Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! (Hälinää) — Jos sali vielä hieman hiljenisi. — Kysymyksessä on Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n kertomus eduskunnalle puoluelain valvonnasta 2013 käsittäen 33 sivua. Otan tässä kantaa kohdassa "Johtopäätöksiä ja suosituksia" muutamiin kohtiin.

Ensinnäkin, Valtiontalouden tarkastusviraston tilintarkastajat kiinnittävät huomiota siihen, että... (Hälinää)

Kiitoksia, herra puhemies. — Siis VTV:n tarkastajat toteavat tässä kertomuksessaan, että kaikkien kirjanpitovelvollisten tulee huolehtia siitä, että kirjanpito pidetään vuosittain ajan tasalla. Tämähän tarkoittaa suomeksi sitä, että kirjanpitoon liittyvät kirjaukset on suoritettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun kyseinen kirjanpitotapahtuma on tapahtunut. Aivan aiheellinen huomautus.

Toinen, mihinkä myöskin eduskunnan valitsema tarkastusvaliokunta on yhtynyt, on se, että nämä kirjanpitovelvolliset toimittavat kirjanpitonsa yhteydessä myöskin tarkastajille toimintakertomuksen edellisen vuoden toiminnasta.

Kolmas asia, mihinkä VTV kiinnittää huomiota, on tilintarkastajien valinta. Nythän puoluelain mukaan puolueen ja puolueen piirijärjestöjen on valittava vuosittain auktorisoitu tilintarkastaja tarkastamaan edellisen tilikauden menoja ja tuloja eli kirjanpitoa. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkastajan on oltava HTM eli kauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai KHT eli Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja. Se vanha käytäntö, joka joskus on ollut, että salin perältä valitaan se hiljaisin mieshenkilö tarkastamaan yhdistyksen tilejä, ei ole enää tätä päivää. Tällainen niin sanottu maallikkotarkastaja ei enää ole tilintarkastaja, vaan hänestä käytetään nimitystä toiminnantarkastaja. Eli jatkossa VTV edellyttää, että tässäkin lainkohdassa kaikki puolueet ja puolueen piirijärjestöt valitsevat ainakin yhden auktorisoidun tilintarkastajan.

Edelleen tässä "Johtopäätöksiä ja suosituksia" -kohdan aivan lopussa kiinnitetään huomiota siihen, että kun luottamushenkilöiltä peritään luottamushenkilömaksua, kansanomaisesti puolueveroa, niin tämän puolueveron suuruuden pitää näkyä myös puolueosastojen kirjanpidossa erillisenä summana. Nythän on niin, että tämän puolueveron, niin kuin edustajat tietävät, itse kukin voi vähentää sitten verotuksessa suoraan veronalaisista tuloista eli siitä saadaan osa takaisin. Tämän lisäksi suositellaan, kun monessa kunnassa maksetaan, minä käytän termiä, kunnallista puoluetukea — Jyväskylässä se on muistaakseni 100 euroa per valtuutettu — että myöskin tämä summa on erikseen mainittava puolueyhdistyksen kirjanpidossa.

Arvoisa puheenjohtaja! Tässä minun tekemäni muutamat huomiot tästä tärkeästä kertomuksesta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa puoluerahoituksen avoimuuden ja sitä kautta legitimiteetin hyväksi on viime vuosina tehty merkittäviä uudistuksia. Meillä on ensinnäkin saatettu vähänkin suuremmat järjestöjen tai kansalaisten tai muiden yhteisöjen antamat vaaliavustukset julkisiksi ja meillä on myös säädetty lahjoituskatto, eli mikään taho ei voi jollekin ehdokkaalle antaa liian suurta tukea, joka saattaisi aiheuttaa epäilyksen moitteen alaisesta riippuvuudesta.

Tämän jälkeen pitää sanoa, että valitettavan huonossa maineessa on puolueiden poliittisen toiminnan taloudellinen tukeminen. Yleensä kansalaiset, kun heiltä kysytään, että mistä voitaisiin säästää, sanovat, että puoluetuesta ainakin. Eli julkinen, verovaroin tehtävä puolueiden ja poliittisen toiminnan tukeminen ei oikein ole hyvässä huudossa.

