokunnan mielestä ei ole missään olosuhteissa syytä antaa mahdollisuutta.

Kuitenkin korostamme sitä, että talouspolitiikan kurinalaisuuden on selvästi parannuttava kaikissa euromaissa. Sääntöjen noudattamista on tehostettava, ja sääntöjen valvontaa on myöskin olennaisesti parannettava. On hyvä, että nyt ollaan hyväksymässä niin sanottua sixpackiä eli talouspolitiikan koordinaatiota koskevaa lainsäädäntöpakettia, ja se täytyy saada mahdollisimman nopeasti päätökseen. Haluamme myöskin muistuttaa siitä, että jos aikanaan vakaus- ja kasvusopimusta, jonka Jürgen Stark laati, olisi noudatettu — eli enintään julkisen talouden 3 prosentin alijäämä ja enintään 60 prosentin velkaantumisaste suhteessa bruttokansantuotteeseen — emme olisi siinä kriisissä, missä tänä päivänä olemme. Eli kun sääntöjä hyväksytään, on tärkeätä, että niitä myöskin noudatetaan.

Pidämme myöskin keskeisenä sitä, että Kansainvälinen valuuttarahasto on kaikissa järjestelyissä mukana. Heidän asiantuntemustaan tarvitaan, ja tietysti on tärkeätä, että he myöskin taloudellisesti osallistuisivat näihin järjestelyihin, jos niihin on tarpeen myöskin mennä. Ja myöskin korostamme sitä, että on tärkeätä, että Euroopan unionin kaikki jäsenmaat saataisiin nykyistä paremmin osallistumaan unionin taloustilanteen vakauttamiseen. Nythän aikaisemmin lähtökohta oli se, että kolmasosa on IMF:llä, kolmasosa komission kautta kaikilla EU-jäsenmailla ja kolmasosa euromailla — tämä oli Kreikan ensimmäisen paketin jakauma. Nyt olemme päätymässä siihen, että kaksi kolmasosaa on euromailla, yksi kolmasosa on Kansainvälisellä valuuttarahastolla, ja voi olla, että euromaiden osuus vielä kasvaa. Ja tärkeätä on se, että neuvottelisimme muiden EU-jäsenmaiden kanssa, erityisesti Britannian kanssa mutta myöskin muitten kanssa, että he ottaisivat enemmän vastuuta silloin, kun näihin toimenpiteisiin pitää ryhtyä.

Arvoisa puhemies! Yhteenvedonomaisesti valtiovarainvaliokunta toteaa lopuksi tässä mietinnössään, että kun hallitus miettii sitä, lähdetäänkö joihinkin toimenpiteisiin, niin aina pitää pitää huolta siitä, että todetaan, että nämä toimenpiteet ovat välttämättömiä euroalueen vakauden turvaamiseksi, myöskin pidetään huolta siitä, että ne, joita autetaan, puuttuvat ongelman syihin välittömästi ja myöskin panevat päätökset täytäntöön, ja että nämä toimenpiteet ovat välttämättömiä Suomen omien taloudellisten etujen suojaamiseksi. Me teemme nämä päätökset vain siitä syystä, että ne edistävät Suomen omia etuja, siitä syystä me olemme näissä päätöksissä mukana. Myöskin korostamme sitä, että sijoittajavastuusta pitää pitää huolta. Ei voi olla näin, että vastuut siirretään yksityisiltä sijoittajilta valtioille, vaan sijoittajien pitää olla mukana. Ja myöskin lähtökohtana pitää olla se, että kun näistä aiheutuu riskejä Suomen valtiolle, pyrimme erilaisilla vakuusjärjestelyillä mahdollisimman tehokkaasti turvaamaan omat riskimme.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä sellaisenaan. Asiaan on jätetty kaksi vastalausetta.

Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sopimus Euroopan rahoitusvakausvälineestä on hyvin erityistyyppinen sopimus. Sillä on normaalin kansainvälisen sopimuksen piirteitä ja osin sitten merkittävästi yksityisoikeudellisia piirteitä. Kaikkiaan siinä on kuitenkin kyse sopimusmekanismista, jolla pyritään turvaamaan Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen perustuvan talous- ja rahapolitiikan mahdollisimman häiriötön ja vakaa toiminta. Perustuslakivaliokunta normaalista poiketen hiukan tarkasteli tätä unionioikeudellista perustaa, ja tunnetustihan tässä on aukkoa olemassa, jota koetetaan paikata sitten perussopimusta muuttamalla.

Totean tarkemmin neljä kohtaa, jotka ovat pääpointteja tuosta perustuslakivaliokunnan lausunnosta.

Ensinnäkin juuri tuohon äsken mainittuun asiaan liittyen valiokunta piti valitettavana, että hallituksen esityksessä ei tarkasteltu unionioikeudellista perustaa sopimusjärjestelylle. Ylipäänsäkin tietysti hektisessä valmistelussa on näitä äärimmäisen isoja hankkeita jouduttu tuomaan päätöksentekoon, mutta sitä tärkeämpää on, että sitten kaikki asiantuntijaresurssit ladattaisiin siihen valmisteluun, mitä isompi asia on, ja tässä nyt ei ole oikein tällä kertaa onnistuttu. Merkillepantavaa on myös tietynlainen ylimalkaisuus, jolla kuvataan päätöksenteon jakautumista yhtäältä yksimielisyyttä edellyttäviin päätöksiin ja toisaalta määräenemmistöllä tehtäviin päätöksiin. Tämä puute vaikeuttaa sopimuksen sisällön arviointia mainituilta osin.

Perustuslakivaliokunnan pari viikkoa sitten perustellussa kannanotossaan esille nostamat päätösmekanismien aiheuttamat täysivaltaisuuskysymykset on valiokunnan arvion mukaan asianmukaisesti huomioitu. Ne tärkeät asiat, joissa Suomi sitoutuisi merkittäviin talousvastuisiin, edellyttävät yksimielisyyttä. Tästä on tulevissakin tulkinnoissa syytä pitää tarkasti kiinni, että myös niissä käytännöissä, joita täällä rahoitusvakausvälineen hallinnossa sitten omaksutaan, varjellaan ja suojellaan tätä yksimielisyysperiaatetta.

Valtiontalouden kannalta kyse on perustuslain 82 §:n 2 momentissa tarkoitetusta valtiontakauksesta; tällainen takaus voidaan antaa eduskunnan suostumuksen nojalla. Ilmaisu kattaa suostumuksen antamisen myös lakimuodossa, jolloin kyse on lähinnä yleisvaltuuksien antamisesta tietynlaisten takauksien myöntämiseen. Tässä juuri tämän asian merkittävyyden takia lakimuotoinen käsittely on paikallaan. Tästähän alkujaan ei kesällä annettu perustuslakivaliokunnan lausuntoa, mutta tässä samassa yhteydessä on nyt, vaikka on kysymys sen sopimuksen muuttamisesta, arvioitu koko järjestelyäkin.

Toinen kysymys, jonka nostaisin täältä perustuslakivaliokunnan lausunnosta esille, on tämä itse käsittelyjärjestys. Hallituksen esityksen käsittelyjärjestysperusteluissa on tehty asianmukaisesti selkoa siitä, miksi sopimus edellyttää eduskunnan hyväksymistä. Valiokunta yhtyy hallituksen käsitykseen eduskuntakäsittelyä edellyttävistä, sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvista ja budjettivaltaan liittyvistä määräyksistä. Niin ikään valiokunta jakaa hallituksen käsityksen siitä, että sopimus ei koske perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ja että se voidaan näin ollen hyväksyä äänten enemmistöllä.

Hallituksen esitykseen sisältyvästä toisesta lakiehdotuksesta käy asianmukaisen täsmällisesti ilmi takauksen enimmäismäärä, kuten perustuslain säännös edellyttää. Valiokunta korostaa nimenomaisesti lisäksi sitä, että kaikissa tapauksissa Suomen valtion vastuun yläraja, mukaan lukien ylitakausten kattaminen, on määritelty laissa ja sitä ei voi lähteä kiertämään tai vyöryttämään lisävastuita näitten eri mekanismien kautta, joiden tuloksena tosiasiallinen vastuu voisi kasvaa.

Kolmanneksi valiokunta on kiinnittänyt huomiota tähän päätöksentekomenettelyyn, joka turvaa sitten sen, että esimerkiksi tästä yksimielisyysvaatimuksesta pidetään kiinni ja että se Suomessa merkittävien ratkaisujen osalta tulee eduskunnan vahdattavaksi. Näistä valtioneuvosto antaa eduskunnalle tiedonannon aina ennen kuin se tekee päätöksen valtiontakauksen myöntämisestä.

Valiokunta tähdentää kuitenkin, että eduskunnan vaikutusmahdollisuudet on turvattava myös muissa tapauksissa. Sopimuksen 10 artiklan 5 kohdassa luetellaan tyhjentävästi ne kysymykset, joissa päätökset tehdään yksimielisesti. Määräenemmistöllä tehtävistä päätöksistä määrätään saman artiklan 6 kohdassa. Nämä kysymykset ovat valiokunnan käsityksen mukaan lähinnä sopimuksen käytännön täytäntöönpanoon liittyviä eivätkä sellaisina vaikuta eduskunnan budjettivaltaan siinä määrin, että sopimuksen voimaan saattaminen koskettaisi perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetussa mielessä.

Tämä tiedonantomenettely on kuitenkin täydentävä. Perustuslakivaliokunta korostaa sitä, että eduskunnan riittävästä ja ajantasaisesta informoimisesta on jo finanssivallan kokonaisuuden kannalta pidettävä huolta perustuslain 96 ja 97 §:n mukaisilla menettelyillä. Suuren valiokunnan ja valtiovarainvaliokunnan kautta pitää olla myös kaiken aikaa näistä täytäntöönpanon tasoisista toimistakin tieto ja tuo vaikutusmahdollisuus. Eduskunta voi lausua kantansa valtioneuvoston toimintalinjaan ja sanoa viimeisen sanan.

No, neljäs kysymys on sitten se, mitä esimerkiksi Saksan perustuslakituomioistuin Saksan osalta tarkasteli: milloin tullaan tällaisissa isoissa takauksissa sille rajalle, että voidaan puhua, että loukattaisiin parlamentin budjettivaltaa tai kansallista suvereniteettia, tulevaa toimintakykyä rajattaisiin näillä kansainvälisillä sitoumuksilla siinä määrin, että edellytettäisiin joko nimenomaisia perustuslain muutoksia tai vaikeutettua säätämisjärjestystä.

Valiokunta tarkasteli valtiosäännön kannalta takauksen enimmäismäärän euromääräistä lisääntymistä, ja valiokunnan mielestä kyseinen määrä on sinänsä merkittävä. Sen vaikutusta käsittelyjärjestykseen on arvioitava paitsi absoluuttisen eurosumman kannalta myös suhteessa siihen, miten todennäköinen riskin toteutuminen on. Valiokunta ei nähnyt tällaisten riskien toteutumista niin todennäköisenä, että esitetyssä laajuudessa takausvastuu vaarantaisi Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan, jotka sillä Suomen perustuslain mukaan on.

Tässä tarkoitus on kuitenkin tuolla arvioinnilla kiinnittää huomiota siihen, että ollaan aika lähellä sellaisia summia, että pitää tosissaan jo lähteä arvioimaan sitä, mikä se käsittelyjärjestys olisi, missä tulee se raja vastaan, jossa Suomen kansallista suvereniteettia rajattaisiin tulevaisuuteen päin liiaksi tai eduskunnan budjettivaltaa sellaisilla pitkäaikaisilla suurilla euromääräisillä sitoumuksilla, jotka tosiasiallisesti sitten kaventaisivat vuotuista päätösvaltaamme siitä, miten kansalaisille laissa ja perustuslaissa taatut etuudet pystytään toteuttamaan.

Nämä kysymykset ovat siis ne pääkohdat, ja en lähde toistamaan niitä arvioita, joita valtiovarainvaliokunnan puolesta on esitetty. Toivottavasti tämä tulevaisuuteen päin myös selkeyttää niitä päätöksentekotilanteita, joissa Suomen valtion edustajat sitten eri tasoilla tuleviin päätöksiin valmistautuvat.

Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

(Jouni Backmanin välihuuto) Arvoisa puhemies! — Haluan heti sanoa, että haluan täyttää edustaja Backmanin toiveen ja teen sen kahdella tavalla: ensinnäkin niin, että normaalista poiketen luen paperista puheeni, ja toisekseen sillä perusteella, että luen sellaisen puheen, minkä valiokuntaneuvos on kirjoittanut alusta lähtien loppuun asti, niin että tässä ei ole ensimmäistäkään Pekkarisen omaa sanaa. Tämä on kaikki ihan valiokunnan viestiä.

Arvoisa puhemies! Pysyen siinä, mitä sanoin: Talousvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota erittäin vakavaan markkinatilanteeseen, joka on alkanut enenevässä määrin näkyä myös reaalitaloudessa. Tilanteesta ulos pääsyyn ei löydy riskitöntä keinoa. Sen sijaan on selvää, että mikäli talouden tila edelleen heikkenee ja kääntyy kohti taantumaa ja lamaa, tulee Suomi avoimena ja vientiriippuvaisena maana kärsimään suhteessa monia muita maita enemmän. ERVV-puitesopimuksen muutos on nähtävä tätä taustaa vasten. Esitetty lainakapasiteetin täysimittainen käyttöönotto luo valiokunnan näkemyksen mukaan uskottavuutta ERVV:n toimintakyvylle ja uudet tukimekanismit antavat mahdollisuudet puuttua erilaisiin markkinatilanteisiin myös kriisiytymistä ennalta ehkäisevällä tavalla.

Toisaalta valiokunta on myös painottanut, että tukimekanismeilla voidaan parhaimmillaankin ostaa vain aikaa. Tilanteen eskaloitumista on mahdotonta välttää ilman, että talouden tervehdyttämistoimet ja EU:n kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävät hankkeet saadaan nopeasti käyntiin. Tuki ei auta, jos valtiot eivät auta itse itseään tekemällä myös vaikeita rakenteellisia uudistuksia. Talousvaliokunta on painottanut, ettei puitesopimus automaattisesti lisää Suomen vastuita, sillä kaikki keskeiset jäsenmaiden rahoitusvastuuseen liittyvät päätökset edellyttävät jatkossakin erillistä euroryhmän yksimielistä päätöstä. Jokainen uusi rahoituspäätös tuodaan nykyiseen tapaan erikseen eduskuntaan hyväksyttäväksi, ja tässä yhteydessä eduskunta voi ottaa kantaa myös suunnitellun tuen ehtoihin, kuten vakuuksiin. Valiokunta on pitänyt yksimielisen päätöksenteon edellytystä olennaisena sopimuksen hyväksymisen kannalta.

Valiokunta on lausunnossaan käsitellyt uusia rahoitustukivälineitä ja katsonut, että ne voivat tulla käytettäväksi vain poikkeustilanteissa. Valiokunta on nostanut erityisesti esille pankkien pääomittamista koskevan uuden sääntelyn. Valiokunta on katsonut, että talouden toimintakyvyn takaamiseksi on rahoitusjärjestelmän toimivuus kyettävä takaamaan kaikissa oloissa. Lähtökohtana on kuitenkin edelleen oltava, että kukin jäsenmaa vastaa pankkisektorinsa toimintakyvystä. Rahoituslaitosten omistajien ja sijoittajien on tässä yhteydessä kannettava vastuunsa. Ensisijainen vastuu pääomittamisesta on pankkien omistajilla, mutta myös jäsenmaiden on varauduttava pääomittamaan pankkejaan nyt hyväksyttävästä tukivälineestä huolimatta. Mahdollisen julkisen tuen on oltava avointa, läpinäkyvää ja vastikkeellista.

Kokonaisarvionaan valiokunta on päätynyt puoltamaan puitesopimuksen hyväksymistä.

Arvoisa puhemies! Tähän talousvaliokunnan lausuntoon liittyy kaksi eriävää mielipidettä, joista toisen kansanedustaja Pekkarinen esittelee hetken kuluttua.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten Suomen eduskunnan työjärjestyksen ja perustuslain mukaisesti kuuluu tehdä, suuressa valiokunnassa olemme käsitelleet asiaa esitelleen U-kirjelmän jo aiemmin. Tuossa vaiheessa tuimme valtioneuvoston kantaa ja etenemistä seuraavin huomautuksin.

Yleisenä arviona valiokunnassa totesimme, että valtioneuvoston tavoin sopimusmuutoksessa ehdotettuja uusia joustavoittamistoimia tulee voida ottaa käyttöön vain poikkeuksellisissa tilanteissa ja ehdollisina, ja näemme lakimuutoksista, että näin on.

Vakausvälineen päätöksentekoon kiinnitimme huomiota juuri yksimielisyysvaatimuksen kautta, itse asiassa jopa niinpäin, että valiokunnassa näimme, että tuota vaatimusta on sovellettava rakentavasti siten, että sillä varmistetaan aina jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuus niille taloudellisia velvoitteita luoviin päätöksiin mutta ei kuitenkaan välttämättä kaikkiin tuen yksityiskohtiin. Halusimme tehdä myös vakausvälineen käyttömahdollisuuksista ihan käytännössä toimivia ja järkeviä.

Käsittelimme myös vakuuskysymystä, josta on todettu, että se on Suomen ehto ja sitä voidaan näin käyttää tämän sopimuksen perusteella.

Muina kysymyksinä otimme tuolloin kantaa eurobondeihin, joihin Suomella on kielteinen kanta, sekä IMF:n rooliin niin, että haluamme pitää välttämättömänä IMF:n mukanaoloa, ja pankkien pääomittamislainojen ehdoissa halusimme, että Suomella tulee olla selkeä, perusteltu näkemys, ennen kuin ERVV:n hallitus ensimmäistä kertaa ottaisi kantaa pankkien pääomituslainaan jollekin jäsenvaltiolle. Totesimme myös, että pankkien pääomittaminen kriisissä kuuluu riidattomasti aina jäsenvaltion tehtäviin.

Nyt nähty lakiehdotus antaa tärkeitä työvälineitä, mutta ne eivät itse kriisiä ratkaise. Työvälineitä on oltava, mutta tietenkin toivottavaa on, että kriisit voitaisiin ratkaista ilman näitä työvälineitä. Ihan siltä ei nopeasti katsottuna valitettavasti näytä.

Helsingin Sanomissa Urho Lempinen, riskienhallintaan erikoistunut konsultti, kirjoittaa aika avoimesti myös siitä, mistä tässä on kyse: siitä, että tämä EU:n julkisten maiden velkakriisi ei selitä markkinahäiriöitä, joissa euromaatkin painivat. Hän kirjoittaa näistä monimutkaisista sijoitustuotteista, joita markkinat voivat liian helposti yhä tehdä: "Tuotteet ovat erittäin kannattavia kehittäjille, liikkeeseenlaskijoille ja sijoittajille, jotka eivät joudu kantamaan markkinoiden kaatumisen riskiä. Terveesti toimivien markkinoiden" — siteeraan häntä tässä siis suoraan — "ja koko maailmantalouden kannalta olisi parempi, jos riskit kohdistuisivat niihin, jotka hyötyvät riskien synnyttämisestä: finanssisektorin menestyjiin, bonusohjelmien osallisiin ja osakkeenomistajiin. Muuten maailmantalous kohtaa toistuvasti kriisejä, joissa tappiot jäävät veronmaksajien maksettavaksi."

Näen hirveän myönteisenä asiana sen, että olemme tässä pankkikriisissä, pankkien pääomittamisessa, jota tarvitaan kaikennäköisten arvioitsijoiden mukaan, pystyneet ottamaan laajasti kantaa siihen, että tuo pääomittamisvelvoite on jäsenmaiden valvottava ja jäsenmaiden tehtävä mutta siihen ensisijaisesti vastuuta tulee ottaa pankkien omien omistajien ja rahoituslaitosten omistajien. Ei edes niin tärkeä sektori kuin rahoitus voi tehdä bisnestä, toimia avoimesti markkinoilla sen varassa, että aina vastuun ongelmista kantaa joku muu, ja kaataa sen jollekin muulle.