No, sitten kun annetaan vapaaehtoista tukea — yritykset, järjestöt, kansalaiset — niin sitten niistä julkistetaan listoja lehdissä. Sehän on ihan oikein, ne ovat julkisia. Mutta usein niissä on vähän sellainen paheksuva sävy, että tämäkin ammattiliitto on antanut noin paljon tai tämä yrittäjä on antanut noin paljon ja niin edelleen.

Kyllä minä uskoisin ja toivoisin, että puolueiden taloudellista rahoittamista ja tukemista pidettäisiin yhtenä täysin perusteltuna ja legitiiminä yhteiskunnallisen toiminnan muotona. Se ei mene niinpäin, että joku ammattiliitto tai yritys tukee jotain puoluetta tai poliitikkoa, jotta se vastaanottaja tekisi jotain, vaan se menee niinpäin, että yrittäjä tai ammattiliitto tai muu on tyytyväinen jonkun puolueen tai poliitikon toimintaan ja haluaa tukea, jotta se toiminta jatkuisi, ja tämä on täysin oikein ja ymmärrettävää.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella tärkeätä, että puolueiden rahoittaminen ja kansanvallan toiminta yleisesti on läpinäkyvää tuen osalta. Tältä osin meillä kansalaisten asenteisiin kyllä varmasti vaikuttavat ne viimeaikaiset kokemukset ja myös ikävä perinne kyllä myöskin rakennusteollisuuden ja monen muun kaavoitukseen liittyvistä selkeistä rahoitusmalleista, jotka voi katsoa jo korruptionkin piiriin, niin että kyllä meidän historiamme myöskin on joka puolella varmaan vähän kriittinen.

Sinänsä täytyy sanoa, että Wahlroosin kaltainen tukijärjestelmä myöskin olisi hyvä penkoa, ne säätiöt. Hän itse avoimesti Pietiläisen Wahlroos-kirjassa kertoo, että sieltä tuetaan kokoomusta ja RKP:tä ja aikoinaan jopa Sammon eli valtion varoilla tuettiin kokoomusta ja RKP:tä. Tämä on kyllä edesvastuutonta asiaa. Toinen on Kehittyvien maakuntien Suomen Merisalo I:n hallitus viime kaudella. Neljännes kansanedustajista (Puhemies koputtaa) oli hänen puolueessaan.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz kiinnitti oikeaan asiaan huomiota, kun hän puhui puolueen saamasta puoluetuesta. Me perussuomalaiset olemme jo pari kolme kertaa esittäneet, että puoluetukea tulee vähentää. Tänä vuonna esityksenä oli 15 prosenttia eli 5,1 miljoonaa. Nyt ymmärrän, kun ensi vuoden budjettia ollaan parhaillaan laatimassa, että puoluetuki vähenee esitysten mukaisesti 2 miljoonaa euroa, joka on mielestäni ja mielestämme oikea suunta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäelle sanon, että menneinä vuosina ja vuosikymmeninä on todellakin suomalaisessa puoluerahoituksessa ollut paljon pimeitä puolia. Joskus nousee tukka pystyyn vielä, kun lukee erilaisista muistelmista ja vastaavista, miten esimerkiksi Maalaisliiton legendaarinen puoluesihteeri Korsimo hoiti puolueelleen rahoitusta ja myös itärajan takaa tuli kommunisteille ja Maalaisliitolle isoja tukia. Tänä päivänä, kuten puheenvuorossani sanoin, ovat säädökset aika lailla kohdallaan: on avoimuutta, ja on myös lahjoituskattoja.