Omana mielipiteenäni näen, että yhteisessä Euroopassa ja euroalueella oleminen on tuonut meille suomalaisille hyvin monia etuja. Itse helpoiten koen sen aina, kun maksan kuukausittaisen asuntolainani. Tuo lainataso, jolla Suomi on nyt euroaikana saanut olla, on vakauttanut hyvin paljon ja tuntunut monissa suomalaisissa perheissä. Valitettavaa on, että elämässä tulee aina niitä aallonpohjia, ja myös iloisempia hetkiä tulee, mutta eipä tässä vielä asuntovelallisena ole suru tullut puseroon. Tiedämme ihmisiä, jotka maksoivat 1980-luvun lopussa 17 prosentin asuntovelan korkoja, ja tällaiseen kriisiin emme ole menneet. (Mauri Pekkarinen: Joo, mutta miten Ruotsissa tai muualla?) — No Ruotsissa, edustaja Pekkarinen, kaikki valtion operaatiot, mitä siellä tehdään, tehdään euromääräisinä. Minua harmittaa varmaan yhtä paljon kuin teitä se, että Ruotsi ei ole mukana kantamassa vastuuta tämän talousalueen pelastamisesta. Mielelläni näkisin tässä mukana myös Britannian. Jos tässä voisin teitä vaikka äänestämällä tukea, niin tukea tulisi heti, jos Suomi keksisi keinon, millä saada koko EU-alue mukaan tähän valuuttakriisiin, ja siitä voidaan hakea yhteisellä rintamalla asioita.

Mutta kuten edustaja Sasi mietinnön esittelypuheenvuorossaan sanoi, meillä on tilanne: ota tai jätä. Suomen hallitusta voikin kiittää siitä sinnikkyydestä, jolla se on neuvotellut Suomelle nämä vakuuksien saantimahdollisuudet, jotka ovat täysin mahdollisia tehdä ja joiden muodosta neuvotellaan, sekä linjakkaista vaatimuksista yksimielisyyden osalta. Oikeastaan oli semmoinen kynnyskysymys tälle salille tämä päätös hyväksymisestä tehdä. Aina kun kansallisia varoja meinataan käyttää tämän järjestelmän kautta — joidenkin mielestä raskaalla menettelyllä mutta meidän mielestämme erittäin demokraattisella menettelyllä — niin asia päätetään tässä salissa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vasemmisto ei pitänyt oikeana sitä, että euromaat on sidottu yhteisvastuuseen toistensa veloista. Meidän mielestämme tällainen hämärtää kunkin maan vastuuta omista tekemisistään, ja samalla myös lainanantajien vastuu ja riski katoaa. Nyt kun takausrengas on perustettu, olemme asettaneet tavoitteeksemme sen, että sitä muokataan paremmaksi. Kevytmielisten luotottajien tulee ottaa osavastuu ja järjestelyn tulee olla hyödyksi niin suomalaisille kuin ongelmamaan asukkaille.

Esimerkiksi Kreikan kohdalta on neuvoteltu siitä, että sijoittajat antaisivat helpotusta, noin 20 prosentin osalta huojennusta veloista. Ei ole ollenkaan sanottua, että tämä riittää. Parempi olisi, että sijoittajat suostuisivat puolittamaan Kreikan velan. Siihen saatetaan vielä joutuakin, koska Kreikalta vaadittu ohjelma ajaa sen lamaan ja silloin Kreikalla ei ole mahdollisuutta vastata veloistaan.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietenkin vaikeaa hyväksyä sitä, että kun maa on hoitanut huonosti hommansa, niin sitten maat, jotka ovat hoitaneet hyvin, joutuvat näitä rahoittamaan. Tietenkin on katsottava monen näkökulman kautta. Edustaja Lapintie puhui vastuunäkökulmasta ja sen olemassaolosta. Meillähän on jo, euromailla, vastuu Ekp:ssä tehtävistä toimenpiteistä. Ekp on ostanut jo jälkimarkkinoilta valtioiden joukkovelkakirjoja. Ekp ei ole meidän demokraattisessa hallinnassamme. Siltä osin tässä vakausvälineessä, jota ollaan tekemässä, meillä on mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen, keitä ja miten rahoitetaan, ja siltä osin voi todeta, että mieluummin demokraattisen valvonnan alla oleva väline kuin sen sijaan Ekp, joka toimii itsenäisesti ilman parlamenttien päätöksiä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kumpula-Natri toisti puheessaan sitä samaa Urpilaisen säveltämää vakuuslevytystä, jossa väitetään, että Suomi saa täydet vakuudet näille antamilleen lainoille ja vakuuksille. Kuitenkin ihmettelen sitä, että jos kerran näin on, niin minkä vuoksi hallitus ei tähän lakiesitykseen sisällyttänyt mainintaa siitä, että vakuudet vaaditaan näiltä mailta, joille lainaa tai vakuuksia myönnetään. Kysymys kuuluu: Osaatko vastata tähän?

Miapetra  Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

On ehkä siksi helppo sanoa, että osaan vastata, kun olen kuullut sen ministeri Urpilaisen suusta niin moneen kertaan, että tämä on laki, jolla tehdään nämä joustavoittavuusmahdollisuudet valmiiksi, ja sitten lain soveltamisessa silloin, kun Suomi aikoo osallistua johonkin toimenpiteeseen, Suomi vaatii hallitussopimuksen liitteen mukaisesti, joka on myös eduskunnan enemmistön hyväksymä ohjelma meille näissä asioissa, vakuuksia näiltä mailta. (Välihuuto) — No, sitten vakuuksien laadusta käydään vielä seuraavia keskusteluja. Niistä Suomi neuvottelee muiden maiden kanssa.

Toivottavasti ei käy niin, että sitten, kun vakuuksia saadaan, niin sitten lähdetään ihan uuteen keskusteluun siitä, kuka olikin mitä mieltä. Tiedätte kaikki, että hallituspuolueet ovat vakuuksia ajaneet ja halunneet ja sitä mieltä olemme olleet. Kansallista tukea siihen voisi antaa vaikka jokainen oman eurooppalaisen viitekehyksensä kautta.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että velkaongelma ei helpota sillä, että syydämme lisää rahaa ja kaksinkertaistamme vakuutemme Euroopassa. On aivan pelottavaa se, että lähdemme jälkimarkkinoilta ostamaan arvottomia papereita; on pelottavaa, että lähdemme pienenä Suomen valtiona pääomittamaan jättimäisiä eurooppalaisia pankkeja; ja on pelottavaa, että avaamme tien sille, että uudetkin kriisimaat voivat tulla meidän rahoituksemme piiriin. Pieni valtio, pieni kassa. Rahaa ei riitä loputtomasti.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä valtiovarainvaliokunnan enemmistön kantaan, että kriisin ratkaiseminen ja rahoitusvakauden turvaaminen on tässä tilanteessa ensiarvoisen tärkeää. Me tarvitsemme nyt luottamusta, mutta sen takia on myös erittäin tärkeää, että tässä salissa tänään ja jatkossakin, kun tätä kriisiä ratkaistaan, ei yritetä kaunistella asioita, kaikki kivet käännetään. Viimeistään eduskunnan valiokuntakäsittelyissä arvioidaan nekin asiat, jotka ovat jääneet muuten vähemmälle. Niistä nostaisin esille paitsi sen, mitä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Koskinen jo nosti esityksen laadusta, perusteluiden heikkoudesta ja ehkä puutteellisuudesta, myös sen, että jälkimarkkinoille meneminen mutta myös yksittäisten pankkien tukeminen ja itse asiassa kaikki nämä pääministeri Kataisen sopimat uudet instrumentit voidaan toteuttaa ilman aiemmin Suomen mielestä ehdottoman välttämätöntä vakautusohjelmaa sille maalle, joka tätä lainaa saa. Siis jatkossa nämä uudet instrumentit voidaan antaa lainana niin, että siinä on huomattavasti kevyempi kontrolli ja muun muassa ei automaattisesti ole IMF:n tai komission kontrollia lainaa ottavan maan valtiovarainministeriössä.

Minun mielestäni meidän pitää nämä asiat täällä uskaltaa puhua, koska tämän paketin kanssa me todennäköisesti — niin pahoin pelkään — olemme vielä monta kertaa nokatusten, ja eduskunnan pitää kunnioittaa kansaa ja synnyttää luottamusta myös sillä, että vaikeat asiat käsitellään nyt heti.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Så som det konstateras i finansutskottets betänkande, så finns det visserligen inte ett program av det gamla slaget för de länder som skulle få något av de här tre nya instrumenten, men däremot ska det med det landet göras ett samförståndsprotokoll som förutsätter en åtstramning, en budgetbalansering. Jag hänvisar här till den senaste versionen av finansutskottets betänkande där det här tydligt har framgått.

Ledamot Brax har helt rätt i att det under hela beredningen har kommit fram nya saker som säkert kommer att framgå i de guidelines som ska accepteras.

Arvoisat edustajat! Niin kuin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, ei tehdä varsinaista sopeutusohjelmaa niin kuin aiemmissa välineissä, vaan tehdään yhteisymmärryspöytäkirja, joka edellyttää muun muassa budjettitasapainon saavuttamista näissä jäsenmaissa. Elikkä kevyempi menettely on tarkoituksena, ja siinä edellytetään myöskin esimerkiksi komission mukanaoloa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos euroalueen kriisi, niin kuin pelkäämme, laajenee tästä edelleen, se tietenkin iskee valtavalla voimalla myös suomalaisiin ja suomalaiseen työhön. Mutta miten tähän uhkaan hallitus vastaa? Se pistää päänsä pensaaseen eikä varaudu siihen millään tavalla.

Valtion ensi vuoden budjetti on laadittu 1,8 prosentin talouskasvun pohjalle, ja viimeksi Ptt ennusti Suomen talouden nousun sijaan sukeltavan melkein saman verran eli miinus 1,5 prosenttia. Miksei hallitus siis herää jo?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä syksynä on muisteltu 20 vuotta sitten edesmennyttä Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto oli tärkeä kauppakumppani Suomelle. Elimme pitkälti sen varassa, kuinka paljon itärajan takaa tilattiin Suomesta jäänmurtajia ja hotelleja. Kun Neuvostoliitto lopulta, kaikeksi onneksi, romahti, ei kukaan silti esittänyt, että nyt pitää lainata venäläisille rahaa, jotta he pystyvät tilaamaan meidän teollisuuden tuotteita.

Mielestäni tässä nyt käsiteltävässä asiassa voitaisiin noudattaa tätä samaa hyvää periaatetta. Neuvostoliitolla ja Euvostoliitolla ei ole eroa kuin yksi kirjain.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun vain tähän ennakoivaan tukeen. Sehän tarkoittaa sitä, että jos markkinaspekulantit, ne, jotka hyeenan lailla tuolla saalistavat, rupeavat kyseenalaistamaan jonkun valtion velanmaksu- ja talouskykyä, jolloin siinä maassa nousevat korot ohi sen, mitä objektiivinen totuus maan taloudesta antaisi ymmärtää, niin tämä ennakoiva tuki on juuri sitä varten, että on tällainen takataskuraha, jolla tilanne rauhoitetaan ilman sellaista karmeata sopeutumisohjelmaa, mikä usein on liittynyt nimenomaan IMF:n pakettiin, sopeutumisohjelmaa, jolla siltä kansantaloudelta viedään — vaikka se häiriö on spekulatiivinen — kyky nousta ylös, aiheutetaan työttömyyttä, leikataan julkista sektoria, pakotetaan rajuihin yksityistämisoperaatioihin jne. Siinä mielessä ymmärrän tämän, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, että esimerkiksi Puolan osalta tällaista käytettiin, eikä Puola ole ollut missään lehtiotsikoissa. Se kriisi hoitui tämän takatasku-, ennakoivan tuen osalta mainiosti, ja silloin sen tuen antajana oli IMF.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia edustaja Braxille ja myöskin Lapintielle. Ainoa vaan, mikä ihmetyttää, on se, että teidän sanomanne on aika lailla erilaista kuin se hallituksen esitys, jota te kuitenkin olette sitten viemässä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkinensa tässähän nyt tapahtuu se, että tilanteessa, jossa kaikki näkevät, että ainakaan kaikki näistä kriisivaltioista eivät kerta kaikkiaan selviä eivätkä kaikki niitä lainoittaneet pankit kerta kaikkiaan selviä, nyt kuitenkin vaan lisätään niitä yhteisvastuullisia toimia, myös suomalaisten veronmaksajien piikkiin hurja määrä lisää miljardeja vastuita, ja samaan aikaan tuo meidän kriisirahastomme voi meidän piikkiin tehdä ihan uudentyyppisiä sijoituksia paljon heikommin ja holtittomammin perustein.

Tässä yhteisvastuu kasvaa, samaan aikaan vastuunkantajien määrä vähenee. Voidaan sanoa, että Etelä-Euroopan holtittomasti eläneitten maitten velat euroalueistetaan, kun ne pitäisi kerta kaikkiaan kansallistaa, laittaa noiden maiden hallitusten ja niitten pankkien maksettavaksi. Ja jos eivät pankit niistä selviä, niin silloin näitten pankkien omien hallitusten ja veronmaksajien pitää ne maksaa eikä sälyttää meidän muiden, hyvin asiansa hoitaneitten, maitten maksettavaksi. Tällä tiellä jatkaminen, missä hallitus tässä nyt kulkee, johtaa joka tapauksessa suuriin ongelmiin. Paras olisi pysähtyä nyt, päästää velkasaneeraukseen ja antaa sitä kautta uusi alku niille, jotka ongelmissa ovat.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen, viime vuoden juhannuksena me vetosimme teihin, että tätä suurinta talouspoliittista ratkaisua ei tehdä sillä tavalla kuin edellinen hallitus sen teki. Itse asiassa perustuslakivaliokuntaankaan eivät halunneet kuin sosialidemokraatit tätä asiaa käsiteltäväksi. Kyseessä on suurin talouspoliittinen ratkaisu, tämä koko vuoden kehityssarja, mikä vaikuttaa totta kai myös Suomen valtiontalouden kestävyyteen. Tässä suhteessa 890 miljoonaa euroa on vastikkeetta, edustaja Pekkarinen, (Edustaja Pekkarinen: 400 miljoonaa!) teidän ratkaisunne rahoja jo maksettu Kreikalle, ja 1 600 miljoonaan euroon SDP:n vastustuksesta huolimatta ollaan menossa.

ERVV eli tämä rahoitusvakausväline ei ole Italian ja Espanjan hoitotapa. Tämä ennakoiva tuki ei voi soveltua maihin, joilla ei ole talous- ja pankkisektori vakavarainen ja talouskasvu uralla. On itse asiassa pidettävä huoli, että Maastrichtin sopimuksia ei rikota ja Lissabonin sopimuksia ei rikota jatkossa niin, että näillä eduskunnan linjauksilla on vain paperin arvo. Kyllä tässä myöskin hallituspuolueilla on oma vastuunsa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Edustaja Pekkariselle: Holtitonta taloudenpitoa on jo ollut pitkään. Ekp on syyllistynyt siihen, että se on lainoittanut täysin holtittomasti esimerkiksi Kreikkaa. Tässä tilanteessa ei oltaisi, jos Ekp olisi laittanut stopin Kreikan velalle.

Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa todetaan, että sijoittajavastuu on erittäin tärkeä. Tältä osin siinä vaiheessa, kun me käymme läpi Kreikankin tilannetta, voidaan kysyä, onko sijoittajavastuuta se, että kaksi kolmasosaa lainoista on euromaiden vastuulla jatkossa ja yksi kolmasosa muilla.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä vakuusvaatimuskeskustelu on ollut matka riemunvoittoisesta ennenaikaisesta tiedotustilaisuudesta edelliseen viikonloppuun, jolloinka valtiovarainministeri Urpilaiselle kerrottiin, että näillä vakuuksilla on myös hinta. Toisaalta ei tästä esityksestä löydy sitä, mitä sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto vaalikampanjassaan kuuluttivat, eli pankkien ja sijoittajien vastuuta. Sitähän tässä ei ole.

Edustaja Uotila puhui tässä, että spekulantit käyvät markkinoilla ja koko ajan arvioivat, mitä tapahtuu. Minä ymmärrän sen. Mutta jos me katsomme, mitä tänä päivänä on tapahtunut: Kreikan oma valtiovarainministeri sanoo, että Kreikka voi maksaa puolet lainoista. Hän esittää kolme erilaista skenaariota. Yksi on hallittu, joka sisältää sen, että vain puolet valtion veloista maksetaan. (Kari Rajamäki: Pitikö mennä vastikkeetta antamaan sitä rahaa?) Ne kaksi muuta ovat vielä huonompia. Tässä tilanteessa, kun Kreikan oma valtiovarainministeri ei luota oman valtion kykyyn selviytyä, meillä on täällä pöydällä tämä esitys, joka vielä tulee lisäämään sitä määrää, jonka me tulemme menettämään.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä nostetaan lopussa esiin niitä yleisiä periaatteita, joihin Suomen hallituksen täytyy nojata, kun se on vastaisuudessa tämän vakausvälineenkin osalta tekemässä päätöksiä. Mielestäni tässä on hyvin tasapainoisesti nostettu näitä periaatteita esiin. Suomen pitää huolehtia euroalueen vakaudesta, ja Suomen pitää tehdä niitä toimenpiteitä, jotka nähdään välttämättömäksi oman taloutemme suojaamiseksi, ja nämä kaksi asiaahan ovat tyypillisesti hyvinkin liitossa keskenään.

Sitten mietinnössä korostetaan sijoittajan vastuuta, ja on ehdottoman tärkeää, että Suomi omalla toiminnallaan on rakentamassa sellaisia yhteisiä pelisääntöjä niin mahdollisten tukiratkaisujen osalta kuin sitten koko talousarkkitehtuurissa, joissa yksityisten sijoittajien vastuu toteutuu nykyistä paremmin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan keskustalle: Linja on merkittävästi tiukentunut siitä linjasta, mikä teillä oli Mari Kiviniemen hallituksen aikana. Te vastikkeetta annoitte rahaa näihin tukiin. (Mauri Pekkarinen: Nyt tulee vastikkeellisesti!) Nyt kaikissa ratkaisuissa muuttuneen linjan mukaan on mukana pankkien ja sijoittajien vastuu. Vakuuksilla nimenomaan turvataan suomalaisten veronmaksajien saatavat. Sen lisäksi linjamme on tiukentunut Suomessa selkeästi niin tämän rahoitusmarkkinaveron kuin pankkiveronkin suhteen. (Mauri Pekkarinen: Te hyväksyitte Portugali-paketin ensi töiksi!) Eli tiukentunut linja on tosiasia, edustaja Pekkarinen, ja esimerkiksi kun te täällä kritisoitte kovasti tätä vakuusvälineen määrän kasvattamista, niin täällä on valtiovarainvaliokunnan ja talousvaliokunnan mietinnöissä todettu muun muassa juuri tämä, että euroalueen päämiehet sopivat jo 11.3. muun muassa ERVVin lainanantokyvyn parantamisesta. (Kari Uotila: Mikä oli silloin hallituspuolue?) — Se oli pääministeri Mari Kiviniemen hallitus, joka tästä sopi. — Eli tässä suhteessa kyllä uusi hallitus tiukensi merkittävästi Suomen linjaa ja turvaa paremmin veronmaksajien etuuksia.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitanen väitti juuri äsken, että sijoittajien ja pankkien vastuu kasvaa. Edustaja Lapintie väitti, että ette hyväksy yhteisvastuun kasvattamista. Kokoomus korostaa sitä, että sijoittajien vastuun täytyy tulla paremmin esiin. Jopa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan puhui siitä, että jospa olisi joskus sopimuksia noudatettu.

Te puhutte kauniita asioita ja teette tässä sopimuksessa hyväksyessänne ERVV:n muutokset täysin vastoin omia puheitanne, (Pia Viitanen: Ei todellakaan, vaan puheiden mukaisesti!) täysin vastoin omia puheitanne. Kun nyt edustaja Viitanen ottaa vauhtia ja Backmankin säestää, niin kertokaa nyt, kun valitettavasti Urpilainen on sairaana — pikaista paranemista hänelle — miten te järjestätte vakuudet Suomelle siitä, jos ERVV lähtee pääomittamaan jonkun kriisimaan pankkeja. Kuka ne vakuudet antaa: (Puhemies: No niin, minuutti!) se kriisimaa, se pankki, kuka? Kertokaa.

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on pyydetty ja kysytty varautumisesta varautumiseen velkasaneeraustilanteen varalta, ja tilanne on se, että tämä väliaikaisen vakausvälineen joustavoittaminen tarkoittaa juuri sitä, että pyritään varautumaan myöskin siihen tilanteeseen. Meillä on joustavia keinoja muun muassa pankkien vakauttamiseen tilanteessa, jolloin siihen täytyy mennä, ja täytyy sanoa, että on tärkeätä, ennen kuin markkinoilla tapahtuu jotakin tämän tyyppistä, että tämä väliaikainen vakausväline on saanut nämä uudet tukimuodot käyttöönsä. Tällä tavalla pidetään huolta siitä, että meillä on riittävästi voimavaroja ja keinoja pyrkiä sitten vastaamaan niihin haasteisiin, joita siinä tilanteessa syntyy, jos siihen tilanteeseen ylipäätänsä joudutaan.

Haluan myöskin korostaa sitä, että tosiaan tässähän ei ole kysymys Kreikan kakkostukipaketista. Se on asia erikseen, josta sitten päätetään myöhemmässä vaiheessa. Mutta olennaista on se, että jos te katsotte ne viimeiset punktit siellä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, siellä just korostetaan sijoittajien vastuuta ja myöskin näitä vakuuksia, ja se on tärkeätä, että näistä lähdetään liikkeelle aina, kun lähdetään neuvottelemaan siitä, että ollaan mukana jossakin järjestelyssä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puolitoista vuotta sitten oli esillä tämä pankkien pääomittamisen mahdollisuus, ja silloin ei ollut tietysti olemassa tällaista vakausvälinejärjestelyä siinä muodossa, mitä nyt aiotaan, mutta se ei käynyt pääomapiireille, koska siellä oli pelko, että yhteiskunta tulee pankkien osakkaaksi, eikä se käynyt tietysti suurille jäsenmaille, koska ne olisivat joutuneet siinä tilanteessa päävastuullisiksi pääomittamaan näitä pankkeja. Eikä se käynyt tietysti myöskään EU-liittovaltiota ajaville, jotka näkivät, että tämä kriisi tarjoaa nyt parhaimman mahdollisuuden kautta aikain syventää kohti liittovaltiota tätä yhteistyötä. Mutta nyt olisi aika lopettaa tämä kehityskulku tältä osin. Nyt Suomella on valtaa enemmän kuin koskaan, jos me haluamme sitä käyttää. Tämän jälkeen meillä on valtaa vähemmän omiin asioihin kuin koskaan aikaisemmin. Nyt on aika lopettaa tämä peli ja viheltää se poikki.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on vientiriippuvainen maa, ja kansantaloutemme on hyvin haavoittuvainen globaalissa talouskriisissä, mutta siitä huolimatta tietysti tuntuu epäreilulta, kun Suomi aina on hoitanut maansa asiat niin hyvin ja toteuttanut vakaus- ja kasvusopimuksen, että olemme nyt näiden päätösten edessä. Talousvaliokunnassa usea asiantuntija kuitenkin suositti ERVV:hen tehtyjen joustojen hyväksymistä, ja olennaista ja tärkeäähän tässä on se, että jatkossa näiden päätösten osalta tarvitaan yksimielisyyttä. Myös talousvaliokunta on painottanut lausunnossaan sitä, että kukin maa huolehtikoon oman pankkisektorinsa toiminnasta ja että pankkien pääomittamisessa vastuu on ensi sijassa omistajilla ja sen jälkeen pankin kotimailla. Meidän on myös vaadittava kriisimailta talouden tervehdyttämistoimia ja rakenteellisia uudistuksia, jotta jatkossa voidaan tällaiset taloutta heiluttavat kriisit välttää.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En jaksa uskoa, että Suomessa vastuussa oleva hallitus, niin kuin ei edellinen eikä tämäkään, lähtisi semmoiselle seikkailun tielle, jossa vastoin muun muassa talouskomissaari Rehnin valmistelua lähdettäisiin kaatamaan yleiseurooppalaisia ratkaisuja. Pidän luottamusta heiluttavana ja täysin turhana tätä jänkytystä viime vaalikeskustelussa, oikeastaan molemmin puolin tätä salia. Nyt meidän pitää rakentaa.

Edustaja Thors, siihen oli vastaukseni. Siihen rakentamiseen liittyy se, että vastaisuudessa hallituksen esityksistä jo voimme lukea, että kun niin keskeinen asia kuin sopeutusohjelma puuttuu ja sen tilalla onkin uusi ohjelma, jossa ei ole automaattisesti muun muassa IMF:ää mukana, niin silloin se pitää kertoa heti. Nyt sitten valtiovarainvaliokunta on tämän avannut ja esittänyt omana näkemyksenään, että silti IMF:n mukanaolo on toivottavaa. Ja kun täällä mainitaan Puola muun muassa, edustaja Uotila, niin siinä ratkaisussa IMF oli mukana ja se toimi, ja nyt meillä on uusi ohjelma, jossa nyt Suomen eduskunnan ja valtiovarainvaliokunnan mielestä IMF:n tulee olla jatkossakin mukana, mutta tämä sopimuskonstruktio on eri, eikä IMF ole automaattisesti mukana. Nämä pitää uskaltaa kertoa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Puoli vuotta sitten keväällä, 15. maaliskuuta, tässä salissa esitettiin vasemmistoliiton, perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja kahden sosialidemokraatin yhteinen välikysymys. Edellisenä viikonloppuna pidetystä EU-kokouksesta palannut pääministeri Kiviniemi antoi tiedotteen, jossa hän kertoi euromaiden sopineen, että EU:n rahoitusvakausväline muodostaa pohjan pysyvälle järjestelmälle, vakausmekanismille. Pääministeri Kiviniemi vakuutti, että olemme yhteisesti sitoutuneet 440 miljardiin. "Väline pystyy suoriutumaan tehtävästään nykyiseltä pohjalta. Tämä on meille keskeinen linjaus."

Kun tuolloin pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen korostivat torjuntavoittoa tuen kasvattamisessa, niin samaan aikaan eurooppalaisista talouslehdistä saatiin lukea, että Suomi onkin sitoutunut kaksinkertaistamaan vastuut silloisesta ja nykyisestä 8 miljardista.

Meidän vasemmistoliiton kansanedustajien ja ryhmän linja oli kirkas. Se kiteytyi puheenjohtaja Arhinmäen ryhmäpuheessa seuraavasti: "Me vasemmistossa olemme koko ajan olleet näitä tukia vastaan. Me äänestimme Kreikan lainaa vastaan, me äänestimme Latvian tukea vastaan, me äänestimme Irlannin takauksia vastaan, ja me äänestämme koko 440 miljardin väliaikaista tukimekanismia vastaan. Selvää on, että me vastustamme Suomen tuen lisäämistä ja pysyvää tukimekanismia tässä muodossa. Nyt riittää tukimiljardien syytäminen ongelmamaille — tai itse asiassa pikemminkin tukimiljardien syytäminen ennen muuta saksalaisille, ranskalaisille ja brittiläisille pankeille."

Puhemies! Nyt olemme käsittelemässä puitesopimuksen muutosta, jolla Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavien takausten Suomen enimmäismäärää nostetaan vajaasta 8 miljardista lähes 14 miljardiin. Eikä korotuspaine ole jäämässä tähän. Ekp on valmentanut jäsenmaita varautumaan jatkossa merkittäviin lisäpanostuksiin euron pelastamiseksi. Markkina-arvioissa vakausvälineen ja vakausmekanismin kokonaisvolyymia pitäisi kasvattaa jopa 2 000 miljardiin euroon. Suomelle se merkitsisi noin 40 miljardin pottia.

Euromaita, myös meitä, painostetaan kohtuuttomiin riskeihin suurten pankkien pelastamiseksi. Kansojen taloudet, työpaikat, työllä luotu vauraus ja turva ovat nyt lähes kaikkialla kapitalismissa leikkausten kohteena. Euroalueella riisutaan jäsenvaltioiden budjettivaltaa ja sovitetaan sisäisen devalvaation pakkopaitaa, johon kuuluvat palkkojen ja eläkkeiden leikkaukset, sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen alasajo ja massatyöttömyys. Tätä politiikkaa vastaan kamppailee, lakkoilee ja osoittaa mieltään eurooppalainen ammattiyhdistysliike ja sen rinnalla poliittinen vasemmisto. Vasemmisto ei alistu hallitusten ja rahaeliitin komentoon.

Puhemies! Ei ole suomalaisten veronmaksajien velvollisuus maksaa edes välillisesti velkamaiden ja siinä yhteydessä Ranskan ja Saksan pankkien pääomittamista. Kreikan konkurssi on toteamista vaille. Kreikan valtiovarainministeri Venizelos on arvioinut, että maan selviytyminen edellyttäisi velkojen puolittamista. Saman arvion on esittänyt Saksan hallituksen talousneuvonantaja Lars Feld. Velkojen osittainen anteeksianto on ainoa toimiva vaihtoehto. Pankit ja sijoittajat vastatkoot.

Meidän Suomessa on nyt varauduttava käyttämään resurssimme taantuman ja laman torjumiseen, työllisyyteen, perusturvaan ja kuntien palvelujen kehittämiseen. Olisi suuri virhe, johon kyllä valtiovarainministeriössä on viehtymystä, kiihdyttää leikkauksia, vauhdittaa sisäisen devalvaation politiikkaa ja talouden deflatoimista, siis lisätä rajusti massatyöttömyyttä.

Puhemies! Emme tue hallituksen esitystä Euroopan rahoitusvakausvälineen puitesopimuksen muutoksesta, lisätyistä tukimekanismeista ja takauksen kokonaismäärän nostamisesta. Emme halua olla mukana EU:n liittovaltiokehityksen vahvistamisessa emmekä oikeusperustoiltaan kestämättömien, demokratian kannalta kyseenalaisten kiertoteiden rakentamisessa. Siksi tulemme ehdottamaan hallituksen esityksen hylkäämistä.

Pietari Jääskeläinen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eurooppa on hajalla ja eksyksissä. Eurooppa on keskellä velka- ja finanssikriisiä, uskottavuuskriisiä, poliittista kriisiä ja, mikä pahinta, moraalista kriisiä, kiitos maamme ja EU:n päättäjien. Suomi rikkoo EU:n perussopimusta, kun hallitus on valmis takaamaan ja maksamaan veronmaksajien pussista uppoavien velkamaiden lainoja kymmenientuhansien miljoonien eurojen edestä. Kun mikään ei riitä, maamme hallitus haluaa rahoitusmekanismi ERVV:n avulla tai kautta jopa ostaa velkamaiden roskalainoja eli joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta tukemaan riskisijoituksia antaneita pankkeja ja antamaan surutta ennakoivaa tukea velkamaille.

EU:n taloudellinen, poliittinen ja moraalinen kriisi on johtamassa siihen, että Suomi ja muut vielä takauskelpoiset 13 maata — nythän eivät enää ole Kreikka, Portugali ja Irlanti takauskelpoisia — joutuvat nostamaan takausten määrää itse aiheutetun kriisin ja laman välttämiseksi asiantuntijoiden mukaan jopa kolminkertaiseksi. Tällöin Suomen takausten määrä nousisi käsittämättömän suureksi, jopa lähelle 50 000:ta miljoonaa euroa eli valtion budjetin suuruiseksi. Tämä johtaisi maamme maksukyvyttömäksi. Maamme hallitus pelaa hasardia veronmaksajiemme kustannuksella. Velkamaiden moraalittoman tukemisen takia Suomi on menettämässä itsemääräämisoikeutensa ja veronmaksajat rahansa. Euroopan unionista ollaan luomassa kriisiä käyttäen liittovaltio.

Jo tässä on todettava, että perussuomalaiset eivät tällaista maamme myymistä kuuden hallituspuolueen toimesta voi hyväksyä ja esittävät hallituksen esityksen, suorastaan kauhupaperin, hylkäämistä. Hallituksen esitys on jyrkästi Suomen edun vastainen.

Markus  Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen aikana Suomi otti rakentavan, isänmaan etua varjelevan mutta samalla kriittisen lähestymistavan Euroopan ongelmamaiden tukemiseen. Maaliskuun 9. päivänä pääministeri Kiviniemi antoi eduskunnalle pääministerin tiedonannon, jossa hän totesi muun muassa seuraavaa: "Suhtautumisemme eurooppalaisiin kriisitoimiin on rakentavaa, mutta on monia asioita, joita emme tule hyväksymään. Emme hyväksy ERVV:n todellisen lainakapasiteetin kasvattamista yli 440 miljardin euron. Emme myöskään tule hyväksymään yhteisvastuuseen johtavia ratkaisuja. Ongelmamaiden lainojen ostaminen jälkimarkkinoilta ei meille käy, koska siinä ollaan lähellä toisten maiden vastuiden kannettavaksi ottamista."

Tämäkin sitaatti osoittaa sen, että keskustan kanta on ollut koko ajan selvä (Kari Uotila: Vaihteleva!) ja johdonmukainen, toisin kuin eräillä toisilla. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki samana päivänä pitämässään ryhmäpuheenvuorossa vastusti silloin värikkäin sanakääntein 8 miljardin euron Suomen takausosuutta. Nyt ministeri Arhinmäki ja vasemmistoliitto kannattaa vastuiden kasvattamista 14 miljardiin euroon ja ehtojen radikaalia löysentämistä. (Annika Lapintie: Tiukentamista!)

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys liki kaksinkertaistaa euromaiden vastuulla olevat takaukset väliaikaiselle kriisirahastolle ERVV:lle ja valtuuttaa kriisirahaston moniin uusiin toimiin yhä harvempien taloudeltaan terveiden euromaiden kasvavalle yhteisvastuulle. Esitys antaa ERVV:lle oikeuden ostaa valtioiden joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta. Esitys antaa mahdollisuuden ennakollisen tuen antamiseen valtioille, joilla ei ole minkäänlaista vahvistettua talouden sopeutusohjelmaa, kuten täällä on tullut esille, ja esitys antaa ERVV:lle mahdollisuuden ongelmiin ajautuneiden rahoituslaitosten pääomittamiseen.

Täällä puheenvuorossa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja totesi, että ensisijainen vastuu näissä tilanteissa on osakkeenomistajilla pääomittaa pankkeja ja toissijainen vastuu kyseisellä valtiolla ja vasta kolmantena ERVV:llä. Tähän sinänsä ihan hyvään esitykseen ei kuitenkaan löydy ERVV-sopimuksesta mitään perustetta.

Arvoisa puhemies! Nämä linjaukset ovat radikaalisti vastoin Suomen tähänastista kantaa. Ratkaisuaan hallitus perustelee sillä, että takausvastuillamme saadaan nyt vakuudet. Talousvaliokunnan lausunnossa käytetään jopa termiä "turvaavat vakuudet". Hallitus korostaa vakuuksien merkitystä, mutta samalla on neuvoteltu esillä olevan ERVV-sopimuksen muutoksista niin huolimattomasti, että kun vielä elokuussa valiokunnille toimitetussa sopimusluonnoksessa oli erikseen sopimuspykälä siitä, että mahdollisista vakuuksista voidaan neuvotella, puuttuu tämä sopimuskohta lopullisesta sopimuksesta kokonaan. Tämä heikentää radikaalisti Suomen mahdollisuutta vaatia vakuuksia jatkossa. Asiantuntijoiden mielestä oikeudellinen peruste vakuuksien vaatimisille ERVV:n osalta on merkittävästi murentunut. Tuskinpa muut euromaat lähtevät sitoutumaan meidän hallitusohjelmaan, jossa vakuusasiasta on mainittu.

Arvoisa puhemies! Kukaan ei tietenkään vastusta turvaavien vakuuksien saamista, mutta samalla täytyy valitettavasti todeta, että hyvin harva uskoo, että mitään todellisia vakuuksia Suomi tulee samaan, puhumattakaan turvaavista vakuuksista. Hallitus pyrkii vakuuskeskustelulla, siltä näyttää, luomaan sumuverhon, jonka takana Suomen vastuita lisätään merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Hyviä ja helppoja vaihtoehtoja velkakriisin hoitamiseksi ei ole. Kaikissa vaihtoehdoissa etenkin euroalueen tulevaisuus näyttää hyvin ankealta. Tällä on heijastusvaikutukset koko maailmantalouteen. Riippumattomien asiantuntijoiden ja ekonomistien vastaus kriisistä selviytymiseksi on eri puolilla Eurooppaa yhä useammin hallittu velkasaneeraus euromaiden yhteisvastuuta kasvattavien tukitoimien sijasta. Tähän näkemykseen on erittäin helppo yhtyä. Muun muassa edellä mainituilla perusteilla mielestäni eduskunnan ei tule hyväksyä hallituksen esittämää ERVV:n sopimusmuutosta ja hallituksen esitys tulee hylätä.

Mauri  Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä jo edellä edustaja Lohi oikeastaan aika suurelta osalta esitteli keskustan vastalausetta. Muutamiin seikkoihin kuitenkin haluan tässä vielä pitäytyä, paneutua, vähän pohdiskellakin.

Ensiksi lähden vielä liikkeelle siitä, missä oltiin ja miten elettiin 1990-luvun alkupuolella. Eurooppalaisen utopian rakentajilla oli kova kiire integraation — taloudellisen, poliittisen — syventämiseen. Euro oli tämän ajattelun keskiössä. Lipponen ja Niinistö olivat Suomessa oikeastaan tämän euroinnon ruumiillistumia. He, huolimatta siitä, että alun perin oli näköpiirissä, että yhteisestä valuutta-alueesta tulisi erittäin epäsopiva, halusivat viedä Suomen kuitenkin yhteiseen valuuttaunioniin, yhteiseen euroalueeseen tilanteessa, jossa Ruotsi ja Tanska tekivät toisenlaiset päätökset, kansanäänestyksen jälkeen tekivät toisenlaiset päätökset, jättäytyivät ulos, mutta Suomi haluttiin sinne viedä ja Suomi sinne nyt sitten myöskin meni.

Niin kuin sanottu, alun perin tämä oli aika lailla valuvikainen liitto toimintakulttuuriltaan, talouden rakenteeltaan, tuottavuuskehitykseltään, kaikkien niiden ominaisuuksien perusteella, jotka tekevät joistakin alueista yhteensopivan tai ei sopivan. Kaikilla näillä keskeisillä kriteereillä katsellen tämä oli erittäin erilainen alue alusta pitäen. Ja kun se oli erilainen, se tarjosi sitten holtittomimminkin eläneille maille sateenvarjon, jonka turvin ne saattoivat kuluttaa vuosien ajan paljon enemmän kuin tienasivat. Ne velkaantuivat tätä kautta, julkinen talous oli jatkuvasti alijäämäinen, ja siitä alijäämästä tuli tapa, ja sen mukaan elivät todellakin monet maat, eivät nyt vain nämä tällä hetkellä velkamaiksi tunnetut vaan monet, monet muutkin maat.

Kaikki tiedämme, että sitten kun tämä Amerikasta lähtenyt kriisi rantautui meille tänne Eurooppaankin, se sitten iski tätä ilmiötä vastaan ja jouduttiin tilanteeseen, jossa vaikeimmin ja eniten velkaantuneet maat ajautuivat ihan todelliseen kriisiin, Kreikka ensimmäisenä, sitten nämä muutamat muut perässä.

Tuossa tilanteessa tuli vastaan tilanne ja asetelma, johonka täällä on jo kajottu muun muassa sosialidemokraattisten kansanedustajien toimesta. Silloinen hallitus oli siinä tilanteessa, että mennäkö mukaan niihin toimiin, jotka tähtäsivät tällaisen hätäavun antamiseen sen pahimman, akuutimman tilanteen voittamiseksi, mennäkö mukaan niihin patoamisyrityksiin, joilla pyrittiin patoamaan kriisin lähteminen liikkeelle ja laajentuminen laajemmalti Eurooppaan, ja hallituksen ratkaisu siinä tilanteessa oli mukaan meneminen tarkasti rajatuin toimenpitein, tarkasti rajatulla aineellisella mitalla. Näin se tehtiin silloin ja näillä perusteilla mukaan lähdettiin.