Mitä veronmaksajien tukeen tulee, niin ehkä vapaaehtoisessa puoluetoiminnan rahoituksessa veronmaksajien tuki on suurimmillaan silloin, kun ammattiyhdistysliike tukee lähinnä vasemmistopuolueita, koska ammattiyhdistysliikkeen rahat on saatu verovähennyskelpoisilla jäsenmaksuilla, ja niillä sitten voidaan tukea esimerkiksi edustaja Rajamäen kampanjaa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä pääsiäisen alusviikolla täällä halutaan näköjään keskustella puoluerahoituksesta. Voi vain sanoa, että pata kattilaa soimaa. Eiköhän se näin liene, että kaikki puolueet tarvitsevat, kaikki kansanedustajaehdokkaat tarvitsevat, yhteiskunta tarvitsee rahoitusta. Maksaako sen omasta pussista? Mistä sen on hankkinut? Kuka tukee ketäkin? Tukeeko ammattiyhdistysliike, tukevatko yritykset, mitkä tahot tukevat? Se läpinäkyvyyshän tässä on tietysti kaikkein oleellisinta.

Täytyy sanoa, että ihmettelen kyllä tällä hetkellä, kun sosialidemokraattinen puolue käy puheenjohtajakamppailuaan, että yhtä puheenjohtajaehdokasta, tai itse asiassa sitä toista, ainakin julkisesti myös ammattiyhdistysliike on tukemassa, rahoittamassa. Sitäkin voi kysyä. Okei, se on tietysti kyseisen liiton jäsenten kysymys päättää siitä asiasta ja tuoda sitten siihen omat kommenttinsa, mutta kyllä tätä rahoitusta on hyvin monenlaista, ja se pitää ymmärtää eikä yksistään lähteä aina soimaamaan, kuka nyt sitten haluaa (Puhemies koputtaa) mihinkin historian havinaan saakka mennä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puhun mielelläni ihan lähihistoriasta ja tästä päivästä, ja ehkä edustaja Rossi voisi kertoa Simonkadun rooleista ynnä muista paljon elävämmin, tästä edunvalvonnasta, tänä päivänä.

Mutta toivon todella, että edustaja Zyskowicz lukee Pietiläisen Wahlroos-kirjan tarkkaan, koska siinähän erittäin voimakkaasti näkyy, että poliittisen päätöksenteon aktiivinen toimija tulee myöskin taloudellisen vallan rakenteisiin ja pöytiin istuvat ne tahot, joita kansa ei ole sinne päättämään valinnut. Esimerkkinä on tämä Sampo-keissi, jossa tosiaan jopa lakisääteisiä työeläkevakuutusrahoja ruvettiin jakamaan ahneuden huippuvauhtia Mandatumin omistajille. Sama mies kertoo kirjassaan, nyt Ruotsiin kirjansa siirtäneenä, että hän tukee kokoomusta ja RKP:tä, kummasti henkselit varmaan vähän sekaisin.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tilannehan on kehittynyt parempaan päin, niin että ei peruutuspeileihin kannata paljon katsoa. Sieltä ei saa kuin silmilleen, kuka enemmän, kuka vähemmän. Opiksi niistä on otettu ja nyt ollaan jo paremmassa tilanteessa — ei vielä missään maalissa sinänsä. Esimerkiksi kampanjakatto oli sellainen, että siinä oli yksimielinen esitys, joka sitten myöhemmin oikeiston voimin nujerrettiin. Se toisi jotain tolkkua ja hillitsisi vähän sitten, ettei ihan rahalla pelkästään kannattaisi yrittääkään eduskuntapaikkaa ja julkisen vallan saamista.

Oikeiston puolelta usein tuodaan esiin ay-jäsenmaksut, ne ovat niin kuin teidän hampaissa. Niillä verovähennyksillä ei herran huonetta rakenneta, ja silloin kun niistä sovittiin, samassa sovittiin, että myös elinkeinoelämän, siis yritysten, maksamat jäsenmaksut liitoille ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, niin että ne ovat yksi yhteen.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitää muistaa, että kansalaisilla on oikeus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon. Se tarkoittaa myöskin sitä, että kansalaisilla pitää olla oikeus rahoittaa puolueita, rahoittaa ehdokkaita. Yhdysvaltain korkein oikeus antoi juuri äsken päätöksen, jossa poistettiin yläraja lahjoituksilta. Se tarkoittaa sitä, että jos ihmisoikeuksia noudatetaan, niin se raja, minkä voi antaa henkilön kampanjaan, voi olla hyvinkin korkea, jotta ihmisoikeuksia noudatetaan. Mutta olennaista on se, että se on myöskin läpinäkyvää, niin että jos on ehdolla julkiseen virkaan, tiedetään se, jos on saanut lahjoituksen ja siitä voi aiheutua jonkinlaisia sidonnaisuuksia.