Jälkikäteen voidaan arvioida ja ajatella ja pohdiskella, oliko se järkevä ratkaisu, olisiko alun perin pitänyt lähteä siitä, että nuo toimet eivät ole järkeviä, pitänyt Suomen jo silloin yrittää ajaa linjaa, joka jo silloin olisi johtanut velkasaneerausten tielle ja kaikkeen siihen, mitä nyt sitten näyttää olevan edessä. Se on jälkiviisastelua. Voi olla, että niin olisi pitänyt menetellä, mutta näen kyllä jälkikäteenkin katsoen hyvät perustelut myös sille ratkaisulle, mihinkä silloin päädyttiin.

No, sitä mahdollisuutta, mikä tarjottiin velkamaille, eivät kaikki velkamaat ole pystyneet käyttämään hyväksi. Meillä on tiedossa Kreikan tilanne tällä hetkellä. Kun Kreikan julkisen talouden alijäämän piti sen sopeutusohjelman mukaan, mikä Kreikalle laadittiin, olla tänä vuonna 6,7 prosenttia, tällä hetkellä näköpiirissä olevan arvion mukaan se julkisen talouden alijäämä tulee olemaan 9—10 prosenttia, lähes 10 prosenttia. Eli yli 20 miljardia euroa on Kreikan julkinen talous alijäämäinen. Se on parikymmentä prosenttia Kreikan vuosittaisesta budjetista. Sen verran meidän muiden pitää rahoittaa tänä vuonna Kreikan taloutta eri tavoin, siis eri tavoin pitää rahoittaa Kreikan julkista taloutta. Tämä 9—10 prosenttia perustuu niihin arvioihin, joita tämän troikan edustajien ensimmäisen Kreikka-käynnin tai Ateena-käynnin seurauksena on julkisuuteen tullut.

Eli Kreikka vain esimerkkinä siitä, että kaikki ne, joilleka annettiin mahdollisuus panna taloutensa terveemmälle tolalle, eivät ole siinä onnistuneet. Ollaan tilanteessa, jossa on uudestaan kriisiydytty, ja kieltämättä asetelmassa, jossa jotain pitää tehdä. No, mitä pitää tehdä? 21.7. sitten Euroopan johtajat päättivät, että me jatkamme näillä toimilla aikaisempia toimia siten muutettuna, että lisätään meidän yhteisiä muskeleita ja sen lisäksi otetaan käyttöön sellaisia toimintamuotoja meidän kriisirahastollemme, jotka toimintamuodot monipuolistavat sen tavan, millä tavalla meidän yhteiseen piikkiin voidaan yhteisiä vastuita ottaa: että voidaan isäntävaltion hyväksyessä mennä pääomittamaan suoraan pankkeja, voidaan mennä jälkimarkkinoilta ostamaan sellaisten sijoittajien luottoja, jotka luotot eivät ole niin kuranttia tavaraa, mennä toisin sanoen helpottamaan niitten sijoittajien taakkaa ostamalla meidän piikkiin jälkimarkkinoilta sellaisia velkapapereita, jotka eivät ole muille kelvanneet. Jos ne kelpaisivat markkinoissa muille, niin ne muut ostaisivat, muut sijoittajat ne ostaisivat, mutta kun ne eivät kelpaa muille, silloin tällä päätöksellä ERVV voi mennä ja ostaa niitä markkinoilta ja helpottaa noitten salkkujen haltijoitten, omistajien taakkaa ja ottaa se taakka meidän yhteiseen piikkiin.

Tämäntapaiset toimet ja sitten nämä ennakolliset toimet merkitsevät nyt vaan sitä, että tavallaan se yhteisvastuullisuus laajenee, kun, niin kuin edustaja Brax täällä sanoi, näitten eräiden yhteisvastuullisten toimien laajentumiseen ei liity edes sitä sopeutusohjelmaa, jossa asianomainen maa pakotettaisiin aitoihin toimiin, sellaisiin tervehdyttämistoimiin, joilla näköpiiriin saataisiin se ura, jolla se maa pääsee velkakestävälle tielle. Kun tätä ei enää sidota näihin avustustoimenpiteisiin, tukitoimiin, on tässä kysymys radikaalista muutoksesta siihen nähden, miten tähän saakka ERVV:ssä on eletty. Minä kerran aikaisemminkin täällä jo sanoin, että minä en edes pidä sitä takausvastuitten nostamista 440:stä 726:een niin isona asiana kuin on niitten toimintamuotojen periaatteellinen muutos, mikä tässä esityksessä tapahtuu, jos tämä esitys, niin kuin nyt näyttää, täällä läpi menee.

Nämä ovat ne syyt, minkä takia se tie, millekä tässä nyt lähdetään, kerta kaikkiaan ei tunnu kannatettavalta. Pari muutakin seikkaa on, joihinka vielä lopuksi tässä tulen.

Parempi olisikin, että tässä tilanteessa uuden rahan pumppaaminen näihin kriisimaihin lopetettaisiin, sekä näihin nykyisiin kriisimaihin että mahdollisesti uusiin kriisimaihin. Minä vain katson, että Italialle ja Espanjalle, jos jompikumpikaan näistä maista joutuisi tulemaan ERVV:n asiakkaaksi, nämäkään resurssit eivät enää todennäköisesti riittäisi, mitä tässä on. Jo pelkästään se, että toinen maa tulee näistä, jo pelkästään se, että toinen maa tulisi tällaisen täysimääräisen ERVV-ohjelman piiriin, tarkoittaisi, että nämäkään eivät enää riittäisi. Minä luin toissapäivänä Financial Timesia, se oli pyytänyt tiedemiehiä arvioimaan, kuinka suuret muskelit ERVV:llä pitäisi olla, että ne riittäisivät siinä tilanteessa, että kriisi eskaloituisi Italiaan ja Espanjaan ja sitten vielä Portugalilla olisi lisävaikeuksia ja Kreikan kakkospaketti pitäisi hoitaa, ja arvio siinä oli, että pitäisi olla 4 000 miljardia euroa.

Elikkä tavallaan, minkä takia tämän 4 000 miljardia tässä nyt heitin? Heitin sen takia, että jos tällä tiellä jatketaan, otetaan lisää vastuita, otetaan uusia, entistä joustavampia toimintamuotoja, niin pitää olla kyllä suuri varmuus, että se todella tuottaa tuloksen. Jos ei se tuota tulosta, kun tämä askel otetaan, ollaan sen jälkeen pakotettuja ottamaan taas seuraava ja seuraava askel ja kulkemaan kohti sitä 4 000 miljardin euron yhteisvastuuta. Tapahtuuko se vastuunotto silloin eurobondeilla tai tämäntyyppisillä, ERVV:illä, joista tässä nyt on kysymys, se on toinen tarina. Silloin se vastuu on jo niin suuri, että silloin on minusta toissijainen asia se, onko se eurobondin nimikkeellä oleva toimi vai tämäntyyppisillä nimikkeillä oleva toimi, joilla se yhteisvastuu silloin kannetaan. Silloin on niin suuri se yhteisvastuu, että siinä kyllä kantamista riittää.

Tässä on hyvä se, että hallitus tavoittelee vakuuksia. Jos kerran tälle tielle aikoo lähteä, joka meistä on väärä tie — ei enää uusia vastuita, ei enää uusia toimintamuotoja, letkut poikki, velkasaneeraus päälle ja sitä kautta uusi alku, joka sekin on erittäin kivulias ja vaikea alku, on vain huonoja ratkaisuja olemassa — jos kerran hallitus lähtee tälle tielle, niin on hyvä se, että näitä vakuuksia yritetään saada. Mutta vielä kertaalleen — ja nyt kun täällä on pääministerikin paikalla, niin tekee häneltäkin mieli kysyä — viittaan tähän kansainväliseen lehdistöön. En siellä kenenkään skribentin ole kertaakaan viime päivien aikaan huomannut luottavan siihen, että...

Mitenkäs valtiopäiväjärjestyksen mukaan, voinko minä jatkaa vai enkö voi?

Minä jatkan, arvoisa puhemies, minä jatkan tässä tapauksessa. — Elikkä kun pääministeri on täällä paikalla, niin tekee mieli todellakin kysyä, uskooko hän — toisin kuin nuo skribentit, siis arvostettujen lehtien taloustoimittajat maailmalta, jotka eivät usko siihen, että tällaisia likvidejä, turvaavia, täysimääräisiä vakuuksia on mahdollista saada, koska kaikkihan niitä vaatisivat, ja jos vaikka puoletkin niitä vaatisivat, niin jokainen ymmärtää, että koko tältä järjestelyltä on sillä hetkellä pohja pois — uskooko pääministeri, että Suomella on mahdollisuudet saada täysimääräiset, likvidit, turvaavat vakuudet sille siivulle, mille se takuut antaa. Jos ei usko, niin silloin mielestäni on johtopäätösten tekoaika toivottavasti hallituksessakin: kannattaako yrittää olla mukana tässä kuviossa, jos sitten kuitenkin... Minä ymmärrän nimittäin, että jos hallitus ei kerran saa täysimääräisiä, sataprosenttisia vakuuksia, niin siinä tapauksessa tällä nyt täällä meille jaetulla lakiesityksellä ei käytännössä ole mitään merkitystä, silloin ei tavallaan hyväksytä tämän mukaisia toimenpiteitä. Nyt oikeastaan kysynkin tässä pääministeriltä, onko tämä, ihan totta, oikea tulkinta.

Arvoisa puhemies! Vielä kertaalleen ihan yhteenvetona vaan sanon: Sen sijaan, että uutta rahaa pumpataan näille velkamaille, parempi on panna letkut poikki, päästää hallitun velkasaneerauksen piiriin ne maat ja niiden luotottajat, jotka ovat vaikeimmassa tilanteessa. Siitäkään ei tule helppo harjoitus. Ja samanaikaisesti ja välittömästikin — ja siinä tuen muun muassa pääministerin julkisuudessa käyttämiä puheenvuoroja — on erittäin tärkeätä, että Suomen hallitus painostaa siihen, että nyt näitten rahoitusinstituutioitten, pankkien ja muiden rahoitusinstituutioitten, pääomittamisen euroalueen maat ottavat ihan vakavasti, että ne lähtevät sitä tekemään.

Katsoin eilen Ranskan TV5:n keskusteluohjelmaa. Siellä oli tiedemiehiä ja ekonomisteja. He keskustelivat tästä: pankkien pääomittamisen välttämättömyydestä ja kiireellisyydestä. Ja puhuttiin siinä siitä, onko mahdollista, että yksityiset pankkien omistajat ovat valmiit sen tekemään, riskien ollessa suuret tulemaan pääomittamaan enemmän ja enemmän. Ja monien arvio oli, että eivät tule. Mikä oli vastaus? Hallitusten pitää tulla mukaan ja alkaa pääomittaa omia pankkejaan. Vielä yksi niistä korkeista asiantuntijoista sanoi, että niin tekivät — ei sanonut, että Suomi — niin tekivät Pohjoismaat 1990-luvun alussa, ja niin meillä tapahtui. Olin itse silloin mukana niissä kuvioissa, valitettavasti jouduin olemaan, muistan oikein hyvin sen. Valtion vakuusrahasto rakennettiin meille sitä varten, Valtion vakuusrahasto rakennettiin meille sitä varten, se oli se instrumentti, mitä meillä käytettiin. Eli valtiot mukaan pääomittamaan näitä pankkeja, ja samalla kun ne tulevat mukaan pääomittamaan, totta kai ne samalla tulevat sillä siivulla myöskin omistamaan näitä pankkeja. Euroalueella Suomen mielestäni pitää voimallisesti ajaa tätä linjaa ja panna tätä kautta jo ennakollisesti vastuuseen ne valtiot, jotka ovat sallineet omien pankkiensa hölmöjä sijoituksia vuosien ja taas vuosien ajan.

Anteeksi, puhemies, että vein aikaa. Meidän varsinaisen "ein" tälle sitten esittää virallisesti meidän valtiovarainvaliokuntaryhmän puheenjohtaja, mutta me emme kaiken kaikkinensa tätä esitystä hyväksy.

Pääministeri  Jyrki  Katainen

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin ihan vaan lyhyesti vastata näihin muutamiin huomioihin.

On kolme uutta instrumenttia. Yksi on tämä ennakollinen, jota jo edellinen hallitus ajoi hyvin voimallisesti. Uskoisin, että se sen takia ainakin keskustalle sopii, koska sen ennakollisen instrumentin tavoite on estää tarpeettoman rahoituskriisin syntyminen.

Mitä tulee sitten jälkimarkkinoihin, ennakollista ohjelmaa ilman sopeutumisohjelmaa me ajoimme edellisenkin hallituksen aikana erittäin vahvasti, koska silloin viittasimme IMF:n flexible credit lineen, johon ei koskaan ole liittynyt sopeutumisohjelmia. Me kävimme edellisen hallituksen aikana hyvin yksityiskohtaisen keskustelun useaan otteeseen siitä, että IMF:n flexible credit line on erinomainen esimerkki, kun Puola on sitä halunnut ja se on saanut ja Meksiko on saanut, ja ei ole koskaan tarvinnut käyttää niitä rahoja. Niihinhän ei koskaan ole liittynyt minkäänlaista ennakollista ohjelmaa, ja tämä oli edellisen hallituksen vahva tahtotila. Ajoimme tätä ennakollista ohjelmaa sekä ERVV:hen että pysyvään ratkaisuun. Nyt se tässä on.

Tämä jälkimarkkinoilla toimiminen: minä en usko, että kovin laajassa mittakaavassa ERVV tulee toimimaan, ihan jo sen päätöksenteon vaikeuden vuoksi — yksimielisyyspäätös ja hyvin monimutkainen päätös — mutta toisaalta se on katsottu tarpeelliseksi, niin kuin tähänkin saakka keskuspankki on hoitanut tätä rootelia, ja nyt tämä on tietysti ensimmäinen kerta, kun tämä jälkimarkkinoilla toimiminen tulee minkäänlaiseen demokraattiseen kontrolliin. Se vaatii poikkeuksellisen olosuhteen eli arvion siitä, että ilman tätä jälkimarkkinaostoa kriisi syvenee tarpeettomasti, että jos kriisi voidaan välttää, niin silloin tätäkin voidaan käyttää, mutta eihän se tietysti hyvä ratkaisu kaiken kaikkiaan ole.

Mitä tulee sitten pankkien pääomittamiseen, ERVV:tä on käytetty jo tähän mennessä pankkien pääomittamiseen sitä kautta, että kun maa on ollut kriisissä, niin osa näistä ERVV-lainarahoista on käytetty sitten pankkien pääomittamiseen. Tässä tapauksessa se voisi olla ilman ohjelmaa, se on muutos tähän nykyiseen, mutta ensisijaisesti tietysti pankkien omistajien täytyy pääomittaa, sen jälkeen oman valtion, ja jos on tilanne, missä oma valtio ei kykene pääomittamaan ja pankin systeeminen merkittävyys on niin suuri, että sen kaatuminen aiheuttaisi vahinkoa muille euromaille, niin sen takia tämä mahdollisuus on tähän kokonaisuuteen myös otettu.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen esittelyn jälkeen voinkin viitata aika paljon siihen, miten hän esitteli ne kolme uutta instrumenttia. Niistä todella tämä jälkimarkkinoille meno on asia, jota edellinen hallitus ei missään tapauksessa pitänyt hyvänä eikä myöskään eduskunta, ja siltä osin on selvää, että Suomi on joutunut joustamaan neuvotteluissa. Aivan samalla tavalla Suomi on, niin kuin kaikki muutkin jäsenmaat, joutunut näissä neuvotteluissa vuosien varrella joustamaan, ja vastaavasti taas tällä kertaa Suomi on näitten vakuuksien osalta saanut läpi selvästi eduskunnan tahdon mukaisen klausuulin, jonka todellinen sisältö selvinnee lähiviikkoina.

Mutta jotenkin tuntuu, että kun meidän täytyisi nyt mahdollisimman selkeä ja luottamusta herättävä tilannekuva pystyä antamaan kansalle, niin semmoisen riidan käyminen, joka vie koko kuviosta täysin hedelmättömään viime vaalitaisteluun, että tapellaan siitä, millaiset ne vakuudet ovat, kun me tiedämme, että tulemme lähiaikoina tietämään tarkkaan, millaiset ne ovat, ja toisaalta siitä, mihin jo Kiviniemi aikoinaan suostui ja mihin ei, tuntuu aika hedelmättömältä, koska mielestäni kuvio on aika selvä. Uusi hallitus on tehnyt loistosuorituksen tähän asti — niillä tiedoilla, mitä minulla on — vakuuksien osalta, tarkemmin tiedämme lähiaikoina, ja on selvää, että alun perin meistä kukaan ei halunnut jälkimarkkinoille mennä. Toivottavasti käy niin kuin pääministeri täällä kertoi, että se tilanne tulee olemaan äärimmäisen harvinainen, tai tietysti toivotaan, että sitä ei tapahdu, koska edellytykset sinne jälkimarkkinoille menolle ovat kyllä sellaiset, että silloin ovat kyllä asiat todella, todella huonosti, jos tämä instrumenttikin vielä Ekp:n lisäksi jälkimarkkinoille menee.

Arvoisa puhemies! Muutamaan asiaan, joka minusta debatissa tulikin jo aika hyvin esille.

Edustaja Lohi puhui vakuusartiklan pois putoamisesta itse tästä varsinaisesta sopimuksesta, jota tänään käsittelemme. Ainakin meidän valiokuntakuulemisessamme saimme sellaisen käsityksen, että se on ollut työtapaturma ja että Suomi on kyllä halunnut tähän sopimukseen vakuusartiklan, ja se, niin kuin edustaja Lohi täällä sanoi, on aikaisemmissa versioissa ollut. Mutta käsittääkseni asiantuntijoista kukaan ei ole sanonut, että sinänsä se, että se artikla tästä puuttuu, estäisi Suomen poliittisen tavoitteen, mihinkä eduskuntakin nyt tulee yhtymään, jos ja kun se yhtyy valtiovarainvaliokunnan enemmistön näkemykseen, että ne vakuudet on saatava. Tältä osin se johtopäätös, minkä sanoitte, että se tulisi estämään, ei käsittääkseni tullut ainakaan meidän yhteisessä perustuslakivaliokunnassa vastaan. Sen sijaan tietysti olisi selvempää — ja näin asiantuntijat sanoivat — jos se siellä olisi ollut, mutta tähän asti en ole nähnyt yhtään väitettä, että tästä sopimuksesta sen artiklan pois putoaminen olisi juridinen este sille, että vakuuksista päästäisiin sopimukseen.

Arvoisa puhemies! Tästä koko tilanteesta vielä. Minä en ehkä olisi odottanut ihan niin nopeasti kuulevani vain ja ainoastaan yksiselitteistä arviota pitkän hallitusvastuun jälkeen keskustalta, että se on se hallittu velkajärjestely, joka nyt pitää saada, ilman että samalla sitten vähän enemmän kerrotaan varsinkin, miten se hallittavuus on siinä järjestettävissä. Me olemme neljä vuotta, edustaja Pekkarinen, kuunnelleet muun muassa EU-ministerivaliokunnassa samoja asiantuntijoita, etsimällä etsineet nimenomaan sitä turvaa, vakautta, luottamusta ja hallittavuutta, ja itse olen vakuuttunut, että niin edellinen kuin nykyinenkin hallitus tosiasiassa hakee koko ajan sellaisia instrumentteja, millä tämä kriisi a) saadaan hoidettua, b) estetään se eskaloituminen. Tämän nyt käsillä olevan sopimuksen hyväksyminen ei miltään osin estä sitä, että tällä hyvällä linjalla jatketaan ja etsitään niitä ratkaisuja, että hallitulla tavalla lakataan kulkemasta sillä tiellä, jossa koko ajan me kolmen A:n maat maksamme lisää ja lisää. Minä en näe näitä toisiaan poissulkevina. Sen sijaan minä en ole kuullut vielä semmoista hallittua ratkaisua, jossa yhtäkkiä Suomi kaataisi tämän sopimuksen ja sanoisi vaan, että tehkää hallittu ratkaisu.

Tässä minusta on se ydin, missä me olemme eri mieltä. Monet asiat ymmärrän oikein hyvin, ja todellakin kunnioitan edustaja Pekkarisen analyyseja, mutta kun me haemme ratkaisua, jossa Suomi tulee mahdollisimman vähin vaurioin ulos, jossa euro pääsee jaloilleen, maailmanmarkkinat elpyvät, niin siinä tilanteessa minä en kyllä näe, että millään tavalla otamme riskiä, kun nyt hyväksymme, että tämä instrumentti on kunnossa ja toivottavasti mahdollisimman vähällä käytöllä. Mutta tässä sopimuksessa, joka on parhaan kykymme mukaan neuvoteltu, on siis menetetty osa Suomen tavoitteista eli jälkimarkkinat, saavutettu osa Suomen aika radikaaleista tavoitteista — lähiviikkoina näemme, kuinka hyvin — vakuuksien osalta. Tässä kokonaisuudessa en usko, että näistä huonoista vaihtoehdoista olisi parempaa vaihtoehtoa kuin lähteä nyt tämän sopimuksen kanssa liikkeelle ja jatkaa sitä vastuullista tietä, jossa ongelmia ratkaistaan ja niitä yritetään hallita.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallittu velkasaneeraus — emmehän me, Suomen tapaiset maat, sitä voi tehdä. Me voimme vaikuttaa siihen sillä tavalla, että me emme pitkitä tämän tapaisten apuinstrumenttien avulla, mistä tässä on kysymys, sen sairauden menemistä entistä vakavammaksi ja vakavammaksi. Jos se menee entistä vakavammaksi ja vakavammaksi, sitten ei enää voida tehdä mitään hallittua velkasaneerausta. Sitten se velkasaneeraus, tai mitä silloin tapahtuukin, on paljon vaikutuksiltaan ja seuraamuksiltaan raskaampi.

Tässä minä kyllä en vedä tätä näkemystä omasta päästäni. Kyllä erittäin kovan tason skribentit ja arvioitsijat ja ekonomistit arvioivat tämän kysymyksen ihan samalla tavalla. Ja kun pääministeri pyytää puheenvuoron, minä samalla toivon, että hän nyt sitten vastaa, uskooko hän toisin kuin ekonomistit ja kirjoittajat talouslehdissä ympäri Eurooppaa, uskooko hän kuitenkin, että ihan totta Suomi saa täysimääräiset, likvidit, täysin turvaavat vakuudet kaikelle sille mukaanmenolleen.

Pääministeri  Jyrki  Katainen

Arvoisa herra puhemies! Me etsimme nyt vakuusratkaisuja, joita emme aikaisemmin ole pystyneet saamaan. Irlannin tapauksen kohdalla yritimme niitä saada, mutta silloin oli selvää, että Irlannin koko lainakanta oli tehty negative pledge -lausekkeiden suojaamaksi. Toisaalta siellä myös reaalivakuuksien saaminen osoittautui mahdottomaksi. Silloinkin se selvitys tehtiin, mutta niitä ei silloin saatu. (Mauri Pekkarinen: Me tuemme sitä!) Maat ovat hyvin erilaisia, ja me yritämme nyt etsiä tässä Kreikan kohdalla sitä vastausta.

Mutta mitä tulee sitten näihin ERVV:n muutoksiin, niin ihan siinäkin tapauksessa, että toimittaisiin niin kuin edustaja Pekkarinen sanoi, että letkut irti, veikkaanpa vaan, niin kuin tekin totesitte, että sekin vaihtoehto on huono (Mauri Pekkarinen: Huono, juuri näin!) tai että se ei ole vailla kustannuksia. Siinäkin tapauksessa tätä ERVV:tä todennäköisesti tarvitaan, tarvitaan vain vähän erilaiseen toimenpiteeseen, tarvitaan suojaamaan toisia maita, ehkä jopa niiden pankkisektoria. Eli sen käyttötarkoitus on toisen kaltainen, sitä ei käytetä samalla tavalla kuin tähän saakka on käytetty, vaan silloin suojataan muita maita ja niiden pankkisektoria niiltä seurauksilta, mitä tapahtuisi, kun letkut vedetään irti.

Eli tämä rahoitusfasiliteetti on joka tapauksessa oltava aivan eurooppalaisen päätöksenteon uskottavuuden kannalta. On parempi, että se on toimintakykyinen, ja toivotaan, ettei sitä tarvitse käyttää kuin hyvin vähän. Minä en uskalla enää sanoa, että ei ollenkaan, mutta mitä vähemmän, niin sen parempi. Eli pidetään tämä instrumentti toimintakykyisenä, koska se voi olla meille avuksi, ja sitten katsotaan tässä, kun aika kuluu, mikä on se oikea ratkaisu itse kriisin voittamiseksi.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! ERVV:n lakiesitys täytyy kyseenalaistaa, kuten myös se aikataulu, millä tätä valmistellaan. Suomen rahoja ja päätösvaltaa ollaan ERVV:n myötä siirtämässä muualle saman aikaan, kun tapahtuu asioita, joiden pitäisi toimia varoittavina esimerkkeinä lopettaa hätäily. Tässä on samaa hätäilyä ilmassa kuin aikoinaan, kun Sonera osti Euroopasta ilmaa puhelinoperaattoriverkkojen sijasta, muistaakseni yli miljardilla markalla.

Ekp on muuttumassa yhä voimakkaammin roskapankiksi ostamalla kriisimaiden velkapapereita. Ekp:n tukiostot ovatkin jo paisuneet noin 140 miljardiin euroon. Samaan aikaan saksalainen suuryritys Siemens on tehnyt miljardien eurojen rahansiirtoja muista pankeista esimerkiksi Euroopan keskuspankkiin. Esimerkiksi pari viikkoa sitten 500 miljoonan euron siirto pois yhdestä Ranskan suurimmista pankeista osoittaa sen, että suuret yritykset eivät luota näitten pankkien pystyssä pysymiseen. Lisäksi lehdistä on saanut lukea, että Ison-Britannian, lienee merkittävin, vakuutusyhtiö Lloyd’s on lopettanut rahansiirrot europankkeihin ja käynnistänyt vastaavan omaisuuden turvaamisoperaation. Saksa valmistautuu jo pahimpaan, ja ranskalaiset pankit ovat tulilinjalla.

Tämä nostaa erilaisia kysymyksiä mieleen: Mitkä muut yritykset ovat myös siirtämässä omaisuuttaan turvaan? Millä tahdilla tulilinjalla olevien pankkien luottoluokitukset alkavat pudota, kun pääomat katoavat? Milloin myös tavalliset kansalaiset menettävät luottamuksen pankkeihin ja siirtävät käteisvaransa turvaan, jolloin dominoefekti on valmis?

Kysymyshän ei ole enää siitä, uppoaako Kreikka, vaan siitä, kaatuuko joukko europankkeja sen mukana. Kysymys on, annetaanko suomalaisten rahat ERVV:n nimeä kantavalle taholle, joka jakaa ne suurella todennäköisyydellä kriisipankeille, joista Suomella ei pitäisi olla mitään vastuuta. Kreikan tekemiä toimenpiteitä arvioinut ryhmä totesi, että Kreikka ei ole vuoden aikana tehnyt mitään todellista asioiden korjaamiseksi. Miten se voisikaan? Kansa kapinoi ja kurjistuu, ja lisäksi kestävyysvaje on liian suuri hetkessä umpeen kurottavaksi. Jokainen tietää mutta ei sano, että vaaditut ehdot eivät tule täyttymään. Kassa kumisee tyhjyyttään jo luultavasti muutaman viikon päästä, ja velkasaneeraus on vain ajan kysymys.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän Iltalehti on tehnyt palveluksen suomalaisillekin kertomalla, että Ekp, jossa Suomi on mukana 1,8 prosentin osuudella, on ilman suomalaisten ja eduskunnan lupaa lähtenyt ostamaan 143 miljardilla kriisimaiden velkakirjoja. Suomen Pankin osuus oli tästä ostosreissusta 2,6 miljardia euroa elikkä lähes saman verran kuin eduskunnan kautta on nyt tehty päätöksiä riskilainojen antamisesta näille velkaisille maille. Elikkä veronmaksajien rahoja siis kuskataan eduskunnan etuovesta ja Suomen Pankin takaovesta yhtä aikaa.

Ihmetyttää, miten Suomen Pankin pääjohtajalla on sama valta kuin Suomen eduskunnalla. Veronmaksajien rahoja voidaan myöntää keneltäkään juuri mitään kysymättä tällaisia määriä. Siksi jätän arvoisien eduskuntakollegoiden mietittäväksi: Oletko sinä valmis kantamaan vastuun siitä, kun tilinteon aika tulee, että ERVV ja EVM epäonnistuvat ja ainoiksi voittajiksi valikoituu joukko eurooppalaisia pankkeja? Oletko sinä valmis kantamaan vastuusi päätöksenteosta asiaan kuuluvalla tavalla hyväksyttyäsi tämän lakiesityksen, jos velkavastuut romahtavat Suomen maksettaviksi?

Mats Nylund /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Ingen tycker om den situation vi befinner oss i i dag. Just därför är det en tid för svåra beslut. Tills vidare har Europeiska centralbankens stödåtgärder försäkrat att finansmarknaden inte stagnerat helt. Centralbanken klarar ändå inte av att bära allt ansvar, utan staterna måste även hjälpa varandra. Dagens beslut handlar, vilket mycket väl har kommit fram under debatten här i dag, inte bara om Grekland, det handlar om hela Europa och Finland.

Arvoisa puhemies! Sveitsiläisen UBS-pankin analyysin mukaan euron hajoaminen voisi aiheuttaa vahvoissa euromaissa, kuten Suomessa esimerkiksi, 20—85 prosentin bkt:n laskun ensimmäisenä vuonna. Kun suhteutamme tämän vuonna 2008 Lehman Brothersin kaatumiseen, mikä vaikutti Suomen bkt:hen 8 prosentin romahduksella, nämä luvut ovat pelottavia. Suomella ei myöskään ole enää jäljellä sitä rahallista puskuria, joka meillä oli vuonna 2008 ja joka pelasti maamme pahemmalta lamalta. Euron romahtaminen merkitsisi Suomelle syvää kriisiä. Suomen talouden kannalta on erittäin tärkeää, että kriisin leviäminen kyetään estämään. Siksi tuen lakiehdotuksen hyväksymistä.

Värderade talman! De här åtgärderna är helt nödvändiga, och att lagförslaget godkänns är helt nödvändigt för euron, men framför allt för Finland.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on perusteellisesti väärällä tiellä kaksinkertaistaessaan Suomen takaustaakan ja laajentaessaan kriisirahaston valtuudet kokonaan uusien toimintamuotojen alueelle. Hallitus myös antaa ERVV:lle mahdollisuuden ennakollisen tuen antamiseen valtioille, joilla ei ole vahvistettua talouden sopeutusohjelmaa, ja se antaa ERVV:lle luvan myös rahoituslaitosten pääomittamiseen. Näitä toimia me keskustalaiset emme hyväksy.

Suomen pitäisi ihan aidosti kääntää nyt suuntaa Euroopassa, olla mukana tekemässä sitä. Hallittu velkasaneeraus tulisi hyväksyä yhteisten kasvavien tukitoimien sijasta.

On erikoista, että hallitus väittää sinisin silmin ERVV-linjan tiukentuvan, kun asia on tarkalleen päinvastoin. Se on merkittävällä tavalla nyt löystymässä. Hallituksen linja merkitsee sitä, että EU:ssa on nyt otettu selkeitä askeleita liittovaltiota kohti.

Kevään, kesän ja kuluvan syksyn aikana kaikille on pitänyt käydä selväksi, että velkaongelma ei osoita helpottumisen merkkejä kaikissa tuen piirissä olevissa maissa. Kreikka on tästä paras huono esimerkki. Suomen ja euromaiden johtajien vastaus tähän ilmiselvään kriisin hankaloitumiseen on nyt ERVV-lain muuttaminen. Hallituksen tekemät linjaukset ovat täydessä ristiriidassa Suomen tähänastiseen kantaan nähden. Hutera on hallituksen perustelu siitä, että takausvastuille saataisiin nyt takuut. Täysimääräisiin vakuuksiin ei todellisessa elämässä usko kukaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus on viemässä Suomea suuntaan, jossa euroalueen yhteisvastuulliset taakat kasvavat valtaviin mittoihin — se on tässä salissa tullut tänäänkin monta kertaa esille. Samalla taakankantajien määrä vähenee, koska uusiakin maita joutuu jatkossa turvautumaan ERVV-rahoitukseen. Tässä on nyt käymässä kuten hallituksen kaavailemassa järjettömässä kuntien rakennelaissa: pakkovaltaa lisätään, ja tässä ERVV-tapauksessa liittovaltiokehitys siis ottaa aimo harppauksia eteenpäin.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt ollaan selvästi maksamassa säätelemättömän kasinokapitalismin laskua. Globaalisti sadat miljoonat syyttömät maksavat sitä, ja tältä osin tietysti erityisesti sen suhteen, mitä euroalueella ja Euroopassa on tapahtunut, on kyllä muistutettava myös valtiosihteeri Raimo Sailaksen jo 2010 loppupuolella Kanava-lehdessä toteamasta tosiasiasta, että poliitikot kyllä lintsasivat näissä asioissa komission ja ministerineuvoston puolella ja että sokea usko markkinoiden kykyyn hallinnoida riskejä on nyt kostautumassa todella vakavalla tavalla. Hänen kritiikkinsähän, joka tuli meille jo viime vuonna monta kertaa täällä esille, kun käsiteltiin ERVViä ensimmäisen kerran viime vuoden juhannuksena, kohdistui tietysti siihen Maastrichtin sopimuksen periaatteen rikkomiseen, jossa jäsenmaat eivät vastaa toistensa veloista, ja kovin arvokas ei ollut tietysti se toinenkaan menettely, jossa Lissabonin sopimuksen luonnonkatastrofien varjolla sitten ryhdyttiin muihinkin toimenpiteisiin, ja myös Ekp:n rooli ostaa valtioiden velkapapereita salkkuunsa on ollut asia, joka ei ole osoittanut sinänsä kokonaisuuden hallintaa.

Mutta kaiken kaikkiaan nyt tässä tilanteessa, mitä on tapahtumassa, SDP:n johdonmukainen linja näkyy siinä, että me vastustimme voimakkaasti viime vuoden toukokuussa vastikkeettoman lainan antamista Kreikalle. 1,6 miljardin lainasta on maksettu nyt 890 miljoonaa euroa, ja edustaja Pekkarinen esiintyi täällä huolettomana, ikään kuin hänellä ei olisi mitään tekemistä tämän asian kanssa, josta seuraa meille todella mittavia vahinkoja.

Koko Kreikan osalta tietysti täytyy sanoa, että asiantuntijat, aika monet, pitävät Kreikan budjetin ylijäämään yltämistä mahdottomana ja Kreikan selviytymiseen ilman velkasaneerausta ei kovin moni enää usko. Suomen enimmäisvastuiden osalta myöskin Euroopan keskuspankin taseessa oleva Kreikan velka tarpeettoman usein unohdetaan.

Sanotaan vielä Kreikasta, että myös Suomen hallituksen pitää nyt olla tarkkana siinä, että Suomen on lopetettava verorahojen ja valtiontaloutemme kestävyyden suojelemiseksi edellisen keskustajohtoisen hallituksen päättämät vastikkeettomat maksatukset, mikäli Kreikan tilanne todella etenee tällä pahimmalla skenaariolla. Kyseessä on nimittäin suoraan meidän vero- ja velkarahaan liittyvä ja myös valtiontalouteen liittyvä paine.

ERVV:n osalta silloin viime vuonna meillä oli viisi lausumaesitystä ja kannanottoa. Ensinnäkin me esitimme yksittäisten takausesitysten käsittelemistä eduskunnan budjettivallan edellyttämällä tavalla. Toinen oli perustuslakivaliokunnan arviointi esitysten perustuslainmukaisuudesta. Silloinhan hallituspuolueet estivät valtiovarainvaliokunnassa asian lähettämisen perustuslakivaliokuntaan. Minusta se jää Suomen historiaan kyllä erittäin ikävänä asiana, varsinkin kun nyt itse kukin on voinut seurata Bundesverfassungsgerichtin linjauksia ja varsin perusteellista käsittelyä asian osalta, myös sitä, että siellä todettiin sellainen yksinkertainen totuus, että Bundestag vastaa kansalle menojen ja tulojen päättämisestä — samalla tavalla kuin Suomen eduskunta budjettivastuullisena ja budjettivaltaa käyttävänä. Valtiovarainvaliokunta ja eduskunta ovat tietysti vastuussa myöskin menoista ja tuloista ja siitä, että meidän kansallinen pelastusrengas ja selviytyminen myös kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentämisestä ja myös tarvittavista kasvun ja työllisyyden toimista onnistuisi.

Esitimme selvitystä väistyvien takaajien vaikutuksista jäljelle jäävien takaajien asemaan. Tämä on asia, joka edelleen alkaa saavuttaa tragikoomisia piirteitä: onhan se nyt rehellisesti tunnustettava, että kun katsoo tätä hallituksen esitystä, niin tässä alkaa olla tyyliin puolet väistyviä takaajia, tai sanotaan ainakin lähellä, sormi saranan puolella jo tulossa — Belgia, Irlanti, Kreikka, Espanja, Italia, Kypros, Portugali jnp. — niin että eihän tämä kovin hyvä kokonaisuus ole, ja sen takia on tärkeätä, että laissa sanotaan selkeä yläraja sitoutumisessa.

Edelleen me edellytimme, että hallitus antaa esityksen pankkiverosta Suomessa ja esittää sen käyttöönottoa EU-maissa ja esityksen myös rahoitusmarkkinaverosta niin, että se otetaan laajasti käyttöön kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Säätelemättömän kasinokapitalismin kuriin laittaminen on kaiken lähtökohta, ja tämä kalliin ahneuden saaminen hallintaan on kuitenkin se perusasia, jolla voidaan mennä eteenpäin.

Tässä ERVV:n läpinäkyvyyden lisäämisessä on keskeistä ennakollisen tuen ehdot, rahoituslaitosten pääomittamiseen liittyvät ehdot ja ERVV:n jälkimarkkinoilta ostamiin joukkovelkakirjoihin liittyvät näkökohdat, edelleen Ekp ja IMF:n kautta Suomelle aiheutuvat riskit. ERVV:n läpinäkyvyyttä voidaan lähestyä hallitusohjelmassa mainittujen kohtien kautta tietysti myöskin. Ja on tärkeätä, että eurobondien kautta ei mennä velkaunioniin. Tässä suhteessa täytyy kyetä puuttumaan tähän kehitykseen, joka myöskin tässä uhkana on.

On erittäin tärkeätä, että tätä ennakollista tukea annetaan todella vain maille, joiden talouden perustekijät ovat kunnossa, kestävällä uralla myös vaihtotaseen alijäämän hallinta ja pankkisektorin vakavaraisuus. Tältä osin on pelkona, että tätä ruvetaan tulkitsemaan yhtä löysästi kuin Lissabonin sopimuksen maanjäristyskohtia. Tässä asiassa on kyllä varoittava sana nyt paikallaan, ja myöskin on tärkeää, että tukea saanut valtio antaa ERVV:lle lainan vastavakuudeksi pääomittamansa pankin osakkeita lainaa vastaavalla määrällä. Joukkovelkakirjojen hankkiminen jälkimarkkinoilta on se suuri, pahimmillaan musta aukko, että Ekp:n jopa 150 miljardin paperit uitetaan ERVV:n kautta jäsenvaltioille. Tässä pitää olla erittäin tarkka ja pitää myös kontrollin pitää. Suomi ei voi antaa blankoa, vaan on ehdottomasti edellytettävä takauksille vakuutta. Sitten tietysti tässä päätöksenteossa on valtiovarainvaliokunnan mutta myöskin eduskunnan oltava mietinnössä todetulla tavalla vahvasti mukana.

Se on minusta hyvin tärkeä asia, että hallitusohjelman linjaus vakuuksista on kirjattu tänne, ja minusta se on sanatarkasti syytä puheen lopuksi todeta. Suomi on edellyttänyt ehtona tulevien rahoituspäätösten hyväksymiselle nimenomaan sitä, että tuen ehtoihin pitäisi sisältyä vakuudet. Tämä linja on kirjattu hallitusohjelmaan, jonka mukaan "ennen yksittäisen päätöksen tekoa hallitus arvioi, ovatko Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) tai mahdollisesti perustettavan Euroopan vakausmekanismin (EVM) puitteissa tehtävät päätökset Suomen ja vaikeuksiin joutuneen maan kansalaisten kannalta perusteltuja ja onko odotettavissa, että kyseiselle maalle suunniteltu sopeutusohjelma auttaa sitä selviytymään ahdingosta".