Nyt meillä on kansanedustajat, presidenttiehdokkaat, EU-ehdokkaat mukana tässä joukossa. Mutta puolueitten puheenjohtajat ovat kaikkein tärkeimmät päätöksentekijät Suomessa: sekstetti on viimeisen kolmen vuoden aikana tehnyt päätökset. Nyt SDP:ssä on puheenjohtajakamppailu, ja siellä Antti Rinne saa monilta ay-liikkeen liitoilta rahoitusta tähän kampanjaansa. Edustaja Rajamäki, eikö myöskin puolueitten puheenjohtajavalinnat pitäisi saada tämän ilmoitusvelvollisuuden piiriin, ja eikö sinnekin (Puhemies koputtaa) pitäisi laittaa rajoituksia?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä uskon, että eri tahot ovat hyvin avoimesti ja erityisesti ammatillinen työväenliike on hyvin avoimesti liikkeellä, ja jokainen näkee, ketkä niitten liittojen johdosta esimerkiksi ovat ottaneet kantaa ja antavat panoksensa tiettyihin valintoihin. Mutta kuten sanottu, ehkä meidät pitäisi päästää sinne Suomalaiselle Klubille, niin että me voimme olla kenties valitsemassa Suomen pääministeriä. Mutta Suomalaisen Klubin kabinetit ovat aika tiukasti lukossa, ja en usko, että toimittajien ohella — ehkä Sasia ja Zyskowiczia lukuun ottamatta — muut sinne juuri pääsevät.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sinänsä avoimuus on tärkeä asia, ja sitä pitää avata edelleen. Toiset saavat liitoilta, toiset saavat isoilta yrityksiltä. Onko se oikein, että joku semmoisen puolueen jäsen maksaa liittoon maksuja, mikä tukee toisen puolueen jäseniä eikä niitä oman puolueen jäseniä? Sekin on liittokohtaisesti hyvin kyseenalaista, miten toimitaan. Ja vastaavasti sitten taas on suuryritykset. Mutta iso merkitys tässä rahoituksessa on sillä, mimmoisia vaalipiirejä on. Nyt tämä henki tuntuu olevan semmoinen, että vaalipiirejä suurennetaan. Se poistaa sen mahdollisuuden, että tavallinen kaduntallaaja voisi päästä vaaleissa läpi toreja kiertämällä pienellä budjetilla. Tarvitaan rahaa, ja tämä suosii näitä vanhoja puolueita, millä on nämä liitot ja yritykset takana.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jäin pohtimaan tuota edustaja Rajamäen esille ottamaa kysymystä. Kun Björn Wahlroos nyt lehtitietojen mukaan on siirtänyt kirjansa Ruotsiin, niin ilmeisesti hän kuitenkin edelleen on Suomen kansalainen. Olisinkin nyt kysynyt edustaja Tuupaiselta: Onko Wahlroosilla nyt edelleen mahdollisuus rahoittaa merkittävästi kokoomusta ja RKP:tä, kun hän on siirtynyt Ruotsiin, poistuuko tämä mahdollisuus vai ei? Osaako edustaja Tuupainen vastata tähän?

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että en ole Suomalaisen Klubin jäsen (Ben Zyskowicz: En myöskään!) ja en ole myöskään saanut Kehittyvien maakuntien Suomelta vaalirahoitusta. (Ben Zyskowicz: En myöskään!) Ihan aidosti olen sitä mieltä, että pitää olla hyvin tarkka, kun katsoo, ketkä ovat lahjoittamassa. Ei ole näin, että keneltä tahansa kun saa rahaa, niin pitää olla tyytyväinen, vaan pitää kyllä katsoa vähän myöskin sen lahjoittajan taakse. Jos ja kun tämä Kehittyvien maakuntien Suomen tapaus johtaa tiettyyn moraalin selvään paranemiseen Suomessa, ehdokkaat ymmärtävät myöskin asiat tässä suhteessa.