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Principbeslutet om mera flexibilitet för EFSF ingicks för två månader sedan och nu i slutet av september har läget på den europeiska finansmarknaden varit mycket kritiskt. Beslutet i slutet av juli lugnade läget lite men om man, som så många verkar har gjort, har tittat på internationella nyheter, är man alls icke lugnare. Det är därför viktigt att de europeiska länderna så snabbt som möjligt kan komma överens om dessa flexibla mekanismer som är riktade mot en annan typ av länder än tidigare, sådana länder som vi närmast räddar likviditeten för, inte kreditvärdigheten överhuvudtaget.

Det som statsministern och det som Mats Nylund sade om de kritiska följderna av om allt skulle braka ihop nu är skäl att komma ihåg. Det var också därför som ingen av de experter som finansutskottet hörde, och som vågade säga någonting om hur vi skulle göra, sade annat än att vi ska godkänna det här avtalet.

Siis ne asiantuntijat, jotka uskalsivat sanoa jotain tästä sopimuksesta, sanoivat, että meidän on hyväksyttävä se, koska tilanne rahoitusmarkkinoilla on niin vaikea. Olen myöskin huolestunut siitä, että välttämättä kansainvälisellä valuuttarahastolla ei ole esimerkiksi tällä hetkellä varoja tulla auttamaan, jos tulisi jokin yllättävä tilanne Kreikassa. Kerta kaikkiaan sekä halu että mahdollisuus on heillä loppumassa. Kenen uskotte, oppositio, tulevan auttamaan siinä tilanteessa, jos IMF:kin rahat ovat lopuillaan?

Jag tror att det därför är viktigt att vi också ganska snart skulle få en redogörelse av hur man bedömer det europeiska banksystemet. Är nu stödprinciperna tillräckligt samordnade i de olika euroländerna? Har vi finansinspektioner som fungerar tillräckligt bra? När kommer nästa stresstest av bankerna att göras, och har vi sådana regler att de privata investerarna tillräckligt bevakar sina intressen? De här sakerna skulle vara att titta framåt på det sätt som den dystra situationen i Europa förutsätter.

Hyvät ystävät, olemme hyvin paljon keskustelleet tästä sopimuksesta edestakaisin, mutta yhtä välttämätöntä olisi, että saisimme myöskin ajankohtaiskatsauksen siitä, miten hyvin tällä hetkellä pankkituki euromaissa on koordinoitu. Minun mielestäni yksi Irlannin ongelmien syistä oli se, että he lupasivat, valtio lupasi, taata sataprosenttisesti joitakin talletuksia, ja se ajoi valtion suureen kriisiin.

Olemmeko vakuuttuneita, että uudet säädökset finanssivalvonnasta nyt toimivat ja on saatettu voimaan se, mitä on aikaisemmin päätetty EU-tasolla? Onko se riittävää tai onko tähän syytä puuttua? Milloin tehdään seuraavat stressitestit pankeille, ja miten yksityiset sijoittajat todella myöskin hoitavat oman valvontavastuunsa, koska sekin on hoidettava? Tästäkin on käytetty puheenvuoroja.

Lopuksi, tänään on harjoitettu hyvin hyvin paljon historian kirjoitusta, katsottu, kuka on väittänyt mitäkin, ja valitettavasti en voi olla kommentoimatta tätä historian kirjoitusta muutamalla sanalla.

Suomen valtion korot eivät ole nousseet. Ne ovat pysyneet alhaisella tasolla. Jos kaikki ne kauhuskenaariot, joita täällä on nostettu esiin, esimerkiksi edustaja Jääskeläisen puheenvuorossa, olisivat totta, niin korot varmaan olisivat nousseet, mutta näin ei ole tapahtunut. Edelleen moni keskustan edustaja sanoo, että Suomi antaa pankkitukea suurten Euroopan maiden pankeille. Ehkä voisimme lopettaa myöskin tämän puheen, koska on toistettu, miten se menee, ei suoraan pankeille vaan vasta kolmantena, jos ei valtio itse ole pystynyt näitä toteuttamaan.

Ehkä olisi hyvä myöskin todeta, että ERVV:n kokonaiskapasiteettia päätettiin nostaa täyteen 440 miljardiin euroon silloin maaliskuussa. Silloin pystyimme torppaamaan, että olisi tullut takauksia. Suomella oli muita malleja, mutta muilla mailla ilmeisesti sitten kevään mittaan ei ollut enää siihen varaa. Ehkä olisi syytä todellakin todeta ja olla yhtä mieltä siitä, että tosiasiallisesti maaliskuussa jo sitouduttiin kokonaiskapasiteetin nostamiseen tähän 440 miljardiin euroon. Sitten jos nämä faktat olisivat yhtenäiset, pystyisimme käymään tulevaisuuteen katsovaa keskustelua.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita käsitteillä olevasta asiasta. Eduskunta on nyt hyväksymässä niitä muutoksia, jotka pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen kesällä Euroopan kokouksissa hyväksyivät vastoin suuren valiokunnan silloista kantaa. No, nyt näille saadaan sitten ilmeisesti eduskunnan siunaus, koska hallituspuolueet ovat vakuuttuneita siitä, että näin on hyvä. Otan niistä muutoksista esille kaksi eli mahdollisuuden jälkimarkkinaostoihin ja pankkien pääomittamisen.

Täällä monet hallitusryhmien edustajat ovat ihan hyviä puheita pitäneet siitä, miten on ensiarvoisen tärkeätä, että pankkien ja sijoittajien vastuuta kasvatetaan. Kuitenkaan nämä molemmat tehtävät muutokset eivät kasvata pankkien ja sijoittajien vastuuta, vaan päinvastoin. Nuo mahdollisuudet ostaa epäkurantteja lainoja yhteiseen veronmaksajien piikkiin pois yksityisiltä sijoittajilta eivät kasvata yksittäisten sijoittajien vastuuta vaan vähentävät sitä. Samaten pankkien pääomittaminen — ellei siihen liitetä sitten sitä, jos tätä mekanismia käytetään, että myös pankkien omistus siirtyy pääomituksen mukana osittain auttajille — ei sekään todellakaan millään tavoin lisää pankkien ja yksittäisten sijoittajien vastuuta.

Keskusta ei näitä muutoksia hyväksy. Me olimme valmiita lähtemään tarjoamaan mahdollisuuksia kriisiin ajautuneille maille puolitoista vuotta sitten tämän ERVV:n myötä. On ihan oikein, että monet maat ansaitsevat sen yhden mahdollisuuden, mutta ei ole mahdollista, että paketti toisensa jälkeen ERVV:n kapasiteettia kasvatettaisiin tai käyttötarkoituksia muutettaisiin ja sillä tavalla kerta toisensa jälkeen, vuosi toisensa jälkeen siirrettäisiin taloutensa heikosti hoitaneitten vastuita meille, jotka olemme vielä kohtuudella pystyneet oman taloutemme hoitamaan.

Tässä keskustelussa pääministeri Katainen puolusti sitä, että vaikka velkajärjestelyihin esimerkiksi Kreikan osalta mentäisiin, silti voidaan tarvita näitä ERVV-mekanismiin tehtäviä muutoksia. Hän sanoi jotenkin niin, että ERVV-muutoksia voidaan tarvita uusiin tarkoituksiin. Ymmärsinkö siis oikein, että ERVV:n muutoksia pääministerin mielestä tarvitaan siihen, että velkajärjestelytilanteessa voidaan estää ongelmien ja talouskriisin leviäminen ja tartunta muihin maihin? Ilmeisesti jotain tämänkaltaista pääministeri tarkoitti, ja se oikeastaan kuvastaa sitä ajatusta, mikä hallituksen parissa on, että joka tapauksessa tästä on kohtuullisen iso rytinä tulossa. Kyse on nyt siitä, kuinka suurella kapasiteetilla sitten ongelmia varaudutaan yhteisesti torjumaan.

Jotkut edustajat täällä ovat kritisoineet keskustaa siitä, että emme ole hyväksymässä muutoksia, emme ole hyväksymässä jälkimarkkinaoperaatioita, pankkien pääomittamista, vaan esitämme, että esimerkiksi Kreikan kohdalla täytyisi mennä hallittuun velkajärjestelyyn. Myös Kreikan valtiovarainministeri on tämänpäiväisten lehtitietojen mukaan pohtinut tätä samaa asiaa, ja hänellä se hallituin skenaario on se, että puolet Kreikan veloista saataisiin anteeksi. Tässä kohtaa haluan todeta, että keskusta ei ole missään tapauksessa, kuten esimerkiksi edustaja Brax väitti, sanomassa, että tehkää hallittu velkajärjestely. Me haluaisimme, että Suomi ja Suomen hallitus olisi täydellä puhevallalla varustettuna rakentamassa muiden maiden mukana sitä hallittua velkajärjestelyä sen sijaan, että nykyinen hallitus on muutaman kuukauden toiminnallaan hukannut sananvaltansa yhteisten pysyvien ratkaisuitten hakemisessa tämän oman kansallisen vaaleista juontuvan erityiskysymyksen sitkeällä ajamisella ja jumputtamisella.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Sasi ei ole enää paikalla, mutta hän esitti jotain sen kaltaista hurskaana toiveena, ettei pankkienkaan pääomittamiseen mentäisi, vaan että paremmassa kunnossa olevat pankit tulisivat ensin pelastamaan huonommassa kunnossa olevia pankkeja. Haluaisin tietää, miten se tapahtuu ja millä pakkokeinoilla. Ymmärrän vielä sen, jos kokoomuksessa ajatellaan, että suomalaisia kuntia voidaan Suomen rajojen sisällä pakkokeinoin liittää toisiinsa, mutta haluaisin nähdä, millä tavoin kokoomus ja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Sasi aikovat pakkokeinoin liittää eurooppalaisia heikompia pankkeja eurooppalaisiin parempiin pankkeihin. Käsittääkseni tämänkaltaisia mekanismeja ei nyt rakennettavassa ja hyväksyttävässä paketissa ole. Miellyttävää, että valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Sasi saapuu paikalle ja on kenties valmis avaamaan tätä esiin nostamaani kysymystä.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Kun olemme tällaisessa tilanteessa nyt täällä eduskunnassa, niin on pakko palauttaa vähän mieliin sitä historiaa, miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeinen kokoomus- ja sosialidemokraattijohtoinen hallitus aloitti Suomen sopeuttamisen tulevaa EU-ratkaisua varten. Valta annettiin markkinavoimille. Keskustan pääministeri Esko Ahon johdolla Suomi liitettiin EU:n jäseneksi vuoden 1995 alusta. 1990-luvun lopulla Suomi vietiin mukaan Euroopan rahaliittoon sosialidemokraattisen pääministeri Paavo Lipposen ja kokoomuksen Sauli Niinistön johdolla.

1990-luvun alkupuolella syntyi maahamme kansanliike vastustamaan Suomen liittämistä Euroopan unionin jäseneksi. Näimme jo silloin, että päämääränä on eurooppalainen liittovaltio, ja sitä vastustimme. Tämän kansanliikkeen nimi oli Suomen kansan itsenäisyysrintama. Se koostui kaikista niistä ihmisistä, jotka näkivät tulevan ajan uhkana Suomelle ja suomalaisille. Siinä oli ihmisiä yli puoluerajojen aina kokoomuksesta kommunisteihin.

Tämän kansanliikkeen lipunkantajana toimi keskustalainen entinen ulkoministeri, tohtori Keijo Korhonen. Suomen keskusta oli kuitenkin valinnut tässä asiassa oman linjansa ja hylkäsi tohtori Keijo Korhosen. Tohtori Keijo Korhonen ennusti jo silloin, siis ennen vuotta 1995, mihin Suomea viedään, jos Suomi liitetään Euroopan unionin jäseneksi. Korhosen tekemät ennusteet ovat toteutuneet sataprosenttisesti, sen me voimme tänä päivänä havaita.

Perussuomalaiset ovat olleet alusta alkaen kriittisiä Euroopan unionia kohtaan. Tänä päivänä tässä voimme todeta, että perussuomalaiset edustaja, puheenjohtaja Timo Soinin johdolla ovat olleet tässä asiassa täysin oikeassa. Nyt me konkreettisesti koemme täällä eduskunnassa sen, mihin nämä toimet ovat Suomen ja suomalaiset vieneet. Me suomalaiset kaikki olemme nyt maksajia, niin kuin jo ennustimme. Alun perinhän meidän piti olla saajia, mutta näinhän se vaan kävi, niin kuin Keijo Korhonen ennusti, että Suomesta tulee hyvä oppilas ja hyvä maksaja Euroopan unionin sisällä. Näin on käynyt.

Perussuomalaisten valiokuntaryhmät valtiovarainvaliokunnassa ja myöskin muissa valiokunnissa, jotka ovat antaneet lausuntoja, ovat vastustaneet tätä hallituksen esitystä ja tekemissään lausunnoissa ja vastalauseissa ilmoittavat, että perussuomalaiset tulevat esittämään tämän hallituksen esityksen hylkäämistä.

Herra puhemies! Minun täytyy lopuksi ihmetellä erästä asiaa. Ihmettelen näin suuren asian tällaista kiireellä tehtyä käsittelyä täällä eduskunnassa. Minusta ei ole oikein tyylikästä se, että valiokunnissa laaditaan jo lausuntoja ja mietintöjä ennen kuin hallituksen lakiesitys on ollut täysistunnossa edes lähetekeskustelussa. Minusta se ei sovi. Ei saa olla niin kiireellisiä asioita, että emme voi täällä eduskunnassa käsitellä niitä normaalissa järjestyksessä. Tämä menettely muun muassa tämän lakiesityksen kohdalla ei saa minulta täysiä tyylipisteitä.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit sitä vastoin ovat eurooppalainen puolue ja ylpeänä sitä. Siitä syystä myöskin 2010 käsiteltäessä Euroopan vakausmekanismia tässä salissa äänestimme sen puolesta. Sitä vastoin näistä suorista lainoista, joihin muun muassa Kreikka lukeutuu suuremmalla summallaan, 890 miljoonaa, äänestimme vastaan. Se syy oli silloin se, että siihen ei sisältynyt niitä ehtoja, mitä sosialidemokraatit edellyttivät, vaan se annettiin ehdoitta.

Sitä vastoin vakausvälineet nähdään hyvänä keinona, niin nyt tämä väliaikainen kuin sitten pysyvä EVM, jolla voimme yhteisesti olla päättämässä ja yhteisesti pelisääntöjä luomassa. Mutta näiden lisäksi on tietysti vielä kolmas muoto, jossa pitää yhdessä miettiä finanssisektorin kontrolloimista, niitä pelisääntöjä niin pankkiveron, rahoitusmarkkinaveron, paremman velka-arvioinnin, pankkien stressitestien, uudenlaisen yhtenäisemmän finanssivalvonnan ja muiden osalta. Näitä kaikkia pitää viedä eteenpäin.

Tämän väliaikaisen rahaston korottaminen tehtiin siis viime maaliskuussa ja nyt tämä joustavoittamispäätös silloin heinäkuussa. Ihan asiallista kritiikkiä niin oman puolueeni puolelta kuin myöskin asiantuntijoilta on tullut, kuten äskeisenkin puhujan osalta, varmaankin tähän aikatauluun, koska se on ollut todella kiireinen, mutta myös näihin moniin kohtiin. Ennakoiva tuki tarkoittaa sitä, että tiukat ehdot, IMF:n mukaiset lähestulkoon, on löydyttävä, ja mikä on se muoto, kun se ei ole sopeutusohjelma, vaan se on joku muu ohjelma, mitä kuitenkin edellytetään valtioilta. Joukkovelkakirjojen ostosta talousvaliokunta kirjoitti, että "vain poikkeustapauksissa". No, eivätkö nämä kaikki ole poikkeustapauksia, jos kerran valtio tarvitsee lainaa näillä keinoin? Kyllä, mutta se vaatii siis vielä erityisen harkinnan ja arvioinnin.

Samoin rahoituslaitosten pääomittaminen, onko tolkullista rahoittaa? No, ei suoraan, mutta valtioiden kautta. Mutta kun kuuntelee asiantuntijoita siitä pankkisektorista, jota Euroopan laajuisesti on, niin ei voi olla tilannetta, että olemme säästämässä kaikkia näitä pankkeja koko Euroopassa, vaan kyllä aivan varmaan olemme kuulleet itse kukin, että saneerauksen tarvetta myöskin pankkisektorilla on. Siitä syystä kriteereihin on kirjattu, että vain ne voisivat saada tätä kautta valtioiltaan tukea, jotka ovat uhka koko järjestelmälle.

Tämä kysymys vakuuksista on hämmentävä, sillä Suomi haluaa vakuudet, eivät kaikki Euroopan valtiot. Siitä syystä mielestäni on luontevaa, että ne vakuudet kirjataan sitten niihin ehtoihin, kun olemme keskustelemassa täällä takuiden lisäämisestä tai näiden välineiden käyttämisestä. Nythän me luomme välinettä, me teemme niitä pelisääntöjä, minkälainen tämä väline on, ja ne ovat Euroopan tasoisesti samanlaiset. Mutta sitten jos joku maa, tässä tapauksessa Suomi, haluaa ne vakuudet, niin se kirjoitetaan niihin meidän ehtoihin, millä me suostumme sitten menemään eteenpäin.

Olen tyytyväinen siitä, että tässä viime vaiheessa on selkiytystä tullut tähän päätöksentekojärjestelmään niin, että tässä tarvitaan yksimielisyys ERVV:n osalta päätöksenteossa. Ja tietenkin pitää olla ylpeä siitä eduskunnan pitkästä linjasta jo tällä 2010-ajatuksella, että Suomen eduskunta on se, joka käsittelee nämä muutokset tietenkin näihin välineisiin, mutta myöskin niissä tapauksissa, jos ja valitettavasti kun näyttää, että näitä tarvitaan käyttää. Se on siinä tapauksessa tämä sali, joka ottaa kantaa.

Mitäs sitten, jos ei tehdä mitään? Se on tietenkin se arvioitava kysymys, jota itsekin olen miettinyt, kun huimat ekonomistien tai muiden analyysit antavat uhkan bkt:n tippumisesta jopa 20—25 prosentilla. Jos sen laittaa vaakakuppiin, että tehdään tämä vakausväline ja vielä on niin karmeassa muistissa se miinus 8 prosenttia bkt:ssä, niin on käytettävä tämäkin keino siihen, että tämä Euroopan talous saadaan vakautumaan.

Se ei tietenkään saa jäädä tähän, tämä meidän rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen ja keskustelu tästä, vaan kyllä yhä edelleen tarvitsemme lisää mietintää, miten tätä rahoitussektoria kontrolloidaan, minkälaisilla välineillä sitä pystytään paremmin valvomaan. Näen sen tärkeämpänä, enkä niinkään sitä, että kaikkien valtioiden budjetteja ruvettaisiin Euroopan tasolla valvomaan. En halua elää siinä maailmassa, että joku Euroopasta tulee ja sanoo, että nyt ette tälle momentille saa laittaa rahaa, vaan teidän pitää tehdä näin. Yhteisissä pelisäännöissä, 3 prosentissa ja 60 prosentissa, mihin kasvusopimuksen mukaan olemme jo sitoutuneet, tietenkin pysytään, mutta että joku tulisi meidän omaa budjettivaltaamme Euroopan tasolta säätelemään, siihen en ihan äkkiä ole valmis.

Tässä Kimmo Tiilikainen mietti sitä, että jos velkasaneeraus tehdään, josta nyt paljon puhutaan — se on mahdollista, näin varmaan kaikki jo ajattelemme — niin hallittu velkajärjestely Kimmo Tiilikaisen mukaan tarkoittaisi, että puolet hävittäisiin. (Kimmo Tiilikaisen välihuuto) — Niin kuin äsken toistitte. — Se tarkoittaisi, että siitä päätöksestä, 890 miljoonaa Kreikalle ehdoitta annettua rahaa, jossa kohden me äänestimme vastaan, tulisi 445 miljoonan miinus Suomen budjettiin. Näin siinä sitten kävisi. Nyt on tietenkin hyvä, että myöskin keskustapuolue on linjoilla, että jos näihin tukiin lähdetään, niin vakuuksia vaaditaan.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä, kun tässä näitä syyllisiä on kaipailtu, ei tässä itse asiassa syyllinen ole Euroopan unioni, ei edes euroalue eikä euro valuuttana, puhumattakaan, että syyllisiä olisivat eurooppalaiset veronmaksajat tai ne, jotka kärsivät nyt näistä seurauksista näissä kriisimaissa. Kyllähän syyllinen on ahne, häikäilemätön, säätelemätön markkinatalous ja markkinavoimien temmellys ja se, että riskit sosialisoidaan ja voitot keräävät spekulantit ja keinottelijat. Tämähän se perussyy on.

Muistatte, mistä tämä vuoden 2008 kriisi lähti liikkeelle: USA:n asuntolainamarkkinoilta, jossa aikoinaan luotiin laki, että jokaisella amerikkalaisella kotitaloudella pitää olla oikeus ottaa hurjan iso asuntolaina riippumatta siitä, onko tällä kotitaloudella a) tuloja, b) omaisuutta, c) töitä, ja laskettiin, että kyllä tämä markkinatalous sitten hoitaa arvonnousujen kautta sen asunnon ja sen velan maksamisen ja vielä välikädet pystyvät ottamaan tuntuvan siivun siitä voittona välistä. Elikkä tämä on se todellinen syyllinen.

Vasemmistoliitto ei ole koskaan sanonut sitä, että ketään ei pidä auttaa, ja erona perussuomalaisiin me lähdemme siitä, että solidaarisuuttakin on tunnettava, yhteistä vastuutakin kannettava, kysymys on ehdoista: millä tähän ollaan valmiita ja millä tavalla sekä kansallinen etu että myöskin sitten laajempi etu voidaan turvata ja pitää erityisesti heikompiosaisista huolta.

Nyt ollaan tämän kehityksen tässä vaiheessa hallituksen vaihtumisen, uuden hallituksen tiukemman tukilinjan jälkeen, mutta ollaan kuitenkin siinä ketjussa, joka on ollut jo pitempiaikainen. Ja kun tätä keskustan vastalausetta lukee — tässä nyt keskustan vastalauseeseen hieman perehdyn, koska keskusta on tässä prosessissa ollut aika näkyvässä roolissa jo pitemmän aikaa — tässä vastalauseessakin todetaan, että ei ole hyviä eikä helppoja vaihtoehtoja, kaikissa vaihtoehdoissa etenkin euroalueen talouden kehitysnäkymät ovat ankeita. Elikkä vitsit ovat vähissä, helppoja ratkaisuja ei ole.

Keskustahan oli kannattamassa sitä, että on luotava tällainen vakausväline, alkuvaiheessa tietenkin väliaikainen, mutta riippuen, miten hyvin se toimii ja kehittyy, niin sitten pysyvä myöhemmin, mutta että tarvitaan tällaista vakautusvälinettä. Tätä edellinen hallitus ja pääministeripuolue keskusta oli tukemassa ja viemässä eteenpäin, ja niin kuin täällä on todettu moneen kertaan, niin jo maaliskuussa tämä keskeinen tekijä, kun puhutaan tästä vastuiden kasvattamisesta, jo päätettiin. Elikkä kun silloin aikoinaan tehtiin se virhe, että todettiin, että 440 miljardia ei olekaan 440 miljardia, kun reittaajat ja markkinat totesivat, että ei se tavoite vastaa sitä todellista kapasiteettia ja sen takia se pitää noin kaksinkertaistaa, niin kyllä se oli johtopäätös, joka tehtiin jo viime vaalikaudella edellisen hallituksen toimesta.

Mutta se vanha ERVV, johon ei ole näitä joustomekanismeja sisällytetty, se ei tuntunut toimivan. Heinäkuun toisella puoliskolla Euroopassa ja euroalueella oltiin niin sanotusti kuilun reunalla. Ei toiminut ERVV ilman, että sitä muokattiin, siihen tuotiin uusia elementtejä, ja siitä on nyt kysymys. Se, mitkä niiden hyvät ja huonot puolet ovat, siitä voidaan käydä keskusteluja. Täytyy tunnustaa, ja se on meidän varmasti kaikkien hallituspuolueidenkin edustajien tunnustettava, että todennäköisesti silloin 21. heinäkuuta ratkaisuja tehtiin — niin kuin täälläkin on moitittu kiirettä — jos ei nyt ihan paniikissa niin kiireessä kuitenkin, kun ne markkinavoimat vaan jylläävät siellä ja spekuloivat ja nostavat korkoja ja horjuttavat vakautta. Elikkä ei varmaan kaikkia yksityiskohtia sitten näiden joustomekanismien sen paremmin laillisuusperustasta, oikeudellisesta perustasta kuin myöskään käytännön toteuttamisesta ja sen eri vaiheista hirveän paljon keritty käydä, ja tämä on minun mielestäni tunnustettava.

Ne mekanismit, joista täällä on aiemmin puhuttu, tästä ennakoivasta tuesta: minä kyllä henkilökohtaisesti ymmärrän sen filosofian, mikä siihen sisältyy. Jos jonkun maan talous on pohjimmiltaan terveessä kunnossa — rahoitusmarkkinat toimivat, budjettialijäämä on kriteerien mukainen, velkaantumisaste on hallinnassa — ja sitten markkinavoimien spekulaatioiden ja epävarmuuden takia luodaan kuvaa, jossa se alkaa kriisiytymään, niin minusta tämä, mitä IMF on aiemmin käyttänyt, on ihan toimiva mekanismi silloin. Toki siinä vaiheessa, kun, ja jos, tätä ennakoivaa tukea nostetaan ja annetaan jollekin valtiolle, niin kyllä silloin tietysti täytyy edellyttää myöskin aika selkeätä ohjelmaa. Mutta se, että tällainen mahdollisuus on, takataskuraha, minun mielestäni on täysin perusteltu, ja se on toiminut, kuten täällä on todettu.

Joka tapauksessa nythän tehdään puitesopimusta rakenteesta, ja johtuen juuri näistä epävarmuustekijöistä ja siitä, että aika kiireellä nämä muutokset puitesopimukseen tehtiin, on ihan hyvä, että nämä yksimielisyysvaatimukset ja kansallisten parlamenttien päätöksenteko ovat tässä hyvin voimakkaasti mukana, ja siitä tietenkin pitää pitää kiinni, ja tuossa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on monelta osin näitä asioita korostettu.

Budjettivaikutuksista vielä sen verran, että minulle on tullut sellainen käsitys, että vaikka kävisi karmeasti ja nämä takausvastuut realisoituisivat, niin niiden budjettivaikutukset meidän valtiontalouteen, budjettitalouteen, tulisivat joka tapauksessa viiveellä, ja sehän tarkoittaisi, että maailma ja Eurooppa olisivat todella sekaisin. Mutta se, että ihan oikeasti Suomi nyt, niin kuin keskusta esittää ja perussuomalaiset esittää, on se maa, joka tämän kupin kaataa, sen seuraukset markkinoiden ja talouden kautta näkyisivät varmasti jo ensi vuoden budjetissa, ensi vuoden työllisyyden hoidossa ja ensi vuoden taloudenhoidossa laajemminkin. Minusta se on ihan realismia, ja tässä mielessä tarvitaan kyllä, kun vain huonoja vaihtoehtoja on käsillä, se vaihtoehto, joka kuitenkin todennäköisesti kaikista vähiten tällaisia suoria sokkivaikutuksia meidän työllisyydelle ja hyvinvoinnin edellytyksille luo.

Pitemmällä aikavälillä tietenkin — lopetan siihen, arvoisa puhemies, josta aloitin — koska meillä ovat nämä häikäilemättömät markkinavoimat vallassa, ja vaikka on tehty stressitestejä, vaikka säätelyä on yritetty rakentaa, vaikka on luvattu rahoitusmarkkinaveroa ja vaadittu pankkiveroa jne., niin lisää tarvitaan, muuten tämä mellastus jatkuu. Eivätkä kansalliset parlamentit, Euroopan unioni eikä eurojärjestelmä kyllä pärjää, ellei muutosta saada laajasti, maailmanlaajuisesti, finanssimarkkinoiden parempaan säätelyyn. Kuria tarvitsevat pankit ja markkinavoimat, eivät tavalliset veronmaksajat ja kansalaiset, jotka tämän ahdingon joutuvat kestämään ja siitä kärsimään.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! "Letkut poikki, velkasaneeraus päälle." Näin sanoi edustaja Pekkarinen Kreikasta käyttämässään puheenvuorossa, aivan kuten edustaja Soini sanoi jo ennen eduskuntavaaleja. Onko keskusta muuttanut kantaansa? Minulla on se käsitys, että keskustapuolue pitää linjastaan kiinni aivan yhtä johdonmukaisesti kuin sosialidemokraatit ovat pitäneet omasta ennen vaaleja olleesta linjastaan.

Onko sitten velkajärjestely ratkaisu Kreikan ongelmiin? Saattaa hyvinkin olla, että tähän tilanteeseen tullaan ennemmin tai myöhemmin. En usko, että me hallituspuolueissa olemme itse tästä asiasta kovin paljon keskustapuolueen edustajien kanssa eri mieltä. Mutta kun sanoitte, edustaja Pekkarinen sanoi ja edustaja Tiilikainen sanoi ja muut, että velkajärjestelyn tulee olla hallittu — ja siitä myös puhui edustaja Kiviniemi eilisellä kyselytunnilla — niin sitähän me kaikki haluamme. Siis haluamme sitä, että jos ja ehkä kun Kreikassa ajaudutaan velkasaneeraukseen, niin se järjestely tapahtuisi siten, että me emme näkisi siitä koituvaa tartuntavaikutusta, joka pankkijärjestelmän kautta ajaisi maksukyvyttömyyteen myös muita Euroopan maita, kuten Italiaa, ja joka johtaisi koko Euroopan laajuiseen erittäin vaikeaan talouskriisiin ja vaikuttaisi rajulla tavalla kielteisesti myös Suomen talouteen. Eli hallittu velkajärjestely, jos siihen joudutaan.

Miten tällainen hallittu velkajärjestely voitaisiin nyt tehdä? Keskustapuolue näyttää olevan sitä mieltä, että se voidaan tehdä saman tien. Pannaan piikki poikki, letkut poikki, hylätään tämä esitys, hylätään niin sanottu kakkos-Kreikka-paketti ja siitä mennään hallittuun velkajärjestelyyn. Kun te viittaatte näihin lukuisiin asiantuntijoihin, niin luulen, että he ovat myös valmiita sanomaan, että jos näin nyt yhtäkkiä tehtäisiin, niin se velkajärjestely, joka siitä seuraisi, olisi hyvin vähän hallittu. Eikö parempi kuitenkin ole se tie, jossa nyt käytännössä ollaan hankkimassa lisäaikaa mahdollisesti edessä olevan velkajärjestelynkin kannalta ja jossa tätä lisäaikaa halutaan ja tulee käyttää nimenomaan eurooppalaisten pankkien vahvistamiseen kestämään mahdollisesti syntyvää velkajärjestelyä ja eurooppalaisten huonossa kunnossa olevien maiden, kuten Italian tai Espanjan, vahvistamiseen kestämään mahdollisesti syntyvää tilannetta? Eli jos puhutaan hallitusta velkajärjestelystä, niin minun mielestäni pitäisi puhua juuri sitä, miten nyt tätä aikaa pitäisi käyttää siihen, että pankkijärjestelmä Euroopassa ja maat Euroopassa olisivat vahvempia kestämään syntyvän tilanteen, jossa Kreikan valtion velkoja sitten leikataan hyvin tuntuvalla tavalla.

Herra puhemies! Olen iloinen siitä, että ihan viime päivinä, eilen ja tänään, myös keskustapuolueen piiristä on todettu rehellisesti se, että helppoja ratkaisuja ei ole. Tämähän tässä on se ongelma. On valittava huonojen ja vielä huonompien ratkaisujen väliltä. Se, mikä meitä yhdistää, on se, että uskon, että kaikki me tässä salissa tarkastelemme asiaa siltä kannalta, miten Suomen kärsimät vauriot tässä tilanteessa voitaisiin minimoida. Meillä on erilaisia käsityksiä siitä, miten näin voidaan toimia, miten siihen päästään, mutta yhteinen tavoite se on. On harmi, että monet kansalaiset sanovat tuolla turuilla ja toreilla, että kun meillä on Suomessakin ongelmia, niin minkä takia me olemme siellä Kreikkaa tukemassa, koska tämä kertoo siitä, että se viesti, että koko tässä puuhassa olemme mukana nimenomaan Suomen vuoksi, Suomen talouden ja työllisyyden varjelemiseksi, ei ole mennyt perille.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen kysyi tästä valtiovarainvaliokunnan lausunnosta koskien pankkeja. Kuten siellä todetaan, niin ensisijaislähtökohta on se, että omistajien pitää pääomittaa pankkeja, omistajat kantavat tästä yrityksestään vastuun.

Toiseksi, jos omistajan varat eivät riitä, silloin asianomaisen pankin kotimaan valtion pitäisi panostaa eli sijoittaa tähän pankkiin lisätäkseen sen pankin vakavaraisuutta.

Sitten siinä tuodaan esille myöskin niin sanottu fuusiovaihtoehto. Se tarkoittaa sitä, että jos meillä on huono pankki, niin pitäisi pyrkiä selvittämään mahdollisuudet siihen, olisiko joku hyvässä kunnossa oleva pankki, joka voisi ottaa tämän huonossa kunnossa olevan pankin, sen liiketoiminnan tai sitten pankin kokonaisuudessaan ja tällä tavalla pitää huolta siitä, että se olemassa oleva pankki ainakin saneeraustoimenpiteitten jälkeen olisi siinä kunnossa, että se ei tarvitse pääomatukea. Tältä osin täytyy sanoa, että tietysti tätä voidaan tukea sillä tavalla, että ei anneta sille huonolle pankille välttämättä pääomaruisketta, tai sitten voidaan luoda sellainen ilmapiiri, jossa pyritään edistämään tämmöisiä toimenpiteitä. Jos me nyt katsomme näitä kriisitilanteita, niin aika useassa kriisitilanteessa on — ja näinhän oli muun muassa Islannissakin — lähtökohta se, että pyritään katsomaan sillä tavalla, jos fuusiojärjestelyn avulla voitaisiin saada uusi, parempi pankkijärjestelmärakenne ja siten, että se maksaa yhteiskunnalle vähemmän.

Viimeisenä vaihtoehtona sitten pitää olla se, että jos rahaa kyseessä oleva valtio tarvitsee voidakseen pääomittaa pankkeja, niin silloin väliaikainen vakuusrahasto antaa tälle jäsenvaltiolle rahaa, jotta se voi pääomittaa pankkia, mutta valiokunta toteaa, että silloin lähtökohtana pitäisi olla se, että pankin osakekirjoja pitää silti saada vakuusrahastolle vastineeksi. Puhutaan nyt juuri sekä sijoittajavastuusta että myöskin siitä, että saadaan vakuuksia, ja tämä olisi erittäin tehokas toimi.

Sitten lopuksi, arvoisa puhemies, haluan vielä todeta lyhyesti sen, että tärkeätä on se, että me emme tiedä, kuinka Kreikalle käy. Se riippuu Kreikasta itsestään. 150 prosenttia velkaa merkitsee sitä, että siellä täytyy tehdä huikea ohjelma talouden tasapainottamiseksi, pitää saada kasvua aikaan, että velat kyetään maksamaan. Ja jos Kreikka ei selviä, niin täytyy sanoa, että niitä muutoksia, niitä joustavuuselementtejä, mitä tässä väliaikaisessa vakausohjelmassa on, tullaan tarvitsemaan juuri siinä tilanteessa. Tämä on nyt sitä varautumista kaikkein pahimman tilanteen varalle, mitä tässä salissa ollaan tänään tekemässä.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Puhun täältä korokkeelta, koska on riski, että puheenvuoro kestää yli 2 minuuttia.

Edustaja Zyskowicz, äskeinen puheenvuoronne oli hyvä. Se oli hyvä siinä mielessä, että siinä tunnustettiin se, että helppoja ratkaisuja ei ole. Sen keskusta on sanonut ja puhunut auki koko ajan. Ei meillä ole poppakonsteja taskussa, niin kuin ei ole hallituksellakaan.

Sen sijaan tuo, että ERVV:n muutosten perustelu myös kokoomuksen ja hallituksen puheissa on viikon aikana muuttunut aika paljon, on kyllä huomionarvoinen seikka. Vielä kolme päivää sitten pääministeri Katainen totesi, että velkasaneerauksella spekulointia kukaan vastuullinen poliitikko ei harjoita, ja ERVV:n muutoksia perusteltiin nimenomaan sillä, että pystytään tämmöinen velkasaneerausvaihtoehto pitämään poissa. Nyt on hyvä, että te myönnätte sen, että tuo velkasaneerausvaihtoehto on todennäköinen, aivan kuten ekonomistit ympäri Eurooppaa alkavat sille kannalle kallistua, mutta samalla tämä ERVV:n muutoksen perustelu on muuttunut siihen suuntaan teidän puheissanne, että muutoksia tarvitaan, jotta voidaan tehdä hallitummin tuo velkajärjestely.

Niin tai näin, edustaja Zyskowicz, olitte aivan oikeassa siinä, että lisäaikaa todella on tarvittu, ja nyt kyse on siitä, onko tämä puolitoista vuotta ollut riittävä, jotta pankit ovat ehtineet vahvistaa taseitaan riittävästi, onko se ollut riittävä, jotta eri Euroopan valtiot ovat pystyneet omaa talouttaan saattamaan terveemmälle pohjalle, vai kuinka pitkälle tätä lisäaikaa ostetaan, koska jokainen kuukausi, jokainen neljännesvuosi, jokainen puolivuosi maksaa lisää. Kyse on siitä, kuinka pitkälle aikaa ostetaan ja milloin päätetään, että nyt on oikea hetki tehdä jotain muuta.

Meidän mielestämme tuo oikea hetki alkaa olla lähellä. Meidän on kerta kaikkiaan pohdittava, olemmeko Suomessa valmiita ottamaan askeleita, aina vain pitempiä askeleita, yhteisen vastuun ja tämän niin sanotun liittovaltiokehityksen tiellä vai alammeko pikkuhiljaa noudattaa sopimuksia, jotka on tehty. Siihen sopimuksien noudattamiseen liittyy se, että Kreikka on ilmiselvästi menossa velkajärjestelyyn. Sen jälkeen euroalueen pelastaminen meidän näkemyksemme mukaan edellyttää sitä, että harkitaan ja tarkistetaan, mitkä maat ja alueet pystyvät eurossa täyttämään ne kriteerit, jotka eurolle on luotu, ja onko kriteereitä syytä viilata — sen tulevaisuus näyttää. Eli olemme siinä tienhaarassa käsittääkseni, jatkammeko yhteisen vastuun paisuttamisen tiellä kohti liittovaltiota vai otammeko ajatustauon ja toteamme, että mitäs jos alkaisimme noudattaa niitä sopimuksia, jotka euron syntymisen hetkinä on tehty.

Arvoisa puhemies! Keskustan vastaus on, että aikaa on hankittu riittämiin, ja kysymys oikeastaan kuuluu, mitä hyötyä on siitä, että Kreikan velkajärjestelyä lykätään kolme kuukautta tai puoli vuotta, ja emmehän me sitä edes Suomen eduskunnassa totuuden nimissä pysty päättämään. Onko hyötyä siitä, että siirrämme, yritämme pitkittää asioita, mitä sillä voitetaan, vai onko Suomen hallituksen aika tunnustaa tilanne ja lähteä muiden euromaitten hallitusten kanssa etsimään täydellä puhevallalla varustettuna sitä kestävämpää ratkaisua niin, ettei se ole aiheuttamassa enempiä ongelmia?