Mutta, edustaja Rajamäki, minua kiinnostaa tietää: Antti Rinteen kampanja, kymmeniätuhansia, monelta ammattiliitolta. Voitteko te kertoa nyt tässä julkisesti, kuinka paljon ammattiyhdistysliike on satsannut hänen kampanjaansa ja kuka tukea on antanut, koska se tieto on mielestäni erittäin tärkeä myöskin sosialidemokraattien jäsenille ennen suoritettua valintaa?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka tuntee suomalaista poliittista historiaa, tietää ja tunnustaa sen, että Suomeen on tullut kyseenalaista pimeää rahaa niin idästä kuin lännestä. Kaikki muistavat sen kommunistien kuuluisan kenkälaatikon, josta jaettiin sitten puolueen omille suosikeille idästä tullutta rahaa. 70-luvulla jäi lähetti kiinni lentokentällä, ja sen rahan alkuperä oli ilmeisesti CIA:lta lähtöisin.

Se, että on mahdollisuus avoimesti ja täysin julkisesti tukea puolueita ja puolueitten ehdokkaita, on terve piirre demokratiassa. Paljon vaarallisempaa on se raha, joka menee pimeästi ja salaamalla ja jolle annetaan sitten hyvinkin kyseenalaisia ehtoja. Minä tiedän yhdenkin kansanedustajan takavuosilta, joka otti omiin nimiinsä lainan, vaalilainan, ja sitten ammattijärjestö maksoi sitä kyllä pois, mutta ehtona oli se, että se kansanedustaja teki juuri niin kuin se vaalirahoittaja vaati.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Menneinä aikoina varmaan on tehty paljon sellaista, mitä tänä päivänä ei voi hyväksyä, ja nyt tietysti on tärkeätä se, että vaalibudjetit, -rahoitukset, puolueitten rahoitukset ovat avoimia ja tiedetään, mistä raha tulee ja minnekä se menee.

Edustaja Sasi kysyi puolueen puheenjohtajien kampanjoinnista, ja lähtökohtaisesti ajattelen niin, että yhtä hyvin ne voisivat olla avoimia, nämä budjetoinnit. Antti Rinteen rahoituksesta emme valitettavasti tiedä, voitte kysyä varmaan sitä häneltä itseltään. (Ben Zyskowicz: Ei ole eduskunnan jäsen!)

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki viittasi Kehittyvien maakuntien Suomen rahaan. Täytyy todeta nyt pöytäkirjaan, että myös sosialidemokraatit saivat Kehittyvien maakuntien Suomelta rahaa, useammat kansanedustajat, kuten myös keskusta, vihreät, RKP ja kokoomuskin.

Mutta itse kiinnitin huomiota myös tähän ay-jäsenmaksujen käyttämiseen puolueen puheenjohtajien kampanjoissa. Meillähän ei tällä hetkellä ole ilmoitusvelvollisuutta puheenjohtajakampanjoissa, ei niin kokoomuksen puolella kuin sosialidemokraateissa eikä minkään puolueen kohdalla, mutta kun haetaan kuitenkin tärkeää poliittista tehtävää, joista tässä tapauksessa kumpikin, todennäköisesti, nousee voiton myötä myös hallitukseen keskeisille paikoille, niin olisi toivottavaa, että nämä henkilöt itse kertoisivat avoimesti, mistä heidän kampanjarahoituksensa tulee. Minun mielestäni tällainen viesti täältä voidaan hyvin lähettää Antti Rinteelle ja myös sitten tuleville kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaille.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puoluerahoituksen pitäisi olla avointa. Olen sitä mieltä, että puoluetuista voisi hyvin leikata sen 15 prosenttia vähintään. Jos joku yritys tai yhdistys tukee ehdokasta, niin se on kyseenalaista, koska helposti tulee mieleen, että se myös velvoittaa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tuon keskustelussa esiin nostetun ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden perustehan on se, että nuo ammattiyhdistykset hoitavat merkittävää yhteiskunnallista tehtävää ja valvovat jäsentensä etuja. Sillähän sitä on perusteltu. Itse asiassa edustaja Rantakangas teki tästä kirjallisen kysymyksen, että onko nyt sitten oikein, että verovähennyskelpoisilla ay-jäsenmaksuilla käydään kampanjaa yhden puolueen puheenjohtajavalinnasta päätettäessä, ja kyllä, jos oikein muistan, valtiovarainministeri Urpilainen allekirjoitti vastauksen tuohon kirjalliseen kysymykseen, niin että ainakin hänen mielestään se ilmeisesti oli ihan ok.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Ensinnäkin edustaja Tiilikaiselle vastaan tässä nyt julkisesti, että en tunne tätä Björn Wahlroosin tapausta, en pysty siihen vastaamaan.