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustan etenemismallihan on kirjattu vastalauseen kolmanneksi viimeiseen kappaleeseen, jossa lähdetään juuri siitä, että nyt pitää tehdä ratkaisut täällä, pidättäytyä näistä uusista tukitoimista ja nopeuttaa ei vain Kreikan vaan pahimpien kriisimaiden ajautumista velkasaneeraukseen. Ja kun täällä on puhuttu, mitkä ovat niitä pahimpia kriisimaita, niin onko keskusta nyt sitä mieltä, että nyt pitää nopeuttaa velkasaneeraukseen ajautumista Kreikan osalta, Portugalin osalta, Espanjan osalta, Italian osalta ja Belgian osalta? Mihin vedetään raja? Mitkä ovat pahimpia kriisimaita, kun puhutaan monikossa? Ei puhuta pelkästään Kreikan hallitusta velkasaneerauksesta vaan siitä, että nyt pitää pidättäytyä uusista toimista, jotta pystytään nopeuttamaan pahimpien kriisimaiden velkasaneeraukseen ajautumista. Tämä on aika kova kannanotto. Äskeinen edustaja Tiilikaisen puheenvuoro täydensi sitä vielä, joten taitaa olla pikkaisen pyrkimystä myöskin ihan tosiasialliseen euroalueen hajottamiseen.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Sasilta, joka juuri kerkesi lähteä, kun hän ansiokkaasti selvitti tätä mekanismia, millä tavalla pankkeja tultaisiin tukemaan — ja minusta se kuulosti erittäin järkevältäkin — onko kyseessä valtiovarainvaliokunnan näkemys vai onko kyseessä euroalueen valtioiden sopimus, ja jos on jälkimmäinen, sisältyykö tämä kerrottu etenemistapa tähän ERVV-sopimukseen, joka meillä on nyt käsitteillä, kun en sitä itse siitä löytänyt.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Uotila kiinnitti huomiota hyvin tärkeisiin asioihin liittyen myöskin solidaarisuuteen, mitä tarvitaan maailmassa. Haluaisin sen verran kuitenkin jatkaa hänen ajatustaan, että on myöskin itsekkäitä ja taitamattomia ihmisiä, ei vain näitä kasvottomia markkinavoimia. En tiedä, kummalle pärjäisimme sitten paremmin.

Ajattelin vähän säästellä puheenvuoroa tiistaille, koska silloin ehkä yleisömenestys on suurempi, mutta esitän jonkun ajatuksen tästä tilanteesta. Ehkä tässä suurin syy, miksi mekin täällä perjantai-illansuussa keskustelemme, on se, että valmistautuminen tähän projektiin alun perin oli jossakin määrin puutteellista. Euroon liittyviltä mailtahan edellytettiin tiettyjä asioita, jotka hyvin tiedämme, mutta esimerkiksi mitään taloudellista varautumista ei toteutettu ja toisaalta sääntöjen rikkomisen seurauksia ei selkeästi määritelty. Kriteereitähän on nyt sitten surutta rikottu niin suurissa kuin pienissäkin jäsenmaissa ilman sanktioita. Ehkä nyt tämän ahdingon keskellä ei kovin paljon liioittele, jos toteaa, että tilanne on jälkikäteen arvioiden vähän kuin autoliikenteessä, jossa ei kerättäisi etukäteen vakuutusmaksuja tai ei olisi selviä rangaistuksia liikennesääntöjen rikkomisesta.

Täällä me nyt sitten korjaamme tätä, ja kyllä tämä on iso, haastava projekti. Parempi nämä säännöt kuin se, että mennään ilman mitään sääntöjä eteenpäin.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut hieman outo jako sen suhteen, että ikään kuin oppositio haluaisi spekuloida velkasaneerauksella — ja itse asiassa nyt sitä ensi kertaa ihan selkeästi esittää myös vastalauseessaan — ja sitten hallituspuolueet koettavat käyttäytyä niin kuin vastuulliset ihmiset käyttäytyvät, että ei pitäisi myöskään houkuttaa näkemystä siihen suuntaan, mikä on tuleva spekulaatio. Aika oudosti myös keskustan vastalauseessa viitataan kansainvälisiin asiantuntijoihin ja yhdytään heidän näkemykseensä. Koetan itse seurata useamman maan kansainvälistä lehdistöä päivittäin, ja kyllä siellä hyvin ristiriitaisia arvioita on. Ei ole olemassa yhtä totuutta, jonka mukaisesti mentäisiin.

Ei varmaan erilaisten näkemysten arviointi ole mitenkään kiellettyä, mutta kyllä kai se niin olisi, että jos nyt lähdettäisiin oikein hallituksen puolelta vaatimaan hallittua velkasaneerausta, niin kyllä me silloin katsoisimme Suomen nyt jo sinne ihan Kiviniemen nimen alla antamaa 890:tä miljoonaa. Sitten keskustelisimme siitä, miten siitä hallitusti saisimme edes osan takaisin, saammeko puolet, kolmasosan, vai kuinka nämä neuvottelut käydään. Ja luulisi jotenkin poliittisesti, että keskustalla olisi suuri tahto nyt, että emme joutuisi tuohon velkasaneeraukseen ja tuota Kreikalle myönnettävää takuuta uudelleen järjestelemään, sitä lainaa, joka sinne nyt on annettu. Siinä on aika monen sadan miljoonan lasku, jonka alla on teidän, keskustan, puheenjohtajan nimi.

Minä kyllä myönnän, että minulla on poliittista tahtoa pitää euro kasassa. Kyllä inhorealistisesti tätä tämän päivän varsinaista asiaa, ERVV:n joustavuutta, voidaan lukea niin, että tämä ei estä sitäkään mahdollisuutta, että Kreikka on eurossa mukana ja Kreikalle jollain lailla velkoja uudelleen järjesteltäisiin. Nämä joustavat mekanismit, kuten pääministeri sanoi, mahdollistavat myös sitten kriisin kumuloitumisen, mikäli tällaiseenkin vaihtoehtoon päädyttäisiin.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On mukava, että edustaja Uotila on lukenut huolellisesti vastalausettamme — suosittelen sitä toki kaikille muillekin. Edustaja Uotila tuossa aiemmassa puheenvuorossaan totesi, että heinäkuussa oli sellainen tilanne, että vanhalla ERVV:llä ei enää pärjätty. Miksi ei pärjätty? Sen takia, että nämä muutokset ja Kreikan toinen lainapaketti kytkettiin yhteen. Tarvittiin tieto molemmista, että asiat etenivät. Jos Kreikan toista lainapakettia ei olisi asiallisesti ottaen kuitattu tuolla eri maitten kokouksessa, niin eikö ERVV silloin olisi voinut jatkaa entisellään?

Se, että entinen pääministeri Kiviniemi olisi hyväksynyt nämä vakuuksien kaksinkertaistamiset, ei pidä paikkaansa. Keskusta oli mukana rakentamassa kriisijärjestelyä, joka oli kuin litran kannu, josta tarvitseville annetaan kuppiin niin kauan kuin kannussa riittää. Todettiin, että siellä litran kannussa olikin vain 6 desiä, ja olimme sopimassa siitä, että litran kannun täytyy olla litran kannu. Emme olleet latomassa siihen tiskiin toista ja kolmatta kannua, niin kuin nykyinen hallitus tekee.

Mutta sillä litran kannulla pitää pärjätä. Ellei se riitä, on etsittävä muita ratkaisuja. Tämä on keskustan viesti. Emme halua lähteä mestaroimaan, että se ja tuo ja tämä maa. Markkinat viime kädessä päättävät siitä aika pitkälle. Haluamme kertoa, että meidän mielestämme ajan ostaminen alkaa olla tiensä päässä. Hallitus arvioi tilanteen toisin, se on teidän valintanne. Mennään eteenpäin ja katsotaan, kuinka käy.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Anteeksi, että viivytän, mutta kyllä minun on pakko sanoa, että kun paljastui, että se litran kannu ei olekaan täynnä, vaan suunniteltiin, että se on täynnä, mutta sitten reittaajien toimet ja nämä tekniset seikat johtivat siihen, että se onkin vaan puolillaan, niin kyllä selvisi, että jo viime vaalikaudella päätettiin, että tehdään sellaiset ratkaisut, että se on asiallisesti täynnä ja se koko tarkoitettu lainanantokapasiteetti on käytettävissä. Minä väitän, että kyllä viime kaudella tämä päätös tehtiin, ja siitä ei pysty kiemurtelemaan kyllä keskustapuolue eikä edellinen hallitus ulos.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Muistan tuon keskustelun pääministeri Kiviniemen kanssa. Useaan kertaan hän koetti maaliskuun aikana sanoa, että kun efektiivistä lainakapasiteettia 440 miljardia eli tuota litran kannua täyteen haetaan, niin olisi mahdollisesti joitain muitakin keinoja siihen, ja kevään aikana hänen aikanaan vaan kuivuivat nämä muut ideat kasaan, ja niitä ei koskaan saatu. Istuin myös silloin suuressa valiokunnassa kuulemassa niitä ideoita, mitä voisi olla ja muuta ei ole kuin tämä, että se tuplataan. Totta, nyt se viedään lakiin, mutta Kiviniemi huippukokouksessa kaksi päivää tuon täällä lainatun puheenvuoron jälkeen oli hyväksymässä sen Suomen osalta. Mutta ei se mukava juttu ole. Kriisi on pitkittynyt näin pitkäksi, ja tässä veneessä ollaan.

Ehkä edustaja Tiilikainen eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana olisi voinut hieman avata sitä, miksi keskustan ryhmä haluaa nytten niin nopeasti hallittuun velkasaneeraukseen. Onko sillä joku suunnitelma tai näkemys siitä, että Suomelle monen sadan miljoonan lasku olisi sitten edullisempi kuin yrittää pitää kasassa tätä kokonaisuutta? Sataprosenttista uskoa minulla ei ole mihinkään ratkaisuun, kaikkiahan näitä tehdään monenlaisten arvioiden varassa, ja luottamukseni hallitukseen tässä työssä on kaiken saamani tiedon mukaan kuitenkin korkealla, että Suomen hallitus tekee siellä hyvää työtä muiden maiden kanssa etsiessään ratkaisuja.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies! Kolme pientä seikkaa. Toisaalta edustaja Lohi halusi varmentaa, oliko se totta, mitä valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja sanoi tästä järjestyksestä niin sanotussa pankkien pääomittamisessa, ja se selviää tietysti valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä.

Teki myöskin todella mieli niin kuin edustajat Kumpula-Natri ja Uotila todeta, että on tärkeää ainakin historiankirjoituksen kannalta, että edustaja Tiilikaisen muotoilu tästä kannusta ja litroista ei kyllä ole se pätevä. Edellisellä kaudella sitouduttiin siihen, että päästään tähän yhteen litraan. Suomella oli muita malleja, mutta muut mallit olivat ehkä muille maille liian kalliita, ja siksi pystyttiin silloin maaliskuussa torppaamaan nämä vakuudet ja esitettiin muita malleja, esimerkiksi enemmän pääomittamista, mutta muilla ei sitten ollut siihen mahdollisuutta. Ne, mitkä torpattiin maaliskuussa, olivat vain nämä vakuudet, mutta efektiivinen kapasiteetti, niin sanottu litrakapasiteetti, oli tässä todellisuudessa.

Sitten kolmanneksi. En kyllä myöskään pidä siitä edustaja Tiilikaisen muotoilusta, että hallitus ei olisi tiukasti edellisten sääntöjen sitoma ja niitä tiukasti edellyttävä, mitä tulee Kreikan seuraaviin lainaeriin. Muun muassa seuraavat lainaeräthän ja tulevan paketin tulevaisuus ovat riippuvaisia siitä, mihin troikka — komissio, Ekp ja Kansainvälinen valuuttarahasto — päätyy arvioinneissaan. Se on se ratkaiseva sen jälkeen eikä se, mitä nyt tässä yhteydessä päätetään tästä välineestä.

Kimmo  Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ei todellakaan ole olemassa yhtä totuutta, olen siitä samaa mieltä Kumpula-Natrin kanssa. Olen myös iloinen siitä, että edustaja Thors vahvistaa tämän, että se, mistä sovittiin, oli se, että se litran kannu täytyy saada täytenä käyttöön.

Nyt oleellista on se, mihin sitä litran kannua käytetään. Kun keskusta oli mukana sopimassa siitä litran kannusta, siitä oli tarkoitus kaataa viimeisessä hädässä niille maille, jotka eivät muualta enää apua ja rahaa saa, jotta ne pystyvät omin jaloin kulkemaan kovalle maalle sieltä hetteiköltä.

Nyt tämän ERVV:n muutoksen myötä se litran kannu ei ole enää litran kannu, vaan siihen on tullut lisäkannu viereen, ja paitsi että siitä annetaan viimeisessä hädässä kriisiin joutuneelle maalle, siitä voidaan tarjota pankille, siitä voidaan tarjota tuonne jälkimarkkinoille ja etukäteen vähän maille, jotka eivät ole kriisissä. Eli hyvin perustavaa laatua olevat muutokset tähän ERVV:hen nyt tehdään, tätä litran kannu -symboliikkaa jatkaakseni.

Mutta kuten täällä ovat hallitusryhmät sanoneet, teidän mielestänne tämä on se viisas tie: jatkaa pitemmälle, ostaa lisäaikaa, lasku kasvaa. Meidän mielestämme alkaa olla aika viheltää peli poikki.

Tuomo Puumala /kesk:

Herra puhemies! Edustaja Tiilikainen erittäin hyvin kuvasi tämän lähihistorian. Mutta vielä edustaja Kumpula-Natrille siitä, miten keskusta on tässä asiassa ajatellut ja miten ajattelee tällä hetkellä.

Minusta on aika selkeä tämä meidän ajatuksemme tästä asiasta kokonaisuudessaan. On perusteltua ollut yrittää, niin että torjutaan lama mahdollisimman kauas Suomesta, ja kun kysymys on pienistä maista, niin on erittäin perusteltua yrittää. Mutta koko meidän ajatuksemmehan tänään täällä perustuu siihen, että meillä on kokonaisarvio siitä, että ei enää riitä, ei auta panna velkaa velan päälle, ottaa uutta velkaa, tuoda maahan uutta rahaa. Se on täysin moraalisesti kestämätön järjestelmä. Me emme onnistuneet Kreikan osalta tässä asiassa. Muutaman muun maan osalla onnistuttiin, mutta enää se tie ei riitä, ja sen takia piikki on kiinni.

Kun sanotte, että hallituksella on tästä uskottava suunnitelma, tai viittaatte siihen, että tätä tietä voitaisiin jatkaa eteenpäinkin, niin meidän uskomme siinä kohtaa eroaa, ja sen takia me emme voi olla hyväksymässä tätä liittovaltion suuntaan vievää esitystä, jossa Suomen asema monelta osin heikkenisi.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Totuus alkaa paistaa. Eivät toimi nämä vakausmekanismit, se on nähty. Uutta tulee toisen perään.

Se on nyt hyvä todeta tässä salissa, kun sanotaan, että Suomiko tämän kaataa, että Suomi voi jäädä tämän ulkopuolelle, ja jos muut haluavat tällaisen vakausmekanismin viedä eteenpäin, on se mahdollista; tämän on ulkoministeri Tuomiojakin todennut. Eli tässä nyt yritetään antaa sellaista kuvaa, että koko häkkyrä kaatuu, jos Suomi ei ole siinä mukana. Se ei pidä paikkaansa. Meille ei tästä tule kuin riskiä. Suomen niskalla yhtenä kolmen A:n maasta otetaan valtavaa riskiä. Minulle vielä, arvoisa puhemies, naurettiin, kun puhuin meloneista ja omenoista vaalitenteissä. Eipä naureta enää. Tämä on epäsymmetrinen valuutta-alue. Ei Kreikka tuolla valuutalla, tällä korkotasolla, tule koskaan nousemaan. Se on realiteetti.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten linja on tässä ollut johdonmukainen, ja tämä ajattelu leviää Euroopassa nopeasti. Siitä olen samaa mieltä, että helppoja ja hyviä ratkaisuja ei ole, mutta kun on vuosia tehty väärää politiikkaa, niin jonakin päivänä se loppuu.

Arvoisa puhemies! Nyt kun aina sitten puhutaan Ruotsista, Tanskasta, niin aika hyvän päätöksen tekivät, kun päästivät kansan ääneen. Kansa valitsi oman valuutan. Se on ollut parempi tie.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puheenjohtaja! Euroopan rahoitusvakausvälineen muuttaminen sellaiseksi, että luottamus koko Euroopan vakauteen lisääntyy, on minun mielestäni vastuullista politiikkaa. Nykyiseen ja mahdollisesti edessä olevaan jatkuvaan kriisiin ei koskaan pitänyt joutua, mutta tätä tilannetta ei paranneta sillä, että vaikeutetaan Euroopan rahoitusvakausvälineen muutosta sellaiseksi, että se mahdollistaa luottamuksen kasvun Euroopan yleiseen rahoitustilanteeseen. Suomen kannalta tämä luottamus rahalaitoksiin ja rahalaitosten välillä on ensiarvoisen tärkeää nimenomaan meidän työllisyyden kannalta. Ajan ostaminenkin on tässä tapauksessa puolustettavissa. Meillä ei valitettavasti ole minun mielestäni muuta vaihtoehtoa.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Demokratia pelaa niin, että kun vastuuseen hallituksessa tulee, niin siitä eteenpäin jatketaan, mihin edellinen on jäänyt. On ollut vääriä ratkaisuja, on ollut liian velkaantunut Kreikka, monessa muussa maassa ovat liian vapaat markkinavoimat päässeet jylläämään väärällä lailla.

SDP viime kesänä, vielä se todettakoon, ei halunnut antaa pitkää siimaa Kreikalle ja pelkkää rahoitustukea. Jälkikäteen voidaan arvioida, olisiko ollut helpompi, jos silloin olisivat lähteneet toisenlaiset ratkaisut käymään, vai oliko silloisen hallituksen ratkaisu oikea. Meillä ei ollut pokkaa siinä tilanteessa arvioida Kreikan valtion ratkaisuja niin, että se ratkeaisi lisärahalla, ja nähdä, että sitä kautta tämä tilanne ratkeaisi. Voi olla, että nyt hallittu velkajärjestely jossain tapauksessa on ajan myötä helpompi tehdä kuin mitä se olisi ollut silloin. Mutta siinä ryhmämme suurin arvio oli, liittyen siihen, mikä se tilanne oli silloin, että me emme halunneet sitä, että me sanomme sitten velkajärjestelytilanteessa, että aika monen sadan miljoonan lasku tuli. Tämä on ollut keskustalla aika raskas taakka varmasti nyt kannettavaksi. Mutta mitä nyt tehdään? Nyt joustavoitetaan näitä välineitä, ja niissä täytyisi olla sitten apuja tulevaisuutta varten lieventää mahdollisia tartuntoja.

Edustaja Soini: Vain oppositiopuheenjohtajana voitte puhua noin ja katsella taaksepäin. Hallituksessa olevien puoluepuheenjohtajien täytyy kantaa tämänaikaista vastuuta ja neuvotella Euroopassa, siellä, missä jäsenenä olemme, ja toivottavasti myös Eurooppaa eteenpäin rakentaa. Vapaamatkustajia on Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa, ehkäpä siellä jonkun omatunto herää myös eurooppalaista talousaluetta vakauttamaan ja maat lähtevät jossain vaiheessa mukaan ja koko EU ratkaisisi tätä eivätkä vain euromaat. Toivottavaa se olisi, mutta siihen ei Suomen hallitus voi yksin vaikuttaa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Historia tulee antamaan tälle virhepolitiikalle tuomionsa, markkinat ovat sen jo antaneet. On täysin mahdotonta politiikan pakkopäätöksillä tehdä järkevää talouspolitiikkaa. Niin kauan kuin piikki on auki, niin kauan piikkiin tulee tavaraa. Tämän nyt luulisi ymmärtävän sosialistisen ja kapitalistisenkin taloustieteen, mutta ei näytä menevän perille.

Mitä siihen tulee sitten, että eilisen oppositio voi olla tämän päivän hallitus, tässä rytäkässä kaatuu vielä monta hallitusta ympäri Eurooppaa.

Sanon tässä vielä lopuksi, että perussuomalaiset ovat julkisuudessa kertoneet etukäteen, miten tämä homma menee, ja se menee sen takia näin, että kun markkinoilta menee luottamus ja annetaan piikki auki, niin kyllä piikinhakijoita tulee. Jos seteleitä jaetaan Helsingin rautatieasemalla, niin ensin suhtaudutaan epäluuloisesti, mutta kyllä sen jälkeen rupeavat sataset kelpaamaan.

Kimmo  Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani haluan kiittää puhemiestä ja toivottaa hyvää ja rauhallista viikonloppua. (Naurua)