Mutta ammattiosastojen ja -yhdistysten jäsenmaksuista voin tässä nyt todistaa, kun minäkin olen ollut 40 vuotta niin sanottu maksava jäsen ja nyt olen vapaajäsen. Minä olen maksanut sen tietyn prosentin bruttopalkasta, jäsenmaksun, sillä tapaa, että olen maksanut sen nettotulostani. Eli ensin verot pois ja jää netto, ja siitä olen maksanut tämän jäsenmaksun. Ja minä ymmärrän, että se, että tämän jäsenmaksun saa jatkossa vähentää sitten vuoden verotuksessa, on minun mielestäni oikein. Samalla tavalla pidän oikeana sitä, kun 1967 Rafael Paasion hallitus päätti puoluetuesta. Se on rehtiä ja rehellistä toimintaa.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nythän me tässä olemme keskustelemassa Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta, jossa eduskunnan puoluerahoitusta valvotaan, ja siitä, miten sitä valvotaan. On toki hyvä, että tämä keskustelu laajenee avoimuuden nimissä tähän vaalirahoitukseen laajemmaltikin.

Olisin halunnut nostaa myös sen asian esille, että meillähän ollaan kuntalakia uudistamassa. Tietääkseni kuntalain uudistamisessa ei ole otettu huomioon sitä näkökulmaa, että sielläkin myös kaikki luottamustoimissa olevat henkilöt tulisi listata tähän avoimuuden listaan. Elikkä vain vaaleissa valittu kaupunginvaltuutettu tai kunnanvaltuutettu joutuu tekemään sen vaalirahailmoituksen, mutta mites on niitten henkilöiden kanssa, jotka istuvat lautakunnissa päättämässä esimerkiksi kaavoituksesta ja yhtiöitten hallituksissa johtamassa yhtiöitten hallituksia?

Tämä avoimuus pitäisi ulottaa aidosti joka alueelle ja laittaa jokainen henkilö (Puhemies koputtaa) samalle viivalle ja velvoittaa ilmoittamaan, mistä rahoitus on tullut vaaleissa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti.

Liitot, yritykset tekevät tietysti niitä päätöksiä, ja niiden elimet myöskin valvovat niitä, joita ne pitävät etunsa kannalta välttämättöminä. Näin toimivat tietysti ay-liike, yritykset, EK ja MTK, muun muassa.

Tässä Kehittyvien maakuntien Suomessa, mistä edustaja Heinonen puhui, nyt on tietysti turha mennä minkään lillukanvarren taakse, nimittäin Merisalohan on hyvin avoimesti, niin kuin se muukin taustataho, kertonut, miten voimakkaasti porvarillisen hallituksen aikaansaamiseen siinä tähdättiin, ja Merisalohan ilmaisi ilonsa, että tärkeintä oli saada SDP pois vallasta. Ei sen voimakkaampaa poliittista rahoitusliikettä ja kaavoitusliikettä voi olla tässä maassa.

Kansanvallan ja demokratian toteutumisen kannalta tietysti olisi tärkeää ulottaa keskustelu myöskin julkisuuteen ja mediaan, ja siinä meillä näkyy kieltämättä monella tavalla ehkei vaalitukena mutta palstamilleinä ja tietynlaisena vedätyksenä tämä Orwellinkin Suomi tänään.